Hih, hei vaan, hei, tilu, tilu, tilu, lei,
Ruisvainion kulkivat siimekseen.
Kevät-aika nyt on, niin, kihla-aika nyt on,
Kun metsät soi, soi soiseli soi,
Kevät lemmen aika on, oi!
Hih, hei vaan, hei, tilu, tilu, tilu, lei,
Ne nuoret laskivat lepäämään.
Kevät-aika nyt on, niin, kihla-aika nyt on,
Kun metsät soi, soi soiseli soi,
Kevät lemmen aika on, oi!
Hih, hei vaan, hei, tilu, tilu, tilu, lei,
"Elämämme on niinkuin kukkainen".
Kevät-aika nyt on, niin, kihla-aika nyt on,
Kun metsät soi, soi soiseli soi,
Kevät lemmen aika on, oi!
Hih, hei vaan, hei, tilu, tilu, tilu, lei,
Kevät kukkima-aika on lemmenkin.
Kevät-aika nyt on, niin, kihla-aika nyt on,
Kun metsät soi, soi soiseli soi,
Kevät lemmen aika on, oi!
SIERA. Toden totta, nuoret herrat, vaikk'ei laulussa ollut sanottavaa sisällystä, niin oli sävel kuitenkin sangen epäsointuisa.
1 HOVIPOIKA. Erehdytte, hyvä herra; pysyimme nuotissa ja pidimme välit.
SIERA. Niin kyllä; mutta, totisesti, minä en pidä väliä kuunnella mokomia typeriä lauluja. Jumalan haltuun, ja Jumala parantakoon äänenne! — Tule, Kaisu!
(Menevät.)
Neljäs kohtaus.
Toinen kulma samaa metsää.
(Herttua Amiens, Jaques, Orlando, Oliver ja Celia tulevat.)
HERTTUA.
Orlando, uskotko sä, että voi
Tuo poika tehdä kaikki mitä lupaa?
ORLANDO.
Välistä uskon, välistä en usko,
Kuin epäilijä toivoo epäillessään.
(Rosalinda, Silvius ja Phebe tulevat.)
ROSALINDA.
Vain hetki, niin on kaikki valmista. —
(Herttualle.)
Jos Rosalindan tänne tuon, niin hänet
Lupaatte antaa Orlandolle?
HERTTUA.
Lupaan,
Ja myötäjäisiks vaikka valtakunnat.
ROSALINDA (Orlandolle).
Te hänet otatte, jos saapuu?
ORLANDO.
Otan,
Vaikk' oisin valtakuntain valtias.
ROSALINDA (Phebelle).
Te minut otatte, jos suostun?
PHEBE.
Otan,
Vaikk' ensi hetkessä jo kuolisin.
ROSALINDA.
Mut mua jos ette suostu ottamaan,
Niin otatteko tämän paimenen?
PHEBE.
Niin on jo sovittu.
ROSALINDA (Silviukselle).
Phebenkö otatte, jos hän niin tahtoo?
SILVIUS.
Sen teen, vaikk' olisi se surmakseni.
ROSALINDA.
Tään kaiken minä lupaan järjestää.
Sananne nyt vain kaikki pitäkää.
Te, herttua, annatte siis tyttärenne; —
Ja te, Orlando, hänet otatte; —
Te, Phebe, mulle käytte puolisoksi,
Tai, jos en kelpaa, tuolle paimenelle; —
Te, Silvius, hänet naida lupaatte,
Jos mun hän hylkää; — ja nyt täältä lähden
Nää kaikki epäilykset ratkomaan.
(Rosalinda ja Celia menevät.)
HERTTUA.
Tuon paimenpojan kasvoiss' elävästi
Näen oman tyttäreni piirteitä.
ORLANDO.
Niin, ensi hetkestä kun hänet näin,
Ma tyttärenne veljeks häntä luulin.
Mut täällä metsäss' on hän kasvanut
Ja moness' arveluttavassa tieteess'
On oppia hän saanut sedältään,
Jot' osaavaksi kehuu taikuriksi
Ja joka täällä metsän piiloss' asuu.
JAQUES. On varmaankin tulossa toinen vedenpaisumus, ja nämä parikunnat tässä ovat menossa arkkiin. Mutta tuossapa tulee oikein eriskummainen eläinpari, jota kaikilla kielillä sanotaan narreiksi.
(Siera ja Kaisa tulevat.)
SIERA. Terveiset ja tervehdykset teille kaikille!
JAQUES. Hyvä herttua, sanokaa hänet tervetulleeksi. Se on se kirjava sielu, jonka niin usein olen tavannut täällä metsässä. Hän vannoo olleensa hovimies.
