Laivan kannella

LAIVAN KANNELLA

Kaksinäytöksinen laulunäytelmä

Kirj.

PASI JÄÄSKELÄINEN

Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1923.

HENKILÖT:

PUOSU |
SOINI |
KINNARI | matruuseja.
MIKKONEN |
MATTI |
JAAKOPSONN |
ARVI, jungmanni.
KOKKI.
NAPPULA, laivapoika.
KERTTU KESÄNEN |
ANNI, EMMA ja VIISU | kaupungin tyttöjä.
JAAKOPSONSKA.

NÄYTTÄMÖ:

Laivan etukansi; laiva on ikäänkuin katkaistu» keula päin yleisöä, perällä kannen levyinen kansikajuutta (»skanssi»), ovet molemmilla sivuilla (tarkoittaen, että niistä päästään laivan perälle sekä skanssiin); kajuutan takaa näkyy vähän keulamastoa sekä purjeen alareunaa. Kannella molemmin puolin ovat pienet pelastusvälinekirstut sekä köysikimppuja y.m.s. Kajuutan takaa näkyvät myös laidoista mastoon menevät köysiportaiden juuret, jotka katoavat purjeen taakse. Muuten ilmakulissit ja ilmatausta. Missä sopii, voi etukannella »rampissa» olla nostoluukku, mistä mennään keularuumaan.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS

(On pimeän hämärää, joka vähitellen valkenee aamuruskoksi ja päiväksi.
Arvi seisoo nojaten laivan laitaan, Soini istuu köysikimpulla.)

Laulu n:o 1.

ARVI (Laulaa.)

Merimies se laivallansa seilailee, on tuntematon taival, jota kulkee; hän kotimaata mielessänsä muistelee ja povehensa surumielen sulkee.

    On usein hällä kotimökki mielessä,
    sekä muistossansa äitikin hellä.
    Ja kaipauksen kyynel vierii silmästä,
    jos armas kulta siellä lienee kellä.

    Vaan silloin emme näitä jouda muistelemaan,
    kun myrskytuuli aavalla se pauhaa.
    Me vastaan sitä ankarasti taistelemaan
    nyt käymme ilman lepoa ja rauhaa.

Vaan tyyntyyhän se myrskytuuli vihdoinkin, ja valkeneepi kansikin taivaan. Nyt armahasti sinipinta taasenkin se tuudittaapi meripojan laivaa.

Kertosäe (Duetossa.) Niin merelläkin vain on ihanaa, kun sinipinta tuudittaapi laivaa.

Kun hämärtyy ja päivä mailleen ennättäy ja iltatähti kaukana kiiltää, niin vahtimies se keulassa haavemielin käy, hänen sielussansa kaukomaat ne siintää.

Kertosäe. Niin merelläkin vain on kaihoisaa, kun iltatähti kaukana kiiltää.

Niin vieno tuuli hiljaa laivaa tuudittaa, sekä lipisevät laineiden harjat. Ja meripojat kojussansa uinuaa, unta nähden armaistansa.

Kertosäe. Niin merelläkin vain on rauhaisaa, kun lipisevät laineiden harjat.

(Lyhyt väliaika.)

SOINI (Huokaisee.)

Kaunis laulu, mistähän lienee kotoisin?

ARVI

Siellä kotipuolessa minä olen sen kuullut.

SOINI

Se on hyvin kaunis.

ARVI

On.

SOINI

Lienee merimiehen tekemäkin?

ARVI

Kenenkäpä se muunkaan — — — onko — sinulla milloinkaan koti-ikävää, kun olet merellä?

SOINI

Taitaahan tuo joskus olla —, vaan mitä se merimies siitä — eihän se semmoisesta saa välittää —; eikä se kovin kauan vaivaa.

ARVI

Kyllä minulla oli ensin niin sanomaton koti-ikävä — ja nyt taas, kun muistelen kotipuolta — vaikka mieluista se oli olevinaan merelle lähtökin.

SOINI

Kyllä se ikävä haihtuu ja sinähän olet hyvä merimiehen alku! Tuskinpa maltat mereltä pois pysyä, kun kerran pääset alkuun.

ARVI

Saattaa olla, vaan en minä siellä kotona arvannut kotipuolta niin hyväksi; vasta täällä tunnen, että niin kaunistakaan ei ole missään, tuskin taivaassa.

SOINI

Kyllähän se siltä alussa tuntuu, mutta mieli kovettuu vähitellen.

ARVI

Ja miten saattaa unohtaa äitinsä, joka aina ikävöipi.

SOINI

Tokko tuo kokonaan unohtunee, vaikka siltä tuntuu, kun miesten puheita kuuntelee.

ARVI

Jos lie — sanovat sinulta jääneen tyttö-ihmisenkin sinne kotipuoleen suremaan — vai ilmanko ne?

SOINI

Onhan siellä —

ARVI

Mutta häntä sinulla on varmaankin ikävä?… Onko hän korea ja sievä?

SOINI

On!

ARVI

Ja pitää sinusta?

SOINI (Nyökäyttää päätään.)

ARVI

No sitten sinulla on varmasti häntä ikävä, kun hän on sieväkin, vaikka et sano.

SOINI

Miten niin?

ARVI

Minulla ainakin olisi ikävä, jos olisi semmoinen.

SOINI

Eikö sinulla sitten ole?

ARVI (Huokaa surkeasti.)

Ei… ei vielä, mutta minusta tuntuu siltä, että minä pian saan.

SOINI

Niinkö tuntuu… no kyllä sinä sitten pian saat, kun se alkaa semmoiselta tuntua.

ARVI (Iloisemmin.)

Minä ostin jo sitä varten Espanjasta silkinkin ja vähän muuta, mutta älä sano kellekään; ne kiusaavat ja irvistelevät minulle.

SOINI (Naurahtaa.)

Mitäpä minä siitä…

ARVI

Päivä valkenee. — Kylläpä on kaunis taivaan ranta.

SOINI

Niin, kaunista se on merelläkin.

ARVI

Eikä ole seiniä edessä.

SOINI

Ei seiniä eikä mäkiä, yhtä aavaa vain.

Laulu n:o 2. Duetto. SOINI ja ARVI.

