PARIISIN PUNAASES MYLLYS.
Pariisin monista kuuluusista huvipaikoost' on se, jota sanothan »Punaaseksi Myllyksi» kaikkihin kuuluusin. Ja vaikkei sitä piretäkkää ensiluakkaasena varieteena, nii kyllä siälä vai jokahinen, joka Pariisis käy, pistäytyy. Sanokhot kukin luakista mitä tykkäävät, mutta eri mylly s'oon kumminki ja hauskempaa siälä vai pakkaa olemhan, ku niis, joita pirethän parempina. Kyllä me kolusimma ne kaikki, Kasinoo dö Parii, Olympic, Foliipersheer, Ampasadöörit ja monet muut, mutta niis oli se vika, jotta niis oli kovasti paljo valmista ohjelmaa katteltavana — mutta Punaases Myllys sai kukin pitää sellaasta mylläkkää ku itte tykkäs. Ja sehän se parasta ohjelmaa kumminki on!
Se Punaanen Mylly sijaattoo Montmartren kaupunginosas, johna enimmät muukki hulinapaikat on. Ennen sillä paikalla on kuulemma ollu oikia vanha mylly, josta sitte se huvipaikka tehtihin, mutta se on sitte palanu ja tilalle on rakennettu suurempi teatteri ku Helsingin Kansallisteatteri, jonka mallinen se Punaanen Myllyki on sisältä. Sen pääkäytävän yläpualella on punaasista sähkölampuusta tehryt myllynsiivet, jokka kaiken yätä pyäriivät. Ilonpito alkaa vasta pualenyän jälkhen ja kaikki karut on valaastu tuhansilla sähkövaloolla n'otta s'oon yhtä tulimerta koko kaupunginosa. Yäkahviloota, teatteria, varieteeta ja tanssisalonkia on joka taloos ja soitto ja tanssin humu kuuluu joka ovesta. Ihmisiä kuhisoo sakiana karuulla, autoja tuloo ja menöö. Fiiniä silkkipyttyherroja, kirjavia sakilaastyyppiä, paksuja isoomaha-pohatoota, erifärisiä naamoja, pikimustia neekeriä, keltaasia jaapanilaasia, konkkanoukka-enklantilaasia, piäniä vikkelöötä franskalaasia ja jos jotaki sorttia väkiä siinä vilisöö. Ja tuntuu siltä, jotta kaikki on hyvällä ja iloosella päällä, naurunremakkaa ja iloosta pulinaa joka pualella.
Paljo menöö väkiä Punaasehe Myllyhynki. Sinne mekki Mösjöö-Tommilan ja kaverin kans painumma.
Ihmisiä oli kaikki paikat täynnä, ja musiikki pelas n'otta katto kohooli. Ku toinen soittokunta lopetti, nii töine jatkoo ja koko se mahrottoman suuri ympyriääne sali oli tupate täynnä tanssivia paria. Kaiken yllä yhtämittaane kohu, ilo ja nauru. Se tanssiva ihmisläjä siinä laattialla porisi ja kuahuu ku pärinäpata. Samppanjakorkit paukkuuvat ja erifärisiä keijukaasia lenteli vasthan joka taholta n'otta henkiä salpas.
Tuskin m'olimma kaverin kans keriinny pöythän istua, ku Mösjöö jo mennä paasootti yhren krepuhännän kans tanssin tohinas keskellä salia ja huikkas meille jotta.:
— Hei te tyhmät rakkahat maanmiäheni! Tämä se on elämää! Min'en lähre enää koskaa Suamehe — —
Kyllä s'oli niin villi miäs se Mösjöö-Tommila, jotta oikee meitä peljätti.
Ku takaasi tuli, niin kovasti oli hämmästynv jotta:
— Täm'on veljet tavallisen kansan puali. M'oomma tullu väärähän salihi.
— Tuall'on kuulemma herraan puali! —
Se vei meitä toisehen salihi, john'oli kaikki seinät purkista peilinklasia, silkkiä ja samettia, kukkakiahkuroota katot ja seinät täynnä. Laattialla tanssii parikymmentä balettiflikkaa ja viskoo tulipunaasia ruusuja ympärinsä. Jos oli toisilla kallihia hepeniä yllä, nii toisten puku ei maksanu penniäkää. Siinä ne pyärii, potkiivat ja sätkyttelivät sääriänsä n'otta olis pitäny olla pikimustat silmäklasit, mutta mistäs ne siihen häthän otti. Nästyykillä koitin mäkin nenänvarttani peitellä.
Humu oli täyres käynnis. Ku koitimma siitä niiren tassijaflikkojen sivuutte sivupöythän päästä, nii takinhännästä nykiivät, n'ottei tahtonu irti saara.
Mösjöö sai heti kaulahansa pulskan italialaasen flikan, joka silmät loistaan ruusukimppua heilutteli jotta:
— Uiii mösjöö…!
Tanssihin menivät ja me kaverin kans tukiimma istumhan yhtehe syrjäsoffahan, john'oli mukava nojata ja kattella sitä kuhinaa.
Tuas 3—4 aikhan aamulla s'oli parahillansa. Soittokunta veti mitä kiälistä lähti, pianisti hakkas ja ulvoo, fiuluniakat hyppiivät ja hihkuuvat ja neekeri, joka trumpas, takoo vasarallaansa n'otta seinät täräji. Kirjavia paperinauhoja heiteltihin ympäri salia, paperisilppua paiskittihin suut silmät täythön, samppanjapullojen korkit paukkuuvat, monenfäriset valonheittäjät katon rajasta, vaihtelivat färiä salis ja villi tanssin sekasotku pyärii laattialla. Loistavia, kahisevia silkki- ja harsopukuja, itämaan ilkosia tanssijattaria sen seittemät kilkuttimet ja tampuriinit käsis. Siinä keskellä paksuja klanipää ukkelia, solakoota frakkiherroja, enklanti, franska, espanjå ja koko Paapelin kiältensekootus ympärillä.
Kaks tukholmalaasta tukkuporvaria, tuas 60 vuatta, klania ja kauppaneuvoksen vattat, valkooset liivit ja kultaaset knapit, monen tukholmalaasen hyväntekevääsyysyhristyksen jäseniä, istuu meirän viäreeses pöyräs ja jutteli ruattia jotta:
— Ja de häär kalla ja fö Pariis, Juuhansson — hihkaasoo töine. (Tämä s'oon Pariisi.)
— Se på den lilla söötnuusen där, hun e sharmant — vastas toine — den taa ja! (Katto tuata kullanmurua.)
Pian oli kauppaneuvosten pöyräs koko kasa iloosia kukkaastyttöjä, jokka kittasivat pullon samppanjaa toisensa perästä ja sitten piti pappojen ostaa ruusuja korikaupalla. Ne oli 5 frangia kappales, ja enklantilaasia paperossia, ja paperihuiskia ja samppanjaa — ja kyllä vai papat ostiki sillä:
— Nu ska vi hålla ruulit, int'e man altti i Pariis! (Ny pirethän lystiä, ei me aina olla Pariisis.)
— Hö du Juuhansson ja truu ja ska danssa (Kuule J. mä luulen jotta mä tanssin nyt) — innostuu toine — ja kolme tanssijaflikkaa pyärittää jo pappaa piirileikkiä. Hiki juaksoo ja naama loistaa — — —
Ilo on katos ja hulina käy.
Mutta sitte tuli salihin yks yksinääne, juhlallisen näkööne herra. S'oli tuas 50 ikääne ja vissihi enklantilaane. Eikhän se vai ollu joki pappi eli opettaja, ku s'oli nii kovasti totisen ja juhlallisen oloone.
Mun pisti se miäs heti silmähä ja rupesin kattelemhan sen hommia. Näytti jotta s'oli tullu vai kattomhan, kuinka syntine mailma huvitteloo. S'oli puettu oikee enklantilaasen säännöllisesti, jakooski oli pääs ku puukoolla veretty.
Se istuu tyhjän pöyrän äärehen ja ennenku se kerkes mitää sanuakkaa, paukahti jo samppanjapottu ja kuahuva klasi oli sen nenän alla.
Se yritti sanua jotaki, ettei se halua, mutta kyyppari vai kohautti olkapäitä, levitti kätensä ja iloosesti hymyyli jotta:
— Olkaa hyvä! — ja meni.
Herra katteli ihmeesnänsä ku kiartokoulunopettaja jotta:
— Tämä ny vasta kummallista! Ehä mä ny koko pullua ainakaa — —
Mua huvitti miähen hämmästelevä käytös ja samalla huamasin parin kolmen veikiännäköösen tanssijatytön supattavan keskenänsä ja suunnittelevan hyäkkäystä.
Mitäs ollakkaa, kaks tanssijaflikkaa lähti yhres tanssimhan ja ennenku se »kiartokoulu-herra» oli viälä saanu sitä samppanjajuttuansa käsitetyksi, niin siitä meni ne flikat tanssien sivuu — ja toinen hairas klasin ja juara litkaasi liämen poskehensa!
Ku herra rupes haukottelemhan ja aukoomhan suutansa — niin se flikka-pakana liputti kiältä vastahan ja katos joukkohon.
Herra istuu ja puhalteli.
Samas lenti jo pöythän kyyppari ja taas oli herran klasi täynnä.
Herra räpytteli silmiänsä ja sitte aukaasi suunsa äkkiä aiva seljällensä — ku taas siitä meni sivuu pikkuune siävä piperöösfröökynä, joka litkaasta lotkaasi herran klasin — ja tuikkas suuren ruusun sen hämmästynheshe suukkuhu.
Sekös sylkemhän! — Jo rupes tulemhan ääntäki. Nousi ylhä, mekasti jotta:
— Tämä ny on vasta kauhiaa!
Siihen juaksi jo itte kellarimestariki, joka kaatoo klasihi ja kehootti nopiaa juamhan, ennenku tytöt kerkiäävät.
Ja herra pomilootti ja oli suuttunu.
Meitä sivullisiaki rupes jo harmittamhan, jotta mitä tualla jurtikalla täälä tehrähän, jok'on ku puuäijä. Siksi iskettihin flikoolle silmää monesta pöyrästä jotta hus kiinni vai!
Flikat orottivat hetken aikaa, mutta sitte astuu yks sen pöyrän ethen, teki nättiä niiauksia ja keikisteli ja veikisteli oikee suloosesti.
