Laulu n:o 3.
Oli kerran kokkipoika laivalla, heli veppeli veli veli vei. Tämän viran sai hän suurella vaivalla, suta sumfati riti rati rei.
Hällä reikä oli kummassakin hihassa,
heli veppeli veli veli vei.
Ja silmät oli paksussa liassa,
suta sumfati riti rati rei.
Tyyry meillä ei ollut ihana,
heli veppeli veli veli vei.
Ja puosu oli äkäinen ja lihava,
suta sumfati riti rati rei.
Ja sitten kun me päästihin Afrikkaan,
heli veppeli veli veli vei.
Niin miehet meni maalle vettä hakemaan,
suta sumfati riti rati rei.
Mutta siellä kävi miehistölle hullusti,
heli veppeli veli veli vei.
He joutuivat pakanoitten ruoaksi,
suta sumfati riti rati rei.
Ensiksi he paistoivat kapteenin,
heli veppeli veli veli vei.
Ja puosusta söivät yksin saappaatkin,
suta sumfati riti rati rei.
Eipä tyyry se enää karjunut,
heli veppeli veli veli vei.
Eikä puosu myös enää laulanut,
suta sumfati riti rati rei.
Kokkipoika yksin oli laivalla,
heli veppeli veli veli vei.
Ja läksipä hän tekemähän taivalta,
suta sumfati riti rati rei.
Ja Afrikasta Helsinkiin hän lasketti,
heli veppeli veli veli vei.
Siellä silmänsä hän pesi juuri visusti;
suta sumfati riti rati rei.
Hän isännälle sanoi: Täss’ on laivasi,
heli veppeli veli veli vei.
Matkallapa minusta tul' kapteeni,
suta sumfati riti rati rei.
Ja kauppaneuvos työnsi hälle tyttären, heli veppeli veli veli vei. Sanoi: Ota siitä akka sekä laulele, suta sumfati riti rati rei.
ARVI (Tulee.)
No nyt pääset minun puolestani vaikka perunoitasi kuorimaan.
NAPPULA
Lieneekö noilla niin kiirettä; enkä minä rupea perunoita iankaikkisesti kuorimaan. Kun päästään Englantiin takaisin, niin minä karkaan.
ARVI
Mitä se sitten auttaa? Työtä sielläkin täytyy tehdä.
NAPPULA
Mutta ei laivapoikana. Ensin minä otan hyyryn jungmannina, sitten letmatruusina, sitten matruusina ja sitten puosuna ja neljän vuoden perästä minä olen jo perämies ja sitten luen minä hetimiten kapteeniksi.
ARVI (Naurahtaa.)
Soo, vai niin kiireesti?
NAPPULA
Mitä se viivyttelemällä paranee — että joutuisin pian hakemaan sisartani täältä pois.
ARVI
Missä sisaresi on?
NAPPULA
En minä oikein tiedä. Meiltä kuoli isä ja äiti, minä pääsin merille ja sisareni jäi sinne saaristoon hyväin ihmisten armoille. Eikö lie jossakin palveluksessa. Missäpä muuallakaan.
ARVI
Etkö pääse häntä katsomaan purkamisaikana?
NAPPULA
Milläpä varoilla minä tässä?
ARVI
Kyllä minä sen verran saatan antaa, että kotisaaristossasi käyt.
NAPPULA
Eikä minulla ole tuliaisiakaan tällä kertaa — ei, minä menen sinne vasta rikkaana miehenä — sitten vasta.
ARVI
Kunpahan rikastuisit pian.
NAPPULA
Kyllä rikastun. Siellä kotipuolessa oli mies, joka sanoi, että ihminen pääsee miksi vain haluaa, kun tiukasti tahtoo.
ARVI
Niinkö?
NAPPULA
Niin ja minä yritän, minä poika.
ARVI
Oikeinpa sietäisi ruveta minunkin yrittämään.
NAPPULA
Yritetään yhdessä. Kun minulla on laiva, pääset sinä kapteeniksi.
Se on varma.
ARVI (Naurahtaa.)
Kiitoksia vain luvasta.
NAPPULA
Ei kestä, — pitäisiköhän minun mennä niitä perunoita kuorimaan?
ARVI
Parasta taitaa olla, koska et vielä ole varsin kapteeni.
NAPPULA
Mutta kyllä minusta kerran se tulee, pane vain mieleesi, Arvi.
(Menee.)
ARVI (Yksin.)
Nappula-raukka! Tuleeko meistä kummastakaan kapteenia milloinkaan! Eipä siltä, ihmisiähän ne ovat kapteenitkin. (Väliaika. Katselee ympärilleen.) Kyllä näyttää kummalta täällä, kun on kuukausia nähnyt vain merta ja yhä merta. Täällä on joka paikassa niin viheriää, tuuli niin kovin heikko ja leppoinen, (nojaa laivan laitaan) ja täällä tuntuu sellainen kaipuu mielessä — enemmän, paljon enemmän vielä kuin merellä.
Laulu n:o 4.
Kun saavun kotirantaan, niin mieleen kaiho saa, ja aallon lyönti santaan on täällä kummempaa.
Tään’ toivon, vaan en tiedä, mä mitä toivoisin, oi, lauha tuuli, viedä pois saisit kaihoni.
Kylläpä minä nyt oikein taivastelenkin. Olisi nyt Mikkonen tai puosu tässä, niin kyllä kuulisin kunniani. — No, ne pojat ovat kosintamatkalla. (Naurahtaa.) Kyllä siellä puosu on nyt kovassa hommassa: olisi häntä hauska nähdä, mutta mihinkä täältä menet. Taitaisi olla paras tehdä puosun neuvoma temppu ja mennä mastoon huutamaan morsianta, että saisi jotakin seuraa. Mutta koko satama ja metsä tuolla näyttävät aivan autioilta, ettei saattaisi huutokaan auttaa — mitä se on? (Vienoa laulua kuuluu.) Laulua se on… joku nainen. — Nyt se tulee likemmäksi. (Laulu kuuluu selvään.) Sepä on kaunista.
