All Saints’ Day Sermons.
IV.
YKSINÄISYYDEN, ONNISTUMATTOMUUDEN JA PETTYMYSTEN SYVYYDESTÄ.
»Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut kuin heinä. Minä olen kuin
yksinäinen lintu katolla.» Ps. 102: 5,8.
»Minun ystäväni ja sukulaiseni pysyvät erillään minun vaivoistani, ja
minun lähimäiseni seisovat kaukana.» Ps. 38:12.
»Katso minun oikealle puolelleni ja näe! Siellä ei yksikään tahdo minua tuntea; turvaa ei ole minulla missään, ei kukaan välitä minun sielustani. Herra, Sinua minä huudan ja sanon: Sinä olet minun turvani. Koska minun henkeni on ahdistuksessa, tiedät Sinä kuitenkin minun tieni.» Ps. 142:4—6.
»Herra on armollinen ja vanhurskas, ja meidän Jumalamme on laupias.
Minä olin viheliäinen, ja Hän pelasti minut.» Ps. 116: 5,6.
Suru — suru ja onnistumattomuus — pakoittavat ihmiset uskomaan, että on Yksi, joka kuulee rukouksen, pakoittavat heidät korottamaan silmänsä sen Yhden puoleen, joka heitä auttaa. Kun meitä todellisuudessa kohtaavat pelättävät vaarat, kuolema, pettymykset, häpeä ja häviö — ja etenkin ansaittu häpeä ja ansaittu häviö — sulavat kaikki syyt pois; ja se mies eli nainen, joka aikanaan oli liika kernas sanomaan: »Voi, Jumala ei näe eikä kuule», alkaa kiihkeästi toivoa, että Jumala todella näkee, että Jumala todella kuulee. Synkkinä hetkinä, jolloin ei mitään lohdutusta tai apua ole ihmisellä, jolloin hänellä ei ole mitään pakopaikkaa, eikä kukaan ihminen välitä hänen sielustaan, silloin tulee tuo pelätty, mutta mitä siunatuin kaikista kysymyksistä esille: Mutta eikö ole Yksi, joka on korkeampi kuin kukaan ihminen, jonka turviin minä voin paeta? Eikö ole Yksi, joka on korkeampi kuin ihminen, ja joka välittää minun sielustani ja niitten sieluista, jotka ovat minulle rakkaammat kuin oma sieluni? Eikö ole ketään ystävää? Ketään auttajaa? Ketään vapauttajaa? Ketään neuvon antajaa? Eikö ole edes ketään tuomaria? Eikö ketään rankaisijaa? Eikö Jumalaa, olkoonpa niinkin että Hän on kuluttava tuli? Olenko minä surkeudessani yksin avaruudessa? Onko minun kurjuuteni aivan aatteeton ja toivoton? Ellei ole ketään Jumalaa, niin on kaikki minulle toivotonta ja kuolon omaista. Mutta jos on olemassa Jumala, silloin voin minä toivoa, että on jotain tarkotusta minun surkeudellani; että se tulee minulle erityisestä syystä, olkoonpa niinkin että se on minun oma syyni. Silloin voin minä keskustella Jumalan kanssa, joskin ehkä yhtä kiihkeillä sanoilla kuin Job ja kysyä: Mikä on tämän surun tarkotus? Mitä olen minä tehnyt? Mitä pitäisi minun tekemän? Minä tahdon sanoa Jumalalle: »Elä minua tuomitse, anna minun tietää, miksi sinä taistelet minun kanssani! — Minä tahdon puhua Kaikkivaltiaalle, ja minä haluan todistaa asiani Jumalan edessä.» Job. 10:2; 13:3. Oi, ystäväni, minä uskon että ihminen voipi saada rohkeutta ja viisautta puhua näin ainoasti Pyhän Hengen kautta. Mutta kun hän kerran on sanonut näin sydämestään, alkaa hän tulla vanhurskautetuksi uskosta; sillä hän uskoo Jumalaan. Hänellä on ollut luottamus Jumalaan — niin, paljoa enempi — hän on tunnustanut Jumalan vanhurskauden. Hän on tunnustanut, ettei Jumala ole ainoasti voima tai luonnon laki, ei ainoasti hirmuhaltija tai kiusanhenki; vaan järkevä Olento, joka tahtoo kuulla järkevää puhetta, ja vanhurskas Olento, joka tahtoo osoittaa vanhurskautta Hänen luomiaan olentoja kohtaan.
Westminster Sermons
Kuta syvempi ja katkerampi sinun yksinäisyytesi on, sitä enempi olet sinä Hänen kaltaisensa, joka huusi ristillä: »Minun Jumalani, minun Jumalani, miksis minun hylkäsit?» Hän tietää miltä semmoinen suru tuntuu. Hän tuntee pienimmänkin sinun tähtesi. Vaikka kaikki hylkäisivät sinut, Hän on vielä sinun kanssasi, ja jos Hän on sinun kanssasi, mitäpä se silloin tekee, jos kuka tahansa on sinut vähäksi ajaksi hylännyt? Ei toki mitään, sillä autuaat ovat, jotka nyt itkevät; sillä ketä Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa; ja sentähden että Hän rakastaa köyhiä, sallii Hän heidän tulla syvälle nöyryyteen. Kaikki ovat nyt siunatut, paitse synti; sillä kaikki paitse synti ovat vapaaksi ostetut Jumalan Pojan elämän ja kuoleman kautta. Siunatut ovat viisaus ja rohkeus, ilo ja terveys, kauneus, rakkaus ja avioliitto, lapsuus ja miehuus, jyvät ja viinipuun hedelmä, muut hedelmät ja kukkaset; sillä Kristus osti ne elämällään vapaiksi. Ja siunatut ovat myöskin kyyneleet ja häpeä, siunatut ovat heikkous ja rumuus, siunatut ovat kuoleman tuska ja sairaus, siunatut ovat meidän syntiemme surullinen muisto ja särjetty sydän ja katuvainen henki. Siunattu on kuolema ja siunatut ne tuntemattomat tienoot, missä henki odottaa ylösnousemisen päivää; sillä Kristus lunasti ne kuolemallaan. Siunatut ovat kaikki, heikot yhtä hyvin kuin voimallisetkin. Siunatut ovat kaikki päivät, pimeät kuin valosatkin, sillä kaikki ovat Hänen ja Hän on meidän; ja kaikki ovat meidän, ja me olemme Hänen ainiaaksi.
Sentähden huokailkaa vain, te murheelliset, ja iloitkaa keskellä murhettanne; kärsikää edelleen, te kärsiväiset, ja iloitkaa keskellä surujanne. Iloitkaa siitä että olette tulleet surevain pyhän veljeskunnan jäseniksi; iloitkaa että teidät on katsottu mahdollisiksi Jumalan Pojan kärsimysten yhteyteen. Iloitkaa ja uskokaa edelleen; sillä surun jälkeen tulee ilo. Uskokaa edelleen; sillä ihmisen heikkoudessa on Jumalan voima tuleva täydelliseksi. 2 Kor. 12:9. Uskokaa edelleen; sillä kuolema on elämän portti. Pysykää lujana loppuun asti ja pitäkää sielunne kärsivällisyydessä lyhyen aikaa (Luk. 21:19), ja ehkä hyvinkin lyhyen aikaa. Kuolema tulee pian, ja pikemmin vielä ehkä Herran Jesuksen päivä. Kuta syvempi suru on, sitä lähempänä on pelastus: Yö on pimein juuri ennen päivän nousua; kun tuska on suurin, syntyy lapsi; ja Jesuksen päivä on nyt käsissä.
National Sermons
Sinä joka olet uupunut ja vaivautunut; sinä joka muutamin ajoin kuvailet että Herran käsi on lyhetty, ettei se voi pelastaa, ja olet valmis huudahtamaan: Jumala on minut unohtanut; ota sinä vastaan lohdutus ja katso Kristukseen. Sinä et voi koskaan tulla varmaksi Jumalan rakkaudesta, niin kauvan kuin et muista, että se on sama kuin Kristuksen rakkaus; ja katsomalla Kristukseen opit sinä tuntemaan sinun Isäsi ja Hänen Isänsä, jonka kaltainen ja jonka kuva Hän on, ja sinä saat nähdä että se Henki, joka käypi ulos Heistä molemmista, on laupeuden ja rakkauden Henki, joka ei voi olla menemättä ulos etsiäkseen ja pelastaakseen sinua, siitä yksinkertasesta syystä että sinä olet kadotettu. Katso Kristukseen, sanon minä; ja ole varma siitä, että mitä laupias Samarialainen teki haavoittuneelle matkustajalle, sen saman tekee Hän sinulle, koska Hän on Ihmisen Poika, inhimillinen ja ihmisrakas.
Oletko sinä ryöstetty, haavoitettu, hyljätty, jätetty kuolemaan, kulunut elämän taisteluissa ja pudonnut maailman epätasaiselle maantielle ilman neuvoa, ilman voimaa, ilman toivoa, ilman suunnitelmia? Silloin muista että täällä maailmassa kulkee Yksi, näkymätön, vaan kaikkialla läsnä oleva, jonka näkö on kuin Ihmisen Pojan näkö. Ja Hänellä on aikaa, ja Hänellä on tahtoa pysähtymään ja palvelemaan semmoisia kuin sinä! Ei ole ketään ihmisolentoa niin halpaa, ei mitään inhimillistä surua niin pientä, jota kohtaan Hänellä ei olisi aikaa, tahtoa ja voimaa osottaa laupeutta, koska Hän on Ihmisen Poika. Sentähden tahtoo Hän myös pysähtyä sinun luoksesi, olepa ken tahansa, jos olet väsynyt ja vaivautunut etkä voi löytää mitään lepoa sielullesi, ja Hän pysähtyy juuri siinä silmänräpäyksessä ja sillä tavalla, joka on paras sinulle. Kun sinä olet kärsinyt kyllin kauvan, vahvistaa, voimistaa ja perustaa Hän sinua. Hän on sitova sinun haavasi ja vuodattava niihin Hänen Henkensä — Pyhän Hengen, Lohduttajan — öljyä ja viiniä ja hoitava sinut omaan majaansa, josta on kirjoitettu: »Sinä suojelet heitä kasvojesi edessä ihmisten salajuonilta, Sinä kätket heitä majassasi riiteleväisiltä kieliltä. — Hän antaa käskyn enkeleillensä sinusta, että he suojelevat sinua kaikilla teilläsi (Ps. 31:21; 91:11); ja lopuksi antaa Hän sinulle levon Isän helmassa, josta sinä niinkuin kaikki ihmissielut olet alussa lähtenyt, ja johon sinä lopuksi olet palautuva yhdessä kaikkien niitten ihmissielujen kanssa, joilla on itsessään Jumalan ja Kristuksen Henki ja ijankaikkinen elämä.
Discipline and other Sermons.
