Ihmisten kapina

TOINEN NÄYTÖS

Unionin laivatelakka. Erään valmistumaisillaan olevan jättiläishöyrylaivan yläkansi. Taka-alalla vasemmalla matala koneenkäyttäjäin välihytti, jonka laidassa melkein permannon tasalla kolme pyöreätä ikkunaa. Sen yläpuolella ylähytti, jonka seinässä on suorakaiteen muotoisia ikkunoita. Ylhäältä näyttämölle alas riippuu oikealla taka-alalla köysi. Taustassa: jättiläismäinen nostokraana, jonka takana näkyy mahtavia piippuja ja mastoja. Näyttämön permanto on täysin "rytmillinen". Ylähytin oikealla puolella ja sen edessä, välihytin kannella, kapeahko liikkumisala. Ja muuten viettää permanto asteittain etualaa kohti ja oikealle, päätyen täällä välikannelle vievään leveään portaikkoon. Pääsy näyttämölle ja täältä pois tapahtuu mahdollisimman moneen suuntaan..

On yö ennen aamun valkenemista.

I KOHTAUS

(Ernst ja "Catilinan pojat" tulevat, yksitellen ja parittain, eri puolilta, jokaisella sähkölamppu kädessä, puettuina mustiin viittoihin; kerääntyvät ryhmäksi etualalle. Lamput valaisevat keskustelijain kasvot).

ERNST

Kuulkaa, te myöhäsyntyiset "Catilinan pojat", jos aurinko vielä nousee, näkee se meidät joko' kurjuudessa tai kunniassa. — Lucius, mitä sanot?

LUCIUS

Ukko voittaa liian helpolla.

ERNST

Siltä näyttää. (Hammasta purren). Hänellä on järjestelmä.

LUCIUS

Ja jos voittaa, voittaa tänään.

KAIKKI

Ja silloin?

ERNST (inhoten).

Mitäs muuta: ryysyissä maleksiva rauha. Kyräilevän joukon ja pöyhkeileväin herrain ikuinen pikkusota.

KAIKKI

Ja meille?

ERNST (synkästi).

Kiristäjäin ja kerjureitten luihu elämä tai työ — —

KAIKKI

Työ — —

ERNST

Inhoittava työ — —

KAIKKI (kuin inhosta väristen).

Työtä — — Ei koskaan.

ERNST

Sinä kavala Sergius, keksi jotain.

SERGIUS

Jos toinen voittaa, on autettava toista, Huggs ei saa voittaa, Uniooni ei saa voittaa.

GAIUS MANLIUS

Räjähdys, murhapoltto! (Alahytin kolme pyöreätä ikkunaa valaistuu toinen toisensa jälkeen ja samalla taustalla mastovalot ja nostokraanan kopin ikkuna).

LUCIUS

Tulet syttyvät!

KAIKKI (kavahtavat hajaantuakseen).

ERNST

Seis. Gaius Manlius on oikeassa. Jos Huggs voittaa tänään, voittaa hän kokonaan. Sitä ennen — — sen estämiseksi —

GAIUS MANLIUS

Huggsin telakat tuleen.

KAIKKI (hyväksyvä nurina).

ERNST

Menkää: Gaius Manlius johtaa. Minä jään ja Lucius myös. ("Catilinan pojat" katoavat oikealle; Luciukselle).

Välikannelle — — Minä jatkan suunnitelmaa, sinä vuotat merkkiä — —
(Vetäytyy vasemmalle ja Lucius oikealle).

II KOHTAUS

(I koneenkäyttäjä pistää päänsä esiin keskimmäisestä ikkunasta, II koneenkäyttäjä samalla oikeanpuolisesta. Samassa syttyvät valot myös ylähytin ikkunoihin, jolloin näyttämö tulee huomattavan valoisaksi).

I KONEENKÄYTTÄJÄ

Huomenta, kaverit!

II KONEENKÄYTTÄJÄ

Terve.

I KONEENKÄYTTÄJÄ

Kohta seilataan, pojat.

III KONEENKÄYTTÄJÄ (pistäen päänsä vasemmanpuolisesta ikkunasta).

Eipäs seilata.

II KONEENKÄYTTÄJÄ

Krouvista krouviin, jos ei merellä

I KONEENKÄYTTÄJÄ

Seilataanpas! Huomenna tämä laiva vesille ja koematka.

III KONEENKÄYTTÄJÄ

Vaikka ähkyisit, luuletkos änähtävän! Huggsille mennään, jos on huhussa totta — —

II KONEENKÄYTTÄJÄ

Ja vaikka pojakseen ottaisi, eipä — ohoo — — Eivätpä nuo näy pysyvän omatkaan pojat

III KONEENKÄYTTÄJÄ

Mitäs höyrytät — — konjunktuurit ne on köyhälistölläkin. (Nauraa höröttävästi).

III KOHTAUS

(Laivapoika on keskustelun aikana laskeutunut köyttä myöten oikealle; päästyään maahan hän ottaa povestaan kirjeen. Samassa tulee vasemmalta kiireisesti Gertrud laaja olkaliina verhonaan, pelokkaana, ympärilleen vilkuillen).

GERTRUD (huomattuaan pojan).

Tiedätkö poika — —

LAIVAPOIKA (nokkelasti).

Tiedän — — (nipistäen Gertrudia korvasta). Nätti olet — — sinä peevelin pakana! (Gertrudin kavahtaessa kauvemmaksi). Tuletko välikannelta? Vai ruumasta asti? Kuule, älä viitsi välittää niistä lämmittäjistä. Katsos, ne lurjukset ovat tottuneet sellaiseen pätsiin, ettei niille riitä minkään naikkosen kuumuus — —.

GERTRUD (on vetäytynyt välihyttiä kohti; samassa kuuluu ikkunoista koneenkäyttäjäin karkea röhönauru; kavahtaen keskinäyttämölle; äkkiä, käskevästi).

Hae tänne insinööri Straum!

LAIVAPOIKA (viheltää pitkään, juoksee ylähytin ovelle, avattuaan). Täällä olisi kirje — — Ja kaunis tyttö, ihan enkelin mallia! (Juoksee portaita alas, pysähtyy Gertrudin eteen; epävarmana, ihailevasti). Kuka sinä sitten olet? sano nimesi.

GERTRUD

Sinä olet tuhma poika.

LAIVAPOIKA (katupoikamaisen reippaasti).

Olenpa niinkin. — — Mutta sinä olet kaunis. — (Katoaa oikealle).

KONEENKÄYTTÄJÄT (katsovat ikkunoista. Valot vähitellen sammuvat. Sijaan tulee aamuhämärä, joka nopeasti vaihtuu täydeksi päiväksi).

IV KOHTAUS

(Straum tulee ylähytin ovesta, huomaa Gertrudin, kiirehtii alas näyttämölle).

STRAUM (ilossa ja pelossa).

Gertrud? —

GERTRUD (kiirehtii lähelle; kiihkeästi).

