Saint-Just. Nuori mies tekee sen loistavalla tavalla. Jokainen hänen sanansa on kuin giljotiinin isku.
SAINT-JUST
Minä mittelen ilomielin voimiani sen hirviön kanssa.
ROBESPIERRE (menee hakemaan paperia, jonka hän antaa Saint-Justille)
Tässä on muistiinpanot, kaikki mitä tarvitaan.
VADIER (syrjään)
Niitä on hänellä kaikista ystävistään.
ROBESPIERRE
Meidän ei tule suoda Dantonille sitä kunniaa, että haastaisimme hänet yksin oikeuteen — kansan katseet vain kohdistuisivat liiaksi häneen.
BILLAUD
Ei, hukutetaan hänet joukkosyytteeseen.
VADIER
Ketäs me sitten pistämme mukaan ruokalistaa höystämään?
SAINT-JUST
Kaikki, jotka ovat tahtoneet turmella vapautta rahoilla, irstailulla tai sukkeluuksilla.
VADIER
Täsmällisemmin. Kaikki häilyvä herättää vain levottomuutta.
ROBESPIERRE
Danton on aina rakastanut kultaa. Seuratkoon se häntä hautaan asti! Me sekoitamme hänet pankkijuttuun. Sijoitetaan hänet rahankiristäjäin joukkoon. Siellä hän saa tavata vanhan ystävänsä ja sihteerinsä, Fabre d'Eglantine'in.
VADIER
Fabre'in, Chabot'n, juutalaiskiskurit, itävaltalaiset pankkiirit, herrat Frey ja Diederischen — sangen hyvä; asia alkaa olla tolallaan.
BILLAUD
Olisi hyvä ottaa syytettyjen joukkoon myöskin Hérault, emigranttien ystävä.
SAINT-JUST
Ennen kaikkea Philippeaux, joka on saanut armeijan sekamelskaan ja hävittänyt kurin.
ROBESPIERRE
Ja Westermann, verinen sapeli, joka on aina valmis kapinaan. — Onko siinä kaikki?
VADIER
Sinä unohdat rakkaan Camille'si.
ROBESPIERRE
Ettekö tahdo mieluummin Bourdonia tai Legendre'ia, jotka ovat kapinoitsijapuolueen puhetorvena kansalliskokouksessa?
VADIER
Ei. Camille.
BILLAUD
Camille.
SAINT-JUST
Oikeus!
ROBESPIERRE
Ottakaa!
SAINT-JUST
Hyvästi. Minä menen valmistamaan raportin. Huomenna minä murskaan heidät konventissa.
VADIER
Älä, älä, nuori mies, nuoruutesi ajattelemattomuus vie sinut harhaan.
Aiotko tosiaan vetää Dantonin oikeusistuimen eteen?
SAINT-JUST
Danton luottaa siihen, ettei kukaan uskalla käydä hänen kimppuunsa silmästä silmään. Minä päästän hänet siitä harhaluulosta.
VADIER
Sydän ei riitä, nuori ystäväni; täytyy myös olla keuhkot, jotka pystyvät hukuttamaan ääneensä härän mylvinnän.
SAINT-JUST
Totuus on vahvempi kuin rajumyrskyt.
ROBESPIERRE
Me emme saa panna tasavaltaa kaksintaistelun epävarmuudelle alttiiksi.
SAINT-JUST
Mitä sitten olisi tehtävä?
(Robespierre ei vastaa.)
BILLAUD
Danton on vangittava ensi yönä.
SAINT-JUST (kiivaasti)
Ei koskaan!
VADIER
Jos päämäärä on luvallinen, ovat myös keinot luvallisia.
SAINT-JUST
Minä en lyö aseetonta vihollista. Pankaa minut vastatusten Dantonin kanssa — sellainen kaksintaistelu on tasavallan kunnian arvoinen, mutta teidän ehdotuksenne häpäisee tasavaltaa — minä potkaisen sen luotani.
BILLAUD
Kansan vihollisille ei tarvis osottaa mitään ritarillisuutta!
VADIER
Politiikassa on tarpeeton rohkeus tyhmyyttä, usein kavaltamista.
SAINT-JUST
Minä en suostu.
(Heittää kiivaasti hattunsa lattialle.)
BILLAUD (ankarasti)
Rakastatko sinä siis vain taistelua tasavallan puolesta, et tasavaltaa itse?
SAINT-JUST
Tuollaisiin suunnitelmiin voi ainoastaan vaara oikeuttaa. Vallankumous on sankariyritys, jonka suorittajat kulkevat mestauspölkyn ja kuolemattomuuden välissä. Me olisimme rikollisia, jollemme olisi joka hetki valmiit uhraamaan omaa elämäämme, kuten me uhraamme muiden.
VADIER
Ole huoleti, sinua uhkaa joka tapauksessa kyllin suuri vaara. Vangittunakin Danton voi villitä kansan, ja jos hän voittaa, voit olla varma siitä, että hän hirtättää sinut ensimäiseen lyhtypatsaaseen.
SAINT-JUST
Minä halveksin tomua, josta minut on luotu. Minun sydämeni vain on minua, ja minä tahdon kulkea veren tahraaman maailman läpi tahraamatta sydämeni puhtautta.
BILLAUD (tylyn ja halveksivan ankarasti)
Itsekunnioitus on itsekäs tunne. Meitä ei liikuta onko Saint-Justin sydän tahrattu vai eikö, kunhan vain pelastamme tasavallan.
SAINT-JUST (kysyy katseellaan Robespierren mieltä)
Robespierre!
ROBESPIERRE
Ystäväni, rauhoitu. Vallankumouksen myrskyt eivät ole tavallisten lakien alaisia. Jokapäiväinen moraali ei kelpaa sen mahdin tuomariksi, joka luo maailmat uusiksi ja rakentaa uusille perusteille lasketun siveysopin. Tietysti täytyy olla oikeudenmukainen, mutta oikeudenmukaisuuden mittapuuna ei tässä ole yksilöllinen omatunto, vaan yleinen tietoisuus. Ohjeet me saamme kansalta — sen pelastaminen on meidän lakimme. — Voidaan esittää vain yksi kysymys, nimittäin: haluaako kansa Dantonin tuhoa. Jos siihen kysymykseen on saatu vastaus, on kaikki ratkaistu — taistelu on taisteltava niin, että se johtaa voittoon. Oikeus on siinä, että oikea voittaa. Me emme voi odottaa. Danton on murskattava heti paikalla. Aseiden jättäminen hänen käsiinsä on sama kuin jos paljastaisi oman rintansa murhaajan tikarille. Sotilas- ja rahadespotismi ottaisi silloin vallankumouksen ohjakset käsiinsä, ja vuosisatainen kansalaissota hävittäisi meidän maamme, ja kansan kiroukset liittyisivät meidän muistoomme, jonka tulee olla rakas ihmissukukunnalle.
BILLAUD
Voitto mistä hinnasta tahansa! Kaikki on säteilevä meidän diktatuurimme kauhuaherättävästä loisteesta!
VADIER
Nyt ei tarvitse välittää, tuomitaanko yksityinen henkilö lain mukaan vai eikö, kunhan vain Euroopasta saadaan jakobininen.
SAINT-JUST (painaa molemmat kätensä rintaansa vasten, kuten Robespierre
David'in taulussa, joka kuvaa valaa Pallohuoneessa.)
Oi, tasavalta, ota siis minun kunniani, koska sinä vaadit sitä, ota minut, juo minut, niele minut kokonaan!
BILLAUD (horjuen kärsimättömyydestä)
Kenties tuossa tuokiossa tasavalta on kuristettu, meidän aatteemme poljettu ja järki surmattu moneksi sadaksi vuodeksi… Nopeaan!
ROBESPIERRE
Danton on vangittava.