(Arvi seisoo kuin lumottuna kuunnellen.)
Laulu n:o 5.
Duetto. KERTTU ja ARVI.
KERTTU (Laulaa ulkopuolella.)
Aamu se kaunis on, kaunis on lehto. Linnuilla oksill’ on keinuva kehto. Laulavat vain riemuissaan, minä tyttö käyskelen yksinäin.
ARVI
Älä, älä käyskele yksinäsi tyttö. Lauluani kuuntele sydämien syttö. Astele näin tänne päin, minä poika myös olen yksinäin.
KERTTU
Tuskinpa uskallan sinne mä tulla.
ARVI
Kovin olis tärkeitä asioita mulla.
KERTTU
Laulelen vain kauempaa.
ARVI
Kaksin olis sentään kauniimpaa.
KERTTU
Jospa sitten tulisin?
ARVI
Tule tule tänne!
KERTTU
Tahi jos mä menisin?
ARVI
Ethän toki menne. Tule, tule pois, hauskempi ois.
MOLEMMAT
Jospa kaksi yksinäistä tavata vois.
(Molemmat hämillään, pitkä äänettömyys.)
KERTTU
Hyvänen aika! Minä luulin, että täällä oli joku tuttu, joka kurillaan vastasi. Siksi minä ihan uhalla lauloin. — En minä oudolle olisi piloillanikaan.
ARVI
Sehän oli kaunista. Kuuntelisin vieläkin.
KERTTU
En minä nyt enää kehtaa, en mitenkään. Ilmankin jo hävettää. Oletteko yksin täällä?
ARVI
Yksin miehistöstä.
KERTTU
Eikö ole ikävä yksin?
ARVI
Oli minulla äsken.
KERTTU
Eikö nyt?
ARVI
Ei.
KERTTU
No miten se ikävä niin äkkiä haihtui?
ARVI
Kun neiti tuli.
KERTTU
Entäpä jos minä olisinkin oikein ikävä?
ARVI
Neiti on —
KERTTU
Mitä?
ARVI
Neiti on — kau — tuota hauskin ihminen, mitä olen tavannut.
KERTTU (Nauraa.)
Mutta minä menen pois.
ARVI
Voi, älkää menkö.
KERTTU
Jopa te nyt jotakin, — mutta olihan minulla asiaakin. Kuulustelen pientä veljeäni, joka läksi merelle laivapoikana pari vuotta sitten. Onko teillä laivapoikaa?
ARVI
Onhan meillä.
KERTTU
Minkä niminen?
ARVI
Nappulaksi häntä sanotaan.
KERTTU
Ei hän sitten ole sama. Veljeni nimi on Erik Translaatus Kesänen.
ARVI
Onko neidin nimi myös Kesänen?
KERTTU
On, Kerttu Kesänen.
ARVI (Itsekseen.)
Nimi on myös kaunis.
KERTTU
Mitä sanoitte?
ARVI
Ilman minä vain. — Ettekö tiedä sen laivan nimeä, missä veljenne on?
KERTTU
Hän kuuluu muuttaneen toiseen suomalaiseen laivaan, kun entinen oli tehnyt haaksirikon, ja sen laivan nimeä en tiedä. — Onko hauskaa olla merellä?
ARVI
On. Se on välistä niin ihanaa, vaikka on minulla joskus ollut kotipuoleen ikävä.
KERTTU
Merimiehet ovat niin reippaita.
ARVI
Pitääkö neiti reippaista miehistä?
KERTTU
Kyllä, en minä niin paljon nahjuksista välitä.
ARVI (Rykäisee ja koettaa reipastua.)
Onko neiti kaupunkilainen?
KERTTU
Maalta minä olen, saaristosta. Olen palveluksessa täällä kahvilassa, vaikka kyllä se emäntä pitää minua kuin omaa lastaan.
ARVI
Saaristolainen minäkin olen — vaikka kylläkin mantereen puolelta.
Rannikolla kuitenkin on kotini.
KERTTU
Sepä nyt on tietty. Mistä ne merimiehet muualtakaan. Mutta nyt minun täytyy varmaankin lähteä, sillä toverini kahvilassa voivat kaivata.
ARVI
Voi, älkää menkö. Jään taas yksin ikävään.
KERTTU
Mitä se aikamies ikävöi?
ARVI
Kultaa.
KERTTU
Onko teillä sellainen?
ARVI
Ei ole. Siltipä minä ikävöinkin sellaista. Laulakaa edes vähän minulle.
KERTTU
Laulatteko te sitten minulle?
ARVI
No minä laulan, jos vain jäätte.
Laulu n:o 6. Duetto.
ARVI
Tule tule tumma tyttö meripojan laivaan, veisit sillä rinnastani kaiken tuskan, vaivan.
KERTTU
Laineen lailla liikkuva on meripojan mieli. Ja rakkaus on kiikkuva, sen ensi laine viepi.
ARVI
Maalaispojan lempi on kovin matalaista. Merimiehen rakkaus on tulen palavaista.
KERTTU
Jos lie täällä polttavata, ei se kauan kestä. Ulkomailla uusimasta mikään heit’ ei estä.
ARVI
En mä tyttöin lempeä täällä olis’ vailla, jos mull’ yhtään hilsua ois ollut ulkomailla.
MOLEMMAT
On se olo surkea, kun ei tule kulta. Kullatonna kulkea voi hengen viedä multa.
ARVI (Pitää kädestä Kerttua, joka yrittää mennä.)
Älkää menkö vielä, älkää menkö. Minulla on paljon sanomista teille.
