Taikapeili

TAIKAPEILI

Nelinäytöksinen satunäytelmä

Kirj.

LARIN-KYÖSTI

Jyväskylässä, K. J. Gummerus Osakeyhtiö, 1916.

HENKILÖT:

IMANDRA, Suvikunnan kuninkaantytär.
KAUKOVALLAN PRINSSI, kuljeksiva kuninkaanpoika.
OTRO, hänen ystävänsä.
HOVIHERRA, |
HOVIROUVA, | kuninkaantyttären holhoojia.
INKERI, kamarineiti.
KEPULI, |
HEPULI, | kujeilijoita.
Hoviväkeä, keihäsmiehiä, morsiuspiikaisia, paimentyttöjä,
   soittajia y.m.

NÄYTÖS I

Linnan etuhuone.

(Hovirouva tulee toiselta, hoviherra toiselta taholta, tekevät naurettavia kumarruksia ja niiauksia, asettavat sormet suulleen ja sipsuttavat prinsessan huoneen ovelle ja tirkistävät avaimen reijästä.)

HOVIROUVA. Kuulitteko?

HOVIHERRA

Kyllä minä kuulin.

HOVIROUVA

Kuulkaa, kuinka prinsessa mellastaa. Nyt hän heitti jotain lattialle, ai!

HOVIHERRA

Kaulakoristeen, jonka hän sai korkealta kosijalta. Rasavilli!

HOVIROUVA

Hän on mahdoton! Eilen hän tahtoi pukeutua ryysyihin ja kulkea paljain jaloin.

HOVIHERRA

Tuittupää, oikullinen orpo. Hänellä ei ole ikäistensä seuraa. Eilen hän näki linnanikkunasta paimentyttöjen ajavan lammaskarjaa ja nyt hän tahtoo olla paimentyttönä.

HOVIROUVA

Hänen täytyy tottua hovitapoihin. Meidän velvollisuutemme on opettaa ja ohjata häntä.

HOVIHERRA

Mutta hän ei tottele, tekee ja sanoo kaikki päinvastoin. Olisiko syy…

HOVIROUVA

Syy meissä, minussa? Minä olen aina hyvällä esimerkillä koettanut…

HOVIHERRA

Hänen pitäisi saada kuulla soittoa, tanssia ja iloita. Ja sitten pitää hänen rakastua. Minäkin…

HOVIROUVA

Tekin..? Hän ei huoli kenestäkään. Kääntää kosijoille selkänsä tai tekee heistä pilkkaa.

HOVIHERRA

Eilen hän istui pitkän aikaa tornikomerossa ja uhkasi vaijeta kokonaisen viikon… Mutta pohjaltaan hän on hyvä, hän antaa almuja.

HOVIROUVA

Te olette pilannut hänet. Te olette niin kevytmielinen. Eilen te nipistitte kamarineitiä korvasta, te, te…

HOVIHERRA

Mi, minä, armollinen rouva, olen aina ollut vain teidän nöyrin palvelijanne. Mutta nyt prinsessa tulee, vetäytykäämme syrjään.

(Hoviherra ja -rouva poistuvat perälle.)

IMANDRA (tulee paljain jaloin ja hajalla hapsin, kamarineiti rientää hänen jälessään. Prinsessa heittäytyy maahan.)

Minun on niin ikävä, ikävä että… minä purisin!

INKERI

Menemmekö kutomaan kultakangasta? Sehän huvittaa teidän korkeuttanne.

IMANDRA

Ei, ei! Minä osaan jo sen taidon. Minä olen kyllästynyt koreihin pukuihin ja koreihin puheihin.

INKERI

Nouskaahan, armollinen prinsessa, joku voi tulla!

IMANDRA

Joku kosija? Hahhaa, muistatko, sitä viimeistä minä nipistin nenästä.

INKERI

Hyi, prinsessa, kuinka te olitte häijy.

IMANDRA

Niin, hovirouva sanoo minua häijyksi ja minä tahdon olla häijy, niin häijy, että ne ajavat minut linnasta.

INKERI

Kultavaunuissa te kerran linnasta ajatte, te olette niin kaunis ja maan kuulu, että tänne saapuu ruhtinaita aina Arapiasta kameleilla, kuormitettuina kullalla ja kalliilla kivillä.

IMANDRA

Minä en tahdo olla kaunis, katsos kuinka minä olen ruma! Sano, enkö minä ole ruma! —(vetää kasvonsa ryppyihin.)

INKERI (leikillä)

Ruma kuin hyypiä. Mutta jos nyt saapuisi se Kaukovallan prinssi, josta huhu käy.

IMANDRA

Kaukovallan prinssi? Keimeileva kenokaula?

INKERI

Ei! Sorea, solakka, yhtä viisas kuin viehkeä. Hän kulkee tuntemattomana kuin tuhannen yön ruhtinas.

IMANDRA

Jos hän tulee minua kosimaan, niin minä nokean naamani, kynsin kuin kissa tai juoksen linnankaivoon.

INKERI

Suokaa minun sukia suortuvianne. (Nostaa prinsessan ikkunan ääreen.)

IMANDRA

No, teehän niin. Mutta lue samalla sitä hauskaa kirjaa paimenesta ja metsätytöstä!

INKERI (järjestäen tukkaa, lukee)

— — — Ja paimenpoika kulki metsälähteelle, jonka luona istui ihmeen ihana metsätyttö. Paimenpoika koristi hänen päänsä mesikukilla, syötti häntä mesimarjoilla, soitteli paimenpillillään, hyväili häntä kuin katrastaan, ja he nousivat, kulkivat tanssien ilossa ja rakkaudessa läpi hämyisen metsän — — —.

