Syvyydestä

SYVYYDESTÄ

Sanoja murheellisille

Kirj.

CHARLES KINGSLEY

Kirjoituksista otteita suomeksi

P. Brofeldt

Sensuurin hyväksymä marrask. 28 p:nä 1904.

Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1904.

»Syvyydestä minä huudan Sinua, Herra.»

                Tämä pieni kirja
                   omistetaan
      kaikille murheellisille sieluille
                       ja
            hänen muistolleen, joka on
            syvyydestä mennyt ikuiseen
                      lepoon.

F.E.K.

SISÄLLYS:

   I. Kärsimysten ja surujen syvyydestä.
  II. Synnin syvyydestä.
 III. Pelon ja tuskan syvyydestä.
  IV. Yksinäisyyden, onnistumattomuuden ja pettymysten syvyydestä.
   V. Pimeyden ja helvetin syvyydestä.
  VI. Kuoleman syvyydestä.
 VII. Rukous syvyydestä.
VIII. Rukouksia ja tunnustuksia.

I.

KÄRSIMYSTEN JA SURUJEN SYVYYDESTÄ.

»Oi Jumala, auta minua! Sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti. Minä vajoon syvälle mutaan, jossa ei pohjaa ole; minä olen tullut syviin vesiin ja virta upottaa minut.» Ps. 69:2,3.

 »Minä käyn kumarruksissa ja koukussa; koko päivän minä käyn
 surupuvussa.» Ps. 38:7.

 »Minun sydämeni murheet ovat moninaiset; vie siis minua ulos minun
 tuskistani.» Ps. 25:17.

 »Herra on kuullut minun itkuni äänen; Herra kuulee minun rukoukseni »
 Ps. 6:9,10.

 »Minulla oli paljon surua sydämessäni; mutta sinun lohdutuksesi
 ilahutti minun sieluni.» Ps. 94:19.

— – Jokainen sydän tuntee oman katkeruutensa; kullakin sielulla on oma surunsa; kullakin ihmiselämällä on myrskyiset ja meluiset päivänsä, jolloin jokin äkkiä noussut kovan onnen tuuli näyttää puhaltavan pois kaikki sen ilot, sen silmän ruoka on pois otettu, ja kaikki sen toiveet ja suunnitelmat, kaikki mitä se ajatteli tehdä tai nauttia, peittyvät niin hämärään pilveen, että on mahdoton nähdä mitään tietä edessään; ihminen ei tiedä mihin sen on mentävä tai mihin sen on paettava apua saadakseen. Luottamus Jumalaan näyttää sillä hetkellä olevan poissa, ihmisellä ei tunnu olevan mitään voimaa, ei mitään toimintakykyä, eikä hän kykene tekemään mitään päätöstä toimiakseen jotain, uskoakseen jotain, välittääkseen jostain; itse maa näyttää horjuvan jalkain alla ja syvyyden lähteet syöksyvät esille.

Kun semmoinen päivä tulee, ajatelkoon ihminen silloin Jumalan liittoa ja rohkaiskoon mieltään. Onko auringon loiste taivaalta kadonnut, siksi että myrsky tuo mukanaan rakeita ja paleltavia tuulia? Onko Jumalan rakkaus muuttunut, siksi että emme voi tuntea sitä huolestuttavassa tilassamme? Onko auringon valo taivaalta kadonnut, siksi että maailma on pimeässä pilvessä ja sakeassa sumussa? Onko Jumala unohtanut antaa valoa kärsivälle sielulle, koska emme voi nähdä, missä meidän tiemme kulkee muutamina lyhyinä päivinä, jotka meille ovat täytetyt tuskallisella hämmennyksellä?

Ei. Jumalan sanoma jokaiselle surulliselle ja murheelliselle sydämelle maan päällä on se, että Jumala on valkeus eikä Hänessä ole yhtään pimeyttä; että Jumala on rakkaus eikä Hänessä ole ollenkaan julmuutta; että Jumala on yksi eikä Hän ole ollenkaan muuttuvainen. Sentähden voimme rohkeasti rukoilla Häntä, rukoilla vapautusta, kun suru ja surkeus valtaa meidät; kun meidän oma tai meidän omaisemme kuolinhetki lähestyy; kun tuomiopäivä tulee, josta on kirjoitettu: »Jumala tekee vanhurskaaksi. Kuka tuomitsee? Kristus on kuollut, niin, paljoa enempi, Hän on myös ylösnoussut ja rukoilee meidän puolesta.» Rom. 8: 33,34. Jumalan rajattomaan rakkauteen, jonka Hän ilmoitti meille Jesuksen Kristuksen elämässä, Hänen täydelliseen ja kokonaiseen tahtoonsa vapahtaa meitä, jonka Jumala ilmoitti Jesuksen Kristuksen kuolemasta, kun Isä ei säästänyt omaa Poikaansa, vaan vapaaehtoisesti antoi Hänen kuolemaan meidän edestämme, tähän rajattomaan rakkauteen voimme me uskoa ja sille jättää itsemme, kohtalomme, perheemme, ruumiimme, sielumme sekä niitten ruumiit ja sielut, joita me rakastamme.

National Sermons.

Ennemmin tai myöhemmin tulee Kristus kaikkien luo kastamaan heitä tulella. Mutta elä luule että tuo tulikaste tulee ihmiselle kerta kaikkiaan, kauhean surun muodossa tai kauhistuttavana todistuksena hänen omasta synnistään ja mitättömyydestään. Ei, useilla ihmisillä — ja kenties parhaimmilla ihmisillä — jatkuu tätä tulta kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta. Salaisten koetusten kautta, kiusausten, joita ei kukaan ymmärrä paitse Jumala ja he itse, puhdistaa Herra heitä heidän salaisista vioistaan ja opettaa heitä salaisuudessa ymmärtämään viisautta; sen kautta poltetaan heistä pois oman tahdon akanat, itsepetos ja turhamaisuus, jotta vanhurskauttamisen puhdas kulta jäisi jälelle. Kuinka monella lempeällä ja pyhällä sielulla, jotka näyttävät iloisilta ihmissilmistä, onkaan heidän salaiset surunsa. He kantavat näkymätöntä ristiään päivät läpeensä ja paneutuvat sen päälle maata yöksi; ehkä saavat he kantaa sitä vuosi vuodelta hautaan asti, aina Kristuksen valtaistuimen juurelle laskeakseen sen siellä alas; ei kukaan paitse Kristus ja he itse saa koskaan tietää, mitä se oli, mikä se salainen kiusaus oli, minkä Jumala pani sen sielun päälle, joka meidän silmillä nähden näytti olevan liika hyvä tähän maailmaan. Näin Herra vartioitsee kansaansa ja koettelee sitä tulessa, samoin kuin sulattaja istuu uunin ääressä ja tarkastaa sulavaa hopeaa, kunnes hän tietää sen olevan puhdistetun kaikesta kuonasta, kun hän näkee oman kuvansa kuvastuvan siinä.

Town and Country Sermons.

Kärsimysten kautta tuli Kristus täydelliseksi; ja mikä oli paras tie Jesukselle Kristukselle, on varmaan myöskin hyvä tie meille, joskin se on jyrkkä ja orjantappurainen. Asettukaamme hiljaisuuteen Jumalan käden alaiseksi; sillä joskin Hänen kätensä lepää raskaana meidän päällämme, on se myöskin voimakas ja turvallista on levätä sen varassa, eikä kukaan voi repäistä meitä Hänen kädestään, sillä Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme. Hän odottaa meitä vuosi vuodelta väsymättömällä kärsivällisyydellä ja antaa meidänkin sentähden välistä odottaa Häntä. Hänessä on täydellinen pelastus ja sentähden riittävä pelastus meille samoin kuin niille, joita rakastamme. Ja vaikkakin me Davidin kanssa menisimme alas tuonelaan, niin löydämme Jumalan siellä niinkuin David (Ps. 139:8; Ps. 16:10) ja tulemme kokemaan, ettei Hän hylkää sieluamme tuonelassa eikä salli pyhäinsä joutuvan häviöön. Usko sinä vaan Jumalaan. Ei mitään sinussa siitä, mitä Hän on luonut, ole joutuva häviöön; sillä se on yksi Jumalan ajatuksista, eikä mitään Hänen ajatuksistaan voi hukkaan joutua. Ei mitään kitketä sinusta pois muuta kuin sinun sairautesi; ei mitään polteta pois sinusta paitse kuona; se sinussa, josta Jumala alussa sanoi: »Tehkäämme ihminen omaksi kuvaksemme!» se on pelastettava ja elävä ijankaikkisesti. Niin, luota Jumalaan ja huuda Hänelle syvyydestä: »Joskin Sinä lyöt minua, rakastan minä Sinua; sillä Sinä rakastit minua Jesuksessa Kristuksessa, ennenkuin maailman perustus laskettiin.»

Sermons — Good News of God.

Oi te murheelliset ja kärsivät sydämet! Huolestuneet ja väsyneet sielut! Katsokaa Kristuksen ristiin! Siinä riippui teidän Kuninkaanne! Murheellisten sielujen Kuningas, ja vielä enempi, surujen Kuningas. Ah, tuskaa ja surua, sortoa ja rasitusta, kuolemaa ja tuonelaa — kaikkia on Hän kasvoihin katsonut, jokaista näistä, ja kokenut niitten voimaa ja opettanut niitä tuntemaan Hänen voimaansa, ja Hän on voittanut ne kuninkaallisesti. Ja sen jälkeen kuin Hän on riippunut kiduttavalla ristillä, on suru tullut jumalalliseksi, Jumalan kaltaiseksi, samoin kuin ilokin on. Kaikki mitä ihmisen turmeltunut luonto pelkää ja halveksii, sen asetti kunniasijalle ristillä Jumala, joka otti sen päälleen ja siunasi ja pyhitti sen ikuisesti. Ja nyt ovat köyhät autuaat, jos ovat sydämessään yhtä köyhiä kuin kukkarossaan; sillä Jesus oli köyhä, ja hengessä köyhäin on taivaan valtakunta. Autuaat ovat nälkäiset, jos he isoovat vanhurskautta niinkuin ruokaa; sillä Jesus isosi, ja isoovaiset ravitaan. Autuaat ovat murheelliset, jos he eivät sure ainoasti omia surujaan, vaan syntejään; sillä Jesus murehti meidän syntejämme, ja ristillä tuli Hän, joka ei synnistä mitään tiennyt, synniksi meidän tähtemme, ja siksi murheelliset saavat lohdutuksen. Autuaat ovat ne, jotka häpeävät itseään ja vihaavat itseään ja nöyryyttävät itsensä Jumalan edessä; sillä ristillä nöyryytti Jesus itsensä, ja sentähden heidät ylennetään. Autuaat ovat hyljätyt ja halveksitut; eivätkö kaikki ihmiset hyljänneet Jesusta hädän hetkellä? Ja miks'ei he silloin myöskin hylkäisi sinua, sinä yksinäinen raukka? Onko opetuslapsi suurempi Mestariaan? Ei, vaan joka tahtoo täydellinen olla, olkoon niinkuin hänen Mestarinsa.

