KEÄNNOKSIÄ LAPIN KIELESTÄ.
Koska Lapin-kieli on kuuluva siihen yhteiseen Suomalais-kieliloatuun — ei ainoastaan siitä, että kaks kolmatta osoo hänen sanoistaan on Suomalaisia, tahi Suomeenpäin vetäviä; mutta myös siitäkin, että koko hänen kieli-rakennos (språkets grammatikaliska byggnad) on varsin meijän kielenmukainen, ja ikeän kuin perustettu samoilla anturoilla — niin tahtoisimme mielellämme moamiehillemme toimittoo jotakuta tietoa siitä; ja jos ei muuta, niin jolla kulla esimerkillä osottoo heijän runomusta ja laulamusta. Vaan tästä heijän runonteoistaan tunnetaan niin vähä, että tuskin juletaan siitä puhua, liioitenkin koska ollaan heijän kielessäkkin varsin äkkinäisiä. Kuitenkin tahomme me kerroittaa sitä, mitä olemme kuulleet muilta, ja mitä myö ite olemme jo osittain tulleet tästä kuulemaan.
Mitä ensinnik heijän lauluin laulamuksesta tuloo sanottavaksi, niin se kuuluupi meijän korvissamme varsin pahallen, että olemme epäillyksessämme, jos sitä kuhuttaneen laulamiseksi vai uluamiseksi. Ite kuhtuuvat hyö tätä juoiket t. juoikastallet, joka merkihtee "loilotella, hyrräillä" (tralla, gnola som Lapparne); että meijän tavalla laulella, kuhtuuvat hyö laulot, laulotet, veiset. Tästä tuloo, että kuhtuuvat omaa lauluansa juoikem, vaan vieraista lauloin, laulotes, wuöle, veisa.
Että peättää heijän laulamuksesta jotaik, ilman että ensin siihen tottua, oisi yhtä sopimatoin, kuin että puhua yhtä asiata jota ei ymmärretäk; sillä heijän laulut ei ouk arvattavia meijän nykyistä (moderna) soittamustamme mukaan, vaan kahottavinna varsin omalla tavallaan. Kuin ensin kuulin heijän laulavan, niin se kuuli minusta pian ikään kuin tuuli oisi syvämmoassa vanhoja honkia puistellut, jotta antoivat ainian sitä yhtä ja samoa narkuttamista. Meärättyjä tahi täyvellisiä eäniä ei paljo selitetäk missään, vaan yhtä naukumista tahi räykyttämistä, joka yksi-eänällisuutensa tautta kuuluu kyllä rumasti. Vaan kuin usseemmin heitä kuultiin, niin keksittiin että ehkei näissä ollut vissijä meärättyjä eäniä, niin oli heissä kuitenkin jotakuta järjestystä tahi lomausta, joka yksimukaisuutensa suhteen, ei ollut varsin ilman merkityksetäk, koska se sillä kuvaili sen ra'an ja alaistoman luonnon, jossa elivät, ja anto meillen ikään kuin ymmärrystä siitä harjottamattomasta ihmisen eänestä, joka ei ouk vielä koroittanut ihtesek oikeeksi lauluksi. Ettei nämät heijän loilottamiset mahak olla varsin ilman mieluisuveta heijän muka korvissansa, arvaamme siitä, että hyö heitä laulaissaan leppyyvät ja mieltyyvät.
Mitä tästä Lappalaisten laulamuksesta vielä tuloo muistettavaksi, niin luulen minä keksinein jotta joka erinäinen sana yltyypi jo yksinään koko heijän laulamukseen. Nimittäin sillä tavalla, että ikään kuin tässä meijän nykyisessä soittamuksessamme voaitaan laulamukseen kokonaista värsyä, (tehty monesta erinäisestä sanan-juonesta, rader),[194] ja niin kuin vanhoin Ruomalaisten ja Greekkalaisten lovistamiseksi ei vaaittu muuta kuin yhtä sananjuonta (sepitetty monesta yksinäisistä sanoista),[195] niin tarvitaan Lappalaisten joikkimiseen, ainoastaan yhtä yksinäistä sanoo. Tahi hyö viruttaavat koko laulamuksensa yhellä sanalla, sillä tavalla että jos se oisi lyhyvempi kuin pitäis, niin hyö sitä viivyttää ja venyttää, ja jatkaavat siihen usseemittain polven lä, joka heijän kielessä merkihtee yhtä kuin vakutos-sana (adverb, affirm.) pa, pä meijän kielessämme, että sillä muka soaha sitä pitemmäksi.[196] Ne Lappalaiset, joita olen nähnyt, ovat kaikki laulaneet varsin yhellä tavalla. Soatua vähä viinoo piähänsä, istuit hyö lattiallen niin kuin heijän on tapa,[197] ja rupeisivat kyyrysillään virsiänsä hyrräillemään, ja koska joku synkä sana tuli heijän suuhun, silloin aina koroittivat eäntänsä, ikäänkuin meijän velhot, koska haltioissaan pureiskeloovat hampaaitansa. Minä olin tuttu yhen Lappalais-Oppivaisen kanssa nimellä Fjellner, joka minun aikana oli Upsalan Opistossa, ja joka oli syntynyt varsin Lappalaisilta vanhemmilta Jämtlannin Lapissa. Hään oli ehkä se ainua ja ensimmäinen peri-Lappalainen, joka oli tässä Opistossa opetustansa harjoittanut. Hään sanoi Lappalaisilla ei olevan oikeita lauluja tahi veisuja, ainoastaan kolmet tahi neljä peä laulamusta (hufvud-melodier) kaikkiaan[198] joihin soittaavat ja lauleloovat mitä tahtoovat, sillä tavalla että sanat veitään ja venytetään näihen soittoihin, ilman minkäanlaisetak muutokseta. Tahi heijän laulut ovat sanoistaan joka-päivällistä puhetta, joka laulettaissa virutetaan tällaisihin joikkimisihin.
Hään sanoi heillä kyllä olevan muutamia laulun-sipaleita, vaan ettei heitäkään missään eroitettu puheesta, ei sanoin-tointumisella eikä polviin polkumisella, eikä miliääk muulla sellaisella puheen tahi kielen-harjoittamisella. Niin hään muka toimitti mullen asian, liekköhän siiten oikeen sitä ymmärtännyt? Ilman hänetäk niin oli minun ajallain Upsalan Opistossa muitakin Oppivaisia Lapin moasta, nimittäin veljeikset Lars L. ja Pet. Laestadius,[199] jotka olivat syntyneet (Ruohtalaisilta vanhemmilta) Arjeplogin kirkonkunnassa Åselen Lapissa; ja H.F. Björkman, joka oli kotoisin Gellivaaran pitäjästä Luuleon Lapissa, heitäkin minä usein kysyttelin tästä heijän kielestä ja runomuksesta, vaan eivät hyökään sanoineet Lappalaisilla olevan muita lauluja, kuin tällaista joikkimista. Jos nyt tätä verroitetaan siihen, mitä K. Linnan-Soiton-Johtattaja (Kongl. Hof-Kapellmästaren) Häffner kirjuttaa Lappalaisten lauluista (lue Swea, I Häft. Uppl. 2, p. 110), joka kehuu heitä varsin somiksi ja kauniiksi, niin emme tiiä itekkään mitä uskottaisiin. Kyllä kaikitekkin Häffner paremmin ymmärsi heijän soittoon, kuin ykskään muu; mutta on myös mahollinen etteivät hänellen laulaneet heijän omia vanhoja remputoksiaan, vaan muita nykyisempiä lauluja, jotka heissäkin löytynöön. Taitaa ehkä myös olla, etta erinäisissä Lapin-maissa lauletaan eri tavalla, ikään kuin heijän kieli ja puheen-murret ovat varsin erillaiset, niin että tuskin ymmärtäävät toisiaan. Sisälle piostaan kuuluu heijän laulut usseemmittain olevan heijän Poroista ja Peuroistaan, tahi heijän peto-pyytämisestään ja mehtään manoistaan; jollon-kullon myöskin heijän naimistaan ja tytön kaupoistaan. Harvoin, ja ehkei koskaan, puhutak heissä salauksista tahi vanhoista ihmeistä ja kummituksista.[200]
I.
PORO-LAULU.[201]
Voahi, Vasa, Poro
Vaeltaa kahta kolmee tietä,
Mylvii moness' korvess' ja holvistoss',
Noustua ylös, paneiksen [moata] vuaran harjun peälle.
(Lapin kielellä).
PÅTSO-JOUIKEM.
Altan miesche rontja
Viälka kiechten kulman sierken,
Kraukjen motljem riide puoiltum
Tschautesta beijessä vuaren tschorrai nille.
II.
LAULU PIENILLEN LAPSILLEN.[202]
Kusiainen kulta, kusiainen kulta,
Tule, tule! — vie, vie!
Lasta järveen,
Hiuks-ohjaksellaan!
Viänä, viänä!
(Lapin kielellä).
JÖIJUHTAHTA UHTJE MAANAI PIIJELN.
Korko graddnam, korko graddnam!
Påtheh, påtheh — keseh, keseh
Manav jaurai,
Wuobtalabtjijn'!
Wanah, Wanah!
III.
KARHU-LAULU.[203]
Vuoren-ukko, vuoren-ukko,
Nouse ylös, nouse ylös!
Lehti on suuri kuin
Hiiröisen korva.
BIJERN-JÖIJUHTAHTA.
Puoltajam, puoltajam,
Tjoddscheleh, tjoddscheleh!
Lasta lä stuores koh
Snjeratscha pelje.
TIIUSTUKSIA NIIHEN VENÄJÄSSÄ LÖYTYVIEN KARJALAISTEN[204] KIELESTÄ.