Mutta se kiartokoulunopettaja istuu vai kylmällä naamalla, piti klasista lujaa kiinni ja marisi jotta:
— Noo! (ei) — ja puristeli päätä.
Flikka koitti taputella sitä mörökölliä poskelle, mutta se vai:
— Noo, noo — — —
Mutta silloonkos flikka äkkiä molemmin käsin otti ja pörrötti sen äijän tukan, jok'oli ollu nii fiinillä jakooksella, n'otta s'oli hassallansa ja pörrös ku uuniluuta!
Herra pomppas pystyhy aiva pleikinä ja huuti vahtimestaria jotta:
— Täm'on kamalaa!
Sinne juaksi kyypparia häntä suarana, ne pyyteli anteeksi ja pokkuroottivat. Samalla siihe tukkii kymmenkunta flikkaa, jokk'oli samas juanes ja ne ku pulittivat ja plotisivat nii joka pualelta, jotta herran puheest'ei kuullu sanaakaa.
Suu vai käy ku kanelilla.
Se huitoo käsin ja riahuu, mutta joka sormes kiikkuu ja kinnas korja balettiflikka silmät sulooses sikkaras ja huulet supulla jotta:
— Pappakulta, hassuhan sä oot — — —
Toisia kiikkuu kaulas, toisia takin hännäs ja lempiää väkivaltaa käyttään vetivät ne sen marisevan äijän keskelle salia yhres rymäkäs ja rupesivat pyärittämhän ja tanssittamhan joukolla. Kyllä se koitti jurrata vastahan ja seisua kankiana, muttei siinä auttanu. Se kukitettihin joka knapinläpehe tulipunaasilla ruusuulla, kiaroottihin ympärinsä kirjavilla paperilangoolla ja pyäritettihin jotta hiki poskista pruuttas. Ja koko muu yleesö nauroo ja huuti joukkohon. Viimmee se flikkaroikka kuljetti sen likille suurta samettisoffaa, jolle sen kaatoovat läkähröksis ja istuuvat päälle.
Ei jaksanu äijäparka enää. Suu vääntyy kankiahan hymyhy — — —
Flikat sai kaataa samppanjaa suuhu ja pyhkiä ruusuulla truutun. Molemmilla polvilla istuu nättiä flikkoja käret lujasti kaulan ympäri, toisia konttii olkapäillä, pehmooset kissintassut silittelivät leukaa ja poskia — —
Mitäs voi siinä miäs?
Ku oli saanu vähä hengähtää ja tukkaansa sortteerata, nii otti klasista kiinni, ja kilisteli koko paholaaslaumansa kans. Pulloja rupes lentämhän pöythän ja hetken päästä koikkaali sekin miäs ku karvaane Fauni flikkakasan keskellä — — —
Musiikki vihloo, neekeritrumpari kiljuu ku sakaali, silkki kahajaa, väkevät hajuveret huumaa ja koko sali hehkuu sateenkaaren färisenä. Välhin ovat kaikki ruusunpunaasia naamasta, välhin vehriääsiä, kamalan sinisiä, välhin keltaasen kullanhohteesia. Luannottoman suuria belladonnasta hehkuvia tulisilmiä loistaa salis, karmiinihuulet punottavat ku pihlajamarjat routaasena syysaamuna, ku pakkaane on jo purru — —
Sellaasta s'on elämä Punaases Myllys.
PELIT ALKAA.
Pariisin olympialaaset kisat alkoovat juhlallisilla avajaasilla heinäkuun 5 päivänä, lauantaina. Kilpakenttä oli rakennettu nuan 12 kilometrin päähän Colombesin etukaupunkihin, johka päästihin junilla ja monilla autopussiilla. Avajaasjuhlihi oli saapunu ihmisiä kaikilta mailman kantiilta, oli pikimustia neekeriä, kaffinpruunia intiaania, keltaasia kiinalaasia, vehriääsiä senekaalia, maitonaamaasia pohjoosmaalaasia ja ainaki pualituhatta turpianaamaasta suamalaasta. Oli siälä Enklannin perintöruhtinaski, se Walesin prinssi ja paljo muita hunskeleita.
Statiooni oli rakennettu rautapetoonista tavallisen soikian pesupunkan muatohon, jonka pohjalla oli sitte komja vehriääne nurmikenttä, heittopaikat ja ympäriinsä kiärti 500 meetrin pituune juaksurata. En tiärä kuinka se oli tehty, mutta aiva se oli punaane färiltänsä ja nii siloone ja tasaane ku pöytä. Ympärinsä oli sitte toine toisensa takana istumariviä aina vai korkiammalla ja kummallaki pitkällä sivulla oli auringon ja sathen suajaksi rakennettu mahtavat katokset. Meille suurille herroolle — mailman sanomalehristölle — oli varattu tiätysti parhaat plassit n.s. Maratoni-katoksen alla. Kuussataa mustehentuhrijaa meitä siälä istuu silmät kovana päältäkattomas, kuinka näitä olympialaasia oikee pelathan. Suamalaasiakin oli aika roikka, toistakymmentä miästä, kaikki ne, jokka jotakin urheelusta ymmärtävät niinku itte Pihkala, Yrjö-Halme, Uuren-Suamen Kaarna, Penttalan veli Kouvolasta, Ylikangas Viipurista ja varsinki Rasilaane Etelä-Savosta. Ja ne muut oli sitte mithän olivat ruattalaasia, espanjalaasia, jaapanilaasia, amerikkalaasia, enkesmannia ja taisi olla hottentottiaki. Mikä hakkas konehella, mikä plyijypännällä kraapusti. Kuuma oli, paitahiaasilla ja hiespäin siinä touhuttihin. Ja aina välhin piti krääkäästäkki, hypätä pystyhyn ja kovasti huitoja, ku oli oman maan miäs voiton päällä. Silloo toiset huutamhan jotta:
— Asii mösjöö, mitä te siälä huuratta, jottei näje mitää, pitäkää, sivuplee, kitanna kiinni! Asii parplöö!
Ku kaikki sitte oli valmista ja Pihkala pyhkiny silmäklasinsa jotta se paremmin näkis, nii alkas ne avajaaset. Neljä rykmentin soittokuntaa punaasis pöksyys puhalti torvehen marseljeesia n'otta roikuu ku 45 kansakuntaa tulla tömisti peräkanaa flakuunensa kentälle ja marssii ympäri rataa. Oli siinä miästä jos minkälaasta. Kiinasta oli tullut kaks piäntä vääräsääristä hessua. Toinen kantoo nimitaulua, toine valtakunnan lippua. Mihkä laihi ne ottivat osaa, sit'en mä ainakaa tiärä, mutta tikulla vellin syännis n'olis tainnu olla mestaria. Tanskan joukos oli pualitusinaa solakoota naisia miakkaalupukimis ja floretit käsis. Ne olivakki viännehet ensimmääsen ja kolmanne palkinnon naisten miakkaalus. Ekyptin joukolla oli färikkähät puvut: kirkkahan vehriääset takit, punaaset patalakit, valkooset housut ja suklaanfäriset naamat. Viroll' oli ainaki 25 miästä; se oli pulska sakki ja piänelle maalle kunniaksi. Amerikan joukko oli kaikista suurin. Siin' oli tuas 500 miästä ja naista. Niille hurrattihin lujaa. Amerikan peräs tuli mailman suurin piänvalta eli piänin suurvalta, Suami. Meirän joukos oli nuan 150 miästä, jokk' oli pujettu aiva valkoosihi pukuuhi. Valkoone fiini filttihattu pääs ja nii perhanan fiininnäkööstä joukkua s'oli, jottei meinannu omiksensa tuntia. Kyllä huomattihin heti suamalaasekki, sillä meirän joukkua tervehrittihin yhtä huikein huuroin ku muitaki suurvaltoja. Varsinkin franskalaaset ja unkarilaaset näyttivät iloosta miältä — ja tiätysti meirän oma huutosakkimma pani kans parastansa. Se oli oikee enteellistä, ku Suamen joukko joutuu esittämhän ittensä mailmalle heti Amerikan peräs. Ku joukot marssiivat siitä Maratoni aition sivuu Franskan presitentin ja kaiken mailman tiplomaattikunnan ohitte ja Suamen sakille nii hurjasti hurrattihin, nii mä ajattelin jotta eikhän vai amerikkalaasten mahtanu vähä kantapäitä polttaa, jotta siälä se tuloo meirän peräs tua pikkuune Suami-takkiaane, joka aiva pakkaa meirän erelle.
Suamen joukon perästä tuli Franskan oma sakki, john oli n. 250 urheelijaa. Niille hurrasivat kaikki kansallisuuret kurkut suarina, niinku ystävällisille isännille pitääki. Ja oikiastansa ne franskalaaset ovakki reiruja poikia ja miällyttäviä urheelijoota. Enklannin joukko oli suureet ku Franskan. Erikoosta huamiota ja hianoosta hymyä heräätti Enklannin joukos kirjava skotlantilaane säkkipillisoittokunta, joka piti sellaasta peijakkahan ininää, jott' oikee vihaksi pisti. Mutta komjat niill' oli pukimet n'otta silmiä huikaasi. Kapellimestarilla oli pitkä hopiaane sauva ja jos jotaki hetalehia yllä. Se marssii joukon eres nii hävyttömän ylpiännääköösenä ja noukka pystys, jottei sille voinu muuta ku nauraa. Toisilla soittajill' oli pantterin ja leopardin nahkoja yllä, paljahat sääret ja kirjavia saalia roikuu hartioolla. Ne antoo oikee näytöksen keskellä kenttää, mutta se ininä niiren säkkipilliis oli nii ykstoikkoosen viheliäästä, jotta jos olis vai ollu tyhjiä pulloja paiskia, nii jo vai olsivakki saaneet kallohonsa.
