JATGEIR. Ja mikä takaus tulisi minun antaa, ett'en teeskentele —?
SKULE KUNINGAS. Jätä sikseen elämäsi kutsumus; elä koskaan enää runoile, niin minä luotan sinuun!
JATGEIR. Ei, herra, — sillä olisi kruunu liian kalliisti ostettu.
SKULE KUNINGAS. Mieti asiata! Suurempi on olla kuningas kuin runoilija!
JATGEIR. Ei aina.
SKULE KUNINGAS. Sinä uhraat ainoastaan syntymättömät runoelmasi!
JATGEIR. Syntymättömät runoelmat ovat aina ihanimmat.
SKULE KUNINGAS. Mutta minulla täytyy — minulla täytyy olla ihminen, joka voi uskoa minuun! Yksi ainoa! Minä sen tunnen, että — jos minulla se on, niin olen pelastettu!
JATGEIR. Uskokaa itseenne, niin olette pelastettu!
POOL FLIDA (tulee kiireesti). Skule kuningas, puolustakaa itseänne nyt!
Hookon Hookoninpoika on Elgjarnäsillä koko laivastoinensa!
SKULE KUNINGAS. Elgjarnäsillä —! Silloin hän ei ole kaukana.
JATGEIR. Nyt teräkseen ja aseihin! Jos tässä kaatuu miehiä tän' yönä, olen minä mielelläni ensimmäinen, joka kaatuu teidän edestänne!
SKULE KUNINGAS. Sinä, joka et tahtonut elää minun edestäni.
JATGEIR. Mies voi kuolla toisen elämän työn edestä; mutta jos hän jää elämään, niin eläköön omansa edestä.
(Menee.)
POOL FLIDA (levottomasti). Mitä käskette tekemään, herra? Birkebeinit voivat tunnissa olla Oslossa!
SKULE KUNINGAS. Paras olisi, jos voisimme matkustaa pyhän Tuomas Becketin haudalle; hän on pelastanut niin monen murheellisen ja katuvaisen sielun.
POOL FLIDA (kovemmin). Herra, elkää nyt puhuko hurjasti! Birkebeinit ovat niskoillamme, sanon minä!
SKULE KUNINGAS. Anna avata kaikki kirkot, että voimme niihin paeta ja saada turvan.
POOL FLIDA, Te voitte lyödä kaikki vihollisenne yhdellä iskulla, ja tahdotte paeta kirkkoihin!
SKULE KUNINGAS. Niin, niin pitäkää kaikki kirkot auki.
POOL FLIDA. Olkaa siitä varma, Hookon rikkoo kirkkorauhan, kun on tekemistä kevätkettojen kanssa.
SKULE KUNINGAS. Sitä hän ei tee; Jumala häntä varjelee semmoisesta rikoksesta; — Jumala varjelee aina Hookonia.
POOL FLIDA (tuskallisena ja syvästi suuttuen). Sen, joka nyt kuulisi teidän puhuvan, täytyisi kysyä: kuka on kuningas tässä maassa?
SKULE KUNINGAS (hymyillen surumielisesti). Niin, Pool Flida, se on se suuri kysymys: kuka on kuningas tässä maassa?
POOL FLIDA (rukoillen). Sielunne on sairas tänä yönä, herra; suokaa minun toimia teidän puolestanne.
SKULE KUNINGAS. Niin, niin, tee se.
POOL FLIDA (mennessään). Ensin tahdon särkeä kaikki sillat.
SKULE KUNINGAS. Mieletön mies! seiso! — Särkeä kaikki sillat! Tiedätkö mitä se on? Minä olen sitä kokenut; — kavahda sitä!
POOL FLIDA. Mitä sitte tahdotte, herra?
SKULE KUNINGAS. Minä tahdon puhutella Hookonia.
POOL FLIDA. Hän on teille vastaava miekan kielellä!
SKULE KUNINGAS. Mene, mene! — sitten saat tietää tahtoni.
POOL FLIDA. Joka silmänräpäys on kallis! (tarttuu hänen käteensä). Skule kuningas, särkekäämme kaikki sillat, tapelkaamme kuin sudet ja luottakaamme taivaasen!
SKULE KUNINGAS (matalalla äänellä). Taivas ei luota minuun; enkä minäkään uskalla luottaa taivaasen.
POOL FLIDA. Lyhyeksi tuli sudenkettojen tarina (menee ulos taka-alalta).
SKULE KUNINGAS. Minä hallitsen satoja älykkäitä päitä, tuhansia aseellisia käsivarsia; mutta en ainoatakaan rakastavaa, uskollista sydäntä. Se on kuninkaallinen köyhyys, se; ei enempää, eikä vähempää.
BOORD BRATTE (taka-alalta). Ulkona on kaukaa tulleita, jotka pyytävät teitä puhutella, herra.
SKULE KUNINGAS. Ketä ne ovat?
BOORD BRATTE. Vaimo ja pappi.
SKULE KUNINGAS. Antakaa vaimon ja papin tulla.
(Boord menee; Skule kuningas istuu miettien oikealle; vähän päästä tulee murhevaatteihin puettu vaimo sisään; hän on puettu pitkään kaapuun, päähineesen ja tiheään huntuun, joka peittää kasvot; pappi seuraa häntä ja jää ovelle seisomaan).
SKULE KUNINGAS. Kuka sinä olet?
VAIMO. Muuan, jota olet rakastanut.
SKULE KUNINGAS (ravistaa päätään). Ei ole ketään, joka muistaa semmoista. Kuka olet, kysyn minä?
VAIMO. Muuan, joka sinua rakastaa.
SKULE KUNINGAS. Silloin sinä varmaan olet kuolleiden joukkoa.
VAIMO (lähestyy ja lausuu hiljaa ja sydämmellisesti): Skule
Boordinpoika!
SKULE KUNINGAS (nousee huudahtaen). Ingeborg!
INGEBORG, Tunnetko minut nyt, Skule!
SKULE KUNINGAS. Ingeborg — Ingeborg!
INGEBORG. Oo, suo minun katsoa sinuun, — katsoa sinuun kauvan, kauvan! (tarttuu hänen käsiinsä, hiljaa.) Sinä ihana, rakastettu, kavala mies!
SKULE KUNINGAS. Pane pois huntu; katso minuun niillä silmillä, jotka kerran olivat kirkkaat ja siniset kuin taivas.
INGEBORG. Ne silmät ovat olleet sateinen taivas kaksikymmentä vuotta; sinä et niitä enää tuntisi, etkä saa niitä enää koskaan nähdä.
SKULE KUNINGAS. Mutta äänesi on raitis ja suloinen ja nuori, niinkuin silloin!
INGEBORG. Olen sitä käyttänyt ainoastaan kuiskatakseni sinun nimeäsi, painaakseni sinun suuruutesi nuoreen sydämmeen ja rukoillakseni syntisten Jumalalta armoa meille molemmille, jotka olemme rakastaneet rikoksellisesti.
SKULE KUNINGAS. Niinkö olet sinä tehnyt?
INGEBORG. Olen ollut hiljaa, kun en puhunut rakkauden sanoja sinusta; — sen vuoksi on ääneni pysynyt raittiina ja suloisena ja nuorena.
SKULE KUNINGAS. Siitä on kulunut kokonainen elämä. Jokaisen kauniin muiston siltä ajalta olen menettänyt ja unohtanut —
INGEBORG. Se oli oikeutesi.
SKULE KUNINGAS. Ja sillä aikaa olet sinä, Ingeborg, sinä hellä, uskollinen vaimo, istunut kaukana pohjassa, jäisessä yksinäisyydessä ja koonnut ja pannut talteen!
INGEBORG. Se oli minun onneni.
SKULE KUNINGAS. Sinut olen voinut jättää, voittaakseni valtaa ja rikkautta! Jos sinä olisit seisonut vaimona rinnallani, olisi minun ollut helpompi tulla kuninkaaksi.
INGEBORG. Jumala on ollut hyvä minulle, niin ett'ei niin ole tapahtunut. Semmoinen luonto kuin minun tarvitsi suuren rikoksen herätäksensä katumukseen ja parannukseen.
SKULE KUNINGAS. Ja nyt sinä tulet —?
INGEBORG. Antero Skjaldarbandin leskenä.
SKULE KUNINGAS. Isäntäsi on kuollut!
INGEBORG. Paluumatkalla Jerusalemista.
SKULE KUNINGAS. Hän on siis sovittanut Vegardin murhan.
INGEBORG. Sen vuoksi ei jalo isäntäni ristiä ottanut.
SKULE KUNINGAS. Eikö sen vuoksi?