Monessa kohin Venäjän moassa löytyypi vielä syvämmaissa ja synkissä mehissä itekseen olevia yksinäisiä Suomalaisia kansoja, jotka viljeloovat niitä mehtisiä, kivisiä, ja hallaisia maita, jotka eivät ouk Venäläisillen kelvanneet. Heitä kuhutaan yhteisellä nimellä, Karjalaiset, koska näin kuhtunoovat ihtiänsä. Näitä ei soa sekoittoo muihen Suomalais-sukuisten kansoin, joita myös löytyy äijä paljon Venäjässä, ja joita jo ovat enemmin meistä vieraistuneet.[205] Näihen Karjalaisten oman puheensa perästä, niin hyö ovat muinon vanhoina sota-aikoina tulleet otetuiksi koko kylittäin, ja vietyiksi Venäjän moahan, jossa ne sitten ovat levitteneen ja suvunsa lisänneet; osittain ovat myös Herrat, joillen oli annettu tässä isot hovit ja pitäjät, muuttaneet näitä kansoja Venäjän moan perillen, että sillä soaha maitansa raivatuiksi ja viljeltyiksi. Myö ei tunneta, jos hyö itekkään oikeen tiennöön, mistä paikasta Suomessa hyö ovat tulleet, ja milloinka hyö ovat lähteneet. Mutta koska hyö ovat kaikki Greekan uskoisia, niin se näyttää, kuin oisivat jo Suomesta poismuuttaneet, ennen kuin Poavin, eli se Vastaan-peätetty uskomus oli meijän maahan tuotettu; tahi että oisivat muka jo Suomesta erkauneet niinnä pakanallisinna aikoina; ellei peätettäisiin, että oisivat siitten muka hyljänneet uskonsa, ja ottaneet toisen. Sillä ne nykyisin meijän maissa löytyväiset Greekkalaiset uskon-tunnustajat ovat niin harvat, ettei suinkaan ouk mahollinen, jotta nämät kaikki oisivat heistä ulos-siirtyneet. Nämät Karjalaiset tahi Suomalaiset tunnetaan jo samassa, sekä heijän kielestä, että heijän tavoistaan ja näöstään. Hyö eläävät meijän tavalla halmeillansa ja mehtien viljelemisellänsä, asuuvat niin kuin myö savu-tuvissa tahi pirttilöissä; ovat valkiaverisiä, sini-silmisiä, ja kelta-hiuksisia. Sanalla sanottu, heissä löytyy kaikki Suomalaisten luonnon-merkit. Sitä vastoin niin ne toiset kansat, joita luetaan kaukempana meijän kanssa sukuisin, ja joita tavataan monella nimellä, hajotettuna ympärin Venäjän moata, hyö eivät harjoita maan-viljelemystä, eivätkä sen eistä pysyk yhessä kohassa. Hyö kulkoovat niin kuin Lappalaiset ympäri moata, ja elättäävät henkensä linnun ja kalan pyyvyksillä, asuuvat maan kuopissa, joita kaivaavat siihen mihin yhtyyvät, tahi kotissa eli mehtä-majoissa, joihen tarpeita ja rakkineita hyö kulettaavat myötensä yhestä paikasta toiseen ja jälleen asettaavat puikoillensa kuhun seisahtuuvat. Nämät kansat joihen kieletkin ovat jo niin pois-vierastuneet, että heitä tuskin Suomalaisiksi sanoisimme, ovat kaikki Venäjän tahi Greekan Uskoon kuuluvia. Heitä luetaan Venäjän moan kaikkiin vanhimmiksi asujammiksi, jotka ovat jo asunneet siinä aikoa ennen kuin se Venäläinen tahi Slavónilainen kansa joutui sinne.[206] Tässäkin eroittaiksen hyö näistä Suomalaisista tahi Karjalaisista, jotka vasta myöhäisempinnä aikoinna (monet ehkä varsin näinnä äsköisinnä) ovat sinne muuttaneet Suomalaisista maista, ja jotka ovat istutettu ikään kuin itekseen, muihen keskellen.
Näistä Venäjässä löytyvistä Suomalaisista kansan-istuttamuksista [koloni] ei ouk ollut meillä mitään tietoa, ennen kuin varsin näinnä viimeisinnä aikoina, koska tulimmo yhistetyiksi tämän yhteisen Venäläisen vallan kanssa. Vieläpä muistamme miten kummaksi kahoimme, kuin ensin näimme yhtä kirjoa Venäläisillä nenillä painettu Pietarissa v. 1820 niihen Tverskin Kuvernissa ja Beshetskin itä-pohjoisimmassa maan-kappaleissa asuvien Karjalaisten kielellä; ja koska ruvettiin tätä lukemaan — nähtiin, että se oli puhasta Suomea.[207] Se oli Keisarillisen Pietarissa olevaisen Bibla-Toimituksen ansiolla ja toimituksella, ja sen henkellisen Synodin hyvällä suostumuksella, jolla näihen Karjalaisten kielellä mainittuna vuonna painettiin Pietarissa Matheuksen Evankeljumia Venäläisillä kirjoituksilla,[208] että sillä saattaisivat näillen Suomalaisillen jokuu tietoa heijän autuuen-opista ja selvempätä ymmärrystä heijän Jumalan-palveluksestansa. Totta kaikki tämä Keisarillinen H. Synodi ei tuntenut, että näihen Karjalaisten kieli oli selvee Suomea, mutta luuli ehkä, että se oli yksi niistä monesta erinäisistä ja äkkinäisistä kielistä, joita Venäjässä löytyy, koska hyö toimittivat sen painuttamista Venäläisillä nenillä. Tästä on tapahtunut, mitä Oppia Sjögren on aivan selkiästi meillen toimittanut, puhuttaissa tästä kirjasta, Mnemosynessä Touko-kuussa v. 1822, nimittäin: että moninaiset vastuukset, hairaukset, hämmennökset ja virheet ovat heijän kielessä syntyneet siitä, että siihen on otettu näitä heijän kielessä vieraita neniä, eikä sitä saata mitenkään autetuksi, sillä tämä viheliäisyys vajuupi aivan näihin nenien puutumattomuuesta toimittamaan Suomalaista puhetta. Mutta että muuten Herra S—nin tavalla, paheksia tätä Bibla-toimituksen laitosta (näitä muka nenien suhteen),[209] tahi moittia keäntäjän keännöstä ja kirjutosta[210] siihen ei myö millään tavalla antaitek. Sitä vastoin myö osotamme kiitosta ja kunniata tästä Keisarillisen Pietarissa olevaisen Bibla-toimituksen hellästä huolenpiosta näistä meidän sukukunnistamme, että myös kiitollisuutta Henkell. Synódin suostumuksesta;[211]; ja olemme siitä vakuutetut, että koska hyö kerran ovat tulleet tuntemaan, että Suomalaisella kirjutoksella tahi paineilla (typer) kävisi paremmin heijän kieltä kirjuttamaan, niin eivät suinkaan mahak laimin lyyä, että sillä heitä hyötyttää, hakiissaan heijän parasta.[212]
Mitäs taas Keäntäjään tulee, niin myö tässä tahomme kahestin häntä kostella, sekä hänen vaivoistaan, että hänen kauniista keännöksistään, ja somasta kielen kilkutuksistaan. Ja luullessamme että myö sillä paraittain osotamme suostumuksemme tällen tunnettomallen kielen-käsittäjällen, jos muka näyttäisimme hänen toimensa toeksi, niin tahomme tehä tätä juuri hyvällä mielellä, liioitenkin koska myö pitämme sitä meijän velvollisuueksemme, että harjoittaa asiassa totuutta, ja osottaa oikeutta kullenkin.
Kuin ensin piätimme, että Suomen kielen kirjuittaissa seurata ainoastaan kahta lakia (tvenne regler); ensiksi "että kirjuittaa ikään kuin puhutaan"; ja toiseksi, "että nouattaa sitä puhetta, joka oli meistä paras" — ja koska myö sen eistä jo v. 1817 aloittimme painattoo toista Suomea, kuin oli tavallisesti laita;[213] nimittäin sillä, että pitimme Savolaisten puheen-murretta muista parempana, ja kirjuttaissa tätä, seuraisimme kaikissa meijän ensimmäistä lakia, josta moni on kyllä ouoistellut ja irvistellyt — niin emme oisi ikään uskonut, että se ensimmäinen joka nouattais samoa tapoa, oisi yksi Suomalainen tahi Karjalainen kirjan-toimittaja Venäjän moan perillä. Eli oikeemmittain ehkä sanoa, että piti muka löytymän yhtä toista miestä Aasian rajoilla, joka jo v. 1820 aivan itestään rupeisi Venäläisillä paineilla juuri samalla tavalla kuin myö kirjuttamaan tätä Suomen kieltä; sillä se on tuskin aateltava, että hään oisi soanut tietoa näistä meijän kokeistamme.[214]
Jos se seneistä oli meistä ensin äkkiästi kuulla että löytyi Suomalaisia niin kaukana Venäjässä; ja outo muka nähäksemme, että heijän kieli toimitettiin Venäjän nenillä; niin se oli siitten meillen suloinen tietäksemme heijän kielen-toimittajansa seuraanneen varsin meijän tapaamme, kirjuittaissa tätä kieltä; ja sillä ikään kuin jolla kulla suostumuksella tätä vahvistanut ja turvanut. Myö tahomme nyt meijänkin puolestamme pitää hänen puoltaan, koska häänki on nyt vuorostansa tullut toiselta soimatuksi ja luulemme meijän sillä — että otamme tarkempaan tutkistelemuksemme ala, nämät heijän moittimiset — levittävän parempoo tietoa tästä Karjalaisien kielestä, ja sillä-lailla yht'aikoo tarkoittoo "yhtä tietä, kahta asiata." Mutta tahomme jo alustapäin tunnustoo, ettei meillä ouk mitään tietoa tästä Karjalaisten kielestä, paihti sitä mitä olemme soaneet tästä heijän kirjasta, ja ettei meillä ouk vielä ollut niin paljon aikoa, että oisimme luenneet tätäkään kirjoa läviten;[215] myö oisimme silloin ehkä taitaneet antoo parempoo tietoo tästä heijän kielestä; jonka tarkempata tutkistelemista meijän nyt täytyy heittää toiste. Häpiäksemme sanoa, niin emme ole lukeneet paljoa enemmin sitä lukua, jota nyt otamme tässä toimittaaksemme, vaan olemme siitä jo soanneet niin paljon tietääksemme kuin tarvitaan, että kohtata näitä Tutkian (Recensentens) muistutuksia, haettu niistä 5:stä ensimmäisistä luvuista; ja joista suurin osa — ellei kaikki — ovat tyhjät ja joutavat.
