Produced by Matti Järvinen and PG Distributed Proofreaders.

NUORI MYLLÄRI

4-NÄYTÖKSINEN HUVINÄYTELMÄ

Kirjottanut
Maiju Lassila

Ensimmäisen kerran julkaissut
Suomalainen kustannus-o.-y. Kansa

HENKILÖT:

Pentti Akkimus, nuori mylläri. Hilkka, Pentin morsian. Luukas Filemon Koikale, Hilkan isä, kyläkoulumestari, räätäli y. m. Mooses Jeremias Myrkky, vanhahko leskimies. Pekka Malakias Junnus, keski-ikäinen seppä. Lihava Sohvi. Raita, Kaisu, Kerttu, Anna, Sirkka, Laila y. m. tyttöjä. Siltavouti. Lautamies. Jaska } y. m. nuoria miehiä. Aku } Sallisen Maija. Iisakki Simpson Hirmu. Hirmun Liisa. Joukko kylän miehiä.

Tämän näytelmän esittämisoikeus seuranäytelmänä annetaan 5 mk:lla, joka määrä on lähetettävä kustantajalle näyttelemislupaa pyydettäessä.

Ensimäinen näytös.

Metsikkö, kylän kisapaikka. Koivun juurella penkki. Pieni kiikkulaudan alushepo syrjään nostettuna, kiikkulauta maassa.

JUNNUS

(Käärii, kivellä istuen, hattaraa jalkaansa)

Vai jo sinulla Pentti on semmoiset vehkeet… Jotta akka pitäisi saada!

PENTTI

(Raapii kainaloansa)

Ka jopa tää nyt on ikäkin! Neljäs vuosi jo on rippikoulusta lähtien… Vanhemmalle ijälle jos jää, niin ei sitä ole sitte enää niin helppo saadakaan!

JUNNUS

Ka onpa se niinkin! (Vetää kengän jalkaansa)

PENTTI

Niin jos sinä sitte milloin joutaisit puhemieheksi, niin käytäisi häntä kysäsemässä!

JUNNUS

(Jatkaa omaansa)

Aikanaan, aikanaan se on akka otettava!

PENTTI

(Omaansa jatkaen)

Vai mitä sinä, Junnus, arvelet?

JUNNUS

(Puhaltaa ensin puppuunsa)

Niin siitä sinun akan otostako?

PENTTI

Niin… Sattuisiko sinulta sitä aikaa liikenemään?

JUNNUS

No kennes tyttöä sinä sitte arveleisit?

PENTTI

(Tapaillen)

No enpä häntä tiedä … kuka heistä olisi luonnolle mukavin…

JUNNUS

(Täyttää piippuaan)

Ota vaikka tämä Pekurisen nuorin tyttö… Etkös sinä jo ole sitä kährännytkin?

PENTTI

Olenhan minä, vaan… (Pysähtyy)

JUNNUS

Tahi se Soikkelin Pekan tyttö… Etkös sinä jo sitäkin tahkonnut?

PENTTI

Tahkosin… (Puolustautuen) Mutta olenhan minä niin monta muutakin tyttöä jo … mutta eivätpä ne ole olleet naimalupauksella kukaan … mutta vain semmoisena … kuin nyt nuorella miehellä yleensä pitää olla!

JUNNUS

Mhyy… No ota sitte se Pekka Soikkelin tyttö… Kun isä kuolee, niin se saa talon!

PENTTI

Ka hyvähän se on sekin … mutta kunpa minä jo ennätin vähän ajatella tätä mestari Koikaleen tyttöä … sitä Hilkkaa… Niin sittenpähän kun kysyy, ja jos ei suostu, niin tietää kääntyä jonkun muun tytön puoleen.

JUNNUS

Vai sitä sinä (Sytyttää piippunsa) Hilkkaa!

PENTTI

Sitä… Jo lapsesta pitäin olen sitä arvellut… Ja mikäs minun on häntäkin ajatellessa nyt, kun onnistuin ostamaan tämän myllyn ihan omaksi… Muutama osa hinnasta vain on velkana, mutta senkin maksaa sitten kun saa tässä eukon taloon… Sillä tottapa se nyt eukkokin jotain siinä apuna tienaa.

JUNNUS

(Puhaltaa savua sieramistaan)

Mhyy!… Vai sitä Koikaleen tyttöä sinä.

PENTTI

Niin … jos se sinulle sopii… Vai sopisiko se Soikkelin tyttö sinulle paremmin?

JUNNUS

Ka mitäpäs väliä sillä puhemiehelle on!… (Miettii) Entäs joko sinä itse olet sitä asiaa alottanut … Hilkan kanssa nimittäin?

PENTTI

No olenhan minä nyt sen verran, jotta olen kiikuttanut ja syöttänyt rinkeliä … mutta en kumminkaan ole mennyt niin pitkälle kuin muiden tyttöjen kanssa… (Syyhyttää reittään) En tiedä mikä hitto siinä lie, kun minua sen Hilkan kanssa ujostuttaa … enemmän kuin toisten tyttöjen… Tottapa se silloin on kai se oikea… Tänä iltana nyt olisi taas aikomus kiikuttaa, jos sattuisi yksinään tänne kiikulle tulemaan.

JUNNUS

(Lähtien)

No… Mitäpä, mitäpä siinä sitte on… Käydään Hilkalta kysäsemässä.

PENTTI

(Lähtee mukaan)

Ka tottapahan sitten ajatuksensa sanoo. (Käki alkaa kukkua)

JASKA

(Tulee hattu kallellaan Akua vastaan)

Hei… Terve! (Lyö kättä) Minne sinä menet?

AKU

Minäkö?… Arvelin tulla tänne, kun täällä kuuluu olevan tänä iltana tanssit.

JASKA

Heitä hitolle tään kylän tytöt! (Tekee riuskan liikkeen) Anna mylly-Pentin pitää ne kaikki yksinään ja tule tappelemaan Ruisselän tytöistä sen kylän poikia vastaan! (Viheltelee jotain säveltä) Kuule Aku! Tiedätkö sinä, minkä kurin me päätimme tehdä tyttö-myllärille?

AKU

No?

