E-text prepared by Harri Anttonen

SUOMEN KANSAN ARWOITUKSIA

ynnä 189 Wiron arwoituksen kanssa

Koonnut

ELIAS LÖNNROT

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia. 5 Osa.

Toinen lisännetty painos.

Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa. 1851.

Imprimatur: G. F. Aminoff.

Alkulause.

Kuusikymmentä wuotta on nyt kulunut siitä ajasta, kun Frantsilan senaikuinen kappalainen, majisteri Christfrid Ganander, toimitti kokouksensa Suomalaisista Arwoituksista präntätyksi seuraawalla esipuheella.[1]

Että Suomalaiset Arwoitukset eli tapaukset nyt ulosannetaan, se tapahtuu seuraawaisten syitten wuoksi.

Ensin arwoitusten iän ja wanhuuden wuoksi: ne owat jo Wanhassa Testamentissa olleet tawalliset; ja edespantiin pidoissa ja muissa tiloissa wastattaa. Tuomarein kirjan 14 luwussa, w. 12-15, luetaan, kuinka se sankari Simsoni edespani Philistealaisille tämän tapauksen: ruoka läksi syömäristä ja makeus wäkewästä.[2] Ne wanhat Göthit, meidän esiisämme[3] tässä waltakunnassa, koetteliwat arwoituksilla toinen toistansa kuinka tarkka peränajatus, hywä äly ja taito itsekullakin oli, niinkun wanhat ikuiset sadut sen näyttäwät. Ei ainoastansa wälinsä pidoissa ja juomingeissa, ja muutoin aamu= ja ehtopuhteilla arvoituksia arwoiteltiin, mutta myös, koska ylkä eli nuori mies tuli tytärtä pyytämään, niin hänen eteensä asetettiin kolme eli usiampi arwoitus, koetella niillä hänen tajuansa, ja jos hän ne osasi wastata ja selittää, niin hän sai tyttären, mutta muutoin ei, waan luettiin typeräksi ja kelwottomaksi. Samoin nähdään Jothein,[4] meidän esi=isäimme Suomalaisista ja Ruotsalaisista saduista, että kolme eli yhdeksän arwoitusta laskettiin kuoleman ansainneille wangeille, jotka oliwat henkensä rikkoneet, ja jos he osasiwat ne wasta, niin he henkensä säilyttiwät (2).

Sitälikin niin erinomattain näistä Suomalaisista arwoituksista tutaan Suomen kansan sywä perään=ajatus ja hywä äly, että somaisiin wertauksiin, jotka luonnon tunnosta otetut owat, sisälle kietoa ja peittää asiat. Ja nähdään näistä arwoituksista, että Suomen wäki ajattelee ja kuwailee niin tarkasti kuin suinkin joku muu kansa maan päällä, etteikä heidän tajunsa ole muita halwempi (3).

Wielä niin näistä arwoituksista opitaan Suomen kielen runsaus ja soweliaisuus kaikenlaisia asioita ulostoimittaa. Näissä, niinkuin myös runoissa ja Suomalaisissa sananlaskuissa, on Suomen kieli wanhassa puhtaudessaan säilynyt (4).

Edespäin niin nämät arwoitukset siinä tarkoituksessa ulosannetaan, että nekin, jotka on hitaammat älyämään, ja kehnot kirjamiehet ja huonot lukijat, erinomattain lapsiwäestä ja nuorista, tulisiwat houkutelluksi ja yllytetyksi wähintäsäkin näitä haluisemmasti lukemaan, niinkun lystin wuoksi ja huwiksi, ja niin huomaitsematta oppisiwat kirjaa lukemaan.

Wihdoin niin lukija taitaa hawaita, että monta arwoitusta on yhdenkaltaiset, mutta wähä toisilla sanoilla. Ja minä olen aistanut näitä kootessani, että ne muutteleiwat maanpaikkain puheenparren jälkeen, jonka tähden minä ne olen waikka yhdet ja samat ylöskertonut; jota ei lukija taida pahaksua (5). Monta arwoitusta kuuluu rumalta ja riwolta, mutta ei merkitse niin pahaa. Usiammat niistä olen peräti poisjättänyt (6); ja se on uskottawa, että monta muuta arwoitusta wielä meidän maassamme on, joita en ole tainnut tawoittaa. Kootkoot ja lisätkööt muut toiste ne, kun jälillä löytää taitaan (7). On kuitenkin meillä Suomalaisilla nyt tässä koossa usiammat arwoitukset, kun yhdelläkään toisella kansalla, esimerkiksi Ruotsalaisilla, joista muutamia kymmenkuntia on pränttiin tullut ja ulosannetut (8).

Koska he ja muut kansat owat arwoituksiaan säilyttäneet ja arwossa pitäneet, miksikäs ei Suomalaiset arwoitukset olisi sitä ansainneet, että ne tallella pidettäisiin, ja eiwät jäisi ikuiseen unhohdukseen ja mies mieheltä ulkomuistillä ailehtimaan. Ei ne ole halwemmat sentähden, että ne kamalalta kuuluwat, waan juuri siinä asianhaarassa ne synkän itäisen maan puheenpartta lähestywät.

Wiimeiseksi, niin waari otetaan, että nuori wäki, pojat ja tyttäret, wielä nytkin meidän maakunnassamme toinen toistansa näillä arwoituksilla koettelewat. Se luetaan häpiäksi, jos ei toinen saata wastata kolme edespantua arwoitusta, ja näyttäwät he silloin toinen toisensa häpiäpihaan, ja tietäwät wähät lapsetkin wielä tänäpäiwänä sanoa toisilleen, jos ei hän (kumppali) tiedä wastata kolmea arwoitusta: "hyis, hyis Hywölään! Hywölän koirat haukkumaan, mee'pä tyttö katsomaan, mikä sieltä tulee" — "Tuleepa hänestä yksi tyttö repale, ryysyissä rääsyissä, hiiri hewosena, kapusta korjana, se on rekenä, j. n. e." (9).

Hywölä on wissiin aina pakanain ajasta joku paikka, jossa häwetään, niinkun metsä on Tapiola, Mehtola, ja niin monta muuta.[5]

Jos nämät arwoitukset halulla wastaan otetaan maanmiehiltä, niin tästäedes Suomalaiset sananlaskut pian minulta ulosannetaan.[6] Niitä minä olen lisännyt myös kahdeksantoista ajastaikaa. Elä hywin, rakas lukija!

Frantsilasta s. 1 p. Huhtikuussa wuonna 1783.

                               Toiwottaa sinun maanmiehesi,
                                   Christfrid Ganander.
                                       Philos. Mag.

Lisäyksiä edelliseen esipuheesen ja muita muistutuksia.

1. Siitä tawasta, että kosijoille asetettiin arwoituksia wastattawaksi, mainitsee myös 59:säs wirsi Kantelettaren 3:mannessa osassa, siwuilla 221-227, waikka muuten arwoitukset silloinkin kyllä taittiin pitää enemmin lasten leikkinä, ja esi=isillämme olla tapana määrätä neiden anojille kolme tinki= eli urakkatyötä, niinkuin wähintäkin Wäinämöiselle, Lemminkäiselle ja Ilmariselle Pohjolassa määrättiin.

2. Muiden kansain arwoituksista puheen ollen emme saa mainitsematta jättää, että Suomen kansa niin arwoituksissaan, kuin wanhanaikuisissa runoelmissaan ja muissa tarinoissa on likempänä Wenäjän, kuin Ruotsin kansaa. Wiron kansa, eteläpuolen Suomen merta asuwa, haastaa melkein yhtä kieltä Suomalaisten kanssa, ja on silläkin lauluja, sananlaskuja, arwoituksia ja muita tarinoita, jotka niin wähän eroawat niistä meillä tawallisista, että melkein taittaisin yksiin kokouksiin ottaa. Ja olemmakin tämän kirjan lopulla toisintojen jälkeen panneet meille tutut Wirolaiset arwoitukset, jonka moni lukija, jolla ei ole tilaisuutta Wiron kieltä muissa kirjoissa nähdä, mahtaa hywäksensä ottaa, eikä muutkaan siitä meille pahaksua.[7] Jälkeen löytywillä numeroilla on osotettu, mitkä kirjan suomalaisista arwoituksista niille wastaawat, ja niillen, joilla ei ole wastaawata suomalaista ollut, on wastaus erittäin pantu.

3. Muutamat arwoitukset kyllä owat sywemmästi mietityt, toisissa koetaan wastaajata sanain kaksimielisyydellä erehdyttää (370) ja muutamissa haetulla tuhmuudella s. t. s. arwoitus on laitettu sille kannalle, että pettäisi wastaajan juuri sentähden, kun ei luullut kenenkään niin tuhmasti eli yksinkertaisesti kysyneen (424, 1056). Muuten totta haastaen, niin moni näistä arwoituksista tuskin lienee räntin weroinen, ja olisi kaipuutta tainnut pois jäädä, ellei kokouksen noudettawa täydellisyys olisi waatinut niitäkin ottamaan.

4. Sananlaskut owat ei kauwan sitte ulostulleet siinä täydellisyydessä, johon näihin asti owat koottuna. Myös runoista ja lauluista on saatu erityisiä kirjoja räntätyksi. Ainoasti loihturunot, kun myöskin talonpoikasilta tehdyt nykyisemmät runot ja laulut, ja wanhain sekä nykyisempäin aikain sadut ja tarinat odottawat wielä korjuuta ja ränttiä. Jos saataisiin wielä nekin ulosannetuiksi, niin jo wähin alkaisi olla'kin lukemista sille, joka haluaisi kirjoista oppia Suomen kieltä rahwaan puheen mukaan.

5. Edellä luettawaan Gananderin toiwotukseen on meillä sitä suurempi syy, mitä moninkertaisempi arwoitusten luku tässä kirjassa on hänen arwoitustensa rinnalla. Gananderin kokouksessa löytyy kaikkinaan 337, tässä 1679 arwoitusta, s. o. lähes wiisi sen wertaa. Niiden seassa tawataankin usiampia, jotka waan sanoissa, ei mielessä, poikkeawat toisistaan: katso esimerkiksi niitä, jotka alkawat sanoilla jänis, jänkkö, kaksi, lyhyt. Eräät toiset taas muutteleiwat ainoastansa sanain järjestyksessä, esimerkiksi: Annikki ammoo, Juonikki joikuu — — —, jonka toiset sanowat: Juonikki joikuu, Annikki ammoo — — — Sitä huolellisemmasti olemma sillä tawoin eroawaiset erinumeroihin ottaneet, jos eroitus koski alkusanoihin, waikk'emme siinä siassa ole koko arwoitusta täysillä sanoillansa kirjoittaneet, kun yhteen paikkaan, johon toista olemma wiittoneet; katso esimerkiksi alkawia sanoilla ken, kellä, kestä, kuka, mikä, millä, mistä, kummanko, paljoko, minkä ennen, kuinka paljon. Emmekä epäile siitä, että arwoitusten luku olisi wähennyt kyllä kolmannella osalla poisheitettyä kaikki semmoiset toissanaiset. Mutta siitä ei olisi ollut mitään woittoa, kun ne täydellisyyden wuoksi kuitenkin olisiwat täytyneet toisintoihin otettaa, waan se siitä olisi ollut haittaa, että moni tässä kokouksessa ei olisi löytänyt jollakulla eritawalla kuultua arwoitustansa, jos ei juuri olisi tiennyt toisinnoista etsiä.