Ensinnik, niin näissä moittimisissa tavataan kolmet suurta vikoo, nimittäin: ensiksi, ettei Moittaja tunnek sitä kieltä, jota hään tahtoo moittia, tahi jonka kirjutosta hään on muka oikaisevanaan; toiseksi, että hään voatii, jotta se pitäis kaikissa olla Suomenkielen mukainen; ja kolmanneksi, ettei hään tunnek Suomeakaan.[216] Kukapa meistä siitten panis kummaksi, että näin toimitetut, suurin osa näistä hänen moittimisistaan vaipuuvat itestään ja kiäntyyvät tyhjiksi.[217]
Hään alkaa muka näyttää mitenkä se on mahotoin, että Venäläisillä nenillä kirjuttoo Suomalaista kieltä ja antaapi sentähen asian-koskevillen sitä neuvoa, että vastapäin ottoo Suomalaisia neniä täksi tarpeheksi. Siitten rupiaa hään nimitössanoja perkamaan; ja sanoopi: "se ei ouk muka laitollinen, että nenä g on pantu merkihtemään h." Mutta, kah miksikäs ei? Sillä koska Venäjän kielessä ei löyvyk yhtään nenee, joka merkihtee tätä selvee h, niin täytyy meijän toimittoo sitä jollakulla toisella; silloin mahtaa g olla niin otollinen kuin ykskään muu (erinomattain koska g toimitetaan tässä toisella nenällä, nimittäin g — ellei tehtäisiin yhtä järkiään uusimuotoista nenee) ja vielä otollisempi, koska se on (eänensä suhteen) lähin tätä h, ja muutenkin, jo muissakin kielissä soanut monenaisia ja erinäisiä merkityksiä.[218]
Siitten sanoopi hään: — "kuitenkin samoa h toimitetaan toisellakin nenällä x, eli yhtä eäntä kirjutetaan kahella erinäisellä tavalla. Mutta tässä on Tutk. erehtynyt; ja juuri niillä samoilla sanoilla, joilla hään on tätä muka toistavana, niillä tahomme osottoo, että heijän välillä on suuri eroitus, ja että x merkihtee ch, tahi yhtä kovempoo karaistettua h, joka ussein pannaan siihen, kuhun Suomalaiset panpovat n, erinomattain Mihin-Loukassa (i Casu Penetrativo) ja Tehtävissä-Toimitussanoissa. (i Verba Passiva.) Niin e.m. kirjuttaa haan tächti jota Tutk. lukoopi tähti vaan pitäis vissiin luettaman tächti t. tähhti; lagioittix joka ei ouk luettava lahjoittih, mutta lahjoittich t. lahjoitihh ('lahjoittiin'); axtagax (ahhtahahh, ei ahtahah) 'ahtahan'; tuldix Ierusalimax (tuldich Jérusalimach — mutta ei tuldih Jerusalimah) 'tultiin Jerusalemiin' j.n.e." Tällä tavoin on se Karjalainen Toimittaja tahtonut tarkeemmalla kirjoituksella nouvattaa kielen hienompiakin eännöksiä.
Siitten sanoo Tutk. "niin varmatoin (osäker) kuin Toim. on, koska hään kirjuttaa h niin tietämätöin on hään myöskin, milloin hään kirjuttaisi sitä Suomalaista ä" (eihään täss' ouk puhettakaan Ruohtalaisesta!) Vaan tässä toas osottaa Tutk. tietämättömyytensä Suomen kielessä, eli oikeemmittain Savon puheessa, silläpä häntä voitetaan tässäkin omilla sanoillaan. Niin e.m. luuloo Tutk. että se on viärin kirjutettu, koska Toim. kirjuttaa pimieschschja (pimieschschä) ja elja (elä); ja tahtoo että pitäis olla pimiäschschä, älä. Hään ei tunnekkaan että se on varsin Savon puhe sanoa: "pimeessä, elä", ja että se siinäkin eroittaiksen Iitin puheesta.[219]
Samaten syttää haan T:n ei osanneen aina oikeen toimittoo i, tahi että se sitäkin merkitti monella tavalla.[220] Vaan siinäpä se on luettava hänellen ansioksi, että hään muka eritavalla toimittaa eänen erinäisyyttä.[221] Tämä joka meijän mielestämme on yks ansio, lukoopi Tutk. yheksi viaksi; erinomattain jukkii hään paljon niistä monista pienistä liitto-paikoista (accenter) joilla Toim. on tahtona merkittää karaistamuksia, ja painamuksia sanoissaan, tahi heijän into- ja painopolvia. Ja jos se joskus paikassa löytää tämän pienen merkin pois-olevan (joka usein katkiaapi painatessa), tahi istuvan kalleellaan, silloin se jo lukoo tätä pientä painon-virhettä kauhiaksi kielen-rikoksi ja rupia siitä jo telmämään Toimittajan huolimattomuuesta ja ymmärtämättömyyestä. Tiennöön hänet, minkä tautta Tulk. tahtoo kaikkia näin saattaa pahimmaksi? Mutta saahanpas kahtoa mitenkä hään ite kirjuttaa Suomeansa, jos ei siinäkin löyvetäk vikoja? Se joka näin moittii muita, mahtaa ite olla moittimatak ja ilman puutokseta. Tutk. ei ouk ite kirjuttanut toista kymmentä Suomalaista sanoa, ennen kuin heissä jo löyvetään virheitä monellaisia, ja kaikellaisia; paino-virheitä,[222] kielen-virheitä,[223] ja keannös-virheitä.[224] Se joka on niin tarkka toisen kanssa, että hään, niin kuin sanottiin, lukoo pikkuruikkuisia painon-virheitä viaksensa, sellaisia joita ei toinen oisi viihtinyt nimittääkään, se joka nuhteloo siitä, että sanat ovat painatessa vajuneet yhteen e.m. itschepidäjän, kuin pitäis olla itsche pidäjän (p. 146); tahi että ne ovat yhteen-liitetyt e.m. jogo-kukkan (p. 155) kuin ne hänen mielestä oisi pitänyt olla erinäiset jogo kukkan, — hänen kirjutoksissa ei piek löytyä semmoisia anteeksi-annettamattomia virheitä, kuin se äsken mainittu Gud (kuin pitäis olla ljud) p. 144.
Mutta luetaanpas vielä! Tutk. lausuu: "Ehkei lukia mahak älyä kaikki ne monet vastukset, jotka ovat tässä kohtaneet Toim:aa, pitäis hänen kuitenkin havaitseman, miten huokiaksi hään on luullut tätä työtänsä, ja sitä muka huolimattomuutta, jolla hään on tätä asiata käyttänyt; elleime luettaisi muka syyksi hänen taitamattomuutta Suomen kielessä, liioitenkin Karjalaisten puheessa. Että asia mahtaa toin-perästä olla näin, siihen uskoon lähemme vielä huokeemmasti, koska paitti hänen puheen-virheitä (ortografiska fel) vielä kerran kahotaan millä tavalla hään muka käyttää kielensä, taivotuksissaan ja piiroksissaan"; (jolla Tutk. ymmärtänöön kielen-virheitä, grammatikaliska fel) — "Tässäkin taas tavataan sovittamattomia [sovittamattomuus, motstridighet, inkonsequens] ja outoja sanantapoja, joita en tiiä itekkään mitenkä niitä selitettäisiin. Niinpä on e.m. hänen puheen-karaistamus [puheen-karaistamus, accentuation] varsin outo ja vasten Suomen-kielen luontoa." (Nyt tuloo hään kaikki totistuksineen). Niin e.m. kirjuttaa hään mjané (mäné) kuundalé (kuundalé), jota Tutk. lukoopi "mänee, kuundalee", ja joka hänen mielestä pitäis olla mäne, kuundale. Samaten kirjuttaa Toim. tulélla (tulélla) tulét (tulét) kuundéli (kuundéli), jota kaikki Tutk. moittii, luuloo villiksi, ja sotivan meijän kieltämme vasten. Mutta tässä taas osottaa hään omoo taitamattomuuttansa, ja juuri näillä sanoilla toistaa toisen tarkautta, kielensä kirjuttaissa. Sillä kennen luvalla Tutk. lukoo näitä into-polvia, paino-polviksi? Sanassa kuundalé hään neä hyvin kyllä minkälaiset paino-merkit ovat; mitäs hään siitten lukoo mänee, kuundalee, kuin pitäis lukea mäne', kuundale', tahi mäné, kundalé? Onhaan se että tahallaan toisen puhetta sotkia.[225] Jos hään nyt väheekkään tuntoo Suomea, niin hään selittää että juuri tässä samassa Lovessa,[226] nimittäin Käskeväisessa kuin myös kieltäväisissä puheenpiiroksissa (i nekande talesätt) karaistetaan Suomessa aina tätä viimeista nenää, ja jos kohta kirjutetaan mäne, niin sitä kuitenkin puheissa sanotaan mänè. Tätä tehään muuten monella tavalla, nimittäin sillä lailla, että Hämäläiset ja eteläisemmät Savolaiset sanoovat mäneh; mutta pohjoisammat, ja Karjalaiset, mänek; Pohjalaiset taas, mänet j.n.e. Samaten sanotaan tùlèlla (siinä on into kummassakin polvessa). Ei myökään oisi tätä ennen hoksana, ellei me oisi siihen tulleet johtatetuiksi tämän Karjalaisen tarkoituksella. Samaten myös tùlè, t. tuleh, tulek, tulet. Kuin Tutk. on ensin näin nuhtellut Toimittajan kirjotusta tahi kirjoitustapaa, niin rupia hään erittäin ruotimaan hänen keännöstä. Hään voatii häneltä ei ainoastaan, että hänen (joka on iho-ensimmäinen näissä aikeissa, ja joka nyt enskerta toimittaa kielensä kirjallisesti) pitäis jo tekämän sitä niin tarkasti ja täyvellisesti kuin Suomalaiset, jotka ovat jo kirjuttaneet kieltänsä 300 aastaikoa,[227] tahi että hänessä yksinään pitäis löytyä sitä toimetta, joka meissä yhteisesti; mutta hään voatiipi vielä enempi, hään voatii myöskin että hänen keännökset pitäis olla niin luonnolliset ja taijolliset kuin meijän, jotka on jo monelta piispalta ja papilta luetut ja oijaistut (vähäppäs se vaatii!). Mutta ei sillä kyllä: hään voatii ei ainoastaan että hyö pitäis olla perustuskielen-mukaiset, vaan että hyö myöskin pitäis nouattaman Venäjän ja Ruotin keännöisten somaisuutta. Sen eistä hään verrottaa heitä ei ainoastaan perustuskielen kanssa, mutta myöskin, milloin Suomalaiseen,[228] milloin Venäläiseen keännökseen ja vetää milloin yhen, milloin toisen näistä keännöksistä hänen nenänsä eteen, ja kiittää heitä hyviksi, että sillä haisuttoo tämän Karjalaisen rukka.[229] Ensin hään kyllä muka sanoo (p. 143): "että Biblan keännökset pitäis kaiken mokommin olla selvät heillen, joillen niitä aivotetaan; siihen tarvitaan ei ainoastaan, että keännös on tehty perustetuilla tievoilla, ja sen kielen luontoa myöten jolla se on tehty, mutta että myös se ulkonainen puheen-piiros ja puku pitäis tehtämän ja sovitetteman saman kielen tapoja myöten." — Mutta tokkos hään nyt tällä tarkoituksella tutkii tätä kirjaa, kuin hään siitten p. 150 rupia hänen keännöstä moittimaan? Ei ikään! Hään ei tiiä itekkään, mitenkä hään saattaisi sitä hyvin alentoo. Sen eistä hään verroittaa häntä kolmella kielellä ja kolmella erinäisellä puheen-piiroksella.
