(Poliisi irroittaa kahleet.)
KARMALA
Näyttääpä siltä kuin syytetystä olisi tullut tuomari.
LÖVENBORG
Te, herra Härmä, vaihdatte kovin nopeasti periaatteita.
HÄRMÄ (myrkyllisenä)
En luullut teillä olevan syytä valittaa sitä.
LÖVENBORG
Eipä olekaan. Parempi vain, että kunnon mies pelastui ikävyyksistä.
(Pudistaa epäilevästi päätään.)
HÄRMÄ (kiukkuisesti tuntemattomalle)
Meidän välimme ei ole vielä lopussa.
TUNTEMATON (jäykästi)
Ei. Se on vasta alussa.
TYNJÄLÄ
Olipa hyvä, että asia päättyi näin.
TUNTEMATON
Se ei päättynyt vielä… Pelkäänpä, että tästä tulee vieläkin pahempaa.
HELLA (puristaen tuntemattoman kättä)
Olen niin sanomattoman iloinen, että, pelastuitte… . Minä kiitän teitä!
LÖVENBORG
Ja nyt emännät, joko iso pannu on valmis? Minä tarjoan kahvit koko joukolle!
KAIKKI
Hyvä! Hyvä!
LÖVENBORG
Siirtykäämme siis tuonne toiseen huoneeseen joka sorkka!
(Kaikki poistuvat vasemmalle, jonne Vappu vie rison kahvipannun.)
HÄRMÄ (istuen jakkaralle; synkästi)
Tuo mies syöksee minut turmioon… Hän tietää liian paljon… Hänet täytyy raivata pois keinoilla millä tahansa…
(Kuuluu liikettä lattian alta; säpsähtää.)
Mitä se on?
(Menee kirstun luo ja kuuntelee.)
Ahaa! Siellä on joku.
(Ottaa revolverin taskustaan ja avaa luukun.)
Ahaa, te käytätte myyrän teitä, huomaan minä! Tulkaapas ylös sieltä.
17:mäs kohtaus.
Härmä, Salametsästäjä.
SALAMETSÄSTÄJÄ (kömpien esille viluissaan; pyssy kädessä)
Joutuivat koirat jäljilleni!… Ja unohtivat minut tuonne.
HÄRMÄ (silmäillen häntä terävästi)
Hirvenkaataja… vai mitä?
SALAMETSÄSTÄJÄ
Kuinka paikalle sattuu!
HÄRMÄ
Ja salaviinakauppias ehkä? Tunnustakaa pois vaan, älkää yhtään ujostelko.
SALAMETSÄSTÄJÄ (irvistellen)
No? vähän kutakin… Eihän sitä auta köyhän.
HÄRMÄ
Eikä teillä taida olla erikoista halua tavata poliisia?
SALAMETSÄSTÄJÄ
Miksi hitossa muuten olisin ryöminyt tuonne palelemaan.
HÄRMÄ
No, ei ole hullummaksi! Taidatte käsitellä hyvin tuota pyssyänne?
SALAMETSÄSTÄJÄ
No, auttavasti. — Mutta ette suinkaan te ole ruununmiehiä?
HÄRMÄ
Miltä kannalta asian ottaa. — Älkää sentään pelästykö… minä en ole vaarallinen!
SALAMETSÄSTÄJÄ
En minä yhtä miestä pelkääkään.
HÄRMÄ (menee ovelle, kuuntelee ja palaa sitten takaisin)
Taidatte olla sellainen mies kuin tarvitsen… mitä?
SALAMETSÄSTÄJÄ
Se riippuu tehtävästä.
HÄRMÄ
Se ei ole vaikeata lujahermoiselle miehelle…. Ja te voisitte ansaita paljon.
SALAMETSÄSTÄJÄ
Kuinka paljon?
HÄRMÄ
Vähintäinkin viisisataa.
SALAMETSÄSTÄJÄ
Ja mikä se tehtävä sitten on?
HÄRMÄ (katsoen häntä terävästi)
Vain onnistunut vahingonlaukaus.
SALAMETSÄSTÄJÄ (säpsähtäen)
Laukaus!… Ei, ei, se voisi olla liian vaarallista!
HÄRMÄ
En luullut teidänlaiselle erämaankävijälle mitään liian vaaralliseksi, kun vain on kysymyksessä raha.
SALAMETSÄSTÄJÄ
Summa on liian pieni niin vaikeasta tehtävästä.
HÄRMÄ
No, tuhat sitten. Riittääkö se?
SALAMETSÄSTÄJÄ
Eikö sentään enemmän?
HÄRMÄ
Tulimmaista! Pidätkö huutokauppaa kanssani, mies! Sinulle olisi terveellistä muistaa, että voisin toimittaa sinut nimismiehen käsiin! Hän on tuolla sisällä.
SALAMETSÄSTÄJÄ (levottomasti)
Älkää hitossa tehkö sitä!
HÄRMÄ
Miettikää. Teitä uhkaa vähimmässä mitassa viidensadan markan sakko tai vankila, jos nyt joudutte kiinni. Toisessa tapauksessa ansaitsette kaksi kertaa niin paljon. Saadaksenne sen muulla tavoin, saatte aika paljon heilua ja palella… Onko vaikeata valita?
SALAMETSÄSTÄJÄ
No, olkoon. Missä minua sitten tarvitaan?
HÄRMÄ
Minä tapaan teidät huomenaamulla kello kuusi tässä lähistöllä. Silloin kuulette. Mutta menkää nyt joutuen!
(Salametsästäjä poistuu kiireesti.)
— — No, nyt herra tuntematon!
NELJÄS NÄYTÖS.
(Näyttämö sama. On iltapuoli päivää.)