National Sermons.

Elkäämme vanhaan totuttuun tapaan nimittäkö epäuskoa tyytyväisyydeksi; elkäämme asettako lausetta »tapahtukoon Sinun tahtosi» rukoustemme loppuun, siksi ett'emme usko rukouksen kuulemista. Vaan antakaamme Jumalan tahdon olla myös meidän tahtomme ja sitte sanokaamme: »Tapahtukoon Sinun tahtosi!» On olemassa väärää yhtä hyvin kuin totista ja pyhää tyytyväisyyttä. Kun murhe on tullut tai on tulossa tai nähtävästi on välttämätön toisten parhaaksi, sanokaamme silloin Mestarimme kanssa Hänen kuolintaistelussaan: »Ei niinkuin me tahdomme, vaan niinkuin Sinä!» Mutta rukoilkaamme rohkeasti, kunnes olemme saavuttaneet sen asteen.

Letters and Memories of Charles Kingsley.

Kristillisyys sekä kohottaa että syventää niin hyvin inhimillisiä kuin jumalallisia tunteita. Minä olen onnellinen; sillä kuta vähemmän on toivoa, sitä enempi on minun uskottava. Jumala tietää, mikä on parasta meille. Minä olen varma siitä, että me emme sitä tiedä. Minä alan huomata, että pysyväinen antautuminen Jumalan tahtoon on salainen syy pysyväiseen voimaan. »Joka päivä kuoleminen on niinkuin Böhme sanoo, tie jokapäiväseen elämään.»

Letters and Memories.

Kaikissa elämän koettelemuksissa on aina joku apu, jos vain ihminen etsii sitä oikeasta paikasta; ja joskaan se ei tule avuksi, niin tulee se kuitenkin korvaukseksi. Minä puhun mitä olen kokenut. Omasta lohdutuksestani en puhu, vaan siitä tiestä, millä sen saavutin. Sen minä sain yksinkertasesti en taistelemalla, vaan tekemällä voimallisesti työtä siinä, mihin Jumala oli minut asettanut, sekä täysin ja lujasti uskomalla, että Hänen lupauksillaan oli tosi tarkoitus eikä vain kuvannollinen merkitys, ja että Psalmit 10, 27, 34, 37, 107, 112, 123, 126, 146 ovat yhtä totiset meille käytännöllisessä elämässämme, kuin ne olivat vanhan ajan juutalaisille, ja että meidän aikamme epäusko estää ihmisiä yksinkertaisella, lapsellisella uskolla ottamasta vastaan Jumalan lupaukset sanallisessa merkityksessä.

Letters and Memories.

Elä pelkää pilviä, myrskyä ja sadetta; katso sateenkaarta pilvissä jopa itsessään sateessakin. Se on merkkinä siitä, että aurinko paistaa vielä, vaikk'et sinä voi sitä nähdä, ja että korkealla, pilvien yläpuolella on vielä päiväpaistetta, lämpöä ja pilvetön, sininen taivas. Usko Jumalan liittoa. Usko että aurinko voittaa pilvet, lämpö voittaa kylmän, hiljaisuus voittaa myrskyn, kaunis voittaa ruman, valo voittaa pimeyden, ilo voittaa surun, elämä voittaa kuoleman, rakkaus voittaa hävityksen ja nielevät virrat; tämä tapahtuu sen tähden että Jumala on valkeus, Jumala on rakkaus, Jumala on elämä, Jumala on rauha ja ikuinen ilo, Jumala on muuttumaton ja tekee työtä antaakseen elämää, iloa ja rauhaa ihmiselle, eläimelle ja kaikelle luodulle. Se oli sateenkaaren merkitys. Se on todistuksena siitä, että Jumala, joka loi maailman, on ihmisen ystävä ja ylläpitäjä; että Hänen lupauksensa ovat kuin ikuisesti kestävä päiväpaiste, joka on yläpuolella pilviä eikä pimene tai katoa, ei muutu eikä vähääkään vaihtele.

National Sermons.

Ellen minä uskoisi erityiseen Sallimukseen, ihmisten alituiseen kasvatukseen, niinhyvin pahain kuin hyväin, niinhyvin pienten kuin suurten seikkain kautta — ellen minä uskoisi tähän — en minä ollenkaan voisi uskoa mihinkään.

Letters and Memories.

Olkaamme tyytyväiset; me emme tiedä mikä on hyvää meille; vaan Jumala tietää sen. — Se on totta ja sinä huomaat sen todeksi (vaikka Jumala tietää että on hyvin vaikeaa saada ihmiset sitä oppimaan), ettei kristityille ihmisille olisi mitään suurempaa apua kuin tulla Kristuksen kaltaisiksi kärsivällisesti kestämällä ei ainoasti jokapäiväsen elämän kovassa työssä, vaan myös suruissa, vaikeuksissa ja sairauden sattuessa, milloin Jumala armollisessa hyvyydessään suvaitsee koetella heitä minkinlaisella vastoinkäymisellä. Sillä Kristus itsekin tuli sitte kotia iloon, kun ensin oli kärsinyt kipua. Hän ei ennen mennyt ihanuuteen kuin oli ristiinnaulittu. — Se on totta että sairaus ja kaikellaiset vaikeudet lähetetään ojentamaan meitä ja tekemään meille hyvää, mitä taivaallinen Isämme näkee meidän tarvitsevan. Se on totta ja sen tulet sinä huomaamaan todeksi, että ketä Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa.

All Saints' Day Sermons.

»Meillä on oleva toivo siinä kärsivällisyydessä ja lohdutuksessa, minkä Raamatut antavat», sanoo Paavali (Rom. 15:4) ja vielä: »Mutta kärsivällisyydestä syntyy täydellinen työ» (Jak. 1:4). Vaan mistä saamme kärsivällisyyttä? Jumala tietää kuinka vaikea ihmisraukkain on tämmöisessä maailmassa aina olla kärsivällisiä. Mutta usko voipi synnyttää kärsivällisyyttä, vaikkei kärsivällisyys voi syntyä itsestään; ja usko kehen? Usko taivaalliseen Isäämme, Kaikkivaltiaaseen Jumalaan itseensä. Hän nimittää itseään »kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumalaksi». Rukoile. Hänen Pyhää Henkeään, ja Hän tekee sinut kärsivälliseksi; rukoile Hänen Pyhää Henkeään ja Hän lohduttaa sinua ja lievittää murheesi. Hän on luvannut antaa Pyhän Henkensä — Lohduttajan, rakkauden, uskon ja kärsivällisyyden Hengen — kaikille niille, jotka sitä rukoilevat. Rukoile Häntä Herran pyhän pöydän ääressä tekemään sinut kärsivälliseksi; rukoile Häntä että sinun oma tahtosi kukistuisi ja muuttuisi Hänen tahtonsa kaltaiseksi. Silloin sinun silmäsi aukenevat; silloin sinä Raamatusta näet varman lupauksen toivosta, ihanuudesta ja pelastuksesta itsellesi ja koko maailmalle; silloin sinä näet Herran ruumiin ja veren siunatussa sakramentissa varman merkin ja pantin, joka siirtyy kädestä käteen, suvusta sukuun, vuodesta toiseen, isältä pojalle, siitä että Hänen lupauksensa täytetään, — että kärsivällisyydestä syntyy täydellinen työ ja että toivo tulee toteutetuksi —, ettei yksikään Herran sana turhaan raukea tai jää syrjään, sillä ne kaikki täytetään.

National Sermons.

Jumala tarkoittaa sillä sinun hyvääsi, kun Hän lyöpi sinut alas, — ehkä Hän tahtoo antaa sinulle siunausta, vaikk'et ole sitä rukoillutkaan, näyttääkseen kuinka vähän sairaloinen tunteellisuus tai itseään kiusaava taistelu auttaa. Viisastelevat luonteet ovat taipuvaiset kiusaamaan itseään sillä tavoin. Semmoisena aikakautena elämästäsi on hyvä tulla uudelleen lapseksi. Tällä en minä tarkoita toistamiseen uudestasyntymistä, vaan mielen muutosta hiljaiseen ihmettelyyn ja lapselliseen luottamukseen, joka sallii kaikkien luontaisten kykyjen, kaikkien Jumalan antamain armolahjain, jotka myrsky on murtanut ja alas taivuttanut, uudestaan lempeästi kukoistaa kimmeltävässä valossa sateen jälkeen — elämän tämmöisenä ajanjaksona saamme vähän huo'ahtaa, emme tarvitse kovin paljon silmäillä taaksepäin tai tutkia itseämme, on parempi kätkeä se semmoiseen aikaan, jolloin mieli on terve ja voimallinen, — vaan nyt kylvemme hiljaisesti Jumalan läsnäolon valossa — tämä on enempi uskon aikakausi kuin työn, alituisen rukouksen aika huolimatta niin paljon selvistä lauseista kuin erityisestä, innokkaasta rukouksesta.

Letters and Memories.

Suru on raskas, mutta ei hedelmätön. Ei mikään tarvitse olla hedelmätön niille, jotka näkevät kaikki seikat niitten oikeassa valossa, renkaina siinä suuressa sekä heidän itsensä että yleisen kehityksen ketjussa. Silloin näkisimme ajan olevan täynnä elämää, huomaisimme kuinka joka silmänräpäys hautautuu ja syntyy lukemattomia tapauksia ja suunnitelmia taivaassa ja maan päällä, se ilmaisee Jumalan ajatuksia meistä — kaikki seikat liikkuvat hiljaa ja varmasti, huolimatta luulluista seisauksista ja hairauksista, edeltä päin määrättyä loppua kohti!

Letters and Memories.