(Kirjoittaa nimensä paperiin. Samoin Billaud kuumeisen kiireisesti.)
SAINT-JUST
Sinun tähtesi, vapaus!
(Allekirjoittaa.)
BILLAUD
Mutta eikö konventti tee vastarintaa?
ROBESPIERRE (halveksivasti)
Konventti osaa aina uhrata jäsenensä yleisen hyvän vuoksi.
VADIER
Siitä asiasta pidän minä huolen.
(Allekirjoittaa.)
ROBESPIERRE (huoaten)
Vallankumouksen taakka painaa yhä kovemmin hartioitamme.
VADIER (syrjään)
Tiikerikissa hangoittelee vastaan, mutta nuolee huuliaan.
ROBESPIERRE
Surullinen välttämättömyys. Me silvomme tasavaltaa, pelastaaksemme sen.
SAINT-JUST (synkästi ja haltioituneena)
Filosofi Jesus sanoi opetuslapsilleen: »Jos sinun kätesi pahentaa sinut, niin hakkaa se pois; jos sinun jalkasi pahentaa sinut, niin hakkaa se pois; jos sinun silmäsi pahentaa sinut, niin kaiva se pois. Sillä sinun on parempi tulla Jumalan valtakuntaan silmäpuolena ja raajarikkona kuin että koko ruumiisi heitetään helvetin tuleen.» — Ja minä sanon: Jos sinun ystäväsi on turmeltunut ja turmelee tasavallan, niin hakkaa hänet pois tasavallasta. Jos sinun veljesi on turmeltunut ja turmelee tasavallan, niin hakkaa hänet pois tasavallasta. Ja jos tasavallan veri, jos sinun oma veresi vuotaa kuiviin tuosta ammottavasta haavasta, niin anna sen virrata — tasavallan tulee olla puhdas tahi kuolla! Tasavalta on hyve. Missä on saastaa, ei tasavalta enää ole.
VADIER (syrjään)
Hulluja. Pähkähulluja. Pitäisi pian panna heidät hulluinhuoneeseen. —
Mutta tärkein asia ensin! (Aikoo mennä.)
BILLAUD
Odota kunnes minä ehdin kirjoittaa alle.
VADIER
Sinä olet kirjoittanut.
Billaud
Milloin?… Minä en muista. — Mitä minä olen tehnyt? Olenko tehnyt hyvin?… Tristis est anima mea… Oh! heittäytyä niitylle, ruohikkoon, tuntea metsien balsamituoksu, kuulla puron lirisevän raitojen lomitse! Levätä! Levätä!…
ROBESPIERRE
Tasavallan perustajain ei ole suotu levätä ennenkuin haudassa.
ESIRIPPU
KOLMAS NÄYTÖS.
Vallankumouksen tuomioistuin.
Fouquier-Tinville, yleinen syyttäjä,'Herman, presidentti, valamiehistö, asemiehiä, kansaa. — Syytettyjen penkillä Danton, Desmoulins, Herault, Philippeaux, Westermann. — Chabot, veljekset Frey, äänettöminä; — Fabre d'Eglantine, nojatuolissa heidän keskellään. — Katsojain joukossa ensi rivissä maalari David ja hänen ystäviään. — Salin ikkunat ovat auki. Ulkoa kuuluu ihmisjoukon hälinää. Väliin pilkistää ovenluukusta, presidentin takaa, oikeudenkäyntiä valvovan Vadier‘n pää. Oven luona seisoo kenraali Hanriot. Herman ja Fouquier-Tinville luovat joskus levottomia katseita häneen.
Kuulustellaan Chabot'a ja Frey-veljeksiä. Danton ei voi katkeruudesta istua hiljaa, Desmoulins näyttää aivan murtuneelta. Herault katselee tyynenä hymyillen, Philippeaux, huulet yhteenpuristettuina, silmät tuijottaen, valmistautuu vastauskuntoon. Fabre on sairas ja istuu kokoonvaipuneena tuolissaan. — Kansanjoukko tunkeilee ja katselee ahnaasti. Se kuvastaa oikeudenkäynnin kaikkia vaiheita samalla tavoin kuin teatteri-yleisö jotain melodraamaa — huvitettuna ja liikutettuna yhtaikaa.
PRESIDENTTI (veljeksille Frey)
Te olette Pittin kätyreitä. Te olette tahtoneet lahjoa konventin. Edistääksenne omia huijauksianne ja ryöstöjänne olette te suunnitelleet kansan edustajien lahjomista. Te olette arvioineet jokaisen omantunnon hinnan.
DANTON (kaikuvasti)
Esimies, anna minulle sananvuoro!
KANSA (liikkuu uteliaana nähdäkseen)
Danton… Danton… se on Danton, joka puhuu.
PRESIDENTTI
Teidän vuoronne tulee, Danton.
DANTON
Mitä minulla on noiden haaskojen kanssa tekemistä? Mitä yhteistä on minun ja noiden varkaiden välillä?
PRESIDENTTI
Te tulette kyllä tietämään sen.
DANTON
Te väärinkäytätte minun jalomielisyyttäni ja äänettömyyttäni, koettaaksenne sekottaa minut kansan silmissä noihin saastaisiin pankkiireihin, keinottelijoihin ja kiristäjiin.
HERAULT
Älä kiihoita itseäsi, Danton.
PRESIDENTTI
Osoittakaa kunnioitusta oikeutta kohtaan — te saatte heti kohta antaa selityksenne. (Frey-veljeksille.) Te olette juutalaista alkuperää, syntyisin Mähristä, teidän oikea nimenne on Tropuscka. Te otitte ensin nimen Schönfeld ja sen varjossa te ostitte itsellenne aateliskirjan Itävallassa; sitten te muutitte Ranskaan ja käytätte nykyään nimeä Frey. Yksi sisaristanne on antanut kastaa itsensä ja on erään saksalaisen paronin suojattina. Toinen on naimisissa Chabot'n, entisen kapusiinimunkin kanssa, joka nykyään on konventin jäsen. Te olette liitossa toisten yhtä epäilyttävää alkuperää olevien seikkailijain kanssa: Diederischen'in, joka on kotoisin Holsteinista ja on ollut pankkivirkamiehenä Wienissä; Gusman'in, jota kutsutaan espanjalaiseksi ja on tahtonut käydä saksalaisesta paronista, ja entisen apotin, d'Espagnac'in, joka on toiminut armeijan hankkijana. Muutamat ostetut kansanedustajat ovat rikollisella myötävaikutuksellaan edistäneet teidän huijausyrityksiänne. Chabot on toiminut välittäjänä. Itse on hän arvioinut itsensä 150,000 livres'in arvoiseksi. Hän on suostunut teidän puolestanne viemään Fabre d'Eglantine'ille 100,000.
ERÄS NAINEN (osottaen Fabrea)
Se on tuo, tuolla takana, nojatuolissa.
PRESIDENTTI
Siitä summasta on Fabre väärentänyt kansalliskokouksen päätöksen Intialaisen kauppaseuran tilinteosta. Minä jätän tässä alkuperäisen käsikirjoituksen juryn silmäiltäväksi.
VADIER (raottaa hiljaa ovenluukkua ja tekee merkin Hanriot'Ile, joka seisoo ovella)
Käykö kaikki hyvin, Hanriot?
HANRIOT (hiljaa)
Käy kyllä.
VADIER (osottaen Fouquierta ja oikeutta)
Eivätkö ne kimpuroi vastaan?
HANRIOT (kuten edellä)
Älä pelkää. Minä pidän silmällä.
VADIER
Hyvä on. Älä epäröi, ja jos syyttäjä rupeaa horjumaan, niin vangitse hänet. (Sulkee luukun.)
HERAULT (silmäisten kansanjoukkoon)
Miten ne katsovat meihin!
