Kokeita suomalaisessa laulannassa

jälkimJistä alkuvastetta on seuraavissa jaksoissa:

Mitä enemmin yhtä sukua ne eriäänikkeet tässä jälkimmäisessä alkuvasteessa ovat, sitä likemmä tulevat varsinaista alkuvastetta, jonka tähden jos toisessa on o, toisessa a eli u — yhdessä ö, toisessa ä eli y — yhdessä e, toisessa ä eli ö — yhdessä i, toisessa e eli y äänikkeenä, niitä suuresti ei varsinaisesta alkuvasteesta eroita, esimerkiksi:

Ainoastansa silloin tulee alkuvaste laulua kaunistamaan, koska se ikäskun itsestänsä syntyy, jolla tavalla se luontaisilla runoniekoilla syntyykin, sillä tietämättä koko alkuvasteesta, mitä onkaan, käyttävät sitä kuitenkin runoissansa, eivätkä taida siitä sen parempata selitystä antaa, kun sanain sillä lailla vetävän yhden toistansa. Mutta missä semmoista sananvetoa ei ole, siinä jääpi myös alkuvaste viljelemättä, jonka tähden parahimmissakin runoissa monta alkuvasteetonta jaksoa lomittain tavataan. Missä sen noudattaminen tulisi vähänkään esteeksi lauseen luontaisuudelle, siinä on parempi heittää koko alkuvaste sillensä, kun ei olekaan alkuvaste laadustansa esteeksi, vaan myötäisyydeksi lauseelle. Siitä syystä näissäkin suomentamissa kyllä tavataan alkuvasteettomia jaksoja — ja epäilemättäkin on mitteen ja murteen tarkka vaarin-otto suuremmasta arvosta laulun soinnulle, kun alkuvaste.

Välistä tulee sanan loppu-äänike ikaskun hupenemaan seuraavan sanan alku-äänikkeeseen. Semmoinen huvento, runolaululle omainen, ei liene muussakaan laulussa vierottava, vaikkei se kyllä olekaan niin välttämättömästi tarpeellinen suomalaisessa laulannossa, vaan kreikalaisen laulun tapaan sattumoihin heitettävä. Ainoastansa äänikkeet a, ä, i taitavat sillä lailla huveta, vaan muut äänikkeet pysyvät hupenematta. Siitä syystä saatamme runolaulun tapaan hyvästi kirjoittaa mainittuin ääniketten hupenemalla:

Mutta myös ääniketten hupenematta voipi kirjoittaa:

Myös tapahtuu äänikkeen huvento tavallisimmasti semmoisissa sanoissa, jotka täysinäisinä olivat kaksitavuisia (e.m. koska, sillä, mieli), harvemmin neli-, kuusi- ja muissa paritavuisissa (näkemättä, ajateltavaksi j.n.e.). Kolmi-, viisi- j.n.e. -tavuisissa sanoissa, niinkun myös ylehensä semmoisissa, joissa se huvettava äänike seuraa korotonta tavutta (alusta, äänellisesti, sanelemattansa), lienee huvento tuskin suattavakaan, eikä koskaan, olkaan sana kuin monitavuinen tahansa, silloin koska loppuäänikettä seuraa puoli-ho...', joko kirjoitettuna eli ilman (yhä', löyä', etsi', ylistä', ulomma').

II. Joutsen.

Perustuslaulu Runebergiltä alkaa sanoilla: från molnens purpurstänkta rand. Mitet on sama kun edellisessä, jonka mukaan sanat laulaissa jakauvat seuraavihin mittoihinsa:

Vä- — hänpä — tuosta — kuinka — ma
I- — käni — määrän — sain.

