ASTROLOGIAN JÄRJELLINEN PERUSTA

Kirj.

ALFRED H. BARLEY

("Modern Astrologyn" aputoimittaja)

Lisäys:

LASTEN KASVATUS ASTROLOGIAN VALOSSA

Kirj.

Alan Leo

Suomennos

Helsingissä, Teosofinen kirjakauppa ja kustannusliike, 1906.

Kirjapaino Yhtiö Valo

ESIPUHE.

Ryhtyessäni julkaisemaan tätä astrologisten käsikirjojen sarjaa, ei näyttänyt mahdolliselta, että yhden niistä kirjoittaisi minun esikuntaani kuuluva henkilö. Mielihyvällä ja oikeutetulla ylpeydellä julkaisen sentähden tämän etevimmän oppilaani esikoisteoksen.

Olen aina kyennyt arvostelemaan toisten ansioita ja koska mr Alfred H. Barley on henkilö, joka on käsittänyt ainoan suuren pyrintöni hengen — "puhdistaa ja jälleen kunniaan saattaa muinaisajan astrologinen tiede" — olen vakuutettu, että tätä käsikirjaa on seuraava vielä monta samasta kynästä lähtenyttä teosta.

On varsin tarpeellista, että jokainen tämän aineen tutkija, varsinkin nykyaikainen, saa selvän käsityksen astrologian perusteista, sen prinsiipeistä ja käytännöstä semmoisina kun ne esiintyvät meidän päivinämme. Tekijä on mielestäni siinä määrin onnistunut työssään, että lukijassa herää halu tutustua enempään samansuuntaiseen kirjallisuuteen.

Alan Leo.

9 Lyncroft Gardens, West Hampstead, London N.W.

TEKIJÄN ALKULAUSE.

Tämän pienen käsikirjan tarkoitus on antaa tavalliselle lukijalle supistettu, tuikiselvä käsitys nykyaikaisen astrologian käytännön prinsiipeistä.

1. Se ei tahdo selvittää, miten "asetetaan horoskooppi" ja "ennustetaan tulevia tapahtumia", vaan antaa todellinen käsitys sen jalon tieteen varsinaisesta perustuksesta, joka entisaikojen välinpitämättömyyden takia on meidän päivinämme yhdistetty petokseen ja perättömiin vaatimuksiin.

2. Kuuluisia nimiä ei ole käytetty loitsukeinona, ei myöskään viitattu ikivanhoihin kirjoihin todistusta etsien, vaan on yritetty esittää asia suorasti ja vilpittömästi ajattelevalle tutkijalle, jotta hän voisi päättää, onko sen tutkiminen hänelle hyötyisä vai ei.

3. Tarkoitus on ollut vedota itsenäisesti ajatteleviin henkilöihin, jotka käyttävät omaa harkitsemiskykyään arvostellessaan heidän ympäristössään ilmeneviä elämän arvoituksia ja ihmiskunnan tilaa.

Minkäänlaisia laskuja ei ole tähän otettu, samaten on vältetty turhien teknillisten lausetapojen käyttämistä.

A.H.B.

SISÄLTÖ.

 Esipuhe (kirj. Alan Leo)
 Tekijän alkulause
 Johdanto
 Astrologian järjellinen perusta.

A-jakso — Astrologian perusteet.

    I. Astrologisen käytännön prinsiipit
   II. Aurinko, kuu ja planeetat
  III. Zodiaakki
   IV. Horoskoopin kaksitoista huonetta. — Aspekteja
    V. Horoskoopin asettaminen ja selittäminen
   VI. Kahdentoista merkin luonnollinen perustus

B-jakso — Liite.

  VII. Astrologian n.s. geosentrisen perustuksen ja heliosentrisen
       tähtitieteen näennäinen ristiriitaisuus.
 VIII. Planeettanimitykset ja niiden suhde mytologiaan.
   IX. Taikauskoinen puoli ja sen ilmeneminen kaikissa tieteissä.
    X. Planeettavertauskuvat, niiden sukuperä ja arvo.
   XI. Vertauskuvallisen esityksen käytöllisyys.
  XII. Luonteen suhde kohtaloon.
 XIII. Ennustamisen ja astrologian toisiinsa suhde.
  XIV. Horoskooppi ja ihminen.
   XV. Yleiskatsaus ja loppulause.
  XVI. Lasten kasvatus astrologian valossa, kirj. Alan Leo
       H.K.K. Aleksein horoskoopin selitys.

JOHDANTO.

Tavallista on, että ne, jotka kirjoittavat astrologiasta alottavat pitkäveteisesti selittämällä aineen erinomaista ijänikuisuutta, siirtyvät sitten sen historian enemmän tai vähemmän yksityiskohtaiseen yleiskatsaukseen, joutuakseen korkeimmilleen luettelemalla joukon kunnioitettujen ja etevien henkilöiden kuuluisia nimiä, joiden henkilöiden arvellaan ainetta tutkineen ja uskoneen sen perustotuuksiin ja käytölliseen sovelluttamiseen.

Tämän tekijä ei ole aikonut kirjoittaa mitään sen kaltaista. Sillä ensiksikin tuntee hän historiaa aivan vähän (ja vielä vähemmän sitä kunnioittaa), ja toiseksi luulee hän, että lukija hänen laillaan välittää sangen vähän, uskoiko muinainen maailma astrologiaan vai ei ja pitikö se sitä todistettuna tosiseikkana, jos se ei ole tosi ja todistettavissa tänä päivänä.

Kuitenkin saattaa olla paikallaan, että johdantona ja ollaksemme puolueettomia alotamme tavanmukaisella käsityksellä; ja tätä tarkoitusta varten tahdon viitata Chambers'in Encyclopediaan, koska siinä oleva astrologialle omistettu kirjoitus on samalla kertaa tarkempi ja vähemmän halveksivasti sepitetty kuin tavallisesti tämänlaatuinen kirjallisuus. Kirjoitus kuuluu seuraavasti: (Reunanumerot oheenliitettyine muistutuksineen ovat tietysti tämän kirjoittajan tekemiä.)

Astrologia merkitsi alkuaan samaa kuin astronomia "tieto tähdistä", mutta rajoitettiin aikojen kuluessa taitoon ennustaa taivaankappalten asennon mukaan tulevia tapahtumia ja erittäinkin ihmiskohtaloita. Tätä katsottiin korkeammaksi, varsinaiseksi tieteeksi,[1] jota vastoin pelkkää tietoa tähdistä, niiden asemasta ja liikunnosta (astronomia) harjoitettiin hyvinkin myöhäiseen aikaan pääasiallisesti silmälläpitäen (ihmiskohtaloita käsittävää) astrologiaa. A. on taikauskon[2] vanhimpia ilmaisumuotoja ja vallitsi historian aamukoitteessa itäisten kansojen keskuudessa. (Egyptiläiset, kaldealaiset, hindulaiset, kiinalaiset.) Juutalaiset mieltyivät siihen suuresti vankeuden ajan jälkeen. Länsimaihin ja Roomaan levisi se jotakuinkin kristillisen ajanlaskun alkaessa. Astrologit (tähti-ennustajat) olivat tärkeitä henkilöitä Roomassa, jossa heitä kutsuttiin kaldealaisiksi ja matemaatikoiksi; ja vaikka senaatti ja keisarit heitä usein kuolemanrangaistuksen uhalla karkoittivat ja muuten vainosivat, voivat he kuitenkin yhä edelleen säilyttää asemansa. Erään vielä säilyneen tähtitieteellisen[3] runon sepittäjä, roomalainen runoilija Manilius, oli innostunut astrologiaan; yksinpä tähtitieteilijä Ptolemeuskaan ei voinut välttää ruttoa, joka hänen aikanaan oli tullut yleiseksi. Se soveltui mainiosti muhamettilaisten ennalta-määräys-oppiin; oli siis luonnollista, että arabialaiset harjoittivat sitä suurella innolla, varsinkin seitsemännestä kolmanteentoista vuosisataan. Muutamat vanhat kirkkoisät vastustivat astrologisia oppeja, toiset hyväksyivät ne hieman sovitellussa muodossa. Katoolinen kirkko tuomitsi kyllä viran puolesta useampia kertoja järjestelmän, mutta useat hartaat katolilaiset, yksinpä kirkonmiehetkin, ovat sitä harrastaneet. Kardinaali d'Ailly'n, "Ranskan oppineiden kotkan" (k. 1420) sanotaan laskeneen Jesuksen Kristuksen horoskoopin,[4] sekä väittäneen, että A. olisi voinut ennustaa vedenpaisumisen. Oppineimmat miehet harrastivat vuosisatoja tuota harhaan vievää tiedettä.[5] Regiomontanus, kuuluisa matemaatikko Cardan, yksinpä Tyko Brahe ja Kepler eivät voineet lumouksesta vapautua. Kepler huomasi astrologian heikkouden tieteenä, mutta ei voinut kieltää, että oli olemassa jonkunlainen yhteys planeettojen asennon (tähtikuvien) ja niiden vaikutuksen alla syntyneiden henkilöiden ominaisuuksien[6] välillä. Kopernikuksen järjestelmä antoi kuoliniskun[7] astrologialle. Koska maan huomattiin olevan yhden planeetoista, tuntui tietysti mahdottomalta ajatella, että kaikkien toisten tärkeänä tehtävänä oli siihen vaikuttaminen. Tämä todistuskeino ei itse asiassa ole suurestikaan pätevä, mutta sillä oli vaikutuksensa.[8] Nykyään ei yhdessäkään kristityssä maassa uskota julkisesti astrologiaan, joskin silloin tällöin ilmestyy muutamia yksityisiä puollustajia,[9] niinkuin esim. J.M. Pfaff Saksassa (Astrologie, Bamb. 1816). Mutta se vallitsee yhä edelleen idässä ja kaikkien maitten muhamettilaisten keskuudessa. Vieläpä Europassakin tyydytetään yhä edelleen kaikissa maissa esiintyvää tietämättömien ihmisten ennustustarvetta[10] julkaisemalla joukon almanakkoja, jotka sisältävät astrologisia ennustuksia, joihin eivät edes niiden tekijät enää usko.[11]