SIERA. Jos kukaan sitä epäilee, niin pankoon minut koetukselle. Olen tanssinut minuettia; olen imarrellut naisia; olen ollut ovela ystävilleni ja siloinen vihamiehilleni; olen vienyt kolme räätäliä häviöön; olen ollut neljässä riita-asiassa osallisena ja yhdessä jo joutua tappeluunkin.
JAQUES. Ja mitenkä se sovittiin?
SIERA. He, tulimme yhteen ja huomasimme, että riita-asiamme oli seitsemännen asteen asia.
JAQUES. Mitä? Seitsemännen asteen? — Hyvä herttua, mieleisenne mies, niinhän?
HERTTUA. Sangen paljon hänestä pidän.
SIERA. Kost'jumala, herra hyvä! Pyytäisin samaa teiltä. Minäkin tunkeudun tänne muiden maalaisparien joukkoon tekemään valan oikean ja väärän, aina miten aviosääty velvoittaa ja liha ja veri helpoittaa. — Köyhä tyttö, herraseni, rumannäköinen kapine, vaan minun omani: pahainen päähänpisto, herraseni, ottaa mikä ei muille kelpaa. Vahva siveys, herraseni, asuu niinkuin saituri huonossa hökkelissä, samoin kuin helmi rumassa simpukassa.
HERTTUA. Hän on, totta vieköön, oikein sukkela ja kekseliäs.
SIERA. Aina sen mukaan, miten narrin varat riittää näin ihanassa taudin puuskauksessa.
JAQUES. Mutta se seitsemäs aste! Miten se riita-asianne oli seitsemännen asteen asia?
SIERA. Se oli seitsemästi torjuttu valhe. — Selkä suoraksi, Kaisu! — Näin, nähkääs. Minä en pitänyt muutaman hoviherran parran kuosista; hän laittoi minulle sanan että, jos minä olin sanonut että hänen partansa ei ollut hyvin leikattu, hän oli siinä asiassa toista mieltä; tätä sanotaan "kohteliaaksi kumoamiseksi". Kun minä nyt lähetin takaisin sanan, ettei se ollut hyvin leikattu, niin hän lähetti taas sanan, että hän leikkautti partansa oman mielensä mukaan; sitä sanotaan "siivoksi huomautukseksi". Jos minä taas laitoin sanan, ettei se ollut hyvin leikattu, niin vastasi hän, että minulla ei ollut arvostelukykyä; sitä sanotaan "törkeäksi vastaukseksi". Jos vieläkin sanoin ettei se ollut hyvin leikattu, vastasi hän, ett'en puhunut totta; sitä sanotaan "miehuulliseksi ojennukseksi". Jos taaskin sanoin ettei se ollut hyvin leikattu, ja hän vastasi että valehtelen, niin se on "uhitteleva vastaväite"; ja sitten tulee "ehdollinen valhe" ja sitten "suora valhe".
JAQUES. Ja kuinka usein sanoitte, että hänen partansa ei ollut hyvin leikattu?
SIERA. En tohtinut mennä kauemmaksi kuin ehdolliseen valheeseen, eikä hänkään tohtinut minua syyttää suorasta valheesta; ja sitte mittelimme miekkojamme ja läksimme tiehemme.
JAQUES. Voitteko nyt uudestaan järjestyksessä nimitellä nuo valheen asteet?
SIERA. Kyllä, herra, me taistelemme präntätyn mukaan, kirjan mukaan, niinkuin niitä on kirjoja hyviä tapojakin varten. Luettelen teille asteet. Ensimmäinen: kohtelias kumoaminen; toinen: siivo huomautus; kolmas: törkeä vastaus; neljäs: miehuullinen ojennus; viides: uhitteleva vastaväite; kuudes: ehdollinen valhe; seitsemäs: suora valhe. Kaikista näistä voitte selviytyä, paitse suorasta valheesta, ja siitäkin voi teitä auttaa pieni jos. Olen nähnyt, että seitsemän valamiestä ei voinut sovittaa pientä riitaa, mutta kun riitapuolet tulivat yhteen, niin toinen niistä keksi tuon sanan jos; esimerkiksi: "jos te sanoitte niin, niin sanoin minä niin"; ja he paiskasivat kättä ja tulivat veljiksi. Se jos se on se oikea rauhanrakentaja; harvinainen voima siinä jos-sanassa.
JAQUES. Eikö tämä ole harvinainen mies, hyvä herttua? Ymmärtää niin hyvin kaikkia asioita, ja on kuitenkin vain narri.
HERTTUA. Hän käyttää narriuttaan kuvahevosena,[13] jonka piilosta ampuu nuoliaan.