Kaikissa tämän kuolevaisen elämän tapauksissa ja muutoksissa on ainoa lohdutuksemme täydellisesti ja lujasti ja elävästi uskoa siihen muuttumattomaan kuningaskuntaan ja muuttumattomaan Kuninkaaseen. Ainoasti tämä usko voipi antaa meille rauhaa, kärsivällisyyttä ja toivoa, vaikka taivas ja maa ympärillämme järiseisi. Sillä ainoasti siten me saamme nähdä, että se kuningaskunta, jonka alamaisia me olemme, on valon valtakunta eikä pimeyden, totuuden eikä valheen, vapauden eikä orjuuden, anteliaisuuden ja laupeuden eikä vihan ja pelon; että me elämme, liikumme ja olemme ei semmoisessa Jumalassa (»Deus quidam deceptor»), joka kätkee viisauden lapsiltaan, vaan valkeuden Isässä, josta kaikki hyvä ja täydellinen lahja tulee, joka tahtoo kaikkien ihmisten pelastusta ja totuuden tuntoon tulemista. Hänen valtakunnassaan me elämme, ja siihen Kuninkaaseen, jonka Hän on asettanut sitä hallitsemaan, voimme mitä täydellisimmin luottaa. Meidän tähtemme tuli se Kuningas taivaasta alas maan päälle; meidän tähtemme Hän syntyi tänne, meidän tähtemme teki Hän työtä, meidän tähtemme Hän kärsi, kuoli ja nousi jälleen ylös ja istuu ijankaikkisesti Jumalan oikealla kädellä. Emmekö siis voi uskoa ja luottaa Häneen? Antakaamme Hänen tehdä, mitä Hän tahtoo. Antakaamme Hänen johtaa itseämme, mihin Hän tahtoo. Mihin tahansa Hän viepi meitä, on se totuuden ja elämän tietä. Mitä tahansa Hän tekee, on se siitä rajattomasta rakkaudesta meihin, ota Hän osoitti ristillä. Mitä tahansa Hän tekee, kuuluu se siihen ijankaikkiseen suunnitelmaan: ilmoittaa Jumala ihmisille heidän Isästään. Sentähden joskin taivas ja maa järiseisi ympärillämme, luotamme me Häneen; sillä me tiedämme että Hän on sama eilen ja tänään ja ijankaikkisesti.

National Sermons.

Jos me uskomme, että Jumala kasvattaa ihmisiä, ovat kysymykset siitä, milloin, missä ja miten se tapahtuu, ei ainoasti tarpeettomat meille, vaan jos me otamme huomioon kuka on opettaja, ovat ne myös käsittämättömät; on kylliksi että uskomme Herralla ylitse kaiken olevan vaikutusvaltaa meihin kaikella tavoin.

Essaya

Ottamalla huomioon että me lopuksi tulemme totiseen, ylevään ja jumalalliseen elämään, joka on toimeliasta ja voimallista elämää, ei se niin paljoa merkitse, mitä merkillisiä ja väsyttäviä teitä eli minkä tuskallisen ja nöyryyttävän kehityksen kautta olemme saavuttaneet sen. Jos Jumala on rakastanut meitä, jos Jumala tahtoo ottaa vastaan meitä, niin alistukaamme rehellisesti ja nöyrästi Hänen lakinsa alaiseksi: »ketä Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa, ja jokaista poikaa Hän pieksää, ketä Hän omakseen ottaa».

All Saints' Day Sermons.

Minä luulen että viisain tapa kantaa surua ei ole se, että koettaa kantaa sitä — niinkauvan kuin ihmistä ei sen kautta estetä jokapäivästen velvollisuuksien täyttämisestä — vaan että antautuu surun valtaan kokonaan ja vapaasti. Kenties on suru lähetetty ottamaan haltuunsa meidät ja jos me tyhjennämme maljan pohjaan asti, löydämme sieltä kenties jonkin parannusaineen, jota emme löytäsi, jos rupeisimme parantelemaan itseämme tai antasimme toisten sitä tehdä. Jos me aivan yksinkertaisesti sanomme: »minä olen viheliäinen, minun tulee olla viheliäinen», silloin saamme ehkä kuulla äänen sanovan: »kuka muu teki sinut viheliäiseksi kuin Jumala? mitä muuta Hän sillä tarkoittaa kuin sinun parastasi?» Ja jos sinun sydämesi vastaa kärsimättömästi: »minunko parastani? en minä sitä halua, vaan minä haluan sitä, jota rakastan», niin vastaa ehkä ääni sisältä: »sinä saat molempia aikanaan».

Letters and Memories.

Kun kaikki ympäri käydään, ei elämän ongelma olekaan niin vaikea, sillä se selviää itsestään — paraimmassa tapauksessa piankin — kuolemassa. Tee mikä oikein on mahdollisimman parhaalla tavalla, ja odota loppua. —

Jos tämä maailma voipi olla viheriä ja kaunis huolimatta sodista, rutosta, onnettomuuksista ja luomakunnan kirouksesta, kuinka ihana silloin tuleva maailma lienee? Lohduttakaamme itseämme, niinkuin Paavali teki (paljoa vaikeampina aikoina) sillä, että nykyisen ajan vaivat eivät ole verrattavat siihen ihanuuteen, joka meille ilmestyy. Rom. 8:18,22. Ei ole oikein mainita sitä Raamatun paikkaa, missä puhutaan luomakunnan huokaamisesta ja tuskasta, mainitsematta toista, nim. ettei se kaukaa huokaa eikä tuskaile. Tahtoisiko äiti, joka on huokaillut ja tuskaa kärsinyt synnyttäessään lapsia maailmaan, hylätä nämä lapset, ettei hänellä olisi ollut näitä tuskia? Meidän tulee uskoa sen päivän tulevan, jolloin maailma ja jokainen ihmisolento siinä, joka todella on huokaillut ja tuskassa ollut, ei tahtoisi kärsittyjä tuskia olemattomiksi silloin vallitsevan täydellisyyden tähden; mutta silloin me katsomme takasin tähän elämään, samoin kuin äiti muistelee kärsittyjä tuskiaan suurella ilolla ja riemulla.

Letters and Memories.

Minä kirjoitan Teille, siksi että jokainen ihmisten osanoton ilmaus voipi tuottaa hiukan lohdutusta, joskaan se ei muuta olisi kuin muistuttaa semmoisia kuin Te, ett'ette ole yksin maailmassa. Minä tiedän ettei mikään voi korvata semmoista tappiota kuin Teidän on, puolison kuolemaa. Mutta vieläkin on rakkautta maailmassa Teidän ympärillänne; eikä hänen rakkautensa ole kuollut, se elää vielä tulevassa maailmassa Teidän tähtenne ja kenties Teidän kanssanne. Sillä miksi eivät he, jotka ovat pois menneet, jos he ovat menneet Herransa tykö, olisi todella lähempänä meitä eikä kauvempana meistä taivaallisessa maailmassa, jossa he rukoilevat edestämme, ja onhan mahdollista että heillä on vaikutusta meihin ja että he johtavat meitä moninaisella tavalla, josta emme täällä kuolevaisten vankilassa voi edes uneksiakaan?

Niin, elkää pelätkö uskoa että hän, jota Te olette rakastaneet, vielä on Teitä lähellä ja Te häntä lähellä, ja te molemmat Jumalaa lähellä, joka kuoli ristillä teidän tähtenne. Tämän enempää en minä voi sanoa. Mutta siinä on lohdutus, jos todella voipi saada sydämensä uskomaan sitä.

Letters and Memories.

– – – Kaikki mitä minä voin sanoa tästä lauseesta, Matt. 22:30 (avioliitosta tulevassa elämässä), on se ettei sillä ole mitään tekemistä minun ja minun vaimoni kanssa. Minä tiedän että kun kuolemattomuus minun suhteeni merkitsee samaa kuin personallisuus, tulevat minun tunteeni häntä kohtaan olemaan samat kuin nyt. Tämä tunne on kehittyvä aivan odottamattomalla tavalla; se voipi mahdollisesti ilmestyä semmoisissa muodoissa, jotka ovat hyvin eroovia tähän elämään kuuluvista pyhimmistä sakramenteista, pyhistä toimista, jotka Jumala on asettanut. Se ei minua ollenkaan huoleta. Minä luulen tämän yhdistyksen olevan kuolemattoman kuin minun oman sieluni, ja minä jätän kaikki hyvän Jumalan huostaan.

Eikö avioliitto ole jokseenkin kuin kuva taivaassa täydelliseksi tulevasta yhdistyksestä? Ja emmekö tule taivaassa jälleen yhdistetyiksi vielä syvemmillä siteillä? Varmaankin, sillä jos Herramme Kristus maan päällä rakasti muutamia enempi kuin toisia, miksi me emme rakastaisi samoin taivaassa, ja kuitenkin rakastaisimme samalla kaikkia?

Näyttääkö siltä kuin minä ala-arvoisena pitäisin maallista onnea? Ei! minä kohotan sitä, kun teen sen korkeamman yhdistyksen sakramentiksi! Eikö se ajatus anna vielä erikoisempaa nautintoa; eikö se revi pois piikkiä jokaisesta ruususta, ja tee jokaista mesimaljaa täysin siunatuksi varmuudeksi tässä elämässä, kun saapi tuntea että meillä on enempi odotettavaa, että kaikki rakkauden ilmaukset täällä ovat vain tulevan täydellisen yhdistyksen heikkoja varjoja, jos me vain täällä työtä teemme, ja teemme niin kuin omaksi autuudeksemme.

Letters and Memories.

Kauhea tunne on saada edelliseen sukupolveen sidotut juuret näennäisesti ylös revityiksi ja sanoa: »Nyt olen irti, minä seison omilla jaloillani ilman mitään vanhempaa perustetta, mihin voisin nojautua». Mutta semmoinen ihminen uskokoon, että Jumala on Abrahamin Jumala, ja että kaikki elävät Hänestä, ja että me emme seiso yksin tai omin apuinemme yhtä vähän kuin lapsena ollessamme äitimme rinnoilla.

Letters and Memories.

»Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat; sillä he lepäävät töistään, mutta heidän työnsä seuraavat heitä.» Ilm. 14:13.

He lepäävät töistään. Ohitse ja ijankaikkisesti loppuneet ovat kaikki heidän taistelunsa, pettymyksensä, erhetyksensä, taantumisensa, jotka tekivät heidät onnettomiksi täällä, koska eivät täydellisesti voineet tehdä Jumalan tahtoa. Mutta heidän työnsä seuraavat heitä. Se hyvä, mitä he tekivät maan päällä — se ei ole ohitse eikä ole loppunut. Se ei voi kuolla. Se elää ja kasvaa ijankaikkisesti, se seuraa heidän jälessään, kauvan sen jälkeen kuin he ovat kuolleet, ja kantaa hedelmää ijankaikkista elämää varten ei ainoasti heissä, vaan ihmisissä, joita he eivät ole koskaan nähneet ja vielä syntymättömissä sukupolvissa.

Good News of God — Sermons.

