II NÄYTÖS.
(Sama työhuone, mutta siistimpi, liinat, uutimet sohvatyynyt suomalaista mallia. Henkilöjen puvut ovat kotikutoiset, paitsi Antin, joka on keski-ikäisen herran kotipuvussa.)
HILMA.
Väliin vain kun vartiat nukkuu ja tyynenä saapuu yö,
Kuningattaren, raukan, rinta vapahammin silloin lyö.
Hän silloin yölle laulaa surujansa ja murheitaan,
Kadotettua sulhastansa, vapautta ja toiveitaan.
POUTIAINEN (tulee).
Elekee tuossa turhoo ruikutella. Vieläkö Hilema sitä kaljupiätä mielessää hautoo?
HILMA.
Hän petti minut katalasti, ja Poutiainen auttoi häntä.
POUTIAINEN.
Asemalle kyyvihin. Eikä tuo joutava rikulieroomine mittaa aota. Vuan Hilemalla tarvihtis olla uusi suluhane, iha täysjärkine, ja hiukset sietäsi olla päässä.
HILMA.
Minun elämäni on mennyt.
POUTIAINEN.
Älä joutavia!
HILMA.
Olen surrut kaksi vuotta.
POUTIAINEN.
Eikä nuo lesk'immeisetkää vuotta enempee sure. On siinnäi jo urakkoo.
HILMA.
Välistä tunteet kytevät hiilloksen alla. Tahtoisin jotakin, en tiedä mitä.
POUTIAINEN.
Mitäs muuta ku suluhasta? Ilekiihä tuon tunnustoo.
HILMA.
Epämääräinen kaipuu kalvaa kuin mato elämäni lankaa, ja yöni ovat unettomia horrostiloja.
POUTIAINEN.
Kyllä ne herrat ossoo suarnata. Papin alakuja ovat jokkaine, nii miesväk ku hame-mmeisettii.
HILMA.
Kukapa minun suruistani välittäisi?
POUTIAINEN.
En minä tässä lähe tuota kaljupiätä suremaa, mutta jos Hilemalla on jottai oikeeta suremista, nii soon toinen asia, jota minnäi suatan surra.
HILMA.
Poutiainen on hyvä ystävä.
POUTIAINEN.
Eiköön tuota kelepois muukskii ku vua ystäväks?
HILMA.
Poutiainen on komea mies vielä.
POUTIAINEN.
Hilema sannoo jorrauttaa vuan Ilemariks. Hilema ja Ilemarj, eikös se passoo.
HILMA.
Mitä Ilmari tarkoittaa?
POUTIAINEN.
Tarkotampahan vuan naimista ja pyhhee siätyvä.
HILMA.
Että minäkö vielä naimisiin?
POUTIAINEN.
Niin vuan kuuluutuksille ja sitten räiskis vuan.
HILMA.
Ehkäpä minullekin koittaa uusi kevät?
POUTIAINEN.
Se julumetus lupassii Hileman miule kyytjpalakaks asemalle-ajosta.
HILMA.
Kuka?
POUTIAINEN.
Se kaljupää rohvessyörj.
HILMA.
Hän oli kuitenkin niin oppinut ja viisas.
POUTIAINEN.
Suattaa olla, mutta järkee ei ollu enempee ku hiuksijakkaa.
HILMA.
Kyllähän Poutiainen on miehekkäämpi.
POUTIAINEN.
Lyötäsköhän kättä piälle ja tehtäs kontrahti hautaa asti? Tai jos vähä rutistettassii?
HILMA.
Ilmarihan on parempi sulhanen kuin…
POUTIAINEN (syleilee).
Ku se kaljupiä. Hilema nitistää vuan nii paljo ku jaksaa.
(Antti ja Elina tulevat.) ANTTI.
ANTTI.
Mitäs Poutiainen tekee?
ELINA.
Ja Hilma?
POUTIAINEN.
On vuan tehty kauppoja Hileman kans.
HILMA.
Ilmari on minun ensi lempeni.
POUTIAINEN.
Elä ilivettä!
HILMA.
Nyt tunnen sen selvästi.
ELINA.
Tätä olen kauan toivonutkin, onnea vaan ja siunausta.
ANTTI (Lyö kättä molempien kanssa.)
Onneks olkoon.
HILMA.
Kiitos vaan! Nythän Kallilassa ei enää tarvitakaan taloudenhoitajaa, kun nuori emäntä hoitaa talouden.
