Ja tyhmin se, jonka sisäinen narri nauraa omalle herralleen.
KEPULI
Tämä jänis nauraa vielä kuoltuaankin.
HEPULI
Prinssi sai kiinni oikean kuningashirven.
KEPULI
Prinsessan niin, mutta päästi käsistään ehdoin tahdoin.
HEPULI
Suuttuikohan se prinsessa meihin?
KEPULI
Mitä vielä, itsepähän tahtoi olla paimentyttönä.
HEPULI
Kyllä niillä ylhäisillä on oikkunsa.
KEPULI
Niinkuin noillakin. (Hoviherra ja hovirouva tulevat.) Hei, liesuun kuin jänikset!
HEPULI
Hei, hup, hup, hup! (Laukkaavat kuin jänikset tiehensä.)
HOVIROUVA (tirkistyslasi silmillä)
Armollinen herra, minä olen jo monesti sanonut teille, että prinsessan täytyy tottua hienoihin tapoihin ennenkuin hänestä tulee Kaukovallan kuningatar.
HOVIHERRA (kulkien kepin varassa)
Rakastettava rouva! Ehkä te olette liian ankara. Muistakaa omaa nuoruuttanne.
HOVIROUVA
Mitä salaviittauksia! Minä en ole vielä vanha, minä näytän vain hiukan väsyneeltä — hovirasitus, ymmärrättekö — minä olen aina ollut ankara itselleni.
HOVIHERRA
Armollinen rouva, ankara itselle, hyvä muille, se on minun kilpeni tunnus. Ja minä kannan kilpeäni minun kuningattareni kunniaksi.
HOVIROUVA (keimaillen)
Kuningattareni, oh, kaikesta huolimatta te olette erinomainen hovimies, teidän puheenne tuoksuu kuin hienoin hajuvesi.
HOVIHERRA
Meidän sielumme on nuori, hurmaavan tuoksuva. Meidän kasvomme ovat vain naamioituja. Minä olin nuorena oiva metsästäjä.
HOVIROUVA
Anteeksi, minä en ole huvitettu metsästysjutuista. Tehän ammuitte aina ohi. —
HOVIHERRA
Sallikaa minun… sen tein joskus säälistä, sillä minulla on niin hellä sydän. Mutta tänään minä tahdon teidän kunniaksenne näyttää, että…
HOVIROUVA
Te olette niin likinäköinen, mutta se ei estä teitä tähtäämästä kamarineiteihin.
HOVIHERRA
Oo, armollinen! Minä en ole lemmenjumalan nuolella ampunut kenenkään sydämeen, minun sydämeni on suljettu sinetti, joka avautuu vain teille.
HOVIROUVA
No, eihän teihin todenteolla voi suuttua. Te olette kuitenkin ritari… saatte suudella kättäni.
HOVIHERRA
Ritarinne pelvoton ja vakaa.
HOVIROUVA (tähystellen tirkistyslasilla)
Ritari epävakaa. Mutta uh, mikä tuolla on! Onko se iso hiiri?
HOVIHERRA (juoksee kivelle)
Kuolemaan saakka pysyn teille uskollisena.
HOVIROUVA
Oi, oi, minä pelkään niin hiiriä.
HOVIHERRA
Antakaa tirkistyslasinne! Minä katson. Ei hätää mitään! Hys, hiljaa, siellä on jänis!
HOVIROUVA
Se katselee poispäin, pureeko se?
HOVIHERRA
Ei se pure, se ei huomaa meitä.
HOVIROUVA Mutta jos se hyppää tänne kivelle.
HOVIHERRA
Se on väsynyt, ajokoirat ovat sitä ajaneet takaa. Kuulkaa!
HOVIROUVA (kastelee kasvojaan hajuvedellä)
Minä pelkään niin, että minä pelkään tukkani putoavan. Korjatkaa sitä!
HOVIHERRA
Rauhoittukaa! Nyt minä keksin keinon. Hiipikää hiljaa ja tuokaa minun vanha tussarini, joka on puun juurella, tuolla!
HOVIROUVA
Minä menen, olkaa varuillanne, hys, hiljaa! (Menee.)
HOVIHERRA
Hys, hiljaa! (ojentaa keppinsä ampuma-asentoon.) Olisipa minulla nyt pyssy! Pau, mutta se voi livistää. (Hiipii varpaillaan.) Minä kepautan sen äkkiä kuoliaaksi. (Heittää kepillä jänistä, joka kaatuu.) Hoi, haloo! Toitottakaa torveen! Hoi, haloo! Minä olen ampunut jäniksen! Haloo!