Siitä olemma kyllä kahda'päin miettineet, mihin järjestykseen näitä arwoituksia olisi sopiwammasti pitänyt toimittaa, aapilliseenko wai aineelliseen. Edellisessä oli se wastuksena, että yksiaineelliset arwoitukset olisiwat tulleet hajalle, jälkimäisessä se, että monta arwoitusta olisi pitänyt kertoa wälistä wiiteen kuuteen eli wieläkin usiampaan paikkaan, kun nimittäin koski niin moneen eriaineesen. Wiimein kuitenkin katsoimma paremmaksi walita aapillisen järjestyslaadun, ja samassa päätimmä kirjan lopulla toimittaa jonkunlaisen ainehiston, niin muiden lukijain, kuin erittäinkin niiden hywäksi, joillen aineellinen järjestys olisi ehkä enemmin mieltä myöten. Joka ainehisto pikaisuudessa tehty ei kyllä ole'kaan täydellinen, mutta kuitenkin parempi, kun jos sitä ei ollenkaan löytyisi. Waillinainen on se siinäkin kohdassa, että kun yhdestä arwoituksesta monasti'kin olisi saanut usiampia aineita, niin siihen emme kuitenkaan ole ottaneet kun yhden pääaineen.

6. Riwosanaisten arwoitusten poisheittämisestä olemma tässä kokouksessa tarkan huolen pitäneet, Jos kuitenkin johonkuhun arwoitukseen näyttäisi sopivan riwosanainen wastaus, niin on riwosanaisuus lukijan eli kuulijan omassa luulossa ja mieliwallassa, ei arwoituksissa, jotka kaikki owat semmoisia, ettei niille tarwitse kun siistisanaista wastausta miettiä. Muuten kyllä löytyy wastausten seassa semmoisia, jotka mielestämme owat wähemmin sopiwia, taikka eiwät oikein selwitä arwoitustansa, waikka meidän ne on pitänyt wastauksiksi panna, missä emme ole sopiwampia kuulleet.

Muutamat arwoitukset, joille Gananderi on sian kokouksessansa antanut, owat niin typeriä mielestämme, että olemma ne kerrassaan poisheittäneet,[8] emmekä usko kenenkään niitä kaipaawan ja meitä niiden poislykkäämästä moittiwan, sillä wähäpätöisiä arwoituksia on kyllin ilman niitäkin jälillä, ja joku raja piti kuitenkin vähäpätöisten ja peräti mieliwajaisten wälillä asetettaman.

7. Nytkin wielä kootkoot ja lisätkööt muut toiste ne arwoitukset, mitä Suomen kansassa jäljillä löytään. Tähän kokoukseen owat Inarin kappalainen, nimi=kirkkoherra Joseph Durkmanni, Siuntion kirkkoherran apulainen, Joh. Fr. Kajaani, ja Muonion kirkoherran siainen Jak. Fr. Liljebladi arwoituksia lähettäneet, joka kiitollisuudella mainitaan. Myös on Suomen kirjallisuuden seuralta saatu ne arwoitukset, jotka sillen on tullut lahjoitetuksi Ruotsin kuninkaan kirjastohoitajalta, majisteri A. J. Arwidssonilta ja Lappajärwen kirkkoherralta, nimiprowasti J. Fellmannilta, ja ne läänin lääkäriltä Jywäskylässä, tohtori Wolm. Kilpiseltä kootut arwoitukset, jotka luettiin Sanansaattajassa Wiipurista, w. 1836, N:roissa 14, 15, 16, 21, 25, owat samasta tähän kokoukseen tulleet. Syy siihen, että niin monelta kokoojalta ei ole wielä enemminkin arwoituksia syntynyt, on osiksi sekin, että eri kokoojat, tietämättömät toistensa kokouksista, owat monasti yksiä arwoituksia, kun toisetkin keränneet. Arwidssonin ja Kilpisen kokoelmat owat Sawosta, Durkmannin, Fellmannin ja itsensä Gananderinkin Pohjanmaalta ja aina Lapinkin rajoilta, Kajaanin ja Liljebladin Kajaanin läänistä, edellä nimitetyn myös Wenäjän Karjalasta, josta, niinkun myös Kajaanin läänistä ja Suomen Karjalasta itsekin olen arwoituksia kerännyt. Hämeen, Uudenmaan, Turunpuolen, Satakunnan ja Wiipurin tienonkin arwoitukset wielä odottawat warsinaista kerääjätänsä.

8. »Mirum igitur videtur, quod in actis Litterariis, quae inscribuntur: Kongl. Historie och Antiqvitets=Academiens Handlingar, 7:de Del. pag. 283, Fennonibus sua esse negantur aenigmata, quamvis Aeschillus Petraeus in libre suo Linguae Fennicae brevis institutio nominate, Aboae edite MDCXLIX 8:o in pagina Dv haec jam commemorat», C. A. Gottlund, Dissert. de Proverbiis Fennicis, Upsaliae MDCCCXVIII, pag. 12; s. o. Suomeksi tulkittu: muuan Ruotsalainen on hotaisnut kirjoittaa Suomen kansalle ei ollenkaan arwoituksia olewan, waikka niistä jo aikoja häntä ennen oli muutamassa kirjassakin mainittu.

9. Arwoituksille ruwetessa määrätään jo edeltäpäin kuinka monelta wastaamatta jääwältä arwoitukselta pitää Hymylään lähteä. Tawallinen määrä on kolme arwoitusta, waikka kuitenkin muutamat ei ota, kun kuudelta Hymylään lähteäksensä. Kun sitte alkaa määrätty luku wastaamatta jäädä, niin joukosta jo yksi ja toinenkin pistelee: "aha, joko alkaa silmät Hymylään päin kääntyä!" Sitte suostutun määrän täyteen tultua rupeaa arwoittaja wastaajata matkalle laittamaan. Niin jos ne wastaamatta jääneet arwoitukset olisiwat olleet esimerkiksi ne tässä kirjassa numeroilla 515, 805, 1355 merkityt, sanoo arwoittaja:

"Hyys, hyys Hymylään! kun et sitäkään tiedä, mikä kolmijalkanen paikallaan pyörii".

"Hyys, hyys Hymylään! kun et sitäkään tiedä; mikä maalla kaatuu, wedessä seisoo".

"Hyys, hyys Hymylään! kun et sitäkään tiedä, mikä pikku lintu liinahäntä läpi seinän lentelee".

Sitte kertoo hän itse eli joku toinen seurasta wielä kerran: "hyys, hyys Hymylään! hiiri sulle hewoseksi, kissansuolet suitsiksi, koiransuolet päitsiksi, sontalapio reeksi, kapusta korjaksi, huhmar lakiksi, petkel piiskaksi, korento ruoskaksi".[9]

Kehno wastaaja niillä eli muilla mukaisilla sanoilla Hymylään[10] lähetetty lähtee sitte ulos seurasta, ja Hymylätä lähenewinään, kun koira siellä rupeaa haukkumaan, käskee Hymylän isäntä saapuilla olewata lasta eli palkollista katsomaan sanoen: "käyppä Kitti katsomaan, mitä halli haukkuu, luppakorwa luuputtelee".

Kitti katsomasta tultua lausuu: "tuota halli haukkuu; luppakorwa luuputtelee, tulee tuolta muuan poika tolwana (tulee tuolta muuan tyttö repäle), Wirstalammin wierellä, Rapalammin laiteella, ryysyihinsä ryykistynyt, likoihinsa liikistynyt, räkihinsä rääkistynyt, hiiri hewosena, kissansuolet suitsina, koiransuolet päitsinä, sontalapio rekenä, kapusta korjana, huhmar lakkina, petkel piiskana, korento ruoskana — Jo nyt ajoi kujalle — Jo nyt on weräjällä — Jo on pihalla — Jo astuu reestä ja tulee porstuahan".

Isäntä kuultua jo porstuahan tulleen käskee laskea häntä sisälle.

Emäntä parahillaan leipiä uuniin luodessaan säikähtää sisääntulijata, oudonnäköistä wierasta niin, että pudottaa "leipänsä lieteen, lapionsa lattialle", ja wanha akka uunin sopessa welliä syöden hyppää hädissään halkoorsille (päretorsille) ja kaataa wetelän wellinsä wieraan silmille.

"Woi, woi, walittaa tämä, — kun tuli silmäni likaiseksi, missä saisin pestä?"

Siihen wastataan hänelle: "pese tuolla wirstaloorissa!"

Sen tehnyt olewinaan kysyy: "joko nyt olen puhdas?"

Siihen wastataan: "ohoh, ei sinnepäinkään; mene uudelleen ja pese tuolla terwapuolikossa!"

Senkin tehtyä kysyy: "joko nyt wälttäisi?" ja siihen wastataan: "jo nyt wähän wälttänee".

Sitte pyyhettä kysyen neuotaan häntä pyyhkiymään ensin ruumenhinkalossa, ja siitä ei apua ollen, toisen kerran höyhenpuolikossa; taikka käskee isäntä Kitin noutaa hänelle wanhan nokisen koiranhännän kodan orrelta pyyhkeeksi.

Nyt kysytään mitä hänelle kuuluu? Wieras wastaa ei kuuluwan erittäin mitään, ainoasti kolmella (eli kuudella) arwoituksella woitetun olewansa, joihin läksi wastausta etsimään, sanoen: "jo olen paljon kulkenunna, kysellyt kyliä myöten, pitkin teitä tiedustellut, enkö saisi wastausta".

Hymylässä käsketään sanoa mitkä arwoitukset ne oliwat, joita ei tiennyt.

"Kysyttiin minulta ensiksi, mikä kolmijalkainen paikallansa pyörii; en tiennyt sitä".

"Woi, woi sinuasi, kun sitä et tiennyt; rukki han se on".

"Sitte kysyttiin minulta, mikä maalla kaatuu, wedessä seisoo; jota myös en tiennyt".

"Woi, woi sinuasi, kun et sitäkään tiennyt werkko han se on".

"Wielä minulta kysyttiin, mikä pikku lintu liinahäntä läpi seinän lentelee, ja se oli kolmas, jota en woinut arwata".

