Daniel lausuu saman ajatuksen toisella tavalla, kun hän sanoo: "Siihen aikaan nousee Mikael", se suuri ruhtinas. Nousee merkitsee, että hän ottaa vallan, jakaa käskyjä. Katso "nousee" Jes. 2: 19, 21. Toisen valaistuksen tähän kuvaukseen antaa David, joka profeetallisesti sanoo Kristuksesta: "Hän antaa äänensä kuulua ja maa sulaa." Suuri hätä tulee esiintymään, ja maa (järjestetty yhteiskunta) tulee sulamaan ja hajoamaan hallinnon muutoksen kautta, joka tulee astumaan voimaan, kun uusi Kuningas antaa kuulua käskevän äänensä. Hänen käskystänsä täytyy kaikkien eksytyksille perustettujen järjestelmien kaatua, olivatpa ne sitten miten vanhoja tahi hyvin varustettuja ja vahvistettuja tahansa. Miekka, joka käy ulos hänen suustansa, on aiheuttava hävityksen: kaikinpuolinen totuus joka asiassa on tuomitseva ihmiset, ja hänen valtansa ja toimintansa aiheuttaa pahan ja eksytyksen kukistumisen kaikissa sen tuhansissa muodoissa.
"JUMALAN PASUUNA." Monet näyttävät ajattelemattomasti omaksuvan sen käsityksen, että tämä pasuuna tulee olemaan ääni ilmassa kirjaimellisessa merkityksessä. Mutta tämä näyttäytyy olevan järjetön odotus, kun huomaa Paavalin tässä tarkottavan samaa, jota Ilmestyskirjan kirjottaja nimittää "seitsemänneksi pasuunaksi", "viimeiseksi pasuunaksi" kuvannollisien pasuunien sarjassa. (Ilm. 11: 15; 1 Kor. 15: 52.) Todistus siitä, että molemmat tarkottavat samaa pasuunaa, huomataan niiden tapahtumien selostuksessa, joita molemmat mainitsevat tapahtuviksi sen yhteydessä. Paavali mainitsee ylösnousemisen ja Jumalan valtakunnan pystyttämisen "Jumalan pasuunan" yhteydessä ja Johannes mainitsee samat asiat, jos kohta enemmän yksityisseikkoja myöten. On selvää, että on oikein kutsua "seitsemättä" tahi "viimeistä" pasuunaa Jumalan pasuunaksi, kun muistamme, että ne tapaukset, joita Ilmestyskirjassa mainitaan kuuden edellisen pasuunan aikana, tarkottavat ihmiskunnan toimia, kun taas seitsemäs erityisesti tarkottaa Jumalan töitä ja käsittää "Herran päivän." Koska kuusi ensimäistä pasuunaa olivat kuvauksellisia, — ja senhän tunnustavat yleisesti tulkitsijat ja oppineet, jotka vähänkään ovat Ilmestyskirjaa selitelleet — olisi se järjen ja tavallisen ymmärryksen loukkaamista odottaa, että seitsemäs, viimeinen sarjassa, tulisi olemaan sananmukainen, korvilla kuultava ääni ilmassa. Eikä sitä ainoastaan, vaan olisi se menettänyt sopusoinnun Herran tavallisien menettelytapojen kanssa, samoin kuin Raamatun lausuntojen kanssa, joista huomaa hänen tulevan salaisesti; sillä ei varas milloinkaan puhalla pasuunaan ilmottaakseen tuloaan.
Seitsemän pasuunaa Ilmestyskirjassa ovat kaikki kuvauksellisia ja osottavat seitsemää suurta ajanjaksoa ja niiden tapahtumia. Näiden tutkistelemisen jätämme seuraavaan osaan. Tässä lienee kylliksi mainita, että me nyt juuri olemme keskellä niitä tapauksia, jotka ilmaisevat seitsemännen pasuunan soimista. Suuret äänet, tiedon lisäys, vihastuneet kansat, j.n.e. aikaennustusten yhteydessä, todentavat tämän tosiasian. Monta tapausta tulee vielä sattumaan, ennenkuin viimeinen pasuuna lakkaa soimasta, kuten esim. pyhien ja profeettain palkitseminen, kaikkien kuolleiden ylösnouseminen j.n.e. Sanalla sanoen se käsittää Kristuksen koko tuhatvuotisen hallituskauden, kuten ilmenee niistä tapauksista, jotka sinä aikana tulevat ilmi. — Ilm. 10: 7; 11: 15, 18.
Siten huomaamme, että "käskyhuuto", "Ylienkelin ääni" ja "Jumalan pasuunaa", ovat kaikki esikuvia, jotka nyt ovat täyttymäisillänsä. Huomaa myöskin tarkkaan, että jokainen edellä viitatuista ennustuksista (Dan. 12: 1; Ilm. 11: 15; 1 Tess. 4: 16) selittää, että Herra on läsnä näiden mainittujen tapahtumien aikana. Ne lausuttiinkin juuri sitä varten, että ne ilmaisisivat sen tavan, jolla hänen näkymätön läsnäolonsa ilmotettaisiin niille, jotka uskovat profeetalliseen sanaan. Paavali sanoo: "Herra on tuleva alas käskyhuudon, äänen, pasuunan kajahtaessa." Johannes sanoo, että tämän maailman valtakunnat tulevat hänen omikseen näiden tapausten aikana; ja Daniel sanoo: "Siihen aikaan nousee (on läsnä) Mikael, se suuri Ruhtinas" [Kristus] ja ottaa suuren valtansa. Sentähden, jos me saatamme erottaa käskyhuudon, äänet ja suuren pasuunan karjunnan, voimme odottaa niissä löytävämme merkkejä, emme siitä, että Herra pian tulee, vaan ennemmin siitä, että hän on tullut ja on läsnä, ja siitä, että elonkorjuutyö, vehnän korjaaminen ja lusteiden polttaminen jo on käynnissä. Pian saamme nähdä aikaennustuksien yllin kyllin todistavan tätä. Kumminkaan ei luonnollinen näkö, vaan ainoastaan uskon silmä saattaa, vahvan profeetallisen sanan kautta, huomata hänen läsnäolonsa ja hänen tekonsa.
Tämän yhteydessä tulee ottaa huomioon eräs toinen seikka, nimittäin, että "käskyhuuto", "Ylienkelin ääni", ja "Jumalan pasuuna", sellaisina kun ne ylempänä ovat selitetyt, kaikki ovat aseita evankeliumi-ajan elonkorjuutyössä. Jos sentähden emme näe ainoastaan näiden esikuvien tarkotusta, vaan ennakolta lausuttujen tuloksien todella tapahtuvan, on meillä lisätodistus siitä, että olemme oikealla tavalla tulkinneet esikuvat ja että nyt elämme tässä ajanjaksossa, jota kutsutaan "elonkorjuuksi", jossa evankeliumi-aika ja tuhatvuotiskausi tunkeutuvat toistensa alueelle — toisen lähestyessä loppunansa ja toisen vähitellen sarastaessa. Monet eivät tarvinne opastusta huomatakseen erottamistyön, joka nyt tapahtuu todellisesti vihkiytyneiden ja nimikristittyjen välillä. Monet saattavat nähdä, että kuvauksellinen tuli jo on alkanut levitä ja saattavat erottaa kansan "käskysanan" tai "sotahuudon", uuden Kuninkaan Immanuelin herrauden ja ne tapahtumat, joita kutsutaan "seitsemänneksi pasuunaksi", hädän pilvet, joissa Herra tulee, ja joista ja joissa hänen valtansa tulee ilmestymään — kun hän laskee kaikki valtansa alle.
Olemme jo (I Osassa siv. 273) kiinnittäneet huomiota siihen, että elonkorjuun tunteminen sellaisena kuin se todellisesti jatkuu, on todistus Herran läsnäolosta, koska hän selitti tulevansa ylimmäksi elonkorjuumieheksi ja koko työn johtajaksi, ja että tämä tulisi olemaan hänen ensimäisiä tehtäviänsä. — "Katso: valkoinen pilvi, ja pilvellä istui ihmisen pojan näköinen, päässään kultainen kruunu ja kädessään terävä sirppi. — — Ja pilvellä istuva heilautti sirpillään maan päällitse, ja maa tuli leikatuksi." — Ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: "Kootkaa" j.n.e. (Ilm. 14: 14, 16; Matt. 13: 30.) Elonkorjuutyö tulee viemään neljäkymmentä vuotta, ennenkuin se on täydelleen toimitettu, ja tulee päättymään vuonna 1914. Sen eri osat tulevat pantaviksi toimeen vähitellen, mutta kaikki sen päivät ovat "ihmisen Pojan päiviä" — Herramme läsnäolon ja vallan päiviä, jonka kaikki lopulta huomaavat, mutta alussa ainoastaan se luokka, josta apostoli ilmottaa — "Te veljet, — ette ole pimeydessä."
"TULENLIEKISSÄ." — Tämä, järjestyksessä lähinnä seuraava esikuvauksellinen lause on helposti ymmärrettävä, jos muistetaan jo (I Osassa siv. 381—384) selitettyä merkitystä esikuvauksellisesta tulesta y.m. Se kuuluu näin: "Herramme Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelin kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille." — 2 Tess. 1: 7, 8.
Ymmärrämme että tämä, lausuttuna tavallisella kielellä, merkitsee, että Herramme päivänä (tuhatvuotiskautena) hänen läsnäolonsa, tulee ilmotettavaksi maailmalle hänen henkisen herrautensa (taivaalliselta) kannalta siinä vihassa ja niissä rangastuksissa, jotka tulevat kohtaamaan pahaa ja niitä, jotka tekevät pahaa. Se tulee olemaan kuluttavainen viha, jota esikuvauksellinen tuli osottaa, ja se ei tule jättämään jälelle pahojen järjestelmien juuria eikä oksia, eksytyksiä, sortoa tahi tahallisia syntisiä; ja kaikki ylpeät ja kaikki, jotka pahaa tekevät, tulevat korsina poltettaviksi tänä tuhatvuotispäivänä. Sen alussa — tänä "elonkorjuun aikana" — tulee tämä tuli palamaan erittäin rajusti ja hävittämään ylpeyttä ja pahaa, jotka nyt kasvavat niin rehevästi. Onnelliset ovat ne, jotka voivat antaa ylpeytensä ja paheensa poltettaviksi, etteivät itse tulisi hävitetyiksi ja tyhjäksi tehdyiksi ("toisessa kuolemassa"), niinkuin selvästi tulee käymään muutamien vastustajien kanssa tuhatvuotiskautena. Juuri tästä ajasta me luemme: "Sillä katso, se päivä tulee palava niinkuin pätsi; ja kaikki ylönkatsojat ja kaikki jumalattomat tulevat akanoiksi, ja heidät on polttava tuo tuleva päivä, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heille juurta eikä oksaa." — Mal. 4: 1.
Hänen "voimansa enkelit", hänen valtansa lähettiläät tahi välikappaleet, ovat erilaatuisia; ja siten kutsuttakoon ja sellaisina pidettäköön kaikkia niitä erilaatuisia välikappaleita, sekä eläviä että elottomia, joita Herra tulee käyttämään kukistaessaan nykyisiä pahoja järjestelmiä ja kurittaessaan niitä, jotka tekevät pahaa.
