V LUKU.

Horoskoopin asettaminen ja selittäminen.

Näin pitkälle tultuamme on lukijalle varmaan selvinnyt ne tekijät, jotka sisältyvät luonteen ja elämänkohtalon astrologiseen selitykseen ja on hän varmasti voinut jonkun verran käsittää sitä metoodia, jonka mukaan nämät tekijät järjestetään ja selitetään. Tässä luvussa aiomme kertoa, miten horoskooppi lasketaan — useimmissa tapauksissa helppo tehtävä, siitä kiitos efemeriideille — sekä miten se selitetään. Lukija ei tämän kautta suinkaan tule kykeneväksi samaa asiaa toimittamaan, yhtä vähän kuin nuottijärjestelmän selittäminen tekee kenestäkään taitavaa nuottien lukijaa, mutta hänelle selvenee kumminkin, mitä horoskoopin selittäminen sisältää ja mahdollisesti myöskin suurempi kunnioitus astrologin älyllistä pätevyyttä kohtaan — ainakin sen verran, että voimme asettaa hänet, sanokaamme shakkipelaajan tasalle.

Ensiksikin on horoskoopin laskemistaito hyvin helposti opittavissa. Todella, ellei aine olisi siksi vieras, pitäisi voida vaatia, että jokainen tavallinen viidesluokkalainen olisi siihen perehtynyt. Joka päivän tähtiaika puolenpäivän aikana on ilmoitettu efemeriideissä (astrologiset almanakat). Tästä voi laskea syntymähetken tähtiajan yhteen tai vähennyslaskun avulla, riippuen siitä onko syntymähetki jälkeen tai edellä puolenpäivän. Saatu tulos haetaan syntymäpaikan latitudin "huonetaulusta" [Toistaiseksi ovat tuollaiset taulut Suomen leveysasteille sangen harvinaiset. (Käänt. muist.)], jonka jälkeen ne eläinradan asteet, jotka sijaitsevat kunkin huoneen kärjellä, aivan yksinkertaisesti kopioidaan. Sittemmin voidaan päätöslaskun avulla määrätä planeettojen, auringon ja kuun asemat niiden efemeriideissä sanotun puolipäiväaseman mukaan sekä niiden jokapäiväinen liikunto. Nämä merkitään pyöreään kuvioon, ja jälellä on ainoastaan horoskoopin selittäminen.

Mutta kas siinäpä se temppu onkin! Sillä juuri horoskoopin selittämisessä vaikeus alkaa. On otettava huomioon kaikenlaiset hienot suhteet ja vaikuttimet ja sitte kokonaisuus yhdistettävä lopulliseen arvosteluun. Ne, jotka joskus tarkkuudella ovat seuranneet kuuluisan tuomarin harkittua tuomiota, voivat mahdollisesti ymmärtää, mitä tämä sisältää — vielä paremmin ehkä jos lautamiehinä ovat tunnollisesti esiintuotujen todistusten nojalla koettaneet langettaa oikean tuomion. Sillä mainitussa tapauksessa täytyy astrologin olla sekä tuomari että lautakunta.

Mutta jatkakaamme. Olisi jo ehkä ennen pitänyt mainita, että jokaisella merkillä on "hallitseva planeettansa" tai "herransa", joka on huomattu olevan niin sopusoinnussa sen kanssa, että se pääasiallisesti vaikuttaa tämän merkin kautta, taikka pikemmin sen välityksellä, eikä sen merkin kautta, johon se on osunut tulemaan. Nämä herraudet ovat mainitut alempana. Asianomaisia merkkejä kutsutaan hallitsevan planeetan huoneeksi.

Merkki: Hallitseva planeetta:

    Oinas (Oin) + Mars (Ma)
    Härkä (Här) - Venus (Ve)
    Kaksoiset (Kak) + Merkurius (Me)
    Krapu (Kra) (-) Kuu (Ku)
    Leijona (Lei) (+) Aurinko (Au)
    Neitsy (Nei) - Merkurius (Me)
    Vaaka (Vaa) + Venus (Ve)
    Skorpioni (Sko) - Mars (Ma)
    Joutsimies (Jou) + Jupiter (Ju)
    Kauris (Kau) - Saturnus (Sa)
    Vesimies (Ves) + Saturnus (Sa)
    Kalat (Kal) - Jupiter (Ju)

Tämänlainen järjestäminen saattaa epäilemättä tuntua mielivaltaiselta, mutta mitä enemmän sitä tarkastaa, sitä kauniimpana ja järjestelmällisempänä se tajunnalle esiintyy. Jos esim. ajattelemme, että merkit ovat järjestetyt ympyrään, niin huomaamme, jos alotamme auringolla ja kuulla, Kravulla ja Leijonalla, että planeetat leviävät viuhkamaisesti molemmille puolin niiden etäisyyden mukaan auringosta, seuraavasti:

  (Sa) (Ju) (Ma) (Ve) (Me) (Ku) (Au) (Me) (Ve) (Ma) (Ju) (Sa)
  (Ves)(Kal)(Oin)(Här)(Kak)(Kra)(Lei)(Nei)(Vaa)(Sko)(Jou)(Kau)

Huomattakoon myöskin, että jokaisella planeetalla on toinen merkki positiivisena eli "päivä-huoneenaan" ja toinen negatiivisena eli "yö-huoneenaan".

Kylliksi lienee nyt tästä sanottu nykyistä tarkoitustamme varten.

Otaksukaamme, että edessämme on joku horoskooppi; sen selitys tulee silloin etupäässä riippumaan:

(1.) Auringon asemasta: (a) merkki; (b) huone. (2.) Kuun " (a) merkki; (b) huone. (3.) Nousevasta merkistä (merkki ascendentissa).

Nämä kolme tekijää muodostavat yhdistettynä niin sanoaksemme horoskoopin perussävelen ja on otaksuttava, että kaikki muut tärkeät seikat vaikuttavat näiden kolmen suuntaisesti. Muistaen mitä on sanottu 144 napavastaisuudesta, voimme heti huomata, että kaksitoista mahdollisesti nousevaa merkkiä suoranaisesti kertovat tämän luvun kahdellatoista. Siis ainoastaan nämä kolme tekijää (jotka tosin ovat tärkeimmät) tuottavat vuosittain 1728 erityistä tyyppiä; esim.:

    Individualiteetti (aurinko) (Oin)
    Persoonallisuus (kuu) (Oin)
    Luonteensävy (ascend.) (Oin, Här, Kak, Kra, Lei, Nei,
                                   Vaa,Sko, Jou, Kau, Ves, Kal)

Siis kaksitoista tyyppiä; taas toiset kaksitoista:

    Individualiteetti (aurinko) (Oin)
    Persoonallisuus (kuu) (Här)
    Luonteensävy (ascend.) (Oin, Här, Kak, Kra, Lei, Nei,
                                   Vaa, Sko, Jou, Kau, Ves, Kal)

ja niin edespäin. (Merkkien alajaoituksia ei tietysti vielä ole otettu lukuun, tärkein näistä, kolmasosa eli "dekanaatti", monentaisi 1728 tyyppiä 3 x 3 x 3:lla, josta tulisi 46656 — planeetat yhä vielä laskematta!)

Jos nyt annamme kolmen mainitun päätekijän edustaa inhimillistä kolminaisuutta (henki, sielu ja ruumis), jotka muodostavat itse yksityisen ihmisen, niin voimme otaksua, että planeetat ja jäljellä olevat yksitoista huonetta muodostavat hänen ympäristönsä, tämän sanan laajimmassa merkityksessä. Tuntien planeettojen merkkiherraudet tarvitsee ainoastaan tarkata, minkä huoneitten kärjillä nämä merkit ovat, jotta pääsisimme selville, mitä ympäristön osaa kukin planeetta hallitsee ja mitkä sen osat keskenään ovat sopusuhtaisia, mitkä vastakohtia.

Yksi esimerkki riittäköön:

Otaksutaan, että eräässä horoskoopissa Kauris on kymmenennen huoneen kärjellä ja siis Krapu neljännen kärjellä; ja otaksutaan edelleen, että Saturnus ja kuu, näiden merkkien asianomaiset hallitsijat ovat 90° etäisyydellä toisistaan, s.o. neljännysaspektissa. Tämä selitettäisiin seuraavasti: Saturnus ja kuu hallitsevat kymmenettä ja neljättä huonetta, jotka edustavat vanhempia (siinä määrin kuin heidän suhdettaan "syntyneeseen" kosketellaan); he eivät sovellu yhteen, siis on täytynyt olla olemassa joku syy vanhempain eripuraisuuteen lapsen syntymän aikana; miten hyvin ennen ovatkaan sopineet, seuraa lapsen syntymää eripurainen ajanjakso, tai alkaa siitä lähtien sellainen aika: eripuraisuuden laadun ja sen syyn ilmoittavat ne huoneet ja merkit, joissa molemmat planeetat ovat sekä ne aspektit, jotka ne mahdollisesti saavat muilta planeetoilta.

Tämä on ainoastaan mielivaltainen esimerkki hyväksytystä metoodista, mutta lukijalla pitäisi nyt kumminkin olla jotenkin selvä käsitys näiden neljän tekijän käyttötavasta, jotka tekijät mainittiin ensimäisessä luvussa astrologisen tutkinnon ja käytännön perusteiksi.