Pelkään teidän puolestanne. Isäni on vannonut niin, se on hirveätä — — teidät juuri hän tahtoo tuhota — — Te olette turmellut hänen poikansa, niin hän hokee — — Olette vaarassa — —

STRAUM

Se on minulle ilosanoma, siksi että — — te sen toitte; ette pelännyt vaaroja, tulitte — — (Vetää Gertrudin puoleensa).

GERTRUD (arastaen, kääntyen poispäin, muita hymyillen onnellisena).

Antakaa minulle — — lupaus.

STRAUM

Lupaan kaikki.

GERTRUD

Ettehän salli isälleni tapahtuvan — — mitään pahaa?

STRAUM

Suojelen häntä kaikella voimallani.

GERTRUD (ilostuneena).

Olette jalo mies!

STRAUM (kuumasti).

Tämä on enemmän kuin jaloutta — —

V KOHTAUS

(Robert tulee ylähytistä kirje kädessä).

ROBERT (korokkeelta).

Katsokaa! Huggsin telakkain työläisten ja kaivosmiesten kirjelmä. He ovat tulossa tänne, (tullen alas; Straumille). Nyt on ratkaisun päivä — — Vihdoinkin, lue. (Kääntyy sisarensa puoleen Ihmettelevin elein).

STRAUM (otettuaan kirjeen).

Huggsin tarjoukset?

ROBERT

Lue.

STRAUM

Hirvittävät! (Lukee hätäisesti). "Kaivosmiesten kaikki vaatimukset täytetään; telakoilla kaikille kaksinkertaiset palkat ja niille, jotka saapuvat Unioonin telakoilta, kolminkertaiset —"

VI KOHTAUS

(Fox vasemmalta).

FOX

"Mutta jos työläistemme toverit jäävät työhön Unioonin telakoille, pannaan toimeen sekä kaivoksissa että telakoilla yleinen työnsulku". Niin kuuluu jatko. Ja lisäksi: Trustin kaupoissa työläisille kolmanneksen alennus. Se merkitsee: Unioonin liikevaihto lakkaa, kapitaalimme ei riittä.

STRAUM (synkkänä).

Tätä kilpailua emme kestä.

ROBERT (joka on kävellyt mietteissään edestakaisin).

Emme, ei ainakaan pelkällä kapitaalilla. Mutta me kilvoittelemme. Sillä minulla on ajatus, joka ei ole missään Huggsin kalkyyleissä numeroitu — —.

FOX

Robert herra, jos palaatte isänne luokse, jää kaikki ennalleen.

ROBERT

Ennalleen? Siis kuolemaa pahemmaksi. Menkää.

FOX

Menen, hän itse tulee.

ROBERT

Tämä päivä voi olla odottamattomien sattumien päivä. Saattaa käydä vaikeaksi vastata hänen turvallisuudestaan.

FOX

Hän vastaa kyllä itse itsestään. (Poistuu. Alkaa kaukaa kuulua työläisten laulama "Ihmisten kapina").

Rinnasta rintahan elämän voima, naisesta lapsehen auringon riemu. —
Taakkoja kannamme kärsimystä emme.

(Laulun alkaessa kuuluu tulevan välihytin vieritse alhaalta nousevia portaita myöten koneenkäyttäjät; pysähtyvät kuuntelemaan, aluksi vartalo vain osaksi, sitten kokonaan näkyvissä; poistuvat pian oikealle).

VII KOHTAUS

(Graciosa on laulun alkaessa tullut ylähytistä korokkeelle, kulkee laulun aikana Robertia kohti).

GRACIOSA (painautuen Robertin puoleen). Robert, kuinka peloittavan yksinäinen hän mahtaakaan olla.

ROBERT

Karitsat ovat aina välttäneet petoa, ihmiset Huggsia.

GRACIOSA

Mitä teet, jos tuo peto kaatuu haavoitettuna eteesi?

ROBERT (hermostuneena).

Miksi kyselet?

GRACIOSA

Olet hänen poikansa.

GERTRUD (Straumille).

Minun täytyy lähteä.

STRAUM

Jääkää. Tulkoon tappio tai voitto. Te ette saa olla silloin kaukana.

GERTRUD (Straumille).

Niin — — jossain piilossa ja kuitenkin lähellä — —

ROBERT (ajatuksissaan).

Meillä Huggseilla ei ole isyyttä, ei veljeyttä ei äitiä, ei poikaa — —

GERTRUD (Straumille; jatkaen edellistä ajatustaan).

Se lienee onnellisinta — —

ROBERT (jatkaen).

Vain taistelu maailman tähden.

GRACIOSA

Miten tuomitset hänet?

GERTRUD (Straumille).

Oletteko leikkinyt koskaan piilosilla? Olla yksin ja odottaa jännittyneenä, koska löytäjä tulee, se ihanasti pelottava — —

STRAUM (vetäen Gertrudin voimakkaasti puoleensa).

Vien teidät turvalliseen piiloon — — (Lähtevät kohti ylähytin portaita; pysähtyvät portailla, kavahtavat kuin nähden pahaa ennustavan aaveen).

ROBERT (johon Graciosa katsoo yhä kysyvästi; ikäänkuin löytäen pelastuksen).

Hän on noussut maailmaa vastaan, hänet myöskin tuomitkoon koko maailma, en minä.

VIII KOHTAUS

(Ernst tulee hitaasti vasemmalle, jää tuijottamaan Robertia ja
Graciosaa, jotka eivät huomaa häntä).

GRACIOSA (Robertille; kuin löytäen innostavan ajatuksen).

Minä tahtoisin viedä hänet maailmasta pakoon, sinne omalle saarelleni. Jospa hän vain näkisi miten maissipellot kiertävät tulivuoren rinnettä ja miten sininen meri hamuilee niiden liepeitä sieltä alhaalta — — nöyrästi ja uskollisesti, vaikka onkin mahtava ja suuri. (Ilostuen). Juottaisin maitoa kuin sinulle ja silpoisin hänen syötäväkseen puhtaimmat ytimet — — hoitaisin kuin tytär isää — —

ERNST (nauraen).

Näinkö täällä taistellaan? Parittain kuin Noakin arkissa kaniinit ja karitsat.

GERTRUD

Veljeni — —

ERNST

Veljeys on ylenyleistä tähän aikaan, ei perheenomaista. (Viitaten Robertiin). Hän voittaa tai minä. — Ukko parka? Lopultakin vain testamentti ja riitakapula.

ROBERT (halveksuvasti).

Nautiskelija, aurinko on jo korkealla, mene humaltumaan — —

ERNST

Menen kansaa vastaan ja hoidan sankaruutta, tosin epäprofeetallista, mutta — — uudenmallista. Odota! (Poistuu hitaasti oikealle. Samassa kuuluu jälleen aivan läheltä "Ihmisten kapinan" toinen säkeistö).

Taivasten salama lyököhön maahan, hautojen tuhkasta purppuralintu.
Kuoleman kestämme, katkeruutta emme.