"Woi, woi sinuasi, kun et toki sitäkään arwannut; neula han se on".

"Suuri kiitos neuwomastanne, waan olisi minun wähäsen nälkäkin; saisinko mitä syödäkseni".

"Olis tuolla kodan orrella wanha kissanhäntä, hiiret hiukan kalunneet, siin' on sinulla syödäksesi, tadetwettä tanhualla, siin' on juomista sinulle".

Wiikomman tällä matkalla wiiwyttyänsä jo alkaa yksi ja toinenkin arwoitusseurasta wirkellä: "mitäpäs meidän Hymylän wieraalla, kun jo ei ala takasin kuulua". Wiimen palattuansa asettautuu owisoppeen, jossa seisoessaan häneltä kysytään, mitä Hymylässä kuuluu, johon pistää wastaukseksi mitä milloinkin johtuu mieleen, usein seuraawankin lorun:

                      Kuulin kummat, näin imehet.
                      Hymylässä käydessäni:
                      Orawa ahoja kynti,
                      Hepo hännin puuhun juoksi,
                      Hirsi weti, härkä notkui
                      Reki kesti, tie hajosi;
                      Kirwehellä keitettihin,
                      Kattilalla leikattihin,
                      Lammas lattian lakasi,
                      Piiat pahnassa makasi,
                      Lehmät leipoi taikinata,
                      Porsahat pani olutta,
                      Akat ammoi kytkyessä,
                      Emännät sikana röhki j. n. e..[11]

Taikka kertoo hän matkastaan toiseen tapaan sanoen: "syötettiin minua siellä ja juotettiin, minun yhä nälkä. Wielä lähteissäni annettiin piirainen; otin käteeni, kah kädessä ei mitään, panin suuhuni, suussa tyhjä. Ja annettiin minulle sininen takki ja werkainen lakki, jäinen hewonen ja nauriinen satula ja hernehinen ruoska. Istuin minä hewoselle ja ratsastin, ratsastin. Lintunen lauloi tien wieressä: sininen takki, sininen takki, minulle kuului: sinun ei takki, sinun ei takki. Minä otin takin ja ripustin oksalle. Sitte ratsastin, ratsastin, lintunen lauloi: werasta lakki, werasta lakki, minun korwiini kuului: warastuslakki, warastuslakki. Otin minä lakin ja nakkasin metsään. Wielä ratsastin, ratsastin, jo näjin, riihi palaa. Minä seisotin hewoseni, menin riihtä sammuttamaan. Hewonen sillä aikaa suli. Otin sitte satulan olalleni ja ruoskan wyön alle, astuin, astuin, näjin kaksi sikaa tappelemassa. Minä niitä satulallani lyödä kolhasin, siat söiwät koko satulan. Siitä läksin matkaani, astuin, astuin, jo näjin kaksi kukkoa tappelemassa. Minä ruoskalla lyödä sutkasin, he minulta ruoskan söiwät. Siitä sitten tulin kotia ja niin nyt olen tässä".

Sitte taikka jo ennen matkakertoelmataan kysytään Hymylästä tulleelta, joko nyt tietäisi ne wastaamatta jääneet arwoitukset, joihin sitte sanoo wastaukset ja pääsee sillä itse toisia, jos taitaa, Hymylään laittamaan.

Kajaanista 13 päiwä Joulukuuta 1843.

Elias Lönnrot

Ne lähes puoli wiidettä sataa tähän toiseen laitokseen lisäksi tullutta suomenkielistä arwoitusta owat herrat A. E. Ahlqwist, D. E. D. Europaeus, Fr. Polén, H. A. Reinholm, Z. Sirelius, E. Rudbäck ja kouluttaja Tuuloksella H. Selin rahwaan suusta keränneet, ja wironkieliset 53 uutta arwoitusta owat otetut kirjoista: Luggemised Estima Tallorahwa Moistusse ja Süddame Juhhatamiseks, 1817; Pr. W. Willmanni Juttud ja Moistatussed, 1838; Marahwa Kalender 1843.

Kajaanista 2l p. Syyskuuta 1850.

E. L.

VIITTEET:

[1] Gananderin Arwoituskirjan nimilehti: »Aenigmata Fennica. In solo meo Patrio Ostrobotnia usitalissima ac tritissima, quae inter confabulationes vespertinas, Fenni nostri, ad acuendum ingenium juvenile, more veterum Gothorum, solvenda proponunt».

    Suomalaiset arwotuxet, Wastausten kansa. Kootut Kahdexan toista
    Ajastaikaa Christfrid Gananderilta, Philos. Mag.

    Sphingis erat aenigma: Quodnam esset animal, mane quadrupes.
    meridie bipes, vespere tripes. Hoc qui solvere non possent,
    ab illo sunt interempti. Solvit autem illud Oedipus, hominem
    esse dicens.

    Hoc aenigma tibi conjectandum relinquo, ego Sphingem praestiti.
    Tu Oedipus esto. Erasmus.

Wasasa, Prändätty Georg Wilhelm Londicerildä.

Ainoastansa kirjoituslaatua aiomma Gananderin esipuheessa wähhin korjaella, sanat jätämmä sillensä. Sulkimiin (-) pannut numerot wiittaawat jälkeenpäin tehtäviin lisäyksiin ja muihin muistutuksiin.

[2] Tässä ehkä sopinee mainita, mitä Gananderi jälkeenpäin kirjassansa muistuttaa arwoituksensa 149 (tässä kokouksessa 884) alla, sen jo wanhoilla olleen ja kuuluneen näin:

    »In densis silvis bis venor quinque catellis,
    Quod capio, predo, quod non capio, mihi servo».
    Joka Suomeksi käättynä olisi:
    Kymmenen pentuni kanssa ma metsästän salomailla,
    Heitän pois mitä saan, tuon sen kotihin mitä en saa.

[3] Wanhat "Göthit" eli Kyötit, Kyöttiläiset, eiwät ole Suomen
    waan Ruotsin kansan esi=isiä.
                                   Toimittajan muistutus.

[4] Arwattawasti sama tarunomainen kansa, jota wanhoissa runoissamme
    nimitetään milloin juuteiksi, juuttaiksi eli juuttilaisiksi,
    milloin hiisiksi, hiiden wäeksi, hiitolaisiksi j. n. e. ja jonka
    muutamat oppineet ehkä perustuksetta owat luulleet Suomalaisten
    esi=isiksi; katso: Finland och dess inwånare — — — af A. J.
    Arwidsson S. 165-168.
                                                   Toim. muist.

[5] Tästä paikasta eli paikannimestä meillä ei ole sen parempata
    tietoa, waan sitä sanotaan myös Hyweläksi ja tawallisemmasti
    Hymyläksi.
                                                       T. m.

[6] Sananlaskut eiwät näytä Gananderilta ulosannetuiksi tulleen, katso Åbo Stifts Herdaminne, jälkim. osa, s. 176. — Muuten rakasti hän suuresti ja kartutti paljon kotimaan suomalaista kirjallisuutta aikoinansa, joka on hänelle sitä suuremmaksi ansioksi luettawa, mitä wähemmin niinä aikoina oli tapana Suomen kielestä ja kirjallisuudesta mitään huolia. Siitä palawasta rakkaudestansa, moninaisten kirjainkin toimittamalla osotetusta, häntä useinkin muistelemma yhdessä Turun senaikuisen mainion professorin Porthaanin kanssa, josta syystä myös Juteini muutamassa runossansa lausuu heistä molemmista yhdessä sanoen: "pois on mennyt Porthaanimme, kadonnut Gananderimme". — Syntynyt w. 1741 Haapajärwen kappelissa, Kalajoen pitäjäsä Pohjanmaalla, wihittiin Gananderi w. 1763 papiksi, ja ylettiin kolme wuotta jälkeen philosophian majisteriksi. Loppuikänsä eli 15 ajastaikaa kappalaisena Frantsilassa, joka on Siikajoen pitäjä, eikä erittäin kaukana syntymäpaikastansa Haapajärwestä. Poislähtönsä täältä tapahtui 49 wuoden iässä w. 1790. Toimittamista kirjoistansa nimitämmä tässä ainoastansa: uudempia uloswalituita satuja; eläinden tautikirja; maanmiehen huone= ja kotiapteki; Mythologia Fennica; Suomalainen ja Ruotsalainen sanakirja, jota jälkimäistä ei kuitenkaan saanut räntätyksi. Täydellisemmän tiedon Gananderin kirjoituksista antaa C. R. Keckmannin Förteckning å härtills wetterligen tryckte Finska skrifter, kun myöskin edellä mainittu Herdaminne, jossa kuitenkin on nimittämättä jäänyt Gananderilta toimitettu "Runo=Kirja, joka sisällänsä pitää 1 K. Salomonin Korkia Weisun. 2 K. Dawidin 96:dennen ja 100 Psalmit. 3 Hjobin Kirjan 3:mas ja 7:mäs Luku j. n. e. Wasasa 1786"; eikä nimitä Keckmannikaan, että Gananderi on sen toimittanut. T. m.

[7] Ne owat otetut kirjoista: Hupels Ehstnische Sprachlere, 2:te
    Aufl., Rosenplänters Beyträge … 3 ja 6 wihko; Luggemised Estima
    Tallorahwa Moistusse ja Süddame Juhhatamiseks, Tallinnas 1817;
    Pr. Will. Willmanni Juttud ja Moistatussed, Tallinnas 1838, ja
    Marahwa Kalender 1843.

[8] Niin esimerkiksi Gananderin kokouksessa 47:mäs arwoitus: "Minkätähden Ruottis pannaan kahdet kynttelin saxet arkuun kans kuin joku kuolee? Wast. Sentähden ettei saa sormia pois hakata". — 52 "Minkätähden herneet toisiansa hakoo padas? Wast. Ett on wähän, ja pata lujasti kiehuu niin yxi huutaa: täällä minä olen; toinen misä sinä olet". — 53 "Kuinka eli millä Drengi Hannu woitti huhdan pirulta? Wast. Sentähden, että hän ajo ämmällänsä huhdalle". — 54 "Minkätähden käki elättäjänsä syö? Wast. Sentähden että hän luuloo elättäjänsä panneen hänen werta sylkemään".

[9] Tämä Hymylän=matka=loru muuttelehtaa eripaikoilla, waan kuitenkin taitaisi olla joutawata työtä, sen toisinnoilla tätä alkulausetta pitkittää.

[10] Näyttää kun wanhaan aikaan joku osa seurasta olisi erinnyt ja tekeynyt Hymylän taloksi eli paikaksi.

[11] Katso: Kanteletar, 1 osa, siwuilla 184-188.

