EMÄNTÄ Ei sinne. Heikko on Kontolan Kiesus, yksi vaivainen kello puupirtin katolla kalkattaa (hurmautuen omista sanoistaan.) Valamoon lähdemme, satain pyhimysten saareen, monasteriin merentakaiseen, siellä kivestä temppelit, korkeat kuin vaarat, kultaa ja hopeaa kiiltävät, siellä riemuiten kellot kilajaa ja laulu loppumaton helisee; siellä iso Jumala asuu! Sinä sinne jäät, pyhiä miehiä palvelet, itse kerran pyhäksi tullaksesi.
JOUKO
Entäs sinä?
EMÄNTÄ Minä taattoni luo saaresta palaan. Siellä mehevät maat, lehdot vihannat, aukeat ahot; täällä soita, karuja kankaita ja rotkoisia vaaroja. Siellä hyväsydämmisiä miehet, naiset naurusuita—täällä jöröjä, kateita ja äkeämielisiä. Siellä yksin emännöin, täällä vieras orteni alla komentaa ja hallitsee. Komentakoon! Siintävien selkien yli sua suurina pyhinä saareen katsomaan soudan, viikon viivyn, neitsyt Maaria emosen eteen polvistun … en tarvitse enää metsän piilossa salaa…
JOUKO
Milloin lähdemme?
EMÄNTÄ Kun miehet hirven hiihdäntään Lapin saloille lähtevät ja keväinen hanki lylyn jälettömän kantaa.
JOUKO
Lähdemme…
EMÄNTÄ
Jo tulevat … siinä ovat … (pois.)
JOUKO (rientää lieden luo, etsii jotain) Täss' ovat, eivät palaneetkaan … olivat tulen vikoja vastaan varatut … panen yhteen nauhaan…
(On alkanut kuulua laulua ulkoa. Naiset tulevat juhlapuvuissa,
hunnut kasvoilla ja asettuvat kahden puolen ovea.)
KARI (ulkopuolella laulaen)
Tule nyt tästä kuin tuletkin,
Alle kuulun kurkihirren,
Alle kaunihin katoksen,
Tääll' on aitta ammoin tehty,
Hopeaisille jaloille,
Kultasille patsahille.
ANNIKKI (laulaa)
Jopa on kulta kulkemassa,
Hopea vaeltamassa,
Rahan armas astumassa,
Mesiänkö metsä antoi,
Ilveksen salon isäntä,
Koska laulaen tulette,
Hyreksien hiihtelette?
KARI
Sanomiks on saukko saatu,
Virsiksi Jumalan vilja,
Sillä laulaen tulemme,
Hyreksien hiihtelemme,
Eikä saukko ollekkana,
Eikä saukko eikä ilves,
Itse on kuulu kulkemassa,
Salon auvo astumassa,
Mies vanha vaeltamassa,
Verkanuttu vierimässä—
Kun lie suotu vierahamme,
Ovet auki paiskatkaatte!
(Karhu kannetaan sisään korennossa. PANU, VOUTI, JORMA y.m.
tulevat sitä saattaen… Metsämiehillä on valkoset suipot
päähineet, jotka ulottuvat niskan taa ja rinnan yli.)
ANNIKKI
Terve otso tultuasi, Mesikämmen käytyäsi, Näille pestyille pihoille,
Kaunoisille kartanoille!
VOUTI
Hunnut pois tytöiltä!
PANU
Malta, elä vielä!
VOUTI
Tahdon nähdä sen kasvot, joka niin kauniisti laulaa.
PANU
Vuota vähän, kohta saat!
VOUTI
Mitä varten?
PANU
Se on taika semmoinen!
VOUTI (matkien)
Taika semmoinen.
KARI
Minne vienen vierahani
Kulettanen kultaseni?
Tänne tuonenko tupahan,
Vaiko laittanen latohon,
Pannen pahnahuonehesen?
ANNIKKI
Et tupahan, et latohon,
Oma on tehtynä tupanen,
Oma kammari katettu,
Hopeaisista havuista,
Kultasista kaarnasista
Uinaella uupunehen,
Vieriä väsähtänehen.
KARI
Viemme sinne vierahamme,
Saatamme salojen sulhon.
KAIKKI
Viemme sinne vierahamme,
Saatamme salojen sulhon.
(KARI, JORMA, ANNIKKI y.m. miehet ja naiset menevät laulaen.
Seuraavan kestäessä kuuluu laulu tupaa kiertävän.)
VOUTI
Joko on kyly valmis?
PANU
Jo on sauna siitymässä, jo on olet lauteille levitetty.
VOUTI
Kuka oli se esilaulaja tyttö? Tahdon hänet saunottajakseni.
PANU
Annikinko?
VOUTI Sen heleä-äänisen, sen sulavaliikkeisen ja solakan … sen vetreän vesakon … tuo tänne hänet.
PANU
Elä häntä, ota joku muu—ota mikä muu tahansa.
VOUTI
En ketänä muuta!
PANU
Et saa Annikkia saunaan.
VOUTI
Enkö saa?
PANU
On tyttö jo toiselle luvattu. On jo lunnaatkin maksettu.
VOUTI
Kenelle on luvattu?
PANU
Karille.
VOUTI
Saa tyytyä tähteihini!
PANU
Ota joku toinen, saathan heitä.
VOUTI Vai niin, vai näin pysyy Panu puheissaan? »Ottanet kenen tahtonet»— sanoit ja kättä lyöden lupasit—Olkoot sitten kauppammekin puretut. Et saa oravan karvaakaan kaupaksi kuninkaalle. Verosi korotan ja vaadin takaisin anteeksi annetutkin!
PANU
Olet kovin kiivasta miestä. Selvitämme asian tyynesti. En tiennyt sinun
Annikkia tahtovan.
VOUTI
»Ottanet kenen tahtonet»—
PANU Eikä ole hän yksin omani, on koko heimon oma sodassa saatu. Alkavat miehet hintaa kysyä.
VOUTI
Mikä on hintansa?
PANU
Ylen on iso, kun ei ole kaupaksi aiottu … ei saa suuni sanotuksi.
VOUTI
Mikä on hintansa?
PANU Hintansako—? (keksii) kun kymmeneksi vuodeksi kuninkaan verot lahjoittanet—kun kuninkaan metsästäjäksi minut miehineni ottanet ja muita kaikkia mitään myymästä kieltänet—kun luvannet omin apuineni torjuakseni tältä puolen Rajavaaran kaikki, jotka tänne erän ajoon tulevat ja kalastamaan ja kaskeamaan tunkeutuvat.
VOUTI
Ylen on hävytön hinta mokomasta.
PANU
En ole häntä tarjotellut. Kun ei kelvanne, ottanet toisen.
VOUTI
Katso, miten papista suoriut.
PANU
Ei ole minulle minkähän tekijätä.
VOUTI Reita syyttää sinua isänsä taposta. Vaaditaan sinua vangittavaksi ja on siitä jo kuninkaaseen syyte saatettu. Suoriunet heistä miten voinet. En pane sormea väliin. Aja orhini esiin!
(Saattue tulee takaisin.)
ANNIKKI
Sinne on saukko saatettuna,
Vietynä Jumalan vilja,
Havuisehen huonehesen,
Katoksehen kaarnesehen,
Nuku siellä salon-sulho,
Metsän oiva oikoellos.
PANU
Hunnut pois! (Naiset paljastavat kasvonsa.) Annikki, tarjoo tuliaiset
voudille! (Tuodaan esiin oluthaarikka, jonka Annikki tarjoo voudille.
Vouti heittää vielä alemma Annikin huntua.)
ANNIKKI
Ka, ota!
VOUTI Otanhan minä… Odota, elähän mene … tuoss' on haarikka!—Mikä olikaan nimesi?
ANNIKKI
Annikki.
VOUTI
Annikki—
PANU (on seurannut edellistä kohtausta) Kisat käymään! (voudille) Antanet mitä pyysin, niin saanet hänet ikiomaksesi.
VOUTI
Hänet saunaan toimita!