Tämän käsikirjan päätarkoitus on sentähden — toivokaamme tyydyttävästi — saavutettu. Missä määrin sitten esiintuodut vakuutukset ovat tai eivät ole ainoastaan älykäs keksintö tai tekaistu arvioima, sen saattaa lukija päättää ainoastaan yhdellä keinolla: hänen täytyy omintakeisesti tutkia ainetta. Siihen ei tarvita muuta kuin tavallinen äly, hieman tavallista suurempi kärsivällisyys ja ajatteleminen — joita hän jo on osoittanut seuraamalla minua näin pitkälle — sekä hiukkasen luontaista taipumusta yhdistettynä tiedonhaluun. Nämä ovat kaikenlaisen tutkimisen välttämättömiä edellytyksiä.

VI LUKU.

Kahdentoista merkin luonnollinen perustus.

Tämä luku on luonnoltaan enemmän tai vähemmän jälkiluvun tapainen, se ei sisältynyt alkuperäiseen suunnitelmaan, koska tämän käsikirjan ensimäinen osa käytännöllisesti katsoen loppuu edelliseen sivuun.

Pääsyy sen esittämiseen on lyhyesti seuraava:

Pikaisesta silmäyksestä ei suinkaan käy selville, mistä syystä zodiaakki jaetaan kahteentoista merkkiin. "Miksi juuri kaksitoista, miksi ei samalla syyllä joku toinen luku?" voinee moni kysyä. Jos vastaamme, että vanhat olivat tämän jaoituksen hyväksyneet niin lähentelee se arveluttavasti uskontunnustusten ja opinkappaleiden jumaloimista, ja asia ei paljoa parane, jos lisäämme, että kokemus sen vahvistaa, ja on puhtaasti filosoofiselta kannalta joka tapauksessa yhtä epätyydyttävä. Olemme kirjoittaneet tämän luvun osoittaaksemme kahteentoista jaon luonnollisen perusteen.

Selvittäkäämme ensin, mitä todella tarkoitetaan eläinradalla, zodiaakilla. Tässä käytetyssä merkityksessä se on ekliptika ja alkaa "kevättasauksesta", s.o. siitä pisteestä, jossa ekliptika leikkaa ekvaattoria. Toisin sanoen, kevättasauspiste osoittaa Oinas-merkin alkua ja samannimisellä tähtikuvalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Tästä tosiseikasta ei voida kylliksi huomauttaa, koska sellainen mielipide on vallalla, että kun eläinradan tähtikuvat ja sen merkit eivät lankea yhteen, ovat kaikki muinaisille opeille perustuvat astrologiset edellytykset vääriä. Tämä ei suinkaan ole mikään kohtuuton mielipide, vaikkakaan sitä ei vahvista käytännöllinen kokemus.[26] Tällä kertaa täytyy ylläolevan selityksen riittää.

Niinkuin edellä olemme sanoneet, on se eläinrata, jota nykyaikainen astrologi käyttää oikeastaan maan rata. Koska kuitenkin tämäntapaisia aineita käsiteltäessä on mukavinta ajatella maa paikallaan pysyväksi ja aurinko liikkuvaksi, voimme ajatella eläinradaksi sitä vyötä eli jälkeä, jonka aurinko aikaansaa, muutellessaan asentoaan tähtien suhteen vuoden kuluessa; tähdet tulevat silloin taivaallisen piirin tienviitoiksi. Eläinrata esiintyy tässä valossa katsottuna maata eli pikemmin taivasta ympäröivänä vyönä, melkein yhdensuuntaisena ekvaattorin kanssa, jota se leikkaa kahdessa pisteessä, joita kutsutaan Oinaan ja Vaa'an ensimäisiksi pisteiksi, kevät- ja syystasauspäiviksi. Eläinrata alkaa Oinaan ensimäisestä pisteestä, jossa aurinko on 21 p. maalisk., joka päivä alottaa astrologisen vuoden.

Nyt on selvä, että tämä ympyrä, kutsuttakoon sitä zodiaakiksi, ekliptikaksi tai maan radaksi, voidaan jakaa monella eri tavalla.

(1) Ensiksikin yhteen osaan, käyttääksemme paradoksia, epäväitöstä, irlantilaiseen tapaan; toisin sanoen, jätetään se jakamatta. Tämä edustaa maailmankaikkeuden jakamatonta alkutilaa.

(2) Toiseksi kahteen osaan, vetämällä halkaisijan. Luonnossa on kaksi olotilaa, toiminta ja toimettomuus ilmennys ja ei-ilmennys, positiivinen ja negatiivinen, miespuolinen ja naispuolinen. Ja siten on eläinrata jaettu kahteen puoliskoon, valoisa puoli alkaa Oinaasta ja pimeä Vaa'asta. Voimme katsoa ensimäisen puoliskon esittävän miespuolista prinsiippiä — henkeä tai elämää — ja toisen naispuolista — ainetta tai muotoa. Vertauskuvannollisesti esittää niitä aurinko ja kuu.

(3) Kolmanneksi kolmeen osaan piirtämällä kolmion ympyrään. Luonnossa on kolme perusominaisuutta, liikkuvaisuus, hitaisuus ja rytmi (idän filosofian tutkijat tuntevat ne rajas, tamas ja sattva nimityksillä), ja jos jaamme yllämainitulla tavalla ympyrän kehämme kolmeen yhtä suureen kaareen, saamme näiden kolmen ominaisuuden zodiakaaliset vastaavaisuudet, jotka astrologisella kielellä kutsutaan "kardinaalien", "kiintonainen" ja "sopusointuinen" (common). Näitä kolmea Ainoan Ijankaikkisen Voiman ilmennystä edustaa kaikissa uskonnoissa jumaluuden kolme persoonaa, (Lat. persona = naamio, esitys) kolminaisuuden kolme määrääjää. Tämä zodiaakin jaoitus on ylen tärkeä ja edempänä puhumme siitä enemmän. Tällä hetkellä on kylliksi mainita vielä kerran nuo kolme termiä sekä vastaavat "perusliikunto-tavat".

    Liikkuvaisuus "Rajas" Suoraviivainen liikunto
    Jäykkyys "Tamas" Kieppova "
    Rytmi "Sattva" Värähtelevä "

(4) Sen jälkeen jaamme ympyrän kahden toisiansa vastaan kohtisuoran halkaisijan avulla neljään osaan. Ehkä muistetaan, että Johannes puhuu Ilmestyskirjassa neljästä suuresta eläimestä, jotka järjestyksessä ovat leijonan, härän, ihmisen ja kotkan näköisiä ja "edestä ja takaa silmiä täynnänsä". Nämä neljä eläintä kuvaavat nyt fyysillisen aineen neljää olomuotoa, eetteristä, kiinteätä, kaasumaista ja nestemäistä, paremmin tunnetut vanhojen alkemistien "neljänä alkuaineena" — tuli, maa, ilma ja vesi.

Ei ole tarpeen jatkaa zodiaakin jakamista. Tähän astisessa on kaikki, mitä tarvitsemme: on ainoastaan jaettava kaikki kolme ilmestysaspektia, rajasinen, tamasinen ja sattvinen [eivät mitkään sanat kielessämme vastaa näitä; sattuvimmat ovat ehkä "kineettinen", "piilevä" ja "tasapainossa oleva"] (astrologiassa kardinaalien, kiinteä ja muuttuvainen) niiden neljällä elementaalisella ala-osastolla saadaksemme (3 x 4 = 12) zodiaakin kaksitoista merkkiä.

Tämä jaoitustapa ei suinkaan ole haaveellinen tai mielivaltainen; se on yhtä tarkasti tieteellinen ja tutkimukselle avonainen kuin valoaaltojen luokitus niiden värähtelynopeuden mukaan.

Uudelta ja oudolta saattaa tuntua ajatus, että kaikella ilmestyksellä — tai ehkä oikeastaan pitäisi sanoa perussäännön jokaisella ilmestyksellä — on kolme oleellista ominaisuutta, jotka määräävät tämän ilmestyksen luonteen. Se perustuu joka tapauksessa tosiseikkoihin. Voiman kolme määräävää ominaisuutta esim. ovat suuruus, suunta ja sovituskohta. Äänen ominaisuudet ovat äänen korkeus, voima ja laatu, paikan: pituus, leveys ja korkeus; ajan: menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus; ympyrän: keskipiste, säde, kehä, olemisen: syntymä, elämä, kuolema; pyhyyden, usko, toivo, rakkaus; jumaluuden: voima, viisaus, toiminta. Lukija voi itse monentaa näitä esimerkkiä, sillä jokaisella minkälaisella ajatuksellisella käsitteellä tahansa on kolme erityistä ominaisuutta, joiden kunkin asianomaisen voittopuolen avulla tämän käsitteen todellisen ilmestyksen luonne määrätään.

