LINTU SININEN.
Satunäytelmä kolmessa näytöksessä.
| Henkilöt: |
Guido, Kypron kuningas. |
Sitä paitsi sotilaita, hoviväkeä ja muuta kansaa, kissoja, pöllöjä ja tonttuja. Tapahtuu Kypron saarella noin 650 vuotta sitte.
Ensimmäinen näytös.
Vierashuone kuningas Guidon linnassa. Roosa ja Liila ompelevat morsiusleninkiä.
Roosa.
Yh, nyt neulan’ katkasin!
Teräksest’ ol’ Englannin.
Liila.
Jätä kiire kohtuuton!
Työläs neulominen on
Leninkiä Forellalle...
Roosa.
Jos se oisi Florinnalle,
Niin työ tuntuis suotuisalle.
Liila.
Vain näin sievää pukua,
Florinnalle? Eihän vainen.
Vaikk’ on hame hitulainen,
Ei tok’ uutta hankita.
Roosa.
Sitä vastoin Forella
Kaikin puolin komea,
Vaikk’ on epäkelpo häntys!
Liila.
Tyhmä, veltto, tyly, läntys,
Vaikka pesee yhtenään
Maidossa hän käsiään.
Roosa.
Florinnap’ on ennättäivä
Kylpemähän lähteellen,
Siks on puhdas hän kuin päivä,
Kaunis kuin tähtönen.
Liila.
Puoleen päivään makaapi
Forella, ja sitte huutaa
Äitiään hän täyttä suuta,
Haukottelee, torkkuupi.
Torttuja ja sokuria
Sitte syödä ahmastaa,
Kirkuu hillomuuramia,
Kunnes etehensä saa!
Sitte vitkaan pukeutuu,
Sitt’ taas jälleen uinahtuu.
Roosa.
Florinnapa armahainen,
Ihana kuin mansikkainen,
Aamuin nousee ani varhain,
Kukkiansa hoitaa parhain,
Koko päivän tekee työtä,
Sitte vihdoin viimeinen
Avunteko ennen yötä
Iltasilla köyhillen.
Hän on kovin herttainen.
Liila.
Kuningatar Florinnaa
Toruu aivan yhtenään
Vaan ei pahaa pakinaa
Forellalle ensinkään.
Roosa.
Kuningatar leski oli
Kuninkaan kun rouvaks tuli,
Onhan näet Forella
Hänen oma lapsensa.
Florinnalle riiteleepi,
Forellaa hän hyväileepi,
Kuninkaall’ ei ollenkaan
Sanomista sanaakaan.
Liila.
Tämähän on kumma vallan!
Roosa.
Hän kun tohvelin on alla.
Nyt on uljaan prinssin kanssa
Tapahtunut kihlaus,
Forellan luo matkallansa
On jo prinssi Amundus.
Liila.
Onko prinssi mieltä vailla?
Roosa.
Sehän sopi kelpo lailla,
Forellaa hän nähnyt ei,
Siks kun kihlat hälle vei.
(Tirkistää ikkunasta.)
Liila, mikä touhu tiellä!
Ratsastaja lentää siellä,
Kansanjoukko hurraten
Kokoutuupi portillen,
Kuningas on loistossansa,
Holofernes sivullansa,
Hän tuo viinilasku myös.
Liila.
Roosa, katso, jätä työs!
Se on varmaan prinssi. Taivas,
Kuin hän hyvin ratsullaan
Kansanjoukkoon tiensä raivas!
Kuningatar vierastaan
Tervehtää jo parhaillaan.
(Holofernes tulee sisään, lihava, punakka ja vähän päissään.)
Holofernes. Pois tieltä, sanon minä, pois tieltä, tytöt, hänen majesteettinsa meidän kaikkein armollisimman kuninkaan kaikkein armollisin kuuluttaja tulee panemaan järjestykseen kaikkein armollisimpia kuninkaallisia huoneita suurvaltiaalle prinssi Amundukselle, hänen armollisen armonsa röökynä Forellan kaikkein alammaisimmalle yljälle! Puh, minä olen juossut kuin orava, minä olen lentänyt kuin nahkasiipi, seremonianmestarilta hovimestarille, hovimestarilta kellarimestarille ja kellarimestarilta juomanlaskijalle hankkimassa olutta ja viiniä kuninkaalliseen hoviin, että olisi millä juoda hänen kaikkein armollisimman armonsa prinssi Amunduksen onnen malja.
Roosa. Niinpä näyttää kuuluttaja varmuuden vuoksi tutkineen viinejä.
Holofernes. Tietysti, se on minun alammaisin velvollisuuteni. Nyt täällä tulee pidot, tytöt, suuret pidot hovissa, tietäkäätte, ja hänen armonsa prinssi Amundus on alkava tanssin hänen armonsa röökynä Forellan kanssa.
Liila. Mutta hän ei viitsi sitä, ell’ei prinssi kanna häntä. Siihen on hän kovin laiska.
Holofernes. Hillitse kielesi ja puhu arvokkaasti meidän armollisesta röökynästä. Minä voin ilmaista erään salaisen asian. Osaatko olla vaiti, pikku hempukka, mitä?
Liila. Kuin muuri, (hiljaa) kuin joku seisoo muurin takana ja kuuntelee.
Holofernes. Niinpä saatan sanoa, sokurimuruseni, että kuningatar kuiskasi korvaani tänään: Holofernes, sinä olet kelpo mies ja suuri sota-urho. (Tytöt nauravat.) Mitä virnailemista? Tosiaankin niin hän sanoi, ja sentähden, sanoi hän, saat sinä Florinnan rouvaksesi, kun vaan olet siitä puhumatta. Se ei tule koskaan kysymykseen, sanoin minä. Mitäs virkkaa, polttiainen?
Liila. Minä sanon, että kuuluttajamestari on narri.
Holofernes. Niinkö sanot, ampiaispesä? Kyllä minä opetan...
Roosa. Tule, Liila, olen varma, että kuningattarella on jotakuta pahaa mielessä Florinnaa kohtaan. Kertokaamme se hänelle. (Menevät.)
Holofernes. Malta, raapiva kissanpoika! (Juoksee Liilan perästä.)
(Kuningas Guido, kuningatar Sibylla, prinsessa Forella, Mangipani ja hoviväkeä saapuu.)
Kuningatar (antaa käskyjänsä).
Kunniaksi prinssillen
Pannaan vahti ovellen.