Jaksossa: Valaisee maailman katsomma loppu-äänikettä eli päätettä ee sanassa valaisee ennemmin epä-arvoiseksi, kun varsin pitkäksi, jonka tähden sitä tässä olemma käyttäneet lyhyen siasta. Varsin pitkiksi lukisimma ainoastansa niitä pitkiä tavuita, jotka taitaan kahdistaa, niinkun esimerk. lopputavuet sanoissa: rantaa, rantaan, maailmaa, tuodaan, ottaa', leikka'a, kahdistettuina: rantoa, rantahan, maailmata l. maailmaa, tuodahan, ottoa', leikkoaa. Sitä vastoin semmoisia päätteitä, kua sanoissa: hän tulee, tekee, ottaa, taitaa, valaisee ei sovi kahdistaa, josta arvelemma niiden ei varsinaisesti vaan epä-arvoisesti pitkiä olevan. Tavataan niitä kyllä pidennettyinäkin, vaan silloin erinäisellä liitteellä pi eli vi, jonka edellä tavut oikeemmin lyhyeksi kirjoitettaneenkin, tulepi, tekepi, ottapi, taitapi, valaisepi eli tulevi, tekevi j.n.e., jos kohta Savon ja muutamien muiden paikkojen murteessa se siinä siassa kuuluu pitkänä: tuloopi, tekööpi, ottaapi j.n.e. Juuri epä-arvoisuutensa vuoksi näitä päätteitä raamatun suomessa yksiäänikkeellisesti kirjoitettaneenkin.

III. Seitsemäntoistavuotias.

Runebergiltä kirjoittama perustuslaulu alkaa sanoilla: jag vet ej hvad jag hoppas. Mitteensä on seuraava:

v, — v, — v, — —
v, — v, — v/—, —
v, — v, — v, — v
v, — v, — v/—, —

Sanat siis laulaissa jakautuvat seuraavaisesti:

Mä — tuota — toivoin — aina,
Kun — talvi — lähti- — si.
Ki- — nosten — kanssa — ehkä
Su- — lais sy- — äme- — ni.

IV. Lintuselle.

Ruotsalaisen alku Runebergiltä: säg mig, du lilla fogel; mitet kun edellisellä, ja siis seuraavaisesti laulumittoihin jakautuva:

Tee — vasta — kin pe- — säsi
Li- — ki pi- — hoa- — ni,
Ja — tyyty- — mään o- — peta
Mua — myös o- — saha- — ni!

Runomitteen tapaan rakennettuna kuuluvat jaksot:

Mutt' — aamu- — hetkin — heiltä
I- — lo on — kauka- — na,
Si- — nä kun — unen — päivän
A- — lotat — laulul- — la.

Korkojen jälkeen tehtynä nämät jaksot kuuluisivat näin:

Mutta semmoisellapa rakennuksella tulisivat sanat: ilo, sinä, alat laulaessa sortumaan ja kuulumaan melkein kun iilo, siinä, aalat, elikkä i'lo, si'nä, a'lat, merkitsevä merkki ' jotain täytettä vierellisten äänikkeen ja kerakkeen välillä. Tämä ja edellinen laulu taitaan mitteensä vuoksi laulaa, kun tuttu ruotsalainen laulu: jag minns den ljufva tiden.

V. Merimiehen morsio.

Ruotsalaisen Runebergiltä laitetun laulun alku: vinden blåser opp i hast; mitet seuraava:

v/— v, — v, v/— v, —
v/— v, — v, v/— v, —
v/— v, — v, — v, — v
v/— v, — v, — v, — v

Sanain jakauminen laulumittoibin:

Sille — ennen — ilto- — a
Taas ko- — tihin — kulke- — a,
Vaikkap' — ei e- — täällä — aivan
Vielä- — kin nä- — kisin — laivan.

Kellen olisi vaikiampi ymmärtää, mitenkä huivin huiske' voisi olla kyyneleistä kastunut, muuttakoon koko värsyn, jos seuraavaan tapaan:

VI. Keväillä.

Ruotsiksi Runebergiltä: de komma, de komma, de vingade skaror som flytt. Mitet seuraava:

v, — v v, — v
v, — v v, — v v, v/—
v, — v v, — v
v, — v v, — v v, —

Jakauminen laulumittoihinsa:

Kun — huoliki- — nokset
Po- — vestani — pois suve- — aa,
Ken — ties ilo- — linnut
Jo — taas sian — sielläkin — saa.

