Mutta kaikissa tapauksissa ovat nuo kymmenen sukukuntaa jätetyt pois tästä ja kaikista sellaisista lupauksista, sillä ei Siion tai Jerusalem (ei esikuvallinen eikä todellinen) kuulunut heille. Saadakseen ollenkaan osaa Abrahamin kanssa tehdystä liitosta, on heidän joko yhdyttävä hengelliseen Israeliin, jonka päänä on Jalopeura Juudan suvusta, taikka sitten on heidän liityttävä kirjaimelliseen Juudaan Jerusalemissa jakaakseen hänen kanssaan osan tulevina ennalleenasettamisaikoina, sillä "Herra on ensin vapauttava Juudan majat." — Sak. 12: 7.

Teidän kirjeenvaihtajanne todistukset näyttävät olevan kootut seuraaviin sanoihin, jotka me esitämme lehdestänne. Hän sanoo:

"Mitä siihen tulee, ettei Israel palannut, näyttää vertaus Jer. 29: 1, 4, 10 Esran 1: 1 kanssa, että Kyyron käsky oli ennustuksen täyttyminen, joka nimenomaan tarkotti juutalaisia; ja Hes. 4: 3—8 käy selville, että Israelin vankeus-ajan tuli kestää paljon kauvemmin kuin Juudan. Ei ole minkäänlaisia todistuksia siitä että Kyyron käsky tarkotti kymmentä sukukuntaa."

Meidän täytyy väittää tätä esitystä vastaan ja pyytää lukijoitanne huolellisemmin tutkimaan viitatut raamatunpaikat. Jeremias 29: 1—10 neuvoo kansaa etteivät asettuisi asumaan tyytyväisenä rauhaan ikäänkuin eivät koskaan voisi odottaa saavansa palata Jerusalemiin, vaan että koettaisivat kotiutua ja järjestää olonsa mahdollisimman hyvin Baabelissa, koska ei mitään pelastusta tulisi seitsemäänkymmeneen vuoteen — joka oli paljoa pitempi vankeusaika kuin mitä he koskaan ennen olivat kokeneet.

Esra 1: 1 ei rajota ainoastaan Juudaan ja Benjamiin oikeutta eli vapautta palata. Päinvastoin selittää 3 värssy että Kyyro ulotti julistuksen kaikille "kuka ikänänsä teidän seassanne on kaikesta hänen kansastansa", ja 4 värssy tekee julistuksen maailmanlaajuiseksi niinkuin Kyyron valta oli, sanain "missä hyvänsä ovatkin (engl. k.)" kautta, ja 5 värssy selittää etteivät ainoastaan Juudan ja Benjamin päämiehet seuranneet julistusta vaan myöskin "papit ja leviitat, kaikki, jotka Jumalan henki kehotti" — s.o. kaikki joiden sydämet Simeonin lailla "odottivat Israelin lohdutusta." Sellaisten joukossa oli muutamia noista kymmenestä sukukunnastakin, vaikka niitä olikin harvoja. Esimerkiksi, niiden joukossa, jotka Simeonin kanssa odottivat temppelissä Israelin lohdutusta, oli profetissa Hanna, Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa. — Luukk. 2: 36.

Mitä tulee viittaukseen Hesekielin 4: 3—8, ei anneta mitään huomautusta milloin mainitut Juudan neljäkymmentä vuotta tai muun Israelin kolmesataa yhdeksänkymmentä vuotta täyttyivät. Teidän kirjeenvaihtajanne jättää huomioon ottamatta, että vaikka tämä koettelemus jaetaan kahteen osaan esitetään se ikäänkuin tulevaksi yhden ainoan kansan yli, joka valaistiin saman pääkaupungin, Jerusalemin, kautta, jonka profetta kuvasi ja joka oli osa hänen kuvaavasta opetuksestaan. Muutamat otaksuvat tässä annetun opetuksen olevan, että Jumalan viha kymmentä sukua kohtaan alkoi kapinan ajoilta, kun he kääntyivät epäjumalisuuteen, noin 390 vuotta ennen Jerusalemin hävitystä, ja että viha kahta sukukuntaa kohtaan alkoi 40 vuotta ennen hävitystä jolloin, kuningas Manassen aikana nuo kaksi sukua alkoivat palvella epäjumalia, ja että Jumalan viha lakkasi ja laimeni sovituksen kautta heidän synneistään joka tapahtui Jerusalemin ja maan täydellisen hävityksen kautta. Jos tämä on oikein, palasi hänen suosionsa heidän Baabelissa ollessaan, kaikille niille, jotka kunnioittivat hänen lupauksiaan ja jotka odottivat, että seitsenkymmenvuotinen autiona oleminen päättyisi, jotta he saattaisivat palata palvelemaan Jumalaa hänen pyhässä kaupungissaan ja temppelissään.

Me vastaamme siis, ettei ole mitään todistusta siitä että ne noihin kymmeneen sukukuntaan kuuluvista, jotka olivat halukkaat ja uskolliset, estettiin palaamasta, tahi eivät palanneet pyhään maahan sen seitsenkymmenvuotisen autiona olon jälkeen. Päinvastoin esiintyy todistusaineistosta, että heillä oli vapaus palata ja että muutamat heistä käyttivät tilaisuutta hyväkseen.

Esitettyänsä "Raamatun Tutkistelujen" III osasta: "He (kymmenen sukukuntaa) hylkäsivät israelilaisen liiton ja tulivat epäjumalanpalvelijoiksi, uskottomiksi ja käytännöllisesti pakanoiksi", jatkaa teidän kirjeenvaihtajanne:

Tämä on aivan oikein: kymmenen sukua luopuivat ja saivat täydellisen eron moosekselaisesta liitosta. (Jer. 3: 8.) Mutta hän sivuuttaa helmen, joka on tämän vastakohta — nimittäin että heidät vihittäisiin jälleen uuteen ja parempaan liittoon. (Jes. 54: 4—8; Hos. 2: 7, 19; Jer. 31: 31—33.) Israelilaiset olivat todella käytännöllisesti pakanoita ja lasketaan pakanoiksi tähän päivään asti; mutta tämä pitää yhtä ennustuksen kanssa, sillä Efraimin 'suuri kansa' on Gojim eli nimellisiä pakanoita (1 Moos. 48: 19), ja Efraim, Israelin lapset, joita ei taida mitata eikä lukea, ovat Lo Ammin jälkeläisiä, eli nimellisiä pakanoita. — Hos. 1: 9, 10.

Me pyydämme olla toista mielipidettä yllä olevan esityksen suhteen. Herra ei ole uudelleen kihlannut, eikä hän koskaan tule jälleen kihlaamaankaan noita kymmentä sukua. Viittaukset eivät osota siitä mitään sen tapaista. Hosea antaa koko joukon vaikeita kertomuksia pahasta kansasta. Hos. 1: 4, 6, 7 näyttää mainitsevan kymmenen sukua erikseen kahdesta, mutta ei lupaa mitään armahtavaisuutta enää, vaan sen sijaan sanoo että nuo kymmenen tulevat poistettaviksi kokonaan ja Juuda armahdetaan. Värssyt 9 ja 10 osottavat koko Israelin öljypuun luonnollisten oksain hylkäämisen (vähäksi aikaa) ja hengellisen Israelin oksastamisen alkuperäiseen juureen eli lupaukseen — niiden pakanoista, joita Herra ei ennen ole tunnustanut kansakseen, jotka olivat olleet vieraita ja muukalaisia ja erotetut Israelin yhteiskunnasta, mutta jotka nyt ovat saatetut lähelle ja tehdyt osallisiksi siitä Kristuksen kautta. Tämän sovellutuksen tästä raamatunpaikasta tekee apostoli Paavali (Room. 9: 23—26.) 11 värssy selittää että "silloin", heidän hylkäämisensä aikana ja hengellisen Israelin hyväksymisen aikana, yhdistettäisiin Juuda ja Israel jälleen yhden pään alle.

Hos. 2: 1—7 käsittää yhden esitetyistä todistuksista; mutta huolellisinkaan etsiminen näistä värssyistä ei ilmaise minkäänlaista lupausta Herran puolelta, että hän tulisi kihlaamaan heidät jälleen. Jos lukee 13 värssyyn asti, huomataan, että on päinvastoin. Senjälkeen osottavat 14—18 värssyt näille kapinallisille sitä "toivon ovea", jonka tuhatvuotinen hallitus, Aabrahamin todellisen henkisen siemenen (Gal. 3: 16, 29) alaisena tulee avaamaan; sillä 18 värssy määrää ajan tälle "toivon ovelle" selittämällä, että se on hädän ajan jälkeen, jolloin sotia ei ole enää oleva.

Värssyt 19 ja 20 ovat, jos ne ollenkaan ovat sovellutettavat luonnolliseen siemeneen, sovellutettavat (viimeksi tätä ennen mainittuun) "koko Israeliin" — katso luku 1: 11 — ja tässä tapauksessa ne eivät voi täyttyä ennenkuin evankelikauden lopussa, kun sotia ei tule enää olemaan. Mutta hyvällä syyllä saattaa uskoa, että nämä värssyt (19 ja 20) tarkottavat hengellistä luokkaa, joka on valittu sillä aikaa kuin luonnollinen Israel on ollut hyljätty. Tätä käsitystä tukee 23:mas värssy sekä 1: 10, kun molempiin viitataan Room. 9: 23—26 ja ne hyvin käyvät yhteen toisen Apostolin selityksen kanssa: "Mitä Israel tavottelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet." — Room. 11: 7.

Mitä Jes. 54: 1—8 tulee, on apostoli heittänyt yli-inhimillisen viisauden valon sen yli ja on sovelluttanut sen hengelliseen Siioniin, äitiimme eli liittoomme, jonka vertauskuva Saara on. Aabrahamin luonnollinen siemen oli tullut ajetuksi pois lupauksen perinnöstä, ja totinen siemen, Kristus (jota Iisak ja Rebekka esikuvasivat), otettiin lupauksen ainoaksi siemeneksi. — Gal. 4: 22, 24, 26—31.

Jeremia 31: 29—33 on asiallinen. Se kirjotettiin aikana, jolloin Israeliksi nimitetyt kymmenen sukukuntaa olivat erossa kahdesta, joita Juudaksi nimitettiin; ja niinmuodoin oli välttämätöntä profetan mainita molemmat, jottei häntä käsitettäisi väärin, ikäänkuin hän olisi tarkottanut ainoastaan kymmentä sukua. Mutta tässä 31 värssyssä yhdistää hän nämä kaksi; ja sen jälkeen kun hän näin on yhdistänyt heidät yhdeksi, käyttää hän samaa nimeä heistä kaikista 33 ja 36 värssyissä; ja tämän vahvistavat 38—40 värssytkin, jotka kertovat paikoista, jotka ovat kahden sukukunnan alueella, Jerusalemissa ja sen ympäristössä.

Mutta huomatkaamme tämän jälkeen että tämä on ennustus, joka ei vielä ole toteutunut; niin että noilla kymmenellä sukukunnalla ei siis, vaikka voisivatkin selvästi todistaa itsensä niiksi, vielä ole mitään syytä kerskaukseen. Heidän olisi parempi odottaa, kunnes uusi liitto tehdään heidän kanssaan ja tämän uuden liiton laki on kirjotettu heidän sydämiinsä. Silloin eivät he varmastikaan enää tule kerskaamaan vanhasta liitostaan vaan uudesta.

