VIIDES LUKU
Tekijä kuvailee isäntänsä käskystä Englannin oloja. Euroopan hallitsijoiden keskinäisten sotien syyt. Tekijä alkaa selostaa Englannin valtiojärjestystä.
Lukija suvaitkoon ottaa huomioon, että seuraava monien keskustelujemme supistettu selostus sisältää yhteenvetona tärkeimmät niistä seikoista, joita pohdimme eri kertoina kolmen vuoden kuluessa, sillä Hänen Armonsa halusi usein lähempiä selityksiä, kun olin ehtinyt paremmin perehtyä houyhnhnmien kieleen. Minä esitin hänelle niin hyvin kuin osasin Euroopan kaikkia oloja, puhuin kaupasta ja elinkeinoista, taiteista ja tieteistä, ja hänen erinäisten seikkojen johdosta esittämiinsä kysymyksiin antamani vastaukset olivat ehtymätön keskustelujen lähde. Mainitsen tässä kuitenkin vain tärkeimmät seikat siitä, mitä isänmaani oloja pohdittaessa lausuttiin, ja järjestän asiat niin hyvin kuin voin ottamatta huomioon keskustelujemme aikaa tai muita ulkonaisia olosuhteita, mutta pitäen lujasti kiinni totuudesta. Ainoana huolenani on, että tuskin kykenen oikeudenmukaisesti esittämään isäntäni väitteitä ja lausumia; vaillinaiset kykyni ja ajatusten kääntäminen barbaariselle kielellemme ovat siinä suhteessa auttamattomasti haitaksi.
Hänen Armonsa käskyä noudattaen kuvailin siis Oranian prinssin aikana tapahtunutta vallankumousta, mainitun prinssin aloittamaa ja hänen seuraajansa, nykyisen Kuningattaren uudistamaa pitkällistä Ranskan sotaa, johon ottivat osaa kristikunnan mahtavimmat valtiot ja joka yhä vielä jatkui. Minä laskin isäntäni pyynnöstä, että yahooita oli sodan kestäessä kaatunut suunnilleen miljoona, että kaupunkeja oli valloitettu satakunta tai enemmänkin ja laivoja poltettu tai upotettu kolme sen vertaa.
Hän tiedusteli minulta, mitkä olivat tavalliset syyt tai vaikuttimet valtion alkaessa käydä sotaa toista vastaan. Minä vastasin, että niitä oli lukemattomia, mutta että tahdoin mainita ainoastaan muutamia tärkeimpiä. Toisinaan oli syynä ruhtinaiden kunnianhimo; heillä näet ei mielestään ole milloinkaan kyllin paljon maata ja kansaa hallittavanaan. Toisinaan kehnot ministerit, jotka houkuttelevat herransa sotaan tukahduttaakseen tai johtaakseen harhaan heidän huonosta hallituksestaan johtuvan alamaisten tyytymättömyyden. Mielipiteiden erilaisuus on maksanut useiden miljoonien hengen, esimerkiksi kysymys, onko liha leipää vai leipä lihaa, onko eräiden marjojen mehu verta vai viiniä, onko viheltäminen pahe vai hyve, onko parempi suudella paalua vai heittää se tuleen, mikä on paras puvun väri, musta, valkoinen, punainen vaiko harmaa, tuleeko vaatetuksen olla pitkä vai lyhyt, ahdas vai väljä, likainen vai puhdas, ja niin edespäin. Nämä, varsinkin mitättömiä seikkoja koskevista eriävistä mielipiteistä syntyneet sodat ovatkin kaikkein verisimpiä ja pitkäaikaisimpia.
Toisinaan taistelee kaksi ruhtinasta saadakseen ratkaistuksi, kumpi heistä saa riistää joltakin kolmannelta hänen alueensa, joihin kummallakaan ei ole minkäänlaista oikeutta. Toisinaan aloittaa jokin ruhtinas sodan toista vastaan, koska pelkää toisen hyökkäävän kimppuunsa. Toisinaan ryhdytään sotaan, koska vihollinen on liian voimallinen, toisinaan taas siitä syystä, että hän on liian heikko. Toisinaan haluavat naapurimme sitä, mikä kuuluu meille; toisinaan taas on heillä sellaista, minkä me mielellämme ottaisimme haltuumme, ja niin me tappelemme, kunnes he ottavat meidän omamme tai me otamme heidän omansa. Aivan oikeutettuna pidetään sodan aloittamista sellaista maata vastaan, jonka kansan on köyhdyttänyt nälänhätä, näännyttänyt rutto tai repinyt rikki puoluekiihko. Meillä on oikeus aloittaa sota lähintä liittolaistamme vastaan, jos jokin hänen kaupunkinsa sijaitsee meille soveliaassa paikassa tai jos hänen hallussaan on maa-alue, joka täydentäisi ja pyöristäisi meidän rajojamme. Lähettäessään joukkoja maahan, jonka asujaimet ovat köyhiä ja tietämättömiä, ruhtinas voi laillisesti tuomita kuolemaan puolet heistä ja tehdä toiset orjiksi, siten sivistäen heitä ja kohottaen heidät barbaarista elämänkantaa korkeammalle. Jos joku ruhtinas on pyytänyt toiselta apua vihollisen maahanhyökkäystä vastaan, on erittäin kuninkaallista, kunniakasta ja yleistä, että auttaja maahanhyökänneen karkoitettuaan itse valtaa alueet ja surmaa, vangitsee tai karkoittaa sen ruhtinaan, jota on tullut auttamaan. Veriheimolaisuuteen tai naimaliittoihin perustuva sukulaisuus on usein ruhtinaitten välisten sotien syynä, ja mitä läheisempi sukulaisuus, sitä suurempi taipumus tappelemaan. Köyhät kansat ovat ahnaita ja rikkaat kopeita, ja köyhyys ja kopeus ovat aina eripuraiset. Niin ollen pidetään sotilaan tointa kaikkein kunniallisimpana; sotilas näet on yahoo, joka on palkattu kylmäverisesti surmaamaan niin paljon kuin suinkin oman heimonsa jäseniä, jotka eivät ole milloinkaan tehneet hänelle mitään pahaa.
Euroopassa on olemassa myös eräänlaisia kerjäläisruhtinaita, jotka eivät kykene käymään sotaa omin neuvoin, vaan vuokraavat joukkonsa rikkaammille kansoille määrätystä päivärahasta. Siitä ne pidättävät itselleen kolme neljännestä, ja siten kertyvät varat ovat heidän tärkeimmät tulonsa. Sellaisia ruhtinaita on Saksassa ja muissa Euroopan pohjoisissa osissa.
Se, mitä olet minulle kertonut sodan seikoista, sanoi isäntäni, osoittaa tosiaankin mitä erinomaisimmin, millaisia vaikutuksia koituu siitä järjestä, jonka väitätte omistavanne. On kuitenkin onnellinen asia, että häpeä on vaaraa suurempi ja että luonto on sommitellut teidät sellaisiksi, että suuren vahingon aikaansaaminen on teille mahdotonta. Suunne on kasvojenne tasossa, joten ette voine mitenkään purra toisianne muuten kuin yhteisestä sopimuksesta. Etu- ja takajalkojenne kynnet ovat niin heikot, että yksi ainoa meikäläinen yahoo ajaisi tusinan teitä käpälämäkeen. Harkitessani mainitsemaasi taistelussa kaatuneiden määrää, en voi olla ajattelematta, että olet sanonut asian, jota ei ole.
En voinut olla pudistamatta päätäni ja hymyilemättä hiukan hänen tietämättömyydelleen. Ja koska en ollut sotataitoon perehtymätön, kuvailin hänelle tykit, mörssärit, musketit, karbiinit, pistoolit, luodit, ruudin, miekat, pistimet, tappelut, piiritykset, peräytymiset, hyökkäykset, miinat ja vastamiinat, pommitukset ja meritaistelut, laivain uppoamisen tuhansine miehineen, kaksikymmentätuhatta kaatunutta kummallakin puolella, kuolevien valitukset, irtiraastetut jäsenet, ruudinsavun, metelin, hevosten jalkoihin murskautuvat, paon, takaa-ajon, voiton, kentät täynnä koirien, sutten ja petolintujen saaliiksi jätettyjä ruumiita, kuvailin ryöstön, raiskauksen, polton ja hävityksen työt. Korostaakseni omien rakkaitten maanmiesteni urhoollisuutta vakuutin hänelle nähneeni heidän räjähdyttävän ilmaan yhdellä kertaa sata vihollista eräässä piirityksessä ja yhtä monta eräässä aluksessa ollutta, joiden kuolleet ruumiit putosivat kappaleina alas pilvistä, katselijoiden suureksi huviksi.
Aioin ryhtyä yksityiskohtaisemmin asiasta kertomaan, mutta isäntäni käski minun vaieta. Hän sanoi, että yahooiden luonnonlaatuun perehtynyt voi hyvinkin uskoa niin ilkeän eläimen voivan suorittaa kaikki mainitsemani teot, jos vain niiden voima ja oveluus vastasi niiden kataluutta. Mutta samalla kuin kuvaukseni oli lisännyt hänessä koko yahoo-heimoon kohdistuvaa inhontunnetta, oli se saanut aikaan mielenhämmennyksen, jota hän ei ollut aikaisemmin ollenkaan tuntenut. Hän ajatteli, että jos hänen korvansa tottuisivat tuollaisiin inhoittaviin sanoihin, ne voisivat vähitellen kuunnella niitä vähemmän kauhistuen. Vaikka hän vihasikin oman maansa yahooita, ei hän kumminkaan soimannut heitä vihattavista ominaisuuksistaan enempää kuin jotakin gnnayhia (petolintua) sen julmuudesta tai särmikästä kiveä siitä, että se oli leikannut haavan hänen kavioonsa. Jos sitävastoin luontokappale, joka väitti olevansa järjellinen, voi suorittaa sellaisia hirmuisia tekoja, niin hän pelkäsi tuon väärään suuntaan kehittyneen kyvyn olevan eläimellisyyttäkin pahemman. Senvuoksi hänestä näytti varmalta, että meissä oli järjen asemesta vain jonkinlainen muu kyky, joka oli omansa paisuttamaan luontaisia paheitamme, niinkuin samea virta heijastaa rujoa ruumista sekä suurempana että vieläkin rujompana.
Hän lisäsi kuulleensa liiankin paljon sodasta sekä tässä että edellisissä keskusteluissa. Oli eräs toinenkin seikka, joka nyt häntä hiukan tyrmistytti. Minä olin kertonut hänelle eräiden miehistööni kuuluvien henkilöiden poistuneen kotimaastaan, koska oikeudenkäynti oli heidät hävittänyt, mutta hän ei kyennyt käsittämään, kuinka oikeus, jonka piti turvata kaikkia, voi saattaa ketään häviöön. Senvuoksi hän halusi saada lähempiä tietoja siitä, mitä tarkoitin puhuessani laista ja oikeudesta ja henkilöistä, jotka niitä asioita hoitivat kotimaassani vallitsevan käytännön mukaisesti; hänen mielestään näet piti vaiston ja ymmärryksen riittää opastajiksi järjellisille olennoille, jollaisia väitimme olevamme, koska ne osoittavat, mitä meidän tulee tehdä ja mitä jättää tekemättä.