KERTTU
Paljonko? Tehän olette niin vähäpuheinen, että paljoon sanomiseen voi mennä kovin pitkä aika.
ARVI (Itsekseen.)
Nyt päin tuuleen, kävi miten kävi. (Ääneen.) Kuulkaahan minua kuitenkin, ennenkuin menette.
KERTTU
Jos tuota sitten.
ARVI
Minulla ei ole ollut milloinkaan ystävää — meinaan tyttöä — minä kaipaan ja odotan sellaista kuin päivän nousua. Te tulitte laivaan, te olitte kaunis, juuri semmoista kuin te olen minä odottanut ja ikävöinyt. Tahdon teidät omakseni, sillä muuten ei minulla ole ilon päivää tässä maailmassa.
KERTTU
Entä jos meripoika pettää?
ARVI
Pettää? Petänkö minä?
KERTTU (Hiljaa.)
Ette. Mutta ettehän te tunne tai tiedä minusta mitään. Näette minut ensi kerran.
ARVI
Ensi silmäyksessäkin jo oli liikaa ja minä en voi enempi rakastaa kuin nyt, vaikka seurustelisin kanssanne sata vuotta.
KERTTU (Ilveillen.)
Ettehän te näemmä olekaan harvapuheinen.
ARVI
Kyllä minä taidan olla, mutta minun on pakko nyt puhua. Sanokaa, mitä minusta ajattelette, sanokaa jotakin.
KERTTU
Kyllähän minä hieman teistä pidän…
ARVI
Niinkö, niinkö? Siinä on jo liikaa — kun minä uskaltaisin?
KERTTU
Mitä?
ARVI
Syleillä teitä — Kerttu.
KERTTU
Tottahan nyt noin iso mies uskaltaa.
ARVI (Syleilee arasti.)
Kerttu, minulla on kihlat, minulla on kihlat, siitä näet, että olen odottanut. Minä tuon ne, minä tuon ne heti.
KERTTU
Ei nyt, ei nyt! Minun täytyy mennä.
ARVI
Milloin tulet takaisin?
KERTTU
Niin pian kuin tahdot.
ARVI
Lupaatko tulla tällä tunnilla…
KERTTU
Lupaan, lupaan. Minä menen.
ARVI
Oletko minun?
KERTTU (Halaa Arvia.)
Sinun. Iäti sinun.
(Menee.)
ARVI (Katsoo hurmaantuneena Kertun jälkeen.)
Tuolla hän menee, tuolla hän menee! Kylläpä on kaunis. — Niin sen kävi. Sainpahan minäkin omani, ilmanko se siltä on tuntunut niin kauan aikaa. (Istuu painaen kädet kasvoille; väliaika). Mutta en minä olisi naista noin kauniiksi uskonut enkä rakkautta niin mukavaksi… kun se pani vielä kädet kaulaani — noin sievä tyttö — se oli ihme — olenkohan minä kihloissa… ei siitä ainakaan paljon puutu — kihlat minä annan, kun tapaamme ensikerran. Näkyyköhän sitä vielä?
(Yrittää mennä, mutta töytää puosua vastaan, joka hengästyksissään hyökkää laivaan.)
PUOSU
Ääh, mitä sinä nyt noin lennät?
ARVI
Minäkö?
PUOSU
Niin sinä, ja mikä epeli täältä laivasta tuli?
ARVI
Kuka lienee sivu mennyt. Ei täällä ole ketään käynyt.
PUOSU
Se näytti saakelin sievältä kuunarilta. Olisi pitänyt oikeastaan puhutella, mutta en ehtinyt — missä on kokki?
ARVI
Taisi mennä kaupunkiin.
PUOSU
Hitto sentään, aina se pahuus on poissa, kun sitä tarvittaisiin. Nappula hoi, Nappula! Onko Nappulakin mennyt kaupungille? Ne ovat kaikki ihan riivattuja, kun pääsevät maihin.
ARVI
Kyllä Nappula on vielä laivassa.
PUOSU
Nappulan nappula!
NAPPULA (Tulee.)
No mikä hätänä?
PUOSU
Suoriudu kaupunkiin ja hae käsiisi kokki, vaikka maan alta. Sitten on teidän yhdessä tuotava laivaan kaksi koria limunaatia ja kori olutta.
NAPPULA
Miten mi…
PUOSU
Hiljaa — sekä leivoksia kolmella markalla. Muistatkos?
NAPPULA
Mistä jeekulista minä sen kokin löydän?
PUOSU
Tämmöisestä kaupunkirähjästä kyllä löytää, ja jos et löydä, toimita asia itseksesi — tässä on rahaa. Minä panen aluksi rahat likoon mutta muut tämän kestin lopulta maksaa saavat.
ARVI
Mistä sen nyt vielä tietää?
PUOSU
Kyllä sen tietää. Minulla on jo hilsu kierroksessa. Palaan vain takaisin vähän asiaa parantelemaan, kunhan saan kestit järjestetyksi… Ja jos satun kohtaamaan vieläkin sopivamman hemestin, niin teen liitot hänen kanssaan ja heitän entisen toisille… Saamari, minullahan on vielä useammat kellonvitjat. Ne pitää käydä pistämässä roikkumaan rinnalle, sillä siten sitä aina naisväkeen paremmin vaikuttaa. (Nappulalle.) Vieläkö siinä seisot suu auki! (Nappula menee juosten.) Sitten minun on vielä ukolta kysäistävä lupa, saako täällä etukannella pitää pikku kestit.
(Menee.)
ARVI
Kunhan puosu ei vain saisi itse kestiään maksaa! (Soini tulee.)
No, hei poika!
SOINI
Sinäpä hyvällä tuulella olet.
ARVI
Minä olen niin hyvällä tuulella, että hih!
(Hypähtää ja pyörähtää.)
SOINI
Vaikka et kaupunkiinkaan päässyt.
