Vain pasuunat puuttuvat maailman lopusta.
SERGIUS
Et ole tehnyt mitään. Makailet maissipeltojen liepeillä ja haikailet — — naistako? Olemmeko epäilleet sinua syystä?
LUCIUS (myrkyllisesti).
Ensi lempi — —
SERGIUS
Ja piru sai kaulaansa oman silmukkansa — —
ERNST (vääjäämättömän käskevästi).
Hiljaa, kätyrit!
LUCIUS ja SERGIUS (väistyvät sivummalle kiertäen vähitellen istumaan oikealle penkille).
ERNST (itsekseen).
Kun valhe tulee todeksi, lienee kuolema edessä — Mitä auttaa, että nauran itselleni? Hänen esiliinansa poimut ovat täynnä hämärää lämpöä. Hänen hiuksensa kiiltävät kuin päivässä läikkyvä meri — — Ja illalla — — ne ympäröivät hänen kasvonsa ja huulensa kuin kiertää yö keitaan ja keitaalla lähteen.
LUCIUS
Keitaita ei ole enää, veli hyvä, muualla kuin kuvakirjoissa.
SERGIUS
Etkö kuule, hän opettelee tavailemaan hurskaan lemmen aakkosia — —
ERNST
Te pienisarviset paholaiset, kuka on meistä ollut paheessa suurin?
LUCIUS
Se, joka nyt on menettänyt sarvistansa toisen — —
SERGIUS (kirpeästi).
Neitsyt Maaria ja Unicornus ruusutarhassa — —! (Nauraa ilkkuvasti).
ERNST
Ettekö nähneet hovissani naisten laumaa, jolla oli pukuna Indian suloisimmat voiteet, huulilla huumausaineet ja lanteilla Veda-kirjojen lemmentaituruus. He olivat kuumia kuin Avantin tyttäret, herkkiä kuin dravida-naiset ja riettaita kuin eurooppalaiset kokotit. Kuka oli meistä siinä turmeluksessa mestari?
SERGIUS
Täytyy myöntää: me muut — — vain jänisten luokkaa — —
LUCIUS (myrkyllisesti).
Pääsimme tuskin lootuskukasta kalkkunakanaan, sinä gaselleista — elefanttiin saakka — —
ERNST
Muistatteko erästä kilpailua? Leikimme silloin Malatestaa, Riminin herraa.
SERGIUS
Gaius Manlius surmasi naisen — —
LUCIUS
Ja senjälkeen sinä — —
ERNST
Niin, kuka yksin uskalsi rakastaa samaa naista?
LUCIUS
Catiliina vain ja — — sait sinä yönä arvonimeksesi "Riminin herra".
ERNST (kuin unohtaen muut, särkevällä tuskalla).
Ja minä luulin, että kaikki tuo: sairas itku ja irvokas nauru, voiteissa kiiltävät naiset, tuo markkinakarja, minä luulin sen kaiken elämän nautinnoksi. Ja minä jatkoin monin rikoksin ja luonnottomin teoin, hakien turhaan viimeistä rajaa. (Lyhyt vaitiolo). Mutta nyt — — nyt se on tullut vastaan — —
LUCIUS
Näivetystautiko?
SERGIUS.
Vai aivojen pehmeys?
ERNST
Aioin turmella veljeni naisen — — kostaakseni. — Niin, niin, naurakaa, pienet pirut! Omatkin aivoni nauravat, mutta silmäni itkevät. Graciosa — — Olen valmis tekemään rikoksen hänen tähtensä, en häntä vastaan. — Hän hyörii täällä vaarasta tietämättä kuin leppäkerttu pienellä lehdellä. Hänen silmiensä hunaja oli kuin taikalääkettä. Kun luulin niiden edessä näytteleväni odottaessani sopivaa hetkeä, puhuinkin totta, sydämestä saakka. Kun ojensin käteni rikokseen, ne alkoivat vavista, kun tahdoin ryöstää, anelinkin nöyrästi almua — —
SERGIUS
Nyt ei ole enää aikaa haikailla. Ryöstä hänet, pakenemme etelää kohti.
Siellä päin lienee edes taivasta auki — —
ERNST (puoliksi itsekseen).
Hänen itsensä tahtoisin tulevan, käsivarsilleni väsyneenä, heikkona — —
LUCIUS (myrkyllisesti).
Mikä metamorfoosi! Krokodiilista aasiksi — muutamassa päivässä — —.
ERNST (äkkiä, käskevästi).