INGEBORG. Ei; minun rikokseni hän otti vahvoille, armaille olkapäilleen; sitä hän läksi pesemään Jordanin virrassa; sen vuoksi hän verensä vuodatti.
SKULE KUNINGAS (hiljaisesti). Hän on tietänyt kaikki?
INGEBORG. Ensi hetkestä saakka. Nikolaus piispa on sen myös tietänyt; sillä hänelle minä ripitin; ja oli vieläkin yksi, joka oli saanut sen tietää, vaikka minulle on selittämätöntä millä tavoin.
SKULE KUNINGAS. Kuka?
INGEBORG. Vegard Væradal.
SKULE KUNINGAS. Vegard!
INGEBORG. Hän kuiskasi pilkallisen sanan minusta isäntäni korvaan; silloin veti Antero Skjaldarband kalpansa ja surmasi hänet paikalla.
SKULE KUNINGAS. Hän puollusti sitä, jonka minä petin ja unohdin. — Ja miksi minua nyt etsit?
INGEBORG. Sinulle uhratakseni viimeisen.
SKULE KUNINGAS. Mitä tarkoitat?
INGEBORG (osottaa pappia, joka seisoo ovella). Katso häntä! — Pietari, poikani, lähesty!
SKULE KUNINGAS. Sinun poikasi —!
INGEBORG. Ja sinun, Skule kuningas!
SKULE KUNINGAS (puoleksi hurjistuneena). Ingeborg!
PIETARI (lähestyy vienosti liikutettuna ja heittäytyy polvilleen Skulen eteen).
INGEBORG. Ota hänet! Hän on ollut elämäni valo ja lohdutus kaksikymmentä vuotta; — nyt olet sinä Norjan kuningas; kuninkaan pojan täytyy päästä perintöönsä; minulla ei ole enää oikeutta häneen.
SKULE KUNINGAS (nostaa hänet ylös hurjalla riemulla). Ylös sydämmelleni, sinä, jota niin palavasti olen ikävöinyt! (Likistää häntä syliinsä, päästää hänet taasen, katselee häntä ja syleilee häntä uudestaan). Poikani! poikani! Minulla on poika! Ha, ha, ha; kuka voi nyt minua vastustaa? (Menee Ingeborgin luokse ja tarttuu hänen käteensä). Ja sinä, sinä annat hänet minulle. Ingeborg! Sinä et peruuta, sanaasi? Annathan hänet minulle?
INGEBORG. Raskas on uhri, ja tuskin olisin sen voinut tehdä, ell'ei Nikolaus piispa olisi lähettänyt häntä luokseni tuomaan kirjettä ja sanomaa Antero Skjaldarbandin kuolemasta. Piispa, hän määräsi minulle raskaan uhrin rikokseni sovitukseksi.
SKULE KUNINGAS. Siis on rikos sovitettu; ja tästä lähin on hän yksistään minun omani; eikö niin, yksistään minun?
INGEBORG. Niin; mutta yhden lupauksen sinulta vaadin.
SKULE KUNINGAS. Taivas ja maa, vaadi, mitä tahdot:
INGEBORG. Hän on puhdas kuin Jumalan karitsa, nyt kun hänet lasken käsiisi. Vaarallinen on tie, joka johtaa kuninkaan istuimelle; elä anna hänen sielunsa turmeltua. Kuule sinä, Skule kuningas, elä anna lapseni sielun turmeltua!
SKULE KUNINGAS. Sen lupaan ja vannon!
INGEBORG (tarttuu hänen käteensä). Heti kun huomaat hänen sielunsa turmeltuvan, niin anna hänelle ennen kuolema!
SKULE KUNINGAS. Ennen kuolema. Sen lupaan ja vannon!
INGEBORG. Nyt palajan turvallisena pohjaan, Hoologalantiin.
SKULE KUNINGAS. Niin, sinä voit turvallisena palata.
INGEBORG. Siellä tahdon katua ja rukoilla, siksi kuin herra minua kutsuu. Ja kun tapaamme toisemme Jumalan edessä, niin tulee hän puhtaana ja syyttömänä äitinsä luokse!
SKULE KUNINGAS. Puhtaana ja syyttömänä! (kääntyy Pietariin.) Anna minun katsoa sinua! Niin, minä näen äitisi ja omien kasvojeni piirteet; sinä se olet, jota niin kipeästi olen ikävöinyt.
PIETARI. Isäni, suuri, jalo isäni; suokaa minun elää ja taistella teidän edestänne! Suokaa teidän asianne olla minunkin omani, ja olkoon sitten asianne mikä tahansa, — minä tiedän kuitenkin, että taistelen oikeuden edestä!
SKULE KUNINGAS (ilohuudolla.) Sinä uskot minuun! Sinä uskot minuun!
PIETARI. Järkähtämättömästi.
SKULE KUNINGAS. Siis on kaikki hyvin; siis olen todella pelastettu! Kuule, laske pois papinkaapu; arkkipiispa irroittaa sinut kirkkolupauksestasi; kuninkaan pojan tulee kalpaa kantaa, käydä seisahtumatta edelleen valtaan ja kunniaan.
PIETARI. Teidän seurassanne, korkea isäni! Yhdessä me käymme!
SKULE KUNINGAS (likistää häntä rintaansa). Niin, yhdessä, me kaksi vaan!
INGEBORG (itsekseen). Rakastaa, uhrata kaikki ja tulla unohdetuksi, se oli minun tarinani. (Menee hiljaa ulos taka-alalta).
SKULE KUNINGAS. Suuri kuninkaan tyo on nyt Norjassa tehtävä! Pietari, minun poikani, kuule! Koko kansan tahdomme herättää ja koota yhdeksi; Vikeniläinen ja Tröndi, Hoologolannin mies ja Agdelainen, Ylämaan ja Sognin miehien, kaikkien pitää oleman yksi suuri suku, — arvaathan kuinka silloin maa vahvistuu.
PIETARI. Mikä suuri ja huimaava ajatus se on -!
SKULE KUNINGAS. Käsitätkö sen?
PIETARI. Käsitän - käsitän! — Selvästi —!
SKULE KUNINGAS. Ja uskotko siihen?
PIETARI. Uskon, uskon; sillä minä uskon teihin!
SKULE KUNINGAS (hurjasti). Hookonin Hookoninpojan täytyy kaatua!
PIETARI. Kun te sen tahdotte, niin on oikein, että hän kaatuu.
SKULE KUNINGAS. Se maksaa verta; mutta ei auta.
PIETARI. Ei se veri ole kadotettu, joka vuotaa teidän asianne hyväksi.
SKULE KUNINGAS. Sinun olkoon kaikki valta, kun saan valtakunnan perustetuksi. Sinä olet istuva kuninkaan istuimella, kultavanne otsalla, purpuraviitta valuen väljänä hartioiltasi; joka mies maassa on kumartava sinua — (torven ääniä kuuluu kaukaa.) Haa! mikä se on! (huutaen). Birkebeinien sotajoukko! Mitä Pool Flida sanoi —? (rientää taka-alalle).
POOL FLIDA (tulee sisään ja huutaa). Nyt On hetki tullut, Skule kuningas!
SKULE KUNINGAS (hurjistuneena). Birkebeinit! Hookon kuninkaan sotajoukko! Missä ne ovat?
POOL FLIDA. Ne tulla vilistävät tuhansittain alas Ekebergiä.
SKULE KUNINGAS. Käskekää aseihin! käskekää, käskekää! Neuvokaa; missä käymme heitä vastaan?
POOL FLIDA. Kaikki kirkot ovat avoinna meille.
SKULE KUNINGAS. Birkebeiniä kysyn minä —!
POOL FLIDA. Heille ovat kaikki sillat avoinna.
SKULE KUNINGAS. Onnetoin mies, mitä olet tehnyt?
POOL FLIDA. Kuullut kuninkaani käskyä.
SKULE KUNINGAS. Poikani! Poikani! Minä onnetoin; minä olen menettänyt kuningaskuntasi!
PIETARI. Ei, te olette voittava. Niin suuri kuninkaan ajatus ei kuole!
SKULE KUNINGAS. Vaiti, vaiti! (torvenääniä ja huutoja lähemmältä.) Ratsaille; aseihin! Tässä kysytään enempää kuin miehen elämää ja kuolemaa! (Rientää ulos taka-alalta; toiset seuraavat jäljestä).
* * * * *
Katu Oslon kaupungissa.
(Matalia puurakennuksia kuistineen molemmin puolin. Taka-alalla P. Hallvardin kirkkomaa, jota ympäröi korkea portitettu muuri. Vasemmalla, muurin päässä näkyy kirkko, jonka pääovi on avoinna. On vielä yö; vähän päästä alkaa päivä koittaa. Hätäkello soi; kaukaa oikealta kuuluu etäisiä sotahuutoja ja sekaista melua.)