ARVI
Se se juuri olikin hyvä, etten päässyt kaupunkiin.
SOINI
Enpä oikein hoksaa nyt.
ARVI (Katsoo ympärilleen ja puhuu sitten Soinille salaperäisesti.)
Se on nyt niin, että minulla on se.
SOINI
Sinulla on se?
ARVI
Niin.
SOINI
Mikä se?
ARVI
Semmoinen, joka on paras kaikista.
SOINI
Mitä ainetta se sitten on? Syötävää vai juotavaa?
ARVI
Etkö muista, kun siellä merellä puhuttiin tytöistä ja minä sanoin, että uskon pian saavani omani, niin nyt se on tullut.
SOINI
Tännekö se tuli?
ARVI
No tänne.
SOINI
Taisit huutaa niinkuin puosu neuvoi, sillä ei kai se muuten olisi tänne osannut?
ARVI
Ei sitä tarvinnut huutaa. Se tuli itsestään niinkuin olisi taivaasta tipahtanut.
SOINI
Mikä lienee ollut?
ARVI
Mikä lienee ollut! Kuulehan, minä annan sinulle anteeksi, kun et ole häntä nähnyt, mutta sen minä sanon, että niin kaunista ja niin mukavaa ja… ja, en minä nyt osaa sanoa muuta kuin, että sellaista ei toista löydy.
SOINI
No onneksi olkoon, kun sellainen tipahti taivaasta. Kuka hän on ja mistä?
ARVI
En minä vielä tiedä muuta kuin nimen vain, enkä muusta välitäkään. Hän tulee, hän tulee takaisin pian, sillä hän lupasi sen. Ja minä olen varma, että hän tulee. Nyt odotan vain ja laulan.
Laulu n:o 7.
Oli mitä oli sekä tuli mitä tuli, mutta kulta se olla pitää; ja ilman sitä kultaa, eipä olis’ mulla, miehellä virkaa mitään; oli mitä oli, sekä tuli mitä tuli — —
PUOSU (Tulee keskeyttäen.)
Se on oikein, Arvi, ettet ole naukumaijan poika, vaan laulat ja rallaat.
ARVI
Mitä tässä suremaankaan!
PUOSU
Oikein.
(Nappula ja kokki tulevat kantaen paria kolmea limonaatikoria.)
PUOSU
No, nytkö sieltä jo tullaan?
NAPPULA
Kokki tuli tässä likellä vastaani ja limunaatikauppa oli myös aivan satamassa.
PUOSU
Entä olutta?
KOKKI
Olutta ei saa koko kaupungista, ja tehtaan koko varasto on laskettu maahan.
PUOSU
Maahan?
KOKKI
Niin.
PUOSU
Herra hallitkoon!
KOKKI
Kolmekymmentätuhatta litraa.
PUOSU
Kolmekymmentätuhatta! No nyt on piru irti!
KOKKI
Monessa muussa paikassa myöskin kuulutaan niin tehdyn.
PUOSU
No nyt ne tuhannen vietävät ovat menettäneet viimeisenkin järkivähän! Kaataapas nyt jumalanvilja maahan. Kolmekymmentätuhatta litraa, — johan sillä pysyisi oluessa vuoden koko pitäjä… Kohta ne kai syytävät mereen jyvänsä ja jauhonsa sekä elävät vain riidalla ja tappelulla… Voi turkinpunainen, mörkinsininen ja krööninkeltainen, kolmekymmentätuhatta litraa! Pthyi.
SOINI
Olisivat edes juoneet sen suihinsa.
PUOSU
Se olisikin toista, jos olutta juomalla lopetettaisiin. Sitähän minäkin olen tehnyt koko ikäni ja se on järkevää — mutta ajatelkaas, jos minä tällaisesta maahan kaatamisesta ulkomailla kertoisin, niin hulluksi luulisivat minua, hulluksi. Eikä kukaan uskoisi. Se on viljanen tosi!
SOINI
Kyllä se hirveältä tuntuu sellainen tuhlaaminen.
PUOSU
Se on suuri synti. Mutta on minulla sen verran höystöjä veden sekaan, että järki rupeaa juoksemaan, kunhan tässä vieraita laivaan saadaan. (Katsoo kelloaan.) Hiidessä, minun pitäisi oikeastaan mennä niitä hakemaan, mutta tuskinpa ehdin enää. Lupasivathan ne tulla muutenkin. Kun vain saisin tuon kirotun olutjutun mielestäni, että tulisin paremmalle tuulelle. — — Kaataapas nyt olutta maahan.
(Menee skanssiin.)
KOKKI (Arville silmää iskien.)
Terveisiä kaupungista.
ARVI
No mitä sinne kuuluu?
KOKKI
Miehet pitivät lystiä eräässä kahvilassa; pääsin pujahtamaan sivuhuoneeseen ja kuulin kaikki, mitä siellä hommattiin.
ARVI
Mitä sitten kuulit?
KOKKI
Ne pitivät iloaan parin kahvilatytön kanssa ja pyysivät näitä tulemaan heidän vieraikseen laivaan, kun kahvila suljetaan puolen päivän aikaan. Tytöt lupasivat tulla, mutta kun pojat aikoivat esitellä heidät täällä morsiaminaan, eivät he myöntäneet eivätkä kieltäneet, nauroivat vain, sekä lupasivat tuoda toisiakin tyttöjä vieraiksi. Sitten he hyvästelivät ja läksivät.
ARVI
Puhuivatko he mitään vedosta?
KOKKI
Ei sanaakaan, arvelivat kai asian menevän noin vain leikin varjossa.
ARVI
Etkö sinä puhunut tytöille mitään?