PANU En saunaan, en hinnasta mistään!—Malta!—(Puhuu jotain VOUDIN korvaan.) Niin on paras!—Takkala on suksen keli.—Te nuoret täällä kisatkaa, me vanhat miehet toiseen tupaan maljoja maistelemaan! Onko ateria kohta valmis?
ILPOTAR
Valmis on!
PANU (Ilpottarelle)
Vouti ei kylvekään.
VOUTI
Minä viinat tarjoon!
PANU Vouti viinat tarjoo, Panula puolestaan ruuat ja oluet! Riemu tästä remahtakoon!
MIEHET
Vouti viinat tarjoo!
(PANU, VOUTI, ILPO y.m. menevät.)
NUORET
Kuka kisakuninkaaksi?
TOISET
Kari kisakuninkaaksi! Uljas metsästäjä!
KARI
Ruvetkoon joku toinen.
JORMA
Ketä tytöt tahtovat?
TYTÖT
Karia mekin! Karia!
KARI
Riviin tytöt! Pojat toiseen! Kukin omansa ottakoon!
(Kari ottaa ANNIKIN.)
ILPOTAR
Orjan otti!
JORMA
Entäpä orjastakin kerran kuningatar koitunee!
EMÄNTÄ
Etkö Joukokin joukkoon yhdy?
JOUKO
En. (Istuu pöydän takana erillään muista.)
KARI
Soitto soimaan, Jorma!
JORMA
Vieläkö vanhan sormet nuorten jalkoja juoksuttamaan. Te laulatte, minä
soitan. (Hyräilee)
Yks on ystävä minulla
Tämän ilman kannen alla.
Kas niin! Ala, Kari!
(Karkelo alkaa.)
KARI
Yks' on ystävä minulla
Tämän ilman kannen alla,
Yksi armas ainokainen
Koko kolmessa kylässä,
Muut ne mustaksi sanovat,
Kekäleeksi kelleävät,
Minun on silmästä simana,
Mesimarja mielestäni,
Vaan on vaiva vuottaessa,
Yksin ollessa ikävä.
MUUT (kertovat)
Vaan on vaiva vuottaessa,
Yksin ollessa ikävä.
KARI
Harvoin yhtehen yhymme
Saamme toinen toisihimme,
Vesi on virtanen välissä,
Mieron vihat virtaisemmat,
Vihat voitan, virrat kierrän,
Kannan kotihin omani.
MUUT
Vihat voitan, virrat kierrän,
Kannan kotihin omani.
ILPOTAR (Annikille ohimennen)
Keiku, mitä keikut—et siinä kauvan keiku.
ANNIKKI
Entäpä kerran keikkuisin minäkin!
KARI
Kun sa istuit, maa iloitsi,
Kun kävit, käki kukahti,
Kussa seisoit, seinä paistoi,
Kussa tanssit, tanhut keikkui,
Tuost' olet tullut, tuosta mennyt,
Tuossa istunut aholla,
Kivi on tullut kirjavaksi,
Paasi on toistansa parempi,
Korpi kuutta kukkeampi,
Lehto viittä lempeämpi.
JORMA (yhtyy ihastuen kerrontaan, kavahtaa seisoalleen)
Korpi on kuutta kukkeampi,
Lehto viittä lempeämpi.
On ihana kaunisten karkelo!
On suloista laulu ja soitto!
On kuin kalevalaisten kisat edessäni näkisin!—
(PANULLE, joka tulee.) Anna, Panu, anna Karille Annikkinsa, anna nuoret
toisillensa! Kontion peijaiset hänen kaatajansa kihlajaisiksi muutamme!
PANU
Mikä on tämä nyt aika naimakaupan hierontaan.
JORMA
Naimakauppa kaupoista nopehin.
PANU
Vaan ei ajoin kaikin kannattavin.
JORMA Olisipa ollut alku ihanan tarun, että sinä päivänä, kun Kari Panun hengen pelasti, Panu hänelle siitä palkkioksi immen ihanan omaksi antoi. Virren sinusta sepittäisin! Vanhat vihat sopisimme! Minäkin sinut silloin tietäjäksi tunnustaisin!
ÄÄNIÄ
Anna Annikki Karille!
PANU
Vouti lähtöään laittaa. Puhutaan siitä—hänen mentyään.
JORMA
Lähtöään? Yön selkään?
ILPO (on tullut, viinalekkeri mukanaan)
Kesken syöntinsä nousi.
JOUKO (luukusta ulos katsoen)
Ilpotar jo rekeen peittää … mitä se? … rekivaatetta huutaa!
PANU (repäsee ovelta ryijyn)
Vie, Annikki, jouduta!
EMÄNTÄ
Elä sitä, Karittaren Annikille kutomaa!
PANU
Vie kunhan on … joudu … riennä!
(ANNIKKI rientää ulos.)
JORMA
Mikä sillä semmoinen hoppu … ei kylpenytkään?
JOUKO (luukulla)
Vouti tempasi—!
ANNIKKI (ulkoa)
Auttakaa! Auttakaa!—Kari! Kari!
JOUKO
Vouti vei Annikin, rekeensä reutoi!
KARI (hyökkää ovelle. Se ei aukea. Syöksee luukulle ja siitä taas ovelle ja lennättää sen selälleen.)
LUUKULLA OLIJAT Ei saavuta Kari!—Jo sai reen perästä kiinni!—Nahka repesi käteen!—Jo on jäällä vouti—täyttä laukkaa!
NAISET
Annikin vei!—Naisen ryösti! Missä miehet?
PANU
Miehet voudin viinoja särpää! Pitää kokko minkä kynsiinsä sai!
JORMA
Möitkö tytön, Panu?
KARI (syöksee sisään)
Hevosesi anna, Panu, en häntä muuten saavuta!
PANU Hiihdä—olethan hyvä suksimies—ken karhun saavutti, saavuttanee hevosenkin.
KARI Et anna?—Sinunko olikin työtäsi tämä? (karkaa Panun kimppuun, vetää karhukirveen huotrastaan, vaan ennenkun ehtii iskeä, putoo hänen päähänsä Panun nyrkki ja Kari luuhahtaa lattialle).
PANU
Pysykää loitolla minusta!
JORMA
Henkesi pelastajaa löit!—Tuhoksesi tulkoon!—
Kari, odota minua!
(KARI nilkuttaa ulos. JORMA menee mukana.)
EMÄNTÄ (huojutellen ruumistaan)
Annoit Annikin hyvänimisen, annoit ainoan iloni.
KARITAR
Voi poikaani!—Voi miniätäni toivottua!
PANU (rivosti) Ja mikä hätänä? Ei vouti ijäksensä vienyt! Takaisin tuopi, vähän vaan lainana pitää.
NAISET
Voi kelvotonta mitä puhuu!
PANU
Eikö ole lämmin ollaksensa, omalla morsiusryijyllä maatessansa!
NAISET
Voi häpeämätöntä pilkan tekijätä.
PANU Pois täältä, akat, ulos ulisemaan! (ajaa ulos heidät). Häitä juomaan, miehet! Häitä kuninkaan pojan, joka köyhää kosihin tuli! Vieläkö siellä on viinaa lekkerissä?
(Miehiä on tullut toisesta tuvasta.)
ILPO
Viel' on viinaa?
MIEHET
Vielä on viinaa, makeata viinaa!
PANU
Kuulkaa, miehet…
ILPO
Kuulkaa, miehet, mitä Panu puhuu!
MIEHET
Kuullaan, kuullaan…
PANU Ei nyt tästä päivin puute panulaisia paina. Me ollaan kuninkaan metsästäjiä!
MIEHET
Kuninkaan metsästäjiä?
PANU
Suoraan kuninkaalle myymme me eikä kukaan muu. Kymmeneksi vuodeksi on
Panun heimo veroista vapaa! Oman keihään kärellä käännytämme kaikki,
jotka tänne kaskeamaan ja kalastamaan tunkevat. Ei pane estettä vouti!
Se oli hinta orjattaren! Oliko kauppa kehnosti solmittu?
ILPO
Voi tekoja tietäjän!
