9 Luku.
Haawoista ja muista ulkonaisista wioista.
Ulkonaisiaki wikoja on monesta laadusta ja niiden luontoansa myöten korjaaminen ja parantaminen waatii tarkkaa, tiedollista menetystä, ei puoskarien, sotkutohtarien lukusuoloja ja muita ilwehiä. Parempi, kun näiden käsiin heittäytä tahi itse epätiedosta mitään tehdä, on odottaa luonnon itsestään awuksi ja parantamiseksi rientäwän. Onki luonto niin woimallinen parantamaan haawoja ja muita ulkonaisia wammoja, ettei tarwitse useinki muuta, kuin katsoa, jotta mitään ei pääsisi wäliin luonnon waikutusta estämään. Niin esimerk. paranee poikki taittunut luu sillä, että päät sojotetaan yhteen ja ollaan liikkumatta. Kalliimmatki woiteet ja laastarit owat siinä aiwan joutawia. Samate on paras apu ja woide suurissaki haawoissa niiden puhtaana pitäminen ja sillä tawalla sitominen, että reunat tulewat yhteen tahi kuitenki likemmäksi toistaan. Wieläpä wieraita aineitaki ulos ajaa luonto märjällä. Paras on siis haawoissa ja muissa semmoisissa enimmästi luonnon omiin woimiin turwata ja muutamissa tapauksissa autella, että pääsewät oikein waikuttamaan. Joita kuita neuwoja siitäki asiasta:
1:ksi Leikatuista eli lyödyistä (hakatuista) werihaawoista, raudanhaawoista. Niissä on waarinotettawa:
a) Werenseisottaminen, werenasetus. Ei kyllä haittaakaan, jos nuorilta, werewiltä ihmisiltä wähän werta juoksee, wieläpä se siinä tilassa on hyödyllinenki. Mutta kowemmissa wuodoissa ja wanhoilla, heikoilla on weri seisotettawa. Tasaisesti juoksewa, tummempi weri seisottuu useinki paljaalla jääkylmällä wedellä, jos sitä walellaan tahi tukkoin kanssa haawalla pidetään. Senlainen weri tulee laskusuonista. Waalahkampi, heleänpunainen, tyrskiwä weri sitä wastoin tulee waltasuonesta, eikä ota toisinaan seisattuaksensa, jos liiatenki loukattu suoni on suurempi. Silloin pitää kerkiämiseen puusta, pullosta eli kaarnasta tehdä pitkänomainen, kahden tuuman pituinen, tuuman lewyinen ja puolen korkuinen, toiselta puolelta tasainen, toiselta kehkerä (pullokas) kone, joka pitkittäin pannaan suonta wasten ylemmäksi sitä paikkaa, josta weri juoksee, käsiwarrelle tahi reidelle, kun käsi= taikka jalka=puolia on haawoitettu. Sitte sidotaan sama kone kiinni sitä paikkaa wasten wahwalla siteellä eli weranhulpiolla ja wastapäätä toiselle puolelle pistetään siteen ja ihon wäliin sormenkokoinen puinen pulikka eli kapu, jolla kierretään sidettä pinkommaksi, siksi että weri seisottuu wuotamasta. Kehkerä puoli koneesta pannaan ihoa wasten ja kääritään sitä ennen waatteella, jotta tuntuis pehmiämmälle. Pitää myös pulikan alle ihoa wasten panna palanen nahkaa, jotta kiertäessä paikka sen paremmin kärsisi. Käsiwarressa tawataan tällä werentyrekkeellä eli suonen likistäjällä kiinnitettäwä waltasuoni syrjäkämmenen paikoin kainalosta ja reittä myöten kulkee se kupeista alkain, kiertää esinnä wähän sisäänpäin ja sitte taaksi polwiwäänteesen. Suonta pitää, siksikun tyreke joutuu walmiiksi, peukalolla eli nyrkillä lujasti painaa. Koska weri on saatu seisottumaan, pestään haawa puhtaaksi. Sitten haetaan sen juoksewan suonen pää ja pannaan siihen, ensiksi pieni ja sen päälle toinen toistaan suurempia taulapalasia, niiden päälle liinannukkaa eli untuwaa ja wiimeksi monikertainen liinalappu, jotka kaikki siteellä kiinnitetään. Nyt helpotetaan tyrekettä näkeeksi, joko ottaisi weri seisoaksensa. Usiampia tiimoja pitää wieressä wahdata, ettei wieläki rupeaisi weri siteen läpi wuotamaan. Jos niin tapahtuisi, pitää wiipymättä uudelleen likistäjä kiinnitettämän ja haawa tukittaman tawalla, kuin siitä wasta neuwottiin. Ellei silläkään seisottuisi, ja ketään muuta ei löytyisi, joka pienillä, teräwäpäisillä atuloilla saisi suonenpään haawasta käsiin ja osaisi sen langalla ympäri sitoa, niin toimitettakoon lääkäriä siihen tarpeesen. Kun päässä waltasuoni sattuu loukkautumaan, niin painetaan sitä tuuman werroin juoksupaikastansa.
b) Side. Weren seisottumisen ja paikan pesemisen jälkeen liitetään haawa niin umpeen, kuin mahdollinen, ja kiinnitetään sillä lailla pysymään. Kiinnitysnauhoja leikataan palttinasta haawan suuruuden mukaan usiampia, puolesta tuumasta niin kahdenki lewyisiksi ja kahdesta tuumasta niin kuudenki pituisiksi. Sitte leikataan keskipaikka kapiammaksi ja lewitetään niille ohuelta sidelaastaria. Toinen puoli semmoisesta sidenauhasta kiinnitetään esinnä toiselle puolelle haawaa, jonka tehtyä haawa painetaan wisusti umpeen ja toinenki puoli nauhasta kiinnitetään. Sidelaastari on hywä ihoon tarttumaan ja siinä pysymään, kun sitä waan sormella wähän aikaa pitkin pituuttansa likistää. Ensimäinen nauha pannaan kernaasti keskipaikalle haawaa ja toisia siitä kummallenki puolelle. Sillä jos ruwettaisi haawan päästä nauhoja panemaan, taitais waan tapahtua, etteiwät tulisikaan reunat keskipaikalta ja toisesta päästä oikein kohdalleen. Nauhoja piti sentähden keskeltä kaidemmiksi leikata etteivät tulisi koko haawaa peittämään, joka ei olisi hywä, jos haawa märille rupeaisi, eikä muutenkaan lämpimän tähden. Sidenauhain päälle pannaan ensin untuwaa, sitte monikertainen liinalappu, wiimeksi päällysside. Jos haawa olisi kowin suuri ja peljättäwä, etteiwät nauhasiteet pitäisi, niin pitää niitä tukea pitkällä, kahden tuuman lewyisellä siteellä eli wyöllä, jonka keskuspaikka pannaan wastapäätä haawaa toiselle puolelle ja aletaan siitä kääriä monin kerroin haawapaikan ympäri, niin että joka kerralla kulkewat haawan suulla ristin. Jos haawa alustaan on tullut hywin puhdistetuksi, eikä millään woiteilla tahi muilla aineilla pilatuksi, niin paranee se useinki ensimäisessä siteessään, jota ei pidä'kään liikuttaa, ennenkun haawa taikka paranee, taikka ajettuu.
c) Ajettuminen. Jos haawa on tullut repimällä, raatelemalla tahi satattamalla (rutistamalla), niin se ei parane yhdellä siteellä kohdastaan, waan ajettuu esinnä ja kaswaa sitte märjästämällä wähitellen umpeen. Toisinaan tulee ajettuwa paikka kowin kuumaksi ja punaiseksi. Silloin tehdään sille haudewettä, johon otetaan 4 kupillista kylmää wettä ja kupillinen etikkaa toinen palowiinaa yhteenseotettawaksi. Tahallisesti ilmautuu aje kolmannella eli neljännellä päivällä. Silloin pitää side ensimäisen kerran muuttaa ja sen jälkeen joka päiwä, kunnes haawa paranee. Joka kerta muuttaissa puhtaaksi pestään haawa haalialla wedellä, jolla myös sidettä ennen muuttamista pitää liotella, jos olisi kiinni tarttunut. Kaikki woiteet ja laastarit enemmin estäwät, kuin puoltawat paranemista, jonka tähden ei tarwitse kuin untuwaa ja sidelaastaria. Jos kuitenki haawa jolloin kulloin käwisi kowin kuiwaksi, niin on hywä siinä silloin ohuelta hienolle palttinalle lewitettyä liewittäwää woidetta pitää.
d) Haawapaikka pidetään jotenki ylhäällä ja niin ettei mikään painaisi, likistäisi eli muuten loukkaisi. Koska märjillä olleet haawat jo jotenki owat umpeen kaswaneet, nidotaan paikan ympäri (käden, jalan jne) wahwa, sidelaastaroittu palttinawyö, joka leikataan wähä lewiämmäksi, kun haawan pituus, ja niin pitkäksi, että ulottuu wähintäki puolentoista kertaa ympäri sitä paikkaa. Tämän kanssa nidotaan paikka, että haawan reunat tulewat yhteen eli likelle toistaan, sitte kääritään päälle toinen side ja niin saapi ruweta liikuskelemaan. Näitä siteitä ei tarwitse muuttaa, kun joka wiidennellä päiwällä. Wielä paranemisen jälkeenki owat ne jonkun ajan tarpeellisia.
2:ksi Pistehaawoista, pistetyistä haawoista. Niihin sisäänwuotanut, hyytynyt weri poislaitetaan ja katsotaan, ettei haawa suulta menisi umpeen, ennenkun pohjasta paranee. Tätä suulta ennenaikaista umpeumista estetään sisässä pidettäwillä pienillä ja pitkillä tukoilla. Pitkä ja ahdas reikä tarwitsee toisinaan weitsellä wäljennettää, johon työhön älköön kuitenkaan muu kun oppinut lääkäri ruwetko. Häntä odottaessa pidettäköön kylmiä hauteita paikalla ja pantakoon werimatoja, jos werta muuten ei juoksisi.
3:ksi Puremahaawoista ja muista repimällä, raatelemalla ja runtelemalla saaduista haawoista. Jos kyllin wuotaisiwat werta, niin korjataan niitä samalla tawalla, kun raudanhaawoja. Elleiwät wuotaisi, ja loukattu osa olisi suurempi, niin pitää paikalle panna iilimatoja tahi suonta iskeä käsiwarresta ja sairaalle antaa jähdyttäwäisiä aineita. Muutenki pitää paikalle laitettaman sopiwa side, joka kahden, kolmen päiwän päästä ensi kerta ja sitte joka päiwä muutetaan ja kastellaan raudanhaawoissa mainitulla etikka=, wesi= ja palowiinaseolla.