KOKKI
Tietysti minä selitin asian juurta jaksain, kun miehet olivat lähteneet, ja tytöt sanoivat kyllä pitävänsä huolen siitä, ettei heitä niin vain vedetä nenästä; he sanoivat ottavansa kaikilta sen luulon pois, että he näiden poikien morsiamia olisivat. Sitten he nauraa kikattivat ja arvelivat tulevan lystiä täällä laivassa.
ARVI
Tästähän tulee hyvä juttu, kunhan joutuu. Taitaa niitä kestien maksajia tulla pian useampiakin.
SOINI
Saattaa tulla ja saattaa tulla muutakin lystiä ennen iltaa.
(Matti ja Kinnari tulevat kantaen paria limunaatikoria.)
KINNARI
Siinä olisi aluksi vettä. Se nyt on pirua, kun olutta ei saa mistään, ei rahallakaan.
KOKKI
Kunhan kaiken limunaatin juotte, mitä laivasta löytyy, tulette kai yhtä sairaiksi kuin oluestakin.
MATTI
Ovatko sitä jo muutkin kuljettaneet tänne?
KOKKI
On sitä puosu haalauttanut tänne muutaman kuorman.
KINNARI
No on sitten vatsatautia tarpeeksi asti.
MATTI
Mutta kun tyttö-ihmisiä tulee, niin ehkä se vesikin kauppansa tekee.
SOINI
Tuleeko niitä enemmänkin?
KINNARI
Eiköhän niitä tule. On niitä minun vanavedessäni tavallisesti liikuskellut, ja sitä paitsi on toivossa tanssitkin tässä lähellä tyhjässä makasiinissa.
SOINI
Onko ne hilsut jo niinkuin varmassa tiedossa?
KINNARI
Pitäisi olla.
MATTI
Eikähän niitä tarvitse sen pitempiaikaisiksi ottaa kuin täksi päiväksi. Silloinhan on jo todistettu, että hilsun saa, ja siitähän se vetokin oli.
KINNARI
Siitähän se oli.
(Arvi menee alas tai skanssiin. Mikkonen ja joku statisteista tulevat kantaen taas paria limunaatikoria.)
MIKKONEN
Siinä on juotavaa.
KINNARI
Taas vettä!
MIKKONEN
Ota sinä täältä muuta.
KOKKI
Nyt sitä onkin jo koko matkaksi, kun on jo kolmas kantamus. Onpa nyt miehiin mennyt oikein vesihiisi; — vai parannuksen tielläkö he ovat?
KINNARI
Älä leukaile! Kööpenhaminassa otetaan vahinko takaisin ja kaksinkerroin.
MIKKONEN
Ja vesipullot kaadetaan tyhjäksi, pannaan lippu sisälle, korkataan kiinni ja paiskataan Itämerellä laidan yli.
KOKKI
Mitä siihen paperilippuun kirjoitetaan?
KINNARI
Siihen kirjoitetaan, että »me menemme noutamaan viinaa Suomeen».
MIKKONEN
Oikein, eihän pullot ole sitä varten, että niissä vettä pidetään.
KINNARI
Ei tietenkään, ja nyt korit pois näkyvistä.
KOKKI
Parasta onkin, muuten puosu voi saada halvauksen, kun näkee tuon vesipaljouden.
(Menevät.)
PUOSU (Pistää päänsä pyöreästä kajuutan ikkunasta.)
Katsohan, Arvi, milloin sieltä rupeaa vieraita tulemaan laivaan. — — —
Eihän siellä ole ristin sielua.
(Arvi tulee kihla-arkkusensa kanssa eikä huomaa ikkunassa puosua.)
ARVI
Siinä on minun kihla-arkkuni. Olkoon täällä, sillä enhän tiedä, milloin sitä tarvitsee. Panen sen tuonne piiloon.
(Piilottaa arkkusen toiseen laivan molemmilla puolin olevista pelastusvyökirstuista, ja menee toisten luo. Kokki näkyy toisessa pyöreässä skanssin ikkunassa.)
PUOSU
Ahaa, vai kihla-arkku! Katsopas tuota, kun on jo kihlat, vaikka ei ole vielä korvantaustat kuivat, vielä vähemmän morsianta tiedossa… Sehän onkin koko peijakas pojaksi… Mutta minäpä teen sille pikku kepposen. (Tulee skanssin ovesta, ottaa arkkusen ja piilottaa sen toisella puolella olevaan arkkuun; kokki seuraa ikkunasta tarkasti puosun puuhia.) Arvin kihlahommat joutavat viivähtää, sillä mitä ne penikat kummittelevat muka miesten menoja.
(Menee.)
KOKKI (Tulee puosun jälkeen toisenpuoleisesta ovesta ja vaihtaa arkkusen entiseen paikkaansa.)
Tuossa taas puosulle vähän maksua konjakkivellistä. (Katsoo poispäin laivasta.) Mutta eikö sieltä tulekin naisväkeä ja oikein useita. Miehet, miehet, vieraita tulee, vieraita tulee, joutukaa, joutukaa vastaanottamaan!
(Kaikki miehet hyökkäävät laidalle katsomaan, heiluttavat mikä kättä mikä nenäliinaa.)
Laulu n:o 8. Kuoro.
MIEHET
Terve luoksemme armahat impyet! Terve kaivatut kaunoiset neitoset!
Meren kaukaisen kulkijat tervehtää teitä tyttöset vienoiset vieraanaan.
TYTÖT (Kulissien takaa.)
Terve ulapan siintävän kulkijat!
Terve
myrskyjen kovien
kestäjät!
Suomen
tyttöset teitä nyt
tervehtää
koti-
rannalle armaalle
astumaan!
(Laulun loputtua tulevat tytöt Kerttu, Anni, Viisu, Emma, — ja jos tarvitaan joku statistikin — sisään; puosu ottaa heitä vuorotellen kädestä johtaen portaalta laivaan.)