Tuskinpa voitanee kieltää totuutta siinä väitteessä, mikä koskee fyysillisen aineen neljää olomuotoa, varsinkin kuin meidän päiviemme himmeitten valosädetten — X- ja N-sädetten — tieteellinen tutkiminen on johtanut käsitykseen, että aineella on hienompi ja ohuempi olomuoto kuin kaasumainen, jota (hienompaa olomuotoa) voitaisiin sanoa eetteriseksi, koska se oikeastaan on tieteen "eetteri". Ei myöskään kiellettäne, että meidän "eetteristen", "kiinteiden", "kaasumaisten" ja "nestemäisten" olomuotojen sijasta saattaa hyvin käyttää vanhoja alkemistisia "elementtiä", tulta, maata, ilmaa ja vettä. Tämä herättää todella ajatuksen, että vanhat alkemistit ovat olleet paljoa tieteellisempiä ja filosofisempia kuin me nykyajan ihmiset olemme aavistaneetkaan. Ehkäpä tiesivät vielä monia asioita, joita me emme tiedä! Miten tämän laita olleekin, voimme joka tapauksessa huomata, että fyysillinen maailmankaikkeus luonnollisesti jakautuu neljään luokkaan, järjestöön tai tilaan, eikä asia muutu, kutsummeko yhtä näistä "eetteriseksi", "sähköiseksi", "loistavaksi" tai "tuliseksi", kunhan vaan tunnustamme sen yhdeksi aineen olomuodoksi. Tämä neliosainen jako muistuttaa neljää ilmansuuntaa, aamua, keskipäivää, iltaa ja keskiyötä; kevättä, kesää, syksyä ja talvea, sekä muita nelijakoisia luonnonilmiöitä, joita lukija mahdollisesti muistaa. Muutamiin näistä palaamme myöhemmin.

Meidän on nyt huomattava se tärkeä tosiseikka, että kolmijako kuuluu periaatteisiin, ideoihin ja ajatuksellisiin käsitteisiin — sanalla sanoen luonnon henkiseen tai elämä-puoleen, suhteellisesti ilmestymättömään, josta tulemme tietoisiksi ainoastaan erityisten individuaalisten ilmennysten kautta jota vastoin toiselta puolen nelijako kuuluu luonnon aineelliseen, aistilliseen muotopuoleen, ilmestyneeseen, varmasti rajoitettuun, jota voimme punnita, mitata ja aistinten todistusten nojalla koetella, jota vastoin henkinen elämä, tullaksensa ymmärretyksi, vaati ylevämpää tajuntaa kuin pelkkää aistillista havaintoa — nimittäin puhdasta ajatuskykyä tai itämaisella kielellä manas.

Siten on meillä kolme alkuperäistä "ominaisuutta", rajas, tamas ja sattva ja neljä alkuperäistä "elementtiä", tuli, maa, ilma ja vesi; asettamalla järjestyksessä nämä neljä elementtiä sen ristin neljään eri päähän, joka piirretään ympyrän sisään ja vetämällä nämä päät eli pisteet kärkipisteinä samaan ympyrään neljä tasasivuista kolmiota, saamme eläinradan 360-asteisen ympyrän, jaettuna kahteentoista, yhtä suureen 30-asteiseen merkkiin.

                                      (Kak)
    Ilma Länsi (Vaa) ?
                                      (Ves)

                                      (Kal)
    Vesi Pohjoin (Rap) ?
                                      (Sko)

                                      (Jou)
    Tuli Itä (Oin) ?
                                      (Lei)

                                      (Nei)
     Maa Etelä (Kau) ?
                                      (Här)

Ennen kuin jatkamme, tahdomme suuremman selvyyden saavuttamiseksi yhdistää kahteen tauluun nuo "kolme ominaisuutta" (jotka kuuluvat henkiseen tai "jumalalliseen kolminaisuuteen") [nämä termit ovat ainoastaan niitä varten, jotka ovat tutustuneet ihmisen seitsenjakoon, toiset lukijat saattavat syrjäyttää ne, ilman että kokonaisuus siitä kärsii] ja "neljä elementtiä" (jotka kuuluvat aineelliseen tai "alempaan nelinäisyyteen") sekä muutamat niiden vastineista. Mahdollista on nim., että ne, jotka eivät tunnusta näitä luonnon jaoituksia yhden nimellisinä, hyväksyvät niitä toisen nimisinä. Ensin on siis nuo kolme ominaisuutta:

 Liikkuvaisuus; (Oin), (Rap), (Vaa), (Kau); Kardinaalinen;
                Suoraviivainen liikunto; Rajas

Jäykkyys; (Här), (Lei), (Nei), (Ves); Kiinteä; Kieppova-liikunto; Tamas

 Rytmi; (Kak), (Sko), (Jou), (Kal); Muuttuvainen;
               Värähtelevä-liikunto; Sattva

    Toimi; Äiti; Toivo; Pronssi; Pää
    Valta; Isä; Usko; Kulta; Vartalo
    Viisaus; Poika; Rakkaus; Hopea: Jäsenet

    Nykyisyys; Maa; Päivä; Valtasävel; Kynä
    Menneisyys; Aurinko; Vuosi; Perussävel; Paperi
    Tulevaisuus; Kuu; Kuukausi; Välittävä sävel; Muste

Esittämällä täten tarkastamamme kolminaisuuden eri ilmauksia, ylevästä jokapäiväiseen, voimme ehkä ikäänkuin salaa saada käsityksen siitä varsinaisesta aatteesta, josta tahdomme puhua, mutta jota emme sanoin voi selittää. Samalla tavalla voimme saada käsityksen neljästä elementistä.

 Tuli (Oin) (Lei) (Jou) Eetterinen aine Jumalallinen maailma
 Maa (Här) (Nei) (Kau) Kiinteä " Fyysillinen "
 Ilma (Kak)(Vaa)(Ves) Kaasumainen " Mentaalinen "
 Vesi (Rap) (Sko) (Kal) Nestemäinen " Astraalinen "

 Henki Aamu Itä Leijona Pyrintö (aspiratio)
 Aine Puoliyö Etelä Härkä Epätoivo (desperation)
 Ajatus Ilta Länsi Ihminen Innostus (inspiration)
 Tunne Puolipäivä Pohjoinen Kotka Hengenveto (expiration)

 Tahtoa Elämä (live) Käsky Sappi
 Tehdä Halpamaisuus (vile) Kuuliaisuus Luu
 Keksiä Synti (evil) Harkinta Hengitys
 Muodostaa Verho (veil) Vetoaminen Veri

 Kuningas Kirkko Höyry Kalsineeraus
 Kansa Pankki Rautatie Eriäminen
 Hallitus Kirjasto Aikataulu Seulominen
 Sotaväki Teatteri Juna Peseminen

Nyt on eläinrata 12 merkkineen rakennettu näiden kahden voimaryhmän yhteisvaikutuksesta — toiselta puolen elämän eli hengen kolme ominaisuutta ja toiselta muodon tai aineen neljä elementtiä.

Vetäkäämme ympyrä ja jakakaamme se kahdesti kahtia vaaka- ja kohtisuoralla halkaisijalla. Tämän voimme kutsua kardinaaliseksi ristiksi; alottaen vasemmalta ja järjestyksessä nimittäen pisteet, saamme T tuli, Z maa, ilma ja 55 vesi; kaikki kardinaalisessa, toimivassa tai rajasisessa tilassa. Vetäkäämme nyt jokaisesta pisteestä tasasivuinen kolmio. Jatkaen samaan suuntaan, kellon tapaan, antaa ensimäinen viiva meille muuttuvan tai sattvisen ominaisuuden, ja seuraava kiinteän tai tamasisen ominaisuuden.

Näin:

    Tuli Oinas (Oin) vie meidät Joutsimieheen (Jou) ja Leijonaan (Lei)
    Maa Kauris (Kau) " Neitsyyn (Nei) " Härkään (Här)
    Ilma Vaaka (Vaa) " Kaksoisiin (Kak) " Vesimieheen (Ves)
    Vesi Krapu (Rap) " Kaloihin (Kal) " Skorpioniin (Sko)

Kuviossa ovat nuo neljä kolmiota piirretyt eri lailla, jotta ne eroitettaisiin helpommin toisistaan. Epäselvyyden välttämiseksi ovat nuo kolme ristiä jätetyt pois. Samasta syystä ei myöskään merkitä ominaisuuksien tunnusmerkkejä, jotka selvittävät kolmen ristin ja neljän kolmion keskenäisen suhteen. Lukija voi kuitenkin itse asettaa nämä merkit eläinradan kunkin merkin alle seuraavan neuvon mukaan:

Kardinaalisi merkit (Oin, Rap, Vaa, Kau) merkitään - (suoraviivainen liike)

Kiintonaiset merkit (Här, Lei, Nei, Ves) merkitään O (kieppova liike)

Muuttuvaiset merkit (Kak, Sko, Jou, Kal) merkitään V (värähtelevä liike)

Me olemme nyt valmiit käyttämään hyväksemme kaikkea, mitä mahdollisesti tullaan sanomaan merkeistä, sillä meillä on tässä avain sekä niiden järjestämiseen että luontoon. Lukija huomannee, että vaikka olemmekin laatineet eläinratamme tällä lailla, olemme kumminkin tulleet merkkien tavalliseen ryhmittämiseen: alkaen

Polvet

Kau

Pää Oin Vaa Lanteet

Här Nei

Kak Lei

Rap

Rinta

vasemmalta Oinaalla ja jatkuen kellon viisarin vastaiseen suuntaan on meillä merkit niiden säännöllisessä järjestyksessä — Oin Här Kak Rap Lei Sko Vaa Nei Jou Kau Ves Kal.