Evankelikautena ei uusi liitto ja sen siunattu sydänkirjotus ja hengenopetus ole kymmenelle sukukunnalle, eikä kahdellekaan; se on ensin vahvistettava välimiehen — pään ja ruumiin, juutalaisista sekä pakanoista — veren (kuoleman) kautta. Luonnollisen siemenen (Ismaelin) täytyy odottaa, kunnes hengellinen siemen (Iisak) on perinyt kaikki, ja on sitten saava osansa Iisakin kautta. Niinä päivinä — jolloin luonnollinen siemen saa osansa — tulevat siunatut tuhatvuotiskauden edut, joita mainitaan 29 ja 30 värssyissä, toteutumaan.

Rakkaat, tehkäämme kutsumisemme ja valitsemisemme lujaksi uskon kuuliaisuuden kautta ja älkäämme toivoko että meille tulee hengellisiä siunauksia lihallisten sopimusten perustuksella, jonka Herran sana selvästi näyttää olevan mahdotonta. Jos anglosaksilaiset rodut ovat kymmenen kadonneen sukukunnan kirjaimellisia jälkeläisiä, on aivan varmasti heidän parhaakseen, että Herra syrjäyttää koko sukulaisuuden ja laskee heidät pakanoiksi; sillä hänen suosionsa otettiin pois luonnolliselta siemeneltä sen jälkeen, kun jäännös oli valittu, ja hän otti edelleen kansan nimelleen pakanoista, jotka eivät ennen olleet hänen kansaansa. Ja niinkuin olemme nähneet, ei hänen suosionsa palaamista ole luvattu, ennenkuin valittu Seurakunta on tehty täysilukuiseksi tuhatvuotiskauden aamusarastuksessa.

Mikäli me saatamme ymmärtää Raamatun oppeja, ei niissä ole mitään, joka vastustaisi ajatusta että Englannissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa mahdollisesti on muutamia kymmenen sukukunnan jälkeläisistä, jotka erosivat kahdesta sukukunnasta Rehabeamin päivinä. Kukaan ei kumminkaan saattaisi väittää, joka vaan tuntee sen perinpohjaisen sekotuksen, joka vallitsee erityisesti Yhdys-Valloissa, että mikään näistä kansakunnista on puhtaasti israelilaista verta. Emmekä myöskään kiistele kysymyksestä, josko näiden kansakuntien kukoistukseen korkeammassa määrässä kuin toisten maailman kansojen, on syynä heidän sukuperänsä. Kenties se on totta. Varmaa on kumminkin, mitä Herran seurakunnan korkeaan kutsuun tulee, että väliseinä on murrettu, niin ettei yksityisen tai kansan israelilainen syntyperä armoliiton aikana tuottaisi yksityiselle tai kansalle mitään etua toisten yksityisten tai kansain edellä, jotka ovat toista rotua. Tästä liitosta tuli "koko Israel", "luonnolliset oksat" katkaistuksi, paitsi "jäännöstä", joka otti vastaan Kristuksen, ja tällä jäännöksellä ei ollut minkäänlaista etuoikeutta toisiin nähden kansallisuutensa perustuksella. Jumala ei ole apostoliensa kautta saarnannut mitään suosionetuja luonnolliselle Israelille hengellisen Israelin valitsemisaikana; vaan on hän selittänyt, että kun hengellisen Israelin joukko on täydellinen, tulee hänen suosionsa palaamaan luonnolliselle huoneelle.

Koska uskomme, että hengellinen Israel on melkein täysilukuinen, niin me sentähden odotamme siunauksia luonnollisille israelilaisille, ja heidän sokeutensa poistamista, koska näemme, että he tulevat olemaan ensimäiset ennalleenasettamisluokasta, jotka siunataan hengellisen Israelin kautta, "jotta hekin nyt saisivat laupeuden sen armahtavaisuuden kautta, joka on tullut teidän osaksenne." (Room. 11: 31.) Senjälkeen kun he näin ovat saaneet laupeuden täydellisen ja kirkastetun Kristuksen Seurakunnan kautta, tullaan heitä todella käyttämään Herran aseina siunaamaan kaikkia maan kansoja, ja siten tulevat aabrahamilaiset lupaukset täyttymään molempiin siemeniin nähden — sekä luonnolliseen että hengelliseen — "jotta lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan lakiin pitäytyvälle, vaan myös Aabrahamin uskoa olevalle." Room. 4: 16.

                                           Kunnioituksella
                                  "RAAMATUN TUTKISTELUJEN" tekijä.

Niiden, jotka väittävät, että "nimi Israel tarkottaa ainoastaan kymmentä kadonnutta sukukuntaa", ja että "Juuda on ainoa oikea nimi, jota voidaan käyttää niistä, jotka palasivat Palestiinaan Baabelin vankeuden jälkeen", pitäisi lakata väittämästä sitä siksi, kunnes voivat vastata seuraaviin yksinkertaisiin asianhaaroihin. Herramme selitti: "Minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneiden lammasten tykö." (Matt. 15: 24; 10: 6.) Hän ei virkkanut sanaakaan Juudan huoneesta — ja kumminkin saarnasi hän yksinomaan Palestiinassa, joka ei ollenkaan, anglo-israelilaisten sanain mukaan, ollut Israelin huone, vaan Juudan huone. Vielä teki Pietarikin, saman opin mukaan, suuren erehdyksen, puhuessaan helluntaina, kun hän pyhän hengen välittömän ylen runsaan henkeyttämisen kautta selitti: "Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka TE ristiinnaulitsitte." (Apt. 2: 36.) Anglo-israelilaiset sanovat meille, ettei se ollut Israelin huone vaan Juudan huone, joka oli syypää Kristuksen ristiinnaulitsemiseen. Katsokoon kuka tahansa Herran ja hänen apostoliensa erehtyneen, ja anglo-israelilaisten väitteiden olevan oikeita, niin me ainakin annamme Jumalan olla totisen — meillä on se käsitys, joka on sopusoinnussa Herramme ja Pietarin sanain kanssa ja kaiken sen kanssa mitä Uusi Testamentti ja järki opettaa.

Mooseksen (5 Moos. 28: 15, 46, 40—63—67) mainitsemat kiroukset, jotka kohtasivat Israelia, (kahtatoista sukukuntaa), jos he olisivat uskottomia Herralle, näyttävät aivan kirjaimellisesti täyttyneen israelilaisiin nähden Herran aikana (etupäässä noihin kahteen sukuun, Juudaan ja Benjamiin nähden, käsittäen kumminkin samalla edustajia noista kymmenestäkin suvusta), joista Herra selitti, että kaikki, mikä on kirjotettu laissa ja profetoissa, tulee täyttymään, ja josta apostoli Paavali selitti, että nämä ennustukset täyttyvät viimeiseen määräänsä asti. 1 Tess. 2: 15, 16.

Mutta jos Englannin kansa on osa tässä mainitusta Israelista, eivät 64 ja 65 värssyt näytä toteutuneen.

YHDEKSÄS LUKU.

SINUN JUMALASI HALLITSEE.

Yhteenveto profetallisista totuuksista, jotka osottavat Immaanuelin läsnäolon, ja että hänen valtakuntansa pystytetään.

"Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka kuuluttaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, julistaa pelastusta, sanoo Siionille: Sinun Jumalasi hallitsee!" Jes. 52: 7.

Kaikkiin niihin todistuksiin nähden, joita tässä ja tämän teoksen edellisissä osissa jo on esitetty, ilmotamme empimättä Herran suloiselle ja uskolliselle kansalle, hänen rakkaalle Siionillensa, tämän ihanan sanoman: "Sinun Jumalasi hallitsee!" Seurakunnan usein toistettu rukous on tullut kuulluksi; Jumalan valtakunta on todella tullut. Maan nykyisten kuninkaitten päivinä, ennenkuin heidän herrautensa päättyy, rakennetaan sitä parhaillaan. Kristuksessa kuolleet ovat nyt jo nousseet ylös ja korotetut Herramme ja Päämme kanssa. Ja "jalat", ne Kristuksen ruumiin jäsenet, jotka vielä ovat jälellä lihassa, saavat innostuksen henkeä tuolta kirkastetulta joukolta, joka jo on noussut Jumalan vuorelle (hänen valtakuntaansa), ja kuvastavat he jossakin määrin ylenpalttista kirkkautta, niinkuin Mooses kuvasti, kun hän tuli alas Siinain vuorelta. Näiden sanansaattajain kasvot loistavat taivaallista riemua, joka täyttää heidän sydämensä ja vuotaa heidän huuliltansa, kun he puhelevat keskenään ja Herran kanssa ja lähtevät julistamaan jokaiselle kansalle (vuorelle) hyviä uutisia siitä, että Immanuelin hallitus on alkanut. Kuinka suloiset vuorilla ovat hänen jalkansa (Kristushenkilön jalat), jotka tuovat hyviä sanomia tuhatvuotispäivän riemusta ja rauhasta, vakuuttaen Siionille, että Herramme hallitus on alkanut!

Nämä ovat ihmeellisiä totuuksia! — Jumalan valtakunta on pystyttäytymässä; Herra Jeesus ja ylösnousseet pyhät ovat jo täällä työskennellen suuressa elonkorjuutyössä, joiden kanssa mekin, tämän kunniakkaan ruumiin jäseninä, "hänen jalkoinaan", vaikkakin vielä lihassa, saamme olla työtovereina, pasunoiden hyvää sanomaa ihmisten keskuudessa ja ilmottaen heille ihmeellisten ja vaikeain tapahtumain merkityksen, joiden tapahtumain täytyy valmistaa tie ihanan vanhurskauden hallituksen alkamiselle.

Nämä ovat ne, joista profetat edeltäkäsin puhuivat sanoen: "Herra tulee kymmentuhansine pyhineen (engl. k.);" "Herra minun Jumalani on tuleva ja kaikki pyhät sinun kanssasi;" "Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki pyhät enkelit [pyhät, hänen pyhät sanansaattajansa] hänen kanssaan;" "Tuli virta [ankarain tuomioitten vertauskuva — ahdistuksen aika] virtaili ja kävi ulos hänen edestänsä; tuhannen tuhatta palveli häntä [ei ainoastaan hänen pyhänsä vaan monilukuiset muut olennot ja välikappaleet]; ja kymmenen tuhannen kymmenen tuhatta [koko ihmiskunta] seisoi hänen edessänsä. Oikeus asettui istumaan ja kirjat avattiin." — Juud. 14; Sak. 14: 5; Matt. 25: 31; Dan. 7: 10.

Sellainen on nykyinen tila: suuri Tuomari on tullut — ei niinkuin ensimäisessä tulemisessa alennetussa ruumiissa, uhriksi aiottuna, vaan voimansa täydellisyydessä, henkiolentona, puettuna jumalallisen vallan kirkkaudella, Jehovan edustajana kukistaakseen kokonaan ja ainaiseksi pahan ja kaiken vääryyden ja asettaakseen ennalleen lunastetusta suvusta kaikki ne, jotka tahtovat sopusointuun Jumalan kanssa, täydellisyyteen ja pysyvään elämään. Jumalan suunnitelma on nyt tullut näkyviin; me tulemme tilaisuuteen ymmärtämään sitä paremmin kuin koskaan ennen. Jumalallisen ilmestyksen kirjojen avaaminen on pian päättynyt. Maailman tuomio on jo alkamaisillaan nimi-kristikunnasta ja sen laitoksista, ja suuri työ, joka on alkanut maailmalle aavistamattomalla tavalla, tulee jatkumaan suureen täyttymiseen, josta Herra, apostolit ja profetat ovat ennustaneet, kunnes koko maailma on johdettu katsomaan lävitse pistettyyn, Jumalan lähettämään Lunastajaan ja Vapahtajaan, niinkuin pyhät kauvan ovat "katsoneet Jeesukseen" heidän uskonsa alkajaan ja päättäjään. [Katso II osa, 5 luku.] Tilinteko eli tuomio, joka alkaa seurakunnasta, tulee pian leviämään ja käsittämään kaikki elävät kansat; ja määrätyllä ajalla ja määrätyssä järjestyksessä tulevat kaikkien kuolleitten valtavat joukot tuotavaksi näyttämölle.