Minä selitin Hänen Armollensa, että laki oli tiede, johon en ollut kovinkaan perehtynyt muuten kuin turvautumalla, joskin turhaan, asianajajiin jouduttuani kokemaan erinäisiä vääryyksiä; mutta lupasin siitä huolimatta selittää hänelle asian niin hyvin kuin suinkin osasin.
Sanoin hänelle, että keskuudessamme oli erikoinen sääty, jota nuoruudesta asti totutettiin tätä tarkoitusta varten runsaasti lisätyn sanavaraston avulla todistamaan, että valkoinen on musta ja musta valkoinen, aina riippuen siitä, mitä heille maksettiin. Kaikki muut ihmiset ovat tämän säädyn orjia. Jos esimerkiksi naapurini tekee mieli minun lehmääni, niin hän palkkaa asianajajan todistamaan, että lehmä kuuluu hänelle eikä minulle. Minun täytyy silloin palkata toinen puolustamaan oikeuttani, koska omasta puolestaan puhuminen on vastoin kaikkia lain sääntöjä. Mainitsemassani tapauksessa, ollessani laillinen omistaja, minä joudun kahdesta syystä suuriin vaikeuksiin. Ensinnäkin on huomattava, että asianajajaani on melkein kätkyestä asti harjoitettu puolustamaan vääryyttä, joten hän joutuu aivan oudoille aloille puolustaessaan oikeutta ja käy sellaiseen luonnottomaan toimeen aivan vastahakoisesti. Toinen pulma on siinä, että asianajajani täytyy menetellä erittäin varovasti, ellei mieli saada nuhteita tuomareilta ja joutua virkaveljiensä vihan esineeksi, koska vähentää oikeuskäytäntöä. Niinpä minulla onkin vain kaksi keinoa lehmäni säilyttämiseksi. Ensimmäinen on se, että voitan kaksinkertaisesti maksamalla puolelleni vastustajan asianajajan, joka siinä tapauksessa pettää asiakkaansa antaen ymmärtää, että oikeus on hänen puolellaan. Toinen keino on siinä, että asianajajani esittää asiani niin vääränä kuin suinkin voi myöntämällä lehmän kuuluvan vastustajalleni. Taitavasti käytettynä tämä keino epäilemättä saa tuomarin myötätunnon minun puolelleni.
Teidän Armonne tulee tietää, että näiden tuomarien tehtävänä on ratkaista kaikenlaisia omistusoikeutta koskevia riitoja, mutta myöskin rikosasioita, ja että heidät on valittu kaikkein ovelimpien, vanhoiksi tai laiskoiksi ehtineiden asianajajien joukosta. Koska he ovat kaiken ikänsä olleet nurjamieliset totuudelle ja tasapuolisuudelle, he valitettavasti suosivat pakostakin yhä edelleen petosta, valapattoisuutta ja vääryyttä siinä määrin, että tiedän useiden kieltäytyneen ottamasta lahjuksia siltä asianosaiselta, jolla oli oikeus puolellaan, koska olisivat muuten solvanneet säätyänsä tekemällä sellaista, mikä ei sovellu hädän olemukseensa eikä virkaansa.
Näiden lakimiesten keskuudessa on sääntönä, että kaikki se, mitä on tehty, voidaan lainmukaisesti tehdä uudestaan, ja sen vuoksi he keräävät erikoisen huolellisesti kaikki aikaisemmin julistetut, yleistä oikeudentuntoa ja ihmisten tervettä järkeä rikkovat päätökset. Näitä ennakkotapauksiksi nimittämiään päätöksiä he esittävät auktoriteetteinä puolustaessaan kaikkein epäoikeutetuimpia mielipiteitä, ja tuomarit tietävät aina toimia niiden mukaisesti.
Asiaa oikeudessa käsiteltäessä he tarkoin varovat koskettelemasta jutun ydinkohtaa, puhuvat äänekkäästi ja kiivaasti ja viipyvät kaikenlaisissa asiaankuulumattomissa seikoissa. Esimerkiksi ylempänä mainitussa riitajutussa he eivät ollenkaan halua tietää, millä oikeudella vastustajani vaatii omakseen lehmääni, vaan tutkistelevat, onko puheenalainen lehmä punainen vai musta, ovatko sen sarvet pitkät vai lyhyet, onko sen laidun ympyränmuotoinen vai neliömäinen, lypsetäänkö lehmä kotona vai ulkona, mitkä taudit sitä vaivaavat ja niin edespäin. Sitten tarkastellaan ennakkotapauksia, siirretään asia toistaiseksi kerta toisensa jälkeen, ja kymmenen, kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen vuoden kuluttua annetaan päätös.
On vielä huomattava, että tämä sääty puhuu omaa kapulakieltänsä, jota ei kukaan muu kuolevainen ymmärrä. Sitä käyttäen on kirjoitettu kaikki heidän lakinsa, joiden lisäämisestä he pitävät erikoista huolta. Niin menetellen he ovat kerrassaan sekoittaneet totuuden ja valheen, oikeuden ja vääryyden peruskäsitteet, joten tarvitaan kolmekymmentä vuotta, kun on ratkaistava, kuuluuko kuuden sukupolven aikana suvussani perintönä kulkenut pelto minulle vai jollekin kolmensadan peninkulman päässä asuvalle muukalaiselle.
Käytäessä oikeutta henkilöitä vastaan, joita syytetään valtiollisista rikoksista, menetelmä on paljoa lyhyempi ja suositeltavampi. Tuomari antaa silloin kuulustella vallassaolijoiden toivomuksia ja voi sitten huoletta hirttää tai vapauttaa syytetyn tarkoin noudattaen kaikkia laillisia muotoja.
Tässä kohden isäntäni keskeytti esitykseni sanoen kovin pahoittelevansa, etteivät olennot, joilla kertomuksestani päättäen täytyi olla aivan erinomaiset luontaiset lahjat, kehoitettu ohjaamaan toisia viisauden ja tietojen hankinnassa. Minä vakuutin Hänen Armollensa, että he olivat kaikissa heidän omaan alaansa kuulumattomissa asioissa kaikkein typerimpiä ja tietämättömimpiä keskuudessamme, aivan kelvottomia tavalliseen keskusteluun, kaiken tiedon ja valistuksen ilmeisiä vihollisia ja pyrkivät solvaamaan ihmisten tervettä järkeä kaikissa muissakin asioissa aivan samoin kuin oman ammattinsa alueella.
KUUDES LUKU
Enemmän Englannin oloista. Eurooppalaisen hovin pääministerin luonnekuva.
Isäntäni ei kyennyt vielä ollenkaan käsittämään, mitkä vaikuttimet voivat saada tuon lakimiesten rodun tuottamaan toisilleen pelkkää ikävyyttä, levottomuutta ja riitaa ja muodostamaan eräänlaisen vääryyden liiton vain saadakseen loukata lähimmäisiänsä, eikä myöskään ymmärtänyt, mitä tarkoitin sanoessani heitä palkattavan. Minä näin suurta vaivaa kuvaillessani hänelle rahan käyttöä, aineksia, joista sitä valmistetaan ja metallien arvoa; kuinka yahoo, saatuaan haltuunsa suuret määrät tätä arvokasta ainetta, voi ostaa, mitä hyväksi näkee, kaikkein hienoimpia vaatteita, upeimpia taloja, suuria maa-alueita, mitä kalleimpia ruokia ja juomia ja valita itselleen kaikkein kauneimmat naiset. Koska kaikki tuo oli saavutettavissa ainoastaan rahalla, olivat yahoomme sitä mieltä, etteivät voineet mitenkään saada sitä kyllin paljon kuluttamista tai säästämistä varten, riippuen siitä, taipuivatko luonnostaan tuhlaamiseen vai saituuteen. Rikas mies nautti köyhän miehen työn hedelmiä, ja viimeksimainittuja oli tuhat kertaa enemmän kuin ensinmainittuja. Kansan suuren enemmistön oli pakko elää kurjuudessa, raataa kaiket päivät raskaassa työssä, jotta muutamat harvat voivat elää ylellisyydessä. Minä selitin seikkaperäisesti näitä ja muita samansuuntaisia asioita, mutta Hänen Armonsa oli yhä ymmällä; hän näet edellytti, että kaikilla eläimillä on oikeus vaatia itselleen osa maan antimista, varsinkin niillä, jotka hallitsevat toisia. Sen vuoksi hän tiedusteli, mitä nuo kalliit ravintoaineet olivat ja minkätähden muutamat meistä sellaisia tarvitsivat. Minä luettelin hänelle niin paljon kuin mieleeni johtui, kuvailin erilaisia valmistustapoja ja kerroin, että niitä varten oli lähetettävä aluksia kaikkiin maailman osiin noutamaan nesteitä ja mausteita ja lukemattomia muita tarpeita. Minä vakuutin hänelle, että täytyi purjehtia koko maapallomme ympäri ainakin kolme kertaa, ennenkuin joku ylhäinen yahoo-naisemme sai aamiaisensa tai vain ne astiat, joissa sitä hänelle tarjottiin. Isäntäni huomautti, että sellainen maa oli ylen kehno, koska ei kyennyt tarjoamaan ravintoa omille asukkailleen. Erikoisesti hän kuitenkin ihmetteli sitä, että kuvailemani avarat alueet olivat aivan vailla rievää vettä ja että kansan täytyi noutaa juomavetensä meren takaa. Minä vastasin, että Englanti (rakas syntymämaani) voi tuottaa ravintoaineita arviolta kolme kertaa enemmän kuin sen asujaimet kykenivät kuluttamaan ja sitäpaitsi viljasta valmistettua tai eräiden puiden hedelmistä puserrettua mehua, josta voitiin tehdä oivallista juomaa, ja että samoin oli kaikkien muidenkin elämänmukavuuksien laita. Koiraiden ylellisyyden ja kohtuuttomuuden ja naaraiden turhamaisuuden tyydyttämiseksi meidän oli kuitenkin pakko lähettää suurin osa tuotteistamme toisiin maihin, joista saimme korvaukseksi kaikenlaisia tautien, hulluuksien ja paheiden aineksia omassa maassamme käytettäviksi. Siitä oli välttämättömänä seurauksena, että suuren osan kansaa täytyi elättää itseään kerjäämällä, varastamalla, ryöstämällä, puijaamalla, parittamalla, väärinvannomalla, imartelemalla, ottamalla lahjuksia, väärentämällä, pelaamalla, valehtelemalla, hurjastelemalla, äänestämällä, töhertelemällä, tähtiätähystelemällä, myrkyttämällä, huorintekemällä, saarnailemalla, herjaamalla, uskontoa pilkkaamalla ja muilla samanlaisilla keinoilla, joita kaikkia minun oli erittäin vaikea saada isännälleni ymmärrettäviksi.