Me pidämme kaikki lohdutuksesta. Mutta minkälaisesta lohdutuksesta me emme ainoasti pidä, vaan myös hyödymme? Semmoisestako, joka miellyttää? Ja että saisimme olla vapaita pelosta, tuskasta ja surusta? Semmoista lohdutusta me ihmisraukat emme tarvitse tässä matoisessa maailmassa, että saamme elää hyvinvoinnissa, vaan että tulemme voimakkaiksi. Meidän tarvitsemamme lohduttaja ei ole semmoinen, joka tahtoo sanoa ainoasti ystävällisiä sanoja, vaan joka tahtoo auttaa meitä — auttaa uupunutta, yksinäistä, raskautettua sydäntä, jolla ei ole aikaa levähtää. Me emme tarvitse loistavia, hymyileviä kasvoja, vaan voimallista, auttavaa kättä. Sillä me voimme olla semmoisessa tilassa, että hymyily loukkaa meitä ja että ystävällisyys — joskin olemme siitä kiitolliset — ei lohduta meitä enempää kuin ihana soitanto ihmistä, joka on hukkumaisillaan. Me voimme olla kurjat emmekä voi muuten olla ja ehkä emme tahdokaan jättää kurjuuttamme. Me emme halua luopua surustamme, emme tahdo unohtaa sitä, emme uskalla sitä. Suru on niin kauhea, niin vihlova, niin selvä, että Jumala, joka on meidän sydäntemme opettaja ja holhooja, toivoo kai meidän näkevän sen kasvoista kasvoihin ja kantavan sitä. Isämme on antanut meille kalkin — eikö meidän ole juotava se? Oi jos meillä olisi lohduttaja, joka auttaisi meitä juomaan loppuun katkeran maljan, että voisimme uskoa ja sanoa Jobin kanssa: »Katso, vaikka Hän minut tappaisi, enkö minä vielä sittekin toivoisi?» — että saisimme viisauden ottaa rauhallisesti vastaan surumme ja oppia se läksy, minkä sen on meille opetettava, — että se antaisi meille lujan tahdon pysymään raittiina ja hiljaa keskellä maallisen elämän rientoja ja vaihteluita. Jos meillä olisi semmoinen lohduttaja, emme välittäisi, joskin hän väliin näyttäisi enempi ankaralta kuin lempeältä; me voisimme kärsiä nuhteita häneltä, jos me vain saisimme häneltä viisauden ymmärtää nuhteet ja rohkeuden kantaa kuritusta. Missä on semmoinen lohduttaja? Jumala vastaa: Tämä Lohduttaja olen Minä, taivaan ja maan Luoja. Maan päällä on lohduttajia, jotka voivat auttaa sinua viisailla sanoilla ja jaloilla neuvoilla, jotka voivat olla voimallisia kuin mies ja helliä kuin nainen. Mutta Jumala on voimallisempi kuin mies ja hellempi kuin nainen; ja kun miehen voimakas käsivarsi ei enää sinua kanna, ovat sinun tukenasi kuitenkin Ijankaikkiset Käsivarret.
All Saints' Day Sermons.
— — — Te olette pettyneet. Muistakaa, jos te tulette alakuloisiksi työnne tähden, ettei siitä mitään ole hukkaan mennyt. Muistakaa että hyvä puoli jokaisesta hyvästä työstä pysyy ja leviää ja pyrkii yhä pitemmälle; ja se mikä epäonnistuu ja hukkaan menee on tapausten ulkonainen kuori, joka ehkä olisi voinut olla paremmin tehty; mutta paremmalla tai huonommalla ei ole mitään tekemistä tosi hengellisen hyvän kanssa, jota sinä olet tehnyt ihmissydämille, ja siitä Jumala varmaan tahtoo palkita sinua Hänen omana aikanaan ja Hänen omalla tavallaan.
Letters and Memories.
Elä masennu, joskin ulkonaista nöyryytystä, pettymystä ja onnistumattomia yrityksiä annetaan sulle aluksi. Kun Jumala totuudessa ja todella on Isämme, niin kurittaa Hän jokaista, ketä Hän rakastaa, samoin kuin isä sitä poikaa, josta Hän iloitsee. Ja »ennen kuin sinä olet tyhjennetty omasta itsestäsi, ei Jumala voi täyttää sinua» on kuitenkin totinen ja käytännöllinen sääntö, vaikka se onkin vanhain mystikkojen lause. Käy tietäsi eteenpäin, vaikkakin tie totiseen valoon käypi pitkää polkua ylöspäin.
Letters and Memories.
Mitä minun suunnitelmiini tulee, on se vähäinen asia, ovatko ne onnistumattomia tai ei. Mutta vaikkakin satoja suunnitelmia epäonnistuisi, ei se kuitenkaan minun vakuutustani muuta, että ne ovat kokeita oikeaan suuntaan; ja minä tahdon kuolla toivossa saavuttamatta lupauksia, mutta nähden ne kaukana ja tunnustaen, että minä olen vieras ja pyhiinvaeltaja.
Siis minä olen tyytyväinen, kun minulle epäonnistuu. Koetuksieni kautta olen minä oppinut arvaamattomia totuuksia itsestäni, lähimäisistäni ja Jumalan Kaupungista, joka on ijankaikkinen taivaassa, ja joka alituisesti tulee alas ihmisten joukkoon ja tulee yhä lähemmäksi toteutumistaan kullekin tulevalle miespolvelle.
Letters and Memories.
Me toivomme Kristukseen tulevassa elämässä niin hyvin kuin tässäkin — toivomme että Hän tulevassa elämässä tahtoo antaa meille voimaa, että se onnistuu, joka täällä epäonnistuu meille; että Hän on tekevä meidät hyviksi ja hyvää tekeviksi ja joskaan emme siellä tee toisia hyviksi (sillä me uskomme että siellä ovat kaikki hyviä), niin täysin saamme nauttia sitä iloa, jota olemme kaivanneet maan päällä — sitä iloa että näemme toisia hyviä, niinkuin Kristus on hyvä ja täydellinen, niinkuin meidän taivaallinen Isämme on täydellinen.
All Saints' Day Sermons.
Monta on, jotka Jumalan armosta ovat itseensä saaneet jumalallisen janon korkeampaan elämään, jotka ovat tyytymättömiä itseensä, häpiävät itseään, joita tyydyttämättömät kaipaukset vaivaavat, vaikutukset, joita he eivät voi selittää, voimat, joita he eivät voi käyttää, velvollisuudet, joita he eivät voi täyttää, eksyttävät opit, joita he eivät voi saada selville; monta on, jotka tahtoisivat ilolla tervehtiä jokaista muutosta, vaikkakin mitä kauheinta, joka tekisi heidät jalommiksi, oikeammiksi, rakastavammiksi, hyödyllisemmiksi, selvemmiksi sydämessä ja terveemmiksi mielessä; ja jotka kuolemaa ajatellessa sanovat runoilijan kanssa: Elämää eikä kuolemaa minä etsin, elämää minun hermoni harrastavat, enempi elämää ja täydempää elämää minä tarvitsen. — Heille voimme sanoa, minkä Jumala on sanonut jo kauvan sitte: Olkaa hyvässä turvassa. Armolahjojaan ja kutsumistaan ei Jumala kadu. Rom. 11:29. Jos sulla on jumalallinen jano, tulee se varmaan tyydytetyksi. Jos te halajatte tulla paremmiksi miehiksi ja vaimoiksi, niin te varmaan tulette. Olkaa vain uskolliset näille korkeammille vaikutuksille; oppikaa toki olemaan halveksimatta ja tukahuttamatta tätä jumalallista janoa; taistelkaa vain edelleen, huolimatta erehdyksistä, huolimatta onnistumattomista yrityksistä, vieläpä huolimatta synneistä, joitten tähden teidän taivaallinen Isänne kurittaa teitä, vaikkakin Hän antaa anteeksi; huolimatta kaikista pettymyksistä taistelkaa edelleen. Autuaat olette te, jotka isootte ja janootte vanhurskautta, sillä te ravitaan. Mat. 5:6. Teille sanotaan tämä eikä turhaan: »Henki ja morsian sanovat: tule! Joka janoo, hän tulkaan, ja joka tahtoo, hän ottakoon elämän vettä lahjaksi.» Tim. 22:17.
Water of Life—Sermons.
Ihmisen sydän ja sielu tarvitsee enempi kuin »uskonnon», niinkuin on kirjotettu: »Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa». Ps. 42:3. Ihminen tarvitsee elävän Jumalan, joka pitää huolen hänestä, antaa anteeksi hänelle, pelastaa hänet hänen synneistään; ja Hänet olen minä löytänyt Raamatusta enkä mistään muualta, paitse elämän johdatuksista, joita Raamattu yksin selittää.
Letters and Memories.
Mitä oli Kristuksen elämä? Se ei ollut täynnä syvämielisiä tutkimuksia, hiljasia ajatuksia ja selviä näkyjä, vaan se oli elämää, täynnä taistelua pahaa vastaan; totisia, kauhistavia rukouksia ja taisteluita sisällisesti, alituista ruumiillista ja sielullista työtä ulkonaisesti; pilkkaa ja vaaroja, hämminkiä ja ankaria koetuksia ja katkeraa surua. Se oli Kristuksen elämä — se on melkein jokaisen hyvän ja suuren miehen elämä, kenestä vain olen kuullut. Se oli Kristuksen kalkki, josta Hänen oppilaittensa oli juotava yhtä hyvin kuin Hänen; se oli se tulikaste, jolla he olivat kastettavat samoin kuin Hän; sen oli oltava heidän uskon taistelunsa; se oli se murhe, jonka läpi heidän ja kaikkein muitten suurten pyhimysten oli mentävä taivasten valtakuntaan. Sillä se on varma että kuta kovemmin ihminen taistelee pahaa vastaan, sitä kovemmin paha taistelee vastapainoksi häntä vastaan; mutta se onkin varma että kuta kovemmin ihminen taistelee syntiä vastaan, sitä enempi on hän Vapahtajansa Kristuksen kaltainen, ja sitä ihanamman palkinnon hän saavuttaa taivaassa.
Village Sermons.
V.
EPÄILYKSEN, PIMEYDEN JA HELVETIN SYVYYDESTÄ.
»Herra, minun autuuteni Jumala! Minä huudan päivällä ja yöllä Sinun puoleesi. Anna minun rukoukseni tulla Sinun eteesi. Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on tullut liki tuonelaa. — Sinä olet minun painanut syvyyksien kaivoon, pimeyteen ja kadotukseen.» Ps. 88: 2—4,7.
»Jos minä vuoteeni tuonelaan rakentaisin, katso, sinä sielläkin olet. — Sillä ei pimeys sinun edessäsi pimitä, ja yö valaisee niinkuin päivä.» Ps. 139:12.
»Minä hartaasti odotin Herraa, ja Hän kallisti korvansa minun puoleeni ja kuuli minun huutoni. Ja Hän veti minun ylös turmion haudasta ja syvästä loasta, ja asetti minun jalkani kalliolle. Ja Hän antoi minun suuhuni uuden laulun, ylistysvirren meidän Jumalallemme.» Ps. 40:2—4.