Valtakunnan kirkastettujen jäsenten suorittaessa tehtävää esiripun tuolla puolen järjestämällä nykyisten tapahtumain kulkua ja valmistamalla ihanaa hallitusta, on niillä, jotka ovat esiripun tällä puolen, myöskin tärkeä työ. Heidän tehtävänsä on koota valitut ja merkitä heidät otsiinsa (henkisesti) totuuden tiedolla (Ilm. 7: 3); erottaa nisut lusteista nykyisen totuuden sirpillä; ja ilmottaa Siionille tärkeä sanoma: "Sinun Jumalasi hallitsee!" Tämä työ edistyy myöskin joutuisasti, ja kaikki merkityt uskolliset ovat vuorostaan ahkerassa toimessa merkitsemässä toisia; ja pian tulee suuri työ olemaan valmis — valitut kaikki koottuina ja kirkastettuina.

Kallis oli lupaus seurakunnan varhaisille jäsenille, että hän, jonka he näkivät menevän pois, todella tulisi takasin; ja autuas on toivo ollut hänen ilmestymisestään koko aikakauden läpi koettelemuksissa olleille ja vainotuille uskollisille, jotka innokkaasti tarkastivat hänen tuloaan, kunnes nukkuivat toivossa saada herätä hänen kaltaisinaan; mutta vielä autuaammat ovat teidän silmänne, te meidän päiviemme pyhät; sillä teidän silmänne näkevät ja teidän korvanne kuulevat Israelin kauvan odotetun Toivon läsnäolon merkit.

Kun nimi-Siionissa, niinkuin profeta Jesaja ennusti, ne syntiset, jotka ovat unohtaneet tai jättäneet liittonsa Herran kanssa pitämättä, peljästyvät pimeitä pilviä, jotka peittävät hänen kasvoinsa kirkkauden, ja ulkokullatut vapisevat, näkee totinen Siion uskon silmällä kuninkaan ihanuudessaan ja näkee maan, joka vielä on kaukana — ohran ja viirin maan, ihanan perinnön, johon tämä mahtava kuningas ja suuri Lunastaja on tullut johtamaan langennutta sukua — maan, jossa asujamet eivät tule sanomaan: Minä olen sairas; sillä kansa, joka siellä asuu on kansa, joka on saanut synnit anteeksi. — Jes. 33: 14, 17, 24.

Tämän ihanan maan, tämän ennalleenasetetun paratiisin, näemme me nyt selvästi tuhannen vuoden tuolla puolen; ja ilolla ja riemulla, Moosesta suuremman profetan johdolla, joka nyt jo on keskellämme, johdetaan lunastettujen riemuitsevat joukot pyhyyden suuremmoista yleistä tietä tätä suloista maata kohti lepoon synnistä, kuolemasta ja kaikesta pahasta.

"Soittakaa kiitosta Herran, te hänen hurskahansa, ylistäkää hänen pyhää muistoansa! Sillä hänen vihansa [jonka täytyy välttämättömästi ilmetä suurena hädän aikana, joka pian valtaa maailman] kestää vain hetken, hänen armonsa halki elämän kaiken; illan on vieraana itku, aamulla riemu." Ja kohta on kuritettu ja kääntynyt maailma käsittävä ylistyksen sävelet ja laulava: "Sinä murheeni riemuksi muutit, sinä murhepukuni riisuit, ja minut ilolla vyötit, jotta sieluni kiitosta veisaisi vaikenematta. Herra, Jumalani, sinua minä ijät kaiket kiitän." — Ps. 30: 5, 6, 12, 13.

Johtakaa nyt mieleenne hyvin perustellut askeleet "vahvassa profetallisessa sanassa", jonka kautta me olemme tulleet tähän sydäntä ilahduttavaan ja sielua virkistyttävään tietoon. Takanamme ovat kaikki profetalliset rajapylväät, jotka osottavat tähän ihmeellisimpään aikaan koko maailman historiassa. Ne ovat osottaneet meille, että me vuodesta 1873 olemme eläneet seitsemännessä vuosituhannessa; että pakanain herraus, "pakanain ajat" tulevat päättymään vuonna 1914; ja että hänen tulonsa, jolla on oikeus valtaan, tapahtui 1874. Ne ovat osottaneet meille, että näitten pakanallisten kuninkaitten päivinä, ennenkuin heidän sallittu herrautensa päättyy, taivaan Jumala asettaa valtakunnan, ja että se valtakunta todella on edistynyt vuodesta 1878 asti; että ylösnousemisen aika kaikille Kristuksessa kuolleille silloin oli tullut; ja että sentähden, tästä vuosiluvusta alkaen, ei ainoastaan Herramme ja Päämme ole näkymättömänä läsnä maailmassa, vaan että kaikki nämä pyhät sanansaattajat ovat myöskin hänen kanssansa. Ja huomatkaa vielä, että tämä, Kristuksessa kuolleiden ylösnousemisen vuosiluku vastaa ruumiin Pään ylösnousemisen vuosilukua. Meidän Herramme ylösnousemus tapahtui kolme ja puoli vuotta hänen tulonsa jälkeen Messiaksena, vuonna 29 j.K.; ja hänen ruumiinsa, Seurakunnan ylösnousemiselle näimme ajan tulleen vuonna 1878, kolme ja puoli vuotta hänen toisen tulemisensa jälkeen, lokakuussa 1874.

Ennustus on myöskin ilmaissut hänen toisen tulemisensa tavan niin ettemme, vaikka hän on läsnä, voi odottaa näkevämme häntä eikä ylösnousseita pyhiäkään, jotka nyt ovat hänen kaltaisiaan, paitsi uskon silmällä — uskomalla "vahvaan profetalliseen sanaan"; kuitenkin olemme oppineet tietämään, että ne, jotka muodostavat "Kristuksen jalat", myöskin pian tulevat muutettaviksi samankaltaiseen ihanuuteen. He ovat silloin henkiolentoja, hänen, Kristuksen, kaltaisia, ja ylösnousseitten pyhien kaltaisia, jotka nyt ovat hänen kanssaan, ja tulevat aikanaan näkemään hänet sellaisena kuin hän on. (1 Joh. 3: 2.) Me olemme myöskin nähneet, että Elijan tuleminen, josta ennakolta on puhuttu ja ennustetun Synnin ihmisen tuleminen, jotka kävisivät hänen tulemisensa edellä, ovat tapahtuneita asioita.

Me olemme myöskin huomanneet viitotetut vuosiluvut, joihin profetta Daniel kiinnittää huomion. 2,300 päivää osottavat v. 1846 siksi ajaksi, jolloin Jumalan pyhäkön piti olla puhdistettu paavikunnan saastuttavista eksytyksistä ja periaatteista; ja me olemme huomanneet, että puhdistus silloin oli täytetty. Olemme huomanneet 1260 päiväin, eli ajan ja kahden ajan ja puolen ajan täyttymisen, jona aikana paavikunnalla oli valta vainota, ja niinikään olemme huomanneet lopun ajan alkaneen v. 1799. Me olemme nähneet, kuinka 1290 päivää merkitsi ennustuksen salaisuuksien ymmärtämisen alkamista vuonna 1829, joka saavutti huippunsa suuressa liikkeessä 1844, joka on tunnettu toisen adventti-liikkeen nimellä, jolloin, Herran ennustuksen mukaisesti, viisaat neitseet menevät Ylkää vastaan, kolmekymmentä vuotta ennen hänen todellista tulemistansa. Me olemme nähneet ennakolta mainitun viipymisen täyttymisen; ja viisitoista vuotta on keskiyönhuuto: "Katso Ylkä!" kuulunut. Me olemme erityisellä mieltymyksellä huomanneet 1335 päivän osottavan v. 1874 Herramme palaamisen vuosiluvuksi; ja me olemme siitä ajasta asti saaneet kokea juuri tuota luvattua autuutta — jumalallisen suunnitelman ihmeellisten salaisuuksien selvemmän ilmitulemisen kautta.

Sitten olemme myöskin nähneet suuren elonkorjuutyön määrättynä aikanaan ja määrätyssä järjestyksessä, alkaen syksyllä vuonna 1874, tapahtuvan asteettain ja hiljaa, mutta nopeasti. Olemme huomanneet lusteen sitomisen lyhteisiin, ja nisun kokoamisen. Ja mikä siunaus ja ilo tuleekaan meille varmuudesta, että kesästä 1878 alkaen, jolloin Kuningas otti suuren valtansa ja alkoi hallituksensa herättämällä ne, jotka nukkuivat Jeesuksessa, ei hänen jäsenilleen olekaan enää tarpeellista "nukkua" ja odottaa kirkkautta, vaan että jokaiselle on se silmänräpäys, jolloin hän on päättänyt juoksunsa kuolemassa, riemullisen "muuttumisen" silmänräpäys, muuttuminen jumalalliseen luontoon ja täydellisyyden kaltaisuuteen. Todella, "autuaita ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat, tästälähin". He saavat levätä vaivoistaan, mutta heidän työnsä seuraavat heitä; sillä työ esiripun tuolla puolen on samaa työtä, jota kaikki voittajat toimittavat esiripun tällä puolen; paitsi että niille, jotka ovat menneet jumalallisen luonnon kirkkauteen, ei työ enää ole vaivaloista eikä se enää maksa väsyttävää uhrausta.

Tämän kaiken ohella näemme jumalallisen suosion alkavan palaamisen luonnolliselle Israelille jo näyttäytyvän sen kautta, että heidän sokeutensa alkaa poistua ja heidän ennakkoluulonsa Kristusta Jeesusta kohtaan alkaa hävitä; sen kautta että lupauksen maa avautuu heille ja heidät karkotetaan muista maista, ja myöskin senkautta, että Palestiinan hedelmällisyys palautuu. Nämä ulkonaiset merkit yksistään, lukuunottamatta kaikkia profetallisia vuosilukuja ja aikoja, olisivat jo itsessään vahvoja todistuksia siitä, että elämme sen ajan lopussa, joka on määrätty Seurakunnan eli Valtakunta-luokan valitsemista varten Raamatun varmasti vakuuttaessa, että heidän sokeutensa ja hyljätty asemansa tulisi kestämään ainoastaan niin kauvan kuin Kristuksen ruumiin jäsenet ovat valitut.