SUOMEN KANSAN ARWOITUKSIA

1

1. Aamun neljällä, päiwän kahdella, illan kolmella jalalla? 2. Aidan rakoon mahtuu pieneen, pirttiin ei suureenkaan? 3. Aidan raosta katsowainen, kiwen päältä kiiltäwäinen? 4. Aidan raosta sopii, akkunasta ei sowi? 5. Ainikki ammuu, Toinikki toiwoo? 6. Aistikki ammoo, Toistikki toiwoo, keskellä linnaa, parasta paikkaa? 7. Aitta alla, mies päällä, siinä lyödä kalkuttaa? 8. Aitta alla, mylly päällä, tihku wiita myllyn päällä, tihku wiidassa orawa? 9. Aitta kulkee, mies sisässä?

——- 1 Ihminen, joka lasna konttaa ja wanhana pitää sauwan kolmantena jalkana. 2 Uittopuu; salko, jolla talwinuottaa jään alatse kuljetetaan awannosta toiseen — käärme. 3 a) Jywätähkä, b) käärme. 4 Pöytä. 5 Kirkon kello. 6 Pappi messuaa ja saarnaa kirkossa. 7 Huoneen salwaja nurkalla — wäkkärä, tuulimylly. 8 Ihmisellä watsa, suu, hiukset ja eläwät päässä. 9 Laiwa; alus; haaksi; pursi; wene.

2

10. Aitta kiikkuu, mies tuutii sisässä? 11. Aitta puussa, puu metsässä, salwajat takasalolla? 12. Aittanen mäellä, owetonna, ikkunatta? 13. Aiwin uusi uhmurainen, kewätkisko kartanoinen, wiisisorppainen wilhake, kahdet ylös kantawaiset? 14. Akan rätsinä aidalla täitä täytehen pakattu? 15. Akka aholla, olkikupu perässä? 16. Akka aittaan menee, kasinpää on kainalossa? 17. Akka alla, ukko päällä, terwalastunen wälissä? 18. Akka kaksihampahinen, kesän syö, talwen makaa? 19. Akka loukossa, näppi perässä? 20. Akka loukossa, sata hammasta suussa, puree eikä niele? 21. Akka loukossa, sata silmää päässä? 22. Akka supussa kiwitakka selässä, kädet sirhallaan, hampaat irwellään? 23. Akka sylenpituinen, kädet kahden syleiset, kiwikontti seljässä? 24. Akka wanha, waippa musta, kiertää tulen keralla?

——- 10 Orawanpesä ja orawa. 11 Katso: 10. 12 Muna. 13 Kurikka, b) maja, c) härkin (sormikinnas), d) sukset. 14 Hämähäkin werkko; lukinwerkko, ja kärpäset — Taiwas ja tähdet. 15 Nauris kaswaissaan, lanttu, räätikkä, juuriska, sinikka. 16 Akalla kainalossa kirnu, pyöhdin, wakka eli muuta senlaista. 17 Nuotiohirret ja sytteet wälissä? 18 Kaksihampainen aura; sahrat. 19 Oluttynnyri; taaripuolikko. 20 Kartta; häkilä, riiwinrauta. 21 Seula. 22 Uunin patsas, kiu'as, orret ja pihti. 23 Patsas, orret ja kiu'as eli muuri. 24 Syksy; yö; koska ruwetaan tulella walwomaan.

3

25. Akkanen pihalla käwelee, sata rätsinää päällä? 26. Akkunasta… 27. Alas ja ylös… 28. Alaspäin täynnä, ylöspäin tyhjänä? 29. Alaston mies, waatteet sisässä? 30. Alimainen ähkää, päälimäinen löyhkää? 31. Alla aartehet makasi, päällä peiposet pemasi? 32. Alla ankelit asuwat, päällä peiposet pesiwät? 33. Alla nawan naputtaa, päällä polwen poputtaa, missä musta, siihen pistä? 34. Alla panee sjis, sjis, päällä panee hos, hos? 35. Alla sanoo his, his, päällä sanoo hoh, hoh? 36. Altani syötiin, päältäni syötiin, itse söin ja itseäni syötiin? 37. Alti wedessä makaa, ei koskaan märkäne? 38. Ammoo kun wasa, määkii kun lammas? 39. Ampui haapanan mäeltä, wesitetren wempeleeltä, suuton söi, käsitön otti?

——- 25 Kana. 26 Katso: Ikkunasta… 27 Katso: Ylös ja alas… 28 Lakki; hattu. 29 Kynttilä. 30 Kylpijä ja wasta, wihta. 31 Laiwassa tawarat alla ja wäki päällä — Hamppu= eli liinamaa ja linnut — Hamppu= eli liinaliko. 32 Hamppu=, liina=, eli pellawamaa ja siemenkodat kaswuin päissä. 33 Tuppi wyöllä. 34, 35 Saunassa lyödään löylyä kiukaalle ja kylwetään lauteella. 36 Akka söi puun juurella lastansa imettäissä, alla söi sammakko ruopaa juurien kolossa ja päällä orawa käpyjä. 37 Kieli — kiwi — jää kylmässä meressä. 38 Sammakko. 39 Päiwä sulatti lumitykyn puunlyngykseltä eli oksalta, ja maa otti wastaan.

4

40. Anna armas laukkuasi, Liisa liperlaukkuasi, en minä sywälle pistä, ilman reunalle reputan? 41. Anna holpon tolppoasi, holpon tolpotellakseni? 42. Anna hyyryn lyyryäsi, jolla hyyryn lyyryttelen; anna hölkön tölkköäsi, jolla hölkön tölköttelen; anna siukon saukkoasi, jolla siukon saukottelen? 43. Anna hyyryn pyyryäsi, hyyryn pyyrytelläkseni? 44. Anna liipon laapottimet, joilla liipon laapottelen; anna holpon tolpottimet, joilla holpon tolpottelen? 45. Anna liippo laappaasi minun liipotellakseni? 46. Anna mullen aittaasi, lainaa mullen laukkuasi; en keskeltä pyydä'känä, ilman reunasta reputan? 47. Anna sikko tuliasi, tiili tiilitelläkseni, anna sikko jaariasi, jaari jaaritellakseni, anna sikko tuksuasi, tuksu tuksutellakseni? 48. Anopin silmä tuwassa? 49. Arkku alla, mylly päällä, myllyn päällä kilkuttaja, korpi päällä kilkuttajan, orawia oksat täynnä? 50. Arwaa arasen tasku, syö siemenet sisästä? 51. Aunikki ammuu, Juonikki joukuu, pyhän pellon pientarella?

——- 40 Puuron silmä. 41 Huhmar. 42 Jauhekiwi, huhmar, petkel ja seula. 43 Jauhinkiwi. 44 Seula ja huhmar. 45 Seula. 46 Pyytää puurowatia syödäksensä; anoo huttua wadista. 47 Siipi, jauhekiwi ja huhmar. 48 Akkuna. 49 Ihmisellä watsa, suu, kieli, tukka ja eläwät päässä. 50 Kirja. 51 Kirkonkello — pappi ja lukkari kirkossa.

5

52. Edelleen jäljelleen käwelee? 53. Edellä Aatamin syntynyt, mies kotiin tuopi kumartelee kun kuningasta? 54. Edes taas pyöriwä? 55. Edestakasin astelee? 56. Edeskiwerä, taaskiwerä, päältä kiwerä, keskeä kiwerä, niin kiwerä, ettet arwaa'kaan? 57. Edespäin iltasella, taaspäin aamusella? 58. Edessä lukko… 59. Edestä eränä, keskeä keränä, perästä petkelen teränä? 60. Edestä kiwerä takaa kiwerä… 61. Edestä kun kerä, keskeltä kun säkki, perästä kun luudan warsi? 62. Edestä ora, keskeltä kerä, perästä petkelen terä? 63. Ei huku wedessä, ei pala tulessa, eikä mahdu maanrakoon? 64. Ei ole mieltä, eikä kieltä, totuuden aina tekee? 65. Ei pitkä, ei lyhyt, peräpuolelle paraaksi? 66. Ei tee tietä mennessänsä. . . 67. Ei wajo suureen mereen, waan wajoo maanrakoon?

——- 52 Kyntäjä — Aura — Owi — Ikkunan lauta — Kellonlekku. 53, 54 Käsikiwi. 55 Kyntäjä. 56 Pyssynlukko. 57 Ikkunan lauta, luukku. 58 Katso: Esilukko. 59 Kana — Nauris kaswaissaan. 60 Katso: Edeskiwerä… 61 Kissa; katti. 62 Katso: 59. 63 Nimi. 64 Puntari. 65 Paita — Kuoselin kanta. 66 Katso: Kun menee. 67 Raswa; öljy.

6

68. Ei wedessä wajo, eitä heinissä kahaja? 69. Eikkuu, keikkuu, maahan ei putoa? 70. Eistä… 71. Eläwiä elätti eläessänsä, eläwiä kantaa kuoltuansa ja eläwien päällä elää? 72. Eläwä alla äyhkää, kuollut päällä löyhkää? 73. Eläwä arkku, häilywä hauta, puolikuollut ruumis? 74. Eläwä edelleen menee, nahka jälille jääpi? 75. Eläwä hauta, eläwä ruumis? 76. Eläwä pitää puusta, nuora puun nenässä, surma nuoran päässä, henki surman suussa, liikkuwa hengen edessä? 77. Elää maailman alusta maailman loppuun asti, ei koskaan wiidettä wiikkoa näe? 78. Emonen hywin menee, warsa kahta kauhiammin, yhdet suitset kunkin suussa? 79. Enemmän minä olen tänäpänä nähnyt kun Jumala? 80. Enenee ottaessa, wähenee pannessa? 81. Enikkata, wenikkata, wiukkaa, waukkaa, eurin teurin pohjaa? 82. Enkeli kiikkuu keskellä pihaa, tuomari. . .

——- 68 Päiwäpaiste — Uswa, sumu. 69 Sawu. 70 Katso: Edestä… 71 Wene, alus. 72 Kylpijä ja wasta eli wihta. 73, 74 Käärme ja kettunsa. 75 Jonas valaskalan watsassa. 76 Onkija onkiwärkkinensä, liera ja kala. 77 Kuu. 78 Rukin ratas, rulla ja siima. 79 Nähnyt wertaiseni. 80 Juoksu=ikkuna. 81 Kylpywasta — Kehrääminen. 82 Katso: Enkelit laulaa…

7

83. Enkelit laulaa ilmassa lentäin, tuomari tonkii tuoresta multaa? 84. Ennen on paistanut, nyt eikä toiste, ei sillen sinä ikänä? 85. Ennenkun einettä syöpi, tuli suusta tupruaa? 86. Ennenkö otat. . . 87. Ennen pojat sotaa käywät, kun isä ilmassa ompi? 88. Ennen syntyi kuin Aatami, ei wielä wiiden wiikon wanha ole? 89. Ennen toista torstakia, tulewata tiistakia, silmin sokiana, käsin rampana, kolmesta kohden koukussa? 90. Ennen uuhi uupuu, kun tytkyt katkee? 91. Ensin elää, sitten kuolee; kuoltuansa sielun ja ruumiin kantaa? 92. Ensin haarat, sitte waarat, sitte myllyt, sitte korwet, sitte korwessa orawat? 93. Ensin nahka nyljetään, sitte willat keritään? 94. Enänee otettaessa, pienenee pantaessa?