JASKA

Se kun pujottaa tytöt aina ratashuoneen kautta pois, jos kuka sattuu myllyyn tulemaan, niin me päätimme yhtenä oikein kiirennä päivänä salaa pistää ratashuoneen oven pönkä päälle, että koko ratashuone on iltasilla tyttöjä täynnä, ja sitten mennään koko joukolla hurraamaan! (Nauravat)

AKU

Entäs tiedätkö minkä kurin me jo Jusun kanssa sille teimme?

JASKA

No anna tulla!

AKU

Ärsytimme Pekka Soikkelin ison pässin äkäiseksi, ja vuotimme veräjän luona, kun Pentti meni ohi, ja sitten veräjä auki (Innostuu) ja silloin kun Soikkelin pässi antoi Pentille paukun takapuoleen, niin meidänkin silmät olivat tulta iskeä. (Nauravat)

JASKA

Ilmankos se pässin pakana yritti minuakin jo päkätä!

AKU

Kyllä se nyt antaa… Entäs tiedätkö, jotta se mylly-Pentti kuuluu nyt jo aikovan ruveta Hilkkaa jauhamaan?

JASKA

(Keskeyttää ylenkatseellisesti)

Ottakoon kaikki koko tään kylän tytöt … mokomat kanat, kun senkin Hilkan… Tule sinä vain pois Ruisselän tyttöjä tanssittamaan. (Vie käsipuolesta pitäen) Hih!

JASKA

(Hoilaa mennessään)

Tään kylän tytöt ne kehuvat … jotta…

RAITA

(Tulee, pieni ompelus kädessä)

Hilkka… Hilkka hoi!

HILKKA

(Tulee)

Hoi, hoi!… Kuulitko sinä Raita, kun käki kukkui?

RAITA

Kuulin. (Istahtaa penkille, ja alkaa ommella)

HILKKA

Mitä sinä ompelet?

RAITA

(Kainostellen)

Ompelempahan vain…

HILKKA

(Istahtaa viereen)

Minäpä arvaan… Tupakkakukkaroa! (Raita kainostuu. Äänettömyys)
Kellekä sinä ompelet?

RAITA

(Salaperäisesti)

Yhdelle pojalle vain!

HILKKA

Onko se Esalle? (Äänettömyys) Entäs Aapolle? (Raita nostaa kirjavan kukkaronsa näyttääksensä sitä) Ai miten se on kaunis!… Nyt minä jo tiedän: se on Pentille… Onko se?

RAITA

(Ommellen)

En minä sano. (Nyrpistyen) Ja eikä Pentti huolikaan kenestäkään … vaikka toiset pojat vain sanovat. (Hilkka kuorii ajatuksissa hampaillaan koivun varpua ja vilkaisee Raitaan. Äänettömyys) Pekurisenkin Iidaa vain turhaa puhuvat, mutta se ei ole Pentistä totta…

HILKKA

(Vastaan tenäten)

Vai ei!… Mitäs vasten se Iida sitten on neulonut Pentille sukat?

RAITA

Niin … no… Mistäs minä tiedän … ja minkäs se Pentti sille osaa, jos kuka väkisin neuloo.

HILKKA

(Hyräilee, puoli-laulaen, lyöden ajatuksissaan varvulla hameeseen ikäänkuin tahtia)

Suotta ma ompelen kullalleni, voi mua onnetonta, kun minun kultani, kun oma armaani lempivä tyttöä monta. (Huokaa)

RAITA

Hilkka! Menetkös sinä sille Mooses Myrkylle?… Äiti sanoi!

HILKKA

Enkä toki… Saan minä nyt nuorempiakin kuin tuon lapsiniekan lesken…

RAITA

Silläpä on iso karja ja talo.

HILKKA

Vähättelen minä hänen lehmistään ja muusta talostaan … mokomankin
Mooseksen! (Kuorii hampain varpua. Äänettömyys) Voi… Isä tulee…
Ole kuin ei olisi puhuttu mistään!

LUUKAS

(Saapuu iso kirja kainalossa. Pysähtyy, katsoo juhlallisesti)

Kah… Sieltäpä se Myrkkykin näkyy tulevan! (Myrkky saapuu) Terve sinulle, Mooses Jeremias Myrkky. (Antaa kättä) Terve ja etsikäämme puuta painaaksemme. (Hilkalle) Hilkka! Vieppäs tämä kirja kotiin ja ole siellä kuten isäsi käskee ja hänen opettajasäätynsä vaatii. (Tytöt lähtevät. Istuutuu penkille) No istukaamme tähän… Kävin veisaamassa Hakkaraisen emännän maan poveen ja… Mitä sinulle kuuluu, Myrkky?

MYRKKY

(Jalkaansa hieroksien)

Ka eipä sitä mitään… Tuota jalkaa vain kolottaa… Kuppuutus olisi taas poikaa.

LUUKAS

No ja… Mitä muuta kuuluu?

MYRKKY

Ka onpa sitä jo siinäkin kerrakseen… Siitä tästä Hilkan asiasta vain olisi sovittava lopullisesti. (Äänettömyys)

LUUKAS

(Nuuskailee tyhjiä näppiään)

Niin jotta siitäkö tästä Hilkasta.

MYRKKY

Ka mitäpäs se pitkittämisellä paranee… Kun saa ennen kiirettä työaikaa selväksi senkin asian, niin vähempihän on sitten enää heinäaikana riesana… (Hieroo säärtään) As tuota jalan paholaista… Vai mitä sinä siitä arvelet.

LUUKAS

(Panee silmälasit päähänsä. Juhlallisesti)

Niinkö mitä minä arvelen. (Miettii)

MYRKKY

Ka, niin kun tiedät, on siinä minulla vankka talo: Viisitoista täyspoikivaa, ja yksi maho, mutta sekin lypsää vielä.

LUUKAS

(Raapii korvallistaan)

Viisitoista lypsävää ja yksi maho…

MYRKKY

Ka niin… Ja kun tää asia jo viime pyhänä jo kolmanteen kertaan sovittiin, niin mitäpäs siinä enää muuta onkaan kuin sanot vain Hilkalle itselleen… Sano, jotta hän saa minusta rikkaan ja hyväluontoisen miehen!

LUUKAS

(Raapii polveaan)

Rikkaan, rikkaan miehen saa… Entäs, Myrkky… (Nykäisee merkitsevästi) Asiassa on aina niksi… suuri ja tarpeellinen niksi.