VII. Kiiltomato.

Saksalainen perustuslaulu Pfeffeliltä alkaa: Ein Johannis-würmchen sass. Mitet seuraava:

v/— v, — v, — v, — v
v/— v, — v, v/— v, —
v/— v, — v, — v, — v
v/— v, — v, v/— v, —

jota myöten sanat jakauvat näin:

Häntä — tähti — taiva- — hainen
Kauni- — histi — katse- — li,
Mato — musta — maan-a- — lainen
Nähty- — änsä — surma- — si.

Semmoisista poikkeamisista ensimäisessä mitassa, kun jaksoissa:

Jo oli — lintu- — set le- — volla,
Miksi hän — syyttä — surmat- — tiin,

tavataan, olemma jo edellä sanottavamme sanoneet, ja tässä ehkä sopinee lisätä, kolmilyhyen mitan täytteen, erittäinkin jos on kahdesta erisanasta saatu, välistä sopivan muissakin mitoissa pitkälyhyen siaan, niinkun seuraavassa:

Syyttä- — kö sanoi — käärme — hällen.

VIII. Hautaus.

Ruotsal. Runebergiltä: tempel-tornets dystra klockor hördes; mitet:

v/— v, — v, — v, v/— v, — v
v/— v, — v, — v, v/— v, — v
v/— v, — v, — v, v/— v, — v
— v, v v, — v

jakauttava sanat laulaissa:

Siinä — itki — illan — neito- — kainen,
Itki — yönkin; — tähti — taiva- — hainen
Vaali- — a, va- — pise- — vainen — koitti,
Surkun- — sa o- — soitti.

Kolmen ensimäisten jaksojen neljäs mitta ehkä sopinee myös kaksilyhyeksi.

IX. Lohdutus haudalla.

Saksalainen Vossilta laadittu alkaa: Trochne deines Jammers Thränen; mite seuraava:

v/— v, — v, — v, — v, — v
v/— v, — v, v/—
v/— v, — v, — v, — v, — v
v/— v, — v, v/—
v/— v, — v, — v, — v, — v
v/— v, — v, — v, — v, — v
v/— v, — v, — v, — v, — v
v/— v, — v, — v, — v, — v

Laulumittoihin jakauminen:

Liha — kaikki — lanki- — aapi
Lailla — kukka- — sen,
Neito- — selta — tempo- — aapi
Surma — sulha- — sen,
Iki — vanhal- — ta- — va- — ransa,
Ime- — vält' e- — lättä- — jänsä;
Viepi — vihki- — mäisil- — tään
Neito- — senkin — yljäl- — tään.

Emme voine kieltää, että jaksoissa:

sanat täyellisyyteen, pysyväisyyteen kuuluvat kankiasti, kun ovatkin mitteen ohjetta vastoin, koska edellisessä sanassa tavuen arvot ovat seuraavat: — v/—, v —, —, ja jälellisessä: v v, — —, —, sen siaan kun kumpaisessakin pitäisi oleman: v/— v, — v, v/—. Jälellistä emmä tok' arvaisi pahasti sointua rikkovan, koska kaksike äi siinä on pitkä-arvoinen, ja seuraava yy melkeinpä epä-arvoinen, jonka tähden sitä ei taita kohdista'kaan, (k. edell.).

Jaksossa: ahpa päivää autuasta tulee ää sanassa päivää lyhenemään seuraavan äänikkeen tähden (k. edellä, mitä ääniketten huvennosta on sanottu). Seuraisiko joku kerakkeella alkava sana, niin tok' ei sopisi'kaan sana päivää koko tähän mittaan.