DANTON (pohjimmaltaan häpeissään, mutta pakoittautuen nauravaksi)
Ne eivät ole tottuneet näkemään tätä kärsää häpeän penkillä. Se ei olekaan mikään roskanäytäntö: Danton noitten markkinaräyhääjien pimittämänä. Ha-ha! Täytyy nauraa!
DAVID (ottaen muistikirjan taskustaan)
Annahan kun minä piirrän hänen kuononsa.
DANTON
Katsohan Davidia tuolla; hänen kielensä riippuu suusta; hän kuolaa ja huohottaa vihasta kuin koira.
DAVID
Minä tahdon että jälkimaailma saa nauttia hänen apinannaamastaan.
DANTON
Saamari sentään! pidä pääsi pystyssä Desmoulins! Ojenna selkäsi, piru vie! Kansa katsoo meihin.
CAMILLE
Oo, Danton, minä en enää koskaan näe Lucile'iä?
DANTON
Ole vaiti, sinä nukut hänen vieressään ensi yönä.
CAMILLE
Pelasta minut, Danton; minä en enää tiedä mitä teen, minä en osaa puolustaa itseäni.
DANTON
Sinä olet heikompi kuin tyttö. Lujita itsesi. Muista, että me teemme historiaa.
CAMILLE
Minä vähät historiasta!
DANTON
Jos sinä tahdot jälleen nähdä Lucile'in, niin älä tuijottele kuin mikäkin kiinnisaatu rikoksellinen. Mitä sinä katsot?
CAMILLE
Katso, Danton, — tuolla…
DANTON
No? Mitä sitten?
CAMILLE
Tuo nuori mies tuolla ikkunan luona…
DANTON
Tuoko röyhkeä vintiö, jolla on tukka silmillä ja joka halailee naista vyötäisistä?
CAMILLE
Ei se ollut mitään, minulla oli hallusinatsioni, minä näin… näin oman itseni…
DANTON
Itsesi?
CAMILLE
Minä näin yhtäkkiä itseni seisomassa siinä hänen paikallaan, seuraamassa Girondelaisten, minun uhrieni, tuomitsemista. — Oh, Danton!
(Sillaikaa on Fabre'in väärentämäksi väitelty paperi
ollut valamiesten tarkastettavana.)
PRESIDENTTI
Fabre, pysyttekö te yhä kiellossanne?
FABRE d'EGLANTINE
On hyödytöntä, että minä ryhdyn uudelleen selittämään, te ette kuitenkaan kuuntele minua, teidän päätöksenne on jo tehty. Minä olen vastikään osottanut, että siihen oikeaan lakiehdotukseen, jonka minä olen laatinut, ovat kavaltajat tehneet lisäyksiä ja poistoja, jotka muuttavat sen luonteen. Se on ilmeistä jokaiselle, joka tahtoo katsoa asioita oikeuden hengessä. Niin ei ole asian laita täällä; minä tiedän olevani tuomittu edeltäkäsin. Minulla on ollut onnettomuus olla epämieluinen Robespierre'ille ja teidän harrastuksenanne on laastaroida hänen haavoitettua itserakkauttaan. Minun elämäni on hukkaanmennyt. Olkoon! Se on liiaksi kulunut ja tuottaa minulle liiaksi kärsimystä, että minä väsyttäisin itseäni ponnistelemalla sen pelastukseksi.
FOUQUIER
Sinä häpäiset oikeutta ja panettelet Robespierre'iä. Ei Robespierre vaan Cambon se syyttää sinua itsesi myymisestä. Se ei ole myöskään Robespierre, joka syyttää sinua osallisuudestasi salaliittoon — se on Billaud-Varenne. Sinun vehkeilyhalusi tunnetaan. Se saa sinut punomaan alhaisia salajuonia ja kirjoittamaan huonoja näytelmiä.
FABRE
Seis! Ne sutor ultra crepidam… Hyvä herrasväki siellä katsomossa, minä pyydän teitä todistajiksi — eivätkö minun näytelmäni ole aina tuottaneet teille huvia?… Fouquier voi kyllä saada pääni putoamaan, mutta ei minun Philinte'iäni.
FOUQUIER
Sairaloinen uteliaisuus saattoi sinut pitämään kansalliskokousta jonkinlaisena teatterina, jossa sinä koetit pelata sielun salaisilla johtolangoilla. Sinä käytit hyväksesi kaikkea — toisten kunnianhimoa, toisten laiskuutta, rauhattomuutta, kateutta, — kaikki kelpasi sinulle. Tuo julkea taito on tehnyt sinut todellisen vastavallankumousjärjestelmän johtajaksi, onko sitten sinun hävyttömyytesi ja sinun juonikas luonteesi houkutellut sinut kumoamaan voimassaolevaa järjestystä vai onko ennemminkin siihen syynä sinun tunnettu ylimysmielisyytesi ja ahneutesi, joka on jo pitkät ajat saanut pestirahoja Pittiltä tasavallan hävittämiseksi.
(Hälinää.)
DAVID
Ähää! — Näettekös? — Niin… Niin…
FOUQUIER
Jo vuonna 92 tavattiin sinut salavehkeissä vihollisen kanssa. Danton lähetti sinut Dumouriez'n luo niihin rikollisiin keskusteluihin, jotka pelastivat preussilaiset, juuri kun ne olivat tuhoutumaisillaan.
(Hälinää.)
Mutta tämä johtaa meidät toisiin rikollisiin.
(Hälinää. »Ah! Aa!»)
Minä jätän siis sinut nyt, koska heilläkin näkyy olevan kiire päästä naamareistaan. Minä palaan heti takaisin sinuun ja näytän sen solmun, joka sitoo yhteen tämän inhottavan juonen kaikki langat.
(Syytetyt liikahtelevat. Kansa tulee tarkkaavaisemmaksi.
Danton sanoo joitakin sanoja rohkaistakseen omaisiaan.)
FABRE (nenäkkäästi Fouquier'ille)
Suunnitelma huono, juoni hatara. Liian paljon henkilöitä, ei tiedetä mistä ne tulevat, ja tiedetään liian hyvin minne ollaan menossa — turhaa puhua niin paljon. Sinun kappaleesi on surkea, Fouquier. Tekisit paremmin jos leikkaisit kaulani nyt samalla: minun hammastani särkee.
PRESIDENTTI (Herault de Séchelles'ille)
Syytetty, nimenne ja asemanne.
HERAULT
Herault Séchelles vainaja. Tätä ennen pääsyyttäjä — pitänyt istuntoja tässä salissa. Sitä ennen konventin puheenjohtaja ja sen nimessä juhlallisesti vihkinyt tasavaltaisen hallitusmuodon. Sitä ennen yleisen Yhteishyvänvaliokunnan jäsen; sitä ennen Saint-Just'in ja Couthon'in ystävä, jonka he nyt murhaavat.
PRESIDENTTI
Te olette aristokraatti. Teidän varallisuutenne polveutuu teidän suhteistanne hoviin, jossa nainen Polignac esitti teidät Capet'n vaimolle. Te olette ollut keskeymättömissä suhteissa siirtolaisten kanssa. Itävaltalainen Proly, ruhtinas Kaunitzin äpäräpoika, joka giljotinoitiin viime kuussa, oli teidän ystävänne. Te olette levitellyt Yhteishyvänvaliokunnan salaisuuksia ja toimittanut tärkeitä papereja ulkomaitten hoveihin. Vastoin lakia olette te ottanut vastaan ja kätkenyt luoksenne entisen sotakommissarion Catus'n, joka on syytteessä siirtolaisuudesta ja kapinanhankkeista. Te olette mennyt julkeudessanne niin pitkälle, että olette vaatinut hänen vapauttamistaan ja puolustanut häntä Lepelletier'n jaostossa, jossa hänet vangittiin.
