Tämän Suomalaisen Piispan muista esivanhemmista olemme jo puhuneet, puhuissamme Tähtimiehen Olli Tavastin hautakivestä, myö peäsemme seneistä tässä puhumasta heistä, ja tahomme ainoasti hoastoo tästä Piispasta.
Piispa Maunus Ollinpoika oli syntynyt s. 14 p. Lokak. v. 1357[685] Alasjoen talossa Mynämäen pitäjässä, jonka talon hänen isä oli ostanut 250 Markalla, ja jota vielä nytkin hänen muistiksi kuhutaan Tavastilaksi. Niin kuin oli tapa jo niinnäkin aikoina, että koska oli muualla parempia opinlaitoksia kuin kotonamme, niin läksi tämä nuori Tavasti vieraisiin maihin harjoittaaksensa oppimuksiansa. Juusten sanoo hänen tulleen tehtyksi Tietous-Oppiaksi Práagin kaupunnissa Böhmin moassa, varsin niinnä päivinnä, jollon Johannes Huss siinä julisti oppinsa. Hään mahto jo nuorra osottoo isoa tointa ja miehen alkua, koska Kuninkas Eerikki XIII:nääs mieltyi häneen, niin että hään teki häntä Peä-Kirjuttajaksensa (Cancellarius) ja kuhtui häntä "warum elskelige cleric", kirjassaan v. 1405, kussa hään anto hänellen Tokelan tilan Mynämäen pitäjästä.
Ennen kuin häntä Piispaksi tehtiin, toimitti hään v. 1411, 1412, ja 1413 Peä-Kirkonpalveluksen (Arkidiakonatet) Turussa. Rhyzelius sanoo hänen jo ennen Piispa Björnin kuolemista tulleen lähätetyksi Kuninkaalta Eerikiltä Poavin luokse, muissa asioissa, ja silloin Ruomissa v. 1412 tulleen Poavin Juho XXIII:sen käskyn perästä, Piispaksi voijeltuksi, hänen Hippakunnan anomuksensa peällä. Tullessaan sieltä toi hään myötensä 3 poavilaista kirja-tulloa (Påfwel. bullor) annettuna v. 1412; kussa luattiin ensimmäisessä, 100:a'an päivän synnin-peästöstä (aflat, aflösning, indulgentiae) kaikillen totisesti katuvaisillen ja (syntiänsä) tunnustavillen (omnibus vere penitentibus et confessis) jotka kullalla, rahalla, tahi muulla neuolla, osotti avunsa niillen köyhillen Turun koulussa, että muissa tämän Hippakunnan kouluissa, oleskelevillen koulu-pojillen, heijän lukuin harjoittamiseksi. Toisessa luattiin 500:a'an päivän synnin-peästöstä, ja kolmanessa 400:a'an päivän peästöä, niillen kaikillen, jotka avaruuellansa ja hyvyyvellänsä, lahjoillansa tahi antimellansa, ovat jollakulla tavalla toimittaneet jotaik evullista eli hyövyllistä tällen Turun Peä-seurakunnallen (Ecclesia Cathederalis)[686]. Ilman näitä herkku-kirjoituksia — jotka niinnä aikoina oli tarpeelliset taivuttoo valaistamattoman kansan mieltä Jumalallisuuteen, joka on sekä ensimäinen alku opetuksiin, että myös heijän ylimäisin tarkoitus — niin hään suusanallansa valaisi Poavia muistakin meijän moan asioista, josta ne kirja-tullot, jotka siittenpänä julistettiin, toistaa, ja joilla tarkoitetaan järjellisyyttä moallisissa että henkellisissä harjoituksissa. Tullessaan sieltä, piti hään talvea Parísissa, ja tultuansa takaisin Ruotsiin, kävi hään Kuninkasta tervehtimässä, joka suosioitteli häntä mieli-hyvyyvellänsä, antain hänellen elinaikaasek Kuninkallisen veron kaiken Maskun pitäjästä. Rikas muutoinkin tavaroisuutestaan, (sekä irtonaisissa että kiintonaisissa) ja luotu yhellä mielellä, joka oli täynnä tointa ja ymmärrystä, oli se hänellen huokiampi kuin yhöllenkään muulla aikoin soaha sellaisia vehkeitä, jotka eivät muuten oisi kävestynnyt. Ei yksikään Suomen Piispoista, ei Poavilaisista eikä Lutheruksellaisista, ouk vaikuuttanut niin paljon seurakunnan hyväksi, kuin hään, eikä ainoastaan omalla varalla, mutta myös kehoituksillansa ja yllytyksillänsä, joilla se muitakin innoitteli seurata hänen esimerkkiänsä. Niinnä aikoina luettiin kuuluvaksi Jumalallisuuteen ja siveyteen, ei niin paljon hyvyyven harjoittamista, kuin Pappiin ja kirkkoin lahjoittamista; kussa asiassa Piispakin oli muita avarampi.
Esimerkin hänen palavasta uskosta ja peripoavilaisuutesta (ägta Catholicism, påwiskhet) osotti hään jo 12:nellä vuuellansa Piispana ollessaan, jollon hään 63 vuotta vanhana[687] läksi poavilaisten tavalla käyen-jalan samoamaan Ristuksen hautaan, tekemään siinä rukouksiansa, lupauksiansa, ja Jumalan-palveluksensa — ilmankos siitten Poavi kiitti häntä kahessa hänen kirjassansa, hänen hurskautestaan ja hartautestaan.[688] Kotiin lähtiissään toi hään myötensä Venedigin kaupunnista monta kallista kirjoo,[689] ja muita kirkko-koreuksia,[690] Turun Seurakunnan kunniaksi ja kaunistukseksi. Myö taijamme puhua hänen ansiosta, kolmessa tarkoituksessa, nimittäin hänen papillisesta ansiosta, johon luetaan kaikkia hänen toimituksia viran puolesta; hänen yksinäisestä ansiosta, johon luetaan hänen yksinäiset tavat ja käytökset; ja hänen vallan-hallittavaisesta[691] ansiosta, johon kuuluu hänen kansallinen ansio laillisessakin tarkoituksessa, koska hään sillä ylhäisellä virantoimituksellansa vaikuutti paljon maallisissakin asioissa, hallituksen menoin puuttumisellansa.
Hänen papilliset ansiot ja virantoimitukset ovat aivan monet ja suuret. Heistä luetaan ensinnik, että hään v. 1421 asetti Ristuksen Ruumiin Kammion Turun Seurakuntaan, (kussa ensin piettiin 1, voan siitten 6, joka-päivällistä messua) jonka voimassaan pitämiseksi hään lahjoitti 5 taloa, osittain perinto-tiloja, osittain myös osto-tiloja;[692] ja jonka pappia hään ei ainoastaan palkannut omalla kustennoksellaan, mutta tietti hänellen kivisen kartanon, ja lahjoitti tätä Kammiota, kalliilla puvulla, kuvilla ja muilla koreuksilla. Kuin tätä Kammiota v. 1425 sisään-vihittiin, niin hään lahjoitti sitä taas, ilman näitä viis ennen-nimitetyjä taloja, 10:nellä uuella tilalla. Eikä hään vielä siihen tyytynnä, mutta antoi vielä v. 1439 tällen samallen Kammiollen 6 taloa.[693] Ja ettei hänen lähimmäiset sukulaiset pitännyt siitä pahastua, tahi ruveta hänen kuoltuansa pois-riitelemään näitä tiloja, lunastamisen oikeuella (genom bördes-rätt) niin hään lepyyttelläksensä heitä, lahjoitti heitä kuttookin kartanoilla ja hoviloilla, tahi suostutti heitä muuten valmiilla rahalla.[694] Vielä siittenkin niin hään aikoa myöten lisäisi näitä antimiansa uusilla lahjoilla,[695] ja yllytti muitakin lahjoillansa auttoo tätä uutta Kammiota,[696] jonka pyhä-pitämisestä ja lahjoin-auttamisesta hään oli v. 1440 vaikuttanut yhen poavillaisen kirja-tullon, kussa luvattiin kaikillen tämän Kammion palvelioillen ja lahjoittajoillen 5 vuotista synnin-peästöstä, ja yhen verran niistä heijän peällen-pantuista poastoista (quinque annos Indulgenciarum et totidem quadragenas de injunctis eis penitenciis). Mutta koska se kuuluu ikään kuin kunniaksi jalon miehen, ei ainoasti mitä hään ite toimittaa, mutta myös mitä hään soap muita toimittamaan, niin meijän tuloo nimittämään, että se oli hänen puheella, kuin Peäkirkon-palvelia Juho Anundinpoika perusti P. Juhannuksen Kammion,[697] Turun Peäkirkkoon, jonka asettamiseksi Piispa Björn oli ensin antanut neuonsa että suostumuksensa. Hänenkin aikana (v. 1416) niin Taivaansalon Pitäjänpappi (Curatus) Hewich Stoltefoth lahjoitti Pyh. Yrjön Kammion;[698] ja hänen aikana mahto myös Ristuksen uskollisten Sieluin-Kammio[699] tulla asetetuksi, tässä Turun seurakunnassa. Uskottava on myös että se oli tämän Piispan toimituksella, kuin Turun porvali Hinza Knapp t. Knaap asetti (v. 1414?) Pyhän Pietarin ja Poavalin Kammion.[700] Niinikkään on uskottava että Pyh. Annan ja Pyh. Antin-Kammio,[701] kuin myös Pyh. Neitsyn t. Papis Kammio,[702] että myös Kolmen Kuninkaan Kammio,[703] tulivat kaikki hänen ajallansa ja hänen neuollansa asetetuiksi, koskei heistä puhutak ennen häntä? Mutta se ei ollut ainoasti uusia Kammioita, jotka hänen aikanansa asetettiin, pyhitettiin ja lahjoitettiin; ne vanhatkin saivat monet uuvet evut. Sillä monta niistä vanhoistakin Kammioista tuli hänen aikanansa uusilla lahjoilla enennetyksi, niin kuin e.m. Pyh. Laurentiuksen Kammio[704] ja Pitäjän-Kammio.[705]
Peäkirkon-palveluksen virka (Arkidiakonatet) joka ensin tuli asetetuksi Piispa Björn Balkin aikana (nuon 1389 vuoen paikoilla, Messeniuksen arvion jälkeen), sillä, että hään niistä Piispan istumen alla kuuluvista tiloista, lahjoitti 4[706] Peäkirkon-palveliallen — tuli Piispa Tavastilta enennetyksi ja uusilla veroilla lisäitetyksi.[707] Hään lisäisi myös 4:llä uuella näitä 6 entisiä poavilaisia Papis-Neuoittelioita,[708] ja eneni ne 6 entiset Kammion-laulajat 4:llä uuvella.