Hään alkaa taas alku-lehestä, ja moittii että Toim. on ottanut sitä Venäläistä sanaa svjatoi (svätoi) merkihtemään "pyheä". Tässä hänellä on aivan oikee, sillä ei pie peseensä hieroa. Mutta ei hään tämä ouk Keäntäjän syy? Nämät Karjalaiset ovat jo ennen häntä soaneet tällaisia sanoja kielehensä uskomus-opistaan. Koska heillä on Venäläisten oppi, niin ovat myös sillä soaneet muutama Venäläistä sanoo puheessansa; myö olemme Ruohtalaisista nouvattaneet kymmenesti enemmin. Sanotahan meilläkin Santti Yrjänä (Sankte Göran). Eikä pyhä (meijän kielessämme) ouk soveltuva semmoisiin paikoin, ellei me Turkulaisten tavalla rupia sanomaan "Pyhä Pietarbori." Mitä niihin muihin Venäläisisiin sanoin tuloo, tahi siitä Venäjäntelemisestä (Russiserande) josta Tutk. monesti puhuupi, niin ei myö ouk löytäneet sitä muualla kuin alkulehessä; eikä Tutk:kaan on ollut hyvä muita paikoja nimittää.[230] Sitä vastoin olemme ihmittellyt tätä heijän kielen puhtautta, ja keksinyt että Toimittaja on varsin harjoittanut oman kielen tarkoittamusta, ja siinä aivotuksessa sepittänyt uusia sanoja, joihen joukosta myö e.m. luemme Schuurischyndy, jota Tutk. löytää moitittavaksi, koska se ei varsin toimitak Greek. sanaa paidion (lapsukainen), ehkä Toim. aivan tällä sanalla tahtoo eroittoo tätä Jumalista lasta muista lapsista, osottain hänen ylhäisestä syntymistä. Siitten toas lukoo Tutk. näihen keännös virhein joukkoon, pieniä painon-virheitä; että niillä muka hyvin lisätä niitä toisia. Ilman että tuntea näihen Karjalaisten puhetta, niin hään moittii että kirjuttaavat aita, polta,[231] palka kaiki, kuin pitäis (meijän puhemme jälkeen) olla aitta, polttaa, palkka, kaikki. Jos Tutk. tahtois näin tarkeemmin tutkistella meijän nyt äsköin (vuonna 1819) painettua Suomalaista Raamattua, jota hään kiittää hyväksi; niin hään löytäisi tuhansittain sellaisia, ja suurempiakin virheitä (ikään kuin hänen omassakin kirjuituksissaan.[232] Siitten sanoo hään toas: gjandjax (händäh — sic!) on yks iso kirjutos vika, (joka merkihtee häntään — i svansen) kuin pitäis muka olla hända — honom.[233] Mutta se ei ouk (sic) kuin Tutk. lukoo, vaan se on händäch; eikä se pitäis olla hända (Mikän Loukassa) vaan se pitäis olla häntä t. hänet (Mitän Loukassa, Yksinäisyyen Luvussa)[234] — Niätsä nyt taas mitenkä oikastaia ite eksyy, ja eksyttelöö vielä muita. Nyt on moni Loukas (kasus) Suomen kielessä yhteinen, e.m. Minkän Loukas (Yksinäisyyen Luvussa) sisällensä suljee sekä Genetivus että Accus. Totalis; ja (Moniaisuuen Luvussa) Genet. Penetrat. et Instrument. Koska nyt ei tunnetak Karjalaisten kieltä, kussa myöskin mahtaa olla tällaisia yhtenäisiä Loukkaita niin se on varsin ymmärtämätöin meiltä, että näin julkisesti rupia siitä riäveämään ilman perustuksetak. — Siitten taas: pygittjatyö (pyhättyö?) on yksi ei moitettava toimittaminen Greekal. sanasta nezeusas (puastettua) — Sepä oil kumma, että Tutk. tok löysi yhtä sanoo, joka "ei ollut moitittava".
"Eiköhään Karjalaisten kielessä löytyisi muuta sanaa, joka merkihteis katto (tak) kuin katos (Gen. katoksen), joka Suomenkielessä merkihtee, ett lider". Mutta katos ei merkihtekkään meijän puheessamme yhtä liideriä, vaan ett skjul, ett tak, som är uppfatt för tillfället, ja sanotaan useemittain pienistä mökkiläisten hökkelistä ja torppa-tölhöstä. Se on sen eistä meijän mielestämme tässä paikassa hyvin sopiva, koska tässä puhutaan siitä majasta kussa Jesus syntyi.
"Tokkos ragvagash (rahvahasch) taitaa merkihtee ihmis-kansoa, pakanoita, ja Synagogoa?" Jos muka pakanat ovat "ihmisä", ja jos rahvas merkihtee "ihmisten kansoo"; niin miksikäs se ei siitten taitaisi myös merkihtee yhtä pakanallista kansoo? Yhtä paikkoo missä rahvas merkihteis synagogoo (Juudalaista opetushuonetta) ei löyetäk missään; mutta ainoasti, että se yhessä paikassa (4, 23) pistetään tämän sanan siaan, kosk' eivät Karjalaiset ymmärtänneet mitä tämä vieras sana merkihti. Sen tähen kuin meijän Raamatussa luetaan: "Ja Jesus vaelsi ymbäri kaiken Galilean, ja opetti heidän Synagogisansa", niin Karjalaisella on: J käveli Jisus kaikie Galilejoa-myöt, i opascht rahvahaschscha; joka merkihtee: "ja opetteli rahvahassa t. rahvahasta." Sanokoon lukia mikä keännös näistä on selvin, ja jos rahvas siks merkihtee synagoga, jos se tarkoittaa niitä ihmisiä, jotka kävivät synagogissa? — Siitten moittii Tutk. taas että Toim:lla on "voimattomat", kussa meijän keännoksessä on "sairahat"; mutta meijän mielestä on voimattomat parempana arvattava, sillä se on laveampi merkityksestään, ja niin kuin tunnetaan, niin toivat Vapahtajan luokse ei ainoastaan potilaisia (sairaita); mutta myös vanhuueltansa voimattomia.[235]
"Se kaunis vertaus 6:ssa värsyssä 5:ssä luvussa, joka Greekan kielellä kuuluu: peinontes kai dipsontes ten dikaiosynen (vanhurskautta nälkäisiä ja janoovaisia), on tykkänään kavottu, näillä Toimittajan varsin tyhmillä sanoilta: tahtojat ja suvatsiat." Mutta totta kaikki Toimiltaja paremmi kuin Tutkia havaisi, ettei se mitenkään käy Karjalaisten puheessa sanomaan "hään juop rakkautta, tahi syöp oikeutta", ja sentähen tässäkin seuraisi sitä Tutkialtakin jo julistettua lakia, että erinomattain tarkoittaa kielen luontoa, ja hänen ulkonaistakin piirosta. Go (ko) eli se Suomalainen liitto-polvi (particula enclitica) ka, kä, ei pie olla eroitettu sanasta ei (ei) johon se kuuluu. Niin sitä kyllä Suomessa aina kirjutetaan, vaan ei ouk sen eistä kieletty olemasta toisin, muihen puheessa. Meijän aatoksemme perästä, niin tämä pieni sana ei ainoastaan on liitettävä yhteen eillimäisen sanaa kanssa, mutta myöskin jälkimäisen, e.m. "eiköshään tule", eikä ainoastaan: "eikös hään tule". Että asia mahtaa olla semmoinen arvataan siitäkin, etta Suomen-sukuiset kielen-kirjuttajat ovat olleet kahappäin arvellukisssaan, mihin sanaan hyö liittäisivät näitä liitto-sanoja, eillimmäiseenko vai jälkimmäiseen sanaan. Suomalaiset ovat liittäneet heitä aina lopulla, eillimäisen sanan; vaan Virolaiset ovat toisinaanki liittäneet heitä allulla jälkimmäisen sanan.[236]
"Anto-paloja" [anto-paloja, allmosor] on ehkä myös ollut toisella puheen-piiroksella toimitettava, kuin pakkoaisilla "(pakkoaisilla), kerjäläisillä." Mutta eipä Tutk. osana itekkään toimittoo sitä sen paremmaksi; eikä hään nyt tainutkaan osottoo meitä Suom. Bibliaan, kussa seisoo almut (!) tehty Ruohtalaisten sanasta allmosor, ja Saksalaisten almosen.
"Tokkohan viishash (viischasch) 'viisas' myöskin taitaa merkihtee yhtä velhoista (skrymtare)?" Taitaa kyllä veikkonen! Sillä viisas merkihtee ei ainoastaan yhtä oppinutta tahi tietävätä miestä; mutta se merkihtee liioitenkin yhtä noitaa ja poppa-miestä t. tietäjätä, koska hänellä luullaan olevan enemp tietoa kuin muilla. Koska nyt nämät ovat usseemmittain suuria velholoita, niin se sana viisas ei ainoastaan merkihtee "velhoo", mutta siitä on myös syntynyt sana "viisastella", joka merk. että "pettää, laitteleita, koirastella."
Tässä nyt Tutk. lopettaa moittimuksensa, ja tässä myökin jo lopetamme meijän muistutuksiamme. Että hyö ovat olleet pitkälliset ja joutavat, tunnustamme itekkin; mutta se on tullut siitä, että Tutk. on kerroinut paljasta jonni-joutavata. Nyt maha vähä kukiin löytää, mitä myö jo alussapäin sanomme, että suurin osa näistä hänen muistuttamuksistaan ovat tyhjiä jurritamuksia, jotka ovat siitä syntyneet, ettei Tutk. ollenkaan tuntenut tätä Karjalaisten kieltä, että hään voatii, jotta se pitäis kaikissa olla meijän puheemme mukainen, ja ettei hään itekkään aina tunnek meijän puheenmutkat. Kaikki ne virheet, jotka hään niin muotoin on käsittänyt, ei ouk muita kuin pieniä paino-virheitä; ne toiset ovat kaikki Karjalaisten puhetta, jossa se eroittaiksen muihen puheesta. Seneistä kuin Tutk. valittaa siitä hänen "isosta vaivastaan", kaikkia näitä virheitä haetessaan, niin meijän täyty sanoa, että kaikki hänen vaiva on männyt hukkaan; ja että se näyttää, kuin oisi hään ainoastaan ottanut tämän vaivan peällensä, tätä kirjoa muka soimataksensa, vaan ei hänen kieltänsä tiiustellaksensa.[237]
Kuin olemme nyt kerran toimittaneet, ettei nämät hanen moittimiset maksak mitään, niin tahomme myökin vuorostamme jotaik sanoa tästä kirjasta. Nimittäin ensinnik hänen kielestään, ja siitten hänen keännöksestään. Koska ei meilläkään ouk muuta johtausta heijän puheesta, kuin tämä kirja, niin emme taija varsin sanoa, jos se kaikissa toimittaa sitä oikeen, vai ei. Mutta jos saisimme peättää sitä myöten mitenkä meijän Karjalassa hoastetaan, niin se on merkillisellä tavalla nouattanut kielen henkee, luontoa ja puhtautta. Myö mainihtimme jo toanon, että myö ihastuimme kuin näimme, tässä äkkinäisessä kirjassa, meijän omoo puhettamme. Nyt tahomme myös nimittää missä se meijän puheesta eroittaaksen. Meillä ei ouk suinkaan ollut tilaisuutta laveammasti tätä kirjoa lueskentella mutta siitä vähästä joka olemme siitä tiiustellut, niin se on erinomattain, seuravaisessa:
1) Usseemmissa paikoissa kussa meillä on s, niin heillä on sch, e.m. schano, "sano", ja missä meillä on ts, siinä heillä toas on tsch, e.m. kutschun, "kutsun". Tällä tavalla puhutaan jo meijänkin Karjalassa, vanhalla voitto-moalla (i gamla Finland), liioitenkin niiltä Venäjän uskoon kuuluvaisilta.
