KIELITIEDETTÄ.
— Vertailevaa kielitiedettä, sanoi Pelle, kun ranskankirjoituksessa kahdesta sanakirjasta sanoja etsi.
HYVIN TODENNÄKÖISTÄ.
Hannunen kertoo Elias Lönnrotin lapsuudesta: »Hän oli syntynyt hyvin nuorena.»
HYVÄ ALKU.
Kansakoulussa oli kolmannella osastolla valmistettu läksy, jossa oli m.m. puhe silkin tuomisesta Länsimaihin. Opettaja oli kertonut, että eräs mies meni Kiinaan ja toi silkkiperhosen toukkia ontossa kepissä Eurooppaan. — Seuraavalla tunnilla Juli kertoi saman asian tähän tapaan:,
— Yksi hontto herra meni Kiinahan ja pani silkin toukkia honttohonsa…
Yleinen hohotus keskeytti hyvän alun.
TAITO SE MAKSAA.
Pieni juttu Atan edesottamisista kouluiän monivivahteisina vuosina. Oltiin toisella luokalla ja ahkeroitiin »Vänrikkiä». Oli luettu »Torpan tyttö» ja ryhdytty sen jälkeen »Kuolevaan soturiin», Ata joutui aloittamaan ulkoluvun, ja muistin tarttuessa hietaan hän 'lainasi' »Torpan tytöstä» sen mitä muisti uupui. Tällaista siitä tuli:
»Lemulla oli verinen jo päivä päättynyt, majoille, maille valahti jo rusko sammuvainen, maat tummui, tummui vetten vyö, kuin hauta hiljainen ol' yö.»
Se meni täydestä — eikä meidän muiden auttanut muu kuin ihmettelevällä ihailulla todeta, miten ainutlaatuinen keskuudessamme oli Atan joustavuus selviytyä pikku vastoinkäymisistä.