Kalevan Ritarit ja Naiset.
Tässä lienee meillä sopivin tilaisuus esittää lukijoillemme tämä suomalainen salaseurajärjestö Amerikassa. Tietoja tästä järjestöstä on meillä sangen niukalta käytettävissämme ja nekin mitä on, ovat sellaisia, joita ei saa julki puhua — kirjoittajakin kun on “Kalevan Ritari”. — Ajan lyhyyden vuoksi oli mahdotonta ottaa syvemmältä selvää tämän järjestön historiasta ja saavutuksista.
Sairaanhoitajaoppilaita luostarisairaalasta, Nunna keskellä.
Kansallis-eepoksemme Kalevalan yksi suurimpia arvoja on siinä, että se yhdistää, sitoo kalevalaiset yhteen, asukoot ne missä tahansa maapallolla. Kalevalainen henki on synnyttänyt ja ylläpitänyt tätäkin järjestöä. Että suomalaiset voivat ottaa vastaan amerikkalaista suurpiirteisyyttä, todistaa m.m. se, että jo noin 40 vuotta sitte perustettiin San Franciscossa “Yhdistyneet veljesseurat yli maailman”. Tämä veljeysseura oli ensimäisiä kansallisia seuroja mitä Amerikassa on olemassa.
Kalevan Ritarien ja Kalevan Naisten syntymäpaikka on Monttaanan valtiossa Belt-nimisessä kaivostyöläisten kylässä. Se tapahtui noin 25 vuotta sitten.
Tämän seuran on ihmissielun, suomalaisen sielun syvä tuska synnyttänyt. Vieraalla maalla, huonon elämän ja uskonnollisten kiistain keskellä kokoontuivat ensimäiset “Kalevalaiset” “veljinä” yhteen ja päättivät näkymättöminä käsinä ryhtyä rakkauden työhön. He päättivät sovittaa riitaisuuksia, auttaa aineellisesti toinen toistansa, sanalla sanoen: seurata ensimäisten seurakuntien esimerkkejä. Yritys onnistui. Sitä todistaa kaikkein parhaimmin se vaino, jonka alaisiksi nämät ensimäiset “kalevalaiset” joutuivat. Sanomalehdet hyökkäsivät tämän uuden salaseuran kimppuun. Papit nimittivät sitä koulupoikain mystilliseksi keksinnöksi. Työväenjärjestöt vihasivat heitä. J.n.e.
Tämän järjestön perustaja on Oulun lyseolainen Johan Stone. Tapasin hänet, nyt vanhana miehenä. Kunnon mister Stone ei nykyään enää kuulu perustamansa seuran johtoon. Yhteinen suuri kokous oli ensi kerran vuonna 1902. Järjestöllä on ollut oma sanomalehtensä “Amerikan Kaiku”, joka ei kuitenkaan ottanut menestyäkseen. Kalevan Ritareita tapaa sanomalehtimiehinä, liikemiehinä, lääkäreinä, tuomareina ja onpa muutamia pappejakin.
Kalevalaisten toiminta on saanut ja yhä saapi suurinta vastustusta uskonlahkojen puolelta. Papit vainoavat kaikkia salaseuroja samoinkuin sosialistien johtomiehetkin.
Seuran jäsenluku on nykyään noin puolitoistatuhatta. Paikallisosastoja, “Majoja” on nelisenkymmentä. Viime aikoina on jonkinlaista lamaantumista toiminnassa huomattavissa. Kalevalaiset toivovat hartaasti, että myöskin Suomessa perustettaisiin tämän järjestön “majoja”.
“Kalevan Ritarien” “tarkoitus on kansallishengen herättäminen ja elvyttäminen, veljeysaatteen kehittäminen kuin myös toistensa turvaaminen ja aineellinen avustaminen”. Sillä on sekä aatteellinen että taloudellinen tarkoitus.
“Kalevan Naisten” sisarseura on Kalevan Ritarien alaosasto. Ensimäinen Kalevan Naisten “tupa” perustettiin Red Lodgessa Montaanan valtiossa. Huomattavin taloudellinen saavutus on “Kalevan Naisten Annikin Tupa n:o 3” Brooklynissä, New Yorkissa. Se on suuri rakennus, joka tarjoaa turvaa tuhansille naisille, jotka tässä miljoonakaupungissa tarvitsevat suojaa ja kotia. Se on myöskin suomalaisten matkailijain koti, hotelli.
