NELJÄS NÄYTÖS.
Ensimäinen kohtaus.
JEPPE (Makaa entisessä talonpoikaisessa puvussaan rikkatunkiolla, herää ja huutaa:) Hoi sihteeri, kamaripalvelijat, lakeijat! Vielä lasillinen kanaljan säkistä!
(Katselee ympärilleen ja hieroo silmiään kuin ennenkin, puristelee päätään ja saa vanhan leveäreunaisen hatun käsiinsä, hieroo silmiään ja kääntelee hattuansa kaikilta puolilta, tarkastelee pukuaan ja huomaa olevansa entisellään ja alkaa puhua:)
Kuinka kauan oli Abraham paratiisissa? Hohoi! Nyt huomaan surukseni kaikki olevan taas entisellään. Tunnen vanhan vuoteeni, mekkoni, napalangon-lakkini ja itseni. Tämä on toista, Jeppe parka, kuin kallistella kanaljansäkistä täytettyjä kultaisia maljoja ja istua pöydässä, kun lakeijat ja sihteerit seisovat tuolin takana passaamassa. Hyvä ei valitettavasti kestä koskaan kauan. Ho-hoi, että minun, joka äsken ikään vielä olin semmoista herraa, pitää nyt tyytyä näin kurjaan tilaan. Komea sänkyni on muuttunut rikkatunkioksi, kultakirjainen myssyni nukkavieruksi napalangon-lakiksi, lakeijani porsaiksi ja minä itse astunut armollisen herran asemasta kurjaksi talonpojaksi jälleen. Luulinpa herätessäni näkeväni sormeni täynnä kultasormuksia, mutta niissä on [suoraan sanoen] toisenlaista kultaa koristeena. Aioin vetää palvelusväkenä tilille, vaan nyt saan itse panna selkänahkani parkittavaksi, kun kotiin pääsen ja joudun tekemään asioista tiliä akalleni. Luulin herätessäni tarvitsevani vaan koukistaa käsivarttani tarttuakseni kanaljansäkistä täytettyyn lasiin, vaan sain suoraan sanoen sianp… sormiini. Niin, niin Jeppe parka! paratiisin elämä ei kestänyt kauan ja ilosi sai pikaisen lopun. Vaan kukaties sama onni voi kohdata minua uudelleen, jos heittäydyn vielä hetkiseksi levolle. Suokoon taivas, että se minulle tapahtuisi — — että pääsisin paratiisiin takaisin.
(Laskeutuu jälleen nukkumaan.)
Toinen kohtaus.
NILLA. JEPPE.
NILLA. Olisikohan Jeppeä kohdannut jokin onnettomuus? Mitä tämä oikeastaan on? Hän on joutunut paholaisen pauloihin tai sitten hän istuu kauniisti kapakassa — niinkuin pahemminkin pelkään — ja ryypiskelee rahat suuhunsa. Olinpa hullu, kun uskoin sille rentulle 12 killinkiä yhdellä kertaa. Vaan mitä näen? Eikö hän kuorsaa tuossa rikkatunkiolla? Voi minua poloista, jolle on annettu semmoinen elukka mieheksi! Mutta sen saat maksaa selkänahallasi.
(Hiipii hiljaa Jepen luo ja peittoaa häntä
mestari Eerikillä selkään.)
JEPPE. Voi voi, auttakaa, auttakaa! Mitä tämä? Missä olen? Kuka olen?
Kuka minua pieksää? Miksi minua piestään? Hei!
NILLA. Kyllä minä näytän sinulle mitä se on.
(Lyö häntä taasen ja repii tukasta.)
JEPPE. Voi voi, Nilla kulta! Älä lyö enää, et tiedä, mitä minulle on tapahtunut.
NILLA. Missä sinä, senkin juoppolalli, olet näin kauan kuhnaillut?
Missä on saippua, jota laitoin sinut ostamaan?
JEPPE. En päässytkään kaupunkiin.
NILLA. Mikset päässyt?
JEPPE. Minut temmattiin tieltä taivaaseen.
NILLA. Taivaaseen! Kyllä minä annan sinulle taivasta. (Pieksää Jeppeä aika lailla.) Vai taivaaseen! Vai taivaaseen! (Lyö häntä uudelleen.) Vieläkö mielesi tekee ilveillä kanssani?
JEPPE. Ai ai ai! Niin totta kuin olen rehellinen mies, se on suora totuus.
NILLA. Mikä on totuus?
JEPPE. Se että olen ollut taivaassa.
NILLA. Joko taas taivaassa!
(Lyö häntä.)
JEPPE. Voi, Nilla kulta! Älä pieksä minua enää.
