Amerikka.
127-vuotias vielä elävä intiaanipäällikkö John Smith heimopuvussaan.
Voimakas, kaikki matkan tuottamat kärsimykset unohduttava uteliaisuus valtasi mielet kun Amerikan rannat alkoivat näkyä. Onhan Amerikka se vieras maa, josta kansamme pohjakerroksissa enimmän juttua riittää. Kuolemantapauksista ja Amerikkaan lähtevistä aina enin keskustelu viriää kun kyläläiset paikkakuntansa kuulumisista alkavat toisille haastaa. Amerikka on kansamme sieluissa kuin mikäkin satujen maa. Sen vuoksi harras uteliaisuus mielen valtaa kun todella näkee edessään tuon ihmeitten maan rannat.
Minkälainen sitten on tuo maa, joka täältä kaukaa pohjolastakin ihmisiä puoleensa vetää?
Pohjois-Amerikan Yhdysvallat, johon maamme siirtolaisuus pääasiassa kohdistuu, on lähes 1 000 miljoonaa ha. suuri, eli yhtä suuri kuin koko Europpa. Sen vuoksi Europan valtakunnat tuntuvat kääpiövalloilta Amerikkaan verrattuna.
Yhdysvallat vapautuivat Englannin vallasta 1700-luvun jälkipuoliskolla. Silloin oli siellä asukkaita ainoastaan 2 ¼ miljoonaa, siis vähemmän kuin nyt Suomessa. Sittemmin on historia nähnyt siellä väestölisäyksen ja rikkauden kasvun sellaisen, että sen vertaista ei ole ennen maailmassa ollut. Yhdysvallat ovat vetäneet puoleensa ihmisvirran kaikista maapallon ääristä, sillä se on luonnon antimiensa puolesta rikas maa. Amerikkalainen filosoofi Emerson nimittää sitä “Jumalan viimeiseksi parhaaksi lahjaksi ihmiskunnalle”, joka maa on varattu korkeampaa ihmiskuntaa varten.
Väestö on lisääntynyt viime vuosikymmeninä puolellatoista miljoonalla aina vuodessa ja viime vuosisadan aikana 71 miljoonalla ja yhä vain lisääntyy.
Tämä on jättiläiskasvamista. 1700-luvulla oli 2 ¼ miljoonaa ja nyt neljännes toistasataa miljoonaa. —
Tällainen suunnaton ihmisten kasaantuminen todistaa ihmisluonnossa olevaa rikkauden janoa, sillä kuten yllä jo sanoimme, on Yhdysvallat maapallon rikkain maa. Yhden ainoan vuoden kaivostyön arvo on 10 miljaardia ja maanviljelyksen 31 miljaardia, josta puhtaan viljasadon osalle tulee 14 miljaardia. Maa lähettää viljaa 2 miljaardin ja raaka-aineita 3 miljaardin arvosta ulkomaille.
Yhdysvallat on maailman suurin vilja-, puuvilla- ja liha-aitta.
Väestön nopean lisääntymisen vuoksi kuitenkin ennenpitkää tulee se aika, jolloin emme enää saa “amerikkalaisia vehnäjauhoja”, vaan saamme tyytyä omaamme. Tämä ei merkitse sitä, että Amerikassa uhrattaisiin maanviljelys teollisuudelle kuten Englannissa, vaan onhan luonnollista, että suunnaton väestön lisäys vaikuttaa viljan vientiin.
Amerikka on suuri maa. Hallitus on varannut itsellensä suuria alueita, joita se on käyttänyt asutustarkoituksiin. Se on aina 1860-luvulta saakka tarjonnut suunnattomia etuja siirtolaisille omien kotien ja talojen, “Homesteadien” perustamiseksi. Siten onkin maa jaettu moniin käsiin, ilman sanottavaa suurtilain muodostumista. Pikkutilat alle 70 ha käsittävät melkein puolet maanpinnasta. Kolmea maanviljelijää kohti tulee keskimäärin yksi palvelija.
Maan taloudellinen kehitys on vasta puolivälissä. “Jänkit” ovat vakuutettuja siitä, että koko maailman valta siirtyy heille. Silloin kai toteutuu se haave, josta Caronia-laivassa edellä mainittu professori puhui, takanaan seinässä koko maailman yhdysvaltain mahtava lippu. Senaattori Beveridge lausui v. 1900 seuraavat lennokkaat ajatukset: “Amerikka muodostuu ajanoloon koko maailman senaatiksi, jossa ihmiskunnan ylituomari jakaa oikeutta kansoille. Hän on antanut meille edistyksen hengen masentaaksemme pimeyden voimat kautta maailman. Hän on tehnyt meistä hallitustaidon perillisiä hallitaksemme villejä ja vanhentuneita kansoja. Tämä on Amerikan jumalainen tehtävä. Kunnioitus sydämessä astuu Amerikan kansa toivorikkaana ja iloisena tulevaisuuteen ja tahtoo uskollisesti suorittaa sen tehtävän, jonka Jumala on sille määrännyt.”