Mutta ei sillä ainoasti, että hään asetti uusia Kammioita ja papintoimituksia, hään lisäisi myös heijän töitä ja viran-toimituksia. Niin peätti hään e.m. että ne hetket, jollon laulettiin Vapahtajan kärsimisestä ja ristipuuhun naulattamisesta (horae de Sancta Cruce et passione Dominica) piti asetettaman vissiksi henkellisiksi laulu-hetkiksi (horae canonicas)[709] kokonaisessa hippakunnassa, ja että ne kaikki jouto-hetket, jotka löytyi Aamurukouksen (Missa Aurorae) ja puolipäivän-soarnan (Missa Summa) välillä, piti sovitettaman yksinäisiksi henken-messuiksi, niin ettei yhtäkään aikoo pitänt kulutettaman ilman rukouksetak, alusta jumalanpalveluksen aina loppuun. Että kehoittoo ne pitkän- ja pahan-matkantakaiset, (joilla oli vaikia peästä kirkollen), tulemaan pyhä-päivinä sinne, lahjoillansa ja rukouksillansa, toimitti hään v. 1441, 7:än Ruohtalaisten Piispoin kautta, yhen kirja-tullon, kussa luattiin 40 päivän synnin-peästöä kaikillen niillen Suomen Hippakunnan asujamillen, jotka nimitetyillä juhla-päivillä kävivät kirkossansa, tahi muuten kirkollen ja papillen osottivat hyvä-tahtoansa. Palkitaksensa sitä vahinkoa joka sekä Venäläisten että muihen vihamiesten kautta on tapahtunut tällen peäseurakunnailen, joka e'esmänneinnä aikoina jo kahestikkiin on tullut tulenturmiolla vahinkon-alaiseksi — toimitti hään v. 1443, Poavin-Neuoittelialta Alexanderilta Damaskosta, ilman sitä jo p. 517 mainittua kirjantulloa Ruumiin-Kammion hyväksi, yhtä toista, kussa luattiin 7 vuotista synnin-peästöä (ja aina saman verran niistä heijän peällen-pantuista poastoista) kaikillen tämän Seurakunnan hyväntekiöillen ja lahjoittajoillen. Yhessä toisessa kirjan-tullossa, annettu samana vuonna Báselin Peä-Neuoittelemukselta (Synod) luattiin niinikkeän 2 vuotista synnin-peästöä niillen, jotka jollakulla tavalla auttovat tätä Kirkkoa entiseen voimallisuuteen. Yhessä kolmannessa Poavi-kirjassa, annettu s. 1 p. Kesäk. v. 1445 Poavilta Eugeniukselta IV:neltä, luattiin heillen niin-ikkään 7 vuotista peästöstä (Porth. Chr. p. 463, 464).
Koska Turun kirkko, (jota hään oli kaunistanut monella kalliilla koreuksella) oli ynnä Papiston palanut siinä onnettomassa tulipalossa, joka v. 1429 hävitti tätä Turun kaupuntia, niin Piispa 30 vuuen sisällä oli ylösrakettanut tämän Kirkon vielä julkeemmaksi kuin ennen, ikään kuin hään (v. 1431?) loajemmaksi levitti ja varusti Kuuston linnoo. Hänen papilliseen ansioon on myöskin kuuluva, että hään isolla huolella ja toimella, ellei varsin alusta perustanut, niin kuitenkin uuestaan asetti ja lahjoitti Naantalin Papistoa, Brigittan veljellisyyestä, joka tuli toimeen hänen aikanansa,[710] ja että hään tietti kivestä Piispa-kartanon Turun kaupunnissa, kussa ennen häntä, Pispoilla ei ollut mitään asuntoa.[711] On myöskin uskottava mitä Scarin luuloopi (Juttelemuksessansa de S. Henrico P. 2. Aphor. X. m.c. p. 14) nimittäin, että se oli hään, joka ulkomoalla tietti sen kauniin hauta-varjon, joka on pantu Piispa Henrikin hauan-paikalle Nousiaisten kirkossa; koska hään on pannut tähän vapa-merkkinsä.[712] Eikä se kielläk tässä jo ennen olleen jonkun hautapylvään, jonka Piispa Juho Pekanpoika oisi siihen toimittanut. (Porth. Chr. p. 16. 349, 471).
Jos tämä mies oli kiivas ja toimellinen asettamaan Hippakunnassansa parempia menoja henkellisessä tarkoituksessa, niin se ei ollut veltokaan että laiminlyyä valvoataksensa ja enentääksensä niitä moallisia etuja, jotka oli hänellen tulevia. Hään rupeisi toas Padisen papiston kanssa riitaan siitä vanhasta isännän-oikeutesta (Jus Patronatus) Porvon pitäjäseen ja hänen kappelihin, kuin myös Lohen kalastamisesta Helsingin joessa, joka muinon oli kuuluva Turun Piispoillen, mutta heiltä että Ruotsin Kuninkoilta pois-annettu tällen suljetuksellen;[713] ja jota oikeutta hään v. 1428 lunasti jälleen, sillä että hään maksoi tälle Papistollen 100 Engl. Nobloo.[714] Samalla tavalla voitti hään v. 1438 Turun Seurakunnallen Medelbyin (Solnan pitäjässä) ja Kakunäsin tilat Uplandissa, jotka Piispa Hemming v. 1354 oli soanut Kuninkaalta Maunukselta, ja siitten antanut Turun Kirkollen ja Piispoillen; mutta jotka tilat ovat siitten toas tulleet veityksi Kuninkaan kartanoin alle, koska olivat heitä lähes.[715] Hään ratkaisi niinikeän yhen vanhan riijan Piispa-istumen ja muutamien talonpoikien välillä Pytheen pitäjästä, Lohenkalastamisesta Kymin-koskessa, kussa hään ei ainoastaan Piispoillen voittanut tätä kalastamista, (t. kalan-veroa) mutta sakoitti myös näitä talonpoikia heijän kova-korvaisuutestaan.[716] Tästä Piispan puolen-pitämisestä moallisissakin asioissa, mainitaan häntä isolla kiitoksella Poavilta Martti V:neltä kirjoituksissaan v. 1417 ja 1419, annettu yks Reävälin Piispallen, toinen Skáran ja Strengnäsin Piispoillen (lue p. 513).
Mitä hänen yksinäiseen elämiseen ja mielen luontoon tuloo, niin hänen tavat jo ilmoittaiksen näissä hänen papillisissa vehkeissä. Että se oli poavilaisen tavalla (ulkonaisesti, t. peältä-nähen) henkellinen, osottaa ei ainoasti hänen hartaus virantoimituksissaan, ja hänen into harjoittoo järjestystä jumalanpalveluksessa, ja parempia papillisia menoja hänen Hippakunnassaan; mutta myös hänen papisvallan-levittämisestä, ja matkustamisesta luvattuun moahaan (förlofwade landet) m.m. Mutta että se oli syvämmellisestikkiin henkellinen ja hyväluontonen toistaa hänen yksinäinen elämäkerta, hänen hoivauttamiset köyhistä ja vaivaisista, hänen avaruus sukulaisiansa vastaan, m.m. Juusten sanoo hänen käyttäneen ihtesäk jumalanpalveluksessa ja rukouksissansa isolla mielen-nöyryytellä, henkellisyytellä ja vilpistelemättömyytellä,[717] ja hänen elämänsä olleen kunniallinen, hurskas, ja harjoitettu hyvyyteen, niin että hänen nimensä oli ollut kunnioitettu ja kuuluisa, ei ainoasti omassa moassaan, ja meijän kuuluvissa, mutta myös Venäjässä ja muissa kaukaisemmissa kansoisa.[718] Se oli arvattava että yksi mies, niin isolla toimella kuin tämä, piti näinä poavilaisina aikoina (jollon Piispoilla ei ollut ainoasti henkellistä, mutta myös moallista valtoo) vaikuttaman paljon moallisissakin asioissa, vielä liiaksi kuin hänellä itellään oli varoo ja rikkautta, joka turvais tätä hänen valtoosak. Ilman että paljon erehtyä uskallamme peättää, että ne kunnolliset asetukset, joita Hallitus julistaa moan ja kansakunnan hyväksi, ovat erinomattain otetut Virkamiesten ja Valtamiesten puheen peälle; josta tahtoisimme Suomen peämiesten, ja erinomattain tämän Piispan, kunniaksi luettoo niitä otollisia asetoksia, joita tehtiin näinnä aikoina Suomessa Laillisessa (i Civilt) tahi Valta-hallittavaisessa (i Politiskt) ja Valta-toimittavaisessa (i Statistiskt) tarkoituksessa.[719] Niistä Kuninkaallisista julistuksista, jotka jollaa tavalla ovat muita merkillisemmät Suomalaisissa Valta-asioissa[720] luetaan e.m. että kuin Suomalaiset valittivat Kuninkaansa luonna, että paihti Ruunun veronsa, joka heillä oli maksettavana, niin Linnanisännet, jotka olivat soaneet moan piteäksensä (i förläning) eli jotka oli soaneet Kuninkaalta luvan ylöskantoo tätä Ruunun-veroa, (että sillä suorittoo sitä velkoo, jota heillä oli Ruunulta soamista) ottivat erittäin 1 1/2 mitan Riistoa, paihti heiniä, kustakin talosta, Nimismiehen veron nimellä (Länsmans gäld); niin peätti Kuninkas v. 1414, että 1 hopiäyri kustakin savusta oli hänen mielestä kyllä Nimismiehillen (Åb. Tid. 1784. p. 193). Ja kuin tuli toas kanteita aina Danmarkiin, Kuninkaan korviin, jotta Valtamiehet neänyttivät moakuntoo; ja ettei ainoasti ne ylhäisemmät Valtamiehet, mutta ne alaisemmatkin Virkamiehet voattivat heiltä sekä kyytimistä että ruokkimista heijän matkoillansa, maksamatak, kuin myös eläkkeitä ruoka-veroiksi (gengärd) — ja päivätöitä enemmin kuin oli heille luvattu, niin Kuninkas anto Köpenhaminassa v. 1419 sen peätöksen Turun-Leänin lähettämillen, ettei moakunnan ilman rahatak tarvint elättee eikä kyyitä muita kuin Kuninkasta ja Kuninkatarta, tahi heitä, jotka oli siihen häneltä soaneet valta-luvan; ja että Ruunu-miesten piti omin-neuoin ja ilman moakunnan rasittamatak ylöskantaman Ruunun soatavia ja maksuja. Ja mitä toas näihin Ruunu-veroin tuloo, niin peäteettiin että kaikki loisi-miehet ja koturit (enlopesmän) piti kukin varansa myöten auttoo Talonpoikia näissä Ruunun veroissa, sitä myöten kuin 4 Vouvilta ja moakunnalta valittua arvutos-miestä tätä meäritti. Peätettiin myös, että se osa Ruunun veroista, jonka suorittamiseksi ei löytynyt talonpojilleen rahoja (werdh öre), piti soaha maksoo moan-viljoilla — ei Voutiloihen mieltä myöten, mutta sen hinnan jälkeen, jonka 4 arvotusmiestä, kummaltakin puolelta, siihen panivat. Peätettiin vielä että ne asujammet, jotka asuivat kaukana linnoista, vesiin ja syvämmaihin takana, ja joilla kesällä oli paha peästä kaupunkiloihen[721] piti soaha maksoo verojansa talvella, ilman koroittamatak, sitä myöten kuin 4 arvotus-miestä valitut kummastakin puolesta kahtoisivat hyväksi (Åb. Tid. 1784. p. 377). Tämmöiset asetukset oisi ylistättävät vaikka minä aikana, ja kunnioittaavat aina sekä Valtian että Hallituksen. Mutta kaikista näistä peätöksistä, niin on Hallituksen julistamus v. 1436 merkillisin, kussa alennettiin koko Suomen-moassa,[722] 3:nen osan Ruunun veroista, (ikään kuin oli jo ennen tehty) Ruotissa. Sen sanan peälle, että heijän sanottiin tulleen liian koroitetuiksi. Syyksi tähän altiiks-antamisuuteen (eftergift) Ruunun puolesta, sanottiin että Suomalaiset ovat aina ennenkin osottaneet uskollisuutta ja kuuliaisuutta heijän laillisen esivallansa vasten, ja nytkin luvanneet, ettei ottoo toisen Peämiehen itellesäk, kuin minkä hallitus heillen antoi. Tämä veron-huojelus vahvistettiin v. 1441, Kuninkas Christopherilta (Åb. Tid. 1785. p. 62). Mutta oikeuellisessa (i juridiskt) tarkoituksessa ei ouk mikään asetus niin suuresta hyövytyksestä Suomenmoallen, kuin K. Eerikin julistus v. 1435, kussa hään Suomen moakunnan valittamisella, ja heijän virkamiesten kehoittamisella, pani Suomen Laki-kunnan (Lagsaga) kahtiaksi, kosk ei yks Lainjulistaja ennättänyt vuotessa käyttää oikeutta niin laviassa moassa.[723] Peätettiin sen eistä että tästä puolen piti Suomenmoassa asetettaman 2 Laki-kuntoo Pohjos-Suomen[724] ja Etelä-Suomen[725] jonka Lainjulistajoilla, kumpaisellakin, oli oikeus olla osallisia Kuninkaan valittamisessa. Mutta ei sillä kyllä: hään peätti samana päivänä että piti Suomessa kerran vuuessa pitettämän yksi Moa-Oikeus (Lands-Rätt) kussa tutkistettiin ei ainoastaan kanteita Ruunumiesten ja muihen virkamiesten vastaan, mutta kussa tuomittiin Kuninkaan nimessä niitä asioita, joita ei ratkaistettu Moa-Käräjäissä ja Laki-Käräjässä.[726] Tämä Moa-Oikeus[727] joka oli yksi Valta-Oikeus (Högsta Domstol) ja jonka siaan siitten pantiin Hov-Rättilöita, oli jo ennen asetettu, (koska sitä jo mainitaan v. 1407, 1415, m.m.) mutta sai nyt uuen voiman ja järjestyksen. Sitä ei pie sevoittoo Valta-Käräisihin (Räfste- t. Rättare-Ting) joka myös oli yksi Valta-Oikeus, joka muinon piettiin niinikkään Kuninkaan nimessä, erinomattain että tutkistella Valta- ja Virka-miesten käytöksiä, Ruunun- ja Veron-asioita, m.m.