Seisten siten tänä myöhäisenä hetkenä lopun ajassa ja kumminkin jo keskellä aikakauden elonkorjuuta, ja odottaen kaikkien vaikeasti selitettävien kysymysten ratkaisua, jotka nousevat tänä kuumeentapaisena aikana, lähimmän kahdenkymmenenkolmen lyhyen vuoden jaksona, kuinka vakavat ja syvät ovatkaan niiden tunteet, jotka uskovat vahvaan profetalliseen sanaan. Tärkeät ja pulmalliset kysymykset, jotka nousevat huippuunsa suurena hädän aikana, josta Daniel ennakolta varottaa meitä, täyttävät nykyään suuren yleisön mielet ja lähenevät pian kauheata ratkaisuaan. Mutta "koston päivän" suuren ratkaisun, samoin kuin kansain yli tulevan "vihan" tutkisteleminen on meidän jätettävä seuraavaan osaan, koska aine on liian laaja ja tärkeäarvoinen nykyisen tilamme laajuuteen nähden. Mutta iloitkaamme siitä, että hädän ajan tuolla puolen, ja aina Kristuksen hallituksen terveellisen koulun tuolla puolen, näemme ihanan levon maan, lunastetun ja ennalleenasetetun suvun autuaan ja ijankaikkisen perinnön.

Todella, nämä ovat ihmeellisiä aikoja, ja kumminkin, harvat panevat arvoa vahvaan profetalliseen sanaan; ja niinmuodoin katsovat useimmat tulevaisuutta ainoastaan nykyisten tapahtumain kannalta. Ihmiset näkevät äkkiä kokoontuvat pilvet, mutta eivät muualta kuin Raamatusta saata tietää mitään niiden hopeareunasta.

Niin, kallis Lunastaja ja Herra, me tunnemme sinun rakkaan läsnäolosi ja iloitsemme todistuksista sinun armollisen Valtakuntasi pystyttämisen suhteen tänä meidän päivänämme. Meidän sydämemme tulvivat kiitollisuutta, kun me näemme jumalallisen todistuksen yhtyvät säteet — laista, profetoista, apostoleista ja sinun omista tähän asti hämäristä lausunnoistasi, ja Egyptin ihmeellisen "Todistajankin" kauvan kätketyistä salaisuuksista — nyt koottuna kirkkaaseen polttopisteesen, osottaen sinun uskovaisille seuraajillesi, että ihana päivä pian on koittava, vaikka pilvet ja synkkä pimeys vielä varjostavat sinun ihanuuttasi kaikkien silmiltä paitsi sinun kihlattujesi uskonsilmiltä. Tämän säteilevän polttopisteen valossa kimaltelee nyt sinun kalliista totuuksistasi jalokivi toisensa jälkeen ennen tuntemattomalla loistolla ja kaikki ne kuvastavat sinun herrautesi läsnäoloa.

"Riemuitkaat Herrassa ja iloitkaat te vanhurskaat ja ylistäkäät hänen
pyhää nimeänsä." "Kaikki kansat paukuttakaa käsiänne ja riemuitkaa
Jumalalle ilohuudolla! Sillä Herra on kaikkein Korkein, ja suuri
Kuningas yli koko maan!"

JUMALAN KIVITODISTAJAN JA PROFETAN, EGYPTIN SUUREN PYRAMIIDIN VAHVISTAVA TODISTUS.

Esipuhe kymmenenteen lukuun

Arvossa pidetyn professori C. Piacci Smyth'in F.R.S.E., F.R.A.S. entisen Skotlannin kuninkaallisen tähtitieteilijän ystävällinen arvostelu tästä luvusta, kun se vielä oli käsikirjotuksena.

Kun veli William M. Wright sai tietää, että luku Suuresta pyramiidista oli kirjotettu, pyysi hän saada lukea sen ennen painatusta, koska hänellä jo oli melkoiset tiedot pyramiidista. Tähän myönnyimme ilolla, vakuuttaen hänelle, että toivoimme kaikkea mahdollista tarkistusta. Kun veli Wright oli lukenut käsikirjotuksen, päätti hän, että kun me kerran toivoimme arvostelua, niin sen parempi minkä korkeammalta arvostelu tulisi. Seurauksena tästä oli, että hän otti kirjotuskoneella kopion käsikirjotuksesta ja lähetti sen meidän suostumuksellamme professori C. Piazzi Smyth'ille, jonka yleisesti tunnustetaan omaavan Suuren pyramiidin rakenteesta ja mitoista suuremman tiedon kuin kenenkään muun miehen maailmassa, pyynnöllä, että hän huolellisesti tarkastaisi käsikirjotuksen ja merkitsisi siihen ne huomautukset, joita hän mahdollisesti voisi tehdä totuuden harrastuksesta. Professorin vastaus tähän kirjeeseen sekä hänelle lähetetty käsikirjotus, jossa oli hänen muistiinpanojansa, lähetettiin, kun se oli saapunut, tekijälle. Me kiitämme veli Wright'iä ja professori Smyth'iä heidän hyväntahtoisuudestaan ja olemme seuranneet ilmotettuja korjauksia, joita muuten olikin ainoastaan kolme, ja jotka me mielihyväksemme huomasimme olevan vähänarvoisia. Ainoastaan yksi huomautuksista koski mittaa, ja siinäkin oli eroavaisuus ainoastaan yksi tuuma, minkä ilolla oikaisimme.

Julkaisemme tässä alempana, ajatellen, että se mahdollisesti herättäisi lukijoissamme mielenkiintoa, Professori C. Piazzi Smyth'in kirjeen:

Clova, Ripon, Englanti, 21 p. jouluk. 1890.

Wm. M. Wright, Esq.

Herrani: — Minulta on kulunut melkein pitempi aika kuin olisin tahtonut tarkastaissani Teidän ystävänne C.T. Russell'in, Allegheny'stä, Pa, käsikirjotusta, mutta minä olen nyt lopettanut hyvin huolellisen sana sanalta tehdyn tarkastuksen. Ja vähemmällä en minä voinut sitä jättääkään, kun Te niin hyväntahtoisesti vaivaannuitte lähettämään sen sellaisella huolella laattojen välissä, litteässä, sisäänkirjotetussa paketissa, vieläpä koneella kirjotettuna käsinkirjotetun sijasta.

Alussa löysin ainoastaan mainitulla kirjotuskoneella tehtyjä virheitä, mutta sittemmin luettuani muutamia sivuja ilmeni tekijän kyky, erikoistuntemus ja omintakeisuus loistavalla tavalla; ja siinä oli moniaita kohtia, joista olisin halunnut ottaa jäljennöksen esittääkseni ne, mainitsemalla kirjottajan ensimäisessä mahdollisessa Pyramiidikirjani painoksessa. Mutta luonnollisesti minä en tehnyt sitä ja odotan täysin kärsivällisenä sekä mitä kiitollisimmin mielin kunnes Raamatuntutkistelujen tekijä valitsee aikansa sen julkaisemista varten. Niin ollen huomautan tässä ainoastaan, että on hyvin paljon sekä hyvää että uutta mitä hän sanoo pyramiidin eri osien ajanlaskuun nähden, erittäinkin mitä tulee Ensimäiseen nousevaan käytävään ja sen graniittitulppaan; mitä tulee Suureen galleriaan nähden Herran elämää valaisevana; mitä tulee vastaavaisuuteen Kuninkaan huoneen ja sen graniitin sekä Tabernaakkelin ja sen kullan välillä; ja ylimalkaankin kun on kysymys Raamatun ja pyramiidin keskinäisestä vahvistuksesta eli tarkoista vastaavaisuuksista, jotka hän on esittänyt erittäin hyvin.

Tällävälin näyttää minulle selviytyvän, että olen velkaa Teille Raamatun tutkistelujen kahdesta ensimäisestä osasta, jotka minulle ystävällisesti lahjotitte jo pitkän aikaa sitten. Silloin en lukenut enempää kuin puolet ensimäisestä osasta, koska en pitänyt ainetta aivan niin uutena kuin olin odottanut. Mutta sitte kun, kuten toivon, minulla on ollut niin paljon hyötyä tämän edistystä osottavan kolmanteen osaan aijotun pyramiidiluvun perinpohjaisesta lukemisesta, täytyy minun ottaa nuo kaksi ensimäistä osaa esille toistamiseen, de novo.

Paketti lähetetään takaisin laattojensa välissä, sisäänkirjotettuna. Pysyn erittäin kiitollisena Teille. Kunnioittaen Teidän

C. Piazzi Smyth.

KYMMENES LUKU.

JUMALAN KTVITODISTAJAN JA PROFETAN, EGYPTIN SUUREN PYRAMIIDIN TODISTUS.

Ylimalkainen kuvaus suuresta pyramiidista. — Miksi se ansaitsee erityistä mielenkiintoa kristittyjen taholta. — Suuri pyramiidi — tieteellisen, historiallisen ja profeetallisen totuuden varastohuone. — Raamatun viittauksia siihen. — Miksi, koska, ja kuka sen rakensi. — Sen asemapaikan tärkeys. — Sen tieteelliset opetukset. — Sen todistus lunastussuunnitelmasta — aikakausiensuunnitelmasta. — Kristuksen kuolema ja hänen ylösnousemisensa ilmaistut. — Maailman kulku alaspäin, päättyen suureen hädän aikaan. — Hädänpäivän laatu. — Suuri uskonpuhdistusliike huomautettu. — Juutalaisen aikakauden pituus ilmaistu. — Evankelikauden "korkea kutsu" osotettu. — Vihkiytyneen seurakunnan tie. — Korkean kutsun loppu osotettu. — Kristuksen toisen tulemisen vuosiluku. — Kuinka maailmaa kohtaavat ennalleenasettamissiunaukset ovat ilmaistut. — Maailman kulku tuhatvuotiskautena. — Sen loppu. — Ero kahden olotilan, inhimillisen ja henkisen välillä sellaisena kuin pyramiidi sen osottaa. — Pyramiidi osottaa vääräksi ateismin, vapauskoisuuden ja kaikki kehitysopin teoriat ja vahvistaa sekä Raamatun suunnitelman että sen määrätyt ajat ja hetket.

"Sinä päivänä on Herralla oleva alttari keskellä Egyptinmaata, ja patsas (muistokivi) on Herralla oleva sen rajalla. Ja se on oleva merkiksi ja todistukseksi Herralle Sebaotille Egyptinmaassa." — Jes. 19: 19—20.

Vanhat laskivat maailman ihmeet seitsemäksi ja asettivat niistä ensi sijalle Gizen Suuren pyramiidin. Se sijaitsee Egyptissä lähellä nykyistä Kairoa. Ei mikään rakennus maailmassa vedä sille vertoja suuruudessa. Maassamme (Amerikassa) eräs etevimmistä graniitintuntijoista, joka henkilökohtaisesti on käynyt tutkimassa Suurta pyramiidia, sanoo: "Pyramiidissa on kivilohkareita, jotka painavat kolme tai neljä kertaa enemmän kuin yksi ainoa obeliski. Minä näin kiven, jonka paino arvion mukaan oli 880 tonnia. Siinä on kolmenkymmenen jalan pituisia kiviä, jotka sopivat niin hyvin yhteen, että voi vetää kynäveitsellä pitkin pintaa huomaamatta rakoa niiden välillä. Niitä ei ole myöskään liitetty yhteen käyttämällä muurausruukkia. Nykyään ei ole mitään niin täydellistä konetta, joka voisi tehdä kaksi kolmenkymmenen jalan pituista (kivi-) pintaa semmoisiksi, että ne sopisivat yhteen niinkuin nämä ihmeelliset kivet Suuressa pyramiidissa." Se peittää 13 "acreen" (noin 5,3 hehtaarin) maa-alan. Se on perustuksesta mitattuna 486 jalkaa korkea ja 764 jalkaa leveä. Lasketaan, että Suuri pyramiidi painaa kuusi miljoonaa tonnia, ja että sen poisviemistä varten tarvittaisiin 60,000 höyrykonetta, joista kukin vetäisi 100 tonnia. Todennäköisesti eivät Egyptin rikkaudet riittäisi palkkaamaan työmiehiä sen hajottamiseksi ja repimiseksi. Näistä asianhaaroista selviää, että kuka hyvänsä olikin sen suuri suunnittelija, aikoi hän sen pysyväiseksi muistomerkiksi.