NILLA. Tunnusta heti, missä olet ollut, tai minä tapan sinut.
JEPPE. Voi, mielelläni tunnustan, missä olen ollut, ellet vaan lyö minua enää.
NILLA. No tunnusta sitten.
JEPPE. Vanno, ettet sitten enää lyö minua.
NILLA. Enkä vanno.
JEPPE. Niin totta kuin olen kunnian mies ja nimeni on Jeppe Niilonpoika, niin totta on se, että olen ollut taivaassa ja nähnyt ihmeitä, joita kummastuisit kuullessasi.
(Nilla antaa hänelle taas selkään ja vetää häntä tukasta huoneeseen.)
Kolmas kohtaus.
NILLA (Yksin). Kas niin, juoppolalli! Nuku nyt ensin pohmelo pois päästäsi, sitten saamme jutella enemmän. Tuollaiset siat kuin sinä eivät pääse taivaaseen. Aatteles nyt, kuinka se elukka on juonut itsensä järjettömäksi. Vaan jos hän on menettänyt juomiin minun rahani, niin saa hän siitä kelpo rangaistuksen, sillä kahteen päivään ei tule hänen suuhunsa kuivaa eikä märkää. Tottapa nuo sitten haihtuvat päästä taivaan-houreet.
Neljäs kohtaus.
KOLME ASESTETTUA MIESTÄ. NILLA.
KOLME MIESTÄ. Eikö tässä asu mies, nimeltä Jeppe?
NILLA. Asuu kyllä.
KOLME MIESTÄ. Oletko sinä hänen vaimonsa?
NILLA. Olen, Jumala paratkoon.
KOLME MIESTÄ. Laske meidät heti hänen puheillensa.
NILLA. Hän on ihan juovuksissa.
KOLME MIESTÄ. Olkoonpa jos. Tuo hänet heti paikalla tänne ulos, muuten tulee pahat koko talolle.
(Nilla menee sisään ja työntää Jepen ulos semmoisella vauhdilla,
että hän sysää mukanaan kumoon yhden niistä kolmesta miehestä.)
Viides kohtaus.
JEPPE. KOLME MIESTÄ.
JEPPE. Voi voi, hyvät ihmiset! Nyt näette, millaisen akan kanssa minun pitää elää kituuttaa.
KOLME MIESTÄ. Et sinä sen parempaa ansaitsekaan, sillä sinä olet pahantekijä.
JEPPE. Mitä pahaa minä sitten olen tehnyt?
KOLME MIESTÄ. Sen saat pian kuulla oikeuden edessä.
Kuudes kohtaus.
KAKSI ASIANAJAJAA. TUOMARI. JEPPE.
(Tuomari tulee toisen asianajajan kanssa sisään ja istuu tuolille. Jeppe tuodaan tuomioistuimen eteen, kädet selän taakse sidottuina. Ensimäinen asianajaja astuu esiin ja lausuu seuraavan kanteen:)
ENSIM. ASIANAJAJA. Tässä on se mies, herra tuomari, jonka me todistajat näimme tunkeutuvan paroonin taloon, tekeytyvän sen isännäksi, esiintyen paroonin vaatteissa, ja komentavan hänen palvelijoitansa kuin tyranni. Ja koska tämä on ennen kuulumattoman julkea teko, niin vaadimme paroonin puolesta, että miestä erityisellä tavalla ankarasti rangaistaan, muille väkivallantekijöille varoittavaksi ja peloittavaksi esimerkiksi.
TUOMARI. Onko se totta, mistä sinua syytetään? Sano suoraan, mitä sinulla on puolustukseksi mainittavaa. Sillä emme tahdo tuomita ketään ilman kuulematta.
JEPPE. Voi minua poloista! Mitä nyt sanoisin! Tunnustan ansaitsevani rangaistuksen. Mutta vaan siitä syystä, että join ne rahat, joilla minun olisi pitänyt ostaa saippuata. Tunnustan myöskin, että olen äskettäin ollut eräässä linnassa, mutta kuinka sinne tulin ja millä kurilla sieltä taas takaisin pääsin, siitä en tiedä mitään.