Minä selitin hänelle, ettei viiniä tuotu vieraista maista veden tai muiden juomien korvaamiseksi, vaan siitä syystä, että mainittu neste sai meidät hilpeiksi himmentämällä järkemme, hälvensi kaikki alakuloiset ajatukset ja synnytti aivoihimme hurjia ja mahdottomia mielikuvia, elähdytti rohkeuttamme ja karkoitti pelkomme, kumosi joksikin aikaa ymmärryksen toiminnan ja herpaisi jäsenemme, kunnes vaivuimme sikeään uneen. On kuitenkin myönnettävä, että aina heräsimme sairaina ja masentuneina ja että tämän nesteen käyttäminen sai meissä aikaan tauteja, jotka synkensivät ja lyhensivät elämäämme.
Kaiken tämän ohella suurin osa väestöämme elätti itseään hankkimalla elämän välttämättömiä tarpeita tai nautintoja rikkaille ja toisilleen. Niinpä minulla kotona ollessani ja pukeuduttuani niinkuin tulee pukeutua on ylläni sadan eri ammattilaisen työn tuotteita; taloni rakentamiseen ja sisustamiseen tarvitaan kaksi sen vertaa ja vaimoni somistamiseen viisi kertaa enemmän.
Olin tilaisuuden sattuessa maininnut Hänen Armolleen, että miehistöstäni oli useita kuollut tauteihin, ja kävin nyt kertomaan hänelle eräänlaisista henkilöistä, jotka saivat elatuksensa hoitamalla sairaita. Oli kuitenkin erinomaisen vaikea hänelle asiaa selvittää. Hän käsitti varsin hyvin, että houyhnhnm voi tuntea itsensä heikoksi ja uupuneeksi muutamia päiviä ennen kuolemaansa tai että hän voi onnettomuuden sattuessa loukata jonkin jäsenensä, mutta hänestä tuntui kerrassaan mahdottomalta, että luonto, joka tekee kaikki täydelliseksi, voi sallia minkäänlaisten kipujen syntyä ruumiiseemme. Minä kerroin hänelle, että söimme tuhansia eri aineita, joiden vaikutus oli aivan vastakkainen, että söimme, vaikka emme olleet nälissämme ja joimme tuntematta vähintäkään janoa, että istuimme yökausia juoden väkeviä juomia nauttimatta ruoan palaa, mikä kaikki teki meidät veltoiksi, tulehdutti ruumiimme ja ylenmäärin joudutti tai hidastutti ruoansulatustamme, että irstaat yahoo-naaraat hankkivat itselleen eräänlaisen taudin, joka sai mätänemään niiden luut, jotka antautuivat heidän syleilyynsä, että tämä ja monet muut taudit periytyivät isästä poikaan, joten ylen monissa oli jo vaikeita tauteja heidän maailmaan tullessaan, että joutuisin esittämään loppumatonta luetteloa, jos tahtoisin mainita kaikki ihmisruumiin sairaudet, koska niitä oli ainakin viisi- tai kuusisataa ja kaikissa jäsenissä ja nivelissä, että sanalla sanoen jokaiseen ulkoiseen ja sisäiseen ruumiinosaan kuuluivat määrätyt omat tautinsa. Senvuoksi kasvatettiin keskuudessamme erikoinen ihmisluokka, joka ammattimaisesti parantaa tai on parantavinaan sairaita. Ja koska olin itse ammattiin hiukan perehtynyt, tahdoin Hänen Armolleen kiitollisena ilmoittaa heidän toimintansa koko salaisuuden ja menetelmän.
Heidän perimmäisenä prinsiippinänsä on, että kaikki sairaudet johtuvat ruumiin liiallisesta täyttymisestä, ja he päättelevät siitä, että ruumis on perinpohjin tyhjennettävä, joko luonnollista väylää pitkin tai suun kautta. Seuraavana toimena on tehdä yrteistä, kivennäisistä, pihkoista, öljyistä, simpukoista, suoloista, mehuista, meriruohoista, ulostuksista, kaarnoista, käärmeistä, konnista, sammakoista, hämähäkeistä, vainajien lihasta ja luista, linnuista, nelijalkaisista ja kaloista sekä hajultaan että maultaan mitä inhoittavin, etovin ja tympäisevin seos, jonka vatsa viskaa heti takaisin. Sitä he nimittävät oksettimeksi. Sattuu myös, että he käskevät meitä nauttimaan samasta varastosta, johon vielä lisätään muutamia muita myrkkyaineita, ylä- tai ala-aukon tietä (riippuen siitä, millä tuulella lääkäri sattuu olemaan) lääkeannoksen, joka on yhtä ikävä ja inhoittava sisälmyksillemme, huolluttaa vatsan ja ajaa kaikki edellänsä alaspäin. Sitä he nimittävät ulostusaineeksi tai peräruiskeeksi. Luonto näet on (lääkäreiden väitteiden mukaan) tarkoittanut ylemmän etuaukon välittämään ainoastaan jähmeiden ja nestemäisten ravintoaineiden nauttimista ja alemman taka-aukon pitämään huolta niiden purkamisesta, ja koska nämä taitoniekat ovat nerokkaasti harkinneet, että luonto on kaikissa taudeissa työnnetty pois sijoiltaan, täytyy tasapainon saavuttamiseksi käsitellä ruumista aivan vastakkaisella tavalla, vaihtaa aukkojen käyttötapaa siten, että jähmeitä ja nestemäisiä aineita työnnetään sisään peräaukosta ja tyhjentäminen toimitetaan suun kautta.
Näiden todellisten tautien ohella on meitä vaivaamassa vielä joukko toisenlaisia, vain kuviteltuja, joita varten lääkärit ovat keksineet kuviteltuja parannuskeinoja. Näillä taudeilla ja niihin sovelletuilla lääkkeillä on eri nimensä, ja naaras-yahooitamme rasittavat aina sellaiset kivut.
Tämä sääty on erikoisen etevä, kun on kysymyksessä taudinkulun ennustaminen; siinä he vain harvoin erehtyvät. Varsinaisissa taudeissa, jotka kääntyvät vähänkin pahalle tolalle, he yleensä ennustavat kuolemaa, joka on aina heidän vallassaan, aivan toisin kuin parantuminen. Jos siis sattuu ilmenemään odottamaton parantumisen oire, heidän jo lausuttuaan tuomionsa, osaavat he välttää väärän profeetan maineen ja todistaa kaikelle maailmalle terävä-älyisyyttään antamalla sairaalle soveliaan lääkeannoksen.
He ovat myös erikoisen hyödylliset aviomiehille ja -vaimoille, jotka ovat kyllästyneet puolisoonsa, vanhimmille pojille, suurille valtioministereille ja usein ruhtinaillekin.
Tilaisuuden tarjoutuessa olin jo aikaisemmin keskustellut isäntäni kanssa hallitustavasta yleensä ja erittäin meidän oivallisesta valtiomuodostamme, jota syystä ihailee ja kadehtii koko maailma. Mutta koska nyt tulin maininneeksi valtioministerin, käski hän vähän ajan kuluttua minun selittää, millaista yahoota tuolla nimityksellä tarkoitin.
Minä selitin hänelle, että pää- eli valtioministeri, henkilö, jota nyt kävin kuvailemaan, oli olento, joka ei tuntenut iloa eikä murhetta, ei rakkautta eikä vihaa, ei sääliä eikä kiukkua, ei ainakaan osoittanut mitään muita intohimoja kuin kiihkeätä rikkauden, vallan ja arvonimien halua. Hän käyttelee sanojaan kaikkiin mahdollisiin tarkoituksiin, mutta ei milloinkaan oman mielensä ilmaisemiseen. Hän ei puhu koskaan totta, ellei otaksu teidän uskovan sitä valheeksi, eikä valhetta, ellei halua teidän uskovan sitä todeksi. Ne henkilöt, joita hän takakäteen pahimmin panettelee, pääsevät varmimmin ylenemään, ja jos hän alkaa ylistää teitä toisille tai itsellenne, niin olette siitä päivästä lähtien hukassa. Pahin, mitä voitte häneltä saada, on lupaus, varsinkin valalla vahvistettu. Niin tapahduttua jokainen viisas mies vetäytyy heti syrjään ja heittää kaiken toivon.
On olemassa kolme keinoa, joita käyttäen henkilö voi kohota pääministeriksi. Ensimmäinen on siinä, että osaa älykkäästi käyttää hyväkseen vaimoa, tytärtä tai sisarta, toinen siinä, että pettää edeltäjäänsä ja kaivaa perustukset hänen altaan, kolmas siinä, että yltiöpäisen kiivaasti moittii julkisissa kokouksissa hovin siveettömyyttä. Viisas ruhtinas valitsee kuitenkin mieluimmin palvelukseensa viimeksimainitun menetelmän käyttäjiä, sillä sellaiset kiivailijat osoittautuvat aina herransa tahdon ja intohimojen nöyrimmiksi ja kuuliaisimmiksi palvelijoiksi. Koska nämä ministerit vallitsevat kaikkia virkoja, pysyttelevät he vallassa lahjomalla eduskunnan tai valtioneuvoston enemmistön, turvaavat sitäpaitsi itsensä kaikelta jälkeenpäin suoritettavalta tilinteolta niinsanotun rankaisemattomuussäännön avulla (minä selitin hänelle, mitä tämä Act of Indemnity tarkoitti) ja vetäytyvät vihdoin pois julkisesta elämästä vieden mukanaan suuren kansalta otetun ryöstösaaliin.
Pääministerin palatsi on koulu, jossa toisia kasvatetaan hänen omaan ammattiinsa: hovipojat, lakeijat ja ovenvartijat kehittyvät herraansa jäljitellen pääministereiksi omilla aloillaan ja oppivat mestarillisesti käyttelemään kolmea tärkeintä välinettä: julkeutta, valhetta ja lahjomista. Heillä on niinmuodoin oma alahovinsa, jonka jäseninä nähdään parhaiden piirien henkilöitä, ja toisinaan heidän onnistuu oveluuden ja hävyttömyyden avulla vähitellen päästä herransa seuraajaksi.
Valtioministeriä vallitsee yleensä joku kehno portto tai palvelija-suosikki. Näitä kanavia pitkin virtaa kaikki suosio ja armo, ja heitä sopu hyvinkin nimittää valtakunnan varsinaisiksi hallitsijoiksi.