Tämän Piispan muista ansioista luetaan myös että hään viisauellansa ja hyvällä puheellansa sai tauvotetuksi ja sammutetuksi sitä voaran-alaista kapinoitsemista (uppresning) joka oli ilmauntunut Satakunnassa, voan josta nostelemuksesta muuton ei tunnetak niin mitään meijän vanhoista kirjoistamme. Mainitaan myös hänen kunniaksi, että hään v. 1421 oli pantu ensimäiseksi Peä-Piispan voalillen, ehkei hään siihen virkaan soanut Kuninkaalta suostumusta.
Näistä hänen moneista ansioista niin Kuninkaat piti hänestä paljon, ja ottivat hänen sanansa varteen niissä tarkeemmissa asioissa. Hänen täytyi vielä 93:lla vuuellansa (v. 1449 ja 1450) viipyä talvi-kauen Tukhulmissa, (kussa hään myös v. 1448 oli soapuvilla Kuninkaan Koarlen koroittamisessa) että siinä neuoillansa olla Kuninkaallen avuksi.
Hänen kuolemasta, hautaamisesta, ja hautavarjosta on jo ennen puhuttu.
(Vastapäin enemmin).
ANNA MARÍA.
Pakina
Suomenettu Walter Scotin Ivanhoesta.
(Laulettava vanhoin Skottilaisten laulun-soitolla).
Anna María, jo hämärät helviä!
Kuules mun kultain — jo päivänmä neän!
Jo linnut ne laulaa, ja sumut ne selviä;
Hoi, Anna María! — Nouseppas joh!
— No, niin nouseppas joh!
Anna María, jo oamu on käissämme,
Mehtämies torvellans tojotteloo;
Ja korvet ja kalliot kaikkuuvat eissämme,
Ylös, mun kultaini! nouseppas joh,
— No, niin nouseppas joh!
Voi Tybalt mun kultain, kuin unta ei suonnut;
Mun muiskut ne muistuttaa unestain viel'!
Ei koskaan ouk päivä tänn' tuttavain tuonnut,
Niin kuin se salainen suloinen yö,
— Kuin se suloinen yö.
Niin laulatkoon linnut, kuin usmat on pois,
Ja soittakoon sarvet — niin monta kuin ois!
Kuin unein ei haviäis; Jopa tuo jäi!
Ja Tybalt mun kultain, sun unessain näin,
— Sua unessain näin!
G—nd.
Muistutus.
Siitä, että tämä kirja on kirjutettu Savolaisten puheen-murrella, niin se tuntuu monellen ehkä vaikiaksi tätä ymmärtämään; mutta jos tahotten vähänkään vaivata ihtenne, että, lukiissanne tätä, peräänoatteleman tätä puheen-eroitusta, jos tahotten karaista mielenne sanoin että ymmärtämyksiin tarkoittamuksella, niin hoksatten kohta mitä etten luullut ymmärtävänne, ja löyätten ettei eroitus ouk niin suuri, kuin se ensin teillen näyttäiksen.
Tämä Savon-puhe erotaksen muusta Suomen puheesta jo — 1:sinnik, eänestään, joka kuuluu pitemmällen, leviämmällen ja täyemmällen, sekä eännellisissä että eänettömissä puustavissa, — 2:ksi, monen, niin eänettömän kuin eännellisenkin, puustavin pois-heittämisellänsä tahi pois vaihtamisellansa — 3:neksi, monen sanan eri-taivutoksellansa ja eri-taipumisellansa — 4:ksi, löytyy Savon puheessa monta äkkinäistä sanoo, jota muualla ei tunnetak, vaan joita kuitenkin arvataan asian laijasta. Löytyy myös moni sana, joka Savon kielellä merkihtee toista tykkänään, eli jolla tarkoituksensa puolesta on vastaluontoinen (motsatt) merkitys. Niin e.m. mitä Savossa kuhutaan rihmoiksi kuhutaan Turussa ja Hämeessä lankoiksi; ja mitä toas Turussa ja Hämeessä kuhutaan rihmaksi, kuhutaan Savossa nauhaksi, j.n.e. Niin e.m. merkihtee likistellä Savossa, hyväillä, halailla, rakastaa, (kesk. Esip. XI p) mutta Hämeessä, puristaa, kinnittää, supistaa. Jos moni paikka sen tähen kuuluu teillen ouollen, niin elkeä tuosta naurakee ja suutanne irvistellä, sillä merkitykset ovat monellaiset. Samalla tavalla löytyy sanoja muissakin Suomalaisissa puheenmurteissa, joilla on toinen merkitys kuin tavallisesti. Niin e.m. merkihtee laittaa, Turun tienoilla, moittia: ja tapella merk. Porvon ympärillä torua; joka sana toas Kuopiossa mainitaan kantelemiseksi, yksi sana, jolla on toinen merkitys muualla. Niin merkihtee e.m. rieska, Turussa, maitoa; mutta Hämeessä ja Savossa, leipeä (happamatointa ja otraista) sellaista kuin Turussa huhutaan rieväks leiväksi, j.n.e. Näistä erinnäisistä puheen-parsista ei soahak selvee tietoa, ennen kuin Suomenkieli ennättää tulla enemmän korjatuksi ja ylösharjoitetuksi.
Prenumeranter[1]
I FINLAND.
a) Uti Städerne.
Björneborg.
Gyllenbögel, Anders, Öfverste-Löjtnant och Riddare. Subskr.
Hällfors, Henr. Joh., Kollega. Subskr.
Lindeström, G.M., Studerande. Subskr.
Palander, J.D., Apothekare. Subskr.
Borgå.
Hirn, Joh., Stads-Kapellan.
Homén, G.W. Filosof. Kandidat.
Homén, Joh. Fredr., Gymn. Adjunkt.
Relander, Adolph, Gymnasist. Subskr.
Roschier, Herman, Gymnasist. Subskr.
Schroeder, Aron Joh., Gymnasist. Subskr.
Swahn, G.A., Gymnasist. Subskr.
Wallenius, Henr., Gymnasist. Subskr.
Weckman, Carl Joh., Pastors Adjunkt… 2 Exempl.
Wiren, Adam, Gymnasist. Subskr.
Zitting, Jakob, Gymnasist. Subskr.
Zitting, Joach, Gymnasist.
Ekenäs.
Helsingius, Zachr. Wilh., Kronofogde. Subskr.
Laurell, Edward Joh., vice Pastor och Kapellan. Subskr.
Lindstedt, Erik Joh., Färgare. Subskr.
Silfverberg, Simon, Lo-Garfvare. Subskr.
Fredrikshamn.
Bergenheim, Edvard, Filos. Doktor och Lector.
Gripenberg, Odert, Löjtnant och Inspektor vid K. Finska
Kadett-corpsens Elementar-skola.
von Knorring, Frans, Lektor.
Krogius, Lars, Häradshöfding.
Norström, Gust. Magn., Första Krets-Skollärare.
Pesonius, Olof, Kyrkoherde.
Pfaler, C.G., Filos. Magister.
Schatelowitz, Gustaf, Kaptén, k.
Tamelander, Joh. Aug., Stabs-Kaptén vid K. Finska Kadett-corpsen,
Riddare.
Thesleff, P., Chef för Kejs. Finska Kadett-corpsen, General-Major
och Riddare.
Wegelius, Gust. Ad., Språklärare vid K. Finska Kadett-corpsen.
Wrede, R.F.G., Student.
Gamla Carleby.
Krank. Christ. David, Kofferdi-Skeppare.
Libeck, Gust., Apothekare.
Nordling, Carl Joh., Prost.
Stening, Carl Anton, Tullförvaltare.
Winge, Hans Pehr, Borgmästare, Lagman och Riddare.
Heinola.
Von Goes, Carl, Post-Inspektor och Kolleg. Assessor.
Helsingfors.
Agricola, Georg, vice Häradshöfding.
Alopaeus, Henr. Gabr. Revisor.
Clayhills, N.J., Kolleg. Assessor och Riddare.
Edelheim, Fredr. Wilh., Stads-Råd, Lagman och Riddare.
Ledamot af Kejs. Senaten för Finland.
Falck, And. Henr., Verkl. Stats-Råd, Lagman och Riddare,
Ledamot af Kejs. Senaten för Finland.
Gyldenstolpe, Carl E., Geheime-Råd och Riddare,
vice Ordförande vid Kejs. Senaten för Finland.
von Haartman, Lars Gabr., Verkel. Stads-Råd och Ridd.
Hiising, Carl Gerh., Lagm. och Ridd., Ledam. af Kejs.