ENSIM. ASIANAJAJA. Nyt, herra tuomari, kuulette sen hänen omasta suustaan, että hän on juonut itsensä humalaan ja humalapäissään tehnyt kerrassaan kuulumattoman pahantyön. Nyt on vaan ratkaistava, voiko niin suuri pahantekijä puhdistaa itseään rikoksesta viittaamalla juopuneeseen tilaansa, jossa hän sen teki. Minun mielestäni ei. Sillä siinä tapauksessa ei huoruudesta eikä miesmurhastakaan voitaisi rangaista, jokainen hakisi silloin semmoisia verukkeita ja väittäisi rikoksen tapahtuneen viinan vaikutuksesta. Ja vaikkapa hän voisi todistaakin olleensa juovuksissa, ei se hänen asiaansa paranna. Sillä laissa sanotaan: Kukin vastatkoon selvänä siitä, mitä hän on viinapäissään rikkonut. Kaikkihan muistavat, kuinka muuan semmoinen pahantekijä yksinkertaisuudessaan tekeytyi suureksi herraksi; vaan hänen yksinkertaisuutensa ja typeryytensä ei voinut pelastaa häntä kuolemasta. Sillä rangaistus on olemassa vaan muille varoitukseksi. Kertoisin koko jutun, ellen pelkäisi viivyttäväni sillä oikeuden istuntoa.
TOINEN ASIANAJAJA. Kunnioitettava herra tuomari! Tämä asia on minusta niin kummallinen, etten saa sitä mahtumaan päähäni, vaikka todistajia olisi vielä enemmän. Yksinkertainen talonpoikako tunkeutuisi paroonin hoviin ja pukeutuisi itse herraksi, vaikka ei pysty jäljittelemään hänen muotoaan ja käytöstään? Kuinka hän saattoi päästä paroonin makuukamariin, kuinka hän saattoi pukeutua herran vaatteisiin, niin ettei kukaan sitä huomannut? Ei, herra tuomari! Näkeehän sen, että se on vaan tuon miesparan vihamiesten omaa keksintöä. Toivon senvuoksi, että hänet vapautetaan.
JEPPE (Itkusilmin.) Jumala siunatkoon sinun kieltäsi! Minulla on palanen purutupakkaa housun taskussa, jos saan tarjota. Se kelpaa kyllä kunnon miehen poskeen pantavaksi.
TOINEN ASIANAJAJA. Pidä vaan tupakkasi, Jeppe! En puhu puolestasi lahjojen ja antimien vuoksi, vaan pelkästä kristillisestä lähimmäisrakkaudesta.
JEPPE. Anteeksi, herra prokuraattori! En olisi luullut teidän joukossanne olevan yhtään niin rehellistä miestä.
ENSIM. ASIANAJAJA. Mitä arvoisa virkaveljeni esittää tämän pahantekijän puolustukseksi, perustuu vaan arveluihin. Tässä ei ole kysymys siitä, onko mahdollista, että sellaista tapahtuu vai ei, vaan niin hyvin vieraatmiehet kuin syytetyn oma tunnustus ovat näyttäneet asian toteen.
TOINEN ASIANAJAJA. Mitä joku peloissaan ja hämmästyksissään tunnustaa, ei ole tunnustukseksi luettava. Minusta olisi senvuoksi parasta antaa tuolle yksinkertaiselle miehelle ajattelemisen aikaa ja kysyä häneltä sitten asiaa uudelleen. Kuules Jeppe! Ajattele tarkoin, mitä sanot; tunnustatko tehneesi sen, mistä sinua syytetään?
JEPPE. En. Vakuutan lujimmalla valallani, että kaikki se on sulaa valhetta, mitä tässä äsken tunnustin; sillä en ole kolmeen päivään liikahtanutkaan kotoani.
ENSIM. ASIANAJAJA. Herra tuomari! Minun mielestäni ei ketään pitäisi laskea puhdistusvalalle, joka ensin vierasten miesten ja sitten omain tunnustustensa kautta on jo todistettu syylliseksi.
TOINEN ASIANAJAJA. Mutta minun mielestäni pitäisi.
ENSIM. ASIANAJAJA. Mutta minun mielestäni ei.
TOINEN ASIANAJAJA. Mutta kun asia on niin kummallista laatua.
ENSIM. ASIANAJAJA. Tässä ei auta mitkään mutkat todistajia ja tunnustusta vastaan.
JEPPE (Itsekseen.) Voi jospa saisin nuo lainlukijat tukkanuottasille, niin sill'aikaa minä ottaisin tuomarin kouriini ja löylyttäisin häntä niin, että hän unohtaisi sekä lait että asetukset.
TOINEN ASIANAJAJA. Mutta kuulkaa, herra virkaveljeni! Vaikka teko tunnustetaankin, niin ei mies kuitenkaan ole rangaistusta ansainnut; sillä eihän hän ole talossa mitään pahaa tehnyt, ei murhaa eikä varkautta.
ENSIM. ASIANAJAJA. Ei se tähän kuulu! Intentio furandi on sama kuin furatio.
JEPPE. Puhu meidän maan kieltä, nokitonttu, niin kyllä täältä vastauksen saat.
