RUNOJEN KÄÄNNÖKSIÄ
ISRAELIN UNELMA
Kirj. Thomas Moore (Suomennos englanninkielestä)
Jo nouse, oi! jo salamoi sun valos yli kansain muiden — sun Herras sulle armon soi, sä jalo joukko valituiden!
Sä nouse, sinun säteesi
on valaisevat pakanoita
ja mailman prinssit, kuninkaat
sun korkeuttas kunnioittaa.
Sun silmäs nosta, katseles:
kuink' yli maiden, meren aavan
sun poikas palaa, tyttäres.
Jo parvi kotiin saapuu taaja.
On Libanoni loistossaan, sen seetrit, palmut voitokkaina kuin juhlapuku pyhän maan. Sun kunniasi kestää aina!
KUN OKSAT AKKUNAHAN LYÖ
Kirj. M. Eminescu
(Suomennos rumaniankielestä)
Kun oksat akkunahan lyö
ja poppelit sen alla
jo verhoo vaipallansa yö,
oon miellä oottavalla.
Kun tähdin väikkyy virran vuo
ja järven tyyni pinta,
sä silloin saavu kultas luo
ja rauhoita sen rinta!
Kun kuuhut pilven lomasta jo pilkistääpi esiin, mun valtaa kaiho tunnelma ja silmät käyvät vesiin.
TOIVO
Kirj. Gioachino Ricotta
(Suomennos italiankielestä)
Mä kerran lainehelta kysyin näin,
mi vaahtoin vyöri: "eikö konsanaan
tuo nainen syömmetön mun lempeäin
voi palkita?" Se vastas: "ehkä vaan."
Ja vielä kysyin lainehelta näin: "tää tunne tuskaisa, mi rauhan vei, mua seuranneeko kautta elämäin?" "Sä toivo," kuiski aalto, "ehkä ei!"
KIRJOITUS KIVEN KYLJESSÄ
Kirj. Lorenzo Stecchetti
(Suomennos italiasta)
Nään teidät, mi keveesti kuiskien siinä
lempenne vuoksi
nousette vuorelle siimeeseen metsän
ja lähtehen luoksi.
Tien vieressä synkkänä katselen teitä; ketään en hemmi, ääneti yksinäin murjotan yhä, en konsana lemmi.
HALUNI
(Suomennos italiankielestä)
Sä yksin vain, sä yksin, armahainen, mun sydäntäni huojennella voisit; sä yksin kyyneleeni kuivaat, nainen, ja elämääni luottamusta loisit.
Jos aina oisit luonain, kaunokainen, ja lemmenloihtujas mun kuulla soisit, sä rakkaudellasi, sillä vainen, mun rintahani levon, onnen toisit.
Mun pääni painuneena hartioillas mä levähtäisin elon ongelmista, mun verhoaisit otsan kutriloillas —
Näin uinuisin. Ja nektaria oisi mun sielulleni välke katsehistas, kun huultes hymyn suudelmilla joisin.
ILTASOITTELU
(Suomennos italiankielestä)
Kun eilen neidolleni lempimälle mä huviketta mielin laulamalla, niin mandoliinin otin ma ja hälle sen soinnuttelin akkunansa alla.
Mä hänen, ihastuksissansa tälle, jo mulle kätösellä valkealla noin luulin viittailevan empivälle ja lemmenlehden luovan armahalla.
Ja kas! hän käärii, viskas kaunokainen jo mulle paperin, min poimijaksi mä riemusyömmin riensin luottavainen.
Vaan haipuipa mun mielein haikeaksi — kaks' löysin lanttia! mun oli nainen tuo luullut soittoniekaks kulkevaksi.
TAVOITTELUA
Kirj. Edo Bacia
(Suomennos espanjankielestä)
Jos tuulonen oisin,
sun ohitses tullen
se suukkosen sullen
niin viehkeän tois.
Jos öisin mä lintu,
sun rintasi rai'un
ja säveltes kai'un
se toistella vois.
Jos oisin ma aalto,
sun puhtoista pohta
mun haluni kohta
kas huuhdella ois!
Jos oisin mä kukka,
mi tuoksuten puhkee,
sun tähtesi uhkee
ois umppuni mun…
En kukka, en tuuli, en lintu, en laine: oon, impeni, vainen mä lempijäs sun!
