BASTARDI.
Ystävä olen. Mutta kuka sinä?
HUBERT.
Englannin puoluetta.
BASTARDI.
Minne matka?
HUBERT.
Mitä se sinuun? Minä enkö saisi
Sun tietäs tiedustaa kuin sinä minun?
BASTARDI.
Hubert, ma luulen.
HUBERT.
Se on tosi luulo,
Siis joka tapauksess' ystäväksi
Sun uskon, koska äänestä mun tunnet.
Ken olet?
BASTARDI.
Kuka lienen; vaan jos tahdot,
Niin mielikseni uskoa sa voisit,
Ett' olen Plantagenet tavallaan.
HUBERT.
Oi, muisti pahaa! Häpeään mun saatte.
Sinä ja päätön yö. Suo anteeks, urho,
Ett' ääni, sinun huuliltasi tullut,
Mun korvissani soi niin vieraalta.
BASTARDI.
Pois kaikki sievistelyt! Mitä uutta?
HUBERT.
Hapuilen tässä pilkkomustass' yössä
Tavoittaa teitä.
BASTARDI.
Lyhyeen: mit' uutta?
HUBERT.
Oi, hyvä herra, yön mukaista uutta,
Kamalaa, mustaa, julmaa, lohdutonta!
BASTARDI.
Esille uutisesi hirvein haava!
En ole nainen minä, enkä pyörry.
HUBERT.
Kuninkaan lienee munkki myrkyttänyt;
Sanaton oli melkein; syöksyin tänne
Tät' ilmoittamaan teille; parempi
Äkiltä varustauta turmaa vastaan,
Kuin jos sen verkkaiseltaan tietää saa.
BASTARDI.
Kuink' otti hän sen? Kuka ensin maistoi?
HUBERT.
Sanoinhan: munkki, uskalias konna,
Jolt' äkkipäätä ratkes sisukset;
Kuningas puhuu vielä, ehkä toipuu.
BASTARDI.
Ken majesteettia jäi hoitamaan?
HUBERT.
Vai ette tiedä? Palanneet on loordit,
Ja Henrik-prinssin tuoneet mukanaan.
He prinssin pyynnöst' ovat armon saaneet
Ja ovat kaikin majesteetin luona.
BASTARDI.
Vihasi hilli, kaikkivoipa taivas,
Meit' älä yli voimain koittele!
Tän' yönä, tiedä, puolet voimastani
On tällä alangolla tulva vienyt;
Lincolnin rimmet nuo ne kaikki nielleet;
Mun hyvä ratsu tuskin pelasti.
Edellä käy! Nyt luokse kuninkaan?
Ehk' on hän kuollut ennen tuloani.
(Menevät.)
Seitsemäs kohtaus.
Swinsteadin luostarin puutarha.
(Prinssi Henrik, Salisbury ja Bigot tulevat.)
PRINSSI HENRIK.
On liian myöhä; kaikki elinveret
On myrkyttyneet; selvä, kirkas aju —
Tuo muka sielun hauras asuinsuoja —
Nyt hourunsekaisilla mietteillään
Ennustaa, että lähellä on muutos.
(Pembroke tulee.)
PEMBROKE.
Kuningas puhuu vielä; ja hän luulee,
Ett' ulkoilmahan jos hänet tuodaan,
Niin ankaran ja tuimelevan myrkyn
Tulinen hehku siitä vaimenee.
PRINSSI HENRIK.
Puutarhaan tänne hänet tuottakaa. —
(Bigot menee.)
Houriiko vielä?
PEMBROKE.
Tyynempi hän nyt on
Kun teidän lähteissänne; äsken lauloi.
PRINSSI HENRIK.
Oi, taudin hairausta! Viimeisillään
Ei tuimat tuskat tunne itseään.
Kun kuolo ryöstänyt on ulko-osat,
Niin näkymättömiin se katoo, sieluun
Se rynnistää, ja sitä kiusaa, raataa
Nyt legionat haaveit' outoja,
Jotk', ahtautuen tähän viime loukkoon,
Vain hämmentävät toisiaan. On kummaa
Tuo kuolon laulaminen. Poika olen
Ma tuolle kalpealle joutsenelle,
Jok' omaa kuolinvirttään vaikeroitsee
Ja heikkoutensa urkutorvella
Sielun ja ruumiin soittaa ikirauhaan.
SALISBURY.
Huoletta, prinssi; teill' on syntyvalta
Tää sekasorto järjestää, mi hältä
Jäi muodottomaksi ja keskoiseksi.
(Bigot palajaa seuralaisineen, jotka tuolissa
kantavat kuningas Juhanaa.)
KUNINGAS JUHANA.
Nyt sielulla on tilaa! Mielinyt
Ei mennä ovist' eikä ikkunoista.
Niin kuuma mun on povessani kesä,
Ett' ihan tomuks sisukset se jauhaa.
