Panu: Näytelmä

PANU

Nelinäytöksinen näytelmä

Kirj.

Juhani Aho

WSOY, Porvoo, 1903.

HENKILÖT:

PANU, tietäjä.
MARTINUS OLAI, pappi.
JORMA, vanha laulaja.
REITA.
JOUKO, Panun poika.
PANUN EMÄNTÄ.
ILPO.
ILPOTAR, Ilpon sisar.
VOUTI.
PAPIN ROUVA.
KAARINA, palvelija.
RAMPA-RIITAN ÄITI.
RIITTA, hänen tyttärensä.
KARI.
KARITAR, Karin äiti.
ANNIKKI, Reidan sisar, orjatar.
HELUNA, orjatar.
RAJALAINEN, |
KAITANEN, | Kontolaisia.
SAVOLAINEN, |
KAINULAINEN, |
Kontolaisia, Panulaisia, miehiä, naisia ja lapsia.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

Kontojärven pappilan tupa. Perällä ovi. Oven vieressä iso sisään lämpiävä uuni, jonka takassa palaa pystyvalkea. Seinillä avattavia ja siirrettäviä luukkuja, luukuissa pieniä laseja ja toisissa kedellä tai hienoilla päreillä täytettyjä reikiä, joista valo heikosti tunkee sisään. Vasemmalla pitkä pöytä, yhdestä puusta halaistu, tyvipuoli leveämpi kuin latva. Pöydällä on paksuja, karkeakantisia kirjoja, ja kuvaraamattu auki telineen päällä. Yhdellä seinällä Kustaa Vaasan kuva, toisella Lutheruksen. Leveät penkit seiniä pitkin.

ROUVA (on ripustanut ryijyn uunin kylkeen. Käy levittämään valkoista
liinaa pöydälle)
Kaarina, tulehan jo, mitä sinä teet siellä ulkona?

KAARINA (tulee kopistellen lunta vaatteistaan) Terveisiä mess—Terveisiä kirkosta—tahtoo aina messuksi mennä—lakasin lunta, on taas pyry ajanut porstuan täyteen.

ROUVA Ei se lopu lakasemallakaan… Taivas pimeyttä täynnä, ilma lunta läkähtymäisillään.

KAARINA
Vielä siitä selviää ja valkenee.

ROUVA Valenneeko koskaan.—Levitämme, Kaarina, tämän liinan tähän pöydälle ja asetamme tämän raamatun tähän kastemaljan viereen—pane jo vettä siihen valmiiksi—nythän se on vähän niinkuin alttari.—

KAARINA Puhui taas niin mainiosti pastori kirkossa. Sydäntä oikein sykkyrälle veti. Ei ollut entinen tämän veronen.

ROUVA
Onko tullut paljon väkeä markkinoille?

KAARINA Koko aamun niitä on hiihtänyt ja poroilla ajanut. On saksoja, on Venähen miehiä, on Sunkusta, Vienasta, Savosta… Tuli Korpivaaralainenkin miehineen. Vaan se oli vähän merkillinen tapaus: kun kirkkoon mentiin, niin laski alas kirkkoharjulta, vaan miten lie siinä latu riipaissut, vaikka sauvoillaan vastaan karusti, niin että vaan vähän mustaa päätä näkyi lumipilven sisästä … niin toi sen ihan kirkon rappujen eteen ja jos ei olisi pastori ennättänyt rappusille nousta, niin olisi alleen kaatanut, mutta nyt suistui itse suulleen hankeen. Kauheasti kirosi. »Elä kiroo!» huusi pastori ja kättään nosti. »Kiroon kirottuanikin, joka tielleni asettuu!» huusi toinen. »Ei kirosi kirkonmieheen pysty!» huusi pastori. Eivätkä ne pysty pastoriin Panun kirot.

ROUVA
Panuko se oli?

KAARINA
Panupa Panu, Korpivaaran Panu, joka toissa talvena taioillaan paransi—

ROUVA
Kenen hän paransi?

KAARINA (vavahtaen)
Ei ketään … ilman vaan…

ROUVA
Kuinka hän olisi taioilla voinut ketään parantaa?

KAARINA
Näkyipähän voivan, voudin emännänkin.

ROUVA
Mikä häntä vaivasi?

KAARINA Heittäjä nakkeli välistä monta kertaa päivässä niin, että koko ruumis oli mustelmilla, eikä se siihen saanut apua parhailta Ruotsin tohtoreiltakaan, kun oli tauti panentatauti; niin kun tuli sieltä takaisin tänne kuolemaan, niin kutsui vouti Panun ja kun se vei sen saunaan ja antoi voiteet ja luki luvut, niin ei sen koommin nakellut. Vaan elkää sanoko, että minä olen sanonut.

ROUVA
Kuinkas Kaarina sen kaiken tietää?

KAARINA (katsoo ovesta, nähdäkseen, onko ketään kuulemassa) Ka, kun minä palvelin voudilla, niin pani Panu lämmittämään saunaa ja käski keräämään metsästä ukkosen kaatamia puita ja noutamaan vettä purosta, joka kolmasti maan alatse juoksee eikä sitä tekemään kelvannut kuin semmoinen, jonka luona ei ole sulhasia käynyt…

ROUVA
Eikö niitä ole Kaarinan luona käynyt?

KAARINA (huokaa) Ei ole käynyt.—Kielsi kiven kovaan, ettei saa tulla saunaan, kun hän kylvettää, muuten uhkasi minut menettävänsä; vaan minä menin luukun raosta tirkistämään ja siinä oli voudin emäntä selällään olkien päällä lattialla ja Panu huitoi ja hoki … kyllä se nyt laittaa suden tai karhun tai nostaa merestä Turson.—Pelkäisin pahemminkin, jos en olisi pappilassa piikana.

ROUVA
Saattoihan sen Jumalakin parantaa.

KAARINA
Ka, saattoi kai, eli Neitsyt Maaria emonen.—Jo tulee!

MARTINUS OLAI (tulee.)

ROUVA Eikös ole soma näin?—Kuules, tiedätkö, mitä tuo Kaarina minulle juuri kertoi…

OLAI Hän on nyt täällä, vihdoinkin! Oli ajaa minut kumoon kirkon rappujen edessä. Ne pelkäävät häntä kuin paholaista. Ei kukaan sanonut häntä tuntevansa, mutta se ei voinut olla kukaan muu kuin Panu.

ROUVA Hän se on, Kaarina tuntee hänet. Hän kertoi, että Panu toisilla markkinoilla oli täällä taioillaan sairaan parantanut.

OLAI
Parantanut?

ROUVA
Niin juuri, taioillaan terveeksi tehnyt.

OLAI
Kenen?

ROUVA
Voudin vaimon.

OLAI
Se ei voi olla totta.

ROUVA
Niin hän vakuutti.

KAARINA (tulee)
Ne ovat nyt täällä ne miehet, jotka pastori oli kutsunut.

ROUVA
Kaarina, kerro pastorille, miten näit Panun parantavan voudin emäntää.

KAARINA
Pyhä Maaria, onko rouva kuitenkin…!

OLAI
Miks'et ole sitä ennen kertonut?

KAARINA
Hyvä Jumala, nyt te sen Panullekin … enhän minä…

OLAI
Kerro kohta kaikki, mitä tiedät!

ROUVA Elä pelota häntä, Olai. Minä kerron sen sinulle sitten… Kaarina, mene noutamaan puita takkaan (KAARINA menee.) Hän on itse nähnyt sen ja ollut itse apuna. Noita on pakottanut häntä ja kieltänyt häntä puhumasta, siksi hän niin pelkää.

OLAI (terävästi) Voutikin turvaa taikureihin, kuninkaan vouti. No niin, kun virkamiehet niin, mitä sitten kansa. Täällä on minulla tekemistä enemmän kuin luulinkaan … täytyy…

ROUVA Elä vihoita voutia… Hän on niin hirmuinen mies … hän voisi tehdä sinulle mitä tahansa.

OLAI Ei kehenkään auta minun katsominen, ei ketään pelkääminen, ei ketään väistyminen. Olipa puu edessä kuinka korkea ja paksu tahansa, sen täytyy kaatua siinä, mistä Herra on tiensä viitottanut ja kirveensä puun juurelle pannut.—Niin, minä tiesin kyllä, että Fincke on hyvä ystävä tuon Panun kanssa. Reita on minulle kertonut, ett'ei hän suostunut antamaan apua hänen äidilleen, kun Panu oli hänen isänsä tappanut. Heidän täytyi paeta täältäkin.