Pannaan vahti, vaiko miten
Teidän majesteettinne?
Kuningas.
Miten vaan te käskette.
Kuningatar.
Ja tuo sali parahiten
Kukkasilla verhotaan,
Pidot illaks laitetaan.
Neljä istuint’ upeata
Valmistetaan loistavata:
Minulle ja kuninkaalle,
Prinssille ja Forellalle...
Kuningas (hiljaa).
Kultan’, eikös Florinna
Saiskaan olla seurassa?
Kuningatar (hiljaa).
Niinkö sopis sinusta? (Kovasti.)
Neljä istuint’ tehkäätte,
Kuninkaan on käsky se.
Florinna, hän pikku tipu,
Ei voi tulla, pääss’ on kipu...
Florinna (tulee nöyrästi).
Mit’ on mulla tehtävätä?
Kuningatar (vihaisena)
Ovellako väikyt tätä
Kuulemassa? Katsos vaan,
Ethän sairaaks joudakaan,
Kun on prinssi vierahana.
Mene, makaa nukkuvana!
Florinna.
Armonne, oon terve aivan.
Kuningatar.
Viekastelet! Salaat vaivan.
Tahdot pettää.
Kuningas.
Eipä vaan!
Minä luotan Florinnaan.
Älä sure, lapsi kulta,
Suvaitsetko, niin saat multa
Namusia, näetsen
(antaa hänelle namusia)
Kaikki taskus täytehen?
Florinna.
Tottelen ja käskyn mukaan
Menen oitis kammariin.
Kuningas (hiljaa kuningattarelle).
Salli hänen tulla niin...
Kuningatar.
Sin’ et ole myötäsukaan
Tiedänhän sen ennestään.
(Florinnalle.)
Pitoihin saat toki tulla,
Jos on kunnon puku sulla,
Muutoin älä mielikään.
(Hiljaa Mangipanille.)
Onko vaatteet hältä viety?
Annoinhan mä käskyn sen.
Mangipani.
Kaikk’ on tehty, se on tietty.
Kuningatar (hiljaa).
Siitä suurest’ iloitsen.
Forella (Florinnalle).
Miltä pidoissa se näyttää,
Jok’ ei itseään voi käyttää?
Mamma sanoi, että vaan
Koreilla mä yksin saan.
Kuningatar (hiljaa Forellalle).
Pysy vait! (kovasti) Nyt silkki maksaa
Paljon. Kuningas ei jaksa
Korskeutta kannattaa.
Florinna siis olla saa
Tyytyväinen hameesensa
Sekä vanhaan pukimeensa.
Florinna.
Siihen tyydyn, tietty se,
Mitä määrää armonne.
Kuningatar (Florinnalle).
Nyt on aikas lähteä!
Kuningas.
Vartoomme jo prinssiä.
Kuningatar.
Majesteetti, edeltä
Valtasaliin menkää vastaan.
(Kuningas, Mangipani ja hoviväki menevät.)
Kuningatar (Forellalle).
Oot kuin pölkky oikeastaan.
Oot kuin tipahtanut kuusta.
Tuhmuutta vaan tulvaa suusta.
Forella.
Mamma aina sanoo mua
Viisaaks, sangen sukkelaks,
Osavaks ja taitavaks.
Minuun saattaa ihastua,
Sanoo mamma, kaikk’ yks kaks.
Paremp’ olen Florinnata,
Sievempi ja somempi,
Kaikin puolin kauniimpi;
Puhe mull’ on sujuvata.
Puku muodin mukaan yllä;
(itkee)
Niin on mamma sanonut,
Olen mieleen painanut,
Ja ne todeks uskon kyllä.
Kuningatar.
Usko mitä tahdot, töllö,
Mut siit’ älä hiiskukaan
Ollos vaiti!
Forella.
Niinpä vaan
Tahdon ollakin kuin pöllö,
Nyt mä prinssin uhalla.
Kuningatar.
Se ois kaunis!
Forella.
Luultavasti
Prinssi naurais makeasti.
Kuningatar.
Saisit seista kaapissa. (Menee.)
Forella.
Kas niin, nyt taas mamma puhkaa,
Vaan en huoli, teenpä uhkaa.
Mull’ on tuima nälkä, haa!
Mistä saisin makkaraa? (Menee.)
Holofernes (aukasee salin ovet ja kumartaa, vielä vähän päissään). Minä olen heidän kaikkein alammaisimpain majesteettiensa ja armojensa kaikkein armollisin palvelija. Suvaitsevatko heidän korkeat armonsa tehdä minulle armon vilvoitella itseänsä vähän täällä ulkona perähuoneessa. Vai niin. Heidän korkearuhtinaalliset, kuninkaalliset ja prinssilliset armonsa suvaitsevat vielä hikoilla. Olkaa sitte niin armolliset ja hikoilkaa, niin kauan kuin teidän armonne haluatte. (Itsekseen.) Kunhan vaan ei tulisi kovin ikävä iltaista, tahi oikeammin maljoja. Kas niin, nyt tulee hänen armonsa kuningatar, kovin armoton. Nyt tulee täällä nuoskailma. Parasta on pötkiä tipo tieheni, tunnen itseni sanomattoman janoiseksi. (Sill’ aikaa on Forella tullut toiselta puolelta sisään, iso makkara kädessä, ja asettuu nurkkaan syömään.)
Forella (syöden). Kolme päivää on mamma pitänyt minua nälkäparannuksella, että tulisin oikein hienoksi, kuin prinssi tulee. Eihän siitä liho, jos makkaran syökin, (Mutustaen.) Mokoma prinssiraukka! Mut minäpä tiedän, mikä on parempi, ja se on makkara.
Kuningatar (hyökkää sisään, näkemättä Forellaa.)
Tule, tule Forella,
Prinssi kysyy sinua.
(Menee etsien pois.)
Prinssi Amundus (seuraa heti kuningattaren perästä).
Väistyä hän tahtoi varmaan.
Mistä löydän sinut, armaan’?
(Huomaa syövän Forellan.)
Tiedätkö sä, saunapiika,
Joll’ on nälkä hirmuinen,
Miss’ on sulo neitinen?
Forella (hiljaa).
Niijaanko nyt, se lie liikaa?
Enkä viitsi. (Kovasti.) Sanokaa,
Josko prinssin nähdä saa?
Prinssi.
Min’ oon prinssi Amundus.
Forella.
Vai niin. Oiva sattumus!
Ota syliis!