Eräänä päivänä oli isäntäni keskustellessamme kuullut minun mainitsevan maani aateliston ja suvaitsi lausua minulle kohteliaisuuden, jota en voinut sanoa ansaitsevani. Hän näet sanoi varmaan uskovansa, että olin syntynyt aatelisista vanhemmista, koska olin muodoltani, väriltäni ja siisteydeltäni verrattomasti etevämpi kaikkia hänen maansa yahooita, joskin näytin toisaalta olevan heitä heikompi ja hitaampi, minkä täytyi johtua toisenlaisesta elämäntavastani. Sitäpaitsi kykenin puhumaan, ja ilmenihän minussa vielä jonkinlaisia järjen oireita, niinkin selvästi, että kaikki hänen tuttavansa pitivät minua ihmeenä.
Hän huomautti minulle, etteivät valkoinen, raudikko ja harmaa houyhnhnm olleet muodoltaan yhtä täydelliset kuin ruskea, kimo ja musta ja ettei heille ollut syntymästä suotu yhtä eteviä hengenlahjoja eikä sellaista kykyä niiden kehittelemiseen, joten he pysyivät aina palvelijain säädyssä pyrkimättä milloinkaan kilpailemaan parempiensa kanssa, mikä olisikin tässä maassa katsottu mahdottomaksi ja luonnottomaksi.
Minä kiitin nöyrimmästi Hänen Armoansa niistä hyvistä ajatuksista, joita hän suvaitsi minuun kohdistaa, mutta vakuutin hänelle samalla olevani alempaa säätyä, koska vanhempani olivat vaatimatonta, kunniallista väkeä ja olivat hädintuskin kyenneet kustantamaan minulle siedettävän kasvatuksen. Selitin hänelle, että aateluus meidän keskuudessamme merkitsi aivan toista kuin hän ajatteli: että nuoria aatelismiehiämme totutetaan lapsuudesta asti joutilaisuuteen ja ylellisyyteen, että he iän salliessa heti tuhlaavat tarmonsa ja hankkivat itselleen inhoittavia tauteja riettaiden naisten parissa ja hävitettyään melkein koko omaisuutensa naivat rahoja saadakseen jonkun halpasäätyisen, epämiellyttävän ja raihnaisen naisen, jota vihaavat ja halveksivat. Sellaisten liittojen hedelmänä ovat yleensä risa- ja riisitautiset, muotopuolet lapset, ja niinmuodoin suku harvoin elää kolmea miespolvea kauemmin, ellei vaimo hanki naapurien tai palvelijoiden joukosta tervettä isää suvun parantajaksi ja jatkajaksi. Raihnas, taudinruntelema ruumis, kälpeät kasvot ja likaisenharmaa iho ovat aatelisen veren aito tuntomerkit, ja terve, voimakas ulkomuoto on jalosukuiselle miehelle niin sopimaton, että kaikki ihmiset otaksuvat hänen isänsä olleen kamaripalvelijan tai tallirengin. Hänen ruumiillisia vajavaisuuksiaan vastaavat sielulliset, synkkyys, tylsyys, tietämättömyys, oikullisuus, aistillisuus ja kopeus.
Tämän loistavan säädyn suostumuksetta ei voida säätää, kumota eikä muuttaa mitään lakia, sen jäsenillä on oikeus ratkaista kaikki omaisuuttamme koskevat asiat, ja meillä ei ole edes valitusoikeutta.
SEITSEMÄS LUKU
Tekijän harras isänmaanrakkaus. Mitä isännällä oli huomautettavaa tekijän kuvaillessa Englannin valtiomuotoa ja hallintoa, rinnakkaistapauksia ja vertailuja esittäen. Isännän käsitys ihmisluonnosta.
Lukija kenties ihmettelee, kuinka voin niin suorasukaisesti kuvailla omaa heimoani sellaisten kuolevaisten joukossa, jotka taipuivat pitämään ihmissukua mitä kehnoimpana jo siitä syystä, että minä kaikin puolin muistutin heidän yahooitansa. Minun täytyy kuitenkin vilpittömästi tunnustaa, että noiden verrattomien nelijalkaisten monet hyveet inhimillisten paheiden vastakohtina olivat jo avanneet silmiäni ja avartaneet ymmärrystäni siinä määrin, että aloin nähdä ihmisten teot ja intohimot melkoisesti toisenlaisessa valossa enkä katsonut kannattavan säästellä kaltaisteni kunniaa. Se oli sitäpaitsi mahdotontakin, kun oli kysymyksessä sellainen teräväjärkinen henkilö kuin isäntäni. Hän sai minut joka päivä havaitsemaan itsessäni tuhansia vikoja, joita en ollut aikaisemmin aavistanutkaan ja joita meidän keskuudessamme ei olisi katsottu edes inhimillisiksi heikkouksiksi. Hänen esimerkkinsä oli myös opettanut minut sydämestäni inhoamaan kaikkea valhetta ja teeskentelyä, ja totuus näytti minusta niin mieluiselta, että päätin uhrata kaikki sen hyväksi.
Ollakseni ehdottomasti vilpitön tunnustan lukijalleni, että oli olemassa vielä paljoa voimakkaampikin vaikutin, joka sai minut arkailematta esittämään asioita. En ollut viettänyt tässä maassa vuottakaan, kun olin jo kiintynyt sen asujaimiin sellaisin rakkauden ja kunnioituksen sitein, että päätin lujasti olla milloinkaan palaamatta ihmisten ilmoille ja jäädä loppuiäkseni näiden ihailtavien houyhnhnmien luo mietiskelemään ja harjoittamaan kaikkia hyveitä näkemättä mitään paheeseen houkuttelevaa esimerkkiä. Kohtalo, ainainen viholliseni, oli kuitenkin päättänyt, ettei niin suuri onni saanut tulla osakseni. Nyt on kuitenkin tavallaan lohdullista ajatella, että omista kansalaisistani puhuessani peittelin heidän vikojansa sikäli kuin uskalsin niin ankaran tutkijan edessä ja esitin kaikki asiat niin edullisesti kuin olosuhteet suinkin sietivät. Mistä löytyisikään olento, joka ei puheissaan ja teoissaan ilmaisisi syntymämaahansa kohdistuvaa kiintymystä erikoisen lempeyden ja puolueellisuuden muodossa?
Olen maininnut tärkeimmät seikat niistä keskusteluista, joissa olin isäntäni kanssa enimpänä osana sitä aikaa, jonka sain viettää hänen palveluksessaan, mutta olen lyhyyttä tavoitellen jättänyt pois paljoa enemmän kuin tähän on kirjoitettu.
Kun olin vastannut kaikkiin hänen kysymyksiinsä ja hänen uteliaisuutensa tuntui olevan täysin tyydytetty, lähetti hän eräänä varhaisena aamuhetkenä minua hakemaan, kehoitti minua istuutumaan vähän matkan päähän (sellaista kunniaa hän ei ollut milloinkaan ennen minulle osoittanut), sanoi erittäin huolellisesti harkinneensa koko kertomustani, mikäli se koski minua itseäni ja isänmaatani, ja sanoi pitävänsä meitä eläinlajina, joka oli jonkin käsittämättömän sattuman nojalla saanut pienen järjen rahtusen. Sitä emme kumminkaan osanneet käyttää muulla tavalla kuin luontaisen kehnoutemme lisäämiseksi ja hankkiaksemme uusia paheita, joita luonto ei ollut meihin sijoittanut. Me riistimme itse itseltämme ne muutamat kyvyt, jotka olimme luonnolta saaneet, osasimme erittäin taitavasti lisätä alkuperäisiä tarpeitamme ja näytimme viettävän koko elämämme turhaan yrittäen niitä tyydyttää omilla keksinnöillämme. Mitä minuun itseeni tuli, oli ilmeistä, etten ollut voimiltani enkä nopeudeltani tavallisen yahoon veroinen, että kävelin epävarmasti takajaloillani, olin keksinyt keinon tehdä kynteni kelvottomiksi mihinkään käytäntöön tai puolustukseen ja olin poistanut leuastani karvat, jotka oli tarkoitettu auringonpaahteen ja kylmän suojaksi. Vihdoin oli vielä myönnettävä, etten kyennyt juoksemaan sanottavan nopeasti enkä kiipeilemään puissa niinkuin veljeni (niin hän heitä nimitti), tämän maan yahoot.
Hallintolaitoksemme ja lakimme johtuivat ilmeisesti järkemme ja samalla kuntomme suurista puutteellisuuksista; ymmärrys ei näet yksinään riitä hallitsemaan järjellistä olentoa. Viimeksimainittua ominaisuutta emme siis voineet väittää omaksemme kansalaisiani koskevan kertomuksenikaan nojalla. Kaiken tuon hän oli selvästi oivaltanut, vaikka olikin ilmeistä, että olin heitä edullisemmassa valossa esitelläkseni salannut paljon yksityisseikkoja ja usein sanonut asian, jota ei ole.
Hän oli sitäkin varmempi mielipiteestään, koska havaitsi ruumiini kaikin puolin muistuttavan toisia yahooita lukuunottamatta muutamia seikkoja, jotka täytyi lukea puutteikseni: etten ollut yhtä voimakas, nopea ja notkea, että kynteni olivat lyhyet ja että muutenkin erosin heistä häviökseni yksityiskohdissa, joissa luonnolla ei ollut mitään osuutta. Samaten havaitsi hän elämäntapojamme ja toimintaamme koskevan kuvauksen osoittavan yhtä läheistä sukulaisuutta sielullisissa taipumuksissamme. Hän sanoi, että yahooiden tiedettiin vihaavan toisiaan enemmän kuin mitään muuta eläinlajia ja että yleisesti otaksuttiin syynä olevan heidän oman rumuutensa, jonka jokainen voi nähdä toisessa, mutta ei itsessään. Siitä syystä hän oli aluksi ajatellut, ettei ollut niinkään typerää, jos peitimme ruumiimme ja siten salasimme toisiltamme useita rujouksia, jotka muuten olisivat melkein sietämättömät. Nyt hän kuitenkin havaitsi erehtyneensä ja ymmärsi oman maansa yahooiden välisen eripuraisuuden johtuvan siitä syystä, jonka olin maininnut meikäläisissä oloissa vaikuttavan. Jos näet (sanoi hän) heittää yahooille niin paljon ruokaa, että se riittäisi viidellekymmenelle, niin ne eivät syö sitä rauhassa, vaan käyvät toistensa kimppuun, ja jokainen yrittää temmata kaikki itselleen. Sentähden oli tavallisesti palvelija läsnä niiden syödessä ulkona, ja kotona ruokitut oli sidottu sopivan matkan päähän toisistaan. Jos lehmä kuoli vanhuuttaan tai tapaturmaisesti eikä houyhnhnm ehtinyt korjata sitä talteen omia yahooitaan varten, niin naapuriston yahoot tulivat laumoittain sitä sieppaamaan, ja niin syntyi sellainen sota kuin olin kuvaillut, ja kynnet viiltelivät kauheita haavoja kummankin joukon sotilaisiin, joskin he vain harvoin saivat toisiaan surmatuiksi, kun puuttui kuvailemiani tehokkaita tappovälineitä. Toisinaan tappelivat eri yahoot keskenään ilman minkäänlaista havaittavaa syytä; toisen seudun yahoot käyttivät hyväkseen tarjoutuvaa tilaisuutta yllättääkseen naapurinsa, ennenkuin ne ehtivät varautua. Mutta jos suunnitelma epäonnistui, niin ne palasivat kotiinsa ja aloittivat vihollisten puuttuessa tappelun, jota olin maininnut kansalaissodan nimellä.