HERAULT
Lukuunottamatta yhtä kohtaa — valtionsalaisuuksien kavaltamista, minkä minä jyrkästi kiellän ja minkä minä uhallakin vaadin teidän todistamaan, on kaikki muu aivan oikein. Minä tunnustan sen avoimesti.
PRESIDENTTI
Minkä selityksen te annatte siitä?
HERAULT
Ei mitään selitystä. Minulla oli ystäviä. Ei mikään valtiomahti voi estää minua pitämästä heistä ja auttamasta heitä hädässä.
PRESIDENTTI
Te olette ollut konventin puhemies. Teidän olisi tullut antaa kansakunnalle esikuva lainkuuliaisuudesta.
HERAULT
Minä annan sille esikuvan kuinka kuollaan velvollisuuden tähden.
PRESIDENTTI
Onko siinä kaikki, mitä teillä on sanottavaa?
HERAULT
Kaikki.
FOUQUIER
Mennään seuraavaan, Herman!
KANSANJOUKKO
Se on Desmoulins… Desmoulins… Camille, Camille…
(Sitten äkkiä hiljaisuus.)
PRESIDENTTI
Nimenne, etunimi, asema.
CAMILLE (hyvin levottomana)
Lucie-Camille-Simplice Desmoulins, kansanedustaja konventissa.
PRESIDENTTI
Minkä ikäinen?
CAMILLE
Saman ikäinen kuin sankylotti Jesus, kun hänet uhrattiin: kolmekymmentä kolme vuotta.
PRESIDENTTI
Teitä syytetään tasavallan herjaamisesta. Te olette häpäissyt valtion toimia, ja verrannut tätä kunniakasta aikaa, jossa me elämme; Rooman keisarien riettauksiin. Te olette herättänyt uudelleen eloon ylimysten toiveet, kiihoittanut kansassa epäuskoa pakkotoimenpiteiden välttämättömyyteen, häirinnyt kansallisen puolustuksen työtä. Petollisella inhimillisyydellä, minkä teidän varhaisempi luonteenne paljastaa, olette te tahtonut avata vankilat epäluulonalaisille hukuttaaksenne tasavallan vastavallankumouksen kostontulvaan. — Mitä teillä on siihen vastattavana?
CAMILLE (hyvin hämmentyneenä, koettaen vastata, änkyttää ja vie käden tuskaisesti otsalleen. Hänen ystävänsä katsovat häneen rauhattomina.)
Minä pyydän oikeusistuinta suomaan anteeksi. Minä en tiedä mikä minun on. Minä en voi puhua.
PRESIDENTTI
Te tunnustatte tehneenne mistä teitä syytetään?
CAMILLE
Ei, en.
PRESIDENTTI
Siis, puolustautukaa.
CAMILLE
Minä en voi. Suokaa anteeksi, äkillinen heikkous.
(Hänen ystävänsä tunkeutuvat hänen ympärilleen. Hän on istuutunut, huohottaa ja pyyhkii otsaa nenäliinallaan. Presidentti kohauttaa olkapäitään.)
FOUQUIER
Tunnustatko vai etkö?
PHILIPPEAUX
Lukekaa mihin te nojaatte syytöksenne!
DANTON
Niin, lue ne, uskalla lukea ne kansalle, niin se saa päättää, kummallako puolen ovat sen ystävät!
PRESIDENTTI
Minä olen maininnut ne kyllin selvästi. Ei ole sopivaa nostaa uudelleen hälinää niin vaarallisista sanoista.
DANTON
Vaarallisista kenelle? Rosvoille itselleen?
(Uteliasta ja tyytyväisiä liikehtimisiä kansanjoukossa.)
FOUQUIER
Tämä komedia on edeltäkäsin valmistettu, antaa mennä eteenpäin.
CAMILLE
Minä häpeän… minä pyydän teiltä kaikilta anteeksi… Mutta minä en ole nukkunut useampaan yöhön. Ne väärät syytökset, joiden uhriksi minä olen joutunut, ovat hämmentäneet mieleni, minä en ole oman itseni herra ja puhun huonosti. Antakaa minulle hetkinen hengähdysaikaa: minua pyörryttää.
FOUQUIER
Me emme voi hukata aikaa.
DANTON
Millä kellonlyömällä olet sinä sitten sitoutunut antamaan meidän päämme? Etkö sinä voi odottaa, pyöveli?
PHILIPPEAUX
Sinä saat odottaa Desmoulins'iä. Teillä ei ole vielä oikeutta murhata ihmisiä kuulematta heitä.
FABRE
Sinä tiedät, että hän on herkkä ja tahdot käyttää hyväksesi hänen tilapäistä heikkouttaan murhataksesi hänet: sitä sinä et tee niinkauan kuin me elämme.
HERAULT (ivallisesti)
Se on keisari Commoduksen kaksintaistelutapaa ratsuväenmiekalla korkkipäistä florettia vastaan.
PRESIDENTTI
Hiljaa!
KAIKKI NELJÄ
Ole itse hiljaa, pyöveli! Kansa, suojele meidän oikeuksiamme, puolustautumisen pyhää oikeutta!
(Kansa liikehtii.)
DANTON (tarttuen Desmoulins'iä käsiin)
No niin poikaseni, karkaise luontosi.
CAMILLE (yhä vielä raukeana, mutia jälleen itsensä halliten, puristaa
Dantonin kättä, hymyilee hänelle ja nousee)
Kiitos, ystävät, minun käsittämätön heikkouteni menee ohi. Teidän ystävyytenne antaa minulle uutta voimaa. — Kas siinä on mitä teillä julmureilla ei koskaan tule olemaan: ystäviä sellaisia kuin nämä! — Te syytätte minua siitä että minä olen sanonut vapaasti ajatukseni? Minä luen sen itselleni kunniaksi. Uskollisena sille tasavallalle, jonka minä olen perustanut, pysyn minä vapaana, maksoi mitä maksoi. Minä olen häväissyt vapautta, sanotte te? Minä olen sanonut, että vapaus se on onnea, se on järkeä, yhdenvertaisuutta, oikeutta. Siinä ovat herjaukseni! Kansa, päätä siitä millaisia kiitossanoja he vaativat.
(Hyvähuutoja.)
PRESIDENTTI
Älkää kääntykö kansan puoleen.
CAMILLE
Kenen puoleen pitäisi minun sitten kääntyä? Ylimystönkö? Minä olen kaivannut laupeudenvaliokuntaa; minä olen tahtonut, että kansa vihdoinkin saisi nauttia vapaudestaan, jonka se näyttää valloittaneen vain sitä varten, että kourallinen lurjuksia saisi vihankaunansa tyydytetyksi. Minä olen tahtonut, että ihmiset tekisivät lopun riidoistaan ja että rakkaus liittäisi heidät veljellisesti suureksi yhteiseksi perheeksi. Mutta tämäntapaiset toivomukset näkyvät olevan rikos. — Vaan minä, minä nimitän rikokseksi sitä raivoisaa politiikkaa, joka alentaa kansakuntaa, joka häväisee kansan maineen pakottaessaan sen pistämään kätensä viattomien vereen koko maailman silmien edessä.
(Liikuntoa. — Kansanjoukko seuraa D:n sanoja intohimoisen tarkkaavasti.)
PRESIDENTTI
Te ette ole syyttäjä, vaan syytetty.
CAMILLE
No hyvä, minä syytän itse itseäni, jos niin tahdotte, syytän siitä, etten ole aina ajatellut niinkuin tänään. Minä olen liian kauan uskonut vihaan, taistelun hehku on minut eksyttänyt, minä olen itse tehnyt liian paljon pahaa. Minä olen lietsonut kostonhalua, minun kirjoitukseni ovat toisenkin kerran teroittaneet mestauskirvestä. Minun sanani on saattanut täällä viattomia turmioon: siinä on minun rikokseni, minun todellinen rikokseni, joka tekee minut teidän kanssarikollisiksenne ja jonka minä tänään saan sovittaa.