Prinssi.
Ootko höpsy?
Forella.
Tässä istun niinkuin löpsy,
Tule auta seisaallen,
Anna muisku huulillen’!
Prinssi.
Hupsu, kuka lienetki?
Forella.
Tulen sulle rouvaksi.
Prinssi.
Mitä? Ootko Forella?
Forella (pala suussa).
Se on nimen todella.
Prinssi.
Taivas, olen petetty?
Forella (kuin ennen).
No miks et jo lähesty?
Kosk’ on hidas kulku miehen,
Menen vastaan puolitiehen.
(Nousee kömpelösti ylös, lähestyy prinssiä ja pyyhkii suutansa.)
Kas nyt olen siisti jo,
Suikkaapas nyt suutelo!
(Prinssi tahtoo paeta, Kuningatar hyökkää sisään ja sieppaa makkaran Forellalta.)
Kuningatar (kovin hämillään).
Teidän armonne, on vielä
Tyttö kovin lapsekas,
Vaan se talttuu elon tiellä...
Forella.
Tulen rouvaks, tulenpas.
Kuningatar (hiljaa).
Ole vait!
Forella (kovasti).
Vai ole vait?
(Itkee.)
Mitä mamman kielto tiennee,
Pappi meidät vihkii kait?
Prinssi.
Teidän armollanne lienee
Tytärtä kaks, tietääkseni
Toinen niist’ on suloinen.
Kuningatar (hiljaa).
Pelko jäätää sydämmeni.
(Kovasti.)
Kaks on. Toinen tyttönen
On kuin hanhi typerä,
Ilman ihmis-älyä.
Piiloon itsensä nyt sulkee.
Liila (sisään hyökäten).
Armonne, Florinna kulkee
Ylös arkipuvussa,
Hämillä ja pelossa.
Hält’ on varastettu vaatteet!
Kuningatar.
Sulta mitkä tyhjät vaatteet!
Liila.
Kysykää hält’ itseltään!
(Florinna saapuu nöyränä jokapäiväisessä puvussaan.)
Kuningatar.
Hävytön, sä noinko tänne
Tohdit tulla näkymään?
(Hiljaa.)
Sydämmessän’ viha riehuu.
Florinna.
Noudatinhan käskyänne.
Kuningatar.
Poistu pian! Joutuen!
(Hiljaa).
Veri suonissani kiehuu.
Prinssi (joka on ilolla katsellut Florinnaa).
Hän on sievätekoinen.
(Ojentaa Florinnalle kätensä. Musiikkia kuuluu.)
Kaunis neiti, josko saan
Pyytää kanssan’ tanssimaan?
Silkittä ja kullatta
Neito on niin suloisa,
Kasvoissa kun näkyy somuus,
Hyve, äly, viattomuus.
(Taluttaa Florinnan tanssisaliin.)
Forella.
Mamma, yhdessä he meni!
Kuningatar.
Niin, sen näen lapsoseni.
Forella.
Ottaako hän rouvaks sen?
Kuningatar.
Kaikki teen sit’ estääksen’.
(Ensimmäinen näytös loppuu.)
Toinen näytös.
Sama sali kuninkaan linnassa. Roosa ja Liila istuvat taas työnsä ääressä.
Roosa.
Niin, täss’ ollaan nypläilyllä,
Rakas Liila, yhtä myötä.
Kuningatar keksii kyllä
Tyttö raukoillensa työtä.
Liila.
Entinenki leninki
Ylenmäärin kyllä loistaa
Ja nyt täytyy kuitenki
Hälle ommella jo toista
Loistavampaa.
Roosa.
Hullunmoista!
Vaikk’ ois kuinka loistavaa,
Tok’ ei prinssiä hän saa.
Liila.
Näitkö eilen pidoissa
Kuin hän tanssi alinomaa
Florinnan kanss’ salissa?
Roosa.
Oikein sievää, oikein somaa!
Kuningatar turkissaan
Oli halkeemaisillaan.
Liila.
Sen vuoks nyt tän’ aamuna
Florinna, se tyttö parka,
Suljettuna olla saa
Kuin häkissä lintu arka;
Siellä soittaa kitaraa.
Roosa.
Hiljaa, prinssi Cyprinus
Tulee. Jospa lohdutus
Tulis ja myös pelastus.
(Cyprinus tulee.)
Cyprinus.
Iltaa, neidot ihanaiset,
Aamutähdet armahaiset,
Kesäpäivän vertaiset!
Roosa (niijaten).
Armon herra, mik’ on totta
Sopii meidän vastaan ottaa.
Korjatkaa pois tähtehet!
Liila (niijaten).
Ylistyksenne on liikaa,
Minä oon vaan kammarpiika
Neuloja on ystävän’.
Cyprinus.
Hyvää iltaa, tytöt, sitte.
Jos niin teitä miellytän.
Roosa.
Aivan oikein osasitte,
Hyvä iltaa!
Liila.
Iltaa oi!
Cyprinus.
Kuinka Florinna nyt voi?
Roosa.
Niinkuin häkkilintu voi,
Jota haukka vartioi.
Liila.
Niinkuin särki, kun suu auki
Ryntää nielemähän hauki.
Cyprinus.
Ken on hauki? Ken on haukka?
Voi voi nuorta tyttö raukkaa!
Roosa.
Arvaa!
Cyprinus.
Kuningatar?
Liila.
Niin!
Roosa.
Haukk’ on, joka tarttuu kiin’,
Holofernes.
Cyprinus.
Mitä kuulen?
Liila.
Hauska kyllä, niinpä luulen.
Ennen vaikk’ ois marakatti
Kuin tuo vanha viinaratti.
Cyprinus.
Rouvaks Holofernekselle?
Roosa.
Kuningatar määrää hälle.
Liila.
Amundus saa Forellan.
Cyprinus.
Asiaa nyt aavistan;
Vaan niin hullust’ ei saa tehdä.
Ennen iltaa saatte nähdä
Jotain hauskaa, vartokaa,
Lapset, tehdään mutka tiehen.
Tunnen kelpo taikamiehen,
Heti hänen luokseen lähden.
(Menee.)
Roosa.
Kiitos, prinssi!
Liila.
Hyvä on,
Tulee hauskuus verraton.
Roosa.
Tulee hönttö, vait sen tähden!
(Holofernes tulee sisään kukilla koristettuna.)