Eräissä hänen maansa pelloissa nähtiin erivärisiä hohtelevia kiviä, joita yahoot kovin himoitsivat. Kun kivet ovat toisinaan osittain maahan uponneet, kaivavat he kynsillään päiväkausia saadakseen ne irti, kantavat ne sitten pois ja piiloittavat luoliinsa, yhä vilkuillen ympärilleen ja peläten kumppaniensa löytävän heidän kätköjään. Isäntäni sanoi, ettei hänen ollut milloinkaan onnistunut keksiä tuon luonnottoman himon syytä eikä saada selville, mitä yahoot oikeastaan noilla kivillä tekivät. Nyt hän kuitenkin otaksui seikan voivan johtua kuvailemastani ihmissuvussa ilmenevästä ahnaudesta. Hän oli kerran kokeen vuoksi vienyt pois joukon kiviä paikasta, johon eräs hänen yahoonsa oli ne kätkenyt. Havaittuaan aarteensa kadonneen tuo saastainen elukka kutsui äänekkäällä parkunallaan paikalle koko lauman, ulvoi kamalasti, puri ja repikin toisia. Siitä lähtien se alkoi riutua, ei syönyt, nukkunut eikä tehnyt työtä, ennenkuin isäntäni käski erään palvelijan salaa toimittaa kivet takaisin luolaan ja kätkeä ne niinkuin yahoo oli ne sinne kätkenyt. Kivensä löydettyään yahoo heti voimistui ja tuli iloisemmaksi, siirti aarteen parempaan piiloon ja oli siitä pitäen sangen käyttökelpoinen eläin.
Isäntäni vakuutti minulle (ja minä olin itsekin asian havainnut), että pelloilla, joissa noita kiiltäviä kiviä on runsaasti, taistellaan tuimimmat ja lukuisimmat taistelut, koska lähiseuduilla asuvat yahoot alinomaa sinne hyökkäävät.
Hän kertoi tavallisesti käyvän niin, että kahden yahoon löydettyä pellosta sellaisen kiven ja heidän kiistellessään sen omistamisesta käyttää kolmas tilaisuutta hyväkseen ja sieppaa sen pois heiltä molemmilta. Isäntäni mielestä tuo muistutti jossakin määrin meidän keskuudessamme tavallista oikeudenkäyntiä, ja minä pidin meille kaikille edullisempana olla hälventämättä hänen harhaluuloansa. Hänen mainitsemansa ratkaisu näet oli paljoa tasapuolisempi kuin monet tuomioistuintemme päätökset, koska kantaja ja vastaaja menettivät ainoastaan kiistan esineenä olevan kiven, kun sensijaan meidän oikeuslaitoksemme olisi jättänyt sellaisen jutun vasta sitten, kun kummallakaan riitapuolella ei olisi enää ollut äyrityistäkään.
Isäntäni jatkoi esitystään ja lausui, että noiden yahooiden inhoittavimpana ominaisuutena oli heidän ahnas himonsa ahmia kaikki tielle sattuvat esineet, yrtit, juuret, marjat, eläinten pilaantunut liha, kaikki sekaisin. Heidän mielenlaatunsa oli sitäpaitsi merkillinen siitä, että he himoitsivat kiihkeämmin sellaista, minkä voivat saada haltuunsa ryöstämällä tai varastamalla pitkien matkojen päästä, kuin kotona vapaasti nautittavissa olevaa parastakin ravintoa. Jos saalista riitti, niin he voivat syödä, kunnes olivat siihen pakahtua, ja sitten opasti luontainen vaisto heitä nauttimaan erästä juurta, joka sai aikaan täydellisen tyhjentymisen.
Oli olemassa eräs toinenkin juuri, erittäin mehukas, mutta verrattain harvinainen ja vaikeasti tavoitettava, jota yahoot erittäin hartaasti etsivät imeäkseen sitä himokkaasti. Se vaikutti samalla tavalla kuin viini meikäläisiin. Se sai heidät milloin sepäilemään, milloin raatelemaan toisiaan; he ulvoivat, irvistelivät, riekuivat, hoippuivat ja vihdoin tuupertuivat lokaan, siihen nukahtaen.
Minä havaitsin, että yahoot tosiaankin olivat ainoat tämän maan eläimet, jotka olivat alttiit taudeille, joita kuitenkin oli vähemmän kuin meikäläisissä hevosissa ja jotka eivät johtuneet mistään pahoinpitelystä, vaan tuon saastaisen elukan likaisuudesta ja ahnaudesta. Maan kielessä mainitaankin näitä tauteja vain yhteisellä, elukan omasta nimestä johdetulla nimityksellä hnea-ydhoo eli yahoon tauti, ja lääkkeenä käytetään heidän omista ulostuksistaan ja virtsastaan valmistettua seosta, joka väkivalloin sullotaan yahoon suuhun. Myöhemmin näin lääkettä usein käytettävän menestyksellisesti, ja minä suosittelen sitä mielelläni maanmiehilleni, yleiseksi huojennukseksi, koska se on oivallinen parannuskeino kaikissa liiallisesta itsensätäyttämisestä johtuvissa sairauksissa.
Tieteessä, hallinnossa, taiteessa, teollisuudessa ja muissa sellaisissa asioissa isäntäni tunnusti havaitsevansa vähän tai ei minkäänlaista yhdenmukaisuutta oman maansa yahooiden ja meikäläisten välillä. Hänen tarkoituksenaan muuten olikin vain korostaa luonnonlaadussamme ilmenevää sukulaisuutta. Hän oli tosin kuullut eräiden tiedonhaluisten houyhnhnmien havainneen, että useimmissa laumoissa oli eräänlainen johtaja-yahoo (samoinkuin meillä on tavallisesti puistoissamme johtaja-hirvi), joka oli aina toisia muodottomampi ruumiiltaan ja ilkeämpi luonnonlaadultaan. Tällä johtajalla oli yleensä mahdollisimman suuressa määrässä hänen itsensä kaltainen suosikki, jonka tehtävänä oli nuolla herransa jalkoja ja takalistoa ja ajaa naaras-yahoota hänen luolaansa. Siitä hän sai silloin tällöin palkakseen kappaleen aasinlihaa. Tätä suosikkia vihaa koko lauma, ja hänen on sen vuoksi pakko etsiä turvaa pysyttelemällä aina herransa läheisyydessä. Hän pysyy yleensä toimessaan, kunnes löytyy vieläkin kamalampi; mutta hänen joutuessaan erotetuksi tulevat kaikki seudun yahoot, koiraat ja naaraat, nuoret ja vanhat, hänen seuraajansa heidän etunenässään, ja tahrivat hänet ulostuksillaan kiireestä kantapäähän. Isäntäni sanoi jättävänsä minun itseni ratkaistavaksi, missä määrin tämä saattoi olla sovellettavissa meidän hoveihimme, suosikkeihimme ja valtioministereihimme.
En uskaltanut vastata mitään tuohon ilkeään vihjaukseen, joka alensi inhimillisen älyn tavallisen koiran ymmärrystä kehnommaksi, koska viimeksimainittu on kyllin arvostelukykyinen erottaakseen joukosta kunnollisimman koiran haukun ja seuratakseen sitä milloinkaan erehtymättä.
Isäntäni sanoi yahooissa ilmenevän eräitä huomattavia ominaisuuksia, jotka olin hänen tietääkseen sivuuttanut tai korkeintaan ohimennen maininnut kertoessani ihmissuvusta. Hän kertoi, että näillä olennoilla, samoinkuin muillakin elukoilla, oli yhteiset naaraat, mutta sanoi niiden eroavan toisista sikäli, että naaras-yahoo päästi tiineenäkin koiraan luoksensa ja että koiraat riitelivät ja tappelivat naaraiden kanssa yhtä kiivaasti kuin keskenään. Molemmat mainitut tavat osoittivat mitä syvintä raakuutta, johon ei yksikään toinen elävä olento ollut koskaan vaipunut.
Eräs toinen yahooissa ilmenevä ja hänessä ihmetystä herättävä seikka oli heidän merkillinen taipumuksensa rivouteen ja siivottomuuteen, kun sitävastoin kaikki muut eläimet näyttävät luonnostaan harrastavan puhtautta. Edellisen syytöksen sivuutin mielelläni vaieten, sillä en osannut sanoa sanaakaan heimoni puolustukseksi, vaikka muuten epäilemättä olisin niin tehnyt oman kiintymykseni tähden. Jälkimmäisen syytöksen johdosta olisin kuitenkin helposti voinut todistaa, ettei ihminen ole ainoa lajiansa, jos isäntäni maassa olisi ollut sikoja (valitettavasti niitä ei siellä ollut), jotka tosin voivat olla miellyttävämpiä nelijalkaisia kuin yahoot, mutta joita vaatimattoman mielipiteeni mukaan ei kumminkaan sovi väittää siivollisemmiksi. Se olisi hänen Armonsakin täytynyt myöntää, jos olisi nähnyt, kuinka ruokottomasti ne söivät ja miten olivat tottuneet kellehtimään ja nukkumaan loassa.
Isäntäni mainitsi vielä erään ominaisuuden, jonka hänen palvelijansa olivat todenneet muutamissa yahooissa ja jota hänen oli kerrassaan mahdoton selittää. Hän sanoi yahoon päähän toisinaan pälkähtävän vetäytyä jonnekin nurkkaan, paneutua pitkäkseen, ulvoa, ähkyä ja potkia pois kaikki, jotka tulivat lähelle, vaikka olikin nuori ja lihava eikä kaivannut ruokaa enempää kuin juomaakaan. Palvelijatkaan eivät voineet käsittää, mikä sitä vaivasi. Ainoa lääke oli sen pakottaminen ankaraan työhön, joka ehdottomasti sai sen jälleen järkiinsä. Oman heimoni puolelle asettuen sivuutin tuon seikan vaieten, vaikka varsin hyvin arvasin, mistä johtui tuo spleen, joka vaivaa ainoastaan joutilaita, ylellisyydessä ja yltäkylläisyydessä eläviä. Jos heidätkin pakotettaisiin saman parannusmenetelmän alaisiksi, takaisin asian tulevan autetuksi.