X. Tytön kulennat.

Runebergin ruotsiksi laittama alkaa: flickan kom ifrån sin älsklings möte; mitet seuraava:

v/— v, — v, — v, v/— v, — v

joka on tavallinen runomitta yhden pitkälyhyen mitan lisäämällä. Tämä yhden mitan lisäksi tulo näyttää vaikuttavan, että 4:jäs (elikkä 3:mas) mitta saanee olla taikka pitkälyhyt eli kaksilyhyt. Sanain jakauminen tässä on seuraava:

Mistä- — pä si- — nulla — käet pu- — naisna.
Kauan — kulto- — a kä- — telty- — änsä.

XI. Poika ja lähde.

Ruotsalainen laitos Runebergiltä alkaa: till en källa talte gossen vredgad, edellisellä mitteellä.

Joko — nyt sinun — kurja — kosta- — nenki.
Löyät — lähte- — hen sinä — lämpi- — mämmän.

Jos olisimma peljänneet vähänkään haittaa soinnulle semmoisista täytteistä, knn edellisten jaksojen 2:sessa ja 3:nesaa mitassa löytyvät, niin helposti olisivat olleet vältetyt; mutta harvakseltaan viljeltynä ne ennemmin puoltavat, kun haittaavat sointua.

XII. Linnustaja.

Edellisellä mitteellä:

Ellös — äiti- — ni to- — ki to- — ruko.
Höyhe- — ninä — suortu- — at so- — riat.

XIII. Rukous.

Edellisellä mitteellä:

Noustu- — a rupe- — an ru- — kouk- — sille.

eli

Noustu- — a ru- — peen ru- — kouk- — sille.
Toisin — arve- — li lu- — ja Lu- —therus.
Mako- — an u- — nehen — uupu- — neena.

XIV. Ojalan Paavo.

Runebergiltä ruotsiksi: stor var Tavastländarn Ojan Paavo, edellisellä mitteellä:

Tuop' oli — oiva — mies O- — jalan — Paavo.
Niin ker- — ran ke- — räjä — karta- — nolla.
Se sais — otto- — a' e- — loni — kaiken.
Niinpä — lausui — oiv' O- — jalan — Paavo.
Otta- — os o- — makse- — si nyt — kaikki.

XV. Saarijärven Martti.

Ruotsalainen laitos Runebergiltä: högt bland Saarijärvis moar bodde, edellisellä mitteellä:

Vaan ke- — väällä — kun ki- — nokset — lähti.
Niin ke- — väällä — kun su- — li ki- — nokset.

Sanaselityksiä lauluihin.

aaltoilivat eli aaltoelivat s.o. liikkuivat aallon tapaan.
aioista s.o. aidoista.
alemma' s. on alemmaksi, maahan.

eisty s.o. edisty. Ei eisty s.o. ei kulje edespäin.
etäällä s.o. kaukana, loittona.

hanki' ja hankipa s.o. toimita', laita'.
haualleni, -lansa, hauan, hauattihin, s.o. haudalleni, -lansa j.n.e.
heittäne', heitti, heitä' s.o. hyljänne' (jättäne') hylkäsi, (jätti) j.n.e.
huiskehella s.o. liekahtavalla ololla.
huivin s.o. liinan eli vaatteen, kaulaliinan, päävaatteen.
huoli s.o. murhe, suru.

isostelee s.o. tekee itsensä isoksi eli suureksi, kerska'a, ramailee.

joikuen s.o. yksiäänisesti laulaen.
jäykkä s.o. paikkansa pitävä, liikkumaton, jämähtämätön.