(Hymen, Rosalinda naisen puvussa, ja Celia tulevat.)
(Hiljaista soittoa.)
HYMEN.
Kun maassa vihan liemu
Rakkaudeks muuttuu.
Täss' sulle Hymen kantaa
Ja taivas lapses antaa.
Siis nyt vain puuttuu,
Ett' yhdät kädet liittohon,
Kun sydämmet jo yhtä on.
ROSALINDA (herttualle).
Ma teidän olen, teille antaun.
(Orlandolle.)
Ma teidän olen, teille antaun.
HERTTUA.
Olet tyttäreni, jos ei petä näkö.
ORLANDO.
Olet Rosalinda, jos ei petä näkö.
PHEBE.
Jos totta näkö tää,
Hyvästi, lempi, jää!
ROSALINDA (herttualle).
En toista isää halua kuin teidät.
(Orlandolle.)
En toista miestä halua kuin teidät.
(Phebelle.)
En koskaan toista naista nai kuin teidät.
HYMEN.
Nyt Hymen selvittää
Ja hyvään loppuun vie.
Kahdeksan käsikkäin
Käy lemmen liittoon näin,
Jos tosi totta lie.
(Orlandolle ja Rosalindalle.)
Teit' ei erota nyt mikään.
(Oliverille ja Celialle.)
Yksi ootte te niin ikään.
(Phebelle.)
Paimeneen te suostukaatte,
Muuten naisen naida saatte.
(Sieralle ja Kaisalle.)
Tekin yhteen liittykää
Niinkuin talveen ruma sää. —
Häävirsiä nyt viritelkää;
Sill' aikaa pulmaa selvitelkää,
Niin että nämä kummat sääntyy
Ja kaikki tolalleen taas kääntyy.
Siis vihkisääty viihtyköön!
Maan piirit Hymen kansoittaa,
Suur' Hymen kauan eläköön!
Ylintä ylistystä saa
Suur' Hymen, maat kun kansoittaa.
HERTTUA.
Oi, Celia, sylini ma avaan sulle!
Tytärtä halvempi et ole mulle.
PHEBE (Silviukselle).
Sin' olet minun: sana velvoittaa;
Mua hellyytesi liittoon pakottaa.
(Jaques de Bois tulee.)
JAQUES de BOIS.
Sanoa minun suokaa pari sanaa.
Ma Roland-vanhuksen oon toinen poika
Ja sanan tähän jaloon seuraan tuon.
Kun Fredrik-herttua kuuli, että tänne
Läks arvomiestä monta joka päivä,
Niin sotajoukon keräsi, joll' aikoi,
Hän itse johtajana, vangiks ottaa
Nyt veljensä ja tappaa miekalla.
Mut tämän metsämaan kun laitaan tuli,
Tapasi hänet vanha, hurskas mies,
Jok' otti hänet erikseen ja käänsi
Pois hankkeistaan ja koko maailmasta.
Saa karkoitettu veli kruunun jälleen,
Ja muutkin karkoitetut omat maansa
Takaisin saavat. Hengelläni vastaan,
Ett' on se totta.
HERTTUA.
Terve, nuorukainen!
Häälahjan kauniin veljillesi tuot:
Takaisin toinen maansa saa, ja toinen
Maan mahtavan ja laajan herttuakunnan.
Mut täällä metsäss' ensin päättäkäämme
Mit' alettu ja hankittu on täällä.
Tää hauska parvi sitten, joka monet
Tukalat yöt ja päivät kanssain eli,
Osansa uudest' onnestani saa,
Jokainen ansion ja arvon mukaan.
Siks unhoon jääköön tämä loisto uus
Ja vallass' olkoon maalaishupaisuus. —
Nyt soitto soimaan! Käymään karkelot!
Ja tanssiin kaikki, sulhot, morsiot!
JAQUES.
Suvaitkaa, herra: — jos ma oikein kuulin,
On herttua hengen mieheks ruvennut
Ja hovin prameuden heittänyt.
JAQUES de BOIS.
Niin on.
JAQUES.
Niin aion tehdä minäkin:
Näist' äsken-kääntyneistä paljonkin
On meillä kuultavaa ja opittavaa. —
(Herttualle.)
Suon teille uuden arvonne: sen hyvin
Hyveenne kannattaa ja kärsintänne; —
(Orlandolle.)
Ja teille armaan, ani ansaitun; —
(Oliverille.)
Ja teille armaan, maat ja mahtiseurat; —
(Silviukselle.)
Ja teille vaivoin saadun vihkivuoteen; —
(Sieralle.)