Hänen Armonsa oli vielä huomannut, että naaras-yahoo usein sijoittui jonkin töyrään tai pensaan suojaan sieltä katsellakseen ohikulkevia nuoria koiraita ja sitten vuoroin vilahti näkyviin, vuoroin piiloutui kaikenlaisin eriskummallisin elein ja ilmein, ja että narttu silloin levitti ympärilleen ylen inhoittavaa hajua. Jos jokin koiras silloin lähestyi, niin se vetäytyi hitaasti kauemmaksi, katsahteli taakseen, oli pelkäävinään ja juoksi johonkin sopivaan lymypaikkaan, jonne tiesi koiraankin tulevan.
Jos vieras narttu sattui tulemaan heidän seuraansa, kerääntyi sen ympärille kolme neljä samaan sukupuoleen kuuluvaa, jotka katsoa tuijottivat, räkyttivät, irvistelivät ja nuuskivat sitä joka puolelta kääntyen sitten pois ja näyttäen ilmaisevan eleillään ehdotonta ylenkatsetta.
Isäntäni ehkä hiukan liioitteli näissä harkinnoissaan, joihin oli johtunut omien näkemiensä tai toisilta kuulemiensa seikkojen nojalla. Minussa herätti kuitenkin ihmetystä ja syvää murhetta se ajatus, että keimailun, moitiskelun ja panettelun idut elivät naissuvussa vaiston muodossa.
Minä odotin joka hetki isäntäni syyttävän yahooita meidän keskuudessamme ylen tavallisista kummankin sukupuolen keskuudessa ilmenevistä luonnottomista taipumuksista. Luonto ei kumminkaan näytä olleen siinä määrin asioihin perehtynyt opettajatar; nämä hienommat nautinnot ovat yksinomaan meidän pallonpuoliskollamme tavattavia taidollisuuden ja älyn tuotteita.
KAHDEKSAS LUKU
Tekijä kertoo yhtä ja toista yahooista. Houyhnhnmien suuret hyveet.
Nuorison kasvatus ja harjoitus. Heidän valtiopäivänsä.
Koska minun olisi pitänyt kyetä ymmärtämään ihmisluontoa paljon paremmin kuin otaksuin isäntäni voivan sitä ymmärtää, oli minun varsin helppo soveltaa hänen esittämänsä yahooiden luonnekuva itseeni ja kansalaisiini; sitäpaitsi uskoin voivani keksiä lisää vertauskohtia omien huomioitteni nojalla. Senvuoksi pyysin usein häneltä lupaa käydä katsomassa lähiseudun yahoolaumoja, ja hän suvaitsi aina suostua pyyntööni, koska uskoi varmaan, että noihin elukkoihin kohdistuva vihani estäisi minua joutumasta heidän turmelevan vaikutuksensa alaiseksi. Hänen Armonsa määräsi erään palvelijansa, voimakkaan raudikon virkun, joka oli erittäin kunnollinen ja hyväluontoinen, minua saattelemaan. Ilman sellaista suojaa en olisi uskaltanutkaan lähteä seikkailuretkelleni; olenhan jo aikaisemmin kertonut lukijalle, kuinka nuo ilkeät elukat minua ahdistivat kohta maahan tultuani. Myöhemminkin olin kolme neljä kertaa joutua niiden kynsiin liikkuessani etäämmällä ilman miekkaani. On luultavaa, että ne jotenkin aavistivat minun kuuluvan heidän omaan heimoonsa, ja minä vahvistin usein sitä käsitystä suojelijani läsnäollessa käärimällä hihani ja näyttämällä niille paljaat käsivarteni ja paljaan rintani. Silloin ne tulivat niin lähelle kuin suinkin uskalsivat ja matkivat toimiani kuin apinat, mutta osoittivat samalla aina ilmeistä vihaa, niinkuin lakkiin ja sukkiin puettua kesyä naakkaa aina ahdistavat villit, kun se sattuu eksymään niiden joukkoon.
Yahoot ovat lapsuudestaan asti hämmästyttävän ketteriä. Kerran minun sentään onnistui saada kiinni kolmen vuoden ikäinen koiras, jota yritin kaikkinaista hellyyttä osoittaen saada tyyntymään; mutta se pieni pirulainen alkoi ulvoa, raapia ja purra niin vimmatusti, että minun täytyi päästää se menemään. Olipa aikakin, sillä kokonainen lauma täysikasvuisia syöksyi porun kuultuaan paikalle. Havaitessaan pennun pelastuneen (se näet juosta viiletti pakoon) ja raudikko-virkkuni olevan läsnä ne eivät kuitenkaan uskaltaneet tulla lähelle. Minä havaitsin pennusta uhoavan ylen kirpeän hajun, joka muistutti toisaalta kärpän, toisaalta ketun hajua, mutta oli paljoa epämieluisampi. Unohdin mainita erään toisen seikan (lukija olisi kukaties suonut minulle anteeksi, vaikka olisin jättänyt sen kerrassaan sikseen), nimittäin sen, että pidellessäni tuota ihanaa otusta käsissäni havaitsin sen vuodattavan vetelät keltaiset ulostuksensa pitkin vaatteitani. Onneksi oli kuitenkin lähellä pieni puro, jossa peseydyin niin hyvin kuin osasin. En kumminkaan uskaltanut astua isäntäni luo, ennenkuin olin perinpohjin tuulettunut.
Mikäli huomasin, olivat yahoot kaikkein kovapäisimpiä elukoita; he näet eivät opi missään tapauksessa tekemään muuta kuin vetämään tai kantamaan taakkoja. Otaksun seikan kuitenkin johtuvan etupäässä niiden itsepintaisesta, äksystä mielenlaadusta. Ne näet ovat toisaalta ovelia, ilkeitä, kavalia ja kostonhimoisia. Ne ovat väkeviä ja kestäviä, mutta arkamaisia ja senvuoksi julkeita, ilkeitä ja julmia. On havaittu, että kumpaankin sukupuoleen kuuluvat punatukkaiset ovat toisia riettaammat ja pahanelkisemmät ollen samalla vielä paljon väkevämpiä ja toimeliaampia.
Houyhnhnmit pitävät muutamia yahooita asuntonsa läheisyydessä sijaitsevissa talleissa; toiset ajetaan vainiolle, missä ne kaivavat maasta juuria, syövät eräitä yrttejä ja etsivät haaskoja. Toisinaan ne saavat kiinni portimoita ja luhimuheja (eräänlaisia villejä rottia), joita ahnaasti hotkivat. Luonto on opettanut ne kaivamaan kynsillään kumpujen rinteisiin syviä kuoppia, joissa makaavat, kukin kolossaan; ainoastaan naaraiden luolat ovat niin avarat, että niihin mahtuu pari kolme pentua.
Ne uivat pienestä pitäen kuin sammakot ja voivat pysytellä pitkät ajat veden alla. Sieltä ne usein sieppaavat kaloja, jotka naaraat vievät kotiin pennuilleen. Lukija suonee anteeksi, että tässä yhteydessä kerron erään merkillisen seikkailun.
Olin kerran ulkona suojelijani, raudikon virkun seurassa. Ilma oli ylen helteinen, ja minä pyysin saada kylpeä läheisessä joessa. Hän suostui, minä riisuuduin heti aivan alastomaksi ja astuin hitaasti veteen. Eräs kummun takana seisova naaras-yahoo sattui näkemään koko toimituksen, siinä syttyi himo (niin otaksuimme, virkku ja minä), se tuli täyttä vauhtia ja syöksyi veteen viiden kyynärän päähän siitä paikasta, missä minä olin. En ole eläessäni niin säikähtänyt. Virkku, joka ei arvannut minkään vaaran uhkaavan, käyskeli nurmella vähän matkan päässä. Naaras syleili minua mitä riettaimmalla tavalla, minä kiljaisin niin äänekkäästi kuin osasin, ja virkku laukkasi luokseni. Silloin naaras päästi minut irti, mutta kovin vastenmielisesti, hyppäsi toiselle rannalle ja seisoi siellä katsoa tuijotellen ja ulvoen koko ajan minun pukeutuessani.
Tuosta oli isännälleni ja hänen perheelleen paljon huvia, ja minua juttu ankarasti nöyryytti. Nyt näet ei käynyt enää kieltäminen, että olin aito yahoo kaikilta jäseniltäni, koska naaraat tunsivat vaistomaista vetoa minuun samoinkuin omiin heimolaisiinsa. Tuon elukan hiukset eivät olleet edes punaiset (se olisi voinut jossakin määrin puolustaa hiukan tavallisuudesta poikkeavia taipumuksia), vaan sysimustat, ja sen ulkomuoto oli hiukan siedettävämpi kuin toisten; otaksun näet sen olleen korkeintaan yhdentoista vuoden ikäisen.
Koska vietin tässä maassa kolme vuotta, lukijani luullakseni odottaa, että kerron toisten matkailijain tavoin asukkaiden oloista ja tavoista, joiden tutkiminen tosiaankin herätti minussa mitä suurinta mielenkiintoa.
Jalot houyhnhnmit ovat saaneet luonnostaan yleisen taipumuksen kaikkiin hyveisiin. He eivät ollenkaan käsitä eivätkä kykene mieleensä kuvaamaan, mitä merkitsee pahe järjellisessä olennossa. Heidän ylimpänä periaatteenaan on senvuoksi järjen viljeleminen ja antautuminen kokonaan sen johdettavaksi. Järki ei myöskään ole heidän keskuudessaan ongelmallinen asia niinkuin meidän maailmassamme, missä jokainen kysymys voidaan varsin todennäköisesti ratkaista kahdella aivan vastakkaisella tavalla, vaan herättää heidän mielessään välittömän varmuuden, kuten täytyykin käydä, elleivät intohimot ja itsekkyys sitä hämmennä, himmennä ja pimennä. Muistan, kuinka erinomaisen vaikeata oli saada isäntäni ymmärtämään, mitä merkitsi sana mielipide tai että jokin seikka voi olla kiistanalainen; opettaahan näet järki meitä myöntämään tai kieltämään ainoastaan siinä tapauksessa, että jotakin varmasti tiedämme, ja seikoissa, jotka ovat tietomme ulkopuolella, emme voi tehdä kumpaakaan. Kiistat, riidat, torailut ja itsepintainen väärien tai epäiltävien väitteiden puolustaminen ovat niinmuodoin houyhnhnmien keskuudessa tuntemattomat. Kun yritin selittää hänelle luonnonfilosofiamme eri järjestelmiä, hän jälleen nauroi ja ihmetteli, kuinka olento, joka väitti olevansa järjellinen, voi kerskata toisten henkilöiden otaksumiin perustuvasta tiedostaan, vieläpä asioissa, joissa tuo tieto ei voisi mitään hyödyttää, vaikka olisi varmakin. Siinä suhteessa hän oli aivan samaa mieltä kuin Sokrates, mikäli Platonin esityksestä havaitsemme. Minä mainitsen tämän seikan suurimpana kunnianosoituksena, jonka voin tarjota tuolle kaikkien ajattelijoiden ruhtinaalle. Olen myöhemmin usein ajatellut, millaista tuhoa tuo periaate saisi aikaan Euroopan kirjastoissa ja kuinka monta maineeseen johtavaa polkua siten tukkeutuisi oppineessa maailmassa.