1:nen kohtaus.
Hella, Vappu, Sanna.
HELLA (istuu pöydän luona ja nousee huoaten)
Ei vieläkään… ei vieläkään kuulu! Ja kello on jo kuusi.
(Menee akkunaan.)
VAPPU
No, ovathan nuo saattaneet yöpyäkin sinne Korpiselkään.
SANNA
Usko sinä sellaista! Tämä viipyminen ei ole tavallista, sanokaa minun sanoneeni.
HELLA (kääntyen)
Te siis luulette siellä tapahtuneen jotain?
SANNA (vakuuttavasti)
Mikä sen tiesi, mitä piru hullulla teettää. Eihän siitä ole pitkä aika, kun täällä eräs kaupustelija hävisi samalla tavalla.
HELLA
Eikö hänestä sittemmin mitään kuulunut?
SANNA
Keväällä löydettiin ruumis joesta. Sanovat, ettei se sinne kädettä joutunut.
HELLA
Ush, niin kauheata!
VAPPU (kärsimättömästi)
No, kaakota nyt siinä, vanha kana! Peloitat lapsen ryövärijutuillasi.
SANNA
Enhän minä tahdo sanoa päälliköstä sellaista. Onhan hän hieno herra.
HELLA (kiivaasti)
Roisto hän on! Minä kyllä tunnen hänet!
SANNA
Voi olla, voi olla. Enhän minä tiedä.
HELLA
Miksi hän sitten otti hänet mukaansa?
VAPPU
Olisi parasta puhua herra Tynjälälle.
HELLA
Niin, missä viipyy hänkin? Miksei hän jo tule?
SANNA
Lähti morsiamensa kanssa hiihtämään. Mutta kai hän jo pian tulee, kun on jo pimeä.
VAPPU (matalasti).
Tekisit viisaammin, jos menisit hakemaan. Kenties hänen levottomuutensa ei olekaan niin aiheetonta.
SANNA
Saatanhan tästä lähteäkin.
(Nousee paikaltaan.)
HELLA
Oi, olkaa niin ystävällinen!
SANNA
Kauanko minä siinä viivyn.
(Menee ulos.)
2:nen kohtaus.
Hella; Vappu.
HELLA
Ette aavista kuinka levottomaksi tulin kuultuani heidän lähteneen yhdessä.
VAPPU
Ymmärtäähän sen.
HELLA
Mistä sellainen sovinto näin äkkiä tuli?
VAPPU
Kummastuttaa se minuakin. Parempi rehellinen vihakin kuin noin äkkinäinen ystävyys.
HELLA
Ja Härmä viritti hänelle jo yhden ansan.
VAPPU
Niinkö neiti arvelee siitä eilisiltaisesta?
HELLA
Niin, siinä oli jotain… jota me muut emme tiedä!
VAPPU
Kyllä se niin on.
HELLA
He ovat ennestään tuttuja ja vihaavat toisiaan.
VAPPU
Se on teidän tähtenne.
HELLA
Minun tähteni…?
VAPPU
Niin, eivätkä nuo turhasta kiistelekään.
HELLA
Kuka sen tietää?
(Kävelee hermostuneena hiukan aikaa.)
Mutta eikö täällä elämä tule hiukan kolkoksi ajan pitkään?
VAPPU
No, eihän tämä niin kaksista ole… Mutta meneehän se, kun ei mitään ajattele.
HELLA
Kuinka te oikein jouduitte tänne?
VAPPU
Hm!… Niinkuin monet muutkin, joille kotinurkat ovat käyneet kuumiksi.
HELLA
En ymmärrä teitä.
VAPPU
Ette suinkaan… Syyttivät viinanmyynnistä ja taisi siinä olla hiukan perääkin.
HELLA
Ja sitten te pakenitte tänne?
VAPPU
Niinpä tuli tultua… Vaikka niinhän se on kuin sakkoansa maksamassa täälläkin. Mutta on ainakin vapaus.
HELLA
Niin, vapaus!
VAPPU
Ja yksi pää kuin lanttu! Onko sillä lukua, mihin se kaatuu?
HELLA
Mutta eikö se sentään ole vaikeata yksinäiselle naiselle?
VAPPU
No, eiväthän nuo purematta niele sentään täälläkään!
HELLA
Ja voihan sitä kunniallisesti elää täälläkin.
VAPPU
Minä ymmärrän, mitä te tarkoitatte. Mutta se meikäläisen kunnia on siksi tervattua, ettei siinä pienet pilkut tunnu.
HELLA (mennen akkunaan)
Eikö teillä ole ollut miestä?
VAPPU
Onhan se joskus ollut senkin tapainen. Mutta mikä lie ollut kaikenlainen turjake.
HELLA
Hän siis jätti teidät.
VAPPU
Imi kuin pesusieni ja sitä tietä meni palstatilat ja tavarat. Sovintoa ei ollut ja sinnepä tuo hävisi Amerikkaan.
HELLA
Eikö hänestä ole mitään kuulunut?
VAPPU
Ei ole kuulunut.
(Tynjälä ja Eeva tulevat.)
3:mas kohtaus.
Edelliset, Tynjälä, Eeva.
HELLA
Kas, jopa viimeinkin tulette! Olen ollut aivan nääntyä levottomuudesta!
TYNJÄLÄ
Meidän tähtemmekö?
VAPPU
Eikö mitä, tuon toisen, joka lähti aamulla päällikön kanssa
Korpiselkään.
TYNJÄLÄ
Niinkö?… Ja mitä te pelkäätte?
HELLA
Että sillä matkalla on tapahtunut jotain…
EEVA
Sinulla on mielikuvitusta, Hella!