Sitten tulemme kysymykseen: "Mikä on eläinrata?" No niin, me voimme pitää sitä aurinkokuntamme Korkeimmasta Hallitsijasta, Aurinko-Logoksesta lähtevänä "astraalisena aurana"; ja maatamme voimme ajatella pieneksi eetterihiukkaseksi, joka kiertää ympäri tässä aurassa (aura = hieno ilmakehä, joka ympäröi jokaista henkilöä tai esinettä ja jonka ominaisuuksien läpitunkema se on) yhden kierroksen vuosittain. Koska tämä aura on sopusointuisasti järjestetty, eikä niinkuin useimpain meidän sikin sokin, kulkee maa toisesta osasta toiseen määrättyinä aikoina, ja kukin osasto eroaa muista vallitsevan ominaisuutensa kautta. Nämä kaksitoista osastoa muodostavat tietysti vuoden kaksitoista "kuukautta", vaikka tähtitieteellinen eli zodiakaalinen kuukausi alkaa kunkin kuukauden 21 päivän tienoissa. Niinkuin edellä on mainittu, katselemme kaikkia näitä seikkoja mukavuuden vuoksi aivan kuin aurinko liikkuisi ja maa pysyisi paikallaan, siis, sen sijaan, että sanoisimme että maa tulee määrättyyn merkkiin, sanomme auringon tulevan vastakkaiseen merkkiin — joka on sama asia. Auringon tulo eri merkkeihin on edellä mainittu.

Ne, jotka ovat lukeneet C.W. Leadbeater'in "Man, visible and invisible" (Ihminen, näkyväinen ja näkymätön), muistanevat, että kirjan lopussa on kuva Mestarin s.o. täydellisen inhimillisen olennon aurasta. Jos me tarkastamme tätä kuvaa, huomaamme sen säteilevän kaikkiin suuntiin fyysillisestä ruumiista ja itsestään jakautuvan (vallan luonnollisesti niinkuin sateenkaari väreihinsä) kahteentoista leikkaleeseen niinkuin vaununpyörän osat tai horoskoopin 12 huonetta. Nyt on jokaisella inhimillisellä olennolla pienessä määrässä juuri sellainen aura. Se ei vielä ole niin voimakas, niin korkealle kehittynyt, ei myöskään niin sopusointuisesti järjestynyt, mutta yleiset piirteet ovat samanlaiset, sillä jokaisella meistä on sisässään "Mestarin" mahdollisuudet. Ohimennen mainittakoon, että juuri tätä auraa edustaa todellisuudessa syntymähoroskooppi.

Juuri samalla tavalla on Aurinko-Logoksen aura jaettu kahteentoista leikkaleeseen, segmenttiin, tai "merkkiin", muistuttaen sitä kaunista äänikuvaa, jonka muodostaa täydellisesti eheä ja sopusointuinen soittoääni. (Katso Margaret Watts Hughes'in The eidophone voice figures.) Eri merkit vastaavat niin sanoaksemme perussäveleen sopusointuisia ylä-ääniä, joka perussävel luonnollisesti vastaa ympyrää kokonaisuudessaan.

Siirtyessämme nyt ihmiskuntaan, tarkastamme ensin kolmea perustyyppiä, "rajasista" tai kardinaalista (toimeliasta), "tamasista" tai kiinteää (elinvoimaista) ja "sattvista" tai muuttuvaista (älyllistä). Tässä on samaa asiaa varten kolme erilaista merkitsemistapaa, filosoofinen, astrologinen ja frenologinen. Koko ihmiskunta jakautuu näihin kolmeen tyyppiin, jokaista tyyppiä vallitsee vastaava ominaisuus — kuitenkin ovat molemmat toisetkin jossain määrin edustettuina, aivan niinkuin kiinteässä kappaleessa joko pituus, leveys tai korkeus voittaa molemmat toiset ominaisuudet mutta kappaleella täytyy kuitenkin olla kaikki kolme ulottuvaisuutta.

Tutkikaamme "rajasisia" tai kardinaalisia (toimivia) henkilöitä. Heillä on frenoloogisen lausetavan mukaan toimelias (motive) luonteensävy ja heidän tunnusmerkkinsä on toimi. He ovat tarmokkaita, yritteliäitä, hääriviä, jotensakin omavaltaisia ja sekoittuvat mielellään toisten asioihin. He ovat alati liikkeellä, usein näkee heidät kaduilla tai raitiotievaunuissa, ja nopeus ja voima sekä ajatuksessa että teossa näyttää olevan heidän suurin käsityksensä hyödystä. Näyttää siltä niinkuin eivät suuriakaan välittäisi tehdä jotakin — mutta pyydäppä heitä istumaan hiljaa muutaman hetken tai kuuntelemaan kärsivällisesti pitkäveteistä puhujaa! Juuri tämänkaltaiset henkilöt saavat helposti sen päähänpiston, että liikeasiat ovat kaikki kaikessa. Heidän mielestään ovat filosoofit pelkkiä houkkioita, jotka tuhlaavat aikansa tyhjään puhumiseen ja viisastelemiseen.

Voisi täyttää monet sivut kuvailemalla jokaista näitä kolme tyyppiä, mutta meidän täytyy nyt ainoastaan aivan lyhyesti käsitellä kutakin. Lukijan ei sentähden millään lailla tule ajatella, että nämä muutamat huomautukset sisältäisivät seikkaperäisen luettelon niistä hyveistä tai paheista, jotka näille tyypeille ovat ominaisia. Niitä pidettäköön ainoastaan "pikakuvina", vaikkakin ne pari selittävää sanaa, jotka ovat lausutut, voivat mahdollisesti olla jonkinmoisena lähtökohtana aineen tarkempaan tutkimiseen. Kardinaalisten merkkien hyveet ovat toimi ja tekeminen, niiden paheet hävitys ja voimanhukka. Ne vastaavat maata eli nousevaa merkkiä.

"Tamasiset" eli kiinteät henkilöt ovat täydelliset vastakohdat. Heillä on elinvoimainen luonteensävy. He nauttivat elämästä ja ovat levollisia. He eivät rakasta vaihtelua, ainakaan sen itsensä takia; mutta kun heittäytyvät toiselle tolalle, tapahtuu se perin juurin kuten maanjäristyksen jälkeen. Sen jälkeen ovat taas kiinteitä — seuraavaan maanjäristykseen. Kuten eräs nykyajan kirjailija on sattuvasti lausunut, "he seisovat paikallaan ja maailma pyörii heidän kanssaan". Yhden asian he ymmärtävät täydelleen ja se on perinpohjaisuus. Kun "kiinteä" henkilö ottaa jonkun asian tehdäkseen, tekee hän sen perinpohjin, olkoon hyvää tai pahaa. Heidän huomattavin hyveensä on vakavuus ja heidän paheensa itsepäisyys. He vastaavat aurinkoa.

"Sattvisilla" eli muuttuvilla henkilöillä on älyllinen luonteensävy. Tämä tyyppi on kahden edellisen välillä, vaikka kummastakin eroitettuna. Se edustaa ihmiskunnan vaihtelevaa, mukautuvaa elementtiä ja sen perusominaisuus on sympatia. Eivät kuitenkaan kaikki "muuttuvaiset" ihmiset ole miellyttäviä, samaten kun eivät kaikki ole todella sattvisia: ihmiskunta ei kokonaisuutena vielä ole saavuttanut sitä kehityksen kohtaa, joka vaaditaan tämän tyypin ilmestymiseen. Muuttuvaiset merkit edustavat siis eräässä merkityksessä niitä tarkoitustaan vastaamattomia ja epäonnistuneita olentoja maailmassa, joilla ei ole kylliksi kardinaalisten merkkien lujuutta taikka kiinteiden "arvoa ja merkitystä" esiintyäkseen hallitsijana tai voittajana jollakin alalla. Toiselta puolen pidetään heistä tavallisesti paljon enemmän kuin muista tyypeistä ja ovat usein toisille "kaikki kaikessa". Niiden hyve on mukautumistaito, niiden pahe epäröiminen. Ne vastaavat kuuta.

Sen jälkeen on meidän tarkastettava neljää elementtiä — tulta, maata, ilmaa ja vettä.

Tuli vastaa henkeä ja sitä luovaa voimaa, joka alati muodostaa ja muuttelee muotoja, yhä luovana ja hävittävänä. Se vastaa myös Jupiter ja Mars planeettoja, luonnon miespuolista prinsiippiä.

Maa vastaa ainetta, "mulaprakriti", tiivistävää tendenssiä, kiinnittävää, hillitsevää, sitovaa, rajoittavaa, toteuttavaa voimaa, joka aina ympäröi henkeä muodoilla ja pakoittaa sen jäämään niiden kahleisiin, tai ainakin painamaan niihin oman leimansa. Se vastaa luonnon naispuolista prinsiippiä, Venusta ja Saturnusta.

Ilma vastaa ajatusta (mind), tuota ihmeellistä kaksinaista muokkailijaa (dual-tempered manipulator), joka itsessään ei ole henkeä eikä ainetta, mutta osa kummastakin, ollen henkeen verraten aineellinen ja aineeseen verraten henkinen. Alati se järjestää, luokittaa ja muuttelee muotoja ja on siten myös muotojen rakentaja, mutta myöskin niiden hävittäjä. Se vastaa Merkuriusta, mies- ja naispuolista eli lapsi-prinsiippiä, ollen sisäisesti hermafrodiitti.

Vesi vastaa tunnetta, maallisten muotojen liuvotinta ja ilmamuotojen kannattajaa; välittäjää ja uudestaan synnyttäjää. Vettä käytetään sekä kiinteiden että kaasumaisten aineitten pesemiseen ja tulen sammuttamiseen. Ja vesimerkkien luonteenomaisia ominaisuuksia voidaan käyttää kaikkiin samantapaisiin tarkoituksiin, mielen tai ruumiin puhdistamiseen, taikka kummankin tahraamiseen, asiainhaarojen mukaan. Se on passiivinen eli puolueeton.