PUOSU
No tervetuloa, tervetuloa! Sepä hauskaa, että neitoset tulivat! (Yleinen esittely ja puheen sorina, tytöt katselevat laivaa, viittaavat mastoon ja kyselevät.) Erittäin hauskaa.
ANNI
Hyvähän on kutsuin kulkea.
PUOSU
Aivan niin, aivan niin, ja niin koreita tyttöjä, ettemme ole koko matkallamme nähneet sellaisia.
VIISU
Uskoa niitä, merimiehiä!
EMMA
Kyllähän ne tunnetaan.
PUOSU
Voi, voi, mitä sanotte.
KINNARI
Merimiehethän ovat kaikista luotettavimpia.
MIKKONEN
Ja uskollisimpia.
PUOSU
Ai ai, miten leikkisiä neidit ovat. Kokki, tuo pian vesirahteerinki esille. (Kokki on vieraiden tulon aikana kantanut pöydän ja limunaatia esille ja kaatanut laseihin.) Olkaa hyvät! Olkaa hyvät, pikkuisen espanjalaista viiniä joukkoon, tytöt, minä pyydän! (Kaikki tytöt eivät tahdo viiniä.) Pojat saavat terästää viskillä. Tervetuloa, tervetuloa!
(Kilistelevät.)
MIKKONEN
Ja jatkukoon alettu tuttavuus yhä lämpimämmäksi.
TOISET
Aivan niin!
PUOSU
Eläköön Suomen tytöt, eläköön!
KAIKKI
Eläköön!
ANNI
Ovatko merimiehet aina näin iloisella päällä?
KINNARI
Eihän sitä nyt aina.
VIISU
Eikö ole hirveätä olla kovassa myrskyssä aavalla merellä?
EMMA
Ja pimeässä!
PUOSU
Vielä mitä, sehän on nautintoa. — Lauletaan pojat neitosille, minkälaista merellä on.
KERTTU
Voi laulakaa!
PUOSU
Teidän käskystänne teemme vaikka mitä.
(Edellisen kohtauksen aikana ovat Kerttu ja Arvi vaihtaneet silmäyksiä, ehkäpä kuiskauksiakin, jota toiset eivät huomaa.)
Laulu n:o 9. Kuoro.
Ja laulu se oli niin vaikea, kun rannalta lähdettiin, ja mieli se oli niin haikea, kun ystävistä erottiin.
Mutta tuulipa raikas merellä
se ikävät ilmaan vei,
ja aaltojen pauhussa aavalla
me suruja muisteltu ei.
Kun vaahto se keulassa kuohuili
ja köydet ne vinkui ja soi,
moni ystävä rannalla huokaili
meripoikia kurjia voi.
Niin silloin he mastoissa kiipeili
ja huuteli hoi ja hei,
vaikka kahtia repesi pramseili
he huuti: Nyt hitto sen vei!
Merimiehet ei huoli, nuo reippahat, jos turmat on tullakseen, kun maissa vain neitoset kauneimmat meitä aattelis kullakseen.
PUOSU
Ja sitten me taas kilistetään ja maistetaan, ettei hampaat ravistu.
KERTTU
Kiitoksia vain, täälläpä on vieraanvaraiset isännät.
KOKKI
Meillä on kahdeksan koria limunaatia aivan teitä varten.
KERTTU (Tytöt nauravat.)
Kahdeksassa pullossakin olisi liikaa.
PUOSU
Suu kiinni, kokki! — Se valehtelee, kirottu — mutta saattaa sitä vähän erehtyäkin näin rahteerinkiasioissa, kun ei ole naisen lempeää ohjausta saatavissa.
MIKKONEN
Mutta siitä pulastahan on nyt päästy, kun on liitot tehty näiden neitojen kanssa.
PUOSU (Tytöille.)
Niin, mitäpä me sitä enää salaamme, — me ilmoitamme julkisesti, että tässä näette Kinnarin Matin, Mikkosen — ja minun tulevat morsiamet.
(Iskee muka silmää tytöille, että nämä antaisivat puosun narrata toisia, mutta tytöt eivät ole huomaavinaan.)
ANNI
Kuinka morsiametko?
VIISU (Nauraa.)
Ei suinkaan!
EMMA
Tytöt sanoivat meitä kutsutun tänne vieraiksi, eikä mistään lemmen liitoista ollut puhetta.
PUOSU
Hyvänen aika, lupasittehan te —
ANNI
Enhän mitenkään osannut herra puosun pilantekoa todeksi uskoa.
Vieraiksi kyllä lupasimme tulla sekä tuoda toisiakin.
VIISU
Aivan niin.
PUOSU
Vieraiksipa tietenkin, vieraiksi, mutta voisihan meidät nyt koetteeksi ottaa vaikka sulhasen vaaliinkin, sillä eihän siitä tyttö pilaannu, vaikka kositaankin.
ANNI
Kylläpä ne merimiehet olisivat äkkituumaisia.
KINNARI
Mitä siinä vitkastelee, jos ottaa ystävän, niin ottaa.
PUOSU
Ja jos ei ota, niin ei ota.
VIISU
Minä teen jälkimmäisellä tavalla.
ANNI, EMMA y.m.
Ja minä.
KINNARI
Siis olemme kaikki hävinneet vedon.
EMMA
Minkä vedon?
PUOSU
Paras on kai tunnustaa asia selväksi.
MIKKONEN
Parasta lienee.
PUOSU
No se oli sillä tavalla, että me löimme merellä vetoa, kuka ensimmäiseksi saisi ystävän maihin tultuamme — tietysti naisystävän — ja ken viimeiseksi tässä jäisi, maksaisi vedon.
MATTI
Siksihän meillä oli niin kiire kihloihin päästä, kun aika loppuu tänään.
ANNI
Kyllä ne merimiehet ovat aika veitikoita.