kah s.o. katso! kas!
kaipoan s.o. kaipaan, olen vailla.
kalke s.o. kaliseva ääni, kalkutus.
kalviana s.o. vaaliana, vaalevana:
kamahutti s.o. löi yhtäkkiä.
ka'otteleisi, -otti, -ttua s.o. kadotteleisi j.n.e.
keolla s.o. kedolla.
keräsin s.o. kokosin.
kohattua s.o. kohdattua, tavattua.
kuinkin s.o. kuinka tahtonsa, kuin tahansa.
kultoain s.o. kultoani, kultaani.
kumma s.o. ihmeellinen, outo, ihmeteltävä.
kummastellen s.o. ihmetellen.
kumpu s.o. metsän saareke', yläsempi paikka korvessa.
kuvaamia s.o. kuvan tekoja.
kuvastimessasi s.o. peilissäsi.
kuvaa, -voansa s.o. kuvas, kuvaansa.
kuvoaa s.o. kuvaapi, maalaa, muodostaa.
käet s.o. kädet.
kätkyessä s.o. kehdossa, vaussa, tuutussa.
käteltyänsä s.o. kättä annettuansa.

lahelle s.o. lahdelle.
laihoa s.o. orasta, oraita, orasmaata.
lannan s.o. pellonhöysteen, tateen, sonnan.
laskihen s.o. laski itsensä, laskeutui.
lauhkiasti s.o. leppiästi, hiljaisesti, ei suuttuneena.
lauhtuneet s.o. lämminneet
lehtevihin s.o. runsaslehtisiin.
likisti s.o. syleili, halasi, kaulasi, sepäsi.
lohutellen s.o. lohdutellen.
loihen s.o. loi itsensä, rupesi.
lopettaa s.o. lopetettua, päätettyä.
luoksensa s.o. tykönsä.
luostarin s.o. monasterin.
lähe' s.o. lähde', hete'.
lähti s.o. läksi.
löyä', löyät s.o. löydä', löydät.

ma s.o. minä, mä, mie.
maanittelee s.o. houkuttelee, viettelee, viekoitelee.
makaan s.o. mukaan,
meiät s.o. meidät, meidän.
mieron s.o. maailman, kylän (venäl. миръ, maailma).
mietit s.o. ajattelet, tuumaat (venäl. смытитъ).
moittii s.o. laittaa, paheksii.
mokomassa s.o. semmoisessa.
muhkiampi s.o. jalompi, julkisempi.
mua s.o. minua, miua.
muuan s.o. muutama, joku, eräs.

neiet s.o. neidet, neitsyet, neidot, tytöt.
neitoaan s.o. neitoansa, neittänsä j.n.e.
noukkasena s.o. nokkosena, nokkana.
nurehtiva s.o. nureksiva, epätyytyvä, tyytymätön.

oiva s.o. valittu, muita parempi, erinomaisesti hyvä (lappal. oaivve, pää).
ottaot, s.o. mahdat ottaa.
ottoa' s.o. ottaa'.

pilannut s.o. turmellut, haaskannut.
poloset s.o. vaivaiset, raukat.
pu'otan s.o. pudotan.
päiväsessä s.o. päiväpaisteessa, auringon valossa.

raahtisinko s.o. raskisinko, raskitsisinko, hentoisinko.
ristikkäistä s.o. pientä, kaunoista ristiä.
riutununna s.o. loppununna, sammununna.

saavan s.o. tulevan, joutuvan.
salmi salmelle s.o. salmi salmelta.
sekauhut s.o. seoitat itsesi.
seuroaisi s.o. seuraisi eli seurajaisi.
sievä s.o. hyvä, kaunis, luonteva (lappal. shieqa).
siisti s.o. puhdas, nätti (venäl. чистый).
sitäi' s.o. sitäkin.
sujutti s.o. taivutti, notkisti, nöyryytti.
suortuat s.o. hivuskiehkurat, kutrit.
surkunsa s.o. säälinsä, osan-ottonsa.
suueltua s.o. suudeltua, suuta annettua.
suveaa s.o. lauhtuu, lämpiää, sulaa.
syleili, llyt, llä s.o. halasi, sepäsi, kaulasi, likisti, halannut j.n.e.
syämemme, -meni s.o. sydämemme, -meni.