SKULE KUNINKAAN TORVEN PUHALTAJA. (Tulee oikealta, puhaltaa torveen ja huutaa). Aseihin! aseihin kaikki Skule kuninkaan miehet! (puhaltaa jälleen ja käy edelleen; hetken päästä kuuluu hän huutavan lähimmäisellä kadulla).
VAIMO (tulee ulos erään huoneen ovelle oikealle). Suuri armollinen
Jumala, mikä nyt on?
KAUPUNKILAINEN (joka on vaan puoleksi puettuna astunut alas huoneesta toisella puolen katua). Birkebeinit ovat kaupungissa! Nyt saa Skule palkan kaikista pahoista teoistaan.
ERÄS SKULEN MIES (tulee muutamien toisten kanssa, kantaen kaapuja ja aseita käsivarsillaan, syrjäkadulta vasemmalta). Missä ovat Birkebeinit?
TOINEN SKULEN MIES (eräästä huoneesta oikealla). En tiedä!
EENSIMMÄINEN. Hys! Kuulkaa! — He ovat varmaan Geitesillalla.
TOINEN. Siis alas Geitesillalle! (Kaikki rientävät ulos oikealle, eräs kaupunkilainen tulee juosten samalta haaralta.)
ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Hei, naapuri, mistäs tulette?
TOINEN KAUPUNKILAINEN. Loojoelta; siellä on paha meteli.
VAIMO. Pyhä Olavi ja Pyhä Hallvard! Ovatko ne Birkebeiniä, vai ketä?
TOINEN KAUPUNKILAINEN. Birkebeiniä aivan varmaan; Hookon kuningas on muassa; koko laivasto laskee laitureille; mutta itse hän kävi maalle paraimpine miehineen Ekebergin niityllä.
ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Nyt hän kostaa miestapon Lookan luona!
TOINEN KAUPUNKILAINEN. Luottakaa siihen!
ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Kas tuossa, — Siinä jo pakenevat
Kevätketot!
(Joukko Skulen miehiä rientää paeten sisään oikealta).
ERÄS MIEHISTÄ. Sisään kirkkoon! Ei kukaan kestä Birkebeiniä vastaan, niin ne ovat rajuja tänä yönä! (Joukko rientää sisään kirkkoon, jonka oven sulkevat sisäpuolelta).
TOINEN KAUPUNKILAINEN (katsoo oikealle). Tuolla näkyy lippu kaukana kadun päässä, se mahtaa olla Hookon kuninkaan.
ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Katsokaa, kuinka Kevätketot pakenevat!
(Uusi joukko tulee esiin oikealta).
ERÄS JOUKOSTA. Pelastakaamme itsemme kirkkoon ja rukoilkaamme armoa, (rientävät porttia vastaan).
USEAT KEVÄTKETOT. Se on suljettu; se on suljettu.
ENSIMMÄINEN. Mennään sitten ylös Martestokkelle.
TOINEN. Missä Skule kuningas on?
ENSIMMÄINEN. En tiedä. Pois, tuolla näkyy Birkebeinien lippu!
(Pakenevat kirkon sivutse ulos vasemmalle).
HOOKON (tulee oikealta, hänen lipunkantajansa, Gregorius Juhonpoika,
Dagfinn Bonde ynnä useita muita miehiä seurassa).
DAGFINN BONDE. Kuulkaa sotahuutoa! Skule järjestää miehiänsä kirkkotarhan takana.
VANHA KAUPUNKILAINEN (huutaa huoneensa etukäytävästä Hookonille). Olkaa varoillanne, hyvä herra; Sudenketot ovat vihoissaan, nyt he taistelevat henkensä edestä.
HOOKON. Sinäkö se olet, vanha Guthurm Erlandin poika? Sinä olet taistellut sekä isäni että isoisäni puolella.
KAUPUNKILAINEN. Jumala suokoon, että voisin taistella teidänkin puolellanne.
HOOKON. Sinä olet siksi liian vanha, eikä tarvetta ole; miehiä tulee ympärilleni joka taholta.
DAGFINN BONDE (osottaa muurin yli oikealle). Tuolla tulee herttuan lippu!
GREGORIUS JUHONPOIKA. Herttua itse! Hän istuu valkoisella ratsullaan.
DAGFINN BONDE. Estäkäämme hänet pääsemästä ulos tämän portin kautta!
HOOKON. Puhalla, puhalla! (Torvensoittaja puhaltaa). Paremmin puhalsit, koiran penikka, kun puhalsit rahan edestä Bergenin sillalla!
(Torvensoittaja puhaltaa uudestaan, mutta kovemmin kuin ensin;
paljo miehiä yhtyy joukkoon.)
ERÄS KEVÄTKETTO (oikealta, paeten kirkkoa kohti; yksi Birkebeini ajaa häntä takaa.) Säästä henkeni! Säästä henkeni!
BIRKEBEINI. En vaikka istuisit alttarilla! (lyö hänet maahan). Sinulla näkyy olevan kallis viitta; sitä voin käyttää. (Aikoo ottaa viitan, kirkaisee kovasti ja heittää miekan kädestään.) Herra kuningas! En lyö enää iskuakaan teidän puolellanne!
DAGFINN BONDE. Ja niin sanot tämmöisellä hetkellä.
BIRKEBEINI. En iskuakaan enää!
DAGFINN BONDE (lyö hänet maahan). No, nyt et enää tarvitsekaan!
BIRKEBEINI (osottaen kuollutta Kevätkettoa). Minä tarkoitin, että olin kylläksi tehnyt, kun tapoin oman veljeni (kuolee).
HOOKON. Hänen veljensä!
DAGFINN BONDE. Mitä! (lähestyy Kevätketon ruumista).
HOOKON. Onko se totta?
DAGFINN BONDE. Totta on.
HOOKON (liikutettuna). Tästä näkyy paraiten, mitä sotaa käydään. Veli veljeä vastaan, isä poikaa vastaan; — Jumalani, kaikkivaltiaan kautta, tästä on loppu tehtävä!
GREGORIUS JUHONPOIKA. Tuolla tulee herttua täydessä tappelussa Knuutti jaarlin joukon kanssa.
DAGFINN BONDE. Sulkekaa häneltä portti, kuninkaan miehet!
(Muurin sisäpuolella tulevat tappelevat näkyviin. Kevätketot raivaavat itselleen tietä vasemmalle, ajaen Birkebeinit askel askeleelta taapäin. Skule kuningas ratsastaa valkoisella sotahevosellaan, paljastettu kalpa kädessä. Pietari käy hänen rinnallansa pitäen hevoista ohjista, vasemmassa kädessä korkealle kohotettuna ristiinnaulitun kuva. Pool Flida kantaa Skulen lippua, jossa sinisellä pohjalla on kultainen kirvehetön jalopeura.)
SKULE KUNINGAS. Lyökää kaikki maahan! Elkää säästäkö ketään! Uusi kuninkaan-alku on ilmestynyt Norjassa!
BIRKEBEINIT. Uusi kuninkaan-alku, sanoo hän!
HOOKON. Skule Boordin poika, jakakaamme valtakunta!
SKULE KUNINGAS. Kaikki taikka ei mitään!
HOOKON. Ajatelkaa kuningatarta, teidän tytärtänne!
SKULE KUNINGAS. Minulla on poika, minulla on poika! En ajattele muita kuin häntä!
HOOKON. On minullakin poika; — jos minä kaadun, niin saa hän valtakunnan!
SKULE KUNINGAS. Surmatkaa kuninkaan lapsi, missä sen löydätte? Surmatkaa se kuninkaan istuimella; surmatkaa se, surmatkaa se kuningattaren sylissä!
HOOKON. Nyt lausuit oman tuomiosi!
SKULE KUNINGAS (lyö ympärilleen). Surmatkaa, surmatkaa kaikki. Skule kuninkaalla on poika. Surmatkaa, surmatkaa!
(Tappelu vetäytyy ulospäin vasemmalle).
GREGORIUS JUHONPOIKA. Sudenketot raivaavat itselleen tien!
DAGFINN BONDE. Niin, mutta ainoastaan paetakseen.
GREGORIUS JUHONPOIKA. Niin, taivahan nimessä, — toinen portti on auki; sen kautta he pakenevat!
DAGFINN BONDE. Ylös Martestokkelle! (huutaa ulos.) Ajakaa takaa, ajakaa takaa, Knuutti jaarli! Kostakaa miestappo Lookon luona!
HOOKON. Te kuulitte sen; hän tuomitsi lapseni henkipatoksi, — viattoman lapseni, Norjan valitun kuninkaan minun jälkeeni!