Olen kuva, jonka kynä kyhännyt
On pergamentille; tulessa tässä
Kutistun nyt.
PRINSSI HENRIK.
Kuin voitte, majesteetti?
KUNINGAS JUHANA.
Tuhottu, — myrkytetty, — kuollut, — kurja;
Ja kukaan teist' ei pyydä talvea
Jääkättään vatsahani pistämään,
Tai johda valtakunnan virtoja
Poveeni palavaan, tai pyydä, että
Mun pykiville huulilleni pohja
Viluista tuultaan suikkaisi ja jäillään
Mua viihdyttäisi. — Paljoa en pyydä,
Vain kylmää lohtua, ja tylyt, kovat
Te olette, kun senkin kiellätte.
PRINSSI HENRIK.
Oi, kyyneleilläni jos oisi voimaa
Virkistää teitä!
KUNINGAS JUHANA.
Suola niiss' on kuumaa.
On sisässäni helvetti, ja myrkky
Siell' asustaa kuin vihamies, ja vaivaa
Armotta kirottua vertani.
(Bastardi tulee.)
BASTARDI.
Oi, mua polttaa tulikuuma kiire,
Palava into nähdä kuningasta.
KUNINGAS JUHANA.
Silmääni ummistamaan tulit, lanko.
Sydämmen touvit palaneet on poikki,
Ja kaikki elämäni pursiköydet
On vain kuin rihma, hieno hivuskarva;
Sydäntä kannattaa vain pieni säie,
Mi tuskin kerrontasi ajan kestää;
Ja sitten kaikk' on multaa, mitä näet,
Hävinneen kuninkuuden tyhjä muotti.
BASTARDI.
Dauphin nyt varustelee matkaa tänne;
Kuink' otetaan hän vastaan, tiesi taivas!
Eräänä yönä, tilaisuutta käyttäin
Kun peräydyin, niin paras miehistöni
Vajosi arvaamatta rimpisuohon,
Miss' äkillinen tulva nieli sen.
(Kuningas kuolee.)
SALISBURY.
Puhutte kuolon sanaa kuolleen korvaan. —
Oi, herrani! — Juur' kuningas — ja nyt!
PRINSSI HENRIK.
Tie sama mullakin ja sama loppu.
Ei varmuutta, ei turvaa päällä maan:
Kuningas äsken, ja nyt talmaa vaan!
BASTARDI.
Sa noinko menit? Nyt vain minä jään,
Sijassas koston tointa täyttämään.
Ja sitten sielu taivaaseen sua seuraa,
Niinkuin se palveli sua maankin päällä.
Nyt tähdet te, jotk' oikeill' aloillanne[23]
Taas liikutte, miss' on nyt voimanne?
Parempaa alttiutta näyttäkää;
Palatkaa heti kanssani; pois syöskää
Tuho ja alituinen häpeä
Hervonneen maamme heikolt' ovelta!
Koht' etsoon, muuten koht' on etso täällä!
Dauphin se meitä kantapäille tallaa.
SALISBURY.
Vähemmän, näen mä, tiedätte kuin me.
Sisällä tuolla lepää kardinaali;
Dauphin'in luota hän vast'ikään tuli
Ja rauhanehdot tuoden semmoiset,
Jotk' ottaa voimme kunnialla vastaan.
Hän oiti sodast' aikoo luopua.
BASTARDI.
Sen tekee sitä mieluummin, kun näkee
Ett' ollaan täällä vahvat vastustukseen.
SALISBURY.
Ei, hän jo tavallansa on sen tehnyt:
Lähettänyt on monet lastivaunut
Jo rannikolle päin, ja kardinaalin
Sovittaa antaa koko riitajutun.
Tään kanssa minä, te, ja muutkin loordit;
Jos mieli, tänään iltapuolla käymme
Asian hyvään loppuun saattamaan.
BASTARDI.
No, olkoon sitte. — Ja te, jalo prinssi,
Ja muutkin prinssit, joit' ei siellä tarvis,
Isänne ruumis hautaan saattakaa.
PRINSSI HENRIK.
Me hänet Worcester'ihin hautaamme.
Se hänen tahtons' oli.
BASTARDI.
Sinne siis, —
Ja onni itsellenne, astuissanne
Perittyyn kunniaan ja valta-arvoon!
Eteenne nöyrimmästi polvistun
Ja uskollista lupaan palvelusta
Ja alaist' alttiutta ijäisesti.
SALISBURY.
Ja sama nöyrä tarjous on meillä,
Ja ijäti se tahratonna olkoon.
PRINSSI HENRIK.
Mun heltyy mieleni; se kiittää tahtois,
Mut sit' ei muuten voi kuin kyynelin.
BASTARDI.