»Mutta Jumala on vapahtava minun sieluni tuonelan vallasta, sillä Hän korjaa minun luokseen.» Ps. 49:16.
Se on välistä totta että myrskyn jälkeen tulee päiväpaiste. Välistä — kukapa voisi muuten elää? — vaan ei aina. Samoin on totta, että useimpain ihmisten elämässä on vaikeita aikoja, jolloin iskut seuraavat iskuja, laineet laineita, vastakkaisilta ja odottamattomilta tahoilta, kunnes kaikki Jumalan aallot ovat vyöryneet sielun ylitse. Kuinka pikkumaisia ja turhia ovatkaan semmoisina pimeinä aikoina kaikki ylpeät koetukset riippua syvyyden päällä itseensä luottaen, ja siinä koettaa kehittää itselleen luonnetta olosuhteitten avulla. Ihmisestä näyttää kyllä helpolle ilman Jumalaa kasvattaa itseään, niin kauvan kuin hän loikoo mukavasti toimetonna sohvallaan. Mutta toista on joutua ihmiskunnan todellisten ja tavallisten kokemusten pyörteisiin ja vihkiytyä vasten tahtoaan epäilyksen, pelon ja pimeyden kauhujen kautta murheitten veljeskunnan jäseneksi, ja siellä tulevat saman kaltaisiksi yksinkertaisin talonpoikaisvaimo ja mitä suurin sielu, joka on vaikuttanut useihin sukupolviin. Olkoonpa juutalainen, pakana tai kristitty, olkoonpa mies mitä vastakkaisimman uskon ja elämän katsannon tunnustaja — olkoonpa Moses tai Sokrates, Esaias tai Epictel, Augustinus tai Muhammed, Dante tai Bernhard, Shakespeare tai Bacon — heillä kaikilla on yksi yhteinen tuntomerkki, nim. että he vähintään yhden kerran elämässään ovat vajonneet pohjattomaan syvyyteen ja siellä ovat he synkimmässä pimeydessä kysyneet kaikkein tärkeimmän kysymyksen: »Onko olemassa Jumala? ja jos on, mitä tekee Hän minulle? — Kun ihminen tuntee olevansa turvaton näkymättömän voiman käsissä, voimatta irtautua, ja tietämättä onko se vain satunnaista tai välttämätöntä tai onko se hävittävä vihollinen; kun hän on tässä asemassa, niin mikäpä pakopaikka olisi vetäytyä kovasti kuoreensa ja huutaa: »minä tahdon kestää, vaikka koko maailma olisi minua vastaan». Se kuuluu kyllä kauniilta! Mutta kuka on niin tehnyt? Ei, on olemassa ainoasti yksi tie, yksi halkeama, jonka läpi me voimme nähdä valon, yksi kallio, jonka päällä meidän jalkamme voivat saada tuen syvyydessäkin; ja se on se usko, vaistomainen, myötäsyntynyt, joka ei riipu järkisyistä eikä opista, että nuo aallot ovat Jumalan lähettämät; ja että vaikka me tuonelaan alas laskeutuisimme, on Hän sielläkin; se usko, että Hän kasvattaa meitä, vaan emme me itse; ja että nämä toisistaan riippumattomilta näyttävät surkeudet, myrsky maanjäristyksen jälkeen ja maanjäristys tulen jälkeen, niinkuin kaikkien pahojen henkien vehkeet olisivat lasketut irralle meitä vastaan, Hänen ajatuksissaan ovat yhtenä hengellisenä jaksona, elimellisenä kokonaisuutena, jolla on tarkoitus, vaikk'emme sitä näe; sen uskon kautta näemme, että nämä surut eivät tule kukin erikseen, ainoasti siksi että Hän tahtoo tehdä työn meidän henkemme hyväksi lyhemmäksi, vaan siksi että kuta suuremman vaikutuksen Hän näkee toisella iskulla olevan, sitä pikemmin antaa Hän toisen seurata, kunnes suuressa ja monivaiheisessa käännekohdassa, joka meistä näyttää pitkälle, vaan joka on lyhyt kuolemattomuuteen verrattuna, meidän henkemme voipi tulla: »Tulipunaseksi palaen tuskasta, kylpien halveksimisen kyynelissä, ja tuomion vasaran lyömäksi, että se muodostuisi ja kuluisi.»
Two Years Ago.
Ei ole sen mustempaa kiusausta kuin se, joka tulee ihmisen eteen, kun perkele kuiskaa hänelle tämmöisiä ajatuksia: »Jumala ei minusta välitä — Jumala vihaa minua. Onni ja kaikki muu on minua vastaan. Jonkinlainen kirous näyttää riippuvan minun päälläni. Miksi minun pitäisi muuttua? Tulkoon Jumala ensin toisellaiseksi minua vastaan, niin tulen minäkin toisellaiseksi Häntä kohtaan. Mutta Jumala ei tahdo tulla toisellaiseksi; Hän on päättänyt ettei osoita vanhurskautta minulle. Minä voin nähdä sen; sillä kaikessa käypi mulle huonosti. Mitäpä silloin auttaa katua? Minä tahdon kulkea omia teitäni — ja tulkoon mitä tulee. — Onko sulla koskaan ollut semmoisia ajatuksia? Silloin kuule Herran sana sinulle: »Kun jumalaton kääntyy kaikista synneistään, joita hän on tehnyt, ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, niin hän saa totisesti elää. Luuletko minulla olevan iloa jumalattoman kuolemasta, sanoo Herra, Herra, eikö paljoa enempi, että hän palajaa teistään ja saapi elää?» Hes. 18:21—23. Elä koskaan usko perkelettä, kun hän sanoo Jumalan sinua vihaavan. Elä usko häntä koskaan, kun hän sanoo sinulle Jumalan olleen liika kovan sinua vastaan ja asettaneen sinut semmoisiin olosuhteisiin kiusausten, tietämättömyyden, köyhyyden tai jonkin muun kuorman alaiseksi, niin ettet sinä voi tulla paremmaksi. Mitä sanoo sinun kasteesi lupaus? »Joskin olet köyhä, kiusattu, tietämätön, tyhmä, olepa mikä tahansa, niin sinä olet Jumalan lapsi — sinun Isäsi rakkaus kannattaa sinua, Hänen armonsa on alttiina sinulle.» Sinä tunnut heikolta parantueksesi. Rukoile Jumalan Henkeä antamaan sinulle tahdon voimaa, jota et koskaan ennen ole tuntenut. Sinä tunnut liika ylpeältä muuttuaksesi. Rukoile Jumalan Henkeä nöyryyttämään ylpeää sydäntäsi, pehmittämään kovaa sydäntäsi; ja sinä saat ihmeeksesi nähdä että kun ylpeytesi on hävinnyt, kun olet sisällisesti häpeissäsi itsesi tähden ja näet syntisi niitten oikeassa mustassa valossa ja tunnet itsesi arvottomaksi katsomaan Jumalaan ylös, silloin tulee sijaan jalompi, pyhempi ja miehuullisempi tunne — oman kunnioituksen tunto ja puhdas omatunto ja se ajatus, että heikkona ja huononakin olet sinä oikealla tiellä; että Jumala ja Hänen enkelinsä hymyilevät sinulle; että sinä jälleen olet sopusoinnussa maan ja taivaan kanssa, sillä sinä olet se, joksi Jumala sinua tahtoo. Et ole Hänen ylpeä, vaikeroiva, itsepäinen lapsensa, joka kuvailet olevasi kyllin väkevä kulkemaan yksin, kun sinä todellisuudessa olet omain himojesi, halujesi orja ja perkeleen leikkikalu; vaan sinä olet Hänen rakastava, harras lapsensa Jumalan voiman kautta ja kykenet tekemään mitä tahdot, sillä mitä sinä tahdot, sitä tahtoo Jumalakin.
National Sermons.
Välttääksemme Jumalan kieltämistä ja epäilystä muistakaamme, että elämän suhteitten Luoja ja Ylläpitäjä ei ole sattuma tai luonto, vaan meidän Herramme Jesuksen Kristuksen ja meidän Isä.
Kun tunnet olevasi syvimmässä ja pimeimmässä epäilyksessä, silloin rukoile epäilijän rukous ja huuda kovasti: »Herra, jos Sinä olet olemassa, anna minun tietää olemisesi! Johda ajatukseni tielle, jota minä en tunne, Sinun totuuteesi», ja Jumala kyllä vapauttaa sinut.
Letters and Memories.
Joskin kirjeesi oli surullinen, ilahutti se minua; sillä aina on ilo nähdä elämää tulevan kuolemasta, terveyttä tulevan jälleen sairauden perästä, vaikkakin lääkärien tiedon mukaan tukehtumisesta tai hukkumisesta parantuminen on aina yhtä kivullinen kuin ohimenevä kuoleman tila itsessään oli kivuton. Usko syntyy epäilyksestä. »Ei elämässä, vaan kuolemassa on kaikki liikkumatonta.» Ota kaikki nämä sinun epäilyksesi ja taistelusi yksinkertaisesti yhtä monena merkkinä siitä, että sinun taivaallinen Isäsi menettelee kanssasi kuin isä, ettei Hän ole hyljännyt sinua, ei ole vihanen sinulle, vaan opettaa sinulle sillä tavalla, kuin sinun luonteellesi parhaiten soveltuu, suurimman kaikista läksyistä: »Tyhjenny omasta itsestäsi, niin Jumala täyttää sinut». Heitä murheesi taivaalliselle Isällesi. Jos Isän nimi mitään merkitsee, merkinnee se sitä, että Hän ei tahdo kääntyä pois eksyvästä lapsestaan semmoisella tavalla, ett'et sinä ilkiäisi sillä tavalla kääntyä pois omasta lapsestasi. Jos on sääliä, pysyvää rakkautta, kärsivällisyyttä ihmisessä, on se kaikki tullut Jumalasta. Ne ovat ennen kaikkea Hänen ominaisuuksiaan. Usko Hänen omistavan niitä miljoonia kertoja enempi kuin kukaan maallinen olento.
Paavali oli pienimpään asti perehtynyt siihen mielentilaan, missä sinä olet. Hän sanoo löytäneensä yleislääkkeen sitä vastaan. Ja päättäen siitä tavasta, miten hänen sanansa ovat juurtuneet ja levinneet ja voittaneet, on niissä varmaankin syvyyttä ja elämää. Miks'ei siis koettaa niitä? Luepa Roomalaiskirjeen 9 ensimäistä lukua ja pidä totena, että ne merkitsevät yksinkertasesti mitä niissä sanotaan.
Letters and Memories.
Kun kiusauksen hetki tulee, palaja takasin, jos tahdot lankeemista välttää, siihen mitä kuulit äitisi helmoissa Jumalan armosta; sillä yksin armo säilyttää sinut pelastettuna, jos kukaan enkeli tai pääenkeli tai jokin luotu olento on pelastettu tässä ja tulevassa elämässä.