(Sylvia ja Oras tulevat.)
ANTTI.
Tuossahan nuoret tulevat. Tässä esitän teille kihlatun parin.
ORAS.
Onnittelen sydämestäni. Poutiainen saa nyt 'oppia runoja lausumaan töitten lomassa.
POUTIAINEN.
Siihe röpelyksee ei minusta ou. Hilema suap lasketella runoja, minä puhun vuan selevee savvoo.
SYLVIA.
Toivon, että tulette yhtä onnellisiksi kuin Lilja ja Eero ovat. Tulemme juuri kansakoululta lukukauden päättäjäisistä. Eero puhui niin kauniisti yhteistyöstä isänmaan hyväksi. Kansakoulun opettajat seisovat lähellä kansaa. Heidän sanansa tunkeutuvat syviin riveihin.
ORAS.
Eero opettaa lapsille oikeaa isänmaallista henkeä. Sitäpaitsi he saavat hyvät lukutiedot ja erinomaisen käytännöllisen opetuksen. En luule heidän pyrkivän kaupungin huumaavaan myllyyn, jossa tulee puoli-ihmiseksi. Heihin on istutettu rakkautta kotiseutuun ja luontoon.
SYLVIA.
Liljakin on kotikudotussa hameessa ja sukissa herttainen pieni emäntä.
Koti on siisti ja valoisa ja kuitenkin yksinkertainen.
ELINA.
Te olette kaiken alku ja juuri. Kotimme on nyt hauska ja käytännöllinen. Pukumme järkiperäiset ja järjestys vallitsee joka puolella. Vähitellen ulottuu vaikutuksenne koko seutuun.
ANTTI.
Sunnuntaina tapasin lääkärin tyttäret punaisissa pumpulihameissa.
ELINA.
Ja juhannuskokolla ei näkynyt harsokankaita eikä kiiltonahkakenkiä oman pitäjän nuorisolla.
POUTIAINEN.
On täällä kotonakki uus komento. Ei vuan laiteta ennee ranssia apilasniitystä eikä kaaroja porstalla puhisteta.
SYLVIA.
Tämäkin huone on käynyt puhdistavan kylvyn läpi. Nyt näkee, mitenkä suomalaiset mallit ja tyyli sopivat paljon paremmin maalaiskotiin kuin ulkomainen komeus.
ANTTI.
Kaksi vuotta on kulunut siitä, kun Oras otti talon haltuunsa. Silloin istuimme me tässä kahden ja olimme alakuloisia: maanviljelyksemme näytti epäonnistuneen.
ELINA.
Sisätalous oli yhtä kurjaa. Olimme vähällä väsyä koko talouteen.
ANTTI.
Muistatko, Oras, että takamaan pelto on kynnettävä ensi viikolla?
POUTIAINEN.
Joha se jorrautettiin eilispäevänä.
ORAS.
Uusi traktori teki sen työn muutamassa tunnissa.
SYLVIA.
Tämä päivä on onnenpäivä. Heti aamulla sain hautomakoneesta 18 keltaista Leghorn-poikasta. Sitten onnistuivat viikkoleipomiset erinomaisesti, ja käynti kansakoululla virkisti mieltä.
ELINA.
Mitä me emme saaneet aikaan, sen suorittivat lapsemme ilman tuskaa ja huolta.
ORAS.
Työtä se on vaatinut ja huolta myöskin.
ANTTI.
Erehdyimme, kun luulimme, että maanviljelijäksi kelpaa ilman oppia ja kokemusta. Luulimme, että rakkaus maahan ja altis mieli veisi meidät perille.
ELINA.
Kotitalouteenkin tarvitaan oppia, niinkuin kaikkiin toimiin.
POUTIAINEN.
Nuor akronoomi ku on iha tiällä muan syvämmessä syntynnä ja alako hoitoo talloo vuan selevällä järellä ja herrain konneilla nii siitä tulloo tolokku ja oikee meininki.
SYLVIA.
Me saimme alkaa oikeasta päästä. Saimme oppia ja hyötyä toisten kokemuksista ja nyt rakennamme uuden Suomen terveelle kansantaloudelliselle pohjalle.
HILMA.
Täytyykö sitten hengen ja sivistyksen ihmisten hävitä ja joutua alakynteen?
ORAS.
Enemmänhän meillä on aikaa uhrata henkisillekin riennoille, kun taloutemme on hyvin hoidettu ja varallisuus sen mukana kasvaa.
ANTTI.