    On merellä suurella ihanaa
    ja mieli se riemua uhkuu,
    kun vaahtohon välkkyvä aalto saa
    sekä tuulet ne purjeissa puhkuu.
    Sen ties
    merimies,
    jolle on kotilies
    meri aava ja aaltoavainen.

    Sävel ihanan meren sen sielussa soi
    vielä vanhoilla päivillä varmaan.
    Sepä kiehtoo veren ja hurmata voi
    kuin muisto tuon lemmityn armaan.
    Sen ties
    merimies,
    jolle on kotilies
    meri aava ja aaltoavainen.

(Laulun jälkeen kuuluu muutamia kellon lyöntejä. Jaakopsonni ja
Mikkonen tulevat. J. istuu jotakin köyttä »pleissaamaan».)

MIKKONEN

No marssikaa kojuunne! Juutastako siinä ulisette.

SOINI

Enkä mene! Ryysyjäni rupean pesemään.

(Nostaa ämpärillä merestä vettä ja rupeaa pesuhommiin.)

ARVI

Eipä tässä unta kaipaa näin kauniina aamuna.

MIKKONEN

Kauniina aamuna! Kyllä niitä on merimiehelle kauniita jos rumiakin aamuja, lempo heitä laskekoon. Mutta kun ollaan ensi matkan poika ja semmoista akkamaista lajia, kuten tämä Arvikin, niin taivastellaan kuin hyvätkin neitoset. Kaunis aamu! Pthyi helvetti!

SOINI

No, ero se on kauniilla ja rumalla ilmalla sinullekin, Mikkonen.

MIKKONEN

En minä heitä muistele, kun pääsen maihin ja saan pääni täyteen. Silloin silenevät huonot ja hyvät ilmat hiiteen mielestäni.

(Rupeaa valmistelemaan jotakin maalia, jota hämmentelee kaataen astiaan milloin öljyä milloin maalijauhoa.)

SOINI

Tottakai sitä muistelet, kun ajat mäkeen ja henkikulta sattuu olemaan vaarassa?

MIKKONEN

En sitäkään.

SOINI

Mitä se Jaakopsonni tähän arvelee?

JAÄKOPSONNI (Sylkäisee.)

KINNARI (On tullut keskustelun aikana saapuville joku työkalu kädessä.)

Kyllä minä ainakin muistan joka kerran, kun on tehty haaksirikko.

MIKKONEN

Mitä kun sinä, — muistat kai paljon useammankin kuin mitä olet nähnyt.

KINNARI

Siitä on jo kolmekymmentä vuotta, kun oltiin näillä paikoin, vaikka vähän likempänä rantoja. Oli puhaltanut kolme päivää oikein tiukka koillinen, ja pumput toimivat alituisesti. Kiinni tuuleen sitä koetettiin mennä, mutta kun koillinen yhä vain paransi ja paransi…

MIKKONEN

Kyllä sinun koillis-juttusi tunnetaan.

KINNARI

Niin ukon piti jo peräytyä ja kääntää perä tuuleen.

MIKKONEN

Käännä sinäkin peräsi tuuleen ja mene töihisi.

KINNARI

Mutta juuri kääntäessä kallistui laiva tavattomasti ja riki romahti yli laidan. Olin juuri viimeistä märssyä kiinnitekemässä, kun menin rikin mukana suin päin mereen kuin palavaan koskeen.

ARVI

Entä sitten?

KINNARI

Körötin kiinni raakapuussa ja koetin saada taskustupakkaa suuhuni, ennenkuin se likoaisi peräti.

MIKKONEN

Eikö ollut ryyppyä ja voileipää!

KINNARI

Sain kun sainkin siinä tupakkapurun poskeeni ja sonnustelin vähitellen nuoralla itseni mastoon kiinni…

MIKKONEN

Tietysti maston alapuolelle.

KINNARI

Kun laivassa hakkasivat köydet poikki, lähdin minä mastollani etukynnessä mennä kellittelemään rantaan päin eikä laivan rumilas jaksanutkaan seurata.

ARVI

Entä sitten?

KINNARI

No, tuulikin siitä vähitellen tyyntyi ja minä tulin kuin tulinkin maihin mastollani, vaikka olinkin tiedotonna. Kun siitä heräsin ja virkosin, olin sängyssä ja muuan nainen kaatoi juuri viinaa kurkkuuni.

MIKKONEN

Olisit kai vironnut, vaikka olisit tyhjää pulloakin haistattanut.

(Nauraa.)

KINNARI

Kun minä häntä kiittelin englannin kielellä, sanoi hän vain: Ui ui ui.
Ymmärsin, että hän tarkoitti minut uimasta pelastaneensa ja sanoin:
Uinhan minä, uin uin, ja hän taas: Ui, ui.

MIKKONEN

Sepä nyt uikuttamista on ollut.

KINNARI

Kun se vielä viittoili olevansa leski-ihminen, niin minä rupesin sitä lähentelemään ja taas se sanoi: Ui ui. Arvelin, että uidaan vain ja niin jäin mökkiin isännöimään.

SOINI

Pianpas se kävi.

KINNARI

Minä olin silloin komea mies. Nainen kiitti, kun sai minut.

ARVI

No siihenkö se juttu loppui?

KINNARI

Kun siinä taas aamu valkeni, näin ikkunasta, että laivakin oli jo ehtinyt rantakarikolle ja miehistöä pelastettiin maihin. — Enimmän osan he saivatkin pelastetuksi. — Minäkin kävelin rantaan niitä katsomaan ja kun tapasin kapteenin sanoin, että olla hyvä ja tulla meille asumaan. No, äijälle tuli suuret silmät, kun luuli minun hukkuneen ja minä olinkin yön aikana tullut talon isännäksi ja vielä naimisiin.

(Naurua.)

ARVI

Oikeinko naimisiin?

MIKKONEN

Taisi olla jo lapsiakin.

KINNARI

Se nyt oli vain semmoinen siliviliavioliitto.

SOINI

Siviiliavioliitto.