taannoiseen s.o. entiseen, tuonnaiseen.
taasen s.o. taas.
taasta a.o. tästä läheisestä, t. näkyvästä.
taonnan s.o. takomisen.
teiri s.o. tetri, teeri, terri.
tieä' s.o. tiedä'.
toen s.o. toden.
toisiltansa s.o. välistä, lomasta, välittäin, lomittain.
toki s.o. kuitenkin.
tähtitarhan s.o. taivaan tähtien.

uia' s.o. uida'.
uppo s.o. peräti, tuiki, varsin.
uroita s.o. miehiä, poikia.
uuen s.o. uuden.
uupuneena s.o. väsyneenä.

vaahteraisen s.o. kauniin vaahteren.
vaalia s.o. vaaleva, valistunut.
vaihtoi s.o. vaihetti.
vajaelee s.o. on ilman eli vailla, kaipa'a.
valehet s.o. valheet.
vankahuivat s.o. soivat vahvasti, kovasti.
vankkoa s.o. vahvaa, lujaa.
varominen s.o. pelkääminen.
vaskilautojansa s.o. vaskipeltejänsä.
vavisten s.o. vapisemalla.
veen s.o. veden.
velloan s.o. hämmennän, seotan.
vihuri s.o. tuulen puuska.
voimoa s.o. voimaa.
vuonat s.o. karitsat (lampaat).

yhä' s.o. aina, yhtäläiseen.

Sanaselityksiä jälentöhön.

alkupitkä dactylus (— v v).
alkuvaste', alliteration.
aluste', upptakt.
arvo, qvantiteet.

epä-arvoinen, anceps.

hupenee elideras.
huvento, elision.

isku, arsis.
jakso, vers, versrad.

kaksike', diftong.
kaksilyhyt, pyrrhichius (v v).
kaksipitkä, spondeus (— —).
kerake, konsonant.
kolmilyhyt, tribracbys (v v v).
korko, accent.

lasku, thesis.
leväte', takthvila, litet uppehåll midt i versen.
loppuvaste', rim, rimslut.
luontainen, naturlig, af naturen tillkommen.
lyhytpitkä, jamb (v —).

mite' metrik, taktlära.
mitta, taktafdelning, pes.
murre', cesur med accentbrott i allmänhet.
murros, dets, i bestämda fall.
murtaa, begagna cesur.

nelilyhyt, proceleusmaticus.

ohje', regel, rättesnöre.

peruste', grund, grundlag.
pitkälyhyt, trochæus l. chereus (— v).
pitkäsiainen, positione lång.
pääte', slut, slutfall i en vers.

seisate', katso: leväte'.
sointu, rythmus (harmoni).
suatsee, tillåta, tåla.

taite', cesur utan accentbrott i allmänhet, katso: murre'.
taitos, sådan cesur i ett bestämdt fall.
taittaa', begagna sådan cesur.
tavut, stafvelse.
täyte', taktfyllnad.

vastaa, rimma, hafva rimslut.
vaste', katso: loppuvaste'.
vastos, ett bestämdt rimslut.
yhtäläisyys, enformigbet, monotoni.
äänike', vokal
äärellinen, ytterlig.
ääreys, ytterlighet.

Päätäntö. Kaikkia, jotka puoltavat Suomen laulannon ennen tavallista, ruotsin mukaista (s.o. korkojen jälkeen asetettua) mitettä, pyydämmä ajatuksensa, ja perusteensa niihin, ilmi tuottamaan ollenkaan säälimättä meitä näissä edellisissä runo-mitteen jälkeen rakennetuissa kokeissamme eli entisissä kirjoituksissamme (Kalevalan esipuheessa; Mehiläisessä 1836 Loka- ja Marraskuulta; Saimassa 1845 N. 44 eli Kallavedessä N. 3). Suotuisesti menkööt kaikki erityiset ajatuksemme, kun vaan niiden esine: suomen laulurakenteen parempi vakautuminen, voitettaisiin, joka voitto viimein ehkä lieneekin toivottava, usiampain sitä ennen joko rakennetuilla lauluillansa eli muilla kirjoituksilla ilmi saatettua mietteensä samasta asiasta.