Mekin tulemme nyt toimeen kolmannella osalla palveluskuntaa entiseen verrattuna.
ELINA.
Keittiö ei nyt niele koko päiväämme. Vesijohto, mukavat keittoastiat ja monenlaiset koneet tekevät työn iloksi.
HILMA.
Rotatkin ovat hävinneet, mikä on suuri voitto pimeyden voimista.
POUTIAINEN.
En oikei ymmärrä mistee ne herrat suavattii sitä rahhoo kaikkii hommiisa.
ANTTI.
Metsähän meille rahat antoi, eikä sitä sentään ole raiskattu. Nyt alkaa maanviljelys kannattaa. Pellot kasvavat ihmeellisesti. Niityt elättävät suuren karjan, suo antaa polttoturvetta ja pian viljaa.
ORAS.
Suomesta tulee vielä varakas ja onnellinen maa, se ei olo mikään huono viljelysmaa. Kun nuoriso kasvaa työssä ja puhtaan luonnon helmassa, niin saamme vahvan vastapainon nykyajan kevyttä henkeä vastaan.
ELINA.
Eniten olen iloinnut asunto-olojemme paranemisesta. Nyt on väellä hauskat makuuhuoneet ullakolla. Ennen sullouduttiin kaikki yhteen tupaan.
SYLVIA.
Mutta tästä asiasta oli käytävä kovaa taistelua. Miina-muori sanoi vilustuvansa, jos ei saanut maata takan vieressä isiltä perittyjen vällyjen sisässä.
ORAS.
Jotka vikisivät, kun ne poltettiin, niin täynnä asujamia ne olivat.
HILMA.
Katri ja Mari sanoivat pelkäävänsä, jos miehet eivät maanneet toisella puolen tupaa.
ELINA.
Iisakki-ukkokin piti näin avaraa asuntoa viimeisiä päiviä ennustavana ylellisyytenä.
ANTTI.
Sitäpaitsi asui tuvassa pari kissaa, koira, usein kananpoikia korissa, ja joskus otettiin porsaskin sisään.
POUTIAINEN.
Ei tiällä immeisellä ou hyvä olla yksinää.
HILMA.
"Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin."
POUTIAINEN.
Elä ilivettä! Kehtoot huastoo semmosta. Nyt ku on jouvuttu sammaa sakkii, ni yhessä eletää tässä mualimassa ja yhessä huushollataan.
HILMA.
En ole vielä tottunut uuteen onneeni.
ANTTI.
Paljon olette, Sylvia ja Oras, saaneet aikaan, mutta viihdyttekö myöskin täällä?
ORAS.
Meissä on syntymästä asti ollut maahenkeä. Se vetää meitä mullassa myllistämään, kukkivilla niityillä hihasilla heilumaan, tuhatjärvien ulapoilla kalavenheissä kiikkumaan.
SYLVIA.
Emme hylkää koskaan kotisarkaa, emme maata, joka palkitsee runsaasti vaivamme. Teemme työtä kodin kohottamiseksi ja kasvatamme lapsistamme hyödyllisiä, tervejärkisiä suomalaisia.
POUTIAINEN.
Ei vuan taeja tulla herrasväkkee semmosista.
ANTTI.
Silloin vasta saamme oikeata väkeä, kun kouluutetut, valveutuneet ihmiset antautuvat kotitaloutta ja maanviljelystä edistämään.
ELINA.
Puhutaan niin paljon nykyajan huonosta hengestä ja moraalista, mutta toiselta puolen näemme paljon todellista työtä ja isänmaallista mieltä.
ANTTI.
Oikein teimme, Elina, kun antauduimme käytännölliselle alalle. Vaivat on kestetty, ja lopulla tulee työn palkka ja siunaus.
ELINA.
Me olemme kylväneet tulevaisuuden satoa.
ORAS.
Ja me kiitämme siitä, että johdatitte meidät jaloon, uutteraan työhön.
SYLVIA.
Työ antaa ilon, rauhan ja onnen.
POUTIAINEN.
Mitteepä tässä ossoo muuta, ku käet ristissä kiittee iärettömästä siunaaksesta. Sen kaljupiän rohvessyörin lähöstä alakain ja ku niä nuoret tulj tänne, on tiällä jokkaise kohalle tullunna siunaasta ja menestystä. Saetta on suatu aikanaa ja poutoo tuas tarpee mukkaa. Nii on ollunna muallisissa ja nii hengellisissäi meiningeissä.
Väliverho.