»Vähän ajan perästä ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä te näette minut; sillä minä menen Isän tykö», sanoi Herramme puhuessaan omasta kuolemastaan murheellisille oppilailleen. Joh. 16:16. Ja jos näin on Kristuksen kanssa, silloin on samoin myös niitten kanssa, jotka ovat Kristuksen omat ja joita me rakastamme. He ovat osalliset Hänen kuolemaansa ja sentähden myös osalliset Hänen ylösnousemiseensa. Uskokaamme tämä siunattu sanoma kokonaan ja olkaamme rauhassa. Vähän aikaa näemme heitä, ja vähän ajan kuluttua emme näe heitä. Mutta miksi emme? Siksi että he ovat menneet Isän tykö — kaiken elämän ja voiman, kaiken valon ja rakkauden lähteeseen ja alkuperään, että he saisivat elämää Hänen elämästään, voimaa Hänen voimastaan, valoa Hänen valostaan, rakkaudestaan — eikä varmaankaan turhan takia. Totisesti ei turhan takia. Sillä jos he seurasivat Kristusta täällä maan päällä eivätkä käyttäneet lahjojaan ainoasti itseään varten, jos he tulevat Kristuksen kaltaisiksi nähdessään Hänet semmoisena kuin Hän on, niin totisesti eivät he käytä lahjojaan itseään varten, mutta Kristuksen tavalla käyttävät niitä rakkaittensa hyväksi. He voivat varmaankin samoin kuin Kristus tulla ja mennä näkymättöminä. Samoin kuin Kristus voivat he kenties hengähtää rauhattomiin sydämiimme ja sanoa: »Rauha olkoon teille!» Eikä se ole turhaan — sillä mitä he tekivät meidän edestämme ollessaan vielä maan päällä, sen he voivat tehdä paljoa kokonaisemmin ollessaan taivaassa. He näyttävät jättäneen meidät ja me kenties itkemme ja murehdimme. Mutta se päivä on tuleva, jolloin harso otetaan pois silmiltämme ja me näemme heidät semmoisina kuin he ovat — Kristuksen kanssa ja Kristuksessa ijankaikkisesti — emmekä enää muista suruamme ilon tähden, että vielä yksi ihmisolento on tullut ainoaan totiseen, todelliseen ja ijankaikkiseen maailmaan, jossa ei ole tautia, ei epäjärjestystä, muutosta, katoovaisuutta eikä kuolemaa, sillä sehän, ei ole muu kuin Isän helma.

All Saints' Day Sermons.

Vaikka maallinen rakkaus näyttäsi meistä niin ihanalta, että kaikki muutos siitä tuntuisi muutokselta huonompaan päin, tulemme kerran toiseen kokemukseen. Mitä vaatii järki (ja usko, joka on näkymättömän maailman järki) meiltä muuta kuin että teemme sen johtopäätöksen, että jos on jotain muutosta rakkaudessamme, on se totisesti paljoa parempaan päin?

Letters and Memories.

Mitä muuta on totinen ijankaikkinen elämä — Jumalan ja Kristuksen elämä — muuta kuin elämää rakkaudessa, elämää täysin toimellisessa, uhraavassa hyvyydessä, joka on kaikkien kokonaisten olentojen ainoa totinen elämä, joko maan päällä tai taivaassa — taivaassa yhtä hyvin kuin maan päällä. Kuvitelkaa mielessänne enkeleitä ja pyhiä taivaassa (sillä jokaisella lienee jonkinlainen käsitys heistä), ja koetelkaa kuvailla, mitä teidän rakkaimpienne sielut siellä haudan tuolla puolen nyt toimivat; mutta muistakaa että jos hurskaat taivaassa elävät ijankaikkista elämää, elävät he varmaan hyödyllistä elämää, joka on täynnä rakkautta ja hyviä töitä.

On niitä, jotka uskovat semmoista, mitä me olemme kovin taipuvaiset unohtamaan, nimittäin että ijankaikkinen elämä ei voi olla itsekästä eikä tyhjää elämää, jota vietetään ainoasti itse olemalla onnellisia. He uskovat etteivät hurskaat taivaassa ole toimettomia, vaan että he ijankaikkisesti ihmiskuntaa auttavat, ja tekevät tarvitseville sieluille kaikellaisia hyviä palveluksia. Minä en ymmärrä, miksi he eivät olisi oikeassa. Sillä jos hurskasten halu oli tehdä hyvää maan päällä, kuinka paljoa, enemmän heillä on se hyvä halu taivaassa. Jos he auttoivat kärsiviä ihmisraukkoja ja lohduttivat murheellisia täällä maailmassa, kuinka paljoa halukkaampia he ovatkaan auttamaan ja lohduttamaan heitä nyt, kun heillä on ijankaikkisen elämän täysi voima, täysi vapaus, täysi rakkaus ja into. Jos Jumalan rakkauden tuli lämmitti ja pehmensi heidän sydämiään täällä, kuinka paljoa enempi siellä! Jos he elivät Jumalan rakkauselämää täällä, kuinka paljoa enempi siellä, Jumalan istuimen ja Kristuksen kasvoin edessä!

Ja jos joku tahtoo sanoa, että hyväin ihmisten sielut taivaassa eivät voi auttaa meitä, jotka olemme täällä maan päällä, vastaan minä: Milloin olette nousseet ylös taivaaseen saamaan selkoa siitä? Jos te joskus olisitte olleet siellä, olkaamme varmat että teillä olisi parempia tietoja tuotavana meille kuin tämä, että ne, joita olemme kunnioittaneet ja rakastaneet maan päällä, ovat menettäneet voimansa, joka heillä täällä oli lohduttaakseen meitä, jotka taistelemme täällä alhaalla.

Ei, me tahdomme uskoa — mitä jokainen, joka kadottaa rakkaan ystävän, on ennemmin tai myöhemmin uskova, — että ne, joita olemme kunnioittaneet ja rakastaneet, ovat kuitenkin hengessä meitä läsnä, vaikkakin ovat pois otetut silmäimme edestä; että he vielä taistelevat puolestamme heidän Herransa Kristuksen lipun ympärillä ja vielä tekevät työtä meidän edestämme Hänen rakkauselämänsä voimassa, samoin kuin he elävät Hänessä ja Hänestä ijankaikkisesti.

Tosin emme tarvitse rukoilla heitä, ikäänkuin he tahtoisivat auttaa meitä heidän oman tahtonsa perustuksella. He tekevät Jumalan tahdon eikä omansa, kulkevat Jumalan asioilla eikä omillaan. Meille on kylliksi, jos rukoilemme Jumalaamme ja Isäämme itseään. Ja mitä on meidän rukoiltava? »Isä, Sinun tahtosi tapahtukoon niin maassa kuin taivaissa!»

Good News of God — Sermons.

Eikö ole riittävä se ainoa ajatus, että meidän rakkaamme nukkuvat Kristuksessa? He nukkuvat Kristuksessa ja sentähden rajattoman hellyyden, osanoton, huolenpidon ja rakkauden ympäröiminä. He nukkuvat Jesuksessa; ja Hän on elämä, siksi nukkuvat he elämässä. He nukkuvat Jesuksessa; ja Hän on valkeus, sentähden nukkuvat he valkeudessa. He nukkuvat Jesuksessa; ja Hän on rakkaus, sentähden nukkuvat he rakkaudessa. Ja mikä voipi olla parempi? Se on parempi — että he, jotka nukkuvat Jesuksessa, varmaan heräävät. Sillä niinkuin on kirjoitettu, on Hän virvoittava, herättävä, elämää antava Henki; sentähden on Hänessä nukkuminen samaa kuin nukkuisi itsessään elämän ja voiman lähteessä ja alkuperässä. Koska kaikki meidän kyvyt ja lahjat täällä maan päällä tulevat Jesukselta, on Hän varmaan antava meille enempi ja jalompia antimia, kun me nukumme Hänessä ja heräämme Hänessä ijankaikkiseen ylösnousemuselämään. Ja mikä enempi, sillä kirjoitettu on, että Hän on ottava luokseen ne, jotka Jesuksessa nukkuvat. Viimeisenä päivänä me näemme heidät, joita rakastimme, kasvoista kasvoihin — ja ennenkin sitä päivää, elkää epäilkö sitä. Usein kun Kristus lähestyy meitä hengessä, ei Hän tule yksin, vaan rakastavat sielut, sielut, joita tunsimme heidän vaeltaessaan lihassa täällä maan päällä, tulevat Hänen seurassaan ja viivähtävät sydämemme läheisyydessä ja sekoittavat kuiskeensa Hänen ääneensä ja kehoituksiinsa, joka rakastaa meitä ja tahtoo johtaa meitä neuvoillaan täällä ja sitte vastaan ottaa meidät ihanuuteen, jossa saamme tavata nämä meidän rakkaamme — ei semmoisina laihoina varjoina, jotka liitelevät autioilla ja muodottomilla aukeilla, niinkuin esi-isämme heitä kuvailivat — vaan semmoisina kuin kerran tunsimme heidät, sillä eroituksella ainoasti että liha on poissa, mutta todellinen hengellinen ruumis on jälellä, jonka peitteenä ja kuorena liha ja veri vain on ollut, ja joka on täydellisemmin ja kokonaisemmin elävä ja rakastava kuin aikaisempi ruumis, koska se on Kristuksessa, joka on elämän lähde, ja koska se on ijankaikkisesti Hänessä vapautettu helvetistä ja kuolemasta.

Ja jos te toivotte merkkiä siitä, että asianlaita on niin, tulkaa pyhälle ehtoolliselle ja ottakaa leipä ja viini merkiksi siitä, että teidän ruumiinne ja heidän, teidän sielunne ja heidän ravitaan samasta ijankaikkisen elämän lähteestä — tuosta kuolleesta, ylösnousneesta ja ijankaikkisesti elävästä Jesuksen Kristuksen ruumiista, jonka Hän on antanut alttiiksi maailman elämän edestä.

M.S.S. Sermons.

Me tiedämme että tuskat tulevat — kauheat tappiot, surettavat ja merkilliset murheet. Ne tulevat meille, Jumala meitä kaikkia auttakoon! Mutta keneltä ne tulevat? Kuka on elämän ja kuoleman Herra? Kuka on ilon ja surun Herra? Eikö se ole tärkein kaikista kysymyksistä? Ja eikö vastaus siihen ole tärkein kaikista vastauksista? Se on Jumalan Pyhä Henki, se Henki, joka käy ulos Isästä ja Pojasta; sen Isän Henki, joka rakasti maailmaa niin, ett'ei säästänyt ainoaa Poikaansa; sen Pojan Henki, joka rakasti maailmaa niin, että alensi itsensä sen edestä ristinkuolemaan asti; se Henki, joka on Lohduttaja ja joka sanoo: »Minä olen nähnyt sinun tiesi ja tahdon parantaa sinut, Minä tahdon myös johtaa sinua ja antaa sinulle ja sinun surevaisillesi lohdutuksen. Minä puhun rauhaa sille, joka on lähellä ja sille, joka kaukana on, sanoo Herra; ja Minä tahdon parantaa hänet.» Es. 57:18,19. Eikö se ole mitä siunatuin sanoma, että Hän, joka ottaa, on se sama, joka antaa? Että Hän, joka murheelliseksi tekee, on se sama, joka lohduttaa?