PUOSU
Ja tytöt vielä suurempia veitikoita — mutta mi nä en vielä tunnusta hävinneeni, vaan teen morsiamen vaikka puusta.
EMMA
Tuolla menee Jaakopsonska laiturilla. Hän varmaan hyväksyisi puosun tarjouksen.
TYTÖT (Nauravat.)
Ihan varmaan.
PUOSU
Matami hoi. Tulkaa vähän tänne. Olkaa niin hyvä.
(Jaakopsonska, iso, joko hyvin laiha tai hyvin lihava nainen, tulee. Tytöt tervehtivät häntä nauraen.)
JAAKOPSONSKA
No mitä lystiä täällä pidetään?
PUOSU
Päivää, matami. Oletteko niinkuin avioliittoon vapaa?
JAAKOPSONSKA
Miehestä erossa nykyään, mutta eipä tuohon eri kiirettä ole, miten niin?
PUOSU
Minun kun pitäisi päästä kihloihin, mutta ei ole morsianta.
JAAKOPSONSKA
No siitä pulasta kyllä voin sinut päästää. Tuossa on käsi.
(Naurua.)
PUOSU
Tuota — tuota (katsoo Jaakopsonskaa.) Jos sentään mietitään vähän aikaa — tuota — ota sinä, Kinnari.
KINNARI (Menee topakasti Jaakopsonskan luo, katsoo tätä, mutta polvet rupeavat tutisemaan ja hän sanoo arasti.)
Ei — en minä uskalla.
JAAKOPSONNI (Tulee päissään laulaa rallattaen.)
Rati rati rallaa, ja taivahalla, rati riti j.n.e.
JAAKOPSONSKA
Sehän on Jaakopsonni!
JAAKOPSONNI
Lohikäärme!
(Juoksee kauhistuneena pakoon.)
JAAKOPSONSKA
Älä mene — älä mene, — kyllä minä sinut kiinni otan!
(Juoksee Jaakopsonin jälkeen huutaen tätä.)
TOISET (Nauravat; puosu on kauhistunut.)
KINNARI (Katsoo portaalta; toiset laidalta.)
Jaakopsonni juoksee kuin hengen edestä, mutta ämmä tavoittaa, ämmä tavoittaa — ei vielä — ei vielä.
MIKKONEN
Jaakopsonni juoksee hevoseen — — — jo ennätti hevosmiehen luo.
KINNARI
Nyt ne lyövät hevosta selkään — mamma jää, mamma jää!
(Yleinen huuto ja nauru.)
PUOSU
Pääsi pakoon. Kyllä nyt Jaakopsonni on pian Ruotsin puolella.
KINNARI
Hän ei varmaankaan tiennyt, että hänen entinen armaansa oli tullut tähän kaupunkiin.
PUOSU
Nyt taitaa minunkin olla parasta uskoa hävinneeni.
SOINI (On puhellut Kertun ja Arvin kanssa.)
Täällä on vielä eräs neiti, joka ei ole sanonut mitään näihin asioihin.
KERTTU (Nauraa.)
Mitä minulla olisi sanomista, kun ei ole mitään kysyttykään.
PUOSU
Kysytty! Kauneimmalle neitosista on siis rakkauden tunnustus tekemättä.
(Polvistuu.) Tässä teidän jalkojenne juuressa vannon.
KAIKKI MIEHET
Ja minä, ja minä, j.n.e.
(Puosu nousee.)
PUOSU
Kylläpä nyt kelpaa, vaikka ei äsken Jaakopsonska kelvannut.
Mitä neiti sanoo?
KERTTU (Iloisesti.)
Kyllähän minä merimiehistä paljon pidän ja sitäpaitsi olen orpotyttö, ettei suinkaan turva olisi haitaksi.
PUOSU
Sillä lailla, maailma valkenee — —
KERTTU
Mutta kai minä saan valita.
PUOSU
Annan teille sydämeni.
TOISET
Ja minä, ja minä, ja minä, j.n.e.
PUOSU
Silkit.
TOISET
Ja minä, ja minä, j.n.e.
PUOSU
Kullat.
TOISET
Ja minä, ja minä, j.n.e.
KERTTU
Minä rupean sen kumppaniksi, kenellä on kihlat heti minulle antaa.
PUOSU
Minulla. (Hyppää ottamaan piilottamaansa arkkusta.) Tyhjä! (Sieppaa äkkiä hirmuisen suuren kellon liivinsä taskusta; Kertulle.) Tässä!
KERTTU (Nauraa.)
Onko tämä kihlakello?
TOISET (Nauravat; puosu panee kellonsa taskuun.)
ARVI
Minulla on.
(Ottaa arkkusen ja antaa Kertulle, joka avaa sen toisten tyttöjen auttaessa.)
KINNARI
No, mutta minun päiviäni.
MIKKONEN
Siellähän ne varustukset ovat.
PUOSU
Katso peeveliä!
TYTÖT
Niin kauniita.
KERTTU (Ujosti.)
Mikä minun tässä auttaa.
PUOSU
Minä panen vastaan, neiti on nuori. Teillä on joku naittaja tai holhooja. Veto ei ole voitettu, kihlaus ei ole laillinen.
KERTTU
Minulla ei ole holhoojaa eikä omaisia muuta kuin nuori veli.
PUOSU
Vaikkapa velikin, asia ei ole valmis.
NAPPULA (Tulee.)
Nyt ne perunat on kuorittu.
KERTTU
Eerikki!
(Rientää syleilemään veljeään.)
NAPPULA
Kerttu!
KERTTU
Sinäkö se oletkin se Nappula, ja noin kasvanut.
MIKKONEN
Siinähän nyt on veli! Annatko sinä sisaresi naimisiin?
NAPPULA
Kelle?
MIKKONEN
Puosulle —
NAPPULA
En!
MIKKONEN
No entä Arville?
NAPPULA
Arville kyllä. Sinä saat.