Kun nyt Herran viha tahi kosto siten tulee ilmenemään leimuavana tulena, kuluttavana hätänä, sellaisena, jota ei ennen ole nähty — niin yleisenä ja laajalle levinneenä ja niin tuhoavana pahuudelle — tulevat vanhurskaus ja vanhurskaat suosituiksi. Siinä määrässä, kuin tämä Jumalan toimintatapa tulee enemmän silmiinpistäväksi, tulevat ihmiset tekemään sen johtopäätöksen, että uusi valta on ohjaamassa ihmiskunnan asioita, ja tällä tavalla tulee Herramme läsnäolo kaikkien kuninkaiden Kuninkaana ilmestymään maailmalle. "Hän on ilmestyvä tulen liekissä ja kostaa [sekä] niille, jotka eivät tunne Jumalaa [jotka todellakaan eivät ole tuttuja Jumalan kanssa, eivätkä tottele evankeliumin ääntä, jota kaikki jossain määrin omistavat ja myöskin niille, jotka vaikka tuntevat Jumalan] eivät ole kuuliaisia Herramme Jeesuksen Kristuksen evankeliumille."
Tuhatvuotiskauden kurituksen, lisääntyvän valon ja edullisten asianhaarain vallitessa, tulevat kaikki saamaan niin selvän tiedon totuudesta ja vanhurskauden tiestä, etteivät voi puolustautua tietämättömyydellä tahi että heiltä puuttuisi kykyä totella totuutta; ja ne, jotka itsepäisesti jäävät Jumalan ja vanhurskauden vihollisiksi, tulevat rangastukseksi saamaan ijankaikkisen perikadon [hävityksen tahi tyhjäksitekemisen, josta ei ole mitään ylösnousemusta] Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta.
"SUURELLA VOIMALLA JA KIRKKAUDELLA". — Nyt järjestyksessä seuraava lausunto selittää, että maailma saa nähdä ihmisen Pojan tulevan, ennenkuin hänen valtakuntansa on täysin pystytetty tahi kaikki hänen kanssaperillisensä ovat kootut ja korotetut hänen kanssaan. Ja kaikki maailman kansat tulevat valittamaan, kun he näkevät hänen tulevan: — "He näkevät ihmisen Pojan tulevan suurella voimalla ja kirkkaudella."
Nyt jo näkee maailma hädän pilvien vetäytyvän kokoon ja pimenevän; se huomaa, että voima, jolle se ei voi vertoja vetää, nyt on toiminnassa ihmisten tärkeissä asioissa; lähellä oleva tulevaisuus näyttää nykyiseltä näkökohdalta katsottuna, pimeältä ja uhkaavalta kaikille niille, joilla on kylliksi tarkkanäköisyyttä huomaamaan tapausten suuntaa. Ajattelevaiset eivät voi olla huomaamatta sitä itsepintaisuutta, joilla kysymykset oikeasta ja väärästä, oikeudenmukaisuudesta ja oikeudettomuudesta tunkeutuvat hänen tarkastettavaksensa ja vaativat yksityisten mielipiteittensä lausumista. Monet erottavat uuden Maailmanhallitsijan kirkkautta ja voimaa, mutta kun pilvet ja pimeys ympäröivät häntä, eivät he huomaa Kuningasta itseään. Ihmiset näkevät pilvet ja näkevät sentähden hänen tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella, [voiman ja vanhurskauden kirkkaudella], mutta he eivät tunne häntä. Vasta sitten, kun pilvet ovat purkaneet rakeita ja leimauksia (Ps. 18: 13, 14) masentaakseen ihmisten ylpeyttä ja itsekkäisyyttä ja ennakkoluuloja, hajaantuvat pilvet ja Kristuksen läsnäolon täydellinen majesteettisuus ja kirkkaus tulevat ilmi. Jos ihmiset tahtoisivat pysähtyä ja kuunnella Herran ääntä, joka nyt johtaa oikeuden kulkua ja antaa varotuksia lähestyvästä kostosta, voitaisiin torjua onnettomuuksia lähimmässä tulevaisuudessa; mutta "Jumala puhuu tavalla kahdellakin, vaikkei sitä huomioon oteta. — — Silloin avaa hän ihmisten korvat [hädän päivän jyrisemisellä] ja lukitsee niille annetun varotuksen, kääntääksensä ihmistä pahasta teosta, ja varjellaksensa miestä ylpeydestä." — Joh. 33: 14—17.
"Katso, hän tulee pilvissä" ja, silloin, kun aika on tullut, "kaikkien silmät saavat nähdä hänet" [erottaa hänet], huomata hänen läsnäolonsa, voimansa ja valtuutensa; ja kaikkien täytyy taipua sen alle, joko mielihyvällä tahi vastahakoisesti, kunnes Saatana vähäksi aikaa päästetään irti tuhatvuotiskauden lopussa. Kun täydellisen kokemuksen saavutettua, heidän halullisuutensa tai haluttomuutensa täydelleen koetellaan ja haluttomat tulevat hävitettäviksi — toisessa kuolemassa, jota kuvauksellisesi kutsutaan tulijärveksi. — Ilm. 21: 8.
Me näemme siis, että kaikki nämä kuvaukselliset kertomukset Herramme tulemisen tavasta, ovat täydellisesti sopusoinnussa suorien tiedonantojen kanssa, jotka selittävät, että hänen läsnäolonsa jonkun aikaa tulee olemaan salainen, josta ainoastaan ne tietävät, jotka valvovat.
Samalla tavalla.
Mitä sisältää nyt enkelin lausunto Herramme poismenon suhteen — Apt. 1: 11 — "Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla kuin te näitte hänen taivaaseen menevänkin?"
Tämä tekstin tarkka tutkiminen tulee valasemaan sen sopusoinnun edellä lausutun kanssa. Monet arvelevat tämän paikan kuuluvan näin: Niinkuin te näitte Herran menevän taivaaseen, samalla tavalla te näette hänen tulevan takaisin. Sellaisien on luettava se uudelleen ja uudelleen, kunnes huomaavat ettei siinä sanota, että ne, jotka näkivät hänen menevän pois, näkevät hänen tulevan takasin, tahi että kukaan muukaan näkee hänen tulevan. Tässä sanotaan ainoastaan, että tapa jolla hän tulee, on oleva samanlainen kuin se, jolla hän meni pois. Millä tavalla hän sitte meni pois? Tapahtuiko se suurella komeudella ja oliko se suuri julkinen esiintyminen? Tapahtuiko se pasuunoiden äänillä ja korkealla, kaikuvalla huudolla, Herran olennon säteillessä ylenluonnollisessa ihanuudessa ja kirkkaudessa? Siinä tapauksessa on meidän odotettava, että hän tulee takasin "samalla tavalla." Eikö se päinvastoin tapahtunut niin hiljaa ja salaisesti, että ainoastaan hänen tarkotuksensa saada täydelleen luotettavia todistajia saavutettiin? Ei ketkään muut, kuin hänen uskolliset seuralaisensa nähneet häntä, eivätkä tietäneet mitään koko asiasta. Hänen lausuntoaan (Joh. 14: 19): "Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua", ei ole koskaan näytetty vääräksi; sillä eivät muut kuin veljet nähneet edes hänen ilmestyksiänsä ylösnousemisensa jälestä, eivätkä kutkaan muut olleet todistamassa hänen taivaaseen astumistansa. Ja samalla tavalla kuin hän meni pois (hiljaa, salaisesti maailmaan nähden ja kaikkien muiden, paitsi seuralaisiensa, tietämättä), tällä samalla tavalla hän tulee takasin. Ja niinkuin hän poismennessään nosti kätensä ja siunasi heitä, samoin myös kun hän tulee jälleen, jotta heidän ilonsa olisi täydellinen, kuten hän sanoi: "Minä tulen takasin ja otan teidät tyköni"; "Minä olen näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota iloanne teiltä pois." — Luuk. 24: 50, 51; Joh. 14: 3; 16: 22.
Enkeli näytti myös panevan erityistä painoa siihen, että se, joka oli tuleva jälleen, oli "sama Jeesus" — sama, joka jätti sen kirkkauden, joka hänellä oli Isän luona, ennenkuin maailma oli, ja tuli ihmiseksi — tuli köyhäksi, että me tulisimme rikkaiksi; sama Jeesus, joka kuoli Golgatalla; sama Jeesus, joka nousi kolmantena päivänä elämää antavana henkenä; sama Jeesus, joka oli todistanut muuttumisensa noiden neljänkymmenen päivän aikana — tämä sama Jeesus nousi nyt korkeuteen. Ja se on sama Jeesus, jossa on tapahtunut kaksi luonteenmuutosta, ensin henkiluonnosta ihmisluonnoksi, senjälkeen ihmisluonnosta jumalalliseksi luonnoksi. Nämä luonteenmuutokset eivät ole hävittäneet hänen yksilöllisyyttänsä. Hänen henkilöllisyytensä säilytettiin, kuten enkeli tällä tavoin vakuuttaa meille, joko sitten ymmärrämme tahi emme syitä siihen; ja vaikka emme enää tule tuntemaan häntä lihassa (ihmisenä), vaan on meidän muistettava hänen korotustansa, että hän nyt on jumalallista, henkistä luontoa, ja saamme odottaa hänen tuloansa sellaisella tavalla, joka on sopusoinnussa tämän muuttumisen ja korottamisen kanssa, on meidän kumminkin muistettava, että hän on sama rakkaudesta rikas Jeesus, ja ettei hän tässä suhteessa ole muuttunut. Se on "tämä sama Jeesus, jonka, joskin läsnä neljäkymmentä päivää ylösnousemisen jälkeen, ainoastaan opetuslapset näkivät, ja ainoastaan lyhyitä hetkiä, joka toisen läsnäolonsa aikana tulee olemaan yhtä näkymätön maailmalle kuin neljänäkymmenenä päivänä ennen taivaaseen astumistaankin. On muistettava, ettei hän enää tule antautumaan uhriksi, eikä siis enää tarvitse käyttää uhriksi valmistettua ihmisruumista." (Hebr. 10: 5.) Se aika on nyt mennyt, hän ei kuole enää, vaan tulee nyt hallitsemaan ja siunaamaan ja nostamaan lunastettua sukua.
Herramme antoi meille erinomaisen ihanan valaistuksen siitä tavasta, jolla hänen läsnäolonsa tulee ilmenemään, kun hän sanoi: "Kuten kirkas valo nousee idästä ja valaisee länteen asti, niin on Ihmisen Pojan läsnäolo oleva." (Matt. 24: 27.) Että useimmissa tämän värssyn käännöksissä on erehdytty käyttämään sanaa salama, kun tarkotetaan auringon valoa, on selvää; sillä ei salamoista voida sanoa, että ne lähtevät idästä ja näkyvät länteen. Ne tulevat yhtä usein muistakin ilmansuunnista; ja harvoin, tokko milloinkaan välähtävät koko taivaan yli. Auringon kirkas valo, joka aina nousee idästä ja näkyy länteen saakka, on kuvaus Herrasta, ja ainoa, joka sopii yhteen hänen sanansa kanssa. Kreikkalainen sana astrape, jota tässä käytetään, näkyy olevan väärin käännetty tässä tekstissä, kuten Luukkaankin kertomuksessa (Luuk. 17: 24), jossa sama sana esiintyy. Eräs toinen tapaus, jossa Herramme käyttää astrape sanaa, on Luukkaan 11: 36, jossa sitä käytetään jonkun valon valaisemisesta ja engl. käännöksessä käännetään "kirkkaasti loistavaksi." Kääntäjissä syvälle juurtuneet väärät käsitykset Herramme tulemisesta ja ilmestymisestä aiheuttivat sen erehdyksen, että astrape sana käännettiin "salamaksi." He uskoivat, että hän ilmestyisi äkkiä, salaman tavalla, eikä vähitellen, nousevan auringon valon tavalla. Mutta miten ihanasti kuvaakaan auringon nousu totuuden ja siunauksen vähitellen tapahtuvaa enentymistä hänen läsnäolonsa päivänä. Herra asettaa tässä kuvassa ne, jotka voittavat, yhteyteen itsensä kanssa sanoen: "Silloin vanhurskaat paistavat kuin aurinko heidän Isänsä valtakunnassa." Ja profeetta, joka käyttää samaa kuvaa sanoen: "Vanhurskauden aurinko on koittava ja autuus [oikeastaan parannus] hänen siipiensä alla." Päivä sarastaa vähitellen, mutta pian on täysi, kirkas päivänvalo kokonaan poistava pahan, tietämättömyyden, taikauskon ja synnin pimeyden.