PANU Ei nyt papista pelkoa, jos ei hänestä hyvin ennenkään! On verivihoin voudin kanssa. Uhanneen kuului tullaksensa, ei uskalla! Ei ketänä kanssansa saa.
ILPO
Siin' on mies!
PANU Täss' on mies, jonka tekoja vielä taruissa mainitaan ja lauluissa lauletaan! Reidan lappalaisen kukistin ja kaikki tietonsa anastin.—
ILPO
Onko ne jo sinulla? Saitko ne? Milloin sait?
KARI
Tyttärellänsä iki-onnet heimolleni ostin!
MIEHET
Hih Panulle!
PANU Kirkon kirosin, panin papin pataluhaksi! Jos minä teidät oman onnenne nojaan heitin, Ruotsin orjia kohta olitte, Kiesuksen kumartajia!— Jouko, semmoinen on sinulla isä—maista viinaa eläkä noljota, että mies sinustakin kerran tulisi, tietäjä isäsi veronen; hyvä, jos suurempikin vielä: että osaisit loveen langeta, tulevia tiedustella… Vaan vielä keinot siihenkin keksitään, Reidan henki on hallussamme … kun ei vaan sen oma poika … ei se…—Ette nähneet, miten Kari kaatui?
MIEHET
Nähtiin.
PANU Vaipui kuin vaate kokoon! Kuka on voimakkaampi: sekö, joka karhun kaatoi, vaiko se, joka karhun kaatajan? (Miehet hohottavat.) Se Jorman kanssa minulle aina hammasta hioo. Vaan sen minä sanon, että ennen Väinämöstä ja seposta Ilmarisesta loppuu tarujen tieto kuin Panusta tietäjästä ja kaikkein tarujen taitajasta, kaikkein haltijain haltijasta! Ja vielä senkin karsikkoon tuleva kansa kerran uhrinsa kantaa!—tuokaa miehet! (JORMA tulee.) Juo sinäkin, Jorma! Kevennä mielesi kaiveet! Nyt on ilon päivä!
JORMA (sysää haarikan luotaan)
Voi surkeutta! Voi kauhun päivää!
PANU
Mikä hätänä?
JORMA Voi surkeutta!—Tulimme Karin kanssa Korpikosken niskaan—siinä naisen jälet lumessa—raiskaajansa reestä oli irti reutoutunut—oli kaatunut ja aina noussut—jyrkimmän kallion kohdalla oli koskeen syössyt.
NAISIA (joita on tullut Jorman jälessä)
Koskeen syössyt!
JORMA Siell' on nyt Annikki ja kosken kurkulla sinulle, Panu, kostoa huutaa … huutaa, huutaa eikä ikänä ääni sorru.
ILPO
Liekö ollut Annikki?
JORMA Kenen lienee tämä punanen päähinenauha? Katajaan oli tarttunut, siitä löysin.
EMÄNTÄ
Annikin on otsanauha—
PANU
Välipä orjattarella! Reidan sikiöllä!
JORMA Ei ole orja enää Annikki. Vapaa on vainaja. Eivät ole henget hallituksesi alaiset; eivät ole milloinkaan olleet.—Kosken kivissä hento ruumis kolajaa, ei raukka haudan rauhaa löydä.
MUUAN MIES
Ei ollut hyvä teko tämä Panulta.
EMÄNTÄ Voi ainoiseni Annikkini, lempilapseni, tytär tuiretuinen, onneton sinuas;—hoidin, huolehdin äiditöntä, vaalin, varjella koetin;—veden alle valvattini, kosken kuohuihin kultaseni, silmäteräni suosittuni;— voi omani, voi iloni, sinua ikäni itken, elinikäni suren, huolin hoilaelen.
KARITAR Voi toivottuni, tyttäreni, voi lapseni laatuiseni, voi miniäni mielitiettyni,—toivoin liekun liikuttajaksi, kehtoisen keinuttajaksi, iloksi öitteni yksinäisten,—sinne katosit kaunoiseni, kainoiseni, suistuit surujen suuriin suvantoihin, et tule takaisin ilmoisna ikänä ilmoille näille ihaloille, kovin kurjille kujille, et pihoillemme pahaisille, armas Annikki omani (menevät itkien. JORMA on heitä kanteleella säestänyt.)
(Äänettömyys.)
MIEHET
Voi, voi, ei olisi pitänyt.
ILPO
Kun ei vaan alkaisi kummitella haudaton henki. Uhrataksesi pitäisi,
Panu, kotihaltija lepyttääksesi, että tuon tulemasta estäisi.
MIEHET
Uhraa, Panu, lepytä, anna pitoherkuista parasta.
PANU Mitä mä sille suun tukkeeksi! Jouko, tule tänne! Pane ovi kiini, ett'ei kuulu akkain ulina!—Vie uhri kuolleen muistoksi saunakuusen juureen haltijalle.
JOUKO
Mitä ma vien?
PANU (etsien) Vie … vie… Tuoss' on, kaada kaikki, valele, että kerran saa tarpeensa—viinaa se on!
JOUKO
Viinaa!
PANU Ka, viinaa, voudin viinaa! Vouti kun tuhosi tytön, niin on sen tavara lepytysuhriksikin omansa. Vie koko lekkeri!
PANU Vaan jos—? Mitä siinä vapiset? Tee sinä niinkuin minä käsken! Opi kerrankin tietäjän toimia tekemään! Annetaan äijälle viinaa, ei ole eläissään viinaa saanut, maitoa on kaiken ikänsä juonut—akkain elätti … jospa nyt vanha mies saisi kerran vähän karvaampaakin!
JOKU MIES
Elä häpäse kotihaltijaa—ei hyvä peri.
ILPO
Jos ottaa pilkaksi ja suuttuu?
PANU
Aina minä yhden pikkuhaltijan … on niitä isompiakin!
ILPO
Vaan jos humaltuu ja yltyy tuhojaan tekemään, hyvä haltija?
PANU
Olisi soma kerran nähdä humalaisenkin haltijan tekoja. Olisi soma
nähdä, saisiko tuon taialla taltutetuksi?—Sinun pitää oppia uhraamaan,
Jouko! Elä pelkää!—Annetaan äijälle viinaa!
MIEHET
Annetaan äijälle viinaa!
(JOUKO menee.)
JORMA (itsekseen) Pyhän haltijan karsikkokuusi häväistään, jonka alle ensimmäiset Panut majansa rakensivat, jonka juurella esi-isät lepäävät, jota on satoja vuosia vaalittu ja hoidettu ja hyvitetty … jossa haltija milloin käkenä kukkuu, milloin peippona pesii, milloin oravana kurakehtelee, milloin myyränä juuria kaivaa.
PANU
Minulla on paremmat haltijat! Pyhemmät puut!
JORMA (yhtäkkiä kimmastuen, ääni väristen) Paremmat haltijat! On sinulla epähaltijat! Omat tekemäsi ja omat näköisesi! Puujumalat, Lapista lainatut, variksen pelätit, uhreille ahnaat, veroille persot, koko heimon köyhdyttäjät. Ei Väinö semmoisia, ei Väinö puujumalia—
PANU (pilkallisesti)
Väinö, Väinö—
1:N MIES Totta on, mitä Jorma sanoo!
2:N MIES Loruja Jorman puheet!
(JOUKO tulee.)
PANU
No, mitä sanoi? Pitikö hyvänään? Joiko viinaa Jorman jumala?
(Toiset nauraa, toiset panee vastaan.)
JOUKO Tohisi ja kohisi … ritisi ja rusahteli … minä kaukaa … minä viskasin…
ILPOTAR (syöksyy sisään) Panu! Panu! Sinne tuli mies meille—suksilla hiihtäen—mustissa vaatteissa—sanoi olevansa Kontolan pappi!
PANU (hypähtäen)
Kontolan pappi?—Yksinkö tuli?
ILPOTAR
Oli toinenkin pieni mies mukanaan. Reita sanoi olevansa—Reita
Reidanpoika.
PANU
Reita!
JORMA
Annikin veli.
