KORPIKYLÄN JANNE
Hampparikuningas kuulu
kautta Pohjanmaan,
Etelän-Hessu. Hän saapui
keväällä Korpelaan.
Pyhäisnä iltana Seuran
talolla pirtua möi.
Riehui ja rehenteli,
poikia puukolla löi.
Kauhistui kylän naiset.
Miehet hymähtivät—
monet on höyhennetty
sankarit ylväämmät.
Olipa tanssit taasen.
Hessu temmelsi taas,
pyörähti kantapäillään,
karjuen miehiä kaas.
Hätkähti penkillä Janne
harmajapartainen.
Yhdellä hyppäyksellä
hampparin etehen
loikkasi, paukautti yhteen
suuret kouransa hän
edessä Hessun nenän
äkkiä kelmenevän;
kämmenensä oman
puukolla halkaisi,
korvalle kuningasta
sitten läimäytti.
Pudotti puukkonsa Hessu,
hiipi porstuaan
verinen kämmenenjälki
paistaen poskessaan.
IV
POROPORVARIEN LAULU
Meitä varten on luotu maa.
Meitä Jumala rakastaa.
Aikaamme emme himossa vietä,
kuljemme kultaista keskitietä.
Varovasti ja harkiten
saamme parahan tuloksen.
Olkaamme kitsaat ja tunnontarkat
niin on taskussa monet markat.
Siviät oomme ja hurskahat,
siksi riettahat nurisevat.
Mutta me heidät kukistamme,
täytämme maailman lapsillamme.
Luonnonlaki on muuttumaton:
lampahan lapsi lammas on.
Alussa miks ei jo luotu, miksi
kaikki ihmiset lampahiksi!
PAAN
Luin paljon runoutta siihen aikaan
ja tutkin Kreikan mytologiaa.
Mielkuvitus kuin lennokkaaksi saikaan!
Kuin satua ja unta oli maa.
Ma kuljin lieväss' runohumalassa,
Dryadein, Paanein metsät kansoitin.
Ja kotikoivun iltahuminassa
soi lyyran helke kirkkaan antikin.
Ah, kerran luulin Paanin nähneheni
ja juoksin katsomahan otusta.
Mut mitä näin? Mies repalainen meni
ja noitui, kiskoi sarvist'—pukkia.
MAALLINEN ONNI
Eihän se maallinen onni,
eihän se saavu näin
että me rakastelemme
yöllä, avopäin.
Vilustuahan voisit.
Tauti äkkiä vois
kesken nuoruutesi
korjata sinut pois.
Saapuisit tuomiolle
jumalten etehen.
Tulisi tuosta ilmi
kuolemas tahallinen.
Jumalat harmajaparrat
otsaansa rypistäis.
Tuomio ankara sulle
tällaiseksi jäis:
"Yöllä ken haaveksiessa
viluhun kuollut on,
haavehittensa vanki
ijäti olkohon.
Runoilijaksi Suomeen
heti hän pantakoon
itkemään kaihojansa
yöhön ja kuutamoon."
Niin sulle taivahan portit
sulkeutuis rämähtäin.
Joutuisit takaisin joukkoon
ihmisten ilkeäin.
Kulkisit täällä niinkuin
monikin kummitus.
Huulilla sonetti sairas,
rinnassa haikeus.
EIHÄN SITÄ ÄLYÄ PUUTU
Kas niin.
Näin, näin sitä lennettiin!
Rapakossa istullaan
nyt laulaa saan.
Hyh-hyy
Se on kengänkorkoin syy.
Ne kun on niin liukkahat
ja viekkahat.
Apu ois:
lyön kengänkorkoni pois!
Mikäs sitten, hahhah—haa,
mikäs luiskahtaa?
HÄRJÄN KOSTO
Älä ärsytä härkää mi vertasi janoo!
"On härjällä äly"—Joel Lehtonen sanoo.
Voi olla—äly kuin eläimillä.
Mut järkeä suurempi viha on sillä.
Ja vihalla jota siis äly ei ohjaa,
ei ääriä sill' ole, laitaa, ei pohjaa.
Kies varjele hulluilta härjiltä meitä.