Useat kohdat vanhojen kirjailijaimme teoksista ovat käsittämättömät, ellemme jonkun verran tunne astrologisia tiedesanoja, joista suuri osa on jäänyt kieleenkin.[12] Niiden teknillisten sääntöjen joukossa, joiden avulla ihmiskohtaloita ennustettiin,[13] oli taivaallisilla huoneilla suuri merkitys. Astrologit eivät suinkaan olleet yksimielisiä huoneiden määräämistavasta.[14] Jotensakin yleinen[15] tapa oli vetää suuria ympyröitä horisontin (taivaanrannan) pohjois- ja eteläpisteen kautta, niinkuin meridiaanit (puolipäivä-piirit) kulkevat napojen kautta jakaen näkyväisen ja näkymättömän taivaan kahteentoista yhtä suureen osaan, kuusi taivaanrannan ylä- ja kuusi sen alapuolelle. Nämä olivat ne kaksitoista huonetta, ja ne olivat numeroidut, alkaen sillä, joka oli idässä heti taivaanrannan alla.[16] Ja jatkuen auringon vastaiseen suuntaan. (Käänt. huom.)

Ensimäistä kutsuttiin elämän huoneeksi, toista onnen tai rikkauden, kolmatta veljien, neljättä sukulaisuuden, viidettä lasten, kuudetta terveyden, seitsemättä naimisen, kahdeksatta kuoleman tai ylemmän portin,[17] yhdeksättä uskonnon, kymmenettä kunnian, yhdettätoista ystävien ja hyväntekijöiden, kahdettatoista vihollisten tai vankeuden huoneeksi. Näiden kahdentoista asento määrätyllä ajalla ja paikalla — esim. jonkun henkilön syntymähetkellä — oli teema. Tällaisen suunnitelman tekemistä kutsuttiin henkilön nativiteetin asettamiseksi. Huoneet olivat eri voimaisia; ensimäinen oli vahvin; kun se käsitti juuri nousemaisillaan olevan taivaan osan, kutsuttiin sitä ascendentiksi, ja sitä ekliptikan [zodiaakin] pistettä, jota sen ylempi ääriviiva leikkasi, sanottiin horoskoopiksi. Kunkin huoneen hallitsijana oli joku taivaankappaleista, joka oli vahvin omassa huoneessaan. [Sananmukainen jäljennös: hakasten välillä olevat sanat ovat tämän tekijän liittämiä.]

Siirtykäämme tämän pienen esipuheen jälkeen siihen jota tämä käsikirjamme tahtoo lukijalle esittää. Luokaamme siis yleiskatsaus astrologian perustukseen, jommoisena sitä nykyään länsimaissa käytännöllisesti tutkivat ne, jotka eivät ole saavuttaneet tietojansa kirjoista, vaan omintakeisen ajattelemisen ja tutkimisen avulla. Olkoon heti alussa sanottuna, ettei millään lailla koeteta todistaa ilmaantuvia väitteitä, pääasiallisesti kolmesta syystä:

1) Ensiksikin on tavaksi tullut järjestelmän aste asteettainen todisteleminen peräti pitkäveteistä ja vaivalloista ja sitäpaitse omiansa kääntämään lukijan tai kuulijan huomion pois kokonaisuudesta. Edullisempaa on siis esityksen järkevyyteen luottaen päättää se, ja sitten vasta jälkeenpäin tilaisuuden sattuessa ottaa se kohta kohdalta todistettavaksi — sillä astrologia on niin syvästä ja laajasta merkityksestä, ettei kukaan, joka kykenee käsittämään sen todellisen sisällyksen, tahdo ainetta jättää (jos hän vakavasti on siihen huomionsa kiinnittänyt) ennenkuin hän on huolellisesti koetellut sen perussääntöjä ja sovelluttamista. Mainitsemme ainoastaan, että jokainen, joka on tällaisen tutkimuksen suorittanut — ja niitä on uskonnollisuuden ja tieteellisen uskon kaikissa vivahduksissa — on ilmeisten todistusten pakoittamana kääntynyt.

2) Toinen syy selvenee edellisestä, sillä kokemus osoittaa, etteivät minkäänlaiset todistukset vakuuta epäilijää, olkoonpa hänen epäilyksensä todellinen tai tahallinen; todellinen vakaumus on ainoastaan omalla tutkimisella saavutettavissa. Totta on, että tämä vaatii sekä kärsivällisyyttä että kestävyyttä; mutta se, joka ei siihen määrin harrasta aineen ratkaisua, että antautuu sen perinpohjaiseen tutkimiseen, ei ansaitse päästä vakaumukseen.

3) Kyseessä olevalle asialle ei olisi mistään merkityksestä, että henkilö "kääntyisi" varsinaiseen uskoon jonkinmoisten vaikkapa laajojen paperitodistusten vaikutuksesta, ryhtymättä puolustettavien perussääntöjen älylliseen ja järkiperäiseen tutkimiseen ja esiintuotujen väitteiden itsekohtaiseen harkintaan. Astrologia tarvitsee itsenäisesti ajattelevia kannattajia, jotka voivat vastata vakaumuksestaan.

Tämän luvun voi ehkä paraiten lopettaa seuraavalla lyhyellä esityksellä astrologian kahdesta perusprinsiipistä, sekä niistä väitöksistä, joille se perustuu vaatiessaan ajattelevien ihmisten huomiota osakseen; esitys on Astrology for All-nimisen teoksen esipuheena. Se on kansantajuinen tutkielma tämän tieteen sovelluttamisesta ihmisen luonteen ja kohtalon tutkimiseen.

Astrologian järjellinen perusta.

Ensimäinen perusprinsiippi, jolle astrologinen tiede nojautuu, on, että koko maailmankaikkeus on todella sitä, mihin sanakin (universumi) viittaa — ykseys (unity); ja että laki, joka on ilmautunut universumin yhdessä osassa, sen täytyy samaten olla voimassa kaikkialla. Seurauksena tästä tärkeästä olettamuksesta on, että koska meidän aurinkokuntamme itsessään on täydellinen kokonaisuus, ne lait, jotka ovat voimassa sen suurempien osien, planeettojen, keskuudessa, vaikuttavat myös pienempiin, meihin ja toisiin maan päällä oleviin kiinteisiin, nestemäisiin tai kaasumaisiin aineihin, luomakunnan inhimillisiin, eläimellisiin, kasvillisiin ja kivikunnallisiin osiin.

Toinen perusprinsiippi on, että havaitsemalla planeettojen liikuntoa ja suhteellista asemaa, saattaa sanottujen lakien vaikutusta seurata, mitata ja määrätä.

Kun näitä kahta niin sanoaksemme juuriperustotuutta tukevat nykyajan havainnot ja ilmiöiden meta-fyysillistä merkitystä käsittävä järki, niin voimme niistä johtaa koko nykyaikaisen astrologisen tieteen. Tavallinen erehdys, vieläpä ajattelevien ja ennakkoluuloista vapaitten ihmisten keskuudessa on luulo, että astrologian nykyinen harrastus on pelkkä muinaistarulle perustuvan vanhan taikauskon elvyttäminen.

Koska kuitenkin totuus on sama kaikkina aikoina, on traditsionin tuoma jumalaistarun muotoinen oppi mitä suurimmasta arvosta nykyajan tutkijalle. Jättiläistyö olisi todella sillä astrologilla suoritettavana, jolla tukenaan olisi ainoastaan yllämainitut kaksi juuriperustotuutta ja siis olisi pakoitettu monenmoisten havaintojen, taulujen ja johtopäätösten tekemiseen, ennenkuin olisi edes niillä tiedoilla varustettu, kuin se lukija, joka saa käsiinsä alkeellisen käsikirjan ja järjellisesti sovelluttaa sen perussääntöjä. Sillä vaikka eri planeettojen ominaisuudet joka päivä osoittautuvat yhtäpitäviksi vanhojen oppineiden lausuntojen kanssa — tämä on tosiseikka, jonka tavallinen arvostelija jättää huomioon ottamatta — tulisi kuitenkin sellaisten tulosten saavuttaminen pelkkää koneellista tutkimustapaa käyttäen viivytetyksi yhtä suuressa määrässä kuin muutamat nykyaikaiset teoriat voimasta ja aineesta, jotka lopulta kuitenkin ovat ainoastaan painolain ja liike- ja tasapaino-opin päätelmiä, vuosisatojen vanhoja!