IMANDRA

Oh, olisinpa metsässä ja kohtaisin kauniin ja kainon paimenpojan! Täällä minä tukehdun. Minua inhoittaa kaikki hovitavat, tanssin- ja soitonopettajat! Hyi! (Sylkee).

INKERI

Ai, ai, ei saa sylkeä!

IMANDRA

Mutta minä sylen vaan! Hyi! (kurkistaa ikkunasta). — Kas tuolta tulee paimentyttöjä! Hei, hei, tytöt, tulkaa tänne!

INKERI

Mutta prinsessa, ne ovat niin likaisia.

IMANDRA

Mutta minä tahdon!

INKERI

Pistetään toki kultakruunu päähän ja kultakengät jalkaan!

IMANDRA

Ei, ei, kruunu painaa ja kengät puristavat.

INKERI

Mutta hovirouva pistää mustaan komeroon.

IMANDRA

Pistäköön vaan! Minä tahdon olla kuin likainen paimentyttö. (Paimentytöt tulevat.) Tässä on mesikakkuja! Kuulkaas, miltä ketunleivät maistuvat, tuleeko niistä kieli vihreäksi? Näyttäkää kieltänne! Kas niin. Sehän on punainen niinkuin minunkin. (Näyttää kieltään, tytöt nauravat.)

INKERI

Mutta prinsessa!

IMANDRA

Mutta miksei teillä ole koreita vaatteita eikä mesikukkia kiharoilla?

PAIMENTYTTÖ

Me koristamme itseämme vain sunnuntaina.

IMANDRA

Ja minun pitää olla koreana joka päivä, siksi ei se tunnu miltään. Minä tahtoisin kulkea metsässä puettuna repaleisiin vaatteisiin. Annahan, kun koetan! (Aikoo ottaa tytön röijyn.)

INKERI (estää)

Ei, ei, siinä voi olla pieniä — eläviä.

IMANDRA

Hellan lettu, minä en koskaan näe täällä linnassa pieniä eläviä. Mutta osaattehan tanssia. Tanssikaa!

(Tytöt tanssivat.)

Kuinka se on kaunista! Siinä ei ole kumarruksia eikä polven koukistuksia. (Syöksyy keskelle tanssia.) Hih!

HOVIROUVA (tulee)

Mitä tämä merkitsee! Prinsessa, kuinka te käyttäydytte! Tämä on kauhea rikos hovisääntöjä vastaan. Avojaloin ja hajalla hapsin!

IMANDRA

Minä en välitä säännöistä! Piti, piti, piti!

HOVIHERRA (liehutellen nenäliinaa)

Hirvittävää! Mikä katku!

HOVIROUVA (pirskottaen hajuvettä)

Tuulettakaa huonetta! Ja te karjatytöt, lähtekää heti tiehenne!
(Tytöt pois.)

IMANDRA

Ei, ei, minä tahdon mukaan. Minä tahdon tanssia heidän kanssaan.

HOVIROUVA

Kamarineiti, viekää armollinen prinsessa heti pukuhuoneeseen, sillä kohta tulee tänne Kaukovallan prinssi ja hänen ystävänsä hovitaidemaalari!

IMANDRA

Jos he tulevat, niin minä rupean rääkymään tai hypin harakkaa. Joko minä alan? (Tekee liikkeen).

HOVIHERRA

Ä, älkää toki, tuuliviiri prinsessa…!

IMANDRA

Minä en tahdo olla prinsessa!

HOVIHERRA

Vaan harakka!

HOVIROUVA

Hirveätä, harakka!

IMANDRA

Armollinen rouva! Hyppikää minun kanssani harakkaa!

HOVIROUVA

Olenko minä harakka?

HOVIHERRA

Hahhaa!

HOVIROUVA

Mitä te räkätätte! Te pilaatte prinsessan.

IMANDRA

Hahhahhaa, harakka! (Juoksee tiehensä, Inkeri hänen jälessään.)

HOVIROUVA

Ei, tämä menee jo liian pitkälle, minä ihan halkean harmista.
Hoviherra, te olette kelpaamaton kasvattaja, te turmelette koko hovin.

HOVIHERRA

No, no, armollinen, muistattehan, te itsekin… hypitte nuorena harakkaa! Muistatteko, kerran puutarhassa ollessamme…

HOVIROUVA

Siitä on jo kulunut monta vuotta, kun…

HOVIHERRA

… Kun minä katsoin teihin kuin kuningattareeni.

HOVIROUVA (keimaillen)

Oi, kuningattareen! Anteeksi! Minä kiivastuin. Miettikäämme kasvattavia keinoja.

HOVIHERRA

Prinsessaa hemmoitellaan, vuoroin peloitetaan. Seuratkoon kerran oikkujaan, olkoon paimentyttönä, niin hän saa nähdä, onko se niin hauskaa ja runollista.

HOVIROUVA

Te olette oikeassa. Tehkäämme niin, jollei hän suostu Kaukovallan prinssiin. Menkäämme nyt katsomaan prinsessaa! (Hovirouva ja hoviherra menevät.)

(Kaukovallan prinssi ja Otro tulevat.)

PRINSSI

Minä näin hänet taas ikkunassa. Mikä suloinen, kiehtova kuva! Sellaista sinä, Otro, et koskaan ole ikuistanut.

OTRO

Me olemme vaeltaneet kauan tuntemattomina, nyt olette onnenne ovella. Mutta olkaa varovainen, prinsessa kuuluu olevan omituinen ja oikullinen.

PRINSSI

Mutta paimentytöt kertoivat hänestä vain hyvää. Minä vapisen onneni odotuksesta.

OTRO

Teidän korkeutenne! Ette ole ensimmäinen, jonka prinsessa on karkoittanut.

PRINSSI

Mitä? Kuulin ääniä.

OTRO

Sieltä tulee jo tuulispää! Olkaa vatuillanne! (Vetäytyy syrjään.)