Ystävyys ja hyväntahtoisuus ovat houyhnhnmien päähyveet. Ne eivät rajoitu yksityisiin esineisiin, vaan kohdistuvat koko heimoon. Kaukaisimmastakin seudusta saapuvaa vierasta kohdellaan aivan samoin kuin lähintä naapuria, ja kulkipa hän minne tahansa, hän tuntee aina olevansa kotona. He noudattavat mitä suurinta säädyllisyyttä ja kohteliaisuutta, mutta eivät tunne mitään kursailua. He eivät ole ollenkaan ihastuneet varsoihinsa, vaan heidän kasvatuksessa osoittamansa huolellisuus johtuu yksinomaan järkisyistä. Minä huomasin isäntäni osoittavan naapurinsa aaluville samaa hellyyttä kuin omilleen. He sanovat luonnon opettavan heitä rakastamaan koko sukua, ja vain järki heidän mielestään erottaa eri ryhmään ne henkilöt, joissa ilmenee erinomaista hyvettä.
Kun houyhnhnm-vaimo on synnyttänyt kaksi eri sukupuoliin kuuluvaa jälkeläistä, loppuu aviollinen kanssakäyminen, ellei toinen lapsista satu kuolemaan, mikä on hyvin harvinaista. Jos kuitenkin niin käy, niin puolisot yhtyvät jälleen. Jos sellainen onnettomuus kohtaa henkilöä, jonka vaimon hedelmällisyysaika on ohi, niin jokin toinen pariskunta luovuttaa heille toisen varsansa ja yhtyy jälleen, kunnes emo tulee raskaaksi. Tämä varovaisuustoimenpide on välttämätön, jottei maa joudu kärsimään liikakansoituksesta. Alempia houyhnhnmejä, jotka kasvatetaan palvelijoiksi, ei kuitenkaan tässä kohden rajoiteta niin ankarasti. He saavat tuottaa kolme kumpaakin sukupuolta ylhäisten perheiden palvelijoiksi.
Avioliittoja solmittaessa he valitsevat tarkoin sellaiset värit, ettei jälkeläisissä ilmene epämiellyttäviä vivahduksia. Urospuolisissa arvostetaan etupäässä voimaa, naaraissa kauneutta, ei lemmen kiihtämisen vuoksi, vaan rodun rappeutumisen ehkäisemiseksi; jos näet tamma sattuu olemaan erikoisen voimakas, valitaan sille kumppaniksi ori pitäen silmällä kauneutta. Liehittelyä, lempeä, lahjoja, huomenlahjoja ja aviosopimuksia tarkoittavat käsitteet ovat heille aivan vieraat, ja heidän kielestäänkin puuttuu niitä ilmaisevia sanoja. Nuori pari kohtaa toisensa ja yhtyy vain senvuoksi, että heidän vanhempansa ja ystävänsä ovat asian niin päättäneet. He näkevät niin tapahtuvan joka päivä ja pitävät asiaa eräänä järjellisen olennon välttämättömänä toimena. Aviorikoksesta tai muusta siveettömyydestä ei kuultu koskaan puhuttavan, ja aviopari elelee samanlaisessa ystävyydessä ja keskinäisessä hyväntahtoisuudessa kuin kaikkien muiden kohtaamiensa kaltaistensa kanssa, mustasukkaisuutta, mieltymystä, riitaa tai tyytymättömyyttä tuntematta.
Kumpaankin sukupuoleen kuuluvien nuorten kasvattamisessa he noudattavat ihailtavaa menetelmää, jota meidänkin erinomaisesti kannattaa jäljitellä. Lapset eivät saa maistaa kauranjyviä, muutamia erikoisia päiviä lukuunottamatta, ennenkuin kahdeksantoista vuoden ikään ehdittyään, ja maitoakin annetaan heille vain sangen harvoin. Kesällä he syövät nurmea kaksi tuntia aamulla ja yhtä kauan illalla, ja samoin tekevät heidän vanhempansa. Palvelijat saavat käydä laitumella vain puolet tuosta ajasta, ja suuri osa heidän nautittavakseen tarkoitettua ruohoa kuljetetaan kotiin, missä he syövät sen niinä hetkinä, joina heitä vähimmin kaivataan palveluksessa.
Kohtuullisuutta, uutteruutta, toimellisuutta ja siisteyttä teroitetaan yhtä huolellisesti kummankin sukupuolen mieliin, ja isännästäni tuntui luonnottomalta, että kasvatamme naaraitamme toisin kuin urospuolisia, eräitä taloustoimia lukuunottamatta. Hän huomautti aivan oikein, että siten puolet väestöämme tuli kelvolliseksi ainoastaan synnyttämään lapsia; ja lasten uskominen sellaisten hyödyttömien eläinten hoitoon ilmaisi hänen mielestään vieläkin suurempaa raakalaisuutta.
Houyhnhnmit kasvattavat nuorensa voimakkaiksi, nopeiksi ja pelkäämättömiksi harjoittamalla heitä juoksemaan kilpaa jyrkkiä rinteitä ylös ja alas ja yli rytöisen kivisen maan. Kun juoksijat sitten ovat aivan hikiset, käsketään heidän syöksyä suin päin johonkin lammikkoon tai jokeen. Neljä kertaa vuodessa kokoontuu määrätyn alueen nuoriso osoittamaan juoksu- ja hyppytaitoaan ja suorittamaan muitakin voiman ja vikkelyyden näytteitä. Voittajat palkitaan hänen kunniakseen esitetyllä laululla. Sellaisten kisain aikana palvelijat ajavat kentälle lauman yahooita, joiden selkään on sälytetty heiniä, kauroja ja maitoa houyhnhnmien virkistykseksi. Sitten elukat jälleen kohta karkoitetaan, jottei niistä ole vaivaa kokoontuneelle kilpaseuralle.
Joka neljäs vuosi, kevätpäiväntasauksen aikaan, kokoontuu koko kansan edustajakunta suunnilleen kahdenkymmenen peninkulman päässä talostamme sijatsevalle tasangolle. Kokouksessa, joka jatkuu viisi kuusi päivää, neuvotellaan eri piirikuntien olosuhteista ja asioista ja tutkitaan, onko ylen runsaasti vai liian vähän heiniä ja kauroja, lehmiä ja yahooita. Jos sattuu puutetta ilmenemään (mikä on harvinaista), niin asia heti autetaan yksimielisen päätöksen ja luovutuksen avulla. Samassa kokouksessa järjestetään myös lapsia koskevat seikat. Niinpä esimerkiksi houyhnhnm, jolla on kaksi orilasta, vaihtaa lapsen toiselle, jolla on kaksi tammalasta, ja jos jo kohtuisuusikänsä yli elänyt emä kadottaa tapaturmaisesti toisen lapsensa, määrätään, minkä piirikunnassa asuvan perheen tulee tuottaa lapsi menetetyn korvaukseksi.
YHDEKSÄS LUKU
Suuri kiista houyhnhnmien kansalliskokouksessa ja miten se päättyi. Houyhnhnmien opillinen sivistys. Heidän rakennuksensa. Kuinka he hautaavat vainajansa. Heidän kielensä vaillinaisuus.
Sellainen suuri kansalliskokous pidettiin kerran minun maassa ollessani, suunnilleen kolme kuukautta ennen lähtöäni, ja isäntäni meni sinne piirikuntamme edustajaksi. Tässä kokouksessa oli pohdittavana heidän vanha kiistakysymyksensä, ainoa siinä maassa ilmennyt, ja isäntäni kuvaili palattuaan asiaa erittäin yksityiskohtaisesti.
Kysymys oli, pitikö yahoot kerrassaan hävittää maan päältä. Eräs asian puoltajista esitti erinäisiä voimakkaita ja painavia perusteita huomauttaen, että yahoot olivat likaisimpia, iljettävimpiä ja rujoimpia kaikista luonnon tuottamista eläimistä ja samalla kaikkein äksyimpiä, kovapäisimpiä, juonikkaimpia ja ilkeimpiä. Ne kävivät salaa imemässä houyhnhnmien lehmäin nisiä, tappoivat ja söivät heidän kissojansa, lahmasivat heidän kaurapeltojansa ja niittyjänsä, elleivät olleet alinomaisen valvonnan alaisia, ja tekivät tuhannenlaista muuta ilkeyttä. Hän viittasi yleiseen perintätietoon, jonka mukaan yahoot eivät olleet aina asustaneet tässä maassa, vaan oli kaksi sellaista elukkaa monta sataa vuotta sitten ilmaantunut eräälle vuorelle. Selville ei ollut saatu, oliko ne luonut auringonkuumuuden vaikutus mädänneeseen lokaan ja limaan vai olivatko ne syntyneet meren liejusta ja vaahdosta. Nuo yahoot olivat lisääntyneet, ja niiden suku tuli pian niin lukuisaksi, että se voitti koko kansan ja kiusasi sitä. Päästäkseen tästä pahasta houyhnhnmit panivat toimeen yleisen metsästyksen ja saivat vihdoin koko karjan piiritetyksi. Vanhemmat surmattiin, mutta jokainen houyhnhnm sulki kaksi nuorta elukkaa koppiin, kesytti ne niin hyvin kuin sellaista luonnostaan ylen villiä eläintä käy kesyttäminen ja käytti niitä kuorma- ja vetojuhtina. Puhujan mielestä tuo perintätieto tuntui sangen uskottavalta, ja nuo olennot eivät voineet hevin olla ylnhniamshy (eli maan alkuasukkaita), koska houyhnhnmit samoinkuin kaikki muutkin eläimet niitä kiihkeästi vihasivat. Vaikka ne pahojen taipumustensa vuoksi epäilemättä hyvin ansaitsivat tuon vihan, se ei kuitenkaan olisi voinut siinä määrin äityä, jos ne olisivat olleet alkuasukkaita, sillä siinä tapauksessa ne olisi aikoja sitten hävitetty sukupuuttoon. Maan nykyisten asujainten mieleen oli johtunut käyttää yahooita palveluksessaan, he olivat erittäin typerästi laiminlyöneet aasisiitoksen, vaikka aasi oli sievä eläin, helppo hoitaa, kesympi ja siistimpi, ei levittänyt ympärilleen ilkeätä hajua ja oli kyllin väkevä työhön, joskaan ei yhtä notkea kuin yahoo. Ja jos sen rääkynä ei ollutkaan mikään miellyttävä ääni, oli se kuitenkin paljoa siedettävämpi kuin yahooiden kamala ulvonta.