PANU
Elä päästä häntä sisään!
ILPOTAR
Tuli jo. Ei lupaa kysynyt. Sanoi kansaa kastamaan tulleensa ja huomenna
Panulassa saarnaavansa.
JORMA
Siinä se nyt on!
PANU
Mikä on?
ILPO
Minä tapan hänet, jos sallit!
ILPOTAR (kunnioituksen ja ihmettelyn ilme äänessään)
Se on niin pitkä, että kun oikasihe, niin lakki lakea hipoi.
KOLMAS NÄYTÖS.
Vanha ränstynyt tupa Panulassa. Orsilla on työkaluja, reen jalas puita, tekeillä oleva poronpulkka, suksipuita y.m. Vanha kiuvasuuni. Perällä ovi etehiseen. Samassa seinässä on luukku ja on sen ja oven välistä pari hirttä pois lahonut, niin että voi nähdä etehisen ja sen perällä olevan toisen tuvan oven. Toisesta tuvasta kuuluu MARTINUS OLAIN saarnaava ääni. Väkeä liikkuu etehisessä ja tunkeilee takimmaisen tuvan oven edessä, joka avautuu ja sulkeutuu.
(EMÄNTÄ, JOUKO, HELENA ja VAIMOJA.)
MARTINUS OLAIN ÄÄNI —hän on suuri ja voimakas Jumala—ei niinkuin teidän haltijanne— pahoja henkiä ja perkeleen sikiöitä—antaa teille parhaan, mitä—antaa iankaikkisen elämän—
1:N VAIMO Kuule, mitä sanoo!—Menisikö tuota kuulemaan?
2:N VAIMO Onhan siellä jo muitakin—tupa täynnä—tule pois.
1:N VAIMO En minä…
2:N VAIMO Nyt tuon omin korvin kuulisi.
(Toinen ryhmä vaimoja tulee perältä.)
3:s VAIMO On sillä Jumala, jos lie semmoinen kuin sanoo.
4:S VAIMO Kun lupaa iankaikkisen elämän, niin ett'et kuole vaikka henkesikin heität—niin sanoi.
2:N VAIMO Kuule taas, mitä sanoo!
5:S VAIMO Ottaa luokseen se Jumala—taivahisin!
3:S VAIMO Etkä muuta tarvitse kuin että olet niinkuin se neuvoo—lupasi kädestä pitäen neuvoa.
4:S VAIMO Ollappa omat haltijat semmoiset!
5:S VAIMO Vaan jopa oli virtensä kaunis.
3:S VAIMO Kun pääsisi jostain lähempää kuulemaan.—Kun saisi itsensä nähdä…
EMÄNTÄ Menkää ulos, kiertäkää karsinaluukun alle, sieltä sen kuulette ja näette.
3:S, 4:S JA 5:S VAIMO Onko se auki … sinne menemme! (Menevät.)
1:N JA 2:N VAIMO Mennään mekin! (Menevät.)
EMÄNTÄ Jo ovat houkkoja… Eivät ole nämä Ruotsin papin menot minusta niin mitäkään—ei messua, ei pyhää savua. Toista oli, Jouko, kun Valamon pyhät miehet pogostahan tulivat.
HELUNA Elkäähän, emäntä, kun kielsi ketään orjanaan pitämästä—kuta huonompi olen, sitä parempana sen taatto taivahinen minua pitää,—kuta kurjempi ja kunnottomampi, sitä rakkaampi olen.
EMÄNTÄ
Vai niin?
HELUNA Sanoi pahat henget maanalaiseen vankeuteen heittäneensä ja sinne sitoneensa; ja tappaneensa sen käärmeen jota saatanaksi sanotaan.
JOUKO
Käärmeen tappaneensa—?
EMÄNTÄ
Mitä isäsi teki taikamajalla menn' yönä?
JOUKO
Reidan henkeä minuun taas manasi…
EMÄNTÄ
Sen käärmettä sinuun manasi?
JOUKO
Minuun.
EMÄNTÄ
Tapa se käärme, ennenkun—
JOUKO
En minä uskalla…
EMÄNTÄ
Minä tapan!
JOUKO
Elä tapa … elä…
EMÄNTÄ
Minä tapan … tapan jo tänä päivänä!
HELUNA Kun on kaikki pahat haltijat sitonut, niin on senkin sitonut. Eivät ne nyt enää mitkään kenellekään mitään mahda!
EMÄNTÄ
Ollappa totta, mitä sanoi.
HELUNA Totta se on … se sanoi sen. Omasta suustaan kuulin. Vaan ei muuten osaa auttaa, jos et hänelle lupaudu, kasteelle käy. Minä kastatan, menen illalla Ilpolaan, sinne kutsui.
JOUKO
Minäkin menen!
EMÄNTÄ Elä sinä sinne mene … elä sinä sen kastettavaksi. Etkö muista, mitä puhuttiin?
HELUNA
Lähden häntä taas kuulemaan—ei täältä kuule—tulkaa emäntäkin.
(HELUNA ja EMÄNTÄ menevät.)
JOUKO Isä ruokkimaan käskee—äiti tappamaan—(tekee epäröiviä liikkeitä, menee.)
MARTINUS OLAIN ÄÄNI —ei häntä uhreilla lumota—eikä lahjoilla—eikä loihduilla—eikä taioilla—hän on taivaan ja maan herra—hallitsee ja vallitsee—»Minä olen Herra sinun Jumalasi—»
ILPOTAR (tulee toisten naisten kanssa)
Jo se minulle sen kaiken eilen haastoi. Kylyyn vein ja vastat haudoin.
1:N VAIMO Et pelännyt kylyn pilaantuvan, Ruotsin rienan tarttuvan?
ILPOTAR
Oli varaukset.
2:N VAIMO On ne Ilpottarella varaukset.
1:N VAIMO Sinä aina kaikki kylvettää saat, voudit, Panut, papit. Halasiko?
ILPOTAR Ei halannut; ei tämä—… Vaan tenho siinä on ilmankin, mikä lienee; kun käteeni tarttui, niin polvet nivelistä pehmitti ja rinnan aluksen riudutti.
1:N VAIMO Sitä on niin kumma kuunnella … ei tahdo saada henkeä vedetyksi … on niinkuin siihen paikkaansa painaisi.
2:N VAIMO Minua ikäänkuin nostaa … luokseen nostaa.
ILPOTAR Niin, niinkun sitten tupaan tultiin, niin siellä kaiken tietonsa haastoi. Panu neuvoi, miten udella, käski salaisia sanojaan väijyä— vaan niitä en saanut, ei sanonut itsellään niitä olevan. Vaan kyllä ne on sillä suojelijat sanansa. Ei olisi muuten uskaltanut yksin tulla, Reidan poika vaan turvanaan. »Etkö pelkää sutten syövän?» kysyin. Ei sanonut Panua pelkäävänsä. Sanoi olevan itsellään semmoisen haltijan, joka oli kerran pelastanut miehen, minkä olivat petojen pesään heittäneet; niin kun lankesi polvilleen ja veisasi virren ja kätensä ristiin pani, niin niitä tulivat nuolemaan.
1:N VAIMO Käsiä nuolemaan, olipa se taika—vai kädet ristiin … mitenkä? näyttikö?
ILPOTAR
Näytti—näin, ei kuin näin, näin se oli.
2:N VAIMO Ei pidä näyttääksesi sitä Panulle … tempun tietää, saa tuhotuksi.
ILPOTAR En näytä … en olisi salaisia sanojaankaan sanonut. Olisin pitänyt omina tietoinani. Ei siihen Panun taiat tepsi; sentähden se sitä pelkää, yhtä miestä, kaiken kansan lumoavan luulee.
1:N VAIMO Vai pelkää Panu?
2:N VAIMO (kuiskaa) Minä häntä en surisi, jos pappi Panun voittaisikin.
3:S VAIMO (samoin) No, en totta minäkään—ei Panun tiedot tämän tietojen veroiset.
2:N VAIMO Panun tiedot—pyh!