Menkää. Vartioikaa tarkasti viimeistä konetta. (Antaen kiikarin
Luciukselle). Tähystä herkeämättä merelle.
LUCIUS ja SERGIUS (poistuvat vasemmalle).
ERNST (siirtyy majan ovelle; kutsuen, melkein kuiskaamalla).
Graciosa, tule luokseni — — (Vetäytyy majan seinustalle).
V KOHTAUS
(Graciosa tulee majasta).
GRACIOSA (edeten keskinäyttämölle, huomaamatta Ernstiä).
Kuka kutsui?
ERNST (seinustalta; intohimoisesti).
Vain poika, jonka tämä paratiisi on humalluttanut — —
GRACIOSA
Hiljaa — — isä lepää tuolla, kovin väsyneenä.
ERNST (edeten Graciosaa kohti; ojentaen anovasti käsivartensa).
Hedelmäinkorjuu on tulossa — —
GRACIOSA (väistyen kuin pahaa aavistaen oikealle; kylmästi).
Raakiloita ovat vielä — — melkein kaikki — —
ERNST (ottaen Graciosaa kädestä ja vetäen häntä puoleensa, jolloin
Graciosa irtautuessaan joutuu istuman penkille).
Maissipellot ovat tuleentuneet. Mitä teemme niille?
GRACIOSA
Ne palavat ja varisevat. Autiolla saarella ei ole korjaajaa.
ERNST (heittäytyen polvilleen Graciosan eteen, palavasti).
Sinä olet maissintähkä ja minä olen ohdake, sinä olet kaunis ja minä olen voimakas, sillä minä rakastan sinua.
GRACIOSA (nousten, edeten keskinäyttämölle).
Poistu!
ERNST (seisoo hetken vaiti, synkkänä ja pahaa ennustavana; tukahtuneesti).
Ketä rakastat?
GRACIOSA
Veljeäsi, sen tiedät.
ERNST
Hän on unohtanut sinut, ei ole tullut.
GRACIOSA
Varo häntä, sillä hän tulee.
ERNST
Eurooppa on sodassa. Siihen helvettiin hän on menehtynyt, kuollut.
GRACIOSA
Minulle jää tehtäväni: surra häntä, halveksia sinua.
ERNST (katkeruudesta raivoon saakka).
Niinkö? Olkoon. Puhuin totta ensi kerran elämässäni, sain palkaksi houkon osan. Ensi kerran pyysin ja rukoilin pelastusta turmeluksesta, pidin maan hedelmää myrkkyä parempana — — mikä inhimillinen erehdys näin — — epäihmiselle. Oikein. Miksi linnunnokalla piipittää, kun on luotu raatelemaan. Miksi seurata koirana rakastetun askelten jälkiä, kun on luotu ryöstämään.
GRACIOSA
Sitä et uskalla.
ERNST (nauraen katkerasti).
Uskallus on silloin parhain, kun ei ole enää mitään uskallettavaa. Nyt on jäljellä vain kosto sille miehelle, joka on kaikessa minua onnellisempi — —
GRACIOSA (etääntyen).
Mitä aiot?
ERNST
Olemme saarretut taivasta myöten pohjoisen ja lännen puolelta, vien sinut etelään ja hautaan sinut maailmalta.
GRACIOSA
Isä! Isä!
VI KOHTAUS
(Huggs tulee majan ovelle).
HUGGS (nähdessään Ernstin tarttuvan Graciosaan; Ernstille).
Mitä teet, kurja? Niin oli teeskentelyä kaikki sinun nöyryytesi.
ERNST (katkerasti).
Se oli liiankin totta — — Huggsin pojalle.
HUGGS
Luulin, että tässä paratiisissa kiusaajakin muuttuisi enkeliksi. Mutta ei! — Herätä täytyy tästäkin viimeisestä unesta — —
ERNST (keskeyttäen).
Jo onkin aika. Luulitko sinä, että saisit maata hyvien tekojesi jälkeen? Miltähän näyttävät nyt Euroopan vedenjakajat? Ne syöksevät Välimerta ja Atlantia kohti inhimillisen kurjuuden jätteitä, tuhkaa ja verta. Toinen maailmansota.
HUGGS (lyötynä; Graciosalle).
Luuletko, että — se alkoi — —
GRACIOSA (kääntyy neuvottomana poispäin).
HUGGS (kauhistuneena).
Tiedättekö jotain? (Kulkee oikealle, lyyhistyy penkille).
ERNST
Huggsin määräyksen sanamuotohan oli valmis! Etkö muista?