KUNINKAAN MIEHET. Niin, niin, me kuulimme sen!
HOOKON. Ja mikä rangaistus on määrätty semmoisesta rikoksesta?
MIEHET. Kuolema!
HOOKON. Siis kuolkoon hän! (nostaa kätensä valaan). Tässä sen vannon; Skule Boordin poika kuolkoon, missä ikänä hän tavataan pyhittämättömällä alalla!
DAGFINN BONDE. Jokaisen uskollisen miehen velvollisuus on hänet surmata.
ERÄS BIRKEBEINI (vasemmalta). Nyt Skule herttua pakenee!
KAUPUNKILAISET. Birkebeinit ovat voittaneet!
HOOKON. Mitä tietä?
BIRKEBEINI. Martestokken ohitse, ylös Eidsvoldille; useimmilla oli hevoset varalla kaduilla, muuten ei yksikään olisi päässyt hengissä.
HOOKON. Jumalalle olkoon kiitos avusta tälläkin kertaa! Nyt voi kuningatar vapaasti astua maalle laivastosta.
GREGORIUS JUHONPOIKA (osottaa oikealle). Hän on jo maalla, herra; tuolla hän tulee.
HOOKON (läheisimmille). Raskain tehtävä on jäljellä; hän on hellä tytär; — kuulkaa, — ei sanaakaan hänelle vaarasta, joka uhkaa lasta. Luvatkaa kaikki, niinkuin yksi mies, puollustaa kuninkaanne poikaa! mutta elkää hänelle mitään ilmaisko.
MIEHET (matalalla äänellä). Sen lupaamme!
MARGARETA (tulee rouvineen ja seurueineen oikealta). Hookon, isäntäni! Taivas on sinua varjellut; sinä olet voittanut ja olet vahingoittumatonna.
HOOKON. Niin, minä olen voittanut. Missä lapsi on?
MARGARETA. Kuninkaan laivalla, taattujen miesten käsissä.
HOOKON. Menkää sinne useampi (moniaat miehistä menevät).
MARGARETA. Hookon, missä on — Skule herttua?
HOOKON. Hän on painunut Ylämaille.
MARGARETA. Hän elää siis! — Isäntäni, saanko kiittää Jumalata siitä, että hän elää?
HOOKON (tuskallisesti taistellen itsensä kanssa). Kuule minua, Margareta; sinä olet minulle ollut uskollinen vaimo, olet minua seurannut hyvässä ja pahassa, sinun rakkautesi on ollut niin sanomattoman runsas; — nyt täytyy minun tuottaa sinulle raskas suru; todella en tahtoisi; mutta minä olen kuningas, sen vuoksi täytyy minun —
MARGARETA (kiihkeästi). Koskeeko se — herttuata?
HOOKON. Koskee. Ei minua voisi kohdata tuskallisempi kohtalo, kuin täytyminen elää kaukana sinusta; mutta jos katsot, että niin pitää oleman sen johdosta, mitä nyt sinulle sanon, — jos sinä mielestäsi tästä lähin et enää voi istua rinnallani, etkä enää voi minua katsella kalpenematta, — niin, silloin erotkaamme — eläkäämme erillämme toisistamme, — enkä minä sinua siitä syystä soimaa.
MARGARETA. Erota sinusta! Kuinka voit sitä ajatella? Anna minulle kätesi —!
HOOKON. Elä siihen koske! — Se oli juuri nostettu valaan. —
MARGARETA. Valaan?
HOOKON. Valaan, joka laski järkähtämättömän sinetin erääsen kuolemantuomioon.
MARGARETA (huutaa). Oo, isäni! Oo, isäni! (horjuu; pari naista rientää häntä nojaamaan.)
HOOKON. Niin, Margareta, — kuninkaana olen tuominnut isäsi kuolemaan.
MARGARETA. Silloin on hän varmaan rikkonut pahemmin, kuin ottaessaan kuninkaan nimen.
HOOKON. Niin onkin; — ja jos meidän nyt täytyy erota, niin tapahtukoon se.
MARGARETA (lähempänä ja voimakkaasti). Me emme voi koskaan erota! Minä olen sinun vaimosi, en mitään muuta maailmassa kuin sinun vaimosi!
HOOKON. Oletko kylliksi voimakas? Kuulitko ja käsititkö kaikki? Minä tuomitsin isäsi.
MARGARETA. Minä kuulin ja käsitin kaikki. Sinä tuomitsit isäni.
HOOKON. Etkö vaadi tietoa hänen rikoksestaan?
MARGARETA. Siinä on kyllä, että sinä sen tiedät.
HOOKON. Mutta minä tuomitsin hänen kuolemaan!
MARGARETA (lankee polvillensa kuninkaan eteen ja suutelee hänen kättänsä). Minun isäntäni ja korkea herrani, sinä tuomitset oikein!
(Esirippu laskee.)
VIIDES NÄYTÖS.
(Huone Nidaroosin kuninkaankartanossa. Sisäänkäytävä ovi on oikealla; likempänä samalla puolen akkuna. Vasemmalla pienempi ovi. Iltahämärä; Pool Flida, Boord Bratte ja useat Skule kuninkaan etevimmät miehet seisovat akkunassa katsoen ylöspäin.)
SEURUELAINEN. Kuinka punaiselta hohtaa!
TOINEN. Se ulettuu puolen taivahan yli, juuri kuin hehkuva kalpa.
BOORD BRATTE. Pyhä Olavi kuningas, mitä ennustaa tuommoinen hirmunmerkki?
VANHA KEVÄTKETTO. Se ennustaa totisesti suuren päällikön kuolemata.
POOL FLIDA. Hookonin kuolemata, hyvät Kevätketot, hän on ulkona lahdella laivastolla; me voimme odottaa häntä kaupunkiin tänä iltana; — tällä kertaa on meidän vuoromme voittaa!
BOORD BRATTE. Elä luota siihen; nyt ei löydy paljo miehuutta väestössä.
VANHA KEVÄTKETTO. Se on luonnollista kyllä; Hamasta Oslon paosta saakka on Skule kuningas sulkenut itsensä sisään, eikä tahdo nähdä eikä puhua miestensä kanssa.
ENSIMMÄINEN SEURUELAINEN. Niitä on kaupungissa, jotka eivät tiedä pitääkö häntä elävänä vai kuolleena.
POOL FLIDA. Kuninkaan on tultava ulos, olkoonpa kuinka sairas tahansa.
Puhuttele häntä, Boord Bratte, — se koskee kaikkein pelastusta.
BOORD BRATTE. Ei se auta; olen jo ennen häntä puhutellut.
POOL FLIDA. Silloin täytyy minun itse yrittää, (menee ovelle vasemmalla kädellä ja kolkuttaa.) Herra kuningas, ottakaa johto omiin käsiinne; tällä tavoin ei käy kauvemmin.
SKULE KUNINGAS (sisältä). Minä olen sairas, Pool Flida!
POOL FLIDA. Voitteko muuta pyytää? Ettehän ole syönyt kahteen päivään; teidän täytyy vahvistaa ja ravita itseänne —
SKULE KUNINGAS. Minä olen sairas.
POOL FLIDA. Kaikkivaltiaan kautta, ei se auta. Hookon kuningas on laivastolla ulkona lahdella ja voi saapua Nidaroosiin joka hetki.
SKULE KUNINGAS. Lyökää hänet minun puolestani! Surmatkaa hänet ja kuninkaan-lapsi!
POOL FLIDA. Teidän täytyy itse olla muassa.
SKULE KUNINGAS. Ei, ei, ei, — Onnenne ja voittonne on varmenpi, kun minä en ole muassa.
PIETARI (tulee oikealta; hän on aseissa). Levottomuus vallitsee kaupunkilaisissa; he kokoontuvat suuriin joukkoihin kuninkaankartanon edustalle.
BOORD BRATTE. Joll'ei kuningas heille puhu, niin he pettävät hänet pahimmalla hetkellä.
PIETARI. Puhukoon hän sitte heille. (Ovella vasemmalla puolen.) Isä! Tröndit, uskollisimmat miehesi, teistä luopuvat joll'ette anna heille rohkeutta!
SKULE KUNINGAS. Mitä sanoi runoilija?
PIETARI. Runoilija?
SKULE KUNINGAS. Runoilija, joka kuoli minun asiani edestä Oslossa. Ei voi antaa, jota ei itsellä ole, sanoi hän.
PIETARI. Siis ette tekään voi antaa pois valtakuntaa; sillä se on minun teidän jälkeenne!
SKULE KUNINGAS. Nyt minä tulen!
POOL FLIDA. Jumalalle olkoon kiitos!