Italialaaset olivat iloosia poikia. Niill' oli kirkkahan siniset faskisti-puserot päällä, pikkuune lakkikippana pääs. Ku sivuu menivät, nii oikian kären nostivat ylhä ja tervehtivät ku entiset Rooman gladiaatorit yleesöä. Siinä sakis oli iloosta vilkkautta ja elämää ja sillä ne voittivakki kaikkien suasion pualellensa. Unkarill' oli piäni, mutta uljas joukko ja hyviä urheelijoota, heittäjiä ja pulska painija-' joukko. Me suamalaaset tiätysti hurrasimma sukulaasrakkauresta aiva sinisenä. Sen huamaisivat unkarilaaset sanomalehtimiähet ja tulivat heti tutustumhan. Meistä suamalaasista ja unkarilaasista tuliki heti liittolaasia ja pesta pruuteria. Mutta Jaapanin joukko oli sitte eri juhlallinen ja arvokkahan näkööne. Siin'oli parikymmentä miästä ja kaikki oli pujettu häntätakkihi ja silkkipyttyhy. Piäniä matalia leviänaamaasia poikia, toiset aika tanakoota, mutta kovasti fletkusäärisiä kaikki. Jaapanilaasten käynnis on jotakin akkamaasta vetelyyttä. Muutoon saathin näis Pariisin kisoos jo nährä tulevan Jaapanin kynnet. Jaapani sai jo oikian olympialaasen pisteenki tällä kertaa ja ilo oli suuri. Siitä sähkötettihin heti kotomaahan ja lähretettihin nii pitkiä kuvauksia ja kertomuksia sähkösanomalla, jotta sanottihin maksanehen kolme-, neljäkymmentä tuhatta meirän markkaa. Yhren miähen lährettämine Pariisin kisoohi oli tullu Jaapanille maksamhan 100,000 markkaa, jotta kyllä ne poijat hassaavat. Mutta nyt tuli jo oikia piste. Niiren joukos oli jo sellaasia poikia, jokka osasivat kaikki samat temput kun amerikkalaaset ja muut kansat ja saivat tuloksiakin, joilla pääsivät aivan palkintomiästen kintuulle. Meistä tuntuu ja nii se sanoo Pihkalaki, jotta ensi kerralla jaapanilaaset taitavat jo nyppiä ensi palkintoja.
Ruattill' oli paljo piäneet joukko ku meillä. N'oli meinannehet ottaa oppia meiltä jotta lährettävät vai vähemmän joukon ja ottavat sitä enempi palkintoja, — niinku me teimmä Antverppenis. Mutta taas me petimmä niitä. Nyt me panimmaki suuren joukon ja taas veimmä melkee pualet palkinnoosta. Ei ne tahro pestapruurit pysyä meirän kans samas tahris.
Tsekko-Slovakialla oli komja painijajoukko ja Turkill' oli kans mahtavia miähiä. Niil' oli sellaane härkä lipunkantajana jotta sitä ihaalivat kaikki. Viimmeesenä tuli Etelä-Slaavian 5 miästä. Ne erustivat lähinnä vanhaa Venäjää, joka ennenkin on näis juhlis kulkenu häntäpääs. Ku ympärimarssi oli suaritettu, asettuuvat joukot viärekkään kentälle ja eri mairen liput koottihin suurehe pualiympyrähän joukkojen etehen. Itte Franskanmaan prisitäntti astuu puhujalavalle niiren ethen ja juhlallisella parranpäristyksellä ilmootti Kahreksannet Pariisin olympialaaset kisat avatuuksi. Ja se se kumma oli, jotta ku se ukko huiskutti siinä kentällä vai vähä huuliansa, nii meirän pään päältä, siältä katonrajasta, paasas ääntä suurista torvista n'otta se kuuluu kilometrien päähän. Ne oli erinomaasia äänenvahvistajia, jokka sitte kuuluttivat tuloksia aamusta iltahan ja aina huutivat ensiksi ykstoikkoosella pukinäänellä jotta: »Alloo alloo!» — ja sitte prätistivät numeroota pitkän protoiskan tulemhan. Tua alloo-alloo oli nii merkillinen jotta se jäi ijäksi päiviksi kaikkien korvahan, jokka Pariisin kisoos olivat. Alloo alloo — —
Avajaasmenoohi kuuluu viälä olympialaasvalan vannominen ja se tapahtuu sillä lailla, jotta Franskan suasituun urheelija Geo Andree astoo lavalle ja saneli kaikkien pualesta lupauksen, että jokaane urheelija tuloo jalosti ja rehellisesti kilpaalemhan, ei pure eikä' potki.
Sitte laskivat partiopojat lentämhän monta sataa kirjekyyhkystä, joiren jalkoohi oli kuulemma sirottu paperilappu ja siinä ilmootus jotta Pariisis on nyt alkanehet Olympian kisat. En tiärä sitte mihkä ne kyhkyyset lähtivät, mutta puhet oli sellaane, jotta niiren olis pitäny viärä tämä juhlalline tiato jokaasehe Franskanmaan eri läänihi. Niin mä kumminki ajattelin, jotteivät tainnehet viittiä kauemmas räpytellä ku ensimääsen nurkan taa.
Ja kaikista viimmeeseksi ampua moikotettihin monta kovaa kutia kanuunoolla n'otta paikat jyskyy. Päälle hurrattihin ja huiskutettihin piänillä kansallisuuslipuulla, joita siälä oli myytävänä. Suamen lippuja ei esti tahtonnu saara mistää, mutta ku sitte ensimmääsenä kilpaalupäivänä sen mallia oli mailmalle näytetty voiton tangos, nii jo rupes olemhan Suamen siniristiäki saatavana.
— Se oli hirviän rasittavaa nämä juhlallisuuret — huakaasi
Mösjöö-Tommila, ku statioonilta tultihin. — Mitähän siälä Punaases
Myllys mahtaa olla tänä iltana. — —
KEIHÄÄNHEITTO JA 10,000 JUAKSU.
Kenttäurheelun ensimmääne päivä oli sunnuntai ja meirän poikaan erikooslajiista oli sinä päivänä ohjelmas keihäänheitto ja 10 kilomeeterin juaksu. Siinä välis suaritettihin muitaki lajia, john' ei meirän miähillä kuitenkaan ollu paljo mitää sanomista. 400 metrin aitajuaksuhun otti suamalaasista osaa Vileeni ja Jukola. Ne juaksivat taktillisesti alkueris vain nii, jotta pääsivät hännillä välierihin ja antoovat toisten poikaan paasoottaa heti alkukilpaalus ittensä pilalle. Ei me täs sortis palkintoja ajatellehekkaa, mutta välieräs se Vileeni jo pisti nii vinkiää jotta Pihkala rupes tuhisemhan jotta
— Ei s'oo sanottu, vaikka Vileeni pärjääski! Se juaksi hyvi ja käytti hyvin hermojansa, piti vai varansa, jotta pääsi viimmeesenä miähenä loppukilpaaluuhi — —
Korkeushypys oli mukana kaks suamalaasta, Kreemeri ja Yrjölä, muttei ne piisannehet kyyttipoijiksi amerikkalaasille, jokka pomppiivat ku häkää vai overoolit päällä 190 sentistä. Meirän poijat jäivät jo 170 ja joutuuvat pelistä pois.
100 meeterin pikajuaksus oli miästä ku merenmutaa. Meiltäki oli lähteny koittamhan Halme, Härö, Huuskaffel ja Eskola, mutta pikkupoikia ne viälä olivat mestarien rinnalla. Halme tuli alkueränsä hyväksi kakkoseksi, mutta välieräs putos kolmoseksi ja pois, ku vähä myähästyy varaslährös. Härö jäi pois jo alkueräs, vaikkei ensimmääsen miähen tulos ollu ku 11,2. Huuskaffeli oli joutunu siihe sakkihi, poikaparka, johna loikkaalivat petomenijät Abrahams ja Carr. Siin' ei auttanu muu ku pylkkiä kunnioottavasti herraan peräs. Samoon pääsi nuari Eskola kaikista luuloosta jo ensi koitokses. Nii että se oli selvää meirän pualesta heti alkaapäältä.
Viälä suaritettihin sinä päivänä 800 meetrin juaksun karsinnat. Tälle matkalle oli ilmootettu meiltä Nurmi, Peussa, Jaanssoni ja Luama, mutta vai Jaanssoni lähti matkalle ja ittiänsä säästellen piti varansa jotta tuli kolmantena maalihi ja pääsi loppukilpaaluuhi. Nurmen poisjäämistä pirettihin pahana ja yleesö pakkas napisemhan. Olis sen pitäny mennä koittamhan! On hyvin luultavaa, jotta olis voittanukki. Muutoon näyttivät meirän poijat heti aluusta aikaan kylmää sisuansa. Ei ne juassehet niinku monet muut, jotta alkukilpaaluus jo vetivät kaikkensa. Antoovat muiren poikaan vai niittää alkukilpaalujen kunnian ja pitivät varansa jotta pääsivät välierihi.
Näiren pikkukilpaalujen loppuottelut suaritettihin seuraavana päivänä.
Meirän heiniä oli tänä päivänä keihäänheitto ja Ritolan 10,000. Ku kentälle tultihin, nii me suamalaaset olimma aiva varmoja, jotta keihäänheitos tuloovat kaikki palkinnot Suamehen ilman epäälystä. Kuka meille pärjääs, ku meill' on Myyrä, Saaristo, Juhanssonin-Pekka ja Eekvisti, jokka kaikki paiskiivat 63—65 meeteriä? Oikee tuli sääli ku ajatteli ruattalaasia — —
Mutta s'oli poijat niukin naukin ja herranähköhön jos saimma eres ensimmäästä palkintua! Aiva syrän kylmänä istuttihin ja ähkyttihin, eikä sittekää meinannu tulla. — Niin se on ku ollahan liika varmoja etukäthen.
Oli kuuma ukkoospäivä ja alkas satelemhan ku se keihäänheitto alkoo. Kuluu horvin aikaa ennenkö pääsivät alkamhan. Me fintupit istuumma ja vahtasimma silmä kovana koska valkopaitaaset ja sinireunaaset suamalaaset käyvät keihääseen kiinni. Ensimmääne suamalaane heittäjä oli Eekvisti. Sivalti ja keihäs lenti tuskin 50 m. ja lisäksi astoo ylitte.
— Rikki!
Tuli Myyrä ja veti n. 58 silmämäärällä ja sekin meni rikki.
— No nyt on jeekeli irti! Täm' on pahan merkki, hermostuuvat ja tuloovat niin arooksi, jotteivät uskalla enää voimalla sivaltaa! — Ja nua toiset perttanat paiskiivat yli meirän poikaan merkkien!
— No eikhän ne ny siltä viälä toisella ja kolmannella heitolla petraa —
— Totisesti ku joka sorkka meirän poijista paiskaa kotona tavallisis oloos yli 60 ja nyt eivät saa 58! — —
— Aha, aha, Eekvistin toinen heitto meni nyt 57 — — — ja kas perttana!! — — heeei poijat, Myyrä sivalti — — hurraaaa, huutakaa — kiljumma me lehterillä.