KINNARI

Siliviliavioliitoksi minä olen sitä kuullut sanottavan… Siellä Ranskan rannalla ne tekivät niitä kymmeniä vuosia sitten, vaikka nyt se on Suomessa muka niin uutta ja hienoa, ettei sitä tee kuin jotkut herrat…

MIKKONEN

Ja sosialistit…

KINNARI

Niin! siitä on helppo erotakin. Olin vain kolme päivää…

MIKKONEN

Ja kolme yötä —.

KINNARI

Niin. Lupasin tulla uudestaan seuraavana kesänä.

(Naurua.)

MIKKONEN

Meidän puolessa oli mies, joka otti oikein laillisen eron akastaan ja haki sitten vuosikausia toista. Kun se siinä valikoi ja valikoi, niin ottikin viimein sen vanhan uudestaan.

KINNARI

Entiseen eukkoon sitä siliviliavioliittolaisillakin usein on turva.

SOINI

Ja vanhaan ukkoon eukoilla.

KINNARI

Miksi ei niinkin päin.

PUOSU (Tulee.)

Good morning boys [Gud mooning bois]. Mikä kuntakokous täällä on?

MIKKONEN

Kinnari täällä naimisjuttujaan kertoo.

PUOSU

Kinnari valehtelee eikä sitä paitsi ymmärrä hölynpölyä niistä asioista. Minä niitä voisin kertoa paljonkin, jos haluaisin, mutta on minulla parempaakin kerrottavaa.

MUUT

No mitä sitten?

PUOSU

Että jos tämmöinen sievä lounainen kestää vielä, ollaan parin päivän perästä Tanskan salmessa.

TOISET

Niinkö?

PUOSU

Ukko on hiiden hyvällä tuulella, kun matka on mennyt näin joutuin; hänellä onkin lastista hyvä osa itsellään, ja siksipä hän kutsuukin koko miehistön aamuryypylle perään.

MIKKONEN

Sillä lailla!

PUOSU

Hiljaa! — ja vielä, että niin kauan kuin tätä lounaista kestää, ei tarvitse panna rikkaa ristiin, kunhan vain vahtivuorot hoidetaan. Muun ajan saatte korjata ryysyjänne ja maata —.

MUUT

Hyvä, hyvä!

PUOSU

Tanssia, laulaa, syödä ja juoda.

KAIKKI

Hurraa, hurraa, hurraa!

KINNARI

Tätä tuulta kestää viikoittain. Minä näin semmoisen unen.

PUOSU

No sitten ollaan kahdessa viikossa viimeistään kotona.

TOISET

Hurraa, hurraa, hurraa!

PUOSU

Ja sen asian vahvistukseksi kannattaa laulaa.

Kuorolaulu n:o 3.

    Merimies kun kotiin pääsee hei hei hei!
    eipä silloin surut paina ei ei ei!
    Silkit, kihlat esille nyt otetaan,
    ja uudellensa Suomen tytöt muistetaan.

    Hyvästi nyt Hullit sekä Londonit.
    Hyvästi myös Newyorkin mamssellit.
    Silloin Suomen pojat laulaa hei hei hei,
    kun tuuli heitä kotimaahan vei vei vei.

    Nyt aurinkona paistaa naama kapteenin.
    Messingillä suu on itse tyyrynkin.
    Ja puosu huutaa pojillensa hei hei hei,
    kun tuuli heitä kotimaahan vei vei vei.

PUOSU

Nyt alkakaa laputtaa perään. (Kaikki menevät, paitsi Kinnari ja Arvi.)
No Arvi?

ARVI

Minä en ryyppää.

(Menee skanssiin tai, jos sopii, etunäyttämön nostoluukusta alas.)

PUOSU

No ei sinusta sitten merimiestä tule. (Kinnarille.) Mitä sinä?
Pelkäätkö sinäkin ryyppyä.

KINNARI

Muistatko, että lyötiin punnan veto siitä, että juotat kokin humalaan ennen Tanskan salmea.

PUOSU

No entä sitten?

KINNARI

Ylihuomenna olet puntaa köyhempi, hi hi hi!

(Menee.)

PUOSU

Älä nuolaise, ennenkuin tipahtaa. — Nappula hoi! Nappula!

LAIVAPOIKA (Huutaa jostakin takaa.)

Halloo, puosu, halloo!

PUOSU

Halloo, halloo — juokse tänne äläkä kilju siellä takana.
(Poika tulee.) Onko kokki tehtaassaan?

NAPPULA

On.

PUOSU

Huomasitko, onko hän säästänyt eilistä rusinasoppaa itselleen?

NAPPULA

On sillä erillään.

PUOSU

Sinähän olet kokin kanssa huonoissa väleissä?

NAPPULA

Niin, kun hän aina mukiloipi minua perunan kuorimisesta ja muusta.

PUOSU

Eikä anna ronkkia herkkupaloja padasta. Hyvä on. Mutta nyt saat kostaa. Tässä on konjakkia. Mene ja kaada se kokin himoruokaan, rusinasoppaan, ja sekoita hyvin.

NAPPULA

Mutta jos hän tai joku muu näkee. Silloin saan taas selkääni.

PUOSU

Miehet ovat perässä ja sinä käsket kokin tänne muka puheilleni.

NAPPULA

Mutta Puosun pitää pitää suunsa kiinni siitä, että minä olen kaatanut.

PUOSU

No sen tiedät — mene vain käskemään kokki tänne. — Sitäpaitsi, tässä on vielä shillinki kaupan päälle.

NAPPULA

No sitten minä!

(Juoksee pois.)

PUOSU

Saadaanpas nähdä, eikö raittiusmies tule pöpperöön, kun aamusydämelleen tempaisee rusinasoppaa. Ei siinä ruoassa paljon konjakin maku tunnu… On minulle itsellenikin sitä syötetty. (Kokki tulee.) Kuule, kokki, missä on minun lusikkani?

KOKKI

Lusikka?

PUOSU

Niin, lusikka.

KOKKI

En minä ole kenenkään lusikkain vahti. Jos se on hukassa, on se omilla jäljillänne.

(Yrittää mennä.)

PUOSU

Seis! Mikkosen lusikka löydettiin sinun suolakopsastasi; yhtähyvin olet voinut puhaltaa minunkin lusikkani talouteesi.

KOKKI

Oliko muuta asiaa?