SKULE KUNINGAS (tulee esiin ovesta; hän on vaalea ja laihtunut, hänen hiuksensa ovat kovin harmaantuneet). Elkää katsoko minuun! Minä en kärsi, että minua katsotte nyt, kun olen sairas! (Menee Pietarin luokse.) Ottaa valtakuntaa sinulta, sanot sinä! Suuri taivahan Jumala, mitä olin tekemäisilläni.
PIETARI. Oi, suokaa minulle anteeksi; — tiedänhän että se, jota teette on oikein.
SKULE KUNINGAS. Ei, ei, ei tähän saakka; — mutta nyt tahdon olla väkevä ja raitis, — minä tahdon toimia.
KORKEITA HUUTOJA (ulkoa oikealta). Skule kuningas! Skule kuningas!
SKULE KUNINGAS. Mitä se on?
BOORD BRATTE (akkunalla). Kaupunkilaiset kokoontuvat; koko kuninkaankartano on täynnä kansaa; — teidän täytyy heille puhua.
SKULE KUNINGAS. Olenko minä kuninkaan näköinen; voinko minä nyt puhua!
PIETARI. Sinun täytyy, ylhäinen isäni!
SKULE KUNINGAS. Hyvä, olkoon niin. (Menee akkunaan ja vetää uutimen syrjään, mutta heittää sen äkisti ja peräytyy peljästyksestä.) Tuolla välkkyy jälleen hehkuva kalpa päälläni!
PIETARI. Se ennustaa, että voiton kalpa on paljastettu sinun puolestasi.
SKULE KUNINGAS. Niin, jos vaan niin olisi, (menee akkunaan ja puhuu ulospäin). Tröndit, mitä tahdotte; — tässä seisoo kuninkaanne.
ERÄS KAUPUNKILAINEN (ulkona). Lähtekää ulos kaupungista! Birkebeinit murhaavat teidät täällä.
SKULE KUNINGAS. Meidän kaikkien täytyy pitää yhtä. Minä olen teille ollut laupias kuningas; olen vaatinut ainoastaan pienen sotaveron —
MIEHEN ÄÄNI (alhaalta kansan keskeltä). Miksikä sitten sanot kaikkea verta, joka vuoti Lookalla ja Oslossa?
ERÄS NAINEN. Anna minulle minun sulhaseni takaisin!
ERÄS POIKA. Anna minulle isäni ja veljeni!
TOINEN NAINEN. Anna minulle kolme poikaani, Skule kuningas!
ERÄS MIES. Hän ei ole kuningas; sillä hän ei julistettu kuninkaaksi pyhän Olavin arkulla!
MONTA ÄÄNTÄ. Niin, niin, — hän ei ole julistettu kuninkaaksi Olavin arkulla! Hän ei ole kuningas.
SKULE KUNINGAS (peräytyy uutimen taakse). Ei julistettu —! Ei kuningas!
POOL FLIDA. Onnetonta oli, että ei pyhää arkkua kannettu ulos, kun teidät valittiin.
BOORD BRATTE. Jos kaupunkilaiset pettävät, niin emme voi puollustaa itseämme Nidaroosissa, kun Birkebeinit tulevat.
SKULE KUNINGAS. Ja ne pettävät, niin kauan kuin en ole kuninkaaksi julistettu pyhänarkulla.
PIETARI. No, kannattakaa arkku ulos ja antakaa nyt julistaa itsenne kuninkaaksi!
POOL FLIDA (ravistaa päätänsä). Kuinka se olisi mahdollista?
PIETARI. Onko mikään mahdotonta, joka koskee häntä! Puhaltakaa kansa keräjiin ja kantakaa arkku ulos!
USEAT MIEHISTÄ (vetäytyen takaisin). Kirkonryöstö!
PIETARI. Ei ole kirkonryöstö; tulkaa, tulkaa! Ristiveljet ovat Skule kuninkaalle hyvänsuovat; ne antavat suostumuksensa —
POOL FLIDA. Sitä he eivät tee; he eivät uskalla arkkipiispan tähden.
PIETARI. Te olette kuninkaan miehiä, ettekä tahdo auttaa, kun niin suurta asiata kysytään. Hyvä, tuolla alhaalla on toisia, jotka ovat taipuvampia. Isäni ja kuninkaani, ristiveljien pitää suostuman; minä pyydän, minä kerjään; puhalluttakaa kansa keräjiin; te olette kantava kuninkaan nimeä oikeudella! (rientää ulos oikealle.)
SKULE KUNINGAS (riemuisena). Näittekö hänet! Näittekö ihanan poikani! Kuinka hänen silmänsä loistivat! Niin, me kaikki taistelkaamme ja voittakaamme. Kuinka lukuisat ovat Birkebeinit?
POOL FLIDA. Ei lukuisammat kuin että me kestämme heidät, jos kaupunkilaiset pitävät puoltamme.
SKULE KUNINGAS. He ovat puollellamme. Meidän täytyy nyt kaikki olla yksimielisiä ja lopettaa tämä hirmutaistelu. Ettekö näe, että se on taivahan käsky, että me lopetamme sen? Taivas on vihastunut Norjaan niistä pahoista töistä, joita niin kauan on harjotettu. Tuolla taivahalla loistaa hehkuvia kalpoja joka yö; vaimot lankeavat ja synnyttävät kirkoissa; papit ja luostariveljet tulevat sielunsairaiksi, niin että juoksevat kaduilla ja huutavat, että viimeinen päivä on tullut. Niin, kaikkivaltiaan kautta, tämä on lopetettava yhdellä iskulla!
POOL FLIDA. Mitä käskette tekemään?
SKULE KUNINGAS. Repimään kaikkia siltoja.
POOL FLIDA. Menkää ja antakaa repiä kaikki sillat.
(Yksi seuruelaisista menee ulos oikealle).
SKULE KUNINGAS. Kaikki miehet kokoontukoot alas rannalle; ei yksikään
Birkebeini ole pääsevä Nidaroosiin.
POOL FLIDA. Hyvin puhuttu, kuningas.
SKULE KUNINGAS. Kun pyhänarkku on kannettu ulos, puhalletaan kansa keräjiin. Sotaväestö ja kaupunkilaiset ovat kutsuttavat kokoon.
POOL FLIDA (yhdelle miehistä). Mene ulos ja käske torvenpuhaltajan puhaltaa kaduilla.
(Mies menee.)
SKULE KUNINGAS (puhua kansalle akkunasta). Yhtykää minuun, te, jotka surette ja valitatte siellä alhaalla. Rauha ja valo on jälleen tuleva maahan, niinkuin Hookonin ensimmäisinä suloisina päivinä, kun vilja antoi kaksi satoa joka suvi. Yhtykää minuun, luottakaa minuun ja uskokaa minuun; sitä tarvitsen sanomattomasti. Minä valvon ja taistelen teidän edestänne; minä vuodatan vereni ja kaadun teidän edestänne, jos vaaditaan; mutta elkää minua pettäkö, elkää epäilkö —! (Korkeita huutoja ikäänkuin kauhistuksesta kuuluu kansan seasta). Mitä se on?
ERÄS HURJA ÄÄNI. Tehkää katumusta, tehkää katumusta!
BOORD BRATTE (katsoo ulos). Se on pappi, jota paha henki riivaa!
POOL FLIDA. Hän repii kaapunsa repaleiksi ja ruoskii itseänsä vitsoilla.
ÄÄNI. Tehkää katumusta, tehkää katumusta; viimeinen päivä on tullut!
MONTA ÄÄNTÄ. Paetkaa, paetkaa! Voi Nidaroosia! Mikä syntinen teko!
SKULE KUNINGAS. Mitä on tapahtunut?
BOORD BRATTE. Kaikki pakenevat, kaikki peräytyvät, juuri kuin villipeto olisi tullut heidän keskellensä.
SKULE KUNINGAS. Niin, kaikki pakenevat — (ilohuudolla). Haa! yhtä kaikki; — me olemme pelastetut; katsokaa, katsokaa, — Olavi kuninkaan arkku seisoo keskellä kuninkaanpihaa!
POOL FLIDA. Olavi kuninkaan arkku!
BOORD BRATTE. Niin, taivaan nimessä, — se se on!
SKULE KUNINGAS. Ristiveljet ovat minulle uskolliset; niin oivaa tekoa eivät he ole ennen tehneet!
POOL FLIDA. Kuulkaa; puhalletaan keräjiin.
SKULE KUNINGAS. Nyt siis tulen laillisesti julistetuksi kuninkaaksi.
PIETARI (tulee oikealta). Ota kuninkaanviitta päällesi; nyt on pyhänarkku ulkona.
SKULE KUNINGAS. Niin olet sinä pelastanut valtakunnan minulle ja itselles; ja kymmenkertaisesti kiittäkäämme hurskaita ristiveljiä siitä, että myöntyivät.