ILPOTAR Sen Jumalalla on ollut poika, joka on ilmo-ihmisenä maan päällä vaeltanut … vaan olivat ottaneet sen kiinni pahat ihmiset ja naulinneet ristin puuhun ja siihen tappaneet Ristin-Kiesuksen.
1:N VAIMO Tapettuko se onkin—Ristin-Kiesus?
ILPOTAR Eikä—vaan tuo olikin noussut kuolleista ja mennyt takaisin taattonsa luo taivaaseen.
2:N VAIMO Vai kuolleista noussut? Semmoisia sinulle haastaa, ihmeitä kaikkia … mahdoinpa saada olla minäkin kuulemassa!
ILPOTAR Tulkaa meille—siellä häntä haastattelemme—sinne täältä palaa! Ei olisi tänne tullutkaan, jos oli isompi tupamme.
(Menevät.)
MARTINUS OLAIN ÄÄNI —tulkaa siis hänen luoksensa—tulkaa hänen huoneeseensa—en tahdo teitä väkivallalla pakottaa—en lain miekka kädessä—rauhan tuoksuva tuomen oksa—Jeesuksen Kristuksen nimeen—
(MIEHIÄ tulee.)
1:N MIES On maailma tietäjiä täynnä tähän aikaan. Olen nähnyt heitä jo kolmet neljät erilaiset eläessäni. Itsekukin omia haltijoitaan kehuu. Reitavainajan aikana oli se loveen lankeileminen ja tulevien tiedusteleminen sitä ylintä tietoa; Jorma alinomaa sitä Väinöään vatvoo, Panu taikoo ja temppujaan tekee eikä muu kelpaa; tällä papilla on Ristin-Kiesus—mikä sitten lienee se. Yhden haltija maassa mataa, toisen puussa piilee, kolmannen jossain taivaitten takana. Yksi kuvat pystyttää, toinen ne maahan kaataa—kaikki omiaan tyrkyttää, mene tiedä, mikä heistä paras.
2:N MIES Ei kysy uhreja tämä tietäjä—ei vaadi vuotuisia veroja—tulee omillaan toimeen.
3:S MIES Helppo tuntuisi olevan hyvittää sen haltija—
1:N MIES Panu täällä yhä maksuja ylentää, aina uusia uhreja vaatii.
3:S MIES Eikä kuitenkaan enene riista metsissä, ei viljan saanti vesissä parane.
1:N MIES Vaan koommin kuin vähenee.
2:N MIES Mahtaisiko olla tästä Kiesuksesta metsämiehen haltijaksi? Osaisiko eräonnen antaa?
1:N MIES On Kontolaisille onni ollakseen—hyvin hyötyvät, ylen ävertyvät.
3:S MIES (mietittyään) Koettanut tuon tietäisi.
1:N MIES (mietittyään) Ettäkö jos antaisi vettä päähänsä valella?
3:S MIES Pois pudistaisi, jos ei hänestä apua. (Näkevät Panun tulevan.) Vaan salaa Panulta! Lähdemme, jo tuo kuultiin—ei ole uusista usoista, vierahista valtijaista.
(Menevät.)
(PANU näkyy seinän aukossa tulevan ja pysähtyvän kuuntelemaan.
On epäröivän näköinen. ILPO tulee tuvasta, mieli kuohuksissa.)
ILPO
Yhä se siellä puhuu, hörössä korvin kuuntelevat!
PANU
Niin, akat—
ILPO Miehet myös—loittonevat, aikovat lähteä—eivät malta—taas takaisin palaavat.
PANU
Mitä sanoo?
ILPO Sanoin suloisin lumota koettaa, virsin viehkehin viehättelee. Reidanpoika veisua kanteleella säestää. Sai jo herkkäverisimmät säveliinsä yhtymään. On Panun tietäjän omassa tuvassa ristinvirsi veisattu. Haltija oman kattosi alla elämöi, sinä täällä takapihoilla piilet. Siinä ollaan! On minulle kuin unen näköä tämä! En uskonut, jos joku eilen sanoi. Ei olisi pitänyt päästääksesi puhumaan.—Vai onko sinulla siinä mikä taika?
PANU Jos estin tulemasta, alkoi Jorma miehineen hokea: ei uskaltanut Panu, pelkäsi tietojaan; nyt sanovat: ei pelännyt Panu tietojaan, on itsellään paremmat.
ILPO On paremmat, onpa tietenkin. Vaan pois olisi ovelta käännytettävä ollut! Mahdoit antaa minun—
PANU
En arvannut kenenkään häntä kuulemaan käyvän.
ILPO
Ja tupa väkeä tulvillaan!
PANU
Kysyin arpaa: horisi haltija, ei mitänä neuvoa osannut.—Eikä saanut
Ilpotarkaan sanojaan.
ILPO
Ei siihen sanoja tarvis.
PANU
On hänellä se Reidan poikakin turvanaan. Olla minulla nyt isänsä taiat!
ILPO Et siihen taikoja tarvitse. Olet kuin lumoissa, Panu. Ei liene saanut sinuakin silmätyksi.
PANU
Silmätyksi?
ILPO
Sen on voima silmissään—ja sanainsa soinnussa.
PANU
Niissäkö—?
ILPO Mahdoit antaa minun menn'yönä.—Vaan kun vielä sallinet—vaikka oma henkeni menköön!
PANU
Koko Kontola siitä kimppuumme kävisi, sota syttyisi.
(Kuuluu veisuuta.)
ILPO Sota siitä syntyy sittenkin! Yksin nyt tuli, tulee toiste miehineen! Eivät nyt uskaltaneet, vielä Panua pelkäsivät. Näkevät, että tulee ja menee pahin vihamiehesi eikä naarmua nahkaansa saa … rauhan kello nyt Kiesuksen kaulassa kalkattaa, sodan torvea huomenna toitottaa. Niin kävi Kontolassa, niin käy täällä. Tuopi erämiehet, kaskimiehet, kalamiehet kutupaikoille, tunkevat meidät täältä niinkuin muinoin tunkivat taattomme sieltä. On tapettava valloittaja, ennenkun valtaan pääsee, on uuden uskon tuoja aina tuhottava—
PANU
On tuhottava,—vaan niin, ett'ei kukaan kuule eikä kukaan näe…
ILPO
Niinkuin Reita vainaja?
PANU
Juuri niin.
ILPO
Nyt jo miehetkin virteen yhtyy! (kuuluu taas papin puhetta)—
Kastettavaksi kutsuu!—Ilpolaan!—meidän pirttiin!
PANU Elä päästä häntä sinne!—Salpaa ovet sisältä!—Vie sana toisiinkin taloihin!—Taipaleelle hänet yön selkään ajamme—
ILPO
Entäs sitten?
PANU
Eksyy—hankiin hukkuu—
ILPO
No niin, nyt on ennallaan—jo loi Panu lumonsa!
PANU
Joudu—riennä! (ILPO menee.)
MARTINUS OLAI, matkatamineissa, papin kauhtana ja kaulus harmaan
sarkatakin päällä, poronnahkakengät jalassa, esiintyy varmasti,
melkein käskevästi. REITA, kannel kainalossa. JORMA, EMÄNTÄ,
JOUKO, ILPOTAR, HELUNA y.m. kansaa, joista osa tulee sisään,
osa jää porstuaan.
OLAI
Et tullut minua kuulemaan, Panu.
PANU (istuu syrjin)
Tiesin loruiksi luotehesi. Nyt sen muutkin tietävät.
OLAI Jos tulit minua kuulemaan etkä puheitani piillyt, niin sait tietää, mitä heimollesi haastoin. Selitin heille, mikä on ero heidän haltijainsa ja minun Jumalani välillä. Eivät ole tähän saakka ainoasta oikeasta Jumalasta mitään tienneet. Nyt hänet jo tuntevat ja pian omaksensa ottavat.
PANU
Ei heistä kukaan sinun jumalaasi omista. Ovat omamme paremmat. Ei
Panujen heimo ikänä Ruotsin Kiesusta kumarra. Turhaan täällä suutasi
soitit. Mennet rauhassa kotiisi, kun kohta menet.