Sermons on David.
Mitä tämä kaikki merkitsee? huudan minä. Yötä päivää on taivas ollut mustana minulle. Sinä ehkä ajattelet että on syntistä hautoa semmosia ajatuksia. Minun kokemukseni on, että kun ne tulevat, on niitten kanssa taisteltava, on niitä katsottava kasvoihin, taisteltava niitten kanssa tarkoin mietityllä tavalla, oltava kärsivällisiä, jos ne joksikin aikaa voittavat meidät. Kaikkein semmoisten seikkain kautta ihmiset elävät; näissä on henkinen elämä. Ainoasti laskeutumalla alas tuonelaan voidaan herätä ylös kolmantena päivänä. Minä olen ollut tuonelassa monta kertaa elämässäni, sentähden on minulla ollut jonkin verran vaikutusta ihmissydämiin. Vaan minä en ole nähnyt tuonelaa niin likeltä kasvoihin kuin aivan äskettäin. Sentähden toivon minä sen kautta saavani uutta voimaa noustakseni ja nostaakseni muita ylös taivasta kohti.
Minä voin ainoasti huutaa: »Oi Herra, Sinuun olen minä luottanut, elä salli minun koskaan joutua häpeään. Miksi kelvoton sanoisi: missä on nyt hänen Jumalansa?» Mutta silloin kun minä olen enin rauhaton, sanoo sisällinen ääni minulle: »Mitä se haittaa, jos sinä joudut häpeään? Jumala ei joudu. Usko vain lujasti ja luottavasti, että Jumala on niin hyvä, kuin sinä rajoitetulla ymmärrykselläsi voit käsittää, ja Hän kyllä viimeinkin antaa sinun ymmärtää kuinka hyvä Hän on, ja sinä saat täydellisen siunauksen siitä, että näet Jumalan.» Sinä ehkä sanot että minä puhun vastakkaista. Niin minä teenkin; ja niin tekevät Davidin psalmitkin, jos ne rehellisesti luetaan. Kuitenkin juuri tämä vastakkaisuus tekee ne aina mahdollisiksi tunkeutumaan ihmissydämiin. Ne ovat ihmisen sanoja, joka on todellisessa epäilyksessä ja todellisessa pimeydessä, joka huutaa valoa ja joka ei huuda turhaan, niinkuin en minäkään luule turhaan huutavani.
– – Minä vain tiedän, etten minä mitään tiedä, vaan toivon että Kristus, joka on Ihmisen Poika, opettaa minulle vähä kerrassaan, jos olen kärsivällinen ja valveillani, mitä minä olen ja mitä ihminen on.
Letters and Memories.
Muutamia seikkoja minä näen selvästi ja pidän niistä kiini lujasti ja epätoivosesti — yksi kaikkien Isä taivaassa; yksi Jumalan Poika, joka on pukeutunut lihaan ja vereen kaikkien edestä (tämä ihmiseksi tuleminen on yhtenä tosiasiana, joka minulle on kaikki kaikessa, siksi että se tekee kaiken muun mahdolliseksi ja käsitettäväksi ja ilman sitä tulisin minä heikkomieliseksi); ja yksi Isän ja Pojan Henki, kaiken hyvän lähde maan päällä — joka vaikuttaa sekä tahdon että työn hyvän suosionsa jälkeen — kenessä? niin, jokaisessa ihmisolennossa, jossa on kipenekään todellista hyvää, pienin toivekaan tehdä oikein tai tulla hyödyksi. Ulkopuolella tätä näen minä ainoasti vähäsen, lukuun ottamatta sitä, että oikea on jumalallista ja kaikki voittavaa, mutta väärä on aivan pirullista ja kuitenkin heikkoa, mieletöntä, meluisaa heijastusta, joka pakenee jokaista miehuullista iskua, kun meillä vain on rohkeutta lyödä Jumalan nimessä.
Letters and Memories.
Ei ole mitään murhetta, mitä ihminen voipi maistaa, jota Jesus Kristus ei olisi täysin maistanut. Hän täytti surkeuden maljan ääriään myöten ja tyhjensi sen sakkaan asti. Hän maistoi kuoleman jokaisen ihmisen edestä ja painui alas kauhun ja häpeän ja kuolintuskan ja kuoleman syvimpään syvyyteen, ja mikä kaikista kauheinta oli, tuntien että Jumala oli hyljännyt Hänet, ettei ollut mitään apua eikä toivoa Hänellä taivaassa eikä maan päällä; sanalla sanoen Hän astui alas tuonelaan, vieläpä kaikkein syvimpään pimeyteen, missä ihminen hetkeksi tuntee, ettei Jumala ole hänelle mitään eikä hän mitään Jumalalle. Jesus suostui menemään siihenkin syvyyteen meidän edestämme. Kauheimman kaikista kiusauksista, josta David maistoi vain pisaran, kun hän huudahti: »Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun ylenannoit?» (Ps. 22:2), sen tyhjensi Jesus pohjaan asti meidän edestämme. Hän astui alas helvettiin meidän tähtemme ja voitti helvetin ja kuoleman ja tuon tuntemattoman maailman pimeyden ja nousi ylös jälleen kirkastettuna sieltä, voidakseen opettaa meitä olemaan pelkäämättä kuolemaa ja helvettiä; voidakseen tietää miten Hänen oli lohdutettava meitä kuolon hetkellä ja tuomiopäivänä, kun olemme sairasvuoteella tai jossain katkerassa häpeässä eli ahdistuksessa, kun valehtelija perkele uskottelee meille, että Jumala on tuominnut ja kadottanut ja hyljännyt meidät, ja kun kaikki tekemämme synnit nousevat eteemme ja tuijottavat meitä vasten kasvoja.
National Sermons.
Mitkä ikinä lienevätkään elämän ja kuoleman salaisuudet, on olemassa yksi salaisuus, jonka Kristuksen risti ilmoittaa meille, ja se on Jumalan ääretön ja ehdoton hyvyys. Anna kaiken muun jäädä salaisuudeksi, kunnes Kristuksen risti antaa sulle uskon kaikkeen muuhun. Uskon, sanon minä. Pahuuden, pelon ja kuoleman salaisuuksia ei Evankeliumi tahdo täydellisesti valaista meille, vaan se sanoo meille, että on nähty senkin salaisuuden voivan tulla valkeuteen; sillä Jumala itse on ottanut työkseen valaista sen; ja Kristus on osoittanut omalla menettelytavallaan, ettei mitään pahaa maailmassa ole Hänen, sillä Hän vihaa sitä, taistelee sitä vastaan, ja Hän soti sitä vastaan kuoloon asti. Risti sanoo: Usko Jumalaan. Elä sentähden kysele enää: »Miksi olet Sinä luonut minut tämmöiseksi?» Elä kysele enää: »Miksi pahalle käy hyvin maan päällä?» Elä kysele enää: »Mistä tulee tuskaa ja kuolemaa, sotia ja nälänhätää, maanjäristystä ja rajuilmaa, ja kaikkia niitä onnettomuuksia, jotka kaikkea lihaa kohtaavat?» Kaikki tarpeettomat kysymykset, kaikki tyytymättömät valitukset ovat tästä lähin poistetut Kristuksen kuoleman ja kärsimyksen kautta.
Kärsitkö sinä? Sinä et voi kärsiä enempää kuin Jumalan Poika. Onko sulla myötätuntoisuutta toisia kärsiviä kohtaan? Sinulla ei voi olla enempi myötätuntoisuutta heitä kohtaan kuin Jumalan Pojalla. Halajatko sinä saada heitä oikealle tielle, vapauttaaksesi heitä, vaikkapa palkkasi siitä olisi sinun oma veresi? Sinä et voi halata sitä innokkaammin kuin Jumalan Poika, joka toimeen pani halunsa työssä ja kuoli heidän tähtensä ja sinun tähtesi. Mitähän jos se työ ei olisi vielä loppunut? Mitähän jos paha vielä pitää puoliaan? Mitähän jos lääke ei ole vielä voittanut sairautta? Ole kärsivällinen, usko, toivo, kun seisot Kristuksen ristin juurella ja pidät siitä kiini, kuten sielusi ja ymmärryksesi niin hyvin kuin sydämesikin ankkurista. Sillä kuinka kieroon tahansa maailma meneekin ja näyttää menevän, on risti kuitenkin se ijankaikkinen merkki, että Jumala on niin rakastanut maailmaa, ettei säästänyt ainoaa poikaansa, vaan antoi Hänet mielellään sen edestä. Mikä tahansa muuten lieneekin epäiltävää, tämä on vähintäinkin varmaa, että Jumala on voittava, koska Jumala on hyvä; että pahan täytyy joutua tappiolle, sillä Jumala vihaa pahaa, jopa kuolemaan asti.
Westminster Sermons.
Kuinka voipi pohjaton syvyys, jos me siihen putoamme, tulla rapuksi ijankaikkiselle kalliolle? David sanoo meille: »Syvyydestä huudan minä Sinua, Herra!» Ps. 130:1. Hän huusi Jumalalle, — ei itselleen, ei luottanut oppiinsa, viisauteensa, lahjoihinsa — vaan hän huusi Jumalaa vetämään itseään ylös tästä syvyydestä. Ei hän turvautunut opinkappaleisiin, kirjoihin, kirkonkäyntiin, ei rakkaimpaan maalliseen ystävään, ei omiin kokemuksiinsa, uskonsa vakuutuksiin, muotoihin tai tunteisiin. Asia oli liika kauhea, niin ettei siitä voinut suoriutua tällä eikä millään muulla tavalla. Hän oli kasvoista kasvoihin Jumalan kanssa yksin, ja äärimäisessä heikkoudessa, äärimäisessä sielun alastomuudessa huusi hän Jumalan itsensä puoleen. Se oli opetusta. Jumala otti kaikki pois häneltä, ettei hänellä olisi ketään muuta, kenen puoleen huutaisi, kuin Jumala.
Ja jokaisen ihmissielun kanssa käypi, kun se on syvyydessä, huutaen syvyydestä Jumalan tykö, samoin kuin kävi Moseksen kanssa, kun hän meni yksin Jumalan vuorelle ja paastosi neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä maanjäristyksessä ja ukkosrajuilmassa ja kallioitten keskellä, jotka sulivat Herran edestä. Ja katso, silloin kun se oli ohi, puhui hän kasvoista kasvoihin Jumalan kanssa, samoin kuin mies puhuu ystävänsä kanssa, ja hänen kasvonsa loistivat taivaallisesta valosta, kun hän tuli voittajana alas Jumalan vuorelta.
Good News of God — Sermons.