PIETARI. Ristiveljiä, isä; — niitä ei teidän ole ollenkaan kiittäminen.
SKULE KUNINGAS. Eivätkö he sinua auttaneet?
PIETARI. He julistivat kirkonkirouksen jokaisen ylitse, joka uskaltaisi koskea pyhään esineesen.
SKULE KUNINGAS. Arkkipiispa siis! Vihdoin on hän siis taipunut.
PIETARI. Arkkipiispa julisti ankaramman kirouksen kuin ristiveljet.
SKULE KUNINGAS. Oi, näenpä, että minulla kuitenkin on uskollisia miehiä. Te seisoitte täällä peljäten ja peräydyitte, te, joiden pitäisi oleman minua lähinnä, — ja tuolla alhaalla joukossa on minulla semmoisia, jotka uskalsivat ottaa päällensä niin suuren rikoksen minun edestäni.
PIETARI. Ei teillä ole yhtäkään uskollista miestä, joka uskalsi ottaa rikoksen päällensä.
SKULE KUNINGAS. Kaikkivaltias Jumala, onko siis ihme tapahtunut — kuka kantoi pyhän arkun ulos?
PIETARI. Minä, isä!
SKULE KUNINGAS (huutaen). Sinäkö!
MIEHET (peräytyvät kauhistuen). Kirkonryöstäjä!
(Pool Flida, Boord Bratte ja pari muuta menevät.)
PIETARI. Teko oli tehtävä. Ei yhdenkään miehen uskollisuuteen voi luottaa, ennenkuin olette laillisesti kuninkaaksi julistettu. Minä pyysin, minä kerjäsin ristiveljiä; ei mikään auttanut. Silloin mursin kirkonoven; ei kukaan uskaltanut seurata minua. Minä hyppäsin ylös pääalttarille, tartuin sankaan kiinni ja ponnistin polveani vastaan; oli kuin olisi joku salainen valta antanut minulle yliluonnollisen voiman. Arkku lähti irti, ja minä vedin sen perässäni kirkonlattiaa alas, vaikka pannanuoli suhisi kuin myrsky korkealla holvien alla; minä vedin sen ulos kirkosta, kaikki pakenivat edestäni; kun olin tullut keskelle kuninkaankartanoa, katkesi sanka; tässä se on! (pitää sitä ilmassa.)
SKULE KUNINGAS (hiljaisesti, kauhistuksissaan). Kirkonryöstäjä!
PIETARI. Teidän edestänne, teidän suuren kuninkaanajatuksenne edestä! Mutta te sovitatte rikoksen, kaiken pahan te parannatte. Valo ja rauha on syntyvä teidän kauttanne; loistava päivä on koittava maalle; — mitä se tekee, jos myrskyinen yö kävi sen edellä?
SKULE KUNINGAS. Pyhänkaari väikkyi sinun pääsi ympärillä, kun äitisi tuli sinun kanssas; — ja nyt on ikäänkuin näkisin pannanuolen salamoivan.
PIETARI. Isä, isä, elkää ajatelko minua; elkää huoliko minun onnestani. Olenhan minä täyttänyt teidän tahtonne, — kuinka sitä voitaisiin lukea minulle rikokseksi!
SKULE KUNINGAS. Minä tahdoin saada sinut uskomaan minuun, ja uskosi on muuttunut synniksi.
PIETARI (hurjasti). Teidän edestänne, teidän edestänne! Sen tähden
Jumala ei voi muuta kuin pyyhkiä sen pois!
SKULE KUNINGAS. Puhdas ja syytön, lupasin minä Ingeborgille, — ja hän pilkkaa taivasta!
POOL FLIDA (tulee). Meteli on valloillaan! Hirmutyö on kauhistuttanut miehesi; he pakenevat kirkkoihin.
SKULE KUNINGAS. Niiden pitää; niiden täytyy ulos!
BOORD BRATTE (tulee). Kaupunkilaiset kapinoitsevat teitä vastaan; he tappavat Kevätkettoja kaduilla ja huoneissa, missä vaan niitä löytävät!
SEURUELAINEN (tulee). Nyt purjehtivat Birkebeinit ylös jokeen!
SKULE KUNINGAS. Puhaltakaa mieheni kokoon. Elköön kukaan minua pettäkö nyt!
POOL FLIDA. Mahdotonta; peljästys on heidät halvannut.
SKULE KUNINGAS (epätoivossa). Mutta minä en voi nyt kaatua! Poikani ei saa kuolla kuolemanrikos sielullansa!
PIETARI. Elkää ajatelko minua; te olette ainoa, jota kysytään.
Koittakaamme mennä Indherrediin; siellä ovat kaikki miehet uskollisia!
SKULE KUNINGAS. Niin, pakoon! Seuratkoon minua se, joka tahtoo henkensä pelastaa!
BOORD BRATTE. Mitä tietä?
SKULE KUNINGAS. Sillan ylitse!
POOL FLIDA. Kaikki sillat ovat revityt, herra.
SKULE KUNINGAS. Revityt —! Kaikki sillat revityt, sanot sinä!
POOL FLIDA. Jos te olisitte repinyt sillat Oslossa, niin olisitte voinut antaa niiden olla Nidaroosissa.
SKULE KUNINGAS. Joen yli, vaikka mitenkä; — tässä kysytään hengen ja autuuden pelastamista! Pakoon! Pakoon!
(Hän ja Pietari rientävät ulos vasemmalle.)
BOORD BRATTE. Niin, parempi se on, kuin kaatua kaupunkilaisten ja
Birkebeinien aseihin.
POOL FLIDA. Jumalan nimessä, lähtekäämme siis pakoon. (Kaikki seuraavat
Skulea.)
(Huone on hetken tyhjä; kaduilta kuuluu kaukaista ja sekaista melskettä, sitten ryntää joukko aseellisia kaupunkilaisia sisään ovesta oikealta).
ERÄS KAUPUNKILAINEN. Tänne sisään! Täällä hänen täytyy olla.
TOINEN. Surmatkaa hänet!
USEAT. Surmatkaa kirkonryöstäjä myös!
YKSITYINEN. Menetelkää varovasti; he purevat.
ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Ei ole hätää; Birkebeinit ovat jo kadulla.
ERÄS KAUPUNKILAINEN (tulee). Liian myöhään; — Skule kuningas on paennut.
USEAT. Mihinkä? mihinkä?
TULEVA. Sisään johonkin kirkkoon, arvatakseni; ne ovat täynnä
Sudenkettoja.
ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Etsikäämme häntä; suuren kiitoksen ja palkinnon suo Hookon sille miehelle, joka Skulen surmaa.
TOINEN. Tuolla Birkebeinit tulevat.
KOLMAS. Hookon kuningas itse.
MONET JOUKOSSA (huutavat): Eläköön kuningas Hookon Hookoninpoika!
HOOKON (tulee sisään oikealta, Gregorius Juhonpoika, Dagfinn Bonde ja useat muut seurassa). Niin, nyt olette nöyriä, Tröndit, te olette kauvan kyllä minua vastustaneet.
ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN (polvillansa). Armoa, herra; Skule Boordin poika on meitä pakoittanut!
TOINEN (myös polvillaan). Hän meitä pakoitti, muuten emme olisi häntä seuranneet.
ENSIMMÄINEN. Hän otti omaisuutemme ja pakoitti meidät taistelemaan väärän asiansa edestä.
TOINEN. Voi, ylhäinen herra, hän on ollut vitsauksena sekä ystävillensä että vihollisillensa.
MONTA ÄÄNTÄ. Niin, niin, — Skule Boordin poika on ollut vitsauksena koko maalle.
DAGFINN BONDE. Se lienee tosi sana, se.
HOOKON. Hyvä; teitä kaupunkilaisia aion sitten puhutella; aikomukseni on ankarasti rankaista mitä rikottu on; mutta ensin on toista ajatteleminen. Tietääkö kukaan missä Skule Boordin poika on?
USEAT. Jonkin kirkon sisällä, herra!
HOOKON. Tiedättekö sen varmaan?
KAUPUNKILAISET. Tiedämme, kaikki Sudenketot ovat siellä.
HOOKON (hiijaa Dagfinn Bondelle). Hän on löydettävä; pane vartijat joka kirkon eteen kaupungissa.
DAGFINN BONDE. Ja kun hän löydetään, onko hän viipymättä surmattava.
HOOKON (alhaisella äänellä). Surmattava? Dagfinn, Dagfinn, kuinka raskaalta se minusta tuntuu.
DAGFINN BONDE. Herra, te vannoitte sen kalliisti Oslossa.