— Menikö se 60?
— Ei taira aiva olla —
— No s'oon ylittekki! — Näkööhän tuan ny selevästi — —
— Eikä oo, vaikka se tänne näyttää.
— Nyt ilmootethan — — hiljaa! — — Se oli 59,5. —
— Mikäs se tua ruattalaane sinipöksy on, joka nyt paiskaa? —
— S'oon ny se Ruattin ylpeys, Lindströmi, vaaralline miäs, vetää 62—63.
— Älä hiivatis! Kun menis ylitte noukallensa! —
— Hyss hyss Lindström kastar — huutaa Tekneeri, »Ruattin-Pihkala», jok' istuu meirän oikian Pihkalab viäres.
— Nyt veti! — Hyi saakeli, alas alas, putua putua maaha keihäs! — huuran mä ja Pihkala ähkyy kans ku mahatauris.
— Yli meni! Heitti Myyrän merkin yli!! — Voi saksanpukki sentähre — — ruattalaane, tämähän on kauhiaa —
Sateloo ja käy tuuliaaspäitä.
Ja viälä kaks amerikkalaasta heitti aiva Myyrän merkin ympärille, ku ei vai olsi ollu ylittekki.
— Eekvisti, verä verä, nyt on hätä käsis! —
— Äs, meni liika alhaalta, tuskin 55.
— Ja viälä toinenkin ruattalaane, jokin Plumpkvisti tuli aiva kintuulle — ähkyyvät suamalaaset tuskan hies.
— Poijat, nyt on Myyrällä viimmeene heitto! — Paa ny kaikkes miäs, tiärä jotta kotomaas orotethan. Verä sisulla sekahan nyt, olishan se kamalaa, jos jokin Ruattin Lindströmi voittaas meirän kultametallin! —
Myyrä näyttää olovan hermostuksis, kulkoo ympärinsä, koitteloo keihähiä, eikä saa mialuusta. Hairaa viimmee yhren ku huurethan paikalle.
— No nyt poijat! Myyrä heittää kolmannen kerran!
— Istukaa siälä, istukaa!! — karjuthan joka pualelta.
— Asii! — (se on purkista franskaa ja merkittöö jotta istukaa!)
Niin huurethan mulle takaa, ja niin mä karjun kans muille jotta silmät sätii. — Asii! — kuulettako siälä — — asii, asii! — ja itte nousen penkille seisomhan. Mun takanani kirkuu joitaki pulkaarialaasia lehtimiähiä mulle »asiita», mutta siitä mä viis veisaan. — Asii senkin aasit!!
— No nyt veti —. Ei! — päin pyttyhy meni Myyrän heitto. Liika alha.
Lindströmi voitti.
— Mithän ne sanoo Suames? —
— No kyllä se loppukilpaalus parantaa — koitamma me lohruttaa toisiamma.
Kun heitot sitte mitattihin oli Lindströmi paras 59,92, Myyrä vähä jäliis, sitte amerikkalaaset Neufeld ja Oherst, viires oli ruattalaane Blomqvist ja -kuures Suamen Ekvisti. Nämä pääsivät loppukilpaaluhu. Toiset kaks suamalaasta, Saaristo ja Juhanssonin Pekka eivät saannehet yhtäkää heittua onnistumhan. — Kyllä s'oli nii harmillista, jotta itkua teetti. Muttei saanu Viron Klumperikaa, joka kans on varma 60 miäs. Ruattin peljätty Lillieri meni samoon plöröksi. Oli tämä ny tulemus!
Loppukilpaalus, joka seuraas heti peräs, pakkas aiva sualet soittumhan.
Ei viäläkää lennä keihäs. Samoolle main vai putooloovat.
— Ähäh! Eekvisti petras vähä, muttei paljo.
— No poijat jo veti Myyrä! — Huraa nyt on voitto — — — kah kah — — huraa, s'oon liki 65, — — hurraa! Siin' on ainaki 3 meeteriä nyt ruattalaasen kans erua — —.
— Petraakohan Lindströmi?
— Juu, nu kastar han petre — sanoo jokin ruattalaane lehtimiäs takaa.
— Nää-äh, tamme faan —, karjasen takaasi. — — Orottakaa, viäl' on
Myyrällä yks' heitto. No nyt saatta nährä Myyrä heittää!
— Hyss hys hiljaa!
— Asii!! mösjöö silvuplee!
— Nyt — hurr — peijakas, ku meni alha ääh.
— Nyt menöö Lindström! —. Kyllä, sill' on hyvä vauhti, — — ka ny, huih! — — putua, putua — pluttis!!! — Eipäs menny!
— Huraa, hei hei Myyrä voitti!
Ensimmääne kultamitku tuli Suamehe mutta lujalle se otti. Toinen palkinto meni Ruattihin ja kolmas Amerikkahan. Ja meirän Ekvisti oli neljäs. Onneksi se lykkäs sen ruattalaasen Plumpkvistin mölliksi sakis.
Voiton merkiksi verettihin keskimmääsehe korkiaha flakutankoho suuri Suamen lippu. Kilpaalujen ensimääsen kultamitaliin oli saanu Suami. Soittokunta soitti Maamme laulun, ihmiset nousivat seisomhan ja paljastivat päänsä. Se oli juhlallinen hetki. Sattuu justihi aurinko paistamhan n'otta meirän puhras siniristilippumma loisti uljahana tuules. Sitä kattoo kunniootuksella Afrikan musta neekeri, Jaapanin silkkipyttyyne tiplomaatti. Sitä töllisteli jäykkäniskaane enkelsmanni, turpaanipäinen ekyptiläine ja punafetsinen Turkin poika. Sitä katteli Punss-Juunssonikki vähä nuan niinku jotta:
— Siinä se ny on taas, kyllä me jo oomma tuan oppinhet tuntemhan.
Mutta reirut jenkit sanoovat vai jotta:
— Oorait, it is Finlant, ai nou!
10,000 M. JUAKSU.
Se oli meille suamalaasille taas omaa alaa. Meiltä oli ilmootettu Nurmi, Ritola, Berg, ja Sipilä ja varamiähenä Rastas. Mutta Nurmi ei lähtenykkää, se säästi ittiänsä 5,000 ja 1,500 juaksuja varten. Taisi olla sovittu, jotta Ritola saa voittaa 10,000 ja Nurmi 5,000. Nurmen tilalle lähti Rastas. Väki murisi statiolla ku ilmootettihin, jotta Nurmi ei otakkaa osaa.
Lähtöviivalle asetti varpahansa lähes neljäkymmentä miästä. Laukaus pamahti ja yhtenä pyrynä lähti miäsjoukko taivaltamahan rataa. Se Ruattiin Viire meni heti johtohon, Ritola ja muut suamalaaset pomppiivat ensi ympäryksen pualivälihi aiva häntäpääs intialaasten sakis, jokka näyttivät siitä kovasti tykkäävän.
Ku klapinasakki oli vähä seliinny ja järjestyny perättääsrivihin, kattoo Ritola ajan tullehen astua Viiren seurahan. Ei erelle, kunnioottavan kahren askelhen päähän vai. Kolmanneksi asettuu tanakka irlantilaane Clark ja nuan 20 metrin pääs tuli kymmenkunta miästä yhtenä rypähänä. Siinä keskellä koikkaalivat Berg, Sipilä ja Rastas. — Kaikista viimmeesenä hyssytteli yks mustanaamaane hindu, joll' oli niinku jokin lankakerä sirottu pään päälle. Kovasti vakavana ja juhlallisena se perää piti ja aina vai jäi. Lopetti sitte ku siltä meni järjestys sekaasinsa. Se räknäs jotta hänen pitääs olla varma mölli eli viimmeene miäs, mutta hämmästyy kovasti ku siältä takaa rupes tulemhan aina vai viimmeesiä miähiä!
Se kääntyy ympäri ja kattoo jotta:
— Mistä nuata oikee tuloo?
Eikä käsittäny jotta n'oli juassehet sen ympärikautta kiinni. Se katteli ethen ja taa ja sivulle ja joka pualella vai juasta pylkkii miähiä! Ku ei se enää voinu pitää selvillä, kuinka mones miäs se siinä karusellis oli, niin huitaasi kärellä ja lähti pois koko sakista.
Viire ja Ritola juaksivat melkee viäretyste. Ritola rinnanmitan jäliis, Viiren juastes rajaviivaa. Se oli kaunis pari kattella, tasaasesti ja keviästi nousi kummankin jalka ja taival katkes nopiaa. Siihe tuli niiren ja sen irlantilaasen välihin n. 50 m. kaula, nii että parivaljakko porhalti yksinänsä ja erillä muista. Ritola on vähä pirempi ku Viire, jonka juaksu on kankiampaa ku Ritolan. Viiren naamasta saattoo jo lukia, jotta se lopun arvas. Se paineli vai tasaasta tahtia vakavan näköösenä, ku Ritola sen sijahan heitteli jalkojansa iloosesti ja katteli taaksensakki jotta:
— Mihnäs ne muut meirän poijat tuloovat?
Neljä kilometriä johti Viire, mutta silloo Ritola näytti tykkäävän jotta taitaa olla jo mun vooroni mennä johtohon. Ja meni kans. Viire seuras sitte perävaununa uskollisesti. Nii kuluu kiarros toisensa perhän. Ruattalaasten toivo jo nousi. Rupesivat huutamhan jo Viirelle jotta:
— Petra liite ja paina sivuu!
Mutta Viire tiäsi jotta helppoot s'oon siältä penkiltä isthaltansa komentaa ku itte olla remmis. Siin'oli täysi tyä pysyä eres sen fintupin kantapäillä.
Kuurennella kilometrillä pisti Ritola piäneksi hyssyksi ja koitteli tulooko Viire följys.
Koitti se vastata, mutta kymmenkunta metriä jäi kumminki välihin, ja sitä s'ei saanu lyhenemhän.
Nyt rupesivat jo toisekki meirän poijat pykäämhän vauhtia ja hinkkaamhan ittiänsä etupäähän. Berg oli jo kolmantena, ja Viire jäi viälä Ritolasta lähes pualen kiarrosta. 50 meeterin pääs Bergistä kampaali Sipilä kahren enklantilaasen kans kauan aikaa, mutta sitte se riuhtaasi ittensä irti niistä ja lähti Bergin perhän. Rastaskin ponkii ethenpäi, yritti Sipilää kiinni, mutta se ponkii alta pois sen ku kerkes.