Kalevalaiset muodostavat siirtokansan keskuudessa sen keskustan ja pohjan, jolle kansanvaltainen sivistynyt Suomi voipi paljon perustaa. Olisi suotavaa, että me täällä “vanhassa maassakin” saisimme tälle järjestölle jalansijaa. Totta on, että seuran vanhat rituaalimenot tuntuvat oudoilta, mutta toisaalta taas seremoniat kirkoissa, paraadit sotalaitoksessa sekä monet muut “juhlamenot” puhuvat rituaalimenojen puolesta. Ihminen on nyt kertakaikkiaan sellainen, että sen olemukseen kuuluu myöskin tuollaiset “menot”. Aate ja tarkoitusperät ovat korkeat ja ylevät. Niitä ei voi kukaan suomalainen moittia. Sen vuoksi ainakin tämän kirjoittaja uskaltaa ajatella, että salaseuraisuus maassamme pääsi alkuun juuri Kalevan Ritarien ja Kalevan Naisten toiminnan malliin ja henkeen.
“Lemmin Maja” N:o 34 Ashtabula Harborissa toiminnaltaan ja persoonallisuuksiltaan tuntui seuralta, jossa elää oikea kalevalainen suur-Suomi-unelma. Kauniit muistot sieltä mieleen jäi. Kuvassa näemme ritarikunnan tukevimman, mr. Kalle Hukarin, josta jo edellä mainittiin. Hän on huvimatkailijain mukana nykyään Suomessa. Mr. Hukari on kykenevä urakoitsija ja kaikkien suosima ritari-veli.
Liikemies Charles H. Brant, “Lemminmajan ritari”, on seutukunnan etevä laskumies. On kuulunut toistakymmentä vuotta koulujen johtokuntaan. Hän on kaikkien hyvien harrastusten innokas puolustaja ja eteenpäinviejä.
Suurin osa “majan” jäsenistä on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta. Siellä tapasin entisiä kansakouluoppilaitani Alavudelta y.m. vanhoja tuttuja.
Liikemies Charles H. Brant.
Jos jo ensimmäinen käyntini Ashtabula Harborissa oli mieleenpainuva, oli toinen sitä vielä enemmän. Kiertomatkani tehtyä kutsuttiin minut uudelleen sinne. Lopen uupuneena puhuin tuhansiin nousevalle kuulijakunnalle. Illalla oli Kalevan Ritareilla vielä toistamiseen juhlahetki isänmaan kunniaksi. Tässä juhlassa lahjoitettiin allekirjoittaneelle uusi komea automobiili, josta kohta ensi kesänä täällä Suomessa tuli kuuluisin auto, mikä maamme maanteillä on liikkunut. Tämä suurenmoinen lahja herätti eloon erään kansallisluonteemme kaikkein oleellisimman piirteen, nimittäin kateudentunteen. Varsinkin kuningasta aikoinaan etsimässä kulkenut “kokoomus”, eli entinen suomettarelainen puolue, lehdistönsä avulla teki reklaamia tästä Kalevan Ritarien lahjasta. Näin ilman suurempaa vaivaa minun puoleltani on Kalevan Ritarien järjestö “vanhassa maassa” tullut huomatuksi.
Tahdon vielä tässäkin ashtabula-harborilaisille lausua kiitokseni komeasta lahjasta ja vakuuttaa, että olen sitä jo käyttänyt ja aina vast'edeskin tulen käyttämään niiden ylevien aatteiden palvelukseen, joille Kalevan Ritarienkin työ on pyhitetty.
Ashtabula Harborista päin kävin vielä Warenissa puhumassa. Hauska kuulijakunta. Paljon tuttavia kuulemassa, m.m. useita alavutelaisia kansakoulupoikiani ja -tyttöjäni.
Fairportissa Ohiossa oli suuri kuulijakunta. Puhe oli päivällä. Vesissäsilmin siellä puheita seurattiin. Innostus tavaton. Täältä muistuu mieleeni varsinkin Mr. Matti Lahti ja suomalainen naislääkäri sekä pastori Lipsasen perhe. Kaikki ystävällisiä, vieraanvaraisia ja asialleni myötätuntoisia. Pastorin rouva Lipsanen on myöskin Suomessa tunnettu etevänä kotikasvatuspuhujana.
Clevelandissa Ohiossa olin saman päivän illalla. Pimeän automme vuoksi jouduimme seikkailuun poliisin kanssa. Poliisi nimittäin luuli, että kuletamme väkijuomia. Siitä kuitenkin selvisimme helpolla, sillä autoa ohjasi eräs saman kaupungin suomalainen poliisi. Clevelandissa puhui myöskin jalasjärveläinen nuorukainen J. Lehtimäki sekä englanniksi että suomeksi. Tarmokas nuorukainen, joka muutamassa vuodessa oli jo näin pitkälle ehtinyt.
Illinoisten valtiossa kävin De Kalbissa ja Waukeganissa.
Minnesotasta kulki matkani Cokaton, Kingstonen ja Annandalen kautta