IMANDRA (Toisessa jalassa kenkä, toinen puoli päätä on palmikkona.)

Mitä? Kuka te olette, mitä te täällä teette?

PRINSSI

Olen Kaukovallan prinssi! Armollinen, armas prinsessa! Kuulu kauneutenne on minut tuonut tänne kaukaiselta maalta. Te olette kuin ihana ilmestys.

IMANDRA

Minä en ole kaunis enkä armollinen. Katsokaa! (Vetää tukan silmilleen.) Minä onnun.

PRINSSI

Se johtuu siitä, että nousitte ehkä vuoteestanne väärällä jalalla.

IMANDRA (tehden eleitä)

Ja minun nenäni on väärässä ja silmäni vinossa. (Vääntelee nenäänsä ja silmiänsä.)

PRINSSI

Sallikaa minun suudella ruusuista kättänne. (Tarttuu käteen.)

IMANDRA

Hyi, siinä saitte! (Tukistaa prinssiä.)

PRINSSI

Prinsessa, minä en ole tullut tänne tukistettavaksi vaan…

IMANDRA

Vaan?

PRINSSI

Pyytämään teidän kunnioitettavaa kättänne.

IMANDRA

Mitä, kättäni? Mitä te sillä tekisitte? Onhan teillä käsiä itsellännekin.

PRINSSI

Minä tahtoisin laskea sydämeni teidän jalojen jalkojenne juureen.

IMANDRA

Nyt te puhutte kuin sydämenne olisi kurkussanne. Älkää puhuko tyhmyyksiä, olettehan viisas mies.

PRINSSI

Se ilahuttaa minua kuullessani sen teidän suloisesta suustanne.

IMANDRA

Miksi olette imelä niinkuin muutkin korkeat kosijani? Minä olen väsynyt teihin, koko hoviin, kaikkeen, kuuletteko!

PRINSSI

Niin minäkin, siksi lähdin etsimään jotain uutta. Minä haukottelen usein hoviherrojeni seurassa.

IMANDRA

Nyt minä pidän teistä. Haukotelkaamme yhdessä! Kun minä katselen teitä, niin olettehan sentään ihmisen näköinen. Kunhan olisitte paimenpoika ja soittaisitte paimenhuilua!

PRINSSI

Ja jos minä olisin paimenpoika?

IMANDRA

Silloin minä, minä tanssisin kanssanne lähteellä. Osaatteko soittaa huilua?

PRINSSI

Minä rakastan tietoa, taitoa, soittoa ja — teitä, armollinen autuuteeni.

IMANDRA

Joko taas! Mutta kuulkaas, hyppikäämme harakkaa!

PRINSSI

Harakkaa? En minä osaa!

IMANDRA (alkaa hyppiä)

Katsokaas, näin!

OTRO

Hahhaa!

IMANDRA

Kuka nauroi!

OTRO

Harakka!

IMANDRA

Näin minä hyppään häissäkin. Hahhaa!

HOVIROUVA (ja hoviherra rientävät esille)

Mikä häväistys! Prinsessa! Nouskaa heti! (Hovikumarruksia.)

HOVIHERRA

Pieni, kiltti prinsessa, muistakaahan, että te olette suuren Suvikunnan valtijatar!

OTRO

Kaukovallan prinssin puolesta saan minä kunnian kosia Suvikunnan valtijatarta ja huomenlahjana tuon minä tämän ihmeellisen peilin, joka tekee ruman kauniiksi ja päinvastoin.

IMANDRA (katsoo äkkiä peiliin ja kirkaisee)

Mitä minä näen? Oman irvikuvani! Hyi! Uskallatte tehdä pilkkaa!
(Heittää peilin permannolle.) Kas noin!

OTRO

Oi, mitä te teitte! Te särjitte taikapeliin!

IMANDRA

Taikapeilin? Hui, hai! (Juoksee tiehensä.)

HOVIROUVA

Kultakruunuineen ja kultakengät jaloissa täytyy prinsessan heti palata pyytämään anteeksi suur'armolliselta, hänen korkeudeltaan Kaukovallan prinssiltä. (Menee hullunkurisesti niiaten.)

PRINSSI (Poimien peilinpalasia, jotka hän kätkee taskuunsa.)

Älkäähän toki…! Kuulkaas, herra hoviherra, mitä me nyt teemme, minä olen aivan hullaantunut teidän tuittupää prinsessaanne!

OTRO

Prinsessan omista puheista sain minä oivan ajatuksen. Teidän korkeutenne, pukeutukaa paimenpojaksi! Minulla on mukanani tuolla pilarieteisessä paimenviitta, hattu, huilu, keltainen tekotukka.

PRINSSI

Otro, sinä olet aina kekseliäs! Mene tuomaan valepukuni!

OTRO

Vanha valepukunne, jota usein olette matkoillanne käyttänyt. Minä juoksen heti noutamaan! (Menee.)

PRINSSI

Hoviherra, me näyttelimme usein hovissani paimennäytelmiä.

HOVIHERRA

Toista on näytellä paimenelämää ja toista on elää paimenelämää. Se olisi opettavaista prinsessallekin.

PRINSSI

Aivan niin, hyvä hoviherra.

OTRO (palaa)

Kas tässä, teidän korkeutenne, tulkaa tänne! (Vetäytyvät syrjään, prinssi pukeutuu paimenvaatteisiin ja -kenkiin.) Minä tunnen teidät yhtä hyvänä näyttelijänä kuin valtijaana ja naissielun hallitsijana. Kas noin, vielä hiukan keltamaalia kulmakarvoihin!

PRINSSI

Minä olen valmis. Nyt alkaa näytelmä, minkä toivon päättyvän onnekseni.