(Heti laulun alkaessa Straum johtaa Gertrudin ylähyttiin ja palaa itse takaisin. Robert johtaa Graciosan taka-alalle. Graciosa jättää hyvästi Robertille pelokkaana ja tuskaisena, kuin eroaisi taisteluun lähtevästä; Robertin eleet ja ilmeet osoittavat iloista uskoa voittoon; Graciosa nousee portaita ja katoo myöskin ylähyttiin).

IX KOHTAUS

(Työläiset tulevat, yhä laulaen paria viimeistä säettä, oikealta ja levittäytyvät osaksi myös etualalle, joten syntyy vaikutelma, että työläisjoukko ulottuu laajana armeijana näkymättömiin oikealle. Cox, kaivosmiesten johtaja, ja Head, Huggsin telakkatyöläisten johtaja, työläisten etunenässä).

COX

Kaivosmiesten on tärkeätä tietää, miten vastaa Uniooni Huggsin tarjouksiin.

HEAD

Ja meille — — telakkatyöläisille on kyseessä, päästäkö herroina yläkannelle vai ryömiäkö pohjaruumaan. Kestääkö tällä telakalla saalingit ja raakapuut vai rysähtääkö isomasto mereen? — Siitä olisi nyt saatava tieto.

STRAUM (tunnustellen).

Mitä teette, jos meidän telakkamiehet pysyvät työssään, huolimatta — —

HEAD

Myötäiseen vai vastahankaan, miten päätetäänkin: yhteen ne — — -päätökset ruuvataan niin telakoilla kuin kaivoksissa. Ei ole muusta vielä sovittu.

STRAUM

Mikään inhimillinen voima ei kykene nyt, yhtäkkiä, tätä telakkaa laajentamaan nelin-, viisinkertaiseksi — —

HEAD

Siinä sitä ollaan — —

COX

Myös kaivostyö joutuu sulkuun, jos eivät täkäläiset siirry Huggsin telakoille, älkää unohtako sitä.

HEAD

Jos koura sinne tai kaikki tänne, siinä on asioitten runko. Onko
Unioonilla lisätä perävannas ja ruoripuu?

STRAUM

Olemme varustautuneet kilpailuun, emme yli järjellisten rajojen syöksyvää itse-hävitystä ja kaiken-hävitystä vastaan. Tämä on ennenkuulumaton yllätys. Myönnän: tänä hetkenä on teidän käsissänne tämän telakan kohtalo.

III KONEENKÄYTTÄJÄ

Ei meidän, vaan Huggsin!

ROBERT (astuen esiin).

Juuri teidän! (Hetken hiljaisuus).

III KONEENKÄYTTÄJÄ

Kylläkai — — Huggsin kourasta raha tai kurniva maha! Valitaanko, pojat?

ROBERT

Teidän edessänne punnitaan tänä hetkenä kahta maailmaa eikä vaan nälkäviikkoa ja viikkopalkkaa. Valitkaa, ettekä pääse valitsemasta. Nyt ei punnita ainoastaan teidän sydäntänne, vaan myöskin teidän aivonne!

JOUKKO (eri huudahduksia).

Kuulkaa! Aivot? Jokos niitäkin tarvitaan?

ROBERT

Juuri niitä. Ennenkuulumatonta tunnottomuutta vastaan on asetettava — ennenkuulumaton ihmisten kapina.

JOUKKO (valtava suosion kohina).

ROBERT (vaimentaen lujalla liikkeellä nopeasti äänet).

Ei, ei! — Jälleenkö kuuntelette verenne kohinaa, ette aivojenne? Barrikaadeista ei ole nyt kysymys — — Nyt on edessänne rauhallinen yhteisuhri.

III KONEENKÄYTTÄJÄ

Apostolit ovat ennenkin saarnanneet.

I KONEENKÄYTTÄJÄ

Ja aina on saatu itse haavat nuolla.

JOUKKO (suosion kohinaa).

COX

Kuunnelkaa häntä. Te tunnette minut kaikki. Olin Huggsin palvelija. Luovuin hänestä, koska näin, että ihminen ei syö enää leipäänsä otsansa hiessä, vaan myrkyllä sekoitettuna. Huggs tärvelee päivästä päivään meidän sielujamme, miehet, siitä on nyt kysymys.

III KONEENKÄYTTÄJÄ (pilkallisesti).

Ollaankos tässä jo viimeisellä tuomiolla!

COX (vakavasti, lujasti).

Ollaan, siellä juuri ollaan.

ROBERT

Totta on, että apostoleita on teillä ollut tähän saakka monta. He ovat liikuttaneet teidän sydäntenne veret. Te olette syöksyneet barrikaadeille kuin sankarien lauma sortoa vastaan. Veren kohina ja paine oli teidän kaikkien suonissa sama, ja te hurmaannuitte sen yhteiskohinasta. Se oli joukkosielun veriuhri. Se oli viime vuosituhannella kaunis. Nyt ei se auta enää ketään eikä teitä.

III KONEENKÄYTTÄJÄ

Herra ei taida tietää, että helpompi on vuotaa verta kuin nähdä nälkää — —

ROBERT

Ja olette oppineet kuitenkin toisenkin keinon. Te kestitte lakkoaikojen nälkäviikot voittaaksenne itsellenne edes alkeelliset elämänehdot. Se oli teille pakko. Jokaisen itsesäilytysvaisto vaati enentämään huomisen leipää. Ei ollut silloin kysymys rikkaudesta ja nälästä, vain nälästä ja nälän torjumisesta. Mutta nyt on. Huggs tarjoo teille kokonaisen omaisuuden, tai — jollette taivu — nälkäviikkoja. Ja mitä varten?

JOUKKO

Niin, mitä varten? Selitys! Kuulkaa!

ROBERT

Jos tämän telakan laivat valmistuvat kaikki, jatkuu Unioonin tuotteiden ja — ennenkaikkea — raaka-aineiden ja viljan vienti Eurooppaan, jos eivät, tyrehtyy kaikki: sikäläiset tuotantolaitoksemme lakkaavat pitkäksi aikaa käymästä, työttömyys ja nälkä uhkaa koko maanosaa — —

JOUKKO

Luonnotonta! Hullua!

COX

Tämän kaiken hän tekee, jotta hänen maapalloa kiertävä käärmeensä pääsisi puremaan omaa pyrstöänsä.

ROBERT

Hyljätkää Huggsin tarjoama rikkaus, asettakaa lakko työnsulkua vastaan sekä Huggsin telakoilla että kaivoksissa. Siinä on rauhallinen yhteisuhri, joka estää Huggsin kaiken-monopoolin täyttymästä — —

(Hetken hiljaisuus).

X KOHTAUS

(Gertrud, ja hetken kuluttua Graciosa ilmestyvät taka-alan korokkeelle).

LAIVAPOIKA (astuen esiin; katsoen Gertrudiin ihastuneena kuin ilmestykseen).

Katsokaa!

JOUKKO (katsoo kirkkaassa valaistuksessa seisovaa Gertrudia vaieten ja ihailevasti).

LAIVAPOIKA

Pelkäättekö, isot miehet?

ROBERT

Vastatkaa ja todistakaa, että joukkosielu on saanut sydämen lisäksi myöskin aivot.