2) Kuin sanat meijän kielessämme Tehtävissä Toimitussanoissa[239] aina lopettaiksen polvella aan, ään (Olevassa Ajassa,[240] ja polvella iin (Olleessa Ajassa), niin hyö heijän kielessä lopettaiksen Olevaisessa, ach, äch, ja Olleessa ich, e.m. nähtich (nähtiin). Samaten teköövät myös Tekeivissä Toimitussanoissa, e.m. oschuttich (osoittiin, osottiin).
3) Toivovassa Lovessa,[241] niin lopettaavat sanojansa polvella ua, e.m. schanokkua, tiijuschtakkua, jota meijän Karjalaiset ja Norin rajoilla asuvaiset Suomalaiset peättelöövät nenällä oa, e.m. sanokkoa, tiijustakkoa, ja Savolaiset polvella oo, sanokkoo, tiijustakkoo. Pohjalaiset nenällä aa, sanokaa, tievustakaa; Turkulaiset polvella a, sanoha, tierustaka, Hämäläiset polvella kai, sanokai, tielustakai. Viipurilaiset, kee, sanokee, tiiustakee, j.n.e.
4) Samaten lopettaavat Mitän loukkaansa Yksinäisyyven luvussa polvella ua, e.m. kuningua, kussa meijän Karjalaiset ja Ruijan Suomalaiset sanoovat oa, e.m. kuninkoa, t. kuninkaa, e. kuninkasta.
5) Yksi varsin merkillinen sanan-tapa tavataan heijän kielessä, siinä, että hoastaavat tahi toimittaavat yhtä ymmärtämystä kahella tavalla, nimittäin (niin kuin myö) Mikä-loukkaalla ja Tekevillä Toim-sanoilla (genom nominativa och verba aktiva) tahi Mikä-Loukkaalla ja Nimittämättömillä Toimisanoilla (genom nominativa och verba impersonalia) (joita pannaan heijän sialla) ja jota näyttää varsin oleva heijän puheen loatunsa, e.m. hyö kuuneldich (hyö kuuneltiin) hyö schanottich (hyö sanottiin) kuin meijän puhemme jälkeen sanoisimme "hyö kuuntelivat, hyö sanoivat." Mutta ehkä tämä kyllä näyttää ouvollen, niin se on uskottava, että ennen meijän puheessammekin on näin sanottu. Savolaiset sanoovat vielä nytkin usseemmittain "myö kuultiin" kuin muualla sanotaan "me kuulimme", ja "myö sanottiin", kuin muualla sanotaan "myö sanoime". Tämä on varsin sama sanantapa; mutta tämä ei sanotak Savossa muuten kuin ensimmäisessä mainoksessa monaisuuen luvussa (uti första personen i pluralis numerus) sillä minä en muistak kuulleeni heijän millonkaan sanonneen "työ (t. hyö) kuultiin" (toisessa ja kolmannessa mainoksessa) voan sanoovat silloin aina (toisten Suomalaisten tavalla) "työ kuulitten" ja "hyö kuulivat." Enkä ouk myös kuullut heijän yksisessä luvussa[239] sanovan: "minä (t. sinä, e. hään) kuultiin;" mutta ainai "minä kuulin, sinä kuulit, hään kuuli." Jos nämät Venäjässä asuvaiset Karjalaiset puhuuvat samalla tavalla yksisyyenkin luvussa, kuin puhuuvat monaisuuessa, en taija varsin sanoa; voan että ne mahtaa näin puhua muillakin sanoilla kuin vara-sanoilla (pronomina) arvataan siitä että e.m. 20:nenessä värsyssä 2:sessa luvussa seisoo: "Kuóldihh hänen hengen etschtschiät" (kuoltiin hänen henken etsiät) jota meijän puheella ei käypi mitenkään muuten sanoa, kuin "hänen henken etsiät kuolivat."
Tästä näyttäisi kuin oisi heillä paha muka toimittoo tehtäviä ymmärtämyksiä koska käyttäävät tehtäviä toimisanojansa, yhistettynnä vara-sanoilla eli nimitys-sanoilla, mainimattominna toimi-sanoina, toimittaaksensa heillä tekeviä ymmärtämyksiä;[240] mutta Savolaisten puheesta jo havaitaan ettei siitä ouk vastusta pahoakaan. Sillä kuin mainimattomilla toimitus-sanoillaan tahtoavat toimittoa Tehtäviä ymmärtämyksiä, niin sovitteloovat heihin mitä-loukasta (ackusat. partialis) ja kuin samoilla sanoilla tahtoovat toimittoo Tekeviä ymmärtämyksiä, niin sovittaavat heihin mikä-loukasta (nominativus). Niin e.m. "myö vietiin sinnek" (vi förde dit) sanotaan Savossa, kuin muualla sanotaan "me veimme sinne", joka merkillinen puheenparsi toimittaa tekevätä ymmärtämystä, ja sanasta sanaan merkihtisi: man förde vi dit; mutta, "meitä vietiin sinnek" (vi fördes dit) eli sanasta sanaan: "man förde oss dit", sanotaan aina tehtävissä asian laitoissa. Tämä toistaa ettei Suomenkielessä ollenkaan (toin perään puhuttu) löyvykkään tehosanoja jos ainoasti mainittomia, joita käytetään vuorottain, milloin tekosanoin[241] milloin tehosanoin toimittamiseksi.[242]
6) Niin kuin meijän puheessa, niin on myös heijänkin puheessa jälki-sanoja (postpositioner) kussa muissa kielissä on esi-sanoja (prepositioner); mutta ei ainoastaan sillä että panoavat heitä jälellenpäin, hyö liitteävät heitä vielä kiini siihen eillimmäiseen sanaan, niin kuin liitto-polvia tahi liitto-puheita (dictiones encliticæ) ja katkaisoavat heitä (ehkä sentähen) lyhyemmiksi, sillä että heitteävät pois liitto-sanan viimeistä polvee, e.m. "tiedä-myöt, Hiirodan-luó", Muarien-kera, jota meijän puheella sanottaisiin "tietä myöten, Heródeksen luokse (luonna, luota?), Muarian keralla", j.n.e.
7) Monessa paikassa kussa meijän puheessamme on ei tahi ie, kaks-eänöisennä (såsom en diftong) niin Karjalaiset heitteävät e pois, ja asettaavat i siahan, e.m. "hijät"[243] (heijät) Jisus (Jesus), Piiterissä (Pietarissa) j.n.e.
8) Heijän vara-sanojansa (deras pronomina) lyhenteävät hyö toisella tavalla, toisella tavalla myö, sillä kuin meillä pois heitetään nenät in, niin että e.m. sanasta minun (minkän loukassa) syntyy mun niin Karjalaiset ainoasti heitteävät pois n, josta soavat mivn t. miun.[244]
9) Eänillisiä tahi avonaisia sanan-neniä vaihteloovat hyö toisinaan toisappäin, toisappäin myö. Niin e.m. sanoovat omié lapsié kuin myö sanotaan "omia lapsia" j.n.e. e.m. löyvättä (meilläkin sanotaan tätä monella tavalla: löyvättö, löyvättä, löyvätte, löyvätten). Käytös-sanojaan (fina participer) lopettaavat usseemmittain polvilla o ja ö (meillä usseemmittain polvilla a ja ä) e.m. avattuó (avattua) novschtuó (noustuo) schanottuó (sanottua) kuolduó (kuoltua) mändyö (mäntyä) nähtyö (nähtyä) j.n.e. Mille-loukansa lopettaavat polvilla lla ja llä e.m. Hänellä (hänelle) mivla (minulle) schivla (sinulle).
Mitä nyt näihin keännöksiin tuloo, niin meijän täytyy häpäksemme sanoa; että jos heitä verrataan meijäni Suomalaiseen keännöksehemme, tahi siihen kovin kiitettyyn Ruohtalaiseen, niin ovat monta paremmat kuin ykskään heistä, ja, noutain Suomenkielen somaisuutta ja puhtautta, käsittäävät merkillisella tavalla perustus-kielen sekä henkellistä että sanallista ajatusta.
Antaaksemme lukioillen tilaisuutta ite perustamaan tästä aatostansa, tahomme panna kaikki nämät kiännökset rinnallen perustus-kielen kanssa, sanokoon siitten ihe, mikä heistä on paras.
Perustus-kieli:[245]
EVAGGELION KATA MATOAION.
CAP. 2.
1. Te de Iesou genethentos en Bethleem tes Iudaias en hemerais Hrodon tou Basileos, idu, magoi hapo anatolon paregononto eis Ierosoluma, legontes.
2. Pu ezin o techtheis Basileus ton Iudaion; eidomen gar autou ton azera en te anatole, kai elthomen proskynesai auto.
3. Akusas de Hrodes o Basileos etarachthe, kai pasa Ierosoluma met' autoi.
4. Kai synagagon pantas tous archiereis kai grammateis tou laou, epunthameto par' auton, tou o Chrizos gennatai.
5. Oi de eipon auton Bethleem tes Ioudaias. Oito gar gegrattai dia te rpophetou.
6. Kai ou Bethleem, ge Iouda, oudamos elachize ei en tois hegemosin Iouda. Ek tou gar ekseleusetai hegoumenos, ozis poimanei ton laon mou ton Israel.
7. Tote Hrodes lathra kalesas tous magous, ekribose par' auton ton chronon tou phainomenou azeros.
8. Kai pempsas autous eis Bethleem, eite' Poreuthentes akribos eksetasate peri tou paidiou. Epan de heurete, apaggeilate moi, opos kacho elthon proskyneso auto.
9. Oi de akousantes tou Basileos, heporeuthesan. Kai idou, o azer, on eidon en te anatole, proegen autous, eos elthon eze epano ou en to paidion.
10. Idontes de ton azera, echaresan charan megalen sphodra.
11. Kai elthontes eis ten oikian, euron to paidon meta Marias tes metros autou. Kai pesontes prozekymesan auto. Kai anoiksantes tous thesaurous auton, prozemegkan auto dora, chryson, kai libanon, kai smyrnan.