4:ksi Ampuhaawoista, luodinhaawoista. Puhdistetaan ensin wieraista aineista ja korjataan sitte untuwalla, monikertaisella lapulla ja päällyssiteellä, joita kastellaan wastamainitulla etikka=, wesi= ja palowiinaseolla ja wähän samaan sekoon sulatulla suolalla. Jos toisella päiwällä paikkaa kowemmin wihottaisi, niin pitää suonta iskeä tahi iilimatoja haawan ympärille panna. Jähdyttäwäisiä aineita ja hapahkoita juomia nautitaan, kuin edellisissäki wioissa.
5:ksi Mätähaawoista, wanhoista märkänewistä haawoista. Owat näköänsä pahansiiwoisia, harmaita, sinertäwiä tahi punertawia, laidoiltansa helliä, useinki kowaksi tuntuwia. Toisinaan märättää luutaki ja silloin on se haawasta wuotawa, pahalle haisewa wiswa tummempi näköänsä. Siiwoton, ymmärtämätön korjuu ja muullosti joku sisällinen wika on syy tämmöisiin haawoihin. Jos haawa on jalkapuolessa, niin jalkoja ei saa käymisellä waiwata, eikä muutenkaan alhaalla pitää, waan yhtä korkialla peräpuolen kanssa wuoteella tahi istualla. Ja olkaan haawa missä tahansa, niin ainaki pitää sillä, miten mahdollinen, liikkumatta oltaman ja sen ohessa soweliaita, liewiä ruokia, wähemmin kun tawallinen, nautittaman. Wäkewiä juomia ei saisi maistaakaan.
Neljän eli kuuden wiikon nälkäpidolla on tawallisesti pahimmatki mätähaawat paranneet. Sairaalle nälkäpidossa ei anneta päiwäruuaksi, kun 10 eli korkeinta 15 luotia leipää ja saman werta hiilillä paistettua, luutonta, suonitonta lihaa, jonka ohessa saapi päiwän kululla juoda 2 eli 3 korttelia mallasteetä tahi keitettä maitiaisjuurista tahi paljasta haaliata wettä. Jos watsa turpuisi, niin annetaan ulostusainetta joka 3 eli 4:tenä päiwänä. Itse haawoilla pidetään nelikertaisia palttinalappuja, joita joka neljännellä tiimalla muutetaan ja sitä ennen kastetaan ensimäisinä kymmenenä päiwänä lämpimämpään, sitte kylmempään weteen.
Muuten sopii mätähaawoja korjata sidelaastarinauhoilla, joiden keskuspaikka liitetään wastapäätä haawaa terweelle puolelle ja päät wedetään kohtuullisen kiintiästi haawan yli ristin. Niiden päälle laitetaan tawallinen kääreside, joka tarpeen mukaan muutetaan, ja muuttaissa pestään haawa haalialla wedellä ja saipulla puhtaaksi. Monella on tapana kääriä semmoisia laastarinauhoja ei ainoastansa haawan kohdalle, waan ulommaksi kummallenki puolelle, ja antaa niiden yhdellä laitoksella monet wuorokaudet perätysten olla. Semmoisessa tapauksessa pannaan niitä puolella leweydellänsä limin toinen toisensa päälle, ja wedetään jotenki kiintiäksi.
Paljo wiswowalle haawalle pannaan laastarinauhan alle kahdesti päiwässä muutettawa hieno palttinalappu, jota ärtywillä haawoilla kostutetaan pellawasiemenwedellä. Samate pannaan liikalihaa kaswawille haawoille kuiwa hieno palttinalappu laastarinauhain alle ja haawan reunoille, jos tuntuisiwat kowiksi, liewittäwää woidetta, jonka ohessa pidetään lensiöitä, usein muutettawia puurohauteita ohranryynistä tahi pellawasiemenjauhoista. Liikalihalle, jos muuten ei wähenisi, sopii ripistellä wähä hienottua wihtrilliä taikka alunantuhkaa. Kowin wanhoissa taikka jostain edellisestä kiwulaisuudesta tulleissa haawoissa laitetaan tekohaawa ei kauwas wikapaikasta.
Tawallisista raudan= ja ruusuhaawoista tulee toisinaan pitkällisiä mätähaawoja, kun niitä pahasti korjataan, annetaan waatetten niitä hieroa ja niihin tartuskella tahi woidellaan wäkewillä, kihottawaisilla woiteilla, pi'illä, pihkoilla, terpentiinillä, piköljyllä ja muilla semmoisilla. Niin woiwat myös paiseet, kynsimiset ja pienetki ihoriipaisemiset mätähaawoiksi muuttua. Sentähden on tarpeellinen pienempiäki wikoja huolellisesti korjata, sitä paremmin, jos sattuwat jalkapuoliin. Puhtaana ja liikkumatta pitäminen ja tawallinen side waikuttawat niissä aina kymmenen kertaa paremmin, kun mitkään woiteet, laastarit ja muut keinot, jotka useinki ja tawallisesti tekewät pahan pahemmaksi.
6:ksi Kerpunkkihaawoista. Owat näköänsä mätähaawan kaltaisia, sinertäwiä, kerpunkin tawallisilta yhteisiltä tuntomerkeiltä seurattuna. Itse sisälliseen kerpunkkiin nautitaan, mitä siitä jo on neuwottu, ja haawoilla pidetään kahdesti päiwässä muutettawaa, hienoa sihdattua jauhoa koiwunhiilistä, taikka juodaan keitteitä tahkiaisen tahi kukonyrtin lehdistä.
7:ksi Ruusuhaawoista. Lue, mitä jo ennen sisällisestä ruususta on kirjotettu. Jos haawat suoraan seuraawat ruusukuumetta, kowin punottawat ja tuskittelewat, niin katetaan ne sidelaastarilapulla, joiden päällä pidetään palowiinakääreitä taikka ruusupulweria. Kaikista tawallisista woitimista ja laastareista on enempi wahinkoa, kun hywää. Ainoastaan kuiwaawasta woiteesta on toisinaan jotain hyötyä hawaittu. Sitä lewitetään ohuelta hienolle lapulle ja pannaan uutta joka päiwä haawalle. Wanhoja ruusuhaawoja korjaillaan mätähaawain tawalla.
8:ksi Pitalihaawoista. Lue, mitä pitalista eli kuppataudista yhteisesti on mainittu.
9:ksi Polttohaawoista. Kaikissa polttowioissa, joissa nahkaki ei ole palanut, on kylmä wesi paras woide. Sitä pitää esinnä yhtäläiseen walella paikan päälle ja sitte usein muutettawilla kääreillä siinä pidättämän, ei koskaan lämpimäksi päästettämän. Tätä tulee tehdä siksi, että kaikki tuska ja polte on ylimennyt. Waan jos olisi laiminlyöty eli nahkaki polttaunut, niin pitää polterakot neulan eli weitsen kärjellä awettaman, wesi niistä poisjuoksutettaman ja paikka woideltaman liinöljystä, kermasta (taaleesta, maidon päällisestä) tahi suolattomasta woista ja munanruskiasta tehdyllä woitimella, jonka päälle pannaan hieno lappu woideltuna toisella woiteella, johon otetaan 2 luotia hywin hienoa lyjywiita ja 3 luotia suolatonta woita. Muutamat seottawat siihen wähä etikkaaki ja sanowat woiteen sillä tehosammaksi tulewan. Tätä woidetta muutetaan kerta päiwässä ja pidetään, kunnes wika paranee. Kaswoilla ja muissa paikoissa, joissa orwaskettä ei suotaisi hukkautuwan, saapi ihoa wasten woiteen alle panna hienon hentuisen lapun kulunutta palttinaa. Kellä edellämainituita woide=aineita ei sattuisi olemaan, pitäköön nauriin kaawetta yksinään tahi kermalla seotettuna haawan päällä tahi peittäköön sen yltä yleensä tuumaa paksulta ruisjauhoilla tahi nuorella lehmänsonnalla.
Hywiä woiteita palaneille owat myös: walkia saippu weden kanssa laastariksi tehty, jota kerta päiwässä pitää muutettaman; taikka puunöljyä 2 luotia, keltawahaa (waksia) ja lyjyetikkaa luoti kumpaistaki woiteeksi seotettu; taikka 3 wertaa puunöljyä ja 2 lyjyetikkaa yhteen hämmettynä; taikka 3 wertaa nuorta kermaa neljän werran liinöljyn kanssa; taikka kalkkiwettä ja liinöljyä yhden werta kumpaistaki; taikka nuori kerma siltänsä.
Jos palaneita kaimaa kowa kuume, niin annettakoon ulostawia ja jähdyttäwäisiä aineita. Toisinaan on suonenlyöntiki tarpeellinen. Koska, niinkuin sormien ja warpahien wälissä, kaksi palanutta paikkaa tulee yhteen sattumaan, tahtowat ne mielellään kaswaa yhteen, joka sentähden niissä ja muissa, esimerk. jäsenwäänteissä, pitää muistettaman ja estettämän.
10:ksi Paleltuneista, paleluwioista, palelmista. Paleltunut paikka hierotaan wiipymättä ja ahkeraan lumella, kunnes pehmenee ja tuntuu lämpiäwän. Sen perästä haudellaan eli woidellaan wikaa siansappi= tahi kamferttiwiinalla, taikka paljaalla wiinalla, rommilla, terpentiinillä eli kiwiöljyllä (petroleum), joita myös hywästi sopii toinen toisensa seassa woiteeksi käyttää. Ensimäisinä aikoina pitää useimmiten woidella, sitte illoin aamuin, ja liiatenki, jos paikalla jäisi punaisia pilkkuja, jotka kylmästä wikautuwat. Jos kuitenki paikka paleltumisen jälkeen tulisi mustalle lihalle eli kuolisi, niin pidetään sillä liewittäwää woidetta ja lämpimiä puuroja ohran tahi kauran ryyneistä taikka jauhetuista pellawansiemenistä, siksettä musta, kuollut liha lähtee, jonka jälkeen wikaa korjataan mätähaawain tawalla. Öljy tahi muu raswa iholle woideltu tekee sen kylmää wasten lujemmaksi.