ARVI
Kiitoksia.
(Arvi ja Kerttu syleilevät. Toiset huutavat eläköön.)
NAPPULA
Mutta sinun pitää antaa sen keittää minullekin sitten kuin tulet laivaani kapteeniksi.
ARVI
Tottahan toki Kerttu keittää molemmille.
KERTTU
Kyllä minä keitän.
PUOSU
Malttakaahan. Tuliko neiti täältä laivasta minua vastaan äskettäin.
KERTTU
Kyllä, kävin tiedustelemassa veljeäni.
PUOSU
Ahaa. Tässähän onkin pelattu oikein teatteria. Nyt minä ymmärrän, miksi neiti oli niin taipuvainen kihloihin menemään. Asia oli Arvin kanssa valmis. Katsos peevelin poikaa, kun voitti. Onnea, onnea! Siinä on kelloni sinulle vielä päällisiksi. Kelvanneehan tuo noin miehiselle miehelle.
ARVI
Kiitoksia, puosu, te olette hyvä mies…
PUOSU
Pidä vain omasi, sillä kyllä niitä tyttöjä on minunkin varalle. Taitavatkin ulkomaalaiset minusta enemmän tykätä kuin kotipuolen tytöt… niillä on erilainen kauneusihanne.
ANNI
Pulska mieshän puosu on, mutta eihän sitä niin äkkiä pidä toivoa.
EMMA
Pitää antaa vähän ajatusaikaa.
VIISU
Tietysti vähän miettimisaikaa.
PUOSU
Kyllä te osaatte, ai-jai-jai-jai — mutta nyt lauletaan ja maistetaan.
Onnea kihlatuille!
KAIKKI (Kilistävät ja huutavat eläköön.)
Kuoro n:o 10.
KAIKKI
Lempi on valtias merellä ja maalla. Ei sitä kenkään vastustella saata. Vastahan vaan ottaa saan, rakkaus kun ovelleni kolkuttaa.
Toivomme hartaasti nuorille teille onnea lykkyä elämänne teille. Poikia pulskia paksuja, tyttöjäkin sieviä ja somia.
MIEHET
Nyt Suomen neitosille, täss’ läsnä oleville, me täydet maljat nostamme ja hartahasti toivomme, että myöskin meille maailman kulkureille sama onni koittaisi, ja armas vihdoin löytyisi.
TYTÖT
No kyllä vain joskus saa kaikki kylkiluunsa, se vaikka oisi puusta. Siis oottakaa ja toivokaa, te kaikki saatte varmaan pienen oman armaan.
KAIKKI
Lempi on valtias merellä ja maalla, ei sitä kenkään vastustella saata. Vastahan vaan ottaa saan, rakkaus kun ovelleni kolkuttaa
PUOSU
Tämähän on juhlallista. Viettäkäämme Arvin kihlajaisia oikein hupaisesti. Meidän on kaikkien mentävä iltapäivällä tansseihin, jotka ovat täällä likellä tavarasuojassa.
ANNI
Siitähän tulee hauskaa.
MIEHET
Tietysti kaikki tansseihin.
VIISU
Se on tietty! Sinnehän mekin olimme lopullisesti menossa. (Kumartaa puosulle.) Saanko pyytää puosua ensimmäiseen naisten valssiin.
TOISET TYTÖT
Ja minä, ja minä…
PUOSU
No nyt on onni kerrassaan muuttunut. — Tuhansia kiitoksia, neitoset.
Tanssi onkin minun parhaimpia puoliani.
ANNI
Senhän näkee jo puosun vartalostakin.
PUOSU
He he, vai huomaa sen jo päältäpäin.
TOISET TYTÖT (Nauravat.)
Tietysti.
PUOSU
Mehän voisimmekin laulaa sen merimieslaulun, jossa minulla on soolo-tanssi, että naiset näkevät.
MIEHET
Lauletaan vain.
NAISET
Sehän olisi hauskaa nähdä.
PUOSU
Sadehatut päähän! Ja siitä säkeistöstä aloitetaan että »Kun nämä lasit on maisteltu» ja tietysti maistetaan nyt, että olisi syytä niin laulaa.
(Kaikki maistavat.)
Kuoro n:o 11.
Kun nämä lasit on maistettu, se toimi tulee uusi.
Kova oli seelein komento, kun laivaan tuli luusi.
Mutta hurratkaamme vain, sillä se on tapamme ain’,
vaivoja me nähdä saamm’, jotka seilaamme ulkomailla.
Blow boys, blow, to California,
there is plenty of gold,
so I’ve been told,
in the banks of Sacramento.
Kun maihin on päästy reilusti ja tultu kotirantaan,
siellä ne oottavat heilatkin, he sydämensä antaa.
Siis hurratkaamme vain, sillä se on tapamme ain’,
vaivoja me nähdä saamm’, jotka seilaamme ulkomailla.
Blow boys, blow, to California,
there is plenty of gold,
so I’ve been told,
in the banks of Sacramento.
Reiluista pojista tykkäävät nuo Suomen tytöt armaat.
He nahjukset luotansa lykkäävät, sen tiedämme me varmaan.
Siis hurratkaamme vain, sillä se on tapamme ain’,
vaivoja me nähdä saamm’, jotka seilaamme ulkomailla.
Blow boys, blow, to California,
there is plenty of gold,
so I’ve been told,
in the banks of Sacramento.
PUOSU (Huutaa.)
Taploo, taploo! Kuvaelma pian, pian!
(Loppusoiton aikana asettuvat kaikki äkkiä kuvaelmaan, mitä koomillisempaan, sitä parempi. Nuori pari keskessä, tytöt kahden puolen. Puosu seisoo takana pöydällä haaralla jaloin ja merimiehet mikä missäkin muka jossakin »asennossa».).
KAIKKI
Eläköön!
Esirippu.