Tarkasteltuamme tämän tutkimuksen filosofisia tai ehkä paremmin sanoen tieteellisiä perusteita luonnonlakien ymmärtämiskeinona, tahdomme lyhyesti luetella astrologian väitökset, mitä tulee sen käytännölliseen sovelluttamiseen jokapäiväisessä elämässä. Lukija lienee huomannut, että me huolellisesti olemme välttäneet kaikkia viittauksia aineen ylevyydestä ja käsitelleet sitä puhtaan järjen tasamieliseltä kannalta. Ja jos kohtakaan ei katsota esitettyjä perussääntöjä todistetuiksi, on kuitenkin kekseliäimmänkin viisastelijan hyvin vaikea näyttää toteen niiden mahdottomuus, tai esittää kelvollisia todistuksia niiden a priori epätodenmukaisuudesta.

Astrologia väittää, että se ensinnäkin tarjoaa keinon yleiseen luonnetutkimukseen, joka monin verroin voittaa tavallisten antropologisten eli ihmistieteellisten tutkimustapojen yhdistyneet edut, ollen samalla paljoa laajempi ja hienompi. Toiseksi — ja tämä onkin etupäässä sen korkein, sen jumalallinen käytäntö — se tarjoaa keinon oman luonteemme puolueettomaan tutkimiseen ja tehokkaimman keinon sen vahvistamiseen. Kolmanneksi tiedon hetkistä ja ajanjaksoista, jotka ovat erittäin soveliaita erinäisille tehtäville. Neljänneksi keinon koetella oman luonteemme kehitystä. Lopuksi ja kaikkein vähemmästä merkityksestä, vaikka valitettavasti monet asettavat sen ensimäiseksi ja ainoaksi, tekee se mahdolliseksi jossain määrin ennustaa tulevia tapahtumia, joskus hyvin huomattavassakin määrässä, jos ennustaja on erittäin kykenevä.

Se hyöty, jonka voi saada tutkimalla tätä ikivanhaa yhdistettyä viisautta, ei ole missään tapauksessa perin pohjin käsitelty ylläolevassa supistetussa esityksessä, mutta nämä ovat ne pääpiirteet, jotka oikeuttavat meitä vaatimaan jokaisen vakavan ja ajattelevan ihmisen tarkkaavaisuutta.

Lopuksi sanottakoon, että astrologia, vaikkakin todellisuudessa syvällisin kaikista opinnoista, perustuu niin suureen yksinkertaisuuteen, että kuka tahansa voi lyhyessä ajassa oppia asettamaan horoskooppia, vieläpä jossain määrin selittämäänkin sitä.

A-JAKSO.

I LUKU.

Astrologisen käytännön perusprinsiipit.

Siitä luvusta, joka päättää johdannon, käy selville, että astrologia on yleisiä perusprinsiippejä käsittelevä tiede, joka koettaa päästä varmaan tietoon eri yksityiskohdista erityisesti sovelluttamalla lakeja, jotka kuuluvat aurinkokuntaan yleensä — lakeja, jotka yhtä paljo koskevat kuita, kuninkaita ja kukkia. Tämän käsikirjan tehtävä on jättämällä pois aineen teknilliset vaikeudet antaa lukijalle selvä yleinen käsitys siihen sisältyvistä tekijöistä sekä millä tavalla näitä tekijöitä yhdistellään edellä mainitussa erikoistapauksessa.

Kuten sanottu, minkäänlaista todistamisyritystä ei tulla tekemään, eikä riita-aineita koskettelemaan, koska tarkoituksena on ainoastaan aineen yleissilmäyksen aikaansaaminen. Eri yksityiskohtia voidaan sitte tutkia muista kirjoista.

Ne tekijät, jotka muodostavat astrologisten laskujen perustuksen, ovat seuraavat: 1) planeetat, 2) valontuojat (aurinko ja kuu), 3) zodiaakki eli eläinrata (se zodiaakki, jota astrologiassa käytetään — todellisuudessa maan rata), 4) kaksitoista taivaallista "huonetta".

Syrjäyttämällä kaikki teknilliset yksityisseikat muodostaa astrologian todellisen opin, tai työhypoteesin, jos tätä ilmaisumuotoa pidetään parempana, seuraavasti:

Aurinko, kuu ja planeetat ovat Perikuvallisen Ihmisen elon-elinten ja ajatuskoneiston fyysillisiä ilmaisuja. Ne liikkuvat erityisissä, kertautuvissa aikakausissaan, (jotka tarkoin vastaavat elimellisiä tapahtumia maallisen ihmisen fysiologisissa toiminnoissa), viitaten eläinradallisen asemansa kautta Hänen vastaavaan mentaaliseen ja ruumilliseen tilaansa — jos tämän tapaisia sanoja sallitaan käyttää näin mahtavasta olennosta.

Nyt on jokainen yksilöllinen ihminen tuon Suuren Perikuvan täydellinen pienoiskuva ja kuvastaa itsessään kaikki Hänen ominaisuutensa samaten kuin jokainen pienoinen kastepisara heijastaa taivaan suuren avaruuden ja vaikkakin sattumalta pisara, eroitettu ykseys, kumminkin olennoltaan on sama kuin valtameri, josta se lähti. Itse asiassa on kastepisaran ja valtameren keskinäinen suhde täydellinen vertauskuva ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. "Jumala" — se on tuo edellämainittu Perikuvalleen Ihminen eli Suuri Taivaallinen Ihminen. Tämä ei tietenkään ole Jumalan vertaamista ihmiseen (antropomorfismi), vaan päinvastoin tunnustetaan ihmisen oleellisesti jumalallinen luonto. Tästä asiain tilasta (tai otaksumasta, jos niin tahdotte) seuraa, että määrättynä hetkenä ilmennyt määrätty ykseys tulee osalliseksi tuon Suuren Ihmisen tilasta tuona hetkenä. Ja sentähden tulee hänessä näkyviin ihmiskunnan tavallisia ominaisuuksia lukuunottamatta, myöskin erityinen hengen, älyn ja tunteen kokonaissumma, joka on hänen yksilöllisyytensä — hän itse, eroitettuna muista ihmisistä, joka täten leimattiin häneen ilmennyksensä hetkenä — toisin sanoen: syntymässä. Samaten kastepisara, palataksemme äskeiseen vertaukseemme heijastaa milloin selkeän milloin pilvisen taivaan riippuen päivän laadusta.[18]

Yllämainittua pidettäköön lyhyenä esityksenä astrologisen tutkimuksen johtavasta ajatuksesta. Tila ei salli selvitellä kalkkia niitä pulmallisia seikkoja, jotka heti pistävät arvostelevan ja tieteellisen lukijan silmiin — niinkuin esim. miksi zodiaakki on juuri maan rata, eikä jonkun toisen planeetan. Mainittakoon ainoastaan, että ne, jotka tällaisia asioita tutkivat, ovat nämätkin tehtävät huomanneet, ja että, ellei niin olisikaan, on edullisempaa jättää ne toistaiseksi siksensä ja rajoittautua nyt yksinkertaisimpaan ja silminnähtävimpään tehtävään: Onko kaikki tämä (pääasiallisesti ainakin) totta, vai onko se aivan yksinkertaisesti palautumista vanhojen aikojen taikauskoon, uusittu alistuminen vanhojen filosoofien loistavien mietiskelyjen alle?

Jälkimmäinen on tavallinen mielipide, jonka esittävät sanomalehden kirjoittaja (joka ammattinsa takia harvoin syventyy mihinkään aineeseen) sekä tietysti myös sanakirjantekijä, joka varustaa meidät noudatettavilla mielipiteillä, mutta joka ei ole mikään itsenäinen ajattelija. Se on sangen luonnollinen edellytys ja tarjoaa nähtävästi varsin hyvän selityksen myöhempinä vuosina osoitettuun harrastukseen. Siinä on itse asiassa vaan yksi virhe. Se edellyttää, että jokainen, joka nyt uskoo astrologiaan, on joko kokonaan kykenemätön suorittamaan arvostelevaa tai itsenäistä ajatustyötä ja jokaiselle uudelle kiihkolle altis, tai on hän puhdas teoreetikko, joka vähät välittää elämän käytännöllisistä toimista, vaan luopuu ankaran todellisuuden tutkimisesta, ilolla syventyäkseen ihaniin unelmiin. Onko tällä edellytyksellä perusteita tai ei, sen lukija itse päättäköön.

Kysymys "todistuksista" on vaikea ratkaista. Monta kertaa on uuden totuuden julistaja kysynyt itseltään: "Montako yhteensattumaa muodostaa lain?" Joka tapauksessa perustuu todistus yhtäpaljon yksilön arvostelu- ja harkintakykyyn sekä mielikuvituksensa voimaan, kuin tarjolla olevan todistuksen laatuun. (Ei voi esim. hottentotille todistaa jotakuta Euclides'en problemia). Mutta olkoon tämän laita miten tahansa. Tosi-asia on, että jokainen, joka kärsivällisesti on tutkinut ainetta, ainoastaan totuutta hakien, on tullut vakuutetuksi astrologian todenmukaisesta perustasta niin hyvin käytännössä kuin tietopuolisesti.