All Saints' Day Sermons.

Se on siunattu sanoma, että Jumala itse on Lohduttaja. Se on siunattu sanoma, että Hän, joka lyöpi, tahtoo myös parantaa; että Hän, joka ojentaa surun maljan, tahtoo myös antaa voimia tyhjentämään sen. Se on siunattu sanoma, että koetus ei ole rangaistus, vaan Isän kuritus. Se on siunattu sanoma, että koko meidän tehtävämme on lapsen tehtävä — Pojan, joka kuolon tuskassaan sanoi: Isä, tapahtukoon Sinun tahtosi eikä Minun. Se on siunattu sanoma, että meidän Lohduttajamme on Henki, joka lohdutti Kristusta, itseään Poikaa, ja käypi ulos sekä Isästä että Pojasta ja tahtoo sanoa meille, että Kristuksessa olemme me todellisesti ja varsinaisesti Jumalan lapsia, jotka suurimmassa puutteessamme voimme huutaa Hänelle: »Isä!» täysin ymmärtäen, mitä tämä kuninkaallinen sana sisältää.

All Saints’ Day Sermons.

II.

SYNNIN SYVYYDESTÄ.

»Sillä lukemattomat vaivat ovat minun piirittäneet; minun syntini ovat minun ottaneet kiini, niin etten minä taida nähdä, ne ovat useammat kuin hiukset päässäni, ja minun sydämeni on vaipunut minussa.» Ps. 40:13.

»Minä tunnen pahat tekoni, ja minun syntini on aina edessäni. Sinua ainoata vastaan minä syntiä tein, ja pahasti tein Sinun edessäsi.» Ps. 51:5,6.

 »Minä sanoin: minä tunnustan Herralle minun pahat tekoni; ja Sinä
 annoit anteeksi minun syntini vääryyden.» Ps. 32:5.

 »Autuas on se, jonka pahat teot ovat annetut anteeksi, ja jonka synnit
 ovat peitetyt.» Ps. 32:1.

 »Sinun tykönäsi on anteeksi antamus, että Sinua peljättäisiin.» Ps.
 130:4.

Jumala ei ole teitä vastaan, vaan teidän puolestanne elämän kaikissa taisteluissa; Hän toivoo teidän pääsevän varmasti niitten läpi ja voittavan; ja Hän tahtoo kuulla teidän huutonne syvyydestä ja auttaa teitä. Kun te sentähden huomaatte joutuvanne harhaan, hyvin harhaan, elkää silloin huutako tälle tai tuolle ihmiselle: »Tule ja auta minua; auta minua vähän oikeaan, ennenkuin Jumala tulee ja löytää minut väärältä tieltä ja rankaisee minua». Huuda Jumalalle itselleen, Kristukselle itselleen; rukoile Häntä nostamaan sinua jaloilleen, rukoile Häntä saattamaan sinut jälleen oikealle tielle. Elä ole niinkuin Pietari ennen kääntymistään eläkä huuda: »Mene pois minun tyköäni, Herra; sillä minä olen syntinen ihminen; odota vähän, kunnes minä olen noussut ja pessyt pois likapilkkuni ja siistinyt itseni jotakuinkin siedettävään järjestykseen». Elä näin huuda, vaan huuda: »Tule pian Herra, nyt heti — juuri siksi että minä olen syntinen ihminen; juuri siksi että minua on helppo eksyttää ja estää pyrkimästä eteenpäin taistelussani minun omia syntiäni ja pahuuttani vastaan; siksi että olen laiska ja tyhmä; siksi että minä olen väärä ja paheita täynnä, sentähden nouse Sinä voimassasi ja tule minun luokseni, Sinun kurjan olentosi, Sinun kadotetun lapsesi luokse, ja tue minua suurella voimallasi. Kohota minua, sillä minä olen hyvin syvälle langennut; vapauta minut, sillä minä olen eksynyt Sinun terveelliseltä ja varmalta maantieltäsi syvälle liejuun, jossa ei ole mitään lujaa perustusta. Minä en voi auttaa itseäni, ja ellet sinä auta minua, olen minä kadotettu.»

Tehkää niin. Rukoilkaa niin. Elkää antako syntinne ja pahuutenne tulla eroittajaksi Kristuksen ja teidän väliin, vaan pitäkää se suurimpana syynä huutaa Kristuksen puoleen, joka on läsnä. Silloin tahtoo Hän vapauttaa teidät joko lempeillä tai ankarilla keinoilla, ja Hän tahtoo asettaa jalkanne lujalle perustukselle ja johtaa teidän tienne, että te kärsivällisesti vaeltaisitte teidän eteenne asetetulla elontiellä ja Jumalan käskyjen poluilla, joilla ei kuolemaa ollenkaan ole.

Good News of God, Sermons.

Mitä on meidän tehtävä, kun meidän syntimme tekevät meidät kerran rauhattomiksi, niinkuin varmaan on kerran tapahtuva? Mitäpä muuta kuin avata silmämme ja nähdä, että Jumalan luomille miehille ja naisille on ainoa keino totella Häntä. Mitenkä voisimme viihtyä tekemällä muuta? Pahoin on taistella Jumalaa vastaan. Mutta joku voipi ehkä sanoa: »minä tiedän syntiä tehneeni, ja minä toivon ja halajan totella Jumalaa; mutta minä olen niin heikko ja minun syntini pitävät minua niin kiini, etten minä voi totella Jumalaa. Minä halajan sitä. Minä tunnen ja tiedän, kun katson jälelleni päin, että kaikki minun syntini ja häpeäni johtuu siitä, että minä olin ylpeä ja itsepäinen ja päätin kulkea omia teitäni. Vaan minä en voi tehdä sitä oikein.»

Elä lankea epätoivoon sentähden, sieluparka! Se on tuhannen kertaa parempi, kun sanot ett'et voi tehdä sitä oikein, kuin jos sanoisit voivasi tehdä sen. Sillä ne, jotka todella tuntevat, ett’eivät voi tehdä sitä oikein — ne, jotka todella ovat väsyneet ja nääntyneet syntikuormansa alla — ne, jotka ovat väsyneet omaan tahtoonsa ja tuntevat olevansa valmiit heittäytymään pitkälleen ja kuolemaan kuin uupunut hevonen ja sanovat: »Jumala, ota minut pois, mihin paikkaan tahansa; minä en kelpaa elämään tämän maan päällä, ja olen häpeäksi ja vaivaksi itselleni öin päivin» — ne, jotka ovat semmoisessa sielun tilassa, ovat hyvin lähellä ottamaan vastaan suloisen sanoman.

Jumala tietää yhtä hyvin kuin te, jopa tuhannen kertaa paremmin, mitä vastaan teidän on taisteltava. Hän tietää sen — mitäpä Hän ei tietäisi? Rukoilkaa sentähden Häntä. Huutakaa Hänen puoleensa, että Hän tekisi teidän tahtonne Hänen oman tahtonsa kaltaiseksi, jotta te rakastaisitte, mitä Hän rakastaa, vihaisitte, mitä Hän vihaa ja tekisitte, mitä Hän toivoo teidän tekevän; näin tulette te varmaan huomaamaan todeksi, että ne, jotka koettavat tehdä oikein ja kuitenkin tietävät, etteivät he itse voi tehdä oikein, Jumala on johtava oikeaan.

National Sermons

Sana synti on kreikan kielestä suoranaisesti käännetty niinkuin se merkitsee eikä sen tarkotuksen mukaan, mihin se tähtää; ja se että jokainen harha-askel tuopi mukanaan rangaistuksen, on minulle paras sanoma ja antaa minulle toivoa sekä minua itseäni että jokaista ihmisolentoa varten, joka on ollut, joka on ja joka tulee, sillä minä näen heidät kaikki isällisen kasvatuksen alaisina lapsina, jonka kautta he oppivat tuntemaan ja käyttämään omia voimiaan Jumalan huoneessa, maailman kaikkeudessa, ja Jumalan työssä; ja siinä määrin kuin he oppivat tekemään tätä, saavuttavat he pelastuksen — tämä sana käännettynä: hengen hyvinvointi ja täydellisyys, joka samoin kuin ruumiin hyvinvointi palkitsee itsensä.

Letters and Memories.

Jos se ajatus, että teitä rangaistaan syntinne tähden, tulee murheena ylitsenne, niin murehtikaa syntiänne, vaan elkää sitä onnea, jota ne ovat estäneet. Kiittäkää ennemmin Jumalaa, että Hän pysähytti teidät ajoissa, ja muistakaa Hänen lupauksensa siitä, että Hän kohottaa meidät, jos otamme opiksi Hänen kurituksensa.

Letters and Memories.

Voi kuinka moni ymmärtämätön ihmisraukka, joka elää kurjuudessa ja häpeässä, jolla on paha omatunto ja murheellinen sydän, koettaa unhottaa syntinsä ja surunsa; mutta se ei kuitenkaan onnistu. Hän on sairaana ja väsyneenä synnistä. Hän on onneton ja tietää tuskin itsekään miksi. Hänen sydämessään on halu, kaipuu, nälkä johonkin parempaan. Silloin hän alkaa muistella taivaallisen Isänsä kotia. Vanhoja sanoja, joita hän oppi lapsuudessaan, vanhoja hyviä sanoja hänen katekismostaan ja Raamatustaan johtuu hänen mieleensä. Hän oli unohtanut ne, kenties nauranut niille hulluutensa päivinä. Mutta nyt tulevat ne esiin, hän ei tiedä mistä, aivan kuin sievät hengettäret, jotka liitelevät esille. Ja hän häpiää niitten edessä. Tuo vanha ja rakas opetus vetää nuhteita hänen tuntonsa eteen, ja lopuksi sanoo hän: »Suokoon Jumala, että jälleen olisin pieni lapsi; vielä kerran pieni viaton lapsi äitini sylissä! Ehkä minä olen ollut mieletön ja nuo vanhat sunnuntaikirjat olivat oikeassa. Minä olen kaikessa tapauksessa surkuteltava! Minä luulin olevani oma herrani; vaan kenties kun kaikki ympäri käydään, onkin Hän, josta luin noissa vanhoissa sunnuntaikirjoissa, minun Herrani. Kaikessa tapauksessa en minä ole oma herrani; minä olen orja. Kenties olen minä taistellut Häntä vastaan, Herraa Jumalaa vastaan, koko tuona aikana, ja nyt on Hän näyttänyt minulle, että Hän on voimallisin meistä kahdesta.»