Miltä näkökannalta hyvänsä katsommekin Suurta pyramiidia, on se vastaansanomatta ihmeellisin rakennus maailmassa; mutta viimeksi kuluneiden kolmenkymmenen kahden vuoden aikana tehtyjen tutkimusten valossa herättää se uutta mielenkiintoa jokaisessa kristityssä, joka on edistynyt Jumalan sanan tutkimisessa; sillä se näyttää sopusoinnussa kaikkien profettain kanssa ihmeellisellä tavalla ilmaisevan Jumalan suunnitelman ääriviivat menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.

Tulee muistaa, että paitsi Suurta pyramiidia, jota me tässä tarkotamme, löytyy vielä toisia, joista muutamat ovat rakennetut kivestä ja muutamat tiilistä; mutta kaikki ne ovat vain jäljittelyjä siitä, ja joka suhteessa mitättömiä — suuruuteen, tarkkuuteen ja sisäiseen järjestykseen nähden. On myöskin näytetty toteen, että ne, ollen erilaisia kuin suuri pyramiidi, eivät sisällä mitään vertauskuvallisia piirteitä, vaan olivat silminnähtävästi aijotut käytettäviksi egyptiläisten kuningasperheiden haudoiksi.

Suuri pyramiidi kuitenkin näyttäytyy tärkeiden — tieteellisten, historiallisten ja profetallisten — totuuksien varastoaitaksi ja sen todistukset ovat täydessä sopusoinnussa Raamatun kanssa, sen kautta, että se ilmaisee huomattavimmat piirteet sen totuuksista kauneissa ja sopivissa vertauskuvissa. Se ei suinkaan ole mikään lisäys kirjotettuun ilmestykseen: se ilmestys on aivan täydellinen eikä kaipaa mitään lisäyksiä. Mutta se on todistus, joka lujasti vahvistaa Jumalan suunnitelman; ja harvat tutkijat voivat olla, tutkiessaan sitä huolellisesti ja sen ohessa vaarinottaessaan sen todistusten sopusoinnun Raamatun kanssa, tuntematta vaikutusta siitä, että sen rakenteen suunnitteli ja johti sama jumalallinen viisaus, ja että se on se patsas, jota profetta tarkottaa yllä olevalla kirjotuksella.

Jos se rakennettiin Jumalan johdolla hänen todistuksekseen ihmisille, niin voimme odottaa Jumalan kirjotetussa sanassa jotakin viittausta siitä. Ja kumminkin, koska silminnähtävästi Jumalan aikomuksena oli pitää salassa lopun aikaan asti suunnitelmansa piirteet, josta se antaa todistuksen, täytyy meidän odottaa, että kaikki viittaukset siihen Raamatussa olisivat, kuten ovatkin, jonkun verran peitettyjä, jotta ne nähtäisiin vasta sitten, kun aika sen ymmärtämiseksi on käsillä.

Jesaja kertoo, kuten yllä on mainittu, alttarista ja patsaasta, joka on oleva "merkiksi ja todistukseksi Herralle Sebaotille Egyptinmaassa." Ja yhteys osottaa, että se on oleva todistus sinä päivänä, jolloin suuri Vapahtaja ja Pelastaja tulee murtamaan sorron kahleet ja asettamaan vapauteen synnin vangit — joista asioista meidän Herramme saarnasi ensimäisessä tulemisessaan (Luukk. 4: 18). Tämän profetian laajakantoisuus huomataan kumminkin ainoastaan hämärästi, kunnes käy selväksi, että Egypti on vertaus- eli esikuva ihmismaailmasta, joka on täynnä turhamaista, heidän järkeänsä pimittävää filosofiaa, mutta joka on tietämätön todellisesta valosta. Kuten Israel esikuvasi maailmaa, jonka vapauttaa synnin orjuudesta Mooseksen suuri vastakuva, ja jonka syntiuhrin on antanut Aaronin vastakuva, niin esittää Egypti synnin valtakuntaa, kuoleman hallitsemaa alaa (Hebr. 2: 14), joka niin kauan on pitänyt orjuuden kahleissa monta, jotka tulevat iloisiksi saadessaan mennä ulos palvelemaan Herraa, sen johdossa, joka on Mooseksen kaltainen, mutta suurempi kuin hän. — Apt. 3: 22, 23.

Monessa paikassa Raamatussa osotetaan Egyptin vertauskuvallinen luonne; esim. Hos. 11: 1 ja Matt. 2: 13—15. Näissä kahdessa paikassa on, paitsi sitä, että meidän Herramme todellakin lapsena oli jonkun aikaa Egyptissä, ja että Israel myös todellakin oli jonkun aikaa Egyptissä, silminnähtävästi myöskin vertauskuvallinen merkitys. Jumalan Poika oli maailmassa jonkun aikaa niiden tähden, joita hän tuli lunastamaan ja vapauttamaan; mutta hän kutsuttiin sieltä — Egyptistä — korkeampaan, jumalalliseen luontoon. Samaten kutsutaan nekin, jotka ovat kutsutut hänen veljikseen ja kanssaperillisikseen, "hänen ruumiinsa jäsenet", todellinen Israel, Egyptistä; ja Mestari osottaa, että: "He eivät ole maailmasta, niin kuin minäkään en ole maailmasta".

Jesaja (31: 1, 3) sanoo, tarkottaen suurta oven edessä olevaa hädän aikaa: "Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin (maailmaan) apua anomaan (etsimään maailmallisia aatteita, suunnitelmia ja neuvoja siitä kuinka heidän pitäisi menetellä tuona suurena hädän päivänä) ja luottavat hevosiin (jotka yhä edelleen tahtovat ratsastaa noilla vanhoilla valheellisilla opinkeppihevosilla) ja turvaavat rattaisiin (maailmallisiin järjestelmiin), että niitä on paljon, ja ratsastajiin (väärien oppien suuriin johtajiin), että ne varsin väkevät ovat; eivätkä katso Israelin pyhän puoleen, eivätkä etsi Herraa (sillä varmuus ja voitto tuona hädänpäivänä ei tule olemaan joukkojen puolella)!… Ja Egypti on ihminen eikä Jumala, ja heidän hevosensa ovat lihaa eikä henkeä. Ja kun Herra ojentaa kätensä (voimansa — totuuden ja muiden välineiden voiman — kuten hän pian tulee tekemäänkin), kompastuu auttaja ja autettava (Egyptin voimilla — maailman käsityksillä autettu) kaatuu, ja molemmat yhdessä hukkuvat."

Silloin kun inhimilliset suunnitelmat ja ehdotukset ovat pettäneet, ja kun ihmiset ovat oppineet tuntemaan syntisyytensä ja avuttomuutensa, silloin tulevat he huutamaan apua Herralta. Silloin Jehova näyttää olevansa suuri Vapahtaja, ja hän on jo valmistanut Suuren pyramiidin olemaan yhtenä osana toimenpiteistään vakuuttaakseen maailmalle viisauttaan, kaikkitietäväisyyttään ja armoaan. "Se on oleva merkiksi ja todistukseksi Herralle Sebaotille (todistuksena hänen edeltäpäin tietämisestään ja hänen armoa uhkuvasta pelastussuunnitelmastaan, kuten heti saamme nähdä) Egyptin maassa; sillä he (egyptiläiset — köyhä maailma, tulevana hädän aikana) huutavat Herran tykö ahdistajain tähden, ja hän lähettää heille pelastajan ja sotijan, ja hän vapahtaa heidät. Ja Herra ilmottaa itsensä Egyptille (maailmalle) ja Egypti tuntee Herran sinä päivänä (tuhatvuotispäivänä — hädän ajan lopussa); ja he palvelevat häntä teuras- ja ruokauhrilla, ja lupaavat Herralle lupauksia ja pitävät ne. Ja Herra vaivaa Egyptiä (maailmaa — suurena hädän aikana, joka välittömästi on käsillä) lyömällä ja parantamalla; ja he palajavat Herran tykö, ja Hän kuulee heitä ja parantaa heidät." Jes. 19: 19—22.

Samalla kertaa, kun tämä erittäin vahvistava todistus, jonka Suuri pyramiidi antaa Jumalan kirjotetulla sanalla, on uutena ilon syynä pyhille, on silminnähtävänä, että sen todistukset ovat etupäässä aijotut ihmismaailmalle tuhatvuotiskautena. Tämän omituisen ja ihmeellisen todistajan todistukset tulevat antamaan ihmissuvulle uutta uskoa, rakkauden ja uutteruuden aihetta, kun heidän sydämensä hyvissä ajoin ovat valmistuneet totuudelle. On myöskin huomattavaa, että (samoin kuin aikakausien suunnitelma kirjotetussa sanassa, samoin on) tämä kivitodistajakin vaiennut nykyaikaan asti, jolloin sen todistus ennen pitkää jätetään (Egyptille) maailmalle. Mutta pyhillä, Jumalan ystävillä, joilta hän ei salaa mitään, on etu saada kuulla tämän todistajan todistukset nyt, ennen kuin maailman mieli on valmistunut käsittämään, sen erilaiset todisteet. Vasta sitten kun joku on valmis tottelemaan Herraa, voi hän ymmärtää hänen todistuksensa.

Jeremias (32: 20) selittää, kun hän puhuu Jumalan voimallisista töistä, että hän on asettanut (ruots. k.) merkkiä ja ihmeitä Egyptin maalle "tähän päivään asti". Jumala teki merkkiä ja ihmeitä Egyptissä, kun hän vei Israelin voittokulussa sieltä; mutta hän on myöskin asettanut (ruots. k.) sinne merkkiä ja ihmeitä, jotka ovat säilyneet "aina tähän (meidän) päivään asti". Me uskomme, että Suuri pyramiidi on arvokkain juuri näistä merkeistä ja ihmeistä; ja se alkaa nyt puhua tiedemiehille heidän omalla kielellään ja heidän kauttaan kaikille ihmisille.

Herran maata koskevat kysymykset ja ilmotukset Jobille (38: 3—7) saavat merkillisen valaistuksen Suuressa pyramiidissa, jonka arvellaan itsessään ja mittainsa kautta esittävän maata ja Jumalan suunnitelmaa siihen nähden. Kuva, jota käytettiin, on kuva rakennuksesta, ja me uskomme, että se sopii ainoastaan pyramiidin muotoiseen rakennukseen. Kieli, vaikka se ensisijassa koskeekin maata, on niin laadittu, että se sopii siihen selvitykseen, minkä Suuri pyramiidi antaa. Ensiksi huomautetaan perustuksen valmistaminen, kallio, jolle Suuri pyramiidi on rakennettu. Toiseksi sen mittain järjestely, piirre mikä on hyvin huomattava Suuressa pyramiidissa, jossa on yllinkyllin merkitseviä mittoja. "Kuka on vetänyt mittanauhan sen yli?" Suuren pyramiidin muodon täydellisyys ja sen täsmällisyys joka suhteessa osottaa että joku mestarikäsi on johtanut sen rakentamisen. "Mihinkä ovat sen pohjaperustukset upotetut?" Suurella pyramiidilla on neljä perustuskulmakiveä, jotka ovat upotetut itse kallioon. "Tahi kuka laski sen kulmakiven?" Yhdellä pyramiidilla on viisi kulmakiveä, mutta tässä tarkotetaan erityistä kulmakiveä — huippukulmakiveä. Niitä neljää, jotka ovat upotetut kallioon perustuskivinä, on jo kosketeltu, ja jälellä oleva on huippukulmakivi. Tämä on merkillisin kivi rakennuksessa — se on täydellinen pyramiidi ja sen mukaan suuntautuvat rakennuksen ääriviivat. Kysymys, joka tarkottaa tätä samaa on sentähden merkitsevä ja kiinnittää huomion sen sopivaisuuteen ja siihen viisauteen ja taitoon, joka valmisti ja sijotti sen huippukulmakiveksi.