MYRKKY

(Arvaten)

Ka onhan sitä vielä pullon pohjassa … sitä markkinoilta tuotua kahdesti puhdistettua.

LUUKAS

No… Mikäs siinä on sitten… Lähdetään puhumaan asiasta.

MYRKKY

Ka mikäs siinä on… Kun se vain ei tämä Pentti mylläri heittäytyisi siihen väliin sotkemaan…

LUUKAS

Penttikö… Sekö tyttö-mylläri se tahtoisi ruveta jauhamaan minun tyttöäni, häntä jota minä olen kasvattanut seurakunnallisessa hengessä ja kurituksessa!… Ei, Myrkky. Kun Luukas vetää tään otsansa vain kureeseen näin (vetää otsansa kureeseen), niin koko minun huoneeni tietää siitä, että minä olen perheen pää … ankara ja kiivas perheen pää, jonka ryppyinen otsakin jo julistaa perheen lakia ja oikeutta. Ja kaikkea muuta voi vielä Luukas Filemon Koikale sietää, vaan ei eukkohuijaria… (Nousee) Ei… Tule pois, Myrkky! (Lähtee)

MYRKKY

(Poistuessaan)

Ka … no… Sitähän sitä minäkin jo arvelin.

HIRMUN LIISA

(Tulee juosten, sieppaa takkavihdan)

Pahan hengen Soikkelin pässi … kun ei anna ihmisten rauhassa kulkea… Mutta kunhan nyt tulisit, niin näkisit kun tuosta takkavitsasta saisit. (Sallisen Maija tulee) Ka, siinähän se Sallisen Maijakin on… Ajoiko sinua se Soikkelin pässi?

MAIJA

Ei… Päkkäsikös se sinua, Liisa?

HIRMUN LIISA

Yritti, paha henki … mutta sain toki ajoissa tään patukan ja annoin lähdön häjylle… Entäs mitäs sinä täältä haet?

MAIJA

Sitä vain meidän tyttöä … Sirkkaa… Arvelin, jotta jos olisi tänne lentänyt, niin ajaisin hänet lapsirukan kotiin kirjan ääreen. (Hartaammin) Pois täältä pahuuden ja synnin kiikkumäeltä.

HIRMUN LIISA

No siinä nyt teetkin oikein, jotta et anna tyttösi juosta enää irti, kun on kylässä kerran semmoinen viettelijä kuin tää Pentti mylläri. Ei näet pahaltahengeltä kuulu enää säilyvän lukon takanakaan. (Pöyhöttelee hamettaan) Nytkin kun jo kuuluu saaneen sen Lehikoisen tytön, sen Lailan verkkoonsa, jotta tyttö kuuluu ihan hulluna jo sen jälestä lentävän… Ptyhui … mokomaa elämää.

MAIJA

(Hartaasti)

Tottapa se kerran rangaistus tulee hänellekin, sillä ei se anna itseään pilkata se asia… Itku siitä lopultakin on tuleva, itku ja ikuinen häpeä.

HIRMUN LIISA

(Kuin itsekseen)

Pahanhengen tyttöjunkkari … koko mokoma mylläri!

MAIJA

Hyvä toki, että Sirkka ei ole tänne lentänyt… Pelkäsinkin jo sen paulaan joutuvan kokemattoman lapsirukan!

HIRMUN LIISA

No olikinpa tuo sitten hyvä, jotta tulit, niin päästään yhdessä sen pässi ruojan ohi… Tule, niin mennään yhtä matkaa, niin saapi, jos yrittää muksujaan antaa. (Lähtevät)

HILKKA

(Saapuu, katselee ympärilleen)

Menivät toki siitä! (Huomaa Raidalta jääneen tilkun, katselee sitä) Se on se kukkaro ihan varmaan Pentille… Hyi! (Viskaa mustasukkaisena tilkun pois) Mokomaakin! (Potkaisee tilkkua) Ja sitte vielä sanoo, jotta ei hän Penttiä… Ikäänkuin sitä ei näkisi.

PENTTI

(Saapuu viulu kainalossa)

Ka!

HILKKA

(Nykii röijynsä helmaa)

PENTTI

(Jatkaa)

Täälläkö sinä olet, Hilkka?

HILKKA

(Ujona)

Mitäs sitte?

PENTTI

Ei mitään sen enempää… Olin vain kotiin menossa, niin arvelin tänne poiketa… Oletko sinä jo lehmiin menossa?

HILKKA

En.

PENTTI

No eikö ruveta sitten kiikkumaan, kun tässä on kerran tää hepo ja kiikkulauta. (Nostaa hevon paikoilleen ja laudan sen päälle). Minä vain nostan tämän lankun paikoilleen… Näin… Nyt se jo on… Tule nyt kiikkumaan … tuonne laudan toiseen päähän… Tule, tule!

HILKKA

(Istahtaa kiikkumaan)

No.

PENTTI

(Kiikkuvat verkkaan)

Tää onkin hyvä kiikkulauta.

HILKKA

Onhan tämä.

PENTTI

On tää… Ja nyt se on minullakin jo se oma mylly… Josta on niin paljon touhua ollut tähän asti.

HILKKA

(Katsahtaa häneen)

Mhyy!

PENTTI

Kyllä siinä nyt jauhoa tulee, kun vain on viljaa mitä jauhattaa… Paitsi jauhokiviä on vielä ryynikivi ja kaurasurvin… Onko tässä hyvä kiikkua?

HILKKA

On.

PENTTI

Ja vaikkapa siitä nyt meneekin vähän sitä myllyveroa, niin jää siitä toki niin paljon, jotta sillä hyvästi leivässä ja särpimessä pysyy… Ja mitäpä sitä muuta tarvitsee … kun on kerta oma tupa ja siihen vielä potaattimaa ja lehmä, niin ei tarvitse enää muuta kuin ulkohuoneet ja saunan, niin sitten on jo koko eläminen valmis, kun liikekin käy myllyssä niin jotta se vain hurisee… Oletkos sinä Hilkka jo nähnyt sen myllyn?

HILKKA

Olen.

PENTTI

Vai olet toki. No eikö se ole hyvä mylly?

HILKKA

Onhan tuo.

