Aune

Vuodepotilaana kasvanut teinityttö elää talvisessa kaupungissa, missä myrsky ja uutisissa kerrottu kuoleva kerjäläispoika herättävät hänessä myötätunnon ja avunhalun, vaikka ruumiilliset rajoitteet estävät toimimisen. Häntä hoitava Leena tarjoaa arkista lämpöä ja hengellistä lohdutusta, ja isän vierailut sekä lahjaksi tuotu lamppu, jossa on kesäasunnon kuva, herättävät muistoja ja toivoa paremmista päivistä. Teksti asettaa vastakkain ulkoisen talven ankaruuden ja kodin pienet ilot sekä kuvaa lapsen yksinäisyyttä, empaattista mielikuvitusta ja odotusta paranemisesta.