Tämä kaikki voi toteutua, sillä ovathan maan maantieteellinen asema ja historia ainutlaatuiset maailmassa.
Amerikka on kuin luonnonkattama pöytä, joka vetää puoleensa kaikkia, jotka siihen huomiotansa kiinnittävät. Ei ole siis kummeksittavaa, jos meidänkin maamme tuhannet voimakkaat käsivarret ovat sinne siirtyneet. Maan suunnattomat rikkaudet, suuruus ja mahtavuus lumoo ihmisen.
Mutta varjopuolensa on Amerikallakin. Rikkaus kasvattaa huonoja taloudenhoitajia. Amerikassa on harjoitettu hirvittävää ryöstöviljelystä. Siellä tapaa autioita tiloja, sellaisia joitten maat ovat laihdutetut ja metsät poltetut ja hävitetyt. Paras peltomaa, 9/10 koko pinta-alasta, on jo otettu viljelykselle. Vapaita kodinpaikkoja “Homesteadia” ei ole enää saatavissa. V. 1903 odotti vielä 15 ½ miljoonaa palstaa farmaria, mutta nyt ei ole niitä enää jaettavana.
Suuri ja rikas maa on kansan tehnyt ylpeäksi, mutta samalla laajakatseiseksi. Taistelu luontoa vastaan on ollut ankara, mutta tilasta ei ole puutetta ollut.
Kulkuneuvot ovat kehittyneet. Rautatieverkko on 400 tuhatta km. pitempi kuin koko Europan yhteensä. New Yorkista pääsee 18 tunnissa Chicagohon ja puolenneljättä vuorokauden kuluttua Tyynenmeren rannalle. Maantiet risteilevät miltei joka mailin päässä. Automobiilejä on käytännössä 5 kertaa enemmän kuin koko muussa maailmassa yhteensä. Viime vuonna valmisti yksin Fordkin 1 miljoona 50 tuhatta autoa.
Suuruus vapauttaa ahtaitten näköpiirien rasituksista. Pienellä “töppösperällä” on toisenlaiset harrastukset kuin suurella kirkonkylällä. Amerikan kansa on suurpiirteistä ja selvää. Katto on korkealla. Rakennetaan pilvenpiirtäjiä. Kansan tarmo muistuttaa suurta Niagaran putousta.
Amerikkalaisen kansallisluonnetta aateloi nuoruuden voimakkaat piirteet. Tämä nuoruus ilmenee esimerkiksi siinä suuressa melun suosimisessa, joka maassa vierailevan europalaisen silmään heti ensimäiseksi pistää. Kansalliset merkkipäivät, uudenvuoden yö y. m. tilaisuudet todistavat “yankeen” (jänkin) melunrakkautta. Kansallisluonteen nuoruuden rakkautta osoittaa myöskin luonnon antimien kevytmielinen pitely, taipumus hermojakiihdyttäviin huveihin ja rakkaus jännittäviin salapoliisiromaaneihin. Nuoruutta todistaa vielä todellinen sivistysinto. Suuret, mahtavat kirjastot, oppilaitokset ja yliopistot puhuvat kuohuvasta nuoruuden voiman elähyttämästä sivistysinnosta. Piittaamattomuus ihmishengestä, laiminlyönnit varokeinoihin nähden esim. rautateillä ovat niinikään nuoruuden merkkejä. Amerikkalainen veturinkuljettaja ajaa hurjalla vauhdilla vioittuneen sillan ylitse, hänellä ei ole aikaa jäädä odottamaan sillankorjaajia. Sellainen on amerikkalaista. Ihmishengen halvekseminen on vain varjopuoli nuoruuden pursuvasta uskosta menestykseen ja edistykseen. Nuori ja terve veri, lujat hermot ja palava edistyksen halu ovat “jänkki”-kansan silmiinpistävimmät hyvät ominaisuudet.