OLAI
Menen, kun olen tehtäväni täyttänyt, heimosi kastanut ja pyhän kirkon
yhteyteen ottanut. Vasta sitten menen,—kohta taas takaisin tullakseni.
On käsky kuninkaalta rakentaakseni kirkko Korpivaaraan.
PANU
Kirkko?
OLAI Paikan jo eilen tullessamme Reidan kanssa katsoimme. Suven tullen saavun tänne sen perustusta panemaan. On tasanen kenttä koivujen keskessä niemen nenässä, jonka käritse tie Kontolaan kulkee.
PANU
Uhrilehdon niemessä?
OLAI
Siihen sen rakennamme ja hirret vaaran rinteestä vierestä kaadamme.
PANU Pyhän uhrivaaran!—Mennet täältä, ennenkun sinut koirillani kylästä ajatan!
OLAI En sinulta tulolupaa kysynyt, enkä myöskään poiskäskyäsi kuule.—Käykää kanssani kaikki, jotka haluatte lisää kuulla! Odotan teitä Ilpolassa.— Reita, kanna kirjani!—Panu, kun hyvällä taipunet, ei sotaa syty,—jos vihaan nouset, tiedä, ett'ei esivalta miekkaa hukkaan kanna.—Seuratkaa minua! Käykää kanssani kaikki, jotka tahdotte kasteen omistaa. (Menee.)
(Väki ei tiedä, mitä tehdä, osa jää seisomaan, toiset tekevät
liikkeitä lähteäksensä.)
PANU (ivaten)
Seuratkaa häntä! No, miks'ette mene! Sodan nostaa, koko heimon vankina
Kontolaan vie—yksi ainoa mies! Juoskaa jälessään, ennenkun jättää!
Ottakaa kirveenne miehet, rientäkää hakkaamaan ikihongat pyhän
uhrivaaran rinteeltä! Kaatakaa kaskeksi pyhä lehto! Mitä seisotte?
Suuttuu teihin uusi tietäjänne!
MIEHET
Emmehän me … emmehän me muuta kuin…
PANU (kuohahtaa) Ettehän te! Ettehän te muuta kuin päiväkauden paljain päin hänen edessään seisotte!
1:N MIES Hattu oli mulla päässäni!
2:N MIES En avopäin seisonut.
3:S MIES Saanneehan tuota kuunnella.
PANU Annatte loihtujansa ladella ja omia haltijoitanne häväistä! Ja akat kilvan virsiänsä vetelevät!
NAISET Emmehän me vaan kun se niin … kun sanat suuhun pani ja kannel säveltä säesti.
PANU En häneen kädelläni koskea tahtonut, menköön kylästä niinkuin tuli. Mutta tietäkää se, että ken hänet enää luoksensa laskenee, ken hänelle ovensa avannee, tai häntä ruualla, juomalla, töillä tai neuvoilla avustanee—
1:N MIES On oikeassa Panu—ei ole häntä suosittava kenenkään. (Menee.)
2:N MIES En kai minä … (menee.)
3:S MIES Saa kai minun oveani kolkuttaa—vaikka kynnykseni eteen paleltukoon ja kuolkoon, en salpaa nosta. (Menee.)
JORMA
Et kai häntä tuon pyryn selkään—yötä vasten.
ILPOTAR (ja jotkut muut)
Nouseeko pyry?—Mistä se nyt?—Äsken taivas vielä kirkkaana kajotti.
JORMA (luukkua raottaen)
Niin sakeana tupruaa, ettei pihan yli näe.
PANU (näkyy että hän keksii sen)
Nousee mikä nostettu on! (Menee.)
1:N NAINEN On pyry Panun nostama.
2:N NAINEN On ilma tietäjän tekemä.
3:S NAINEN Ei pidä Panua suututtaa. (Menevät.)
JORMA
Ei heitä hyvä peri. (Menee.)
ILPOTAR
Oli tyhjä konttinsa—nälkään nääntyvät. (Menee.)
(EMÄNTÄ ja JOUKO ovat jääneet.)
EMÄNTÄ Jouko, ota tämä mytty… Panulla on paha mielessä, aikoo tappaa nälällä ja vilulla erämaahan … en soisi Reidan pojan … hae käsiisi, hiihdä, kunnes saavutat, anna tämä…
JOUKO
Onko pyry isän nostama?
EMÄNTÄ
Olipa kenen tahansa … joudu, ennenkun jälki peittyy!
JOUKO
Vaan jos isä—(menee.)
JORMA (tulee)
Ei heitä hyvä peri … eksyvät tuiskuun… Ei eteensä näe.
EMÄNTÄ
Ehkä jossain suojaa saavat… Mitä sanoo Jorma, olitteko kuuntelemassa?
JORMA Kaikki kuulin. On totta toinen puoli, toinen touhua. Sanalla Väinökin vihat voitti, sanaan tämäkin turvaa. Ei pahaan neuvo, kun neuvoo hyvään ja rakkauteen. Niin tuntui tekevän. Sitä täällä tarvittaisiin, kun tapetaan, raiskataan… Vaan miksi vaatii sitä varten hyvät haltijat hylkäämään? Ei se heidän syynsä. Miksi tahtoo kirkkonsa uhriniemeen rakentaa ja miksi puut hyvältä vuorelta kaataa? Eikö paikkaa muualla, eikö muualla puita? Eikö mahdu rinnan elämään hyvät haltijat yhden niinkuin toisenkin? Väinön tiedän, Tapion tunnen, heitä hyvittelen, heille uhrini kannan ja Väinön viisauden askeleitani johtaa annan. Ei ole minulle hänen Kiesuksestaan, mutta paremmaksi hänetkin arvaan kuin Panun puujumalan, jonka kuvatoksen pyhälle vuorelle pystytti. Siitä on tullut kaikki kurjuus ja kaikki Karjalan pahat, siitä viljan vähyys, siitä kalan kaipuu. Olisin nuorempi, mielet kääntäisin, miehet nostaisin, kuvatokset kaataisin, vanhat haltijat arvoonsa ylentäisin. Ei olisi silloin pelkoa Ruotsin jumalasta, ei Ristin Kiesus mitään mahtaisi. Nyt tulee—saattepa nähdä—omakseen ottaa. Vaan virtensä oli kaunis.
EMÄNTÄ (joka ei ole kuunnellut JORMAN puhetta, vaan levotonna ja hajamielisenä milloin ovea milloin luukkua raottanut) Kuulisitpa, taatto, kerran Valamolaisten veisuun, kuulisitpa monasterin kellojen helinän…
JOUKO (tulee hengästyneenä.)
EMÄNTÄ
Näitkö? Löysitkö missä?
JOUKO Olivat ensin Ilpolan tupaa kiertäneet, sitten saunaan yrittäneet … sieltä Kuismalan saunaan. Vaan kun eivät mihinkään päässeet, niin tuohon tulleet Reitalan vanhaan saunaan ja tulen virittäneet.
EMÄNTÄ
Siellä säilyvät, sinne ei Panu uskalla! Pelkää sitä paikkaa!
JORMA Paha oli ilme Panun silmässä … ei mitänä pelkää … lähden tarkastelemaan… (menee.)
JOUKO
Jos isä saa tietää…
EMÄNTÄ
Minne heitit mytyn? Eikö kukaan nähnyt?
JOUKO Oven eteen heitin … seinään kolahutin. Vaan oli suksen jälki ennen minua kiertänyt.
EMÄNTÄ
Jotain hankkivat—kuka siellä etehisessä haparoi—ripaan tarttuu—
(Reita tulee) Reita? Mistä tulit? Elä tule tänne, mene sinne, missä
olit. Tuleeko pappikin? Minne jäi?
REITA
Jäi saunaan lepäämään. Tulin siskoani tapaamaan.
EMÄNTÄ
Annikkiako?
REITA Annikkia tulin näkemään … täällä lienee … joku meille ruokaa toi … oli äitivainajan huiviin pantu.
EMÄNTÄ
Tunsit äitisi huivin?