GERTRUD (korokkeelta; saaden yhtäkkiä rohkeuden; suloisesti).

Uskokaa veljeäni, hyvät miehet—

HEAD (kääntyen joukon puoleen).

Totisesti, tämän me teemme, ja vakaalla järjellä.

I KONEENKÄYTTÄJÄ

Huggsin almut laidan yli mereen!

JOUKKO (vakavasti, valtavasti).

Sen teemme! Teemme! (Äkkiä lakkaa huuto, kaikki kääntyvät tuijottamaan taka-alan korokkeelle).

XI KOHTAUS

(Huggs, puettuna pitkään, laajaan päällysnuttuun, seisoo korokkeella.
Hetken hiljaisuus).

HUGGS (synkästi, lujasti).

Työläiset, teidät on petetty.

HEAD (uhkaavasti).

Ketkä pettävät?

HUGGS (osoittaen Robertia ja Straumia).

Nuo herrat tuossa. (Astuu korokkeelta, jolloin työläiset vetäytyvät taaksepäin, niin että vain pienehkö ryhmä ja johtajat jäävät enää näkyviin oikealle. Gertrud ja Straum siirtyvät taka-alalle vasemmalle).

HEAD (Huggsille).

Kuuliko herra, että työläiset päättivät ryhtyä lakkoon Huggsin telakoilla ja kaivoksissa?

HUGGS

Ryhtykää, mutta sillä ette pelasta Eurooppaa. Se kohtalo, jonka nämä herrat väittivät voivansa estää, on jo täyttynyt. Tämän he jättivät teille sanomatta houkutellakseen teidät mielettömään tekoon.

COX

Meitä ei peloiteta sanoilla.

HUGGS

Venäjän viljavarastot on suljettu, Aleksandrian viljamarkkinoille ei tule Saharasta tonniakaan. Täältä, Amerikasta, on kaikki viljanvienti keskeytetty. Teuraskarjoistamme ei lähetetä Eurooppaan palastakaan lihaa. Miten käy silloin sen inhimillisen lihan, joka Euroopassa elää meidän armoillamme ja ylpeilee siitä ylellisyydestä, jota se sanoo kulttuurikseen. Sillä on nyt jäljellä saksalaiset patentit, ranskalaista shampanjaa, englantilaiset vaatteet ja rautaa, niin — — raudan saa se pitää raadellakseen itseänsä. — Voitte muuttaa tilanteen vain tahtooni taipumalla, kuten näette.

STRAUM.

Amerikan kaikki vilja ei ole Huggsin. Juuri tällä telakalla nousevalla laivastolla saa Uniooni tyydytetyksi Euroopan viljantarpeen omista varastoistaan.

HUGGS (kuivasti).

Olette myöhästyneet. Vaikka laivanne lähtisivät tänä päivänä satamasta, eivät ne ennätä estämään sekasortoa, jota siittävät parhaillaan mieliä kauhistavat huhut. Minä vain — päästämällä viljatulvan Venäjältä länteen — voin tyynnyttää mielet yhdessä päivässä. Valitkaa.

ROBERT

Tottakin, valitkaa! Tuossa on mies, jonka järjestelmään kuuluu nälkä ja rutto, sillä hän omistaa. Mutta me sanomme: Meidät omistetaan, meidät omistaa se kansa, joka isoo ja janoo, vaatettaa itsensä ja rakentaa koteja — —

HUGGS (keskeyttäen).

Juuri niin: minä omistan ja siksi tarjoan lisää. (Työläisille). Kaivoksissa kaksinkertainen palkka, kolminkertainen telakkamiehille ja täältä sinne siirtyville viisinkertainen. Kuukaudessa on teistä jokainen pohatta koko elämänsä ajaksi.

ERNST (ilmestyy oikealta taka-alan korokkeelle).

Tulipalo! Huggsin telakat ovat syttyneet tuleen! Katsokaa — — (Hetken hämmästynyt hiljaisuus). Juoskaa, pelastakaa parakeista ryysynne ja repaleenne. (Nauraa hohottavasti, tulee näyttämölle ja katoo vasemmalle. Joukko katoaa sekavan melun vallitessa oikealle. Robert, Gertrud, ja Straum seuraavat joukkoa. Huggs seisoo hetken liikahtamatta paikallaan, nousee sitten korokkeelle ja katoo oikealle).

(Näyttämö valaistuu tulipalon voimasta vuoroin luonnottoman kirkkaaksi, vuoroin hämärtyen, joten levoton valaistus ympäröi siellä liikkuvat ihmiset).

XII KOHTAUS

(Graciosa tulee ylähytistä, juoksee levottomana näyttämölle, aikoo oikealle).

ERNST (kiirehtien vasemmalta, pysähdyttäen Graciosan).

Graciosa! (Langeten polvilleen hämmästyneen Graciosan eteen, teeskennellen palavasti katumusta). Kuuntele minua. Voin pelastaa veljeni ja isämme, jos autat minua.

GRACIOSA (koettaen irtautua).

Päästä! Enkö ole nähnyt, että kieleltäsi valuu myrkky —

ERNST

Jos mielen katkeruus on myrkkyä, olet oikeassa. Pelasta minut siitä, kosketa sisaren-käsin tätä häväistyä otsaa ja sydämeni lientyy hyvittämään, tekemään nöyriä tekoja — —

GRACIOSA (eroten).

Älä kosketa minuun! Pelkään sinua — —

ERNST

Lapsuuteni nimessä, jonka isäni myrkytti uskomalla kaikessa Robertiin eikä missään minuun, joka teki valheesta minulle leikkikalun, sen uhallakin: nyt puhun totta, — — nyt tunnen — — isäni olleen oikeassa; Robert on suurempi minua — — Tahdon pelastaa hänet vaarasta.

GRACIOSA (hätääntyen).

Mistä? Uhkaako — —

ERNST

Sitä ennen: Sano, että uskot minuun, ja vaikka jäisit ainoaksi koko maailmassa, saan minäkin uskon, että elämä on antanut minulle anteeksi. En pyydä muuta kuin antaa itseni uhriksi — —

GRACIOSA

Mikä on tuo vaara?

ERNST

Sano, että uskot minuun! Muuten en jaksa nousta pelastavaan tekoon, sillä kostajan pakkopaita lamaa vielä lihakseni, vaikka heräsikin sydämessä katumus.

GRACIOSA

Mikä on uhrisi, sano?

ERNST (kääntäen kasvonsa Graciosan puoleen).

Voivatko kyyneleet valehdella? Katso — — Vuodata puolestani ainokainen kyynel — — yhteiskyynel — —

GRACIOSA (heltyen).

Poika parka — — Uskonhan toki.

ERNST (tarttuen Graciosan käteen; vetäen puoleensa; kuumasti).

Olet kaunis kuin saalis. (Graciosan säikähtäessä; muuttautuen taas nöyräksi). Ja suloinen kuin pyhimys — —

GRACIOSA

Puhu.

ERNST

Kuule siis: veljeni voi tulla isänsä surmaajaksi.

GRACIOSA

Valhe!

ERNST (nopeasti).