GRACIOSA
Lakkaa, etkö näe, että hän menehtyy — —
HUGGS
Lyö, lyö vieläkin. Teet oikeutta ensi kerran elämässäsi.
ERNST
Ja Huggsin oikea poika auttoi isäänsä — —
HUGGS
Robert on estänyt sen, hänen on täytynyt se estää — —
ERNST
Oletko käynyt höperöksi, vanhus? Etkö muista: minä, minä olen poikasi. Tässä on kaksi syyllistä ja minä otan toiset puolet, kuten pojalle kuuluu
HUGGS (väsyneesti).
Sano kaikki, et liikaa sano.
ERNST
Tiedätkö mitä? Minun kätyrini sytyttivät telakkasi tuleen ja raivon sinuun.
HUGGS (kuin keventyvin mielin).
Ei siis työväki?
ERNST
Minun käskystäni sait lyijyä olkaasi, jotta määräys lähtisi sitä varmemmin.
HUGGS
Graciosa — — Älkää salatko minulta — — Onko Gertrud elossa?
ERNST
Toivottavasti. Se oli sattuman temppu, ei meidän; — Pääasia on, että meidän laskumme ovat nyt selvät. (Graciosalle, tätä lähestyen, tarkoittavasti). Tästä alkaen toimin vain omaan laskuun.
VII KOHTAUS
(Sergius ja pian hänen jälkeensä Lucius tulevat vasemmalta).
SERGIUS (osoittaen taivaalle).
Katsokaa! Taivas välkkyy. Lounaisesta koiliseen kiertää taivasta lukemattomien lentäjien ketju — —
ERNST (katsottuaan taivaalle).
Pilvetöntä tyhjää, en näe mitään — —
SERGIUS
Odota. Se on nousemassa auringon eteen kuin määrätön pilvi.
LUCIUS (tullen taka-alalta kiikari kädessä).
Nyt ollaan maailman lopussa tai alussa. Ilmojen laitumilla käyvät sudet ja lampaat samassa laumassa — —
GRACIOSA
Isä, minä aavistan: Robert on tulossa!
ERNST (Luciukselle).
Mitä tiedät?
LUCIUS
Keskellä lentävät Huggsin koneet, vasemmalla sivustalla nähtävästi
Englannin koko lentolaivasto.
ERNST (tempaa kiikarin Luciukselta, siirtyy taka-alalle; katsoo kiikarilla taivaalle).
SERGIUS (Luciukselle).
Katso, jo näkyvät — —
LUCIUS
Kummallinen kurssi! Yhä ylemmäksi nousevat. Suunta ei ole tänne — —
GRACIOSA (Huggsille).
Kuule, kuin kaukainen soitto.
LUCIUS (iroonisesti).
Maapallon asujamisto taitaa muuttaa taivaaseen — —
SERGIUS (vieden Luciuksen erikseen).
Meidän on aika paeta.
ERNST
Saksan ja Italian — — kaikkien suurvaltain merkit etenevät oikealla sivustalla. Argentiinan aurinkomerkit päättävät ketjun, ja Chilen koneet lentävät kärkenä niiden edessä. (Katkerasti). Kansat lentävät kuin muuttolinnut.
HUGGS (itsekseen).
Siis ei ole sotaa.
ERNST (Luciukselle ja Sergiukselle).
Pojat, kone käyntiin. (Lucius ja Sergius vasemmalle).
ERNST (Huggsille).
Lie sota tai rauha: viimeinen isku on vielä antamatta
GRACIOSA (katsoen taivaalle).
Sataa — — sataa — - kuin läikkyvät laineet auringon alla — — Punaista, valkoista! (Vieden Huggsin keskelle näyttämöä). Katso, pienten leijojen huikaiseva leikki — — määrätön lauma, pilvi pilven jälkeen — —
HUGGS
Odota, nyt saamme tietää jotain.
GRACIOSA
Ne leviävät saaren kaikkia rantoja kohti — — (Samassa leijailee ylhäältä näyttämälle paljon punaisia ja valkoisia lappuja, niin että ne muuttavat koko näyttämän pinnan kuin kukkien peittämäksi).
ERNST
Taitaa tulla rakkauskirjeitä morsiamelle. Tahdonpa nähdä. (Ottaa pari lappua, ryhtyy lukemaan).
HUGGS (ottaa lapun; yritettyään lukea, kuin sokaistuneena).
En näe, en osaa — —
GRACIOSA (on polvistunut maahan, kokoo lappuja pivonsa täyteen; lukee hetken; riemastuen).