Senaten för Finland.
Hisinger, Jak. Wilh., Verkel. Stats-Råd, Lagm. och Ridd.,
Ledam. af Kejs. Senaten för Finland.
Ladau, Gust., Verkel. Stads-Råd, Post-Direktör och Ridd.
Ledam. af Kejs. Senaten för Finland.
Melartin, Er. Gabr., Theol. Doktor, Professor och Ridd.
Merlin, Carl, Collegii-Råd och Riddare.
Molander, A.J., Öfver-Direktör och Riddare
Munck, A.F., vice Häradshöfding.
Orraeus, And. Wilh., Lagman och Riddare, Ledamot af Kejs.
Senaten för Finland, k.
Orraeus, A. Dorothea, (född Wigelstjerna) Lagmanska, k.
Peron, Filos. Mag. och Banko-Kassör.
Pihlflyckt, F., Syssloman.
Richter, Carl Fr., Hof-Rätts-Råd och Ridd., Ledamot af
Kejs. Senaten för Finland.
Saelan, And., Skollärare.
Stichaeus, Joh. Fredr., Stads-Råd, Referend. Sekreterare och Ridd.,
Ledamot af Kejs. Senaten för Finland.
Tamelander, Carl G., Öfverste Löjtnant.
Tawast, Joh. Wilh., Hof-Råd.
Tawast, Raphael, Plats-Major i Helsingfors.
Törnqvist, P. Referend. Sekret. och Riddare.
Walheim, Joh., Referend. Sekret., Häradshöfding och Ridd.,
Ledam. af Kejs. Senaten för Finland.
Wetterhoff, Georg Ad, vice Häradshöfding.
Keksholm.
Calonius, S.C., Häradshöfding.
Godenhjelm, Bernd A., vice Häradshöfding.
Löfberg, W. Krets-Skollärare.
Meron, Simon, Borgmästare.
Siponius, Joh., Kronofogde och Guvernam. Sekretare.
Zitting, Joh. Magnus, Förste Krets-Skollärare.
Kuopio.
Alopaeus, Magn. Gabr., Rysk Språk-lärare. Aminoff, Carl Henr., Kommissions-Landtmätare. Bergh, Joh. Fredr., Adjunkt. Engdahl, E. Em., Kammarskrifvare. Gottlund, Mathilda Sophia, Mansell. Gottlund, Ullr. Soph., (född Orraeus) Prostinna. Laurel, Gust. Fredr., Öfver-Masmästare, Filos. Mag. Linqvist, Aron, Scholaris. Lybecker, G., Baron, Löjtnat vid H.K.M. Svit. Pesoinen, Olof, torpare i Haminalax. Salonius, Gust., Borgmästare, k. Sjöblom, Gabr., Handlande. Tuovinen, Pål, Smed och Skattebonde i Maninga. Wahlstén, J.H., Konrektor. Wenell, Aron, Rektor. von Wright, Henr. Magnus, Major. von Wright, Magnus, Studerande. von Wright, Wilhelm, Studerande. von Wright, Wilhelmina, Fröken. von Wright, Fredrika, Fröken. von Wright, Rosalie, Fröken.
Lovisa.
Björkstén, R., Handlande.
Neclair, Gust., Rektor.
Neovius, Fredr., Konrektor.
Sirén, Herman, Kollega.
Wiberg, Pehr, Auditör.
Ny Carleby.
Calamnius, Fredr., Borgmästare.
Castrén, Erik, Kyrkoherde.
Sjöstedt, Fredrik, Kyrkoherde.
Stenbäck, C. Fredr., Kontrakts-Prost.
Topelius, Zachr., Provincial-Läkare och Riddare.
Nyslott.
Antell, Sam. Henr. Studerande.
Fuchs, Anna Sophia, (född von Nandelstadt), Majorska.
Lyra, Fredr., Elementar-lärare.
Masalin, Gustaf, Apotekare.
Masalin, Henrik, Förste Krets-Skollärare.
Tykén, Joh., Förste Krets-Skollärare.
Walldén, Erik, Munsterskrifvare.
Nådendal.
Forselius, Gust., Komminister.
Sordavala.
Boehm, Thom., Handlande. Subskr.
Björk, Jak. Wilh., Adjunkt. Subskr.
Hasselblatt, Br. Wilh., Hof-Rätts-Auskultant. Subskr.
Hasselblatt, L., Häradshöfding. Subskr.
Laurenius, Henrik, Titular-Råd. Subskr.
Löfström, Gust., Kapellan. Subskr.
Merlin, Henr., Fanjunkare. Subskr.
Wikman, Gabr., Sergeant. Subskr.
Tammerfors.
Hellén, Herm., Stadspredikant.
Kiander, Thom. Tim., Filos. Mag. och Pedagog.
Lundahl, Joel, Handlande.
Torneå.
Berger, A., Kommissions-Landtmätare o. Ridd. Subskr.
Castrén, E.C., Nådårs-predikant. Subskr.
Fellman, Jak., Kyrkoherde i Enara och Utsjoki.
Heickell, Carl, Pedagog. Subskr.
Junnelius, Er., Handlande. Subskr.
Matlein, B.J., Länsman i Sodankylä. Subskr.
Uleåborg.
Bergbom, Gust., Handlande.
Bergström, Joh., Handlande.
Carsström, Isak, Konsul och Handlande.
Enbom, J.H., Kamrér och Landt-Räntmästare.
Engman, Gustafva, Mamsell.
Engman, J.J.
Fellman, Joh. Abr., Handlande och Rådman.
Franzén, Joh., Handlande.
Hasselblatt, H.H., Lagman och Borgmästare.
Hedman, Petter, Handlande. Subskr.
Högvall, O., Kofferdi-Skeppare. Subskr.
Imberg, M., Färgare. Subskr.
Levonius, Gustaf, Stads-Fiskal.
Liljeqvist, Kronofogde.
Lithovius, Joh. P., Studerande.
Neuman, Henr., Kofferdi-Skeppare.
Niska, Claes, Handlande.
Niska, Jon. And., Handlande, k.
Niska, John, Handlande.
Nylander, Abr., Handlande.
Nylander, And., Handlande.
Petrelius, J.A., Handlande.
Sundborg, Joh. And., Urmakare.
Toppelius, G., Stads-Fysikus och Professor.
Törnqvist, Lars Henr., Studerande.
Wacklin, Fredr.
Wahlberg, H.E.
Wegelius, Henr., Theol. Dokt. och Fält-Prost.
Wasa.
Aeimelé, Chr., Medisine Doktor.
Aminoff, Henr. Gust., Hof-Rätts-Notarie.
Asp, C.H. Hof-Rätts-Assessor.
Barck, Nils Magn., Hof-R. Not. och vice Häradshöfding.
Boy, C.J., Hof-Rätts-Kanslist och vice Häradshöfding.
Ervast, Henrik, vice president och Riddare.
Fagerström, A.E., Hof-Rätts-Assessor.
Forssell, C.H., Hof-Rätts-Assessor.
Gottsman, J.F., vice Advokat-Fiskal.
Hammarin, A.F., Hof-Rätts-Kanslist och vice Häradshöfding, k.
Hjelt, E.A., Lands Sekreterade.
Järnefält, Ol. Anders, vice Lands-Kamrér.
Kellander, Ad. Fredr., vice Lands-Sekreterare.
Ladau, O.R., Hof-Rätts-Kanslist och vice Häradshöfding.
Långhjelm, Fredr. Gust., vice Lands-Kamrér.
Mellin, C.R., Baron.
Monselius, David, Hof-Rätts-Råd.
Roschier, Er. Gust., Advokat-Fiskal.
Roschier, O.M., Hof-Rätts-Sekretare.
Sadelin, P.U.S., Rektor Scholae.
Stenbäck, Jos., Hof-Rätts-Aktuarie och vice Häradsh.
Sundius, R.W., vice Häradshöfding.
Ticcander, Joh., Extra Hof-Rätts Fiskal.
Wiborg.
Alopaeus, Krono-Länsman.
Europaeus, And. Joh., Öfver-lärare vid Gymnasium.
Gjös, F. Kaptén.
Keldan, Prest.
Lagervall, F., Kaptén.
Wilmanstrand.
Barck, Fredr. Henr., Löjtnant.
Saelan, Dan., Kapellan och vice Pastor i St. Andrae.
Soldan, Carl Gust., Kronofogde.
Stråhlman, Jak. Alex., Kyrkoherde i Vilmanstrand och Lappvesi.
Åbo.
Ahlqvist, C.H., Studerande af Viborgska Nation.
Ahrenberg, Carl Wilh., Stud. af Boreal. Nat.
Akiander, Math., Stud. af Vib. Nation.
Alcenius, J.J., Filos. Mag. och Med. Kand. Subskr.
Alopaeus, M.E. Stud. af Vib. Nat.
Amnorin, O., Häradshöfding.
Appelgren, C., Provisor.
Arvidson, Sten Sture, Filos, Kand.
Aspelund, J.C., Handlande.
Aspelund, O.C., Handlande.
Avellan, Carl A., vice President och Riddare.
Avellan, Carl Fredr., Hof-Rätts-Sekreterade.
Bergbom, Reinh., Stud. af Österb. Nat. Subskr.
Bergroth Joh. Mich., Stud. af Boreal. Nat. Subskr.
Björkbom, A., Häradshöfding.
Bonsdorff, Jak., Theol. Dokt., Professor och Riddare.
Borenius, H.J.
Brander, Ernst Fredr., Hof-Rätts-Råd.
Brunér, J. Lagman och Häradshöfding.
Cajander, N.P., Handlande.
Cajanus, Lars Herm., Studerande.
Carger, A.H.G., Stud. af Österb. Nat. Subskr.
Cavén, Math., Handlande.
Cavonius, G.A., Studerande.
Cederstein, Pehr Isak, Stud. af Boreal. Nat. Subskr.
Colérus, F.J., Stud. af Boreal. Nat. Subskr.
Ehrström, C.R., Stud. af Österb. Nat. Subskr.
Fahlander, Leonh., Stud. af Österb. Nat. Subskr.
Finckenberg, Berndt Fredr., Hof-Rätts-Råd och Ridd.
Forsander, J.W. Handlande.
Forsell, G.T., Handlande.
Friman, Gust., Viktualiehandlande.
Frosterus, Abr., Stud. af Österb. Nation. Subskr.
Frosterus, Nils, Stud. af Österb. Nat. Subskr.
Furuhjelm, H.W.W., Studerande.
Gadolin, Gust., Theol. Doktor. Dom-Prost och Riddare.
Geitlin, Gabr., Stud. af Boreal. Nat.
von Gerdten, O.R., Hof-Rätts Auskultant.
Gestrin, Gabr. Kommerse-Råd.
Grotenfelt Adolf, Hof-Rätts-Notarie.
Gyldén, N.A., Stud. af Wib. Nat.
von Hellens, Lars G., Hof-Rätts-Asessor.
Hellman, C. G., Viktualiehandlande.
Heurlin, J. W., Stud. af Vib. Nat.
Holmberg, O., Hof-Rätts-Assessor.
Hornborg, Carl Aug., Stud. af Satakunta Nat.
Hummelin, J.E., Viktualiehandlande.