HOOKON. Ja joka mies valtakunnassa on vaativa hänen kuolemansa. (Kääntyy Gregorius Juhonpoikaan toisten kuulematta.) Mene; sinä olit kerran hänen ystävänsä; etsi hänet, ja saa hänet pakenemaan maasta.
GREGORIUS JUHONPOIKA (iloisena). Tahdotteko sen, herra?
HOOKON. Hurskaan, suloisen vaimoni tähden.
GREGORIUS JUHONPOIKA. Mutta joll'ei hän pakene; jos hän ei tahdo, taikka ei voi?
HOOKON. Jumalan nimeen, silloin en voi häntä enää säästää; silloin pysyköön kuninkaan-sanani järkähtämätöinnä. Mene!
GREGORIUS JUHONPOIKA. Minä menen ja teen parastani. Suokoon taivas, että onnistuisi. (Menee oikealle.)
HOOKON. Sinä, Dagfinn Bonde, menet taattujen miesten seurassa alas kuninkaanlaivalle; teidän tulee seurata kuningatarta ja lasta Elgesäterin luostariin.
DAGFINN BONDE. Herra, luuletteko hänet siellä turvatuksi.
HOOKON. Hän ei ole missään paremmin turvattu. Sudenketot ovat sulkeneet itsensä kirkkoihin, ja hän on niin paljon pyytänyt; hänen äitinsä on Elgesäterillä.
DAGFINN BONDE. Niin, niin, minä tiedän sen.
HOOKON. Vie kuningattarelle hellimmät terveiseni; ja tervehdi myös Ragnhild rouvaa. Sinä voit sanoa heille, että kohta kun Sudenketot ovat nöyrtyneet ja saaneet armoa, soitetaan Nidaroosissa kaikilla kelloilla osoitteeksi, että rauha on jälleen tullut maahan. — Teidän kaupunkilaisten tulee huomenna seisoa oikeuteni edessä ja saada rangaistus kunkin töittensä mukaan (menee miehinensä).
ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Voi meitä huomenna!
TOINEN KAUPUNKILAINEN. Meillä on suuri tili edessä.
ENSIMMÄINEN. Me, jotka olemme Hookonia niin kauan vastustaneet, — jotka huusimme Skulen puolesta, kun hän otti kuninkaan nimen.
TOINEN. Ja annoimme Skulelle sekä laivoja että sotaveron, — ja ostimme kaikki omaisuuden, jonka hän ryösti Hookonin käskynhaltijoilta.
ENSIMMÄINEN. Niin, voi meitä huomenna!
ERÄS KAUPUNKILAINEN (tulee kiireesti vasemmalta). Missä on Hookon?
Missä on kuningas?
ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Mitä tahdot hänestä?
TULEVA. Saattaa hänelle suuren ja tärkeän sanoman.
USEAT. Minkä sanoman?
TULEVA. Sitä en sano muille kuin kuninkaalle itselle.
USEAT. Sano, sano!
TULEVA. Skule Boordin poika pakenee ylös Elgesäteriä kohti.
ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Mahdotonta! hän on jossakin kirkossa.
TULEVA. Ei, ei; hän ja poikansa pääsivät veneellä joen yli.
ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Haa, sitten me voimme pelastaa itsemme
Hookonin vihan alta.
TOINEN KAUPUNKILAINEN. Niin, ilmoittakaamme hänelle kohta, missä Skule on.
ENSIMMÄINEN. Ei, vielä paremmin; me emme sano mitään, vaan lähdemme itse ylös Elgesäterille ja surmaamme Skulen.
TOINEN. Niin, niin, — tehkäämme niin!
KOLMAS. Mutta eikö moni Kevätketto seurannut häntä joen yli.
TULEVA. Ei, ainoastaan vähän miehiä oli veneessä.
ENSIMMÄINEN KAUPUNKILAINEN. Me varustamme itsemme aseilla miten paraiten voimme. Oi, nyt kaupunkilaiset ovat pelastetut! Elkää sanoko kelienkään, mitä aiomme; me olemme kylläksi väkevät, — ja nyt ylös Elgesäterille.
KAIKKI (alhaisella äänellä). Niin ylös Elgesäterillé! (Menevät kiireesti, mutta varovasti ulos vasemmalle.)
* * * * *
Kuusimetsä Nidaroosin yläpuolisilla mäillä.
(Kuutamo; mutta yö on sumuinen, niin että taka-ala vaan näkyy epäselvästi ja aina välistä ei ollenkaan. Kantoja ja isoja kiviä kaikkialla. Skule kuningas, Pietari, Pool Flida, Boord Bratte ja useita muita Kevätkettoja tulee metsästä vasemmalta.)
PIETARI. Tulkaa tänne ja levähtäkää isä!
SKULE KUNINGAS. Niin, antakaa minun levähtää, levähtää.
(Vaipuu alas kiven viereen).
PIETARI. Kuinka teidän on?
SKULE KUNINGAS. Minulla on nälkä! Olen sairas, sairas! Minä näen vainajien haamuja!
PIETARI (hypähtää ylös). Auttakaa — tuokaa leipää kuninkaalle.
BOORD BRATTE. Tässä on jokainen kuningas; sillä tässä kysytään henkeä. Nouse ylös, Skule Boordin poika, jos olet kuningas, niin elä makaa siinä, maata hallitsemassa.
PIETARI. Jos pilkkaat isääni, lyön sinut kuoliaaksi!
BOORD BRATTE. Minä jos kukaan olen kuoleman oma; Hookon kuningas ei suo minulle armoa; sillä minä olin hänen käskynhaltijansa ja petin hänet Skulen vuoksi. Keksi jotakin, joka meidät auttaisi! Ei ole niin toivotonta tekoa, johon en nyt uskaltaisi ryhtyä.
ERÄS KEVÄTKETTO. Kun vaan pääsisimme Holmin luostarille.
POOL FLIDA. Parempi olisi tulla Elgesäterille.
BOORD BRATTE (huudahtaa äkisti). Paras on mennä Hookonin laivalle ja ryöstää kuninkaan-lapsi.
POOL FLIDA. Oletko raivoissasi!
BOORD BRATTE. En, en ole, se on ainoa pelastuksemme ja helposti tehty. Birkebeinit etsivät joka huoneen läpi ja vartioivat kirkkojen edessä; he eivät usko yhdenkään meistä päässeen, kun kaikki sillat ovat revityt. Mahdotonta on, että laivastolla on paljon väkeä; kun kerran kuninkaanalku on käsissämme on joko Hookon meille antava rauhan taikka kuolee hänen perillisensä meidän kanssamme. Kuka tahtoo olla muassa pelastamassa henkeänsä?
POOL FLIDA. Minä en, kun se sillä tavoin on pelastettava.
USEAT. En minäkään! En minäkään!
PIETARI. Haa, jos se olisi isäni pelastukseksi —!
BOORD BRATTE. Tahdotko olla muassa, niin tule. Nyt menen alas Hladehammerille; siellä se joukko on, jonka me kohtasimme mäen alla; he ovat hurjimmat uskalikot kaikista Sudenketoista; he ovat uineet joen yli, sillä he tiesivät, ett'eivät olisi saaneet armoa kirkoissa. Ne pojat uskaltavat kyllä käydä kestissä kuninkaan-laivalla! Kuka teistä mielii olla muassa?
MONIAAT. Minä, minä!
PIETARI. Kenties minäkin; mutta ensin täytyy minun tietää isäni olevan turvallisen katon alla.
BOORD BRATTE. Ennen päivän koittoa laskemme ylös jokeen. Tulkaa, tästä käy oikotie Hladelle.
(Hän ja muutamat toiset menevät oikealle.)
PIETARI (Pool Flidalle). Elkää puhuko sanaakaan tästä isälleni; hänen sielunsa on sairas tänä yönä, meidän tulee toimia hänen edestänsä. Pelastus on Boord Bratten yrityksessä; ennen päivän koittoa on kuninkaan-lapsi käsissämme.
POOL FLIDA. Surmattavaksi, minä arvaan. Ettekö näe, että se on synti —
PIETARI. Ei se voi olla synti; sillä isä sen tuomion lausui Oslossa. Kaikessa tapauksessa on se tieltä saatava; se on isälleni esteeksi; se on sama kuka tai kuinka monta sen edestä kaatuu.
POOL FLIDA. Onnetoin oli teille se päivä, jona saitte tietää olevanne Skule kuninkaan poika. (Kuunnellen). Hys; — heittäykää pitkäksenne maahan; ihmisiä tulee.
(Kaikki heittäytyvät maahan kivien ja kantojen taa; joukko ratsastavia ja jalkamiehiä näkyy epäselvästi sumun lävitse puiden välistä; he tulevat vasemmalta ja menevät ulos oikealle).
