WeRead Powered by ReaderPub
Itämaalaisia haaveiluja cover

Itämaalaisia haaveiluja

Chapter 9: HALUNI
Open in WeRead

Explore more books like this:

About This Book

A lyrical collection that alternates between northern nostalgia and romanticized eastern fantasies, pairing short narrative lyrics and meditative pieces. Many poems contrast memories of snowy homeland with sunlit, sensual visions of southern women and harems, and invoke religious and mythic motifs—Eden, Valhalla, Islam, Nirvana—to frame longing, desire, and spiritual questioning. Voices range from yearning and consolation to erotic excitement and ambivalent regret, with compact scenes, interior reflection, and occasional translated songs. Recurring themes include love's uncertainty, cultural otherness, and the tension between rooted memory and the lure of exotic escape.

RUNOJEN KÄÄNNÖKSIÄ

ISRAELIN UNELMA

Kirj. Thomas Moore (Suomennos englanninkielestä)

Jo nouse, oi! jo salamoi sun valos yli kansain muiden — sun Herras sulle armon soi, sä jalo joukko valituiden!

    Sä nouse, sinun säteesi
    on valaisevat pakanoita
    ja mailman prinssit, kuninkaat
    sun korkeuttas kunnioittaa.

    Sun silmäs nosta, katseles:
    kuink' yli maiden, meren aavan
    sun poikas palaa, tyttäres.
    Jo parvi kotiin saapuu taaja.

On Libanoni loistossaan, sen seetrit, palmut voitokkaina kuin juhlapuku pyhän maan. Sun kunniasi kestää aina!

KUN OKSAT AKKUNAHAN LYÖ

Kirj. M. Eminescu
(Suomennos rumaniankielestä)

    Kun oksat akkunahan lyö
    ja poppelit sen alla
    jo verhoo vaipallansa yö,
    oon miellä oottavalla.

    Kun tähdin väikkyy virran vuo
    ja järven tyyni pinta,
    sä silloin saavu kultas luo
    ja rauhoita sen rinta!

Kun kuuhut pilven lomasta jo pilkistääpi esiin, mun valtaa kaiho tunnelma ja silmät käyvät vesiin.

TOIVO

Kirj. Gioachino Ricotta
(Suomennos italiankielestä)

    Mä kerran lainehelta kysyin näin,
    mi vaahtoin vyöri: "eikö konsanaan
    tuo nainen syömmetön mun lempeäin
    voi palkita?" Se vastas: "ehkä vaan."

Ja vielä kysyin lainehelta näin: "tää tunne tuskaisa, mi rauhan vei, mua seuranneeko kautta elämäin?" "Sä toivo," kuiski aalto, "ehkä ei!"

KIRJOITUS KIVEN KYLJESSÄ

Kirj. Lorenzo Stecchetti
(Suomennos italiasta)

    Nään teidät, mi keveesti kuiskien siinä
    lempenne vuoksi
    nousette vuorelle siimeeseen metsän
    ja lähtehen luoksi.

Tien vieressä synkkänä katselen teitä; ketään en hemmi, ääneti yksinäin murjotan yhä, en konsana lemmi.

HALUNI

(Suomennos italiankielestä)

Sä yksin vain, sä yksin, armahainen, mun sydäntäni huojennella voisit; sä yksin kyyneleeni kuivaat, nainen, ja elämääni luottamusta loisit.

Jos aina oisit luonain, kaunokainen, ja lemmenloihtujas mun kuulla soisit, sä rakkaudellasi, sillä vainen, mun rintahani levon, onnen toisit.

Mun pääni painuneena hartioillas mä levähtäisin elon ongelmista, mun verhoaisit otsan kutriloillas —

Näin uinuisin. Ja nektaria oisi mun sielulleni välke katsehistas, kun huultes hymyn suudelmilla joisin.

ILTASOITTELU

(Suomennos italiankielestä)

Kun eilen neidolleni lempimälle mä huviketta mielin laulamalla, niin mandoliinin otin ma ja hälle sen soinnuttelin akkunansa alla.

Mä hänen, ihastuksissansa tälle, jo mulle kätösellä valkealla noin luulin viittailevan empivälle ja lemmenlehden luovan armahalla.

Ja kas! hän käärii, viskas kaunokainen jo mulle paperin, min poimijaksi mä riemusyömmin riensin luottavainen.

Vaan haipuipa mun mielein haikeaksi — kaks' löysin lanttia! mun oli nainen tuo luullut soittoniekaks kulkevaksi.

TAVOITTELUA

Kirj. Edo Bacia
(Suomennos espanjankielestä)

    Jos tuulonen oisin,
    sun ohitses tullen
    se suukkosen sullen
    niin viehkeän tois.

    Jos öisin mä lintu,
    sun rintasi rai'un
    ja säveltes kai'un
    se toistella vois.