Holofernes. Helejaa, tytöt, tänään täällä tulee mahtavat häät. Arvaatteko, kuka on morsian? Niin, Florinna, se pikku, sievä, kaikkein armollisin neiti Florinna on se. Ja voitteko arvata, kuka on ylkä?
Roosa. Kukas muu kuin prinssi Amundus?
Holofernes. Ylemmäksi, sokerimuruni, ylemmäksi. Se olen minä itse, näetkös, minä suuri valtainen, urhollinen ja nerokas ritari Holofernes, kuningattaren korkeasti-omakätinen kuuluttaja, ja niin edes päin j. n. e. Oletteko koskaan nähneet niin kunnioitettavaa ylkää? Minut voisi syödä, niin olen makea. Ja tuommoisia kukkia, mitä sanotte? Enkös ole sievä?
Liila. Olette, niinkuin kaatunut aita, jonka lahonneiden seivästen välistä orjantappuran kukat pilkistävät.
Holofernes. Entäs uusi frakkini, olkaa hyvä ja katsokaa sitä tarkasti. Mitä pidätte?
Roosa. Niin, täydellisesti patakuninkaan näköinen.
Holofernes. Kuninkaalliselta minä näytän, se on varma. Minä odotan par’aikaa korkeaa herrasväkeä tänne, ja se viisas rouva Sysiskin: on luvannut saapua häihin. Mutta minua niin hävyttömästi janottaa. Hyvästi, pikku heinäsirkat! Olen kohta täällä jälleen. (Menee.)
Roosa. Tule, Liila, saammepa nähdä, mitä heillä nyt on aikeissa. (Menevät.)
(Kuningatar ja Sysis tulevat.)
Kuningatar.
Tekö, armas rouva siis
Teette mulle palveluksen
Lumoomalla Amunduksen.
Sysis (lukee sormiaan).
Annas luen: neljä, viis,
Kuus ja seitsemän se totta,
Mikstum, pikstnm, hikstum, rotta,
Pinsitarjum pumperoin!
Kyllä mä sen tehdä voin.
Kuningatar.
Hyvä, kunhan piakkoin
Tuuman voisi toteuttaa.
Sysis.
Eläimeks hän täytyy muuttaa.
Vaan yks ehto ainoasti:
Hänen pitää vapahasti
Kihlasormus Forellalle
Sormeen panna.
Kuningatar.
Mukavalle
Keino tuntuu. Hyvä, oi!
Sysis.
Muutoin en mä mitään voi.
Lumoust’ ei tapahtuisi.
Kuningatar.
Vaikka kiukkuun pakahtuisi,
Hänen täytyy sormus antaa
Forellalle kihlaks kantaa.
Täksi illaks Forella
Florinnaksi puetaan,
Hän ei osaa arvata.
Sysis.
Yhtä juonta pelkään vaan.
Jos ken Deoletukselle
Sanan vie, niin tulee helle.
Hän on viisas niinkuin mä.
Kuningatar.
Huolimme viis hänestä!
(Sysis menee.)
Kuningas (tulee).
Taivas, mitä kuulenkaan?
Florinnako naitettaisi?
Kuningatar.
Kun niin kelpo miehen saisi,
Mitä muusta huolikaan.
Kuningas.
Holofernes!
Kuningatar.
Niinpä niin!
Mistä paremp’ saataisiin?
Rikas, uljas, loistavainen.
Kuningas.
Juopi ja on turhamainen.
Armas Sibyllani tiedä,
Kehumist’ ei se mies siedä;
Aamust’ iltaan viina viedä
Saapi miehen muassaan,
Niinkuin orjan konsanaan.
Min’ en koskaan myönny tähän.
Kuningatar.
Sin’ et myönny? Paha vähän.
Vaan min’ oon sen päättänyt.
Ja kun majesteetti nyt
Luonnostaan on armahainen,
Siivo, myöten antavainen.
Luulen, että tahtoni
Hän kuin ennen täyttävi.
Kuningas.
Armas Sibylla...
Kuningatar.
No vait!
Hän on heti täällä kait.
(Florinna tulee, Mangipani vartiana.)
Florinna.
Teidän majesteettinne,
Luoksenne mun käskitte.
Kuningatar.
Tule, armas, hyvää kuulet,
Tänään suureen onneen tulet,
Rouvaks Holoferneksen;
Kiitäpäs nyt niijaten!
Florinna.
Taivas! Holofernekselle?
Kuningas.
Älä itke, kultajyvä,
Näätkös, lapsi, sievä, hyvä,
Kuningatar määrää hälle.
Jos nyt pysyt tyynenä,
Annan karamelliä.
Florinna.
Poista, isä, hätä multa!
Kuningas.
Enhän tohdi, lapsi kulta.
Kuningatar kova on.
Florinna.
Oisin ruoho nurmikon!
Oisin lehti taikka havu,
Taikka haihtuvainen savu!
Oisin korsi vähäinen,
Taikka lintu sininen!
Paremp’ olis ollaksen’.
Kuningatar.
Lintu joutuu pian paulaan.
Nyt hääjoukko tulee, laulaa.
(Musiikkia ja tanssia. Forella neitsyeinensä ja hoviväki, tulevat tanssaten sisään ja asettuvat riviin.)
Missä ylkä? Mitä! us!
Mik’ on tämä kummitus?
(Holofernes tulee tanssien hyvin iloisena eikä huomaa, että Deoletus on hänelle noitunut aasinkorvat ja hirmuisen pitkän nenän. Cyprinus ja Deoletus tirkistävät nauraen ovella.)
Holofernes. Kaikkein nöyrin palvelijanne, kaikkein armollisin herrasväkenä. Nyt olen valmis, kuten näkee minun sokerimuruni; eikö pitäne minua kauniina? Nyt on hän tuleva minun pikku morsiokseni ja minä olen tuleva hänen kaikkein makeimmaksi yljäksensä. Ja niin oleskelemme kuin kyyhkyspari, ja elämme hunajalla ja herkuilla, lättyjä aamiaiseksi, pannukakkuja päivälliseksi, vohvelia iltaiseksi ja lasi viiniä silloin tällöin (Loukkaa nenänsä.) Ai, ai!
(Kaikki nauravat juosten pakoon pitkää nenää.)
Kuningatar (vihaisena).
Sinä mörkö, riiviö!
Sinä aasi, hirviö!
Tulit peljättämään meitä.
Mene matkaas pitkin teitä!
(Ajaa Holofernehsen pois, joka kirkuen pakenee.)
