Kun meri antoi omansa takaisin

Upota — loruja! sanoi kalpeanlihava amerikkalainen, joka istui mukavasti nojautuneena tuolissaan, jalat uunin ristikolla. Hänen huomattavin ominaisuutensa oli huolimaton velttous, mikä ilmeni myöskin hänen puheestaan… Saattoi huomata, että hän oli politikoitsija ja tottunut saamaan maksua joka sanastaan. — Loruja. Tämä laiva ei voi upota — sen on aivan mahdoton upota, hyvät herrat. Me olemme täällä yhtä hyvässä turvassa kuin kuivalla maalla. Myönnetään, hymyili kaljupäinen irlantilainen. — Ainakin yhtä hyvässä turvassa kuin New - Yorkissa. Kuinka monta tuhatta henkeä kuolikaan tapaturmaisesti viime vuonna New - Yorkin kaduilla? Luin siitä vastikään sanomalehdissä, mutta olen unohtanut.