Alkas viimmeene kiarros. Ritola lisäs askelta — ja Viire jäi ku seisomhan. Ei siin'ollu meirän Villellä enää mitää kiirustakaa, pomppii maalihi aiva lystiksensä. Mutta Viire oli kuitti poika, nii kangistunu ja rasittunu; jotta pelkäs jo kolmatta miästä, Bergiäkin, joka veti sisulla kaulaa kiinni. Viirellä oli etumatkaa kumminki lähes 200 m. ja kerkes pelastaa nahkansa. Sipilä otti kovan loppukirin ja tuli neljänneksi miäheksi.
Suami sai loistavan voiton, vei ensimmääsen, kolmannen ja neljännen palkinnon.
Ritolan tulos oli samalla uusi loistava maailmanennätys, sillä siihenastinen, jonka vähää ennen teki Helsingis ja joka sekin oli hirviä 30 min. 35,4, mutta nyt se juaksi 30.23,3. — Viire oli hyväs kunnos ja sai elämänsä parhaan tuloksen ja uuren Ruattin ennätyksen 30.58,8. Hyvä oli Viire, mutta pareet on aina pareet.
Ja taas nousi Suamen lippu voittotankohon ja me suamalaaset saimma huutaa ku vaskihärjät kurkut suorina.
Se oli ihanaa — ja kuivas kovasti kurkkua.
VIIS-OTTELU JA ESTEJUAKSUN ALKU.
Maanantaina kilpailujen toisena päivänä oli 5-ottelun kova päivä. Meirän miähen, Lehtosen, joka voitti Antwerpenin kisoos, oli määrä nitistää nyt toisen kerran 5-ottelun kultamitaliin. Kyllä Lehtonen kunnos oli, mutta näis kisoos voi sattua mitä vai, ku mailman parahat viisottelijat ovat kaikki joukos ja osaavat pelata jekkua yhtä hyvin ku meiränki miähet.
Kun kentälle tultihin, olimma me suamalaaset kaikki epävarmoja. Ei puheltu siitä, voittaako Lehtonen, jännitys kätkettihin sisuksihin ja istuctihin silmä kovana kattelemhan ja toivomhan. Ehkä se pärjää, oli jokaasen salaane toivo ja mykkä huakaasu. Meiltä oli pantu yrittämhän ja Lehtosta auttamhan vielä 3 kovaa poikaa: Lahtinen, Leino ja Yrjölä. Näistä meni Yrjölä joukkohon kokeellaksensa 10-ottelua varte.
Mutta ennen 5-ottelun alkua suaritettihin ankara kamppaalu viimmeesen erellisestä karsinnasta 100 metrin juaksus. Siihen olivat päässehet Murchinson, Amerikka, Porrit, Uus-Zeelanti, Nichols, Enklanti, Hesler, Kanada, Degrelle, Ranska ja Scholz Amerikka, Frangipane, Italia, Bowman ja Coaffee, Kanada, Abrahams, Enklanti, Baddock ja Carr, Austraalia.
Ensi erä oli hurjaa menua. Porrit näytti olevan johros, mutta Scholz kiristi hirviästi ja pääsi tuskin pualta metriä erellä maalihin. 3:s oli Murchinson, 4:s Nichol, 5:s Degrelle. — Scholzin aika oli 10,8.
Toises joukos oli viälä kiivaheet veto. Siin'oli itte Paddock, peljätty austraalialaanen Carr, Bowman, pitkä jäntevä enklantilaane papinkisälli Abrahams ja kanatal. Coaffee. — Lähtö onnistui erinomaasesti. Niinku yks miäs lähtivät kaikki. Amerikkalaasten kunnia oli tikunnenäs, sillä Abrahamsia peljättihin. Siksi huutivat enklantilaaset ku perot ja amerikkalaaset ulvoo ku suret. Me muut kattoomma henkiä haukkojen päältä. Juaksijoosta ei näyttäny selvää tulevan. Paddock oli pualimatkas erellä. Se kiristää ja juaksoo niinku istuus ilmas, kruppi taaksepäin kenos, ja jalaat hakkaa ku moottorin veivit. Abrahams on viälä vähä jäliis, saavuttaa tuuma tuumalta ja juaksoo ethenpäin nojas pitkin askelin — ja pinnistää sisulla ohi. Lopus kiristi hirviästi eikä Paddockin auttanu mikää, vaikka se päästi koko kaasun auki. Abrahamsin aika oli harvinaane 10,6. Se pani jänkit kynsimhän päätä, jotta heirän varmana pitämänsä kultamitalli 100 metrillä taisiki mennä mopen suuhun. — Bowman oli 3, Carr neljäs, Coaffee 5:s.
Me suamalaaset hurrasimma syrämmen pohjasta enkesmanniille — olihan
Amerikalta kultamitalli menotiällä!
100 metrin loppuhoppu suaritettihin pari tuntia myähemmin. Siihen pääsivät Abrahams, Scholz, Porrit, Bowman, Paddock ja Murchinson. — Jännitys oli n'otta poskia poltti. Lähtö onnistuu hyvi ja meno oli yhtä mölinää aluusta loppuhun asti. Abrahams ei heti päässy täytehen vauhtihin. Aluus oli toiset erellä, mutta pualivälis jo tulla porhallettihin tasarinnan ja loppu oli nii hirviää repimistä jotta kumma ku ne istumapenkit kestikää kattella. Paddock hakkas ilmas, Bowman sen rinnalla ja Porrit heti viäres, mutta pualivälistä painaa Abrahams rintansa erelle. Sentti sentiltä tuloo erua — — jo on irti joukosta — — ja kaks metriä ennen maalis! Siin'ei ollu mitää sanomista, selvä voitto! Toinen Scholz ja kolmas Porrit. Enklantilaaset huutivat aiva sinisinä ja jänkit haukkoovat ilmaa. Mutta me suamalaaset, mekös otimma osaa Enklannin voittoho oikee seittämän leivän suulla. — Poishan oli Amerikalta yks kultamitali. Ku ei meille, niin ei niillekkää — —.
Viisottelu.
Viisotteluhu kuuluu pituushyppy, keihäänheitto, 200 m. juaksu, kiekonheitto ja 1.500 m. juaksu. Ne suaritettihin samas järjestykses. Kaikki kilpaalijat ottivat osaa kolmehe ensi lajihi ja 12 parasta miästä pääsi kiakkua heittämhän. Kiakon jälkehen karsittihin pois viis huanoonta miästä, n'otta loppuvetohon, 1,500 m. juaksuhun, jäi vai séittemän miästä.
Pituushypys tuli meille heti paha munaus. Yrjölä epäonnistuu kokonansa, eikä Lehtonen päässy ku 663, vaikka 7 meeteriä olis pitäny olla aiva varma. — Sitte truiskas amerikkalaane Legendre, tuhannen pössöö, aiva vahingos uuren maailmanennätyksen pituushypys. Hyppäs 776,5 cm. — eikä sit'ollu eres ilmootettu pituushypyn erikooskilpaaluhu! Yks toinen amerikkalaane potkaasi 683 ja unkarilaane Somfay 677. Lehtosella oli vai 663. — Me suamalaaset istuumma hiljaa ku piänet varpuusen poijat käret ristis ja nöyrästi pyytelimmä, jotta auta hyvä isä, jottei ne vai potki Lehtosta pois pelistä.
Pituushyppy suoritettihin kahres ryhmäs ja viälä saattoo siinä toises sakis olla miähiä, jokka hyppivät Lehtosen yli ja potkivat sitä viäläki alemmas järjestyspitehis. — Siinä joukos oli meiltä Leino ja Lahtinen. Ensimmääseksi pääsi siinä sakis amerikk. Kaer 696, toiseksi Lahtinen 689,5 ja kolmas Leino 672. Nekin hyppäsivät yli. Lehtonen jäi siis kuurenneksi ja se oli paha mälli, jotta itkettämhän pakkas.
— Nyt meni kaikki penkin ala — voihkii Pihkalaki.
200 m. juaksus oli 10 erää. Suamalaaset pärjäsivät siinä sortis hyvin. Lahtinen tuli erässänsä toiseksi, n. 4 m. Legendrestä jäliis. Lehtonen pisteli sisulla ja voitti eränsä: samoon voitti Leino eränsä. — Tulokset olivat: Lehtonen, Legendre ja Kaer 23 sek. Leino ja amerikkal. Zinner 23,2; Lahtinen 23,6.
Keihäs oli kans heikkua. Keihäät olivat liiaksi notkeeta, nii että meikälääset eivät saanehet niitä lentämhän. Ensi ryhmäs tuli unkaril. Somfay ensimmääseksi 52,07, Yrjölä toiseksi 51,72, ruattal. Nilsson kolmas 51,17. Lehtonen vetää kyllä lähes 60 kotona, mutta jäi nyt neljänneksi 50,93. Toises ryhmäs pääsi Leino etupäähä, mutta Lahtine jäi hännille.
Kiakonheitosta tuli Suamelle pelastus. Lehtone oli — pistettä erellä unkarilaasta Somfayta, joka tiärettihin paremmaksi heittäjäksi ku Lehtonen. Ja juaksemhan se sanottihin olevan peto! Unkarilaaset veljet hykertelivät käsiä ja yllyttivät Somfayta, joka heti ensi verolla paiskas kiakkua paljo yli muiren. Lehtone yritti kaikkensa ja veti, mutta sinne putos hännille, neljänneksi viirenneksi miäheksi. Me reviimmä hiuksia ja taoomma penkkiä — ja unkarilaaset veljet viäres hihkuuvat ilosta. Pihkala ei kärsiny enää kattuakkaa, se huitaasi kärellä jotta:
— Se on mennyttä!
Lehtonen kulki mustana kentällä, se tiäsi jotta peli on menetetty, jos ei saa Somfayta kiakos kiinni. — Ja erua oli ainaki viis meeteriä!
Tuli sitte taas sen vooro ja totinen oli poika. Otti tukevan asennon, nosti, veti ja — — hiuuh! — — kiakko teki huikian kaaren, lenti korjasti ja korkiaatte — — ja meni kauas yli kaikkien muiren.
Me hyppäsimmä pystyhyn ja huurimma ku taivahan enkelit yhrestä suusta.
— Tua on yli 40 meeteriä! —
— Mistä hitosta se tuan veti, 38 on sen rekortti — pauhas Pihkala — Ja nyt justihin, ku kaikki oli jo menetetty!