REITA Tokihan tunsin, punaraitaisen, vinoristin kulmassa, keskellä viisikannan.
EMÄNTÄ
Annikin oli huivi. Voi armias auttajani! Veli tuli siskoaan tapaamaan.
Eilen vielä kukkana keikkui, morsiona mairehena—vouti rekeensä reutoi.
REITA
Voudille annoitte?
EMÄNTÄ
Panu antoi.
REITA
Panu?
EMÄNTÄ Koskeen tyttö juoksi, kuohuihin hukuttihe. Siskosi Panu tuhosi, isäsi tuhosi, sinutkin vielä tuhoo.
JOUKO
Henkesi käärmeeksi muuttaa, niinkuin isäsi—
REITA
Muuttiko käärmeeksi isäni hengen? (Pelko kohoo hänessä kohoomistaan.)
EMÄNTÄ Niin teki, sen hänen omaan pääkalloonsa sulki—siellä vankina kiduttaa —joudu täältä … heitäte suksillesi, hiihdä taaksesi katsomatta— soisin teidän täältä hengissä pääsevänne—olet Annikin veli—puhui niin kauniisti vaikk'ei virtensä valamolaisten veronen—(etehisessä alkaa tulen loimo punottaa seiniä) mikä tulen loimo se tuolla—mikä siellä palaa?
JOUKO (avaa luukun, jolloin loimo valasee tupaakin)
Reitalan saunahan siinä palaa!
EMÄNTÄ Reitalan sauna palaa! Hirmuja tekevät! Auta armias, hänet elävältä korventavat. Yhä yltyy!—Joudu, Reita, apuun—joudu, mene—minä menen (menee.)
REITA
Isäni tappoi—käärmeeksi muutti—Annikin tuhosi.—
EMÄNTÄ (juoksee takaisin)
Panu tulee—täältä mene…
REITA
Panu tulee!
(Rientävät etehiseen eri haaroille. REITA on yhä kasvavan
kauhun vallassa.)
(ILPO ja PANU tulevat.)
ILPO Pönkän panin—nukkuivat, eivät mitään kuulleet. Sytytin pistekodan, hulmahti kuin havukaski tuleen … siellä ovat molemmat … on se nyt niin lujassa, ett'ei sisästä aukea. (Nauraa sisäänpäin, äänettömästi.) Löysivät mitä lähtivät hakemaan. Panun polttaa uhkasi, Panu hänet itsensä poltti, loihti loukkuun menemään, sikeään uneen nukutti, kärvensi kuin metsähiiret kasken lahokantoon, paistoi kuin nauriit. Siinä palavat pappi ja Reidanpoika, Lapin viimeinen sikiö!
PANU Isänsä omassa saunassa! Että sen sittenkin siihen polttamatta jätin, kun kaikki muut Lapin saunat tuleen pistin! Mikä antoi minulle oiva haltija sen päähän piston! Vaan oli aika viimeinkin tuhota. Ties mikä olisi vastus noussut. Vanha Reita minua aina ivasi ja ilkkui! Aina halvensi ja häpäsi heimon kuullen! Ei minusta tietäjäksi, ei minusta uhripapiksi, ei minusta heimon haltijaksi! Hänellä yksin salatiedot, minulla kaiken mieron mahti, hän kettu kavala, minä vainuton kylän rakki, hän haukka taivaalla, hän kokko korkeudessa, minä siipisato lintu, joka maata pitkin räpyttää ja rääkyy. Aikansa ilkkua annoin, kun tuli oma aikani—
ILPO
Raudan rintaansa iskit!
PANU (rivosti) Nuolen selkäänsä upotin! Suulleen suohon suistui, rääkyi ja räpytti, potki polulla poikkiteloin. Kun viimeisiä henkiään haukotteli, eteensä hyppäsin, kahta kämmentä yhteen löin ja huusin: »henkesi minua iankaiken palvelkoon!» Sen kuuli ja vielä kirota ehti: »käärmeeksi henkeni, maan alle matelemaan, kantapäätäsi puremaan!»—ja sinne meni, kaikki haltijansa mukanaan vei, en luullut heitä ikinä haltuuni saavani.
ILPO
Vaan saithan ne?
PANU Käärmeenä henkensä kuleksi. Vuotta kolme kun oli kulunut, kallonsa maasta kaivoin ja tuonne saunaansa vein. Niin päivänä muutamana käärme kynnyksen alla loikoi, kaulaa koukisti, niskaa nosti, sähisten päätänsä kohotti. Minä pihdin niskaansa, omaan kalloonsa ajoin, sen taikamajaani vein ja sinne salpasin—siellä on. Hyvin menestyin, kaupat kävi, veteli viljan saanti.—Poikansa tänne lähetti, aikoi onnen ottaa, usutti papin päälleni—siellä savuna sakeaan ilmaan nousevat, siellä kärynä korkeuteen kohoovat!—Oli se uhri haltijalle, oli se uhri haltijalle, Jouko! On siinä uhria vielä sinunkin ijäksesi, Jouko! Tuhannen uhrihärän veroinen! Eilen Annikki veden väelle, tänään…
JORMA (tulee)
Sinäkö, Panu, Reitalan saunan sytytit!
PANU Ja entä jos sytytinkin! Parempi polttaa kuin palaa. Uhkasi polttaa minutkin.
JORMA
Ei ennen näin vihamiestä vastaan käyty, eivät totta tosiaan Kalevan
urhot nukkuvaa miestä saunaan salvanneet ja elävältä polttaneet.
Ilmiotteluun vaativat, miekkojansa mittelivät ja vuorotellen iskivät.
Häpeän sukuani!
PANU
Aika aikaa kutakin!
JORMA
Etkä häntä sittenkään surmatuksi saanut. Pois pääsivät.
PANU
Pois…?
JORMA
Ei ollut pitänyt oven pönkkä.
ILPO
Pitämän piti!—ellei joku ulkoapäin avannut.
PANU
Sinäkö, Jorma?
JORMA En ehtinyt, ei tarvittu, oli toinen jo työni tehnyt.—Ei tehonut tulikaan.
PANU
Ei lie tuli tehonut, tehoo pyry ja pakkanen!
JORMA Et saa sitä miestä koskaan surmatuksi sinä. On suurempien suojassa, sen näen. Lapin haltijat Reitaansa varjelevat, Ristin Kiesus pappiaan, ei ole Panulla heitä vastaan muuta panna kuin—puujumalansa.
PANU (yhä enemmän raivostuen) Ei siinä jumalia tarvita, missä käsi rautaan kykenee! Olen oma jumalani kuin tarvitaan, oma haltijani kuin haluan!
(Tarttuu kirveeseensä ja syöksee ovelle.)
REITA (tulee ovessa vastaan) Anna armoa, Panu! Elä minua tapa! Ystäväsi minä!—Saithan isäni, saithan sisareni, saithan papin! Elä minua enää! En olisi tullut, väkisin vaati! En enää Kiesusta kumarra … ei ollut auttajaksi!—Ei voi vihoista varjella… Sinua minä, säästä henkeni, ota orjaksesi!
PANU
Onko sinulla isäsi tiedot?
REITA Säästä henkeni! Ota orjaksesi?—Anna armoa Panu, suuri tietäjä! (lankee polvilleen) Neuvon sinulle Kiesuksen kirosanat! Opetan sulle taivahan taikatiedot!
MARTINUS OLAI (tulee)
Reita! Kurja lappalainen! (Tempaa hänet ylös Panun edestä.) Sinäkö?
Sinä petturi! Kirottu kavala käärme! Sinäkö minut saunaan salpasit?
(heittää hänet karsinaan menemään.)
REITA
En minä… Panu! (kaatuu.)
JORMA
Varo pappi!
OLAI (huomaa Panun, joka hyökkää kirveen kanssa takaapäin. Saa ranteesta kiinni—kirves putoo.) Pois pakana! Elä satuta kättäsi Herran voideltuun!