ROUVA Se Reita—minusta aivan tuntuu kuin olisin hänet ennenkin jossain nähnyt, nuo kalpeat kasvot ja nuo palavat mustat silmät.

OLAI Se on se sama nuori mies, joka Turusta lähtiessämme kävi pyrkimässä mukaamme tänne, vielä pihalla vähää ennen lähtöämme. Jos hän silloin olisi puhunut siitä, mitä nyt on puhunut, olisin antanut hänen seurata. Hän voi olla minulle arvaamattomaksi avuksi heimolaistensa käännyttämisessä.—Käykää sisään miehet!

(SAVOLAINEN, KAINULAINEN, KAILANEN, RAJALAINEN y.m. miehiä tulee ja istuutuvat he peräkkäin penkille. SAVOLAINEN, KAINULAINEN ja KAILANEN ovat puetut leveihin ruskeanharmaihin sarkatakkeihin, joiden alta näkyy lyhyt lammasnahkaturkki ilman päällystä. Päässä on heillä koirankarvalakit, jalassa pieksut. RAJALAINEN on kuluneessa, vanhassa lammasnahkaturkissa, jossa susikaulus; päässä susilakki ja jalassa tallukat, pauloilla nilkkaan käytetyt. Olalla on hänellä viini nuolineen. Vähän jälkeenpäin ilmaantuu REITA sisään ja istuu uunin kylkeen; hän on rikkeimissä maankulkijan vaatteissa, mutta päässä on uusi lappalaislakki ja jalassa uudet lappalaiskengät.)

OLAI
Sanon teidät vielä kerran tervetulleiksi ja toivotan teille rauhaa
Herrassa Jumalassa ja Vapahtajassamme. Terve tuloa teille!

SAVOLAINEN
Jumala antakoon sitä samaa sinulle itsellesi ja koko sinun huoneellesi.

OLAI Vähän olen vielä ehtinyt seurakuntani kaukaisimpiin asukkaihin tutustua. Teitä on täällä siis kaikilta etäisimmiltäkin perukoilta.

SAVOLAINEN Pohjoisperukalta ei ole ketään. Se on sitä Korpivaaran kulmaa, sitä kastamatonta kansaa.

OLAI
Ovatkos sitten kaikki teidän seutujenne lapset kastetut?

KAINULAINEN Eivätpä ole. Ylen ovat taipaleet pitkät ja hankalat. Itse saavat poikaset itsensä kasteelle hiihtää. On niitä nytkin tänne kymmenkunta sitä varten saapunut.

OLAI
Tuotakoon heidät jo tänään luokseni tänne.

KAINULAINEN Paha sanoa, paha olla sanomatta, vaan ei jaksanut entinen pappi pitäjätä kulkea, niin on saanut heitä toisia kastamattakin kuolla.

OLAI
Miks'ei ole pantu hätäkasteeseen?

KAILANEN Ei ole osattu niitä lukuja niin sanalleen loihtia, niin on pelätty että minkä tekisi vielä rienan, minkä tartuttaisi taian.

OLAI
Taian?

KAILANEN
Että jos sana väärä singahtaisi sanojaansa.

OLAI
Mutta eihän kaste ole taika mikään! Sehän on sakramentti.

KAILANEN (viivytellen)
Eipä ei…

KAINULAINEN
Sakramenttipa tietenkin … kasteen sakramentti.

OLAI Hyvät ystävät, sanokaa minulle suoraan ja peittelemättä, uskotteko tekin vielä taikuuteen ja noituuteen … turvaatteko tietäjiin ja heiltä apua etsitte?

SAVOLAINEN
Ei ole heitä meillä käynyt eikä käytetty.

KAINULAINEN
On tiedetty heidän perkeleestä olevan ja poissa on heistä pysytelty.

OLAI
Tunnetteko Korpivaaran Panun?

SAVOLAINEN
Kuultu on hänestä puhuttavan, vaan ei ole nähty eikä puhuteltu.

KAINULAINEN
Nähty lie, vaan ei ole puhuteltu.

OLAI
Tiedättekö hänen täällä kirkolla taikojaan tehneen?

KAIKKI
Sitä ei tiedetä.—Ei siitä mitään tiedetä.—En ole kuullut.

OLAI Minä tahdon, että minulle totta puhutte, ettekä minulta mitään salaa, sillä se on kristityn velvollisuus antaa ilmi ja saattaa valkeuteen kaikki, jotka sellaista pakanallista menoa harjoittavat.

SAVOLAINEN
Aivan oikein on niinkuin pastori sanoo.

(Hetken äänettömyys.)

OLAI
Ette tarvitse hänen kostoaan pelätä, ei hän teille mitään mahda.
Sanokaa siis arastelematta, mitä hänestä tiedätte.

(Hetken äänettömyys.)

RAJALAINEN (nousee ylös.) Jos nyt puhutaan asiat niinkuin ne ovat … ja minä en häntä pelkää enkä mitään salaa, vaikk' on hän lähempänä minua kuin muita—tehköön mitä tahtoo, jos taitaa—mutta niin on, että Panuissa kuletaan ja Panuja kysytään ja pitkät matkat heidän jälessään juostaan. En ole itse käynyt Korpivaarassa enkä käy, vaikka on lähin naapurini ja tulet sieltä Rajavaaralle tuikkavan näkyy. Vaan on minuakin eksyksissä kulettanut ja silmät päästäni kääntänyt, pannut monet kerrat valejälkiä ajamaan: kun hirveä ampuvasi luulet, haarasarven saavuttaneesi, lahopökkäle päähäsi putoaa, ell'et ennätä Herran sanalla itseäsi siunata ja öylättiä suuhusi sukaista. Vaan onko sinulla aina ne varaukset valmiina? Eivätkä kaikin ajoin auta, vaikka olisivatkin.

OLAI Ei se ole muuta kuin oma pelko, joka sen tekee. Joka Jumalaan luottaa ja häneltä suojelusta anoo, sille eivät taikurit mitään mahda.

RAJALAINEN (kuulematta)
Siellä elävät kuin eri valtakunnassaan, eivät päästä tuolle puolen
Rajavaaran eivät kalaan, eivät lintuun, kaskeamisesta ei puhettakaan.

SAVOLAINEN
Ei ole pakko pyrkiäksesikään.

RAJALAINEN Hyvähän sinun järvenrantalaisen, luhtaniittyisen, lihavapeltoisen! Vaan meillä ylimaalaisilla ovat kohta lopussa lehdot eikä ole pian erämaita ensinkään. Kelmiä on se kansaa. Ei ole kuin yksi ainoa oikea mies koko heimossa—Jorma laulaja—se kun oli tietäjän toimessa—vaan tämä Panu on piru—sanon suoraan, tehköön mitä taitaa, eivät minuun panennaiset pysty—vaan olisit, uusi pappi, oiva mies, niin sodan nostaisit, vainot herättäisit, ajaisit heidät Korpivaarasta, niinkuin heidät ennen täältä Kontolasta karkotettiin.

SAVOLAINEN
Niin puhuu, vaan Panua hänkin pelkää.

KAILANEN
Elä kuule, pappi, Rajalaisen puheita! Elä nosta vanhoja vihoja!

KAINULAINEN Hyvähän sinun, jolla ei kuin sauna pahanen… Vaan jos polttaa talomme ukon tulella!

SAVOLAINEN
Hallan huokuu, sudet, karhut kimppuumme laittaa!

KAILANEN
Käärmeet lehmiin loihtee!

OLAI
Käärmeet?

KAILANEN No ihan ilmi käärmeet … on niitä ihmisiinkin ajanut, niihin se ne pahat henkensä oikein paneekin.

OLAI
Oletko nähnyt?

SAVOLAINEN
On nähty … on nukkuvan suusta sisään loikertelevan nähty.

KAINULAINEN Ei ole hänen kanssaan hyvä vihoin olla, joskaan ei pakko ystävyksin elellä. Kuka meidät varjelee, jos hänet suututamme?

RAJALAINEN
Kyllä tämä uusi pappi—!

SAVOLAINEN
Parempi olla papin vihoissa kuin Panun.