PRESIDENTTI
Kenestä te puhutte?
FOUQUIER
Kenen kuolemaa sinä valitat?
PHILIPPEAUX
Ole vaiti, Desmoulins!
FABRE
Siinä on ansa. Varo itseäsi!
DANTON
Suu poikki, perhanan poika!
CAMILLE
Minä puhun girondisteista.
(Hälinää joukossa.)
DAVID
Hän tunnustaa, hän tunnustaa!
PRESIDENTTI
Syytetty myöntää itse että hän on ollut osallisena Brissotistien salajuonessa.
CAMILLE (kohauttaa olkapäitään)
Minun julkaisemani Brissot'n paljastushan se saattoi heidät tuomiolle.
FOUQUIER
Mutta sinä kadut sitä nyt?
CAMILLE (vastaamatta)
Oi, toverini! minä sanon teille niinkuin Brutus Cicerolle: »Me pelkäämme liiaksi kuolemaa ja karkoitusta ja köyhyyttä. Nimium timemus mortem et exilium et paupertatem». Onko tämä elämä tosiaan sen arvoista, että me pidennämme sitä kunniamme kustannuksella? Meidän joukossamme ei ole ketään, joka ei olisi jo ehtinyt elämän vuorenhuipulle. Meillä on jälellä vain laskeutuminen alas tuhansien kuilujen poikki, joita ei syrjäisinkään ihminen voi välttää. Ja se laskeutuminen ei tarjoa meille mitään näköaloja, jotka eivät olisi tarjoutuneet tuhat kertaa suloisempina tuolle Salomolle, joka seitsemän sadan vaimonsa keskellä, kaiken onnen yltäkylläisyydessä lausui: »Minä olen huomannut, että kuolleet ovat onnellisempia kuin elävät ja että onnellisin on se, joka ei koskaan ole syntynyt.» (Istuutuu.)
DANTON
Houkkio! sinä saat meiltä päät poikki! (Hän syleilee häntä.)
(Dantoniille tullaan huomauttamaan, että hänen vuoronsa on tullut. Hän nousee ja käy oikeudenpöytää kohti. Kuohu käy kansanjoukossa, liikettä ja hälinää.)
PRESIDENTTI (Dantonille)
Syytetty, teidän nimenne, etunimi, ikä, asema ja olinpaikka.
DANTON (jylisevällä äänellä)
Olinpaikkako? Hetikohta olemattomuus. Nimenikö? Pantheonissa, kuolemattomien joukossa!
(Liikuntaa kansajoukossa ja hyväksyvää hälinää; sitten
äkkiä syvä hiljaisuus presidentin sanojen jälkeen.)
PRESIDENTTI
Te tunnette lain: vastatkaa kunnollisesti.
DANTON
Minä olen Georges-Jaques Danton, kolmekymmentäneljä-vuotias, syntynyt
Arcis-sur-Aube'issa, asianajaja, edustaja kansankonventissa, asun
Parisissa, rue de Cordelierllä.
PRESIDENTTI
Danton, kansalliskonventti syyttää teitä siitä, että te olette ollut salaliitossa Mirabeau'n ja Dumouriez'n kanssa, te olette tuntenut heidän vapauttavainoovat suunnitelmansa ja salaisesti kannattanut niitä.
(Danton räjähtää jyrisevään nauruun. Kansanjoukko väänteleikse naurusta. Iloisuuden voima ravistelee koko kansanjoukkoa.)
(Hämmästyneet tuomarit, kansa ja itse syytetytkin koukistuvat katsomaan häntä ja heihin tarttuu hänen naurunsa. Koko sali kaikuu naurunpuuskista. Danton lyö nyrkkinsä kaiteeseen.)
DANTON (nauraen)
Vapaus vehkeilee vapautta vastaan! Danton vehkeilee Dantonia vastaan. — Lurjukset!… Katsokaa minua suoraan naamaan. Vapaus, se on täällä. (Hän ottaa päänsä käsiensä väliin.) Se on muokannut ankaran jälkensä tähän naamatauluun, näihin silmiin on se sytyttänyt tulivuorilieskansa. Se on tässä äänessä, jonka mylvinä saa tyrannien palatsit järkkymään. Ottakaa minun pääni ja naulitkaa se tasavallan kilpeen. Se on vielä sittenkin Medusan tavoin saava vapauden viholliset pakahtumaan pelosta.
PRESIDENTTI
Minä en ole pyytänyt teitä pitämään mitään ylistyspuhetta itsellenne, vaan esittämään puolustuksenne.
DANTON
Minun laiseni mies ei puolusta itseään: minun tekoni puhuvat itse puolestaan. Minulla ei ole mitään puolustettavana, ei mitään selitettävänä. Minun elämässäni ei ole mitään kätkettyä. Minä en ympäröi itseäni millään salaperäisyyksillä elääkseni huoruudessa vanhan akan kanssa, kuten Robespierre. (Joukko nauraa.) Minun oveni on selkoselällään. Ei ole mitään verhoja vuoteeni edessä, koko Ranska tietää milloin minä juon ja milloin rakastelen. Minä olen kansanmies: minun paheeni ja hyveeni kuuluvat kansalle. Minä en kätke siltä mitään. Minä näyttäydyn maailmalle apposen alastomana.
DAVID
Senkin Sardanapal! Katsokaa sitä iletystä!
PRESIDENTTI
Danton, tuo röyhkeä puhe on loukkaus oikeutta vastaan. Teidän sanojenne siivottomuus osottaa teidän sielunne alhaisuutta. Sävyisyys on viattomuuden merkki samoinkuin uhkarohkeus rikoksen.
DANTON
Jos uhkarohkeus on rikos, minä syleilen rikosta, presidentti, minä suutelen sitä keskelle suuta ja jätän hyveen sinulle: Faaraon laihat lehmät eivät koskaan ole herättäneet kateuttani. Minä rakastan uhkarohkeutta ja kerskaan siitä: uhkarohkeutta, jolla on väkevä syleily ja paisuvat rinnat, joista sankarit juo. Vallankumous on uhkarohkeuden tytär. Se se saattoi Bastiljin sortumaan. Se se ajoi minun ääneni kautta liikkeelle Parisin rahvaan kuningasvaltaa vastaan. Se se minun nyrkkini kautta tarttui Ludvigin katkaistun pään suuriin korviin ja heitti sen tyranneja ja heidän jumalaansa vasten naamaa.
(Hyvähuuloja ja liikuntoa kansanjoukossa.)
PRESIDENTTI
Kaikki nuo voimasanat eivät hyödytä mitään. Minä pyydän teitä palaamaan niihin syytöksiin, joita teitä vastaan on tehty, ja vastaamaan niihin täsmällisesti, poikkeamatta asiasta.
DANTON
Minua syytetään, sanotte te! Missä ne ovat, minun syyttäjäni? Tulkoot esiin, niin minä heitän heidän niskaansa sen häpeän, jonka he ansaitsevat.
(Suurin osa kansaa hälisee hyväksyvästi, David ja hänen puoluelaisensa panevat vastaan.)
PRESIDENTTI
Vielä kerran, Danton, te loukkaatte kansanedustusta, oikeusistuinta ja riippumatonta kansaa, jolla on oikeus vaatia tiliä teidän teoistanne.