PRINSESSA
Matti! Hoi, haloo! (Rientää esille.) Oh, hoviherra!
HOVIHERRA
Prinsessa!
PRINSESSA
Hyvä hoviherra, älkää ilmaisko minua!
HOVIHERRA
Kiltti, pieni prinsessa, olkaa nyt järkevä, ymmärrättehän, me kaikki, prinssi, tarkoitamme vain hyvää. Tulkaa takaisin, prinssi odottaa.
PRINSESSA
Minä en tahdo kuulla prinssistä (Hovirouva tulee, prinsessa vetäytyy syrjään.) Oh, hovirouva!
HOVIROUVA (kantaen pyssyä)
Tässä on pyssy, vieläkö se iso hiiri…? Mitä?
HOVIHERRA (nostaen jänistä takakoivista)
Katsokaa! Ettekö ole ylpeä minun puolestani, teidän kädestänne tahdon vastaanottaa ritarinruusuni. (Polvistuu.)
HOVIROUVA
Mikä sankarityö! Ei tässä… nouskaa, voitte pilata polvihousunne.
HOVIHERRA (tekee kumarruksen)
Minä pyydän… Milloin saan palkkioni.
HOVIROUVA
Kaukovallan hovissa prinssin häissä, suihkukaivon luona.
(Niiaa sirostellen.) Sulkeudun suosioonne.
IMANDRA
Prinssin häissä?
HOVIROUVA
Imandra, prinsessa, te täällä? Mikä omituinen sattuma. Mutta prinsessa, kuinka olette joutunut tänne?
IMANDRA (ravistaa päätään)
HOVIROUVA
Ettekö osaa puhua, oletteko taas tehnyt vaiteliaisuuden valan? Oletteko prinsessa vai ettekö ole prinsessa, sillä tuskin olin tuntea…?
HOVIHERRA
Armollinen rouva, ettekö ymmärrä, että prinsessa tahtoo pysyä tuntemattomana. Hän on nyt vain paimentyttö.
IMANDRA (nyökäyttää päällään)
HOVIROUVA
Tuittupää! No leikkikää vain paimenleikkiänne, mutta muistakaa, että te olette syntyperäinen prinsessa, jota minä olen hyvällä esimerkillä opastanut hienoissa hovitavoissa. Mutta minun opetukseni on kantanut vain raakeleita.
HOVIHERRA
Me tulimme vartavasten varoittamaan, koko valtakunnassa puhutaan vain teidän päähänpistostanne lähteä kulkemaan halvan paimenpojan parissa. Sanokaa nyt jotain… minä pyydän.
IMANDRA (ravistaa päätään)
HOVIROUVA
Jalo prinsessa, puhukaa, minä ihan tuskastun. Yhä vain ravistatte päätänne. Onko metsä tehnyt teidät mykäksi?
HOVIHERRA
Ehkä hän on kadottanut puhekykynsä, tässä peikkojen ja petojen taikametsässä. Täällä kulkee aina ristiin ja aina samaan paikkaan.
HOVIROUVA
Prinsessa! Kuulkaa! Oi, minkä näköinen te olette! Hiukset hajalla, kasvot likaiset, kengät rikki! Oh, jospa näkisitte itsenne peilistä!
IMANDRA (asettaa kädet silmilleen)
Oh, ei!
HOVIROUVA
Johan kielenkantanne liikkuu. Niin, tämä on rangaistuksenne siitä, että matkitte, mutkailitte, onnuitte, hypitte harakkaa, rikoitte prinssin peilin. Puh! Jos prinssi nyt näkisi teidät, niin…
IMANDRA
Ei sanaakaan prinssistä, minä pyydän.
HOVIROUVA
Minä pyydän teitä pyytämään anteeksi prinssiltä.
IMANDRA
Prinssin pitäisi pyytää minulta anteeksi.
HOVIROUVA
Oo, anteeksi! Tämä on liikaa! Mutta me annamme teille anteeksi, jos te taas palaatte palatsiin.
IMANDRA
Tehän ajoitte minut pois, minä läksin, tässä olen. Prinssi on loukannut minua.
HOVIHERRA
Prinssikö loukannut? Hän on ritari kiireestä kantapäähän.
IMANDRA
Hän tahtoi, hän teki… minä en voi sitä sanoa.