——- 83 a) Sontiaiset. b) Sika. 84 Punaisen meren eli Jortaanin wirran pohja, kuin kuiwiwat Israelin lasten yli mennessä? 85 Pirtin uuni lämpiää ennen einettä. 86 Katso: Kumman ennen… 87 Heinän korret ja suowa eli pieles — Oljet ja lyhteet eli jalalliset — Lyhteet eli jalalliset ja auma eli kuhilas, kyäs j. n. e. Kipunat ja tuli. 88 Kuu. 89 Ihminen nukkuu. 90 Marja kuiwaa ja warsi on wielä terweenä. 91 Kenkä, pieksu. 92 Ihmisellä jalat, maha, suu, tukka ja eläwät päässä. 93 Kenkä eli saapas riisutaan ensin, sitte sukka. 94 Ikkunan lauta eli luukku — Kuoppa; hauta; awanto — Welka.

8

 95. Erä edellä, kerä keskellä, keritsimet perässä?
 96. Esilukko, takalukko, Ruotsin lukko lattiassa?
 97. Eskeli kiljuu keskeltä peltoa, Tuokari tonkii tuoresta
     multaa, Paakari paahtaa pajatsimen lehteä?
 98. Etsii, etsii…
 99. Ewerikki reidellinen, wiiri kuuri säärellinen, minkä wiiri
     kuurittaa, sen ewerikki kuluttaa?
100. Ewesti, ewesti, kowasti, kowasti; ewestin jälki tuntuu,
     kowastin ei tunnu'kana?

——- 95 Harakka. 96 Karsina eli kellarin owi — Hautalapio. 97 a) Kukko, b) Sika, c) Härkä. 98 Katso: Hakee, hakee… 99 Rukki ja rulla. 100 Reki ja wene.

9

101. Haapa Hallolan mäellä, koiwu Kolkan kankahalla, juuret yhteen jutaawat, latwat ei lähellenkään? 102. Haapa kaswoi Hantsin maalla, koiwu Kolhangin mäellä, juuret yhteen juniwat, eipä latwat laudu'kaan? 103. Haapainen halia, koiwuinen kolia, juuret yhteen juoksee, latwat ei tiedä'kään? 104. Haarahäntä häwiää, paksupää paranee? 105. Hakee, hakee, eikä soisi löytäwänsä? 106. Hakkaa yöt, hakkaa päiwät, ei konsa lastua saa. 107. Halko tulessa, pää meressä? 108. Halli haukkui kalliolla, luut suusta loahteliwat? 109. Halli haukkuu mäellä, suolet suusta luikahtaa, minä hännästä pitelen, saparosta saikuttelen? 110. Halli mäellä haukkuu, luut suusta lokuelewat? 111. Halli mäellä mälkytteli, kalliolla kalkutteli, mies hännästä häristi, saparosta sapsutteli? 112. Halli tynnyristä haukkuu, säkenet suusta lentää? 113. Hampaat on, ei iällään syö mitään? 114. Hanhikki hakulisarwi, siniwilla, wipsikarwa, ei poji polwenaan, sikiä sinä ikänä? 115. Hanhin lammas, hapsin sarvi, sill' on willan wipsakkeet?

——- 101-103 Lehmän eli härjänsarwet. 104 Kangas kutoessa. 105 Werkonpaikkaaja reikää. 106 Seinäkello. 107 Palawa piippu. 108-110 Loukku — Halonhakkaaja. — Huonensalwaja. 111 Kirkonkello — Loukku. 112 Pyssy — Pappi pöntössä eli saarnastuolissa. 113 Kampa; suka. 114 Honka. 115 Hämähäkki.

10

116. Harakka hakisteleksen, pitkäpursto puisteleiksen, wuorelle muniaksensa, kalliolle kaataksensa? 117. Harakka haristelee, pyrstöään pyristelee, luotoon muniakseen, muniansa syödäkseen? 118. Heikko hinkalolla? 119. Heiluu ja sanoo, eikä sano ennenkun joutuu? 120. Heinän helpi (hemmel, hempi, hiekko, hieppa)… 121. Helka juosta helkytteli, helme hännässä helisi? 122. Helkän telkkä tiellä, wiirikki perässä… 123. Helmet neidestä putosi, kuu kuuli, päiwä löysi? 124. Helmiä hopeisia kultaisella kuomikolla? 125. Helsingissä hakataan, tänne lastut lentelee? 126. Henki alla, henki päällä, siinä hengetön wälillä? 127. Hepo hengetöin, ruoska kieletöin, tie jäletöin? 128. Hepo, hepo hytsyttää, taka lammin tatsuttaa, wiisi miestä selässä, kuudes on kukkurilla? 129. Hepo hirnui Hiien maata, täällä kuului luokin louke, täällä waljahat wapisi? 130. Hepo hirnui Hiitten maalla, tänne luokit lonsahteli, tänne waljahat wälisi? 131. Hepo hirnui Hinteressä, maa järisi Jänteressä, täällä länget läimähteli, waljahat wälähteliwät?

——- 116, 117 Piakka; kerähtä; leipälapio. 118 Lapsi kätkyessä eli kehdossa, tuutussa, waussa, liekussa. 119 Seinäkellon lekku ja wiisari eli opas eli lyöntiwasara, tiuku. 120 Katso: Puun pukura… ja seuraawat arwoitukset. 121 Kirkonkukkaro tiukunensa. 122 Katso: Mikä tiellä helkän telkkä. — 123 Kaste; kuura. 124 Kaste kukilla. 125 Rahamyntti — Kirjapaino — Sota. 126 Ratsu; ratsastaja ja satula. 127 Wene, airot ja wesi. 128 Myllynratas ja hampaat — Nuotta. 129-131 Ukkonen pilwissä ja leimaus.

11

132. Hepo hirwi, häntä torwi, seisoo pyhällä maalla, wihityllä wiuwottaa? 133. Hepo juoksi Helsingissä, täällä kulkuset kulisi? 134. Hepo juoksee, matka ei edisty? 135. Hepo juoksi, ohjat seisoi, kaikki waljahat wapisi? 136. Hepo juosta helkytteli kullaista kujoa myöten, hopiaista tietä myöten? 137. Hepo juosta herkytteli, takaa lammin tarkkutteli, musta pilkkunen perässä? 138. Hepo juosta herkytteli, taatse lammin tatskotteli, tänne waljahat warisi, ohjakset osottelihe? 139. Hepo juosta jyrkyttää, sula edellä, jää jäljellä? 140. Hepo kuollut kankahalla, warsat watsassa elää? 141. Hepo mahtuu, häntä ei mahdu'kaan talliin? 142. Hepo meni talliin, häntä jäi ulos? 143. Hepo rautainen, ohjakset liinaiset, talli waskinen? 144. Hepo tallissa, häntä katolla?

——- 132 Kirkko ja tapuli eli kellokaastari. 133 Pilwet ilmassa ja rakeet eli muu sade alhaalla — Kulkujäät joessa. 134 Rukki. 135 Koski, wirta eli joki rantoinensa — Wene joella ja joenrannat — Rukki. 136 Sukkula, syöstäin eli syöstäwä kutoessa. 137 Walkia, tuli eli liekki uunin lämmitessä. 138 Ukkonen, ukonpilwi ja sade eli leimaus. 139 Katso: 136. 140 Teltta; rankinen; uudin; metsämaja. 141, 142 Neulikko eli neulakotero ja neulakääre — Lusikka ja warsi — Uunin lauta, uuninhawut ja warsi — Piakka, kerähtä eli uuninlapio ja warsi. 143 Neulat säiet ja neulakotero eli neulikko — Tiuwun kieli ja tiuku. 144 Tuli pirtissä ja sawu katolla.

12

145. Hepo tästä eilen lähti, puukello, kiwikawio, merenwettä wellomaan, saareista sauwomaan? 146. Hepo tästä herkoin lähti, tamma tarkoin poimetteli, suowettä soristamaan, rantaa rahistamaan? 147. Heralampi, hietaranta, kanarwikkokangas kesken? 148. Herapohja, hietalampi, keskellä kanerwakangas? 149. Hermikki herewä lehmä herewässä kytkyessä? 150. Herra ajeli helyissä, kultaisissa kuluissa, waskisissa waljaissa? 151. Herra lakkariinsa pakkaa, talonpoika maahan nakkaa? 152. Herrain herkku, kuningasten ruoka, ei syö siat, eikä koske koirat? 153. Herrain herkku, kuningasten ruoka, ei wadilla kanneta, eikä pöydälle panna? 154. Herrain herkku, pappien paras ruoka, ei weitsellä leikata, eikä talrikilla tarita? 155. Herran työ, herran tuki kyntää, kiertää, juokse, piirtää, pistää päänsä mustaan laukkuun? 156. Heräjärwi, hyöräjärwi, rannalla ryhiä koiwu? 157. Hete pirtissä? 158. Hewoista korkiampi, sikaa matalampi? 159. Hewonen merestä nousi, aitan alle kääsertihen?

——- 145 Soutuwene. 146 Nuottawene. 147, 148 Juustopata — Piimäjuoksutuswati. 149 Pawunpalko wartenensa — Marja ja warsi. 150 Palowiina keittäissä. 151 Nenänniisteet, räkä. 152 Suola. 153, 154 Äitinmaito. 155 Kynä. 156 Suu ja parta. 157 Wesisaawi, wesikorwo. 158 Satula. 159 Päiwäpaiste — Lumiryöppy, pyry, tuisku.

13

160. Hewonen tallissa, häntä owen päällä? 161. Hewonen tallissa, häntä tallin päällä? 162. Hewonen… 163. Hienoinen hiputin, neliskolkka neputin? 164. Hieta alla, hieta päällä, kalat keskellä kutee, siikaset siroelee? 165. Hieta alla, hieta päällä, särjet sydämessä säpötti, siikaset sirotteliwat? 166. Hiiri heinään menee, ei kuhise, ei kahise? 167. Hiiri juosta hipetti, tiukku jäälle tipetti? 168. Hiiri kosumatta heinään menee? 169. Hiiri rautainen, häntä liinainen? 170. Hiiwa alla, hiiwa päällä, keskellä olut punainen? 171. Hiliä haliakseen, kiwerä asiakseen? 172. Himmen ääni, kennen sääri, sääret wäärät, polwet längät, keikalat kannantakuiset? 173. Hinkuri hirttä wetää, koko kylä hinkuria? 174. Hirsi alla, hirsi päällä, wähä karwoja wälissä?