Se oli onnen veto ja pelastus. Toiset koittivat petrata, mutteivät päässehet Lehtosta likikää. Lähes 3 meeteriä jäi eroksi. Lehtone 40,44, Somfay 37,76.
Tuli loppulai 1,500 m. Pualitoista pistettä oli Lehtonen nyt erellä. Jos Somfayn ja sen välihin pääsöö miäs, nii meiltä meni kultametalli Unkarihin. Tähän viimmesehen pinnistyksehe pääsi nyt enää 7 parasta: Lehtonen, Somfay, Unger, Leino, Legendre, Lahtinen ja Kaer. — Meno aikoo. Alku oli jotenkin tasaasta. Lehtonen piti vai silmällä Somfayta. Vaikka joku toinen olis voittanu juaksun, ei se kumminkaa ensi palkintua olsi saanu. Tultihin loppusuaralle ja siinä alkoo hengenveto. Somfay pinnistää kaikkensa ja Lehtonen vastaa. N. 20 m. maalista ovat kaverukset tasan ja Unger ensimmääseenä. Nyt pantihin sisu pihalle, rinta rinnan puskettihin, ja lopus puserti suamälaane sisulla viälä erellekki! Unger ensimmääne, Lehtonen toine ja Somfay kolmas, Legendre, Leino, Lahtinen ja Kaer.
Voitto oli ratkennu. Viisiottelun oli voittanu Suami ja sama miäs
ku Antwerpenin kisoos Lehtonen. Toinen oli Somfay, Unkari, kolmas
Legendre, Amerikka, neljäs Leino, viires Kaer Amerikka ja kuures
Lahtinen, joka toi tarkasti lajin viimmeesenkin pisteen kotomaallensa.
Ensiksi laskettihin väärin, nii että ruattalaane Unger olis 4:s, mutta ku laskuja sitte justeerattihin, nii putos se kokonansa pois. Ja liikaahan se olis ollukki, jotta Ruattille täs lais pisteetä — — Kaikki ne kans olsivat ottamas — —
* * * * *
Samahan aikahan ku 5-ottelua suaritettihin, oli muitakin ratkaasuja. Suuri ilo ja yllätys oli meille Vilenin mainio saavutus 400 m. aitajuaksus. Loppukilpaaluhu siinä olivat päässehet Brookins, Taylor ja Riley Amerikasta, Adrée Ranskasta, Blackett Enklannista ja Vileeni Suamesta. Siis vain kaikki suurvallat.
Vauhti oli kova aluusta asti. Taylor oli haka. Se piti hirviää menua, mutta Vileeni ei antanu perähän.
— Mi-mi-mitä tämä on? — kattoo Pihkala. — Vi-vi-vileeni ei häpee yhtää, juaksoo mestarin kintuulla — —
Tuloovat viimmeeselle suaralle ja aina vai painaa Vileeni Taylorin kans tasarinnan.
— Mi-mi-mi — — —
Minä puristan penkistä molemmin käsin ja Pihkala puhkuu ku tavarajuna.
— Erkka, Erkkaaah, — — äääh — — paina, paina!!
Ja Vileeni otti sisun irti ittestänsä. Taylor oli vähä erellä ja vilkuu jo kamalaa suamalaasta, joka aina vai pomppii viäres. Molemmat puskoovat henkensä erestä. Lopus pääsi Taylor n. 5 m. ennen maalihi.
— Aika on kauhia!! — huutaa Pihkala. — Alle mailmanennätyksen! — ja hurjasti! — Vileenikin löi maailmanennätyksen! Täm'on kauhiaa — —
Nii oliki. Taylor, (Amerikka) 52,6 (mailmanennätys, entinen 54 sek.)
Vileeni toine, Riley kolmas, 4:s Geo Andrée, 5:s Brookins.
Vileenin voitto tuli aiva yllätyksenä. Sit'ei oltu uskallettu toivuakkaa. Ja Pihkala, joka sen asian tietää, sanooki, jotta Vileenin voitto oli yks meirän kaikista loistavimpia saavutuksia Pariisis.
* * * * *
Korkeushypyn loppukilpaalun voitti amerikkalaane paksu pätikkä Osborne, joka hyppäs 198 senttiä. Toinen oli kans jänkki, Brown 195, kolmas Lewden, Ranska 188. — Mutta mitäs me siitä. Toista s'jo 3,000 meeterin estejuaksun alkukilpaalu, johka meiltä otti osaa neljä miästä: Ritola, Järvelä, Katz ja Ebb.
Se juastihin kolmes 10 miähen eräs. Ensimmääses olivat Järvelä ja Katz. N'olivat alkumatkas hännäs, mutta ku rivi kerkes järjestyä, meni Katz johtohon ja piti sen käns helposti loppuhun asti. Tuli 15 m. ennen toista miästä maalihi. Järvelä oli neljäs. Nuhjaali liian kauan n'ottei päässy loppukilpaaluhu.
Toises eräs voitti ranskal. Isola. Meiltä oli mukana Ebb, joka piti vai varansa ja tuli 3:na perille.
Kolmannes eräs oli Ritola, joka sai hoirella menua niinku tahtoo. Toiset tiäsivät jottei siinä oo mitää pullikoomisia. Ritola tiätysti voitti, olishan se ollu kamalaaki — —
Kolme meirän miästä siis pääsi loppuotteluhun ja se piisaski kyllä.
Esteenä kentällä oli 4 aitaa ja yks risuhäkki, jonka taa oli kaivettu pari syltä leviä vesikrooppi, johka niiren piti joka kiarroksella hypätä jotta vesi proiskuu.
— No lährethänkö taas? kysyy Mösjöö-Tommila.
— Lährethän vaa — —
KUULA MENI PLÖRÖKSI, MUTTA 5000 ALKU OLI KOMIAA KATTELLA.
Oli se olympialaaskisojen seuraaminen sellaasta hulinaa, jottei tahtonu tiätää mihkä hyppääs ja mitä kattoos. Kentällä suaritettihin yhtaikaa kolme neljä eri ottelua, — eikä mulla äijäparaalla ollu följys muuta ku kaks silmää, jokk'on niin hullusti pääs, jotta kääntyyvät aina molemmat yhtä ja samaa kattomhan. Tulin siinä ajatelleheksi, jotta ku on kerran komjasti kaks silmää, nii pitääshän niillä passata kattella kahta eri asiaa. Sen kuvaasiako niitä kaks silmää pitää olla ku yhrelläki hyvin yhren asian näköö?
Tiistai oli sellaane päivä, jotta meillä suamalaasilla ei ollu oikiastansa yhtäkää lopullista voittua saatavana, sillä kuulantyännös me ei enää pärjää ameriikkalaasille.
Pituushyppyhy otti osaa 3 suamalaasta: Tuulos, Rainio ja Sandström. Tuuloksen jalka ei ollu kunnos eikä se tainnu oikee uskaltaa kaikkiansa pannakkaa toisen eli kolmannen palkinnon erestä; paree oliki säästää kolmiloikan kultamitallia varte. Rainiokin oli joukos vain kokeellaksensa kolmiloikkaa varte.
Eikä Sandströmikää oikee vakavisnansa meinannu mailmanennätystä lyärä.
Nii jotta ei me pituushypys oikiastansa mitää meinannehekkaa.
Kuulantyöntöhön otti osaa lähes 50 miästä ja joukos oli sellaasiaki juhanneksia, jokkeivät pukannehet 10 meeteriä, mutta kovasti vai röyhistelivät rintaa ja olivat urhoollisen näköösiä.
Ottelu suaritettihin kolmes eräs. Ensimmääses oli Pörhölä joukos, mutta siin oli kans Amerikan hakamiähet Houser ja Hills. Meirän Ville yritti, mutta ensi heitto meni rikki. Se kai sotki meiningit ja se, jotta amerikkalaaset paasasivat heti lähes 15 meeteriä. Ei saanu Ville vauhtia tyäntöhön. Sisulla sysäs, mutta ei onnistunu saamhan oikiaa nykääsyä. Lenti liian matalaa ja putos ennen aikoja maaha. Näytti viälä epäröövän ja hermostuvan, sillä kolmas viälä huononti ja tulokseksi jäi toinen tyäntö, jok'ei ollu ku 14,10. Syrän kurkus me seurasimma muiren tyäntöjä ja toivoomma niiren menevän piloolle. Täss heitti amerik. Houser 14,99,5.
Toises ryhmäs olivat Torpo ja Niklanteri. Mutta siinä oli se peljätty amerikkalaane Hartranftkin, jok'on töyttiny 15,40. — Torpo tuntui rauhalliselta ja valmistautuu jokaasehe tyäntöhö perusteellisesti. Se on aika paksu läjä, tua Torpo. Jokaane sen tyäntö oli hyvä, mutta 14,50 ei päässy. Paras oli 14,45.
Niklanterista ei toivottu mitää erityystä, mutta suuri oli ilo ja ällistys, ku Nikun toinen tyäntö lähti ku ainaki kanuunasta komjas kaares ja putos mainion kauas. Se oli .14,26,5 eikä sitä ollenkaa osattu toivua. Peloolla ja henkiä pirätellen orotettihin Hartranftin tyäntöjä. Se jäi vähä Torposta — — mutta koska sen onnistuu tyäntö ja tuloo se 15 m? — Mutta Amerikan poijan menikin samoon ku Pörhölän; ei ottanu onnistuaksensa.
Kolmannes ryhmäs oli meirän Takala, joka tuli toiseksi 13,31. Mutta sitte siäl'oli yks riivatun amerikkalaane Anterssoni, joka tyänti 14,29 — ja purotti Pörhölän pelistä pois, sillä vai 6 miästä pääsi loppukilpaaluhu.
Loppukilpaalus amerikkalaaset viälä petrasivat tuloksiansa, niin että järjestys oli: 1 Houser 14,99,5. 2 Hartranft 14,98,5. 3 Hills 14,64. 4 Torpo 14,45. 5 Andersson U.S.A. 14,29 ja 6 Niklander 14,26.
Kaikki metallit meni Amerikalle. Kolme lippua nousi tankoho ja jänkit huutivat ku pakanat. Meirän piti nousta pystyhy, ottaa lakki korjasti päästä, kattua ja kuulla kaikkia tuata. — Mutta oli se komiaaki sentäs jottei siihe loppuvethoon päässy muita ku amerikkalaasia ja suamalaasia. Kaikki palkinnot veivät jänkit, mutta saimma eres pistehiä mekki.