Kun siis Raamatussa tehdään viittauksia lukemattomia kertoja tähän vanhaan rakennukseen, niin emme voi epäillä, että, jos kysytään, tämä Herran "todistaja" Egyptinmaassa antaa todisteita, jotka ovat Jehovalle kunniaksi ja vastaavat täydelleen kirjotettua sanaa. Me esitämme tämän "todistuksen" tällä tavalla, koska pimeyden ruhtinas, tämän maailman jumala, ja ne, jotka hän sokaisee totuudelle, epäilemättä tulevat vastustamaan sen todistusta Jumalan henkeyttämäksi yhtä paljon kuin Raamatunkin.

MIKSI, KOSKA JA KUKA RAKENSI SUUREN PYRAMIIDIN.

Tätä kysymystä on viime vuosina pohdittu hyvin paljon sekä tieteelliseltä että raamatulliselta näkökannalta. Vuosituhansien kuluessa ei ole voitu antaa tyydyttävää vastausta tähän kysymykseen. Sitä vanhaa otaksumaa, että se muka rakennettiin holviksi tai haudaksi jollekin egyptiläiselle kuninkaalle, ei kannata uskoa; sillä sellaisen rakennuksen suunnittelun tekeminen vaati, kuten saamme nähdä, enemmän kuin meidän päiviemme viisauden, puhumattakaan egyptiläisten viisaudesta neljä tuhatta vuotta sitten. Sitä paitsi ei siellä ole mitään mitä voisi verrata ruumisarkkuihin, muumioihin tai hautakirjotuksiin. Suuren pyramiidin salaisuuksia alettiin ymmärtää, ja meidän kysymyksemme alkoivat saada todenmukaisia vastauksia sitten vasta kun oli saavuttu siihen aikaan, jota Danielin ennustuksessa kutsutaan "lopun ajaksi", jolloin tieto tulisi karttumaan ja ymmärtäväiset tulisivat ymmärtämään Jumalan suunnitelman. (Dan. 12: 1, 9, 10.)

Ensimäisen tärkeän työn tähän suuntaan teki hra John Taylor Englannista v. 1859 osottaessaan, että Suuri pyramiidi sisälsi tieteellisiä piirteitä; sen jälkeen on moni pätevä kyky omistanut huomionsa tutkiakseen enemmän tuon ihmeellisen todistajan todistuksia; erittäinkin senjälkeen kun prof. Piazzi Smyth, valtion-astronoomi Skotlannissa kävi siellä tutkien usean kuukauden aikana sen omituisuuksia, ja lahjotti maailmalle ne huomattavat tosiseikat, joita sen rakenne ja mitat osottavat, ja niistä tekemänsä johtopäätökset. Hänen kaikinpuolin tieteelliselle teokselleen "Our Inheritance in the Great Pyramid" (Meidän perintöosuutemme Suuressa pyramiidissa) olemme pääasiassa velassa niistä ajanmääristä, joita olemme tässä luvussa käyttäneet. Meidän kuvamme ovat jäljennöksiä muutamista niistä kahdestakymmenestä viidestä piirroksesta, jotka olivat mainitun teoksen viimeisessä painoksessa.!

Muutama vuosi prof. Smyth'in paluun jälkeen esitettiin otaksuma, että Suuri pyramiidi on Jehovan "todistus", ja että se on yhtä suuren arvoinen jumalallisen kuin tieteellisenkin totuuden todistaja. Se oli uusi ajatus prof. Smyth'ille kuten muillekin. Tämän mielipiteen esitti nuori skotlantilainen Robert Menzies, joka tutkiessaan Suuren pyramiidin tieteellisiä opetuksia, huomasi, että siinä oli samalla profetallisia ja ajanlaskullisia opetuksia.

Pian kävi selväksi että sen rakentamisen tarkotuksena oli huolehtia samalla jumalallisen pelastussuunnitelman kertomisesta, eikä suinkaan vähemmän jumalallisen viisauden kertomisesta mitä tulee tähtitieteellisiin, ajanlaskullisiin, geometrisiin ja muihin tärkeisiin totuuksiin. Mutta kun nämä herrat eivät ole ottaneet vaarin Raamatussa ilmotetun pelastussuunnitelman laajuudesta ja täydellisyydestä niin eivät he myöskään ole panneet mitään huomiota Suuren pyramiidin tähän suuntaan viittaavien todistusten mitä ihmeellisimpiin ja kauniimpiin piirteisiin, minkä me nyt huomaamme mitä suurimmassa määrin täydellisesti vahvistavan aikakausiensuunnitelman ja siihen kuuluvat ajat ja hetket, semmoisena kuin se opetetaan Raamatussa ja esitetään tässä ja edellisissä osissa RAAMATUN TUTKISTELUJA. Ja edelleen näemme me että tämä tiedonaarreaitta, kuten Raamatunkin aarteet, pidettiin tarkotuksella suljettuina, kunnes sen todistukset tarvittaisiin ja ymmärrettäisiin. Eiköhän tämä sisällä että sen suuri Rakennusmestari tiesi, että tulisi aika, jolloin sen todistus olisi välttämätön? toisin sanoen, että olisi tuleva aika, jolloin Raamattua halveksittaisiin, ja vieläpä hänen olemassaolonsa asetettaisiin kysymyksen alaiseksi? silloin kun inhimillinen filosofia tieteen nimellä korotettaisiin ja jokainen esitetty väite alistettaisiin sen koetuksen alaiseksi? Onko Jumala tahtonut ilmaista itsensä ja viisautensa juuri tämän koetuksen kautta? Siltä ainakin näyttää. Tämä rakennus tulee vielä saattamaan häpeään viisaiden viisauden ollen Herran Sebaotin todistus "sinä päivänä" — joka jo on alkanut.

Professori Smyth on päättänyt, että Suuri pyramiidi rakennettiin vuonna 2170 e.K., tulos, mihin hän tuli etupäässä tähtitieteellisten havaintojen perusteella. Kun hän huomasi, että ylöspäin suunnatun käytävän kulmaus vastaa kaukoputkea ja että "Sisäänkäyntikäytävä" vastaa tähtitieteilijän "tähtääjää", rupesi hän tutkimaan mitä erityistä tähteä se on mahtanut osottaa joskus menneisyydessä. Laskelmat osottivat, että a Draconis, lohikäärmetähti, on ollut siinä asemassa taivaalla, että se on osottanut suoraan alas sisäänkäytävään sydänyönä syyspäiväntasauksen aikana v. 2170 e.K. Senjälkeen, ajatellen itseään tähtitieteilijäksi tuona aikana tähtääjä suunnattuna a Draconikseen ja kuvitellen itselleen ylösnousevia käytäviä kaukoputkeksi, jota ne paljon muistuttavat, laski hän mikä tähtiryhmä tai merkitsevä tähti olisi keskellä hänen niin asetettua kaukoputkeaan tuona erikoisena hänen tähtääjänsä ilmaisemana aikana ja huomasi, että Plejadien (Seulasten) eli Seitsentähtien täytyi olla vaadittu tähdistö. Näin ihmeellinen yhteensattumus sai hänet vakuutetuksi, että vuosiluku pyramiidin rakentamiselle oli siten määrätty; sillä a Draconis ei ole vähemmin vertauskuva synnistä ja Saatanasta kuin Seulaset, Seitsentähdet ovat vertauskuva Jumalasta ja maailmankaikkeuden keskipisteestä. Suuri pyramiidi ilmottaa tällä tavalla, että sen Arkkitehti tiesi pahan herrauden ja vallan ihmissuvun alaspäin vievällä synnin tiellä, ja osottaa myöskin sen, mitä on inhimillisen näkemyksen tuolla puolla, nim. että suvun ainoa toivo on Jehova.

Tämä prof. Smyth'in päätelmä, mikä koskee Suuren pyramiidin rakennusvuotta, sai sittemmin mitä voimakkaimman vahvistuksen varmojen mittain kautta, joilla Suuri pyramiidi itse ilmottaa rakennusvuotensa. Ajatus, että Suuri pyramiidi ilmottaa suunnitelmissaan viisauden, jota egyptiläisillä ei voinut olla — jumalallisen viisauden, joka osottaa, että Suuri pyramiidi on rakennettu jonkun hengen elähyttämän Jumalan palvelijan valvonnan alaisena — on johtanut otaksumaan, että Melkisedek rakensi sen. Hän oli "Salemin kuningas" (s.o. rauhan kuningas) ja "Korkeimman Jumalan pappi" ja otti ihmisenä ja esikuvana niin korkean aseman, että hän siunasi Aabrahamia, joka myöskin antoi kymmenykset hänelle. Tästä meillä on hyvin vähän tietoa, paitsi että Melkisedek oli suuri ja rauhaa rakastava kuningas ja että hän eli noihin aikoihin ja likellä sitä paikkaa, missä Suuri pyramiidi sijaitsee. On ajateltu, että Melkisedek, vaikkei ollutkaan itse egyptiläinen, käytti Suuren pyramiidin rakentamisessa egyptiläisiä työntekijöitä. Ja jonkun verran antavat tälle otaksumalle tukea egyptiläiset muistitiedot. Ne kertovat, että Egyptiin näihin aikoihin teki omituisen hyökkäyksen kansa, jota muistitieto yksinkertaisesti kutsuu nimellä Hyksos (s.o. paimenkuninkaat eli rauhaa rakastavat kuninkaat.) Näyttää siltä, etteivät nämä ylimalkaan ryhtyneet häiritsemään Egyptin hallitusta ja että he, oleskeltuaan jonkun aikaa tarkotuksessa, jota perimätieto ei mainitse, jättivät Egyptin yhtä rauhallisesti kuin olivat tulleetkin. Näihin hyksoihin, rauhan kuninkaihin arvellaan Melkisedekin kuuluneen ja luullaan heitä niiksi, jotka rakensivat Suuren pyramiidin — Jumalan alttarin ja "todistuksen" Egyptin maahan.

Josefus ja muut mainitsevat Maneton, egyptiläisen papin ja oppineen sanat: "Meillä oli muinoin kuningas, jonka nimi oli Timaus. Hänen aikanansa tapahtui, en tiedä kuinka, että jumaluus oli meille vihoissaan; ja Itämailta tuli ihmeellisellä tavalla halpasukuisia miehiä (ei sotijoita), Hyksoja, joilla oli rohkeus hyökätä meidän maahamme ja kukistaa se helposti valtansa kautta ilman taistelua. Ja kun heillä oli vallassaan meidän hallitusmiehemme, repivät he jumalien temppelit."

SEN OMITUINEN ASEMA.

Suuri pyramiidi sijaitsee kukkulaisella ylätasangolla, mistä on näköala Niilille, lähellä Kairon kaupunkia Egyptissä. Huomattava seikka sen aseman yhteydessä on, että Niilin suistomaa muodostaa merenrannikon, joka muodoltansa vastaa täydellistä ympyräkehän neljännestä, jonka sisäpuolisessa kulmauksessa pyramiidi juuri on.