Tämä ei tietysti merkitse, että kaikki astrologit olisivat täysin yksimielisiä yksityiskohdissa, ei myöskään, että heidän arvostelunsa aina olisi erehtymätön, olkoonpa sitte yksilöllinen tai yhteinen. (Minkä tieteen harrastajista voi sitä sanoa?) Mutta se merkitsee, että tänäpäivänäkin vielä on huomattu todeksi, mitä vanhat julistivat aikojen alussa; että se pääasiassa on muuttumaton ja kaipaa ainoastaan niin sanoaksemme käännöstä nykyajan kielelle sekä sovelluttamista nykyisiin yhteiskunnallisiin oloihin.

Ajattelevalle lukijalle ei ole tarpeellista kauvemmin esittää tämän asian laidan tärkeyttä. Me voimme siis kerta kaikkiaan jättää puolustajan kannan ja jatkaa esitystämme.

II LUKU.

Aurinko, kuu ja planeetat.

Ensimäiset tekijät, jotka meidän tulee huomata astrologisissa opinnoissa, ovat planeetat (joiden joukkoon lasketaan astrologisia tarkoituksia varten aurinko ja kuu, usein kutsutut "valoiksi" tai "valontuojiksi"). Tämä siitä syystä, että ne edustavat älyllisiä, siis selvästi inhimillisiä ominaisuuksia siinä erittäin monimutkaisessa ja ylevässä olennossa, jota me kutsumme ihmiseksi; sillä ajatuskyvyn (mind) omistaminen kohottaa ihmisen (planeetat) eläintä (kuu) korkeammalle, jonka kanssa hänellä kuitenkin on tunnekyky yhteinen, kun se taas yhdistää hänet jumaluuteen (aurinko) siinä määrin kun hänellä tämän kyvyn kautta on luomisen jumalallinen etuoikeus.

Planeetat merkitään tavallisesti seuraavilla vertauskuvilla:

    AURINKO (aurinko) |
    KUU (kuu) | valontuojat.
    MAA (maa)

Viis planeettaa:

    MARS (mars)
    VENUS (venus)
    SATURNUS (saturnus)
    JUPITER (jupiter)
    MERKURIUS (merkurius)

Kaksi jäljellä olevaa planeettaa Uranus ja Neptunus ovat verrattain myöhään löydetyt. On jotenki epävarmaa omistammeko vielä näiden planeettojen todellisia vertauskuvia, vaikkakin havaintoja tekemällä olemme saavuttaneet paljon tietoja niiden vaikutuksesta.[19]

Tahtien tutkijat ovat hyväksyneet seuraavat vertauskuvat, jotka mahdollisesti voidaan pitää Merkuriuksen (merkurius) vertauskuvan toisintoina:

    URANUS (Herschel) (uranus)
    NEPTUNUS (Poseidon) (neptunus)

Emme kuitenkaan tahdo sen enemmän kosketella näitä kahta taivaankappalta, koska ne liittyvät sellaisiin toimiin, joita oikeauskoinen tiede nyt vasta rupeaa aavistamaan. Voidaan sanoa, että ne kuuluvat abstraktiseen ajatteluun ja abstraktiseen antaumukseen ja vaikuttavat ainoastaan abnormeihin joukostamme tai vaikuttavat säännöttömällä tavalla tavallisiin ihmisiin, kummallisina tapauksina j.n.e. Tämän lyhyen viittauksen jälkeen emme enää kiinnitä huomiotamme niihin. Tiedonhaluinen lukija löytää kummallekin planeetalle omistetun luvun How to judge a nativity nimisen teoksen toisesta osasta.

Niinkuin edellä on osoitettu ovat kaikki viiden planeetan vertauskuvat johdetut juurivertauskuvista, jotka ovat annetut auringolle, kuulle ja maalle, nimittäin ympyrä, puoliympyrä ja risti. Nämä kolme vertauskuvaa kuuluvat nyt henkeen (O) tai elämän prinsiippiin, sieluun ()) tai plastilliseen, nestemäiseen muoto-prinsiippiin ja ruumiiseen (+) eli konkreettiseen, muodoksi keskittyvään aine-prinsiippiin. Ne kuvaavat kolmea persoonaa (persona-naamio) eli Jumaluuden aspektia: Isää, Pyhää Henkeä ja Poikaa, tai Voimaa, Toimintaa ja Viisautta, miespuolista, naispuolista, kaksisukuista: tuhannella eri tavalla saattaa kuvata Luojan kolmea jakamatonta vaikka eri tavalla ilmestyneitä olopuolia (aspektia). Ne ovat yhdistyneet aineen kolmeen olomuotoon, kaasumaiseen (tai tuliseen), nestemäiseen (tai haihtuvaan) ja kiinteään; ja avaruuden kolmeen ulottuvaisuuteen, pituuteen, leveyteen ja syvyyteen.

Omistaessamme vertauskuvien tekijät ja niiden merkitykset on varsin helppoa tulkita jokaisen vertauskuvan sisällys. Siten näemme Marsissa ainoastaan ympyrän ja ristin, viimemainittu ylempänä. Tämän katsomme tarkoittavan sitä, että aine (risti) vallitsee henkeä (ympyrä). Toisin sanoen, Marsissa on materialismi yksinvaltiaana; ainoastaan se, jota voidaan nähdä, tuntea, koskettaa tai muuten aistimilla havaita, on jostakin merkityksestä. Käytännöllisiä kokemuksia tekemällä on asianlaita huomattu tällaiseksi niiden henkilöiden suhteen, joihin Marsin vaikutus on voitonpuolella. Toisen tulkitsemisen mukaan näemme, että kaikkivaltias henki tässä tunkee aineen läpi, jonka tulee alistua sen käskevän tahdon alle. Se muodostaa alituisesti uusia yhdistyksiä, oppiakseen kokemuksen kautta, miten tuo levoton palvelija on voitettava. Tästä päätämme, että mars-luonto on sangen toimelias, aina liikkeessä, aina hakien uusia kokemuksia tai tehden uusia urostöitä, Aleksanteri suuren tavoin kaivaten maita valloittaakseen. Käytännöllisten kokemusten avulla on myöskin huomattu asianlaita tällaiseksi niihin henkilöihin nähden, jotka ovat Marsin vaikutusvallan alaisia. Siten soveltuvat yhteen vertauskuvan deduktiivinen johtopäätös ja havainnon ja kokemuksen induktiivinen johto; subjektiivinen ja objektiivinen tutkimustapa ovat keskenään yhdenmukaiset.

Jos taas käännämme huomiomme Venukseen, niin odotamme löytävämme hengen hallitsemassa ainetta; aine on täydellisesti kuuliainen tahdolle, liikkuen luonnollisesti ja auliisti toivotussa suunnassa täydessä sopusoinnussa tarpeen kanssa. Myöskin tämän on huomattu olevan yhtäpitävän käytännöllisen kokemuksen kanssa, sillä ne, joissa Venus-ominaisuudet ovat vallitsevina, ovat osoittaneet omaavansa enemmän tai vähemmän taiteellista kykyä. Koska tämä vaatii — minkä suuntaisen taiteellisen vaiston otaksutaan olevankin, maalaus, musiikki, kuvanveisto tai tanssi — tahdon täydellisesti sopusointuista valtaa ruumiin voimien yli (ainakin mitä tulee taiteelliseen ilmaisuun), niin näemme, että vertauskuvasta johdettu ajatus myöskin soveltuu todellisuuteen. — Huomattava on, että puoliympyrätä ei tavata näissä vertauskuvissa. Tähänastisen ajatusjuoksumme mukaan sisältäisi se, että varsinainen muodostava elementti, välikappale, jonka avulla tarkoitus saavutetaan, katsomatta siinä piilevään tahdon voimaan, ei ole esiintynyt. Toisin sanoen, sielu, ajate, tämän sanan itsetietoisessa, itsearvostelevassa, filosoofisessa merkityksessä, on poissa tai pikemmin salassa. Myöskin tämän vahvistavat tosiseikat, sillä on huomattava, että tyypillinen[20] mars- tai venus-henkilö ei ole erittelevä, eikä itsetietoisesti arvosteleva tämän käsitteen tieteellisessä merkityksessä. Sanalla sanoen häntä hallitsee enemmän tunne kuin ajatus, vaikka tätä saattaa ulottua karkeimmasta aistillisuudesta hienostuneimpaan esteettiseen tunteellisuuteen tai tehdä taiteellisesti herkäksi kauneudelle.

Lyhyesti sanoen, Mars ja Venus ovat tunteen ja mielenliikutuksen planeettoja — olkoonpa sitte eläimellinen, inhimillinen tai jumalallinen tunne. Niiden ilmennyksien alempi puoli esittää sellaisia ominaisuuksia, jotka meillä ovat samat kuin eläimillä — nälkä, intohimo, raivo, vakaa-kotoisuus, yhteiselämä, hävittämishalu, itsekkäisyys. Korkeammalla puolella voimme havaita sellaisia ominaisuuksia kuin jumalallinen itsensäkieltäymys ja myötätunto, jotka ovat antaneet maailmalle täydellisen ihmiskunnan esikuvat, joiden elämää kuvaillaan meille pyhissä kirjoituksissa ja Shri Krishnan, Buddhan ja myyttien ja legendojen monien urhojen historiassa.