PENTTI

On se tuottava mylly… Tule nyt toisenkin kerran katsomaan, silloin kun ei ole jauhattajia, niin minä näytän sinulle, miten se käy ja miten se vesiratas panee kaikki rattaat pyörimään … niin jotta se hyrrää kuin hyvä rukki. Tuletko sinä?

HILKKA

Tulen… Jos isä päästää!

PENTTI

Tule isältä salaa… Tule niin, jotta se ei näe koko ukko, niin eihän se sitte mistä tiedä… En minä mene sitä hänelle sanomaan … elä sitä yhtään pelkää.

HILKKA

En minä pelkääkään. (Myrkky näkyy puiden välistä, vakoilemassa)

PENTTI

Niin… Mitäs siinä onkaan pelkäämistä. Eihän se mylly ketään syö. (Leikillä) Vai pelkäätkö sinä sitä, että mylly syö?

HILKKA

En.

PENTTI

(Leikillä)

Etkö mitään pelkää?

HILKKA

En.

PENTTI

No sitten minä kiikutan näin ylös istumaan. (Painaa oman puolensa maahan asti, niin että Hilkka jääpi korkealle laudan päähän istumaan) Tuolla tavalla.

HILKKA

(Tekeytyy hyvillään)

Voi … voi… Et saa … et saa … tahi minä putoan.

PENTTI

(Leikittelee)

Etpäs putoa!… Ethän Hilkka putoa? (Myrkky tuo Luukasta)

HILKKA

(Ilakoiten)

Putoan … putoan … putoan… Uhallakin putoan… Hi-hii … kun minä putoan!

LUUKAS

(Ankarana)

Hilk-ka! (Hilkka hyppää alas)

PENTTI

(Hämillään)

Se tuo kiikkulauta kun reistaileksi! (Raapii niskaansa)

LUUKAS

(Panee silmälasit päähän. Katsoo juhlallisesti)

Hilkka!… Katsoppas minun silmiini! (Ottaa kädestä ja taluttaa katsomaan) Katsoppas nyt isäsi Luukas Koikaleen silmiin. (Äänettömyys) No mitäs näet?… Mitäs näet minun tyttäreni?

HILKKA

(Hämillään, puolustautuen)

Niin, no … en suinkaan minä miten päässyt pois, kun olin niin ylläällä!

LUUKAS

(Juhlallisesti)

Mutta kuinkas sinä ensin pääsit niin korkealle?

PENTTI

(Puolustaa, sotkeutuen)

Ka kun se tuo lauta solahti kiikkuessa enemmän tänne, minun puolelle, niin täytyihän hänen nousta … kun jäi lyhempään vipuun.

LUUKAS

(Panee kätensä Hilkan olalle, otsa juhlallisesti kureessa)

Nyt sinä menet kotiin, otat virsikirjan ja veisaat virsistä: Haureutta ja hekumaa vastaan, virren 384 toisen kolmannen ja viimeisen värsyn! (Hilkka lähtee)

PENTTI

(Asiaa sotkien)

Mitäs sitä muuta mestarille kuuluu?

LUUKAS

(Nuuskaa näppejään)

Syntiä ja pahuutta kuuluu… Haureutta ja hekkumaa etsii nykyaika.

PENTTI

Ka niinpä ne sanovat… Kun tulisi mestari näistä asioista milloin puhumaan, niin siellä olisi vähä niin kuin sitä pulloon vangittuakin…

LUUKAS

(Ilostuu)

Onko sinulla… (Keskeytyy merkistevästi)

PENTTI

Ka pitäähän sitä nyt mestaria varten pitää… Ja ainahan sitä niistä myllyn tienesteistä toki sen verran liikenee, jotta näin vanhaa miestä varten.

LUUKAS

(Päättävästi)

No hyvä. (Keikistäytyy) Mestari tulee, sillä sinä olet ymmärtäväinen ja toimelias mylläri. (Poistuen) Minä tulen … minä tulen sitten.

PENTTI

(Yksin)

Pahan hengen ukko … kun sen nyt siihen viskasi ihan kesken kaikista parasta kohtaa. (Poistuu)

SOHVI

(Saapuu Myrkyn kanssa)

No … joko nyt uskot? (Puristaa nenäänsä)

MYRKKY

(Korvallistaan raapien)

No katso tuota pakanaa … tuota pahennuksen hyväkästä… Ja tämäkin jumalisen Koikaleen tyttö vielä heittäytyy hylyn kelkkaan!… Tämän köyhän myllärin rekeen.

SOHVI

Taas sinä et älyä … taas sinä Myrkky et asiaa älyä. (Käy sylkäsemässä koivun juureen) Hyi kun sylettää. (Pyyhkii huivin kulmalla suunsa)

MYRKKY

Mitä et älyä?

SOHVI

Jotta eihän se kana valitse yöpuuta eikä naiset miestä… Jokainen ottaa ensimäisen. (Vetää huiviaan tiukempaan solmuun)

MYRKKY

Mutta siitä ei tule mitään, jos kerran tämä Myrkky on Myrkky. Mylly on Hirmun maalla ja Myrkyllä on rahaa enemmän kuin paholaisen taivaassa lämmintä. (Kopistaa ja panee piipun perät suuhun) Kuule Sohvi: Mene nyt kohta sano Hirmulle, jotta olkoon kotosalla, niin Myrkky tulee ostamaan häneltä koko sen rannan… Ja kun kerran mylly on hajallaan, niin menköönpäs sitten vielä kurottamaan Koikaleen tyttöön … kerjäläismies!… Menetkö sinä?

SOHVI

Menen … käyn vain vähä tuota selkääni raapasemassa mennessä … sille
Sallisen leskelle kun on asiaa.

MYRKKY

Ja sitten niin kuin puhuttu: kun Hilkan kanssa on kauppa valmis, niin lehmä sinulle vaivoista. (Sohvi vetää nenäänsä) Ja kun on kerran sinullakin lehmä, niin paremmin tääkin Luukas itse taipuu sinuun… Ja hyvän anoppimuorinhan minä sinusta sitten saankin.

SOHVI

Ka enhän minä pahaluontoinen ole aviopuolisoksikaan. (Syyhyttää hieman kuvettaan)

MYRKKY

Et … et ole… Ja eikös se Luukas jo rupeakin taipumaan?