OLAI (on miesten riidellessä kävellyt edestakaisin lattialla, tempaa pöydältä paperin ja pysähtyy heidän eteensä) Hyvät miehet, minua surettaa syvästi se, mitä olen nyt kuullut. En olisi uskonut, että teissäkin, pitäjän parhaissa, vielä elää usko ja pelko taikurien ja tietäjäin voimaan. Sillä tietäkää, että taikuus ja noituus on perkeleestä. Se on Herralle kauhistus ja se on kuoleman synti. Ken ei hänestä hyvällä luopune, sen olen minä siihen voimalla ja vallalla pakottava.

(Väkeä on tullut sisään, läheten lämmittelemään käsiänsä hiilloksessa, johon asettavat puita.)

Tulkaa vaan sisään sieltä, tämä on teitä kaikkia varten sanottu! Kuulkaa, mitä hänen ylhäisyytensä Turun piispa minulle kirjoittaa: »Teidän tulee ennen kaikkea visusti valvoman, että noidat ja taikurit ja velhot ja poppamiehet ankarasti pirullisia konstejansa harjoittamasta kielletään. Missä he liikkunevatkin ja missä heidän liikkuvan kuulette, menkää sinne heidän tekojansa tutkimaan ja paljastamaan. Jos eivät ota varoituksista ojentuakseen eivätkä vapaaehtoisesti lakkaa pimeyden töitänsä tekemästä, vaan osoittautuvat uppiniskaisiksi sanoillenne, on heidät kiinni pantava ja nuoriin sidottuina tänne tutkittavaksemme ja tuomittavaksemme tuotava, jossa kuninkaan käskystä vouti teille apuansa antakoon. Yhtäläinen olkoon menettelynne niiden kanssa, jotka uudistetuista varoituksista huolimatta noitia ja velhoja suosivat ja heidän apuansa hakevat.»

PANU (on edellisen kestäessä astunut sisään ILPON, JOUKON ja muiden miesten seuraamana. PANU on puettu mustaan ketunnahkaan, päässä samasta nahkasta tehty lakki, josta riippuu valkopäinen häntä. Turkki on reunustettu punasella. Vyö leveä, nahkanen helavyö. Kädessä sauvakeihäs, jonka kärki on pistetty tuppeen. JOUKOLLA on kädessään valkonen jänis.) Ankaratpa on siinä mies sanat pannut!

OLAI
Kuka sinä olet?

PANU
Terve talohon! Etkö tunne Korpivaaran Panua?

OLAI
Mikä on asiasi?

(REITA tulee esiin ja asettuu PANUN taa.)

PANU Uutta lähdin kirkon herraa katsomaan ja tulin hänelle minäkin tulolahjojani tuomaan. Ota lahja, itseäsi varten ammuttu, kirkon omalla onnella osattu!—Anna, Jouko, papille jänis.

    (Väkijoukosta kuuluu pidätettyä naurua ja tirskunaa: »jänis!»,
    REITA tunkee esiin, yhä lähemmä PANUA.)

OLAI
Pidä lahjasi!

PANU Luulin papille ristisuun kelpaavan. Vaan kun vähyyttään katsonet, sano, tahdotko hiiren taljan vaiko turilaan turkin.

OLAI
Kuinka uskallat sinä tulla pilkkaamaan minua minun omassa talossani?

PANU Lienenkö millä sun mielesi vihoittanut? Kun en liene vieras mielitietty, käynen toisehen talohon!

OLAI
Tulit kuin kutsuttu! Jääkää, miehet!

PANU
Ettehän minua pelänne.

SAVOLAINEN (papille)
Ajattelimme, että sanoit meille jo sanottavasi.

OLAI
Viipykää vielä! Istukaa vaan paikoillenne. (Miehet jäävät seisomaan.—
PANULLE)—Kuulit, mitä luin. Se oli juuri sinua varten.

PANU
Mitäpä hän minuun kuulunee?

OLAI
Olet tietäjä.

PANU
Tietänen yhtä, toista taitanen, vaikk'en äijeä enemmän.

OLAI
Olet noita ja velho!—Lakki päästäsi!

PANU Ei ole Panu vielä kenenkään edessä lakkiaan riisunut—Kuka on minut sinulle noidaksi nimittänyt?

OLAI
Röyhkeytesi sen jo tekisi, ell'en sitä jo muutoin tietäisi.

PANU
Nämä miehetkö ne sen sinulle ovat sanoneet?

MIEHET Emme ole mitään sanoneet … emme niin mitään hänestä tiedä … emme tunne koko miestä.

OLAI Turha on pelkonne, ei hän teille mitään mahda.—Vaan on täällä toisia, jotka sinut tuntevatkin.—Reita!

PANU (säpsähtäen)
Reita?

OLAI
Astu esiin, Reita!—Tunnetteko toisenne?

REITA
Tunnenhan Panun pahanimisen.

OLAI
Tunnetkos, Panu, tämän nuoren miehen?

PANU
Mistäpä minä kaikki mieron koirat!

OLAI
Sano hänelle, Reita, ken olet.

REITA
Olen Reita Reidanpoika, jonka isän tuhosit epärehellisessä taistelussa.

PANU (taas varmistuen)
Lienet kuka lienetkin, Reita kaatui miesten ottelussa.

REITA Takaapäin nuolesi hänen hartioihinsa ammuit, talomme poltit, tavaramme anastit ja olisit tappanut äitini ja minutkin, jos ei olisi pakoon päästy. Salamurhaaja olet ja metsärosvo, vaikka sanot tietäjä olevasi. Ei ole sinulla ikinä tietäjän lahjoja ollut.

PANU (väijyen)
Sinullakos ne on?

REITA Ei minulla ole, vaan isälläni oli. Luulit saavasi hänen tietonsa, kun hänen henkensä sait; luulit hänen oppinsa anastaneesi, mutta mennessään hän ne vei.

PANU (epävarmasti)
Taikansa on tiedossani.

REITA Et osannut loveen langeta, et tulevia tiedustella, et oikeata taikaa tehdä, niinkuin isäni osasi. Puoskari olet!

PANU
Hammas suussa synnyin!

REITA
Siksi oletkin susi semmoinen.

OLAI
Joko nyt kehut sillä, minkä äsken kielsit?

PANU En kiellä, mikä tosi on. Tietäjä olen. Liikun väellä Väinämöisen, väellä kaiken kaikkivallan, ikiviisahan opilla.

REITA
Jo vainen valehtelitkin!

OLAI
Minä kiellän sinua millään väellä liikkumasta!

PANU
Ja minä kielloistasi viis'!

OLAI
Etkö luule esivallan käden sinua saavuttavan?

PANU
Pitkät pihdit, mutta huonot pitäjät!

OLAI Kuolema sinulle, jos sinut täällä noituudesta tavotan. Tiedä, että jo oman tunnustuksesikin nojalla voin sinut velhona vangituttaa ja Turkuun poltettavaksi lähettää.

PANU Vaan entäpä minä en pala! (ovella) Entäpä minä olen se mies, joka en pala tulessakaan!

OLAI (potkasee lattialle jääneen jäniksen hänen jälkeensä)
Ota omasi!

PANU (potkasee takaisin jäniksen)
Kun ei paistiksi papille, hänet ristihin ripusta, keitä rokka
Kiesukselles', uhriruoka Ruotukselle, makia Maarian pojalle!

(Menee nauraen. Muut ovat edelliseen kestäessä hiipineet ulos.)

OLAI Reita, pyysit päästä palvelukseeni. Näytä nyt, mihin kelpaat. Pidä silmällä häntä, ja ilmoita minulle mitä saat nähdä.—Vai pelkäätkö häntä sinäkin?

REITA
Hän isäni tappoi, mutta minulle ei hän mitään mahda.

OLAI
Elä päästä häntä näkyvistäsi.

REITA
Seuraan kuin vainukoira jälkiään. (Menee.)

OLAI (aikoo mennä, mutta ovessa tulevat häntä vastaan ROUVA ja RAMPA RIITAN ÄITI, joka on puettu vanhaan repaleiseen lammasnahkaturkkiin; huivi sidottu solmuun niskan taa.)

ROUVA Hän on taas täällä tuo vaimo eikä anna minulle rauhaa. Puhu sinä hänen kanssaan.

OLAI
Ei minulla ole aikaa sen hullun akan kanssa… (Menee.)