HELLA (varmasti)
Se ei ole mielikuvitusta, Eeva!
TYNJÄLÄ
No, en voi juuri sanoa, että se oli viisaasti. He voivat helposti kuohahtaa kumpikin.
EEVA
Mutta miksi sitten laskit heidät yhdessä?
TYNJÄLÄ
En ollut saapuvilla silloin.
HELLA
Minulla on erityiset syyt uskoa, että siinä on jotain pahaa takana…
(Vikki-Kalle tulee.)
4:jäs kohtaus.
Edelliset; Vikki-Kalle, Karmala.
TYNJÄLÄ
Kas, siinähän tulee Vikki! Pianhan te kävittekin!
VIKKI-KALLE
Pianhan se taival katkeaa hyvillä suksilla… Tässä ovat paperit…
Hän käski ne jättämään teille.
(Antaa paperit Tynjälälle.)
EEVA
Mitä papereita ne ovat?
TYNJÄLÄ
Katsotaanpa….
(Katsellen papereita: levottomasti.)
Hm!… vai niin… Nyt minä ymmärrän kaikki! Olette oikeassa, neiti, se oli todellakin hullusti!
EEVA
Hyvä Jumala, mikä niin?
(Karmala tulee sisään.)
TYNJÄLÄ
Noiden miesten matka.
HELLA (kuohuissaan)
Kas niin, enkö sitä jo sanonut!
TYNJÄLÄ (Karmalalle)
Miksi te oikeastaan laskitte heidät yhdessä matkalle?
KARMALA
Päällikkö määräsi hänet mukaansa.
TYNJÄLÄ
Miksi juuri hänet? Olisihan niitä ollut muitakin.
KARMALA
Olisiko siinä jotain hullusti sitten?
TYNJÄLÄ (kuohuissaan)
Mitä sanoisitte, jollei tuo mies palaisikaan siltä matkalta? En uskalla sanoa enempää!
HELLA (vaipuen istumaan)
Jumalani!… Niin kurjaa!
VIKKI-KALLE
Pelkäättekö, että päälliköllä on jotain pahaa mielessä?
TYNJÄLÄ
Miksi hän otti juuri hänet mukaansa sitten?
KARMALA
Minä en ymmärrä, mitä kostettavaa hänellä olisi.
TYNJÄLÄ
Kyllä minä ymmärrän! Hänellä on liiankin pätevät syyt koettaa vapautua tuosta miehestä… Nyt käsitän myöskin, millä tuo Tuntematon sai hänet eilisiltana peruuttamaan syytöksensä.
VAPPU (mennen Iisakin luokse)
Nouseppas sinäkin Iskä pienimään puita, jotta saan padan alle! Toin jo viimeiset aikoja sitten.
IISAKKI (unisesti)
No, no… Sehän nyt on hosumista! Kun juuri sain unen päästä kiinni.
VAPPU
Kyllä kai, kun ei ole koko pitkänä päivänä muuta tehnytkään kuin syönyt ja maannut!… Ei luulisi kylkienkään kestävän.
HELLA (nousten hermostuneena)
Mutta hyvä luoja… eikö nyt mitään voida tehdä?
TYNJÄLÄ
Eihän sitä osaa ryhtyä vielä mihinkään.
HELLA
Tämä epätietoisuus on sietämätöntä!
EEVA
Olisiko Härmä niin kehno mies?
VAPPU
Kuka tietää, kun eilenillalla oli niin käärmeissään!
KARMALA (tuimasti)
Jos hän on sellainen roisto, niin sitten se on myöskin hänen viimeinen pahatekonsa!
IISAKKI (nousten haukotellen)
Niin että… siitä päälliköstäkö tässä on puhe?
VIKKI-KALLE
Siitähän me tässä juuri puhuimme.
IISAKKI
Kyllä sillä miehellä on pirut mielessä!
VAPPU
Mitä sinä horiset!.. Mitä sinä siitä tiedät?
IISAKKI
Tiedänpä vain, että hän hautoo jotain koiranjuonta. Ja pahaa se pelkäsi tuntematonkin.
TYNJÄLÄ
Kuinka niin?
VAPPU
Puhu hitossa! Sitäkös tuossa heruttelet!
IISAKKI (rauhallisesti.)
Kuinkahan paljon nyt on kello?
TYNJÄLÄ (katsoen kelloa)
Se on yli kuuden.
IISAKKI (ällistyen)
Ku-kuuden! Sepä nyt oli perhanaa!… Ja se tuntematon pyysi sanomaan, että jollei hän tuossa viiden korvilla ole takaisin, niin on parasta lähteä etsimään.
TYNJÄLÄ (säikähtäen)
Siinä oltiin! Ja sen sinä sanot nyt vasta, onneton!
VAPPU
Siinä on mies, kun makaa kuin raato, eikä välitä mistään! Silläkö
Javalla sinä toisen asian toimitat?
IISAKKI
Ajattelin siinä hiukan kurvahtaa… ja kuinka tulin nukahtaneeksi.
KARMALA (kiukkuisesti)
Tarvitsisitpa housuillesi mies! Niinkuin sinulla olisi niin paljon tehtävää tai muistettavaa!
TYNJÄLÄ (synkästi)
Sitten ei saa aikailla! Täytyy heti lähettää miehet heidän jäljilleen.
VAPPU
Minä menen soittamaan kelloa!…
(Menee ulos ja alkaa kiivaasti lyödä ratakiskon kappaleeseen.)
5:des kohtaus.
Hella. Eeva, Tynjälä, Karmala, Vikki-Kalle.
TYNJÄLÄ (huolestuneesti)
Asia näyttää yhä vain rumemmalta. Hän pelkäsi siis itsekin pahaa!