Robertin nimi! Suurin kirjaimin Robertin nimi. Hän elää — —
ERNST
Kuunnelkaa. (Lukee; kylmästi, varmasti). "Kaikilla rajoilla seisoivat vastakkain kansakuntain sotavoimat. Huggsin, ihmiskunnan vihamiehen, viimeinen käsky saapui. Sodan julistukset värisyttivät ilmaa. Rintamat saivat etenemiskäskyn. Kaiken hävitys oli tulossa. Silloin, ensi kerran ihmiselämän aikana, kuului huuto armeijasta: emme taistele! Se huuto kaikui ja nousi, se paisui, kiersi juoksuhaudat, täytti linnoituksen holvit, se lauloi merten pohjassa, nousi pilviin ja vaiensi maailman äänet rauhaan ja lepoon. Kaikki kansat ovat yhtyneet. Maailmassa on rauha. Yhteishyvän tehtaissa kiiltävät koneet ja laulavat vauhtipyörät. Ihmiset iloitsevat ylimmästä alimpaan, sillä 'minä omistan' on paljastunut valheeksi. Huggsin orjat ovat tulleet vapaiksi. Mutta kansakuntain tuomioistuimen eteen vaaditaan tänä päivänä Huggs, ihmiselämän turmelija, sekä hänen poikansa Ernst, murhapolttaja, sisarenmurhaaja, kolmannen vuosituhannen Juudas — —"
HUGGS
Gertrud! Viimeinen toivoni — — (Vaipuu penkille).
ERNST (nauraa hohottavasti, antaa lapun pudota maahan).
Oikein, Juudas. Mutta kuolee toisin. Tämä Juudas nousee pilviin Kristus-veljensä maallisen morsiamen kanssa ja syöksyy mereen, rakastaen toivottomasti vielä viime hetkellänsä. (Syöksyy, nostaa Graciosan syliinsä, lähtee kantamaan häntä vasemmalle; samassa kuuluu vasemmalta nousevan lentokoneen surina, pysähtyy, päästää Graciosan sylistään). He lähtivät, pettivät mestarinsa. Tottakai oli suurella Juudaksella pieniä oppilaita. (Ottaa Graciosaa kädestä aikoen viedä häntä oikealle). Tule, hetki on tarpeeksi.
HUGGS (nousee viimeisin voimin, asettuen tielle).
Surmaa sitä ennen isäsi — —
ERNST (nauraen halveksivasti).
Isänikö? — Pois tieltä! (Aikoo lähteä)..
VIII KOHTAUS
(Robert tulee taka-alalle oikealta).
ROBERT
Olen tullut teitä hakemaan.
GRACIOSA (kulkee kuin viimeisin voimin hänen luokseen).
ERNST (joka on perääntynyt vasemmalle).
Ryysyläistenkö tuomiolle?
ROBERT
Ryysyläisiä ei ole enää. On vain kaikkien työ ja työstä kaikille tulos. — Nyt kuulkaa tarkasti: Aikaa on vain muutama hetki. Ilmasta ja laivoista tuhotaan tämä saari kaikin asein ja myrkkykaasuin, niin ettei yksikään elävä siemen ole enää koskaan tämän sylistä itävä. Autiona ja mustana on tämä paikka oleva varoitusmerkkinä tuleville polville luonnottomain ihmisten luonnottomasta elämästä. Kaikki muu on maan päällä kukoistava ja iloitseva, tämä saari vain on makaava elämättä ja häviämättä — — martona. Tulkaa. Hävitys alkaa.
HUGGS (kuin kirkastuneena).
Poikani, olen valmis lähtemään — — (siirtyen Robertin luo) tuomiolle.
ERNST (Robertille).
Kiitos lahjasta, sinä onnellisempi. Tämä saari on oleva pyramiideista kestävin, ja minun muumioni pitkäaikaisempi kaikkia faaraoita. Menkää. Syököön myrkky minun silmäni ja keuhkoni, räjähtäkööt aivoni ja reveltykööt jäseneni, ette voi olla muistamatta suurinta Juudaksista. Menkää.
ROBERT (resignatsionissa).
Lähtekäämme. (Ohjaa Graciosaa ja Huggsia oikealle).
ERNST (pysähdyttäen lähtevät).
Graciosa! Vain kerran värähti sydämeni inhimillisesti. (Resignatsionin ja itseironian sävyissä). Sehän taisi olla sitä autuasta kuolemattomuutta, samaa kuin viattoman sisareni murhattu kauneus.
Väliverho.