11:ksi Paiseista, ajoksista, weripahkoista jne.
a) Päällispuolisin wihostawa, tulehtunut eli lyöttynyt paikka kaimattu kuumuudelta ja punottamiselta, ratsastamisesta, käymisestä ja muusta hiertäymisestä alottelewa, parannetaan ruumiin paikallansa olemisella, kylmällä wedellä ja pahemmissa lyöttymisissä jälkeenpäin päällä pidettäwällä liewittäwällä woiteella.
b) Äkämä, paisuma, putkama, putkenpolttama. Alussa auttaa usein iilimadot ja haudepuurot jauhoista ja etikasta kylmältään. Ellei siitä olisi hyötyä, niin hierotaan kamfertti=öljyä paikalle. Jos kuitenki kuumuus ja ajos lisääntywät, niin pitää paikkaa hautoa lämpimillä puuroilla, ohran tahi kauran ryyneistä taikka pellawansiemenistä maidon ja ihran (öljyn tahi suolattoman woin) kanssa keitetyillä. Haude pidetään niin kuumana päällä, kun suinki kärsii, ja waristetaan usein uudestaan. Eikä pidä sitä ennen jättää, kun elo (sydän eli juuri) joutuu ja lähtee ulos ajoksesta, jonka jälkeen pannaan liewittäwää woidetta.
c) Kuisma, weripahka, mähkä. Owat suurempia ja pahempia laadustaan, kun edellä mainitut paiseet, näköänsä sinertäwiä tahi tuhkawärisiä ja wähentäwät tawallisesti sairaan woimanki. Sisään annetaan, mitä polttotaudissa on annettawaksi neuwottu woimia ylläpitämään ja ulkopuolin pidetään hapanta taikinaa, saunakukkapuuroja ja muita semmoisia, kunnes kuollut liha erkaupi, jonka jälkeen tulee liewittäwää woidetta pidettäwäksi. Näissä wioissa on usein henki waarassa, jonka tähden pitääki, jos saada taitaa, lääkäriltä aikaiseen neuwoa kysyttämän.
d) Koi, koiso, wieras, koi sormessa, jäsenkoi, iso kumppali. Jos olisi alottanut jostaki wieraasta, esimerk. kynnen ala pistäwästä aineesta, niin pitää esinnä sama aine pois otettaman. Muuten imetetään paikka 5:llä eli 6:lla iilimadolla ja haudotaan perästä, koska weri on laannut juoksemasta, 2 eli 3 tiimaa kylmässä wedessä tahi kylmillä puuroilla jauhoista etikan kanssa. Jos tuska ei sillä heittäisi, niin ruwettakoon pitämään lämpimässä wedessä tahi käärittäköön ympäri lämpimiä haudepuuroja ja koska paikka pehmenee, pistettäköön ohut, kaita, teräwä weitsen kärki sywältä sisään ja pidettäköön reikä auki, kunnes elo lähtee ulos ynnä märänneen luun kanssa, jos sitä olisi. Jälkeenpäin korjataan haawaa liewittäwällä woiteella ja sidelaastarinauhoilla. Muutamat neuwowat sian sontaa lämpimältä koin ympäri käärittämään ja sanowat sillä paranewan.
12:ksi Tyrästä, muljahtaneista, suolimulkuista, alaisin puolin rewenneistä, kuwepuhkeamasta jne. Kaikenlainen tyrä ei ole mikään muu, kuin suolten tahi muiden watsansisusten ulostunkeuma jostaki wäljästyneestä reiästä, tawallisimmasti nawassa, kupeessa ja mulkuissa. Alkunsa saapi se enimmiten waikiammasta hypystä, putoamisesta, nostosta, lyömästä, sattumasta, ryinnästä, aiwastamasta, änkäämästä jne. Tyrän ulostultua waiwaa kuoitus, okse ja watsan turpuus. Silloin pitää se joutuen sisäytettämän. Sairas laskeutuu seljälleen, kupeet koholla, olat ja polwet wähän koukussa. Niin rupeaa joku toinen tyrää sisäyttämään lykäten sitä käsillänsä hiljalleen reiän suuntaan, kupeissa esimerk. alhaalta= ja siwulta=päin ylemmä ja wähän napaa kohti. Jos työ ei onnistuisi, awetaan suoni, pannaan kihottawa lawemanki ja laitetaan sairas lensiään ammekylpyyn, jonka jälkeen koetetaan uudelleen. Sisäänsaatua tyrä pannaan sairaalle liewittäwä lawemanki, laitetaan sopiwa tyräside ja katsotaan, ettei rupeaisi ensimäisinä päiwinä liikkeelle eikä jälkeenpäinkään rasittawiin töihin. Tämän ohessa syököön liiatenki ensimältä liewiä ruokia ja wähä, ettei watsa kowenisi.
Toisinaan kureutuu eli salpauu tyrä, ettei millään tawalla saada sisään. Silloin on waara likellä ja lääkäri kerkiämiseen haettawa. Sillä wälillä pidetään paikalla eläimen rakko täytetty jäällä eli lumella taikka muita hywin kylmiä hauteita ja laitetaan tupakka=lawemanki sairaalle.
13:ksi Jäsenniukahuksesta, niwellyksestä, nisellyksestä, hiwellyksestä. Jos paikka ajettuisi, tulisi tuskille, kuumaksi ja helläksi, niin imetetään sitä iilimadoilla ja pidellään kylmillä hauteilla etikasta, wiinasta ja wilusta wedestä tahi suolasta ja wedestä. Jos iilimatoja ei saisi, iskettäköön suonta. Ainoastaan lääkärin tahi muun siihen työhön oppineen suwaittakoon jäsentä paikallensa sijotella. Wenymä eli suonenwenymys, nyrjähys, waatii melkein samaa menetystä kuin jäsenniukahus ja sen jälkeen sopiwaa sidettä.
14:ksi Luun rikkaantumisesta eli murroksesta. Sekä yli= että alapuolta murroksen kiinnitetään paikka käsillä tahi ympäri nidotuilla pyyhkeillä ja wedetään sitte hiljalleen, että murtuneen luun päät tulewat wastatusten, jonka jälkeen paikka ymmärtäwäisesti sidotaan tawallisilla lastoilla (liisteillä), warustetaan ensi=ajaksi kylmillä hauteilla ja jätetään lewolle. Pitääki tämä hetimmiten tehtää, sillä muuten seuraa ajetus ja on waikiampi asemilleen luita saada. Jos kuitenki ei kohta ymmärtäwäistä asettajaa saataisi, niin pidettäköön murroksen ympärillä ainoastansa kylmiä kääreitä ja annettakoon olla liikahtamatta. Jos olisi lihaaki loukkautunut, niin korjattakoon kuin muita wereksiä haawoja. Muu menetys sairaan kanssa on sama kuin jäsenniukahuksissa.
Woiteita ja laastareita tässä wiassa ei tarwita, eikä sisään otettawia lääkkeitä, jotka usein waan tekisiwät pahennusta.
15:ksi Jäsenten kankeus. Tulee enimmiten edelläkäywistä taudeista ja on useinki kyllä pitkittäwä wika. Liewitetään eli parannetaan sillä, että wikapaikkaa hierotaan willawaatteella, harjataan, nyrkillä sotketaan, nipistellään eli pieksetään, haudotaan saunassa tahi ammekylwyissä laitettuna rankista tahi neljästä luodista rikkimaksaa ja kahdesta luodista suolaa taikka paljaasta suolasta taikka muuriaispesästä, joka säkin sisässä pannaan kiehuwaan weteen. Hautomisia ei pidä ennen heittää, kun iho rokottuu ja wika tulee paremmaksi. Näiden ohessa totutetaan wikapaikkaa töille ja liikunnoille.
16:ksi Syöpäpahka, ruumiinmadon alku. Tutaan leikkelewästä, wiilaisewasta kiwusta, jossa myöhemmin alkaa näkyä suuria sinisiä, suonia ja haawailemia. Myhkyrän ympärille pitää aikaiseen panna 5 iilimatoa joka toinen wiikko. Wäli=ajoiksi katetaan se ohuella nahalla, säämyskällä tahi muulla semmoisella.
17:ksi Näärän näppi. Sille pyhitään muutama kerta päiwässä öljyä. Saksanpähkinän öljy (oleum nucis juglandis) on tähän tarpeesen muita öljyjä parempi.
10 Luku.
Tapaturmaisista eli wahingollisista sattumista.
Semmoisia owat myrkytykset, walhekuolo pyörtymisistä, tukehtumisista, paleltumisista ja muista semmoisista tapauksista, joissa pikainen apu ja ymmärtäwäinen menetys on kowin tarpeellinen.
1:ksi Myrkyttämisistä. Owat taikka tahallisia taikka tapaturmaisia. Myrkytys on ainaki peljättäwä eli luultawa silloin, koska joku terweestä ihmisestä yhtäkkiä kohdataan mahawaiwoilta, okseelta, kurkkupoltolta, taikka, kuin toisinaan sattuu, wäkewiltä watsan ulostuksilta, nikalta, hätätuskalta, kylmältä hieltä taikka rupeaa houraamaan, menehtyy, lankeaa sywään uneen tursistuneilla, punottawilla kaswoilla, puistellaan jne. Silloin tulee heti kohta juoda runsaasti lensiätä wettä, jos kannuttain, auttaa ylöstuloa oksettimella eli kutkuttamalla kitaa hienolla sulalla, siksettä luultawasti kaikki myrkky on saatu ylös. Juotawaan weteen seotetaan jälkeenpäin (ei ennenkun oksetin on waikuttanut) öljyä taikka muuta raswaa, suolatonta woita, talia jne. tahi lensiätä maitoa. Tarpeellinen on saada tietä, mitä lajia myrkkyä on tultu nauttimaan ja sitte kaikkia karkioita, äkiöitä eli syöwyttäwiä myrkkyjä wasten juoda niljamaisia aineita, esimerk. kauraryynilientä, waan huumaawissa eli tainnuttawissa myrkyissä juodaan etikkawettä eli wäkewää kahwia, pään ympärillä pidetään kylmiä kääreitä, ihoa harjataan, nipistellään tahi pieksetään, ettei saisi sairas wähäkään nukahtaa, joka olis pahaksi. Ynnä näiden kanssa nautitaan seuraawia myrkynwasteita:
A. Syöwyttäwissä myrkyissä (mineraalimyrkyissä), Semmoisia owat a) Arsenikki eli markkuli, jota wasten ynnä edellä mainittuin neuwoin kanssa pitää heti kohta juoda puolituoppia wettä, maitoa tahi pellawasiemenlientä seotettuua kuudentoista munawalkian kanssa. Jälkeenpäin nautitaan teekupillinen puunöljyä tahi sulattua woita joka neljänneksellä tiimaa. Taikka juodaan joka wiidennellä minutilla teekupillinen lämmintä saippuwettä, puolesta naulasta saippua tuopin lämpimän weden kanssa. Runsasta sokuri= tahi hunajaweden juontia kiitetään myös hywäksi. b) Eläwähopia=suolat, joita wasten juodaan munanwalkiata wedessä ynnä ohuen nisujauholiemen kanssa. c) Kattilaruoste, waskiruoste, panskryönä waatii yksiä aineita kuin edellinen ja sokuriwettä ja maitoa. d) Wihtrilliöljy tarwitsee liitua eli magnesiata weden kanssa sisään otettawaksi taikka mietoa tuhkalipiätä eli saippuwettä, joita myös taitaan ulkopuolisiin wihtrilliöljyn polttamisiin käytettää. e) Siewesi waatii yksiä aineita kuin wastamainittu wihtrilliöljy.