RAMPA-RIITAN ÄITI (rouvalle, joka aikoo hänkin mennä) Elä mene, elä, hyvä rouva, mene, ethän minua paeta tarvitse, enhän minä sinulle mitään pahaa!

ROUVA
Miksi tulit taas, vaikka pastori on kieltänyt sinua ovea avaamasta!

RAMPA-RIITAN ÄITI Kieltänythän on, pois ajanut, mutta minä vaan tulen. Tulin taas sinua katsomaan, silmäini iloksi sinua katselen, olet niin maire ja ihana, solakka kuin karitsa ja hipiäsi on hieno ja valkea kuin yksi-öinen kerman riitta—anna kun kättäsi hivelen.

ROUVA (tuskastuneesti)
Mene pois!

RAMPA-RIITAN ÄITI Elähän suutu… Kaunis olet, mutta miksi lienee sydämmesi niin kova. Et tahdo auttaa, vaikka voisit.

ROUVA
Olenhan jo monta kertaa sanonut, ett'en sille asialle mitään mahda.

RAMPA-RIITAN ÄITI
Mahtaisit, jos tahtoisit. Kun oikein pyytäisit, niin rukoilisi hän
Riitan puolesta, panisi koko seurakunnan polvilleen ja minä Riitan
kuoriin kantaisin.

ROUVA Eivät auta toisten rukoukset. Jos Jumala tahtoo, voi hän parantaa hänet ilmankin.

RAMPA-RIITAN ÄITI Auttoihan ennen. Pyhä erakko, joka ensimmäisen kappelin Kontojärvelle perusti, niin kun pani kädet päälle ja rukoili koko seurakuntansa polvistuessa, niin avun saivat. (Itkee.) Kun ei raukka liikahtamaan pääse, ei osaa onneton edes tarpeitaan pyytää, suu vääränä itkee ja silmillään vaan apua anoo. Ei kärsi sydämmeni tuota nähdä. Ettekä tahdo kurjan puolesta edes rukoilla, vaikka teitä Jumala kuulisi. Sydämmettömiä teitänne!

ROUVA
Puhu itselleen pastorille, en minä mitään voi.

RAMPA-RIITAN ÄITI (kavahtaa pystyyn) Puhu itselleen! Enkö ole puhunut! Enkö ole paljain polvin perässään ryöminyt. Vaan mitä tekee tämä: ulos ovesta ajaa, käsipuolesta pihalle heittää. Kelvoton on, paha hänet periköön!

ROUVA (nousee mennäkseen.)

RAMPA-RIITAN ÄITI
Elä mene, elä vielä mene!

ROUVA
Jos sillä tavalla panettelet pastoria, saat heti mennä tiehesi.

RAMPA-RIITAN ÄITI (kuiskaa)
Ota tämä huivi!

ROUVA
Mitä minä sillä?

RAMPA-RIITAN ÄITI Tämä on Riitan ristihuivi, sen sisässä hänet kasteelle kannettiin… Se oli hänellä päässään, kun ripille meni. Ota se ja pistä salaa alttariliinan alle. Kun rippiviinaa siunaa, sitäkin samalla siunaa, kun luvut lukee, sillekin lukee, kun kädet liinalle laskee, tämänkin päälle laskee. Käärin sen sitten lämpimiltään Riitan ympärille siitä paranee ja nousee.

ROUVA
Hyi sinua, pyhän sakramentin saastuttaja, kirkon häpäsijä!

RAMPA-RIITAN ÄITI Hyi itseäsi, hyi pappiasi ja sen pappisi Jumalaa, joka ette mihinkään kykene! Maltahan, kun… Panu teihin taudit ajakoon, tuhot teille nostakoon! Sydämmetön olet! Ei ole lasta sinulla etkä saa … soisin saavasi ja sen käsiisi kuolevan … vaan jos ei kuolisi, niin älytönnä eläköön, vaivaisena vaeltakoon!

(Rouva pakenee.)

(PANU, VOUTI, JOUKO ja ILPO tulevat. ILPOLLA ja JOUKOLLA on nahkoja hartioilla. VOUTI on puettu suureen sudennahkaturkkiin, jota on sitomassa leveä nahkainen vyö, mistä riippuu miekka; hirvennahkahansikkaat; leveävarsiset keltaset saappaat. RIITTA.)

VOUTI
Tule vaan sisään. Tämä on pitäjän yhteinen pirtti.

PANU Poika se on … parraton nulikka, vaikka on pitkä. Uhkasi elävältä polttaa.

ILPO
Suorat sanoi sanat Panu… Voi miestä tätä, mitenkä sanoi!

VOUTI
Mitenkä sanoi?

ILPO Näin sanoi: »kun ei paistiksi papille … keitä rokka Kiesukselle, uhriruoka Ruotukselle, makia Maarian pojalle» … itselleen sanoi … tässä kaikkien kuullen.

PANU
Luulin tuota kummemmaksikin … ei ole minkähän tekijätä.

VOUTI
No, ja mitä muuta kuuluu? Mitä nahoista tarjotaan?

PANU
Ei ole vielä mitänä tarjottu, kun ei ole kysyttykään.

VOUTI
Onko sinulla paljon nahkoja?

PANU
Tässä kaikki … ja pari ahkiota vielä lisäksi.

VOUTI
Sano kymmenen, vanha kettu.

PANU
Huonot taisi tulla markkinat, kun ei ostajiakaan näy.

VOUTI
Ja minä sanon, että tulee hyvät. Tulee kuninkaan ostaja.

PANU
Joka sille myydä saanee…?

VOUTI (kuiskaa jotain PANUN korvaan)

JOUKO (on mennyt pöydän luo, jossa RAMPA-RIITAN ÄITI kurkistelee
kastemaljaa, aikoen kastella huivin nurkkaa vedessä, kurkistaa
raamattua)
Mikä tämä on?

RAMPA-RIITAN ÄITI
Sehän on raamattu.

JOUKO
Mikä se on se?

RAMPA-RIITAN ÄITI
Se siitä lukee.

JOUKO
Loihtujaanko?

ILPO
Se on sen arpakannus, se sille tulevat asiat ilmaisee. Se siltä kysyy.
Siinä on sen tiedot.

JOUKO (osottaa Jumalan kuvaa)
Mikä mies se on tämä…?

RAMPA-RIITAN ÄITI Elä sinä, poika, papin kirjaa, anna sen olla… Ilpo, kuulehan (vetää hänet syrjään, puhuu hänelle kuiskuttaen, aina vähä väliä PANUUN vilkaisten.)

PANU
Tehdään sitten niin, niinkuin toissakin talvena.

VOUTI
Onko sinulla miehet varattu?

PANU
On minulla miehiä.

VOUTI Ehditte hyvinkin vielä ostaa kaikki edeltäkäsin. Ne eivät ole täällä ennen huomista aamua tällä kelillä. Täss' on rahat. Vaan nyt minä vaadin paremmat paritsat.

PANU
Ka, enhän paritsoitta. Sano, mitä halunnet?

VOUTI
Onko sinulla monta karhua kierroksessa?

PANU
Liehän noita pari kolme.

VOUTI Sano viisi. Tahdon kaikki viisi kierrosta. Tulen kohta kelin tultua ne ajamaan. Itsesi ja suksimiestesi tulee olla minulle apuna ajossa.

PANU
Niinhän toki, kuten vaan parahiten taidamme.

VOUTI Ja sitten—(RAMPA-RIITAN ÄIDILLE, joka on häntä lähennellyt.) Mitä sinä, akka, siinä suu auki töllistelet?

RAMPA-RIITAN ÄITI
Enhän minä kuin tätä Panua … olisi asiata…

VOUTI
Ja sitten minä tahdon paremman saunottajan kuin sen viimevuotisen.

PANU
Eikö se hyvä, kylän pullehin nainen!

VOUTI
Saat pitää itse Ilpottaresi. En minä kenenkään tähteistä.

PANU
Eikö hyvin halannut? Luitten sen käsissä rutiseman piti.

VOUTI Minä tahdon sievän ja solakan, vienon ja viehkeän, tahdon pienen kuin peipon, vetreän kuin vesakon.

PANU Vai niihin nyt himosi vetää. Tekee vanhankin kissan mieli nuorta maitoa lakkia. On niitäkin, ottanet, kenen tahtonet.

VOUTI
Kenen hyvänsä? Lupaatko varmaan?

