Loinen

Kertomus kuvaa maaseurakuntaa ankarassa joulupakkasessa, jossa sosiaalinen näyttäytyminen ja uskonnollinen seremonia asettuvat ristiriitaan kärsimyksen kanssa. Varakas paikallinen, joka tuo kaupunkilaisen lahjakruunun, valloittaa huomion, kun ympärillä naapurit, karkealuontoinen ulkopuolinen Pietu, pastori ja muut seurakuntalaiset suorittavat yhteisöllisiä toimituksia. Kirkon loiston ja juorujen lomassa huomio kääntyy Tiinaan, jonka jalat paljastuvat kivuliaasti, kun saappaat leikataan auki ja paljastuvat paleltuneet varpaat sekä syvä köyhyys. Kertomus kulkee julkisen riitin ja yksityisen kärsimyksen välillä ja käsittelee sosiaalista hierarkiaa, yhteisön tuomitsemista sekä köyhyyden ruumiillisia seurauksia ankarassa talvessa.