EEVA
Mutta miksi hän sitten ollenkaan lähti tuolle matkalle.
HELLA
Ooh, minä tunnen hänen uhmailevan ja ylpeän luonteensa! Hän ei tahtonut osoittaa mitään heikkoutta, vaikka tiesi, kuinka vaaralliseen leikkiin hän antautui!
EEVA
Kylläpä ihmiset saattavat olla kurjia!
TYNJÄLÄ
Hänellä on omat syynsä siihen!…. Kunpa vain olisin aamulla ollut yhtä viisas kuin nyt.
VIKKI-KALLE
Ilta on aina aamua viisaampi.
HELLA (pontevasti)
No, mutta eikö sitten mitään voida tehdä? Olisi ikuinen häpeä, jos tuo musta juoni menestyisi.
TYNJÄLÄ
Kaikki mitä voidaan, se tehdään myöskin. Enempää en voi luvata.
KARMALA
Kenties hätäillään turhaa. Sitä miestä ei kukisteta niinkään helpolla!
HELLA
Mutta jos hän on aseeton ja toinen on varustettu…
(Vappu ja tukkilaiset tulevat sisään.)
6:des kohtaus.
Edelliset; Tukkilaisia.
KALLE
Onko tulipalo, kun kello soi?
TYNJÄLÄ
Pahempaa… Pelkään, että päällikölle ja hänen toverilleen on tapahtunut jotain.
NÄRVÄNEN
Luuletteko, että veljekset ovat iskeneet yhteen?
TYNJÄLÄ
… En voi vielä sanoa luulojani… Nyt on vain koetettava päästä heidän jäljilleen.
KALLE
No, eipä olisi liiaksi, vaikka tuo reima mies hiukan pudistelisi tuota pystynokkaa herraa!
RAHKONEN
Samat sanat, vaikka vähän hiljempää! Tietäisi olleensa korven poikain kanssa asioissa.
TYNJÄLÄ
Yksi osa lähtee minun kanssani etsimään. Toiset jäävät tänne ja tulevat ilmoittamaan, jos he saapuvat tänne. Te Karmala olette täällä vanhimpana.
KARMALA
Olisin mieluimmin työntynyt taipaleelle.
TYNJÄLÄ
Ei, ei, jonkun täytyy jäädä tänne pitämään komentoa… No niin, eteenpäin, miehet!
(Menevät ulos.)
EEVA (Hellalle)
Sinä olet hermostunut, Hella! Emmekö mene tuonne toiseen huoneeseen?
(Poistuvat vasemmalle.)
7:mäs kohtaus.
Vappu, Karmala, Kalle, Närvänen, Rahkonen, Iisakki.
KALLE
Mitä tulimmaista tämä oikein merkitsee? Lähdetään aikamiehiä etsimään!
RAHKONEN
Minä en ymmärrä tästä rahtuakaan! Tiedätkö sinä Oku?
NÄRVÄNEN.
En, mutta eiköhän Vappu tiedä.
VAPPU (kartellen)
Kyllä tiedetään, jos tässä uskaltaisi kaikki tietonsa sanoa.
KALLE
No, sepä nyt on hittoa, kun Vappukin pelkää!
IISAKKI
Tahtovat vain ottaa selville, oliko se rakkaudesta, kun päällikkö otti tuon tuntemattoman mukaansa tänä aamuna!
NÄRVÄNEN (viheltäen)
A-haa!.
KALLE
Ettäkö päälliköllä olisi jotain pahoja aikeita?
VAPPU
Eipä taida toisinkaan olla.
RAHKONEN
Minä ajattelin sitä juuri!
KARMALA
On ennenaikaista puhua siitä vielä. Sittenhän nähdään!
IISAKKI
Niin, sitten se nähdään, kun sinne tullaan, sanoi entinen mies taivasta! — Mitä jos yrittäisi hiukan syödä.
(Ottaa konttinsa ja rupeaa syömään.)
KALLE
Siinä vangitsemisessa oli myöskin jokin koira haudattuna.
NÄRVÄNEN
Ei sitäkään voi käsittää tavallinen työmies.
VAPPU
Siitäpä kai se päällikkö onkin niin käärmeissään, kun huomasi iskeneensä kätensä poroon.
RAHKONEN
No, mitäs maallisista, ruvetaan pojat pelaamaan.
NÄRVÄNEN
Se onkin paras keino tappaa aikaa!
(Rupeavat pelaamaan.)
8:sas kohtaus.
Edelliset; Hella. Eeva.
HELLA
Eikö heitä vieläkään kuulu?
VAPPU
Vastahan nuo juuri lähtivätkin!
HELLA
Ja minusta tuntuu kuin siitä olisi jo iankaikkisuus!
EEVA
Sinä olet ylenmäärin levoton, Hella.
VAPPU
Pitkä on odottavan aika! Ja kannattaa sitä noin sorjan pojan tähden olla hiukan kipeissäänkin.
HELLA (tullen Eevan kanssa aivan etualalle)
Me erosimme illalla epäsovussa… Ajatteles, jollei hän palaakaan.
EEVA
Minä ymmärrän kyllä sinun levottomuutesi. Mutta etköhän sinä kuvittele liian pahaa.
HELLA (huoaten)
Niin, kunpa niin olisi!
EEVA
Hänenlaisensa mies selviytyy, vaikka mistä!
HELLA
Niinkö luulet?
EEVA
Aivan varmasti! Onhan hän niin luja, älykäs ja voimakas…
(Terävästi.)
Sinä rakastat häntä, Hella.