ENSIM. ASIANAJAJA. Sillä saatiinpa hänet kiinni varkausaikeissa tai vasta sen jälkeen, kun hän on varkauden tehnyt, niin hän on varas kummassakin tapauksessa.
JEPPE. Voi armollinen tuomari! Mielelläni menisin hirteen, jos tämä prokuraattori hirtettäisiin viereeni.
TOINEN ASIANAJAJA. Älä lörpöttele semmoista, Jeppe; sillä turmelet vaan oman asiasi.
JEPPE. No, miks'ette te sitten sano vastaan. (Itsekseen.) Hän seisoo tyhmänä kuin pässi.
TOINEN ASIANAJAJA. Mutta todistakaa tämä furandi propositum!
ENSIM. ASIANAJAJA. Quicunque in aedes alienas noctu irrumpit, tamquam fur aut nocturnus grassator existimandus est; atqvi reus hic ita, ergo — — —
TOINEN ASIANAJAJA. Nego majorem, quod scilicet irrumperit.
ENSIM. ASIANAJAJA. Res manifesta est, tot legitimis testibus extantibus, ac confitente reo.
TOINEN ASIANAJAJA. Quicunque vi aut metu coactus fuerit confiteri — — —
ENSIM. ASIANAJAJA. No missä on se vis? Missä on se metus? Te vaan vääntelette lakia.
TOINEN ASIANAJAJA. Tepä sitä tässä vääntelette.
ENSIM. ASIANAJAJA. Sitä älköön yksikään kunnian mies tulko minulle sanomaan.
(Tarttuvat toistensa rintapieliin ja Jeppe karkaa takaapäin
ja repii tekotukan pois ensimäisen asianajajan päästä.)
TUOMARI. Kunnioitusta tuomioistuimelle! Lopettakaa, jo riittää. (Lukee tuomion.) Koska Jeppe Niilonpoika ja Jepen pojanpoika sekä polkeettomien todistajien että myös oman tunnustuksensa kautta on todistettu syylliseksi siihen, että hän on tunkeutunut paroonin hoviin, pukenut päällensä paroonin vaatteet ja kohdellut pahasti hänen palvelijoitansa, tuomitaan hän myrkyllä kuoletettavaksi ja, kun henki on hänestä lähtenyt, hänen ruumiinsa ripustettavaksi hirsipuuhun.
JEPPE. Voi voi, armollinen herra tuomari! Eikö ole mitään armahdusta?
TUOMARI. Ei ole. Tuomio on pantava viipymättä täytäntöön silmieni edessä.
JEPPE. Voi voi, enkö voisi saada ensin ryypyn viinaa, ennenkuin minulle juotetaan myrkkyä, että voisin kuolla urhoollisemmin?
TUOMARI. Se voidaan kyllä myöntää.
JEPPE (Juo kolme lasillista paloviinaa, lankee taas polvilleen ja kysyy:) Enkö voisi saada vielä armoa?
TUOMARI. Et, Jeppe! Nyt se on jo liian myöhäistä.
JEPPE. Voi, ei se vielä ole liian myöhäistä. Voihan tuomari peruuttaa tuomionsa ja sanoa, että hän tuli ensi kerralla tehneeksi väärän tuomion. Useinhan semmoista sattuu; sillä me olemme erehtyväisiä kaikki tyyni.
TUOMARI. No muutaman hetken kuluttua saat itse tuntea, että se on liian myöhäistä; sillä olet jo juonut myrkkyä viinan seassa.
JEPPE. Voi minua onnetonta! Olenko jo juonut myrkkyä viinan seassa? No hyvästi siis, Nilla! Vaikka et sinä heittiö ole ansainnut minulta jäähyväisiä. Hyvästi nyt, Joonas, Niilo ja Risto poikaseni! Hyvästi, Martta tyttöseni! kullannuppuseni! Sinun isäsi ainakin tiedän itse olevani, sillä sinut tehtiin, ennenkuin lukkari tänne tuli. Ja sinä tulitkin ihan isääsi, me olemme niin toinen toisemme näköiset kuin kaksi vesipisaraa. Hyvästi laukkitammani! Ja kiitoksia joka kerrasta, minkä olen selässäsi istunut. Sinä olet ollut minulle rakkain kaikista luontokappaleista, lukuunottamatta omia lapsiani. Hyvästi Musti! Sinä uskollinen koirani ja ovenvartiani! Hyvästi Murri, mun musta kissani! Hyvästi härkäni, lampaani, sikani! ja paljon kiitoksia hyvästä seurasta ja kaikista niistä päivistä, mitkä olemme yhdessä eläneet. Hyvästi — — Oo, en jaksa enää, ruumiini tuntuu niin raskaalta ja hervottomalta.