HOVIROUVA
Äitinne, kuningatarvainajanne nimessä, selittäkää!
HOVIHERRA
Ah, minä ymmärrän. Ehkä prinssi piti teitä paimentyttönä, ehkä hän nipisti poskesta.
HOVIROUVA (lyö hansikallaan hoviherran käsille)
Joko taas, te, te vanha harmaa, hurmaaja. Pyh! Mitä prinssi teki?
IMANDRA
Hän teki samaa kuin paimenpoikakin. Ei, ei, hän vei väkisin…
HOVIHERRA (maiskuttaa huulellaan)
Hym, hym. Nyt minä tiedän, hän aikoi ehkä suudella prinsessaa.
IMANDRA
Niin.
HOVIROUVA
Niinkö? Mutta se ei kuulu hovitapoihin. En olisi sitä prinssistä uskonut.
HOVIHERRA
Hovisalaisuus! Ei hiiskaustakaan tästä.
IMANDRA
Ja prinssi aikoi ryöstää minut.
HOVIHERRA
Tämähän on jo ryöväriseikkailua, salaperäistä, kiihoittavaa!
HOVIROUVA
Prinsessa! Ehkä te olette lukenut tämän seikkailun ryövärikirjoistanne.
IMANDRA
En, tämä on suora totuus niinkuin minä nyt tässä suorana seison.
(Polkee jalkaansa.) Prinssin täytyy pyytää anteeksi.
HOVIROUVA
Oi, minä uskon sen, kuningattaren veri kuohahtaa hänessä, hänellä on naarasjalopeuran kynsi.
HOVIHERRA
Mutta se kynsi voi raappia niinkuin kissan kynsi. Tämä asia täytyy painaa pehmeällä pumpulilla.
HOVIROUVA
Hoviherra! Te olette pehmeä kuin pumpuli.
(Kuuluu torven ääni.)
HOVIHERRA
Prinssi kutsuu, täytyy mennä! Tulkaa prinsessa!
HOVIROUVA
Vielä ei ole myöhäistä!
IMANDRA
En, en, en!
HOVIHERRA
Jääkää sitten! Armollinen prinsessa, olkaa vakuutettu, että hyvät henget ovat seuranneet teitä koko matkallanne — niinkuin vastedeskin. Me hovimiehet tunnemme, tiedämme kaikki…
HOVIROUVA
Ettekä kuitenkaan tiedä mitään. Me hovinaiset tiedämme, mitä te olette…
HOVIHERRA
Sekä valtioviisaudessa että — naiskammioiden salataidossa.
HOVIROUVA
Tarjotkaa minulle käsivartenne! Te olette parantumaton pakana.
HOVIHERRA
Näkemiin, iloisiin näkemiin, prinsessa! Ah, jänis! Prinsessa! Nyt muistan, salaisesta määräyksestä saan minä lahjoittaa tämän jäniksen, jonka minä olen kunnialla kaatanut.
IMANDRA
En ymmärrä.
HOVIHERRA
En minäkään ymmärrä mitään. Hehhee! Hovisalaisuus! (Asettaa sormen suulleen.)
HOVIROUVA
Herra, rakas lavertelija, tulkaa nyt!
HOVIHERRA
Minä tulen. Saamari, ai!
HOVIROUVA
Oh, te pelästytitte, luulin, että se jänis…
HOVIHERRA
Se vanha luuvalo! Se johtuu metsästyksestä, ai! (Hoviherra ja hovirouva poistuvat. Imandra vaipuu maahan jänis sylissä.)
PRINSSI (paimenena, virsut jaloissa)
Hoi, hohoi! Imandra!
IMANDRA
Matti, hoi, tule tänne!
PRINSSI
Tämä metsä on kirottu, minä eksyin. Oh, kuinka minä olen sinua etsinyt. Kas tässä, tein sinulle virsut.
IMANDRA
Löysitkö mitään?
PRINSSI
En niin mitään.
IMANDRA
Ja minun on niin hirveän nälkä.
PRINSSI
Tässä olisi hiukan taikinanmarjoja ja ketunleipiä.
IMANDRA
Yh, ei ne maistu.
PRINSSI
Istummeko lähteelle solmimaan seppeleitä? Tuonko lähteestä vettä?
IMANDRA
Ei, ei!
PRINSSI
Oletpa sinä onnettoman oikukas.
IMANDRA
Minä olen niin pahalla tuulella, että itkisin. Mutta en itke kiusallakaan, en.