Parusia sanan virheellinen käännös on edelleen ollut omiaan himmentämään tätä paikkaa. Wilson'in Emphatic Diaglott'issa ja Prof. Young'in käännöksessä on se käännetty läsnäololla; Rothesham'in saapumisella ja yleisissä käännöksissä tulemisella. Ja vaikka tarkastetun käännöksen tekstissä (tämä koskee englantilaista käännöstä) on säilytetty väärin käännetty — tuleminen — niin tunnustetaan kumminkin reunamuistutuksessa, että "läsnäolo" on tämän kreikkalaisen sanan oikea merkitys. [Suomalaisen raamattukäännöskomitean tekemässä suomennoksessa on sama sana ensi kerran, mitä suomentajan tuntemiin tavallisiin raamatunkäännöksiin tulee, 1 Joh. 2:28 käännetty läsnäoloksi (läsnäolonsa aikana). Ikävä kyllä on tämäkin totuuden säde jälleen himmennetty Engl. Bibliaseuran uudessa Raamatun painoksessa, jossa muuten kyllä ylimalkaan on seurattu uutta käännöstä.] Kreikkalainen sana parusia merkitsee aina henkilöllistä läsnäoloa, tullutta, saapunutta; eikä sitä koskaan ole ajateltava tulossa olevaksi. Kysymyksessä oleva teksti opettaa siis, että niinkuin auringonvalo vähitellen nousee, niin on ihmisen Pojan läsnäolo vähitellen tehtävä tiettäväksi tahi ilmotettava.
Tähän esitykseen yhdisti Herramme varotuksen sanan, jotta voisimme olla varoillamme eräitä vääriä mielipiteitä vastaan, joita tultaisiin esittämään jotakuinkin hänen toisen tulemisensa aikoina saadakseen hänen Seurakuntansa harhateille. "Katso, minä olen edeltäpäin sanonut sen teille. Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne ulos, tahi: 'Katso, hän on kamarissa', niin älkää uskoko. Sillä niinkuin kirkas valo [aurinko] lähtee idästä ja [vähitellen] näkyy länteen saakka, niin on ihmisen Pojan läsnäolo oleva." Tällä tavoin varottaa Herramme meitä kahta eksytystä vastaan, jotka nopeasti leviävät meidän päivinämme. Toinen niistä on se, että Herramme on tuleva lihassa Palestiinan korvessa eli erämaassa; ja tässä uskossa ovat monet vaeltaneet sinne ja odottavat saavansa nähdä Jeesuksen lihassa ristiinnaulitsemisesta johtuneine arpineen. Odottamalla häntä sellaisena kuin hän oli eikä "sellaisena kuin hän on" tekevät he suuren erhetyksen ja sokaisevat itsensä totuudelle, kuten juutalaiset ensimäisen tulemisen aikana. Nämä väärät odotukset aiheuttavat tätä luokkaa kirjaimellisesti tulkitsemaan profeetan lauseen (Sak. 14: 4): "Ja hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä", j.n.e. [Me jätämme tämän ennustuksen tutkistelemien toiseen tilaisuuteen.] Väärien odottamisien sokeuttamina eivät he näe, että "jalat" tässä paikassa ovat kuvauksellisia, yhtä varmasti kuin Ps. 91: 12; Es. 52: 7; Ps. 8: 7; 110: 1; Ef. 6: 15; 5 Moos. 33: 3 ja monessa muussa paikassa. Jos he tietäisivät mitä heidän on odotettava, eivät he matkustaisi Jerusalemiin etsimään ihmistä Kristusta Jeesusta; sillä korkealle korotettu kuningas tulee niinkuin auringon valo, ja hän tekee läsnäolonsa ja vaikutuksensa tunnetuksi koko maailmalle. Sentähden: "Älkää menkö ulos." Jos he sanovat: "Katso, hän on kamareissa, niin älkää uskoko." Spiritismi, joka aina on esillä pettämässä jäljittelemisillänsä, ja on aina valmis käyttämään edistyneitä totuuksia valkeuden pukimena (2 Kor. 11: 13, 14), ei ole arkaillut väittäessään, että me nyt elämme kahden armotalouden välisessä murrosajassa, ihanan aikakauden sarastuksessa. Muun sellaisen mukana opettavat muutamat heistä myös, että Kristus on läsnä, ja emme epäile heidän kohdakkoin antavan istuntoja, joissa tulevat väittämään näyttävänsä häntä kamareissa. Jos eksytys tulee esiintymään tässä tahi jossakin toisessa muodossa, niin muistutelkaamme Herran sanoja ja torjukaamme sellaiset väitteet väärinä, tietäen, ettei hän sillä tavoin ilmaise läsnäolonsa, vaan "niinkuin auringonvalo", joka vähitellen nousee — on "Vanhurskauden aurinko nousemassa parantavine säteineen."
Herramme parusia elonkorjuussa.
Kreikan kieli on hyvin tarkka kieli; seikka, joka paljon korottaa sen arvoa totuuden tarkan ilmaisemisen välikappaleena. Kuitenkaan ei toisille kielille käännettäessä ole noudatettu tätä sanarikkautta. Niinpä esimerkiksi käytetään englantilaisessa Raamatussa sanaa come (tulla) kolmenkymmenenkahden kreikkalaisen sanan sijasta, joilla jokaisella on oma pieni hieno ajatussävynsä. Esim. epistemi merkitsee yllättää, niinkuin Luukkaan 21: 34 — "yllättää teitä äkkiarvaamatta"; synerkkomai merkitsee kokoontua tahi tulla kokoon; niinkuin 1 Kor. 11: 18 — kokoontua seurakunnan kokoukseen; proserkkomai merkitsee lähestyä tahi käydä eteen, niinkuin Hebr. 4: 16 — "Käykäämme sen tähden pelottomasti armoistuimen eteen"; heko merkitsee saapumista tahi sitä, mikä on tullut, silloin kun tuleminen on tapahtunut, niinkuin Joh. 2: 4 — "Minun aikani ei ole vielä tullut"; enistemi merkitsee olla läsnä ja on käännetty siten, paitsi lauseissa: "Vaaralliset ajat tulevat" — olemaan läsnä; ja 2 Tess. 2: 2 — "Ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä" — läsnä. Parousia merkitsee myös läsnäoloa eikä ole koskaan käännettävä tulemalla (saapuminen, tuleminen) niinkuin tavallisessa engl. käännöksessä, jossa se kahdessa paikassa on käännetty läsnäololla. (2 Kor. 10: 10; Fil. 2: 12.) Wilson'in "Emphatic Diaglott'issa", joka on erittäin arvokas Uuden Testamentin käännös, käännetään sana parusia oikein sanalla läsnäolo melkein joka kohdassa, missä sana esiintyy.
Noita kahta kreikkalaista sanaa heko ja parusia ja niiden käytäntöä Uudessa Testamentissa tahdomme nyt tällä kertaa tarkastaa, etenkin jälkimäistä; sillä oikea käsitys noiden merkityksestä levittää valoa Herramme tulemisen tavalle, niiden paikkojen kautta, joissa ne esiintyvät, kuin sitä vastoin tavallinen, mutta väärä käännös himmentää juuri sitä paikka, jota sen tulisi valaista.
[Sana parusia esiintyy kaksikymmentäneljä kertaa kreikkalaisessa Uudessa Testamentissa ja käännetään tavallisessa englantilaisessa käännöksessä ainoastaan kaksi kertaa (2 Kor. 10:10; Fil. 2:12.) oikein sanalla läsnäolo. Toiset paikat, joissa se on käännetty väärin tulemisella (saapumisella) ovat seuraavat: — Matt. 24: 3, 27, 37, 39; 1 Kor. 15:23; 16:17; 2 Kor. 7:6, 7; Fil. 1:26; 1 Tess. 2:19; 3:13; 4:15 5:23; 2 Tess. 2:1, 8, 9; 2 Piet. 1:16; 3:4, 12; 1 Joh. 2: 28; Jaak. 5:7, 8. — Suomalaisissa raamatunkäännöksissä on parusia käännetty läsnäolona vanhassa käännöksessä 2 Kor. 10:10; Fil. 1:26 ja 2:12; suomalaisen raamattukäännöskomitean suomennoksessa 2 Kor. 10:10 ja 1 Joh. 2:28, sekä Englannin ja ulkomaan Biblianseuran uudessa Raamatussa ainoastaan 2 Kor. 10:10. Kahdessa viimemainitussa käännöksessä on parusia Fil. 2:12 käännetty sanalla luona. Kaikissa muissa kohdissa on näissä Raamatuissa parusia käännetty tulla sanalla.]
Ollen selvillä parusian oikeasta merkityksestä —ei tulevana, matkalla olevana, vaan läsnäolevana, saapumisen jälestä — tahdomme nyt tutkistella muutamia paikkoja, joissa sanaa käytetään. Ja näistä tulemme oppimaan, ettei läsnäolo välttämättömyydellä tarkota, että läsnäolevaa nähdään, vaan että sana myöskin käytetään sellaisesta, joka on läsnä, mutta näkymättömänä. Niin saattoivat esim. enkelit, henkiolennot olla läsnä luonamme, vaikka näkymättöminä, kuten Herramme oli läsnä maailmassa ja usein opetuslapsiensa luona neljänäkymmenenä päivänä ylösnousemisensa jälkeen, maailman tahi opetuslapsien häntä näkemättä, paitsi niissä harvoissa tapauksissa, joista jo olemme maininneet. Nämä päivät olivat yhtä hyvin osa hänen parusiansa (läsnäolonsa) ajasta, kuin edelliset kolme ja puoli vuotta olivat sitä olleet.
Siinä keskustelussa, joka oli ennen opetuslasten kysymystä Matt. 24: 3, oli Herramme ennustanut temppelin hävittämistä ja lihallisen Israelin hylkäämistä siihen päivään asti, jolloin he ilolla tunnustaisivat hänet Messiaakseen ja sanoisivat: "Siunattu olkoon hän." Hän oli sanonut opetuslapsilleen, että hän menisi pois ja tulisi takasin ottamaan heidät luokseen. Hän nimitti heidän aikaansa sen aikakauden "elonkorjuuksi" tahi lopuksi ja hän oli kertonut heille tulevasta "elonkorjuusta" hänen toisen tulemisensa aikana. (Matt. 9: 37, 38; 13: 39, 40.) Epäilemättä ajatellen sitä, että ainoastaan harvat tunsivat hänessä ensimäisessä tulemisessaan luvatun Messiaksen, tahtoivat he tietää, miten hänet varmasti saattaisi tuntea toisessa tulemisessansa — luultavasti odottaen, että hänen toinen tulemisensa sattuisi heidän aikanansa. Siitä heidän kysymyksensä: Mikä on oleva sinun parusiasi [läsnäolosi] ja ajanlopun merkki? [Mikä on sen ilmaiseva?]