(Lankee hervottomana maahan ja jää makaamaan.)
TUOMARI. Kaikki hyvin. Unijuoma on tehnyt tehtävänsä, hän nukkuu kuin kivi. Ripustakaa hänet nyt hirteen, mutta varokaa, ettei hän siinä millään tavoin loukkaudu ja että nuora tulee hyvästi kainalojen alle. Saammepa nähdä, mitä hän tekee, kun hän herää ja huomaa olevansa hirressä.
(Kantavat Jepen pois.)
VIIDES NÄYTÖS.
Ensimäinen kohtaus.
(Jeppe hirressä riippumassa.) NILLA. JEPPE. TUOMARI.
NILLA. (Repii tukkaansa, lyö rintaansa ja huutaa:) Voi voi, hyvä isä! Pitääkö minun nähdä hurskas mieheni noin häpeällisesti hirsipuussa? Voi, rakas Jeppekulta! Anna minulle anteeksi, mitä olen sinua vastaan rikkonut. Voi voi, nyt herää omatuntoni; nyt — mutta liian myöhään — kadun tylyyttäni ja kovuuttani sinua kohtaan; nyt vasta sinua kaipaan, nyt vasta älyän, millaisen siivon miehen olen kadottanut. Jospa voisin pelastaa sinut kuolemasta omalla verelläni ja hengelläni!
(Pyyhkii silmiään ja itkee katkerasti. Sillä välin on unijuoman vaikutus lakannut ja Jeppe herää jälleen eloon, ja näkee riippuvansa hirressä, kädet selän taakse sidottuina, kuulee vaimonsa valittavan ja lausuu hänelle:)
JEPPE. Älä itke, rakas eukkoni! Tätä tietä meidän kaikkien on kuljettava. Mene kotiisi ja hoida talosi ja pidä huoli lapsistani. Punaisesta mekostani saat teettää takin pikku Ristolle. Tähteestä saa Martta itsellensä myssyn. Pidä ennen kaikkea silmällä, että laukkitammani tulee hyvästi ruokituksi, sillä minä olen rakastanut häntä veljellisellä rakkaudella. Ellen olisi kuollut, puhuisin sinulle paljon muutakin.
NILLA. Herra Jumala! Mitä tämä on? Mitä kuulenkaan? Voiko kuollutkin puhella?
JEPPE. Älä pelkää, Nilla! En minä tee sinulle mitään pahaa.
NILLA. Rakas Jeppekulta! Kuinka voit puhua, vaikka olet kuollut?
JEPPE. En tiedä itsekään, kuinka se on mahdollista. Mutta kuule, sydänkäpyseni, juokse nyt kuin ukonnuoli ja tuo minulle kahdeksalla killingillä viinaa, sillä minua janottaa nyt vietävämmin kuin elossa ollessani.
NILLA. Hyi, sinä elukka, sinä riivattu! sinä myrkyllinen juopporatti! Etkö saanut eläissäsi viinaa kyllin särpiä? Vieläkö sinua kanaljaa nytkin janottaa, vaikka olet kuollut? Sinäpä olet aika sika.
JEPPE. Sule nyt suusi, riivattu! ja juokse heti hakemaan viinaa. Jos et sitä tee, niin tulenpa, lempo ollen, joka yö tupaasi kummittelemaan. Nyt en enää pelkää mestari Eerikkiä, sillä ruumiini on kaikille iskuille tunnoton.
(Nilla juoksee kotiin hakemaan mestari Eerikkiä,
palaa takaisin ja antaa Jepelle selkään.)
JEPPE. Ai ai ai! Lopeta jo, lopeta jo, hyvä Nilla, muuten pieksät minut uudelleen kuoliaaksi, ai ai ai!
TUOMARI. Kuules, akka! Älä lyö häntä enään. Rauhoituhan, niin me sinun tähtesi annamme miehellesi anteeksi hänen rikkomuksensa ja tuomitsemme hänet uudelleen henkiin.
NILLA. Ei, ei, arvon herra! Antakaa hänen vaan riippua siinä, sillä hän ei ansaitse enää päästä elämään.
TUOMARI. Hyi sinua, akan ruoja! Pötki tiehesi siitä tai me ripustamme sinut hirteen miehesi viereen.
(Nilla juoksee matkoihinsa.)
Toinen kohtaus.
JEPPE. OIKEUSISTUIN.
(Jeppe lasketaan alas hirsipuusta.)
JEPPE. Armollinen herra tuomari! Onko se totta, että minä elän taas?
Tai ehkä minä vaan kummittelen?