SOHVI

Ei siitä vielä saa selvää, kun se on niin jumalinen mies… (Huokaa) Vaikka johan minä olen hänelle neljättä vuotta toimittanut kylältä räätälin työtä ja toisinaan on tullut muutakin tuoduksi hänelle…

MYRKKY

No kyllä se nai sinut sitten kun saat lehmän … ja tiedätkö sinä
Luukkaalle kielitellä kaikki sen tyttö-myllärin viettelemät?

SOHVI

(Luettelee)

Tiedän: Nyt viime joulustakin lähtien on: Haverisen Kaisu tammikuussa … sitte laskiaisen aikana jo Pirisen tyttö … kynttelin korvissa jo Anni … Marian pyhinä Reposen tyttö … pääsiäisenä Kaikkosen … helluntaina Havukan Liisa … ja…

MYRKKY

(Kiirehtien)

No … luettele ne aina ukko Luukkaalle … ja jos ketä uusia kuulet … ja käy nyt raapasemassa sitä selkääsi ja sitten mene Hirmulle sanomaan!… (Lähtevät) Kyllä minäkin sitten hieron sinua itselleen ukko Luukkaalle.

PENTTI

(Palaa)

Jäi tuo viulu, niin piti tulla hakemaan… Mitähän se Myrkky sen Sohvin kansaa puuhailee, kun se näkyi täältä lähtevän.

JUNNUS

(Saapuu hiilivasu selässä. Viskaa vasun maahan)

Kävin vasun hiiliä valmiiksi. Huomenna on kallittava Pekurisen viikatteet… No joko sinä aloit?

PENTTI

Jo… Mutta eihän siitä mitä tullut, kun se ukko hyväkäs tuli siihen ihan keskellä parasta paikkaa… Tuskin ennätin vielä myllystäkään puhua, kun jo viskasi ukon.

JUNNUS

Vai sattui se ukko!

PENTTI

Sattui… Ja on vielä äkäinen.

JUNNUS

Sinun pitää sitä ukkoa juottaa. Ei siitä muuten kauppoja tule.

PENTTI

No sitä minä jo olen arvellut. Ja jos hänelle lupaisi vaikka muutaman tynnörin ruistakin.

JUNNUS

Ka eipä se pahaa tekisi… Onko sinulla antaa tupakkaa?

PENTTI

(Kaivaa taskuistaan tyhjiä tupakkakukkaroita)

Ei taida olla … jäiköhän se kukkaro kotiin.

JUNNUS

Onhan siinä kukkaro…

PENTTI

Nää ovat tyhjiä… Täysinäistä ei taida olla.

JUNNUS

(Ottaa erään kukkaron)

Näytäppäs. (Katselee) Kenenkä tytön antamia nämä ovat?

PENTTI

Nämä ovat jokainen eri tytön… Pidän taskussa, jotta eivät ihmiset näe ja leviä väärät puheet. (Kaivaa lisää) Mutta mitäs minä näistä sinulta enää salaan, kun olet puhemies…

JUNNUS

Onpa niitä… Moneltako tytöltä on?

PENTTI

Onhan näitä kaksitoista kukkaroa ja yhdet hyvät sukat… Mutta niin kuin sanoin, niin elä vain puhu … jotta ei leviä juoru.

JUNNUS

(Panee mällin suuhunsa)

On siinä!… Sitähän ne ihmettelevät, jotta mikä paholainen sinussa viehättää, vai ovatko ne tytöt hulluja, kun ne kaikki ovat niin sinun perään.

PENTTI

Sitäpä minä itsekin joskus mietin… Mutta kun ne rakastuvat ja itse tulevat, niin eihän sitä malta näin nuori mies olla vastaan rakastamatta… Toisinaan, minä olenkin ajatellut, jotta onkohan se tuo viulu, joka niitä tyttöjä niin minuun vetää … tahi sitten mylly.

JUNNUS

Jokuhan siinä on… Et suinkaan se sinä itse vedä.

PENTTI

Ei… Mutta kyllä minä sen liian rakastelun heitänkin pois nyt, kun vaan saa vähänkään varmuutta tästä Hilkasta.

JUNNUS

Paras se onkin, jotta heität ne ajoissa.

PENTTI

Paras… Ei niistä ole muuta kuin ajan kulukkia … koko liioista tytöistä… Ja sitten nää kylän pojat vielä kun kadehtivat, niin tekevät yhtenään koiruutta.

JUNNUS

(Toistelee)

Oon … on siinä tyttöä … niin jotta ei tätä Hilkkaa enää paljon tarvitseisikaan.

PENTTI

Ka olisi… Mutta yksipä se pitää toki olla … se lopullisesti ainoa … jota sitten ijäisesti rakastaa.

JUNNUS

(Nostaa hiilivasun selkäänsä)

No… Sittepähän vaikka arkena mennään itsensä Luukkaan puheille. (Lähtevät)

SIRKKA

(Saapuu)

Ei ole vielä toki ketään… Annahan kun minä harjottelen tanssia, jotta sitten iltasilla osaa Pentin kanssa. (Harjottelee, rallattaen samalla) Ensin tätä tanssia… (Muuttaa) No nyt vaikka tippaa. (Harjoittelee tippaa) Tippa-tap-pa … tip-pa-ta-pa … tippa … tip-pa … tip-pa! j. n. e.

MAIJA

(Saapuu. Hartaasti)

No voi hyvä lapsi!… (Sirkka hämmästyy ja lakkaa) Tuolla tavallako sinä tottelet äitisi neuvoja!… Enkö minä sinulle sanonut, jotta et saa mennä tänne kiikkumäelle… Tule nyt paikalla pois Sirkka rukka… (Odottaa) No, tule nyt Sirkka!

SIRKKA

(Nyreissään)

Enkä.

MAIJA

No joko sinä nyt rupeat!… Eihän täällä ole mitään tekemistä… Tule pois kotiin!

SIRKKA

(Nenäkkäästi)

Enkä tule… Muutkin saavat tanssia, niin minun sitä pitäisi vain istua kököttää kotona … eikä saisi liikahtaa enää!

MAIJA

No eipä sitä tällä tanssimisellakaan taivaasen pääse.

SIRKKA

(Nenäkkäänä)

No olkoon sitten pääsemättä.

MAIJA

(Koveten)

Mutta sinun pitää tulla, kun äiti käskee … täältä kaikkien Penttien pelistä.