Ja teille toranne; häämatkaa varten
Teill' eväit' on vain kahdeks kuukaudeksi. —
Pitäkää hauskaa: mulla parempaa
On tehtävää kuin muita tanssittaa.
HERTTUA.
Jää, Jaques, jää tänne.
JAQUES.
Jos mitä tahdotte, mun löydätten:
Ma jättämäänne luolaan pakenen.
Huvinpitoon en.
(Menee.)
HERTTUA.
Niin juhlamenomme nyt alkakaamme,
Ett' tosi-ilon ikivieraaks saamme.
(Tanssi.)
EPILOGI.
ROSALINDA. Ei ole tavallista nähdä sankaritarta epiloogina, mutta se ei ole sen sopimattomampaa kuin nähdä sankaria proloogina. Niinkuin hyvä viini ei kaipaa kehaisua, niin hyvä näytelmäkään ei kaipaa epiloogia; mutta hyvää viiniä auttaa hyvä kehaisu, ja hyvät näytelmät paranevat hyvästä epiloogista. Mutta missä asemassa olen sitten minä, kun en ole hyvä epiloogi, enkä voi teille hyvää kappalettakaan suositella? Minä en ole kerjäläisen pukimessa, siis ei sovi minulle kerjääminen; ainoa neuvo on ruveta loihtimaan, ja alotan naisista. Manaan teitä, hyvät naiset, niin totta kuin miehiä rakastatte, että miellytte tähän kujeiluun sen verran kuin haluatte; ja teitä manaan, hyvät miehet, niin totta kuin naisia rakastatte — ja typerä naurunne osoittaa, ett'ei kukaan teistä heitä vihaa — että yhdessä naisten kanssa kujeilu teitä miellyttäisi. Jos minä olisin nainen,[14] niin suutelisin teitä kaikkia, joilla on parta, mikä minua miellyttää, kasvot, joita suvaitsen, ja henki, joka ei tympäise; ja varmaankin nyt kaikki, joilla on hyvä parta tai hyvät kasvot tai suloinen henki, kun tässä teen kumarrukseni, suopeaan tarjoukseeni sanovat jäähyväiset.
(Menevät.)
SELITYKSIÄ:
[1] Ardennien metsä, Ranskan Flandriassa Charlemontin ja Rocroyn rajamailla. Sh:n kuvauksesta luulisi sen olevan kuuman vyöhykkeen maassa, jossa on jalopeuroja ja palmupuita.
[2] Robin Hood, balladeissa ylistetty rosvo ja salametsästäjä, joka iloisten kumppaniensa kanssa elosteli Englannin metsissä.
[3] Kuin häijy, myrkyllinen rupikonna. Kansantarinan mukaan oli rupikonnan päässä kivi, joka hienonnettuna ja lämpimään viiniin sekoitettuna voi ruumiista poistaa myrkkyjä.
[4] Herneenpalko. Avonaisia herneenpalkoja käyttivät naiset hiusten koristuksena. Ylhäisillä ne oli kullasta ja herneet helmiä.
[5] Kaikkia Egyptin esikoisia s.o. kaikkia korkeasukuisia; tarkoittaa luultavasti herttuaa.
[6] Ihmetellä seitsemän päivää yhdeksästä. Viittaa englantilaiseen sananlaskuun: ei ihme kestä yhdeksää päivää kauemmin.
[7] Pythagoraan ajoista asti, jolloin olin irlantilainen rotta. Viittaa Pythagoraan sielunvaellus-oppiin. Irlannissa käytettiin riimillisiä loitsulukuja rottien hävittämiseksi.
[8] Gargantua oli jättiläinen, joka yhdellä siemauksella nielaisi kuusi pyhiinvaeltajaa, jotka osuivat hänen lautaselleen.
[9] Tapettikuvat. Vanhoihin kuviin oli tapana kuvattavien suun viereen asettaa kaikenmoisia mielilauseita.
[10] Ens lempi syttyy ensi näkemässä. Marlowen runoelmasta Hero ja Leander, jota siihen aikaan paljo luettiin ja ihailtiin.
[11] Muuten tuskin uskon, että olette gondolissa uinut, s.o. ollut Venetiassa, joka oli silloisten rikkaiden ja joutilaiden englantilaisten mielipaikka.
[12] Diana suihkukaivolla. Dianan kuva, jonka silmistä, rinnoista y.m. suihkui vettä, oli siihen aikaan suihkukaivojen koristeena.
[13] Kuvahevonen. Elävä tai palttinasta t.m.s. tehty hevonen, jonka takaa linnustaja väijyi metsälintuja.
[14] Jos minä olisin nainen. Tulee muistaa, että Sh:n aikana nuoret pojat näyttelivät naisten osia.