PUOSU

Laita lusikka takaisin.

KOKKI

Huomenna, jos pouta on, — hyvästi!

PUOSU

Kuule, ja sitten pitää minulle olla sunnuntaisin tuoretta kahvileipää, koska perämiehellekin laitat.

KOKKI

Tietysti, ja vuoteelle kahvia, sekä kaksi piikaa passaamaan; ymmärrän, herra eversti.

(Poistuu.)

PUOSU

Hyvä tuli. Sainpa häntä viivytetyksi ihan parahiksi.

(Menee perälle.)

ARVI (Tulee pieni lipas kädessä, jota ihaillen katselee, sekä istuu köysikimpulle oikealle »skanssin» pyöreän ikkunan alle; avaa lippaan, ottaa esille tavaroita, esim. silkin ja mahd. muita koruja; laulaa niistä sekä rakkauden kaipuustaan.)

Laulu n:o 4.

Tää lipas on Italiasta, kauniista Neappelista. Sieltä myöskin nää korallit, helyhelmeni kaunihit. Kun vain mä tietäisin, kelle ne antaisin.

Mä armasta ajattelen, ja kaihoten kaipailen. Vois ystävä syliini tulla, sydän lempeä täysi ois mulla, kun vain mä tietäisin, kelle sen antaisin.

En löytänyt etelän mailta, en polttavan auringon alta, ken kaipauksen veisi pois, ja kihlani ottaa vois. Oi pian jos löytäisin, kelle ne antaisin.

Tuolla puolessa pohjan tähden on Suomi, sinne mä lähden; siell’ toivon mä, viimeinkin saan kotirannalta armahan. Oi kunpa sen tuntisin, niin kihlani antaisin.

(Laulun loputtua jotakin kolinaa kuultuaan kiireesti pois.)

(Laulun jälkeen alkavat merimiehet keskustellen ja meluten tulla etukannelle.)

MIKKONEN

On se tuo äijä melko mies, kun se hyvälle päälle sattuu.

MATTI

Hyvä kapteeni! Ei äijää saa moittia.

TOISET

Ei toki. Hyvä mies…

PUOSU

Ja nyt pojat laulua ja tanssia.

MIKKONEN

Oikein, puosu!

PUOSU

Jos rämähytettäisiin oikein merimiesjenkka.

TOISET

Antaa huhkia.

Laulu n:o 5.

Kun Englannin kanaaliss’ kuljettiin, fale rii fale raa ja kuljettiin, kun satoi ja tuuli, niin reivattiin, fale rii fale rallallei.

    Kun likelle rantoja seilattiin,
    fale rii fale raa ja seilattiin,
    niin kasvojammekin peilattiin,
    fale rii fale rallallei.

    Enkelskan tytöt siell’ ootteli,
    fale rii fale raa ja ootteli,
    ja poskiansa he maalaili,
    fale rii fale rallallei.

    Ja kun rannalla pusut ne mäiskähti
    fale rii fale raa ja mäiskähti,
    koko Lontoon kaupunki säikähti
    fale rii fale rallallei.

    Sitten menimme likelle tiskiä,
    fale rii fale raa ja tiskiä,
    ja otimme ryypyn viskiä,
    fale rii fale rallallei.

    Kun aamulla tavattiin puurissa,
    fale rii fale raa ja puurissa,
    oli kaikilla matti pussissa,
    fale rii fale rallallei.

Nyt seilaamme taasenkin merillä, fale rii fale raa ja merillä, käymme vissisti maailman perillä, fale rii fale rallallei.

(Repäisevä kuoro jenkan tahdissa.)

(Kerron aikana tanssivat miehet parittain viheltäen samalla.
Laulun perästä.)

PUOSU

Sillä lailla, pojat, sillä lailla! Sanokaa sitten, ettei merelläkin saada lystiä pystyyn, kun on vain iloisia poikia mukana.

TOISET

No varmasti.. Saadaanpa tietenkin.

SOINI

Mutta kyllä ne sentään on oikeat lystit vasta kotipuolessa.

PUOSU

Loruja, oikea merimies ottaa ilonsa joka paikassa, olen minä eläessäni ollut kaikenväristen ihmisten joukossa ja iloisen puolen aina päällimmäisenä pitänyt niin kotipuolessa kuin muuallakin.

KINNARI

Minä myös ja niin sitä pitääkin. Oli kerran tiukka luoteinen…

PUOSU (Keskeyttää.)

Ja sitten siellä kotipuolessa oli viimein niin ikävää, että kiitin, kun pääsin pois.

TOISET

Miten niin?

PUOSU

Siellä oli kaikki toisiaan vastaan riitelemässä; puolueiksi niitä sanottiin.

MIKKONEN

Niin siellä olikin.

PUOSU

Ensiksi oli rikkaat ja köyhät vastakkain, sitten vetivät herrat ja talonpojat tukkanuottaa — sitten oli herrat herroja vastaan ja talonpojat talonpoikia vastaan.

MIKKONEN

Ja vielä köyhät köyhiä vastaan.

PUOSU

Aivan niin. No sitten ottelivat jumaliset ja jumalattomat toistensa kanssa ja sitten jumaliset jumalisten kanssa; vielä jumalattomat riitelivät kunniasta, kuka heistä oli jumalattomin.

SOINI

No siinä kai puosu oli kaikista paras.

(Huom.! Soini on jatkanut pesemistään ja pannut vaatteita kuivamaan; joku toinen voi ommella vaatteita tai laittaa kenkiään y.m.)

PUOSU

Eikö hiidessä! Minä olin lapsi jumalattomuudessa niiden rinnalla, aivan kakara.

MUUT

So, so, eihän toki.

PUOSU

No silmäänikin, aivan kuin vasta syntynyt vasikka. Eivät muuten tahtoneet antaa ruokaa eikä juomaa, ennenkuin kuulivat, mihin karsinaan minä oikein kuuluin.

MIKKONEN

No mihin leiriin puosu luettiin?

PUOSU

Minä kun olin vanha palokuntalainen ja olin lukenut niiden äänenkannattajaa, ilmoitin itseni »palotorvelaiseksi», ja kun kukaan ei viitsinyt olla vihassa tulipalon sammuttajalle sain minä ruokaa ja asunnon.