Ei hän, ei hän — — Mutta joukko hänen kannattajiaan — työläisiään on valmis tiukan tullen Huggsin murhaan. Sama joukko pani telakat tuleen. — Ei Robert, mutta johtajan niskoille lankee syy — — (Anovasti). Sanoit uskovasi — —

GRACIOSA

Me pelastamme hänet? Autatko minua?

ERNST (nousten; eroten).

Vaaran käydessä uhkaavaksi me viemme hänet turvaan —

GRACIOSA

Minun kotosaarelleni — —

XIII KOHTAUS

(Huggs ilmestyy oikealta korokkeelle, jää katsomaan yhä oikealle).

ERNST (kuulee ääniä).

Erotkaamme. Kukaan ei saa tietää salaisuudestamme, muuten — —

GRACIOSA

Ymmärrän — —

ERNST

Sinä saat hänet lähtemään, en minä.

GRACIOSA (poistuu oikealle).

ERNST (korokkeelta laskeutuvalle Huggsille; ivallisen terävästi).

Leikkivätkö ryysyläiset Huggsin selän takana kohtaloa?

HUGGS

Murhapoltto ei ole minun silmissäni kohtalo. Se oli vain sattuma, joka näytti minulle jälleen, miten hyvä on poikani Robert — —

ERNST

Totta kai — —

HUGGS

Hän yritti mahdotonta henkensä uhalla — — yritti pelastaa. (Itsekseen).
Onnellinen sattuma — — Nyt tiedän millä hänet voitan.

ERNST

Piru vieköön — —

HUGGS (miettivästi).

Ja toinen on sinun kasvojesi näkeminen. — Sinunkaltaistasi ei voi voittaa hyvyydellä, vain voimalla. Robertia ja minua ei lannista voima, mutta hyvyys.

ERNST

Mitä sanoitkaan?

HUGGS (kääntyen oikealle).

Mutta suuri, ennenkuulumaton sen täytyy olla.

ERNST (nauraen melkein iloisesti).

Isä parka — — olet oppilaani! (Noustuaan taka-alan portaikolle). Hyveen ja katumuksen näyttelyssä olen sinua edellä! (Korokkeelta). Olen poikasi edestä ja takaa. (Katoo oikealle).

XIV KOHTAUS

(Robert ja Graciosa oikealta).

ROBERT (isälleen).

Oli turha yrittää. Telakka on tulimerenä laidasta laitaan.

HUGGS

Tule lähemmäksi. Tämä taistelu telakoista on nyt heitetty tienoheen. Nyt en enää pakoita sinua, en uhkaa maailmaa, heitän pois kaiken, koko voimani. Vain hyvyydellä peitän sinut ja väkesi. Poikani, tule kanssani kotiin — — tulethan — —

ROBERT (Graciosalle).

Mitä tämä merkitsee?

GRACIOSA

Kuuntele häntä.

HUGGS

Tule äitisi kuvan eteen ja vanno, että hallitset testamenttini mukaan, niin — — saat jakaa puolet koko omaisuudestani köyhille, työläisille. Eikö riitä se hyvyyden määrä?

ROBERT

Asettaako hyvyyskin ehtoja? (Siirtyy vasemmalle).

GRACIOSA (Robertille).

Sääli häntä, etkö näe, että hänellä on ihmisen sydän. (Ohjaten Huggsia
Robertia kohti). Katso, Robert.

XV KOHTAUS

(Straum ja Gertrud kiireesti oikealta; kulkevat kohti taka-alan portaita, pysähtyvät näiden juurelle).

HUGGS (Robertille).

Tule, vanno. Ja puolet rikkaudestani saat siroittaa ympärillesi, sinä vuosituhansien ainoa Kroisos.

GRACIOSA

Ihmeellistä — —

ROBERT (puoliisi itsekseen).

Sehän voisi muuttaa koko maanosan elämän — —

HUGGS

Niin, ne almut kantaisivat hyvän hedelmän — —

ROBERT (punniten).

Lopultakin — — (äkkiä). Kenelle?

HUGGS

Kaikille. Ne kiertäisivät — —

ROBERT

Ja palaisivat?

STRAUM

Ne palaisivat kaikki takaisin Huggsin pankkiholveihin.

HUGGS

Mikä kiertää, se myöskin palaa ja menee taas — —

STRAUM

Ja toisi uutta voittoa!

HUGGS

Ehkä — — jos järjestelmä on nerokas — — (Robertille, kuin huomaamattaan innostuen; äkkiä alkaen). Se on parhain kaikista! Siroita rahaa, se palaa, anna almuja, saat ne takaisin ja voitoksi nöyriä selkiä, myö tavaraa, saat vielä enemmän voittoa, nuku rauhassa yösi ja kultaharkot kasautuvat jättiläisvuoriksi. (Sairaalloisen ihastuneena). Se on järjestelmistä nerokkain ja parhain — — (Lyyhistyy kuin väsyneenä erästä kulmaketta vastaan).

ROBERT (keskeyttäen).

Olet sairas, isä parka.

HUGGS (kavahtaen pystyyn; hetken vaitiolon jälkeen).

Sairas? minäkö sairas? — Niinkö? Hyvyyskö sairautta? Totta kai — —

ROBERT

Sen tulee olla luopumista.

HUGGS

Kukaan ei ole tätä ennen luopunut niin määrättömistä rikkauksista — —

ROBERT

Et luopunut järjestelmästäsi.

HUGGS

Järjestelmä? — Jättiläisaivot! Maailma itsessään. Ainoa jumaluus!

ROBERT

Jatkakoot ne siis toivotonta takomistaan. (Kääntyy, poistuu kohti koroketta).

HUGGS (julmasti, kylmästi; pysähdyttäen Robertin ehdottomasti). Kyllä! Ikuisesti. Mutta sinä jatkat vain maailmansotaan saakka, toiseen maailmansotaan. — Sen alkaminen on vallassani.

ROBERT (vavahtaen).

Sanoja, sanoja — —

HUGGS (kylmän tarmokkaasti).

Todistan ne. Miksi uhrasin suunnattomia summia saadakseni aikaan Saksan ja Venäjän liiton?

ROBERT

Heitit Saksan teollisuuden kitaan Venäjän luonnonrikkaudet, koska kone ilman maata ruostuu, ja maa ilman konetta on marto.

HUGGS

Puoliksi oikein, ei kokonaan. Miksi — Sahara-kysymyksen aikana — estin Saksan ja Italian aikoman sodan, vaikka olisin voinut sen turvin perustaa Pohjois-Afrikkaan vasallivaltion. Nyt sensijaan annoin puoliksi kummallekin suojelusherruuden Saharan alueisiin. Miksi?

ROBERT (tinkimättömästi; pohjimmaltaan kauhistuneena).

Mihin tähtäät?

HUGGS (riemuiten).

Englantiin! — Estin sodan säästääkseni velallisteni voimia Englantia vastaan, jonka tylsäjärkinen kansanvalta on synnyttänyt kaiken sen, mikä vielä estää valta-aatteeni toteutumasta — —

GERTRUD (peittäen korvansa käsillään, valittaen).