——- 160 Walkia uunissa ja lieska uunin suulla. 161 Walkia pirtissä ja sawu katolla — Kiu'as, muuri eli takka ja piippu eli korsteini. 162 Katso: Hepo… 163 Huiwi; kaulawaate; pääwaate. 164, 165 Pirtti eli muu asuinhuone ja ihmiset sisässä. 166 Päiwäpaiste — uswa, sumu; huude, kuura; kaste. 167 Juoksulumi jäällä — Jauhot seuloessa. 168 Katso: 166. 169 Rihmattu neula; neula ja lanka perässä. 170 Hiilos liedessä, tuhka alla ja päällä. 171 Sirppi. 172 Itikka; sääski; hyttinen. 173 Kaiwo. 174 Nuotiohirret ja walkia wälissä — Seinähirret ja sammal wälissä.

14

175. Hirsi alla, hirsi päällä, wähä waahtia wälissä? 176. Hirwi Hiidessä iskettiin, luut kankaalle karsittiin, weri wedettiin kotiin? 177. Hirwi seisoo, lapa liikkuu? 178. Hirwi suuri hirtettiin, jalo peura jaksettiin, luut maahan karistettiin, weri koottiin kotiin? 179. Hirwiä metsässä, kauhia korwessa, laukki tielle tultuansa? 180. Holppo tolpoteltawata? 181. Homman komma tiellä, wirukka perässä? 182. Hongat huojui, liinat liehui, alla aartehet makasi, päällä peiposet pemasi? 183. Honka mäellä, aitta päällä, tappoiset rahat takana? 184. Honkanen hohajaa, leppäpuu lentelee? 185. Horjuu, torjuu, pää punainen, juuri karwainen? 186. Huhuilee, hojailee, harmaa hamet seljässä? 187. Huhuu yöt, huhuu päiwät, ei ni konsa wenettä wiedä? 188. Huilaa, hailaa, taakseen siunaa?

——- 175 Nuotiotuli. 176 Terwanteko; petäjä, oksat ja terwa. 177 Huone ja owi — Rukki ja ramppi, poljin. 178 Katso: 176. 179 Mastopuu — Petäjä ja terwa. 180 Huhmar, huhmaro — Puohdin — Wälppä. 181 Hewonen ja reki. 182 Purjehtiwa laiwa; mastot, purjeet, tawarat ja wäki — Liinamaa. 183 Orawanpesä. 184 Kirnu ja mäntä — Kangaspuut, kangasaseet, ja sukkula, syöstäin. 185 Muurain, lakka, mesimarja, mansikka eli muu punainen marja wartenansa. 186 Katso: 172. 187 Koski. 188 Wiikate, wikatin, wiitake, heinärauta.

15

189. Hukka juosta hulkutteli, minä hännässä hukalla? 190. Hukka uida ulluttaa, sula edellä, jää jäljellä? 191. Huone ruokaa täynnä, ei kattoa ja harwat seinät? 192. Huoneen suuruinen, lehden kewyinen? 193. Huuhonen… 194. Huulet mustat, kieli punainen? 195. Huutaa, heiaa, harmaa wiitta päällä? 196. Huutaa, parkuu, suolesta wedetään? 197. Huutaa yöt, huutaa päiwät, ehdätystä ei saa? 198. Huutaa yöt, huutaa päiwät, ei koskaan ääni sorru? 199. Hymmetyinen, hömmetyinen, johon paljas pistetään? 200. Hyppii, koppii, yhteen suppuun supristaksen? 201. Hyyri hyppää, liiri lentää, niwerikkö niinittää? 202. Hyyry pyyryteltäwätä? 203. Hyyryn pyyry hyyrytellä, siipon saappo siipotella, holpon tolppo holpotella? 204. Hyörii, pyörii, niinistä siltaa, rautaiseen linnaan? 205. Hyöräjärwi, pyöräjärwi, rannat kaswawat rytiä?

——- 189 Liinan harjanta. 190 Kankaankudonta, sukkula, syöstäin. 191 Pelto, halme, huuhta, toukomaa. 192 Sawu huoneessa. 193 Katso: uuhinen… 194 Uunin lieska. 195 Katso: 172. 196 Kirkonkello. 197, 198 Katso: 187. 199 Kinnas. 200 Wasta, kylpywihta; luuta — Surwonta; petkel ja surweet — Sarkatamppi. 201 Kehrääminen; rukin ramppi (poljin), ratas ja rulla. 202 Jauhinkiwi, käsikiwi, mylly. 203 a) Jauhinkiwi, mylly, b) Seula, c) Huhmar; puohdin. 204 Herneitä, rokkia, riistoja, papuja vieritetään seulan pohjalla pataan keitettää. 205 Suu ja parta.

16

206. Hämeessä isketään, tänne säkenet saapi? 207. Häntä edellä, pää takana? 208. Häntä edessä, pää perässä, koukkaro hännän nenässä? 209. Häntä kun wasta, eik' ole wasta, päältä kun maksa, eik' ole maksa, sisältä kun juusto, eik' ole juusto? 210. Härjän häntä härwellänsä, illallakin, aamullakin, kerran keskipäiwälläkin? 211. Härjän häntä häyryllään, kesälläi, talwellai, kewäälläi, syksylläi? 212. Härjänsilmä seinässä? 213. Härjät rautaiset… 214. Härkä kotona ammoo, sarwet metsässä mätänee. 215. Härkä meillä tapettiin, sarwet maahan nakattiin, nahka syötiin, weri myötiin, lihat poltettiin? 216. Härkä meidän tapettiin, sarwet maahan hakattiin, liha wietiin Wiipuriin, nahka syötiin piimän kanssa? 217. Härkä nawettaan mahtuu, härjän häntä ei ollenkaan? 218. Härkä rynkii Rynnin maalla, tänne ääni äyhkäsee? 219. Härkä rynkii ryytimaassa, tänne siemenet siruu? 220. Härkä weti, aisat notkui, reki piti, tie hajosi?

——- 206 Salasma; ukontuli. 207, 208 Puntari, pesmeli. 209 Nauris napanensa ja lehtinensä, naattinensa. 210, 211 Lakeinen, lakiainen, lakeistorwi, reppänä, korsteini, piippu. 212 Oksansia. 213 Katso: Lääwä waskinen… 214 Owi kotona; oksat puusta metsään karsitut. 215 Petäjä, oksat, kuori, terwa ja puu. 216 Hirsi. 217 Katso: 141. 218, 219 Ukkonen pilwissä — Kanuuna, tykki, pyssy, kun ammutaan. 220 Wene soutaissa; airot aisoina.

17

221. Härän… Härät… 222. Hästi tallissa, häntä tallin päällä? 223. Höyhentyynyä pehmiämpi? 224. Höyry läksi hölsteristä, sawu saksan kartanosta? 225. Höyry pöyry hyötyy, saari waari häwiää?

——- 221 Katso: Härjän… Härjät… 222 Walkia, tuli pirtissä ja sawu katon päällä. 223 Äitinsyli. 224 Kanuunalla, tykillä, pyssyllä ammutaan. 225 Kangas ja loimi kutoessa.

18

226. Ihkää, ähkää, kiukaalle nousee? 227. Ijesti, ijesti… 228. Ikenetön, akanaton, aitan nurkassa istuu? 229. Ikitetty äkitetty, selin seinään sysätty? 230. Ikkunasta akkunaan syösty kultainen korento? 231. Ikkunasta akkunaan syösty rautainen korento? 232. Ikkunasta mahtuu, owesta ei mahdu'kaan? 233. Ikä kaikki kannetaan, kerta, kaksi tarwitaan? 234. Ikänsä wedessä makaa, ei ni konsa mätäne? 235. Illalla eteen, aamulla takasin? 236. Illan edes, aamun taas? 237. Illan tullen, yön pimeten, kaksi karwaista yhteen tassahtaa? 238. Ilmasta ympäri täytyy, itsestä ympäri ei täywy? 239. Ilta joutuu, hämärä saapi, kaksi karwaista yhteen menee? 240. Imee, itkee, lentää, laulaa, kulkee kulon sisään, luopi poikia pesäsen, ne kaikki kähäräpäitä?

——- 226 Taikina noustessaan, juominen, olut, taari käydessään. 227 Katso: Ewesti, ewesti… 228 Woi. 229 Seinäkello. 230 Päiwäpaiste; auringon säteet 231 Padan sanka, kattilan panka. 232 Päiwäpaiste; kuutama. 233 Sormus; miekka. 234 Kieli — Kiwi — Jää Pohjan meressä. 235, 236 Ikkunan lauta, luukku. 238 Silmät. 237, 239 Silmäluomet untuessa, nukkumaan pannessa. 240 Mehiläinen, mettiäinen, kimalainen — Waapsahainen. 19

241. Immen ääni, jyntin kieli, pitkät kintut, jyrkät polwet? 242. Innin tinnin, jännin jynnin, jyrkät polwet, wäärät sääret, harmaa hamonen päällä? 243. Inuu, itkee… 244. Irwistä karwaista, pistä sinne paljasta? 245. Iski tulta Ilmarinen, wälähytti Wäinämöinen? 246. Iso alla röhkii, wähä päällä ressuttaa? 247. Iso alla röhkyy, pieni päällä rössyttää? 248. Iso alla ähkää, wähä päällä löyhkää? 249. Iso härkä rankaselkä, somerolla surmattuna, sarwet maahan kaiwettuna, weri wiety kaupunkihin, nahka syöty piimän kansa, liha poltettu tuhaksi? 250. Iso härkä terwaselkä, pyhän pellon pientareella? 251. Iso kukko terwaharja, pyhän pellon pyörtänöllä? 252. Iso lato lampaita, keskellä keritty jäärä? 253. Ison suuri, mustan ruuni, joka wiikko poikii? 254. Isonen edellä, roikama perässä? 255. Istualla suurempi, seisoalla pienempi?

——- 241 Sääski. 242 Itikka, sääski, hyttinen. 243 Katso: Imee itkee… 244 Wantut; karwakinnas, rukkainen, turwakko, johon käsi pistetään. 245 Ukkonen leimahutti. 246, 247, 248 Kylpijä ja wasta, wihta. 249 Petäjä, sen latwa ja oksat, terwa, kuoret ja terwakset eli halot. 250 Kirkko. 251 Kirkko — Tapuli, kellokaastari. 252 Taiwas, tähdet ja kuu. 253 Kirkko. 254 Hewonen ja reki — Rukin ratas ja rulla. 255 Koira.