12. Kai chrematisthentes kat' onar me anakampsai pros Hroden, di alles odou amechoresan eis ten choran auton.
13. Anachoresanton de auton, idou aggelos Kyriou phainetai kat' onar to Ioseph, legon. Egertheis paralabe to paidion kai ten metera autou, kai pheughe eis Aigypton. Kai isthi ekei eos an eito soi. Mellei gar Hrodes ksetein to paidion, tou apolesai auto.
14. O de egertheis parelabe to paidion kai ten metera autou nyktos, kai anechoresen eis Aigypton.
15. Kai en ekei eos tes teleutes Hrodou. Ina plerothe to rethen hypo tou Kyriou dia tou prophetou, legontos. Eks Aigyptou ekalesa ton uion mou.
16. Tote Hrodes idon oti enepaichte ipo ton magon, ethymothe lian. Kai hapozeilas aneile pantas tous paidas tous en Bethleem, kai en pasi tois oriois autes, hapo dietous kai katotero, kata ton chronon on ekribose para ton magon.
17. Tote eplerothe to rethin hypo Iereemiou tou prophetou, legontos.
18. Phone en Rama ekousthe, threnos kai klauthmos kai odurmos polus, Rachel klaiousa ta tekna autes. Kai ouk ethele paraklethenai, oti ouk eisi.
19. Teleutesantos de tou Hrodon, idou, aggelos Kyrion kat' onar phainetai to Ioseph en Aigypto.
20. Legon. Egertheis paralabe to paidion kai ten metera autou, kai poreuou eis gen Israel. Tethnekasi gar oi ksetuntes ten psychen tou paidiou.
21. O de egertheis parelabe to paidion kai ten metera autou, kai elthen eis gen Israel.
22. Akousas de oti Archelaos Basileosi epi tes Ioudaias anti Hrodou tou patros autou, ephobethe ekei astelthein. Chrematistheis de kat' onar, anechoresen eis ta mere tes Galilaias.
23. Kai elthon katokesen eis polin legomenen Nazaret. Opos plerothe to rethen dia ton propheton, oti Nazaraios klethesetai.
Ruohtalainen Kiännös.[246]
MATTHEJ EVANGELIUM.
2. Capitel.
1. När Jesus war född i BethLehem i Judiska landet, i Konung Herodis tid, si, då kommo wise män af österlanden till Jerusalem, och sade:
2. Hwar är den nyfödde Juda Konungen? Ty we hafwe sett hans stjerna i österlanden, och äre komne, att tillbedja honom.
3. När Konung Herodes det hörde, wardt han bedröfwad, och hela Jerusalems stad med honom:
4. Och lät församla alla de öfwersta presterna, och Skriftlärda ibland folket, och frågade dem, hwar Christus skulle födas.
5. Och de sade honom: I BethLehem i Judiska landet; ty det är så skrifwit genom Propheten:
6. Och du BethLehem i Judiska landet, äst ingalunda den minste ibland Juda Förstar; ty utaf dig skall mig komma den Försten, som öfwer mitt folk Israel en Herre wara skall.
7. Då kallade Herodes lönligen de wisa männerna till sig, och besporde granneligen af dem, hwad tid stjernan syntes.
8. Och sände dem så till BethLehem, och sade: Farer dit, och bespörjer granneligen efter barnet; och när I det finnen, så säger mig det igen, att jag kan ock komma, och tillbedja honom.
9. När de hade hört Konungen, foro de åstad, och si, stjernan, som de sett hade i österlanden, gick för dem, så länge hon kom och blef beståndande öfwer der barnet war.
10. När de sågo stjernan, wordo de ganska glade;
11. Och gingo in i huset, och funno barnet med Maria dess moder, och föllo ned, och tillbådo honom, och uppläto sina håfwor, och skänkte honom guld, rökelse, och myrrham.
12. Sedan fingo de uppenbarelse i sömnen, att de skulle icke lemna igen till Herodes; och foro så en annan wäg hem, i sitt land igen.
13. När de woro bortfarne, si, då uppenbarades Herrans Ängel Joseph i sömnen, sägande; Statt upp och tag barnet, och dess moder till dig, och fly in uti Egypti land, och blif der så länge jag säger dig till; ty det kommer dertill, att Herodes skall söka efter barnet, till att förgöra det.
14. Han stod upp, och tog barnet, och dess moder, om natten till sig, och flydde in uti Egypti land;
15. Och blef der intill Herodis död: på det att fullbordas skulle, det som sagdt war af Herran om genom Propheten, som sade: Utaf Egypten hafwer jag kallat min Son.
16. När Herodes nu såg, att han war beswiken af de wisa män, blef han ganska wred, och sände ut, och låt slå ihjäl alla swenbarn i Bethlehem, och i alla dess gränsor, de som twägga åra, och der förnedan woro, efter den tiden, som han hade granneligen besport af de wisa män.
17. Då blef fullkomnadt det, som af Jeremia Propheten sagdt war, när han sade:
18. I högden wardt hörd en röst, stor klagomål, gråt och mycken skrän: Rachel gråter sina barn, och will icke låta hugswala sig; ty det war ute med dem.
19. Men när Herodes war död, si, då uppenbarades Herrans Ängel Joseph i sömnen, i Egypti land,
20. Och sade: Statt upp, och tag barnet och dess moder till dig, och far in i Israels land: ty de äro döde, som foro efter barnets lif.
21. Han stod upp, och tog barnet, och dess moder till sig, och for in uti Israels land.
22. Men när han hörde, att Archelaus war rådande i Judiska landet, i sin faders Herodis stad, räddes han fara dit, och fick befallning af Gud i sömnen, och for in uti Galilee landsändar;
23. Och kom, och bodde i den staden, som heter Nazaret; att det skulle fullkomnas, som war sagdt genom Propheterna: han skall kallas Nazareus.
Suomalainen kiännös[247].
MATTHEUXEN EVANGELIUMI.
2. Luku.
1. Koska siis Jesus syntynyt oli Bethlehemisä Judan maalla, Kuningas Herodexen aikaan, katzo, tietäjät tulit idästä Jerusalemiin, ja sanoit:
2. Kusa on se syndynyt Judalaisten Kuningas? sillä me näimme hänen Tähtensä idässä ja tulimme händä kumarten rukoilemaan.
3. Koska Kuningas Herodes sen kuuli, hämmästyi hän, ja kaikki Jerusalem hänen kanssansa.
4. Ja kokois kaikki ylimmäiset Papit, ja kirjanoppenet Kansan seasa, ja kyseli heildä kusa Christuxen syndymän piti.
5. Ja he sanoit hänelle: Bethlehemisä Judan maalla: sillä niin on Prophetan kautta kirjoitettu:
6. Ja sinä Bethlehem Judan maasa, et sinä ole suingan vähin Judan Pää-Ruhtinasten seasa: sillä sinusta on tuleva se Ruhtinas, jonga minun Kansaani Israelia pitä hallitzeman.
7. Silloin kutzui Herodes tietäjät salaa, ja tutkisteli visusti heildä, millä ajalla Tähti ilmestyi.
8. Ja lähetti heidän Bethlehemiin, ja sanoi: mengät ja kysykät visusti lapsesta: ja koska te löydätte, niin ilmoittakat minulle, että minäkin tulisin ja kumarraisin händä.
9. Koska he olit Kuningan kuullet, menit he matkaansa, ja katzo, Tähti, jonga he olit nähnet idäsä, kävi heidän edellänsä, niinkauvan kuin hän edellä käyden seisahti sen paikan päälle, josa lapsi oli.
10. Koska he Tähden näit, ihastuit he sangen suurella ilolla.
11. Ja menit huoneseen, löysit lapsen Äitinsä Marian kanssa: maahan langeisit ja rukoilit händä: ja avaisit tavaransa, ja lahjoitit hänelle Kuldaa, ja Pyhäsauvua, ja Murhamitä.
12. Ja Jumala kielsi heitä unesa Herodexen tygö palajamasta: Ja he menit toista tietä omalle maallensa.
13. Mutta koska he olit mennet pois, katzo, niin Herran Engeli ilmestyi Josephille unesa, sanoden: nouse ja ota lapsi Äitinensä tygös, ja pakene Egyptiin, ja ole siellä siihen asti kuin minä sinulle sanon: sillä Herodes on etzivä lasta, hukuttaksensa händä.
14. Niin hän nousi ja otti lapsen Äitinensä yöllä tygönsä ja pakeni Egyptiin.
15. Ja oli siellä Herodexen kuolemaan asti: Että täytetäisin kuin sanottu oli Herralda Prophetan kautta, joka sanoo: Egyptistä kutzuin minä poikani.
16. Koska Herodes näki hänensä tietäjildä vietellyksi, vihastui hän sangen kovin; ja lähetti tappamaan kaikki poikalapset Bethlehemisä ja kaikisa sen äärisä, jotka kaxivuotiset olit taikka nuoremmat sen ajan jälkeen, kuin hän oli tarkasti tietäjildä tutkinut.
17. Silloin se täytettin kuin Jeremialda Prophetalda sanottu oli, joka sanoo:
18. Rhamasa on ääni kuulunut, suuri valitus, itku ja isoi parku: Rachel itkee lapsiansa, ja ei tahtonut händänsä anda lohdutetta, ettei he ole.
19. Mutta koska Herodes oli kuollut, katzo, niin Herran Engeli ilmestyi Josephille unesa Egyptisä,
20. Ja sanoi: Nouse ja ota lapsi Äitinensä ja mene Israelin maalle: sillä ne ovat kuollet, jotka lapsen hengeä väjyit.
21. Niin hän nousi ja otti lapsen Äitinensä, ja meni Israelin maalle.
22. Mutta koska hän kuuli että Archelaus oli Kuningas Judeasa, Isänsä Herodexen siasa, pelkäis hän sinne mennä. Ja hän sai Jumalalda käskyn unesa, ja poikkeis Galilean ääriin.
23. Ja tuli ja asui Kaupungisa, joka kutsutun Nazareth, että täytetäisin kuin Prophetain kautta sanottu oli: hän pitä Nazareuxexi kutzuttaman.
Karjalainen keännös.
MATVEISTA JOVANGELI.
1. Toin Pieä.[248]
1. Kuin schyndy Jisus Judejan Linnaschscha Vitle'emaschscha kuningahan Irodan päivina, ka tuldihh päivän novschuólda tiedäjät Jérusalimahh, i paistihh:
2. Missä on schyndynyt Judejôin kuningasch? näimä myö hänen tähen päiväzen novschu-rannaschscha, i tulima hänellä kumarduátschemahh.