Hästesko, Gust., Län-Bokhållare.
Julin, E., Apothekare.
Julin, John, Assessor.
Kalm, Math., Med. Doktor och Akad. Adjunkt.
Keckman, Carl Abr., Stud. af Österb. Nat. Subskr.
Keckman, Carl N., Mag. Docens.
Kekoni, L. Abr., Victualiehandlande.
Kingelin, Abr., Handlande.
Landtman, Joh. Ad., Stud. af Boreal. Nat. Subskr.
Lang, Ad. Reinh., Studerande.
Langell, Fredr., Post-Inspektor och Kollegii Assessor.
Leidenius, Gabr. Wilh., Stud. af Boreal. Nat.
Lemberg, G.A., Häradshöfding.
Lindfors, Adolph, Handlande.
Lindh, Dan., Filos. Mag.
Linsén, Sam. Jak., Assessor och Landt-Räntmästare.
Lode, Otto Joh., vice Häradshöfding.
Lohman, Aug., Hof-Rätts-Notarie.
Lundqvist, Carl, Stud. af Boreal. Nat.
Mechelin, Carl Fredr., Stud. af Vib. Nat.
Molander, Torsten, Hof-Rätts-Notarie.
de la Motte, C.R., Häradshöfding.
Mennander, J.H., Stud. af Nyl. Nat.
Munck, B.R., Studerande.
Niska, Erik, Stud. af Österb. Nat. Subskr.
Nordensvan, Wiktor, Studerande.
Nordström, J.J., Filos. Mag. och Jur. Utr. Kand.
Norring, J.G., Stud. af Vib. Nat.
Ollonqvist, J.M. Handlande.
Paldani, Bernd, vice Häradshöfding.
Paldani, Nils, Hof-Rätts Ext. Not.
Pinello, Nils, Filos. Mag.
Pipping, Fredr. Wilh., Professor, Bibliothekarie o. Ridd.
Pomoell, Gust., Hof-Rätts Assessor.
Randelin, J., Guldarbetare.
Rein, G., Mag. Docens.
Renvall, Gust., Prost. Subskr.
Sacklén, Nils Gust., Hof-Rätts-Assessor.
Sallmén, C.J., Handlande.
Sallmén, E.W., Häradshöfding.
Salovius. And. Joh., Studerande.
Schroderus, G.H., Stud. af Österb. Nat. Subskr.
Schröder, C. Studerande.
Sevon, Chr., vice Lands-Kamrér.
Sillström, And. Wilh., Stud. af Boreal. Nat. Subskr.
Sjöman, Sten Edvard, Stud af Boreal. Nat.
Sjöström, Ax. Gabr., Akad. adjunct.
Snellman, And., Handlande.
Stenbäck, C.F., Stud. af Österb. Nat. Subskr.
Stålström, Ad., Handlande.
Sundberg, Carl Gust., Hof-Rätts Extr. Not.
Sundvall, C.G., Hof-Rätts Kanslist.
Sundvall, Joh. Math., Filos. Adjunkt.
Tamelander, Bror Ad., Hof-Rätts-Fiskal.
Tamelander, Fredr. Reinh., Polis-Mästare.
Tamelander, Wiktor Mauritz, Studerande.
Tengström, Jak. Theol. Doktor, Erke-Biskop och Ridd.
Ticklén, J.F., Stud. af Österb. Nat. Subskr.
Tihleman, Georg Ad., Hof-Rätts-Notarie.
Trapp, Carl, vice Häradshöfding.
Trapp, Rob., Hof-Rätts Extr. Notarie Subskr.
Walleen, J.G., Garfvare.
Wallenius, Aug. Wilh., Med. Licent.
Wallenius, Iwar Ulr., Akad. Adjunkt.
Wegelius, Henr, Stud. af Österb. Nat. Subskr.
Widenius, Carl Fredr., Filos. Mag.
Widenius, Henr., Filos. Mag. och Jur. Utr. Kand.
Wikström, Math. Wilh., Stud. af Satak. Nat.
von Willebrand, A.F., President och Riddare.
Winter, J.P., Hof-Rätts-Råd.
Wirzenius, Carl, Borgmästare.
Åkerman, C. & F., Handlande.
Åkerros, Gust., Stud. af Österb. Nat. Subskr.
Öijer, Carl, Extr. Hof-Rätts Notarie. Subskr.
Österman, Matts, Slagtare.
Från Landsorterne.
a) Inom Åbo Stift.
[Minä soan tässä nöyryymmästi kunnioittoo Suomen Peä-Piispoo ja Turun
Papis-Neuoittelemusta, heijän hyvätahostaan lähättämään minun
Ilmoitus-sanat (anmälan) moa-pitäjillen; yksi ystävällisyys, jota
toisessa en tavannut.]
Alftan, Gust., Sergeant.
Alm, Anders, Adjunkt i Messuby S:n och Teisko Kapell.
Bergroth, Carl Henr., Filos. Mag., Kyrkoherde i Ruovesi. 2 Ex.
Castrén, Chr. Joh., Kapellan i Ijo.
Chydenius, Carl Fredr., Sockne Adjunkt.
Elfving, Carl Gust., Kyrkoherde i Lohteå.
Forssman, Carl Henr., Prost i Sjundeå.
Fortell, Frans Isak, Adjunkt i Hyrynsalmi.
Frosterus, Carl Jak., Kyrkoherde i Muhos.
Frosterus, Erik Joh., Kontr. Prost och Ridd., Kyrkoherde i Ilmola.
Frosterus, Erik Joh. Abr:n, Kyrkoherde på Carlön.
Granfelt. C.G., Kaptén i Birkala.
Grönfors, Garfvare i Kangasala.
Hanelles, Sal., Filos. Kand. och Jordbrukare.
Helenius, Carl, Kyrkoherde i Pöyttis.
Hipping, And. Joh., Kyrkoherde i Vihtis.
Hirn, Gabr., Filos. Mag., Kontr.-Prost och Kyrkoherde i Kimitto.
Hårdh, Carl Henr., Kommissions-Landtm. i Uleåborgs Län.
Jansson, Joh., Kapellan i Kalajoki S:n och Haapajärvi Kapell.
Ignatius, Carl Andr., Fil. Mag. Kyrkoh. i Halikko.
Ignatius, Bengt Jak., Theol. Dokt., Kontr. Prost o. Ridd.
Johansson, Thore Matts, Kyrkovärd i Rusko.
Juntunen, Isak, Bonde från Kianno by af Suomussalmi Kapell och
Hyrynsalmi Socken.
Konsin, Henr., vice Pastor och Kapellan i Längelmäki.
Kumlin, M. Sockne Adjunk.
Liljenstrand, Abr., Filos. Mag., vice Kontr.-Prost och
Kyrkoherde i Kangasala.
Lybecker, Gust., Friherre, i Virmo S:n o. Mietois Kap.
Meurman, C.O. Kaptén, i Kangasala.
Montin, Isak, Kyrkoherde i Siikajoki.
Rancken, E., Kapellan.
Rydman, A.G., Häradsskrifvare i Ned. Sääksmäki Härad.
Rönnbäck, Prost och Theol. Doktor.
Setelä, Joh. Henriksson, Skattebonde i Kuumo.
Sipelius, Carl Dettlof, Filos. Mag., Kyrkoherde i Saltvik.
Snellman, Henr., Theol. Dokt. Kontr.-Prost och Riddare.
Kyrkoherde i Wasa och Mustasaari.
Strandberg, C.H., Filos. Mag., Kyrkoherde i Loppis.
Sundvall, Isak, Lagman i Töfsala.
Tamlander, Claes Joh., Kapellan i Akkas.
Tolpo, Martin Joh., Prost och Kyrkoherde i Sagu.
Törnudd, And. Gust., Kapellan i Lohteå S:n och Toholampi Kap.
Wallenius, Josef, Lagman, i Hvittis.
Wegelius, Dav. Joh., Kyrkoherde Eura-Åminne.
Wegelius, Esaias, Kyrkoherde i Keuru.
Wellenius, Isak Joh., Kapellan i Eura S:n och Kiukas Kap.
Wessell, Abr., Kyrkoherde i Kyrkslätt.
Vitikkala, Rusthållare i Kuumo.
Åkerman, Wilh., Prost och Kyrkoherde i Hattula.
b) Inom Borgå Stift.
Adam Johansson, Bondeson från Nikinoja by af Mäntzälä Socken.
Henrik Thomasson, Skattebonde från Haaviston-Erola i Pyttis.
Hoffrén, J.R., vice Pastor i Strömfors, k.
Hukkainen, Häradsdomare i Randasalmi.
Jeremias Paulsson, Bonde från Haapala By i Elimä Sock.
Jung. Gust., Fältkamrér, i Leppävirta, k.
Mats Eriksson, Bondeson från Haavisto i Pyttis.
Strömmer, Joh. Mårten, Kapellan i Jyveskylä.
Jokkas.
Fabritius, Lisett, (född Leopold), Kapténska.
Grotenfelt, Herman, vice Häradshöfding.
Homén, Margr. Lovisa, Mamsell.
Suomalainen, Henrik, Inspektor.
Teitinen, Göran, Rusthållare i Taipale.
Teitinen, Matts, Smed och Skattebonde i Taipale.
Witting, Otteljana, Mamsell.
Lampis.
Blåfjeld, Gust. Ad., vice Häradshöfding.
Cleve, Joh. Fredr., Häradshöfding.
Forssell, Lars Reinh., vice Häradshöfding.
Lindberg, C.A., vice Häradshöfding.
von Platen, F.A., Protokoll-Sekreterare.
Waldens, W.E., Hof-Rätts Auskultant.
Mäntyharju.
Berner, Anders, Gymnasist.
Forsström, C.M., Expeditions Befallningsman.
Godenhjelm, Carl Gust., Kommissions-Landmätare.
Godenhjelm, Adolf Fredr., Direktör och Riddare.
Hirn, Fredr., Landmätar-auskultant.
Kroijerus. E.J., vice Lansman.
Majorin, G., Klockare.
Niklander, Erik, Nådårs Predikant.
Stenius, D.C., vice Pastor.
Stierwald, Carl Fredr., Student.
Nastola.
Glansenstjerna, Gust. Magn., Öfverste-Löjtnant.
[Myö uskallamme tässä, Herra Evest-Luutnantin suostumisella,
kopioittoo ne sanat mitkä hään oli kirjuttanut Peälletarjoituskirjan
laijassa (i marginalen) kussa hään, toistukseksi hänen isämmoan
rakkautesta ja moamiehellisesta suosiosta, sanoo lyhyvesti, mutta
somasti: "Ur Finne. Kan icke Finska. Älskar Fäderneslandets
Wänner."]
Ticcander, Tob. Jak., Komminister.
Utter, Carl Gust., Assessor.
I INGERMANLAND.
St. Petersburg.
Ehrström, Carl Gust., Filos. Dokt, Prost och Riddare.
Kyrkoherde vid Svenska Församlingen i St. Petersburg.
Finnander, Zacharias, Pastor i Duderhoff.
Finnér, Erik, Pastor i Strelna. Subskr.
Grundstroem, Pastor i Kattila. Subskr.
Nodén, P. Pastor i Peterhoff.