KINNARI

Olitko sinä sitten vihassa toisille puolueille?

PUOSU

En minä ehtinyt erikoisemmin kehenkään suuttua, muuten vain tuntui joutavalta; sitäpaitsi siellä oli aina joka puolueessa joku oikea ihminen ja minä seurustelin niiden kanssa.

KINNARI

Entä tyttö-ihmiset?

PUOSU

Komealla miehellä, kuten minullakin, on aina menestys tyttöjen joukossa puolueisiin katsomatta.

MATTI

Puolueet ovat politiikkaa.

PUOSU

Mitä politiikka on?

MATTI

Piru hänet tiesi.

KINNARI

Eikö se ole samaa kuin poliklinikka?

PUOSU

Ei sinnepäinkään. Politiikka on (tekee liikkeitä käsillään)… politiikka on sellaista hienoa, hyvin hienoa…

MIKKONEN

Näkeekö sitä?

PUOSU (Jatkaa.)

Hienoa vikuleeraamista ja temppuilemista. Senhän ymmärtää jo sanastakin »politiikka».

ARVI

Hyvä minun oli olla kotona. En välittänyt politiikasta enkä muusta senlaisesta. Kun nytkin pääsisin vain kotini saunaan kylpemään juhannus-aatoksi, niin olisi ihanaa.

SOINI

Ei mutta ajatelkaahan, pojat, lämmin sauna, uudet vihdat, tyyni ilta ja käki kukkumassa metsässä lahden takana.

KINNARI

Ja morsian vielä siellä lahden takana.

SOINI

Vaikkapa morsiankin.

ARVI

Ja sitten kun ei tule yötä, ihana hämäryys vain leppoisasti maan yli kääriytyy! Sinne minun nytkin mieli tekee.

PUOSU

Oikein! Kyllä minunkin sydämeni syrjässä on lokero kotipuolen tavaroita varten, mutta harvoin minä sitä kellekään näyttelen. Ja sittenpähän nähdään, kun sinne päästään. Nyt me lauletaan ja rallatetaan. Pojat, nyt saa kukin laulaa mielilaulunsa. Arvi kai laulaa kotipuolesta, minä iloisesta meripojasta — ja se iloinen poika olen minä itse. Soini pitää tytöstään — laulakoon siitä, ja jos on muilla vielä jotakin, niin kiekukoot. Meillä on hyvää aikaa kuunnella. Arvi alkakoon.

ARVI

Minä laulan vaikka kehtolaulun sieltä »kotipuolelta», kun vaan viitsitte kuunnella.

TOISET

Kyllä, kyllä kuunnellaan.

Laulu n:o 6.

ARVI

    Äiti se laulaapi lapselleen
    tuvassa tummaisessa.
    Kehto se heiluupi hiljalleen
    illan hämärtyessä.
    Pium paum pikkusta poikaani nukkumaan,
    pium paum
    kerran joudut sä maailmaa kulkemaan.

    Ehkäpä joudut sä kulkemaan
    aaltoja vaahtopäitä.
    Äitisi joutuvi suremaan
    armaansa matkoja näitä.
    Pium paum pikkusta poikaani nukkumaan,
    Pium paum
    vielä sinua joudu en suremaan.

    Muistatko äitisi laulua
    kun olet maailmalla?
    Lapseni armas ja ainoa
    kantama syömmeni alla.
    Pium paum pikkusta poikaani nukkumaan;
    pium paum
    linnut jo lehdossa heräsivät laulamaan.

(Laulun perästä äänettömyys, joku huokaisee.)

PUOSU (Pyyhkäisee silmänurkkaansa.)

Niin, kiitoksia Arvi, kiitoksia! Kyllähän sinä laulaa osaat, vaikka olihan se vähän liian melankoliikkista näin merimiehille.

SOINI

Hyvähän on, että muistaa, mistä on kotoisin.

PUOSU

Aivan niin! Sanovat usein, että merimiehet tulevat siellä ulkomailla liian kosmopoliiseiksi.

MATTI

Niin. Kyllähän siellä kotona taitaa olla paras lepopaikka, kun täältä pois joutaa.

PUOSU

No se sikseen! Otetaanpas nyt esille iloisempi puoli. Ei minua haluta kauan olla saman näköinen kuin laupias samaritaani Jerusalemin kirkon seinässä. Kenen vuoro laulaa?

TOISET

Kinnarin! Soinin!

SOINI

En minä viitsi. Minulta saattaisi tulla vielä lisää sitä Arvin nuottia.
Laulakoon Puosu tai Kinnari.

KINNARI

Antakaahan ajatus-aikaa. — Tuota, kun nuo laivalaulut on täällä jo niin peräti laulettuja, niin lauletaan jotakin muuta, vaikka rautatielaulu. Kukin saa huutaa oman ratansa asemia.

MIKKONEN

Kuka hullu nyt rautateistä laulaisi? Äläs kelpokalusta.

KINNARI

No kulkuneuvo se on sekin, vaikka huono.

MIKKONEN

Eikä niiden tarvitse tietää, missä on itä, missä länsi; rautoja myöten vain jyristetään.

KINNARI

Oli miten oli, minun on laulun vuoro ja nyt lauletaan rautateistä; kukin laulakoon oman ratansa asemia, niin kuullaan mistä ovat kotoisin.

PUOSU

Oikein ja silloin on laulu valmis. Minulla on raahen rata — —

Kuoro n:o 7.

PUOSU

Lappi, Toppi, Relletti, Pattijoki, Raahe.

JOKU TOINEN

    Kauvatsa, Nakkila, Haistila, Friitala, Pjöörnepork.
    — Mikkelspiltom, Porlom, Eskilom, Kuggom, Loviisa stad. —
    Udelnaja, Lanskaja, Shuvalova, Pargala, Petrograd.

(Laulun perästä naurua ja puheen sorinaa.)

NAPPULA (Tulee, kuiskaten jotakin Puosulle.)

PUOSU

Mehän olemme kokonaan unohtaneet kokin. Hänenhän pitää laulaa, miten puuro pohjaan palaa, miten lipeäkala saadaan kivikovaksi ja läski palaneeksi.