TUOMARI. Sinä olet ihan ilmielävä. Sillä se oikeusistuin, joka on tuominnut sinut kuolemaan, voi myös tuomita sinut jälleen eloon. Etkö sitä ymmärrä?
JEPPE. En totta vie minä sitä ymmärrä, vaan luulen kulkevani täällä kummittelemassa.
TUOMARI. Sinua narria! Helppohan tuo nyt on ymmärtää. Jos joku ottaa sinulta jotakin, niin tietysti hän voi myös antaa sen sinulle takaisin.
JEPPE. No, mutta antakaas, kun minä lystikseni vedän teidät hirteen, niin saammepa nähdä, tokko minä voin sitten tuomita teidät jälleen eloon.
TUOMARI. Se ei käy laatuun, sillä et sinä ole mikään tuomari.
JEPPE. Mutta olenko minä sitten elossa taas?
TUOMARI. Olet, olet.
JEPPE. Ja enkö kummittele?
TUOMARI. Et suinkaan.
JEPPE. Enkä liiku mörkönä?
TUOMARI. Et tietysti.
JEPPE. Että minä siis olen sama Jeppe Niilonpoika kuin ennenkin?
TUOMARI. Aivan sama.
JEPPE. Etten minä ole mikään öinen haamu?
TUOMARI. Et laisinkaan.
JEPPE. Vannotteko valallanne, että se on totta?
TUOMARI. Sen vannon, että sinä olet ilmielävä.
JEPPE. Vannokaa siis kautta metsänpeikon, että se on totta.
TUOMARI. No, usko sinä vaan meidän sanaamme ja ole meille kiitollinen, kun olemme armahtaneet sinua ja tuominneet sinut jälleen eloon.
JEPPE. Jos ette itse olisi minua hirteen vetäneet, niin mielelläni olisin teitä kiittänyt, kun päästitte minut maahan takaisin.
TUOMARI. Ole rauhassa, Jeppe! Ja ilmoita meille, jos akkasi sinua tästälähtien pieksää, kyllä me siihen keinon keksimme. Tuossa sinulle 4 riksiä, joilla voit hankkia itsellesi pienet ilot, ja muista juoda meidänkin maljamme.
(Jeppe suutelee antajan kättä ja kiittää. Oikeusistuin poistuu.)
Kolmas kohtaus.
JEPPE. (Yksin.) Olen elänyt jo puolisen sataa vuotta, vaan en ole ikinä nähnyt niin paljon kummaa kuin näinä kahtena päivänä. Ne on saakelin sekavia asioita, kun oikein ajattelen: tunnin verran juopuneena talonpoikana, toisen tunnin paroonina, toisen taaskin talonpoikana, ja milloin kuolleena, milloin elävänä hirsipuussa, joka on kaikista kummallisinta. Mutta kenties käykin niin, että kun eläviä ihmisiä hirtetään, niin ne kuolevat, mutta kun kuolleita hirtetään, niin ne virkoovat jälleen eloon. — — — Luulenpa, että tämän jälkeen viinaryyppy maistuu suloiselta. Hei! Jaakko suutari! Tule ulos!
Neljäs kohtaus.
JAAKKO SUUTARI. JEPPE.
JAAKKO. Tervetultua takaisin kaupungista! Saitkos saippuaa akallesi?
JEPPE. Lurjus! Etkö tiedä, kenen kanssa puhut. Hattu pois päästäsi!
Sillä sinä olet vaan nulikka semmoisen miehen rinnalla kuin minä olen.
JAAKKO. En kärsisi muilta tuollaisia sanoja! Mutta sinä Jeppe suot toki joka päivä jonkun killingin minulle, senvuoksi en puheitasi niin tarkoin punnitse.
JEPPE. Hattu pois päästäsi, senkin rajasuutari, sanon minä!
JAAKKO. Mitä sinulle sitten on matkalla tapahtunut, kun olet muuttunut noin koppavaksi?
JEPPE. Tiedä, että minä olen riippunut hirressä sen jälkeen kun viimeksi kanssasi juttelin.
JAAKKO. Eihän tuo mitä niin merkillistä. Minä en ollenkaan kadehdi onneasi. Mutta kuules, Jeppe! Missä oluttuopin tyhjennät, siihen myöskin pohjasakat karista; mutta sinä juot itsesi humalaan muualla ja tulet sitten minun talooni riitaa rakentamaan.
JEPPE. Hattu pois päästäsi ja heti, sinä lurjus! Etkö kuule, kuinka taskussani helisee?
JAAKKO (Pistää hatun kainaloonsa.) Herran poika! Mistä olet saanut niin paljon rahaa?