SIRKKA

Enkä tule!

MAIJA

(Tarttuu Sirkan vasempaan käteen ja alkaa väkisin vetää)

Vai et tule… Tule sukkelaan pois täältä!

SIRKKA

(Haraa vastaan ja lyödä läpyttää oikealla kädellään äitiänsä käteen)

Voi voi … äiti … heittäkää… Heittäkää äiti… No! (Häviävät)

PENTTI

(Palaa)

Vieläkin minua harmittaa se ukon juukeli… Kun tuli ja sotki koko asian. (Ottaa viulunsa ja virittelee) Kun olisi tuntiakaan myöhemmin tullut, niin se olisi jo ollut valmis… (Raita tulee) Kah… Raitako se on?

RAITA

Niin … yksinäsikö sinä olet?

PENTTI

Yksin… Seppä Junnus vain oli tässä äsken… Kiikkumaanko sinä tulit?

RAITA

En… Minä menen lehmiin.

PENTTI

No kiiku nyt kumminkin tuossa mennessäsi… Kun kerran paikalle osuit. (Laittaa kiikun kuntoon) No… Istuhan nyt siihen toiseen päähän!

RAITA

No… Hyvä on. (Istuvat syrjätysten, kasvot näyttämölle päin.
Kiikkuvat. Pentti soittelee viuluaan)

PENTTI

Minä en olekaan muita tyttöjä kiikuttanut kuin nyt tässä sinua.

RAITA

Etkö Hilkkaakaan?

PENTTI

Hilkkaako… Sen isäkin jo olisi siitä vihainen… (Muuttaa puhetta)
Nyt onkin tänä iltana hyvä ilma. (Kiikkuvat)

RAITA

No. (Varustautuu viskaamaan tupakkakukkaroa)

PENTTI

Mitä?

RAITA

(Viskaa)

No ota kiinni!

PENTTI

Suurkiitosta… Onpa tämä hyvä kukkaro. Itsekö sinä tämän ompelit?

RAITA

Itse.

PENTTI

No nyt on toki minullakin jo missä tupakkaa pitää… (Soluttautuu lautaa myöten likemmä) Hiihdähän likemmä, jotta minä en nouse pystyyn.

RAITA

(Muutaikse likemmä)

No … nyt!

PENTTI

Kun nyt vain muuten saisi elämisen niin reilaan, jotta uskaltaisi jo naimisiin mennä, niin sitte ei olisi enää estettä… Mutta nyt ei vielä uskalla. (Soluttautuvat taas lähemmä toisiaan)

RAITA

Minkätähden?

PENTTI

Ka eipä ole vielä sekään myllyn velka kaikki maksettu… Ja sitte kuka sitä tietää minkälaiset nää lähivuodet tulevat: tokko maamiehellä on mitään jauhattamistakaan… Soluttauduhan likemmä pukkia, jotta ei keikkoa. (Soluttautuvat)

RAITA

No … näin!

PENTTI

Mutta toivossahan sitä kumminkin eletään… Eikähän meillä nyt vielä niin kiirettä ole senkään puolesta, kun sinäkin olet vielä nuori… Vai mitä, Raita?

RAITA

Ei mitään. (Soluttautuvat aivan rinnatusten, hevon kohdalle)

PENTTI

Oli siinä hyvä kiikkua… Vai mitä, Raita.

RAITA

Oli.

PENTTI

Oli se. (Kiertää kätensä vyötäiselle)

RAITA

(Näön vuoksi)

Ei saa…

PENTTI

No. (Ei hellitä)

RAITA

Jos kuka näkee!

PENTTI

Ei täällä näe kukaan… Ja mitä sitten jos nyt näkeekin istumassa. (Äänettömyys) Kuule Raita.

RAITA

(Kainosti)

Mitä?

PENTTI

Rakastatko sinä minua ihan toden perästä?

RAITA

(Tunteellisena)

Ka tiedäthän sinä sen… Johan minä sen olen sanonut.

PENTTI

Ka minäpä tämmöisessä vakavassa tapauksessa aina pelkään, jotta ei niiden tyttöjen sanaan ole luottamista… Ne ovat aina enemmän taipuvaisia kuin miehet.

RAITA

Kuka on, kuka ei…

PENTTI

Etkös sinä ole?

RAITA

En.

PENTTI

Se onkin oikein… Semmoisesta minäkin juuri pidän, sillä mitä se maksaa olla koko kylän helluna.

JUNNUS

(Tulee takaa)

No … johan sinä löy… (Raita säikähtää ja hyppää toisaanne) Kah,
Raitapa tämä onkin…

PENTTI

(Raitaa rauhottaen)

Ei tästä seppä Junnuksesta tarvitse välittää… Tämä jo tietää kuitenkin, mutta ei tämä puhu.

JUNNUS

(Kuin itsekseen)

Minä luulin takaapäin, jotta se on sen Luukas Koikaleen tyttö.

PENTTI

(Puhdistautuen)

O-hoh!… Ei toki!… (Sotkien) Joko sinä veit hiilet pajaan? (Raidalle, joka poistuu) No… Poisko sinä lähdet, Raita?… Elä nyt vielä, hitolla.

RAITA

(Häpeillen)

Kumpa on päästettävä lehmät veräjästä kotiin.

PENTTI

No tule sitte uudestaan… Tulethan?

RAITA

Ka saapihan tuota tulla. (Menee)

PENTTI

(Junnukselle)

Minä vain ilman kuriillessani sen kanssa… Mutta elä sinä siitä kylällä turhia puhu!

JUNNUS

Ka mikäpäs tuolla on vikana silläkään tytöllä… Punakka tyttö. (Lähtee) Pistäännyn vain hevosen päästämään nuorasta, niin sitte tulen.

PENTTI

Sekö juutas nyt taas tuon sepän… Ennen on aina saanut olla rauhassa. (Sirkka tulee takaa ja lyö huivilla) No… Sirkka! (Lähtee kiini ottamaan) Vai huivilla sinä tässä ropsit!

SIRKKA

(Paeten)

Et saa … et saa … et saa … kuule. (Kiinni saatuna) Et saa-aaa!

PENTTI

Vai et saa… (Ottaa molemmista käsistä kiinni) Saapas! (Kulkevat jäletysten, Sirkka takaperin, käsikädessä vehkeillen) Minkätähden sitä ei saisi…

SIRKKA

Muuten vain … kun ei saa, niin ei saa!