B. Tainnuttawissa myrkyissä (kaswinmyrkyissä). Tawallisimmia owat: a) Opio, unileipä, jonka wasteeksi nautitaan wäkewää kahwia etikan tahi sitruunamehun kanssa taikka etikka paljaaltaan ja pidetään sairas yhtäläiseen liikkeellä, ettei saisi nukkua. b) Näsiänmarjat ja c) Härkäjywät waatiwat öljyisiä ja niljakkaita sisäänotteita ja näsiänmarjat kamferttiäki. d) Tupakka, e) Hulluruoho, f) Jaloyrtti, g) Sudenmarjat ja muut sitä laatua kadottawat woimansa ja myrkyllisen waikutuksensa etikkaweden juonnilla. Kuitenki pitää ennen etikkawettä annettaman oksetinta ja ulostusaineita ja sitte jälkeenpäin pantaman kihottawaisia lawemankeja, sairas pidettämän raittiissa ilmassa, kylmiä etikkaweteen kasteltuja kääreitä sidottaman pään ympäri ja suoni awettaman, jos weri näyttäisi kowin pääpuoleen pakkautuwan. h) Palowiina, rommi ja muut wäkewät juomat waatiwat myrkyllisissä waikutuksissaan samaa menetystä, kuin wastamainitut aineet.
C. Puremamyrkyissä (eläwäin myrkytyksissä). a) Käärmeenpistossa, madon panemassa. Pistospaikka leikataan teräwällä weitsellä, että werestää, ja sitte imetään sitä jollain heti tawattawalla putkella, sawipiipun pesällä, tahi paljaalla suulla ja huulilla, kuin niissä waan ei ole haawoja. Myös on hywä, wähän öljyä eli muuta raswaa suuhun ennen imemistä ottaa. Sitte laitetaan ei kowin kiintiä side pikkuruisen ylemmä haawaa, jota tiiman ajoin pidetään siinä, ei kauwemmin. Haawa ja koko paikkakunta woidellaan illoin aamuin öljyllä tahi muulla raswalla, pidetään alallansa, ja sairaalle annetaan 4 kertaa päiwässä 10 pippurajywää lasillisessa wiiniä tahi palowiinaa, niin että ruumiin lämmin, ele ja mielenrohkeus eiwät wähenisi. Saapi myös toisinaan antaa lusikallisen öljyä. Hywäksi kehutaan käärmenpistoissa sitäki keinoa, että kohta jälkeen sitoa paksulta tupakkaa paikalle tahi panna sille käärmeen talia. Willit kansat muutamissa paikoissa kuuluwat kaiwawan koko käden tahi jalan, johon käärme pisti, heti kohta maan sisään ja niin siinä usiampia tiimoja eli puolen päiwää pitäwän. b) Ampiaisten, waapsiaisten, ja mettiäisten pistämä woidellaan hunajalla, kääritään äkiään suolaweteen kastelluilla riewuilla. Etikka ja öljy owat hywiä tässäki wiassa. c) Hulluin eläwäin (koirain, kissain, sutten jne) purema, wesikauhu. On kowin waarallinen kohtaus, joka woimiinsa päästyä melkein aina lopettaa kuolemalla. Siinä taudissa sairas kauhistuu wettä ja muita weteliä aineita, jonka ohessa hän waiwataan hirwiältä janolta, kurkun kuristukselta jne. Purtu paikka pestään hetimmiten kylmällä wedellä ja poltetaan sitte tulipunaisella raudalla, jonka jälkeen haawa rakkosalwalla aukipidetään kaksi kuukautta. Taikka poltetaan haawa raudan sijasta ruutilla, jota pannaan paikalle ja sytytetään. Taikka leikellään sywään teräwällä weitsellä, jonka jälkeen, sitte kuin weri on seisottunut, siihen tipahutellaan wihtrilliöljyä tahi suolahapetta (acid. muriat.). Raudalla tahi ruutilla polttaminen on kuitenki etewämpi. Jos rakkoja ilmautuisi kielen alle ja kielijänteen wiereen, niin pitää kohta awettaman ja pohjatse tulipunaisella rautalangalla poltettaman. Koko taudin aikana ollaan niukalla elolla, paljaalla leiwällä ja maidolla. d) Eläintenruttomyrkky tarttuu ihmisiin, kuin koskewat semmoisia eläimiä tahi niiden raatoja, taikka syöwät niiden lihaa. Tautia seuraa woimattomuus, liittainen kieli, punaisia paikkoja ihossa mustilla pilkuilla keskessä, mätärakkoja, houru, joista sairas usein neljännellä päiwällä kuolee. Paranteeksi pitää kaikki ilmautuwaiset rakot hetimmiten weitsenkärjellä sywälti leikeltämän ja sairaalle annettaman oksetinta. Sitte joka toinen tiima 10 tipahusta wihtrilliöljywettä hämmennettynä teekupilliseen weteen ja ruttopaikoille pannaan nelikertaisia palttinalappuja, joita joka tiima kastetaan äkiähän teeweteen malista tahi saunakukista seotettuna kolmanneksi osaksi kamferttiwiinalla. Wielä sitäki parempi on niille illoin aamuin sitoa paksulta saunakukkajauhoja terpentiinillä kasteltuina.
2:ksi Walhekuolleista. Ei kaikki ole kuolleet, jotka siltä näyttäwät. Hirwiä asia on mainita, että tuhansia ihmisiä wuosittain haudataan, jotka, waikka pidetään kuolleina, kuitenki eläwät ja olisiwat oikialla menetyksellä tulleet terweiksi kuin ennenki.
Ei pidä ketään kuolleeksi päättää, ennenkun ruumis alkaa mädätä, joka tutaan siitä että sinisiä, wehriöitä, mustelmaisia paikkoja ilmautuu ruumiisen; watsa paisuu ja muuttuu toisenhaamuiseksi; suusta ja sieramista waluu haisewata nestettä; ruumis käypi pehmiäksi, että painamisen siat jääwät kohoamatta; marraskesi helposti irtautuu; silmät tummistuwat ja lowistuwat eli rypistywät painamisesta, ruumiin löyhkä alkaa tuntua.
Jos sitä wastoin pienintäkään liikuntoa hawaitaan esimerk. silmissä, suussa tahi kaswoissa, joita koitteeksi pitääki kylmällä wedellä priiskotella; jos silmäterät palawan kynttilän lähellä pienenewät; jos höyhen eli kynttilän liekki suun edessä pidettynä tahi rinnalle pantu wesilasi wähintäkään liikahtaa; jos awettu suoni alkaa juosta; jos sormella silmään painaminen ei jätä jälkeä; jos leuka alaspäin wedetty jälleen nousee paikalleen; jos kaswot wähänkään wärjähtäwät korwaan huhuamisesta; jos ruumis ja erittäinki sydänala wielä tuntuwat pikkuisenkaan lämpimältä — niin on näistä yhdestä eli usiammasta merkistä tiettäwä, epäilemätön asia wielä ruumiissa hengen olewan.
Walhekuoloja sattuu erittäinki seuraawissa tapauksissa: wäkewissä hurmikoissa eli werijuoksuissa; suuremmissa ulkonaisissa loukkauksissa; pitkällisissä, kowissa tuskissa; waikioissa synnyttämisissä; pyörtymisissä; lawantaudissa; wirmassa; kaatumataudissa; halwuussa; tukehuksissa kowassa ryinnässä; äkillisissä wimmoissa, esimerk. suuressa kohtaawassa ilossa, surussa, wihassa, pelwossa; juopumuksessa; paleltumisissa; tikuisissa, häkäisissä huoneissa; weteen hukkumisissa; ukonsattumissa; keskieräisten saalahien luona. Eikä pidä muitakaan, ketä tahansa, heti kuolleeksi luultaman, jotka yhtäkkiä terweestä ihmisestä tahi ainoasti wähän sairastettuansa, menehtywät kuolleennäköiseksi. Erittäinki owat lapsi=ikäiset ja nuoremmat waimo=ihmiset herkät pyörtymään ja walhekuolemaan. Wielä wiikonki perästä on muutamille henki tullut.
Walhekuolluitten kanssa menetellään seuraawalla tawalla yhteisesti: ruumista ja liiatenki käsiä, käsiwarsia, jalkapohjia, jalkoja, sääriä, reisiä, rintaa, watsaa ja selkäpiitä hierotaan willaisella waatteella tahi suitaan harjalla, ensin hiljemmin, sitte kowemmasti eikä pidä tätä hierontaa eli suintaa heittää, ennenkun iho punistuu ja lämpiää; nenän alla pidetään äkiätä etikkaa, kaawittua pippuranjuurta, hienottua sinappia, hajuwettä eli salmiakkijuoksetta, jos sattuisi olemaan, taikka pannaan sieramiin nuuskaa tahi inkewärijauhoja, taikka kutkutetaan sulalla; kaswoja, sydänalaa ja rintaa walellaan eli priiskotellaan kylmällä wedellä, joka kuitenki jälle pian kuiwaksi pyhitään ja uudistetaan; henkeä puhalletaan suuhun sopiwimmasti pienellä käsipalkeella, waan muuten pillillä tahi paljaalla suulla; ruumis kääritään lämmitettyihin lakanoihin tahi haudotaan kuumilla pyyhkeillä; kitaa ja nielinpaikkoja kutkutetaan sulalla; suuhun kaadetaan teelusikallinen saksanwiinaa tahi wedellä seotettua palowiinaa, liiatenki, jos sairas rupeaisi huokumaan ja saattaisi niellä; suoni aukaistaan käsiwarresta, kun paikkaa esinnä on hywin haudottu ja hierottu lämpimällä willaisella; lawemankia pannaan tupakkateestä.