Kenties ymmärretään, että Mars ja Venus (mars, venus) ovat toistensa polaarisia vastakohtia eli täytteitä — että ne itse asiassa eivät ole kaksi, vaan yksi; kaksi saman olion puoliskoa, ainoan täydellisyyden ilmestyksen kaksi puolta.

Tahdomme nyt siirtyä toiseen pariin polaarisia vastakohtia, Saturnukseen ja Jupiteriin. Tässä joudumme tekemisiin puoliympyrän tai muodostavan prinsiipin ja ristin eli keskittävän prinsiipin kanssa. Saturnuksessa voimme niinmuodoin odottaa löytävämme ajatuksen, järjen vallitsevana sen eniten objektiivisessa ja aineellisessa muodossa — ajatuksen, eroitetuna tunteesta tai säälistä tai ainakin kaikin tavoin vapaana niiden vaikutuksesta.[21] (Tunteella tarkoitamme toimivaa tai itsekasvatettua tunnetta sitä jota voisimme kutsua haluksi toisin sanoen "hyväksi" tai "pahaksi" siveelliseksi aikeeksi. Puheena olevilta planeettatyypeiltä ei puutu "tunnetta", mutta se on niin sanoaksemme puhtaasti negatiivinen, ulkonaisen kosketuksen aikaansaama eikä sisäisesti itsekasvatettu, ollen sanan varsinaisessa merkityksessä sympateettinen tunne.) Havainto vahvistaa tämän, sillä saturnus-tyyppien joukossa tavataan toiselta puolen nuo kylmät, itsekkäät, taipumattomat järjestäjät, jotka perustavat hallitsijasukuja tunnottoman tyranniuden seurauksena; toiselta puolen tositieteellinen ja kärsivällinen tutkija, joka omaa hyvinvointia tai mukavuutta ajattelematta järkähtämättömästi etsii totuutta.

[Tätä ennen on jo varmaan selvinnyt, että kullakin "polaarisella vastaavaisuudella" Venus ja Mars, tai Jupiter ja Saturnus on valo- ja varjopuolensa. Yksilön moraalisesta kehitysasteesta riippuu, mikä noista puolista näyttäytyy.]

Myöskin Jupiterissa tapaamme saman älyllisen ilmaisutavan tendenssin — "kuinka" jokin asia on suoritettava — mutta tässä tapauksessa on plastillinen, muodostava prinsiippi ylinnä ja konkreettinen voitettuna. Niinmuodoin huomaamme Jupiterin pääasialliseksi ominaisuudeksi viisauden, jota vastoin Saturnuksen on tieto. Jupiterin hyve on laupeus, Saturnuksen taas oikeus.

Tila ei salli laajemmin käsitellä tätä mieltäkiinnittävää problemia, mutta on mainittava, että ylläolevat luonteen ominaisuudet, jotka voidaan johtaa vertauskuvista — astrologisen tiedon ainoa kiistämätön kaava — esiintyvät (Marsin ja Venuksen sopivasti muodostelemina) niissä henkilöissä, jotka ovat syntyneet Saturnuksen tai Jupiterin vallitsevan vaikutuksen alaisina. Ja siten voi jokainen, jolla on kärsivällisyyttä omintakeisesti tutkia asiaa, näyttää todeksi sen totuuden, joka piilee vanhoissa vertauskuvissa.

On ehkä hyödyllistä järjestää taulu äsken käsitellyistä neljästä planeetasta sekä muutamalla sanalla selittää niiden ihmiskunnassa esiintyvää luonnetta:

 Vert.kuv. Nimi Hillittynä Varsinainen Hillitsemättö-
                      tulee siitä luonto mänä tulee siitä

    MARS Rakentaminen Eripuraisuus Hävittäminen
                      Tarmo Hajoittaminen Himo
                      Toiminta Voima Intohimo
                                       (keskipakoinen)
                                       (keskihakuinen)

    VENUS Mielenlujuus Voima Hitaisuus
                      Ihanteellisuus Vetovoima Aistillisuus
                      Opettavaisuus[22] Sopusointu Seisauttaminen

    SATURNUS Älykkäisyys Lujuus Halpamaisuus
                      Oikeus Määritys Hirmuvaltaisuus
                      Puhtaus Metoodi Teeskentely
                                        (koneellinen)
                                        (vaistomainen)

    JUPITER Alttius Metoodi Laittomuus
                      Laupeus Sopusuhtaisuus Leväperäisyys
                      Anteliaisuus Hajaantuminen Tuhlaus

Ei ole vielä sanottu mitään Merkuriuksesta. Koska siinä kuitenkin esiintyvät kaikki kolme symboliikkamme tekijää henki, sielu, ruumis (merkurius), täytyy sen omata edellisten planeettojen Mars, Venus, Jupiter, Saturnus enemmän tai vähemmän välittävään asemaan, helposti alistuen tunteitten ja himojen alle — sen, joka itämailla on saanut nimen "Kâma-manas", tai aistillinen ajatuskyky (sense mind), joka mahdollisesti voidaan esittää tällä vertauskuvalla: (merkurius) — tai myöskin palvellen ihmisen jumalallista puolta, muodostaen siten korkeamman Ajatteen — "Buddhi-manaksen". Tämä on jälleen huomattu yhtäpitäväksi kokemuksen kanssa. Merkuriuksen vaikutusvallan alla syntyneet ovat aina taipuvaisia, mukautuvia ja eräässä merkityksessä intohimottomia ihmisiä, ennemmin älyllisiä tai taiteellisia kuin antiqva'sti siveellisiä — olkootpa sitte varkaita tai vehkeilijöitä, tai Shakespearin ja Spencerin tavoin runouden ja kirjallisuuden mestareita. Sanalla sanoen, Merkuriusta kutsutaan muuttuvaiseksi planeetaksi ja edustaa tämän ominaisuuden mukaantuvaa luonnetta siinä inhimillisessä olennossa, joka ainoastaan keinoja silmälläpitäen ja syistä huolimatta aikaansaa tuloksia. Me näemme sentähden, että merkurius-henkilöt ovat varsinaisia "väli-käsiä", kuten myös Merkuriusta itseä muinoin kutsuttiin jumalien "siivelliseksi sanansaattajaksi". Tyypillisesti edustavat niitä uutistenhankkijat, sanomalehtimiehet, arvostelijat j.n.e. Ne toimittavat ihmiskunnan ajattelemisen pääosan. Tämän planeetan saattaa sovittaa ylläolevaan tauluun seuraavalla tavalla:

    MERKURIUS Havainto Ajatteleminen Hairahdus
                     Ratkaiseminen (aktiivinen ja Epäröiminen
                     Persoonattomuus passiivinen.) Matkinta

Nyt on meidän ainoastaan tarkastettava kahta valontuojaa ja maata. Näistä voi sanoa, että aurinko edustaa kaikkia niin sanoaksemme subjektiivisia tai persoonattomia ja abstraktisia ominaisuuksia yhdistettyinä, jota vastoin kuu edustaa kaikkien objektiivisten, persoonallisten ja konkreettisten ominaisuuksien yhdistelmää, kuten sympatiaa, vastenmielisyyttä, luonteen sävystä riippuvaa ajatuskantaa y.m., y.m. Voimme katsoa maan[23] esittävän sitä, jota on sanottu "ansion juureksi", se on: sitä henkisten ja aineellisten ominaisuuksien kokonaissummaa, jotka jälleensyntyvä minä on itselleen muodostanut kyseessä olevan maallisen elämän alkaessa. Tästä puhuttaessa mainittakoon, että todellinen, syvempi astrologian ja sen herättämien siveellisten problemien tutkiminen miltei aina johtaa jälleensyntymisopin hyväksymiseen. Usko siihen ei kuitenkaan ole astrologian tutkimiselle välttämätön. Itse asiassa suuri joukko työskenteleviä astrologeja eivät ollenkaan suosi tätä oppia, vaan on heillä pikemmin kieltämätön ennakkoluulo sitä kohtaan.

Olkoon miten tahansa, se totuus pysyy, että eri planeetat antavat erikoisia ominaisuuksiaan henkilöille, jotka ovat syntyneet kunkin vaikutusvallan alla. Tämän saattaa havaita jokainen, joka tahtoo nähdä vaivan persoonallisesti tutkia asiaa.

III LUKU.

Zodiaakki.

Edellisessä luvussa saimme käsityksen niistä tekijöistä, joista ihminen on kokoonpantu, tai jotka meidän käsityksemme mukaan häntä edustavat. Marsin ja Venuksen ollessa tunnepiirin napoina, Saturnuksen ja Jupiterin ajatteellisen piirin napoina ja Merkurius kumpiakin avustaen ja sovittaen, edusti Aurinko subjektiivista tai suhteellisesti henkistä luontoa, ja kuu objektiivista tai aineellista luontoa.