Sen johdosta, että he pyrkivät sekottamaan juutalaisen ajan lopputapahtumia eli elonkorjuuta, jossa he jo itse olivat, evankelisen armotalouden silloin vielä tulevaisuudessa olevaan elonkorjuuseen eli loppuun, ilmotti Herramme jokseenkin seikkaperäisen selostuksen niistä tapauksista, joiden piti sattua sitä ennen, ja ilmotti sillä, että tulisi kulumaan melkoinen aika hänen ensimäisen ja toisen tulemisensa välillä, vaikkei hän kumminkaan antanut heille selvää käsitystä sen pituudesta; sillä ei hän edes itsekään tiennyt, miten pitkä se aika oli oleva. — Matt. 24: 36; Mark. 13: 32.
Herramme vastaus värssyissä 1:tä 14:ta käsittää koko evankelikauden; ja hänen sanoillansa värssyissä 15:ta 22:teen on kaksinkertainen sovitus — kirjaimellisesti tarkottavat ne juutalaisen ajan loppua ja kuvauksellisesti tämän evankelikauden loppua, josta juutalainen oli varjo. Värssyt 23—26 sisältävät varotussanan vääristä kristuksista, ja 27 värssyssä tulee hän heidän kysymykseensä hänen parusiastansa ja selittää [oikein käännettynä]: "Niinkuin kirkas valo [auringon valo] tulee idästä ja loistaa länteen saakka, niin on Ihmisen Pojan parusia [LÄSNÄOLO] oleva". Auringonvalon läsnäolo tulee silmänräpäyksessä, mutta ääneti; ja sen läsnäolon huomaavat ne ensin, jotka ovat valveilla.
Me palaamme myöhemmin tutkimaan välilläolevia osia Herramme puheesta ja kiinnymme nyt hänen vastauksensa toiseen kohtaan heidän kysymyksensä suhteen värssyissä 37—39. Hän sanoo: "Niinkuin oli Noan päivinä, niin on ihmisen Pojan parusiassa [LÄSNÄOLOSSA] oleva". Huomaa, ettei vertaus koske Noan tulemista ja Herramme tulemista, eikä myöskään vedenpaisumuksen tulemista ja Herramme tulemista. Noan tulemista ei ollenkaan kosketella; eikä myöskään mainita Herramme tulemista, sillä niinkuin jo on mainittu ei parusia merkitse tulemista, vaan läsnäolemista. Tässä siis asetetaan vastakkain aika, jolloin Noa oli läsnä kansan seassa ennen vedenpaisumista, ja aika, jolloin Kristus on läsnä maailmassa, toisessa tulemisessa, ennen tulta — nuo erinomaiset vaikeudet Herran päivänä, joilla tämä aika päättyy.
Ja vaikkakin ihmiset olivat pahoja Noan päivinä ennen vedenpaisumista ja tulevat olemaan pahoja Herramme läsnäolon aikana, ennenkuin hädän kuuma tuli tulee heidän ylitsensä, niin ei tämä kumminkaan ole se vertauskohta eli yhtäläisyys, jota Herramme tarkottaa; sillä pahuutta on ollut yllin kyllin joka aikana. Vertauskohta mainitaan selvästi ja huomataan helposti, jos luetaan tarkkaan. Kansa, lukuunottamatta Noan perhettä, vaelsi tietämättömyydessä tulevasta rajuilmasta, eikä uskonut Noan ja hänen perheensä todistusta, ja niinmuodoin he "eivät tienneet"; ja tämä on vertauskohta. Niin on myös ihmisen Pojan LÄSNÄOLO oleva. Ei muut, kuin ne, jotka kuuluvat Jumalan perheeseen, tule tällöin uskomaan; toiset eivät tule tietämään mitään, ennenkuin yhteiskunta, sellaisenaan kuin se nykyään on järjestetty, alkaa sulaa kuumuudesta, sen ajan hädässä, joka nyt seisoo oven edessä. Tämä valaistaan sanoilla: "Niinkuin ihmiset olivat näinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat ja naivat [Luukas lisää (17: 28): istuttivat ja rakensivat] siihen päivään asti, jona Noa meni arkkiin eivätkä tietäneet… niin on myös ihmisen Pojan parusiassa [läsnäolossa] oleva". Ihmisen Pojan läsnäolon aikana on maailma sentähden menevä entistä menoaan, syöden, juoden, istuttaen, rakentaen ja naiden — joita kaikkia ei mainita minään syntisinä asioina, vaan merkkinä heidän tietämättömyydestänsä hänen läsnäolonsa suhteen ja siitä hädästä, joka tulee vallitsemaan maailmassa. Tämä on siis Herramme vastaus opetuslasten kysymykseen: Mikä on sinun parusiasi, läsnäolosi ja maailmanlopun tunnusmerkki? Pääasiallisesti sanoo hän: Ei tule olemaan mitään merkkiä maailmallisille joukoille; he eivät tule tietämään minun läsnäolostani ja armotalouden muutoksista. Ainoastaan vähemmistö tulee tietämään siitä ja Jumala tulee heitä opettamaan (tavalla, jota tässä ei selitetä) ennenkuin annetaan jotain merkkiä (jotain viittausta), jota maailmalliset voisivat erottaa.
Luukkaan selostelu samasta puheesta (Luuk. 17: 26—29), vaikk'eikään samoilla sanoilla, on täysin yhtä pitävä. Luukas ei käytä sanaa parusia, mutta hän lausuu aivan saman ajatuksen, kun hän sanoo: "Niinkuin kävi Noan päivinä, niin käy myöskin ihmisen Pojan päivinä" — hänen läsnäolonsa päivinä. Ei ennen hänen päiviänsä, eikä myöskään hänen päiviensä jälestä, vaan hänen päivinänsä on maailma syövä, juova, menevä naimisiin, ostava, myyvä, istuttava ja rakentava. Nämä Raamatun paikat opettavat siten selvästi, että Herramme tulee olemaan läsnä tämän ajan lopulla, aivan tuntemattomana maailmalle ja näkymätön sille.
Ja vaikka ei enää tule olemaan mitään vedenpaisumusta, joka tulisi hävittämään maan (1 Moos. 9: 11), niin on kirjotettu, että koko maan pitää minun kiivauteni tuli syömän (Sef. 3: 8); — ei kirjaimellista luonnollista maata kummassakaan tapauksessa, vaan nykyisen asiain tilan kummassakin tapauksessa. Hävitys aikaansaatiin edellisessä tapauksessa hukuttamalla kaiken kansan, paitsi Noan perheen, jälkimäisessä tapauksessa polttamalla kaikki muut, paitsi Jumalan perheen kuvauksellisessa tulessa — suuressa hädässä Herran päivänä. Jumalan uskollisia lapsia pidetään arvokkaina välttämään kaikkea sitä, joka on tuleva maan yli (Luuk. 21: 36); ei välttämättömästi ottamalla heidät pois maasta, vaan tekemällä heidät tulenkestäviksi kuten tämän asian esikuvassa tapahtui niille kolmelle miehelle, jotka kävivät keskellä seitsemänkertaisesti kuumennettua uunia, ja joiden vaatteissa ei ollut edes tulen käryäkään, koska yksi, joka oli Jumalan Pojan kaltainen, oli heidän kanssaan. — Katso Dan. 3: 19—25.
Tahdomme nyt tämän jälkeen tutkia raamatunpaikkoja, jotka opettavat, että monet Seurakunnassa jonkun ajan tulevat olemaan tietämättömiä Herramme läsnäolosta ja tämän ajan elonkorjuusta ja päättymisestä, vaikka hän todellisesti on läsnä ja elonkorjuu on käynnissä.
Viimeiset värssyt Matt. 24, värssystä 42 alkaen ovat hyvin merkitseviä. 37:ssä värssyssä oli Herramme osottanut, ettei maailma tulisi tietämään ihmisen Pojan parusiasta. Hän sanoo: "Valvokaa siis, sillä ette tiedä minä päivänä Herranne tulee [erkkomai— saapuu]." Jos joku odottaisi varasta määrätyllä ajalla, olisi hän yllä ja valvoisi, ettei tulisi yllätetyksi; samalla tavalla on teidän alituisesti oltava valveilla, aina valmiita ja aina tarkastettava ensimäistä läsnäoloni merkkiä. Vastaukseksi kysymykseenne: Milloin nämä tapahtuvat? kehotan teitä vaan pitämään silmät auki ja olemaan valmiit, ja kun minä saavun, kun minä olen läsnä, tulen antamaan tiedon siitä kaikille, jotka ovat valvovia ja uskollisia, ja ainoastaan niillä on oleva oikeus tietää siitä. Kaikkien muiden täytyy ja tulee olla pimeydessä ulkona, ja heidän on opittava kuten maailma tulee oppimaan ja maailman kanssa —- hädän kautta.
Kuka siis ["elonkorjuussa"] on se uskollinen ja älykäs palvelija, jonka hänen Herransa on paneva [Codex Sinaiticuksessa ja Vatikanuksessa on: "on paneva"] palvelusväkensä yli antamaan heille ruokaa ajallaan? Autuas on se palvelija, jonka hänen Herransa tullessaan [erkkomai — saapuessaan] tapaa näin tekemästä. Totisesti sanon minä teille: "hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa yli!" Koko äärettömän kallis totuuden varasto on avattava sellaisille uskollisille palvelijoille, jotta he voisivat asestaa ja varustaa ja ravita koko uskon huonekuntaa.
Mutta, jos palvelijan sydämen suhde ei ole oikea, tulee hän sanomaan: Minun Herrani viipyy [ei ole saapunut] ja alkaa ehkä lyödä [sortaa ja vastustaa] kanssapalvelijoitansa [niitä, jotka ovat erimieltä hänen kanssaan; jotka selittävät päinvastoin: — Minun Herrani ei viivy, vaan on tullut, on läsnä.] Sellaiset voinevat syödä ja juoda kohtuuttomien kanssa [juopua maailman hengestä]; mutta sen palvelijan Herra on tuleva [kreik. heko — on saapunut] sinä päivänä, joka ei ole odotettu, ja sinä hetkenä, jona se palvelija ei tiedä, ja on hakkaava hänet pois [ottava pois häneltä hänen etuoikeutensa olla yksi niistä palvelijoista, jotka antavat ruokaa ajallansa huonekunnalle] ja antava hänelle osansa ulkokullattujen kanssa. [Vaikka hän ei ole ulkokullattu, vaan oikea palvelija, saa hän, koska hän on uskoton ja raskautettu, osansa ulkokullattujen kanssa niissä hämmennyksissä ja vaikeuksissa, jotka tulevat Baabelin yli.] "Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."