Tämän pyramiidin ja rannikon suhteen keksi Yhdysvaltain rannikkomittauksen Ylihydrograafi, hra Henry Mitchell, joka kävi Egyptissä v. 1868 tehdäksensä kertomuksen Suez'in kanavan valmistumisen edistymisestä. Hänen huomionsa Egyptin koko pohjoisrannikon säännöllisestä käyristymisestä johti hänet päättämään, että senkautta oli osotettu joku fysikalisessa suhteessa huomattava keskipiste. Kun hän etsi tätä suuremmoista keskipistettä, huomasi hän, että Suuri pyramiidi oli juuri tässä keskipisteessä; tämä sai hänet huudahtamaan: "Tällä muistomerkillä on fysikalisessa suhteessa tärkeämpi asema kuin millään muulla ihmiskäsin tehdyllä rakennuksella."

Pohjoisessa olevasta Sisäänkäytävästä vedetty viiva sattuu juuri Egyptin rannikon pohjoisimpaan pisteeseen; ja ne viivat, jotka vedetään rakennuksen koillis- ja luoteislävistäjille pitennyksiksi sulkevat kummaltakin puolelta suistomaan väliinsä ja käsittävät niin ollen tuon viuhkanmuotoisen Ala-Egyptinmaan. Ollen rakennettu Gize-kallion pohjoisimmalle syrjälle ja näkyen sektorin tai viuhkan muotoisen Ala-Egyptin yli, voi todellakin sanoa, että se on juuri sen rajalla niinkuin myöskin sen nimellisessä keskipisteessä, kuten profetta Jesaja sanoo. "Sinä päivänä on Herralla oleva alttari keskellä Egyptinmaata, ja patsas (pyramiidi) on Herralla oleva sen rajalla. Ja se on oleva merkiksi ja todistukseksi Herralle Sebaotille Egyptinmaassa." — Toinen huomattava asianhaara on, että Suuri pyramiidi sijaitsee maapallon maanpinnan maantieteellisessä keskipisteessä — mukaan luettuina myöskin Pohjois- ja Etelä-Amerikka, jotka olivat tuntemattomia vielä vuosisatoja pyramiidin perustuksen laskemisen ja rakentamisen jälkeenkin.

SEN TIETEELLISET OPETUKSET.

Suuri pyramiidi ei puhu meille hieroglyfikirjotuksen eikä myöskään piirustusten kautta vaan ainoastaan asemansa, rakenteensa ja mittainsa kautta. Ainoat alkuperäiset merkit, jotka on huomattu olevan, olivat "Kuninkaan huoneen" yläpuolella olevissa "Konstruktioni-huoneissa"; pyramiidin huoneissa ja käytävissä sitävastoin ei löydy mitään sellaisia. Suuren pyramiidin tieteelliset opetukset jätämme mainitsematta säästääksemme tilaa, koska ei edes yksi sadasta tavallisesta lukijasta ymmärtäisi tieteellisiä termejä, niin että voisivat ymmärtää todistukset ja erittäinkin kun ne eivät kuulu ollenkaan evankeliumiin, jota meidän tarkotuksemme on esittää. Olkoon sentähden kylliksi, kun ainoastaan annamme viittauksen siitä tavasta, jolla se opettaa tiedemiehiä. Esimerkiksi huomataan perustuksen kohdalta neljän asemasivun pituudet yhteenlaskettuna tekevän yhtä monta pyramiidi-kyynärää (noin 18 tuumaa) murto-osineen, kuin päiviä on neljässä vuodessa — lukuunottaen karkausvuodenkin murto-osat. Lävistäjät koillisesta lounaaseen ja luoteesta kaakkoon mitattuina perustuksesta tekevät juuri yhtä monta tuumaa kuin on vuosia precessionalikaudessa. Tämän jakson olivat tähtitieteilijät jo otaksuneet 25,827 vuodeksi ja Suuri pyramiidi vahvistaa heidän päätelmänsä. Etäisyyden aurinkoon, arvellaan, ilmaisee Suuri pyramiidi korkeutensa ja kulmansa kautta 91,840,270 engl. penik. (147,770,994 km), mikä vastaa melkein täydellisesti niitä viimeisiä numeroita, joihin tähtitieteilijät ovat tulleet. Tähtitieteilijät olivat äskeisiin aikoihin saakka laskeneet tämän etäisyyden 90—96 miljoonaksi engl. penik. ja heidän viimeinen laskelmansa ja lopputuloksensa on 92 miljoonaa engl. penik. (148,028,000 km). Suurella pyramiidilla on myöskin oma tapansa ilmaista mitä oikeimmat ohjeet kaikille mitoille ja painoille, mitkä perustuvat maan suuruuteen ja painoon, jotka sen myöskin sanotaan ilmaisevan.

Teol. t:ri Josef Seiss huomauttaa, kertoessaan tämän majesteetillisen todistajan tieteellisistä todistuksista ja sen asemasta, seuraavaa:

"Tämä ihmeellinen rakennus sisältää vielä suuremmoisemmankin ajatuksen. Sen viidestä kulmasta on erittäinkin silmäänpistävä yksi, jossa sen (pyramiidin) sivut ja kaikki rajaviivat päättyvät. Se on huippukulmakivi, joka nostaa puolipäivän aikaan juhlallisen sormensa aurinkoa kohti ja ilmaisee etäisyytensä kautta perustuksesta keskimääräisen etäisyyden maasta aurinkoon. Ja jos me menemme takaisin siihen vuoteen, minkä pyramiidi itse ilmaisee ja katsomme mitä tämä sormi silloin näytti puoliyönä, niin saamme vielä paljon ylevämmän selityksen. Tiede on viimeksi huomannut, että aurinko ei ole mikään kuollut keskipiste, jonka ympäri kiertää kiertotähtiä, mutta joka itse olisi paikallaan oleva. Nykyään on tullut vahvistetuksi, että myöskin aurinko liikkuu, vieden mukanaan loistavan pyrstötähtiseurueensa noiden ja omien saattolaistensa kanssa jonkun tavattoman paljon suuremman keskipisteen ympäri. Tähtitieteilijät eivät ole vielä täydellisesti yksimielisiä siitä, mikä tai missä tämä keskipiste on. Muutamat kumminkin arvelevat löytäneensä sen suunnan olevan Plejadit (Seulaset) ja erittäinkin niissä tähti Alcyone, keskimäinen noista kuuluisista plejadi-tähdistä. Kunnia tämän keksimisestä kuuluu etevälle saksalaiselle tähtitieteilijälle prof. J. Maedler'ille. Tähti Alcyone on siis, niin paljon kuin tiede kykenee päättämään, se keskiyön valtaistuin, missä on koko painolaki-järjestelmän keskipiste ja mistä Kaikkivaltias hallitsee maailman kaikkeutta. Ja tässä on huomattava se tosiasiain ihmeellinen vastaavaisuus, että Suuren pyramiidin rakennusvuonna syyspäiväntasauksen keskiyönä ja siis vuoden oikeana alkamispäivänä [Juutalaisen vuoden alku, joka alkaa sovintopäivänä, kuten osotetaan Raamatun tutkistelujen II osassa] jollaisena se vieläkin säilyy monien kansanheimojen perinnäiskertomuksissa, olivat Seulaset jakaantuneet tämän pyramiidin puolipäiväpiirin kohdalla niin että tähti Alcyone (Tauri) oli juuri tällä linjalla. Tässä on siis laatuaan mitä korkein ja ylevin viittaus, minkä inhimillinen tiede koskaan on ainoastaan kyennyt ilmaisemaan ja mikä näyttää luovan ennen aavistamattoman valtavan merkityksen Jumalan puheeseen Jobille, kun hän sanoi: 'Taidatko solmea Plejadien suloisen vaikutuksen'" (engl. k.)?

SEN TODISTUS LUNASTUSSUUNNITELMAAN NÄHDEN.

Samalla kuin jokainen piirre siitä mitä Suuri pyramiidi opettaa on tärkeä ja mielenkiintoa herättävä, niin on sen äänetön, mutta hyvin puhuva vertauskuvallisuus Jumalan suunnitelmasta — aikakausiensuunnitelmasta se, mikä eniten kiinnittää meidän mieltämme. Olisi kumminkin mahdotonta ymmärtää Jumalan suunnitelmaa Suuren pyramiidin esittämässä muodossa, jollemme ensin olisi löytäneet sitä suunnitelmaa Raamatusta. Mutta sittekun me olemme nähneet sen esitettynä siellä, on hyvin uskoa vahvistavaa nähdä se taas täällä niin kauniisti ääripiirteettäin esitettynä; ja edelleen on huomattavaa että sama suuri Luoja antaa tunnustuksensa ja todistuksensa sekä luonnon totuuksille että ilmestyksen totuuksille tässä ihmeellisessä kivi-"todistuksessa".

Tällä alalla on, ulkoapäin katsottuna, Suuren pyramiidin opetuksella kaunis merkitys, sen kautta että se esittää Jumalan suunnitelman täytäntöön vietynä, sellaisena kuin se tulee olemaan tuhatvuotiskauden lopussa. Kruununa siinä tulee olemaan Kristus, tuo tunnustettu pää yli kaikkien; ja jokainen muu kivi tulee ihan täydellisenä olemaan, sopivasti liitetty tuohon ihanaan rakennukseen. Kaikki karsiminen, puhdistaminen ja sovitteleminen tulee silloin olemaan loppuun saatettu ja kaikki tulevat riippumaan ja olemaan sidottuina toisiinsa ja päähänsä rakkaudella. Jos Suuri pyramiidi esittää Jumalan suunnitelman kokonaisuudessaan, täydellisenä, täytyy sen huippukulmakiven esittää Kristusta, jonka Jumala on korottanut korkealle, olemaan kaikkien päänä. Ja että se todellakin esittää Kristusta, käy selville, ei ainoastaan sen täydellisestä sopivaisuudesta vertauskuvaksi Kristuksesta [Katso I osa, 5 luku; myös aikakausien kartta, I osa x, y, z, W.] vaan myöskin niistä lukuisista profettain, apostolien ja meidän Herramme Jeesuksen itsensäkin tekemistä viittauksista tähän vertauskuvaan.

Jesaja (28: 16) viittaa Kristukseen "kalliina kulmakivenä". Sakarja (4: 7) tarkottaa sen asettamista tuon valmistetun rakennuksen huipulle suuren riemun vallitessa sanoessaan: "Hän tuo esille harjakiven, riemuhuudon kaikuessa: armo, armo olkoon hänelle!" Epäilemättä oli silloin kun Suuren pyramiidin pää eli huippukivi laskettiin suuri riemu rakennusmiesten ja kaikkien niiden kesken, joiden mieltä kiinnitti saada nähdä, kun kruunu asetettiin loppuunsaatetun rakennuksen päälle. Job (38: 6, 1) puhuu myöskin siitä ilosta, joka vallitsi silloin kun tuo ylin kulmakivi laskettiin, ja hän ilmaisee erittäin huippukulmakiven eli sen kulmakiven, joka kruunasi kaiken, mainitsemalla ensin nuo toiset neljä kulmakiveä, sanoessaan: "Mihinkä ovat sen pohjaperustukset upotetut, tahi kuka on sen kulmakiven laskenut, kun aamutähdet ynnä iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?" Profetta Daavid tarkottaa myöskin meidän Herraamme ja käyttää kuvakieltä, joka hyvin vastaa sitä mitä tämä Egyptin "todistaja" käyttää. Hän sanoo profetallisesti tulevaisuuden näkökannalta: "Siitä kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät on tullut huippukulmakivi. Jehovan työtä on tämä. Se on ihmeellistä meidän silmissämme. Tämä on se päivä (tuhatvuotispäivä, Kristuksen ihanuuden päivä maailman päänä ja hallitsijana), jonka Jehova teki; me tahdomme iloita ja riemuita siitä". (Ps. 118: 22—24 engl. k.). Lihallinen Israel ei osannut ottaa Kristusta vastaan huippukivenään ja tuli sentähden hyljätyksi olemasta Jumalan erityisenä huoneena — hengellinen Israel rakennettiin sen sijaan Kristuksessa, Päässä. Ja me muistamme että Herramme sovitti juuri tämän ennustuksen itseensä ja osotti, että hän oli hyljätty kulmakivi, ja että Israel, rakennusmiestensä, pappien ja fariseusten kautta, olivat ne, jotka hylkäävät hänet. (Matt. 21: 42, 44; Apt. 4: 11).