Isä, vaikene — —

STRAUM (tukahtuneesti).

Älkää vitkastelko — —

ROBERT

Eikä sinulla ole rajoja!

HUGGS

Ei, mutta teillä on. Maailmansota syntyy sinä hetkenä, jolloin Saksa,
Italia ja Venäjä saavat käskyni. — Tahdotko nähdä salaiset sopimukset?
Lähde mukaani, näytän ne — —

ROBERT (on alkanut levottomana liikehtiä).

En, en —'— uskon — — kaiken. (Puoliksi Straumille, puoliksi itsekseen).

Järki? Hulluus, hulluuden nerous! Mitä tämä on, sano!

STRAUM

Se on nerouden mielenvikaisuutta.

ROBERT (kärsivänä, toivottomana).

Tämä on kaiken ihmiselämän sammumista — —

HUGGS (katkerasti).

Luultavasti. Eikä kenellekään vahingoksi.

GERTRUD (kuin hätähuutona).

Sen olen nähnyt hänen silmistään — — koko elämäni ajan. Siksi olen vavissut hänen lähellänsä. Hänellä on se voima, hänellä on se voima — —

GRACIOSA

Ei, ei, älkää syyttäkö häntä. Ettekö näe, että hän on sairas.

HUGGS (todellisella tuskalla).

Olen poikani tähden kärsivä isä — — en sairas.

ROBERT

Olet Valheen isä — —

HUGGS

Olkoon, kunhan vain voitan sinut itselleni. Etkö näe, voit pelastaa, maailman, mutta vain itsellesi, et muille. (Kuuluu lähenevän kansanjoukon ääniä). Kuule, he tulevat Julista heille, että olet Huggsin trustien ylimmäinen herra: sota estyy ja he saavat almuja minun pöydältäni, niin että läkähtyvät. (Robertin vaietessa). Vaikenet? (Hyvillään). No, niin — — (Puoliksi itsekseen). Se olikin viimeinen valttini. Poikani — — (Pienehkön joukon työntyessä esiin; iloisen ystävällisesti). Miehet, älkää huolehtiko, vahinkonne korvataan.

HEAD (synkästi).

Nyt pani toimeen työnsulun Jumala — — sekin näyttää olevan meikäläisiä vastaan.

HUGGS

Mutta Jumalan sijainen maanpäällä on tällä kertaa puolellanne. Huggsin telakat rakennetaan tuhasta. Työtä riittää kyllä.

JOUKKO (ihmetyksen kohinaa).

HUGGS

Tuo tulipalo on vain ilotulitus! Nyt vietetään, katsokaas, juhlapäivää. Sillä tästä päivästä alkaen on Huggsin trustien herra — ja teidän isäntänne — mies, jota rakastatte. Tuossa hän on: Robert Huggs, poikani — —

ROBERT (kooten koko voimansa).

Älkää kuunnelko häntä. Muistakaa päätöksenne. Se oli lakko.

HUGGS (hätkähtäen).

Mitä? Eikö vieläkään? (Hetken vaitiolo; joukolle). Hän epäilee vielä. Mutta me yhdessä hänet taivutamme. (Äkkiä, kiihoittavasti). Etuja, summattomia etuja saatte, jos poikani suostuu luonnolliseen isänsä perintöön. Puolet pääomistani saa hän jakaa Huggsin työläisille yli koko tämän maan maaosan. Taivuttakaa hänet ja samana hetkenä olette perillisiäni kaikki — —

HEAD

Lakko pysyy!

JOUKKO

Eläköön Head, eläköön Cox! Robert!

HUGGS (liikehtii hetken raivoissaan, pysähtyy, katsoo joukkoa synkän päättävästi).

Murhapolttajat — —

HEAD

Varokaa heittämästä väärää syytöstä!

JOUKKO (kumeata murinaa).

HUGGS

Fox, Fox! — Olette oikeassa: armon aurinko tai kuoleman varjo.
(Uhkaavasti) Varjoni tulee.

XVI KOHTAUS

(Fox vasemmalta).

HUGGS

Fox, mitä tietoja Euroopasta? Ilmoita, kaikille.

FOX

Venäjä, Saksa ja Italia asettaneet joukkonsa liikekannalle. Englannin laivasto lähtenyt merelle suljetuin määräyksin.

HUGGS

Kuuletteko? Minäkin osaan sytyttää. Jatka.

FOX

Englannissa on julistettu yleinen asevelvollisuus. Sotaa pidetään varmana.

HUGGS

Mutta sodanjulistukset puuttuvat. Tiedättekö, miksi?

FOX

Englannin ja Saksan lentolaivastot kahakoineet Pohjanmerellä. Panaman kannaksella on Amerikan koko lentolaivasto, valmiina lähtöön.

HUGGS

Mutta lähtee vasta käskyni tultua. Samoin kuin sodanjulistukset. Ne lentävät rajojen yli Huggsin määräyksestä, jonka sanamuoto on valmis.

COX (tyrmistyneen hiljaisuuden jälkeen).

Mitä meiltä lopultakin vaaditaan?

HUGGS (Osoittaen Robertia).

Koska hän ei taivu, ei itsensä tähden, ei teidän, ei maailman — — te toimikaa: Hyljätkää hänet! Ja te — ennenkaikkea te — insinööri Straum, antakaa hyvitys poikani turmelemisesta: hyljätkää hänet. Hyljätkää hänet kaikki, ja Eurooppa pelastuu.

ROBERT (siirtyen ylemmäksi, kaikille, kuin selkeyden löytäneenä).

Nyt tiedän, veljet — — -nyt tiedän! Ei ole tarpeen kaikkien uhri, vaan yhden. — Lähden, ette näe minua enää. Mutta en ole palaava myöskään isäni luokse, sen vannon, ja hänen maailmansa sortuu — — (Kääntyen Graciosan puoleen). Graciosa — —

GRACIOSA (lähestyy, painautuen hänen lähellensä).

ROBERT

Me pakenemme autioimmalle saarelle — —

HUGGS (keskeyttäen;)

Suloista romantiikkaa. Ei auta kuitenkaan. Minulla ei ole aikaa odottaa. Kaikkien hylkäämänä tuhlaajapoikana tai omasta tahdostasi! Miten tuletkin, mutta tänään, tänään on sinun palattava. Muuten: maailma syttyy, ja sinä vaikeroit saarellasi jokainen aamu ja ilta: olisin voinut sen estää — —

ROBERT

Kiusaaja, lakkaa!

HEAD

Siinä se on lopultakin — — se ilmestyskirjan peto!

XVII KOHTAUS

(Ernst ja Lucius oikealta etualalle).

LUCIUS (Välittömästi Headin repliikin jälkeen).

Kuolema Huggsille!

GERTRUD (rientää isänsä lähelle, ikäänkuin häntä suojellakseen).

STRAUM (seuraa huolehtivana).

ERNST (hilliten Luciuksen; käskevästi).

Vaikene. Odota.

HEAD

Kuka täällä huutaa murhaa? Sitä en tarkoittanut.