PIETARI. Se on kuningatar…
POOL FLIDA. Niin, niin; hän puhuu Dagfinn Bonden kanssa.
PIETARI. He aikovat Elgesäterille. Kuninkaan-lapsi on muassa!
POOL FLIDA. Ja kuningattaren naiset.
PIETARI. Mutta ainoastaan neljä miestä! Ylös, ylös, Skule kuningas, — nyt on valtakuntanne pelastettu!
SKULE KUNINGAS. Minun valtakuntani? Se on pimeä se, — niinkuin enkelin, joka kapinoitsi Jumalaa vastaan.
(Jonkko ristiveljiä tulee oikealta).
ERÄS RISTIVELI. Kuka täällä puhuu? Onko se Skule kuninkaan miehiä?
POOL FLIDA. Skule kuningas itse.
RISTIVELI (Skulelle). Jumala olkoon kiitetty, että teidät löysimme, armas herra! Muutamat kaupunkilaiset tiesivät sanoa teidän lähteneenne ylöspäin, ja me olemme yhtä turvattomat Nidaroosissa, kuin te itse —
PIETARI. Te olisitte ansainneet kuoleman, kun ette antaneet Olavin arkkua ulos.
RISTIVELI. Arkkipiispa kielsi sen; mutta me tahdomme kuitenkin mielellämme palvella Skule kuningasta; olemmehan aina olleet hänen puolellansa. Tässä on meillä muassamme ristikaapuja teille ja miehillenne; pukekaa ne päällenne, niin pääsette helposti johonkin luostariin, ja voitte koettaa saada armoa Hookonilta.
SKULE KUNINGAS. Niin, antakaa minulle ristikaapu päälleni; minun ja minun poikani täytyy seisoa pyhällä alalla. Minä tahdon Elgesäterille.
PIETARI (hiljaa Pool Flidalle). Katsokaa, että isäni pääsee turvallisesti kulkemaan —
POOL FLIDA. Ettekö muista, että on Birkebeiniä Elgesäterillä?
PIETARI. Ainoastaan neljä miestä; ne te helposti voitatte, ja luostarin muurin sisäpuolella he eivät uskalla hätyyttää teitä. Minä etsin Boord Brattea.
POOL FLIDA. Olkaa varoillanne.
PIETARI. Ei kuninkaan laivalla, vaan Elgesäterillä tulee henkipattojen pelastaa valtakunta isälleni!
(Menee reippaasti oikealle.)
ERÄS KEVÄTKETTO (kuiskaten toiselle). Menetko sinä Elgesäterille Skulen kanssa?
TOINEN. Hys; en; siellähän on Birkebeiniä.
ENSIMMÄINEN. En minäkään; mutta elä hiisku mitään toisille.
PIETARI. Ja nyt matkalle, kaksittain, — yksi sotilas ja yksi ristiveli —
TOINEN RISTIVELI (istuu kannolle toisten taakse). Minä otan Skule kuninkaan.
SKULE KUNINGAS. Tiedätkö tien?
RISTIVELI. Lavean tien.
ENSIMMÄINEN RISTIVELI. Kiiruhtakaa; hajoitkaamme eri poluille ja yhtykäämme luostarin portin edessä.
(Menevät ulos puiden välistä oikealle; sumu hälvenee ja
pyrstötähti näkyy punaisena ja hehkuvana utuisessa ilmassa).
SKULE KUNINGAS. Pietari, poikani —! (Peräytyen.) Haa, tuolla on se hehkuva kalpa taivahalla!
RISTIVELI (istueu hänen takanansa kannolla). Ja tässä olen minä!
SKULE KUNINGAS. Kuka sinä olet?
RISTIVELI. Vanha tuttu.
SKULE KUNINGAS. Kalpeampaa miestä en ole koskaan nähnyt.
RISTIVELI. Mutta et tunne minua.
SKULE KUNINGAS. Sinä se olet, joka tahdot seurata minua Elgesäterille.
RISTIVELI. Minä se olen, joka seuraan sinua kuninkaan-istuimelle.
SKULE KUNINGAS. Voitko sen?
RISTIVELI. Voin, jos itse tahdot.
SKULE KUNINGAS. Ja millä keinoin.
RISTIVELI. Samoilla keinoin, joita ennen olen käyttänyt; — minä tahdon saattaa sinut korkealle vuorelle ja näyttää sinulle koko maailman kunnian.
SKULE KUNINGAS. Koko maailman kunnian olen ennen nähnyt kiusaavissa unelmissa.
RISTIVELI. Minä se olin, joka sinulle unelmat annoin.
SKULE KUNINGAS. Kuka sinä olet?
RISTIVELI. Lähettiläs maailman vanhimmalta kuninkaan-alulta.
SKULE KUNINGAS. Maailman vanhimmalta kuninkaanalulta?
RISTIVELI. Ensimmäiseltä jaarlilta, joka nosti kapinan suurinta valtaa vastaan, ja itse perusti vallan, joka on pysyvä ohi tuomiopäivän!
SKULE KUNINGAS (kirkaisten). Nikolaus piispa!
RISTIVELI (nousee).
Tunnetko mun nyt?
Tutut me oltihin; —
Sinun vuokses oon jällehen täällä.
Yksissä mielin purtta me ohjattiin,
Niin hyvällä kuin pahalla säällä.
Mä pelvolla erosin; oli myrskyinen yö;
Mun sieluani raateli haukka; kov' oli työ:
Kerjäämällä kellot soimaan sain,
Ja messut munkeilta rahalla hain, —
Kerrasta maksoin, he luit kaks kertaa,
Vaan porttia ei auaistu sormeni vertaa.
SKULE KUNINGAS. Ja nyt tulet sä sieltä alhaalta päin —?
RISTIVELI.
Niin, mä tulen ala-vallasta juuri,
Jot' aina niin ilkeesti herjataan,
Siell' ei ole hullusti ensinkään;
Ja peljätty kuumuus ei ole suuri.
SKULE KUNINGAS. Ja sitte, kuuleman, olet oppinut runotaitoa, vanha
Baglien päällikkö!
RISTIVELI.
Runotaitoa? niin, ja latinaakin
Kuin tohtori paras mä hiastani puistan —
Siin' olin mä huono, sen hyvinkin muistan.
Siellä päästäkses arvo-paikkoihin,
Niin, sisäänkin jo sun tullakses.
On täytymys latinaa haastaakses!
Ja oppi se onkin kuin leikin työ,
Kun yhä vaan arkkiviisaiden seurass' syö —
Puol' sataa paavia, puol' tuhat kardinaalia täältä,
Runoniekkaa seitsemän tuhatta arvion päältä.
SKULE KUNINGAS. Sano terveisiä herrallesi, ja kiitä häntä kelpo ystävyydestä. Voit sanoa, että hän on ainoa kuningas, joka lähettää apua Skule ensimmäiselle Norjassa.
RISTIVELI.
Mun tääll' oloin syynä on tämmöinen juttu.
Häll' alaalla monta on palvelijaa,
Ja he kukin soppeaan hoitaa saa;
Minä sain Norjan, kun tääll olen tuttu.
Hookon Hookoninpoika ei mies ole meille,
Ei meistä hän huoli, käy toisille teille;
Kas, hän on sortuva, sinä saat maan,
Saat kruunua kantaa sä yksinäs vaan.
SKULE KUNINGAS. Niin, anna minulle kruunu! Jos minulla se on, niin hallitsen kyllä sillä lailla, että voin ostaa itseni irti jälleen.
RISTIVELI.
Niin, kaiken sen tulevaisuus näyttää;
Nyt täytyvi vaan yön hetkiä käyttää.
Laps Hookonin Elgesäterillä nukkuu; —
Jos toimitat että se kuolohon hukkuu,
Niin vastukset poistuu kuin tuulehen lastut,
Ja kuninkaana sä voittoisan' astut!
SKULE KUNINGAS. Oletko niin varma, että silloin olen voittanut?
RISTIVELI.
Koko Norja jo rauhan joutuvan sois;
Kuninkaalla nyt lapsi oleva ois,
Joka sais perinnöks isältänsä vallan;
Näes, kansa jo nääntyy vuoks' sodanhallan.
Nous, kuningas Skule, tän' yönä tee työ;
Nyt vihollinen, jos koskaan, lyö!
Kas, kirkastuvan näet pohjoisen taivaan,
Näes, kuinka sumu se kohoaa, —
Tuoll' liittyvi hiljaa laiva nyt laivaan, —
Ja kuule, kuink' kumajaa luto maa!
Kaikki sä saat sanan lausumisvaivaan,
Tuhansin miehiä matkoilles,
Tuhansin laivoja lahdilles!