Ylläoleva raamatunpaikka, jos sitä huolellisesti tutkitaan, opettaa selvästi, että tämän ajan lopulla tulee olemaan luokka, joka kieltää, että Herra on läsnä, (ei sitä, että hän joskus tulee, vaan että hän on tullut) ja lyö tahi epäystävällisesti vastustaa niitä kanssapalvelijoita, joiden on päinvastoin opetettava — että Herra on tullut. Herramme sanoo selvästi kumpiko on uskollinen, totuutta rakastava palvelija ja kumpi eksynyt. Tuo uskollinen, jonka hän tapaa antamasta ajanmukaista "ruokaa", tulee korotettavaksi ja saamaan täydellisemmän hoitajavallan totuuden aarreaitassa ja lisätyn kyvyn tuoda sitä sieltä esille huonekunnalle, kun taas uskoton tulee vähitellen erotettavaksi ja vetäytyy likempään yhteyteen ulkonaisten tunnustajien ja ulkokullattujen kanssa. Ja huomaa, että uskoton tällä tavoin hakataan pois tai erotetaan, sillä ajalla, jota hän ei tunne — elonkorjuu aikana — kun hänen Herransa todellisesti on läsnä, hänen tietämättään, etsimässä ja kokoamassa jalokiviänsä. — Matt. 13:30; Ps. 50: 5; Mal. 3: 17; Matt. 24: 31.
Olemme tässä seikkaperäisiä ainoastaan näyttääksemme, että Herramme, vastaukseksi opetuslasten kysymykseen hänen toisen läsnäolonsa tuntomerkeistä, opetti ettei maailma eikä uskottomat palvelijat tietäisi siitä mitään, ennenkuin hädän kiivas tuli oli ainakin alkanut. Ja uskolliset tulevat ilmeisesti näkemään hänen olevan läsnä ainoastaan uskon silmillä — sen kautta, jota ennen on kirjotettu heidän opetukseksensa, jotta he käsittäisivät sen, kun aika on tullut. Jokainen asia, joka koskee nykyistä totuutta, kuuluu hänen "omaisuuteensa" ja uusiin ja vanhoihin aarteisiin, joita Herramme on kätkenyt meille ja nyt runsaasti lahjottaa meille. — Värssyt 45—47.
Sen ohella kun Herramme, näin edeltäpäin merkeistä kertomalla, piti yltä kyllin huolta siitä, että Seurakunta voisi tuntea hänen läsnäolonsa, kun se aika tuli, vaikkeivät tulisi näkemään häntä luonnollisilla silmillä, varotti hän meitä myös huolellisesti petoksista, joita nousisi — petoksista, jotka tulisivat näyttämään niin uskottavilta, että ne saattaisivat, jos mahdollista, eksyttää valitutkin. Mutta se ei ole mahdollista, sillä kaikki valitut vaarinottavat varotuksen vakavasti ja koettavat ahkeruudella tutustua hänen läsnäoloansa ennustaviin merkkeihin tarkaten niiden täyttymistä. Ne, joilla on toisenlainen mieli, eivät kuulu valittuun luokkaan. Ainoastaan voittajat tulevat hallitsemaan Herran kanssa. Näitä petoksia on jo olemassa, niinkuin seuraavassa luvussa tulemme näyttämään, ja ne eksyttävät monia. Mutta, Jumalalle olkoon kiitos, valitut ovat edeltäpäin tulleet varotetuiksi ja asestetuiksi, eivätkä voi tulla eksytetyiksi eikä joutua epätoivoon. Vaikkakin pilvet ja pimeys ympäröivät häntä, tuntevat he hänen läsnäolonsa ja iloitsevat siitä, että heidän vapautuksensa lähestyy. Jos joku sanoisi teille: Katso, täällä on Kristus [jossain määrätyssä paikassa], älkää uskoko. Ja jos he sanovat teille: Katso, hän on erämaassa, niin älkää menkö ulos, tai katso, hän on kamareissa, älkää uskoko; sillä niinkuin [samalla tavalla kuin] kirkkaasti paistava valo vähitellen tulee ja täyttää maan, niin on hänen läsnäolonsa oleva. (Matt. 24: 23, 26, 27.) Se tulee, kuten edeltäkäsin on sanottu, ilmestymään totuuden valon kautta — jokaista asiaa koskevan totuuden kautta, niinkuin nyt näemme sen niin nopeasti ja ihanasti kehittyvän. Vielä muutama vuosi, niin on vanhurskauden aurinko täydelleen noussut parantavine sateineen siunatakseen ja nostaakseen kuolemaan vajonnutta maailmaa.
Niiden todistuksien perustuksella, joita on esitetty tässä ja edellisessä ja seuraavissa luvuissa, voimme aivan empimättä ilmottaa sen sydäntä ilahduttavan tiedonannon, että evankelikauden elonkorjuu on käsissä, ja että Mestari jälleen on läsnä ylimpänä elonkorjaajana — ei lihassa niinkuin juutalaisten elonkorjuussa, vaan vallassa ja kirkkaudessa, "korkealle korotettuna" jumalallisena Kristuksena, jonka ihana ruumis nyt on "Isän olennon perikuva", vaikka hänen ihana olentonsa on peitetty inhimillisiltä silmiltä. Hän on alkamaisillansa vanhurskaudellista hallitustansa; hänen totuuden viikatteensa erottaa nisun lusteista; hän kokoo sydämen ja mielen yhteyteen hengellisen Israelin kypsät esikoishedelmät; ja pian on valittu "ruumis" täysilukuisena hallitseva ja siunaava maailmaa.
Tämä tiedonanto tehdään tässä, jotta lukijalla, kun menemme eteenpäin, olisi selvempi käsitys siitä, mitä aikaennustukset eritoten osottavat, kun ajanlaskullista tietä tulee näytettäväksi, että elonkorjuun aika kaikkine siilien yhdistettyine tapauksineen nyt on tullut, ja että kaikki ennustuksien mukaisesti on tapahtumaisillansa.
Siten huomaamme, että nämä aikaennustukset ja koko tuo tarkkuus, jolla meille ilmotetaan Herramme ilmestymisen tapaa, ja sitä seuraavia asianhaaroja, eivät olleet tarkotetut tekemään maailmaa rauhattomaksi, eikä tyydyttämään tyhjää uteliaisuutta, eikä myöskään herättämään nukkuvaa nimiseurakuntaa; vaan ne annettiin, jotta ne, jotka eivät nuku eivätkä ole maailmasta, vaan jotka ovat valveilla, vihkiytyneitä ja uskollisia ja vakavasti tutkistelevat Isänsä suunnitelmaa, saisivat tarpeellisen opetuksen sattuvien tapahtumien merkityksestä, eivätkä hapuilisi pimeässä niiden asioiden suhteen, joita ei millään muulla tavalla voi varmuudella tuntea — nim. elonkorjuun, suuren Elonkorjaajan läsnäolon, oikean vehnän puimisen ja seulomisen, hädän aikana tapahtuvan lusteiden yhteensitomisen ja polttamisen y.m. suhteen.
Pilkka ennustettu.
Apostoli Pietari kertoo mitenkä muutamat uskottomista palvelijoista ja ulkokullatuista tulevat esiintymään pilkkaajina Herran läsnäolon aikana, aivan kuten pilkattiin Noan päivinä (2 Piet. 3: 3, 4, 10, 12.) Huomaa, että Apostoli kirjotti Seurakunnalle, ja että ne pilkkaajat, joista hän kertoo, ovat nimiseurakunnassa ja tunnustavat olevansa innostuneita Herran työstä ja suunnitelmasta ja sellaisia siis, jotka uskovat, että hän joskus on tuleva. Se pilkkaaminen, josta kerrotaan, kohdistuu juuri esilläolevaan asiaan ja esiintyy, kuten me saamme nimikristityiltä kuulla ja tulemme kuulemaan, milloinka vaan Herraa mainitaan ja elonkorjuutyötä esitetään. Kristityt ylipäänsä, kunnes ovat asiaa tutkistelleet, kuvittelevat kirjaimellista tulta, pasuunia, ääniä j.n.e., ja että he saavat nähdä Herran tulevan alas pilvissä loistavalla aineellisella ruumiilla. Kun he silloin kuulevat puhuttavan hänen näkymättömästä läsnäolostansa, eivät he malta, kun ovat niin kiinni maallisissa suunnitelmissansa ja maailmanhengen juovuttamia, tutkia asiaa, jota pitävät varmana, vaan sivuuttavat kysymyksen tutkimiselle arvottomana.
Se on juuri tällaista luokkaa, jotka tunnustavat olevansa kristittyjä, jota apostoli tarkottaa, sanoessaan: "Viimeisinä päivinä [evankelikauden viimeisinä vuosina — elonkorjuuaikana] tulee pilkkaajoita, jotka vaeltavat omien himojensa [suunnitelmiensa, tieteisoppiensa j.n.e.] mukaan sanomaan: 'Missä on lupaus hänen parusiastansa [läsnäolostansa]? Sillä onhan siitä asti, kun isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt niinkuin se on ollut luomisesta alkaen'." Kun heitä muistutetaan Herramme lausunnosta (Matt. 24: 37—39; Luuk. 17: 26), että hänen päivinään, hänen läsnäolonsa päivinä kaikki menisi entistä menoaan; ja että, niinkuin Noan aikana, ihmiset söisivät, joisivat, naisivat, istuttaisivat ja rakentaisivat; ja että, niinkuin silloin, maailma ei tietäisi hänen läsnäolostansa, eikä ymmärtäisi lukea niiden suurien ja pian tapahtuvien muutoksien merkkejä, jotka ovat kynnyksellä, on heillä liian suuri kiire ottaakseen todistus huolellisen tarkastuksen alaiseksi ja jatkavat pilkkaamista.
Ah, sanoo Pietari, he unohtavat sen suuren muutoksen, joka tapahtui Noan päivinä; ja sitten kuvailee hän tulella sitä valtaavan ahdistuksen hyökyaaltoa, joka pian on vyöryvä koko maailman yli ja perinpohjin kaatava kumoon kaikki maalliset ja kirkolliset hallitukset [taivaat] saaden koko yhteiskuntarakennuksen [maan] sulamaan — ja jättäen jälkeensä anarkiiaa ja yhteiskunnallista sekasortoa, jota on kestävä kunnes uudet taivaat [uusi hallitusvalta — Jumalan valtakunta] ovat täydellisesti pystytetyt, samoin kuin uusi maa [uusi yhteiskunta järjestettynä uudelle ja paremmalle, rakkauden ja tasa-arvoisuuden oikeudenmukaiselle perustukselle]. Apostoli huomauttaa sitten (värssy 8) että tämä Herran läsnäolon päivä, jota Seurakunta niin kauvan on toivonut ja odottanut, on tuhatta vuotta kestävä päivä — Kristuksen hallituksen tuhatvuotiskausi.
10:ssä värssyssä vakuuttaa hän meille, että "Herran päivä on tuleva [kreik. heko] niinkuin varas" [huomaamatta, salaa; se tulee olemaan läsnä toisten pilkatessa ja lyödessä niitä kanssapalvelijoita, jotka ilmottavat totuuden]. Apostoli kehottaa sen jälkeen pyhiä pysymään erillään maailmasta; ettei politiikka, rahanansio j.n.e. saisi niellä heitä, vaan että he kiinnittäisivät pyrkimyksensä korkeampiin asioihin. Hän sanoo: "Kun nyt Jumalan suunnitelman mukaisesti nykyiset maalliset suhteet ovat ainoastaan hetkellisiä ja tulevat pian antamaan tilaa paremmalle järjestykselle, millaisia tuleekaan meidän olla, kaikessa pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa? odottaen [engl. Raam. tarkastaen] Jumalan päivän läsnäoloa [parusiaa]" — etsien todistuksia (merkkejä) siitä, että hän on tullut.