TOISET

Aivan niin.

MIKKONEN

Kokki on kyllä laulumies. Kutsutaanpas tänne.

PUOSU

Käy kutsumassa, Nappula.

(Nappula menee.)

KINNARI

Kokki onkin melko mestari laulamaan; kun sattuu, niin hän on paras koko laivassa.

PUOSU

Ihan varmaan.

KOKKI (Tulee Nappulan seurassa hyvästi hutikassa.)

Päivää pojat! Hik, hik.

KINNARI

Mikäs kokkia vaivaa?

SOINI

Kunhan ei vain liene hutikassa?

KOKKI

Itse olet humalassa, senkin pihik, pikihousu! Minä en ole koskaan nauttinut, hik, mitään karvasta.

PUOSU

Kunhan ei vain olisi päässyt minun viskypullolleni, kun en arvannut sitä kätkeä?

KOKKI

Suusi kiinni, mokoma puoshaka, tai annan leukaasi, hik-hik! Kaikki ne tässä suutaan hikruukaavatkin.

TOISET (Nauravat ja rähisevät.)

KOKKI

Naurakaa nyt, hik, jos haluttaa. (Ottaa Arvia kaulasta, ja puhuu hänen korvaansa muka hiljaa, vaikka se kuuluu hyvin.) Sinä olet ainoa oikea mies koko laivassa, kaikki muut ovat, hik, roistoja. — Minä söin rusinasoppaa ja se teki niin mukavan elämän hik! (Nauraa.)

KINNARI

Voi riivatun raapattu, nyt meni minulta punta! (Puosulle.) Miten sinä sait sen juotetuksi?

PUOSU

Kokki on kai saanut sitä makeata viinaa. Vie, Arvi, kokki nukkumaan ja tule pian takaisin.

KOKKI

Älä komenteeraa, senkin rankkitynnyri, minä menen itse, kun haluan.
Hik, hyvästi pojat! Hik hik!

KAIKKI (Nauravat ja huutavat kokille hyvästiä. Puosu ja Kinnari lyövät kättä.)

PUOSU

Ja vetosumma nautitaan yhdessä koko sakki, kun kotikaupunkiin päästään.

KINNARI

Oli, meni! Kenenkä vuoro nyt on laulaa —

PUOSU

Taitaa olla Soinin.

SOINI

Puosun.

TOISET

Oikein. Puosun, Puosun! Puosu laulaa »Iloisen meripojan».

PUOSU

No eihän teistä mihin pääse.

Laulu n:o 8.

Mä meripojast' iloisesta laulun tein, hän paljon kulki meriä hei heijuvei. Hän Jaappanissa tyttösiä rakasti, ja Kiinan hilsut tarkallensa katasti.

    Häll’ oma hilsu kuitenkin on Suomessa,
    hän sille silkin osti Singaporesta,
    mutta kauanpa hän sitä saanut pitää ei,
    kun Kons-pa-tanttinoopelissa Fatima sen vei.

    Hän uuden lahjan sitten osti Turkissa,
    sen aikoi vasta Suomess’ ottaa kirstusta.
    Mutta tuskinpa hän Napolihin pääsi kai,
    niin Signorina Marita sen hältä sai.

    No Napolista koralleja uudelleen
    hän osti viedäksensä Suomen Ainolle,
    mutta Lissaboniss’ hältä helmet katosi,
    kun Donna Petronellan kanssa halasi.

    Nyt meripoika viimein suuttui kovasti,
    ja päätti lahjat ostaa vasta Englanniss’,
    mutta rahat hältä Lily otti silloin juur’,
    kun meripoika tälle sanoi I lowe you. [Ai löv juu.]

    Hän Kööpenhaminassa jäikin puurihin
    ja päätti rauhass’ antaa olla mampsellin,
    kun »lille danske pige» vinkkas hälle näin:
    »Kom du kjäre dejlig dreng» nyt tännepäin.

No liiat rahat Tivolissa meni kai, mutta meripoika hätäillyt ei, vielä vai, hän Helsingissä silkin ostaa kaappasi, ja sanoi: Rakas kulta, tää on Jaappanist’.

(Puosu tekee tanssiliikkeitä joka värssyn jälkisoiton aikana osoitellen muka eri maiden naisten tanssia. Laulun perästä nostavat puosua.)

Eläköön puosu! Eläköön, eläköön!

PUOSU

Kiitoksia, kiitoksia! Ei tarvitse nostaa. Sehän on työntekemistä ja nythän joutiloidaan.

MATTI

Puosu se sentään on paras laulaja koko joukosta tässä laivassa.

KINNARI

Ja hänellä on asioita mistä laulaa. Se on ollut vähän paikassaan ja aina tiukasti remmissä.

MIKKONEN

Ja aina hyvä menestys naisväen keskuudessa.

SOINI

Mistäpä sen niin varmaan tietää?

MIKKONEN

No kuulithan sen laulustakin.

PUOSU

Vai ei Soini usko? Hänellä kun on morsian Suomessa, niin muka ylpeilee sillä. Mutta minullapa on hilsut joka paikassa.

SOINI

Suomessakin?

PUOSU

Suomessa hankin minä hilsun ensi päivänä ja komean hankinkin. Eihän tuo lie miehestä entinen vetovoima niin haihtunut, ettei saa kun hommaa! Ennen aikaan niitä juoksi jäljessäni niin, että piti rumimpia kiviä paiskelemalla pitää ulompana. Niitä oli laumoittain minun vanavedessäni.

KINNARI

Tahtoisin minäkin hiukan epäillä puosun tyttöonnea.

PUOSU

Sinullako muka olisi parempi? Ehkä vieläkin tahtoisit lyödä vetoa ja hävitä punnan?

KINNARI

Miksi ei, kyllä minä siinä asiassa aina sinulle piisaan.

MATTI

Ja minä!

ARVI

Ja minä!

PUOSU (Matkien Arvia.)

Ja minä! Että aukaisitkin nokkasi! Kaikki tässä nyt minut laudoilta löisivät, yksin kakaratkin.

KINNARI

Lyödään veto.

PUOSU

Lyödään vain.