Jos pidämme näitä yhtä monina tarmon tai elinvoiman keskuksina, on selvä, että ne kaipaavat toimintansa välittäjää — samaten kuin tiede otaksuu eetterimeren olemassaolon, jossa fyysillisten planeettojen ajatellaan uiskentelevan ja jonka kautta niiden molemminpuolinen vetovoima leviää. Esillä olevassa tapauksessa on eläinrata, zodiaakki välittäjänä; se määritellään leveäksi vyöksi taivaan ympäri, ulottuen jotensakin kahdeksan astetta ekliptikan[24] kummallekin puolelle ja käsittäen planeettojen radat.

Tämä vyö jaetaan kahteentoista yhtäsuureen kolme-kymmentä-asteiseen osaan, joita kutsutaan "merkeiksi", muistuttaen jakoa kellon taulussa. Nämä merkit alkavat siitä pisteestä, jossa aurinko on kevätpäivän tasauksen (21 p. maalisk.) aikana ja jatkuvat seuraavassa järjestyksessä, joka on ja aina on ollut muuttumaton.

I. Kevät. L. Syksy.

1. Oinas (Aries) vastapäätä 7. Vaaka (Libra) 2. Härkä (Taurus) " 8. Skorpioni (Scorpio) 3. Kaksoiset (Gemini) " 9. Joutsimies (Sagittarius)

P. Kesä. E. Talvi.

4. Krapu (Cancer) " 10. Kauris (Capricornus) 5. Jalopeura (Leo) " 11. Vesimies (Aquarius) 6. Neitsy (Virgo) " 12. Kalat (Pisce

Näille kahdelletoista merkille perustuu kaikenlainen astrologinen selitys. Sillä me emme todellakaan tiedä enempää planeettojen omasta luonnosta, kuin mikä on johdettu niiden vaikutuksesta kunkin kahdentoista merkin kautta — samaten kuin muukalainen ei voi oppia tuntemaan kansallisluonnettamme muuten kuin tutkimalla kirjallisuuttamme. Eläinrataa voimme siis pitää astrologian kielioppina, samaten kuin planeettoja saatamme kutsua sen aakkosiksi. Eläinradan merkit jakautuvat luonnollisella tavalla taulun mukaan neljään osaan vastaten neljää vuodenaikaa ja neljää ilmansuuntaa.

Koska nykyinen tarkoituksemme on ainoastaan tehdä yleissilmäys niihin yleisiin tekijöihin, joita käytetään käytännöllisessä astrologiassa, täytyy meidän neuvoa lukijaa hakemaan toisista teoksista noiden kahdentoista merkin seikkaperäistä selitystä. Kuitenkin hämmästynee satunnainen tutkija huomatessaan, kuinka jokainen näistä 30-asteisista avaruuksista — astronomian mukaan ainoastaan taivaanlaen mielivaltaisia osia — epäilemättä ja häipymättömästi painaa vertauskuvan mukaisen leimansa kaikkiin, jotka joutuvat sen erityisen vaikutuksen alaisiksi. Se tahtoo sanoa, että ne henkilöt, jotka erityisesti ovat "Oinaan" vaikutuksen alaisia, osoittavat omaavansa tälle eläimelle ominaisia tunnusmerkkiä, j.n.e. mitä tulee toisiin merkkeihin. Me emme voi tässä luetella niitä eri tapoja, jolla henkilö voi tulla jonkun merkin erityisen vaikutuksen alaiseksi, mutta ikäänkuin johdoksi saatamme mainita, että kaikki, joilla syntyessään on Aurinko Oinaan merkissä, omistavat sisimmässään (s.o. heidän sisimpään olentoonsa katsoen) ne ominaisuudet, joita syystä voi sanoa oinasmaisiksi: he ovat tulisia, kiihoittavia, helposti närkästyviä, ajattelemattomia, rohkeita, yrittelijäitä ja johtoasemiin syntyneitä. Nämä ovat syntyperäisiä luonteenominaisuuksia ja ne ilmaisevat itsensä ennemmin tai myöhemmin tilaisuuden sattuessa. Ne ovat todella luonteen itse olemus ja kaikkien niiden toivomusten ja halujen juuri, jotka synnyttävät ihmisessä teon, ne ovat sanalla sanoen hän itse.

Tämän kautta saavutamme yksinkertaisen keinon, jonka avulla jokainen voi itse tutkia, sisältääkö astrologia totuutta vai ei. Sillä koska aurinko joka vuonna tulee miltei samana päivänä määrättyyn merkkiin, seuraa tästä, että kaikilla, jotka ovat syntyneet jotenkin samana päivänä ja samassa kuussa vuodesta huolimatta, on aurinko samassa merkissä, s.o. heidän sisäiset luonteensa soveltuvat yhteen. Erilaisuuksia on olemassa, sillä huolimatta eri asteiden ominaisuuksista, täytyy myöskin ottaa huomioon kuun ja planeettojen muodostelevat vaikutukset. Sentähden ei pidä tehdä johtopäätöksiään liian äkkipikaa, ei myöskään odottaa löytävänsä täydellistä yhdenkaltaisuutta. Mutta yhdenkaltaisuudet ovat kuitenkin kaikista erilaisuuksista huolimatta siksi silmäänpistäviä, ettei niitä voi syrjäyttää, ja sentähden on ainoastaan tarpeen hankkia tusinan verran ystäviensä ja tuttaviensa syntymäpäiviä ja sitten huolellisesti tutkia heidän todellista, sisäistä luonnettaan sellaisena kuin se ilmenee heidän aikomuksissaan ja pyrinnöissään, lyhyesti sanoen heidän elämänurassaan, mutta ei heidän ulkonaisia tapojaan ja käytöstään, jotta omin päin voisimme arvostella, onko astrologia kuten on ollut tapana sanoa tyhjää taikauskoa, vai ei.

Aika, jolloin aurinko kulkee eri merkkien kautta, on seuraava:

21 p:stä maalisk. — 20 p:ään huhtik. Oinas. 21 " huhtik. — 20 " toukok. Härkä. 21 " toukok. — 20 " kesäk. Kaksoiset. 21 " kesäk. — 21 " heinäk. Krapu. 22 " heinäk. — 21 " elok. Leijona. 22 " elok. — 21 " syysk. Neitsy. 22 " syysk. — 22 " lokak. Vaaka. 23 " lokak. — 21 " marrask. Skorpioni. 22 " marrask. — 20 " jouluk. Joutsimies. 21 " jouluk. — 19 " tammik. Kauris. 20 " tammik. — 18 " helmik. Vesimies. 19 " helmik. — 20 " maalisk. Kalat.

Ne, jotka ovat syntyneet jonkun yllämainitun ajanjakson lopulla, tulevat osittain seuraavan vaikutuksen alaisiksi. [Vahvin on kunkin merkin vaikutus ajanjakson keskipaikkeilla, puhtain, s.o. luonteenomaisin sen ensimäisen kolmasosan aikana. Käänt. muist.]

On mahdotonta näin rajoitetussa tilassa tarkalleen kuvata yhtä ainoatakaan merkkiä, puhumattakaan kaikista. Mutta nykyistä tarkoitustamme varten voimme antaa seuraavan lyhyen selityksen:

OINAS. Tuli. Toimiva (kardinaalinen). Kiivas, huimapäinen ja ihanteellinen, täynnä suuria aikeita ja ehdotuksia, halukkaampi alottamaan kuin jatkamaan. Tietäraivaava henki ja edistyviä tai "radikaalisia" tendenssejä.

HÄRKÄ. Maa. Kiintonainen. Vakava ja käytännöllinen, vankka ja ansion haluinen, tarkoituksessaan pysyvä ja lujatahtoinen, hidas liikkeessään, mutta siihen tultuaan vastustamaton. Samanlaisena pysyvä ja kestävä henki ja vanhoilliset tendenssit.

KAKSOISET. Ilma. Muuttuvaiset, epävakaiset. Huikenteleva luonne, vuorottain taipuvainen älylliseen työskentelyyn ja nautinnon haluun, osaaottavainen ja mukaantuva. Horjuva, epävarma henki ja yhdistys- ("unionisti-") tendenssejä. Muistuttaen todella tuuliviiriä.

KRAPU. Vesi. Toimiva. Jatkuvat himot, maineen haluinen, suuresti kiintynyt maahan, kotiin, sukuun ja perheeseen; hyvin altis vaikutuksille, sangen voitonhaluinen (aktiivisempi tapa kuin Härjällä). Varovainen, mutta kuitenkin tietäraivaava henki; edistyvät tai radikaaliset tendenssit, hyvin taipuvainen kansanvaltaisiin metoodeihin.

LEIJONA. Tuli. Kiintonainen. Ihanteellinen, mutta kuitenkin käytännöllinen, ylevämielinen, jalo ja uljas, tulinen rakastaja tai suruton huikentelija; ei säiky uhkauksia, mutta helposti voitettavissa keskustelun kautta. Tosi ystävä ja jalo vihollinen. Ylevä henki; vanhoilliset sympatiat.

NEITSY. Maa. Muuttuvainen. Käytännöllinen ja liikeasioihin soveltuva luonne, kuitenkin tunteellinen ja myötätunnon puutteessa taipuvainen harmittelemaan, sisäisesti varova ja epätoivoinen, puheessa kuitenkin kernaasti kerskaileva; sisäisessä merkityksessä siveä, vaan ei välttämättömästi ulkonaisessa; taitava talouden ja asioiden hoidossa. Älykäs ja taitava, vakavuutta vailla valtiollisissa kysymyksissä.