Ja, kiitetty olkoon Jumala, hän on niin yltäkyllin pitänyt huolta meistä, että kaikki hurskaat, jotka odottavat sitä päivää, tulevat tietämään siitä ennenkuin vihan tuli täydellisesti puhkeaa. Paavalin kautta vakuuttaa hän meille, ettei ketään valon lapsista jätetä pimeyteen, niin että se päivä tulisi heidän ylitsensä äkkiarvaamatta. (1 Tess. 5: 4.) Me näemme siis vaikka jo olemmekin Herran läsnäolon päivässä ja suuren hädän tulen alussa, että tulee käymään kuten kuvauksellisesti on näytetty (Hm. 7: 1—3.) Myrskyä pidetään aisoissa, kunnes Jumalan uskollisten lasten "otsaan on painettu leima", s.o. kunnes nämä ovat olleet tilaisuudessa saamaan selvän ja oikean käsityksen ajasta, läsnäolosta y.m., joka ei ainoastaan tule antamaan heille lohdutusta, ja olemaan heille suojana, vaan tulee myös olemaan tunnusmerkkinä, leimana eli todistuksena heidän lapseudestansa, johon Herramme viittasi, kun hän lupasi, että pyhä Henki uskollisille "tulevaiset ilmottaisi" — Joh. 16: 13.
Muutamat käsittävät kirjaimellisesti Pietarin lausunnon, että "taivaat hehkuen hajoavat ja katoavat ryskeellä", samoinkuin apostoli Johanneksen kertomuksen Ilmestyskirjassa samasta tapauksesta, samantapaisella kuvauksella: "Taivas poistui niinkuin kirja, jota kääritään kokoon." Luulisi kumminkin yhden ainoan silmäyksen ylöspäin tuhansiin tuikkiviin tähtiin, jotka loistavat miljoonien peninkulmien avaruudessa, pelkkää tyhjyyttä välillänsä, jota ei voi kääriä kokoon eikä sytyttää tuleen, tuokiossa todistavan tarpeeksi vakuuttavasti sellaiselle, että ovat erehtyneet, kun pitävät näitä lausuntoja kirjaimellisina — vakuuttaen heitä, että heidän odotuksensa kirjaimellisesta täyttymisestä on aivan mahdoton.
Siten on Jumala pitänyt salassa ihmiskunnalta, pasuunien, äänien, tulen y.m. kuvien kautta, tiedon (joka ei ollut aijottu maailmallismielisille, vaan ainoastaan vihkiytyneiden pyhien "pienelle laumalle") elonkorjuusta, Herran läsnäolosta, hänen hengellisestä valtakunnastansa j.n.e.; ja kumminkin järjesti hän ne niin, että ne, kun aika tulisi, tulisivat puhumaan selvästi ja painavasti sille luokalle, jolle hän tämän tiedon oli aikonut. Ja samoin kuin ensimäisessä tulemisessa, saatetaan nytkin sanoa samanlaiselle vihkiytyneelle luokalle toisen tulemisen aikana: "Teille Jumalan valtakunnan salaisuus on annettu, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa — kuvauksissa ja himmeissä lauseissa — jotta, vaikka onkin Raamattu edessänsä, sitä ei muut kuin vihkiytyneet todellisesti voisi nähdä ja ymmärtää." — Mark. 4: 11, 12.
Maailma ei ole tietämätön niistä ennen kuulumattomista seikoista ja tapauksista, joita nykyaikana tapahtuu, ja niiden enentyvästä merkillisyydestä vuosi vuodelta; mutta kun he eivät näe tuota suuremmoista päämäärää, täyttää tämä kaikki vaan heidän mielensä synkillä aavistuksilla tulevasta pahasta. Niinkuin oli ennustettu, ovat he peloissansa, odottaen sitä, joka on tuleva maailman yli; sillä nyt jo ovat taivaan vallat (nykyiset hallitsevat vallat) alkaneet järkkyä.
Profeetallisen ketjun yhdistäminen.
Edellisessä luvussa esitimme todistuksia, joista ilmeni, että "pakanain ajat", tahi heidän valtuutensa, tulevat täydellisesti päättymään kohta v:n 1914 jälkeen, ja että ne kaikki silloin ovat kukistuneet ja Kristuksen valtakunta kokonaan pystytetty. Siten on selvästi määrätty, että Herran on oltava läsnä ja pystytettävä valtakuntansa sekä käytettävä suurta valtaansa musertaakseen kansoja kuten saviastioita; sillä "näiden kuninkaiden päivinä" — ennen heidän kukistumistansa — s.o. ennen vuotta 1914 — on taivaan Jumala pystyttävä valtakuntansa. Ja se on musertava ja hävittävä kaikki muut. (Dan. 2: 44.) Ja yhtäpitävästi tämän kanssa näemme ympärillämme todistuksia siitä, että nykyisten hallitusten lyöminen, järkyttäminen ja kukistaminen on alkanut, valmistuksena sen valtakunnan pystyttämiselle — vahvalle hallitukselle — "joka ei voi järkkyä."
Seuraavassa luvussa esitetään Raamatun todistus siitä, että 1874 oli Ennalleenasettamisaikojen alkamisen ja siis Herramme palaamisen oikea vuosi. Siitä vuodesta alkaen on hän toteuttanut lupauksensa niille, jotka ovat oikeassa valvomistilassa: — "Autuaat ovat nuo palvelijat, jotka heidän Herransa tullessaan, tapaa valvomasta; totisesti sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioitsemaan ja menee ja palvelee heitä." (Luuk. 12: 37.) Niin, hän on aukaissut meille kirjotukset, osottaen meille totuuden nykyisestä ihanasta luonteestaan, hänen tulemisensa tarkotuksen, tavan ja ajan sekä hänen ilmestymisensä luonteen uskon huonekunnalle ja maailmalle. Hän on kiinnittänyt huomiomme niihin ennustuksiin, jotka selvästi antavat meidän tietää, millä kohdalla nykyään olemme ajan virralla, ja näyttänyt meille järjestyksen työsuunnitelmassaan tänä elonkorjuun aikana. Hän on ensi sijassa näyttänyt meille, että nyt on pyhien korjuu, aika heidän täydelliselle kypsymisellensä ja heidän erottamisellensa lusteista, ja toiseksi, että nyt on aika maan viinipuun kypsymiselle ennenkuin sen hedelmä poljetaan Jumalan Kaikkivaltiaan vihan viinikuurnassa. — Ilm. 14: 1—4, 18—20.
Mutta vaikka lukijalle näin ilmotetaan, mitä seuraavassa luvussa tullaan todistamaan, ei hänen tule odottaa saavansa nähdä sellaisia raamatunpaikkoja, joissa nämä asiat ja vuosiluvut ovat selvästi kirjotetut. Päinvastoin on hänen muistettava, että kaiken tämän on Herra salannut sellaisella tavalla, ettei sitä ole voitu ymmärtää tai oikein käsittää, ennenkuin oikea aika oli tullut, ja silloinkin ainoastaan voivat sen ymmärtää hänen vakavat, uskolliset lapsensa, jotka pitävät totuutta rubiineja kalliimpana, ja jotka ovat halukkaat etsimään sitä, niinkuin hopeata etsitään. Totuutta on, hopean lailla, ei ainoastaan kaivettava kaivoksesta, vaan myös puhdistettava, erotettava kuonasta, ennenkuin sen arvoa saatetaan käsittää. Se, mitä tässä muutamalla sanalla mainitaan, tulee kohta kohdaltaan todistettavaksi; ja joskin monet tulevat uskomaan tiedonantojamme vaivaamatta itseään hakemalla todisteluja Raamatusta, niin ei todellinen totuuden etsijä tule sitä tekemään. Hänen tulee, mikäli mahdollista, tehdä jokaisen kohdan, jokaisen johtopäätöksen, jokaisen todistuksen omakseen, suoraan Jumalan Sanasta, etsimällä kaikki yhdistyspaikat, ja siten on hänen tultava vakuutetuksi esitetyn asian todenmukaisuudesta.
Vaikka Herramme hankkii ja palvelijat kantavat esille sitä, jota sanotaan "ruokaa ajallansa palvelusväellensä" [uskon huonekunnalle], on kumminkin jokaisen, vahvistuakseen siitä, syötävä omasta puolestansa.
KUUDES LUKU.
MAAN SUURI RIEMUVUOSI.
Mooseksen ennustamat "ajat, jolloin kaikki ennalleenasetetaan". — Vuosiluku niiden alkamiselle ilmaistu. — Ne eivät voi alkaa ennenkuin suuri Ennalleenasettaja on tullut. — Todistuksia laista. — Vakuuttavia totuuksia profeetoista. — Johdonmukaisia johtopäätöksiä niistä, yksitellen ja yhteisesti tarkastettuina. — Nykyisten merkkien yhtäpitäväisyys näiden kanssa.
Totisesti sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei pienintäkään kirjainta eikä yhtäkään piirtoa katoa laista, ennenkuin kaikki on tapahtunut. — Matt. 5: 18.
Ainoastaan silloin, kun me näemme tyypillisen tahi esikuvauksellisen luonteen Jumalan menettelytavassa Israelin suhteen, voimme saada oikean käsityksen tämän kansan merkillisestä historiasta, tahi ymmärtää, miksi profeetat ja Uuden Testamentin kirjailijat ovat panneet muistiin heidän historiansa tarkemmin kuin kaikkien muiden kansojen. Niissä on Jumala, niinkuin Uuden Testamentin kirjailijat ovat osottaneet, antanut sattuvia valaistuksia suunnitelmistaan sekä Seurakunnan että maailman suhteen. Heidän Tabernaakelijumalanpalveluksensa, joka oli niin tarkasti määrätty jumalallisesti annetussa laissa, vertavuotavine uhrieläimineen ja kaikkine omituisine määräyksineen, heidän juhlansa ja pyhäpäivänsä, heidän sabbattinsa ja kaikki heidän uskonnolliset menonsa, osottavat esikuvina niitä vastaaviin paljon suurempiin todellisuuksiin (antityyppeihin), jotka olivat korkeampia ja suuremmoisempia kuin nämä varjot. Ja apostoli Paavali vakuuttaa meille, että nämä vastakuvat (antityypit) tulevat olemaan täynnä siunausta ihmissuvulle, kun hän sanoo, että laki on vain "tulevan hyvän" varjo (Hebr. 10: 1; 8: 5; Koi. 2: 17); Herramme vakuuttaessa meille yllämainituissa lauseissa, että kaikki se hyvä, jota esikuvataan, varmasti tulee täyttymään.
Kumminkin on meidän, tutkistellessamme esikuvia, huolellisesti harkittava sitä erehdystä, jonka useat hyväntahtoiset henkilöt tekevät, jotka, nähdessään Raamatussa olevan merkillisiä esikuvia, menevät niin pitkälle, että he käsittelevät jokaista luonnetta ja tapausta Raamatussa esikuvauksellisena joutuen siten väärälle tolalle pelkästä uteliaisuudesta ja kekseliäisyydestä. Me emme rakenna niin epävarmalle perustukselle, kun tutkimme juutalaisen lain menoja, jotka erityisesti ovat annetut esikuviksi ja apostolitkin ovat ne sellaisiksi selittäneet. Emme voikaan sivuuttaa näitä esikuvia omistamatta niille tarpeellista huomiota ja huolellisesti tutkimatta, mitä ne opettavat. Vielä vähemmin voimme omistaa aikaa aprikoimisiin tahi uskomme rakentamiseen pelkille arveluille.