800 metrin loppuottelu oli hurja kilpaalu, jonka voitti enkesmanni Lowe 1.52,4; toinen oli sveitsilääne Martin ja vasta kolmas Amerikan miäs Enck!
5,000 m. alkukilpaalu.
Täs näytti Suami mailmalle, mistä kestävyysjuaksijat on kotoosi. —
Alkukilpaalut suaritettihin kolmes ryhmäs.
Ensi ryhmäs oli meiltä vai Rastas mukana. Joukko lähti yhtenä ryäppynä ja kuumaveriset franskalaaset ja italialaaset tappelivat, kuka sais alkumatkas johtaa. Rastas följäs kiarroksen häntäpääs, jotta tua 15 miähen roikka kerkiääs vähä järjestymhän. Ku toiselle kiarrokselle lährettihin, loikkas Rastas johtohon ja vei hyvää kyytiä sakkia perässänsä. Ruattalaane Erikssoni seuras tarkasti Rastasta ja meni kolmannella kiarroksella johtohon. Mutta siiloonkos pyhkääsi jokin franskalaane Mascaux ethen ja teki ainaki 60 m. kaulan! Ja franskalaaset ku huutivat ja hurrasivat jotta:
— Nuan meirän poika taitaa! —
Ja me muut, mekös kans kovasti paukutimma käsiä ja hurrasimma jotta:
— Juakse vai pössöö ittes tukehruksihi. — —
Ku oli kaks kiarrosta jäljellä, oli se Maskoo viälä 30 m. erellä. Sitte tuli Erikssoni, yks jaapanilaane ja Rastas kaikki yhres. — Puali kiarrosta maalista rupes Rastas ponkimhan föörihi. Sitä seuras jaapanilaane vimmatusti ja parikymmentä metriä maalist'oli Rastas jo ensimmääsenä, vaikka toiset aiva kintuulla.
Rastas oli paras (15.22,2), jaapanilaane Okazaki töine, ruattalaane kolmas ja franskalaane purttas vasta neljänneksi.
Toinen erä. Siin oli Nurmi ja Seppälä mukana. Tämä oli hauska näytös. Nurmi hallitti koko joukkua ja hoiteli Seppälää ku hellä isä poikaansa, pikkuvasikkaa, jota opetethan juaksemhan. Nurmella oli kello kouras. Siihe se katteli joka kiarroksella ja järjesteli vauhtia. Ku ulkomaalaaset näkivät tämän Nurmen pelin, rupes ne hurraamahan ja taputtamhan. Ja Pariisin lehret kirjootteli heti pitkiä juttuja »kronometri-ihmisestä», joka komentaa kinttujansa aivan kellon mukhan.
Ensi kiarroksella jäivät Nurmi ja Seppälä aivan loppupäähän, antoovat klapinasakin, 15 miästä, mennä truiskia kuinka halusivat. Ensimmääseksi johtohon huippas yks kaffinruskia hindu, joll'oli pitkä tukka ja jokin lankakerä sirottu pään päälle. Se oli konu mööpeli kattella. Meni saran metrin vauhtia ainaki 50 m. toisten erelle ja kolmen kiarroksen perästä s'oli nii kuitti faija jotta lopetti. —
Ku joukko oli sitte järjestyny, näytti Nurmi sanovan Seppälälle jotta:
— Nyt on vapaa tiä! Lährethän tästä etupäähä. —
Ja nii lähtivät. Kaks franskalaasta pylkkii sisulla peräs.
Viirennellä kiarroksella kääntyy Nurmi melkee ympäri, orotti vähä Seppälää ja rupes kaikes rauhas juttuamhan vauhrista. Kattoo kellua ja naureskeli.
Yleesö huuti ja taputti — —
Siinä kerkes jo yks enkesmanni Saunders samhan sakkihi ja tykkäs vissihin jotta:
— Ahas, passaampas päälle ja truiskaan sivuu, jottei Nurmi huamaakkaa.
— Antaa sen vai plyniä! — nyäkkäs Nurmi Seppälälle.
— Kuinkas sä muutoon tunnet nyt ittes? — Onko liikaa vauhtia? — Meirän pitääs nytkyttää vähä lujempaa, jottei tuu kovin huanua aikaa.
Siinä kerkes jo muitaki ohi.
— Tuus ny Seppälä sä tähän mun etheni hetkeksi aikaa, nii mä pökköötän sua kyytillä erelläni — jutteli Nurmi ja Seppälä teki, mitä isä käski.
Niin menivät hetken aikaa ja ajoovat pian ne muut ja enkesmannin kiinni jotta:
— Vai te täs poijat — — —
Mutta mitäs ollakkaa, nii siältä takaa tuli kauhiasti purtaten yks franskalaane ja yritti hengen erestä sivuutte ku 2 kiarrosta oli enää jäljellä.
— Anna sen mennä! — komenti Nurmi, ja franskalaasten huikiasti hurrates teki miäs 15 m. kaulan Nurmen ja Seppälän erelle.
— Taitaa tua junkkari siltäki päästä liiaksi kauas! — sanoo Nurmi. —
Kyllä mun pitää lähtiä sen perhän. — Tuu joukhon Seppälä!
Viimmeesellä kiarroksella on franskalaane aina vai johros. Mutta 300 m. maalista astuu Nurmi fransmannin sivulle parilla pitkällä loikkauksella ja kattoo sitä silmihi jotta:
— Oikeenko sä meinaat poikaparka tosissas? — Seppälä hoi, tuus likemmäs! Mutta älä liikaa väsytä ittiäs, katto vai jottas tuut maalihi varmana kolmantena, jotta loppukilpaaluhu pääset. — Ollahan kohteliahia näille franskalaasille ja annethen niiren miähen tulla toisena. Kyllä ne sitte hurraavat ja ovat iloosia. — No hyvästi nyt Seppälä, mun pitää koittaa vähä loppukiriä, jott'on kintut kunnos huamenna.
Ja Nurmi jätti franskalaasen nuan 40 m. maalista ku seisomhan ja otti nätin purtin. — Seppäläki innostuu ja vähält' oli jottei se vahingos ajanu sen franskalaasen ohi. Hoksas kumminki ja astoo vasta kolmantena rajaviivalle niinku pappa oli käskeny.
Nurmen aika oli 15,28,6.
Kolmannes eräs oli Ritola, jok'oli saanu tehtäväksensä paimentaa Ruattin toivoa, sitä ahvenanmaalaasta Viireä. Ritola oli päättäny säästää ittiänsä kans loppukilpaaluuhi ja sitä varte oli vain kattottava, jotta juaksoo parahiksi. Mutta oli sille annettu viälä tehtäväksi väsyttää ja sotkia Viire tällä matkalla, heikontaa sitä loppuottelua varten. Juaksuvoitot on kattokaas taktiikkaa. —
Viire lähti heti johtohon ja Ritola astuu kintuulle. Nii mentihin seittemän kiarrosta ja Viire piti aika kovaa vauhtia. Kahreksannella kiarroksella pelas Ritola sitte taktiikkaa, rupes juaksemhan aivan rinnalla ja hiljallensa koitti kiristää vauhtia, — mutta Viire käsitti tarkootuksen eikä antanukkaa petkuttaa ittiänsä. Se ei lisännykkää vauhtia. — Näytti tuumaavan vain jotta jos lujempaa tahrot mennä, nii mee sitte —
Silloo Ritola kans hymähti jotta mitäs mä — — ja hiljenti kyyttiä. Rupes jätättämhänki ja antoo Viiren juasta niinku tahtoo. Säästöö vain ittiänsä ja juaksi kylmästi kolmantena maalihi. Viireki helppas lopus ja antoo jonkin hassun amerikkalaasen, joka kauhiasti purttas, tulla ensimmääseksi. Me hurrasimma sille amerikkalaaselle tiätysti lujaa. Se oli aivan taktiikkahoitua koko juaksu.
Meillä oli 4 miästä täs lajis ja joka miäs pääsi loistavasti loppuotteluhu. Siihe ei pystyny ykskää muu kansa.
Ja kyllä me kans noukkapystys statioonilta sinäki iltana lährimmä.
1,500 m. karsinnat.
Suuren osanottajajoukon takia koolittihin roskat pois kuurella alkukilpaalulla. Meirän poikia oli 4 matkas: Nurmi, Peussa, Liewendahl ja Luama Härmästä.
Ensi eräs olis pitäny olla Ruattin Viire ja Luama, mutta Viire oli jo karottanu toivonsa kokonansa tällä matkalla ja luapuu yrityksestä. — Luama loikkii rohkiasti, mutta antoo franskalaasen Viriathin voittaa, eikä loppukirillä ittiänsä rasittanu.
Toises sakis oli aiva färillisiä pakanoota, intiaania, meksikon ryöväriä, Afrikan kaffereita, niin että sakki loisti ku sateenkaari. Enkä mä siitä mitää selvää saanukkaa koko pakanasakista.
Kolmannes eräs oli Nurmi, joka lähti leikkispäältä heti hurjaa vauhtia ja sekootti kaikkien päät. Toiset purivat hammasta ja yrittivät pysyä kyytis. Sitte Nurmi yhtäkkiää toppas siihe paikkaha ja antoo kolmen sällin mennä paitti! Kyllä niitä näytti vähä peljättävän, mutta menivät araastellen kumminkin ohi. Nurmi loikkas taas ensimmääsen viärellen, nyäkytti päätä, näytti kellua ja niin vei taas hyvää vauhtia. Yleesö hurras Nurmen lystinpirolle. — Aika ei ollu häävinen: Nurmi 4,7,6.
Neljännes sarjas meni Peussa, joka jätti ittensä aiva häntähän ja juasta lönkötti muina miähinä viimmeeselle kiarrokselle asti. Meistä jo näytti, jotta poika hirtti ittensä, ku etujoukolla oli lähes 100 m. etumatkaa. Me huurimma sille, manasimma ja näytimmä nyrkkiä jotta:
— Sinäpä poika ny vasta patahassu oot. Et saa enää loppukiris sitä matkaa takaasi.