Sirén, C.W., Pastor vid Finska Församlingen i St. Petersb., Riddare.
Sjögren, And. Joh., Filos. Doktor.
Weber, Berndt, Apothekare. Subskr.
Zandt, G.F., Filos. doktor och Komminister.
I ESTLAND
Pernau.
Rosenplänter, Joh. Henr., Pastor i Pernau.
I SWERIGE.
[Tämä kirja ei ouk ollutkaan tarjottu Peällentarjotettavaksi Ruotsissa. Ainoasti muutamat minun Tuttavat, joilla tästä oli tietoa, ovat nimellänsä muistaneet minua.]
Stockholm.
Brakell, Gust. A., Banko-Kommissarie.
Burman, Fahle, Riksdags-Fullm. från Norrbotten. Subskr.
Ekman, Robert Wilhelm.
Ekström, C.U., Prost och Kyrkoherde på Mörkö.
Finnberg, G.W.
Franzén, Fr. Mich., Theol. Dokt. och Prof.,
Kyrkoherde i St. Clarae Församling.
von Gerdten, A.G., Öfverste och Riddare, Ståthållare på Strömsholm.
Hedman, Joh., Krydkramhandlande. Subskr.
Hård, Adolph.
Invenius, Joh., Fällt-Sekreterare. Subskr.
Lefrén, P., Öfverste och Ridd., Guvernör på Carlberg.
Lindström, Erik, Målare. Subskr.
Meinander, Durre, Provisor. Subskr.
Montgommery, Gust., Öfverste-Löjtnant o. Ridd. Subskr.
Munck, Bror Gust. Reinh., Löjtnant. Subskr.
Smolander, Joh., Mantals-Skrifvare.
Strömmer, Henr. Joh.
van Suchtelen, P., Grefve, General och Ridd. m.m.
Kejs. Rysk Minister Plenipot.
Tesche, Petter Joh., Löjtnant. Subskr.
Upsala.
Aminoff, Gregorius, Studerande af Finska Nationen.
Aminoff, Zacharias, Studerande af Finska Nationen.
Baer, Adolf Fredr. Studerande af Finska Nationen.
Löwenhjelm, C.A., Studerande af Verml. Nat. Subsk.
von Törne, Petter Reinh., Stud. af Finsk. Nat., k.
von Törne, Joh. Ulr., Studerande af Finska Nationen.
Romansson, Henr. Wilh., Professor och Med. Dokt.
Räisäinen, Joh., Studerande af Norrska Nationen.
Räisäinen, Matts, Studerande af Norrska Nationen.
Zetterström, Carl, Professor och Med. Dokt. Subskr., k.
Gottland.
Andersin, Gust., Kaptén och Tyg-Officer. Subskr.
Carpelan, C.M., Friherre, Öfverste-Löjtnant och Riddare. Subskr.
Wilkman, Gust., Sergeant vid Kongl. Vend. Art. Reg. Sub.
Wermland.
Bjurbäck, Olof, Theol. Dokt. och Biskop, L.N.O., k.
Jerdin, Joh., Magist., Kyrkoherde i Ny och Dalby.
Wermländska Finskogarne.
Dalby Finskog:
Hartikainen, Anders Persson, i Neuvola.
Havuinen, Henrik Andersson, Fjärdingsman i Skallbäck.
Havuinen, Henrik Nilsson, i Krigsberget.
Honkainen, Joh. Danielsson, i Hjerpliden.
Honkainen, Bertil Danielsson, i Medskog.
Hämäläinen, Olof Mattson, i Hjerpliden.
Hyytiäinen, Erik Henriksson, i Nikkarila.
Kalainen, Elias Olofsson, i Roviomäki.
Kuosmainen, Jonas Henriksson, i Murtolehto.
Kymöinen, Lars Larsson, i Halsjön.
Muhoinen, Olof Olofson, i Aspeberget.
Puttoinen, Anders Henriksson, i Nikkarila.
Räisäinen, Henrik Henriksson, i Kymölä.
Siekinen, Pål Danielsson, i Aspeberget.
Sikainen, Kersti Mattsdotter, i Antinaho.
Tarvainen, Olof Olafsson, i Rögden.
Veteläinen, Daniel Danielsson, i Ukonhauta.
Vilhuinen, Anders Henriksson, i Vilhula.
Fryksände Finskog.
Himainen, Sigfrid Persson, i Mangen.
Hyytiäinen, Anders Andersson, i Våhlberget.
Hämäläinen, Matts Olsson, i Stengårds Utskog.
Karttuinen, Jan Halstensson, i Karttula.
Kirnuinen, Petter Andersson, i Niipimäki.
Kituinen, Henrik Olsson, i Myrgubben.
Kähköinen, Jan Jansson, Nämndeman, i Kähkölä.
Manninen, Per Johansson, i Ratssjöberget.
Nunalainen, Anna Mattsdotter, i Snårberget.
Orainen, Nils Nilsson, i Norra Leksvattnet.
Orainen, Olof Nilsson, i Sarvilampi.
Reituinen, Matts Mattsson, i Fagerberget.
Riekinen, Anders Sigfridsson i Mammola.
Sikainen, Carl Carlsson, i Norra Lekvattnet.
Soikkainen, Per Jansson, i Haikola.
Tarvainen, Anders Andersson, i Nubben.
Gräsmarks Finskog.
Ikoinen, Matts Henriksson, i Södra Ängen.
Norilainen, Jan Pålsson, i Fiskarekärn.
Norilainen, Matts Mattsson, Skolmästare i Fiskarekärn.
Puuppoinen, Olof Mattson i Puuppola.
Riekinen, Sigfrid Sigfridsson, i Suurola.
Suuroinen, Johan Johansson, i Suurola.
Suuroinen, Matts Jansson, i Långkärn.
Gunnarskogs Finskog.
Kahilainen, Henrik Andersson, i Bogen.
Riekinen, Nils Sigfridsson, i Pennala.
Riekinen, Anders Andersson, i Kössilä.
Soikkanen, Johan Johansson, i Stora Bogen.
Suhoinen, Jan Olsson, i Närkilä.
Mangskogs Finskog.
Kukkoinen, Erik Eriksson, i Riitaho.
Ny Finskog.
Hartikainen, Henrik Henriksson, Nämndeman, i Flatåsen.
Havuinen, Lars Mattson, i Monkamäki.
Hämäläinen, Henrik Henrikson, i Rämälä.
Ruohtalainen, Christer Olofsson, i Karvala.
Räisäinen, Matts Olsson, i Vaisila.
Vaisinen, Brita Andersdotter, i Svenshögden.
Östmarks Finskog.
Haljainen, Staffan Jönsson, i Sikala.
Hotakka, Per Jakobsson, i Sparkberg.
Häkkinen, Erik Henriksson, i Saunoila.
Hämäläinen, Matts Henriksson, i Glekärn.
Kauttoinen, Jakob Jansson, i Runsjöviken.
Kiiskinen, Staffan, i Lillskogshögden.
Lehmoinen, Henrik Henriksson, i Kronskogen.
Moijainen, Bengt Mattson, i Poalala.
Moilainen, Anders Andersson, i Purustorpet.
Oinoinen, Henrik Andersson, i Oinola.
Porka, Anders Olsson, Nämndeman, i Runsjön.
Porka, Johan Johansson, i Vasikkamäki.
Puuppoinen, Anna Jansdotter, i Hvitkärn.
Tenhuinen, Johan Johansson, i Tenhula.
Valkoinen, Anders Hansson, i Ärnsjön.
I Svenska Lapmarken.
Fjellner, Anders, Präst o. Missionär i Svenska Lappmarken.
Laestadius, Lars Levi, Kyrkoherde i Karesuvanto.
I NORRIGE.
Norrska Finskogarne.
Aasnaes Finskog.
Honkainen, Johan Mathisen, i Kirkkomäki.
Kuosmainen, Henrik Olsen, i Haukamäki.
Piesainen, Ole Andersen, i Piesala.
Soastainen, Paul Erichsen, i Östra Vermunden.
Veteläinen, Anders Andersen, i Halkoijen.
Brandvolds Finskog.
Hotakka, Matts Larsen, i Jaakkola.
Hotakka, Anders Henrichsen, i Ronkaisentorppa.
Hähme, Mathis Morthensen, i Grasberget.
Liukkoinen, Lars Larsen, i Liukkola, k.
Navilainen, Peder Henrichsen, i Tröen.
Oinoinen, Erich Olsen, i Salmi.
Orainen, Morthen Henrichsen, Skolmästare, i Lehtomäki.
Orainen, Henrich Henrichsen, i Lehtomäki.
Porka, Anders Andersen, i Naimaho.
Räisäinen, Paul Pedersen, i Öijern.
Elverums Finskog.
Suuroinen, Ole Mathisen, i Ulvimäki.
Vauhkoinen, Mathis Henrichsen, i Haunamäki.
Grue Finskog.
Hähmä, Paul Morthensen, i Kalnäs.
Karhinen, Thomas Andersen, i Hyytiälä.
Kiiskinen, Abraham Larsen, i Kalsjöninmäki.
Kuikka, Johan Mathisen, i Samulinkankas.
Lehmoinen, Daniel Halversen, i Räfhultet. Riddare af Kongl.
Danska Dannebrogsmans-Orden, och för tapperhet i fält,
begåfvad af Prins Carl Aug. med en hedersvärja.
Lehmoinen, Ole Andersen, i Poalala.
Mulikka, Erich Olsen, i Mulikkala.
Mulikka, Henrich Olsen, i Kalnäs.
Multiainen, Lars Pedersen, i Sarvimäki.
Multiainen, Lars Andersen, i Koarlola.
Navinen, Johan Pedersen, i Orala.
Pasainen, Ole Olsen, i Norra Löfberget.
Poalainen, Ole Mathisen, i Norra Askogsberget.
Räisäinen, Peder Olsen, i Tvegsberget.
Räisäinen, Anders Olsen, i Räisälä.
Hoffs Finskog.
Lehmoinen, Halver Larsen, i Harmoamäki.
Navilainen, Ole Thomsen, i Röykä.
Räisäinen, Ole Pedersen, i Roatikkala.
Veteläinen, Bertha Olesdotter, i Fallet.
Trysilds Finskog.
Siekkinen, Ole Danielsen, i Lutua.
Vaalers Finskog.
Käiväröinen, Morthen Morthensen, i Risberget.
Käiväröinen, Syver Syversen, i Grabergsmoen.
Vingers Finskog.
Haikoinen, Johan Henrichsen, i Värälä.
Karhuinen, Thorbjörn Thorbjörnsen, i Kankas.
Kirnuinen, Peder Henrichsen, i Yöperinmäki.
Kuikka, Ole Mathisen, i Ämtilä.
Orainen, Erich Henrichsen, i Viikero.
Orainen, Johan Johansen, i Orala.
Soikkainen, Erich Erichsen, i Autiomäki.