Jos lukija omistaa muutamia minuuttia tämän taulun tutkimiseen ja sitten lukee merkkien lyhyet selitykset 37 ja 38 sivulta äsken sanotun valossa, niin on hän löytävä perusteen paljolle, joka ensin on näyttänyt hänestä sangen mielivaltaiselta, kun taas 60 sivulla oleva kuva esittää paljoa paremmin kuin mikään sanallinen, vaikkakin tarkka kuvaus eri vaikutusten yhteistoiminnan.

* * * * *

Jäljellä olevat luvut on sarja kirjoituksia, jotka tek. aikaisemmin on julaissut "Modern Astrologyssä" (liite 1904). Ne ovat julkaisijan luvalla tähän uudelleen painetut, koska ne käsittelevät kysymyksiä, jotka johtuvat useimmille edelliset sivut lukeneelle henkilölle ja koska tek. ei luule kykenevänsä selvemmin asiaa selittää, kun hän sen niissä on tehnyt. On mainittava että jokainen kirjoitus alkuaan oli aijottu vasta alkaville; mahdolliset toistelut ja epäjohdonmukaisuudet suotanee sentähden anteeksi.

B-JAKSO.

VII LUKU.

Astrologian n.s. geosentrisen perustuksen ja heliosentrisen tähtitieteen näennäinen ristiriitaisuus.

Eräs ystävällinen kirjeenvaihtaja lähetti meille muutama aika takaperin palasen Reynolds Newspaper'ista sisältäen ensimäisen eräästä kirjoitussarjasta, joka kosketteli "luuloteltuja tieteitä", jotka kirjoitukset voivat olla hyvinkin hyödyllisiä kääntämällä ajattelevien ihmisten tarkkuuden niihin aineisiin, joita ne (ainakin tämän esimerkin mukaan) sangen pintapuolisesti käsittelevät ja jotenkin halveksivasti tuomitsevat.

Tila ei myönnä toistaa kirjoitusta kokonaisuudessaan, mutta tavallisuuden mukaan näkyy, että sen tekijä ei ole todella tutkinut ainetta, vielä vähemmin sitä koetellut. Satunnainen havaintojen tekijä kompastuu säännöllisesti astrologisten laskujen geosentriseen lähtökohtaan; tässäkin meille ilmoitetaan, että "kun Galilei väitti, että maa pyörii auringon ympäri, eikä aurinko maan, sai astrologia kuoliniskun" — aivan niinkuin myöhemmällä huomiolla voisi todistaa kerran tunnustetun totuuden vääräksi! Siitä huolimatta tulee jokainen ajatteleva ihminen, joka ei syvemmin ole ainetta tutkinut aivan luonnollisesti, milt'ei välttämättä sen tapaiseen havaintoon, niin että kukaan ei tuntene vastenmielisyyttä arvostelijaamme kohtaan.

Kysymyksen ydin on paljoa syvemmällä kuin pintapuolisesti katsoen voisi luulla, ja ainetta ei voida kokonaisuudessaan käsitellä tässä sen teknillisten vaikeusten tähden; mutta pääasiallinen kohta on: ovatko vanhat (tai uudet) astrologit huomanneet geosentrisille laskuille perustuvien ennustustensa olevan tosiseikkain kanssa yhtäpitäviä? Jos niin on, raukeaa kirjoituksen tekijän väite tyhjiin.

Mutta onko niin? "Ei", kuten aikamme viekkaat ilmoittajat sanovat, "elkää luottako minun sanaani! Ottakaa itse selvä asiasta!" Ostakaa käsikirja, piirtäkää oma horoskooppinne ja tutkikaa sitä; tai antakaa se luotettavan astrologin tehtäväksi. Jos olette ymmärtäväinen, ette odota jokaisen seikan esiintyvän aivan täsmälleen, olkoon kysymys luonteestanne tai elämän kulustanne, sillä selvä on, että miten tosi astrologia lieneekin, ei astrologin arvostelu ole erehtymätön, ja tästä arvostelusta riippuu selitys melkein yhtä suuressa määrässä kuin horoskoopin viittauksista, samaten kuin lääkärin taudin määräys yhtä paljon riippuu hänen omasta opistaan ja taitavuudestaan kuin myöskin niiden taudin oireiden tarkkuudesta ja seikkaperäisyydestä, joita potilas tai hänen hoitajansa on lääkärille ilmoittanut. No niin, jos näette luonteen- ja elämänkuvauksen olevan tuntemienne tosiseikkojen kanssa yhtäpitäviä, ei päästä minnekään johtopäätöksestä, jos vaan olette rehellinen ihminen. Sillä on aivan yksinkertaisesti typerää otaksua, että sellainen yhtäläisyyksien sarja riippuisi pelkästä sattumasta.

Ei ole helppo jättää tämä aine, kun se kerran on alotettu; joka tapauksessa pitäisi enemmän huomauttaa aineen filosoofisesta puolesta samalla kun viitataan käytännölliseen kokemukseen. Problemin saattaa asettaa näin: Ehdotellaan, että aurinko on se keskus, jonka ympäri maa ja planeetat kiertävät — mitä astrologin on käsiteltävä? Selvästi niitä vaikutelmia, jotka lähtevät auringosta ja planeetoista niiden asennon mukaan maan suhteen; toisin sanoen, astrologi ottaa lukuun auringon, kuun ja planeettojen keskinäisen suhteen maahan verraten. Kun nyt on ratkaistava joku kysymys, joka riippuu suhteellisista asemista ja liikkeistä, ei selvästi ole minkään arvoista, mitä tulee tähän suhteellisuuteen, kummastako tosiseikasta lähdetään. Toisin sanoen, koska astrologi käsittelee planeettojen asemia maahan verraten (alkuaan määrätyt havainnon avulla), ei vaikuta millään lailla hänen johtopäätöksiinsä se tosiseikka, että maa pyörii auringon ympäri, eikä päinvastoin aurinko maan ympäri.

Tämä kaikki on kuitenkin kysymyksen sivulla, uskoivatko vanhat todella auringon pyörivän maan ympäri — ainakin sananmukaisemmassa tarkoituksessa kuin me tarkoitamme sanoessamme, että "aurinko nousee" tai "menee pilven taa". Monta tämän kirjan tekijää oppineempaa henkilöä ovat lausuneet vastakkaisen mielipiteen. Ja todella johtavat meitä astrologian perityt opit niiden metafyysilliseltä kannalta katsoen, jossa aurinko muuttumatta mainitaan valon ja elämän keskipisteeksi, voimakkaasti siihen mielipiteeseen, että vanhat omaksuivat heliosentrisen käsityskannan ainakin uskonkappaleena, joskaan ei todistettuna tietona.

Tahdomme sentähden rajoittua sanomaan, että astrologia on esitetty geosentrisesti — joka on vallan toista kuin väite, että astrologia olisi rakennuttu geosentriselle perustukselle. Mikä vasta-alkaja tahansa saattaisi täss kohdassa oikaista neuvojaamme.

Mutta palatkaamme tuohon otteeseen. Seuraavasta otteesta näkyy, että tekijän ylevyyden tunto eroaa jonkun verran hänen ymmärryksensä johtopäätöksistä:

Kaikista luulotelluista tieteistä on tällä ollut suurin vaikutus ihmisiin. Se on tai oikeammin, oli mitä harkituin, mitä majesteetein järjestelmä, mikä milloinkaan on ihmisiin vaikuttanut (sillä se johti tähtitaivaan ja luonnon ylevimmän puolen tutkimiseen). Sen tendenssi olikin ylipäänsä hyväätekevä koska sen tutkiminen kohotti ihmisen hänen omissa silmissään korkeammalle kannalle, kuin hänen muuten olisi ollut mahdollinen saavuttaa, sillä se ei ainoastaan opettanut, että hän oli maailmankaikkeuden tärkein olento, jonka erityiseksi hyödyksi se oli rakennettu, vaan myöskin, että koko universumi oli juuri olemassa hänen mukavuutensa tähden, sekä että kaikki hänen onnensa tai onnemuutensa saattoi johtua planeettojen huonosta tai hyvästä vaikutuksesta. Kun henkilö joutui pulaan, meni hän jonkun astrologin luo, joka piirsi hänen horoskooppinsa ja antoi hänelle viisaita neuvoja siitä tiestä, jota hänen tulisi seurata ja niistä vaaroista, joita hänen tulisi välttää. Siten usko astrologiaan ei johtanut ehdottomaan sallimususkoon, koska saattoi välttää tähtien vaikutuksen olemalla varoillaan.

Edempänä tulemme kuitenkin tuohon vanhaan pulmaan, samanaikuisiin syntymisiin. Tekijä sanoo: "Nyt tiedämme, että mailmassa ei ole kaksi aivan samanlaista ihmistä". Sananmukaisesti tämä ei ole totta. Me emme tiedä, etteivät kaksi ihmistä ole täydelleen samanlaisia, asia on ainoastaan niin, että me mahdollisesti emme tunne kahta ihmistä, jotka ovat aivan samanlaisia. Tämä on aivan toinen asia, eikä vahvista niitä johtopäätöksiä, jotka johdetaan tästä kokonaan väärästä olettamisesta, pelkkä otaksuma, jota siitä huolimatta alati käytetään todistelun perustana.

Tämäntapaiset pintapuoliset todistamiskeinot, jotka lopulta ovat pelkkää arvoittelemista, eivät voi johtaa totuuteen. Ne, jotka tutkivat ihmeellistä kaksoisproblemia, tunnustavat tämän. Sellaiset astrologiset problemit ovat todella hyvin mieltäkiinnittäviä, vaikkakin tutkimus usein käy vaikeammaksi sen kautta, että on mahdoton saada luotettavia tietoja syntymäajasta.