DANTON
No minä siis myönnyn puolustautumaan, minä seuraan Saint-Just'in laatimaa kannetta… Selaillessani tätä kauhujen listaa, tunnen minä olemukseni vapisevan!… Minä myynyt itseni Mirabeau'lle, Orléans'ille, Dumouriez'lle! Minä, joka olen aina taistellut heitä vastaan. Minä vastustin Mirabeuan suunnitelmia, kun luulin niitä vapaudelle vaarallisiksi. Minä puolustin Marat'ta häntä vastaan. Minä kävin Dumouriez'n luona vain vaatiakseni häneltä tiliä niistä miljoonista, jotka hän oli tuhlannut. Minä aavistin hänen aikeensa ja estääkseni ne, minä mairittelin sen houkkien turhamielisyyttä. Olisiko hänet pitänyt saattaa ahtaimmilleen, kun hänellä oli käsissään tasavallan pelastus? Kyllä, minä lähetin Fabre'in hänen luokseen — niin, minä lupasin, että hänestä tulisi ylipäällikkö, mutta minä annoin samalla Billaud'n tehtäväksi valvoa häntä läheltä. Soimataanko minua siitä, että minä valehtelin kavaltajalle? Minä olen tehnyt paljon pahempia rikoksia isänmaan vuoksi. Valtakuntaa ei pelasteta papillisin hyvein. Kaikki rikokset, kaikki, olisin minä koukistumatta kantanut näillä harteillani, jos olisi ollut pelastettava teidät, teidät kaikki, tuomarit, kansa, te katalat petturitkin, jotka minua syytätte!… (Liikehtimistä kansanjoukossa.) Minä vehkeilemässä kuningasvallan kanssa! Niin, minä muistan tosiaan aiheuttaneeni uuden yksinvallan perustamisen elokuun 10:nä p:nä, federalistien voiton toukokuun 31 p:nä, preussilaisten voiton Walnyn luona!… Minun syyttäjäni! tuotakoon ne esiin! Minä pyydän saada puhua niille lurjuksille, jotka tuhoavat tasavallan. Minulla on tärkeitä asioita paljastettavana; minä pyydän, että minua kuunnellaan.
(Kansa: »oikein», »niin», niin, j.n.e.)
DAVID
Turhaa juttua! Pää säkkiin!
PRESIDENTTI
Nuo sopimattomat purkaukset voivat vain pahentaa teidän asiaanne. Teidän syyttäjänne nauttivat yleistä kunnioitusta. Puhdistakaa itsenne ensin: syytetty ei ansaitse luottamusta ennenkuin hän on poistanut päältään ne epäilykset, jotka riistävät kaiken arvon hänen ilmiannoiltaan. — Teidän tasavaltalaisuutenne ei ole yksin kyseessä, koko teidän luonnettanne syytetään, teidän häpeällisiä tapojanne, teidän irstauttanne, teidän tuhlaavaisuuttanne, teidän nylkemisiänne ja kiristyksiänne.
DANTON
Älä anna pursuta itseäsi tyhjäksi yhdellä kertaa! Tukitse kaunopuheisuutesi tynnyri. (Naurua joukosta.) Vuodata sitä pisara pisaralta, ettei mitään hukkaantuisi. — Mistä minua syytetään? — Siitäkö, että rakastan elämää ja nautin siitä? Totisesti, minä rakastan sitä. Kaikki Arras'n ja Geneveen pedantit eivät koskaan pysty tukahuttamaan sitä iloa, joka kuohuu Champagne'in maassa, paisuttaen viininrypäleiden nuput ja ihmisten halut. Pitäisikö minun punastua voimaani? Mitä te valitatte. Tämä voima se on pelastanut teidät. Sitä riittää kuinka moneen syleilyyn tahansa. Vai onko nautinto pannaanjulistettu teidän asetuksissanne? Onko Ranska tehnyt siveyslupauksen? Olemmeko me joutuneet erään nyreän maisterin patukan alle vai pitääkö meidän siksi että eräältä vanhalta ketulta on häntä katkaistu, menettää oma häntämme meidänkin?
(Pitkää äänekästä naurua.)
PRESIDENTTI
Teitä syytetään siitä, että te olette kavaltanut omaksi eduksenne osan rahoja, joita valtio oli teille uskonut — te olette käyttänyt salaisia rahastoja omiin huvituksiinne: te olette nylkenyt Belgiaa ja tuonut Brüsselistä kolme kärryllistä saaliinanne.
DANTON
Minä olen jo vastannut noihin typeriin syytöksiin. Kun minä olin vallankumousministerinä, jätettiin minulle 50 miljoonaa — minä myönnän sen; minä olen tarjoutunut tekemään siitä tarkan tilin. Cambon antoi minulle 400,000 livreä salaisiin menoihin. Niistä olen minä kuluttanut 200,000 virallista tietä ja jättänyt avoimen valtakirjan Fabre'ille ja Billaud'lie. Nämä rahastot ovat olleet ne vipuset, joilla minä olen nostanut maaseudun liikkeelle. — Mitä tulee siihen naurettavaan juttuun arkkiherttuattaren servieteistä, jotka minä muka olisin tuonut Belgiasta poistettuani niistä merkit, niin pidetäänkö minua nenäliinanvarkaana? Minun matkalaukkuni on avattu Béthune'issä ja sen sisällöstä laadittu pöytäkirja; siinä ei ollut muuta kuin minun pitovaatteeni ja flanellinen korsetti. (Naurua.) Loukkaako se korsetti kenties Robespierren kainoutta? (Naurua.) Siitäkö minua syytetään?
PRESIDENTTI
Todisteena teidän ryöstötoiminnastanne on se tuhlaavainen elämä, jota te olette jo kaksi vuotta viettänyt ja johon teidän keskinkertainen varallisuutenne ei olisi antanut tilaisuutta, jollette te olisi höystänyt sitä valtion kustannuksella.
DANTON
Niillä rahoilla, jotka minä sain myydessäni asianajotoimistoni, ostin minä talon Arcis'in piirissä ja varasin äidilleni, apelleni ja sille kunnon kansalaisettarelle, joka on minua imettänyt, vanhuudenturvan. Ne summat eivät nouse yli minun toimeni hinta-arvon ennen vallankumousta. Mitä tulee minun elämääni Parisissa ja Arcis'issa on mahdollista, etten minä ole aina mukautunut pikkumaiseen säästäväisyyteen. Minä en pakoita vieraitani tyytymään Duplay-muorin rehuliemeen. (Naurua.) Minä en osaa kitsastella. Ettekö te häpeä sättiä Dantonia siitä mitä hän syö ja juo? Inhottava tekopyhyys uhkaa saastuttaa koko kansan, — tekopyhyys, joka punastuu luonnollista, pelästyy voimaa ja peittää silmänsä jokaisen vapaan eleen edessä. Kielteiset hyveet saavat korvata kaikkia muita. Kun vain jollakin on huono vatsa ja tylsyneet vaistot, kun hän vain elää pienellä juustonpalasella ja nukkuu ahtaassa vuoteessa, sanotte te häntä lahjomattomaksi ja se sana suo hänelle erikoisvapauden: hänen ei tarvitse olla rohkea eikä älykäs. Minä halveksin noita vähäverisiä hyveitä. Hyve on olla suuri itselleen ja isänmaalle. Kun teillä on onni nähdä suuri mies keskellänne, älkää näykkikö hänen leipäänsä. Tarpeet, intohimot, uhraukset, kaikki on hänessä rakennettu toisin mitoin kuin muissa. Akilles söi häränselän ateriakseen. Jos joku Danton kaipaa runsasta ravintoa ruokkiakseen sulatusuuniaan, heittäkää sitä hänelle tekemättä laskuja: täällä roihuaa palo, jonka liekit suojelevat teitä niitä villipetoja vastaan, jotka väijyvät tasavaltaa.
(Hyväksyviä liikkeitä.)
DAVID
Aasi! Miten mylvii! Kumpa läkähtyisi.
PRESIDENTTI
Te tunnustatte siis ne haaskaukset, joista teitä syytetään?