Useat muut puhujat sanoivat olevansa samaa mieltä, mutta sitten esitti isäntäni ehdotuksen, jonka ajatuksen hän totta puhuen oli saanut minulta. Hän uskoi arvoisan edellisen puhujan mainitseman perintätiedon oikeaksi ja väitti, että ne kaksi yahoota, jotka olivat ensimmäisinä maahan ilmaantuneet, olivat tulleet meren takaa; maihin tultuaan ja kumppanien poistuttua ne olivat vetäytyneet vuoristoon, missä olivat vähitellen huonontuneet suvustaan ja muuttuneet aikojen kuluessa paljoa villimmiksi kuin niiden omat heimolaiset siinä maassa, josta ne olivat tulleet. Hänen väitteensä perusteena oli se tosiasia, että hänellä oli hallussaan eräs merkillinen yahoo (hän tarkoitti minua), josta useimmat olivat kuulleet puhuttavan ja jonka monet heistä olivat nähneet. Hän kertoi sitten, kuinka oli minut löytänyt, kertoi, että ruumistani peitti toisten eläinten nahoista ja karvoista valmistettu keinotekoinen laite, että puhuin omaa kieltäni ja olin täydellisesti oppinut heidän kielensä, että olin hänelle kertonut ne seikat, jotka olivat minut tänne tuoneet, ja että riisuutuneena olin kaikin puolin yahoon kaltainen, erona vain vaaleampi ihoni, heikompi karvankasvu ja lyhemmät kynnet. Hän kertoi vielä, kuinka olin yrittänyt saada hänet uskomaan, että kotimaassani ja muissa maissa yahoot esiintyvät hallitsevina, järjellisinä olentoina ja pitävät houyhnhnmejä orjinaan, sanoi havainneensa minussa kaikki yahoon ominaisuudet, joskin niitä oli hiukan hienontanut jonkinlainen järjen häive, joka kuitenkin oli houyhnhnmien järkeen verrattuna yhtä ala-arvoinen kuin tämän maan yahoot minuun verrattuina. Olin muun muassa maininnut hänelle, että kotimaassani oli tapana kuohita nuoria houyhnhnmejä, jotta ne muuttuisivat säyseämmiksi; leikkaus oli helppo ja vaaraton, ja eihän ollut häpeä oppia viisautta luontokappaleilta, samoinkuin muurahaiselta opitaan ahkeruutta ja rakennustaitoa pääskyltä (niin käännän sanan lyhannh, vaikka se oikeastaan merkitsee paljoa suurempaa lintua). Hänen mielestään voitiin menetelmää soveltaa tässä maassa eläviin nuorempiin yahooihin; ne muuttuisivat siten myöntyisämmiksi ja käyttökelpoisemmiksi, ja samalla saataisiin yhden sukupolven aikana koko suku sammumaan tarvitsematta yhtäkään surmata. Sillävälin oli houyhnhnmejä kehoitettava harjoittamaan aasiviljelystä; aasit olivat kaikin puolin kelvollisempia eläimiä, ja sitäpaitsi oli niistä se etu, että ne kelpasivat palvelukseen jo viiden vuoden ikäisinä, toiset sitävastoin vasta kaksitoista vuotta täytettyään.
Enempää ei isäntäni katsonut tällä kertaa voivansa kertoa minulle siitä, mitä oli suuressa kansalliskokouksessa tapahtunut. Hän suvaitsi salata erään minua henkilökohtaisesti koskevan yksityisseikan, jonka onnettomia seurauksia jouduin pian kokemaan, kuten lukija saa aikanaan kuulla, ja jota pidän kaikkien elämässäni myöhemmin kokemieni onnettomuuksien syynä.
Houyhnhmeillä ei ole kirjallisuutta, ja siitä syystä kaikki heidän tietonsa on suullista perintätietoa. Mutta koska voi sattua ainoastaan harvoja huomattavia tapauksia niin yksimielisen, luonnostaan kaikkiin hyveisiin taipuvan, kokonaan järjen vallitseman ja muista kansakunnista täydellisesti erotetun kansan keskuudessa, niin he voivat säilyttää historialliset tiedot helposti tarvitsematta muistiansa rasittaa. Olen jo aikaisemmin huomauttanut, etteivät heitä vaivaa minkäänlaiset taudit ja etteivät he sen vuoksi ollenkaan kaipaa lääkäreitä. Heillä on kuitenkin erinomaisia yrteistä valmistettuja lääkkeitä terävien kivien vuohisiin tai kaviolihaan leikkaamien naarmujen ja haavojen samoinkuin muidenkin ruumiinosien vammojen parantamiseksi.
He laskevat vuotensa auringon ja kuun kiertoajan mukaan, mutta eivät käytä viikkojakoa. He tuntevat sangen hyvin mainittujen taivaankappalten liikkeet ja ymmärtävät pimennysten syyn, mutta pitemmälle eivät heidän astronomiset tietonsa ulotu.
Runouden alalla täytyy tunnustaa heidän voittavan kaikki muut kuolevaiset. Heidän oivalliset vertauksensa ja tarkat ja täsmälliset kuvauksensa ovat tosiaankin verrattomat. Kumpaakin lajia sisältyy runsaasti heidän runoihinsa, joissa yleensä kuvaillaan jaloa ystävyyttä ja hyväntahtoisuutta tai ylistetään niitä, jotka ovat suoriutuneet voittajina kilpajuoksuista tai muista ruumiinharjoituksista. Heidän asumuksensa ovat tosin erittäin yksinkertaiset ja koruttomat, mutta eivät epämukavat, vaan hyvinkin kelvolliset suojelemaan heitä liialliselta helteeltä ja pakkaselta. Heidän maassaan kasvaa eräs puu, joka neljänkymmenen vuoden ikään ehdittyään irtautuu juuristaan ja kaatuu ensimmäisen rajusään sattuessa. Sen runko on aivan suora, houyhnhnmit teroittavat toisen pään leikkaavalla kivellä (he näet eivät tunne raudan käyttöä), lyövät sellaisia paaluja maahan kymmenen tuuman päähän toisistaan ja punovat kauranolkia tai toisinaan risuja niiden väliin. Katto ja ovet valmistetaan samalla tavalla.
Houyhnhnmit käyttävät etukavioittensa vuohista niinkuin me käyttelemme käsiämme ja paljoa taitavammin kuin aluksi voin kuvitellakaan. Minä näin erään perhekuntaamme kuuluvan valkoisen tamman niillä keinoin pujottavan langan (minun sitä tarkoitusta varten lainaamaani) neulaan. He lypsävät lehmänsä, niittävät kauransa ja suorittavat kaikki käsiä vaativat toimet samalla tavalla. Heillä on eräänlaisia kovia piikiviä, jotka he toisia kiviä apunaan käyttäen hiovat kiiloja, kirveitä ja vasaroita vastaaviksi kojeiksi. Näistä kivistä valmistetuilla aseilla he niittävät heinää ja leikkaavat kauraa, joka kasvaa villinä erinäisissä pelloissa. Yahoot vetävät lyhteet rattailla kotiin, ja palkolliset puivat katetuissa vajoissa polkemalla irti jyvät, jotka sitten säilytetään aitoissa. He valmistavat jonkinlaisia karkeita savi- ja puuastioita kovettaen ensinmainitut auringonpaisteessa.
Ellei satu tapaturmaa, kuolevat he ainoastaan vanhuuttaan, ja heidät haudataan kaikkein syrjäisimpiin paikkoihin. Ystävät ja sukulaiset eivät ilmaise iloa enempää kuin suruakaan heidän poismenonsa vuoksi, eikä kuoleva osoita mitenkään valittavansa maailmasta lähtemistä, ei enempää kuin lähtiessään kotiin jonkun naapurinsa luota. Muistan isäntäni kerran sopineen erään ystävänsä ja hänen perheensä kanssa siitä, että viimeksimainitut tulisivat hänen luoksensa jonkin tärkeän asian tähden; mutta määrättynä päivänä saapuikin myöhään illalla vain vaimo kahden lapsensa keralla. Vaimo pyysi kahteen kertaan anteeksi. Ensinnäkin miehensä puolesta, joka hänen ilmoituksensa mukaan oli saman päivän aamuna shnuwnh. Sana on heidän kielessään erittäin ilmehikäs, mutta sitä on vaikea kääntää. Se merkitsee ensimmäiseen emoon palaamista. Myöhäisen saapumisensa puolustukseksi hän sanoi, että kun hänen miehensä oli kuollut myöhään aamupäivällä, hän oli neuvotellut palvelijansa kanssa aika kauan, mihin vainajan ruumiin hautaisivat. Mikäli voin huomata, oli hän luonamme yhtä hilpeä kuin kaikki toiset. Hän kuoli kolme kuukautta myöhemmin.
He elävät yleensä seitsemänkymmentä tai viisikahdeksatta, sangen harvoin kahdeksankymmentä vuotta. Muutamia viikkoja ennen kuolemaansa he tuntevat vähitellen raukenevansa, mutta tuskattomasti. Sinä aikana käyvät ystävät usein heidän luonansa, koska he itse eivät voi liikkua ulkosalla yhtä vaivattomasti ja hauskasti kuin tavallisesti. Kymmenen päivää ennen kuolemaansa, jonka ajan he melkein poikkeuksetta täsmälleen arvaavat, he kuitenkin lähtevät vastavierailulle lähimpien naapuriensa luo yahooiden vetämissä mukavissa ajoneuvoissa, joita he eivät käytä ainoastaan tässä tilaisuudessa, vaan myöskin vanhemmittain pitkillä matkoilla tai tapaturmaisesti menetettyään liikkumiskykynsä. Suorittaessaan näitä vastavierailuja sanovat kuolevat houyhnhnmit ystävilleen juhlalliset jäähyväiset, ikäänkuin olisivat lähdössä johonkin kaukaiseen seutuun, missä aikovat viettää elämänsä loppuajat.
En tiedä, kannattaako mainita, ettei houyhnhnmien kielessä ole yhtäkään pahaa ilmaisevaa sanaa, lukuunottamatta niitä, jotka on johdettu yahooiden rujoutta ja kehnoja ominaisuuksia vastaavista käsitteistä. Niin he mainitsevat palvelijan typeryyttä, lapsen hairahdusta, kiveä, joka viiltää heidän jalkaansa, jatkuvaa rumaa tai vuodenaikaan sopimatonta säätä ja muuta sellaista lisäämällä sanaan määreen yahoo. Esimerkiksi hhnm yahoo, whnaholm yahoo, ynlhmndwihlma yahoo, ja huonosti rakennettu talo: ynholmhnmrohlnw yahoo.
Varsin mielelläni kuvailisin laajemmin tämän mainion kansan tapoja ja hyveitä, mutta koska aikomukseni on aivan pian julkaista tätä asiaa käsittelevä erikoinen nidos, viittaan tässä vain siihen ja käyn kertomaan omasta surkeasta kohtalostani.