HUGGS

Joka tapauksessa turhaa. Valitettavasti ei kuolemani merkitse rauhaa, vaan sotaa. Jos surmaatte minut, lennättää käskyni Eurooppaan Fox, jos hän kuolee, tekee sen hänen sihteerinsä, tällä on oma uskottunsa ja tälläkin vielä omansa Nyt ratkaistaan elämällä, ei pakenemalla.

ROBERT (isälleen).

Hyvä, olet saapa vastauksen, joka ei merkitse pakenemista. (Joukolle).
Miehet, neuvotteluun.

JOUKKO (katoo oikealle ja samalla Robert, Head ja Cox).

GERTRUD (kääntyy toivottomin elein Straumin ja Graciosan puoleen; lähestyy isäänsä pyytävin ilmein).

GRACIOSA (seuraa jännittyneen odottavana Ernstin aikeita).

LUCIUS (Ernstille).

Etkö kuullut? Hävitys alkaa, jos ukko kuolee — —

ERNST

Haava riittää.

LUCIUS

Entä veljesi?

ERNST

Toiset aseet. Ei lyijyllä eikä aivoihin, vaan sydämeen ja naisen kautta. (Graciosalle yli näyttämön). Graciosa, älä pelkää, tehtävämme alkaa. (Kääntyen vielä Luciuksen puoleen). Kun kuulet nimesi, ammu piilosta vasempaan olkaan, sydämen ohitse. Muista.

LUCIUS (vetäytyy oikealle).

ERNST (levottomana lähestyvälle Graciosalle; johtaen häntä vasemmalle).

Me pelastamme hänet. (Kuumasti). Maailma hävityksen helmaan, me saarellemme — — (Katsoen suoraan katsomoon). Lucius, valvo!

GRACIOSA

Kuka on Lucius?

ERNST (vetäen puoleensa Graciosan koko huomion). Kerron matkalla — — veljistäni uskollisin — —

STRAUM (on samassa kavahtaen kiinnittänyt katseensa oikealle ja heittäytyy Huggsin eteen).

GERTRUD (painautuu samassa Straumin suojaksi. Kuuluu laukaus. Hän sortuu kuolettavasti haavoitettuna).

HUGGS (horjahtaa nojalleen kulmaketta vastaan).

STRAUM (kumartuu Gertrudin puoleen, nostaa hänet syliinsä ja kantaa ylähyttiin).

GRACIOSA (on kiirehtinyt Huggsin luo, tutkii haavoittunutta).

ERNST (juoksee taka-alan korokkeelle).

Miesten joukko juoksee tänne!

XVIII KOHTAUS

ROBERT (tulee oikealta, lähestyy isäänsä kiihkeän levottomana).

HUGGS

Minulla ei vaaraa. Tyttäreni — —

GRACIOSA (Robertille; osoittaen ylähyttiä). Tuolla — —

ERNST (tullen alas korokkeelta; Robertille liikuttuneena).

Sällithän — — Graciosa ja minä pelastamme isän — —

ROBERT

Nopeasti, viekää turvaan — — (Poistuu ylähyttiin).

CATILINAN POJAT (tulevat joka puolelta).

ERNST (pelästyvälle Graciosalle). Älä pelästy. Suojelushenkiä.
(Catilinan pojille; osoittaen Huggsia). Auttakaa. (Näiden kadotessa
Huggs mukanaan vasemmalle). Koneet käyntiin.

GRACIOSA (kuin aavistaen pahaa).

Minne viet meitä?

ERNST

Graciosan saarelle — —

GRACIOSA

Niin, sinne — — (Katsovat vasemmalle).

ROBERT (tulee ylähytistä; kuin luullen äsken poistuneiden vielä olevan entisellä paikallaan).

Hän on kuollut! (Samassa kuuluu ilmaan nousevan lentokoneen surina; katsoo puoliksi pelästyneenä, rientää epätietoisena näyttämölle, jää katsomaan vasemmalle levottomana. Oikealta kuuluu lähestyvän joukon askelten töminä).

Väliverho.

KOLMAS NÄYTÖS

Näyttämö; Pihamaa Graciosan saarella. Vasemmalla taka-alalla pieni savimaja ovineen ja porraskivineen. Majan päätypuolessa reheviä, kukkivia hedelmäpuita, samoin oikealla. Näyttämö nousee loivasti taka-alaa kohti. Taustalla mahtava tulivuori, jonka rinteillä kiertää maissipeltoja. Oikealla taustalla sinistä merta. — On kirkas aamu.

I KOHTAUS

(Näyttämö on hetken tyhjä. Graciosa laulaa näkymättömissä oikealla; laulun alkupuolella tulee savimajasta Huggs, harmaantuneena, vanhuksena, vasenta käsivarttansa kantaen siteessä, mutta kuin ilon ja rauhan jälleen löytäneenä; kuuntelee laulua lempeästi hymyillen).

GRACIOSAN LAULU

Sisar pieni ja hymyilevin tuli kerran kesken hiljaisen leikin mun luokseni askelin aroin ja katsehin lymyilevin, kuin kantaisi sairasta lintua varoin tai sydäntä pientä itkuhun tyrehtyvää.

GRACIOSA (tulee viimeistä säettä laulaen näkyviin oikealta puettuna maalaismalliseen, värikkääseen pukuun ja kantaen hedelmiä koreissa ja esiliinassa).

ERNST (näkymättömistä; huhuillen kaukaa).

Graciosa! Graciosa!

GRACIOSA (joka on ehtinyt keskelle näyttämöä, vavahtaa, pysähtyy epätietoisena).

HUGGS (joka on loppusäkeitten aikana istunut savimajan porraskivelle, lempeän iloisesti).

Ernst on kuunnellut lauluasi ja kutsuu — —

GRACIOSA

Lauloin vain sinulle, isä. (Lähestyen; ojentaen esiliinastaan hedelmän). Kas tässä — — ensimmäisinä kypsyneet — — (Polvistuen Huggsin eteen, pannen hedelmän hänen käteensä). Sinä syöt ja Graciosa laulaa laulunsa loppuun. (Laulaa).

Oli otsalla kuutamo kuultavin, kun lyykähti polveni nojaan, oli silmissä murheen ikuinen ihme, kun nosti ne polttavin kyynelin ja kuiskasi, ripsillä sumea vihme: — Iso veli, lintua leikin — — katkesi siipi.

HUGGS (hyväillen Graciosan hiuksia).