VAAKA. Ilma. Toimiva. Tasapainossa oleva luonne tai suora vastakohta, sympatinen, enemmän tai vähemmän toisista riippuvainen, älyllinen ja eteneviin metoodeihin taipuva, aina kuitenkin yhteistyötä toivoen. Taitavuutta raha-asioissa tai taiteellisessa toiminnassa. Harras henki ja muuttuvaiset aatteet, usein esteettinen ja erittäin yksin-omainen.

SKORPIONI. Vesi. Kiintonainen. Voimakas luonne taipukoon hyvään tai pahaan, joka herätettynä osoittaa vastustamatonta tarmoa, jyrkkä tuntiessaan vastenmielisyyttä; kostossaan järkähtämätön, voimakkaat intohimot ja vilkkaat tunteet, huomattavassa määrässä kykenevä uudestaan synnyttämään itseänsä. Vanhoilliset ja voitonhaluiset tendenssit, samalla hyvin repivä arvostelu.

JOUTSIMIES. Tuli. Muuttuvainen. Ihanteellinen ja intoisa, vapaan ilman ja kaiken urheilun ystävä, sympatinen ja avomielinen, vapaa ja jalomielinen, terävä kieli, älykäs; matkustukseen taipuva; joskus sangen kapinallinen ja joka tapauksessa vapautta rakastava. Uudistushaluinen, etenevä politiikka, muuttuvaiset mielipiteet ja usein hyvin pintapuolisesti ajatteleva.

KAURIS. Maa. Toimiva. Hidas, vakava ja luja, vaikka kylläkin muuttuvainen, jos sitä vaatii erikoisen tarkoitusperän saavuttaminen; hyvin innostunut politiikkaan ja kunnallisiin asioihin; tyynesti, mutta kestävästi kunnianhimoinen ja omien ponnistusten avulla asteettain kohoava yhteiskunnallisessa asteikossa: hyvin ilkeäjuoninen ja viekkaanviisas, hyvin tietäen, miten valta saavutetaan ja säilytetään. Kunnianhimoinen henki, edistyvät, vaikka varovaiset metoodit.

VESIMIES. Ilma. Kiintonainen. Terävä äly, valmis innostumaan kaikkiin erinomaisiin aineisiin, rakastaa erityisesti kaikkea eriskummallista, pilventakaista; harrastaa kieliä, tiedettä ja taidetta, tahtoen yhdistää kaksi jälkimmäistä; luja tahto, miellyttävät metoodit; toimii kernaimmin kulissien takana. (Tässä eroaa Kauris, joka on arka säätyeduistaan.) Vanhoilliset metoodit, mutta sisimmästi etenevä.

KALAT. Vesi. Muuttuvaiset. Tätä merkkiä on kutsuttu eläinradan köyhäinhuoneeksi ja voi siis odottaa löytävänsä tässä monta niin sanoaksemme epäonnistunutta oliota. Tässä merkissä syntyneiden pääominaisuudet ovat vieraanvaraisuus ja vilkas myötätunto järjettömiä luontokappaleita kohtaan ja yleensä plastillinen luonne, mitä tulee ympäristöön ja ystävyyssuhteisiin. Ne ovat dualistisia, levottomia Ja elleivät valitakaan, ovat kuitenkin huolille alttiita; usein onnettomia ja "raihnaita" ihmisiä. Toiselta puolen ovat useat suurimmista kirjailijoistamme, taiteilijoistamme ja runoilijoistamme syntyneet tässä merkissä. Mutta vaikea on toteuttaa tämän merkin ihannetta. Varsin harras ja uskonnollinen henki, inhimillisen lempeyden maitoa täynnä, sangen mediumistinen ja vastaanottavainen ja tavallisesti toisten taakkojen kantaja. Ei mitään metoodia.

Lukijalle on tässä tarjottu keino, millä voi, jos tahtoo, tulla vakuutetuksi astrologian totuudesta. Ylläannetut, lyhyet selitykset ovat pakostakin yleisiä, eivätkä sovi yhtä hyvin kaikkiin tapauksiin, mutta riittänevät arvattavasti ensimäisiin kokeisiin.

Zodiaakin merkit.

Pohjoiset vastapäätä Eteläiset

1. Oinas (+ kr. T) (I. kr. +) Vaaka 7. 2. Härkä (- k. M.) (V. k. -) Skorpioni 8. 3. Kaksoiset (+ m. I.) (T. m. +) Joutsimies 9.

4. Krapu (- kr.V.) (M. kr.-) Kauris 10. 5. Leijona (+ k. T.) (I. k. +) Vesimies 11. 6. Neitsy (- m. M.) (V. m. -) Kalat 12.

T. = tuli; M. = maa; I. = ilma; V. = vesi kr. = kardinaalinen; k. = kiintonainen m. = muuttuvainen + = positiivinen; - = negatiivinen

1, 2, 3 = Älyllinen kolminaisuus 4, 5, 6 = Äidillinen kolminaisuus 7, 8, 9 = Jälleentuottava kolminaisuus 10, 11, 12 = Palveleva kolminaisuus

Ruumiin osat, merkkien hallitsemina.

    Oinas: pää.
    Härkä: kaula.
    Kaksoiset: käsivarret ja keuhkot.
    Krapu: vatsa.
    Leijona: sydän.
    Neitsy: sisälmykset.
    Vaaka: lanteet ja munuaiset.
    Skorpioni: siitosjärjestelmä.
    Joutsimies: reidet.
    Kauris: polvet.
    Vesimies: pohkeet ja nilkat.
    Kalat: jalat.

    Kardinaaliset merkit: pää.
    Kiintonaiset merkit: vartalo.
    Muuttuvaiset merkit: jäsenet.

    Tulimerkit: elon voima.
    Maamerkit: luu ja liha.
    Ilmamerkit: hengitys.
    Vesimerkit: veri.

IV LUKU.

Horoskoopin kaksitoista huonetta.

Edelläsanotuista zodiaakkia koskevista seikoista voi lukija helposti huomata, miten nuo kaksi valoa ja viisi planeettaa eri lailla jakautuneina kahteentoista merkkiin antavat meille suuren joukon tekijöitä määrätäksemme sen sisäisen luonteen, jonka yksilö syntyessään omistaa. Oikeastaan nousee lukumäärä kahdeksaankymmeneen neljään, koska jokainen taivaankappale voi olla missä merkissä tahansa.

Tämän seikan voi valaista seuraavalla tavalla: Ajatelkaa kaksitoistakulmaista huonetta, joka seinässä erivärinen akkuna (zodiaakki) ja näiden ulkopuolella seitsemän liikkuvaa lyhtyä, jotka esittävät seitsemää pääväriä (planeetat). Jos nyt joku esine asetettaisiin huoneen keskeen (vastaa maan asemaa), vaihtelisi sille lankeava valo määrättyjen värillisten lyhtyjen aseman mukaan, aina siitä riippuen, lankeavatko säteet yhdestä tai useammasta lyhdystä määrätyn akkunan kautta, ja myöskin siitä riippuen, miten tämän akkunan oma värihäivähdys soveltuu päästämään lävitsensä kyseessä olevan lyhdyn valoa. Se miltei ääretön värivivahdusten moninaisuus, jonka tällä tavalla voi saavuttaa, saattaa ehkä antaa paremman käsityksen planeettojen ja zodiaakin yhdistyksistä, kuin muuten olisi saavutettavissa. Esine ei tulisi ainoastaan kirjavan sädevirran peittämäksi, jota sitäpaitsi voitaisiin mielivaltaisesti vaihdella, mutta se ottaisi vastaan myöskin selvästi erivärisiä säteitä eri puolilta. Toisin sanoen: jos sitä kierrettäisiin ympäri, tulisi jokainen puoli vuorotellen aivan eri lailla valaistuksi. Otaksukaamme esim., että esine olisi valkoinen rintakuva, silloin saattaisi tapahtua, että sille jossakin asemassa tulisi viheriäinen silmä ja punainen nenä, mutta jos sitä hieman kierrettäisiin, voisi nenä näyttää vihreältä ja silmä siniseltä j.n.e.

Tämä vie meidät astrologian tutkimisen viimeiseen suureen tekijään: kahteentoista taivaalliseen huoneeseen, jotka yhdessä muodostavat sen, jota sanotaan "horoskoopiksi" tai oikeammin "syntymäteemaksi". Kuitenkin saattaa olla syytä edellä sanotun lyhyeen kertaamiseen.

Me olemme nähneet, että planeetat ilmaisevat eräitä voimankeskuksia ja että ne voivat eri lailla jakautua eläinradan merkkeihin, jotka ovat niiden toiminnan perustana, sekä että jokainen tuollainen planeettojen ja merkkien yhdistys ilmaisee erityisen sävyn ja luonteen tyypin. Me voimme itse asiassa eritellä ne suurin piirtein seuraavasti:

Sisäisen luonteen kaksitoista alkutyyppiä — individualiteetti (aurinko kahdessatoista merkissä).

Luonteensävyjen kaksitoista toisjaksoista tyyppiä — persoonallisuus (kuu kahdessatoista merkissä).