Kauhealla ristillä rukoili Kristus murhaajainsa puolesta: »Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät». Luk. 23:34. Tämä on se mielenlaatu, jonka monet ihmiset voivat saada pimeästä syvyydestä. Se mielenlaatu on: tuntea kaikkein edestä, tuntea kaikkein kanssa; iloita iloitsevain kanssa ja itkeä itkeväin kanssa; ymmärtää ihmisten koettelemuksia ja sietää heidän kiusauksiaan; asettua heidän asemaansa, kunnes näemme heidän silmillään ja tunnemme heidän sydämillään, kunnes emme tuomitse ketään ihmistä ja toivomme kaikkein puolesta; tulla oikein arvostelevaksi, kärsivälliseksi ja helläksi jokaista kohtaan, ketä tapaamme; ei halveksia ketään, ei joutua epätoivoon kenestäkään, koska Kristus ei halveksi ketään eikä joudu epätoivoon kenestäkään; katsoa jokaiseen, kenen tapaamme, rakkaudella, melkein säälillä, koska ehkä hekin ovat olleet alhaalla kauhujen kuiluissa tai joutuvat sinne joskus; nähdä omia syntejämme toisten synneissä, tuntea että mekin olisimme voineet tehdä, mitä he tekevät ja tuntea, niinkuin he tuntevat, siinä silmänräpäyksessä kuin Jumala hylkäisi meidät; antaa ja anteeksi antaa, elää ja antaa elää, samoin kuin Kristus antaa ja anteeksi antaa meille, ja elää meidän edestämme ja antaa meidän elää kaikista meidän synneistä huolimatta.
Good News of God.
Iloitkaa että on olemassa Jumalan tuli, sen Isän, jonka nimi on rakkaus, tuli joka aina palaa eikä koskaan sammu, tuli jonka tulee hävittää jokaisen ihmisen sydämessä ja kaikkien kansain sydämissä, sekä aineellisessa että henkisessä maailmassa, kaiken mikä on pahennukseksi ja tulee valheeksi; ja iloitkaa että tähän tuleen Poika varmaan tahtoo heittää kaiken petoksen, valheen, teeskentelyn ja väärän opin. Eikö ole hyvä sanoma, että se tuli ei ole sammuva eikä sen käärme kuoleva? Se tuli voidaan sytyttää meidän edessämme — se käärme voipi ahdistaa meidän sydämiämme. Suokoon Jumala että meillä sinä päivänä olisi rohkeutta antaa tulen ja käärmeen tehdä työnsä — voidaksemme sanoa Kristukselle: »Myöskin nämät ovat Sinun lähettämäsi ja Sinun rajattomasta rakkaudestasi ovat ne tulleet. Sinä halajat totuutta sydämen sisimmässä (Ps. 51:8), ja minä tahdon kiittää Sinua kaikista keinoista, kuinka katkeria ne lienevätkään, joita Sinä käytät tehdäksesi minua rehelliseksi. Minä haluan tulla rehelliseksi ihmiseksi ja vanhurskaaksi ihmiseksi. Ja mikä ilo! Siksi haluat Sinäkin minun tulevan. Mikä ilo! Vaikka minä pelkurimaisesti haluan tukahuttaa Sinun tulesi, en minä sitä voi. Puhdista minua sentähden, oi Herra, vaikkapa sen tekisit tulella. Polta pois minun turhuuteni, itsepäisyyteni, kiivaitten mielipiteitteni, pinttyneitten opinkappaleitten! kuonat, — ne kuoret, jotka eivät ole sielulleni ravinnoksi, joihin minä en voi olla tyytyväinen, joitten tähden minä joka päivä saan hävetä — ja jos minusta löytyisi muutamia vehnäjyviä, joku sana tai ajatus tai toimintavoima, joka voisi tulla hyödyksi kansalleni minun jälkeeni, kokoo ne, oi Herra, Sinun latoosi.» Amen.
Letters and Memories.
Jumalan tuli koventaa ja pehmittää ihmistä samalla kertaa. Hän tulee siitä ulos sen kokemuksen koventamana, jota tarvitaan, niin kuin kirjotettu on: »Kärsi vaivaa niin kuin luja Jesuksen Kristuksen sotamies»; ja taaskin: »Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon pitänyt.» 2 Tim. 2:3; 4:7. Ja kuitenkin hän on pehmennyt sen lempeyden kautta, josta on kirjoitettu: »Mutta olkaat keskenänne ystävälliset ja laupiaat, ja antakaa anteeksi toinen toisellenne, niinkuin Jumala teillekin on Kristuksen kautta anteeksi antanut», (Ef. 4:32) ja vielä: »Meillä ei ole se ylimäinen pappi, joka ei taida meidän heikkouttamme armahtaa, vaan se, joka on kaikissa kiusattu niinkuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.» Hebr. 4:15.
Onnellisia, kolmin kerroin onnellisia ovat ne, jotka siten ovat vaeltaneet läpi kuolon varjon laakson ja ovat havainneet sen olevan polkuna, joka johtaa ijankaikkiseen elämään. Onnellisia ovat ne, jotka jonkun aikaa ovat tuskailleet Jumalan kauheassa tulessa, ja ovat saaneet itsestään poltetuksi kuoret ja kuonan, ja kaiken mikä on pahennukseksi ja tekee heidät turhamaisiksi ja kevytmielisiksi, vaikkakin se tekee heidät tylsiksi ja vetää heitä alaspäin samalla aikaa; kunnes ainoasti Jumalan vanhurskauden puhdas kulta on jälellä seitsenkertaisesti koeteltuna tulessa, katoomatonna, kallisarvoisena Jumalan ja ihmisten silmissä. Semmoiset ihmiset eivät tarvitse, eivät tahdo valittaa kaikkea, mitä ovat saaneet kokea. Tuli on tehnyt heidät rohkeiksi, raittiiksi ja kärsivällisiksi. Se on heille antanut »lujan ymmärryksen, varovaisen tahdon, kestävyyden, aavistuksen, voiman ja kunnon», ja siis kasvattanut heitä Kristuksen kaltaisuuteen, joka tuli täydelliseksi kärsimyksissä; ja joka, vaikka Hän Poika oli, kuitenkin lihansa päivinä uhrasi rukoukset ja nöyrät anomiset ja huusi itkien Isänsä puoleen ja tuli kuulluksi Jumalan pelkonsa tähden; ja sentähden vaikka Hän kuoli ristillä ja astui alas tuonelaan, voitti Hän kuoleman ja helvetin kuolemallaan ja sinne alas astumisellaan ja voitti ne alistumalla niitten alaiseksi. Hebr. 5: 7,8.
Good News of God — Sermons.
VI
KUOLEMAN SYVYYDESTÄ.
»Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman kauhut ovat langenneet
minun päälleni.» Ps. 55:5.
»Vaikka minun ruumiini ja sieluni vaipuisi, niin Sinä Jumala kuitenkin
olet aina minun sydämeni uskallus.» Ps. 73:26.
»Vaikka minä vaeltaisin kuoleman varjon laaksossa, en minä pelkäisi
mitään pahaa; sillä Sinä olet minun kanssani.» Ps. 23:4.
»Sillä Sinä olot minun sieluni pelastanut kuolemasta, minun silmäni
kyynelistä, minun jalkani kompastuksesta.» Ps. 116:8.
Mitä meistä on tuleva, kun kuolemme? Minkälaiselta tulee näyttämään tulevassa maailmassa? Minkälaiselta näyttänee taivaassa? Mahtanenko minä viihtyä siellä? Tulenenko olemaan ihmisenä siellä taikka ainoasti henkenä, henkenä ilman ruumista?
Tähän vastaa Paavali, että Kristus, Jumalan Poika, ilmestyttyään tänne lihassa otettiin ylös ihanuuteen. Hän ei kerro meille, minkälaiselta taivaassa näyttää, vaikka hän oli otettu hamaan kolmanteen taivaasen; sillä mitä hän siellä näki, oli sanomatonta. Eikä hän kerro meille sitäkään, minkälaista tuleva elämä tulee olemaan; kaikki mitä hän meille sanoo, on että Ihminen Jesus Kristus, joka vaelsi täällä maan päällä niinkuin muut ihmiset, otettiin ylös ihanuuteen, eikä Hän jättänyt pois täällä maan päällä ihmismieltään, ihmissydäntään eikä ihmisruumistaan. Hän vei mukanaan taivaaseen koko miehuutensa, henkensä, sielunsa ja ruumiinsa, vieläpä naulan reijät käsissään ja pyhissä jaloissaan sekä keihään haavan pyhässä kyljessään. Se riittää meille; sentähden että Ihminen Jesus Kristus on taivaassa, saamme me ihmisinä luvan mennä ylös taivaaseen. Missä Hän on, siellä saamme mekin olla. Ja mitä Hän on, saamme mekin olla, siinä määrin kuin Hän on Ihminen. Ja sen me tiedämme, että me tulemme Hänen kaltaisekseen; sillä me saamme nähdä Hänet semmoisena kuin Hän on.
National Sermons.
Ihmiset pelkäävät kuolemaa, etupäässä luullakseni siksi, että he pelkäävät tuntematonta. Eikä siksi että he pelkäävät kuolon tuskia. Eikä siksi että he pelkäävät helvettiä. Eikä se ole siksikään että he pelkäävät, etteivät pääse taivaaseen. Mutta kun he ajattelevat todella pitävänsä kuolla, tuntuu heistä toiseen maailmaan meneminen kuin heitettäisiin heidät pimeään yöhön, vieraaseen maailmaan, pois kodista ja kaikkien niitten luota, joita he ovat tunteneet ja rakastaneet; ja sentähden he kauhistuvat kuolemaa.
All Saints' Day Sermons.
Kun sinä olet peloissasi, levotonna ja murheissasi, kun olet kuoleman kovissa kourissa etkä tiedä, mihin sinun tulee kääntyä, silloin tämä siunattu ajatus: »Kristus on noussut ylös kuolleista», on oleva sinun kilpenäsi ja voimanasi, jota ei mikään muu ajatus voi antaa. Herra on noussut ylös — ihminen, Hänen ihmis-ruumiillaan ja Hänen ihmis-hengellään, Hänen inhimillisellä rakkaudellaan ja lempeydellään; Hän on ottanut kaiken tämän mukaansa taivaaseen. Hän on vieläkin ihminen, vaikka Hän on totinen Jumala totisesta Jumalasta, Hän nousi ylös kuolleista kuin ihminen, ja sentähden voipi Hän ymmärtää ja tuntea minun edestäni vieläkin — juuri nyt — täällä Englannissa yhdeksännentoista vuosisadalla aivan yhtä paljon kuin Hän voi vaeltaessaan täällä maan päällä vanhassa Judeassa.