    Jos oisin ma aalto,
    sun puhtoista pohta
    mun haluni kohta
    kas huuhdella ois!

    Jos oisin mä kukka,
    mi tuoksuten puhkee,
    sun tähtesi uhkee
    ois umppuni mun…

En kukka, en tuuli, en lintu, en laine: oon, impeni, vainen mä lempijäs sun!

PIKKUTYTTÖ

Kirj. Czuczor Gergely
(Suomennos unkarinkielestä)

Kuin taivaan ranta ruskottuu päivän laskiessa tyttö pieni punastuu poikain katsoessa, aatteleepi itsekseen: mit töllistääpi nuo? Kuink' kaunis on, ei tiedäkään viel pikku hupsu tuo.

Ei tiedä, ett' on kaunis hän kuin punaomenainen, lempi vielä sydäntään ei vienyt valtavainen; äidin armaan luona hän vain riemuin hyppelee ja pelokkaana katseilta pois poikain pakenee.

Vaan vielä saapuu aika se, saapuu kyllä kohta, jolloin sulosilmät ne kaihomieltä hohtaa. Hiutuen hän ikävöi, ei enään pakoile, ei juokse pois, — jos juokseekin, lyö sydän lemmelle.

VALKOVERINEN

Kirj. Dionísios Solomós
(Suomennos uuskreikasta)

    Näin eilen iltasella
    mä immen vaalakan,
    mi aikoi matkustella,
    pois astui laivahan.

    Jo tuuli purjeet täytti
    nuo vaahtovalkoiset;
    ne kyyhkyseltä näytti,
    nuo siivet avoimet.

    Niin siskot, tuttavansa
    jo kaipuu valtasi,
    kun nenäliinallansa
    hän viittoi hyvästi.

    Mä seisoin rannelmalla
    ja häntä katselin,
    siks' kuin jo ulapalla
    pois häipyi pursikin.

    En tiennyt enää, näinkö
    vain vaahdon valkean,
    vai parveen ystäväinkö
    viel immen viittovan.

    Mä katsoin yhtenänsä,
    jo purje poistuikin;
    nyt itki ystävänsä
    ja itkin minäkin.

    En itke laivaa suotta,
    en itke purjeita,
    vaan itken neittä tuota,
    mi pois on matkaava.

En purjeita, vaan neittä mä itken vaalakkaa, mi meren vaahtoteitä pois kaukomaihin saa.

EVRIKÓMI

Kirj. Dionísios Solomós
(Suomennos uuskreikasta)

    "Oi meri, milloin nähdä saan mä Evrikomi-immen?
    sä minne hänet saattelit, ah sano mulle, minne?

    Sun rantojesi kallioilla häntä vuotellunna
    mä olen, vuodet vieri pois, ei armas saapununna.

    Jo purjehiksi vaahtopäät mä luulin monta kertaa!" —
    näin lausuu Thirsis itkien ja suuteleepi merta.

    Ei onneton hän tiedä, että meri povehensa
    jo kateellinen haudannut on hänen armaisensa.

NUOREN NAISEN HAUDALLA

Kirj. Fâzil
(Suomennos turkinkielestä)

    Miksi taitoit, Asrael,
    tään kukan kaunihimman pois
    elon uhkuin parhaillaan?
    Hän shaahin ilo ollut ois…

Hellin hänet hyväilyin, oi, povehesi tuudi, maa, kunnes kutsuun serafin hän paratiisiin havahtaa!

LEMMITYN HUULET

Kirj. Husnî
(Suomennos turkinkielestä)

Vertasin armaani huulia mä punervaan karneolikivehen. Kysyttiin: erämaan paateenko sä vaihtaisit elämän lähtehen!?

SYKINTÄÄ

(Mukaelma)

Tuo sokea raivo, nuo himojen myrskyt mi rinnoissa riehuu ja halujen tyrskyt, kuin vaahtoova syksyllä pauhaava meri, tuo kiehuva kuumien suonien veri, tuo inehmon sydäntä polttava tuli, min edeltä rauha ja tyyneys suli, nuo pyytehet hurjat mi sielua syöpi — on sukumme uusi, mi povessa lyöpi.

INTOHIMOJEN PUUTARHASSA

Kirj. Hélène Vacarescu
(Suomennos englanninkielisestä käännöksestä)

    Mä tunnen tarhan,
    mi tuliruusuin
    kukkii, sielut sen hehkuun uupuin.

    Ei kerro kieli
    sen hurman öitä,
    ei täällä lasketa hetkilöitä.

    Kas lemmen ruususet
    punaisimmat
    ne täällä tuoksuvat ihanimmat!

Käy aamuin illoin niin viima vieno, se kuiskii kaihoja kukkatienoon.