PANU (aikoo uudelleen hyökätä hänen päälleen kädessä puukko, kun)
REITA (lattialta vaikeroiden huutaa) Elä satuta, elä satuta! Kiesus auta! Auta meitä isä, poika ja pyhä henki! Tuli polttaa ja puhaltaa! Veri hyrskyy ja vesi tyrskyy ja koski kohisee! Annikki, voi, Annikki! Voi, voi, auta, taattoni, auta, isäni haltija! Päästä minut käärmehen kiroista!—(Yhtäkkiä riemuiten nauraen.) Panu kaatuu! Panu kaatuu!
JORMA
Loveen lankesi! Isänsä henkeä avukseen huutaa!—Herposi käsi Panulta.
PANU (seisoo kuin kivettyneenä, silmät harrallaan Reitaan tuijottaen)
OLAI
Reita, mikä sinun on? Nouse!
JORMA
Anna hänen puhua … elä henkiä häiritse!
REITA Sinun pitää rikki polkeman käärmeen pään ja Herra Jumala sanoi: kirottu ole…
EMÄNTÄ (etehisestä)
Sitä käärme kalvaa…
JORMA
Kuka, sano, kuka?
REITA
Kirottu ole … josta on kaikki paha maailmaan tullut.
JORMA
Kenestä?
REITA Panusta, Panusta! (vaikeroiden.) Ei armoa, ei armoa yhtään! Ei armoa … helvettiin, voi, helvettiin—kirottu, kavala käärme! Päätäni puree!
EMÄNTÄ
Sitä käärme kalvaa.
JOUKO (pidätetyllä riemulla)
Siihen meni isänsä käärme … nyt se meni siihen! Ei mennytkään minuun!
EMÄNTÄ
Tule pois, Jouko!
JOUKO
Ei mennytkään minuun!
EMÄNTÄ
Jouko, tule pois!
JOUKO
Anna minun, elä—siihen meni—siihen meni…
REITA (kimmahtaa ylös ja horjuu Panua vastaan)
Helvettiin! Helvettiin! Kiesus kiusaksi sinulle, ristin hiisi
heimollesi! Helvetti sun haudaksesi, tulipätsi poijallesi! Pappi
Panulle sijahan, kirkko talosi tanhualle! (PANU ja ILPO väistyvät pois.
REITA taas vaikeroiden.) Ei armoa … ei armoa…
JOUKO (kauhistuen)
Ei armoa…
JORMA
Murhattu isänsä hänen suunsa kautta puhuu.
OLAI
Jumala hänen suunsa kautta puhuu (tukee Reitaa.)
REITA Kiesukseen turvatkaa, Kiesus auttaa, Kiesus auttaa!—Urut soivat, kynttilät kuorissa kimmeltää.
OLAI
Hän on kirkossa.
REITA Enkelit katossa ja kerupiinit … harput ja kanteleet … ei kuolemaa, ei kipua!
OLAI
Hän on taivaassa…
JOUKO (riemuissaan)
Ei kuolemaa, ei kipua!
EMÄNTÄ (hädissään) Jorma, auta … ennenkun lumoo … Jouko, tule, Jouko! (Saa hänet viedyksi ulos.)
REITA (herää)
Eikö se polttanutkaan? Eikö tehnytkään mitään? Menikö se maan alle?
OLAI
Kuka?
REITA
Se, joka maan alta eteeni nousi.
OLAI
Meni, maan alle meni.
REITA
Eikö tapa?
OLAI (rauhoittaen)
Ei tapa … ei meille mitään voi!
REITA
Ei tapa, ei tapa—lähdemme täältä!
OLAI
Jaksatko lähteä?
REITA
Jaksan, jo jaksan.
ILPOTAR (joka on tullut edellisen kestäessä)
Mennette pian, ennenkun Panu tointuu…
JORMA Ei toinnu Panu siitä iskusta.—Vaan kun tahtonette, minä teidät täältä opastan.
OLAI
Ken olet—oletko kristitty?
JORMA Kristitty en ole, vaan neuvoi vanha Väinämöinen opastamaan eksynyttä, haihtunutta hoitamahan, vainottua vaalimahan.—Lähde täältä, elä koskaan takaisin tule.
OLAI Enkö tulisi takaisin? Nyt tulen enkä enää yksin tule! Tulen voimalla ja väellä. Tahdoitte minut nälkään ja viluun tappaa. Minulta ovenne salpasitte. Tulella Panu minut polttaa aikoi. Joka tulen viritti, sen tuli polttakoon! Kostaman sinun pitää, sanoo Herra, Herra!
JORMA Kostosta puhuu tämä, kostosta tuo. Kostoa huutavat ihmiset, kostoa haltijat, sitä elävät, sitä vainaat. Mikä lie tämä nykyinen maailma? Koirina toistensa kurkkuun käyvät, usoistaan usahtelevat, veret eri vierojen tähden vuotaa.—En tiedä, mustaksi mieleni käy.—Yhden tiedän, Tapion tunnen.—(Tekee lähtöä.)
ILPOTAR
Minnekkä aijot heidät viedä, Jorma?
JORMA Jos heidät Karilaan saattaisin, sieltä Kari heidät kotiinsa opastakoon. Karin majalla taas tän'yönä kannelta soitamme.—Vai kannelta?—Ei soi kannel enää Karin talossa—kostoa katkeraa hänkin hautoo. Nouskaa suksillenne!
OLAI
Paloivat sukseni—
ILPOTAR
Saat minulta sijaan … ottakaa meiltä!
JORMA
Sinulta?
(OLAI, JORMA ja REITA menevät.)
PANU (tulee sivuovesta avopäin, aivan masentuneena, vaatteet epäjärjestyksessä ja lumisina) Ääni oli isänsä ääni. Noin se loveen langetessaan huusi, noin kuollessaan käsiään huitoi. Sen hallussa se nyt on Reidan haltija, ja Kiesuksen papin. Sen turvissa ne tänne tuli, se ne tulesta pelasti. Toivoin hänen henkensä kerran Joukoon menevän, loven lahjan antavan, tuosta tietäjän tekevän…
ILPOTAR (ylenkatseellisesti)
Joukosta!
PANU (katkerasti) Käsistäni vei, edestäni otti, henki häneen meni, minulle kuori kouraani jäi—kuolleena tuo taikamajan lattialla loikoi. Siin' on! (Ottaa poveltaan kuolleen käärmeen ja heittää menemään.) Turhaan Reidan tapoin, suotta oman veljeni veren vuodatin. Kohta koko heimo Kontolaan juoksee.
ILPOTAR (lohduttaen)
Panu!
PANU (sysää pois)
Et sinäkään sanojaan saanut, et viehätellä osannut—vanha olet—
ILPOTAR
Suotta minulle vihojasi viskelet.
PANU
Sinä hänet sisään päästit—sinä kansan häntä kuulemaan haalit.
ILPOTAR
Olisivat tulleet ilmankin.
PANU
Ette mihinkään kykene … ei teistä apua ainoasta—Ilpokin—!
EMÄNTÄ (tulee hädissään)
Panu! Panu!
PANU
Tuossa tuokin—mikä hätänä?
EMÄNTÄ
Joukoa heittää, kouristaa kuin Reitaa äsken!
PANU (riemastuen)
Joukotar!
EMÄNTÄ Käsiini kaatui! Sekavia haastaa, silmät nurin päässä pyörii, vaahto suusta … tule päästämään! Tule luomahan lumonsa! Hankeen pyörtyi…
PANU Se on tullut takaisin! Ei mennytkään Reidan poikaan isänsä henki! Meni minun poikaani! Minulla on poika, joka loveen lankee! Tuota kaiken ikäni toivoin! Tulee tietäjä isäänsä isompi! Nyt tulkoon Ruotsin pappi! Nyt ovat hänenkin henget hallussani! Ei minulle mitänä mahda!
EMÄNTÄ
Päästä hänet, vapauta! Voi, jos kuolee!
PANU
Ei kuole—vaan vaikka kuolkoonkin, isä poikansa perii!
EMÄNTÄ
Voi sinua, Panu!
ILPOTAR
Voi houkkoa! Pitää pappi henget, mitkä sai!