Kun tämä maailma häviää meidän silmistämme, ja me menemme, tietämättä minne, ja jätämme jalolle kaikki tuttavamme ja ystävämme, joita olemme ymmärtäneet; silloin on ennen kaikkea tämä ajatus: »Kristus on ylösnoussut kuolleista», ainoa joka voipi pelastaa meidät surullisista, synkistä ajatuksista, pelosta ja epäilyksestä tai tyhmästä kevytmielisyydestä ja mykän eläimen kuolemasta, johon liika monet ihmiset kuolevat. »Kristus on ylösnoussut ja minä olen ylösnouseva. Kristus on voittanut kuoleman omasta puolestaan ja Hän on sen voittava minunkin puolestani. Kristus otti ihmis-ruumiinsa ja sielunsa mukaansa haudasta Jumalan oikealle kädelle ja Hän on herättävä minun ruumiini ja sieluni viimeisenä päivänä, jotta minä saisin olla Hänen kanssaan aina ja nähdä Hänet, semmoisena kuin Hän on.» Tämä on ainoa, mikä elämässä ja kuolemassa on pelastava meidät synnistä sekä haudan takaisen elämän kauhusta ja pelosta.
National Sermons.
Miksi kuoli Hän? kysymme me. Jokaisen ihmisenkin kuolemalla pitänee olla erityinen syy, tarkoitus, muutenhan se olisi kauhea tapaus — outo asia ilman ajatusta — luuranko ilman sielua. Miksi kuoli Hän? »Minä vaikenen enkä avaa suutani; kyllä Sinä sen teet.» Ps. 39:10. Näin sanoo hautauspsalmi. Sanokaamme me sitä samaa. »Minä vaikenen»: en raivosta enkä epätoivosta, mutta siksi että Sinä puhut, ja silloin on se hyvin tehty. Se ei ollut mikään satunnainen tai välttämätön teko. Sillä se oli Isän työ, eikä ilman Häntä yksikään varpunen putoa maahan; Pojan työ oli se myös, joka kuoli ristillä, siksi että Hän viimeiseen asti halusi pelastaa ihmiskunnan; se oli Pyhän Hengen työ, joka on kaiken luodun Herra ja Elonantaja. Se oli Hänen työnsä, jolla on halu elämään eikä kuolemaan, iloon eikä suruun, valkeuteen eikä pimeyteen, järjestykseen eikä epäjärjestykseen, hyvään eikä pahaan. Sillä oli määrätty syy, ajatus, tarkotus; ja se tarkotus on hyvin hyvä. Mikä se on, emme tiedä; emmekä tarvitse sitä tietää. Arvailla sitä olisi todellakin sekautumista asioihin, jotka ovat meille liika korkeita. Sentähden olkaamme ääneti. Elkäämme olko ääneti epäilyksestä, vaan uskosta; ei ääneti niinkuin heittiö, joka on väsynyt apua huutamasta, mitä hän ei saa, vaan ääneti kuin lapsi, joka istuu äitinsä helmoissa ja katsoo ylös hänen kasvoihinsa ja tarkastaa hänen liikkeitään, joka ei ymmärrä vielä mitään niistä, vaan on varma siitä että kaikki on tehty rakkaudessa.
Westminster Sermons.
Kristus on ylösnoussut! Mikä ajatus noille siunatuille marttyyreille, ihmis-raukoille, jotka olivat kuoleman tuskissa pelosta ja häpeästä, ja jotka odottivat että heidät pian revittäisiin kappaleiksi tai poltettaisiin elävältä. »Kuolema, tuo kauhea kuolema ei voi voittaa minua, vaikkakin minä olen heikko ja pelokas, sillä minun Herrani ja Mestarini, jonka tähden minun nyt on kärsittävä, on voittanut kuoleman eikä Hän tahdo sallia sen voittaa minua. Hän on voimallisempi kuin helvetti ja kuolema, eikä Hän hylkää minua viimeisellä hetkelläni eikä salli kuolon tuskain tähdenkään minun luopua Hänestä. Hän on taivaan ja maan Kuningas, ja Hän tahtoo hoitaa omansa.» — Kuinka suuri lohdutus onkaan voida sanoa: »Niin, minut erotetaan pois vaimosta ja lapsista ja kaikesta, mitä minä rakastan maan päällä, vaan ei ijäksi, ei toki ijäksi; sillä Kristus nousi ylös kuolleista ja minä, joka olen Kristuksen oma, olen nouseva niin kuin Hän. Tämä minun ruumisraukkani voipi joutua tulen ruuaksi, ahneitten villipetojen syötäväksi. Mitä se haittaa? Kristus, kaikkien ihmisten Kuningas on ylösnoussut kuolleista ja on tullut esikoiseksi kaikista nukkuneista. Se sama Henki, joka saattoi Hänen ruumiinsa takasin haudasta ja tuonelasta, on minunkin ruumiini tuova takasin haudasta ja tuonelasta jalompaan, onnellisempaan elämään Hänen kanssaan sanomattomassa ilossa, missä Kristus nyt istuu Jumalan oikealla kädellä ja puolustaa minua, armahtaa ja siimaa minua, pitäessään minunkin varallani ihanuuden kruunua, jota ei koskaan oteta pois.»
National Sermons.
Nämä seikat ovat hyvin katkerat [tarkoittaa erästä kuoleman tapausta sodassa], enkä minä voi nähdä niissä muuta lohdutusta kuin sen ainoan, että ne kaikki johtavat meitä kasvoista kasvoihin ihmiselämän todellisuuden kanssa, semmoisena kuin se on ollut kaikkina aikakausina, ja antaa meille vakavampia ja kuitenkin enempi rakkautta uhkuvia, enempi inhimillisiä ja enempi jumalallisia ajatuksia itsestämme ja töistämme täällä alhaalla sekä niitten kohtalosta, jotka ovat pois menneet, ja herättää meidät noista tarpeettomista, kevytmielisistä haavekuvista (jotka kuitenkin ovat täynnä kovia tuomioita), joissa me olemme eläneet niin kauvan, luottamaan elävään Isään, joka todellisesti ja käytännöllisesti hallitsee tätä maailmaa ja kaikkia maailmoita, ja joka ei tahdo ketään kadotettavaksi, ja sentähden ei ole unohtanut eli yhtäkkiä ruvennut vihaamaan eli kiusaamaan yhtä ainoata sielua, joka on lähtenyt tästä elämästä toiseen. Kaikki ovat meidän Isämme kädessä; ja, oi siunattu ajatus, vaikkakin he menisivät alas tuonelaan, niin Sinä sielläkin olet». Ps. 139:8.
Letters and Memories.
Jesus on Vapahtaja, Pelastaja, tuo suuri Parantaja, joka parantaa sekä sielun että ruumiin. Ei mitään tuskaa tunneta eikä kyyneliä vuodateta maan päällä, joista Hän ei huolehtisi. Ei ketään ihmistä maan päällä kuole nuorena, jota Hän minun luullakseni ei murehtisi. Sitä emme voi sanoa, mikä Häntä nyt estää parantamasta jokaista tautia, huojentamasta jokaista murhetta, kuivaamasta jokaista kyyneltä. Mutta sen voimme sanoa olevan Hänen tahtonsa, ett'ei kukaan hukkuisi. Sen voimme sanoa että Hän on yhtä halukas kuin koskaan parantamaan sairaita, puhdistamaan spitalisia, ajamaan ulos perkeleitä, opettamaan tietämättömiä, sitomaan särjetyitä sydämiä. Sen voimme sanoa, että Hän tahtoo edelleen tehdä tätä yhä enempi ja enempi, vuosi vuodelta, polvi polvelta. Sen voimme sanoa, Raamatun mukaan, että Kristus on voimallisempi kuin perkele. Sen voimme sanoa että Kristus ja kaikki hyvät ihmiset, hurskasten ihmisten henget, jotka tehdään täydellisiksi, viisaat ja suuret Jumalan silmissä, jotka ovat hyljänneet kirjansa, puheensa, kirjotuksensa samoinkuin kalliit perintönsä, ja ovat taistelleet, taistelevat ja tahtovat taistella loppuun asti vihollista vastaan, ja syntiä, sortoa, kurjuutta, sairautta ja kaikkea vastaan, mikä turmelee ja pimentää Jumalan hyvän maanpiirin — sen voimme sanoa että he voittavat lopuksi; sillä Kristus on voimallisempi kuin perkele; hyvä on voimallisempi kuin paha, valo on voimallisempi kuin pimeys; Jumalan Henki, joka antaa elämää, terveyttä ja järjestystä, on voimallisempi kuin kaikki pahat tavat ja epäjärjestys ja julmuus ja taikausko, jotka tekevät monen elämän onnettomaksi ja mikäli me voimme nähdä, hävittävät tuhansien sielut. Niin, minä sanon, että Kristuksen valtakunta on semmoinen valtakunta, jossa ruumis ja sielu tulee terveeksi ja vapautuu, ja se on voittava, se on leviävä ja se on kasvava, kunnes tämän maailman kansat ovat tulleet Jumalan ja Hänen Kristuksensa kuningaskunniksi. Kristus hallitsee ja tahtoo hallita, kunnes Hän on saanut kaikki vihollisensa jalkainsa astinlaudaksi, ja viimeinen Hänen vihollisistaan, joka on hävitettävä, on kuolema. Kuolema on Hänen vihollisensa, jonka Hän on voittanut nousemalla ylös kuolleista; ja se päivä on tuleva, jolloin ei mitään kuolemaa enää ole — jolloin sairaus ja suru ovat tuntemattomat, ja Jumala on kuivaava kyyneleet kaikkien silmistä. Minä sanon sen uudelleen — elä koskaan sitä unhota — Kristus on Kuningas, ja Hänen kuningaskunnassaan vallitsee terveys, elämä ja vapahdus kaikesta pahasta. Niin on aina ollut ensimäisestä kerrasta, jolloin meidän Herramme paransi spitalisen Galileassa, ja niin on aina oleva maailman loppuun asti.
National Sermons
Kristuksen kasvojen hengellinen ihanuus Kirkastusvuorella osoitti Hänen oppilailleen, että Hän oli hengellinen Kuningas, jonka suuruus on voiman, viisauden, kauneuden ja rakkauden Hengessä, jonka Jumala oli Hänelle antanut rajattomasti; se osoitti myös että oli jotain semmoista kuin hengellinen ruumis — jommoisen me kaikki kerran saamme, jos meidät löydetään Kristuksessa, silloin kun vanhurskasten ylösnousemus tapahtuu — semmoinen ruumis, joka ei salaa ihmisen henkeä, niin kuin täällä tapahtuu, kun ruumis on elämän vaivojen ja sairauden ja turmeluksen alaisena; mutta on olemassa hengellinen ruumis — ruumis, joka on täyttyvä meidän hengellämme, joka on tuleva meidän hengellemme täysin kuuliaiseksi — ruumis, jonka läpi meidän henkemme ihanuus on loistava, samoin kuin Kristuksen Hengen ihanuus loisti Hänen ruumiinsa läpi kirkastuksessa. »Veljet, me emme tiedä, miksi me tulemme; mutta me tiedämme, että koska Hän ilmestyy, tulemme me Hänen kaltaisikseen; sillä me saamme nähdä Hänen semmoisena kuin Hän on.» 1 Joh. 3:2.
Village Sermons.