Viitteet:
[1] Syy minkätähen tämä Peällentarjojoihen luetus (Prenumerations-förteckning) kirjutetaan Ruotiksi, on, että Peällentarjojoilla on suurin osa Ruohtalaisia nimiä, ja että moni vielä kahtoisi ehkä ouoksi kuulla kunnia-nimensä (karakter) Suomennetuksi. Ne joihen nimensä lopulla mainitaan "Subskr." ovat ainoasti tämän kirjan peälle-kirjuttaneet (subskriberat); ja ne joita merkitään merkillä: k., ovat siittempänä kuoleman kautta meistä pois-erkaneet, mutta joihen peällekirjoitus-oikeus tuloo hyväksi luettavaksi heijän perillisillen tahi tämän heijän peällentarjoitus-kuitin omaisillen.
[2] Toimittaja (kirjan-toimittaja) Författare, egentligen Utgifware.
[3] Tieto, theoretisk kunskap; Tietomus, Wetenskap, Litteratur (objektive).
[4] Taito, praktisk kunskap; Taitomus, t. Taitaus, skön konst. Se on arvattava, ettei Suomalaiset vanhuutesta tunteneet muita taitauksia, kuin runomista (poesi) ja soittamista (musik); mutta se on uskottava että kielen ja mielen harjoittamisella, sytyttäisiin meissä halu toisiakin nouattamaan.
[5] Ymmärtämys, Begrepp.
[6] Oppimus, Lärdom, Litteratur (subjective).
[7] Oma-rakkaus on monessa tarkoituksessa ei ainoastaan luvallinen, mutta myös luonnollinen ja tarpeellinen, sillä se hoitteloo ja johtattaa meitä hyvyyteen. Ne kirjan toimittajat, jotka kiittäiksen vapaaksi kaikesta oma-rakkautesta — elkööt pisteekkää nimeensäkkään kirjaan! Yksi semmoinen luonnollisen ja kohtuullisen oma-kunnian pois-heittäminen, oisi meijän mielestä kamala ja suvaihtamtoin; sillä myö luemme aina niitä kirjoja mielullisemmin, kussa heijän tekiätä meillen ilmoitetaan, ja kussa hänen nimensä on ikään kuin yksi takaus hänen sanastaan. Sitä vastoin luemme vähemmällä mieloisuuella niitä kirjoituksia, kussa Toimittajat ovat nimittämättömät (anonyma); sillä rehellisyys aina paljaistaa ihtesäk, mutta koiruus kätkäiksen, ja piiloitteleiksen salaisuutessa.
[8] Minä olin, niin kuin suurin joukko meijän vallasväestä, ylöskasvatettu Ruohtalaisessa kielessä, joka vielä nytkin tahtoo voittaa minua puheessaini. Sitävastoin olen minä ite aina harjoittanut tätä Suomalaista puhetta; ja koska en ole syntynytkään Suomalaisessa pitäjässä, niin tämä on aina ollut mulle kankia ja vaikia oppiaksein. — Oikeen puhua sitä minä en taija vielä nytkään.
[9] Hään luetti jo silloin yhellen ja toisellen pitäjän Herroista, näitä hänen ensimäisiä aljeitansa, jotka kohta siitten (v. 1810) painettiin Turussa, nimeltä Kirjoituksia Jac. Juteinilda, I:nen Osa.
[10] Minä olen siitten vanhempana, muistellessain tätä, kahtonut ouoksi, että hään hoastatteli minua, lassa ollessain, tällaisista asioista, johon tarvitaan miehen mieltä; mutta "oraassa on laihon alku, Pojassa miehen mukama." Se on moni ehkä joka irvisteleksen näistä lausumuksista minun lapsillisesta ijästäin, joilla minä ainoasti olen tarkoittanut selittee mitenkä minä olen tullut johtatetuksi tällen Suomalaisellen tiellen, jollen minä nyt jo tahtoisin johtattoo muita. Jotka piteävät halpana puhua pienemmistä asioista, kuin oisi suurempia puhuttavia, eivät muistanek että lapsestakin kerran viruu mies, ja "mitä lassa kuullaan lausuttavan, juohtuu miessä mieleen." Se joka näistä nerkästy, muistakoon mitenkä Cornelius alkaa esipuhettansa, puhuissaan varsin näistä pienistä asioista: Non dubito fore plerosque, Attice, qui hoc genus scripturae, leve, et non satis dignum… judicent, cum relatum legent, quis musicam docuerit Epaminondam. Sed hi erunt fere expertes litterarum…
[11] Yksi heistä oli Mikko Torvelainen Kaskista, yksi uhkia parta-suu uro, joka oli mainio Karhun-tappaja, ja joka kanto syämmesäk alla isoja arpeita heijän torahampaaistaan. Toinen oli Pentti Väisäinen Lemetistä, niinikään yksi tarkka mehtä-mies ja kuuluisa ketun-pyytäjä; jonka seurassa minä olin jo monesti ennen vietellyt yötä metän-korvessa.
[12] Nämä Runot löytyy painettunna I:sessä Osassa Pienistä Runoista Suomen pojillen ratoksi, N:o X, ja II:sessa Osassa N:o XI, josta ne siitten painettiin v. Schröterin Finnische Runen p. 66 (keskustele Diss. de Proverbiis Fennicis, p. 11).
[13] Silloinpa se ajatus ensin nousi minussa ettei tälläisiä Runoja pie heittee uneukseen; ja peätin iteksein, että kokoella heitä, pelastaksein heitä häviämästä. Samalla tavalla hain minä siitten myös vanhoja Sananlaskuja, Arvotuksia, Satuja, Loihteita ja muita senkalttaisia vanhan-aikuisia kansallisia puheita, kussa kansan mieli ja tavat ilmoittaiksen, ja kussa Runomus ja kielenhenkitär (Språkets genius) tavataan elävänä. Tämä Suomenkielen suosio nousi siitten vielä synkiämmäksi, koska sain lukeaksein Porthánin ja Gananderin kirjoituksia. Seneistä, kuin siitten näin Geijerin ja Afzeliuksen "Swenska Folkwisor", joista pitivätten niin paljon, ja minä heihin kehnoin lopsutoksiin vertaisin meijän Suomalaisia Runojamme, niin aattelin itekseen, että mullapa on oarteet — teillä homeet.
[14] Tämä pelko tullaksensa kanteen-alaiseksi ja manatuksi lailliseen esi-vastaukseen heijän loihtimisistaan tahi runoloistaan, on Savossa aivan suuri, ja perustaiksen sen peälle, että olivat muinon tulleet näistä sakoitetuiksi ja rankaistetuiksi (lue tästä esipuhetta Väinämöisessämme).
[15] Heijän tapa oli seneistä poisheitteä muutamia sanoja, alinomattain niitä synkimmiä, sillä hyö luulivat että jos voan yksi sana puuttuisi näistä heijän loihtuluvuistaan, niin heistä ei ois mitään apua. Mutta kuin minä tätä keksin, niin minä luetin heitä uuestaan, eivätkä silloin muistaneetkaan samoja sanoja heittee, voan heittivät toisia, jotka mulla oli jo pistetty paperille. Sillä tavalla tuli viimen kaikki sanat kirjaan.
[16] Minä olen monestin perästäpäin mielessäin muistuttanut minun Vanhemmien hyvyyttä minua vastaan, jotk' eivät millonkaan kieltäneet minua soamasta tällaista muistutos-juomista näillen Runo-laulajoillen..
[17] Juvalla, niinkuin niissä muissakin pitäjissä Savossa, on aina se tapa, että ne pitkämatkan-takaiset tuloovat jo lauantaina kirkollen ripillen kirjuttaimaan, lapsiansa kastamaan, kuolleitansa hautoamaan, soataviansa maksamaan ja muita asioista toimittamaan, kuin että myös levätäksensä tästä heijän pitkästä käymisestä. Pyhä- ja juhla-oattoina ovat seineistä pappilat että kirkko-kylät täpötäynnä kirkko-miehiä, jotka piteävät siinä yötä. Tässä kirkko-rahvaassa tapaisin minä aina Runon- ja Virren-tekiöitä, ja muita laulu-miehiä; mutta enin viljelin minä näitä Suomalaisia lauluja syksyllä ja talvella (käräjä-aikoina) jollon minä käräjä-miehiä laulatin; samaten myös keväillä ja syksyllä (rippi-koulun-aikoina) jollon minä laulatin sitä nuorta kansoo. Vanhoja kivullisia ja potevaisia, jotk' eivät kyenneet kirkollen, voan joihen sanottiin taitavan vanhoja Runoja, läksin minä ite hoastattamaan, poski-kylissänsä.
[18] Hyö kävivät usseen mun luonain yö-kunnissa, laulelemassa, kuin eivät päivillä joutaneet tulla. Hyö saivat aina silloin mieltensäk myöten tupakoija ja pakinoija. Ja vaikka se monesti tuntui mullen mielikarvaksi olla heijän parissa, ja kuuleskella heijän joutavia lopsutoksia, niin minä kuitenkin tein tätä mielelläin toivotessain että joukossa aina kuulla parempiakin vanhanaikuisia puheita. Se joka tahtoo oppia tunteaksensa kansoin tapoja ja juohtumuksia, hänen täytyy rueta heijän mukaiseksi, johon voaitaan mielentaipumista, ja heijän tapoin tointumista.
[19] Se ainua kehoitus ja huvitus kuin minulla on tähän asti ollut tästä minun monen-vuotisesta työskentelemisestä ja harjoittamisesta, ja jotama myös luen kaikkiin-suurimmaksi, on minun vanhemmien mieli-suosio. Minun Isä vainooni, joka ensin puhumatak kahteli näitä minun kokemuksia, antoi siitten ei ainoastaan suostumuksensa heihin, mutta mieltyi heihin niin, että hään viimeisellä rupeis jo itekkin ylösharjoittamaan tätä meijän Suomalaista puhettamme; jota kielen-rakkautta Rühsin tutkimus ja Juttelemus Sanan-laskuistamme erimomattain sytyttivät hänessä. Myö ruettiin nyt kumpainenkin harjoittamaan tätä kieltämme, hään Henkellisissä, minä Opillisissa aineissa. Hään oli jo monin kerroin (monta vuotta jo ennen) Ruotiksi uuestaan toimittanut Pyhän Roamatun kirjoituksia (sillä se oli hyvin kielentaitava itäläisten puheessa) mutta nyt heitti hään tätä työtä ja rupeisi keäntämään heitä Suomeksi. — Yksi selvä toistus tästä hänessä ilmauntuneesta palavasta rakkautesta Suomen kieleen on hänen monet salanimelliset (krypto-nyma) kirjoitukset Suomen kielestä. Tämä rakkaus oli hänessä niin palava, että hään jo ensimäisenä vuonna (v. 1820) koska rupeisi kielestämme puhumaan, kirjutti 4 selitös-kirjutosta tästä Suomalaisesta puheesta; kussa hään nimitti ihtensäk milloin "Savolaxbo" milloin "Fennoni Amicus." Nämät löytyy painettunna Mnemosynessä v. 1820, N:o 14, 15, 30, 33, 34, 43, 44. (S.v. painutti hään "Saarnansa, Laskiais-Sunnuntaina, pidetty Juvan kirkossa, v. 1820"). Toissa vuonna, (v. 1821) painutti hään niinikeän aatoksensa siitä kansallisesta mieli-valaistamisesta, ja pappiloihen toimituksista, joka oli hänen viimeinen kirjutos, ja kussa hään kirjutti ihtesäk "Folk-wän"; ja semmoisena se eli ja kuoli. Mutta hään ei ollut ainoasti kirjuttanut meille oatoksiansa, hään oli myös mies heitä käyttämään. Se oli täksi henkelliseksi ja kansalliseksi mieli-valaistamiseksi, kuin hään mieli uuestaan paremmaksi Suomeksi toimittoo, ja omalla kustennoksella painuttoo koko Roammatun. Koetteksi tästä painutti hään Turussa vielä samana vuonna kirjansa: Försök till en omarbetad Finsk tolkning af Apostlarnes Sändebref, jemte Anmärkningar öfwer nu brukliga Finska öfwersättningen, af Math. Gottlund, Prost och Kyrkoherde i Jockas. Åbo 1821, 8:o sid. 384; josta kirjasta enin osa paloi Turun viimen-syksysessä tuli-palossa, paihti niitä kirjan-kappaleita (Exemplar) joitama tuotin tänne Ruotsiin, näillen Norin ja Ruohin Suomalaisillen; ja josita minä nyt olen laittanut ne viho-viimmeiset takaisin Suomeen. Ilman tätä kirjoo oli hään jo lähättänyt Turkuun painettavaksi hänen Suomennoksia koko Vanhasta Testamestistä; mutta hään kuoli jo syksyllä samana vuonna, parraassa i'ässänsä, suureksi vahinkoksi meijän kielellemme ja kansakunnallemme. Merkillinen oli että ehkä myö nouatimme erilläistä kirjoitus-tapoo, hään sitä vanhoa, josta minä olin erkanut; niin ei myö tästä niin milloinkaan riitauntunna välillemmö, mutta kumpainenkin nouatimme tyyvennössä omoo mieltämme. — Mutta se ei ollut ainoastaan minun Isäin joka suostui näihin minun Suomalaisiin vehkeihin; minun Äitikin mielistyi heihin niin, että hään (joka ennen oli kehno kielessämme) lukemisellansa näitä mun ja Isän vainajan kirjoituksia, tuli selväks Suomalaiseksi; ja anto suostumuksensa ei ainoasti näillen minun Suomalaisillen matkustamisillen, mutta on myös rahalla auttanut minua näissä minun kirjan-kustennuksissa.