MIKKONEN

Millä tavalla?

PUOSU

No se voittaa, jolla on ensiksi morsian, kun maihin päästään.

MUUT

Suostutaan.

PUOSU

Soini pois vedosta, kun sillä on jo hemesti Suomessa. Keitä yhtyy vetoon?

KINNARI, MIKKONEN, MATTI, ARVI ja joku statisteista.

Minä!

PUOSU

Entä Jaakopsonni!

JAAKOPSONNI

Eipä minua tarvita siinä hommassa.

MIKKONEN

Miksi ei. Kyllähän sinä jonkun ikälopun vielä saat.

JAAKOPSONNI

Minä sain jo ennen vanhaan tarpeekseni naisväestä.

PUOSU

Oletko ollut naimisissa?

JAAKOPSONNI

Olin minä kerran kolme päivää.

(Naurua.)

PUOSU

Aivanko oikein vihittynä ja kuulutettuna?

JAAKOPSONNI

Aivan oikein naimisissa.

KINNARI

No miten sinä niin vähästä kylläännyit?

JAAKOPSONNI

Päivässäkin olisi ollut tarpeeksi… Se sattui semmoinen lohikäärme — minä karkasin yöllä ja pääsin kalaveneessä Ruotsin puolelle.

(Naurua.)

PUOSU

Jaakopsonni jääköön pois, koska hän on niin säikytetty. Mikä on vetosumma?

KINNARI

Kestit koko joukolle, kun asia on lukossa.

PUOSU

Olkoon. Se, joka ei saa morsianta jo toisena päivänä maihin päästyämme, maksaa kestit.

TOISET

Aivan niin.

KINNARI

Ei, mutta minä jo innostun. Tässä täytyy vähitellen ruveta ryysyjään korjailemaan ja koristuksiaan katselemaan, että voisi näyttäytyä kaikessa komeudessaan kotipuolen tyttöihmisille. Puosunkin täytyy ajaa partansa, että pääsee ihmisten kirjoihin.

PUOSU

Ehei pojat! Parrastahan ne tytöt vasta pitävätkin. — Kunhan vain pukeudun oikein juhlavaatteisiini, niin siitä saavat olla kitukasvuiset loitolla.

KINNARI

Älä kehu, lopussa kiitos seisoo.

SOINI

On siinä kaksikin kaunista.

PUOSU

Sitten vielä yksi asia: Muistattehan tuon pulskan merimieslaulun, jonka opimme Newyorkissa ja johon sitten värkättiin suomalaisia sanoja?

TOISET

Kyllä, tottahan nyt y.m.

PUOSU

Harjoitetaanpa se oikein hyväksi, että saadaan vetää pulska engelskalainen merimieslaulu, jos sattuu vieraita tulemaan laivaan siellä kotona.

MIKKONEN

Veisataan vain.

PUOSU

Sadehatut joka miehen päähän, ja hihat ylös. Kyllä minä tiedän, miten teatterissa tehdään. Nappula mukaan. Ja nyt pojat! Repäistäänpäs oikein hurskaasti, että peräänkin kuullaan komea laulu.

Kuoro n:o 9.

    Kun ankkurit ylös hissattiin, niin peli se äänen antoi.
    Muiston ne pojat kullastansa kotimaasta kantoi.
    Toisto: Siis hurratkaamme vain, sillä se on tapamme ain’,
    vaivoja me nähdä saamm’, jotka seilaamme ulkomailla.
    Blow boys, blow, to California,
    there is plenty of gold,
    so I've been told,
    in the banks of Sacramento.

[Bloo bois, bloo, tu Kalifoornja, thäär is plenti ov gold, soo aiv biin told, in the bänks ov Sakramento.]

Ja ne tytöt, jotka Suomessa olivat ystävämme, ne pian meidät unhoitit, olit pettäjämme. Toisto: Mutta hurratkaamme vain, j.n.e.

    Eikä ne meitä muistakaan kun päivää viisi kuusi;
    sitten on heillä ilo taas ja ystäväkin uusi.
    Toisto: Mutta hurratkaamme vain, j.n.e.

    Kun nämä lasit on maistettu, niin toimi tulee uusi.
    Kova oli seelein komento, kun puuriin tuli »luusi».
    Toisto: Siis hurratkaamme vain, j.n.e.

(Puosu voi tanssia toiston aikana yksin ja jäädä kauniiseen tanssi-asentoon esiripun laskiessa; Miehet ovat vetävinään köyttä tahdissa.)

Esirippu.

TOINEN NÄYTÖS

(Laiva on laiturissa, näyttämö sama kuin edellinen, ainoastaan tausta toinen. Kauempaa ehkä näkyy kirkontorni, harvametsäinen kukkula; vasemmalla on kulisseissa satamakatos, jonka katto on näkyvissä; vasemmalla laivan laidassa on avonainen luukku, josta näkyy laivaan pistetyn lautakäytävän pää. Edellisessä näytöksessä näkyvä purje on poissa; sen takaa näkyy ehkä nyt ruorirattaan yläreunaa. On pyhäpäivä, etäältä kuuluu kirkonkellon ääntä. Miehet ovat juhlatamineissa.)

Kuoro n:o 1.

Juhlan rauha yli maiden saa, kaukaa hiljaa kellot kumajaa.

Helkkyy, välkkyy helo auringon, muistot vanhat mielessä nyt on.

(Laulun jälkeen.)

KINNARI

Ja nyt kaupunkiin! Tämän pojan pitäisi kelvata.

MATTI

Entä tämän?

KINNARI

Sinä kelpaat, sanoi piru rokonarpiselle.

PUOSU

Mutta katsokaas minuakin! Näytänkö minä enää miltään pikihousulta, jukoklavita? Minä käyn kapteenista milloin tahansa.

MIKKONEN

Pitääkö nytkin vahdin olla laivassa, päiväseen aikaan, kun ukko itsekin vielä on täällä? Eihän hänen kotinsakaan ole tässä kaupungissa.

PUOSU

Minä käyn kapteenilta kysymässä, kuka vahtiin jää.

(Menee.)

MATTI

Hänelle käy ohraisesti, jonka vahtiin on jäätävä.

KOKKI

Miten niin?