Kun Herramme sanoi, ettei ainoakaan kirjain tahi piirre laista häviäisi, kunnes se tulisi täytetyksi, niin ei hän ainoastaan tarkottanut liittovelvollisuuksien täyttämistä, jotka kuuluivat kaikille niille, jotka olivat tämän lakiliiton alaisia, ja jonka täyttymyksen hän itse suoritti antamalla oman henkensä heidän edestänsä, vaan hän tarkotti jotakin enemmän: hän tarkotti sen lisäksi, että kaikki ne siunaukset, jotka siinä olivat esikuvauksellisesti lausutut, tulisivat myös varmasti täytetyiksi niiden vastakuvissa.
Kaikissa juutalaisissa menoissa, ei Jumala ole antanut ilmaista ainoatakaan tarkotuksetonta esikuvaa tahi sellaista, joka häviäisi täyttymättä; ja kaikkien näiden esikuvien pitäminen, suorittaminen jatkui, kunnes niiden täyttäminen ainakin oli alkanut. Kaikkia esikuvia täytyi alituisesti uudistaa, kunnes vastakuva tuli näkyviin; sillä esikuvan pitäminen ei ole sama kuin sen täyttäminen. Täyttäminen saavutetaan, kun esikuva lakkaa, todellisuuden, vastakuvan korvatessa sitä.
Niin tuli esimerkiksi passah-karitsan teurastaminen täytetyksi Kristuksen, "Jumalan Karitsan" kuolemassa, ja sen kautta alkoi erityinen siunaus vastakuvauksellisille esikoisille, evankelikauden uskovaisille. Se siunaus, jota tämä esikuva kuvaa, ei ole vielä täydellisesti täyttynyt, vaikka sen täyttyminen alkoi Kristuksen, meidän Pääsiäislampaamme kuolemalla. Sillä tavalla näyttäytyy jokainen laissa määrätty meno olevan täynnä esikuvauksellista merkitystä. Se tarkkuus, jolla jokainen esikuvien yksityiskohta oli suoritettava koko juutalaisena aikana, antaa täyden merkityksen Herramme ylempänä lainatuille sanoille — että jokainen pieni asianhaara, jokainen piirre ja kirjain, on yhtä tarkasti täytettävä, kuin se oli huolellisesti pidettävä lain menoissa.
Tässä luvussa aijomme tutkia sitä esikuvallista piirrettä Mooseksen laissa, joka on tunnettu riemuvuoden nimellä, ja näyttää, että se oli aijottu esikuvaamaan suurta ennalleenasettamista, ihmissuvun nostamista lankeemuksesta, joka tulee toimitettavaksi tuhatvuotiskautena; että se rakenteeltaan oli valaistuksena tulevalle ennalleenasettamiselle ja että se siinä tavassa, jolla aika sen pitämiselle määrättiin, antaa ohjeita profeetallisen ajan laskemiselle, joka, kun se oikein ymmärretään ja sovellutetaan, selvästi ilmaisee ajan vastakuvan alkamiselle, ennalleenasettamiselle. — Apt. 3: 19—21.
Koska riemuvuosi oli osa laista ja koska sen uudistaminen tahi pitäminen ei täytä sitä, ja koska Herramme selitti, ettei esikuva voinut hävitä täyttymättä, ja sitäpaitsi, koska tiedämme, ettei sellaista, kaiken ennalleenasettamista, jota on ennustettu "kaikkien pyhien profeettojen suun kautta maailman alusta" ja jota riemuvuodella esikuvattiin, vielä ole tapahtunut, niin tiedämme, että se tulevaisuudessa on täyttyvä.
Israelin Riemuvuosi.
Riemuvuosi oli levon ja virkistyksen sabbatti sekä kansalle että maalle, jonka Jumala heille antoi. Se oli tärkein sabbattien eli lepoaikojen jaksossa. [Sana "sabbat" merkitsee lepoa.] Heillä oli sabbatti-päivä joka seitsemäs päivä; ja kerran vuodessa saavuttivat nämä esikuvaukselliset sabbatit klimaksin — s.o. seitsemää tällaisen sabbatin jaksoa, jotka siten tekivät yhteensä neljäkymmentäyhdeksän päiväisen aikakauden (7X7=49) seurasi Riemupäivä, viideskymmenes päivä (3 Moos. 23: 15, 16), juutalaisten kesken tunnettu helluntain nimellä. Se oli ilon ja kiitoksen päivä.
Sabbatti-vuosi sattui joka seitsemäs vuosi. Sinä vuonna sallittiin maan levätä, eikä mitään laihoja saatu kylvää. Näiden sabbatti- [lepo-] vuosien klimaks saavutettiin samalla tavalla kuin helluntai tahi viideskymmenes sabbatti-päivä. Seitsemän sabbattivuotta, käsittäen seitsemän kertaa seitsemän vuotta tahi neljäkymmentäyhdeksän vuotta (7X7=49) tekivät yhden sabbattivuosijakson, ja sitä seuraava vuosi, viideskymmenes vuosi oli Riemuvuosi.
Tarkastakaamme nyt, mitä Raamattu kertoo siitä ja huomatkaamme, miten sopivasti se kuvaa suurta ennalleenasettamisvuosituhatta.
Kun Israelin lapset tulivat Kaanaaseen, jaettiin maa heidän kesken arvan kautta heidän heimojensa ja sukujensa mukaan. Senjälkeen saattoi menestys enentää, tahi vastoinkäyminen vähentää heidän yksityistä omaisuuttaan, miten aina sattui. Jos joku henkilö velkaantui, saattoi hän tulla pakotetuksi myymään osansa, jopa koko omaisuutensakin ja perheineen menemään orjuuteen. Mutta Jumala piti yltäkyllin huolta niistä, joille ei käynyt hyvin: hän piti huolta siitä, etteivät sellaiset epäsuotuisat olosuhteet jatkuneet ainaisesti, vaan että kaikki heidän keskinäiset asiansa — velat ja saatavat — laskettiin ainoastaan Riemuvuoteen, jolloin kaikki vapautettiin vanhoista velkasitoumuksista j.n.e. alkaakseen uudelleen seuraavaa viisikymmenvuosikautta.
[Jotakuinkin samanlainen toimenpide konkurssilain yhteydessä on huomattu sopivaksi meidän ajallemme ja maallemme (Amerika), jossa siten on annettu tunnustusta samalle periaatteelle. Siitä ei sentähden seuraa että velan kuolettaminen joka viideskymmenes vuosi ja juutalainen muoto soveltuisivat paremmin meille kuin nykyinen tapa; sillä juutalaisiin nähden, eivät aika, asianhaarat y.m. erityisesti olleet heitä itseään, heidän hyötyään ja asioitaan varten, vaan olivat ne erityisiä profeetallisia kuvauksia ja opetuksia, jotka tarkoittivat Jumalan suunnitelmaa ja sen kehitystä tulevaisuudessa.]
Siten oli jokainen viideskymmenes vuosi, joka laskettiin heidän tulostansa Kaanaaseen, israelilaisille riemuvuosi, ilon ja ennalleenasettamisen aika, jolloin hajaantuneet perheet jälleen yhdistettiin ja kadotetut kodit ja tilat annettiin takasin. Eipä ihmettä, että sitä nimitettiin Riemuvuodeksi. Jos omaisuutta oli myyty velasta, saattoi sellaista myymistä pitää kiinteimistön luovuttamisena seuraavaksi Riemuvuodeksi; ja sen myymähinta riippui siitä, oliko seuraava Riemuvuosi lähellä tahi kaukana.
Tästä lakimääräyksestä kerrotaan 3 Moos 25: 10—16 ja kuuluu näin: "Ja teidän pitää sen viidennenkymmenennen vuoden pyhittämän, ja julistaman vapautta maassa kaikille niille, jotka siinä asuvat; sillä se on teidän Riemuvuotenne; silloin pitää kunkin saaman takasin oman perintömaansa jokainen sukunsa omaisuuden… Jos jotakin myöt lähimmäisellesi, taikka ostat jotakin häneltä niin älköön toinen toistansa pettäkö. Vaan vuosien luvun jälkeen Riemuvuodesta pitää sinun ostaman lähimmäiseltäsi, ja vuodentulon jälkeen pitää hänen sinulle myömän. Jota useammat vuodet ovat sitä enemmän korota hinta, mitä harvemmat vuodet ovat sitä enemmän alenna hinta; sillä vuoden tulojen luvun jälkeen myöpi hän sinulle."
Tämä järjestys, jonka Jumala antoi heille Mooseksen heidän johtajansa ja esikuvauksellisen valittajan kautta, oli itsessään siunattu asia, mutta se esikuvasi suurempaa siunausta, joka oli Jumalalla mielessä — koko ihmiskunnan vapauttamista synnin velasta ja sen ikeestä ja orjuudesta, Kristuksen meidän Herramme, tuon suuren välittäjän ja Lunastajan kautta, jota Mooses esikuvasi. (5 Moos 18: 15). Juuri tällä tavoin esikuvissa, Mooses kirjotti Kristuksesta ja niistä siunauksista, jotka tulevat hänen kauttansa (Joh. 5: 46; 1—46) — tuosta suuresta ennalleenasettamisesta ja suuresta Riemuvuodesta, joka on tuleva koko katoavaisuuden ikeen ja synnin orjuuden alla huokaavalle ihmissuvulle.
Jos varjo tuotti esikuvaukselliselle kansalle onnea ja iloa, niin on todellisuus, todellinen ennalleenasettaminen tuottava ääretöntä riemua ja on todellisesti tuleva ihanaksi Riemuvuodeksi kaikelle kansalle — koko maailmalle, Israel siihen luettuna, jota maailmaa tämä kansa juuri esikuvasi, samoin kuin sen papisto Seurakuntaa "kuninkaallista papistoa." Joskaan meillä ei olisi varmoja tietoja siitä, että asia on niin, eikö olisi kyllin syytä olettaa, että sama ääretön rakkaus, joka piti nuolta Israelin ajallisesta menestyksestä, tuosta "uppiniskaisesta kansasta", paljon enemmän huolehtisi koko maailman pysyväisestä menestyksestä, maailman, jota Jumala niin rakasti, että hän lunasti sen, heidän vielä syntisinä ollessaan. Ja tässä lienee paikallaan huomauttaa seikasta, jota myöhemmin tarkemmin osotetaan, että niinkuin israelilaiset eräässä suhteessa esikuvasivat uskovaisia evankelikautena, niin esittivät he toiselta puolen katsoen, kaikkia, jotka tulevana aikakautena uskovat Jumalaan ja jättäytyvät hänen johdettaviksensa. Ja juuri siinä merkityksessä me nyt tarkastamme heitä. Heidän liittonsa, joka oli vahvistettu härkäin ja kauristen verellä, esikuvasi uutta liittoa, joka on vahvistettu parempien uhrien verellä, jossa maailman sovinto tulevan ajan suhteen on aikaansaatava. Heidän sovintopäivänsä ja syntiuhrinsa, esikuvasivat, vaikka olivatkin ainoastaan sille kansalle ja sen syntien edestä, "parempia uhreja" ja todellista sovitusta "koko maailman syntien edestä." Mutta huomaa, ettei Riemuvuosi ollut Israelin papistolle joka esikuvasi (evankelista Seurakuntaa), vaan ainoastaan yleiselle kansalle, sillä papisto ei saanut mitään omaisuutta, eikä niinmuodoin voinut kadottaa mitään, eikä saada mitään takasinkaan. Riemuvuosi oli koko kansalle, paitsi pappisheimolle, eikä sentähden esikuvannut niitä siunauksia, jotka tulevat Seurakunnan "Kuninkaallisen Papiston" osaksi, vaan ennalleenasettamissiunauksia — maallisia siunauksia —, jotka, kun aika on tullut, tulevat kaikkien niiden osaksi, jotka uskovat ja seuraavat Jumalaa.