Minä uskon, sanoo uskontunnustus, ruumiin ylösnousemisen. Raamattu opettaa meitä uskomaan, että jokainen meistä, ihmisolentoina, miehinä ja naisina, pääsemme mukaan tuona ihanana päivänä; ei ainoasti henkinä, jotka ovat tulleet erilleen ruumiista (semmoisista puhuu Raamattu, Jumalan kiitos, vähän eli ei ollenkaan), vaan todellisina elävinä ihmisolentoina, omine uusine ruumiineen, uuden maan päällä ja uuden taivaan alla. Sentähden, sanoo David, on minun lihanikin asuva turvassa (Ps. 16:9) eikä ainoasti minun henkeni ja sieluni, vaan minun ruumiinikin. Sillä Herra, joka ei ainoasti kuollut, vaan nousi jälleen ylös ruumiillaan, Hän on herättävä meidänkin ruumiimme, sopusoinnussa sen mahtavan työn kanssa, jonka kautta Hän tekee itselleen alamaiseksi kaikki; ja silloin on jokaisen olento, ruumis, sielu ja henki, saapa täyden kehityksensä ja loistava Hänen ijankaikkisessa, loppumattomassa ihanuudessaan. Tätä me toivomme.
National Sermons.
Ne jotka kuolevat Jumalan pelossa ja Kristuksen uskossa, eivät todella maista kuolemaa; heillä ei ole mitään kuolemaa, vaan he ainoasti muuttavat toiseen paikkaan ja toiseen olomuotoon; he siirtyvät samassa uuteen elämään kaikkine lahjoineen ja tunteineen; yhä edelleen ovat he samoja eläviä, ajattelevia, toimivia olennoita, kuin he olivat täällä maan päällä. – –Lepoa he saavat — ja lepoa he tahtovat, jos he lepoa tarvitsevat. Mutta mikä on heidän leponsa? Ei työn puutetta, vaan mielen lepoa. Tosi lepoa on saada levätä synnistä, surusta, pelosta, epäilyksestä, murheesta — ennen kaikkea saada levätä pahimmasta uupumuksesta, nim. siitä että tietää velvollisuutensa eikä kykene sitä täyttämään. Se on totinen lepo — Jumalan lepo, joka aina tekee työtä ja aina lepää; samoin kuin tähdet päämme päällä aina liikkuvat, tuhansia peninkulmia päivässä, ja kuitenkin aina täydellisesti lepäävät; sillä ne liikkuvat määrätyssä järjestyksessä, sopusointuisesti ja täyttävät sitä lakia, jonka Jumala on niille antanut. Täydellinen lepo täydellisessä työssä, se on varmaankin autuaitten henkien lepo, kunnes kaikkien kappalten täydellinen suoritus tapahtuu, kun Kristus saapi valittuinsa luvun täyteen. Ja jos näin on, mikä lohdutus meille, jotka olemme kuolevat, ja mikä lohdutus meille, jotka olemme nähneet toisten kuolevan, jos kuolema vain on uusi syntyminen korkeampaan elämään ja jos kaikki, mikä meissä muuttuu, on ruumista — joka on meidän kotelo eli kuori — se on samallainen muutos kuin simpukalla, joka heittää pois vanhan nahkansa ja tulee ulos terveenä ja iloisena, taikka kuin matelevalla toukalla, joka murtautuu vankeudestaan eli kotelostaan ja levittää siipensä päiväpaisteessa kuin sievä kesälintu. Missä on siis kuoleman oka, jos ei kuolema voi vahingoittaa, myrkyttää tai turmella mitään siitä, jonka tähden ystävämme rakastavat meitä; ei mitään siitä, jolla me voisimme palvella Jumalaa tai ihmisiä? Missä on haudan voitto, kun se ei voi painaa meitä alas, vaan päinvastoin vapauttaa meidät juuri siitä, mikä painaa meitä — nim. kuolevaisesta ruumiista?
Water of Life — Sermons.
Katsokaa kukkasia kedolla. Meidän on otettava Herramme sanat tarkasti. Hän puhuu liljoista, niistä lyökkikasveista, jotka joka kevät kukkivat tuhatlukuisin itämaitten heinikoissa. Koko talven ovat ne kuolleina, maan sisälle kätkettyine juurineen. Mutta niin pian kuin kevätaurinko paistaa niitten haudoille, heräävät ne äkkiä elämään ja kaunistuvat semmoisiksi kuin Jumala ne haluaa, ja jokainen siemen saapi erityisen muotonsa. Ne kylvetään katoovaisina, ne nousevat ylös katoomattomina; ne kylvetään heikkoina ja nousevat ylös voimakkaina; ne kylvetään häpeällisinä ja nousevat ylös kunniassa (1 Kor. 15:42, 43); heikkoina, väririkkaina, täyttäen ilman tuoksuilla ovat ne kuolemattomuuden kuvina, jotka soveltuvat enkelien kruunuiksi.
Katsokaa liljoja kedolla, kuinka ne kasvavat. Sillä samoin on myöskin kuolleitten ylösnousemus. Niin, ei ilman Jumalan sallimusta tai oikeastaan jumalallisen neuvon kautta on tuo siunattu Pääsiäisen aika määrätty kirkon keskuudessa kaikiksi ajoiksi vietettäväksi sinä vuoden aikana, jolloin maa puistaa talviunen päältään, jolloin linnut palajavat takasin ja kukkaset alkavat puhjeta, jolloin jokainen siemen, joka putoaa maahan ja kuolee ja nousee maasta jälleen uuden muotoisena, on meille todistuksena Kristuksen ylösnousemisesta; ja samalla on se todistuksena siitä, että me nousemme kuolleista, että samoin kuin siemenen on käynyt, samoin on meissäkin elämä voittanut kuoleman. Samoin on jokainen lintu, joka palajaa takasin laulamaan ja rakentamaan pesänsä meidän läheisyyteen, jokainen kasvi, joka puhkeaa kukalle, todistuksena meille meidän Herramme ylösnousemisesta ja meidän ylösnousemisesta. – – Ne kuulevat Herran kutsumista, Hänen, joka antaa elämän, ja palaavat takasin elämään ikäänkuin edustajina ja merkkinä meille Kristuksesta, niitten Luojasta, joka oli kuollut, mutta on tullut eläväksi jälleen, joka hävisi tuonelaan Pääsiäis-iltana, ja joka löydettiin jälleen taivaassa ijankaikkisiksi ajoiksi. Sillä tavoin joka kerta kuin tuo siunattu Pääsiäis-aika palajaa, muistutetaan meitä maan heräämisellä talviunestaan meidän Herran Jesuksen Kristuksen ylösnousemisesta ja se on meille todistuksena, että kerran on elämä voittava kuoleman, valo voittava pimeyden, vanhurskaus voittava synnin, ilo voittava surun, sitte kun koko luomakunta, joka huokaa ja kärsii tuskaa aina tähän asti, on toimittava sen, mitä varten se työtä tekee — kun syntyy uusi taivas ja uusi maa, jossa ei ole huokausta eikä surua, vaan jossa Jumala on kuivaava kyyneleet kaikkien silmistä.
Discipline and other Sermons.
Kuolema ei ole kuolema, jos se ei tapa meissä muuta kuin sen, joka estää meitä täydellisestä elämästä. Kuolema ei ole kuolema, jos se silmänräpäyksessä kohottaa meidät pimeydestä ylös valkeuteen, heikkoudesta voimaan, synnistä pyhyyteen. Kuolema ei ole kuolema, jos se viepi meidät lähemmäksi Kristusta, joka on elämän lähde. Kuolema ei ole kuolema, jos se täydelliseksi tekee uskomme ja antaa sen toteutua näkemisessä ja antaa meidän nähdä Hänet, johon olemme uskoneet. Kuolema ei ole kuolema, jos se viepi meidät niitten luo, joita olemme rakastaneet ja kadottaneet, joitten edestä olemme eläneet ja joitten edestä edelleen halajamme elää. Kuolema ei ole kuolema, jos se yhdistää lapsen sen äidin kanssa, joka oli mennyt tuonelaan edeltä. Kuolema ei ole kuolema, jos se ainiaaksi poistaa edeltä päin menneeltä äidiltä hänen tuskansa ja pelkonsa ja antaa hänen nähdä, Vapahtajansa armollisten kasvoin edessä, tietyn ja varman lupauksen siitä, että kaikki hänen jälkeensä jättämät ovat turvassa, turvassa Kristuksen luona ja Kristuksessa, tämän kuolevaisen elämän tapauksissa ja vaaroissa. Kuolema ei ole kuolema, jos se vapauttaa meidät epäilyksestä ja pelosta, vaiheista ja muutoksista, ajasta ja paikasta ja kaikesta, mitä aika ja paikka synnyttää ja sitte hävittää. Kuolema ei ole kuolema; sillä Kristus on voittanut kuoleman omasta puolestaan ja niitten puolesta, jotka uskovat Häneen.
Water of Life — Sermons.
Jumalan äärettömästä helmasta, kaiken elämän lähteestä, olemme me tulleet; itsekkään, myrskyisen nuoruuden kuluttua vuodattaen katumuksen kyyneleitä — ei juuri liika myöhään; ei aivan täydellisesti hyödyttömän miehuuden ijän elettyämme; hitaan ja kylmän vanhuuden vietettyämme käännymme takasin Hänen luokseen, josta olemme tulleet; Jumalan helmaan vielä kerran — voidaksemme tulla perille jälleen toivottavasti varustettuina uusilla tiedoilla ja uudella voimalla jalompiin töihin. Amen.
Essaya.
VII.
RUKOUS SYVYYDESTÄ.
»Oi Jumala, kuule minun rukoukseni, eläkä peitä itseäsi minun innokkaalta pyynnöltäni! Ota minusta vaari ja kuule minua, että minä surkeasti valitan rukouksissani ja parun.» Ps. 55:2,3.
»Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; ja Hän kuulee minun ääneni templistään, ja minun huutoni tulee Hänen eteensä, Hänen korviinsa.» Ps. 18:7.
»Herra on läsnä kaikkia, jotka Häntä avukseen huutavat – – Hän kuulee
heidän huutonsa ja auttaa heitä.» Ps. 145:18,19.
»Silloin kun minä Sinua avukseni huudan, niin Sinä kuulet minua, ja
annat minun sielulleni suuren väkevyyden.» Ps. 138:3.
Kuta vanhemmaksi minä tulen, ja kuta enempi minä näen tämän katoovaisen elämän tapahtumia ja muutoksia, ja ihmissydämen tarpeita ja kaipauksia, sitä tärkeämmältä näyttää tämä kysymys: Onko jossain paikassa avaruudessa olentoa, joka voipi kuulla meidän rukouksiamme? Onko rukous tarpeeton hulluus vai korkein viisaus? Minä sanon: Onko olemassa olentoa, joka aina voipi kuulla rukouksiamme? Minä en tarkoita olentoa, joka aina vastaa niihin ja antaa meille kaikki, mitä pyydämme; mutta semmoista, joka pienimmässäkin tahtoo kuulla, tahtoo kuunnella, tahtoo tutkia, mikä on hyödyllistä antaa meille, ja sitte siihen katsoen antaa meille tai kieltää meiltä sen, mitä olemme rukoilleet.