DANTON
Sinä valehtelet, minä olen juuri kieltänyt ne. Minä olen elänyt yltäkylläisesti, kunniallisesti, säästäväisesti vaan en saiturillisesti minulle uskotuilla summilla. Minä olen antanut Dantonille, mikä Dantonille kuului. Kutsukaa tänne ne todistajat, joita minä olen pyytänyt, ja me selvitämme kaikki epäilyt. Häilyvät syytökset ja vastaukset eivät kelpaa. Vain tarkka, kohta kohdalta selvittävä tutkimus on tekevä lopun tästä oikeudenkäynnistä. Missä ovat nuo todistajat? Miksi vitkastellaan niiden kutsumista?
ÄÄNIÄ KANSANJOUKOSTA
Todistajat!
DAVID (naapurilleen)
Pidätkö suusi kiinni! Varo itseäsi. Sinä puolustat kavaltajia? Katso, ettei päätäsi panna riippumaan!
PRESIDENTTI
Teidän äänenne väsyy, Danton, levätkää.
DANTON
Ei tee mitään, minä voin jatkaa.
PRESIDENTTI
Hetken perästä te puhutte tyynemmin.
DANTON (raivoissaan)
Minä olen tyyni! — Minun todistajani! Kolme päivää olen minä pyytänyt tätä eikä ketään vielä ole kutsuttu. Minä vaadin yleistä syyttäjää selittämään koko kansan kasvojen edessä, miksi minulta kielletään oikeus.
USEAMPIA ÄÄNIÄ
Todistajat!
FOUQUIER-TINVILLE
Minä en ole vastustanut heidän kutsumistaan enkä tee sitä nytkään.
DANTON
No, kutsu heidät sitten — kaikkihan tapahtuu sinun käskystäsi.
FOUQUIER-TINVILLE
Minä siis julistan sallivani, että todistajat kutsutaan — ei kuitenkaan niitä kansankonventin jäseniä, joihin syyttäjät ovat viitanneet, sillä syyte on lähtenyt koko kansalliskokouksesta ja olisi naurettavaa vaatia teidän omia syyttäjiänne myötävaikuttamaan teidän puolustukseenne, etenkin juuri kansanedustajia, ylimmän vallan hoitajia, jotka ovat tilivelvollisia ainoastaan kansalle.
HERAULT
Oo, oivallista jesuiittapeliä!
(Hän nauraa Fabre'in kanssa.)
DANTON
Minun toverini voivat siis murhata minut, ja minun ei sallita lannistaa murhaajiani?
FOUQUIER-TINVILLE
Uskallatko sinä herjata kansan eduskuntaa.
PHILIPPEAUX
Olemmeko me siis täällä vain muodon vuoksi. Meidät tahdotaan pakottaa näyttelemään vain mykkää osaa?
CAMILLE
Kansa, sinä kuulet sen! He pelkäävät totuutta. He kavaltavat todisteita, jotka kukistaisivat heidät.
(Liikettä.)
PRESIDENTTI
Älkää kääntykö kansan puoleen.
PHILIPPEAUX
Kansa on meidän ainoa tuomarimme; te ette ole mitään ilman sitä.
(Hyväksymisiä.)
CAMILLE
Minä vetoan konventtiin!
DANTON
Te tahdotte panna meille kapulan suuhun. Vaan se ei tule onnistumaan.
Minun ääneni on järisyttävä Parisia sen sisälmyksiä myöten. Valoa!
Valoa!
KANSANJOUKKO
Valoa! (Joukon kiihtymys, joka on kasvanut pelottavassa crescendossa Dantonin ensi vetoomuksesta todistajiinsa, purkautuu hälinän ja hyvähuutojen myrskyksi, joka peittää kaikki sanat.)
PRESIDENTTI
Hiljaa!
KANSA
Todistajat! (Kaikki samassa raivokkaassa rytmissä.) todistajat! Todistajat! (David'ia ja hänen ystäviään, jotka vastustavat, kolhitaan pahasti. Tuomarit ovat peloissaan.)
FOUQUIER-TINVILLE
On saatava loppumaan tämä pahennusta tuottava sanasota — minä kirjoitan konventtiin ja ilmoitan pyyntönne: me tulemme tottelemaan sitä.
(Kansa ilmaisee hyväksymistään. Fouquier ja Herman neuvottelevat
keskenään, kirjoittavat, lukevat hiljaa mitä ovat kirjoittaneet.)
CAMILLE (innoissaan)
Asia on voitettu.
DANTON
Me masennamme ne lurjukset — te saatte nähdä ne luhistuneina, nenät omissa tunkioissaan. (Vähän naurua. Keskustelua ja väittelyä kansanjoukossa.) Jos Ranskan kansa on mitä sen tulee olla, on minun vielä pakko pyytää heille armoa.
PHILIPPEAUX
Armoa niille, jotka tahtovat meidän kuolemaamme.
CAMILLE (hilpeästi)
Pyh! me nimitämme Saint-Justin koulunopettajaksi Blerancourtiin ja
Robespierre'in kirkonisännäksi Saint-Omer'iin. (Vähän naurua.)
HERAULT (kohauttaa olkapäitään)
Ne ovat parantumattomia. Ne eivät jätä toivoaan vielä pyövelinkärryissäkään.
DANTON
Mitä typeriä elukoita! Syyttävät Dantonia ja Desmoulins'ia tasavallan vastustamisesta. Barère kai on oikea patriootti tätä nykyä, vai mitä? Ja Danton aristokraatti?
(Naurua ryhmässä, jonka puoleen Danton puhuu, ja valamiesten kesken.)
Ranska ei vielä pitkiin aikoihin opi nielemään niin karkeita valeita.
(Eräälle valamiehelle.) Luuletko sinä, että me olemme salavehkeilijöitä? Näettekö, hän nauraa, hän ei sitä usko. Pankaa pöytäkirjaan, että hän nauroi.
FOUQUIER (keskeytyen työstään)
Minä pyydän teitä lopettamaan nuo yksityiskeskustelut. Laki ei sitä salli.
DANTON
Sinä tahdot opettaa isällesi miten lapsia tehdään. (Naurua ja hilpeää hälinää koko ajan kuin Danton puhuu ystäviensä kanssa.) Minä se olen antanut perustaa tämän tuomioistuimen — minun kai pitäisi tuntea se.
CAMILLE
Minä alan jälleen tuntea valon ihanuuden. Äsken se näytti minusta sammuneelta ja kuolleelta kuin haudassa.
DANTON
Ei valo, vaan sinä olet saanut entisen värisi. Äsken sinä olit haikean näköinen.
CAMILLE
Minä häpeän heikkouttani. Minun ruumiini on raukkamainen.
DANTON
Senkin vehkeilijä! sinä tahdoit vain päästä naisten suosioon. Se onnistui. Katsos tuota tyttöä tuolla, kuinka hän hyväilee sinua silmillään.
HERAULT (lempeästi)
Ystävä-raukkani, minun käy teitä sääliksi.
DANTON
Kuinka niin, kaunis poika?
HERAULT
Te kaupittelette karhun nahkaa ja teidän omanne on jo mennyttä.
DANTON
Minunko nahkani? Niin, minä tiedän, sillä on halukkaita ottajia. Saint-Just himoitsee sitä. No niin, tulkoon ottamaan sen. Jos hän onnistuu, saa hän kernaasti tehdä siitä maton vuoteensa viereen.
HERAULT
Mitä hyödyttää häärätä?
(Hän kohauttaa olkapäitään ja vaikenee. Sillaikaa on Fouquier kirjoittanut kirjeen, jonka vartija ottaa ja vie poistuessaan.)
PRESIDENTTI
Odotellessamme konventin vastausta me jatkamme kuulustelua.
(Santarmit käskevät syytetyt paikoilleen istumaan. Philippeaux'lle.)