On wielä muitaki sopiwia keinoja, saada walhekuollutta wirkoamaan, niink. ruumiin pieksäminen wiholaisheinillä; neuloilla pisteleminen kynsien ala tahi jalkapohjiin; kiehuwan raswan (öljyn) tahi palawan lakan tipahutteleminen iholle, erittäinki käsilappioihin ja jalkapohjiin; tulikuumalla raudalla polttaminen; rakkolaastarin istuttaminen; kuiwiltaan kuppauttaminen, ynnä muita. Waan muistaa pitää, ettei näitä, eikä edellisiäkään keinoja wäkiwaltaisesti eikä yhtäkkiä toisensa perästä toimiteta, sillä ruumis tarwitsee aikaa, lewätä wälillä. Myös pitää kaikki jouto=ihmiset poislaitettaman, eikä koskaan wirwottamisen työtä kesken heitettämän, sillä weteenki hukkuneita on toisinaan ei ennen, kun neljän ja kuudenki tiiman hankkeilla henkiin saatu.
Edellämainitulla tawalla tulee kokea henkiin saada kaikkia walhekuolleita, hukkuneita, paleltuneita, tukehtuneita, kuristuneita, ukonlyötyjä, pyörtyneitä jne, joista kuitenki tulee muutamia neuwoja erittäin annettawaksi.
a) Hukkuneista, weteen kuolleista. Ruumis kannetaan siiwollaan likimmäiseen huoneesen, ei kuitenkaan aiwan lämpimään, riisutaan ja asetetaan oikialle kyljellensä wuoteelle, niin että pää ja rinta owat muita paikkoja ylempänä, kääritään sitte lämpimiin peitteisiin ja ruwetaan hieromaan. Kaswoin punaiset tahi sinertäwät ollessa aukaistaan suoni käsiwarresta tahi kaulasta. Wähän ajan päästä käännetään ruumis hiljalleen ja lyödään käsilappialla kewiästi rintaa kohti ja hartioihin sekä selkään. Suu puhdistetaan liitasta, ja henkeä puhalletaan suuhun, jota tehdessä watsaa ja kylkiluita samassa kewiästi painellaan ylöspäin niinkuin henkimisen tapaan. Joka kerralla henkeä suuhun puhaltaissa pitää nenä samassa tukittaman. Toisin ajoin kutkutetaan sieramia etikkaan kastetulla, ja kitaa paljaalla höyhensulalla. Kihottawa lawemanki pannaan peräsuoleen. Ruumis pannaan neljänneksi osaksi tiimaa olkapäihin asti haaliaan eli lensiään weteen, ja samassa tipahutellaan eli walahutellaan kylmää wettä kolmen kyynärän korkialta rinnalle. Otsaa, aiwenia, korwantauksia ja sydänalaa hierotaan etikalla taikka lensiällä palowiinalla, lämpimiä tiilikiwiä kääreen sisässä pannaan jalkoihin, ja ruumis peitetään uusilla, kuiwilla ja lämpimillä waatteilla. Tynnyrien päällä wyöryttäminen ja muu wäkinäinen menetys on kowin wahingollinen. Lue tähän walhekuolleista yhteisesti mainittu.
b) Paleltuneista, kylmään kuolleista. Ruumis wiedään kylmään (ei suinkaan lämpimään) huoneesen ja hierotaan lumella tahi jäisellä wedellä, siksi että wähitellen lämpiää ja notkistuu, jonka jälkeen hieromista pitkitetään willaisella waatteella ja huonetta saatetaan lämpimämmäksi. Sopii myös kohta alusta panna paleltunut ruumis tykkynään lumiwuoteesen kylmänhaaliassa huoneessa ja sitte yhden lumen sulettua uudistella toista lunta sekä alle, päälle että siwuille yltyleiseen. Paleltumisen jälkeen wikautetut erinäiset paikat woidellaan sitte illoin aamuin terpentiinillä. Käytettäköön myös hywäksi, mitä walhekuolleista ja hukkuneista on edellä sanottu.
c) Kuristuneista, hirtetyistä. Nuora leikataan kohta poikki, ruumis riisutaan ja pannaan wiiliähkään, raittiisen paikkaan pää ja kaula wähän ylemmäksi. Kaulan ympäri kääritään lämmitettyyn etikkaan, wesisekaiseen palowiinaan tahi öljyyn kastetuita riepuja; kihottawaa lawemankia pannaan; suoni awetaan; ruumista hierotaan, ynnä muut waariotetaan, mitä walhekuolleista ja hukkuneista on sanottu.
d) Tukehtuneista höyryyn, tikuun tahi muihin wahingollisiin höyryihin, häkään kuolleista. Wiedään ulko=ilmaan ja päähän kääritään kylmään etikkaweteen kasteltuja riepuja; ruumis nostetaan pystöön ja walellaan päästä asti kylmällä wedellä. Muuten menetellään näiden kanssa, kuin weteen hukkuneittenki kanssa. Kuin rupeawat henkimään, on tarpeellinen, suoni käsiwarresta awaa, paitsi kowin kiwulaisilta, heikoilta ja laihoilta.
e) Joltain kurkkuun eli emättimeen puuttuneelta aineelta tukehtuneista. Puuttunut pala eli aine pitää poisotettaman pihdillä, jos ylettyy, muuten alastungettaman sujuwan kalanluun, rottingin, tahi puisen (pihlajaisen, katajaisen) siliäksi ja hienoksi wuollun, öljyllä tahi raswalla woidellun warwan päähän sidotulla saksansienin tahi jänönkääwän palalla. Seki auttaa usein, kuin lyödään käsilappialla kewiästi hartioihin ja selkään. Jos saataisi oksetinta alas, niin pitää sitä annettaa. Toisinaan on siitäki apu saatu, että on suuria waksista ja hunajasta tehtyjä marjoja alas nielty.
f) Ukonlyödyistä. Ruumis riisutaan ulko=ilmassa, walellaan kylmällä wedellä, rintaa priiskotetaan etikkawedellä ja pää kääritään samaan weteen kastetuilla riewuilla, ja waariin otetaan, mitä walhekuolleista edempänä yhteisesti on sanottu.
11 Luku.
Tawallisimmista lääkkeistä ja parannuskeinoista.
Ne tässä kirjassa mainitut lääkkeet owat enimmäksi osaksi sitä laatua, että saadaan ja tawataan maallaki, ja usiampia niistä taitaa, ken tahtoo, itse kerätä ja walmistaa, esimerk. kaswien juuria, kuoria, warsia, kukkia, marjoja ja siemeniä. Niistä on kuitenki seuraawa waarin otettawa.
Juuret pitää koota taikka syksyllä myöhään, kuin lehdet jo owat warisneet ja warsi kuihtunut, taikka warhain kewäillä ennen lehtien puhkeamista; muina aikoina niissä ei ole täyttä woimaa.
Kuori=aineet otetaan kewäillä ennen kaswin lehdittymistä, warret ja lehdet wähä ennen kukkimista, kukat ja kukkapäät juuri kukkimisen alulla taikka niinpian kuin owat puhjenneet, marjat ja siemenet walmiiksi jouduttuansa, männyn kerkät ja kangas=jäkälät warhain kewäillä, koison warwat waikka jo talwellaki.
Niitä ei pidä sitte päiwänpaisteessa kuiwata, waan tuulen käywässä, katwisessa eli warjoisessa paikassa, ja ennen kuiwamaan panemista pitää juuret pestä puhtaiksi ja paksummat niistä halkaista. Kukkia, lehtiä, warsia ja marjoja ei milloinkaan pidä sade=ilmalla kerätä.
Monta muuta lääkettä taitaan myös kotona hankkia, ja niistä sekä kotoisista parannuskeinoista kertoo seuraawa niiden:
Luettelo.
Aluna. Runsas weitsenkärjellinen alunaa liewennetty puoleen kortteliin weteen käytetään korlauswedeksi kurkun wioissa, ja wähän runsaammin alunaa otettuna silmänpasko=woiteeksi. Poltettuna kuumalla kiwellä tahi raudalla on aluna hywä keino liikalihaa mätähaawoissa kuluttamaan.
Ammesauna eli ammekylpy (ruots. karbad) katso: hiestyttäwät aineet.
Aneksi, aniisi.
Arapian kummi, gummi arabicum.
Elttawoide. Tehdään terwasta ja laakeröljystä, puoli jumprua kumpaistaki, ja 5 kynsilaukkaa, kaikki hywästi yhteen seotettuna. Taikka seotetaan yhteen: 4 luotia altteasalwaa, 2 luotia lyökkiä, 1 luoti sappea ja 1/3 (kolmas osa) luot. kamferttiä.
Engelska=suola, k. ulostus=aineet.
Etikka.
Haisupihka, pahapihka, pirunpaska; ruots. dyfwelsträck.
Hauteet. Kylmiä hauteita tehdään lumesta, rikki sullotusta jäästä, lumisekaisesta wedestä, muusta kylmästä wedestä etikan ja palowiinan kanssa, näitä jälkimäisiä ei jos neljänneksi osaksi wettä wasten. Weden jähdyttämiseksi lämpiminä aikoina seotettakoon siihen tarwittaissa wähä hienottua suolaa.
Lämpimiä hauteita saadaan lämpimään weteen kastetuista lankawyhdeistä, taikka lämmitetystä tuhkasta, sannasta, suolasta, kukista, heinistä j.n.e. Haudepöperöitä tehdään jauhoista ihran, maidon tahi öljyn, kukkain ja usein muidenkin rohtoin kanssa.
Hieronta, k. hiestyttywät aineet.
Hiestyttäwät aineet. Senlaisia on kaikki, mikä suojelee ja kartuttaa ruumiin hikoamista, esimerk. omin woimin liikkuminen, käweleminen, äänellinen luku ja laulu, lämpimät waatteet ja asunto, jalkain hautominen lämpimässä wedessä tahi kostioihin riepuihin käärityillä, lämmitetyillä tiilikiwillä, ruumiin hautominen lämpimään weteen kastetuilla lankawyhdeillä tahi muulla willaisella, sen hierominen kuiwalla willaisella waatteella tahi sukiminen harjalla, lämpimät amme= tahi saunakylwyt, muuriais= ja lehtisaunat, tuohikääreet jalkapohjaa wasten, höyryn saattaminen kiehuwasta wedestä peitteen alle wuoteesen, lämpimät teet seljakukista, isopista, mintuista j.m., lämmin sahti tahi maitojuoksutuksen hera, kamfertti kuiwaltaan tahi wiinassa y.m.