Ne vihaansa ei edes haudassa heitä.
Ties mistä se moinen houkkio touvaa
ja mitä sen päähän milloinkin pouvaa.
Se murskaa sun ja sun sukukuntas,
ei rauhassa anna sun nukkua untas.
Se tahaltaan ketunmyrkkyä syöpi!
Jos lahtari lihat sun rouvalles myöpi,
saat hyvästit ottaa maailmasta.
Se härjän kosto on kamala vasta.
OODE KYNÄVEITSELLE
Siin' on puukko pöydälläni.
Tekasenpa laulun tuosta.
Usein täytyy laulajalla
tyhjemmästä jutun juosta.
Jutun juosta, innon palaa,
sauhun nousta taivahalle.
Sauhun, niin sen nousta täytyy
vaikk' ei oiskaan tulta alle.
Niinkuin kerran Aabelilla,
niin nyt nouskoon sauhu musta,
julistakoon kynäveitsen
korkeata kutsumusta.
Jos sun kynäs tylsyneepi,
älä tuota huoli surra—
äkkiä se terotetaan
kun on puukko millä purra.
Terotetaan niinkuin moni
tylsä miesi viinaksilla.
Yksi vain on vika pieni
auttajilla molemmilla:
Lyhemmäksi kynä käypi
joka lastun vuolennalta,
lyheneepi lyhyt mieli
joka viinapisaralta.
PYLLYMYLLY
Osuit päähän taikka nilkkaan,
pitää saamas pilkka pilkkaan.
Suokoon taivas että pyllyyn
kasvais sulle häntä pisin.
Joutuisitpa aika myllyyn
siitä kun ma puistelisin!
KOIRANPENNUT
Jos koiranpennut puree saapastani,
on parhain kun sen kiskon jalkahani.
Kun sitten peijakkaita potkasen,
saa saappahani rauhan—luulen sen.
LIIAN PAHA SAPPI
Voi kun sisua kirveltää
kun täytyy olla hiljaa.
Jos mun tahtoni täyttyisi,
sais hauankaivaja viljaa.
Pantu on pienelle poijalle
se liian paha sappi.
Ei tätä sisua sammuttaa
vois lumisinkaan Lappi.
HÄPYÄ VAILLA
Kyllähän sen kaikki tietävät,
minä paha olen puremahan.
Mulla on terävät hampahat
ja purasen haavan pahan.
Pientä minä purasen ja suurempaa,
en heikompaakaan säästä.
Jos en eestä uskalla
niin purasen kantapäästä.
Ennen oli hävyllä pitkä häntä
kun en ollut minä mailla.
Heti kun minä sain hampahat,
oli häpykin häntää vailla.
Rinnassa on mulla merkkinä
nyt hävyn häntätupsu:
Siinä se seista törröttää
eikä arkana alas lupsu.
Kyllähän sen kaikki tietävät,
mua ei piä liki tulla.
Terävät hampaat ja törkiä suu
on aina ollunna mulla.
VOI KUN OISI SARVET MULLA——
Voi kun oisi sarvet mulla
pienet käyräpäiset,
tukan alta piilostansa
tuskin näkyväiset.
Sarvet niinkuin Saatanalla
oli olemassa
kun ma kuvaraamattua
tutkiskelin lassa.
Hattu nykyään on päässä
joka kulkijalla.
Kenpä tietää mit' on minkin
silkkihatun alla.
Pökkääjäksi oisi mulla
lahjat synnynnäiset.
Voi kun saisin sarvet pienet,
pienet käppyräiset.
LUCIFER
Lucifer, Lucifer,
mistä sait sa kylmän sydämes?
Mistä myrkyn kielelles?
Mistä halun leikittelyyn julmaan
mutta klovnin naurun silmäkulmaan?
Lucifer, Lucifer,
isä älyn, henki vapauden,
miss' on voimas entinen!
Miksi naurat ilkkuin itsellesi?
Purasitko omaan kielehesi?
Lucifer, Lucifer,
kaikki opetukses vakavat
ilmaa täyteen puhallat.
Teetät niillä pienen lentoretken.
Naurat, naurat makeasti hetken.