PRINSSI
Mitä nyt, mitä on tapahtunut?
IMANDRA
Olisit ollut täällä äsken, se on niin ilkeätä, etten voi sitä sanoa.
PRINSSI
Sano pois, sano pois.
IMANDRA
Täällä kävi hoviherra ja hovirouva…
PRINSSI
Jotka ajoivat meidät pois linnasta.
IMANDRA
Juuri niin.
PRINSSI
Tulivatko hakemaan?
IMANDRA
Nii — niin.
PRINSSI
Mutta et mennyt, kultaseni.
IMANDRA
Kultaseni?
PRINSSI
Sinä pidät siis minusta hiukan.
IMANDRA
En tiedä.
PRINSSI
Et tiedä, mitä et tiedä?
IMANDRA
En tiedä, en tahdo tietää, en tiedä, ketä. En muista ja kuitenkin muistan. Minä en ymmärrä itseäni, en mitään.
PRINSSI
Mutta sano, oliko hovirouva sinulle taas ilkeä?
IMANDRA
Enhän minä sitä, en sen vuoksi, mutta kun…
PRINSSI
Selitä! Mutta kun…
IMANDRA
Kun täällä kävi se prinssi.
PRINSSI
Sekö se olikin mielessä, voi minua!
IMANDRA
Prinssi näki minut. Ja minä häpesin ja pelkäsin, mutta onneksi ei prinssi tuntenut minua, luuli minua paimentytöksi. Mutta hän ihmetteli, miksi minä olen niin prinsessan näköinen.
PRINSSI
Entä sinä?
IMANDRA
Sanoin, että ihmisetkin sen ovat huomanneet, mutta etten minä sille mitään mahda.
PRINSSI
Entä sitten?
IMANDRA
Syytti minua metsän varkaaksi.
PRINSSI
Hahhaa.
IMANDRA
Mitä sinä siinä naurat. — Sitten puhui hän sinusta. Sinähän olet prinssin metsänvartija, miksi et sitä ennen sanonut?
PRINSSI
Unohdin sen sanoa. Entä sitten?
IMANDRA
Sitten kysyi, olenko sinun morsiamesi. Minä sinun morsiamesi, hahhaa!
PRINSSI
Mitä sinä naurat?
IMANDRA
Se tuntuu niin hassunkuriselta. Sitten pyysi hän minua hyppimään harakkaa niinkuin prinsessakin oli tehnyt.
PRINSSI
No, eihän tämä nyt vielä mitään merkitse. Imandra, mitä hän teki!
IMANDRA
Se prinssi on viekas kuin paholainen, en minä vieläkään ymmärrä, kuinka…
PRINSSI
Voi, minun ymmärrykseni, sano pian!
IMANDRA
… Kuinka hän sai minut tunnustamaan.
PRINSSI
Minä aavistan. Mitä sinä tunnustit?
IMANDRA
Että minä kerran kokemattomuudesta annoin sinun… tuota noin…
PRINSSI
Mitä, mitä!
IMANDRA
Kunhan saisin sen sanotuksi. Mutta älä naura.
PRINSSI
Olen vakava kuin pappi haudalla.
IMANDRA
Annoin sinun kerran suudella. Ja silloin —
PRINSSI
Ja silloin?
IMANDRA
Aikoi hän väkisin…
PRINSSI (kavahtaa pystyyn)
Kirottu, kavala prinssi, hän uskalsi…
IMANDRA
Hän aikoi minut ryöstää. Ah, minä ummistin silmäni, minä purin ja potkin ja pääsin pakoon.
PRINSSI
Mikä taivaan onni! Minä huokaan taas helpoituksesta.
IMANDRA
Minä huusin, huusin niin — sinua avukseni, mutta vain oma ääneni ilkkui minulle metsästä. — Minä tunnen vieläkin ruumiissani lämmön, kun hän puristi minua rintaansa vasten.
PRINSSI
Kyllä minä olisin puristanut hänet maahan madoksi.
IMANDRA
Olisitpa tullut tuulispäänä! Olisitte iskeneet yhteen kuin kaksi karhua kalliolla niin, että kivet olisivat kipenöineet ja sammaleet sinkoneet! Olisit ryöstänyt minut ryöstäjältä, niinkuin sadun sankari pahan peikon vuoresta, josta olen satukirjoissani lukenut. Mutta sinun täytyy kostaa.
PRINSSI
Ihmeellinen Imandra, mikä ihmeellinen seikkailu! Mutta minä en uskalla.