Ei mikään liiallinen, ruumista yleti rasittawa hiostuminen kuitenkaan ole terweellinen. Siinä on kylliksi, kuin saadaan hienlähtö kohtuullisesti enennetyksi, ja ruumis alkaa rauweta. Kuitenki sopii ja on hyödyllinen pitkittää hiostamista wuorokaudeksi tahi kahdeksi sillä tawoin, että wiljellään joita kuita edellä mainituita aineita usiampi kerta perätysten tiiman, kahden tahi kolmen wäliajoilla, ja että ruumis hikeen tultua joka kerralla puetaan kuiwiin, lämpimiin waatteisiin.
Kaikkein hiestyttäwäin kylpyin jälkeen on ruumis hywin herkkä wilustumaan, jonka tähden sitä pitää huolellisesti waroa, ja wuoteelle ruwettua lämpimillä peitteillä turwata. Hywä on myös peitteen alle wuoteelle tultua juoda jonkun kupin lämmittäwää teewettä taikka lämmintä sahtia tahi maitoheraa, ettei hiostuminen liika warhain tukehtuisi.
Hiestyttäwät aineet owat hyödyllisiä ja tarpeellisia kaikissa taudeissa ja kohtauksissa, joilla on alkunsa ruumiin wilustumisesta, hikisuonten salpaumisesta ja tawallisen hiun eli hikumisen tukehtumisesta, katoamasta, esimerk. köhässä, yskässä, kuiwataudeissa, luuwalossa, jäsenten kolottajassa, ryyhdynnässä, ihowioissa, tarttuwissa kuumeissa ja monessa muussa. Kuumetautien alussa on sangen sowelias ja terweellinen hiestymistä oksettimellaki edes auttaa.
Wahingollisia owat hiestys=aineet silloin, koska watsa on sinne kokoutuneesta liikaisuudesta puhdistumaton, ja samoin haittawerewyydessä, puuskaisissa, wihottawissa taudeissa ja huonokuntoisille, woimattomille sairaille.
Hofmanninwiina; ruots. Hoffmansdroppar. Määrä: 30, 40 ja usiampaaki tipausta kerrallaan.
Hullukaali tahi williruoho, willitupakka, karhunkaali, hammasyrtti; ruots. bolmört. Myrkyllinen kaswi; käytetään ulkonaisesti liewittäwiksi hauteiksi.
Humala. Käytetään tawallisimmasti lämpimiksi hauteiksi kuiwiltaan. Taitaan myös seottaa jauhoilla, saunakukilla j.n.e.
Iilimadot eli werimadot; ruots. blodiglar. Owat tarpeelliset silloin, koska werta tahdotaan jolta kulta pienemmältä alalta wähenemään, ei yli koko ruumiin, taikka jos sairasta warotaan liiaksi suonenlyönnistä heikentywän. Monessa taudissa, esimerk. kurkunkuristajassa, wesiaiwossa, silmänpunotuksissa, kaulataudeissa, nielinwioissa, perätaudissa, ulkonaisissa loukkauksissa, owat werimadot paljo hyödyllisemmät, kun suonenlyönti, ja samate silloin, koska lapsilta tulee werta ottaa. Jos rakkolaastaria, sinappipöperöä tahi muita kiihottawia aineita jälkeen samalle paikalle pannaan, niin pitää matoin puremasijat ennen sitä pienillä tali= tahi sidelaastari=lapuilla peitettämän.
Iilimadot tarttuwat paremmin aamu=, kuin iltapuolella päiwää. Niiden ilman ei tarttuessa on hywä keino puistaltaa niitä wähän aikaa sahdin seassa, ja willaisella waatteella hiwuttaa paikkaa, johon pannaan. Imemästä päästyä lypsetään weri niistä suun kautta ulos, niin tulewat taas pikemmin wirkaansa kelwollisiksi.
Iileille säilyttäissä muutetaan kahdesti wiikossa uutta järwiwettä; purkki peitetään riewulla päältä, että ilman henki kulkee läwitse.
Inkewäri. Watsanwahwistawa aine, nautitaan hienottuna ja sokerilla seotettuna.
Isoppi. Laitetaan teeksi yskässä ja muissa rintawaiwoissa, kuin myös korlauswedeksi kurkkuwioissa.
Jalappajuuri. Ulostus=aine, nautitaan hienottuna paljaaltaan, tahi kremortartarin seassa, teelusikallinen kerrallaan.
Jähdytysjauho; ruots. kylande pulwer. Tuotetaan apteikistä taikka tehdään kotona salpietarista ja kremortartarista, pari teelusikallista kumpaistaki, kuuden teelusikallisen kanssa sokeria seotettuna. Teelusikallinen 2:den tahi 3:men tiiman wäliajoilla.
Jästi, watsanpehmittäwä ja ulostawa koto=aine.
Kahwi eli kohwi, kahwe, kaffe.
Kalkkiwesi. Kortteli wettä seotellaan wähitellen noin kahden luodin kastamattoman kalkin kanssa. Päälle selwinnyt wesi waletaan lasiin ja suullitaan, ettei laimistuisi. Jos ainoastaan tawallista kastettua kalkkia olisi, niin pitää se ensin polttaa kuumalla kiwellä tahi rautapellillä.
Kalmujuuri, kalmajuuri, kalmusi; ruots. kalmusrot. Erittäin hyödyllinen suussa pitää kulkutautien aikana.
Kamfertti=wiina. Luoti kamferttiä sulataan kortteliin wäkewää wiinaa (wäkiwiinaa).
Kaneli eli kanelinkuori.
Kangasjäkälä, liisterijäkälä, islanninjäkälä; ruots. islandsmossa. Näitä jäkäliä otetaan naulan werta kahden kannun keitokseen, jota rinta= ja muissa hiwutustaudeissa nautitaan 5, 6 kahwikupillista päiwässä.
Kataja; juuret, tahi puu juuren rajalta, ja marjat.
Kaura; kauranryynit.
Kerma eli maidonkuori, päälinen, taale, maitilas, kuore.
Kirnupiimä.
Koiruoho eli mali; ruots. malört.
Koiso eli kuisa; ruots. qweswed, lat. dulcamara.
Koiwunlehdet. Kewäillä warhain lehtisaunaksi; laitetaan paksulta sekä alle että päälle yli koko ruumiin kaulaan asti, ja sitte wielä jotain muuta peitettä päälimäiseksi.
Korluwesi, korlauswesi, kurkunhuuhdewesi; ruots. gurgelwatten. Hyödyllinen kurkun=ajettumissa, nielinwioissa ja muissa suukipiöissä. Siksi käytetään muurutilientä, selja=, minttu=, peltohumala= tahi saunakukka=teetä joko paljaaltaan taikka wähän alunan kanssa. Korlatessa otetaan suu puolilleen wettä, käännetään sitte ylöspäin, että wesi laskeuu kurkkuperään, korahutellaan siellä wähän aikaa ja sylkäistään sitte ulos suusta.
Kremortartari. Apteikistä saatawa.
Kuiwaawa woide eli Ungventum Calaminæ compositum.
Kukkawiina, k. lääkewiina.
Kukon=yrtti; ruots. fetknopp (Sedum acre).
Kuppuu, kuppaaminen. Sopii käyttää melkein yksissä tapauksissa, kuin iilimadotki, koska niitä ei ole saapuwilla.
Kynsilaukka; ruots. hwitlök.
Laakeröljy; ruots. lagerolja.
Lakritsi eli lakris. Pidetään paljaaltaan suussa kuiwan yskän aikana, taikka laitetaan salmiakin ja kipenen oksesuolan kanssa yskälääkkeeksi.
Lawemanki, peräsuolen=huuhto. Lawemankeja on eritarpeiksi erilaisia: pehmittäwiä, ulostuttawia, kiihottawia, huowittawia, lewottawia j.n.e. Monessa taudissa ja kohtauksessa on lawemanki sangen tarpeellinen, jonka tähden pitäisi joka kelpotalossa olla luu tahi ruisku, jolla sitä pannaan sisään. Tawallinen öljystä puhdistettu piipun luuki eli mynstykki, jonka ruuwipäähän sidotaan eläimen rakko ja toinen pää woidellaan, taitaan hätätilassa siksi käyttää.
Pehmittäwään lawemankiin otetaan kortteli haaliaa (lensiää) wettä, lusikallinen suolaa ja kaksi lusikallista puunöljyä tahi sulattua woita. Jos tawallisen suolan asemesta otetaan engelska=suolaa, niin saadaan lawemanki sillä ulostuttawaksi. Wielä parempi, kuin paljas wesi, on pellawasiemenliemi. Lapsia warten ei tarwitse ottaa, kun puolen korttelin, ja myös muita aineita wähemmin.
Kiihottawia lawemankeja tehdään korttelista haaliaa wettä kahden lusikallisen kanssa etikkaa, taikka yhden lusikallisen soopaa eli pesettä (saippua).
Liewittäwiksi lawemangeiksi kelpaa haalia maito, kauran ja ohran ryyniliemi, saunakukkatee paljaaltaan tahi öljyllä taikka suolattomalla woilla seotettuna.
Huowittawiin ja lewottawiin pannaan keittäissä sekaan wähän walmunpäitä taikka rahtunen hullukaalin lehtiä, tahi humaloita; wirwottawia laitetaan kylmänhaaliasta wedestä seotettuna maitoheralla tahi etikalla, taikka otetaan siksi tawallista piimäwettä paljaaltaan.
Muistaa tulee, ettei mitään lawemankia sowi kowin lämpimältä panna. Lawemankia pantaissa maatkoon panettaja oikialla kyljellänsä. Ruiskun tahi luun nenä woidellaan lämpimällä öljyllä tahi muulla raswalla ja pistetään selkäpiitä myöten peräsuoleen. Jos yhdellä panolla lawemanki ei ottaisi sisällä pysyäksensä, niin pantakoon uudelleen. Usein on seki sen takaisin tuloon syynä, että pantiin liika lämpimänä.
Lawemangin puutteessa pistetään peräsuoleen pieni saipun tahi talikynttilän palanen, taikka muu puolen toista tuuman pituinen tukko, joka sitä ennen woidellaan sekaisin keitetyllä hunajalla ja suolalla. Semmoisia laitoksia nimitetään peräpuikoksi, ja on niistä usein hawaittu olewan hywä apu, erittäinki lapsille watsan turpuudessa. Muistettawa on kuitenki niin peräpuikoista, kuin lawemangeista, ettei niitä pidä ilman suurempata pakkoa ja tarwetta kaikissa pienissäkin itsestänsä paranewissa kohtauksissa wiljellä. Suotta ja wäärin käytettyinä tulewat parhaatki aineet wahingollisiksi.