Kun Herra on vetänyt ihmistä näin pitkälle, pysähtyykö Hän silloin? Ei, Hän ei jätä työtään keskentekoiseksi. Jos työ jääpi puolitiehen, silloin on pysähtymiseen meidän syymme, Hän ei pysähdy. Joka Hänen luokseen tulee, tulkoonpa sekavalla, tyhmällä taikkapa vielä jäykällä tavalla, sitä ei Hän suinkaan heitä ulos. Hän tekee heidät mahdollisesti vielä murheellisemmiksi parantaakseen heitä tuosta sekavuudesta ja jäykkyydestä; sillä Hän on lääkäri, joka ei koskaan lähetä potilasta pois luotaan tai anna hänen odottaa tuntiakaan.

National Sermons.

Tuo siunattu Augustinus tuli tuntemaan, ettei hän koskaan voisi voittaa omia syntiään tuumimalla itsensä kanssa eli jollain muulla tavalla, ennenkuin hän tuli tuntemaan Jumalan ja näkemään että Jumala on Herra. Ja kun hänen henkensä oli murtunut, kun hän näki olevansa hullu ja sokea — silloin tulivat esille ne vanhat sanat, mitä hän oli oppinut äitinsä helmoissa, ja hän ymmärsi että Jumala oli valvonut hänen tähtensä ja johtanut häntä; Hän oli sallinut hänen kulkea vääriä teitä ainoasti näyttääkseen hänelle kuinka hullua on kulkea väärillä urilla; Hän oli pitänyt huolta hänestä, kulettanut häntä, puhunut omantunnon kautta, houkutellut häntä takasin ainoan totisen onnen puoleen, aivan kuin rakastava isä menettelee uppiniskaisen, itsepäisen lapsen kanssa; ja hänestä tuli muuttunut ihminen. Johtakoon Jumala suuressa laupeudessaan meitä tähän siunattuun tilaan, silloin kun Hänen aikansa on. Ja jos Hän johtaa meitä siihen, ei se niin paljoa merkitse, tulemmeko siihen ilon vai surun kautta, kunnian tai häpeän kautta, Edenin puiston tai kuoleman varjon laakson läpi. Sillä mitä se tekee, jos lääke on katkera, kunhan se pelastaa elämämme?

National Sermons.

Teidän synnin tuntonne ei ole haaveilua; se on yksinkertasesti, luullakseni, varmuus tosiasioista. Mitä tulee teidän Kristuksen tykö auttamiseen, luulen minä etten voi viedä teitä yhtäkään tuumaa. Minä en voi nähdä mitään muuta toivoa kuin rukouksessa lähestyä Häntä itseään ja sanoa: »Herra, jos Sinä olet täällä, jos Sinä ollenkaan olet olemassa, jos tämä kaikki ei ole valhetta, täytä silloin kuuluisat lupauksesi, anna minulle rauha ja syntien anteeksi antamus ja tunto siitä, että joskin minä olen paha, Sinä kuitenkin rakastat minua vielä, vaikka sinä näet kaikki, ymmärrät kaikki ja sentähden pidät huolta kaikesta!»

Näin on minun pitänyt tehdä entisinä aikoina, vaatia Häntä ulkonaisessa pimeydessä ja yön hiljaisuudessa, kunnes olin odottamaisillani, että Hän julistaisi oman kunniansa ilmestymisellään, niinkuin Hän teki Paavalille ja Johannekselle; mutta Hän vastasi vain hiljaisella huminalla; se oli kuitenkin kylliksi.

Letters and Memories.

— — — Rakas ystävä, meidän elämän salaisuus on asettaa aikomuksemme ja luonteemme Hänen eteensä, joka ne on luonut ja huutaa: »Puhdista Sinä minut, ainoasti silloin tulen minä puhtaaksi. Sinä vaadit totuutta sydämen sisimmässä. Sinä tahdot opettaa minua ymmärtämään salattua viisautta.» Ps. 51:8,9. Mikä usko olisikaan perinpohjaisempi? Jos kerran on Jumala, joka alusta loi meidät, niin tottapa totisesti Hän, joka loi, voipi myöskin johtaa luotunsa oikeaan, jos se horjahtaa syrjään. Onko oppi uudesta syntymisestä ja uudistuksesta ihmeellisempi kuin luomisen tapahtuma?

Letters and Memories.

Mitä sanoo nuoruuden synneistä 130 Psalmi? »Jos Sinä, Herra, kostat synnit, Herra, kuka silloin pysyy? Kuitenkin on Sinun tykönäsi anteeksi antamus, että Sinua peljättäisiin.» Enkä minä tiedä, miten meidän paremmin on peljättävä Jumalaa kuin tekemällä työtä siinä erityisessä kutsumuksessa, minkä Hän on meille antanut, luottaen siihen että Hän antaa sen tulla meidän kanssaihmistemme hyödyksi, jos Hän kerran meitä työssään tarvitsee. Elä ole sentähden täynnä napinaa tai epäilystä, mutta tee vain se velvollisuus, mikä sinua lähinnä on.

Letters and Memories.

Niin, se on lohdutuksemme, se on toivomme, että Kristus, tuo suuri Auttaja, suuri Lääkäri, voipi vapauttaa ja tahtoo vapauttaa meidät vanhain syntiemme jäännöksistä, meidän omain erehdystemme seurauksista — ei yhtäkkiä, ei ihmeen kautta, vaan pitkällisen kasvatuksen kautta. Se on ehkä parempi meille, ettei Hän yhtäkkiä paranna meitä, sillä muuten kuvailisimme synnin olevan helpon asian, minkä voimme heittää pois luotamme, milloin tahansa meitä haluttaa, emmekä ymmärtäisi sen olevan sisällisen taudin, joka murtaa meidät ja hävittää, ja jonka palkka on kuolema. Sentähden on se niin, että koska Kristus rakastaa meitä, vihaa Hän meidän syntejämme eikä voi kärsiä niitä tai antaa meidän elää niissä, vaan tahtoo kurittaa niitä, ja Hän on niin armollinen ja rakkautta täynnä, että jatkaa kuritustaan, niin kauvan kuin varjo tai jäännöskään synnistä on meissä. Heittäytykäämme sentähden Kristuksen, tuon suuren Lääkärin käsiin ja rukoilkaamme Häntä parantamaan meidän haavoitetun sydämemme ja puhdistamaan turmeltuneen sielumme sekä jättäkäämme Hänen valtaansa, miten Hän sen tahtoo tehdä. Olkaamme tyytyväiset siitä, että meitä kuritetaan ja puhdistetaan. Antakaamme Hänen menetellä meidän kanssamme, niinkuin Hän parhaiten sopivaksi katsoo, niinkuin Hän muinaisina aikoina menetteli Davidin kanssa, jolle Hän antoi synnin anteeksi, vaan kuitenkin rankaisi lapsen kuolemalla. Antakaamme Hänen tehdä kanssamme, mitä Hän tahtoo, sillä Hän aina pyhän tahtonsa mukaan tekee meidät hyviksi ihmisiksi.

All Saints’ Day Sermons.

Minun uskoni on, että Jumala tahtoo rangaista (eikö Hän ole jo rangaissut) jokaisen väärän teon, minkä olen tehnyt, ellen minä kadu — s.o. ellen muuta käytöstäni siinä suhteessa; ja että Hänen helpoin lyöntinsä on kyllin kova murtamaan luut ja ytimet. Mutta en tahtoisi sanoa kenestäkään ihmisolennosta, jonka olen nähnyt tämän maan päällä, ettei heillä ole mitään toivoa tai että jos he vanhurskaan rangaistuksen katkerissa tuskissa avaisivat silmänsä ja näkisivät oman mielettömyytensä ja muuttaisivat mieltään, niin ei sittekään Jumala tahtoisi anteeksi antaa heille; en koko maailman ja sen hallitsijain vuoksi tahtoisi niin sanoa. Minä en ole koskaan nähnyt yhtään ihmistä, jossa ei olisi ollut jotain hyvää, ja minä uskon Jumalan näkevän sen hyvän paljoa selvemmin ja rakastavan sitä paljoa syvemmin kuin minä voin; sillä Hän itse istutti sen ihmiseen, ja sentähden on oikein uskoa, että Hän tahtoo kasvattaa ja vahvistaa sitä hyvää ja kurittaa ihmistä, jolla se hyvä on, kunnes hän tottelee sitä, rakastaa sitä ja antautuu sille; minä en epäile että semmoinen ihminen, jos hän ei ole kasvatettu ja on hidas, pitää semmoista kuritusta kauheana, ja se onkin sitä parempi hänelle. Enempää en voi sanoa.

Letters and Memories.

Jos ihminen todellakin uskoisi olevansa Isän kasvatuksen alainen lapsi, uskoisi hän kaiken, mikä tapahtuu, olevan osan tätä kasvatusta. Ja semmoinen ihminen, joka rukoilisi näin ja tekisi työtä tähän suuntaan ja pitäisi johtotähtenään tätä: »Isä meidän, pyhitetty olkoon Sinun nimesi, lähestyköön Sinun valtakuntasi, tapahtukoon Sinun tahtosi niin maassa kuin taivaassa», ja joka rukoilisi jokapäivästä leipäänsäkin siitä syystä eikä mistään muusta, minä uskon hänen tulevan kokemaan, että itserakkaus ja itsekkyys kuolee pois hänestä ja toimellinen hyväntahtoisuus kasvaa sijaan. Hän tulisi huomaamaan, että kärsityt surut ja ohi menneet lankeemiset näkyisivät odottamatta koituvan hänelle käytännölliseksi hyödyksi ja sitä tehden muillekin, ja riemukseen hän huomaisi, että hänen Isänsä oli kasvattanut häntä, vaikka hän kuvaili kasvattavansa itseään; eikä hän saisi aikaa eikä tilaisuutta vaivata päätään etsimällä vaikuttimia toimiinsa; mutta hän yksinkertasesti tekisi, mitä hänen eteensä tulisi hänen voimillaan tehtäväksi.

Letters and Memories.

Menkäämme eteenpäin! Jumala johtaa meitä; vaikka me olemme sokeat itsessämme, olisimmeko siltä arkoja seuraamaan? Minä en näe tietäni enkä välitä siitä; mutta minä tiedän, että Hän näkee oman tiensä, ja että minä näen Hänet ja että minä en voi uskoa Hänen kaikista meidän synneistämme huolimatta tahtovan unohtaa armollisia lupauksiaan. »Jotka Häntä katsovat, heidät valaistaan; heidän kasvonsa ei tule häpeään.» Ps. 34:6.