Roosa ja Liila.
Velhoutta! Noituutta!
(Kaikki juoksevat nauraen pois.)
Kuningatar (kiukkuisena).
Kas nyt häät on lopussa.
Mangipani, seisahda?
Prinssi saapuu kohta tänne,
Kerro, mitä sanoin ennen.
(Menee.)
Mangipani (yksin).
Paremp’ oisi työssä muussa
Kuin täss’ seista valhe suussa.
Vaan jo piennä pidin surun,
Valheella sain sokermurun.
Valtioon kun tieni juoksi,
Valehtelen leivän vuoksi.
Hyi! Mä oikein häpeän
Välist’ omaa itseän’.
Amundus (tulee).
Florinna oi armahaisen,
Lemmittyni ainokainen,
Mistä sinut löydän vainen!
Annas kysyn, kukaties
Voipi ilmoittaa tuo mies.
(Mangipanille.)
Oletteko nähnyt äsken
Prinsessaa?
Mangipani.
Hän kotona
On; jos suvaitsette käsken,
Voitte tässä vartoa.
Amundus.
Tässäkö?
Mangipani.
Hän tulee tähän.
Häll’ on aikaa sangen vähän,
Pikimältä joutaa vaan
Teitä täällä kohtaamaan.
Amundus.
Todellako?
Mangipani.
Niinpä kyllä.
Kaapu sininen on yllä,
Kun hän hiljaan saapuu tähän
Ystävyyttään näyttämähän.
Kovin häntä riemuttaisi
Helläks muistoks jos hän saisi
Esimerkiks sormuksen...
Amundus (osoittaa sormustansa).
Tääkö sormus?
Mangipani.
Vaikenen
Onhan asianne oma.
(Menee.)
Amundus.
Tyttö park’ on sievä, soma!
Hänkin säälii Florinnaa.
(Forella tulee sinisessä kapassa, huntu kasvoilla.)
Vait, kas siin’ on armas hän,
Näyttää kovin pelkäävän,
Niijaa, mutt’ ei ääntä saa...
Hyvää iltaa prinsessa!
Suuri kiitos eilisestä,
Toivon ett’ ei tanssi estä
Teidän hyvin vointia.
(Forella niijaa.)
Sormeheni unhotin
Sormuksen, mi kuuluu teille,
Ottakaa se takaisin,
Onhan sormus kallis meille.
(Panee sormuksen Forellan sormeen. Hän niijaa.)
Florinna, tää sormessanne
Olkoon, minä muistossanne.
Forella (heittää hunnun ja kapan).
Mitä tyhjää lorua?
Enhän ole Florinna,
Mutta aivan sama mulle,
Sormus sopii kihlatulle,
Eikä äiti esteeks tulle.
Amundus.
Forellako olet sä?
Forella.
Mitä tyhjää kysellä!
Vaikka kuinka tirkistele,
Min’ en siitä huikentele.
Amundus.
Petos mulle julma aivan!
Forella.
Maksaako tuo telme vaivan
Tähden halvan sormuksen?
Ja kun oikein aattelen,
Mull’ on monta parempaakin.
(Helkyttelee kultavitjoja.)
Kuule kun ne kilkahtaakin,
Pidoissa nää mull’ on yllä,
Maksaa tuhansia kyllä;
Vitjat kaulan kaunistaa,
Renkaat korvan’ koristaa,
Hintaakaan en niiden tiedä,
Hän ei viitsi katsahtaa...
Amundus.
Jätä, enempää en siedä!
Forella.
Olen ylväs, loistava,
Kaikin puolin komea.
Suutele ja kumarra!
Miks ei huolisi hän mua?
Amundus.
Kosk’ en voi mä pyytää sua.
Sydäntän’ ei koruhemppu
Valloita, kas siinä temppu.
Neittä viatonta, somaa
Sydämestän’ halajan,
Häntä toivon alinomaa.
Florinnaa ma rakastan.
(Kuningatar ja Sysis tulevat.)
Kuningatar.
Prinssi, mitä kuulenkaan!
Sormuksenne tarjositte,
Forellan jo kihlasitte,
Ettekö nyt muistakaan?
Amundus.
Erehdys se oli. Mut
Min’ en mitään luvannut.
Forella.
Florinnaks hän luuli mua...
Kuningatar.
Vait! Nyt seuraa kihlattua
Kypron saari myötäisiks.
Amundus.
Florinnaa en jätä siks.
Kuningatar.
Kultaa tynnyr päällisiksi.
Amundus.
Kylm’ on kulta kumppaniksi.
Kuningatar.
Kuoloon saakka vainoon teitä.
Amundus.
Florinnaa en koskaan heitä.
Kuningatar.
Sysis voimaa näyttäkää,
Tehtävänne täyttäkää,
Hän on kylmä niinkuin jää.
(Sysis vetää piirin laattiaan Amunduksen ympäri, joka turhaan pyrkii yli piirin.)
Sysis.
Mirabola banda
Sintra maranda
(Huone pimenee.)
Rigi digi ala mala urfa da ho!
Untra ba muri pex
Dolga la churi fex!
Orra dorra ixta pixta rexa fi lo!
Amundus.
Päästä tästä karsinasta!
Kuningatar.
Luovatko sä Florinnasta?
Amundus.
Koskaan en!
Kuningatar.
Siis jatkakaa!
Sysis (kiivaammin).
Arigi bi dan!
Damura falan!
Farona dasintra
Ohimona suban!
(Aina nopeammin.)
Arigida rigida igida gida!
Miraho! Iraho! Aho!
(Merkitsee käsillänsä että joku suuri pienennetään.)
Amundus! Mundus! Undus! Ndus! Dns! Us! S.
(Viimeisten sanain kuuluessa vaipuu Amundus voimattomana ensin polvilleen, sitte lattialle. Pöllöjä lentelee ja tonttuja hipsuttelee näyttämön yli.)
Kuningatar.
Kuollut?
Sysis.
Ei, vaan horroksissa.
Hänet voi nyt muuttaa toiseks
Olennoks, jos minkämoiseks.
Hält’ on mahti kadoksissa.
Forella.
Hyi kuin kummi tyly on!
Sysis.
Voimme tehdä sammakon,
Apinan tai ankerian,
Karhun taikka piikkisian,
Madon, linnun taikka kalan.
Forella.
Linnuks häntä minä halaan.
Kuningatar.
Linnuks, linnuks toivomme!
Sysis.