HELLA (tukahtuneesti)
En voi sille mitään, Eeva… Hän vetää minua puoleensa kummallisella voimalla kuin itse kohtalo. Se mies on minun kohtaloni, vaikken edes tunne häntä… Tai ehkä juuri siksi.
EEVA
Ja kumminkin te kiistelette aina.
HELLA
Aina kun häntä sorretaan, minun tekisi mieleni juosta hänen kaulaansa. Mutta kun hän taas on vapaa ja voimakas, silloin nousee minussa paha uhma… Ja minun tekee mieleni ärsyttää häntä.
EEVA
Sinä olet kummallinen luonne. Hella. Oletko ajatellut tuota asiaa pitemmältä?
HELLA (kiihkeästi)
Minä kärsin, Eeva! Kärsin niin sanomattomasti… me kärsimme molemmat!
Me tiedämme hyvin, kuinka toivotonta ja järjetöntä se on…
EEVA
Hella raukka!
(Härmä tulee synkännäköisenä.)
9:säs kohtaus.
Edelliset; Härmä.
HELLA (epätoivoisesti)
Oi, taivas, hän palasi yksinään!
(Miehet lakkaavat pelaamasta ja katselevat kummastuneina toisiaan. On jonkun aikaa kiusallinen äänettömyys.)
HELLA (rohkaistuen, tulisen pontevasti Karmalalle.)
Jos olette miehiä, niin te vedätte hänet tilille toveristaan. Taikka jollette sitä tee, niin sitten teen sen minä, niin nainen kuin oleillein.
EEVA (peloissaan)
Tule pois, Hella! Täällä voi tapahtua kauheita!
(Vetää Hellan mukanansa vasemmalle.)
KARMALA (terävästi)
Mihin teidän matkakumppaninne jäi?
HÄRMÄ (ärtyneesti)
Meidän kimppuumme karkasi rosvoja. En tiedä kuinka sieltä itsekään selvisin.
KARMALA
Onko se totta?
HÄRMÄ
Mitä te tarkoitatte oikein?
KARMALA (jäykästi)
Täällä ei ole tapana heittää toveria tielle!
HÄRMÄ
Mitä? Luulenpa, että te uskallatte tutkia minua!
KARMALA
Kyllä me uskallamme!
(Lähestyy.)
HÄRMÄ
Mitä sinä tahdot, mies? Pysy etäällä!
KARMALA
Vetää teidät tilille siitä, mihin toverinne on hävinnyt. Ja jos hänelle on tapahtunut jotain pahaa, niin varokaa nahkojanne!
HÄRMÄ (vetäen esiin revolverin)
Uskalletaanko täällä minua ahdistaa?
KARMALA (siepaten kirveen)
Kyllä, ja meistä ette selviäkään yhtä helposti kuin matkatoveristanne!
HÄRMÄ
Joka askeleenkin lähestyy, hän kuolee!
(Miehet ympäröivät uhkaavina hänet.)
KARMALA
Tokkohan! Tuollainen lelu voi pettää, mutta tämä tekee valmista jälkeä!
HÄRMÄ
Syyttäkää sitten itseänne, jos laukee!
NÄRVÄNEN
Pistäkää tuo taskuunne. Te ette ehdi sitä kauan käyttämään, jos siihen turvaudutte.
KARMALA
Meitä kaikkia ette voi kumminkaan kaataa yhdellä laukauksella. Ja minä, vannon, että useampaa ette ennätä.
HÄRMÄ (epäröiden)
Mitä te sitten minusta oikein tahdotte?
(Laskee aseen.)
KARMALA
Olen sen jo sanonut
HÄRMÄ
Enhän voi muuta sanoa kuin jo ilmoitin. Ottakaa itse selvä!
KARMALA
Sepä nähdään! Te istutte tuohon ja siitä ette lähde, ennenkuin asia on selvä! Siitä vastaan minä!
HÄRMÄ (pistäen aseen taskuunsa)
Te uskallatte!
(Istuu raivosta kuohuen.)
(Tukkilaiset tulevat tuoden mukanaan tuntemattoman, jolla on nenäliina kierretty vasemman käsivarren ympärille.)
10:nes kohtaus.
Edelliset, Hella, Eeva, Tuntematon.
HELLA (tullen; riemuiten)
Taivaalle kiitos! Hän palasi kumminkin!
TUNTEMATON (reippaasti)
No, herra! Tässä minä nyt olen!
HÄRMÄ (kylmästi)
Minä näen sen.
TUNTEMATON
Mutta missähän minä olisin nyt, jos teidän tahtonne olisi tapahtunut?
HÄRMÄ (hampaittensa välistä)
Mistä minä tiedän? Ehkä helvetissä!
TUNTEMATON
Sellainen paikka on vain teidänlaisianne, roistoja varten!
HELLA (tarttuen hänen käteensä)
Te tulitte kuitenkin. Emme enää uskaltaneet sitä toivoa.
TUNTEMATON (puristaen hänen kättään)
Niin, minä tulin… Mutta toisinkin olisi voinut käydä.
KARMALA
Mitä siellä sitten tapahtui?
TUNTEMATON
Tulomatkalla minua ammuttiin pensaikosta olkapäähän.
HELLA
Hyvä Jumala, oletteko haavoittunut?!
TUNTEMATON
Ainoastaan naarmu vain! Pahinta oli, että sukseni särkyivät ampujan kanssa otellessa. Ja niin jäin korpeen metrin paksuisessa lumessa jalan matelemaan.
KARMALA
Ja kuinka kävi ampujan?
TUNTEMATON
En antanut hänelle aikaa uusia yritystään… Ja luulenpa hänen saaneen kyllikseen.
TYNJÄLÄ
Miltä teki sitten luutnantti?