Suruista aika vieköön pakko-osan,
Kosk' on jo etumaksuun tuskaa saanut. —
Ei valloittajan korskan jalan alle
Taipunut vielä maamme, eikä taivu,
Jos ei se itseens' ensin haavaa iske.
Kotona taaskin Englannin on prinssit.
Nyt mailman kolme kulmaa varustelkoon,
Ne kuritamme! Kukaan meit' ei ketä,
Englanti jos vain itseään ei petä.
(Menevät.)
SELITYKSIÄ:
[1] Naamapuolikas. Tarkoittaa hallitsijan profiilikuvaa rahoissa. Robert oli kasvoiltaan yhtä laiha.
[2] Kas, äyrityistä! Kuningatar Elisabetin aikuisiin pieniin rahoihin oli ruusu leimattu kuvan korvan taakse. Oli näet silloin hovipiireissä tapana pitää korvakoristeena kukkia, hiussuortuvia, nauharuusuja, jopa armaan kengän-nauhojakin.
[3] Sir Richard, päivää! Bastardi kuvittelee, että joku halvempi henkilö tulee hänen luokseen terveisille.
[4] Hän ja hammastikku. Hammasten kaiveleminen oli ulkomaista tapaa, imaiseminen kotimaista. Hammastikut lienevät ensin tulleet käytäntöön Italiassa, josta hienot matkailijat toivat tavan Englantiin. Joskus niitä kannettiin lakissakin.
[5] Se jätti Colbrandko. Tanskalainen jättiläissankari, jonka Guy de Warwick kaksintaistelussa kaatoi.
[6] Jonk' urhontarmoa ja raivoisuutta j.n.e. Vanhan balladin mukaan Richard, vankina ollessaan Itävallassa, määrättiin taistelemaan nälkäisen leijonan kanssa rangaistukseksi siitä, että oli Itävallan herttuan pojan nyrkillään lyönyt kuoliaaksi. Richard pisti kätensä leijonan kitaan ja riisti maalle sen sydämmen. Siitä liikanimi: Leijonamieli.
[7] Sai varhain surman tältä herttualta. Sh. noudattaa vanhaa tarua, jonka mukaan Itävallan herttua Leopold surmasi Richardin.
[8] Kalpeahkoon valkorantaan. Tarkoittaa Englannin liituvuorisia rannikoita.
[9] Kun puvun itse leijonalta riisti. Tarun mukaan käytti Richard vaippanaan leijonan nahkaa; ja arkkiherttua käytti sitten tätä samaa nahkaa kuolemaansa saakka.
[10] Kädet purppurassa. Metsästäjillä oli tapana voitonmerkiksi tahria kätensä tapetun saaliin verillä.
[11] Kuin kapinoivat Jerusalemissa. Kun Titus Jerusalemia piiritti, olivat juutalaiset jakaantuneina kolmeen puolueeseen; mutta hädän tullessa yhtyivät kaikki ja löivät vihollisen yhteisvoimin takaisin.
[12] Jos kultaenkelit mua käteen tarttuis. Enkelin kuva oli leimattu kultarahoihin, joita siitä syystä nimitettiin enkeleiksi.
[13] Vasikannahkall' arka nahkas peitä. Vasikannahkainen takki kuului narrin pukuun.
[14] Vapauta enkelit. Vertaa ed. [12].
[15] Tuohusta, kirjaa, kelloa en säiky. Tarkoittaa kirkonkirouksen julistamista, jolloin raamattu kohotettiin ilmaan, kirkonkelloja soitettiin ja pyhät vahatuohukset sammutettiin.
[16] Armada oli se voittamaton laivasto, jonka Philip II Espanjasta lähetti Englantia valloittamaan, vaan joka joutui haaksirikkoon.
[17] Taas kruunattuna. Kuningas Juhana kruunautti itsensä neljä kertaa, kansan mieleen siten juurruttaakseen oikeuttaan Englannin kruunuun.
[18] Pietari Pomfretilainen oli erakko, jota alempi kansa piti suuressa kunniassa. Rangaistukseksi ennustuksistaan sidottiin hänet hevosen häntään ja laahattiin näin katuja pitkin ja hirtettiin sitten yhdessä poikansa kanssa.
[19] Ja pakanaiseen rannikkoon sun niitää j.n.e. Viittaus englantilaisten ja ranskalaisten yhteisiin ristiretkiin Palestiinaan.
[20] Oman kansan kukon kiekuntaa. Ranskalainen kukko, gallus.
[21] Goodwin-sands, kuuluisat matalikot Englannin etelärannikolla.
[22] Mi verin valuu pois kuin vahakuva. Viittaa siihen yleiseen kansan uskoon, että noidat voivat ihmisiä tappaa sulattamalla niiden vahasta tehdyt kuvat.
[23] Tähdet te, jotk' oikeill' aloillanne j.n.e. Nämä sanat lausutaan kapinoiville ja taas uskollisuuteensa palaaville loordeille.