Lehtisauna, k. hiestyttäwät aineet ja koiwunlehdet.
Lempikukka, kolmikukka; ruots. styfmorsblomma, lat. viola tricolor.
Liewittäwä mehu, liewitysmehu. Laitetaan muutamasta munanruskuaisesta sokerin kanssa yhteen pieksettynä, ja sitte kermalla eli taaleella seotettuna, että tulee siirapin paksuiseksi. Nautitaan teelusikoittain.
Liewittäwä woide, liewityswoide. Tehdään talista ja suolattomasta woista yhteen sulattuna, woita puoliksi talia wasten.
Liinöljy.
Lyjyetikka; ruots. blyättika.
Lyjywesi; ruots. blywatten. Saadaan lusikallisesta lyjyetikkaa seotettuna jumprun palowiinaa ja puolentuopin sade= tahi järwiweden kanssa. Lyjyetikka on myrkynsekaista ainetta.
Lyywitti ja lyywittiwoide. Woidetta tehdään hienotusta lyywitistä ja merutusta (puhdistetusta) ihrasta yhteen seotettuua, 3 luotia edellistä ainetta, 4 jälkimäistä.
Lyökki, k. sipuli.
Lääkewiina. Sitä on monta eri lajia sikäli kuin kukkia, juuria, kuoria j.n.e. joista sitä tehdään, on monta lajia. Jos jota kuta näitä aineita otetaan pari kolme luotia ja pannaan kortteliin wiinaan usiammiksi wuorokausiksi, lämpimässä paikassa likoamaan, niin saadaan sillä keinoin saman nimellistä lääkewiinaa, kun itse ainekin.
Löysääwät aineet, löysäys=aineet; ruots. lösande medel; k. ulostus=aineet.
Maitiainen, woikukka; ruots. smörblomma, lat. leontodon taraxacum.
Maknesia. Walkoista apteikistä saatawaa jauhopölyä.
Minttu.
Mistuura simples; lat. mixtura simpex.
Muuriaissauna. Ammeesen, johon kylpiä mahtuu tuolilla istumaan, pannaan muuriaispesää kuuman weden sekaan pohjalle, jota sitte höyrytetään siihen saatetuilla kuumilla kiwillä. Jollain sopiwalla, lakanoista tahi muusta waatteesta kylpiän päälle tehdyllä katteella pidätellään höyryä ulos hajoamasta. Katteen pitää olla niin laitetun, että on erin kylpiän ihosta ja kohollaan, ja että kylpiä saattaa päänsä ulos pistää. Katso tähän lisäksi hiestys=aineet.
Muuruti tahi moiliainen; ruots. morot.
Männynkerkät tahi männynkaswatteet; ruots. tallstrunt.
Naurissiemenet.
Nihti, kärpäsen ruuti. Wariksen=warpaitten siemenpölyä, jota kotona taitaan koota tahi apteikistä ostaa.
Nisu= eli wehnäjauho.
Näsiän niini; ruots. tibast.
Ohrajauhot ja ryynit. Oiwukka, ojakka, herukka, siestar, musta wiinamarja; ruots. swarta winbär.
Oksejuuri; ruots. kräkrot, k. oksetus=aineet.
Oksesuola ruots. kräksalt. Pari kolme neulan nupin werrallista paljaaltansa weden seassa, taikka seotettuna teelusikallisen kanssa oksejuuren jauhoja.
Oksettawat aineet, oksetus=aineet, oksettimet. Heti taudin alussa nautittuna on oksettimesta useinki hywä apu nerwi=, poltto=, sulku=, sappi=, lima= ja wilukuumeissa, mahan haittatäysinäisyydessä, ulko= ja punataudissa, kurkunahdistajassa, myrkytyksissä ja monessa muussa kohtauksessa. Wahingollinen ja kiellettäwä on oksetin kaikenlaisissa wihotaudeissa, rintakiwuissa, keuhkotaudissa, werisylkeessä, haittawerewyydessä ja sitä seuraawissa kohtauksissa, uhkaawissa halwaustiloissa, kohdunmuljahtumissa, kuwepuhkeemissa, ylen wanhoilla ihmisillä ja raskailla waimoilla warsinki alkupuolella raskauttansa. Oksettimeksi käytetään hienottua oksejuurta, jota täysikaswuisia warten sopii hiukalla oksesuoloilla seottaa. Sitä otetaan ruokalusikallisessa wettä, ja sitte kun se on waikuttanut, ei ennen, juodaan joka oksennuksen päälle pari kupillista eli runsaampi haalian=lämmintä wettä. Muiden okse=ainetten puutteessa toimitetaan oksettamista runsaalla lensiän weden juonnilla, joko paljaaltaan, tahi woilla, öljyllä eli muulla raswalla, tahi saunakukka=teellä seotettuna. Taikka otetaan lusikallinen eli runsaampi woinsuolawettä (suolalaukaa) joka neljänneksen tiiman päästä siksi kun waikuttaa. Suolalaukaa täksi tarpeeksi sopii tehdä neljästä lusikallisesta suoloja ja korttelista kiehuwaa wettä. Taikka kutkutetaan kitaa suolaweteen kastetulla sulalla, jota aina tulee reistata, koska juuri pikaista oksettamista tahdotaan, niinkuin esimerk. myrkytyksissä, weteen hukkumissa, tukehtuneissa ja kuristuneissa. Jos millä tawalla tahtonsa oksettamista toimitetaan niin ei pidä tytymään yhteen eikä kahteen ylön antamiseen, waan pitkittää oksettamista haalian weden joka kerta päälle juomisella. Ylen kauwan kestäwä oksetus asetetaan muutamilla tipauksilla saksan= tahi palowiinaa kylmän weden seassa nautittuna, taikka jäätyneellä minttuteellä.
Oksettaissa pitää löysätä kaikki nauhat, ahtaat waatteet ja muut pinkottimet, ainoastansa watsan alle saapi tukeeksi sitoa wyön, pyyheliinan eli muun siteen, joka warsinki on tarpeellinen niille, jotka suolirewenneiltä eli tyrältä waiwataan.
Olut.
Paatsain, pajatsin, pajakka; ruots. brakwed. Sen kuiwatuista kuorista keitetty liemi on watsan=puhdistawa aine, hyödyllinen semmoisissa tiloissa, jotka kaipaawat watsan puhdistamista. Se waikuttaa wälistä wähän raastamalla, joka saadaan sillä autetuksi, että liemeen pannaan keittämisen lopulla wähä saunakukkia sekaan.
Palowiina. On jossa kussa tilassa lääkkeeksi hyödyllinen.
Pehmitys=aineet, k. ulostus=aineet.
Pehmitys=jauho; ruots. digestiw=pulwer. Tehdään luodista raparperia ja kahdesta luodista kremortartaria yhteen seotettuna. Nautitaan teelusikallinen joka toisella eli kolmannella tiimalla, kunnes pehmittää watsan.
Toisenlaista pehmitysjauhoa saadaan, jos luoti salmiakkia ja kaksi luotia sokeria seotetaan yhteen, ja onki tämä jälkimäinen sopiwampi yskäsekaisessa kuume= ja wilutautien alussa. Muutamat panewat siihen jonkun osan hienottua lakritsiaki sekaan.
Wihottawissa, runsas=eleellisissä eli kiihkoisissa taudeissa annetaan nuorille, werewille ihmisille soweliaasti kolmatta lajia pehmitysjauhoa, jota seotetaan salpietarista kremortartarin ja sokerin kanssa, tasaweroon kutakin ainetta.
Pellawansiemen.
Peltohumala, pellonwanha, kärsäheinä, satalehti eli satalatwa, pyörtänökukka; ruots. millefolium.
Pese eli soopa, wetelä saippu.
Pihlajanmarjat.
Pikilaastari. Luoti talia, 2 waksia, 4 pikiä ja 6 pihkaa eli hartsia yhteen sulattuna. On hywä kolotuksia ja kipuja ruumiista ulos wetämään. Pitkällisessä yskässäki sopii sitä rinnassa ja hartiowälissä pitää, warsinki jos pistoksia rinnassa tuntuu.
Piparuuti eli pippuranjuuri, äikäjuuri; ruots. pepparrot. Piparuuti= eli kerpunkinjuomaa laitetaan riiwitystä piparuutista, pienennetyistä männynkerkistä, kalmujuurista ja raatteista, kaksi kourallista kutaki lajia, ja neljä luotia sinappijauhoja. Nämät aineet pannaan muutamiksi päiwiksi likoamaan hywään nuoreen oluehen ja huiskutetaan wälimmiten sekaisin. Sitte siilataan ja puserretaan palttinariewun läpi mehu erilleen ja nautitaan puoli tahi koko lasillinen illoin aamuin, taikka jos usiamminki päiwässä.
Potakka= eli perunajauhot. — Potaska.
Pujojuuri, willi koiruoho; ruots. gråbo (artemisia vulgaris).
Punaliittu; ruots. rödkrita.
Punawiina, punainen saksanwiina.
Purku=aineet, k. ulostus=aineet.
Puunöljy; ruots. bomolja.
Puuraksi, puraksi; ruots. borax.
Raate, radake, peuranwehka; ruots. wattenklöfwer, trifolium aqvaticum.
Rakotuslaastari, rakkolaastari, juntukka, pansluuka; ruots. spanskfluga. On kowin kiihottawa, ihon rakolle nostawa aine. Pannaan milloin hajottamaan, paikastansa muuttamaan eli ulos wetämään pahoja, paatuneita aineita ja taudin wihoja, pistoksissa, kolotuksissa j.n.e., milloin woimattomia paikkoja muuten wirkistämään. Kun kuitenki niiden waikutus koskee ei ainoastansa kipiöihin, waan terweisiinki paikkoihin, niin sentähden niitä ei sowi kaikissa pienissäki wioissa käyttää.
Se paikka eli kohta, johon rakotuslaastari pannaan, pestään ensinnä haalialla wedellä tahi etikalla, sitte pirostellaan rahtunen kamferttijauhoja laastari=lapulle, joka sidelaastari=nauhoilla kiinnitetään ihoon, ja pidetään puolen wuorokautta tahi kauwemmin paikallansa, kunnes iho rakottuu. Sitte irti leikataan rakko, ja haawalla pidetään puserrettuja kaalin tahi laastari=ruohon lehtiä, taikka tuohen kettua, taikka liewittäwää woidetta, joita kerran tahi kahdesti wuorokaudessa uudistetaan. Jos haawa ennen aikaansa paranisi, niin pantakoon uudelleen rakkolaastaria päälle.