PANU
Luvatahan saanen.

VOUTI
Ehkä tulen jo piankin…

PANU
Vasta kevättalvellahan kontiot kaadetaan.

VOUTI
Kontiot, niin—

PANU (nauraa viekkaasti) Sinä vähät kontioista—(leveästi) vaan tule milloin tulet, aina olet tervetullut.—Vaan sanohan, autatko minua, jos alkaa tämä pappi ahdistella? Kovin jo manasi.

VOUTI
Sen manuista—manaa vastaan.

PANU
Kuulehan, saanko taas saunasi?

VOUTI (silmää siristäen)
Kylpeäksesikö?

PANU (samoin)
Löylyn lämpimän lyöäkseni.

VOUTI Saanethan tuon. Vaan toimi nopeasti, osta kaikki, mitä saat; jos ei rahat riitä, saat lisää. (Menee.)

ILPO (Rampa-Riitan äidille)
Se parantaa, sen saat uskoa.

RAMPA-RIITAN ÄITI (Panulle) Panu, kuulehan! Se on ollut siinä tuskassa taas monta päivää. Sitä vuoron heittää, vuoron hervotonna makuuttaa.

PANU Etkös sanonut viime talvena ennen kuolevasi kuin Korpivaaran noidalta apua etsiväsi. Etkö huutanut sitä jäällä kaikkein kuullen?

RAMPA-RIITAN ÄITI
Elä tuota nyt muistele … mikä lienee mieleni riivannut.

PANU
Mene nyt sen pappisi luo, jota silloin odotit. Nythän se on tullut.

RAMPA-RIITAN ÄITI
Ei se mitään mahda…

PANU (itserakkaasti)
Mahdankos minä?

RAMPA-RIITAN ÄITI Sinä mahdat, voi, sinä mahdat. Se kuolee käsiini … annan vaikka ainoan lehmäni.

PANU
Vie hänet sitten voudin saunaan. Jos aikani antaa, tulen katsomaan.
(RAMPA-RIITAN ÄITI menee.)—Mitä sinä siinä, Jouko?

JOUKO
Siinä on tässä sen tiedot—sen salatiedot.

PANU (lyö kirjan kiinni) Ei salatiedot selällään edessäsi.—Ei sen tiedot Reitavainajan tietojen veroiset. Ne on käärmeenä sen kallossa … sen kun saisit sisääsi solahtamaan, silloin sinusta tietäjä tulisi.—Mutta nyt tarvitsen minä vaskirahan kolmen kuninkaan valtakunnasta, yhden kustakin, sairaan pesuveteen pantavaksi. Täss' on riksi, vaihda sillä yksi raha ryssän reestä, toinen saippuasaksalta, kolmas—kuuletko mitä sanon?

JOUKO
Kuulen.

PANU Pane ne vasempaan kainaloosi ja kierrä niillä ensin kirkko ja sitten sauna … kuulitko?

JOUKO
Kuulin.

PANU Mitä sanoin?—Et muista.—Tietäjä sinusta tuleman pitäisi, en tiedä, tulleeko koskaan. (Menevät.)

REITA (on jo edellisen kestäessä hiipinyt sisään ja asettunut takan eteen lämmittelemään, selin tupaan, niin ett'ei häntä ole huomattu. Hän aikoo luikahtaa Panun jälkeen, kun JOUKO tulee takaisin ja rientää pöydän luo, alkaen katsella raamatun kuvaa.)

JOUKO (huomaa REIDAN)
Osaatko sinä poika sanoa, mikä se on tämä parrakas mies?

REITA
Se on Jumala.

JOUKO
Mitä se siinä tekee?—käsiään levittelee?

REITA Ka, maailmaa luopi. (Hokee) »Alussa loi Jumala taivaan ja maan ja maa oli autio ja tyhjä ja pimeys oli syvyyden päällä ja Jumalan henki liikkui vetten päällä ja Jumala sanoi: tulkoon valkeus! ja valkeus tuli.» Se sitä siinä tekee.

JOUKO Ilmatarpahan maailman loi. (Hokee) »Kussa kättä käännähytti, siihen niemet siivoeli, kussa pohjasi jalalla…» Vaan mitä on tämä kirjaus tässä?

REITA
Se on Jumalan sanaa.

JOUKO Mikä on tämä käärmeen kuva? jolla on marja suussa? Ja tämä pääkallo puun alla?

REITA »Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ettäs tämän teit, kirottu ole sinä kaikesta karjasta ja kaikista eläimistä ja sinun pitää käymän vatsallas ja syömän maata kaiken elinaikas ja minä panen vainon sinun ja vaimon siemenen välille ja sen pitää rikki polkeman käärmeen pään.»

JOUKO
»Rikki polkeman käärmeen pään»… Oletko sinä … etkös sinä ole Reita
Reidan poika? (Uhaten.) Et sinä sitä meiltä milloinkaan saa … vaikka
kuinka loihtisit … ei se sinuun milloinkaan mene…

REITA
Mikä ei mene?

JOUKO Kyllä se siellä pysyy! On se semmoisten lukkojen takana. Ei sen tarvitse maata syömän—sitä meillä hyvin hoidetaan, joka onnen antaa— se syö maitoa, minä sitä ruokin.

REITA
Mikä? Mitä sinä noin minuun tuijotat? Kuka sinä olet?

JOUKO Et sinä meille mitään mahda. Et sinä eikä sinun pappisi minun isälleni mitään mahda!

REITA
Oletko sinä Panun poika? Pappi teidät kukistaa ja taattoni kostaa!

JOUKO Isäsi henki on hallussamme! Nauraa Panu papillesi! Omassa nurkkajuuressaan taikojaan tekee!

REITA
Missä?

JOUKO
Voudin saunassa nyt niinkuin ennenkin!

REITA
Voudin saunassa! (Rientää pois.)

JOUKO (muistellen)
Kolmesta kuninkaan valtakunnasta.

    (POIKIA tulee. Ovat liika suurissa aikamiesten vaatteissa:
    sarkatakeissa ja pieksuissa.)

1:N POIKA Mitähän tuo meille sanoo?

2:N POIKA Ota lakki päästäsi!

3:S POIKA Pelottaako sinua?

1:N POIKA Ei minua pelota, vaan en tiedä, osaako sen edessä olla.

2:N POIKA Ei sitä tarvitse pelätä. Se kuuluu olevan hyvä lapsille ja antavan kirjat.

3:S POIKA Pitääkö sille osata lukea? Minä kai en osaa.

1:N POIKA Osaan minä Isämeidän ja Siunauksen, vaikk'ei kuulu tarvitsevan ennen kun ripille mennessä.

3:S POIKA Mene sinä eturintaan, kun osaat.

2:N POIKA Ei siinä muuta osaamista kuin vaan sanoo kolmasti: »uson», kun se kolmasti kysyy: »usotko?»

3:S POIKA Se ei muuten mitään vaikuta, jos ei kolmasti sano, siinä se on taika.

KAARINA (ovessa)
Vai tekö te nyt olette niitä kastettavia poikia. Pastori tulee kohta.
Olettepa te koko kapalovauvoja.—Käykää tänne! Entäs sinä, oletko
sinäkin kastettava?

JOUKO
E-en.

KAARINA
Oletko jo kastettu?

JOUKO
E-en!