Linnuks hänet tehkäämme!
(Noitumusta, joll’ aikaa Sysis levittää Forellan kapan Amunduksen
päälle.)
Roba ax! Roba flax!
Cara mia dora kax!
Unde, via, ia, ia,
Liru montra bumberax!
Are, vare, vare, vare.
Vare flix! Vare kuix!
Pix, pix, pix, pix!
Lintunen, Sininen!
Riennä, lennä vaan
Avarahan maailmaan!
Lintunen, Sininen!
(Sininen lintu lentää hiljaa näyttämön yli.)
Lennä pois!
Paremp’ ois,
Ett’ et osuis milloinkaan
Kotihisi konsanaan!
Lennä pois!
(Lintu lentää pois.)
(Toinen näytös loppuu.)
Kolmas näytös.
Viheriä puisto kuninkaallisen linnan vieressä. Vasemmalla näkyy se torni, jossa Florinnaa pidetään vankina. Vastapäätä seisoo tammi, jonka juurella ruohopenkki. Florinna laulaa tornin ikkunassa.
Florinnan laulu (Sävel: Tuoll’ on mun kultani).
Kukkaset tuoksuu ja tuuloset liikkuu,
Lintuset laulaen oksilla kiikkuu,
Voi minun lintuni,
Voi lintukultani,
Lintu sininen,
Sua oottelen!
Lintu se siivillä liitäen lentää,
Pilvien äärihin äänensä entää.
Voi minun lintuni,
Voi lintukultani,
Lintu sininen,
Sua oottelen!
(Kuningatar ja Mangipani piiloutuvat tammen taa.)
Kuningatar (hiljaa). Kuuletko kuinka kauniisti se hylky laulaa? Se on käsittämätöntä. Minä olen kolme kertaa antanut ottaa häneltä kitaran pois, ja hänellä aina kuitenkin on kitara.
Mangipani. Tämä käypi yli ymmärrykseni. Mutta sanomattoman kauniisti hän laulaa. Suokaa anteeksi, teidän armonne, minun on sääli sitä tyttö parkaa.
Kuningatar. Vaiti, nyt hän taas alkaa.
Florinna (laulaa).
Kukkaset kummulla päivällä aukee,
Yks vähä kukkanen nääntyy ja raukee
Voi minun lintuni,
Voi lintukultani,
Lintu sininen,
Sua oottelen!
Joudu jo lintuni pois kotipuoleen,
Florinna tornissa kuihtuvi huoleen.
Voi minun lintuni,
Voi lintukultani,
Lintu sininen,
Sua oottelen!
(Florinna vetäytyy pois eikä enää näy.)
Kuningatar (tulee näkyviin). Jospa ymmärtäisin, mitä hän tarkoittaa tuolla alituisella sinisellä linnulla. Nyt on kohta vuosi siitä, kuin prinssi Amundus tuli muutetuksi linnuksi eikä sittemmin ole hänestä mitään kuultu.
Mangipani. Armollinen Kuningattareni saatatte olla levollinen. Haukka on varmaan aikaa sitte hänet siepannut, joll’ ei häntä ole kissa syönyt.
Kuningatar. Toivottavasti arvasit oikein, rakas Mangipani. Muutoin voisi luulla Florinnan hänestä yhä laulavan. Aivan käsittämätöntä on, kuinka hän on niin terve ja koko päivät laulaa niin iloisesti.
Mangipani. Niin, on se kummallista. Ja teidän armonne olette koko ajan suonut antaa hänelle ainoastaan vesisoppaa ilman rusinoita. Eipä hän koko vuonna ole saanut yhtään voileipää eikä maitolasia.
Kuningatar. Sano, Mangipani, mistähän on saanut kaikki ne kauniit kappaleet, joilla olen nähnyt hänen leikkivän, kuin olen tirkistänyt avaimen reiästä? Joka päivä on hänellä kauniimpia kukkia, maukkaimpia hedelmiä, ihanoita nukkeja ja entäs kuvakirjoja sitte, niin kauniita kuvakirjoja et ole koskaan nähnyt, Mangipani! Joka yö annan minä hänen maatessaan varastaa kaikki pois ja yhtenään saapi hän uusia leikkikaluja. Kuinka se on mahdollista?
Mangipani. Se riippuu lumouksesta. Olen kuullut puhuttavan haltioista ja tontuista, jotka hakevat kaikkea kaunista mailmassa hyville lapsille.
Kuningatar. Sepä olisi kummallista. Mutta piiloutukaamme puiden taakse väijymään häntä. (Piiloutuvat. Florinna näkyy taas ikkunassa.)
Florinna.
Lintu sininen!
(Kuuluu linnun viserrystä.)
Florinna (taputtaa käsiänsä).
Lintu sininen,
Sua oottelen!
(Lintu sininen lentää yli näyttämön ja ikkunasta sisään. Kuuluu iloista viserrystä. Florinnaa ei enää näy.)
Kuningatar. Näitkö mitään?
Mangipani. Aivan varmaan, minä näin linnun lentävän Florinnan luo torniin.
Kuningatar. Se oli Amundus, siitä olen varma. Kiiruhda, Mangipani, ota saksia, veitsiä ja viikatteita niin monta, kuin pian voit saada, ja ripusta ne tammen haaroihin. Kun lintu istahtaa levähtämään oksille, leikkaa se siipensä ja jalkansa poikki.
Mangipani. Se on tapahtuva, teidän armonne. (Hiljaa, mennessään.) Veli Mangipani, minun täytyy myöntää, että olet jokseenkin suuri lurjus, vaan ajattele, että kuningatar Sibylla on kumminkin terävämpi!
Kuningatar. Nyt käsitän, kuka on ne kauniit tavarat Florinnalle hakenut. Sen on tehnyt Lintu Sininen, joka on Amundus itse. (Kuuluu viserrystä tornissa.) Niin, viserrä, viserrä, sininen lintu! Saamme nähdä, kuka paraiten visertää.
(Roosa ja Liila tulevat kukkaiskorineen.)
Roosa.
Täällä tornissa on vanki,
Raukka kukan umpula,
Hälle kukan ainoanki
Tahdomme me viskata.
(He heittävät kukkia ikkunaan. Kuuluu linnun viserrystä ja kitaran soittoa. Sill’aikaa hiipii Mangipani tammen luo ja ripustaa sen oksiin saksia y. m.)
Liila.
Kuule, kuinka hän nyt soittaa!
Roosa.