3. Tämän kuúluschtahuó Iroda hädävdy, i hänen-kera kaiki Jêrusalima.
4. I kjeräi kaiki vanhemmat pappilissoschta, da rahvahaschta kirjamiéhet, i toimitti hjeildähh: missä schyndyv Hhristos?
5. Hyö schanottihh hänellä: Judejan Vitle'emaschscha, niin on prorokaschta kirjutèttu.
6. I schié Vitle'ema Judan mua, ni millä et uó piénembi Judan vanhemmilla: schivschta lähhtöv' vanhin, kumbane paimennuttav' miun inehmizet Izruáelin.
7. Schilloinn Iroda kutschtschup, ei tokkali tiédäjät, i toimitti hjeildä, kuhh aigahh tähhti oschuttihh.
8. I työndähyö hijät Vitle'emahh, schano: mängijä työ, i hyväzeschti tiijuschtakkuá schyndyähh-nähä: i kuin työ lövvättä hänen, schanokkuá mivla, i mié lähen, hänellä kumarduatschenn.
9. Kuánnèldihh hyö kuningá i lähhtjeihh: i ka lähhti kummasta, nähhtihh päiväzen novschu-rannaschscha, hijäniéschschä schiirdijäliétschihh, kuni ei tulduó scheizavdun schen paikan-pijällä, missä oli Schuúrischyndy.
10. Nähhtyö, tähhti piétty, ylen äijäldi ihaschtuttihh.
11. I mändyö huónèhukschehh, nähhtihh Schuúrischynnyn hänen muámon-muárién-kera, i muáhh-schuá hänellä kumarduátschettihh, i avattuó hänellä omat takat, lahjuttihh händä kullalla, luádonalla, i voidiélla.
12. I unissa oli hjeilä schanottu, ei männä ärellähh Irodan-luó, i hyö lähhtjeihh toista tiédä-myöt omahh randahh.
13. Hijan lähhtehyö, ka Jumalan Angeli oschuttihh Ossipalla unissa i schano: novschtuó ota Schuúrischyndy i hänen muámo, i pagéné Egiptahh, i olé schiélä, kuni en schano schivla: tahhtov' Iroda etschtschié laschta i händä tappuá.
14. Novschtuó otti hijän Schuúrischynnyn i hänen muámon yöllä, i läksi Egiptahh;
15. I oli schiélä Irodan schurmahhtuá: ana liév Jumalan schanuá-myöt, prorokaschta schanottuó: Egiptaschta kutschuin oman poijan.
16. Schilloin nähhtyö Iroda, jotto tiédäjät händä vain nagrokschi otèttihh, ylen äijäldi schijändy, i työndähyö tappo kaiki lapschet Vitlié-maschta, i hänen ymbärissäldä kakschivuódizet i nuóremmat, schidä aiguá-myöt, kuin toimitti tiédäjistä.
17. Schilloin tuli prorokan Jêremjein schanalla:
18. Jäni kuúlu Ruámaschta, itku, i ohhkanda, i ryngymine schuúri: Rahhilä itki omié lapschié, i ei tahhton hjeitieä itendieä, jotto hjeidä evlè.
19. Irodan kuólduó, ka Jumalan Angeli unissa oschuttihh Ossipalla Egiptaschscha,
20. I schano: novschtuó ota Schuúrischyndy i hänen múamo, i mäne Izruáelin muáhh, kuoldihh hänen hengen etschtschiät.
21. Hiän novschtuó otti Schuúrischynnyn i hänen muámon, i tuli Izruáelin muáhh.
22. Kuúluscktahuó, jotto Arhhelai istuihh kuningahakschi oman tuáton Irodan schijalla Judejaschscha varai schinnje männä. unda-myöt mäni Galilejan randahh.
23. I Mändyö rubei elämähh linnaschscha nimié-myöt Nazariétaschscha: ana liév prorokan schanalla Nazorjeiksi nimittijätschov.
Selitykset:
1 v.
Kuin schyndy, oisi Suomeksi ehkä parempi sanottu sanalla "synnyttyä" (gennethentos). — Karjalainen on usseemmittain heittänyt yhistys- sanat de ja gar suomentamatak, koska heitä perustuskielessä käytetään arvoltaan niin kuin liitto-polvet pa ja pä meijän kielessämme, ainoasti puheen-tavaksi, ilman erinomaista tarkoitusta. Tästä on hään soanut keännöksensä somaksi, meijän puheella, ja Greekan kieltä lyhyvemmäksi, ilman asian muuttamatak. — Linnaschscha. Tämä sana, joka näissä Karjalaisissa ja Viron-suomella merkihtee "kaupunkia" eikä löyvyk perustus-kielellä, on pantu tähän selitykseksi, ikeän kuin on tehty 3:nessa värsyssä Ruohtalaisessa keännöksessä. — Päivinä (en hemerais) on toimitettu sanasta sanaan, ja soveltuvampi kuin "aikana", joka saattais merk. Herodeksen silloin elänneen muissa maissa. — Suomal, keännöksessä luetaan "Herodexen aikaan", joka sanaparsi ei sovik tähän. Siinä sanotaan myös Vapahtajan syntyneen maalla, jota ei luetak perustuskielellä. "Juudan maalla" luulisi moni ehkä merkihtevän Juutin maalla (Danmark). — Ka (kah!). Meijän Suomentelemisessa kuuluu "katzo" varsin ouvollen, ikeän kuin käskettäisiin meijät muka tätä "kahtelemaan". Jos tätä perustuskielen idou pitää Suomeksikin sovitettaman, niin on parempi Karjalaisen tavalla sanoa kah! joka silloin eännös-sanana (såsom en interjektion) innollansa koroittaa oatoksemmo (keskust. 13 ja 19 värs.). — Tuldihh tiedäjät (tietäjät tultiin) Karjalainen sanaparsi, merk. tietäjät tulivat, joka puheen loatua näytteä olevan ikään kuin sukuisin Suomalaisten ja Greekkalaisten tavan kanssa, puhua käytös-sanoilla. — Päivän novschuólda on kaunis Suomentamus sanoista hapo anatolon, ehkei juuri varsin tarkka, sillä se saattais myös merk. että tulivat "varhain oamuisella e. oamusta päiveä." Sitä suomenetaan sentähen seuravaisessa ja 9:nnessä värsyssä tarkemmalla, mutta syrjäisemmellä puheella (större cirkumlokution) sanalla: päiväsen novschu-rannalda. Vironkin Suomeksi sanotaan "päivä tösseng t. tösseminne." — i (ja) on vanhoin Vatjalaisten kiellä (sanotaan sitä Venäjänkin kielellä). — Paistihh, taitaa olla yhtä kuin mitä meillä sanotaan "pakisi", joka sana mahtaa olla Lapin kielestä lähtenyt, kussa "pako" merkihtee "puhek, sana," ja "pakot" "puhua." Vironkielellä sanotaan pajatama, josta lie lähtenyt Suomalaisten sana paipattaa.
2 v.
Karjalainen on tarkos-sanan (genom artikeln) ó pois-heittämisellä antanut Suomentamuksellensa (sin Finska öfversättning) toisen (ja ehkä veärän) merkitöksen; sillä erittäin on kysyä: "missä se on syntynyt;" erittäin: "missä se syntynyt on" (oleskelee). Mutta jos tätä värsyä tarkoitetaan 4:nteen värsyyn, kussa Heródeskin kuulusteli "missä Ristus oli syntyvä", (ei "missä se oleskeli") niin näyttää kuin oisi Karjalainen asian keksinyt paremmin kuin ykskään muu, — Hänellä kumarduátschemahh (proskynesai) on Karjalaiselta varsin oikeen toimitettu, sillä tulivat häntä kunnioittamaan, voan ei rukoillemaan eikä kerjäämään niin kuin luetaan siinä vian-alaisessa Ruohtalaisessa, ja hänen kumppalisessa Suomalaisessa keännöksessä. Sama virhe tavataan heissä 11:nessä värsyssä. Mutta 8:nessa värsyssä, kussa Suomalainen on poisheittänyt rukoillemistansa, tavataan isomman virhen vielä siittenkin, koska sanotaan Heródeksen tahtonneen "kumartoa lasta" (buga, böja barnet). Norin Suomeksi sanottaisiin tätä soreesti, sanalla "hänellen kumarraittelemaan" (för att knäböja sig inför honom); meillä sanottaisiin "hänelle kumartaimaan."
3 v.
Kuúluschtahuó (akusas) t. "kuultuán" on sekä kauniimpi sanoa Suomenkielellä, että perustuskielen mukaan luonnollisempi, kuin Suomalaisen tavalla seurata Ruohtalaisten puheenparsia. — Etarachthe on Karjalainen sukkelasti suomentanut sanalla hädävdy, joka toimittaa vähempee "hämmästymistä" ja enempee "tointa" kuin löytyy Suomalaisessa käännöksessä, sanassa "hämmästyi", sillä paha on ymmärteä lapsen taitaavan "hämmästyttää" Kuninkaan. Vielä ouvommallen kuuluu Ruohtal. keännöksessä sanat "wardt han bedröfwad", jotka ovat veärin toimitetut. Sanan Kuninkas (o Basileis) on Karjalainen jättänyt sanoamatak, välteäksensä liikaa puhetta. — Hänen-kera (met autoi) eli niin kuin meillä sanotaan, "hänen keralla". Tästä puheesta nähhään näissä Karjalaisissa vielä löytyvän sanan kera (mikä-loukassa, — keskust. 11 värs.) jota on meijän puheessa heitetty, kussa sitä ainoasti tavataan mille- millä- ja miltä-loukassa.
4 v.
"Ko'ottua" (synagagon) oisi ehkä soveltuampi sanoa kuin Karjalaisen "kjeräi", ja Suomalaisen "kokois." — "Vanhemmat papillisista": de äldsta af preste-ståndet (archiereis) jota Karjal. kielellä merkihtee "de förnämsta" (lue tästä muistutuksiamme 5:nteen värsyyn) on ymmärtämykseksi yhtä, mutta kielen käyttämisessämme luonnollisempi sanoa kuin "ylimmäiset papit", joka on sanallinen (verball, ordagran) Suomentamus Ruohtal. sanasta "Öfversta presterna." — Rahvahaschta (tou laou) on Karjalaisen keännöksessä sekä oikeen että paremmin toimitettu kuin "kansan seasa". Suomal keännöksessä; sillä eihään se kokoillut heijät kansan "seassa;" mutta kansan "seasta." — Da (ja) on Venäjätä. — Toimitti, merk. Karjalan kielessä "tiijusteli, kuulusteli" (kaho 7 värs.) joka merkitys ei löyvyk tällä sanalla meijän kielellä, ja näyttää lähteneen Lapin kielestä, kussa tábdo merkihtee "tietoa." Karjalainen on sentähen toimittanut tämänkin sanan parempi kuin Suomalainen, sillä epunthaneto ei merk. "kyseli"; voan "tiijusteli." — Missä schyndyv', "missä syntyyvi, t. missä on syntyvä" (tou gennatai) on kaunompata Suomea, ja taiollisempi keätty, kuin "missa syntymän piti"; sillä — eihään sitä synnytettiin väkipakolla.