Kirjoituksen viimeinen kappale on niin mainio, että toistamme sen kokonaisuudessaan:

Jos seuraamme astrologian historiaa, huomaamme, että tiede (väärä nimitys) ei tule enemmän tieteelliseksi, vaan vähemmän. [Tämä on totta, mitä tulee esim. aikakauteen Rooman vallasta keskiaikaan. Myöhempänä aikana on astrologia kumminkin huomattavassa määrässä uudistunut.] Sen pääasiallisempana tehtävänä myöhempinä aikoina on ollut ihmisten tulevaisuuden ennustaminen. Nyt ovat kaikki filosoofit yksimielisesti selittäneet, että emme voisi toivoa sitäkään onnen murusta, joka meillä nyt on, jos tietäisimme tulevaisuutemme. Siitä huolimatta pyrkii ihminen alati tulevaisuuden tietämiseen. Jos tähtitaivas ei sitä hänelle paljasta, on hän kääntyvä itsensä puoleen ja löytävä elämänhistoriansa kirjoitettuna omien käsiensä sisäpuolelle. Siten syntyy kiromantia, johdettuna "signatuuri-opista" joka selitti, miten jokaisen kasvin lehdellä oli kirjoitus, joka ilmaisi minkä taudin parannuskeino se oli.

Toiselta puolen ellei ihminen voi tuntea tulevaisuuttaan välittömästi, voi hän sen tehdä välillisesti. Anna hänen ainoastaan perin juurin tuntea itsensä, oman luonteensa, ja hän tietää, miten on meneteltävä välttääkseen karit ja saadakseen suotuisan tuulen lyhyelle purjehdukselleen halki elämän.

Viimeinen lause ilmaisee niin selvästi oman vakaumuksemme, että tahdomme ainoastaan lisätä:

"Ja paras keino tämän päämäärän saavuttamiseen on oman horoskoopin huolellinen tutkiminen, joka mieluummin on hänen itsensä tehtävä."

Sillä syntymän horoskooppi on todella elämän kartta.

VIII LUKU.

Planeettanimitykset ja niiden suhde mytologiaan.

Tavallisimpia huomautuksia astrologian suhteen on, että on naurettavaa otaksua, että esim. Venuksella on jotakin rakkauden kanssa tekemistä, tai Marsilla sodan, koska nämä ovat ainoastaan planeettojen mielivaltaisia nimityksiä, jotka tähtitieteilijät ovat miellyttävällä viittauksella muinaiseen mytologiaan keksineet, mutta joita käyttivät ainoastaan tuntomerkkeinä ollenkaan ajattelematta niiden sisältöä — oikeastaan katunimien tapaan sattumalta valittuja.

Epäilemättä tämä on totta, ainakin mitä tulee nykyisiin tähtitieteilijöihin, ja sopisi luulla, että astrologeillakin olisi uskottu olevan kyllin järkeä tämän ymmärtämiseen! On todella ihmeteltävää, että joku on voinut olla huomioon ottamatta sitä asianlaitaa, että tämä selvästi on ensimäinen miete, joka esiintyy tutkijan tajunnalle.

Mutta kun persoonallinen tutkimus meidän päivinämme osoittaa, että Venus ja Mars samaten kuin kaikki muutkin planeetat todella ovat tekemisissä niiden asioiden kanssa, joita mytologia niiden osaksi lukee, silloin ei ainoastaan ihmettele sitä "kummallista yhteensattumaa", että nämä nimet ovat yleisesti käytännössä, vaan joutuu vastustamattomasti siihen johtopäätökseen, että tuskinpa sattuma tai runollisen mielikuvituksen lento johti kreikkalaisia antamaan "satumaisille" jumaluuksilleen niitä ominaisuuksia, jotka me tänäpäivänä tapaamme samannimisten planeettojen herrauksissa.

Totuus on, että mitä pitemmälle ulottaa tutkimuksiansa tähän suuntaan, sitä selvemmäksi tulee, että taruissa on tähtitieteellinen ja astrologinen sisältö. Toisin sanoen, tullaan siihen vakaumukseen, että kreikkalaisilla oli joku sisäinen tähtitieteellinen oppi, jota eivät meidän tiedemiehemme ole huomanneet, taikka olivat heidän salaperäiset sankarinsa ja jumaluutensa perintöä joltakin vanhemmalta kansalta, joka oli omistanut sellaisen tiedon. Itse asiassa ovat meidän tutkijamme tulleet siihen kohtaan, että meidän päiviemme edistyneimmät astrologit koettavat vanhojen "satujen" avulla laajentaa tietojaan planeetillisista prinsiipeistä. Niin valaisevia ovat nämä tarut niille, joilla on todellinen astrologinen avain.

Valitettavasti on tässä mahdoton esittää konkreettista esimerkkiä, koska siihen vaadittaisiin syvempää tutustumista astrologian teknikkaan, kuin tavallinen lukija ehkä omistaa, jolle nämä sivut erityisesti ovat omistetut. Tärkeätä on mainita, että on huomattu vasta havaituilla planeetoilla Uranuksella ja Neptunuksella olevan ominaisuuksia, jotka ihmeteltävällä tavalla ovat yhtäpitäviä samannimisten jumaluuksien hyväksyttyjen luonteensävyjen kanssa. Nämä asianhaarat etupäässä johtavat meitä uskomaan tiedon elävän lähteen olemassa oloon, tosin salassa tämän maailman viisailta, mutta siitä huolimatta ilmoitettu (niille, joiden intuitsiooni on herännyt) maailman taruissa ja traditsiooneissa — kertomuksissa, jotka sananmukaisesti tulkittuina näyttävät olevan tylsän typeryyden ilmaisuja, mutta ovat kuitenkin kaikkien taiteilijoiden ja runoilijoiden innostuksen tyhjentymättömänä lähteenä, ja omistavat varmaan varsinaisen totuuden elinvoimaisen elementin, koskapa eivät milloinkaan kuole. Ja näyttää sitä niinkuin tämä salattu tieto ajan tullessa ilmestyisi sattumalta johtaen tuttua tietä myöden "uusien" planeettojen löytämiseen (tai jälleenlöytämiseen).

Mutta ei kukaan ajatteleva ihminen tule milloinkaan hyväksymään mitään filosoofista järjestelmää eli edes muodostelemaan omaa ajatusjärjestelmäänsä ainoastaan ulkoapäin tulevan väitteen vaikutuksesta. Hänelle se ei ole totuus ennenkuin se on sulannut hänen omaan tajuntaansa tai tullut oman kokemuksen vahvistamaksi. Ja sentähden täytyy niiden, jotka rupeavat huomaamaan, että astrologiassa piilee aavistamattomia totuuden elementtiä, ryhtyä sen perussääntöjen persoonalliseen opiskeluun sekä persoonallisesti tutkia niitä ilmiöitä, joiden sanotaan johtuvan planeettojen vaikutuksista.

Ottakaamme yksinkertainen esimerkki. Mars edustaa tulista, positiivista, ulkonevaa prinsiippiä, aistimia, ja Saturnus kylmää, negatiivista, pidättävää prinsiippiä, ymmärrystä. Hankkikoon lukija itselleen kuluvan vuoden efemeriidit (esim. Raphael's Ephemeris, hinta 6 penceä kuluvalta vuodelta ja 1 shillinki kuluneelta), merkitköön ne päivät, jolloin kuu ja Mars ovat neljännyksessä toisiinsa, samaten kuu ja Saturnus. Edellinen tapahtuu esim. 19 p. marrask. sekä 4 ja 18 p. jouluk., jälkimäinen (1, 14 ja) 28 p. jouluk. 1906. Kauvan ei ole viipyvä, ennenkuin sattuu muutamia "yhteensattumisia". Ja vaikka ei yksi pääskynen kesää tuo, ei sen poisjääminenkään toiselta puolen osoita talven tuloa. Sentähden vaaditaan tämän laatuiseen tutkimiseen kuukautta pitempi aika. Mutta kaikissa tapauksissa on se jonkinlainen koe, jonka kuka tahansa voi tehdä, miten vähissä hänen aikansa lieneekin. Ei se suinkaan vaikeata tai monimutkaista ole!

IX LUKU.

Taikauskoinen puoli ja sen ilmeneminen kaikissa tieteissä.

Astrologiassa on niinkuin kaikissa muissakin inhimillisen tutkimuksen esineissä taikauskoinen puolensa.

Mutta ennenkuin voimme tätä ainetta käsitellä, täytyy ensin selvittää, mitä "taikauskolla" ymmärretään. Selvää on, että se aivan yksinkertaisesti ei voi olla sitä uskonnollista, tieteellistä tai valtiollista taikauskoa, jota kaikki oikeaoppisuus pilkkaa, sillä siinä tapauksessa olisivat kaikki profeetat ja uudistajat (reformaattorit) taikauskoisia. Sillä eihän ole elänyt ainoatakaan uusien ajatusten tienraivaajaa tai vastenmielisten oppien julistajaa, jonka oikeaoppisuus ei olisi taikauskoiseksi leimannut ja kaikella lailla vainonut ja kahlinnut.

Tahdomme siitä syystä koettaa muodostaa taikauskon määrityksen, jossa ei ole oikeaoppisuuden vaihtelevia määräyksiä ja jota ei kahlehdi lahkorajoitukset: sillä mielen taikauskoisuus on sama, jos se esiintyy vastahakoisuutena kulkea tikapuitten alatse tai uskona ijankaikkiseen kadotukseen.