MATTI

No kun hän ei pääse morsianta itselleen katsomaan ja toiset saavat sillä aikaa vapaasti häärätä.

KINNARI

Kyllähän se on niinkuin vedon hävinnyt, jonka on laivaan jäätävä. Mikä siinä auttaa.

MATTI

Voisihan hän vuorostaan lähteä yöksi taipaleelle.

KINNARI

Nyt on jo toinen päivä maissa ja toisena päivänä oli määrä hilsun olla niillä, jotka vetoon rupesivat. Kyllä se siippana siis on viimeistään tänään saatava.

MATTI

Niinpä taitaa ja eihän se ole toisten syy, jos jonkun on vahtiin jäätävä, — ukkohan sen määrää — kunhan vain ei sattuisi minun kohdalleni.

KINNARI

Eikä minun.

ARVI

Eikä minun.

PUOSU (Palaa.)

Ukko sanoi, että jungmannin on jäätävä vahtiin. Siis Arvin.

ARVI (Hämmästyen.)

Minunko?

PUOSU

Sinun juuri. Minkä minä sille mahdan.

ARVI

No nyt se myrkyn lykkäsi.

PUOSU

Sinun vuorosi tulee toisella kertaa.

ARVI

Entä veto?

PUOSU

Sen maksavat ne, jotka häviävät.

TOISET

Aivan niin.

ARVI

Mutta kun minä en saa olla edes mukana yrittämässä.

PUOSU

Kiipeä maston nokkaan ja huuda joka ilmansuunnalle, että tuokaa morsian minulle.

TOISET (Nauravat.)

Se on hyvä neuvo. Hyvästi, morjensta vain!

PUOSU

Seis pojat! Koettakaa olla tuossa puolen päivän tienoissa laivassa, sillä silloin minä olen täällä. Silloin aloitetaan ne yhteiset kestit — ja juodaan minun kihlajaisiani.

KINNARI

Joko niin pian?

MIKKONEN

No on ne muillakin kihlajaiset silloin, kun puosullakin.

PUOSU

No mitä siinä enää leukailette. Marssikaa morsianta hakemaan.

TOISET

Oikein! Kiireesti hakemaan! Hyvästi.

(Menevät.)

ARVI (Huutaa jälkeen.)

Onnea matkalle!

KOKKI

Ja oikein suuri eukko puosun kynkkään.

ARVI

Kummallekin puolelle!

KOKKI

Jos puosu toisi minullekin sieltä hemestin, kun hällä on niin hyvä saalis.

ÄÄNI (Takaa huutaen.)

Mitä se kokki akalla, kun itse osaa keittää!

KOKKI (Arville.)

Kyllä minun tekisi mieleni sotkea jotakin nuuskaa puosun keitoksiin sen konjakkivellin edestä. Oikeinko todella aiotte saada morsiamen itsellenne, joka mies?

ARVI

Kai puoleksi todella, puoleksi leikillä — tietysti. Miehet luulevat syntyvän siitä jotakin hauskaa. Mutta joka tapauksessa veto on maksettava ja eikö tuo minun osakseni jääne, sillä kai ne toiset tuovat naisväkeä tänne laivaan — jollei muuten niin kurillaan. Turkanen sentään.

KOKKI

No rupeaisitko sinä sitten kurillasi heilaa ottamaan, kenen vastaan tulevan vain mukaasi saisit?

ARVI

Eipä taitaisi olla luontoa.

KOKKI

Niin minäkin luulen, ja jos häviätkin, niin juotetaan niille jotakin kuraa. Kyllä minä koetan keksiä. Menen kaupunkiin tarkastelemaan niiden vehkeitä; kyllä siellä nyt lystiä pidetään, se on varma.

NAPPULA (Tulee.)

ARVI

No eikö Nappula mene maihin?

NAPPULA

Perämies käski minun pysyä laivassa.

KOKKI

No, kuori sitten perunat sillä aikaa kuin minä käväisen kaupungilla.

(Menee.)

ARVI

Olisitko vähän kannella, kun minä pistäyn kojussa.

(Nappula nyökäyttää päätään.)

    (Arvi menee. Pitempi väliaika. Kellot soivat taas.
    Nappula katsoo haaveillen kaukaisuuteen ja huokaa.)

Laulu n:o 2.

NAPPULA

Orpopoika onnetonna, isätönnä, äiditönnä, yksin kurja kulkemassa, vaivainen vaeltamassa, itseksensä ilman alla, tiellä tuntemattomalla. Ikävä on istuskella ikävämpi astuskella, armopaloja anellen, vaivojansa vaikerrellen. Ei ole tuttuja tuvissa, kavereita kartanoissa.

Kunhan minä kasvan isoksi, rupean kapteeniksi, tai perämieheksi ja menen mihin tahdon. Ja minä seilaan vain isoilla vesillä kesämaissa, löydän jonkun aarteen ja rikastun, ja sitten minä en syö papuja ja läskiä kuin kerran kuukaudessa. Ja aina pitää olla pannukakkua, ihan joka syöntikerta. Ja sitten kun minä tulen rikkaana kapteenina kotipuoleen käymään, haen sisareni, olkoon missä asti tahansa, ja annan hänelle oikein komean silkin ja vaatteet ja rintaneulan, ja kengät ja hyvää ruokaa sekä nisu-ankkastukkia niin paljon kuin haluttaa syödä. Ja sitten puhumme äitivainajasta ja sitten minä vien sen laivallani pois — tai ostan itselleni ison talon ja asumme siinä. Annan laivan seilata rahtia ja otan Arvin kapteeniksi. Sitten minä kasvatan itselleni ison mahakölläkkeen ja ostan oikein komeat kultaiset kellonperät mahan päälle kiiltelemään. Ja sitten minä kävelen näin kädet taskuissa ja komentelen muita. Mutta en minä sentään lyö enkä mukiloi ketään, sanalla vain komennan. Rouvaa en minä viitsi ottaa, kun on sisar emäntänä, sillä hänelle pitäisi kuitenkin aina ostaa höyheniä ja ooterkolonkia ja passuuttaa piioilla. Niin minä teen, kunhan kasvan, ja pian minä kasvankin.