KAARINA No, käy sitten sinäkin yhteen joukkoon, menee yhdellä tiellä (työntää hänet toisten riviin.) Tulkaa vaan sisään! (Kaarina avaa oven.) Tulkaa vaan sisään! (Väkeä alkaa tulla, naiset asettuen toiselle puolelle tupaa, miehet toiselle. Miehet ovat puetut samoinkuin Savolainen, toiset niinkuin Rajalainen; naisilla on pitkät suorat takit, päässä huivit, joiden alta näkyy vähän palmikon päätä.) Se tulee itsekin kohta. Siellä vaan vielä vähän niitä kirjojaan katselee.—Pitää panna tämä malja tähän latvalle. Tulkaa pojat sieltä likemmä. Teidän pitää kumartaa, kun se tulee sisään.—Pannaan vähän puita takkaan, että paremmin näkee. (Uusille tulijoille.) Elkää jääkö seisomaan tähän oven suuhun, että pääsee tulemaan. (Laittelee ja järjestelee. Väki on vaiti ja seuraa hartaana ja juhlallisen hänen toimiaan. Joku isä tai äiti tulee kuiskaamaan jotain pojalleen ja järjestämään tukkaa tai vaatteita. Silloin tällöin ryäistään. JOUKON kasvoissa on kummasteleva, pelonalainen ja samalla utelias ilme.) Markkinaväki siellä hälisee. (Avaa luukun, huurua tulvahtaa sisään.) Jää on nuotiotulia täynnä, niin ett' on kuin yhtenä helvetin palona … voi, voi … siellä tekin poikaparat olisitte kerran olleet, jos pääsitte (Joukon edessä) kastamatta kuolemaan … tulisessa pätsissä palaneet.—Kyll' on kauhea se Panu, vielä minkä tekee… Voudissa kai taas aletaan juoda ja mässätä.—Se lukee ensin ne kasteluvut, sitten se puhuu näille pojille ja sitten veisataan virsi. Pitää kumartaa ja notkistaa polviaan joka kerta kun se mainitsee Jeesuksen nimen. (Joku eukko notkistaa.) Nyt se tulee. (Asettuu seisomaan naisten puolelle heidän eteensä vähän matkaa muista.)

MARTINUS OLAI (tulee ROUVAN seuraamana. Hän on virkapuvussa. Asettuu
pöydän päähän. Viittaa pojat eteensä)
»Nimeen Isän Jumalan ja Pojan ja Pyhän Hengen. Amen.—Rakkaat ystävät
Kristuksessa…» (Kuuluu melua ulkoa, voivotusta ja naisten huutoja.)

REITA (syöksee sisään) Se oli saunassa, teki taikojaan, … minä kuulin sen hokevan ja loihtivan ja näinikään ruumistaan vääntelevän ja käsiään huitovan … se paransi sen … se kävelee!

OLAI
Kenen? Kuka?

REITA
Panu! Sen sairaan tytön.

OLAI
Rampa-Riitan!

REITA
Ne tuovat sitä tänne. Tuossa se on!

    (Oveen ilmaantuu väkijoukon seuraamana RIITTA ja hänen äitinsä,
    joka tukee ja taluttaa tyttöään. Väkijoukossa näkyy paitse
    savolaisia myöskin lappalaisia, pohjalaisia ja joku venäläinenkin
    pitkähihaisessa turkissa ja korkeassa karvalakissa.)

RAMPA-RIITAN ÄITI (huutaa riemuissaan)
Herra Jumala, pastori, se paransi sen!

RIITTA Minä olen terve! Minä osaan kävellä! Jalka ei ole enää kuolluksissa eikä käsikään … katsokaahan!

OLAI (aivan tyrmetyksissään)
Onko pimeyden ruhtinas sitten vielä kerran päässyt kahleistaan irti?

RIITTA Voi, voi, kuinka siinä pihisee kummasti! Se kun siveli ja viiletteli ja sitten manasi ja kiljasi ja käski nousta ihan kuin olisi joku ponnahuttanut … minnekkä se meni? Vai pastoriko se minut?

RAMPA-RIITAN ÄITI
Eihän, vaan Panu!

RIITTA Ei kuin pastori (tahtoo halata hänen polviaan) … ja Jumala!—voi, itse Jumalahan minut paranti!

OLAI (riistäytyy irti) Perkele sinut paransi eikä Jumala! Kirous sinulle ja parantajallesi, pakana! (kohottaa kätensä.)

RAMPA-RIITAN ÄITI (kirkasee) Elä kiroo häntä … elä kiroo! (tempaa alas hänen kätensä.) Elä säikäytä häneen tautia takaisin! Se kuolee! (käy kiinni jalkaan.)

OLAI (laahaa häntä jälessään) Parempi että kuolee kristillisesti kuin pakanakeinoilla paranee!—Pois perkele sinusta!

RAMPA-RIITAN ÄITI Elä koske häneen! Anna olla hänen, kun et, kykenemätön, itse kuitenkaan mitään mahtanut. Elä pelkää, Riitta, ei hän sinulle mitään voi! Tule pois, mennään kotiin! (Riitta vaipuu hervotonna hänen syliinsä ja kaatuu sopelle.) Se kuoli! Voi, se kuoli!

VOUTI (tulee, vähän humalassa. Samassa myös luukut aukeavat ja uteliaita päitä pistää esiin) Mikä meteli täällä on? Mitä varten koko markkinaväki tänne rientää?

OLAI
Tulitte kuin kutsuttu, tarvitsen apuanne.

VOUTI Kuninkaallisen majesteetin käskynhaltijana olen yhtä velvollinen kuin halullinenkin ojentamaan avuliasta kättä—onko markkinaväki rauhaanne häirinnyt?

OLAI Ei minun rauhaani, vaan kirkon, loukattu sen arvoa mitä röyhkeimmällä ja mitä häpeällisimmällä noituudella.

VOUTI
Vai noituudella! Elähän, vai noituudella! Ku-ku-kuka on noitunut?

OLAI Panu! Minun on onnistunut paljastaa rikoksen tekijä itse työssä, sairaita parantamassa.

VOUTI Vai Panu! Kas sitä! Noh, kah, osaahan se. Mutta mitä pahaa siinä on, jos paranti? Antaa tohtorin tehdä terveitä.

OLAI
Asia on liika totinen leikin laskuksi.

VOUTI
Mitä te sitten oikeastaan minulta tahdotte?

OLAI Minä vaadin, että heti paikalla panetatte hänet rautoihin ja toimitatte hänet Turkuun tutkittavaksi ja tuomittavaksi.

VOUTI
En tee kumpaakaan!

OLAI
Sallitteko minun kysyä, miks'ette?

VOUTI
En ole tullut tänne teidän ripitettäväksenne.

OLAI
Hyvä olisi, jos joskus senkin tekisitte.

VOUTI
Mitä?

OLAI Varotan teitä. Kirkon käsivarsi on tarpeeksi pitkä teihinkin ulottuakseen. En vielä ole teitä kirkossa nähnyt, herra Fincke.

VOUTI
Mitä se teihin kuuluu?

OLAI
Minä voin, jos tahdon, teidät siihen pakottaa!

VOUTI
Pakottaa—minut?

OLAI Ja sitäpaitse—te suojelette noitia ja velhoja, vieläpä niitä itsekin käytätte.

VOUTI
Kuka sen on sanonut?

OLAI
Eikö ole totta, että vaimovainajaanne parantaaksenne Panuun turvasitte?

VOUTI
Panu on mainio tohtori.

OLAI
Se on siis totta?

VOUTI
Ka, miks'ei totta olisi!

OLAI
Ette siis suostu vangitsemaan Panua?

VOUTI En. Panu on hyvä mies. Veronsa maksaa, mainion komennon Karjalassa pitää, parhaat nahkat kuninkaalle toimittaa.

OLAI Sitten minun täytyy valittaa piispalle ja jättää asia hänen edemmä ajettavakseen.

VOUTI
Valittakaa vaan minkä mielenne tekee!

OLAI Eräs toinenkin asia on minun silloin ilmiannettava. Olen kuullut teidän mitä väkivaltaisimmalla tavalla talonpojan naista kohtelevan, raiskaavan yksin vihille vietävätkin. Olette häpeämätön mies, jonka elämästä on tehtävä loppu!

VOUTI Ja kuka on se mies, joka estää minua elämästä niinkuin tahdon—omassa valtakunnassani?

OLAI
Minä olen se mies!

VOUTI
Pöh!—vai tämä tulokas rupee täällä pöyhisteleimään ja komentelemaan.
Minä sinulle näytän! (Huutaa ovesta) Panu, käy tänne mies! Tule
kuulemaan tuomiosi!

(PANU astuu sisään.)

OLAI
Elä astu yli minun kynnykseni! Elä tule minun silmieni eteen!

VOUTI
Tule vaan tänne, istu tähän viereeni, Panu!

OLAI
Ulos minun huoneestani molemmat!

VOUTI
Tämä on pitäjän yhteinen tupa!

OLAI Tehkää tietä siellä! Tarttukaa häneen ja heittäkää hänet ulos!—Pois näkyvistäni, murhamies!

PANU
Murhamies! Vaan tyttöhän parani!

VOUTI
Paraniko? Vai parani? Niin, no!

OLAI Minkä perkeleen avulla sinä ylös nostit, sen minä Herran voimalla maahan kaadoin.