TUNTEMATON (ivallisesti)
Luikki matkoihinsa minkä ennätti.
KARMALA
Raukka!
TUNTEMATON
Hänen sotilashyveisiinsä kuuluu virittää vastustajalleen vain ansoja.
HÄRMÄ (vimmaisesti)
Todistakaa se!
TUNTEMATON
Voin ainakin todistaa jotain muuta.
HÄRMÄ
Ja mitä sitten?
TUNTEMATON
Ettei teillä olisi ollut mitään sitä vastaan, vaikken olisikaan palannut tuolta matkalta.
HÄRMÄ
Turha vaiva. Myönnänhän sen ilmankin.
TUNTEMATON
No, tuo on ainakin rehellistä puhetta.
HELLA (inholla)
Konnamaista se on!
TUNTEMATON
Sitä myöskin. — Teidän olisi pitänyt palkata lujahermoisempi mies väjymään, kun itse ette uskalla.
HÄRMÄ (ylös hypähtäen)
Te uskallatte syyttää minua!
(Vilkuilee levottomasti ovea.)
TUNTEMATON (rajusti)
Istukaa alas! Nyt puhumme asiat selviksi! — Te yrititte saada minut vankilaan, kun tunsin teidän mustan entisyytenne… Te tahdoitte raivata minut tieltänne, kun tiesin teidän väärennetyillä palkkauslistoilla varastavan työmiesten palkkoja… Onko teillä nyt rohkeutta vastata teoistanne?
(Syntyy hälinää.)
NÄRVÄNEN (kiivaasti).
Mitä tämä merkitsee?
HÄRMÄ (vetäen esiin revolverin ja uhaten)
Kaikkien hornanhenkien nimessä, vaikene onneton!
TUNTEMATON
Kysykää, mihin hän on käyttänyt rahat, jotka hän on palkkoja alentamalla pidättänyt itselleen? Herra Tynjälällä on hallussaan todistukset siitä.
TYNJÄLÄ (vetäen esiin paperit)
Tässä ovat paperit, joista selvenee kaikki.
(Härmä vaipuu masentuneena alas.)
TUNTEMATON (vieden Hellan ja Eevan kiireestä vasemmalle)
Poistukaa joutuun täältä. Tämä ei ole sopiva paikka naisille. Nyt nousee myrsky…
(Sulkee oven.)
NÄRVÄNEN (kiukkuisesti)
Ahaa, nyt ymmärrän! Se oli siis tuo palkkojen alennus. No, sitten pojat teemme valmista! Luemme hänelle hiukan korpien lakia!
(Syntyy hurja melu, miehet heiluttavat aseitaan ja aikovat
hyökätä Hännän kimppuun.)
ÄÄNIÄ
Konna! — Anna takaisin rahat! — Lyökää roisto maahan! — Eteenpäin!
TUNTEMATON (heittäytyen väliin, huutaen jyrisevällä äänellä)
Seis miehet! Takaisin kaikki! Ei askeltakaan, sanon niinä!
(Tynjälä koettaa myöskin hillitä heitä.)
KALLE
Mitä, asetutko sinä meidän tiellemme?
RAHKONEN
Työntäkää syrjään hänet ja antakaa paukkua pojat!
TUNTEMATON
Ei niin kiivaasti miehet! Kuulkaa yksi järkevä sana!
NÄRVÄNEN
Me emme kuule ketään, emmekä anna itseämme komentaa! Tulimmaista, käykää käsiksi miehet!
(Melu yltyy uhkaavaksi.)
TUNTEMATON (survaisten heitä takaisin)
Vain minun ruumiini yli te pääsette häneen käsiksi! Sen vannon! Ja minä muserran jokaisen, joka lähestyy!
(Miehet hämmästyvät ja melu hiljenee.)
VIKKI-KALLE
Oletko hullu! Tuommoista roistoa viitsit suojella!
TUNTEMATON
Te tahdotte oikeutta ja kumminkin te itse ensimäisinä poljette sitä!
Hävetkää!
KARMALA
Kiittääkö häntä pitäisi?
TUNTEMATON
Ei!… Te saatte oikeutta, minä lupaan sen! Mutta ei sillä lavalla!
Ettekö ymmärrä, että siten turmelette vain asianne.
KARMALA (järeästi)
Hän on oikeassa… Parasta, että annamme hänen järjestää asian. Eihän sillä nyrkkioikeudellakaan pitkälle pääse.
NÄRVÄNEN
No, olkoon. Pääsee vain liian helpolla, lurjus.
RAHKONEN
Samahan se minusta on. Mutta asiasta täytyy tulla täysi selvyys. Ennen hän ei jätä tätä huonetta.
TUNTEMATON
Sehän on tarkoituskin.
TYNJÄLÄ
Voihan hän sen sopia hyvällä.
KALLE (vihaisesti)
Vielä sopia mokoman kanssa! Selkään!
(Kuuluu uhkaavaa murinaa miesjoukosta.)
KARMALA (karkeasti)
Suu kiinni! Ei tässä voida jokaisen mieltä noudattaa! Ryhtykää toimeen!
TUNTEMATON
Jos päällikkö kirjallisesti sitoutuu korvaamaan kaiken, mitä on teiltä pidättänyt ja lupaa siirtyä täältä pois johonkin muualle, niin riittääkö se?
NÄRVÄNEN
No, olkoon minun puolestani.
KAIKKI
Hyvä! Hyvä!
(Myöntävää mutinaa.)
TUNTEMATON
Ehkä herra Tynjälä kirjoittaa paperin?
TYNJÄLÄ
Mielelläni.
(Menee; pöydän ääreen kirjoittamaan.)
HÄRMÄ (vimmaisesti)
Te teette sitoumuksia minun nimessäni!