Kuinka täydellisesti Suuren pyramiidin huippukivi valaiseekaan kaikkea tätä! Huippukivi, joka valmistettiin ensin, oli työntekijöille esikuvana ja mallina koko rakennuksesta, jonka kaikki kulmat ja mittasuhteet tuli sovittaa sen mukaan. Mutta me voimme helposti kuvitella itsellemme, että ennenkuin tämä huippukivi hyväksyttiin esikuvaksi koko rakennukselle, hylkäsivät rakennusmiehet sen arvottomana, koska heidän joukossaan muutamat eivät voineet ajatella sille mitään sopivaa paikkaa: sillä sen viisi sivua, viisi nurkkaa ja kuusitoista kulmaa tekivät sen sopimattomaksi rakennukseen, kunnes tarvittiin juuri huippukiveä, ja silloin ei taas kelvannutkaan mikään muu kivi. Kaikkina vuosina, jolloin rakentaminen jatkui, oli tuo ylin kulmakivi "loukkauskivi" ja "pahennuksen kallio", niille, jotka eivät tunteneet sen käytäntöä ja paikkaa; aivan niinkuin Kristus on ja tulee yhä edelleen olemaan monelle, kunnes ovat nähneet hänet korotettuna Jumalan suunnitelman Pää-kulmakiveksi.

Pyramiidin muoto kuvaa täydellisyyttä ja puhuu meille vertauskuvin Jumalan suunnitelmasta, osottaen, että "hän aikain täyttyessä on kokoava yhteen (sopusointuiseksi perheeksi, vaikka eri olemassaolotasoilla) kaikki taivaissa ja maan päällä, Pään, Kristuksen alle" — ja että kaikki, jotka eivät tule yhdenmukaisiksi, karsitaan pois — Ef. 1: 10; 2: 20, 22. — Wilson' Diaglott (kreikk. engl. U.T.).

KUINKA SUUREN PYRAMIIDIN SISÄINEN RAKENNE ILMAISEE PELASTUSSUUNNITELMAN ÄÄRIVIIVAT.

Mutta kuten tuon suuren rakennuksen ulkopuolinen todistus siten on täydellinen ja sopusoinnussa Jumalan kirjotetun ilmestyksen kanssa, samaten on sen sisäinen rakenne vielä ihmeellisempi. Kun sen ulkonainen muoto valaisee täytäntöön saatetun Jumalan pelastussuunnitelman tulosta [Aikakausien kartta I osassa], niin ilmaisee ja valaisee sen sisäinen rakenne taas jokaisen tämän suunnitelman huomattavamman piirteen sellaisena kuin se on kehittynyt aikakaudesta aikakauteen aina ihanaan ja täydelliseen täytäntöönsä asti. Tässä esittävät kivet eri korkeuksilla eli tasoilla kaikkien niiden täydellisyyttä, jotka Kristuksen meidän Päämme alaisina tehdään yhdenmukaisiksi Jumalan täydellisen tahdon kanssa, kuten me jo olemme nähneet Raamatun todistuksesta. Toiset tulevat täydellisiksi inhimillisellä tasolla, toiset henkisellä ja toiset taas jumalallisella tasolla eli luonnossa. Siten on "Kuninkaan huoneen" lattia viidennelläkymmenennellä muurauskerroksella, "Kuningattaren huoneen" kahdennellakymmenellä viidennellä kerroksella, ja "Ensimäisen nousevan käytävän" alin pää tulisi, jos sitä jatkettaisi "Tulpan" läpi, olemaan pyramiidin asemaviivalla, kuten heti tullaan näyttämään. Niin ollen näyttää Suuri pyramiidi asemaviivastaan ylöspäin olevan tunnusmerkkinä Jumalan koko ihmiskuntaa varten valmistamasta pelastussuunnitelmasta eli synnistä ja kuolemasta nostamisesta. Asemaviiva vastaa niinollen sitä vuotta, jolloin Jumala vahvisti lupauksensa esikuvalliselle Israelille — kohottamisen eli pelastamisen alkua.

Kehotetaan tutkimaan huolellisesti piirrosta, joka esittää tuon ihmeellisen rakennuksen sisäisen rakenteen. Suurella pyramiidilla on ainoastaan yksi ainoa oikea "Sisäänkäyntikäytävä". Tämä käytävä on säännöllinen, mutta matala ja alaspäin viettävä ja johtaa alas pieneen huoneeseen eli "Maanalaiseen huoneeseen", joka on hakattu kallioon. Tämä huone on omituinen rakennustavaltaan sen kautta että katto on hyvin puhdistettu jota vastoin sivuja on ainoastaan alotettu ja pohja on aivan ryhmyinen ja siistimätön. Tämä on antanut aihetta ajatella "pohjatonta kuilua" ("pimeydenkuilua", uusi Raamatun käännös), jota kuvausta Raamatussa käytetään ilmaisemaan onnettomuutta, unholaa ja tyhjäksitekemistä. "Sisäänkäyntikäytävä" esittää sopivalla tavalla ihmissuvun alaspäinmenevää kulkua perikatoa kohti; "Maanalainen huone" taas valaisee eriskummallisen rakennustapansa kautta sitä suurta hädän aikaa, onnettomuutta, perikatoa, synnin palkkaa, mihin alaspäin vievä kulku johtaa.

"Ensimäinen nouseva käytävä" on jotakuinkin yhtä iso kuin "Sisäänkäyntikäytäväkin", mistä se saa alkunsa. Se on pieni, matala ja vaikeasti noustava, mutta se avautuu ylipäässään suureen, muhkeaan käytävään, jota kutsutaan "Suureksi galleriaksi", jonka katto on seitsemän kertaa korkeampi kuin niiden käytävien, jotka johtavat sinne. Matalan "Nousevan käytävän" arvellaan esittävän lakitaloutta ja Israelia kansakuntana Egyptistä lähdöstä alkain. Siinä jättivät he maailman kansakunnat ja heidän alaspäin vievän tiensä ollakseen Jumalan pyhänä kansana ja hänen lakinsa alaisena — aikoen senjälkeen vaeltaa ylöspäin vievää ja vaikeampaa tietä kuin pakana-maailma, s.o. aikoen pitää lain. "Suuren gallerian" katsotaan esittävän evankelisen kutsun aikaa — yhä edelleen ylösnouseva ja vaikea, mutta ei matala ja ahdas niinkuin sen takana oleva. Tämän käytävän suurempi korkeus ja avaruus kuvaa hyvin niitä suuremmoisia toiveita ja sitä suurempaa vapautta, joka kuuluu kristilliseen armotalouteen.

"Suuren gallerian" lattian alapään tasalta alkaa "Vaakasuora käytävä", joka on sen (Suur. gall.) alla ja joka johtaa pieneen huoneeseen, jota tavallisesti kutsutaan "Kuningattaren huoneeksi". "Suuren gallerian" ylipäässä on toinen matala käytävä, joka johtaa pieneen huoneeseen, jota kutsutaan "Esihuoneeksi", jonka rakenne on hyvin omituinen ja joka muutamissa herättää ajatuksen koulusta — paikasta, missä opetetaan ja koetellaan.

Mutta huomattavin huone Suuressa pyramiidissa sekä suuruuteen että aseman tärkeyteen nähden on vähän etäämpänä oleva toisen matalan käytävän kautta "Esihuoneesta" erotettu huone. Tämä on tunnettu "Kuninkaan huoneen" nimellä. Sen päällä on muutamia pieniä huoneita, joita kutsutaan "Konstruktionihuoneiksi". Mitä ne merkitsevät, jos niillä joku merkitys on, niin ei niillä ainakaan ole ihmisiin tahi muihinkaan jaloilla käveleviin olentoihin nähden mitään merkitystä, vaan henkiolentoihin nähden; sillä huomattakoon, että vaikka sivut ja katto ovat suorakulmaisia ja puhdistettuja, niin ei niissä yhdessäkään ole lattiata. "Kuninkaan huoneessa" on "Arkku" eli kivilaatikko; ainoa huonekalu, mikä on Suuressa pyramiidissa. "Kuninkaan huoneen" ilmanvaihdosta on huolehdittu kahden ilmaputken kautta, jotka lävistävät sen seinät vastakkaisilta puolilta ulottuen aina ulkopintaan asti — jotka rakentajat ovat jättäneet tätä tarkotusta varten. Muutamat ovat lausuneet sen arvelun että löytyy vielä toisia huoneita ja käytäviä tulevaisuudessa löydettäviksi, mutta me emme ole samaa mielipidettä: meistä tuntuu että ne käytävät ja huoneet, jotka jo on löydetty täydelleen ilmaisevat Jumalan aikoman tarkotuksen todistaa jumalallinen suunnitelma kokonaisuudessaan.

"Suuren gallerian" ala- eli pohjoispään länsisivulta suuntautuu alaspäin säännötön käytävä, jota kutsutaan "Kaivoksi" ja joka johtaa alaspäin vievään "Sisäänkäyntikäytävään". Se kulkee luonnolliseen kallioon hakatun "Luolan" läpi, yhteys tämän käytävän ja "Suuren gallerian" välillä on aivan järjestämättömässä kunnossa. Näyttää siltä että käytävä "Kuningattaren huoneeseen" alunperin on ollut peitossa, senkautta että "Suuren gallerian" lattialaatat peittivät sen; ja että myöskin "Kaivon" suu on ollut kivilaatan peittämä. Mutta nyt on "Suuren gallerian" alapään suu revitty pois, ja tämän kautta on käytävä "Kuningattaren huoneeseen" avautunut ja "Kaivo" jäänyt avoimeksi. Ne jotka ovat olleet siellä ja tutkineet asiaa, sanovat, että näyttää siltä kuin "Kaivon" suussa olisi tapahtunut räjähdys, joka on rikkonut sen alhaaltapäin. Meidän mielipiteemme kumminkin on, että ei mitään sellaista räjähdystä koskaan ole tapahtunut; vaan että rakennusmiehet ovat jättäneet asianhaarat sellaisiksi kuin ne ovat, tarkotuksella saada ilmaistuksi samaa kuin olisi saatu ilmaistuksi tuon luulotellun räjähdyksen kautta, jota kosketellaan tuonnempana. Sellaisena kuin asianhaarat nyt ovat, ei yhtään näistä kivistä ole löydettävissä, ja olisi ollut hyvin vaikeata poistaa ne.