Nukkujat täyttää jok'ainoan penkin.
Silloin heräät. Kas, aurinko paahtaa
vasten kasvojas pilkallisesti.
Juokset ulos—se olla mahtaa
ihme joka vain hetkisen kesti.——
Seisot tuhmana kartanolla,
ihmeissäs unta silmistäs hierot.
Tuumit—taidat unissas olla
taikka on silmäsi turkasen kierot.
Ei, tämä totta on! Katsothan lonkaan
viimeiseen jok' on kaukana tuolla.
Mutta—juupelit mitä ne onkaan,
pienet, karvaiset, koipies puolla.
Vääräsääriä peijakkaita
piirissä ympärilläsi hyppää.
Kas, ei ne karta ihmismaita!
Yksi jo takkisi helmasta nyppää.
Tulivat tänne metsistänsä.
Pitkää nenää näyttävät. Tiehen
juoksevat huiskien hännällänsä.
—Nauraa täytyy sun, vakavan miehen.
VIINAMÄEN MIEHET
Rakkaat veljet Bakkuksessa,
laulu laulakaa.
Vaipassansa kukkaisessa
kutsuu viinamaa.
Pieni mettiäinen maassa
maaten kellittää,
humalassa autuaassa
hiljaa pöräjää.
Sinne käykää kärsiväiset
viinamäkehen
jossa pienet mettiäiset
potkii pöristen.
Vaipassansa kukkaisessa
kutsuu viinamaa.
Rakkaat veljet Bakkuksessa,
laulu laulakaa.
MAALARIT
Osasi ne ennen pienet poijat
pitkän ryypyn ottaa.
Sanoppas vaari ja sanoppas taatto
eikö se ole totta.
Eikä sitä ennen moitittu
sitä ryypyn ottajata
eikä sitä silmille syljetty
eikä viety kunniata.
Nyt ne kulkevat piimäparrat
kimröökitörppö vyöllä
eikä ne meitä mustaamatta
jätä päivällä eikä yöllä.
Meitä ne maalaa ollakseen
sitä puhtahammat itte.
Mustan rinnalla harmajakin
on valkiampi sitte.
MAAN TOIVOT
1 KELTANOKAT
Nyt nostakaatte jalkaa
ja askel astukaa.
Kas nythän matka alkaa
tiet' mutkittelevaa.
Meit' aina tähän asti
on takaa työnnetty.
Me aina liukkahasti
on muille myönnetty.
Nyt askel astukaamme
vaikk' takaperinkin.
Siit' ehkä naurua saamme
—oma oli se kuitenkin.
2 KARHUNPOIKA
Hän ei kuule, hän ei nää.
Hän kävellä lääpöstää.
Ja suuret kengät katuhun lyövät.
Katuhun lyövät.
Miks on karhumme karvaisen
niin katsanto murheinen?
Mikä onkaan mieheltä luonnon vienyt?
Luonnon vienyt.
Rohvesoorilta repposet?
Vai neiolta rukkaset?
Niin kesyttää maalima karhunpoikaa.
Karhunpoikaa.
3 KOHMELO
Satehinen aamuyö.
Jossain kello kuutta lyö.
Astun kotiin juomingeista.
Käydä voin mut en voi seista.
Harvat on ne kulkijat
jotka vastaan sattuvat:
Konstaapeli. Lantakuski.
Kuuluu auton ammahduski.
Rientää kiirein askelin
työhön proletaarikin.
Hetkeks seisomahan jääpi.
Kulmiansa rypistääpi.
Aatteleepi tietysti:
"Perrkelehen porrvari,
kansan hiki taas on sille
mennyt päähän, mässärille."
Mutta kummempaakin nään.
Ovest' ulos heitetään
nainen, kasvot sinelmissä,
toinen kenkä hyppysissä.
Ah, ma arvaan, onhan taas
joku nuori Toivo Maas
porton rahat varastanut,
kiitokseksi kurittanut.
"Ihmisyyden ihanteet."
"Isänmaa." Ja "aattehet".
Paljon tunnen kaunehia
sanoja ja lauselmia.
Tulee aamu illasta.
Vitkaan haihtuu humala.
Tunnen päässä pakotuksen,
vatsassani kuvotuksen.
Sepät riehkat saapuvat.
Koputtavat vasarat
ensin harvaan, yksitellen.
Nopeammin—vähitellen.
III
SALAKULJETTAJA
Hei kopukka,
nostele koipias vinhempään.
Meillä on matka
ylitse vonkuvan jään.
Hei kopukka,
kaksiöistä jäätä on ties.
Rannalla ampuu
noituen kruununmies.