20

256. Istuu, imee, itkee, inuu, lentää wiittaan, menee puppuun, laatii pesän, tekee pojat? 257. Isä etsi ilweksiä, Hiiden hirwiä tapaili, iski hirwen Hiiden maalta, luut karisti kankaalle, weren Turkuun wedätti? 258. Isä hullu, äiti wäärä, kolme päätöntä lasta? 259. Isä ilman syntymättä, poika kyydillä ajaa? 260. Isä istui istumella, tyttäret tikuttamalla, emä hönkyröittämällä? 261. Isä istui puussa, takoi weräjän suussa, lampaan lapa hampaissa, koiran kontti kainalossa? 262. Isä itse kapalossa, jo pojat sotia käywät? 263. Isä itse syntymättä, poika kiertää kylää? 264. Isä kapalossa, pojat sodassa? 265. Isä kiiwas, äiti älytön, paljo poikia tekewät, tyttäriä ei ikänä? 266. Isä lynkä, äiti wänkä, tyttäret litulatuiset, pojat ymmyrpyöryläiset?

——- 256 Mehiläinen, mettiäinen, kimalainen — Waapsahainen. 257 Terwantekijä etsii terwaspuita metsässä, hakkaa pois oksat ja ramut, wie terwan kaupunkiin. 258 Pata sankanensa, jalkoinensa. 259 Heinäsuowa eli pieles ja korret — Jywäauma ja lyhteet eli jalalliset — Tuli ja säkeneet, kipunat — Walkia ja sawu. 260 Humalikko; humalatappo. 261 Tuulimylly, wäkkärä. 262, 263, 264 Katso: Isä ilman syntymättä… 265 Kana eli muu lintu — Kissa, katti. 266 Humalikossa seipäät eli riuwut, köynnökset, lehdet ja humalakäwyt.

21

267. Isä meidän istuu puussa, lampaan lapa kädessä, sian sorkka sieramissa, kun lapset liki tulewat, sillä päähän paiskoaa? 268. Isä pisti, poika pisti ynnä yhteen läpeen, palawaan laukkuun? 269. Isä pitkä, äiti wäärä, tyttäret lipulapuiset, pojat yhtä ymmyrkäiset? 270. Isä poikansa pidossa, poika äitinsä kohdussa? 271. Isä päästi istunnalla, poika köyden köytännällä, tytär hyppelehtämällä? 272. Isä suora, äiti wäärä, tytär lituslatuskainen, poika ymmyrpyörykäinen? 273. Isä syntyy, pojat purjehtii? 274. Isä woitti istumella, tyttäret tukanwedolla, pojat köyden köyttämällä? 275. Isä wäärä, emä hullu, kolme päätöntä lasta? 276. Isäntä wäärä, emäntä hullu… 277. Isää synnytetään, pojat soutaa? 278. Itikka puussa, matikka maassa, kiukatse, koukatse, tulitikku taiwaalla? 279. Itkee, inuu, lentää, laulaa, kulkee korpeen, tekee pojan, poikia pesään?

——- 267 Tuulimylly, wäkkärä. 268 Puuron silmä. 269 Katso: Isä lynkä… 270 Pappi kirkossa. 271 Katso: Isä lynkä… — Nuotta kudotaan, pauloitetaan ja kehrätään. 272 Katso: Isä lynkä… 273, Katso: 259. 274 Isä kutoi, tyttäret kehräsi, pojat paulotti eli ainotti werkon eli nuotan. 275, 276 Katso: 258. 277 Katso: 259. 278 Orawa eli lintu, joutsi eli pyssy, nuoli eli luoti, kuula. 279 Katso: 256.

22

280. Itse alasti, waatteet sisällä? 281. Itse ilman, toisellen antaa? 282. Itse panee, kuulee kuristawan, ei ota pois? 283. Itsellä ei ole, lähimäiselleen antaa?

——- 280 Kynttilä. 281 Hioin, kowasin, siera, liippa, tahko; itse terätön antaa terän hiottawalle. 282 Wyön eli huiwin sitoja. 283 Katso: 281.

23

284. Jalan alta alkunsa saa, reisien wälissä leikkiä lyö, pikkusesta reiästä kaikki kokoo? 285. Jalat alla, paaret päällä, paarten päällä kekkonen, kekkosessa lehtonen, lehtosessa lintusia? 286. Jalosti jaloton juoksee, siiwitönnä lentelee? 287. Jappana jakulla? 288. Jokapaikkaan koskewa? 289.1. Jos kaikki koirat, ämmät ja herrat kuolisiwat, mistä olisi suurin wahinko? 289.2. Jos kaikki papit kuolisiwat yhteen aikaan, mistä sitte toisia saataisi? 290. Jota enemmin ottaa, sitä suuremmaksi tulee? 291. Jota enemmin syöpi, sitä tyhjemmäksi tulee? 292. Joutsen lenti jotkutteli, wettä siiwet pärskytteli? 293. Juhku jahkiteltawaista? 294. Juki juhkiakseen, sikli wikliäkseen, tiiri taaritellakseen? 295. Julmempi sutta, tuimempi tuulta, kawalampi kärmettä, rakkaampi ruokaa? 296. Juonikki joikuu…

——- 284 Rukki. 285 Ihmisellä jalat, ruumis eli wartalo, pää, tukka ja eläwät. 286 Huuto sanoma — Nuoli — Tuuli. 287 Emäntä, akka. 288 Nimi, nimitys. 289.1 Koirista; sillä tytöistä saisi ämmiä, talonpojista herroja. 289.2 Teineistä, papinoppilaisista, studenteistä. 290 Kuoppa, hauta, awanto — Ikkunan lauta ja reikä — Welka. 291 Reikä — Tuli. 292 Soutuwene. 293 Surwonta. 294 Surwonta, jauhanta ja seulonta. 295 Paha akka. 296 Katso: Aunikki ammoo…

24

297. Juosten juomaan menee, juosten juomasta tulee, hetteestä heinät syöpi? 298. Juosten juomaan menee, juosten juomasta tulee, pajukolla pauhoaa? 299. Juotsikki juomahan menee, pirtin päältä heinät syöpi? 300. Juurakko juttua pitää, männyn tywi meteliä? 301. Juuriton jutaa kahden juuren keskessä? 302. Jänis juoksi jäätä myöten, hiippoi, haappoi hartioita, jäljet jäähän tartuskeli? 303. Jänis juoksi jäätä myöten, kahden kallion wäliä, kultakuppi kainalossa? 304. Jänis juoksi jäätä myöten, kiippoi, kaappoi, hartioita, jäljet tuhkuun tupetti? 305. Jänis juoksi jäätä myöten, kuikutti kujoa myöten, walkia hattu hartioilla? 306. Jänis juoksi jäätä myöten, piiperti pihaa myöten, pistihen pinon rakoon? 307. Jänis juoksi jäätä myöten, piipotti pihaa myöten, juoksi wuoren loukkoseen, wuori wastaan murahti? 308. Jänis juoksi jäätä myöten, tiiperoi tietä myöten, pistihen hakosen alle?

——- 297 Tuuliainen, tuuliaispää. 298 Yksi kuu edellinen — Wene. 299 Sawu. 300 Loukku. 301 Hewonen sahrapuissa eli aisoissa. 302 Lumiryöppy, tuisku, purku, pyry — Jauhot seulassa. 303 Sukkula ja käämy, syöstäin ja puola, kutoessa. 304 Katso: 302. 305 Purjewene, laiwa — Kuohu koskessa — Rukki ja kuontalo — Sukan tikkuelma — Sukkula ja käämy. 306 Lumiryöppy, purku, tuisku, pyry. 307 Awain ja lukko. 308 Aurinko eli kuu menee pilwen taaksi.

25

309. Jänis juosta jälkytteli… 310. Jänis jäällä hyppelehtii, tuhkat tuiskii jäljessä? 311. Jänis kynti, pää jätisi, perä jauhoi, pelto notkui? 312. Jänkkö juoksi jäätä myöten… 313. Jänkkö juosta jälkytteli, jäljet jääksi kylmettyiwät, häntä tiiperti peroon? 314. Jänkkö juosta jälkytteli, kuppasilmä kuikutteli, kahden kallion wäliä, jost'ei pääse päiwinään, selwiä sinä ikänä? 315. Jänkkö juosta jälkytteli pitkin pappilan pihaa, juoksi wuoren loukkoseen, wuori ääneen porahti? 316. Jänkkö jäällä… Jänkkö kynti… 317. Jäppänä jakulla? 318. Järtsi kantaa himatsia, himatsi kaikkia kappaleita? 319. Jää edessä, järwi takana, keskellä kala kutee? 320. Jäällä jäntin, suolla sontin, kannolla kantin?

——- 309 Katso: Jänkkö juosta jälkytteli… 310 Jauhot seuloessa. 311 Wene, laiwa wesillä. 312 Katso: Jänis juoksi… 313 Sukkula eli syöstäin ja lanka eli rihma kutoessa. 314 Sukkula eli syöstäin kutoessa. 315 Katso: 307. 316 Katso: Jänis jäällä… Jänis kynti… 317 Katso: 287. 318 Meri ja laiwa — Haahlat ja pata — Orsi ja liekku eli kätkyt. 319 Kankaan kudonta. 320 a) Hewonkakara, b) Karpalo, c) Lumitykky.

26

321. Kaakko kypsyi karkehessa, kaakko maahan kaiwettiin, sieltä ylös nostettiin, tulen seassa poltettiin? 322. Kaarne lenti leuhotteli, weri siiwistä sirasi? 323. Kaarne lenti liipotteli, wesi siiwistä sirisi? 324. Kahdeksan kärsää yhdellä sialla? 325. Kahdella jalalla astuu, kahdeksatta kantaa? 326. Kahdesti syntyy, kerran kuolee? 327. Kaikki lampaat lahdella, yynnä syöwät, yynnä juowat, tuopista hopeisesta, kultalaidasta kupista? 328. Kaikkialta päin yrittää, päällen ei pääse? 329. Kaikkiin koskewa, ei weteen wajo, eikä mahdu maan rakoon? 330. Kaikkiin tarttuwa, kaikkia kaimaa? 331. Kaksi haistaa, yksi maistaa, kaksi kuulee, kaksi näkee, kaksi koiria sotii, yksi perässä ripsaa? 332. Kaksi häntää yhdellä hiirellä? 333. Kaksi jähtia merellä, ei sinä ilmoissa ikänä, kuuna kullan walkiana, toinen toistansa tawota? 334. Kaksi Kalewan poikaa, itse pirtissä asuwat, päitä pestään pihalla?

——- 321 Nauris. 322, 323 Wesimyllynratas — Soutuwene. 324 Pöydän jalat ja lauta. 325 Reki, jolla on kaksi jalasta kahdeksan kaplaa. 326 Kana, lintu — Kala. 327 Alttariwäki, Herranehtoolliswieraat. 328 Wesi saaren ympäri. 329, 330 Nimi. 331 Lehmän eli härjän sieramet, kieli, korwat, silmät, sarwet ja häntä. 332 Kenkä. 333 Kuu ja aurinko taiwaalla. 334 Laipio=hirret, maatitsat.