HOVIHERRA

Hyvä, minä menen sanomaan prinsessalle, että täällä odottaa eräs paimenpoika. (Menee.)

OTRO

Ja minä menen edeltäpäin valmistamaan metsästysretkeä. (Menee.)

IMANDRA (tulee kultakruunu päässä ja kultakengät jaloissa, vastahakoisesti, pyyhkien kyyneliään, katsoen maahan, samassa alkaa hän nauraa väkinäisesti.)

Minä tulin pyytämään… Ei! Oh, minä nauran, vaikka pitäisi itkeä.
Kas, eihän täällä ole prinssiä! Paimenpoika, mitä sinä haet?

PRINSSI

He, en minä tiedä.

IMANDRA

Mikä on nimesi, tiedätkö sen.

PRINSSI

Metsä-Matiksihan minua sanotaan.

IMANDRA

Sinussa on metsän tuoksua.

PRINSSI

Kerrotaan, että tässä linnassa olisi hyvin kaunis mutta häijy prinsessa.

IMANDRA

Minäkö häijy! Mutta missä minä olen ennen kuullut sinun äänesi?

PRINSSI

Ehkä unissanne.

IMANDRA

Ihmeellistä, niin minä olen kuullut sen kuin unissani, se on ikäänkuin kutsunut minua metsään, vuorille, virroille, lähteelle, jonka luona minä olen istunut sitoen kukkaseppeltä.

PRINSSI

Minä olen niin usein, usein kulkenut linnan ohi ja kurkistanut ikkunoihin.

IMANDRA (veitikkamaisesti)

Mitä varten? Kyllä minä arvaan.

PRINSSI

Niin, arvatkaas!

IMANDRA

Ehkä minun tähteni, hihii.

PRINSSI (huokaillen)

Nii — niin.

IMANDRA

Nii — niin. Että uskalsit kurkistella korkeata prinsessaa, jolla on kultakruunu päässä ja kultakengät jaloissa.

PRINSSI

Minä olen vain köyhä paimenpoika. Hohoo, niin.

IMANDRA (huokaillen)

Hohoo, niin. Mutta merkillistä, kuinka sinä olet Kaukovallan prinssin näköinen.

PRINSSI

Niin sanovat ihmiset. Meitä voisi luulla kaksosiksi.

IMANDRA

Oletko sinä koskaan nähnyt Kaukovallan prinssiä?

PRINSSI

Kyllä, kyllä, useinkin… Olin kerran Kaukovallan hovissa.

IMANDRA

Mitä sinä siellä teit?

PRINSSI

Minä kerron. Palvelin kerran prinssin hovissa…

IMANDRA

Ja opit hiukan hovitapoja?

PRINSSI

Minut oli otettu sinne yhdennäköisyyteni takia.

IMANDRA

En ymmärrä.

PRINSSI

Minun toimenani oli olla ylimpänä kättelijänä.

IMANDRA

Kättelijänä? Nyt ymmärrän sinua vielä vähemmin.

PRINSSI

Minun piti kätellä kaikkia armonanojia, kun prinssi valtaistuinjuhlien aikana väsyi kattelemaan kansaa.

IMANDRA

Elit kättesi työllä, hahhaa!

PRINSSI

Mutta sitten alkoivat hoviherrat epäillä minua yhdennäköisyyteni takia.

IMANDRA

Entä sitten?

PRINSSI

Sitten ajoivat minut pois.

IMANDRA

Poika parka!

PRINSSI

Mutta prinssi hankki minulle kuninkaallisen karjankaitsijan viran.

IMANDRA

Todellakin! Sinä olet kuin prinssin kuva, eikä sinua erottaisi juuri muusta kuin puvusta ja tukasta.

PRINSSI

Mitäpä te, korkea prinsessa, välitätte paimenparasta, jolla on paraat päällä ja loput kainalossa.

IMANDRA

Mitä sinulla on siellä kainalossa?

PRINSSI (pyyhkien silmiään)

Paimenhuiluni, ainoa iloni!

IMANDRA

Mutta mitä sinä itket?

PRINSSI (tukahuttaen itkuaan)

Pidättekö kovin prinssistä?

IMANDRA

Kuules poika! Soitapa huilulla, niin minä tanssin. Tästä tulee hauskaa!

PRINSSI

Minä soitan vain yhdellä ehdolla.

IMANDRA

Sano se pian!

PRINSSI

En minä kehtaa.

IMANDRA

Kyllä sinä saat kehdata.

PRINSSI

Niin, että minä saan yhden suunannin jokaisesta paimenpolskasta.

IMANDRA

Suunanti, hihii, mitä se on?

PRINSSI

Sitä, että minä asetan huuleni teidän huuliinne.

IMANDRA

Eikö sen kummempaa. No!

PRINSSI

No, nouskaa varpaillenne. Noin!

IMANDRA

Ah, kuinka se oli makeaa, makeampaa kuin kaikki kuninkaallisen kyökkimestarin mesikakut. No!

PRINSSI

No, mutta minä soitan ensin.

IMANDRA

Ei sinun tarvitse soittaa, soita sitten metsässä! No! (nousee varpailleen, prinssi aikoo suudella. Hovirouva ja hoviherra tulevat.)

HOVIROUVA

Mutta prinsessa, tämähän on kauheata, te annatte suuta vieraalle paimenpojalle!

IMANDRA

Niin minä teenkin, en minä enään huoli pitkistä enkä pienistä prinsseistä.

HOVIHERRA

Holhoojana otan minä kultakruunun päästänne, te ette ole enään arvokas sitä kantamaan.

IMANDRA

Minä lähden tämän paimenen kanssa, minä sidon päähäni kukkaisen kruunun.

HOVIROUVA

Tapahtukoon tahtonne! Minä pesen käteni.