Kuule, lintu piipikoittaa!
Liila.
Se on lintu sininen,
Florinnalle mieluinen.
Roosa.
Ken hän on tuo laulusuu?
Liila.
Lintu, eikä mikään muu.
Roosa.
Älä joutavin puhu!
Kaupungissa kulkee huhu,
Että prinssi Amundus
Kerran kutsuttihin hoviin,
Pantiin satimihin koviin;
Yleensä käy kuiskaus,
Rouva Sysis –
Liila.
Pidä suus!
Se on syvä salaisuus.
Roosa.
Olkoon sitte mikä hyvään,
Vaan sen verran tiedämme,
Petost’ aivan oli se.
Hävinnyt kuin kuiluun syvään
Onpi prinssi Amundus.
Ystävänsä Cyprinus
Toivoo vielä. Sanotaan
Deoletuksen jo menneen
Ympäritse kaiken maan,
Niinpä kertaan kahdeksaan,
Hänt’ ei löydy nyt, ei ennen.
Florinna nyt mainitaan...
Liila.
Vaiti! Jätä pakina,
Joku voipi kuunnella.
Pois mun kanssani nyt käy,
Kosk’ ei Florinnata näy!
(Menevät.)
Florinna (avaa ikkunan).
Kaunis lintu sininen,
Liipoittele lentäen,
Tammen siimeksehen kule,
Sieltä salaisesti tule
Luoksen’ jällehen!
(Lintu visertää ja lentää tammeen. Kohta kuullaan piipitystä ja valitusta.)
Mangipani.
Kas niin! Kävi hyvinkin!
Lintu kuolee haavoihin.
Joudun oikein kiirehelle,
Sanon kuningattarelle.
(Menee.)
(Cyprinus ja Deoletus tulevat. Lintu sininen haavoitettuna tammen takana.)
Cyprinus.
Täällä, hyvä ystävä,
Olemme taas yhdessä.
Halki Kypron haeskellut,
Turhaan olen juoksennellut,
Amundust’ ei löydy vaan.
Deoletus.
Noiduttu lie tosiaan;
Olen juossut kahdeksasti
Ympär avan maailman;
Ei hänt’ ollut kuussakaan.
Lensin aurinkohon asti,
Kaikki turhaa puuhausta,
Eikä löydy Amundusta.
Cyprinus.
Ootko ääntä ihmetorven
Koettanut? siihen kas
Veden kala, karhu korven,
Ilman lintu, hyttynen,
Kaikki ääntää vastaten.
Koetapa torveas!
Deoletus (ottaa esiin jahtitorven).
Senhän teen mä mieluisasti,
Vaikka turhaan luultavasti.
(Puhaltaa torveen. Lintu sininen piipittää tammen juurella).
Cyprinus.
Kuka piipitteli lässä?
Katso puukko, sirppi tässä
Riippuu tammen oksassa,
Sirppi veren tahrassa.
Tääll’ on lintu sininen
Haavoitettu, verinen.
Deoletus.
Annas tuota nähdäksen’!
Raukka, lintu sininen!
Cyprinus (antaa linnun).
Oisko tässä pelastus?
Deoletus (iloisena).
Ah voi prinssi Amundus!
Ootko jälleen löytyneenä?
Cyprinus.
Amundusko?
Deoletus.
Hävinneenä
Jok’ ol’; itse Amundus
On tää pieni lintunen
Silmissä on kirjoitus.
Cyprinus.
Jääkö linnuks ainiaan?
Deoletus.
Eikä. Kohta annetaan
Hälle olo entinen.
(Heittää sinisen linnun tammen juurelle ja piirustaa ympyrän tammen
ympäri.)
Nuku lintu sininen,
Herää hyvin jällehen!
(juhlallisesti.)
Mirabola bex rex,
Mirabonda, mirabo,
Viadara, allaho,
Lintu sininen o o!
Undamora, ekbatana,
Liadora, undamana.
Vana, vana, miramo!
Cyprinus (hiljaa).
Taivas, josko onnistuu
Poijes lumouksen muuttaa
Oikein mua vapisuttaa
Tuossa Sysis tulee, huu!
(Sysis hyökkää nopeilla askelilla.)
Sysis (kiivaasti).
Nona, nona, nona rix!
Nona piy! nona flax!
Bua dolga! volga! volga!
Jerva lux, pux, fux!
Deoletus (koskee taikasauvallaan hänen sauvaansa).
Fuge, ax, rix, rex!
Bolla bua, spina pex!
Cyprinus.
Hirmusta ma kuolen tähän.
Deoletus, kuule vähän!
Sysis (yhä kiivaammin).
Ecce murra! Burra, burra!
Vada, vida, voda, ve!
Cintra mala! Cintra manna!
Cyprinus.
Oikein huimaiseepi päätä!
Deoletus.
Sola, luna, stella, lux!
Terra nox, terra alma!
Cyprinus.
Poisko juosta, vaiko jäädä?
Sysis.
Arskriala!
Deoletus.
Mora, bona! Fuge, mala!
Sysis (raivoisena).
Moria!
Deoletus.
Soli Deo gloria!
(Sysis koettaa kirkuen paeta.)
Cyprinus.
Jos hän meiltä pääsee pois,
Uusi temppu, hällä ois.
Deoletus.
Sen vuoks täytyy armotta
Rikoksesta rangaista.
(Koskee Sysistä taikasauvallaan.)
Maledicta, maledicta,
Mox mutata et relicta,
Diminuta esto, Sysis!
Esto ysis! Esto sis!
Esto is! Esto s!
Esto felis unguipes!
(Sysis kaatuu tammen taakse ja katoaa.)
Cyprinus.
Deoletus voiton sait!
Deoletus.
Pahin jälellä on kait. (jatkaa)
Bona Dea, o natura
Juva nos;
Juva, numen!
Juva, lumen!
Voco vos,
Terra, ignis, aër, unda!
O profunda
Aura vitae, juva nos!
(Merkitsee käsillään, että jonkun pienen pitää kasvaa suureksi.)
S- us- dus- ndus- undus- mundus- Amundus.
(Prinssi tulee esiin puun takaa.)
Amundus (hieroo silmiänsä ja ojentaa käsivarsiansa.)
Olen reipas, huoleton,
Minä laulan, lennän, liikun,
Puiden oksilla mä kiikun!
Taivas, mitäs tämä on?
Olen maassa siivetönnä,
Lentämähän kyvytönnä!