JEPPE. Parooninvirasta. Kerronpa sinulle, mitä minulle on tapahtunut; mutta anna minulle ensin lasillinen simaa, sillä arvoni ei salli minun nyt särpiä Tanskan viinaa.
JAAKKO. Maljasi, Jeppe!
JEPPE. Nyt kerron sulle kaikki, mitä minulle on tapahtunut. Kun läksin luotasi, vaivuin sikeään uneen. Kun heräsin siitä, olin parooni ja join itseni uudestaan humalaan kanaljasäkin viiniä. Kun juovuin kanaljasäkistä, heräsin taas tässä piharikoilla, painuin uudelleen uneen siinä toivossa, että nukkumalla taas pääsisin parooninvirkaan. Mutta huomasin, ettei se temppu aina vetele, sillä akkani herätti minut mestari Eerikillään ja talutti minut tukkapäästä tupaan, osoittamatta pienintäkään kunnioitusta minun äskeiselle arvolleni. Tupaan tultuani sain semmoiset potkut takapuoleeni, että lensin päistikkaa taas ulos ja näin ympärilläni joukon otakiiniläisiä murjaaneja, jotka tuomitsivat minut pois päiviltä ja tappoivat minun rotanmyrkyllä. Kuoltuani minut hirtettiin, ja sitten kun olin hirtetty, virkosin minä taas eloon, ja sittenkun olin henkiin herännyt, sain minä neljä riksiä. Semmoinen on seikka, mutta kuinka se oikeastaan kävi, sen jätän sinun selitettäväksesi.
JAAKKO. Ha-ha-ha! Kylläpä sinä olet nähnyt unta, Jeppe.
JEPPE. Ellei minulla olisi nämä neljä riksiä taskussa, niin luulisinpä itsekin, että se oli vaan unennäköä. Jaakko, anna minulle vielä naukku! En viitsi enää ajatella kaikkia näitä hullutuksia, vaan juon itseni pätkään.
(Pitävät aika melua, ryypiskellen ja nauraen.)
JAAKKO. Terveeksi, herra parooni! Ha-ha-haa!
JEPPE. Etpä taida sitä oikein käsittää, Jaakko?
JAAKKO. En, vaikka seisoisin päälaellani.
JEPPE. Kuitenkin se saattaa olla täyttä totta, sillä sinä olet pöllöpää etkä ymmärrä niitä, kuin salatut ovat.
Nauravat ja laulavat:
Krouviin läksin mä ja krouviin läksit sä, meillä oli tyttöjä mukana. Hai tuttan juu. Sitten tuu. Sitten tuli pojat heitä halaamaan.
Viides kohtaus.
MAUNU. JEPPE. JAAKKO.
MAUNU. Ha-ha-ha! Nyt saatte kuulla saakelin lystin jutun, joka on tapahtunut eräälle Jeppe Niilonpojalle. Hänet löydettiin juovuksissa makaamasta tiepuolessa, puettiin toisiin vaatteisiin ja vietiin paroonin kartanoon, pantiin herran parhaaseen sänkyyn ja uskoteltiin, että hän on parooni, kun hän heräsi unestaan. Sitten hänet juotettiin taas uudestaan humalaan ja puettiin omiin vanhoihin ryysyihinsä ja kannettiin takaisin rikkatunkiolle. Kun hän sitten heräsi, niin hän luuli olleensa taivaassa. Olin nauraa itseni kuoliaaksi, kun kuulin voudin väeltä tämän jutun. Antaisinpa, totta vie, kokonaisen taalerin, jos saisin nähdä tuon narrin, ha-ha-ha!
JEPPE. Paljonko minä olen velkaa Jaakko?
JAAKKO. Kaksitoista killinkiä.
(Jeppe sukii suutansa ja luikkii häpeissään tiehensä.)
MAUNU. Miksi tuo mies niin äkkiä läksi tiehensä?
JAAKKO. Se oli juuri sama mies, jolle tehtiin se hauska kepponen.
MAUNU. Vai se se oli! No sitten minä juoksen sen perästä. Jeppe hoi!
Kuulehan! Millaista on elämä toisessa maailmassa?
JEPPE. Laske minut rauhaan.
MAUNU. Miks'et ollut siellä kauemmin?
JEPPE. Mitä se sinuun kuuluu?
MAUNU. No, kerrohan meille toki jotakin matkastasi.
JEPPE. Anna minun mennä, sanon minä; muuten sinulle käy pahasti.
MAUNU. Hoi, Jeppe! Olen niin utelias kuulemaan siitä jotakin.
JEPPE. Apua, apua, Jaakko suutari! Sallitko sinä, että minulle tehdään väkivaltaa talossasi?