Teidän nimenne, etunimenne, asemanne.
PHILIPPEAUX
Pierre-Nicolas Philippeaux, tätä ennen tuomari la Mans'in presidiali-oikeudessa, kansanedustaja konventissa.
PRESIDENTTI
Ikänne?
PHILIPPEAUX
Kolmekymmentä viisi vuotta.
PRESIDENTTI
Te olette koettanut herpaista kansallista puolustusta ollessanne valtion lähettinä Vendée'ssa. Te olette koettanut saattaa Yhteishyvänvaliokunnan huonoon huutoon häpäisevillä parjauskirjoituksilla. Te olette ollut osallisena Dantonin ja Fabre'in salaliitossa kuningasvallan palauttamiseksi.
PHILIPPEAUX
Minä olen saattanut närkästyneen yleisön tietoon muutamien kenraalien rosvoukset. Se oli minun velvollisuuteni ja sen minä olen täyttänyt.
PRESIDENTTI
Teidän velvollisuutenne oli, — siinä leppymättömässä taistelussa, jolla Ranska on lunastettu — jännittää kansallisen toimintakyvyn kaikki joustimet. Te olette lyönyt ne rikki.
PHILIPPEAUX
Ronsin ja Rossignol häpäisevät ihmiskuntaa.
DAVID
Siinä on Vendéelainen.
FOUQUIER-TINVILLE
Sinä et ollut edustamassa ihmiskuntaa, vaan isänmaata.
PHILIPPEAUX
Minun isänmaani on ihmiskunta.
(Muutamia hyvähuuloja ja useita vastalauseita.)
PRESIDENTTI
Nuo Rossignolin murskaamat rojalistit, joita te niin säälitte, kunnioittivatko ne ihmisyyttä?
PHILIPPEAUX
Mikään ei voi puolustaa rikosta.
FOUQUIER-TINVILLE
Voitto.
DAVID
Bravo, Fouquier! — Niin, niin, bravo!
PHILIPPEAUX
Syyttäjä, minä syytän sinua.
CAMILLE
Kuulkoon kansa nuo katalat sanat.
FOUQUIER-TINVILLE (kohauttaen harteitaan)
Kansa tuomitkoon.
(Kansassa on eri mieliä; se on osottanut hyväksymistään
Fouquier'lle ja hälisee äänekkäästi.)
DANTON (hiljaa Desmoulins'ille)
Suu kiinni, hölmö! sinä heität kiviä minun puutarhaani.
CAMILLE (ihmeissään)
Kuinka niin?
DANTON
Minähän olen sanonut paljon toisenmoisempaa kuin se.
PRESIDENTTI (Westermannille)
Syytetty, nouskaa ylös.
WESTERMANN
Minäkö nyt? Tuhat tulimmaista! eteenpäin!
PRESIDENTTI
Nimenne?
WESTERMANN
Sen sinä tiedät hyvin.
PRESIDENTTI
Nimenne!
WESTERMANN (kohauttaen olkapäitään)
Pöyhkeilijät!… Kysy kansalta.
PRESIDENTTI
Te olette François Joseph Westermann, syntyisin Elsassista, brigadikenraali. Neljäkymmentä kolme vuotta vanha. Teistä piti tulla tämän salaliiton miekka. Danton kutsutti teidät Parisiin johtamaan vastavallankumouksen sotajoukkoa. Te olette tehnyt itsenne syypääksi julmuuksiin armeijassanne. Te olette ollut syypäänä Chatillon'in tappioon. Yhteisneuvoin Philippeaux'n kanssa te olette koettanut kaataa maahan niitä isänmaanystäviä, joita teidän tehtävänänne oli puolustaa. — Teidän entisyytenne on sitäpaitsi surkuteltava. Teitä on kolmesti syytetty varkaudesta.
WESTERMANN
Sinä valehtelet, sika!
(Naurua.)
PRESIDENTTI
Minä annan viedä teidät takaisin vankeuteen oikeuden loukkaamisesta ja tuomita kuulematta teitä.
WESTERMANN
Viisitoistavuotiaana tulin minä sotamieheksi. Elokuun 10 p. johdin minä kansaa Tuileries'n valloituksessa. Minä tappelin Jemmapesin luona. Dumouriez jätti minut yksin Hollantiin, vihollisten keskeen — minä vein brigadini takaisin Antwerpeniin. Sittemmin olen ollut Vendée'ssa ja antanut Charette'in ja Cathelineau'n rosvoille paljon päänvaivaa. Savenay, Ancenis ja le Mans ovat saaneet lantaa heidän raadoistaan. Ne roistot syyttävät minua julmuudesta, niinkö? Ne eivät ole sanoneet kyllin: — minä olen ollut petomainen kaikille pelkureille. Tahdotaanko todisteita minua vastaan? Kas tässä: Pontorson'in luona annoin minä ratsuväkeni hyökätä pakenevien sotamiesteni kimppuun. Chatillon'issa halkaisin minä sapeliniskulla naaman raukkamaiselta upseerilta. Minä olisin antanut vaikka polttaa armeijani, jos sitä olisi tarvittu voiton saamiseksi… Minä olen hävittänyt maata, sanot sinä? Mitä se sinuun kuuluu? Te olette heikkomielisiä. Minä olen tehnyt sotilaan ammattiani — minä en ole kauppamies. Minun velvollisuuteni on puolustaa isäini maata, ja sen olen minä täyttänyt kolmenkymmenen vuoden aikana, säästämättä hikeäni tai vertani. Minä olen saanut seitsemän haavaa kaikki etupuolelle; yksi ainoa on tullut takaapäin: minun syytöskirjelmäni.
(Naurua ja hyvähuutoja.)
PRESIDENTTI
Te olette useamman kerran todistajien läsnäollessa lausunut julki herjaavia sanoja konventtia vastaan. Te olette uhannut haudata edustajat palatsin muurien alle.
WESTERMANN
Se on tosi. Minä vihaan sitä epäluuloista ja jaarittelevaa roskaväkeä, joka kahlehtii kaiken toimintakyvyn kateellisella typeryydellään. Minä olen sanonut, että konventti tarvitsisi muutaman luudanvedon ja että minä ottaisin kyllä vaivakseni raastaa pois roskatunkion.
(Naurua ja vastalauseita.)
FOUQUIER-TINVILLE
Sinä siis tunnustat salaliiton?
WESTERMANN
Mitä sinä jaarittelet salaliitosta? Minä olen ajatellut yksin ja toiminut yksin. Minä en ole kenenkään täällä olevien ystävä. Olen joskus pakissut Dantonin kanssa ja minä annan arvoa hänen tarmolleen, mutta hänkin on asianajaja eikä minulla ole luottamusta asianajajiin. Ranskaa ei pelasteta puheilla vaan miekoilla.
(Muutamia hyväksymisen ilmauksia ja useita vastalauseita. Muutamat alkavat apploodeilla, sitten suuttuvat enemmän kuin muut.)
PRESIDENTTI
Se riittää. Asia on selvä.
WESTERMANN
Giljotinoikaa minut! Giljotiinikin on miekanisku. Minä pyydän vain yhtä seikkaa: että minut pannaan selälleni, minä tahdon tehdä tapparalle rintamaa.
(Muutamia kättentaputuksia ja liikuntaa. Näkyy että joukko on
myötätuntoinen Westermannille, mutta se on varuillaan ja odottaa
silminnähtävästi alkuunpanoa toimiakseen, mutta sitä ei tule.)
(Vadier ja Billaud-Varenne tulevat sisään.. Fouquier nousee ja menee puristamaan heidän kättään. Hälinää kansanjoukossa: »vastaus, konventin vastaus».)
BILAUD-VARENNE (puoliääneen)
Ne lurjukset, nyt ne ovat satimessa.