IMANDRA

Hajuvedessä! Metsässä on ihanampi tuoksu.

HOVIROUVA (suuttuvinaan)

Menkää, me emme enään vastaa teoistanne!

IMANDRA

Minä vastaan itse teoistani. Tiedän, etten kulje väärillä poluilla.

HOVIHERRA

Kaikki polut vievät kuitenkin kotiin. Hyvästi prinsessa!

IMANDRA

Hyvästi — vaan, hyvä hoviherra ja te — hovirouva! (Tekee kömpelöitä hovikumarruksia.) Nöyrin palvelijanne! Paimenpoika, soita nyt huilullasi! (Prinssi soittaa, Imandra tarttuu hänen käsivarteensa, ikäänkuin tanssien poistuvat molemmat.)

HOVIROUVA (käyttäen hajuvesipulloa)

Lähettäkäämme kuitenkin kamarineiti mukaan.

HOVIHERRA

Tehkäämme niin. Saanko tarjota käsivarteni. (Hoviherra ja hovirouva tekevät hullunkurisia kumarruksia.) Oi, nuoruus, oi, vihreä nuoruus, minun kuningattareni! Äst!

HOVIROUVA

Mitä te teitte?

HOVIHERRA

Anteeksi, minä aivastin.

HOVIROUVA

Oo, te…

HOVIHERRA

Teidän hajuvetenne…

HOVIROUVA (aivastaa)

Äst! Oo, anteeksi…!

HOVIHERRA (aivastaa)

Äst! Terveydeksenne!

NÄYTÖS II

Metsä.

IMANDRA (tulee paimeneksi puetun prinssin seurassa)

Missä me nyt olemme?

PRINSSI

Metsässä, Kaukovallan prinssin valtakunnassa.

IMANDRA

Kaukovallan prinssin, oh!

PRINSSI

Muistatko häntä vielä?

IMANDRA

Minulle on kaikki kuin unta!

PRINSSI

Tämä on ihanaa unta valveilla.

IMANDRA

Me olemme kulkeneet kauan ja kauvas. Minä olen väsynyt, minä en astu enää askeltakaan.

PRINSSI

Olemme eksyksissä.

IMANDRA

Mitä me nyt teemme?

PRINSSI

Levätkäämme!

IMANDRA

Oi, tässä on lähde ja kukkia! Sido minulle seppele!

PRINSSI (sitoo seppelettä)

Se hoviherra otti sinun kultakruunusi. Se oli minun syyni. Miksi tulin linnaan?

IMANDRA

Eipäs kuin oma syyni. Tämä suvinen seppele on keveämpi. Enkö minä nyt ole kuin se ihmeen ihana metsätyttö?

PRINSSI

Et ole syntynyt metsässä vaan hovissa.

IMANDRA

Täällä on niin kummallinen rauha. Minä ja sinä yksin. Mutta minä en tunne sinua vielä. Minusta tuntuu kuin et sinäkään olisi syntynyt metsässä. Minä olen kai nähnyt sinut unissani.

PRINSSI

Jatkukoon tämä uni aina.

IMANDRA

Mutta hovissa minä aina heräsin painajaiseen. Olenko minä paha? Nyt minä tahdon nähdä kuvani. Onko sinulla peiliä?

PRINSSI

Vain peilin siru. Minä löysin sen hovin lattialta.

IMANDRA

Kaukovallan prinssin noitapeilin? Minä en uskalla siihen katsoa.

PRINSSI

Katsele nyt vaan!

IMANDRA

Luulikohan prinssi tällä noitapeilillä lumoovansa? Siinä erehtyi!

PRINSSI

Et uskalla.

IMANDRA

Minä tahtoisin katsella, minä en tohdi, mutta… minä katson vaan. Voi, kuinka minä olen ruma, nenä on väärässä, se venyy, venyy ja silmät! Silmät ovat nurin päässä! (Viskaa peilin maahan.)

PRINSSI (kätkee peilin)

No, no! Kukaan ei voi nähdä itseään mistään peilistä. Onnellisinta on nähdä kuvansa toisen olennon silmässä.

IMANDRA

Mutta lähteensilmä! Minä katson siitä. Minähän seison ihan päälläni!
Onko tämä metsä noiduttu?

PRINSSI

Niin tosiaankin, tämä metsä on omituinen.

IMANDRA

Minä tunnen niin omituista — täällä. (Osoittaa vatsaansa.) Minä kuulen ikäänkuin pieni kissanpoikanen naukuisi. Mitä se on?

PRINSSI

Se on pieni peikko.

IMANDRA

Peikko, uh!

PRINSSI

Nälkä.

IMANDRA

Minä en ole koskaan kärsinyt nälkää.

PRINSSI

Kiitä kyökkimestaria.

IMANDRA

Kiittääkö kyökkimestaria? Miksi?

PRINSSI

Täällä on kyökkimestarina mestari Nälkä (Kohottaa olkapäitään.)

IMANDRA

Kyökkimestari laittoi niin makeita mesikakkuja.

PRINSSI

Tässä on ketunleipiä, taikinanmarjoja ja juopukoita.

IMANDRA (syö ahneesti)

Anna, anna! Minä syön ja syön, mutta se peikko vain parkuu. Oh, kuinka minun on nälkä! Ja minä luulin, että tämä oli niin ihanaa. Sinä olet paha poika. Tuo paikalla mesikakkuja!

PRINSSI

Mistä minä ne tuon? Mutta prinsessa sanoi silloin hovissa, että suunanti oli makeampaa kuin mesikakut. Koetelkaamme!

IMANDRA

Niin — hovissa. Elääkö sillä?

PRINSSI

Ei sillä elä sen enempää kuin kuunvalollakaan.