PENTTI

(Leikillä matkien)

Kun ei saa!

SIRKKA

(Vallattomana heittäytyen takakenoon rennokseen)

Pyöritäänpäs villikissana… No!

PENTTI

No … tahi myllyn rattaana. (Pyörivät)

SIRKKA

Oikein kovasti … oikein … oikein … oikein … oi-iii-kein (Junnus palaa, katselee ja raapii päätään) Junnus … voi… Et saa… Heitä! (Pääsee irti, lyö huivilla) Kun tuolla tavalla rupeaa … jotta ei kysy lupaakaan!

PENTTI

(Tapaillen sanoja)

No Sirkka! Eihän tässä mitä…

HILKKA

(Saapuu)

Tytöt tulevat tänne tanssimaan… Kuulehan Sirkka, kun minä supatan. (Supattaa)

PENTTI

(Leikillä)

Mitä se supattaa?

SIRKKA

No… Ei sitä sinulle sanota… (Eri suunnilta saapuu iso joukko tyttöjä)

PENTTI

Onpa nyt tyttöjä!… Ja toista vain tulee… Mitäs sitä Raidalle kuuluu.

RAITA

Ei mitään.

SIRKKA

(Väliin pistäen)

Mitä vaan itsellesi?

PENTTI

Eipä minulle kuulu milloinkaan mitään… Kun en käy erityisesti seuroissakaan.

ANNI

Missäs pojat ovat … kun ei ole ketään?

JUNNUS

Ka ne menivät tässä Ruisselän tanssijaisiin tappelemaan!

TYTÖT

Hyi!

JUNNUS

Siitä Simo Eerolaisen tytöstä on tullut kina jo viime pyhänä.

HILKKA

Hyi niitä poikia!

PENTTI

Niinpä todellakin!… Kun kehtaavat nyt tapella eto tavarasta … kuin yhdestä tytöstä!

KERTTU

(Nyreissään)

Nyt ei tule tanssistakaan mitään!… Voi, voi..

PENTTI

No… Minkätähden… Tanssivat tytöt keskenään… Ja olenhan minä tässä yhtenä poikana … miehen asemasta.

ANNI

(Terhakkana, kuin närkästyen)

Tytöt! Tanssitaan ilman poikia… No … piiriin!

TOISET

No…

SIRKKA

Tule, Raita, minun kanssa!

PENTTI

Ja minä sitte vaikka Hilkan kanssa… Eihän tässä mitä pahaa ole…
Viattomassa tanssissa!

KERTTU

Nyt pyörimään!… Mitä tanssitaan?

TOISET

Mylläriä… Mylläriä!… Mylläriä!

PENTTI

No vaikka sitä! (Tanssivat piirissä)

LAULU

Jauhaa, pyörii, mylly kauniisti pyörii, mutta myllyn pyöriessä kulta kotona hyörii.

Pyörii, jauhaa, oma myllyni jauhaa, mutta mulla ilman sua ei oo koskaan rauhaa.

Toinen näytös.

Tupa. Luukas Koikale pitää kiertokoulua ja räätälöi samalla housuja, istuen pöydällä, silmälasit otsalla. Seinällä riippuvat vanhat paikka-housut naulassa. Siellä täällä lapsia kirjat käsissä, ja nurkassa häpeämässä eräs iso poika, peitellen väliin osan kasvojaan kirjalla.

LUUKAS

(Ommellessaan)

Nyt me alamme alusta. Mistä alkaa kaikki viisaus?… Kuka tietää, mistä alkaa viisaus?… Eikö kukaan tiedä, mistä viisaus alkaa? (Katselee. Jotkut viittaavat)

TYTTÖ

(Viittaa)

Minä tiedän!

LUUKAS

Noo… Sano sinä Pekurisen tyttö, mistä viisaus alkaa!

TYTTÖ

Pokstaavista.

LUUKAS

Se on oikein… Kaikki viisaus alkaa bokstaavista. (Ompelee) Kuka tietää nyt sanoa, mikä on bokstaavi?…

VIITTAAJIEN ÄÄNIÄ

Minä… Mestari… Minä tiedän. Mestari.

LUUKAS

(Katselee)

Noo… Paljonpa niitä on, jotka tietävät… Sano sinä Kasurisen poika, mikä on bokstaavi!

POIKA

Se on kirjan puustain!

LUUKAS

(Toistaa jankaten)

Se on kirjan puustain. (Juhlallisesti) Bokstaavi on kirjan puustain, niin kuin teidän mestarinne Luukas Koikale on Luukas Filemon Koikale.

POIKA

(Älähtäen)

Elä näpistä!

LUUKAS

Kuka älähti? Tuleppas tänne sinä älähtäjä … ja sinä näpistäjä. (Kaksi poikaa tulee, Luukas laskee lasit otsaltaan silmillensä ja kurpistaa otsansa) Lueppas nyt sinä, montako ryppyä on mestarin otsassa.

POIKA

Kaksitoista!

LUUKAS

Se merkitsee sinulle nurkkaa. Ala mennä. (Poika menee nurkkaan) Ja lueppas nyt sinä toinen poika, montako on ryppyä.

POIKA

Kymmenen!

LUUKAS

Pane siis tämä tuohitötterö päähäsi ja seiso keskellä lattiaa. (Poika tottelee) Niin kuin näette, lapset, on mestari Koikaleen otsaan kirjoitettu aina oikea tuomio. Luukkaan otsa ei erehdy eikä väärin tuomitse, ja jos ette vasta ole siivolla, niin mestari mittaa tällä kyynärällä nutun selkää. Sillä muistakaa, että teidän mestarinne Luukas Filemon Koikale on ankara bokstaavin mies … kova ja ankara bokstaavin seuraaja… Ja nyt kaikki kirjoinensa kampsuinensa kotiin, mars! (Lapset syöksyvät yhdessä rysyssä ulos. Itsekseen) No nyt on taas päästy viisauden alkuun: puustaimesta on otettu viisautta kiini… (Katselee ompelustaan. Veisaa samalla)

      Siis lepää rauhassa:
      Täällä murheen laaksossa
      ma aina suren sua.
      Et voi siis unehtua.