TUNTEMATON
Niin.
HÄRMÄ
Millä oikeudella? Minä en ole mitään luvannut!
TUNTEMATON (lujasti)
Minun nähdäkseni teillä ei ole muuta mahdollisuutta. Jos te ehkä tiedätte sellaisen, niin se on toinen asia.
HÄRMÄ
Se on yksin minun asiani.
TUNTEMATON
No, olkoon sitten. Mutta minä en astu toista kerta: sovittajaksi, olkaa varma siitä.
HÄRMÄ
Olenko sitten pyytänyt?
ÄÄNIÄ
Hän niskoittelee! — Hän ei suostu! —
(Uhkaavaa melua.)
TUNTEMATON
Niinpä jätämme hänet nimismiehen käsiin!
KALLE
Ja pehmitämme hänet ensin!
(Uhkaavaa melua, tuntematon vetäytyy syrjään.)
HÄRMÄ (masentuneena)
Seis!… Minä suostun… koska minun täytyy.
KARMALA
Parasta on, ettette hangottele liian kauan!
HÄRMÄ
No niin, missä on tuo paperi?
TYNJÄLÄ (nousten)
Tässä… Siinä on mainittuna kysymyksenalaiset ehdot.
(Poistuu pöydästä.)
HÄRMÄ (menee pöydän luo, tarttuu kynään, mutta lukee paperin ja viskaa kynän pois.)
Tuohon paperiin minä en kirjoita!
KARMALA (jäykästi)
On kirjoittaminen!
KALLE (vetäen pitkän puukon tupestaan ja iskien sen rajulla voimalla pöytään)
Lähtikö se nimi luistamaan, vai kutitetaanko tällä?
HÄRMÄ (säikähtäen)
No, no, minä kirjoitan!
(Kirjoittaa nopeasti ja poistuu pöydästä.)
Saanko nyt mennä?
KARMALA
Saatte. — Herra Tynjälä ottaa paperin haltuunsa.
(Tynjälä, pistää paperin taskuunsa. — Hella, Eeva, Vappu ja Sanna tulevat vasemmalta.)
11:des kohtaus.
Edelliset; Hella, Eeva, Vappu, Sanna.
HELLA (kiihtyneenä)
Mitä täällä oikein tapahtuu? En jaksanut odottaa kauemmin!
TUNTEMATON
Ei mitään enää. Kaikki on jo selvänä.
HÄRMÄ (seisahtaen hänen eteensä ja katsellen häntä rajattomalla vihalla)
Ei vielä kaikki!… Tomppeli!
TUNTEMATON
Mitä vielä puuttuu?
HÄRMÄ
Kosto!… Meidän pelimme ei ole vieläkään lopussa! Nyt saat varoa, onneton!
TUNTEMATON (ylpeästi)
Olen valmis jatkamaan!
HÄRMÄ
Oletkohan?… Sinä löit viimeisen valttisi, mutta minulle jäi vielä yksi ja nyt olet hukassa!
TUNTEMATON
Tiesin mitä tein. Minua ette sillä peluita!
HÄRMÄ
Saamme nähdä!… Olet kehnompi pelaaja kuin luulinkaan. Heitit
älyttömästi viimeisen turvan käsistäsi ja syöksit itsesi perikatoon!
Nyt olet minun vallassani ja saat sitä karvaasti katua. Tavottele vain
Hella Lövenborgin kättä, kunnes tavataan!
(Menee kiireesti ulos.)
12:des kohtaus.
Entiset.
TYNJÄLÄ
Nyt siitä pahasta päästiin!
TUNTEMATON
Niin te… mutta en minä!
HELLA
Mitä hän tarkoitti noilla viimeisillä sanoillaan?
TUNTEMATON (hiukan huolestuneesti)
Tuo roisto on oikeassa. Nyt hän on minulle vaarallisempi kuin koskaan ennen!
TYNJÄLÄ,
Mitä sillä tarkoitatte?
TUNTEMATON
Ilmaistessani hänen petoksensa menetin ainoan keinoni, jolla saatoin tehdä hänet vaarattomaksi. Nyt häntä ei pidätä enää mikään, nyt hän on vapaa kostamaan.
KARMALA
Se oli varomattomasti teiltä!
TUNTEMATON
En tahtonut ostaa turvallisuuttani kunniani kustannuksella. Ja sen olisin tehnyt, jos olisin vaieten katsellut köyhiä työmiehiä petettävän!
VIKKI-KALLE (pontevasti)
Se on miehen puhetta! Lakit päästä, jätkät! Ja rehellinen kiitos!
KAIKKI (kohottaen lakkiaan)
Hyvä! Hyvä! Kiitos!
HELLA (liikutettuna)
Te olette aina suurenmoinen! Antakaa minunkin kiittää teitä!
(Ojentaa hänelle kätensä).
TYNJÄLÄ
Yhdyn sydämeni pohjasta toisten kiitoksiin! — Mutta minä en ymmärrä, mitä valtaa tuolla miehellä on teidän ylitsenne?
TUNTEMATON (ylväästi)
Niin… jos seisoisimme mies miestä vastaan, niinkuin me kaksi nyt, niin nauraisin hänelle vasten naamaa. Mutta…
TYNJÄLÄ
Mutta…?
TUNTEMATON
Olenhan nimetön ja kirjaton kulkija, ja sillä seikalla on oma historiansa. Hänen takanaan on valtiollinen järjestelmä… ja minun takanani on vain… särkynyt, toteutumaton aate… josta en edes saa puhua, en edes sanoa sitä… Jospa te tietäisitte…
VIIDES NÄYTÖS.