27

335. Kaksi kantoista merellä, upotaan, kuplataan, wuoroansa kumpainenkin? 336. Kaksi karjassa, kaksi marjassa, kaksi myllyssä, seitsemän saunalla, kahdeksan rannalla, yhdeksän korkian wuoren päällä? 337. Kaksi katsoo, kaksi kuulee… 338. Kaksi kilisilmää, kaksi mökökorwaa, neljä tamppijalkaa, törölörö perässä? 339. Kaksi koiraa juoksee, ei toistaan saawuta? 340. Kaksi kultaista kanaa, yli orren ottelewat? 341. Kaksi kultaista kerää, yli orren luiskuttawat? 342. Kaksi kultaista käkeä, kuun kierti, päiwän kierti, ei kierrä Jumin kekoa? 343. Kaksi kultaista käkeä, yli orren tappelewat? 344. Kaksi kuppia merellä, kumollaan kumpaisetkin? 345. Kaksi kuulee, kaksi katsoo… 346. Kaksi kättä, kaksi päätä, neljä silmää, kuusi jalkaa? 347. Kaksi laiwaa merellä, iän kaiken purjehtiwat, eiwät toistansa tapaa? 348. Kaksi lasta, kaksi emoa, kolme päätä kaikkinansa?

——- 335 Katso: 333. 336 Kolme kymmentä. 337 Katso: 331. 338 Wuohi, kili, pukki, kauris. 339 Reenjalakset. 340, 341 Silmät päässä. 342 Silmät; Jumin keko on pää. 343 Katso: 340. 344 Katso: 333. 345 Katso: 331. 346 Ratsastaja ratsunensa. 347 Kuu ja aurinko — Korwon eli saawin korwat. 348 Äiti tyttärensä ja tyttären lapsensa kanssa.

28

349. Kaksi lotjaa merellä matkaa, ei kumpainenkaan toista yllätä? 350. Kaksi maan haltiata, hiihtaa hiwuttelee aina yksiä latuja? 351. Kaksi makaa, kaksi seisoo, yksi edestakasin soutaa? 352. Kaksi meillä, kaksi teillä, kaksi kaikella kylällä? 353. Kaksi miestä merta souti, toistaan ei näe konsa? 354. Kaksi miestä metsästä tulee, tulen äänen paajitaan? 355. Kaksi mustaa wastakkaa? 356. Kaksi nuorta Lappalaista hiihtää yhtä latua? 357. Kaksi näkee, kaksi kuulee… 358. Kaksi ortta kanasia, kaikki sirkun walkoisia? 359. Kaksi ortta metsikanoja, kohakkaa istutaan? 360. Kaksi päätä kahda'päin wetää? 361. Kaksi reikää yhdessä keträssä? 362. Kaksi seisoo, kaksi wenyy, yksi edestaas käwelee? 363. Kaksi silmää, kumpikin puhkastaan? 364. Kaksi silmää, yhteen katsoo? 365. Kaksi sisarusta ympäri maan juoksewat, eiwätka tee kun kaksi jälkeä, ja eiwät tule konsa yhteen?

——- 349 Katso: 347. 350 Katso: 333. 351 Owirakennuksessa kynnys ja kamana, pielet ja itse owi. 352, 353 Katso: 333. 354 Sukset — Reenjalakset. 355 Laki ja lattia. 356 Kuu ja aurinko. 357 Katso: 331. 358, 359 Hampaat suussa. 360 Astianwanteen taikka nahkawyön päät. 361 Tynnyri, leili, lekkeri, purakka. 362 Katso: 361. 363, 364 Reiät saawin eli korwon korwissa. 365 Reenjalakset.

29

366. Kaksi soutaa, kolmas kylwää, kymmenisin niitetään? 367. Kaksi Turjan Lappalaista, hiihtaa hiwuttelee sinistä saloa myöten, toinen toista ei tapaa? 368. Kaksi uppia merellä, toinen nousi, toinen laski? 369. Kaksi weljestä ikänsä rinnan juoksee, ei kumpainenkaan edelle pääse? 370. Kaksi wenyi, kaksi seisoi, wiides käwi edestakasin? 371. Kaksi wetää, neljä juoksee tyrylyttyyn, tyrylytystä pyörynloikkaan, pyörynloikasta pyrähti lentämään? 372. Kaksi äitiä, kaksi lasta, kolme päätä? 373. Kaksijalkainen menee nelijalkaisen luoksi, nelijalkainen kuusijalkaisen luoksi, kuusijalkainen pyörykkäisen luoksi, pyörykkäinen nelisuppuisen luoksi? 374. Kaksijalkainen, nelikorwainen, henki toisinaan sisässä, toisin ajoin hengetönnä? 375. Kaksikätinen, kaksipäinen, nelisilminen, kuusijalkainen? 376. Kaksitoista warista katoaa, yksi ammuttiin, montako jäi? 377. Kala kypsi, liemi keittämätön? 378. Kala uusi, liemi kypsi, kahdenhaarainen kapusta?

——- 366 Reimiä, kalanlankaa, lasketaan ja koetaan. 367 Reenjalakset — Kuu ja aurinko. 368 Kuu ja aurinko. 369 Katso: 365. 370 Katso: 351. 371 Lypsäntä, kirnunta ja woi. 372 Katso: 348. 373 Mies, hewoinen, reki, keko ja riihi. 374 Kätkyt, kehto, liekku, waku, tuutu; lapsi toisinaan sisässä. 375 Katso: 346. 376 Yksi, nimittäin se ammuttu, toiset ensiwät matkaansa. 377 Suolakala puolikossa. 378 Nuotta.

30

379. Kamppi seisoi kankaalla kahdeksalla kantapäällä? 380. Kananpesä kankaalla, keskellä muna märännyt? 381. Kanasia kaksi ortta, kaikki ihan walkeita? 382. Kannettawa wäsyy, kantaja ei wäsy? 383. Kanto seisoi kankaalla… 384. Kappi seisoi kankaalla yhä yhdellä jalalla? 385. Karhun käpälä karsinassa? 386. Karhu nousi pahnastansa ja puhalsi joka karmastansa? 387. Karwainen alta, karwainen päältä, karwainen molimmin puolin? 388. Karwainen alta katsoi nappulaista nielläkseen? 389. Karwainen hömmötetään, paljas pannaan sisään? 390. Karwainen hömmötyinen, siihen paljas pistetään? 391. Karwainen katsoo akkunan alta mullikaista nielläksensä? 392. Karwainen kun lammas, kewiästi keikuttaa, ei karwainen kuitenkaan? 393. Karwasuinen katselee nilkopäätä nielläkseen? 394. Kasta, pistä, menetä, wedätä, knn ei mahdu, nuole päätä?

——- 379 Kirkko — Tuulimylly — Kirppu. 380 Potakat, perunat, maaomenat kasvaessaan, istukas keskellä. 381 Hampaat suussa. 382 Soutaja ja wene. 383 Katso: 379, 384 Sieni — Wäkkärä. 385 Uuninluuta. 386 Tuisku. 387 Ryjy. 388 Wuona, karitsa imee. 389, 390 Karwakinnas, turwakko, rukkainen. 391 Katso: 388. 392 Harakka. 393 Katso: 388. 394 Kun neula rihmoitetaan, langoitetaan.

31

395. Kaswoi kaunis kansakunta omalla elinsialla; tuli tuima murhamies, kaatoi kaikki nuo katalat, poltti luunsakki poroksi? 396. Kataja kallion nenässä lekkuu tuulet, lekkuu tyynet? 397. Kataja mäellä kaswoi ylös tywen, alas latwan? 398. Katajainen katti naukui, winkui waskinen orawa? 399. Katajainen niemen päässä, juurin ylähäksi, latwoin alahaksi? 400. Katajainen niemen päässä, tuulelta tuhaelee? 401. Katajapehku niemen päässä, tuhisee tulettakin? 402. Katajikko niemen päässä, liikkuu tuulla, tyynelläkin? 403. Katsoo, katsoo, ei koskaan silmät räwähdä? 404. Katsoo yöt, katsoo päiwät, ei koskaan silmät wärähdä? 405. Katti seisoi kankahalla, kahdeksalla kantapäällä? 406. Katti uida uikuttaa, jälki jäähän kohmettuu? 407. Kattila kiehui kankaalla ilman puutta, terwaksitta? 498. Kattila mäellä kuohui, ilman puitta, walkiatta, kokitta, kohentajatta, pawaritta, paistajatta? 409. Kaunis tynnyri Turussa, täynnä tuoresta lihaa? 410. Kauranärte kankaalla, kulta napa närttehessä?

——- 395 Kasken kaataja, hakkaaja. 396 Parta. 397 Hewosen häntä — Parta. 398 Waskikantele. 399-402 Hewosen häntä — Parta. 403, 404 Silmät, reiät saawin eli korwon korwissa. 405 Kirkko — Tuulimylly. 406 Sukkula, syöstäin. 407, 408 Muurahaiskeko, kusiaispesä, wihalaispesä. 409 Muna. 410 Puurowati ja woi silmässä.

32

411. Kauris seisoi… 412. Kedolla kengätön? 413. Kehrä… Kehri… 414. Keitto kiehui kalliolla, ilman puitta, walkiatta, kokitta, kohentajatta, kattilatta, katsojatta? 415. Kekkosessa lehtonen, lehtosessa lintusia? 416. Kekonen keritty, kullalla katettu? 417. Kellen ensiksi kättä tupaan tullessa annat? 418. Kellen ensiksi suuta tupaan tullessa annat? 419. Kellä keketin korwat, kenen korwat keksällään? 420. Kellä kieli päälaella? 421. Kellä silmät korwissa? 422. Kellä silmät niskassa? 423. Kellä suu keskellä päätä, kellä silmät kiirallaan, kellä korwat kietsallaan? 424. Ken ensimäisen tynnyrin tapin teki? 425. Ken koskematta heiniin menee? 426. Ken wieraalle tupaan tullessa ensiksi kättä antaa?

——- 411 Katso: Kamppi seisoi… 412 Kettu, repo. 413 Katso: Keträ… Ketri… 414 Katso: 407. 415 Pää, tukka ja eläwät ihmisen päässä. 416 Puurowati, huttuluota. 417 Owenriwalle, kääkälle, wedätille, uksiraudalle, awaimelle. 416 Lämpimälle. 419 Tuopilla. 420 Tuohikontilla. 421, 422 Reen painimella. 423 Korwolla eli saawilla. 424 Joka ensimäisen tynnyrinkin. 426 Päiväpaiste — Kaste, sumu, huude, kuura, uswa. 426 Owen ripa, uksirauta, kääkä, wedätti, awaimen perä.