12 x 12 = 144 "napavastaisuudet" tai kahden edellisen yhdistyksiä, edustaen luonteen ja sävyn kaksinkertaista ilmennystä (aurinko ja kuu kahdessatoista merkissä).

Tämä on ihmiskunnan astrologinen perusjaoitus — niin sanoaksemme valinmallit luonnon suuressa työpajassa, kuitenkin planeettojen keskinäisten muuttelemisien kautta tuhannella tavalla muodosteltuina ja vaihdeltuina. Ryhtymättä tällä kertaa näiden perustyyppien jaottelemiseen (jokaisella merkillä on erityiset alajaoituksensa) sanottakoon ainoastaan, että ne tähtitieteelliset seikat, jotka ovat välttämättömät noiden 144 napavastaisuuden muodostamiseen, toimivat joka vuonna; eri tyyppi tai napavastaisuus ilmestyy joka toinen tai kolmas päivä kuun tullessa uuteen merkkiin. Siten huomaamme, että vuodessa syntyy ihmiskunnan 144 päätyyppiä, ja jos edelleen jaamme nämät kolmella, koska merkin kolmijako on tärkein, saamme ainoastaan 432 mahdollista muodostelua — ei paljoakaan enemmän, kuin yksi päivää kohden. Kuinka on selitettävä luonteen ja sävyn lukemattomat vivahdukset — puhumattakaan kohtalosta ja ulkonaisista elämän ehdoista.

Juuri tässä mainittu tekijä, nuo kaksitoista taivaallista huonetta ovat suuresta merkityksestä järjestelmälle. Palatkaamme kuvaukseemme, ajatelkaamme, että huoneen keskellä olevaa rintakuvaa ympäröi lasikotelo, joka on huoneen tarkka jäljennös, ja että koteloa voi samaten kuin rintakuvaakin kiertää ympäri. Nyt voimme nähdä, että yhdistämällä nämät kaksi liikettä saadaan jokainen mahdollinen värivivahdus ja valonvoima sattumaan mihin kohtaan rintakuvaa tahansa. Kuvauksemme koteloa vastaa täydellisesti nuo kaksitoista n.s. huonetta, jotka pienoiskuvana edustavat kahtatoista merkkiä.

Näiden kahdentoista huoneen eli "asunnon" selitys oli siinä johdannossa olevassa kirjoituksessa, joka otettiin Chambersin Encyclopediasta, ja koska tämä selitys ei kaipaa mitään parannusta, riittää, että nyt ainoastaan viittaamme siihen. Tärkeätä on huomauttaa siitä seikasta, että nämät kaksitoista huonetta muodostavat pienoisen zodiaakin; että samaten kuin zodiaakin merkit muodostavat auringon ympäri ympyrän kehän tai vyön (maan rata), niin myös horoskoopin kaksitoista huonetta muodostavat ympyrän kehän eli vyön tai vielä paremmin piirin maan ympäri, kiertäen tämän kanssa sen rataa, niin että jokainen planeetta, aurinko ja kuu sekä kukin merkki säännöllisesti jatkuen kulkevat jokaisen huoneen kautta; siten on esim. aurinko päivän valjetessa ensimäisen huoneen "kärjellä", keskipäivällä kymmenennen huoneen, auringon laskiessa seitsemännen huoneen ja sydänyöllä neljännen huoneen kärjellä.

Tarkempi selitys ei ole meille tarpeen nykyistä tarkoitustamme varten. On kylliksi kun selitämme yhden "horoskoopin", niinkuin sitä tavallisesti, vaikka väärin, kutsutaan, toisin sanoen "teeman". (Katso kuv. kirj. alussa).

Rattaan puolat edustavat kahdentoista huoneen kärkiä, kehän ympärillä olevat merkit näyttävät, miten huoneitten kärjet leikkaavat eläinradan kutakin merkkiä[25] (jotka kulkevat taivaalla päiväntasaajan suuntaisesti, mutta vähän vinosti sitä kohden); ja planeettojen aseman ilmaisevat niiden vertauskuvat, jolloin numerot osoittavat sitä eläinradan astetta, missä planeetat kyseessä olevana aikana ovat. Pitäen mielessä, mitä äskettäin on sanottu auringosta, ei tarvitse muuta kuin hiukan silmäillä horoskooppia, määrätäksemme suunnilleen sen vuorokauden ajan, jota varten "kuvio" piirrettiin, käyttääksemme teknillistä termiä.

Niiden varalle, jotka eivät ole tutustuneet tähtitieteelliseen tekniikkaan, tahdomme ainoastaan lisätä, että tähtitieteelliset (ja siis astrologiset) seikat eivät milloinkaan edes samassa silmänräpäyksessä ole aivan samanlaisia kahdessa paikassa maanpintaa. Sillä huoneiden tarkka ulottuvaisuus, katsoen siihen zodiaakin asteiden lukumäärään, jota niiden kärjet rajoittavat, vaihtelee maantieteellisen leveysasteen mukaan. Ja puolipäivänpiiri (kymmenennen huoneen kärki) vaihtelee selvästi maantieteellisen pituusasteen mukaan. Tästä seuraa, että jos kaksi henkilöä syntyisi samana hetkenä aivan eri paikoissa, ei heissä luultavasti tavattaisi minkäänlaisia ulkonaisia yhtäläisyyksiä, vaikka luonteen syvempi tutkiminen paljastaisi varsinaisia yhtäläisyyksiä.

Tässä ei voi seikkaperäisesti käsitellä kaksoisproblemia, huomautettakoon ainoastaan, että milloin ulkomuodossa ja sävyssä tavataan silmäänpistävä erilaisuus, siinä on miltei aina toisiaan seuraavien syntymisien väliaika ollut sangen huomattava. Toiselta puolen, kun yhdenkaltaisuudet ovat selviä kuten tekijän tuntemissa tapauksissa on harvoin pitempi aika kulunut kahden syntymän välillä. Usein tapahtuu, että ensimäisen lapsen horoskoopissa ensimäisen huoneen kärki ("ascendentti") lähenee jonkun merkin loppua siirtyäkseen toisen lapsen syntyessä seuraavan merkin alkuun, jonka kautta jälkimmäinen lapsi saa aivan toisenlaisen luonteensävyn ja ulkomuodon kuin edellinen.

Aspekteja.

Kahden planeetan kiertäessä eläinrataa, joutuu nopeampi niistä asteettain määrättyihin n.s. aspekteihin toisen suhteen. Jos siten otaksutaan Saturnuksen juuri tulevan Oinaaseen ja Marsin Krapuun, kolme merkkiä edempänä, niin muodostavat nuo kaksi planeettaa keskenänsä 90° suuruisen kulman. Tätä kutsutaan neliöaspektiksi eli neljännyksessäoloksi ja pidetään sitä syystä epäedullisena tai epäsopuisana. Sillä mainitussa tapauksessa merkitsee tämä aspekti, että ajatus ja aistit ovat riidassa keskenään, josta syntyy levoton ja riidanhaluinen luonne, joka on voitettavissa vasta monien katkerien kokemusten jälkeen ja ainoastaan lujan tahdon-ponnistuksen avulla. Toiselta puolen merkitsee kolmioaspekti (120°) täydellistä harmoniaa ja sopusuhtaisuutta näiden kahden planeetan välillä ja pidetään siitä syystä edullisena aspektina.

Aspektit luokitetaan seuraavasti:

    Edullisia: kolmio 120° etäisyys
               kuusikulmio 60° "

    Epäedullisia: neliö 90° etäisyys
                  vastakkaisuus 180° "

Keskinkertainen: yhtymä 0°

    (Edullinen Venus Jupiterin kanssa;
    epäedullinen Mars Jupiterin kanssa.)

On olemassa myöskin toisia vähemmänarvoisia aspekteja; ei ole tarpeellista huolestuttaa lukijaa niiden tähden tällä kertaa.

Yllämainitun mukainen tapaus sattuisi, jos horoskoopissa Saturnus olisi ensimäisen huoneen kärjellä ja Mars neljännen kärjellä. Tätä kutsutaan maailmalliseksi neliöaspektiksi eroitukseksi yllä selitetystä eläinradan neliöaspektista. Nämä kahdenlaiset aspektit sattuvat usein, vaikka ei aina yhteen. Itsessään on maailmallinen aspekti paljoa heikompi eläinradallista, kuten luonnollista on, koska huoneet kaikissa suhteissa ovat merkkiä vähäpätöisempiä.

Lyhyesti sanoen voi aspektin käytännöllisesti määritellä kahden planeetan etäisyydeksi, laskettuna niin ja niin monissa merkeissä, tai maailmallisista aspekteista puhuttaessa huoneissa.

Selityksenä esitettäköön, että edelläkuvatussa horoskoopissa Jupiter on kolmioaspektissa kuun suhteen, Venus kolmioaspektissa Uranuksen ja Neptunus kolmioaspektissa ascendentin suhteen (ensimäisen huoneen kärki). Aurinko on vastakkaisena Saturnukselle. Siinä ei ole huomattavia maailmallisia aspekteja, vaikkakaan Jupiter ei ole kaukana Venuksen maailmallisesta neljännyksestä.