Hei kopukka.
Jäät ne murtuvat ulvoen.—
Taisitpa juosta
laukkasi viimeisen.
KYNTÄJÄ
Nääh! Nää,
senkin pässinpää.
Ruoska ohjatkoon
taas sun vakohon.
Vaihtuvat
vuodet katkerat.
Korven raatajain
työ ei vaihdu vain.
Liitä näin
hyvin, huonoin säin
vako vakohon
saakka kuolohon.
KAHVISAUNASSA
Kahvipannuja joukko lörpöttää
pihisten, poristen kuumalla kiukahalla.
Mikäs on pannujen lörpöttäissä nyt
kun on lämmin, valtava roihu alla.
Ämmät piirissä suuta pieksävät
maristen, peukalot pyörien, lerpalla huuli.
Hätäkös ämmien pöristä kyllin kun
kiukaalta lempeän, lämpimän pihinän kuuli.
Sielläpä kiehuu kahvikultaa taas,
vanhalle sydämelle roppia oivaa.
Miesten katseilta piilossa parhaalla
tuohella ämmät pannujen liekkiä hoivaa.
Piiput suuhun ja nuuskaa nokkahan!
Sillä se toipuu syntinen ämmäluuska.
Mikä ois hätänä kun on tarjona näin
suulas kumppali, kahvi ja piippu ja nuuska.
YÖJALASSA
Kilikali kilikali pom pom pom.
Poikia matkalla on on on.
Nouseppa tyttö naapurin.
Aiai naapurin.
Tule minun kanssani tansseihin.
Tansseihin.
Heinäsäkki ja kaalinpää.
Aiai kaalinpää
sänkyhys koita peitellä.
Peitellä.
Sitte kun saapuu sulhanen.
Aiai sulhanen
löytää morsion hiljaisen.
Hiljaisen.
Lintunen sylihin istumaan.
Aiai istumaan.
Polle, juoksuhun reippaampaan.
Reippaampaan.
Kilikali kilikali pom pom pom.
Poikia matkalla on on on.
JAHVETIN RAKASTUMINEN
Passaa siinä miehen kelliskellä,
luojan viisautta ihmetellä.
Hiirenkorvalla jo ovat puut.
Aurinkoinen kaivonvintin nenään
laskeutuupi paistain kesäisenään
jotta hautuu ihmislapsen luut.
Jahvetti hän pihanurmikolla
makaa, herttaisella nautinnolla
tuntein kevään polton seljässänsä.
Puree ruohonkortta. Painaa päänsä
nuoreen ruohokkoon ja katselee
kuinka itikat niin monenlaiset
siellä hyörii. Pörrää ampiaiset——
uinahtaapi mies ja hymyilee.
* * * * *
Herää hirmuisehen meteliin.
Lehmät ammuu, vasikat kuin villit
hyppii. Piiat, rengit juoksee niin
kuin ois tulipalo. Pajupillit
kimeästi kaiken yli soivat.
Huomaa Jahvettikin—piiat nyt
karjan ensi kertaa ulos toivat.
Uni silmistä on hälvennyt
ja hän katsoo kuinka häviääpi
juosten karja metsään. Pihaan jääpi
piika Maija vain. Ja kaukaa soivat
paimenien pajupillit oivat.
Jahvetti hän jääpi tuijottamaan
pitkäks aikaa mielikuvaan samaan:
Piika Maija kuinka rivakasti
liikkui karjan kesken, hääräten
paljain pohkein, aina polviin asti
nostettuna hame raitainen!
Nyt hän seisoo tuossa portahalla
punaposkisena. Rinta huohottaa
hihattoman piikkopaidan alla.
Hymyten hän suorii uhkeaa
tukkaa, auvennutta kahakassa
Tulee siihen, selkä kippurassa,
talon kissa, hankaa kylkeään
Maijan pohkeesehen pyöreään pyöreään——
* * * * *
Näky tuo se Jahvettihin sytti
oudon himon. Ranttehelle hän
astui, ähkyin hirren pisimmän
nosti ja sen maahan jymähytti.
JAHVETIN KOSINTA
Koivun oksalla pikkuinen lintu
koriasti laulaa rimputtaa.
Jahvetti puristaa Maijan kättä
muttei sanoja suustaan saa.
Vartoo se Maija pitkän kotvan,
vartoo ja viimein juoksee pois.
Jahvetti katsoa töllöttääpi,
ölähtää niinkuin epatto ois.
Itkua nielee ja kivellä paiskaa
koivuhun kohti laulajaa.
"Hiivatin hottinen, yhä se siinä
oksalla tirskuu ja rimputtaa."