MAUNU. Enhän minä mitä pahaa tee. Kysyn vaan sinulta, Jeppe, mitä näit toisessa maailmassa.
JEPPE. Hoi, hoi, auttakaa, auttakaa!
MAUNU. Etkö nähnyt ketään esi-isistäni siellä?
JEPPE. En; sinun esi-isäsi taisivat olla siinä toisessa paikassa, johon toivon sinun ja muiden koirien joutuvan kuoltuansa.
(Riistäytyy irti ja pötkii pakoon.)
Kuudes kohtaus.
PAROONI. SIHTEERI. KAMARIPALVELIJA. KAKSI LAKEIJAA.
PAROONI. Ha-ha-ha! Sepä vasta juttu, jota ei rahalla osteta. En olisi uskonut, että se niin mainiosti luonnistuu. Jos voit keksiä minulle vastakin huvituksia, Eerikki, niin pääsetpä korkeimpaan suosiooni.
EERIKKI. Ei, armollinen herra! En uskalla useammin ilveillä tällä lailla. Sillä jos hän olisi lyönyt teitä, niinkuin hän uhkasi, olisi siitä tullut ruma murhenäytelmä.
PAROONI. Se on kyllä totta. Sitä jo pelkäsinkin. Mutta olinpa niin ihastunut juoneen, että ennen olisin ottanut selkääni, melkeinpä olisin ennen antanut hänen vetää minut hirteenkin, kuin olisin ilmaissut kujeemme Jepelle. Etkö sinä ole samaa mieltä, Eerik?
EERIK. Enpä niinkään, teidän armonne. Olisi vähän kummallista, jos joku antaisi hirttää itsensä noin vaan leikin päiten. Se leikki kävisi liian kalliiksi.
PAROONI. Vielä mitä. Semmoistahan sattuu joka päivä. Jollei nyt ihan täsmälleen, niin jotenkin samoin päättää monikin päivänsä ihan turhan takia. Esimerkiksi: jos joku on luonnostaan heikko ja aavistaa menettävänsä henkensä ja terveytensä liialla juomisella, niin hän kuitenkin rasittaa omimistansa ja panee henkensä ja terveytensä alttiiksi usein yhden ainoan illan huvin vuoksi. Taikka sitten toisella tavoin: Turkin suurvisiirit kuristetaan tavallisesti hirttämällä, muutamat samana päivänä, jolloin he pääsevät visiiriksi, toiset taas muutaman päivän kuluttua; ja kuitenkin kiirehtivät kaikki kiihkeästi visiirinvirkaan, ikäänkuin heidän mielensä tekisi vaan hirteen korkea arvonimi kaulassa. Tai sitten vielä toisella tavoin: Upseerit uhraavat mielellään toinen toisensa hengen ja sielun, saavuttaakseen sankarimaineen ja mittelevät turhan päiten miekkojansa etevämpiensä kanssa, joiden he tietävät ihan varmaan suistavan tottumattoman vastustajan surman suuhun. Luulenpa myös, että on monta sataa rakastunutta, jotka yhden ainoan yön ilosta möisivät mielellään henkensä aamun tultua. Piiritystilaisuuksissa nähdään sotamiesten joukottain karkaavan riveistä ja rientävän piiritettyihin kaupunkeihin, joiden he tietävät pian antautuvan, ja elääkseen iloisesti yhden päivän, he antavat hirttää itsensä seuraavana. Toinen ei ole toistansa vakavampi. Muinaisaikoina nähtiin filosofienkin syöksyvän surman suuhun ainoastaan senvuoksi, että heitä sitten kuoleman jälkeen ylistettäisiin. Sentähden arvelen, että sinäkin, Eerik, olisit ennemmin antanut vetää itsesi hirteen kuin turmellut tämän ihanan historian.
* * * * *
Sen, lapsukaiset, näemme tästä tarinasta:
on yhtä vaarallista äkkikunniasta
osalliseksi tehdä rahvas alhainen,
kuin sortaa sitä, min vei kunto maineeseen.
Jos tyhmät talonpojat, sällit pääsee mahtiin,
niin pian valtikkakin keikkuu piiskan tahtiin,
jää hallinto kaikk' käsiin tyrannin
ja Nerot pääksi nousee pikkukyliinkin.
Nuo hirmuvaltiaat ne tuskin käytti
miel'valtaa moista kuin tää Jeppe näytti.
Ol' ilman tutkintoa hänen käskynään:
ken mieltä myöten ei, se piestään, hirtetään.
Me emme senvuoks aurankurjest' aikanamme
nyt enää ota korkeit' esivaltojamme;
ois siinä kohden vanha tottumus
vapauden sorto sekä kukistus.