Se, mitä tämä esikuva opettaa, on täydellisesti yhtäpitävä sen opetuksen kanssa, jonka saimme tutkiessamme Aikakausien jumalallista suunnitelmaa. Se osottaa ilmeisesti "niitä aikoja, jolloin kaikki asetetaan ennalleen ja joista Jumala on ammoisista ajoista asti puhunut (engl. Raam. kaikkien) pyhien profeettain suun kautta." Mooses oli yksi profeetoista; ja tässä puhuu hän erityisesti ihmisen alkuperäisen tilan ja vapauden ennalleenasettamisesta, joka niin kauvan on ollut kadoksissa, myytynä synnin alle. Esivanhempaimme erehdyksestä kadotettiin kaikki: kaikki oikeudet menetettiin ja kaikki tulivat Synti-tyrannin orjiksi ja olivat kykenemättömiä vapautumaan. Katoavaisuuden orjuus — kuolema — on surkealla tavalla rikkonut perhepiirin. Kiitetty olkoon Jumala luvatusta lunastajasta! Riemuvuosi on kohta käsissä, ja pian saavat Kuoleman vangit ja Synnin orjat jälleen alkuperäisen perintönsä maan — Jumalan lahjan Jeesuksen Kristuksen, uuden liiton välittäjän ja vahvistajan kautta.
Vaikka esikuvauksellisena Riemuvuonna saatiin nauttia useista vapauksista ja siunauksista heti, meni todennäköisesti suurin osa vuodesta asioiden selvittelemiseen ennenkuin kaikki olivat saaneet täydelleen takasin vapautensa, oikeutensa ja omaisuutensa. Niin myös vastakuvassa, tuhatvuotisessa ennalleenasettamisajassa. Se tulee alkamaan perinpohjaisilla uudistuksilla, tullaan huomaamaan oikeuksia, vapautta ja omaisuuksia, jotka kauvan ovat olleet kadonneina näkyvistä; mutta täydellinen kaiken sen ennalleenasettaminen (tottelevaisille), joka alkujaan on ollut kadotettu tulee vaatimaan koko tämän ennalleenasettamisajan — tuhatta vuotta.
Varmaa on, ettei mitään Riemuvuoden vastakuvaa vielä ole ollut; ja Herramme lausunnon perustuksella olemme myös yhtä varmat, ettei esikuva saattanut hävitä täyttymättä: "Mutta pikemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää." (Luuk. 16: 17.) Mutta näyttää siltä, kuin tämä paikka laista olisi hävinnyt. Totta on, että esikuvaa, jota pidettiin säännöllisesti joka viideskymmenes vuosi, niin kauvan kun israelilaiset olivat omassa maassaan, ei ole pidetty Baabelin vankeuden jälkeen. Näyttää sentähden siltä kuin tämä kohta laista olisi "hävinnyt" ilman edes täyttymisen alkuakaan. Mitä meidän on sanottava tästä Herramme sanojen näennäisestä ristiriitaisuudesta? Mutta onko todella niin? Tahi voidaanko löytää Riemuvuoden vastakuvaa, joka alkaa siitä, missä viimeksi pidetty esikuvallinen riemuvuosi päättyi? Kyllä, vastaamme; selvästi merkitty vastakuva alkoi juuri siinä kohdassa ja suuremmassa ja suuremmoisemmassa asteikossa, niinkuin vastakuvien laita on. Me näemme todellisesta täyttymisestä, että esikuvaan sisältyivät jaksot niin hyvin kuin Riemuvuodetkin, joihin ne kohosivat, ja että samaa menettelytapaa (kertolaskua), jonka kautta esikuvauksellinen Riemuvuosi saatiin selville, oli käytettävä laskiessa aikaa vastakuvallekin — maan suurelle Riemuvuodelle. Kun viimeinen esikuvauksellinen Riemuvuosi oli pidetty ja päättynyt, alkoi se suuri jakso kulua, jonka päättyessä vastakuvauksellinen Riemuvuosi eli ennalleenasettamiskausi oli alkava.
Olemme jo maininneet sabbattiaikojen laskemistavan — että nimittäin kertomalla sabbattia eli seitsemättä päivää seitsemällä (7X7=49) saatiin helluntai, näitä seuraava Riemupäivä; ja kertomalla seitsemännen vuoden seitsemällä (7X7=49) saatiin se jakso, joka johti viidenteenkymmenenteen tahi Riemuvuoteen. Jos me nyt sovellutamme samaa periaatetta, on selvää, että tullaksemme suureen vastakuvaan, jota etsimme, on meidän kerrottava samalla tavalla Riemuvuosi omalla luvullaan — s.o. kertoa viideskymmenes vuosi viidelläkymmenellä. Siis on vastakuvauksellinen jakso tämän kertolaskutavan mukaan, jota meille tässä opetetaan, laskettava kertomalla esikuvauksellinen riemuvuosi tahi viideskymmenes sabbattivuosi viidelläkymmenellä, samoin kuin siihen tullaksemme kerroimme seitsemännen vuosisabbatin seitsemällä. — 3 Moos. 25: 2—13.
Jos me seuraamme tätä jumalallista ilmotettua laskutapaa, avautuu meille ihmeellisiä tuloksia, jotka vakuuttavat meitä, että meillä on oikea avain ja että me käytämme sitä niinkuin Hän, joka on laatinut tämän jalokivilippaan, on aikonut. Kun kerromme viisikymmentä kertaa viisikymmentä, saamme tuon pitkän ajan kaksituhatta viisisataa vuotta (50X50=2500) sen suuren jakson pituudeksi, joka alkoi kulua, kun Israelin viimeinen esikuvauksellinen Riemuvuosi päättyi ja joka on kohoava huippuunsa suuressa vastakuvauksellisessa Riemuvuodessa. Me tiedämme, että sellainen jakso on täytynyt alkaa kulua, kun esikuva lakkasi; sillä jos ei ainoakaan kirjain tahi piirto laissa saattanut hävitä ilman että täyttyminen edes alkoi, ei Riemuvuotta — esikuvaa, joka oli paljon enemmän kuin kirjain tahi piirto, todellakin suuri ja tärkeä kohta laissa, voitu antaa hävitä, ennenkuin oikea aika oli tullut, jolloin sen vastakuva oli alkava. Ettei Riemuvuoden vastakuva missään tapauksessa alkanut, kun Israelilaiset lakkasivat pitämästä sitä, on selvää. Me voimme siis olla varmat, että suuremmoinen jakso silloin alkoi kulua. Uusi pitkä jakso alkoi silloin, vaikka Israel ja koko maailma ovat tietämättömiä sekä siitä, että suuri jakso on ollut kulumassa, että siitä suuresta vastakuvauksellisesta Riemuvuodestakin, jolla se tulee päättymään. Emme saa odottaa, että tuo suuri Riemuvuosien Riemuvuosi on alkava tämän jakson jälkeen, vaan että se vastakuvana on ottava viidennenkymmenennen tahi jakson viimeisen Riemuvuoden paikan. Vastakuva ei milloinkaan seuraa esikuvansa jälessä, vaan ottaa sen paikan samana vuonna. Niinmuodoin on 2500:das vuosi, joka tulee olemaan suuri 50:nes riemuvuosi, vastakuva, todellinen Riemuvuosi tahi ennalleenasettaminen. Mutta vuoden sijasta esikuvassa tulee tämä olemaan suurempi; se tulee olemaan suuren tuhatvuotisriemukauden — tuhatvuotiskauden alku. Aivan samalla tavalla on käynyt jokaisen esikuvan täyttymiseen nähden, johon aikaa on sisältynyt. Niinpä tapahtui pyhän Hengen helluntaivuodatus esikuvauksena helluntaipäivänä — eli viidentenäkymmenentenä päivänä. Kristus, meidän passah-uhrimme kuoli samana iltana, jona esikuvauksellinen lammas määräyksen mukaan oli tapettava — päivää aikasemmin tahi päivää myöhemmin ei käynyt päinsä. Samalla tavalla ei tässäkään kelpaa vuosi jälkeen tahi vuosi ennen 2500:taa, vuodeksi, joka päättää esikuvauksellisen jakson; vaan juuri tämä vuosi, alkaen lokakuussa v. 1874 on täytynyt alkaa vastakuvan tahi ennalleenasettamisajat.
Esikuvan pitäminen ei voinut lakata ennenkuin alettiin laskea suurta (50X50) jaksoa. Se tärkeä kohta, josta meidän on otettava selvää, on siis tarkka vuosiluku, jolloin Israelin kansa piti viimeisen esikuvauksellisen riemuvuoden. Sitten kun tämä vuosiluku on tullut varmasti vahvistetuksi, on hyvin yksinkertainen asia laskea suuri jakso viisikymmentä kertaa viisikymmentä tahi kaksituhattaviisisataa vuotta ja siten lopullisesti määrätä vuosiluku, maan suuren Riemuvuoden — kaiken ennalleenasettamisaikojen alkamiselle.
Mutta meidän on valmistauduttava näkemään ainoastaan alkutapahtumia tästä äärettömän suuresta tehtävästä, kaiken ennalleenasettamisesta. Esikuvauksellisen Riemuvuoden ensimäisinä päivinä toimitettiin verrattain vähän; ja samalla tavalla on meidän odotettava näkevämme ainoastaan vähän tulevan suoritetuksi suuren tuhatvuotiskauden alussa, sen ensimäisinä vuosina. Ensimäinen työ esikuvauksellisena Riemuvuotena oli luonnollisesti koettaa ottaa selvää entisistä oikeuksista ja omistamisista sekä saada selville, mitä nykyään puuttui. Tehdessämme tämän vertailun, on meidän odotettava vastakuvassa juuri sitä, mitä näemme ympärillämme tapahtuvan; sillä me olemme jo, kuten kohta osotetaan, suuressa vastakuvauksellisessa riemukaudessa, ja olemme olleet siinä lokakuusta v. 1874. Mitä näemme ympärillämme? Me näemme, että kansa alkaa ruveta etsimään alkuperäistä Jumalan lahjottamaa perintöään, ja ottamaan selvää nykyisistä puutteista, oikeuksista j.n.e. jolloin monet tietämättömyydessä ja itsekkäisyydessä vaativat sellaistakin, joka kuuluu toisille; ja että ne, joilla jotakin on, koettavat säilyttää itselleen niin paljon kuin voivat — joka aiheuttaa toraa, riitaisuutta, lakkoja ja työmiesten sulkemista työstä, suuremmalla tahi pienemmällä oikeudella ja vääryydellä molemmin puolin, kaikki asioita, jotka lopullisesti ovat jätettävät Kristuksen tuomittaviksi, niinkuin riitaisuudet lain aikana vietiin Mooseksen ratkaistaviksi, ja Mooseksen jälkeen niille, jotka istuivat Mooseksen istuimella (Matt. 23: 2.) Lähtekäämme nyt, tietoisina näistä johtopäätöksistä ja odotuksista, etsimään sitä vuosilukua, jonka Jumala ilmeisesti on kätkenyt meille tässä esikuvassa, "jotta tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjottanut", ja jota nyt on aika ymmärtää.