PANU
Sinä?

REITA
Hän on suurempi tietäjä kuin sinä!

OLAI
Tuossa hän on—parantamasi!

VOUTI
Kuoliko se?

(PANU vavahtaa, siirtyy ovelle päin.)

OLAI (astuu uhkaavasti Panun jälkeen)
Kirottu ole sinä!

JOUKO (väliin juosten)
Elä kiroo isääni!

REITA (toisaalta samoin)
Kiroo! Kiroo!

OLAI
Kirottu ole sinä kolmiyhteisen Jumalan nimessä…!

PANU (ikäänkuin ennen ehtiäkseen, ikäänkuin jotain näkymätöntä iskua
torjuakseen)
Ole Kiesunen kirottu, manattu Maarian poika…

OLAI
Ijankaikkisessa helvetin tulessa…!

PANU
Kiveks' kirkkos' muuttukohon, kirkon risti kuusen latvaks'!

OLAI
Ijankaikkisen helvetin tulessa tuhaksi palamaan!

PANU
Kello kaheks' haljetkohon, palaset papille päähän!

(Syöksee ulos.)

VOUTI (mennessään)
Et saanut häntä kirotuksi—sanat suustasi vei!

JOUKO (kimeästi huutaen ulos)
Helvetin tulessa … ijankaikkisen helvetin tulessa!

OLAI Hän pakeni! Mutta minä ajan häntä takaa kuin sutta ja hänet oman luolansa suulla elävänä sidon. Enkä tarvitse minä enää apuanne, voudit ja te kaikki kurjat pelkurit! Yksin menen!

REITA
Minä tulen kanssasi!

OLAI Enkä tarvitse minä muuta asetta kuin sinun sanasi ja sinun henkesi voiman, Herra!

TOINEN NÄYTÖS.

Panulan iso tupa, koristettu juhlaan. Karhunnahkoja, hirvensarvia, keihäitä, jousia seinillä ja katossa. Katettu juhlapöytä: haarikoita, visakuppeja. Lämpiävä uuni, josta nouseva savu leijailee katossa hienona harsona. Takkavalkea uunin nurkassa, jossa patoja ja kattiloita tulella. Naisia liikkuu ulos ja sisään. Karkeaan rohtimiseen pukuun puetut orjatytöt ANNIKKI ja HELUNA vääntävät jauhinkiveä.

ANNIKKI
Hohhoi!

HELUNA
Heretään jo!

ANNIKKI Ilpotar tulee ja näkee, ovesta ärjäsee ja tuopi kiusalla uuden pohtimen. Jauhetaan niinkauvan kun jaksetaan.

HELUNA Et tuota sinä enää tarvinnekaan kauvan kiveä kiskoa. Kari ottaa sinut väkisin, jos ei sinua hänelle hyvällä annettane. Miekkoista sinua! Vaan jos sinä lähdet tästä talosta, niin lähden minäkin.

ANNIKKI
Minnekkäpähän lähtenet.

HELUNA
Kontolaan karkaan, sen uuden papin turviin. Siellä säilyn.

ANNIKKI
Elä luule.

HELUNA Sinne ei Panun valta enää ulotu. Pappi on suurempi tietäjä kuin Panu. Sen sana tehoo paremmin kuin Panun taika. Eihän Panu siellä enää sairailleenkaan mitään mahda. Silmän luonti on papilla niin tuima, ett'ei katsoa kärsi. Voi, jos tuli jo voittaja velhon!

ANNIKKI
En usko! Taattonikin tuhosi. Ja vouti on puolellaan.

HELUNA Kenen nyt vouti metsästä tultuaan saunottajakseen vaatinee? Ottanee kenen tahtonee.

ANNIKKI
Ei minua ota!

HELUNA
Minkäs taidat…

ANNIKKI
Minä taidan!

HELUNA
Panu käskee.

ANNIKKI
Entä Kari!

HELUNA Sanos minulle kerran, millä häneen lemmen nostit? Loihditko: »pala tuli, pala taula, pala mieli nuoren miehen…»

ANNIKKI Lauloin, en loihtinut. Minä vaaralla paimenessa huhusin, hän toiselta vastasi, hyvä haltija äänet kantoi. Ei ole enempi puhuttu, tiedämme toistemme mielen.

HELUNA
Miekkoista sinua!

(PANUN EMÄNTÄ ja KARITAR tulevat.)

EMÄNTÄ Heretkää jo! Vie, Heluna, nämä Ilpottarelle toiseen tupaan (kokoo jauhoja koppaan kiven ympäriltä.)—Käy, Annikki, pukusi muuta, ei tiedä, milloin saapuvat saaliineen ja karkelot alkaa.

ANNIKKI Mitäpä minä karkelemaan. Alkavat taas toiset tytöt herjata ja pilkkojaan panna.

EMÄNTÄ Eivät uskalla Karilta ja niskan nakkeluista elä välitä. Täydet ovat lunnaat, jo yli määränkin maksetut.

ANNIKKI
Ei anna minua Panu.

EMÄNTÄ Antaa! Täss' on uudet vaatteet, Karittaren kutomat. Tuoss' on orrella morsiuspeitteesi.

ANNIKKI (ihastuen)
Voi, voi!

KARITAR
Täss' on vielä silkkinauha suortuviisi.

ANNIKKI
Silkkinauha—ja punanen!

KARITAR
Ota tuokin!

ANNIKKI
Hopeasolki!

EMÄNTÄ
Mene nyt! (Annikki pois,)

ILPOTAR (tulee, tarkastaa patoja, tarttuu hierimeen, esiintyy kuin
emäntä)
Annetaan pohjaan palaa.—No, miksi kivi pysähtyi?

EMÄNTÄ
Antaa heidän nyt huoata, koko päivän kiveä kiertäneet.

ILPOTAR
Orjat!

EMÄNTÄ Ihminen se on orjakin. Mutta Annikki ei ole orja, kasvattina on pidetty.

ILPOTAR
Orjana olen kuullut häntä Panun pitävän.

EMÄNTÄ Ilpotarhan aina Panun mielen paremmin tietää kuin minä. Vaan en minä orjanikaan selkää katkase. (Menee.)

ILPOTAR Mitähän olisi näistäkin pidoista tullut, jos en minä olisi laittamaan tullut. Kädestä pitäen tuli Panu itse noutamaan oluen panoon. Eivät kuulu kuninkaan voudille muitten oluet kelpaavan kuin Ilpottaren panemat. Nahjus on naisensa. Sitä häntä läksi sieltä kaukaa hakemaan, ei olisi tainnut likempää löytää. Hyvä on kaupan mies, toi taaskin tuhannet tullessaan, vaan on ainakin niitä kauppojaan saanut katua.

1:N TYTTÖ Liekö mitkä lumot sieltä Laatokalta käyneet?

ILPOTAR
Rahalumot. Ahne on Panu, perso tavaraan, vaan sinne meni isot perinnöt.
Vei appi kultansa, hopeansa Valamoon, siellä vaskensa luostarin
kelloissa kumajaa. Sen sai, lähti merta edemmä kalaan.

HELUNA
Kun ei tuo toki teitä ottanut? Sanotaanhan aikoneen.

ILPOTAR
Ei ole akkansa osannut lapsiakaan tehdä kuin tuon yhden poikaruikaleen.
Sekin on tullut äitiinsä. Ei tule Joukosta tietäjää. Siihen sammuu
Panujen suku—jos eivät mutkat muuttune.

2:N TYTTÖ Olihan Ilpottarellakin poika.

ILPOTAR (tulee liikutetuksi, sitten voittaa itsensä ja suuttuu.)
Suus kiinni ja hämmennä pataasi, ett'ei pohjaan pala!

(JORMA, KARI, EMÄNTÄ, ANNIKKI y.m. tulevat.)

JORMA
On kontio kaadettu!

KARI
Missä hevon valjaat … siin' on luokki ja länget.

(Riipasee ne orrelta.)

EMÄNTÄ
Voi mainioita metsämiehiä! Istukaahan toki ja levähtäkää!

ILPOTAR Juokaa, miehet, kovin lienette janoisia hiihdettyänne. Tytöt menevät valjastamaan sill'aikaa.