(Näyttämö sama kuin edellisessä näytöksessä. On iItapuoli. Vappu askaroi uunin luona, Sanna istuu arkun kannella ja kutoo sukkaa, ja Iisakki istuu konttineen entisellä paikallaan ja syö hyvin vinhasti.)
1:nen kohtaus.
Vappu, Sanna, Iisakki.
VAPPU (tiuskaten Iisakille)
Herkeisi tuossa jo märehtimästä! Kun ei enää muuta teekään!
IISAKKI (sävyisästi).
Terveyttä se vain tietää ja pitkää ikää.
VAPPU
Kyllä kai… Sitä nähdessäkin jo tulee aivan kipeäksi!
IISAKKI
Niin minäkin tulisin paljaasta näkemisestä. Mutta kun syö hiukan välillä.
SANNA
Merkilliset sisukset sillä miehellä! Aivanhan tuollainen rupeaa ellottamaan!
IISAKKI
Sukkela mies se viime talvinen maanmittari. Sanoi, että täällä pohjoisessa tarvitsee ihminen runnemmin polttoainetta… Ja se oli hiton viisas mies niin lukeneeksi mieheksi!
VAPPU.
Nimittikö ruoja jumalanviljaa polttoaineeksi?… No, jo oli viisas!
IISAKKI
Niin sanoi, ja se oli paikalle sanottu.
SANNA
Mitähän tuo sillä tarkoitti?
IISAKKI
Hän puhui tieteelliseltä näkökannalta tietysti! Mutta sen kun te ämmät käsitätte.
VAPPU
Ja sinä sitten ymmärrät paremmin mukamas!
IISAKKI
Onhan se järkeen menevä asia! Nähkääs, se on sillä tavalla että ihmisruumiissa tapahtuu palaminen…
(Vikki-Kalle tulee.).
2:nen kohtaus.
Edelliset; Vikki-Kalle.
VAPPU
No, nousiko tie pystyyn?
VIKKI-KALLE
Taitaa olla paha merrassa! Poliisit ovat varpaillaan tänään. Lieneekö vallesmanni tulossa tänne päin.
VAPPU
Ja mitä minä nyt syötän miehille?
IISAKKI
Ruokaa vaan, niinkuin ennenkin.
VAPPU (karjaisten)
Rintaako minä niille annan, kun liha loppui, senkin turjake? Vai omat lihaniko tässä nyt pataan pistän?
VIKKI-KALLE (istuen pyssy polvillaan)
Ja siellä se näkyi vaaniskelevan entinen päällikkökin. Eipä taida olla hyvät mielessä!
SANNA
Onko hän taas täällä? Eihän siitä ole kauan, kun hänet potkaistiin täältä pois!
VAPPU
Sinä näit hänet?
VIKKI-KALLE
Tapasin metsässä ja teki mieleni antaa sille lurjukselle pienen muistutuksen kuolevaisuudesta.
VAPPU
Sitten sillä on pahat mielessä.
SANNA
Ettäkö hautoisi kostoa?
VAPPU
Ole varma siitä! Mitä hän muuten teki täällä enää.
IISAKKI
Eiköhän tuo kesyyntynyt jo viime kerrasta.
VIKKI-KALLE
Sitä miestä ei kesytä muu kuin hyvä pamaus kunnon pyssystä. Tuntematon saa varoa nahkojaan!
SANNA
Niin, kuka tietää, vaikka vielä ajaisi lyijyä kalloon, kun siellä metsässä ovat.
VIKKI-KALLE (uhkaavasti)
Se olisi hänen viimeinen pahatekonsa! En ole koskaan ajanut hirven jälestä sillä tarmolla, kuin minä ajaisin häntä.
VAPPU (ärjäisten)
Vöyriläinen perästä päin puhuu! Menet heti varottamaan häntä, niin säästyt enemmästä vaivasta.
VIKKI-KALLE
Se on kai parasta.
(Nousee lähteäkseen.)
IISAKKI
Odotas…. Minä tulen mukaan.
(Ottaa lekkerin mukaansa ja menevät ulos.)
3:mas kohtaus.
Sanna. Vappu.
SANNA
Mitä tuo tuntematon on oikein tehnyt, kun se niin kuumasti vihaa häntä?
VAPPU
Vaimoväki noussut päähän. Se ne miehet hulluiksi tekee.
SANNA
Ihankohan tuo tuntematon tavoittelee "Lapin prinsessaa?"
VAPPU
Näkeehän sen. Ja tyttö pyörii kuin kissa kuuman puuron ympärillä.
SANNA
Onhan hän komea mies, ja kaikesta näkyy, että hän on parempain ihmisten lapsia.
VAPPU
Mutta siihen sanoo "Lapin kuningas" ei, ja sillä hyvä! Tukkilainen ei saa "Lapin prinsessaa", vaikka hän olisikin korttelia korkeampi ja plootua parempi muita ihmisiä.
(Katsoo akkunasta ulos.)
Kas, siellähän tuo prinsessa tuleekin.
4:jäs kohtaus.
Sanna, Vappu, Hella.
HELLA (tulee hätäisesti)
Eikö hän… tuo tuntematon ole täällä?
VAPPU
Ei. Lähti muiden mukana metsälle.
HELLA
Voi, kun olisin tahtonut tavata häntä heti!
SANNA
Niinkö on asia kiireellinen?
HELLA
Minun täytyy silmänräpäyksessä tavata häntä, muuten on kaikki myöhäistä!
VAPPU
Onko sillä nyt niin hengenhätä?
HELLA (tuskallisesti)
On, hän on hukassa, jollen pian saa puhua hänelle.
SANNA
Jos asia on sellainen, niin voinhan mennä hakemaan.