The Project Gutenberg eBook of Nimettömiä lauluja
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States and
most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms
of the Project Gutenberg License included with this ebook or online
at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States,
you will have to check the laws of the country where you are located
before using this eBook.
Title: Nimettömiä lauluja
Author: Aaro Hellaakoski
Release date: September 10, 2004 [eBook #13429]
Most recently updated: October 28, 2024
Language: Finnish
Credits: Produced by Sami Sieranoja, Tapio Riikonen and PG Distributed
Proofreaders
*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK NIMETTÖMIÄ LAULUJA ***
NIMETTÖMIÄ LAULUJA
Kirj.
1918
Tämän kokoelman runot ovat syntyneet ennen vuotta
1918, enimmäkseen syksyn 1917 merkeissä.
Myöhempien hetkien sanelemia ovat ne kaksi, jotka ovat
alkuun liitetyt.
1918, enimmäkseen syksyn 1917 merkeissä.
Myöhempien hetkien sanelemia ovat ne kaksi, jotka ovat
alkuun liitetyt.
HUHTIKUUN YÖ
(TAMPEREELLA.)
Yön hetki on, mut yhtenänsä
vain tykkein raskas laulu soi.
Taas taivaankannen purppuroi
yötulipalot valtavat
ja korkealle heittäin liekkiänsä
käy tykkein suusta salamat.
Ma hiljaa akkunani avaan.—
Nyt kaiken vasta kuulenkin!
Kuin meren kuohu rantoihin
niin pauhu siel' on loputon,
kaik' surmanaseet kuoroon kammottavaan
taas kilvan yhtynehet on.
Mut ihanaa se nähdä, kuulla
on kuitenkin kun kautta sen
tie kulkee vapautehen.—
Mun lävitsein käy vavistus
kun, sydän kuumana, mut hymysuulla
nyt opettelen sanaa—vapaus.
RUNO KAATUNEILLE
(POHJALAISTEN OSAKUNTIEN PORTHANJUHLAAN 9.XI.18.)
Ei työ lie suuri näitten vainajain
—he vapauden eestä kuoli vain.
Ken tuntee heidät kaikki!—Jokaiselle meistä
lie sentään kallis ollut joku heistä.
Kun vuosi sitte vielä kohdattiin,
ei tietty kuinka meistä moni niin,
niin moni, kulki kuolon merkit otsallansa
vain vartoin päiväänsä ja tuntiansa.
He poissa on. Ja ylle hautojen
pian elämä luo unhon kattehen.
Niin käy. Niin täytyy käydä. Hauta kuollehille,
mut elon kutsut jälkeenjäänehille.
Nyt uudet suvut, pystyin otsin saa
ne astua myös Suomen kamaraa—
maan senkin puolesta on kuolla uskallettu,
tie vapauteen on verin lunastettu.
Ja siitä kiitos teille, toverit,
te verin seppelöidyt sankarit!—
Mut hän, ken kaatua ei saanut rinnallanne,
hän jatkakohon elontoimianne.
I
1
(SFINKSI)
Selin elämään. Päin hieta-aavikkoon,
äänettömään, kuolleeseen ja autioon.
Niinkuin umpisokko toista sokeaa,
kohtalotar ihmislasta johdattaa.
Kuiva hiekka lentää kautta aavikon.
Vuori rautaisinkin kerta hietaa on.
Älä kysy mitään. Sfinksi vaikenee.
Hiekka vinkuu vain. Vain tuuli tohisee.
Templit luhistuu. Ja kuolee ihminen.
Ontto, kylmä hymy sfinksin kivisen.
2
Tee työsi, iske iskusi,
käy tyynnä kuolemaan.
Ne aamut, joita kaipasit,
ei koita konsanaan.
Ei koita koskaan aamut ne,
jos kuinka kaivannet.
On palkkasi vain pettymys
ja tuskat tuliset.
Mut olkoon niinkin. Elää se
viel käsky rinnassas.
Sen eestä elo juhlas on
ja kuolo kunnias.
Työs kerran kesken katketen
sun kynäs putoaa.
Sua maasta syntynyttä taas
suur syleileepi maa.
Ne aamut, joita kaipasit,
ei koita konsanaan.
Tee työsi, iske iskusi.
Käy tyynnä kuolemaan.
3
Sun, elämä, ma tahdon pusertaa
mun vasten sydäntäni palavaa.
Sun yksin tunnustan. Oon laulajasi.
Vain mykkä yö on ulkopuolellasi.
Sun antis tuskako vai riemu on,
se yhtä kallis mulle olkohon.
Mun sydänvereni se vuotakohon
ja kultamaljas partaat punatkohon.
4
(KUVANVEISTÄJÄ)
Kaikki ruma, kaikki kaunis
hakattakoon marmoriin.
Yhtyköhöt viha, lempi
saman patsaan jäseniin.
Kaikki, mit on ihmissydän
pienen pieni tuntenut,
käyköön esiin, antakohon
aartehensa salatut.
Kaikki esiin. Taltan kärkeen
sydänveri vuotakoon.
Ihmiselon kirjavuuden
kivi kylmä puhukoon.
Lämmin ihmisveri tuokoon
sanat huuliin kivisiin.
—Minä elän, minä elän—
marmorpatsas, lausu niin!
5
Nyt kirja kiinni, loukkoon
se päiviks joutanee.
On vieras tullut mulle.
Jo tiuvut helisee.
Nyt ylle juhlavaate.
Ja tulta akkunaan.
Nyt jokahinen lamppu
kuin juhlaan palamaan.
Ne palakohot loppuun
kuin tyhmäin neitsyein.
Jo kyllikseni taasen
ma arkityötä tein.
Hei tuleen joka lamppu.
Auk' ovet raskahat.
Se jumalainen vieras
sa harvoin poikkeat.
6
(INSPIRATIO)
Ne soivat. Ne nousee, ne laskee.
Kuin väkevät aallot vyöryvät taas.
Näin vaihtuvat rytmit.
Ja selvinä alkavat piirtyä kuvat,
värikylläisinä
ja luomistuoreina,
liittyen toinen toisehen
pitkän hopeisen ketjun lailla.
7
Lämpimästi, kaikin vaistoin,
suo mun elää aikani.
Enhän tahdo tutkistella
mitä tuosta seurasi.
Tämä päivä kallihimpi
mulle on kuin huominen.
Yksi täyteläinen hetki!
Huomen vaikka kontaten.
8
Tyhmät neitseet, oli heillä
öljy kallehin lampuissaan.