Minä tiedän olevani kurja, vaikeroiva, hidas, petollinen, uskoton olento, jolla on vaikea rukoilla; mutta minä tiedän senkin että on olemassa Yksi, joka johtaa minua ja jouduttaa minua, kun en antaisi johtaa itseäni, joka on antanut ja joka tahtoo antaa minun kulkea Hänen teillään ja tehdä Hänen töitään, ja sen tekee Hän joko miellyttävillä tai vastenmielisillä keinoilla.

Letters and Memories.

Ole hyvässä turvassa! Kun jumalaton kääntyy pois jumalattomuudestaan, pelastaa hän sielunsa, niin että se elää — eikä hänen syntiään ja pahuuttaan enää muistella. Kuinka suuri sinun syntikuormasi voipi olla (jos voidaan puhua mistään mitasta hengellisessä), en minä tiedä. Mutta sen minä tiedän, että niin kauvan kuin pidät syyllisyytesi tunnon hereillä ajatuksissasi, olet sinä vanhurskautettu Hänen ajatuksissaan; niin kauvan kuin sinä asetat synnit Hänen kasvoinsa eteen, heittää Hän ne selkänsä taakse.

Letters and Memories.

Tämä on evankeliumi, suloinen sanoma langenneille ihmisille, että Jumalan istuimella istuu yksi Ihminen, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä; että maailman kohtalo ja kaikki, mikä siinä on, auringon ja tähtien kohtalo, kuningasten ja kansakuntain kohtalo, jokaisen publikaanin ja porton kohtalo, niitten kohtalo, jotka ovat kuolemassa ja tuonelassa, kaikki riippuu Jesuksen pyhästä sydämestä, siitä sydämestä, joka itki Hänen ystävänsä Latsaruksen haudalla; siitä sydämestä, joka itki Jerusalemin tähden; siitä sydämestä, joka sanoi siunatulle Magdalenalle, tuolle syntiselle naiselle: »Mene rauhassa, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut»; siitä sydämestä, joka suree jokaisen syntisen ja eksyväisen sielun tähden koko Jumalan maan päällä ja huutaa kaikille: »Miksi pitäisi teidän kuoleman, sinä Israelin huone? Sillä en Minä ollenkaan iloitse hänen kuolemastaan, joka kuolee, sanoo Herra, Herra; sentähden kääntykää, ja te saatte elää.» Hes. 18:31,32. »Tulkaa Minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut, ja Minä tahdon teitä virvoittaa.» Mat. 11:28.

National Sermons.

Tämä on se sanoma, jonka Kristuksen ruumiin ja veren siunattu sakramentti tuopi sinulle, että sinä jokapäiväsistä synneistäsi ja rikoksistasi huolimatta voit katsoa Jumalaan sinun Isänäsi; Herraan Jesukseen elämänäsi; Pyhään Henkeen johtajanasi ja kulettajanasi. Sen sanoman tuopi se myös, että joskin sinä olet kadotettu poika, on sinun Isäsi koti sinulle vielä avoinna; sinun Isäsi ijankaikkinen rakkaus on valmiina tulemaan sinua vastaan jo kauvempaa siinä silmänräpäyksessä kuin sinä sydämestäsi huudat: »Isä, minä olen syntiä tehnyt enkä enää ole kelvollinen sinun lapseksesi kutsuttavaksi»; ja että sinun on käännyttävä ja Jumalan, sinun Isäsi, luo mentävä, ei ainoasti kerta kaikkiaan, vaan joka viikko, joka päivä, joka tunti, niin usein kuin sinä unohdat Hänet ja olet tottelematon Hänelle. Tämä on sen siunatun sakramentin sanoma — että joskaan sinä et voi nauttia sitä oman vanhurskautesi nojalla, voit sinä nauttia sitä Hänen moninaisen ja suuren laupeutensa tähden; että vaikk'et sinä ole kelvollinen kokoomaan muruja Hänen pöydältään, on Hän kuitenkin se sama Herra, jonka etuoikeus aina on olla myötätuntonen, ja Hän sallii sinun sielusi peseytyä Kristuksen kalliissa veressä, niin että sinä pysyt Hänessä ja Hän sinussa ainiaaksi.

National Sermons.

Kristuksen jäsenet, Jumalan lapset, taivasten valtakunnan perilliset, kuolemattoman, puhtaan toivon perilliset, toivon joka ei koskaan häviä, — teillä on oikeus, joka on teille annettu Kaikkivaltiaan Jumalan lupauksen kautta, toivoa itsenne, lähimäisenne ja eksyneen kurjan maailman hyväksi; oikeus uskoa että on olemassa koko maailman varalle vanhurskauden, rauhan ja onnen aika, ja että te, jos tahdotte, voitte päästä osallisiksi siihen ihanaan auringon nousuun, jonka jälkeen aurinko ei enää koskaan laskeudu. Tutki Raamatuita ja lue sieltä Jumalan lupauksista, jotka ovat teidän oikean toivonne perustuksena. »Katso Jumalan Karitsaa, joka pois ottaa maailman synnin.» Kuinka me uskallamme, jotka kutsumme itseämme kristityiksi, jotka olemme kastetut Hänen nimeensä, jotka olemme maistaneet Hänen armoaan, joilla on Hänen rakkautensa voima, Hänen Henkensä kääntävä ja uudistava voima — kuinka uskallamme me epäillä, että Hän tahtoo pois ottaa koko maailman synnin? Askel askeleelta, kansa kansalta, vuosi vuodelta on Herra voittava; sillä Hänen tulee hallita, kunnes Hän on laskenut kaikki viholliset jalkainsa alle. Hän on luvannut ottaa pois maailman synnin, ja Hän on Jumala eikä voi valehdella.

National Sermons.

III.

PELON JA TUSKAN SYVYYDESTÄ.

»Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko on langennut minun päälleni. Pelko ja vapistus tulevat minun päälleni, ja kauhistus peittää minut.» Ps. 56: 5,6.

»Sinä olet koetellut minun sydämeni, ja etsiskellyt sitä öisin —» Ps. 17:3.

»Sinä päivänä kuin minä pelkään, luotan minä Sinuun.» ps. 66:4.

 »Herra on minun valkeuteni ja pelastukseni, ketä minä pelkäisin? Herra
 on minun henkeni tuki, ketä minä vapiseisin?» Ps. 27:1.

 »Koska minä Herraa etsin, kuuli Hän minun rukoukseni, ja Hän pelasti
 minut kaikesta, mikä kauhistutti minua.» Ps, 34:6.

Tuskinpa on ketään, joka ei väliin olisi sanonut itselleen: — »Jumala on niin pyhä, niin puhdas ja ihana, mutta minä olen niin väärintekijä, saastainen ja alhainen! ja Jumala on niin suuri ja mahtava, mutta minä olen niin pieni ja heikko! Mitä on minun tehtävä? Eiköhän Jumala vihaa ja halveksi minua? Eikö Hän tahtone ottaa minulta pois kaikkia, mitä minä enin rakastan? Eikö Hän tahtone heittää minua loppumattomaan kidutukseen, kun minä kuolen? Kuinka minä voisin päästä pois Hänestä? Kuinka kurja ihminen minä olen, minä en voi päästä Hänestä erilleni! Kuinka minä siis voisin kääntää pois Hänen vihansa? Kuinka minä voisin saada Hänet muuttamaan mielensä? Kuinka minä voisin lepyttää ja tyydyttää Hänet? Mitä minun olisi tehtävä päästäkseni erilleen Hänestä?»

Onko teillä koskaan ollut semmoisia ajatuksia? Ja saitteko koskaan kokea, että semmoiset ajatukset, semmoinen orjallinen Jumalan vihan ja helvetin tuskain pelko tekivät teitä paremmiksi ihmisiksi? Minä ainakaan en ole sitä kokenut. Ennen kuin te tulette niitten yläpuolelle — niin korkealle niistä kuin taivas on helvetistä, niin korkealle kuin vapaa poika on kurjasta, matelevasta orjasta, — vahingoittavat ne teitä enempi kuin hyödyttävät. Tämä orjuuden henki, tämä orjallinen pelko ei lähennä meitä Jumalaan, vaan työntää yhä kauvemmaksi Hänestä. Se ei saa meitä vihaamaan pahaa, se saapi meidät ainoasti pelkäämään rangaistusta siitä.

Kuinka me siis voimme välttää pahan omantunnon pelotuksia ja kurjuutta ja kohota ylös synneistämme? Uskokaa mitä teidän kasteenne selittää. Teidän kasteenne sanoo teille: »Jumala on sinun Isäsi, Hän ei vihaa sinua, joskin olisit suurin syntinen maan päällä. Hän rakastaa sinua, sillä sinä olet Hänen lapsensa, eikä Hän tahdo syntisen kuolemaa, vaan tahtoo kaikkien pelastusta. Hän ei vihaa mitään, jota luonut on.» Tämä on sinun kasteesi sanoma — että sinä olet Jumalan lapsi, ja että se on Jumalan tahto ja toivo, että sinun tulee kasvaa ja tulla Hänen pojakseen, palvellaksesi Häntä rakkaudessa, luottamuksessa ja miehuullisesti, ja että Hän voipi ja tahtoo antaa sinulle voimaa siihen; niin, Hän on jo antanut sinulle sen voiman, jos sinä vain tahdot pyytää sitä ja käyttää sitä. Mutta sinun on pyydettävä ja käytettävä sitä, sentähden ettei sinun ole oltava ainoasti Jumalan itsepäinen, tietämätön ja itserakas lapsi, joka tottelee Häntä rangaistuksen pelosta, vaan sinun tulee olla Hänen kuuliainen, rakastavainen ja totinen poikansa.

National Sermons.

Jumala ei ole hirmuvaltias, jota on lepytettävä lahjoilla, eikä työnteettäjä, jota on tyydytettävä hänen orjainsa työllä. Hän on Isä, joka rakastaa lapsiaan, joka antaa ja rakkaudesta antaa, joka antaa kaikkea runsaasti soimaamatta. Hän ei totisesti halua kenenkään syntisen kuolemaa, vaan soisi hänen kääntyvän pahuudestaan ja elävän. Hes. 33:11. Hänen tahtonsa on hyvä tahto, ja kuinka paljon tahansa ihmisten synti ja hulluus voipikin vastustaa sitä ja joksikin ajaksi näyttää johtavan sen väärään, niin on Hän kuitenkin liika suuri ja liika hyvä halveksiakseen tai moittiakseen ketään ihmistä, ei edes pahinta. Kärsivällisesti, jalosti, jalomielisesti odottaa Jumala — odottaa että ihminen, joka on hullu, huomaisi oman hulluutensa; odottaa että se sydän, joka on koettanut löytää huvinsa kaikessa muussa, on huomaava kaikessa muussa pettyvänsä, ja tulee takaisin Hänen tykönsä, kaiken terveen ilon lähteelle, kaiken ihmiselle todella sopivan elämän kaivolle. Kun hullu huomaa hulluutensa, kun itsepäinen ihminen luopuu itsepäisyydestään, kun kapinoitsija alistuu lain alaiseksi, kun poika palajaa takaisin Isänsä kotiin — ei ole mitään ankaruutta, ei mitään nuhdetta, ei mitään kostoa; vaan Jumalan ijankaikkinen, rajaton rakkaus tulvii vastaan niinkuin ennenkin. Luoja on alentunut odottamaan luomakuntaansa, koska Hän ei tahdo ottaa vastaan luomakuntansa pelkoa, vaan luotujen olentojensa rakkautta; ei ihmisen huulien, vaan sydämen kuuliaisuutta, koska Hän tahtoi että ihminen palajaisi takasin, ei vapisevana orjana herransa luo, vaan poikana, joka vihdoinkin huomasi, minkälainen isä hänellä oli, jonka hän oli hylännyt, ja tuli sen tuntemaan silloin kun kaikki muu petti. Antaa hänen tulla semmoisena takasin ja hän on havaitseva, että kaikki on anteeksi annettu, ja kuulee Isän sanovan: »Tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi jälleen; hän oli kadonnut ja on taas löydetty.» Luk. 15:24.