Wesiumpi, joka rakkolaastarin aikana muutamia rupeaa waiwaamaan, saadaan autetuksi sillä, että pannaan talilappu haawalle, otetaan wähän hienottua kamferttiä sokerin seassa sisään, ja kowemmissa tapauksissa mennään haaliaan ammesaunaan.
Rakkolaastarin puutteessa, ja muutenki pikaisen awun tarpeessa, sopii painella ihoa kiehuwassa wedessä kuumetulla wasaranpohjalla, kahdesti tahi kolmesti, kunnes paikka punettuu ja kohoaa rakolle. Senjälkeen hoidetaan ja auki pidetään haawa samalla tawalla, kun rakkolaastarinki jälkeen.
Rakkowoide, rakkosalwa, ruots. spanskflugsalwa.
Raparperi. Raparperi=mehua saadaan, jos teekupilliseen kiehuwaa wettä seotetaan luoti raparperi=jauhoa ja pieni murunen (kymmenes osa luotia) potaskaa, jotka sitte laitetaan puoleksi wuorokaudeksi lämpimään paikkaan likoamaan ja wetäymään. Sitte siilataan mehu ja puristetaan riewun läpi ulos, ja annetaan kehnowatsaisille lapsille sokerin kanssa teelusikallinen 4, 5 kertaa päiwässä. Happanee ja pilautuu pian, jonka tähden ei sowi enempää kerrallaan laittaa, kun mitä päiwänä tahi kahtena kuluu.
Retikka eli räätikkä, rytkä; ruots. rättika.
Rikkimaksa; ruots. swafwellefwer (hepar sulphuris).
Rommi. — Ruuti eli kruuti.
Saippu eli saipua, saippuwa.
Salmiakki, k. lakritsi ja pehmitysjauho.
Salmiakki=juokse; ruots. stinkspiritus.
Salpietari. — Sappi.
Sauna, k. hiestys=aineet.
Saunakukka, juhannuskukka, kamelikukka; ruots. kamillblomma.
Seljakukat; r. fläderthe — Sennalehdet.
Sianpuola, jauhopuola, kangasparkki; ruots. mjölon. Sen lehdet tahi warret.
Sidelaastari; ruots. häftplåster.
Siirappi. — Silmäsokeri eli puolansuola.
Silmänwoidewesi. Wuotawille silmille saadaan sopiwata woisinta, jos liuwennetään wähäsen silmäsokeria tahi alunaa weteen, ja sillä woidellaan silmäluomia.
Sinappipöperö eli sinappitaikina; ruots. senapsdeg. Se kiihottaa ihoa ilman rakolle nostamatta, ja käytetään pikaisissa tarpeissa samalla tarkoituksella, kun rakotuslaastarista on sanottu. Sinappipöperöön otetaan kolme lusikallista sinappijauhoa, yksi lusikallinen rukiisia jauhoja (taikka sen sijasta hapanleipää) ja etikkaa, minkä tarwitsee. Muutamat seottawat siihen lisäksi lusikallisen hienoksi kaawittua pippuranjuurta; taikka tekewät sinappipöperön kaawitusta pippuranjuuresta, retikasta, kynsilaukasta ja etikasta; taikka hienotuista mustista pippurista ja inkewäristä palowiinan kanssa.
Miten tahansa laitettawa tehdään pöperö sakiaksi, lewitetään puolen tuuman paksulta neljän tahi jos kuudenki tuuman pituiselle, ja kolmen tahi neljän tuuman lewyiselle lapulle, joka sidotaan sille paikalle, jossa kiihotusta tarwitaan, esimerk. pohkioille, jalkapohjille, mahalle, sydänalaan, rintaan, ja pidetään siinä, minkä kärsii. Paikka sinappipöperön jälkeen ei tarwitse mitään erityistä hoitoa, jos ei epähuomiosta olisi rakolle tullut, jossa tapauksessa sillä pidetään liewitäwää woidetta tahi maidonkermaa. Sairaan tunnotonna ollessa ja muutenki tulee wälimmiten katsoa, ettei pöperö wetäisi ihoa rakolle. Sitä ei tarwita; hywä on jos waan saadaan oikein punettumaan. — Sinappipöperön sijasta kastawat muutamat paksua harmaata paperia palowiinalla tahi rommilla ja pirostawat sille hienotuita mustia pippuria, jonka sitte sitowat ihoa wasten. Ei sekään ole kehno konsti; erittäinki on se watsan kiwuissa mahalle pantuna hywäksi hawaittu.
Sinikka eli juurikka, räätikkä, juntti; ruots. kålrot.
Sipuli eli lyökki; ruots. rödlök.
Soopa, pese, wetelä saippu.
Suonen=isku, werenlasku, suonenlyönti. Ilman suurempaa tarwetta on suonenlyönti wahingollinen, moneltaki ennen aikaansa terweyden turmelewa ja ijän lyhentäwä. Ei siis pitäisi kenenkään itseänsä siihen kewiämielisesti totuttaman. Wäärä luulo on se, että usiammat taudit tulisiwat weren haitasta tahi pahasta, pilauneesta werestä, niinkuin tawallisesti sanotaan, ja jonka tähden typerät ihmiset iskettäwät suonta toisinaan usiammastaki paikasta yhteen aikaan. Muutamat taas laskeuttawat werta kerran kuussa ilman muuta pienintäkään syytä, kun omaa tyhmää luuloansa, että olisi weri ja ruumis siitä raitistuwa. Sekin on kowin tyhmästi ja typerästi tehty.
Paikallansa ja hyödyttäwä on suonenlyönti kowissa pistoksissa, päänkiwuissa, waikioissa rinnan ja watsan poltteissa, weri=yskissä ja muissa werikohtauksissa, halwauksissa, tawallisten werijuoksuin tukehtumisissa, esimerk. nenäjuoksun, waimollisten eli kuukautisten, wihotaudeissa, kowissa loukkauksissa ja satattamissa, erittäinki jos tekewät tunnottomaksi, waarallisissa polttohaawoissa, kureutuneissa suolipuhkeemissa ja muissa senlaisissa. Sitä wastoin on suonenlyönti aina waarallinen ja wahingollinen kowin nuorille ja wanhoille ihmisille, heikkoluontoisille ja huonokuntoisille, pitkittäwissä kuumeissa ja muissa heikentäwissä taudeissa.
Talwis= ja kewät=aikana otetaan wähä runsaammin werta, kuin kesällä ja syksyllä. Päälle korttelin ei pidä koskaan yhdellä kerralla ottaa, ellei lääkäri erittäin niin määräisi. Uudistettakoon kuitenki weren=otto kowissa wihotaudeissa, liiatenki jos ensimäisen werilaskoksen hyyde olisi sitkiänkokoinen, walkialla, harmaalla tahi kellahtawalla kuorella, ja jos tuska ensimäisestä weren=otosta ei olisi tuntuwasti waikennut. Otettakoon kuitenki jälkimäisillä kerroilla wähemmin.
Tyhmät, tietämättömät ihmiset luulewat itsekullaki kiwulla olewan erityisen suonensa aukaistawan, milloin otsasta, kulloin kaulasta, kielen alta, peukalhangasta j.n.e., jolla luulolla ei ole mitään perustusta, sillä yksi weri kulkee koko ruumiissa, ja yhdestä paikasta wähennetty wähentyy se pian toisistaki, siksi että taas joutuu tasaweroon. Ei siis tarwitse'kaan waarallisia paikkoja suonenlyöntiä warten hakea, joissa waan olisi waikiampi sekä löytää että aukaista suonen, kuin myös wälistä saada sitte weren pysähtymään juoksemasta.
Sopiwin paikka suonta lyödä on käsiwarsi, jossa waan katsotaan, ettei alla olewaa lihajännettä taikka waltasuonta loukata. Waltasuonen haawoitus on kowin waarallinen tapaus.
Se tunnetaan ja hawaitaan siitä että weri silloin juoksee tyrskien eli tykyttäin, ei yhtätasaisesti. Paikalla pitää käsiwarsi yläpuolelta haawaa lujasti sidottaa ja lääkäri noudettaa; katso, mitä werenseisottamisesta jo ennen on sanottu.
Jos lihajänne sattuisi loukkaumaan, josta paikka pian ajettuu, kuumenee ja punettuu, niin pitää uudelleen taitawammasti suonta lyödä taikka iilimatoja ympäristölle panna, ja sitte jälkeenpäin hautoa sitä kylmillä, etikka=weteen kastetuilla kääreillä. Sen ohessa nautitaan pehmittäwiä aineita ja hapahkoita, weteliä juomia. Raitis ilma ja lepo eli liikkumattomuus owat myös tarpeelliset.
Erinäisissä waiwoissa, esimerk. pitkittäwissä päänkiwuissa, waimollisten ja muiden alapuolisten juoksuin tukkeuksissa, ja kaikissa muissa tapauksissa, joissa werta tahdottaisiin alaspäin wetäymään, sopii kyllä jalastaki suonta aukaista, jos joku niin erittäin toiwoisi. Jos suonta ei löyttäisi ei kädestä eikä jalasta, niin awettakoon muualta ruumiista päältäpäin hawaittawa sinertäwä, tykkimätön suoni, niin likeltä kipiätä paikkaa, kuin mahdollinen.
Takkiainen eli takiainen, tarttiainen; ruots. kardborre.
Tali. Raawaan, lampaan tahi muun eläwän.
Tekohaawa, fontanelli; ruots. fontanell. Sitä laitetaan ja pidetään samassa tarkotuksessa, kuin rakotuslaastariaki. Teräwällä weitsellä tahi suoniraudalla leikataan ihoon pieni haawa, joka sitte pidetään auki sisään painetulla pawulla tahi pienellä pyöriällä tukolla, joka kiinnitetään paikallensa paksun, päälle pannun paperin, tuohen eli lyjylaatan ja siteen kanssa. Parin kolmen päiwän päästä pois otetaan ensimäinen papu eli tukko haawasta, ja sitte muutetaan siihen joka päiwä uusia papuja, sidelaastari=nauhoilla ja sopiwalla siteellä paikallansa pidettäwät. Muuttaissa pestään haawa haalialla wedellä puhtaaksi. Jos yrittäisi umpeen menemään, niin taitaan papuja ennen sisälle panemista woidella fontanelli=woiteella, jota apteikistä saadaan.