Matkan vaiheista “rauta-alueelta”.
Duluthin kaupunki Minnesotan valtiossa sijaitsee mitä ihanimmalla paikalla. Kauniita vesiä ja kumpuja on kaupungin lähistöllä. Kaupunki on yksi suurimmista suomalaisen asutuksen keskuksista. Täällä asuu useita huomatuita suomalaisia. Pistäydyin tässä kaupungissa kaksi kertaa. Puhetilaisuus oli järjestetty erääseen matalaan, hyvin epämukavaan huoneistoon, johon “katukaarojen” räminä häiritsevästi kuului ja jossa ei riittänyt salin ja sen sivuhuoneitten tilavuudesta huolimatta tilaa läheskään kaikille sisäänpyrkijöille. Duluthin kaupunki on äärimmäisen räikeitten suomalaisten sosialistien pesäpaikka. Täällä ensi kerran häirittiin “vanhan maan lahtari-edustajaa”. Entinen suomalainen “herrasmies”, joku “professori” Rissanen esiintyi täällä joukkonsa kanssa, kysellen silakkain hintoja Suomessa y.m. roskaa, jossa ei ollut mitään asiallista vaan joka oli edeltäkäsin järjestetty häiritsemistarkoituksessa. Mutta kaikki meni lopulta rauhallisesti. Tosin vielä kadullakin sain kunniani kuulla, mutta kun menin rauhallisesti hymyillen miesten keskelle ja lupasin viedä heidän vanhemmilleen ja omaisilleen — useita nimittäin tunsin joukosta, olipa siellä sukulaisianikin Alavudelta — terveisiä, hiljeni meteli, kasvojen ilmeet pehmenivät ja miehet läksivät harvakseen astelemaan kohti kotejansa.
Duluthissa tapasin, kuten jo sanoin, useita huomatuita Amerikan suomalaisia. Isänmaanystävät olivat järjestäneet illalliset “Suomi-vieraalle” helmikuun 12 päivänä Abraham Lincolnin päivän illaksi. Tästä tilaisuudesta, sen lyhyydestä huolimatta, muodostui harvinaisen isänmaallinen hetki. Tapahtui näet niin, että juhlassa tapasivat toisensa ensimäinen suomalainen, joka istuu Yhdysvaltain kongressissa, lakimies Oscar Larson, ja allekirjoittanut, Amerikassa ensimäisenä vieraileva vapaan, itsenäisen Suomen eduskunnan jäsen. Päiväkin oli merkillinen, olihan se suuren Lincolnin päivä. Henkilöt ovat tällaisissa asioissa sivuseikkoja, varsinkin mitä allekirjoittaneeseen tulee, mutta tapaus oli mieliinpainuva ja innostava.
O. J. Larson ja Lauri Perälä.