Discipline and other Sermons.

Kun myrsky tulee; kun murhe, pelko, ahdistus ja häpeä tulee, silloin alkaa Kristuksen risti tulla meille tärkeäksi. Sillä silloin katsomme me kurjuudessamme ja hämmennyksessämme ylös taivaaseen ja kysymme: Onko taivaassa Yksi, joka ymmärtää kaiken tämän? Käsittääkö Jumala minun vaikeuteni? Tunteeko Jumala minun vaikeuteni? Välittääkö Jumala minun vaikeudestani? Tietääkö Jumala mitä vaikeudet merkitsevät? Tai onko minun taisteltava elämän taistelu yksin, niin ettei Jumala ymmärrä eikä auta minua, joka loi minut ja on asettanut minut tänne? Silloin tuopi Kristuksen sydän sanoman meidän sydämeemme, jota ei mikään muu eikä kukaan muu olento maan päällä voi tuoda. Sillä se sanoo meille: Jumala ymmärtää sinut pienimpään, sillä Kristus ymmärtää sinut. Kristus tuntee sinun puolestasi; Kristus tuntee sinun kanssasi; Kristus on kärsinyt sinun kanssasi ja kärsii sinun kanssasi. Sinä et voi saada mitään kokea, jota ei Kristus olisi kokenut. Hän, Jumalan Poika, kärsi köyhyyttä, pelkoa, häpeää, kuolon tuskaa jopa kuoleman sinun tähtesi, että Hän taitaisi tuntea sinun heikkoutesi ja auttaa sinua kestämään ja johtaa sinua turvallisesti kaiken läpi voittoon ja rauhaan.

Westminster Sermons.

Vaikk'emme onnellisesti kyllä enää usko kummituksia, joitten ennen aikaan sanottiin tulevan noitain, kyöpelien ja pahain henkien kautta, on kuitenkin olemassa yksi kummitus, jota meidän on uskottava, sillä se tulee meille Jumalalta ja sitä on kuunneltava niinkuin Jumalan ääntä, ja se on meidän oman synnin, hulluuden ja heikkouden pelko, joka tulee meille unissa ja unettomina öinä. Me voimme oppia jotain näistä yöllisistä haaveista ja yöllisistä unista; sillä ne ovat usein Jumalan sanomana meille, ja kutsuvat meitä katumukseen ja elämän parannukseen. Ne ovat usein Jumalan tuomion kirjana, johon meidän synnit ovat kirjotetut ja jonka Jumala levittää eteemme näyttääkseen meille niitä, mitä olemme tehneet. Jumala lähettää ihmisille unia, jotka johtavat näkemään entisyyttämme ja muistuttavat menneistä asioista, jotka kovin helposti ovat unohtuneet; ja nämä nöyryyttävät, katumusta herättävät unet ovat Jumalan varoitus siitä, että luonnon saastutus on uudesta syntyneissäkin ja ettei mikään ilman Jumalan Hengen alituista apua voi varjella meitä jälleen lankeemasta tai Jumalasta poistumasta.

Discipline and other Sermons.

Pelotususkonto on mitä pintapuolisin kaikista uskonnoista. Jumalan vastustamaton tahto ja Hänen kaikkivaltiutensa voivat itsessään näyttää pimeiltä, joskin syviltä, niinkuin kalvinilaiset ne käsittävät, koska he eivät ymmärrä Hänen siveellistä olentoaan. Sen tosiasian ohella, että Hän on armollinen niin hyvin kuin vanhurskas Jumala, muistakaa että Hänen sisin olentonsa on rakkaus, ja silloin ukkospilvi tiukkuu kultaa ja täyttyy hiljaisesta sateesta ja puhtaasta valosta. Kaikki Jumalan syvyydet ovat kirkkaat ja loistavat; sillä Jumala on valkeus.

Letters and Memories.

Minä en hätäile enkä tahdo hätäillä mistään (Jumalan avulla, joka tähän asti on auttanut minua). Miksi väsyttäisimme sitä vähäistä elämää, joka meissä on, kun Hän on luvannut pitää huolen meistä, uudistaa nuoruutemme ja runsaasti antaa meille kaikkea, mikä on hyvää meille?

Ja mitä meidän vaikeuksiimme tulee, eikö meille ole sanottu: »Niinkuin sinun ikäsi, niin sinun väkevyytesi lisääntyy». 5 Mos. 33:25. Eikö vaikeudetkin ole Jumalan lähettämät? Jumala ei salli onnen maljan tulla kovin makeaksi. Ja kun katsot niitä, eivätkö ne ole olleet siunattuja opetuksia? Emmekö ole aina kiusauksista päässeet ulos? Siten saapi Jumala aikaan hyvää pahasta, eli oikeammin välttämättömästä saapi Hän aikaan voimaa. Korkein hengellinen kasvatus on täynnä mitä pienimpiä ajallisia tapauksia, ja halvinkin satunnainen puute voipi tulla välikappaleeksi herättämään eloon uinuvia, mitä jaloimpia lahjoja.

Se on suuri salaisuus; mutta me olemme aikaan ja paikkaan kytkettyjä eläimiä; ja läpi aikojen erityisissä paikoissa kasvatetaan meidän eläimellistä luontoamme. Olkaamme sentähden vain kärsivällisiä, kärsivällisiä; ja antakaamme Jumalan, meidän Isämme, opettaa meille Hänen omat opinkappaleensa Hänen omalla tavallaan. Koettakaamme oppia se hyvin ja oppia se pian; mutta elkäämme kuvailko että Hän alkaa soittaa koulun kelloa ja laskee meidät ulos leikkimään, ennen kuin meidän oppijaksomme on opittu.

Letters and Memories.

Elämän kaikissa vaiheissa elä suinkaan pidä — minä pyydän sinua — mitä Jumala lähettää, vahingollisena meille, vaan usko että Hän lähettää meille, mikä hyödyllistä on. Muista että kaikki nämät seikat ovat oikeat ja tulevat meille erityisestä syystä, erityisellä tarkotuksella ja niitten takana on erityinen ajatus kätkettynä; ja joka napisee niitä vastaan, hän ei usko elävään Jumalaan (ei ainakaan siinä silmänräpäyksessä).

Elä luule, etten minä usein joutuisi hämilleni: »masentuneena, vaan ei kadotettuna», 2 Kor. 4:9. Ei, Kristus hallitsee, kuten Lutherus tavallisesti sanoi — ja sentähden en minä pelkää, »vaikka vuoret siirtyisivät (ja minä niitten kanssa) ja heitettäisiin keskelle merta».

Letters and Memories.

Kaikki nämä tuskat tulevat sinulle hyödyksi. Ne ovat kaikki tarpeelliset ihmisen synnyttämiseksi — koska ne kehittävät hänessä sitä Jumalassa riippuvaisuutta, joka on ainoa oikea itsenäisyys, ainoa oikea voima. Oikein sanoi vanha Hiskias: »Herra, niistä elää ihminen (nim. vankeuksista, surusta, sairaudesta), ja niitten kautta koko minun henkeni elämä ylläpidetään». Es. 38:16.

M.S. Letters.

Meidän Herramme sanoi: »Elkää murehtiko huomisesta päivästä; sillä huomisella päivällä on suru itsestään; tyytyköön kukin päivä suruunsa.» Mat. 6:34. Ja emmekö saa kokea että Herramme sana on tosi? Ketkä ovat ne ihmiset, jotka saavat enin työtä tehdyksi elämässään vähimmillä vaivoilla? Ovatkoon ne hätäileviä ihmisiä? Ovatkoon ne niitä, jotka kuvittelevat itselleen kaikellaisia vastoinkäymisiä ja jotka alituiseen kysyvät: mitähän jos tuo eli tämä tapahtuisi? Kuinkahan mulle tulisi mahdolliseksi päästä semmoisten vaikeuksien läpi? Ei, kaukana siitä. Elkäämme kuluttako sitä voimaa, minkä Jumala on antanut meille täksi päiväksi, turhaan pelkoon eli turhiin unelmiin huomispäivästä. Kullakin päivällä on kylliksi huolia ja suruja. Sen vaikeudet ovat kylliksi siksi päiväkseen ja sen siunaukset samoin. Tämä päivä ja huominen voipi saada kokonaan toisen lopun kuin me olimme toivoneet. Niin kyllä — mutta ne voivat myöskin saada aivan toisen lopun kuin olimme pelänneet. Elä katso kovin kauvaksi tulevaisuuteen, ett'et tulisi näkemään tulevaisia, ennen kuin voit kestää sitä näkyä. Jos me saisimme edeltä päin nähdä tulevia vaikeuksia, voisi se ehkä murtaa sydämemme; ja jos saisimme edeltä päin nähdä tulevaa onnea, voisi se ehkä hämmentää päämme. Elkäämme sekautuko tulevaisuuteen, vaan tyynnyttäkäämme sielumme ja pysyttäkäämme se yksinkertasena niin kuin pienet lapset, jotka tyytyvät kunkin päivän ruokaan, kunkin päivän läksyjen lukuun ja leikkituntiin, jonka ohella meidän tulee olla varmat, että Taivaallinen Mestari tietää kaiken, mikä oikein on ja miten Hän tahtoo kasvattaa meitä ja mihin Hän tahtoo ohjata meitä, vaikk'emme sitä tiedä emmekä tarvitse muuta tietää kuin sen, että se tie, jota myöten Hän johtaa jokaista meistä — jos me vain tottelemme ja seuraamme, askel askeleelta — viepi ylös kohti ijankaikkista elämää.