Niin pian kuin ihminen alkaa pyrkiä raakalaisesta muodostumaan sivistyneeksi olennoksi, herää hänen sydämessään omituinen halu Jumalan palvelukseen; onko tämä halu pidettävä lapsellisena unelmana, kun ihminen kehittyy vielä korkeammalle kannalle? Ovatko kaikkien ihmisten kokemukset, pakanain yhtä hyvin kuin kristittyin, kaikkina aikakausina tyhjäksi arvattavat? Ovatko tämän kärsivän ja epäilevän ihmiskunnan kaikki valitukset turhaan nousseet korkeuteen? Ovatko pyhäin rukoukset, laulajain ylistyslaulut, marttyyrien kuolintuskat, runoilijain pyrinnöt, viisasten ajatukset, sorrettujen huudot, äidin rukoukset lapsensa puolesta, nuoren tytön esirukoukset kaukana taistelutantereella olevan rakastettunsa edestä, sotilaan vastaukset hänen rukouksiinsa, kun hän sanoo sieltä kaukaa: »elä pelkää, minä olen Jumalan käsissä» — — kaikki nämä ihmiskunnan jaloimpien, puhtaimpien, kauneimpien ja jumalallisimpien tunteitten ilmaukset — ovatko ne olleet turhat? Ovatko ne olleet häpeemättömiä vaatimuksia, kaunisten unelmain utukuvia, jotka haihtuivat tyhjään ja turhaan? Onko turhaan tuijottanut jokainen kärsivä, etsivä sielu, joka läpi aikakausien on tuijottanut ylöspäin pimeyteen tuntematonta kohti, toivossa saada kerran nähdä vilahdukselta jumalallisen Silmän, joka näkee kaikki ja järjestää kaikki ja huolta pitää kaikesta? Voi, hyvät ystävät, ne jotka uskovat tai kuvailevat uskovansa semmoisia (että tämä kaikki olisi turhaa) ja voivat semmoisia oppia levittää muille säälimättä ja surematta, eivät totta tosiaan tiedä mitä ryöstävät ihmissuvulta, joka jo on kyllin kurja oman hulluutensa ja oman syntinsä tähden — ihmissuvulta, joka toivomatta Jumalaan ja Kristukseen todellakin on muinaisen Homerin sanoessa kurjempi kuin eläimet kedolla.
Westminster Sermons.
Kun ihmissydän kysyy: Eikös meillä ole ainoasti Jumala taivaassa, vaan myös Isä taivaassa? — niin voipi siihen kysymykseen vastata ainoasti meidän Herramme Jesus Kristus. Hän sanoi oikein: »Ei kukaan tule Isän tykö muuten kuin Minun kauttani.» Joh. 14:6. »Ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on ilmoittanut Hänet.» Joh. 1:18. Ja sentähden voimme löytää loppumattoman lohdutuksen sanoissa: »Semmoinen kuin Isä on, semmoinen on Poika ja semmoinen on Pyhä Henki». Sillä nyt tiedämme että keskellä Jumalan valtaistuinta istuu Ihminen, joka on Jumalan kunnia kirkkaudessaan ja Hänen olentonsa perikuva, — ylimäinen pappi, jolla voipi olla myötätuntoisuutta meidän heikkouksillemme, kun me näemme että Häntä kiusattiin kaikessa samoin kuin meitä. Hebr. 4:15. Hänen puoleensa voimme huutaa ihmisen innolla ja ihmisen sanoilla, koska tiedämme että Hänen ihmissydämensä vastaa meidän ihmissydämille, ja että Hänen ihmissydämensä on liitetty yhteen Hänen jumalallisen Henkensä kanssa, ja että Hänen jumalallinen Henkensä on sama kuin Hänen Isänsä jumalallinen Henki; sillä Heidän tahtonsa ja Heidän mielensä ovat yksi, ja Heidän tahtonsa ja Heidän mielenlaatunsa ovat rajatonta rakkautta syntisiin ihmisiin.
Niin, me voimme suuressa hädässämme uskossa katsoa Kristuksen pyhiin kasvoihin ja uskossa turvautua Hänen pyhään sydämeensä ja sanoa: Jos se on hyvä minulle, antaa Hän mitä minä rukoilen; ja jos ei Hän anna, tapahtuu se siksi että sekin on hyvä minulle ja myöskin muille. Kaikissa tämän kuolevaisen vaelluksen vaiheissa ja muutteissa voimme sanoa Hänelle, samoin kuin Hän sanoi tuona juhlallisena hetkenä: »Jos mahdollinen on, niin menkään pois minulta tämä kalkki! ei kuitenkaan niin kuin Minä tahdon, vaan niin kuin Sinä» (Mat 26:39), ja voimme olla varmat että Hän kantaa tämän rukouksen Hänen Isänsä ja meidän Isämme eteen, Hänen Jumalansa ja meidän Jumalamme eteen; ja mikä ikinä tämä vastaus tuleekaan olemaan, minkä Hän antaa, jonka tiet eivät ole niin kuin meidän tiemme ja jonka ajatukset eivät ole niin kuin meidän ajatuksemme, niin rukous ei ole turhaan kaikunut ylös Kristuksen tykö.
Westminster Sermons.
Minä olen rukoillut kauvan ja totisesti enkä ole enää pelkoa täynnä. »Kaikki mitä te rukoilette uskossa Minun nimeeni, sen te saatte.» Mat. 21:22. »Herra, minä uskon, auta minun epäuskoani.» Mark. 9:9. Nämä kaksi lausetta olivat minun linnoitukseni, kun kurjuuden yö oli pimeimmillään, ja näitten voimasta pääsemme voitolle. Sentähden elä kiusaa itseäsi, elä ole suruinen; mitä Jumalalla on mielessään, sen Hän tekee.
Letters and Memories.
Kuta kauvemmin minä elän, sitä tarkemmin näen että Herran Rukous on kaikkien rukousten malli; päätä itse olisko mitään ajatusta rukoilla Jumalaa muuttamaan maailman kulkua yhdessä hengen vedossa, kun sanomme: »Tapahtukoon Sinun tahtosi maan päällä» – – Ei minulla ole mitään sitä vastaan että rukoilemme erityisiä asioita. Jumala siitä varjelkoon! Teenhän minä itsekin niin. Minä voin yhtä vähän jättää sen tekemättä kuin lapsi voipi pimeässä olla kutsumatta äitiään. Kun me rukoilemme: »Elä salli meidän tänään mihinkään vaaraan saattaa itseämme», näyttää minusta kuin pitäisi meidän huomauttaa painolla enempi sanoja »saattaa itseämme» kuin »vaaraan», eikä rukoilla Jumalaa ottamaan pois vaaraa muuttamalla luonnon järjestystä, vaan antamalla meille valoa ja johtoa välttämään vaaraa.
Letters and Memories.
Rukoile yötä päivää hyvin hiljaa, niinkuin pieni väsynyt lapsi, kaikkea mitä tarvitset sekä ruumiin että sielun tarpeeksi — pienintä yhtä hyvin kuin suurinta — ei mikään ole liika paljo rukoilla Jumalalta — ei mikään ole liika suurta Hänelle antaa — ja koeta kiittää Häntä kaikesta. Kunnia olkoon Sinulle, oi Jumala!
Letters and Memories.
Kun sinä olet syvyydessä — olkoon se mikä tahansa syvyys — huuda Jumalalle: Jumalalle itselleen eikä kenellekään muulle kuin Jumalalle. Jos sinä voit tulla puhtaan lähteen silmukkaan, miksi joisitkaan joesta, joka on voinut koota likaisuutta juostessaan? Jos voit mennä Jumalan itsensä luo, miksi menisitkään jonkun Jumalan luodun olennon luo, olkoonpa hän kuinkakin pyhä, puhdas ja rakkautta täynnä? Mene Jumalan luo, joka on valojen valo, elämäin elämä. Hänestä kaikki hyvyys virtaa.
Mene siis Hänen itsensä luo. Huuda Jumalalle, Herralle itselleen, syvyydestä, olkoonpa se kuinka syvä tahansa. Jos David, vanhan ajan juutalainen, voi sen tehdä, kuinka paljoa enemmän me, jotka olemme Kristukseen kastetut; kuinka paljoa enempi me, jotka pääsemme yhdessä Hengessä Isän tykö; kuinka paljoa enempi me, jotka joka paikassa voimme »astua uskalluksella armoistuimen tykö, että me laupeuden saisimme» ja löytäisimme armon, koska apua tarvitsemme. Hebr. 4:16. Jos Hän on sen luvannut, eikö Hän silloin annakin sitä? Jokaiselle teistä — kuinka heikko, kuinka tietämätön, kuinka syntinen oletkaan, jos sinä halajat tulla vapaaksi niistä synneistä — on tämä armo annettu; meillä on vapaus huutaa syvyydestä Jumalan itsensä puoleen, joka loi auringon ja tähdet, koko taivaan ja maan; meillä on vapaus seista kasvoista kasvoihin Isän kanssa, joka on luonut kaikki ihmishenget, ja kiintyä siihen ainoaan Olentoon, joka ei koskaan voi erehtyä taikka muuttua, ainoaan kuolemattomaan, ijankaikkiseen Jumalaan.
Westminster Sermons.
Se siemen, jonka kylvämme — katumuksen siemen, nöyrtymisen siemen, murheellisten rukousten ja avun huutojen siemen — on juurtuva ja kasvava ja kantava hedelmän, me emme tiedä miten, Jumalan soveliaana aikana, jota ei voida muuttaa. Me olemme kenties murheellisia ja uupuneita; meidän silmämme odottavat ja kaipaavat Herraa, ehkäpä enempi kuin niitten, jotka odottavat päivän koittoa, sitä aamua, joka on tuleva ja tuleekin; sillä aurinko on varmasti nouseva ja päivä on varmasti valkeneva, ja Vapahtaja on varmasti vapahtava ne, jotka Hänen puoleensa huutavat.
Westminster Sermons.
Sille sieluraukalle, joka on alakuloinen, joka on alhaalla ja syvyydessä, joka tuntee oman heikkoutensa, hulluutensa, tietämättömyytensä, syntisyytensä, ja joka syvyydestä huutaa Jumalalle kuin eksynyt lapsi huutaa isänsä jälkeen — niin, samoin kuin eksynyt vuona huutaa emonsa jälkeen — semmoisesta sieluraukasta, jonka rukoukset ehkä ovat sekavia, typeriä ja huonosti sointuvia, — semmoisesta on kirjoitettu: »Herra tukee kaikkia kaatuvia; läsnä on Herra kaikkia, jotka Häntä avukseen huutavat; Hän tekee mitä Häntä pelkääväiset halajavat, ja kuulee heidän huutonsa ja pelastaa heitä.» Ps. 145:14,18,19.
Westminster Sermons.