5 v.
—Prorokaschta on Venäjän-kielinen sana. Suomalaiset kielen-käyttäjät ovat ottaneet hyväksi Ruohtalaisten sanaa Profet, vaikka meillä on Suomeksi sopiva sana kyllä, "ennustajassa." Mainittava on, Karjalaisen, tarkalla puheen-eroittamisellaan, ei kirjuttaneen Prorokalta, jollon saattais ymmärteä Ennustajan "omia" sanoja, ei "Jumalan". Sillä koska Herra puhuu ennustajan kautta (dia tou propheton) silloin se puhuu ennustajasta (ur profeten) (kaho 15 värs.) ikeän kuin meillä e.m. sanotaan: "se puhuu sarvesta." Tämä puhek on kyllä kahtamoinen, sillä se merk. myöskin "om profeten", mutta — niinpä se on Suomalaisessakin käännöksessä, sillä sanat "Prophétan kautta", ei ilmoitak Prophétan ite kirjuttaneen; mutta kuuluu kuin oisi toisella kirjutettu, Prophétan kautta. — Suomal. ja Ruohtal. lisäntäävät ne joutavat sanat ja ja maalla, jotka ei löyvyk perustuskielessä.
6 v.
— Ge Iouda, on Karjalainen oikeen toimittanut sanalla "Judan muá" Suomentaja on Ruohtalaisten tavalla pannut "Judan maasa." — Oudamos (ei suinkaan) on Karjalainen toimittanut sanoilla "ni millä", jotka lie tehtyneen Saksan sanasta niemals. Vironkielellä sanotaan "ei ilmas" (ei ikeän); Suomeksi yhistetään molemmat sanat, ja sanotaan "ei ilmossa ikänä." — Piénembi t. "pienin." — En tois hememosin Iouda, on Karjal. Suomentanut sanalla "Judan Vanhemmilla." (meillä sanottaisiin, "Júdan Vanhemmista"), joka puheenparsi ikeän kuin toistaa Suomalaisissa kansoissa peä-vallan ennen vanhuuessa olleen uskottaneen niillen vanhimmillen kansakunnastamme, koska vielä nytkin vanhuuen ymmärtämyksessä ymmärretään jotakuta mainittavata peätoimitusta, ja kansan hoitellusta. Tämä tulkkiminen on sekä kielellemme että ymmarryksellemme sopivampi, kuin kuhtua kaupunkia "Pää-Ruhtinaksi", joka Suomeksi kuuluu kamalaksi, liiaksikin koska Vapahtajaakin tässä paikassa mainitaan samalla nimellä, veärin Suomenettu sanasta hemeron, joka merkihtee "hoivauttaja, hoittaja, peämies, peäparas" (förste, förnämste) voan ei "Ruhtinas" (Furste, Stor-Furste). Näitä sanoja Suomennettaisiin ehkä parhain näin: "et ole suinkaan vähin Júdan kuuluvista, sillä sinusta on lähtevä se mainio, joka hoittelee minun rahvasta, Israelia." — Ek sou ekseleusetai on Karjal. paremmin toimittanut sanalla "schivschta lähhtöv'", kuin Suomal. sanoilla "sinusta on tuleva", jotka ilmoittaa ite kaupunkin muka Ruhtinaksi tulevan, joka villittää, liioitenkin koska tätä jo toanon näin mainittiin. — Poimanei on Karjal. oikeemmin Suomentanut sanalla "paimenuttav'" (samallaisella sanalla kuin perustuskielessä) sillä Vapahtaja oli tullut tänne meitä onnistamaan ja hoittelemaan, soattamaan meitä autuuen tiellä (ikeän kuin paimentain lampaitansa) voan ei hään tullut tänne Valtiaksi eikä Hallihtiaksi, niin kuin luetaan tässä viheliäisessä Suomalaisessa käännöksessä, tehty Ruohtalaisen mukaan, kussa sanotaan: "som öfver mitt folk en Herre (paremmin ois sanoa herde) vara skall." — "Kumbane" (ozis — "joka") mahtaa olla Karjalaisten puhetta, koska 9:nessäkin värsyssä on (jonka) Karjalaistetaan (öfversättes på Karelska) sanalla "kummasta." Kumpainen (Suomeksi) kumb (Viroksi) ja kåbba (Lapiksi) merkihtee sekä "kuka" (hvilkendera) että "joka" t. "jokainen" (vardera) ainoasti koska puhutaan muka kahesta. — Sanat "minun Kansaani" Suomal. keännöksessä villittää meitä, jos kohtakin Kansa kirjutetaan isolla K, sillä sitä ei saatahk ymmärteä muuten kuin että hään, yhessä Ennustajan kanssa, piti hallittaman Israelia. —
7 v.
Pjeitokkali, joka merkihtee "sala-kähmässä" l. "saloapäin", mahtaa toas olla Karjalaista puhetta, sepitetty Suomal. emä-sanasta "peitös". — Suomalaisessa keännöksessä on, Ruohtal. keännöksen tavalla, tähän pantu "visusti" (granneligen) ja 16:nessä värsyssä "tarkasti", joka on liika ja joutava sana, eikä löyvyk perustus-kielessä. — "Kuhun aikaan" tähti osoittiin, on selvee Savon puhetta; mutta "millä ajalla", jota luetaan meijän käännöksessämme, ei ouk selvee Suomeakaan.
8 v.
Autous on Karjalainen oikeen Suomentanut sanalla "heijät"; Suomal. kiännoksessä luetaan "heijän" joka hairauttaa ymmärtämystämme, ikeän kuin oisi lähättänyt heijät heijän, vaan ei meijän, Bethlehemiin. — Työndähyö, t. "työnättyä, lähätettyä" (pempsas, hapozeilas) on myös sanasta sanaan, ja somempata Suomea kuin: "ja lähetti" (kaho 16 värs.) "Työntäiksen" ja "syöstäiksen" sanotaan meilläkin, vanhoissa Runoissamme, arvolla samaan tarkoitukseen: — Epan, on Karjal. paremmin toimittanut sanalla "kuin", jota sanotaan (ikeän kuin sanotaan jos) koska puhutaan epäiltävistä eli tietämättömistä (niin kuin tässä); sitä vastoin "koska" (Suomal. keännöksessä) sanotaan kuin oisi jo tietty (epäiltämätäk) heijän löytävän häntä siinä. — Löyvättä (kaho 261 p.) — Tiijuschtakkuá, "tiijustakoa, tievustelkoa" (eksetasate) on myös oikeemmin kuin "kysykäät" (bespörjer); sillä heijän piti ei ainoastaan "kysellä", mutta myös "kuulustella", eikä silläkään kyllä. Herodes tahtoi jotta heijän piti saaha oikeen nähhäkseen lapsen (schyndyähh-nähä) niin kuin Karjal. tässä selittee, jott' ei heitä petettäisiin puheella. — Apaggeilate, ei ouk "ilmoittakat" mutta "sanokkoat", sillä hään tahtoi soaha heitä ite puhutellakseen. "Ilmoittoo" hänellen tätä, oisivat saattaneet toisenkin kautta.
9 v.
—Akusantes tou Basileos, oisi Suomeksi sanottava: "kuultuaan kuninkasta (kuninkoa) läksivät" etc. Sanat "he olit kuullet" (kuulleet?) ei ouk Suomea. — Proemen on Karjal. Suomentana sanalla "schiirdijälietschihh", jota luultaisimmo Venäjän sanaksi, ellei se lie lähtenyt Suomal. sanasta "siirteli," jollon tämän Karjalaisen keännös ("tähti siirteliin, väisteliin") on luonnollisempi kuin meijän Suomalaisemme, kussa (Ruohtalaisten tavalla) sanotaan "tähti kävi" (kulki?) — eihään sillä jalkoja lie ollut? — Kuni t. "kuin" (kaho 13 värs.) kumpaistakin kirjutetaan (kaho 1 ja 8 värs.) — Ei, ouk merkihtävä "se" t. "hään." Tätä pitäisimmö painovirheksi, ellei sitä kerrotettaisiin 13:nessä värsyssä, kussa kirjutetaan en (ilman h — ei hen) jossa pitännöön olla "hään" — lienöönkö tuo Karjalaista puhetta? — Elthon, on Karjal. oikeen toimittanut sanalla "tulduó" (tultuá); mutta Suomal. keännöksessä sanotaan toas "edellä käyden" (joka on veärin, eikä löyvyk perustus-kielessä). Se tahtoo juuri väkisinkin panna tähteänsä "käymään."
10 v.
Idontes on toas somempi keätty sanalla "nähtyään", kuin "koska he näit" (näkivät); mutta mitä pietty merkihtennöön en tiijä, ellei merk. sitä mitä scheizavdun eillimmäisessä värsyssä, jolloin se oisi tähän pantu selitökseksi. — Ylen äijäldi. Meillä sanotaan "äijä-paljon" ja "äijältä." Lapiksikin sanotaan "ila ädnak" (ylön äijältä) joka merk. "kovin paljon" (kaho 16 värs.) Ruohtal. keännöksessä, "när de sågo stjernan, wordo (blefwo?) de ganska glade", kuuluu kuin oisivat, kuninkaasta tultuaan, olleet vähä rohkeimmillaan.
11 v.
— Elthontes, on oikeemmin toimitettu Karjal. sanalla "mäntyö" (tultua?) kuin Suomal. sanoilla "ja mänit." — Muáhh-schuá (ehkä painovirhe?) t. "muáttuá" supistettu sanoista "moahan laskettua" (pesontes) Suomal. "maahan langeisit" ja rukoilit händä (lue muist. 2 värsyyn.) — Takat, mahtaa olla Karjalaista puhetta, merk. tous thesaurous (förråd, skatt). Tulleenko Lapin sanasta tuks (vara, tavara) vai takko (teko)? Sanotaan meilläkin vielä puheen-parressa "se on hänen takana", joka merk. se on "hänen varassa, t. varjossa"; vaikka kuuluu kuin arveltaisiin: "lukon takana"; e.m. "toisen (lukon) takana." — "Lahjoittivat häntä kullalla", on selvempi Suomea kuin "lahjotit hänelle kuldaa", joka lie Ruohtalaisuus puheessamme. — Luádonalla, mahtaa olla Venäjätä, merkihtävän "sauvutosta t. sauvuttamista" (libanon) ellei se lie sukuisin sanan "löylyttämän" kanssa. — Smirna (smörja?) on Karjal. Suomentanut voidiélla (voiteilla) jota ehkä ymmärretään paremmin kuin mirrhamita, jota tuhma talonpoika luulisi ehkä olevan yhtä kuin marhaminta, (parempi oisi sanoa "mirrhammia".)