Amerikkalainen henki ei välitä yksilöistä niin paljoa kuin esim. meillä Suomessa välitetään. Siellä voimakas palkitaan, heikko nääntyy, sillä seurauksella, että työ kulkee voitosta voittoon. Maan rikkaus ja kansan häikäilemättömyys yhdessä muodostavat amerikkalaisuuden. Itsemääräys, itsetoiminta, itsetunto ja itsekehitys ovat ne tekijät, joilla tuo ainutlaatuinen kansallistunto lepää. Vapaus ja oma apu ovat kasvattaneet maahan muuttaneista siirtolaisista uuden kansan, voimakkaan ja rohkean. Maahan muuttava europalainen huomaa äkkiä vapautuneensa vanhoista perimystavoista. Lincolnin aate, että kaikki miehet ovat samanarvoisia, vaimentaa luokkarajoja. Kaikki on vapaata luovalle älylle. Täällä saa osaksensa sitä kannatusta, jota jokainen ihminen vaatii voidakseen jatkuvasti innostua työhönsä, sillä onhan se niin — kuten Foerster sanoo — että ihminen ei ole mikään koira, joka tyytyy luupalaseen, vaan hän on yhteiskunnallisilla vaistoilla varustettu olento, joka vaatii toisten kannatusta jatkuvasti innostuakseen työhönsä. Ei ole näinollen kummakaan, että esim. keksimiskyky on amerikkalaisen kansan keskuudessa niin tavattoman korkealle kehittynyt.
Suurimmat saavutuksensa on amerikkalainen tarmo saavuttanut maanviljelyksen alalla. Maanviljelijät ovat tunteneet itsensä täällä vapaiksi kaikesta vanhasta ja lahosta. Siinä syvin syy hämmästyttäviin saavutuksiin. Laiskinkin täällä innostuu yrittämään.
Porvarien ja sosialistien välinen taistelu ei ole Amerikassa läheskään niin kärjistynyt kuin Europassa. Se joutuu siellä varjoon demokratian ja rahavallan välillä. Pääomat ovat järjestyneet trusteiksi. Niinpä on esim. eräällä 18 toiminimen yhtymällä noin 200 miljaardia; eräällä viiden pankin yhtymällä 100 biljoonaa. Vanhin trusteista on Standard Oil Company, öljytrusti.
Amerikassa ovat kaikki pääomat trustiutuneet. Voimakas hallitsee heikon kustannuksella. Se on amerikkalaisuuden suurin varjopuoli. Dollarin ylivalta uhkaa koko maan demokratiaa. Vasta viime aikoina ovat esim. maanviljelijät alkaneet järjestäytyä. Maata uhkaavat dollari-“kuninkaat”, sellaiset kuin Rockefeller, Carnegie, Morgan, Vanderbilt, Harrman, Hill y.m. Toisella puolella on kymmeniä miljoonia, jotka elävät kurjuuden partaalla, New Yorkissa esim. haudataan joka kymmenes köyhäin hautausmaahan.
Työväen järjestymistä ehkäisee voimakas yksilöllisyyden tunne. Sen vuoksi on se heikkoa. Työmies uneksii rikkauksia. Ovathan monet raha-“kuninkaat” alkaneet työmiehestä. Miksei hänkin voi rikkauksia koota! Sitäpaitsi työväen olot ovat paljoa paremmat kuin missään muualla maailmassa. Rahamiehet osaavat erinomaisesti pettää pintapuolisen työmiehen sisintä olemusta. Ulkonainen mukavuus, elämän halpuus ja huvittelutunteen tyydyttäminen ovat keinoja, joilla työmiesten silmät sokaistaan. Senvuoksi kuuluukin Amerikan noin 30-miljoonaisesta työväestöstä vain kolmisen miljoonaa ammattiyhdistyksiin.
Valtaa maassa pitää kaksijakoinen puoluejärjestelmä, demokraatit ja republikaanit. Kahtena valtavana valtiollisena trustina pitävät ne valtaa muutamien mahtavien puoluejohtajien käsissä. Näin ollen on mielestämme Amerikassa harvainvaltainen kansanvalta, jota emme voi ihailla vaikkakin amerikkalaiset tuntuvat siitä pitävän. Dollari-trustien ja puoluejohtajien väliin litistyy todellinen terve yhteiskunnallinen vapaus. Merkkejä, vieläpä voimakkaitakin, on kuitenkin olemassa siitä, että terve kansanvalta alkaa voimistua. Valtiososialismi esim. nostaa yhä voimakkaampana päätänsä. Rautatiet olivat sodan aikana valtion hallussa. Trustien toiminnan ankaraa kontrollia vaaditaan j. n. e.
Riittäkööt nämä muutamat ajatukset yleisen amerikkalaisuuden esittelyksi ja siirtykäämme katselemaan siirtokansamme elämää täällä kansakuntain suurella kilpakentällä. Sitä ennen kuitenkin muutamia ajatuksia miljoonakaupungeista, sellaisista kuin esim.