Kaunis on laulusi: surua alla, mutta ylinnä samankaltanen riemuitseva ihme kuin on tullut minullekin — — pitkästä aikaa, (Nousten; puoliksi itsekseen, puoliksi Graciosalle, joka järjestelee loputkin hedelmät koriin). Tämä on suurta armoa. Etkö ymmärrä? Kaikkien rikoksien lisäksi olin tehnyt kuolemansynnin. Olin taistellut nuoruudenrakastettuni henkeä vastaan, vaikka palvoin hänen kuvaansa kuin Neitsyt Maariaa. Syntini ymmärsin vasta sinä hetkenä, kun laskeuduimme tälle pienelle saarelle. Heräsin kuin pitkästä kuoleman unesta. Mihin olinkaan tullut? Niin kyselin itseltäni. Tuon tulivuoren rinteet olivat vieraita ja tuttuja. Jokainen polku oli outo ja läheinen. Äkkiä muistin: täällä, juuri tällä saarella olin viettänyt viikkoja rakastettuni kanssa. Sinun saaresi oli meille kerran onnellisten saari — — Sitä muistoa vastaan olin tehnyt kuolemansynnin — —

GRACIOSA

Kunpa ei kukaan ottaisi sitä meiltä pois — —

HUGGS

Miksi epäilet. Hän johti minut tänne kädestä pitäen ja avasi silmäni näkemään: valta on mitättömyys. Juuri sortumiseni maahan johti minut onneen. Tuska oli harmentanut hiukseni tällaiseksi, nousin sairasvuoteeltani vanhuksena. Mutta hän, hän ainoa antoi minulle samana hetkenä lapsen mielen. Siitä olen onnellinen.

GRACIOSA (hoivaavasti; hyväillen).

Elät kuin unessa, et ole vielä kokonaan toipunut.

HUGGS

Ei niin, Graciosa, koko miehuuteni ajan kamppailu on minusta kuin hämärä uni. Vain sen alku ja päätös on nyt todellista, ainoata todellisuutta.

GRACIOSA (kuin purkaen kauvan kätketyn tuskallisen epäilyn).

Mutta missä on Robert? Miksi hän viipyy?

HUGGS (on istuutunut oikealle, penkille; lempeän varmasti).

Hän tulee kyllä. Maailmassa on hieman järjesteltävää. Se oli sortua minun hulluuteeni. Robert korjaa kaiken. Ja sitten — — hän tulee — —

GRACIOSA

Ja kuitenkin: minua peloittaa — —

HUGGS

Laula tuo laulusi uudelleen.

II KOHTAUS (Lucius tulee vasemmalta).

LUCIUS (kiireisesti).

Missä on Ernst?

HUGGS (viitaten oikealle).

Tuolla — — vuorella. Mutta — — älä häiritse häntä kauvan, hän on nykyisin mielellään yksin — —

LUCIUS (kumartaa, poistuu oikealle).

HUGGS

Miksi on Ernst muuttunut kokonaan? Se on ihmettä sekin — — Nyt on minulla kaksi poikaa — —

GRACIOSA

Niin, päivät hän istuu vuoren rinteellä ja kulkee kuin nöyrä uneksija.
Mutta miksi on hänellä aina kiikari myötä?

HUGGS (laskien leikkiä).

Eikö sovi muka paratiisiin?

GRACIOSA

Mitä matkoja lentävät hänen käskyläisensä joka päivä?

HUGGS

Huvikseen lentelevät, nuoret miehet — —

GRACIOSA

Ja mistä saapuu tuonne — — länsisatamaan salaperäisiä laivoja, joihin väestö tulvii pakokauhun vallassa? Tulevat useimmiten yöllä. Saaremme on kohta autio — —

HUGGS (nousten; hämmästyneenä).

Mitä sanotkaan? Olet salannut sen — —

GRACIOSA

Säästin sinua, olithan sairas — —

HUGGS (puoliksi itsekseen). .

Tapahtuuko siis maailmassa jotain pahaa vielä? (Nousee; levottoman tuskaisesti). Ei, ei, älä väitä, että sydämeni rauha on ollut vain unta! Älä riistä minulta tätä armoa, joka on tullut osakseni.

GRACIOSA (surumielisesti).

Ja paljonko oli sinulla, isä parka, antaa armoa ihmisille?

HUGGS

Ihmiset? — He ovat unohtaneet minut. Minulla on unohduksen armo.

GRACIOSA

Se armo ei ole oikeata armoa. Se on pakenemista — —

HUGGS

Älä väitä. Paennut en ole koskaan.

GRACIOSA

Meidän on odotettava.

HUGGS (kuin turvautuen Graciosan suojaan; kiihkeästi).

Ymmärrätkö, Graciosa, en jaksa taistella enää.

GRACIOSA (lohduttaen).

Robert sanoi minulle usein, kun hänen oli vaikeata nousta isäänsä vastaan — — hän sanoi: itsensä kanssa on taistelu vaikein! Luulen — — sinulla on sama taistelu edessä — — se on kuin, kuin — — tuomio. Robert puhui kerran siitäkin.

HUGGS

Puhuiko hän? Isänsä tuomiosta — — poikani? (Masentuen). Tottakin — — olin jo unohtaa, että syyllä on seurauksensa.

GRACIOSA

Pelkään Robertin tähden — —

HUGGS (itseiroonisesti).

— — että minä, suuri Huggs, olen ollut ja elänyt, siinä on syytä kylliksi. (Graciosalle; joutuen suureen tuskaan). Itke minua, älä Robertia — — itke minua! — Tahdon — — yksikseni — — (Nojaa heikontuneena raskaasti Graciosan olkaan).

GRACIOSA (saattaessaan Huggsin majaan).

Sinun on levättävä. Ehkä on turhaa koko pelko — — (Poistuvat majaan).

III KOHTAUS

(Sergius tulee vasemmalta varovasti ympärilleen kurkkien; hiipii kuulostellen majan seinämää pitkin, sitten oikealle penkin luo; kuulee askeleita oikealta).

IV KOHTAUS

(Ernst, kiikari kädessä, ja Lucius tulevat keskustellen oikealta).

LUCIUS

Ja pahin on sinulta kuulematta. Kaupungin radioasema on hävitetty viime yönä perinpohjin. Ja samat salaperäiset voimat ovat rikkoneet lentokoneet. Jäljellä on vain se ainoa, jolla Sergius on matkalla.

SERGIUS

Täällä ollaan.

ERNST

Nyt jo palannut?

SERGIUS

Meitä ympäröi näkymätön muuri, jonka yli ei pääse lentämälläkään.

ERNST

Kerro.

SERGIUS

Lähestyin Portugalian rannikkoa, sitä kaarteli armeija lentokoneita, jatkoin matkaa, rannikkoasemat alkoivat syöstä tykkitulta ja koneet ryhtyivät saartoliikkeisiin alitse, ylitse, kaikkialta — —

LUCIUS

Näkivät koneessasi Huggsin merkit — —

SERGIUS

Pakenin länttä kohti, aioin uskaltautua Ameriikan puolelle. Siellä — — taivaan ranta paljasti määrättömän ketjun sotalaivoja, jotka alkoivat tulen. Havaitsin — — jokaisen kannella surisi koneita valmiina lentoon. Ei ollut mitään keinoa: palasin.

LUCIUS

Miten- on käynyt maailmansodan?

SERGIUS

Mahdotonta saada selvää — —

ERNST

Jo muutamana päivänä ovat hermoni värisseet: jokainen elävä voima maan pinnalla tulvii tänne, jokainen ilmavirta kohisee tätä saarta kohti; täällä on maapallon viimeinen näyttämö — —

LUCIUS