Määrittelemme taikauskon muotojen palvelemiseksi, kun sitä prinsiippiä, joka antaa muodoille elämää, ei enää huomata.

Siten näemme esim. kunnioituksen rikkaita kohtaan olevan taikauskoa, koska kunnioitamme heitä syystä että ovat rikkaita, eikä koska heidän rikkautensa ilmaisee kohtuutta, ahkeruutta, rehellisyyttä ja kuntoa. Samaten isänmaallisuus, kun se saattaa meitä alhaiseksi arvostelemaan ja halveksimaan toisia kansoja ja samalla ylistämään omaa; sillä isänmaanrakkaus osoittautuu teossa eikä kerskailussa. Jos avioliitto on solmittu ilman todellista yhteyttä, jonka ainoastaan rakkaus synnyttää, on se taikauskoa ja johtaa kaiken muun taikauskon tavoin orjuuteen. Ja siten voisi esimerkkiä monistella.

Mutta me palaamme erikoisalallemme. Jos itsenäinen tutkija omin päinsä tutkii asiaa, saattaa hän hyvin pian päättää, onko astrologia taikauskoa vai ei. Hän on pian huomaava, että kaikkien muinais- ja nykyajan astrologien väitteet ovat ainakin pääasiallisesti tosia. Venus hallitsee rakkautta, Mars sotaa, Saturnus valtaa ja Jupiter viisautta j.n.e. mitä tulee toisiin pääkohtiin. Miten mielivaltaiselta eri merkkien planeetillisten hallitsijain jako alussa tuntuukin, on se toiselta puolen näyttäytyvä yhtäpitäväksi tosiseikkojen kanssa ja toiselta puolen on tuo näennäisesti satunnainen järjestys todellisuudessa huomattava määrättyjen sopusointuisten yhdistysten ja ryhmittelyjen seuraukseksi, vaikka se ei heti selvinnyt tajunnalle. Taikauskoinen elementti esiintyy oikeastaan vasta silloin, kun tutkijasta täydelleen pätevien todistusten nojalla on tullut harras oppilas. Ja juuri se henkilö, jota oli niin vaikea vakuuttaa, jota varten tarvittiin niin paljon "silminnähtäviä" todistuksia, ennenkuin hänen epäuskonsa voitettiin — juuri se henkilö joutuu helpoimmin astrologisen taikauskon uhriksi! Palataksemme määritykseemme pidämme taikauskona muodon säilyttämistä, josta elonprinsiippi on poistunut — aivan kuten joku hyväilisi kuollutta. Ja juuri tällä lailla astrologinen taikausko saattaa osoittautua: ei nähdä selvästi sitä prinsiippiä, joka on jonkun laskun, ennustusmetoodin tai arvostelun pohjana. Jos koskettelisimme kaikkia niitä kohtia, jotka tässä esiintyvät joutuisimme liian pitkälle aineen tekniikkaan, mutta tyypillisen esimerkin tahdomme mainita.

On olemassa erilaisia järjestelmiä, joiden mukaan ennustetaan elämän tulevia tapauksia, jota teknillisesti kutsutaan "suunnan (direction) laskemiseksi". Mutta harvat huomaavat, että useimmat järjestelmät ovat prinsiippinsä puolesta samanlaisia ja eroavat ainoastaan metoodissa. Siten on monilla astrologeilla tapana laskea, että meridiaanisen liikkeen yksi aste vastaa yhtä elämänvuotta, voimatta puollustaa menettelyään muulla lailla kuin sanomalla seuraavansa "Ptolemaioksen metoodia" — huomaa Ptolemaioksen metoodia, eikä prinsiippiä. Ja nämä samaiset astrologit voivat kiivaasti vastustaa muita metoodeja, kuten esim. "etenevää horoskooppia", jonka mukaan arvellaan planeettojen liikkeellä syntymän jälkeen olevan muodosteleva sivuvaikutus syntymähoroskooppiin, saattamalla siinä piilevät erikoiset ominaisuudet ja vaihteleva kohtalo toimiviksi, skaalan mukaan "päivä vuodesta".

Ja kuitenkin ovat nämä kaksi todellisuudessa yksi. Sillä meridiaani etenee keskimäärin asteen päivässä: ja tämä on "päivä vuodesta" -skaalan mukaan sama kuin aste vuodessa. Nyt on se prinsiippi, jonka mukaan lasketaan päivä vuodesta, perustettu niille yleisille vastaavaisuuksille luonnossa, jossa pienempi kuvastaa suuremman, ja pienempi näyttää niin sanoaksemme projisioituvan suuremmalle. Vuorokausi on ympyrä, pyörä ja semmoisena se on osa vuodesta, joka on toinen ympyrä, ajanjakso tai pyörä. Tämä on prinsiippi, jonka helposti saattaa ymmärtää ja erilailla sovelluttaa käytännössä; toinen asia on, myönnetäänkö vai kielletäänkö sen käytännöllinen sovellutus jokapäiväisessä elämässä. Toiselta puolen ei näytä sillä tavaksi tulleella metoodilla, joka mittaa elämän kulun meridiaanin asteitten avulla, olevan mitään järjellistä perustaakaan näyttää se pelkältä "taikauskolta", jota sokeasti seurattiin, koska sen oli ottanut käytäntöön joku suuri ajattelija, jolla oli prinsiippi hallussaan ja sovitti sen tällä tavalla tehtäväinsä mukaan, mutta jonka jälkeläiset matkivat ainoastaan metoodia ymmärtämättä sen sisältöä.

Ja sellainen menettely — esiintyköön lakitieteessä, lääketieteessä, ennustuksessa tai astrologiassa on lopulta juuri taikauskon itse olemus.

X LUKU.

Planeettavertauskuvat, niiden sukuperä ja arvo.

Historiallisen tutkimuksen ei ole vielä onnistunut todistaa, että planeettavertauskuvat olisivat tähän asti kuluneella ajalla varsinaisesti muuttuneet.

Jos tämä tosiseikka oikein arvattaisiin, huomattaisiin sen olevan äärettömän suuresta merkityksestä. Sillä me näemme, että muodot kuolevat, tavat vanhentuvat, kansakunnat häviävät ja sivistykset loppuvat, ainoastaan Elämä elää edelleen.

Erehdys kuolee hitaasti, mutta lopulta se kuitenkin menehtyy; Totuus on Fenix-linnun lailla kohoava tuhastakin.

Tästä päätämme, että Elämällä ja Totuudella on yksi ominaisuus yhteinen: ne pysyvät. Niin että saatavissa olevien tosiseikkojen hiukankin huolellinen tutkiminen saa meidät aivan toisiin johtopäätöksiin kuin arvostelevan tutkimuksen puutteessa — nimittäin että nämä vertauskuvat olisivat mielivaltaisesti valitut pelkistä mukavuussyistä ja että ne siitä lähtien toistetaan samasta syystä.

Miksi olisi näitten vertauskuvien kohtalo ollut, onnellisempi kuin kielen, jos tämä todella pitäisi paikkansa? Miksi ne olisivat pelastuneet sen julman lain hävityksestä, joka romaanisten kielten pater-sanasta on tehnyt saksalaisen Vater?

Miksi?

Ei näytä löytyvän mitään järjellistä ennakolta määrättyä syytä niin kadehdittavaan poikkeukseen luonnon yleisistä tapahtumista. Sentähden kuuntelee sitä suuremmalla halulla selitystä, että korkeammalle kehittyneet olennot kauvan sitten antoivat nämä vertauskuvat maailmalle ja että samaiset vertauskuvat siitä asti ovat pysyneet sentähden, että niillä on n.s. todellinen elävä yhteys ainakin metafyysillisessä merkityksessä niiden planeetillisten voimien kanssa, jota ne edustavat, että ne oikeastaan ovat näiden voimien vertauskuvia, samaten kuin lippu on kansan vertauskuva ja pysyy muuttumattomana ja hyvin säilytettynä niin kauvan kuin kansa on kyllin voimakas sitä ylläpitämään ja puolustamaan.

Tutkikaamme nyt näitä seikkoja silmällä pitäen ja historiasta välittämättä vertauskuvien kokoonpanoa ja merkitystä ja katsokaamme edelleen, voidaanko itse vertauskuvassa huomata mitään merkkiä niistä ominaisuuksista, jotka lasketaan planeetoille kuuluvan. Historiasta emme välitä, koska luotettavimmat historijoitsijat voivat erehtyä ja varmimmat alkulähteet eivät aina ole täysin epäämättömiä, koska historia lievimmin sanottuna edustaa ainoastaan yleisen mielipiteen vaihtelevaa mittapuuta. Tila ei salli tällä tavoin käsitellä useampia kuin yhtä vertauskuvaa, ja me valitsemme sen planeetan, jonka vaikutus juuri paraillaan (toukok. 1904) on suurin, sodan jumalan Marsin.

Tässä näemme ristin ympyrän yläpuolella. Ikuisista ajoista asti on ympyrä ollut hengen (Äärettömyys) vertauskuvana (elämänä ilmestyvä) ja risti — tai neliö, saman merkin toisinto — aineen (Rajoitus) vertauskuvana (muotona ilmestyvä). Ymmärtääksemme, etteivät nämä ole mielivaltaisesti valittuja merkkejä kuten sanat sähkösanomassa, merkkikirjoituksessa, vaan päinvastoin parhaat mahdolliset kuvalliset edustajat niissä piileville asianomaisille aatteille, on tarpeen omistaa vähän — tai ehkä paljon — keskitettyä ajatusta näiden kahden elementaarisen kuvan sisällisille ominaisuuksille, jotka kuviot ovat kaiken geometrian, niin jopa kaiken matematiikan pohjana ja joiden keskinäinen suhde on kaikkina aikoina ollut suurimpien sielujen syvimmän mietiskelyn esineenä. (Jos lukija ei tahdo tätä vaivaa nähdä, niin sitä ei ainakaan voi auttaa minkäänlainen kaunopuheliaisuus tai selittävät kuvat tekijän puolelta.)