IMANDRA

Hyi, sinä kiusaat minua, sinä pilkkaat minua, sinä, sinä…

PRINSSI

So, so, itsehän sinä suostuit tulemaan kanssani.

IMANDRA

Mitähän hoviherra ja hovirouva nyt tekevät?

PRINSSI

Istuvat päivällispöydän ääressä ja juovat ruokaviinejä.

IMANDRA

Eikö täällä ole viiniä?

PRINSSI

Ei, mutta lähteessä on vettä. (Ammentaa vettä käteensä.)

IMANDRA

Eikö täällä ole edes kristallimaljoja?

PRINSSI

Juo minun pivostani.

IMANDRA (juo)

Oh, en olisi luullut koskaan, että vesi maistuu niin hyvälle!

PRINSSI

Ehkä se nyt maistuu paremmalle kuin viini.

IMANDRA

Mutta katso, kultakenkäni ovat ihan rikki ja pukuni repaleinen.

PRINSSI

Minä teen tuohikengät.

IMANDRA

Minä olen nyt ihan kuin ne paimentytötkin. Ei prinssikään minua nyt tuntisi, kun en ole pessyt kasvojanikaan moneen päivään. Varmaan nyt prinssi nauraisi minulle.

PRINSSI

Ehkä se prinssi tuntisi. Prinssi kuuluu olevan täällä metsästämässä.
Minä menen pyytämään häneltä ruokaa?

IMANDRA

Ei, ei, minä en tahdo tavata prinssiä. Sinun täytyy hakea ruokaa vaikka maan alta. Kuule, sinun täytyy!

PRINSSI

Nöyrin palvelijanne! Minä menen.

IMANDRA

Alatko sinäkin puhua hovikieltä — täällä metsässä. Ei, ei, älä mene, minä pelkään olla yksin metsässä.

PRINSSI

Minun täytyy mennä, niinhän sanoit. Kerran täytyy tottua yksinäisyyteen.

IMANDRA

Minä en ole koskaan ollut yksin.

PRINSSI

Yksin et olisi löytänyt tänne.

IMANDRA

Mitä sinä olet tehnyt! Voi, voi, kuinka minun on nälkä! Mene, mene, tuo ruokaa, muuten minä kantelen — kyökkimestarille!

PRINSSI

Juopukat ovat huumanneet pääsi, sinä pidät kai tuota kantoa kyökkimestarina. Minä menen kysymään. Kuulkaa, herra kyökkimestari, prinsessa käskee kattamaan pöytää.

IMANDRA

Niin, minä tunnen hanhenpaistin käryn, minä näen isoja mesikakkuja, viinirypäleitä ja omenaleivoksia. Jos sinä voit loihtia, niin mene heti!

PRINSSI

Minä menen. (Menee.)

IMANDRA (ottaa kirjan povestaan ja alkaa lukea maassa maaten)

"Ja vuoren julma valtias ryösti…" Uh, mikä risahti! "… ihmeen ihanan prinsessan, mutta keskiyöllä tuli ritari Yrjänä, puhkasi peitsellään pedon ja ryösti ryöstäjältä…"

KEPULI (pistäen päänsä pensaasta)

Hepuli! Ka, katsos, ihan ihmetty metsänneito!

HEPULI

Lumottu prinsessa!

IMANDRA (hypähtää pystyyn)

Uh, metsänpeikkoja!

KEPULI

Älkää pelätkö, emme ole peikkoja emmekä petoja.

IMANDRA

Keitä te sitten olette?

KEPULI

Maantieritareita.

IMANDRA

Valepukuisia ritareita?

HEPULI

Aivan oikein — valepukuisia, hehhee!

KEPULI

Niin, valepukuisia, hehhee! Tätä tässä sanotaankin Hepuliksi.

HEPULI

Ja tätä Kepuliksi.

IMANDRA

Hepuli ja Kepuli, kummallisia ritareita? Ja mihin olette matkalla?

HEPULI

Suvikunnan hoviin, katsomaan sitä kummallista prinsessaa.

IMANDRA

Ettehän vain aijo ryöstää sitä kummallista prinsessaa?

HEPULI

Eipä tiedä, hehee!

KEPULI

Niin. Eipä tiedä, hehee!…

IMANDRA

Mutta ehkei prinsessa huoli teistä.

KEPULI

Mitäs vikaa meissä olisi! i.

IMANDRA

Taitaa olla vikaa — jossain hattunne alla.

KEPULI

Prinsessa kuuluu olevan häijy ja ruma, niin että on luvattu puolet valtakuntaa sille, joka hänet nai.

IMANDRA

Te, te, naisitte prinsessan! Ja puolet valtakuntaa? Ei, nyt te olette päästänne aivan pyörällä.

HEPULI

Toiset taas sanovat, että prinsessa on vuoroin ruma, vuoroin kaunis riippuen siitä, millä tuulella kulloinkin on.

KEPULI

Sanovat, että Kaukovallan prinssi kosi häntä ja antoi hänelle ihmeellisen peilin.

IMANDRA

Noitapeilin?

KEPULI

Mutta prinsessa rikkoi sen peilin ja siitä asti kävi hän vain rumemmaksi.

IMANDRA

Olisiko se totta?

KEPULI

Ja prinssi voi hänet nyt muuttaa vaikka sammakoksi.

IMANDRA

Prinsessaa ei muuta mikään.

HEPULI

Sepä olisi ikävää.

KEPULI

Sanovat myös, että hän karkasi erään paimenpojan tai metsänvartijan kanssa.

HEPULI

Olisipa karannut minun kanssani.

KEPULI

Sinun kanssasi? Sinun kanssasi ei karkaa mikään prinsessa. Hehhee!

HEPULI

Eikä sinunkaan kanssasi, leikkiähän minä laskin. En minä aio kosia prinsessaa. Hehhee!

KEPULI

Enkä minä.