[20] Tätä Kirjan-tutkimusta luetaan Swensk Litter. Tidning för år 1817, N:o 19, 22, 24, 25, 26, 49, 50, 51. Tämän Tutkimisen kautta tulin minä jo ennen aikaini näihin asioihin puuttumaan, ja kuin kerran olin alun tehnyt, niin oisin myös loppua tarkoittannut. Säkä tästä minun Tutkimisesta Litteratur Tidningissä, että muutamista lauluin-sipaleista, joita minä (v. 1817, 1818, 1819) painutin Atterbomin ja Bruzéliuksen Kalenderilöissä, kuhuttiin minua jo kerran Phosphoristiksi; yksi sana, joka itestään ei merkihte mitään, voan joka paljon avistaa tyhmiin miehiin päissä. Se on ihmeh ja nauretettava mitenkä hyö monestin reuhoavat tyhjästä; mutta se on surkuteltava, että näitä ymmärtämättömiä tavataan ylhäisemmässäkin seävyssä. Niin e.m. on yksi meijän muinoisista Moaherroista (olkoon nimittömätöin!) sättinyt minua Jakobiniksi, ainoastaan sen perustoksen peälle, että minä olin Paukarlahen kestkiivärissä päiväkirjassa kirjuttanut nimein Suomeksi (!?).
[21] Ehkä nämä heijän puheet kuului kyllä välillensä soveltumattomiksi (oförenliga, inkonsekvanta) niin havaihtin minä siitten, että kumpainenkin heistä puhuivat totta; mutta että yksi puhui yhestä Suomalais-mehästä, toinen toisesta. Sillä koska vielä löytyy näitä Suomalaisia, ainoast tässä Ruotsissa, enemmin kuin 50:nessä pitäjässä, ja 7:ssä erinnäisessä moakunnassa (Prowincer) niin on arvattava että asian-hoarat soattaa olla varsin monellaiset.
[22] Sillä jos nämät Suomalaiset oisivat e.m. asunneet 300 oastaikoa Ruotissa, pois-eroitetut Suomesta, niin on arvattava että se eroitus, joka nyt osoittaiksen heijän ja meijän puheemme välillä, oisi yhtä, kuin jos luettaisiin tätä kielen-muutosta 600:lla oastajalla omassa moassamme; koska kumpaisetkin kansat, pois-eroitettuansa, eri-kohalla ja eri-tavallaan ovat ulos-venyttäneet kielensä — varsin sen tautta vielä ennemmin.
[23] Sillä se oli arvattavana, että jos samat Runot laulettiin heijän moassa, kuin lauletaan meijän moassa, niin olivat jo tulleet Suomessa lauletuiksi, ennenkuin nämät sieltä läksivät; ja mikä nyt heitä eroittaa on se aika ajanluvussa, jota mainittiin.
[24] Minä samoisin silloin jalkaisin, ja iho-yksinäin, lävitten niitä synkiä mehtiä, kussa nämät Suomalaiset asuskelevat. Sillä tavalla tiiustelin minä sinä kesenä niitä Suomalaisia, jotka asuuvat Svärdsjöin, Rättvikin, Oren, Orsan ja Móran pitäjässä, Öster-Dálin moakunnassa; ja niitä, jotka asuuvat Malungin, Äppelboin, Jernan, Näsin, Flódan, Grangärdin ja Säfsin pitäjässä Vester-Dálin moakunnassa. Gestrikinmoan Suomalaisista, kuulustin minä heitä jotka löytyi Boldnäsin, Ofvansjöin, ja Ockelboin pitäjissä. Helsinginmoan Suomalaista tiiustelin minä ainoasti niitä eteläisempiä; nimittäin niitä, jotka asuuvat Altan, Ofvanákerin, Ferlan, ja Ytter-Hógdálin pitäjissä, kuin myös heitäkin, jotka asuivat Svégin ja Lill-Herrdálin pitäjässä, Herjeådálin moakunnassa. Mutta kaikki Helsinginmoan pohjoispuolimmaiset, Medelpadin, ja Ångermanninmoan Suomalaiset, jäivät silloin multa käymätäk. Takaisin-tullessain kävin minä pohjois-puolimmaisia Vermlanninmoan Suomalaisia kahtomassa; nimittäin heitä, jotka asuuvat Gustávan, Gäsbornin, ja Remmin pitäjissä; kuin myös niitäkin, jotka löytyi Hellforsin, Ljusnarsbergin, Skinskattebergin ja Nya-Kopparbergin pitäjissä, Vestmanlannin moakunnassa. Josta kaikesta soahan vastapäin enemmin kuulla.
[25] Muutamia tiiustuksia näistä Dálan Suomalaisista painutin minä jo Mnemosynessä Syyskuulla v. 1821. Että tarkoittoo Hallituksen huolen-pitoa heistä näillä valaistuksilla, painutin minä heihin omat nimitöslehet (tittel-blad) ja annon heitä sekä Upsalan Opiston Peä-Kirjuttajallen (Kanzler) Hänen Kuninkaallisellen Korkeuellensä Peä-Prinsillen (Kron-Prinsen) että muutamillen niillen isoimmillen valtamiehillen (Stats-män): josta siitten kuulin että moniat näistä pitäjin virka-miehistä oisi soanneet käskyn antamaan tästä selitöksiänsä; mutta olen tietämätöin — läksikö tuosta mitään muuta.
[26] Sillä se oli luku-ajan lopulla, ja muutamia päiviä ennen Tietous-Oppian Koroittamusta (Filosofie Magister Promotion).
[27] Heitä painettiin Savon puheen-murrella, nimellä: Pieniä Runoja Suomen Pojillen ratoksi. I:nen Osa. Näitä poislahjoitin minä Suomessa monta satoo, ilman rahatak, jott' ei maku näihin vanhoin Runoin pitännyt varsin pois-häviämän meijän moastamme, niin kuin ovat jo monesta paikoin tehneet; ja jotta meillä oisi jotaik tukkeeksi sitä tulvoa vastaan huonoista veisu-remputoksista, joka vuosittain kuohuu Turun kirjanpajasta. Koska nämäkin Runot (niin kuin suurin osa meijän vanhoista lauluistamme) oli paikka-paikoin murtuneita ja katkaistuneita, niin täytyi minun jatkella heitä monessa kohin omilla sanoilla (werser) samalla perustuksella kuin muut Runo-laulajat.
[28] Tätä painettiin nimellä: Dissertatio de Proverbiis Fennicis, Praes. Joh. Tranér. P.I. 7 1/2 Arkkia 4:o.
[29] Eikä siinä kyllä, että minä kirjutin hänellen näitä; minä keänsin heitä myös Ruotiksi (koska se oli selvä Ruohtalainen) ja anno hänellen muita tarpeellisia valaistuksia, joita hään pisti esi-puheessansa ja muistutuksissansa.
[30] Hyö auttovat häntä, ei ainoastaan keäntäissä näitä Runoja Saksaksi, ja heijän muistutuksiansa kirjuttamisessaan, mutta painuttivat hänelle myös (hänen kustennuksella) koko kirjan; sillä ite hään ei tainut painon-ojennustakaan (korrekturen) lukea. Se on merkillinen mitenkä kiitämättömyys myös osoittaiksen oppineissakin. Ei siinä ainoastaan, ettei hään mullen, eikä heillenkään antanut yhtään kirja-kappaletta (exemplar) kostoksi meijän vaivastamme, jota toinen oisi jo tehnyt varsin mielellään (myö saimmo rahallammo ostoo omia käsitekojamme) mutta hään moittii vielä minua kirjassansa p. 138, minun kirjuttaneen Suomea tavattomasti, ja ymmärtäväisten mieltä myöten varsin pysyymättömästi. Se näyttää ehkä kuin minä kertoisin tätä pahuuellain, tahi tätä paheksissain — voan vielä vainen! Sillä vähä kyllä minä hänen puheitansa suren, vielä vähemmin näiten "ymmärtäväisten mieltä"; se on se vähin, jota hyö taitaavat sanoa minusta, minun moittamiseksi. Mutta totuus pitäis kerran paljastettaman: eikä ainoasti kiitämättömyys yhellä puolella; mutta myös turha-kiittäminen toisella. Sillä kun luetaan kaikkia niitä joutavia kiitoksia, jotka annetaan tällen Schröterillen sekä Upsala Litter. Tidningissa v. 1820, N:o 14, että Mnemosynessä v. 1820, N:o 18, m.m. paihti monessa kohin Saksalaisissa Tietosanomissa, kussa tämä kirja on tuottanut hänelle kuuluisan nimen, — niin en taija olla mainihtematak, ettei hään, mutta kahet meijän moamiehet, Herrat A. ja P. (jotka silloinkin olivat Upsalan Opistossa) ovat tästä ansaineet meijän kiitoksiamme. Ja kuin kiittelivät näitä hänen vanhoja Runojansa, niin eivät lie arvelleet heijän olleen monessa paikoin minun tekemiä — yksi kunnia, joka ei millään tavalla ouk minullen tuleva, ja jotama tämän kautta sanon pois luotaan.