PIKKUTYTTÖ
Kirj. Czuczor Gergely
(Suomennos unkarinkielestä)
Kuin taivaan ranta ruskottuu päivän laskiessa tyttö pieni punastuu poikain katsoessa, aatteleepi itsekseen: mit töllistääpi nuo? Kuink' kaunis on, ei tiedäkään viel pikku hupsu tuo.
Ei tiedä, ett' on kaunis hän kuin punaomenainen, lempi vielä sydäntään ei vienyt valtavainen; äidin armaan luona hän vain riemuin hyppelee ja pelokkaana katseilta pois poikain pakenee.
Vaan vielä saapuu aika se, saapuu kyllä kohta, jolloin sulosilmät ne kaihomieltä hohtaa. Hiutuen hän ikävöi, ei enään pakoile, ei juokse pois, — jos juokseekin, lyö sydän lemmelle.
VALKOVERINEN
Kirj. Dionísios Solomós
(Suomennos uuskreikasta)
Näin eilen iltasella
mä immen vaalakan,
mi aikoi matkustella,
pois astui laivahan.
Jo tuuli purjeet täytti
nuo vaahtovalkoiset;
ne kyyhkyseltä näytti,
nuo siivet avoimet.
Niin siskot, tuttavansa
jo kaipuu valtasi,
kun nenäliinallansa
hän viittoi hyvästi.
Mä seisoin rannelmalla
ja häntä katselin,
siks' kuin jo ulapalla
pois häipyi pursikin.
En tiennyt enää, näinkö
vain vaahdon valkean,
vai parveen ystäväinkö
viel immen viittovan.
Mä katsoin yhtenänsä,
jo purje poistuikin;
nyt itki ystävänsä
ja itkin minäkin.
En itke laivaa suotta,
en itke purjeita,
vaan itken neittä tuota,
mi pois on matkaava.
En purjeita, vaan neittä mä itken vaalakkaa, mi meren vaahtoteitä pois kaukomaihin saa.
EVRIKÓMI
Kirj. Dionísios Solomós
(Suomennos uuskreikasta)
"Oi meri, milloin nähdä saan mä Evrikomi-immen?
sä minne hänet saattelit, ah sano mulle, minne?
Sun rantojesi kallioilla häntä vuotellunna
mä olen, vuodet vieri pois, ei armas saapununna.
Jo purjehiksi vaahtopäät mä luulin monta kertaa!" —
näin lausuu Thirsis itkien ja suuteleepi merta.
Ei onneton hän tiedä, että meri povehensa
jo kateellinen haudannut on hänen armaisensa.
NUOREN NAISEN HAUDALLA
Kirj. Fâzil
(Suomennos turkinkielestä)
Miksi taitoit, Asrael,
tään kukan kaunihimman pois
elon uhkuin parhaillaan?
Hän shaahin ilo ollut ois…
Hellin hänet hyväilyin, oi, povehesi tuudi, maa, kunnes kutsuun serafin hän paratiisiin havahtaa!
LEMMITYN HUULET
Kirj. Husnî
(Suomennos turkinkielestä)
Vertasin armaani huulia mä punervaan karneolikivehen. Kysyttiin: erämaan paateenko sä vaihtaisit elämän lähtehen!?
SYKINTÄÄ
(Mukaelma)
Tuo sokea raivo, nuo himojen myrskyt mi rinnoissa riehuu ja halujen tyrskyt, kuin vaahtoova syksyllä pauhaava meri, tuo kiehuva kuumien suonien veri, tuo inehmon sydäntä polttava tuli, min edeltä rauha ja tyyneys suli, nuo pyytehet hurjat mi sielua syöpi — on sukumme uusi, mi povessa lyöpi.
INTOHIMOJEN PUUTARHASSA
Kirj. Hélène Vacarescu
(Suomennos englanninkielisestä käännöksestä)
Mä tunnen tarhan,
mi tuliruusuin
kukkii, sielut sen hehkuun uupuin.
Ei kerro kieli
sen hurman öitä,
ei täällä lasketa hetkilöitä.
Kas lemmen ruususet
punaisimmat
ne täällä tuoksuvat ihanimmat!
Käy aamuin illoin niin viima vieno, se kuiskii kaihoja kukkatienoon.