Deoletus.
Äsken olit lintunen.
Cyprinus.
Nyt taas olet ihminen.
Amundus.
Ihminenkö? Muistelen
Muinoin prinssi ollehen’...
Florinna mun prinsessani...
Cyprinus.
Hänen löydät pian ani.
Amundus.
Ihminen! Mä riemuitsen!
Voihan ihmishenki kiitää
Aatteen siivin lentää, liitää
Luokse Luojaa istuimen.
Onni, autuus, ilo suuri
Ihmisenä olo juuri,
Lemmitty kuin ihminen!
Cyprinus.
Florinnan luo joutuen;
Florinna (ikkunassa).
Lintu sininen,
Sua oottelen!
Amundus.
Oisko siipeni nyt mulla!
(Rientävät torniin.)
(Kuningatar ja Mangipani tulevat.)
Kuningatar.
Mit’ on sanottavaa sulla?
Mangipani.
Armollenne mainitsen:
Kuoli lintu sininen.
Kuningatar.
Missä on sen ruumis raukka?
Mangipani.
Syönyt kissa taikka haukka.
Kuningatar.
Nyt mä hauskutella raskin.
Tuossa tulee kuningaskin...
Tahdon oikein huvittaa...
(Kuningas, Forella, Roosa, Liila ja hoviväki saapuu. Sitten Florinna, Amundus, Cyprinus, Holofernes ja musta kissa.)
Kuningatar.
Liila, kutsu Florinnaa!
(Liila menee.)
Onko majesteetti maannut
Hyvin, samoin nousta saanut?
Kuningas.
Huonost’ oikein makasin,
Alinomaa uneksin
Prinssi Amunduksen murhaa.
Kuningatar.
Sep’ ei ollut mitään turhaa.
Unissani Florinna
Hänet hivusneulalla
Surmas, pisti sydämmeen
Tammen juureen nukkuneen.
Roosa (syrjään).
Oisko ihminen niin musta?
Kuningas.
Täss’ on pahaa kavallusta!
Roosa.
Ois mun rouvaks pyytänyt,
Varmaan eläisi hän nyt.
Kuningatar.
Mangipani sattui paikkaan.
Mangipani.
Niinpä kello yhden aikaan.
Kuningas.
Käsitä en mietteitänne.
(Florinna tulee.)
Florinna, voi tule tänne!
Jos nyt prinssi Amunduksen
Elossa saat tähän puistoon,
Annan naimalupauksen,
Rouvaks tulet, pane muistoon.
Florinna.
Oikein totta?
Kuningatar.
Olkoon niin!
Mitä sille tehtäisiin,
Joka hänet saatti paulaan?
Kuningas.
Sano itse!
Kuningatar.
Kahle kaulaan,
Torniin kiinni. Kätehen
Pannaan luuta likainen,
Niinimatto hartehille,
Pölkky jalkain ympärille.
Pelätiksi lintusille.
Amundus (tulee).
Aivan oikein tuomitsit,
Yhden seikan unhotit:
Itses syyhyn langetit.
Kuningatar.
Taivas, se on Amundus!
Amundus.
Olen itse Amundus.
Valtas murran, se on totta,
Kavala ja julma työs
Minut, linnuks muutti myös,
Tahdoit henkenikin ottaa,
Tahdoit pettää kuningasta,
Lopun tehdä Florinnasta.
Hän, tuo Kypron aamutähti,
Kärsi pilkkaa, hätää, tuskaa,
Vankeutta, vihan puskaa,
Kunnes taivaast’ apu lähti
Viatonta suojaamahan,
Rankaisemaan kaiken pahan.
Kuningas.
Torniin sinut pannaan kiin’,
Amundus ja Florinna
Tänään saavat toisensa,
Tahtoni on juuri niin:
Kuningatar.
Min’ en tahdo torniin tulla!
Sit’ ei salli kuningas.
Kuningas.
Toinen on nyt mieli mulla,
Min’ en kysy tahtoas.
Florinna (lankee polvilleen).
Armahtakaa, isä, ammoin
Hälle kaikki anteeks annoin!
Amundus.
Anteeks annan minäkin.
Kuningas.
Teidän vuoks hän armon saakoon,
Menköön ijäkseen maan pakoon.
Kaikki.
Päätös se on viisahin.
Kuningatar.
Puolellani Sysis on,
Hän tuo teille turmion.
Deoletus (kantaen mustaa kissaa).
Olkaa hyvä, katsokaa,
Tämä kissa, huomatkaa,
On se noita verraton,
Tää se rouva Sysis on.
Roosa.
Katso kuin sen silmät kiiluu,
Viha välkkyy, hirmu hiiluu!
Liila.
Sylkäisetkö Mirri hyvä?
Pahaa työtä lähestyvä
Ain’ on loppu sellaisen.
(Kuningatar menee ja kissa seuraa häntä.)
Kuningas.
Mangipani!
Mangipani.
Armon herra!
Kuningas.
Palkkaa saat nyt hiukan verran,
Poikan’, pääset hirtehen.
Kaikki.
Eläköhön kuningas!
Kuningas.
Forellahan halukas
Rouvaks oli tulemaan,
Ota Holofernes vaan,
Olkoon elämänne hupaa!
(Yhdistää heidän kätensä.)
Forella (Holofernekselle).
Sinä oitis mulle lupaa
Ett’ en huoli tehdä työtä,
Vaan saan nukkua ja syödä.
Holofernes.
Pantiks sormukseni suon,
Kun sä syöt, niin minä juon.
Kuningas.
Deoletus ministeri,
Cyprinus on kenraali.
Totuus vihdoin voiton peri.
Häät nyt tässä alkaapi.
Haltioiksi kruunataan
Nuori pari kaunoinen.
Hyvään loppuun saatetaan
Täten Lintu Sininen.
Lauletaan nuotilla: ”Minä seisoin korkealla vuorella.”
Florinna.
Sä mun kaunihin lintuni sininen,
Sua luokseni oottelen.
Kultakruunun sulle ma tarjoilen
Sekä puhtahan sydämen.
Kaikki.
Sydän puhdas ja ystävä armahin
Onpi kalliimpi kultaakin.
Eipä kruunua toista niin herttaista
Viattomuuden vertaista.
Me nyt laulamme, tanssimme illalla
Kypron kauniissa laaksossa.
Yli lehtojen, kukkien, nurmien
Lintu laulavi sininen.
(Esirippu laskee.)