(Sallisen Maija saapuu)

Ka… Entisen Pekka Sallisen leski… Mitä kuuluu Maijalle?

MAIJA

(Nöyrästi)

Rauha vain… Mitä vain mestarille?

LUUKAS

(Toistellen)

Rauha … rauha vain ja hyvä tahto kuuluu… No millä asioilla sinä
Pekka Sallisen leski nyt kulet?

MAIJA

Ka olisihan sitä asiaakin sen verran, jotta… (Ujommin) Ilenneekö hänet sanoa. (Rykii)

LUUKAS

Sano … sano pois!… Millä asioilla sinä Maija vaellat?

MAIJA

Ka kun se tää mylly-Pentti villitsee kohta kaikkien päät, niin arvelin pyytää, jos mestari pitäisi pyhänä saarnan sitä syntiä ja pahuutta vastaan… Tässä ei muuten enää osaa kohta mennä omastakaan lapsestaan takuuseen. (Rykii ujosti)

LUUKAS

(Merkitsevästi)

Että siis… Niinkö?

MAIJA

Ka mitäpäs hänestä peittelee… Lehikoisenkin Laila-rukka kuuluu olevan hulluna sen perään.

LUUKAS

Soo… Vai jo Lehikoisenkin tyttö… Vai jo juoksee Lehikoisenkin Laila! (Ruopii kurkkuaan) Ja mestarinko siis pitäisi saarnata pyhänä Pentti mylläriä vastaan niin kuin profeetta Joonas saarnasi siinä suuressa Niiniven kaupungissa?

MAIJA

Ka, jos se hyvinkin auttaisi.

LUUKAS

Noo … hyvä… Mestari Luukas saarnaa ensi pyhänä, jotta koko kylä on pukeutuva säkkiin ja istuva tuhassa. (Äkkiä) Ja entäs sitte?

MAIJA

(Ei ole ymmärtävinään)

Ka sitte … jos tuo auttaisi…

LUUKAS

Mutta entäs se, jotta: joka evankeliumia opettaa, hänen pitää evankeliumista elatuksensa saaman?… Mitenkä se se kohta sanasta on?

MAIJA

(Hurskaasti)

Ka onhan siinä meilläkin vielä vaikka voita … laittaa häntä vaikka sitä mestarille.

LUUKAS

No herran rauhaan sitte ensi pyhään asti.

MAIJA

(Niiaa)

Samaten vain mestarikin. (Lähtee)

LUUKAS

(Yksin)

Mestari se vain saarnaa parannusta … parannusta, ojennusta vain saa saarnata mestari Luukas. (Huutaa) Hilkka… Hilkka! (Hilkka tulee kamarista) Panepas tuo vellikattila tuohon liedelle varistumaan. (Hilkka ryhtyy käskyä täyttämään, toistelee) Pane … pane vellikattila tulelle ja mene sitten pane sauna lämpiämään. (Pitelee sivujaan ja venytteleikse) O-ooh näitä sivuja … näitä sivuja, kun ne vaivautuvat ja vanhenevat yhdessä ihmisen kanssa… (Ryhtyy työhön) No … ja mitenkäs se on Hilkka sen Myrkyn asian kanssa?

HILKKA

(Nyreänä)

Ei mitenkään…

LUUKAS

(Katsahtaa)

Hilkk-ka… Lapsen pitää kunnioittaa isäänsä ja äitiänsä, muutoin eivät he menesty eivätkä vanhoiksi elä.

HILKKA

No enkä huoli Myrkystä!… Ennen menen vaikka kelle!

LUUKAS

Sinä kuulet mitä sinun isäsi sanoo! Myrkylläkin on hyvät puolensa, jos lienee huonotkin, sillä hyvä ja huono on aina maailmassa sekaisin kuin Pekurisen emännän autuuden asiat… Toisekseen — Kas kun tuohonkin on vielä paikka pantava — toisekseen minä sanonkin, jotta ei sinun tarvitse Myrkylle vielä ihan tinkimättä mennä … ei tarvitse eikä sovikaan niin tehdä. Sillä viisas neitsyt pitää vain vireillä rakkautta ja ymmärtäväinen vaimo hyvää sopua. (Leikkaa paikkaa) Tinkiä … tinkiä joka ennen vihillemenoa osaa, hän tuo iloa isällensä, eikä itse kauppaansa kadu.

HILKKA

(Toistaen)

No enkä huoli… Johan minä sen sanoin!

LUUKAS

(Katsahtaa)

Hilk-ka! Myrkyllä on pitäjän isoin kontu ja isot aitan salvot ovat eloa täynnä.

HILKKA

Vaikka olisi vielä isompi… Ennen menen, vaikka Soikkelilaan piiaksi, ennenkun huolin hänestä.

LUUKAS

Kun Luukas käskee, niin (vetää säiettä huuliensa läpi) Kun Luukas käskee, niin tytär tottelee. (Huomaa) Kah… Terve tulemaan, Myrkky!

MYRKKY

(Pyyhkäsee kämmensyrjällä nenänsä alustaa)

Ka terve… Housujako se tää mestari vain paikkaa. (Hilkka poistuu ynseänä)

LUUKAS

Housuja paikkaa Luukas … housuja… Lapsille opettaa Luukas bokstaavia ja aikuisille paikkaa housuja… Mitä sinulle kuuluu, Myrkky?

MYRKKY

Ka näitä vain tavallisia ilmoja … väliin on poutaa ja väliin taas sataa tihuuttaa.

LUUKAS

Niinhän se on… Ja mikä on, niin se on.

MYRKKY

Ka niinpä se on… Kuuluukos sitä tälle mestarille mitä?

LUUKAS

Ei… Mestarille ei kuulu koskaan muuta kuin jumalan rauha … rauha ja hyvä omatunto ihmisten edessä. (Lipasee neulan silmää kielellään, pujottaakseen siihen rihman) No eikö kaupunkiinkaan mitään erikoista kuulu?

MYRKKY

Eipä sinne… Minkä vähän hevoskauppoja. (Kaivaa pullon taskustaan) Ja tätä (kilkuttelee) tätä vedestä valmistettua laittoivat sieltä mestarille. (Vie pullon pöydälle) Se on sitä kahdesti puhdistettua… Ja eihän tää vesi sen pahempaa matkaan saata.

LUUKAS