Mutta sitte Peussa alkas kiristyksen, jota kesti 400 m. ja aina vai ajoo erellisten ohi. Etummaasimman miähen saavutti vasta n. 2—3 m. maalista ja juuri viivalla pääsi ohi. Se oli niin hermostuttava näytös, jotta Pihkalalta putos klasisilmät päästä. Meirän lehtimiästen sakki ulvoo ku susilauma ja paperit putoolivat penkin ala. Mutta voitti se peijakkahan Peussa kumminki. —
Viirennes joukos oli peljätty enklantilaane Stallard, mutta onneksi ei meirän poijista joutunu kukaan tähän lujahan sarjahan voimiansa tuhlaamahan. — Kuurennes sarjas oli meiltä ahvenanmaalaane reiru poika Liewendahl, joka pysytteli loppupualelle asti aiva häntäpääs — niinku treenari-Mikkola oli käskeny. Kylmästi miäs teki neuvojen mukaha, vaikka hirviältä näytti loppu. Viimmeesellä 100 metrillä tuli sitte ku ammuttu eturoikkahan ja pinnisti toiseksi maalihin. Nämä tällääset temput rääkkäsivät kamalasti meitä suamalaasia kattelijoota. Piti huutaa ja huitua ittensä aiva hajalle. Mäkin rookasin iltaasin sitte monta suamalaasta, jokk'olivat huutanhet ittensä aiva kähiäksi ja haikiasti valittivat ku piti juara nii paljo viiniä, jott'olis saanu kurkkunsa taas klaariksi seuraavaha päivähä.
Estejuoksu.
Sitte tuli se 3,000 estejuaksun loppukilpaalu, johka oli päässy 9 miästä ja niist'oli 3 meirän poikaa Ritola, Katz ja Ebb. Se oli komia ennätys jo sekin! —
Ritola lähti heti johtohon ja Ebb jättäytyy viimmeeseksi hännäksi, 20 meeteriä muiren perhän. Mitä se meinas se miäs? Ei tainnu olla kunnos.
Katz pysytteli keskijoukos. — Ritola juaksi köykääsesti ja helposti. Lisäs hiljoollensa etumatkaa. Kerran se roiskahti aiva kyljellensä siihen vesikuappahan ja menetti jonkun sekunnin ennenku sai tahtinsa takaasi. Sitte rupes Katz kirimhän. Ajoo ensin yhren amerikkalaasen ohi ja painoo suaraa toiseksi. Mekös mölistihin ja hurrattihin. —
— Mutta tua perttanan Ebb, sekös vai löntystää kaukana toisten peräs, jotta rupiaa jo vihaksi pistämhän!
Parhaas tahris ku aurinko paistoo ja kaikki meni hyvi, tarttuuki Katzi toisesta jalaasta kiinni yhtehen aitahäkkihin, aita kumohon ja jalka kiinni.
— Saamari, nyt on Katzi kaikki ja jalka poikki! —
Kerkiää siinä Katzin ohi pari kolme miästä. Se nousoo ylhä, hiaroo jalkaa ja näyttää kattelevan kannattaako enää kipiällä koivella yrittää. Mutta sitte muisti mist'on kotoosi, sisu nousi, lähti perähän yrittämhän hammasta purren. Näki, jotta se miäs pani kaikkensa liikkeelle. Hiljaa se rupes saavuttamhan erellisiä ja aina vai pinnii. — Hyvinhän se menöö! Saa kun saakin kiinni. Ja ajaa ohi! Hurraa!! Bravo Katz!! Tekis miäli pussata, nii jutipoika ku onkin, mutta Suamia ja Suamen kunniaa sekin sisulla pualustaa! —
Ritola on omaa joukkua, nuan 75 m. erellä, juaksoo ku lystiksensä. Ei pysty kukaa hätyyttämhän. Ranskalaane Isola oli sisukas poika. Se teki Katzille vastarintaa ja kirii kamalasti. Oli rakkari saanu hyvän etumatkan ja otti pitkän loppuspurtin, mutta Katz ponnistaa kans, jättää viälä selvästi viimmeesellä suaralla ja ajaa komjalla loppukirillä toiseksi maalihi! —
Katzin teko, juasta loukkaantunhella jalaalla toiseksi oli Pariisin kisojen yks loistavimpia suamalaasen sisun näytöksiä. Kunniaa sille poijalle! — Ebb, joka lopus sisulla kiskoo ittensä monen miähen ohi tuli viirenneksi. Jos ei se junkkari olsi koko matkaa lunkutellu hännäs, nii olis tainnu tulla kolmanneksi. Taas tuli kultaa ja hopiaa Suamehe!
400 M. JUAKSU.
Torstai oli yks suamalaasten loistavimmista päivistä. Silloo suaritettihin 1,500 ja 5,000 metrin juaksut. Me päältäkattojat olimma etukäthen varmoja, jotta molemmat kultamitallit tuloo meille, vaikka vähä panikin ajatteluttamhan, jotta kuinkahan luja äijä se Ruattin Viire nyt on 5,000:lla, ku s'oon kaikista muista kilpaaluusta luapunu ja säästäny ittiänsä tälle yhrelle laille.
Mutta ennenku päästihin näihin pitkien matkojen juaksuuhi, suaritettihin alkajaasiksi karsintakilpaalu 400 meetrin matkalla. Juastihin 5-miähen eris, ja eriä oli 17. Suamalaasia oli joukkohon ilmootettu 4: Vilen, Åström, Drisin ja Huuskaffeli. Näistä ei kuitenkaan Trisiini yrittänykkää; se säästi ittiänsä muihin juaksuuhin ku sen kinttu ei kuulemma tahro oikee kestää. — Vileeni oli heti ensimmääses eräs ja tuli ilman erityysempiä riuhtomisia toiseksi. Ensimmäisenä oli yks kanaatalaane. Ei siinä tarvinnu hätäällä, ku viirestä miähestä lähti vai kaks ja molemmat ilman muuta pääsivät loppukilpaaluhu. — Viirennestoista eräs oli meirän Åströmi amerik. Fitchin kans ja ku ei siinäkää ollu muuta ku kaks miästä, nii hölkyttelivät yhres matkan ja tulivat maalihi tasajalkaa.
Huuskaffeli joutuu sellaasehe sakkihi, jotta se oli liikaa, jäi kolmanneksi ja pois pelistä. Ensimmääne miäs pisteli siinä jo nii sakiaa, jotta aikaa meni 49,6.
Sitte tuli toinen karsinta ja kovemmat koetukset, nii että vauhtia kiristettihin ja varsinkin oli tappelu toisesta sijasta hurja, sillä kolmas miäs jo potkittihin pois pelistä. Sitä varte seurattihinkin jännityksellä juuri toisen ja kolmannen miähen ottelua ja ensimmääne sai mennä omia olojansa. Ensi eräs tuli jo aika 49, amerik. Fitch. — Toisen erän voitti etelä-afr. Batts, 49 sek. Norjan Hoff toisena. Ranskån toivo, Fery, tuli möllinä tukka liahujen ilmas. — Kolmannes sarjas oli kaks ylivoimaasta miästä, Butler enklantil. ja Taylor amerikkal. jokk'eivät tarvinnehet paremmin kiristääkkää purottaaksensa roskat pois. Aika oli huano, 49,8. — Neljännes eräs hollantilaane Paulen kuljetti tulevaa mailmanmestaria enkl. pitkäkoipista pappia Liddeliä aika kyyttiä, 49 sek. — Näki kyllä jottei Liddelillä ollu mitää erityystä kiirusta, antoo hollantilaase voittaa. Sarjan muilla kolmella, amerik. Robertsonilla, Italian Facellilla ja Ranskan Fritzillä sen sijahan oli hampahat irvis ja tappelu tuima. Sen voitti jänkki, posetiivari oli 4:s ja Franskan poika taas mölli.
Neljännes eräs oli meirän Vileeni, joka tuli kolmanneksi. Ei kestäny sitä menua. Sen voitti amerik. Oldfield, 49, toinen oli Johnson Kanaatasta. —
Kuures ja viimmeene erä oli lujin, sillä ensi sijoosta tappeli kolme kutakuinki yhtä hyvää miästä: sveitsilääne Imbach, Ruattin Engdahl, amer. Wilson. Mukana oli jaapanilaane Notokin, joka oli kova poika. Täs sakis mentihin jo ohjakset löysillä ja seurauksena oli uusi mailmanennätys: 48 sek. Aiva Imbachin kannoolla olivat Engdahl ja Wilson, Engdahl tuli sen verran erellä, jotta voithin panna toiseksi. Kaikkien kolmen ensimmääsen miähen ajat olivat alle mailmanennätyksen, joka siihe asti oli amerik. Reidpath'illa, nim. 48,2, Tukholman olympialaasis saatu.
Neljänsaran viimmeesehe karsintaha, joka tapahtuu seuraavana päivänä, pääsi 12 miästä, juastihin kahres 6:n miähen sarjas ja kolme kummastakin pääsi loppukilpaaluhu. Se alkas olla jo nii jännittävää, jotta varpahia kutitti. —
Ensi erä mennä hujahutti heti alle eileen tehryn uuren mailmanennätyksen! Amerik. Fitch juaksi 47,8. — Hurja ulvonta amerikkalaasten joukosta kentällä. Me muut räpytämmä silmiä ja puhelemma jotta:
— Tämä on sikamaasta, ku lyärähän mailmanennätyksiä perätyste.
Butler oli toine, puali metriä, ja Johnston kolmantena 1 m. jäljes. Se oli hurjaa menua se, eikä auttanu muu ku mailmanennätyksen »pulveriksi meneminen» niinku Franskan sanomalehret kirjoottivat.
Toises eräs ei Liddelin tarvinnu pitää erityystä kiirusta, sillä toisena ja kolmantena Imbach ja Taylor tiäsivät pääsevänsä loppuotteluhun kun eivät vai päästä ketää erellensä.
Nyt oli loppukiristyksehe jääny kuus kovaa hakamiästä: Liddel, Fitch, Butler, Johnston, Taylor ja Imbach. Siinä oli jo kaks äsken leivottua mailmanmestaria: Imbach ja Fitch, mutta joukosta löytyy viälä kolmas äijä, joka löi nämä molemmat ja jenkkas viälä kolmannen kerran mailmanennätystä tällä matkalla.
Se oli Liddel. Kun finaali tuli, oli kentällä sellaane jännitys jotta korvia poltti. Vetoja lyäthin ja kolme kansaa puri hammasta ja ähisi. Amerikkalaaset sanoovat jotta Fitch, mutta toiset seliittivät, jotta Taylor on oikiastansa viäläki paree Fitchiä. Sveitsilääset suhajivat, jotta Imbach kyllä tiätä näyttää. Mutta enklantilaaset honajivat Liddelistä, jotta oorait.