O————-+

Otaksuen siis, että näiden kahden merkin sopivaisuus myönnetään, tahdomme palata Marsin vertauskuvaan. Tässä on risti ympyrän päällä: aine eli muoto on koroitettu hengen tai elämän yli ja hallitsee sitä, tämän (joka, se muistettakoon, on loppumaton) pyrkiessä aineen läpi pannakseen sen valtansa alle. (Venus esittää tietysti toista äärimmäisyyttä, henki aineen hallitsijana, esitettynä taiteen kaikissa, Venukselle pyhitetyissä muodoissa.)

Selvää on, että tämän kehityksen kestäessä tulee monta muotoa hävitettäväksi — hävitettäväksi ainoastaan antaakseen sijaa uudemmille ja korkeammille muodoille, sillä henki on aina luova, hän hävittää ainoastaan uudistaakseen, tappaa ainoastaan tehdäkseen enemmän eläväksi, musertaa ainoastaan vahvistaakseen.

Ja eikö tämä ole Marsin, sodan ja urotöiden jumalan, todellinen luonto? Ei mitään rauhaa, jota ei ole taistelulla saavutettu, ei lepoa, jota ei ole työllä hankittu. Toisenlainen rauha on pelkkää orjuutta ja hitautta. Eivätkö vanhat siis ole valinneet oikeata vertauskuvaa voiman ja taistelun jumalalle?

Onko Mars-planeetalla mitään tekemistä tämän hävittävän voiman kanssa, sen saa tietää ainoastaan käytännöllisten kokemusten kautta. — Huomatkoon lukija luonteensävynsä niinä päivinä, jolloin kuu ja mars ovat huonossa aspektissa [katso Raphaelin kuluvan vuoden efemeriidejä] (0, 90, 180 asteen etäisyys) ja iloisen toimintansa, milloin aspektit ovat hyvät (60 ja 120 etäisyys). Hän on pian tietävä.

XI LUKU.

Vertauskuvallisen esityksen käytöllisyys.

Sanottakoon heti, että astrologinen tiede, eli jos niin tahdotaan luuloteltu tiede, on oikeastaan symbolisen järjestelmän tutkimista, joka itseensä yhdistää suurimman syvyyden ja äärimmäisen yksinkertaisuuden, niin ihmeteltävän laajaperäinen ja mukautumismahdollinen järjestelmä, että se tuntuu tyhjentymättömältä yhdistyksissään ja rajattomalta sovelluttamisessaan.

Jokainen tavallinen arvostelukykyinen henkilö myöntää tämän ensimäisen lausunnon todenperäisyyden, jos hän viitsii edes alkeellisesti tutkia ainetta; ja seuraava väite saavuttaa aivan varmaan niiden hyväksymisen, joilla on ylevyyden tuntoa. Sillä kuvittelemisvoimaan vetoaminen — n.s. skaalan kummassakin päässä, toiselta puolen suuremmoinen yksinkertaisuus ja toiselta alati lisääntyvä monimutkaisuus — on milt'ei vastustamaton.

Mutta helposti ei käsitetä symbologisen tutkimisen käytännöllistä tulosta; niin jopa tuntuu vaikealta ajatella, että sitä olleenkaan voidaan käytäntöön sovittaa. Vieläpä pelkkä nimitys "symbologia" tai "symboliikka" riittää laimentamaan monen harrastusta, herättääpä usein vastenmielisyyttä koko aineeseen. Mitä symboliikka on, ajattelevat he, muuta kuin joukko tavaksi tulleita merkkejä, sattumalta kootut ja järjestetyt, kuten aakkosten kirjaimet? Ja he luopuvat aineesta, varsinkin ajattelevammat, hakeakseen varmempaa tutkimusalaa, jättäen nämä harseat ei-oliot haaveksivalle näkyjen-näkijälle ja yksinkertaiselle ihmeitten kaupustelijalle mielenmukaiseksi huvin aineeksi. Sillä meidän aikamme on terveen järjen aika; eikä mikään, joka ei kestä tutkimuksen säteenviskaajaa ja järjen arvostelua saata toivoa pysyvänsä. — Kuitenkin täytyy kai löytyä jokin keino, millä koetella siihen määrin ilmamaista ei-oliota kuin symboliikkaa. Ei suinkaan ole järkähtämättömästi sanottu, että vertauskuvat ovat sattumalta valitut ja mielivaltaisesti sovelletut. Tämä on päinvastoin perusteeton otaksuma, miten luonnolliselta se tuntuneekin länsimaisesta luonteesta (joka juuri on taipuvainen mielivaltaisiin metoodeihin yleensä), ja täytyy luonnollisesti ensin tutkia asiaa, ennenkuin se voidaan hyväksyä. Tuntiviisari kulkee kellon taulun ympäri, esittäen meille vertauskuvallisesti ja selittäen ajan määrällisiä askeleita. Mutta ainoastaan pintapuolinen ajattelija hylkäisi tuollaisen symboliikan, pitäen sitä sattumasta riippuvana; sillä vähäisenkin ajatuksen täytyy osoittaa, että on olemassa täydellinen vastaavaisuus maan oman liikunnon (joka antaa ajanmitan) ja kellonviisarin liikkeen välillä, joka, vaikka kahta vertaa nopeampi maan liikettä, on juuri siitä johdettu. Sillä on vaikea ajatella, miten meidän nykyaikaiset koneelliset ajanmittaajamme olisivat voineet syntyä, jos ei maa oman pyörimisensä kautta olisi antanut vihiä sekä niiden välttämättömyydestä että rakenteesta. Sentähden nähdään, että kiertävän viisarin vertauskuva, joka näyttää ajan kulkua, näennäisesti tuntuu mielivaltaiselta, mutta tarkemmin ajateltaessa huomataan sen suorastaan johtuvan todellisesta luonnon tapahtumasta. Samaten on raha arvon vertauskuva, ja sen hyöty (vielä enemmän, pelkkä sen olemassaolo) vertauskuvana riippuu siitä sisällisestä voimasta, jolla se tuottaa tuon arvon. Sillä jos sen arvo pienenisi, sen leima häviäisi, tai se hallitus, joka oli sen takauksena, sortuisi, ei se enää olisi käypänä rahana, vaan tulisi siitä pelkkä pelimarkka, kuollut muoto — kaikkea elähyttävää ajatusta vailla.

Ne planeettavertauskuvat, joita astrologiassa käytetään, ovat niinikään varmojen valtojen ja voimien merkkiä — niin sanoaksemme ihmiskunnan aktiivisten ja passiivisten, varojen ja velkojen merkkiä, ainakin yhtä todellisia ja yhtä peloittavia kuin ne Smk. p., joiden alttarin edessä me joka päivä kumarramme. Ja niiden arvon voi myös oppia, samaten kuin rahan helinän, käytännöllisen kokemuksen kautta tekemällä jatkuvia kokeita. Siten edustaa esim. aurinko henkeä tai elämää, fyysillistä, mentaalista ja henkistä, jota vastoin kuu kuvaa ainetta tai muotoa, samaten fyysillistä, mentaalista tai henkistä. Nämä tekijät esittävät kuvannollisesti puhuen ihmiskunnan kulta- ja hopeakulkua (yhdenmukaisuus on taas tarkempi kuin luulisi); toiset planeetat ja niiden asemat eläinradassa osoittavat n.s. metalliseoksen prosenttipitoisuuden jokaisessa rahassa, sellaisena kuin ne lasketaan luonnon suuresta rahapajasta, sekä valtiota, jossa se on käypänä rahana — hengen, ajatuksen tai aineen valtakuntaa — ja jonka merkit ovat siihen selvästi leimatut niiden nähtäviksi, joilla silmät on.

Minkälainen raha minä olen, ja missä näistä kolmesta valtakunnasta olen oikeastaan käypä?

Tähän kysymykseen voi vastata ainoastaan persoonallisen tutkimuksen ja tarkastuksen avulla, sillä tässä eivät auta toisten ajatukset. Kaikkien meidän täytyy itse opetella kävelemään ja uimaan; sama on asian laita mitä tulee ajattelemiseen. Apua voidaan antaa, mutta ainoastaan osoittamaan tutkimustapoja. Voidaan opettaa ainoastaan astrologian aakkoset — eläinrata merkkineen ja planeetat liikkeineen. Ajatuksen, varsinaisen merkityksen täytyy jokaisen löytää omasta sielustaan, juuri niinkuin maalari koettaa saada selville jokaisen värivivahduksen merkityksen auringon laskiessa, tai samaten kuin soittaja miettii sitä sävelmää, minkä hän on unessa kuullut. Jos tämä totuus olisi uskonoppi ja me sen pappia, olisimme nopeat "todisteluihin" ja liiaksi innokkaat "käännyttämään". Mutta nyt se on tiede, ja sellaisena sen kanssa täytyy taistella; sillä luonto piiloittaa saiturin tavoin kalleimmat aarteensa syvimmälle.