HEPULI

Se villikissa prinsessa kynsisi silmät päästämme, niin ettemme näkisi enään itseämme noitapeilistäkään.

KEPULI

Paras vain pysyä kuninkaallisina koirina.

IMANDRA

Kuninkaallisina koirina?

KEPULI

Prinssillisinä prisseinä. Me olemme vain Kaukovallan prinssin kujeilijoita. Metsässä kuuluu olevan vanha, sokea jänis, jota prinssi nyt on tullut metsästämään. Eikä prinssillä satu olemaan koiria.

HEPULI

Me saimme jo jäniksen kiinni. Mutta kuules tyttö, älä virka siitä mitään Suvikunnan hoviherralle.

IMANDRA

Onko hoviherra täällä?

KEPULI

On ja hovirouva myös. Tulivat prinssin vieraina jahtivaunuilla.

HEPULI

Meillä on pienet kujeet mielessä.

IMANDRA

Voi, mihinkä minä nyt menen, minä en tahtoisi nähdä hovirouvaa!

KEPULI

Kuules, ehkä sinä olet näpistänyt nämä kultakengät.

IMANDRA

En, en, mutta hovirouva ajoi minut pois, silloin kun minä olin — tanssimassa Suvikunnan hovissa.

KEPULI

Älä pelkää, tyttöseni, hovirouva ei ole lähimainkaan niin ilkeä kuin prinsessa.

IMANDRA

Voi, hyvät kujeilijat, minä olen vain köyhä paimenen — vaimo.
Mieheni lähti ruokaa hakemaan.

HEPULI

Voi, raukka, onko sinulla nälkä?

IMANDRA

Mitä te teette, kun teillä on nälkä?

KEPULI

Me kiristämme nälkävyötä.

IMANDRA

Mitä nälkävyötä?

HEPULI

Onhan sinulla vyö, koitahan kiristää.

IMANDRA (kiristää vyötään)

Oh, ei se auta!

HEPULI

Kun meillä ei ole reikäleipää, niin me syömme reikiä.

IMANDRA

Voi, hyvät miehet, eikö teillä ole reikäleipää!

KEPULI

Vain tyhjiä, pyöreitä reikiä kuin tämä leipälaukkumme!
(Osoittaa suutaan.)

HEPULI (kaivaa taskustaan)

Tässä on pieni pala.

IMANDRA

Oh, en olisi luullut, että reikäleipä maistuu näin hyvälle.
(Kuuluu torven ääni.)

KEPULI

Siellä on jo prinssi! Hei, Hepuli! Nyt täytyy mennä!

HEPULI

Hei, Kepuli, mennään!

(Kepuli ja Hepuli juoksevat metsään. Imandra piiloutuu näyttämöllä näkyvän pensaan taakse. Prinssi ja Otro tulevat toiselta taholta, puettuina metsästyspukuihin.)

PRINSSI (asettaen sormen suulleen)

Hiljaa, hän on tuolla!

IMANDRA (itsekseen)

Prinssi! Minun täytyy olla hiljaa.

OTRO

Teidän korkeutenne, miksi varjot synkistävät jaloja kasvojanne?

PRINSSI

Otro, ystäväni. Murhe murtaa nyt mieltäni. Siitä asti kuin näin prinsessan, en saa yön unta, päivän rauhaa. Metsästyksestä koetan nyt etsiä unhoitusta.

OTRO

Miksi niin kaunis kuori kätkee harakan sielun?

IMANDRA

Harakan sielun! Kyllä minä sinulle näytän.

PRINSSI

Niin, minä muistan, prinsessa hyppi harakkaa, ehkä tämä on joku tauti, joka särkee hänen sielunsa niin, että hän tahtoo särkeä oman onnensa.

OTRO

Hän särki ihmeellisen peilinne, jonka saitte vanhalta, viisaalta tietäjältä. Mutta tähän pahaan tautiin on keksittävä parannuskeino. (Hiljemmin.) Olkaa ryöstävinänne hänet!

PRINSSI

Sinä olet oikeassa. Ehkä hän harhaa metsiä sielutonna niinkuin lintu.

OTRO

Tai nauraa harakan nauruaan. Se peili olisi voinut hänet parantaa vaikka naisten peilit tavallisesti aina ovat petollisia. Ehkä hänen oma peilinsä oli imenyt itseensä hänen sielunsa.

IMANDRA

Viekas vintiö!

PRINSSI

Mene, Otro! (Hiljemmin.) En ole tuntevinani häntä, panen hänet koetukselle. (Äänekkäämmin.) Tahdon olla yksin suuren suruni seurassa.

OTRO

Menen. Jos löydätte prinsessan, niin tukistakaa häntä niinkuin hän tukisti teitä tai vitsokaa häntä! (Menee.)

IMANDRA

Piiskuri! Ihan minä pakahdun kiukusta. (Oksa —taittuu.)

PRINSSI

Mitä, rosvo! (Rientää pensaan luo ja vetää prinsessan kädestä esille.)
Kas, kaunis paimentyttö!

IMANDRA

Armollinen herra!

PRINSSI

Kuinka olet metsään joutunut, varastatko sinä puita minun metsästäni?

IMANDRA

En, en! Onko tämä riikin ritarin metsä?

PRINSSI

Niin, metsä, maa, kaikki koko riikin rajojen sisällä.

IMANDRA

Mutta kuka te olette…?

PRINSSI

Sano, oletko kantanut puita! Eikö metsänvartijani Metsä-Matti paremmin vartioi metsää?

IMANDRA

Metsä-Matti, onko hän palvelijanne?

PRINSSI

Mitäs kummaa siinä…

IMANDRA

Ei mitään, muuten vaan…

PRINSSI

Tunnetko sinä Metsä-Matin?