JORMA Voudin ori kanssa … ei pääse hiihtämällä herra takkalassa kelissä, kovin oli uupunut ja ärtyisä… Sattui nolosti, ampui, ei osunut, itse suistui selälleen ja peränsä kantoon iski. Siitä suuttui ja sydäntyi eikä enää uusia ajamaan lähtenyt, vaikk' on kolme kierroksessa.

EMÄNTÄ (hätäissään)
Ei saanut kontio ketä iskeä?

JORMA
Yksi oli mies mennä, vaan toinen pelasti.

EMÄNTÄ
Jouko?

JORMA
Ei kuin Panu. Kari pelasti.

EMÄNTÄ
Kari!—Nyt, Annikki—!

JORMA
Jo nyt luulisi lunnaitten riittävän.

EMÄNTÄ
Haasta, haasta!

JORMA
Ehtinenkö…

KARI
Minä käyn valjastamaan.

(KARI menee, ANNIKKI livahtaa jälestä. JOUKO tulee.)

JORMA Ka, näin kävi. Vouti kun ampui ja ei osunut, niin otso ulos pesästään puhalsi ja me perässä, Panu, Kari, Jouko ja minä. Jälellehän Karista jäimme, jälelle Panukin. Se oli se, joka oli kierretty niemeen, ja jäälle puhalsihe. Niin kun me Panun kanssa yhdellä rannalla, niin jo Kari koirien kera toisella. Vaan miten ollakkaan, niin palaa kontio entisille jälilleen. Me siinä pysähdytään saarten suojaan, Panu toisen, minä toisen vähän jälempänä, ja Jouko jäällä välillämme. Otso tulee, pysähtyy, nuuskii ilmaa joukon kohdalla ja jatkaa sitten matkaansa Panuun päin.

ILPOTAR
Ei huolinut joukosta!

EMÄNTÄ (Joukolle)
Se varjeli!

JORMA Ei näe Panua otso, kohti käy. Panu taikojaan tekemään, (matkii) vetää keihäänsä kärellä viisikantoja lumeen, peräytyy yhdeksän askelta, astuu yhdeksän askelta eteenpäin—sen pitäisi olla hyvin tehoisan taian. (Naurahtaa) »Villa suusi, villa pääsi, villa viisi hammastasi!» hokee tietäjä ja asettuu keihäs tanassa odottamaan. »Hiien honka, elä mieheen koske!» huutaa taas ja kontio pysähtyy. Panu keihästään rintaan tarkottaa, rusaus vaan ja poikki menee taiottu tammi. Suulleen suistuu Panu lumeen ja jo kohottaa kontio kämmenensä. Ei ole kaukana Karikaan, kohona kintereillä potkii, sompansa hankeen iskee ja hyppää sauvansa varassa suoraan otson selkään solakka poika. Pyrynä pöllysivät, en enää mitänä nähnyt; kun tulen luo, on hangella kontio selällään, Karin sukset ristissä rinnan päällä ja keihäs sydämmessä taikomaton keihäs. (Kallistaa haarikkaa; juotuaan) Panu partaansa riipii, lunta suustaan syleksii. (Matkii Panua.) Sen sanon, minkä olen aina sanonut: kun ei ase tekoaan tehone, ei terone taioistana.

ILPOTAR
Sai nyt Jorma vettä myllyynsä. Ei liene ollut ase tarpeeksi taiottu.

JORMA Jouko tuon tietänee, oliko tarpeeksi taiottu… Oliko taiottu isäsi keihäs?

JOUKO
En minä tiedä.

JORMA Koko yön isäsi kanssa taikamajalla valvoit miesten aseita taikoen. Kari ja minä emme luulleet tarvittavan. Liehän tuolla tehty niin tarkkaa työtä kuin osattiin.

JOUKO
Liehän tehty…

ILPOTAR
Lie mikä ereys tullut, minkä vihan väliin pistänyt.

JOUKO (ikäänkuin heräten ja jostain säikähtyen)
Ei tullut ereystä!

JORMA (katsoo luukusta)
Kari jo menee… Kas sitä veitikkata Annikkia … voudin reessä istuu.

ILPOTAR (toruen ulos luukusta)
Käytkö pois siitä…

JORMA Laittakaa, naiset, parasta päällenne! Saunan edessä haltijan kuusen alla olkaa vastassa, laululla saukon pihaan saatamme, Väinön omalla opettamalla.

ILPOTAR
Kuka tytöistä esilaulajaksi?

JORMA
Panemme Annikin…

ILPOTAR
Ja miksi juuri Annikin? Eikö niitä muita ole?

JORMA
Panemme Annikin Karin mieliksi.

EMÄNTÄ
Olisi tainnut Ilpottaren itsensä mieli tehdä.

(JORMA, ILPOTAR ja muut menevät.)

EMÄNTÄ (kiirehtii JOUKON luo)
Se varjeli! Se auttoi! Ei sinulle mitänä tullut … säästyit, säilyit.
(Jouko aikoo ottaa jotain poveltaan.) Elä ota, anna olla se aina
rinnallasi … näithän nyt, että tämä auttoi, pyhä ristini. Mikä se on?
Näytä!

JOUKO (vetää esiin poveltansa taikapussin)
Isä menn'yönä antoi. Se auttaa kaikkia vihoja vastaan.

EMÄNTÄ
Mitä siinä on? Ukon taltta?

JOUKO
Se on ilman vihoja vastaan.

EMÄNTÄ
Hiiren pää…

JOUKO
Maahisen vihoja vastaan.

EMÄNTÄ (yhä enenevällä inholla)
Kiisken evä ja hauvin hammas.

JOUKO Ne on veden vihoja vastaan—ja se on palanen puuta Kontolan kirkon seinästä papin vihoja vastaan… Otin sen omin päini … mahdoinpa älytä vielä käärmeen vihoja vastaan, Reidan käärmeen, lehden sen taikakirjasta reväistä.

EMÄNTÄ
Voi pakanata, voi syntistä…

JOUKO
Anna pois … elä!

EMÄNTÄ Tuoll' on, tulessa palakoot, ett'et itse ijankaikkisessa palaisi! (heittää lieteen.)

JOUKO (kauhistuen) Isän antamat, minua varten varatut! Mistä nyt samallaiset saan? Mikä minua nyt vihoista varjelee?

EMÄNTÄ Risti varjelee, pyhä risti, pyhän erakon antama, siunattu, pyhitetty ja pomiloitu! Tämä kaikesta varjelee! Tämän kun kerran korvessa korottivat, niin siihen ken katsoi, jota oli käärme purrut, sen paransi—

JOUKO (ihastuen)
Auttaako käärmeenkin vihoissa—Reidankin käärmeen?

EMÄNTÄ
Auttaa kaikkien, kun kerran kontionkin.—Onko se siellä vielä?

JOUKO Siellä se on, taikamajassa, miehen kallossa … se on sen sinne vanginnut ja pani minun häntä vartioimaan … ja neuvoi taian millä hänet hallitseisin, vaan (valittaen) en muista enää enkä uskalla uudelleen kysyä.

EMÄNTÄ
Et taikoja tarvitse, kun on tämä … et muuta tarvitse.

JOUKO (ikäänkuin ulkoa opituita sanoja kertoen) »Taika on tiirikka, se avaa ja sulkee, sitoo ja päästää; jolla oven salaa aukaset ja jolla sen salaa umpilukkoon sulet, vaan jos väärin teet, et ikinä ulos pääse; se on kuin pyydys pahan haltijan polulle pantu, loukku tiellä, rauta lumessa jälen alla—omaan jalkaasi tarttuu, jos et osaa oikein asettaa.»—Minä en milloinkaan osaa, en mitänä muista, vaikka yöt valvonen ja päivät päätäni punonen … paha minut perii! Ei minusta milloinkaan tietäjäksi!

EMÄNTÄ Jouko, elä hätäile, elä sitä sure … voi, ei hän meille, ei meille mitänä mahda.

JOUKO Sisääni solahtaa jonakin yönä … unissa on jo uhannut … sydänalaani asettuu … ei lähde millään … sitä isä toivottaa.

EMÄNTÄ Menemme sinne metsään … sinne kuusen alle, pyhän kuvan edessä rukoilemme pois sinusta rienan.

JOUKO (vavisten)
Jos isä saisi tietää, meidät tappaisi.

EMÄNTÄ
Ei saa tietää … lähdemme täältä, pakenemme pois…

JOUKO (uteliaasti)
Minnekkä? Papinko luo?