IMANDRA

En, kyllä minä…

PRINSSI

Oletko sinä ehkä hänen morsiamensa? Kummallista, missä minä olen sinut ennen nähnyt?

IMANDRA

Mutta minä en ole nähnyt teitä, riikin herra.

PRINSSI

Arvaas, kuka minä olen?

IMANDRA

E, en minä arvaa, ehkä joku hoviherra.

PRINSSI

Ei, paljon korkeampi, paljon korkeampi.

IMANDRA

Voi, varjele, itse prinssi!

PRINSSI

Niin, Kaukovallan hallitsija, mutta minä en aina hallitse itseäni. Minä en hallitse untani, aikaani, ajatuksiani, sillä tiedätkös, minä kosin kerran erästä korkeata prinsessaa, mutta hän hyppi edessäni harakkaa. Osaatko sinä hyppiä harakkaa niinkuin Suvikunnan prinsessa?

IMANDRA

Armollinen prinssi, en minä voi.

PRINSSI

Sinun täytyy.

IMANDRA

En minä voi, en minä osaa.

PRINSSI

No, mitä sinä osaat?

IMANDRA

En minä tiedä.

PRINSSI

Oletko sinä tehnyt mitään työtä?

IMANDRA

Minä istun lähteellä ja sidon seppeleitä.

PRINSSI

Eihän se ole mitään työtä, taidat olla laiska.

IMANDRA

Nyt minä muistan, minä osaan kutoa kaunista kangasta.

PRINSSI

Kätesi ovat liian hienot. Jos Metsä-Matti ottaa sinut vaimokseen, niin sinun täytyy tehdä työtä aamusta iltaan.

IMANDRA

Te laskette leikkiä. Aamusta iltaan olen minä vain leikkinyt.

PRINSSI

Niin, ei työ ole leikkiä. — Anna minun leikkiä sinun kainoilla käsilläsi. (Silittää Imandran kättä.)

IMANDRA

Ei saa, ei saa!

PRINSSI

Eihän Metsä-Matti näe, minä silitän vain hiukan, kätesi on kuin hienointa silkkiä.

IMANDRA

Ei, ne ovat rumat kuin variksen varpaat. Minä en tahdo.

PRINSSI

Ne ovat liian kauniit Metsä-Matille.

IMANDRA

Ei ne ole kauniit Metsä-Matillekaan.

PRINSSI

Ihmeellinen impi. Et tiedä rakkaudensurun salaisuutta. Minä tahdon sen sinulle paljastaa. Annahan, hivelen hiuksiasi.

IMANDRA

Ei saa koskea, minä tukistan.

PRINSSI (nauraa)

No tukista, sinä olet aivan kuin Suvikunnan prinsessa. Mikä on nimesi?

IMANDRA

Minä en tukista! Ei minulla ole nimeä. Minä… Nyt muistan,
Metsä-Marjaksihan minua sanotaan.

PRINSSI

Kummallista, kuinka sinä olet prinsessan näköinen.

IMANDRA

Minäkö prinsessan näköinen?

PRINSSI

Aivan kuin hänen kuvansa. Ehkä sinä olet noita, joka muutuit hänen peilinsä kuvaksi. Samat silmät, suu, korvat…

IMANDRA

Niin, sanovathan ihmiset, että minä ja prinsessa… meitä voisi luulla kaksoisiksi. Mutta enhän minä sille mitään mahda.

PRINSSI

Taidat sittenkin olla pieni peikko. Etkö sinä tiedä, että noidat pannaan vesitynnyriin?

IMANDRA

En minä ole noita, en minä tahdo vesitynnyriin.

PRINSSI

Ei sinua panna vesitynnyriin, jos sinä annat minulle suuta.

IMANDRA

Mikä prinssi lienettekin, minä en anna, kuuletteko, minä kutsun
Metsä-Mattia!

PRINSSI

Oletko sinä antanut Metsä-Matille suuta?

IMANDRA

En, en, niin kerran — erehdyksestä… en enään, en teille, en kenellekään.

PRINSSI (tarttuu vyötäröisiin)

Mutta minä otan väkisin!

IMANDRA (antaa korvapuustin)

Tuossa!

PRINSSI

Sinä viehättävä velho! Nyt minä ryöstän sinut! (Nostaa Imandran syliinsä.)

IMANDRA

Ei!

PRINSSI (kantaen)

Kuinka sinä olet kevyt ja kuulas kuin keijunen. Minun metsäkyyhkyni!

IMANDRA

Laskekaa!

PRINSSI

En laske lunnaitta!

IMANDRA

Oi, auttakaa, Matti, Matti, tule auttamaan! Minä puren! Minä kuolen! Auttakaa! (Tempoo ja riuhtoo, riistäytyy irti ja pakenee metsään, jälessä prinssi.)

HEPULI ja KEPULI (tulevat kantaen kuollutta jänistä)

Hahhaa!

HEPULI

Olipa se sukkela temppu!

KEPULI

Asettakaamme nyt jänis pystyyn tätä pensasta vasten niinkuin prinssi on käskenyt.

HEPULI

Nyt sen voi ampua vaikka puupyssyllä.

KEPULI

Ja taikinanmarjoilla.

HEPULI

Näin äsken hoviherran ja hovirouvan metsätiellä.

KEPULI

Leikkivät vielä naamiaisia ja luulevat olevansa nuoria.

HEPULI

Kumartelevat ja keimailevat kuin naamiaisnarrit. Likinäköisyydessään eivät huomanneet minun nauravaa naamaani.

KEPULI

Ne ovat suurempia narreja kuin me.

HEPULI

Me olemme viisaita, he ovat tyhmiä narreja.

KEPULI

Kaikki ihmiset ovat narreja. Se on viisain narri, joka nauraa itselleen.

HEPULI