Minä olen prinssin palvelija, hän voi häätää minut pois metsämökistäni.
IMANDRA
Onko sinulla mökki, et ole siitä ennen puhunut?
PRINSSI
Järven tuolla puolen, prinssin huvilinnan lähellä. Mutta metsä alkaa jo hämärtää, niin ettet voi sitä nähdä. — Minä piiloitan sinut mökkiini, ja jos prinssi sattuisi sinne tulemaan, niin minä lasken sinut lattianluukusta salaiseen komeroon.
IMANDRA
Tästä tulee hauskaa! Sinne on varmaankin vielä pitkä matka. Minä tulen sinne hovirouvan uhalla ja kiusallakin, koska kerran tähän leikkiin olen antautunut. — Mutta voi, kuinka minun on nälkä, en ole syönyt kuin pienen palan, jonka eräs prinssin kujeilija minulle antoi.
PRINSSI
Mutta onhan minulla huiluni, minä olen ennenkin loihtinut sillä ihmeitä. Olen saanut jäniksetkin hyppimään mökkiini. (Soittaa.)
IMANDRA
Saatko sinä kuolleetkin tanssimaan? (Näyttää jänistä.)
PRINSSI
Mistä sinä olet jäniksen saanut?
IMANDRA
Hoviherra sen antoi.
PRINSSI
Etkä sitä heti sanonut. Siitähän saamme paistin, se täytyy aukaista. (Prinssi vetää veitsellä auki jäniksen vatsanahan. Vatsasta kierii laatikko.)
IMANDRA
Mitä kummaa! Katsos tätä laatikkoa!
PRINSSI
Aukaise!
IMANDRA (taputtaen käsiään ja tanssien)
Voi, ihme! Hanhenpaisti, viinirypäleitä, omenaleivoksia, pähkinöitä!
(Alkaa syödä ahneesti.)
PRINSSI
Ja pieni nahkapullo täynnä viiniä.
IMANDRA
Oletpa sinä aika taikuri! Kuinka tämä kaikki maistuu, hovissa minä niihin kyllästyin, sillä siellä minulla ei koskaan ollut nälkä.
PRINSSI
Nyt tiedät nälän ja unen arvon.
IMANDRA
Oh, minä olen niin suloisen kylläinen ja hiljaisen uninen.
PRINSSI
Väsyttääkö sinua, sinä minun metsäkyyhkyni?
IMANDRA
Miksi sinä sanot samoin kuin prinssikin?
PRINSSI
Tulimmaista, mitä minä sanoin! Älkäämme nyt muistelko prinssiä!
IMANDRA
Olispa vielä silkkipatjavuode kattoverhona tähdillä kukitettu kangas.
PRINSSI
Kaipaatko sinä hoviin?
IMANDRA
En, en enään, näin on hyvä olla.
PRINSSI
Minä vien sinut pehmeälle sammalvuoteelle. Käy lepäämään! Imandra, päivä ehtii jo ehtoolle ja taivaan loistavat lyhdyt syttyvät. (Kantaa Imandran sammalille.) Katso! (Läpi metsän näkyy kaukaa järven takaa mökintuli, joka pitkänä juovana heijastuu järvenpintaan. Mökin takaa häämöittää metsäisellä kukkulalla seisova huvilinnan torni.)
IMANDRA
Mikä tuli tuolla tuikkii?
PRINSSI
Uuden kotimme viihtyisä valkea. Hyvä haltija sen sytytti.
IMANDRA
Minua jo nukuttaa. Tähdet vilkuttavat raskailla ripsillään ja koko taivas on kuin satasärmäinen suuri taikapeili. Mitä tämä on? Missä minä olen?
PRINSSI
Nuku, nuku, minä valvon!
IMANDRA
Kummallista, minä kuulen ääniä, hienoja kuin hopeakellon helinä. Ja silkkiset, lempeät liepeet liehuvat kasvoillani. Ovatko ne unettaria? Hyvää yötä, Metsä-Matti!
(Unettaret tulevat sipsuttaen ja tanssivat Imandran ja prinssin ympärillä.)
NÄYTÖS III
Mökin tupa. Vasemmalla kaksikerroksinen sänky, oikealla kangaspuut, keskellä lattiaa luukku. Perällä ja oikealla ovi, seinällä vanha kaappikello. Ikkunalaudalla kukkia, veripisara, "Kodin ilo."
PRINSSI (heräten yläsängyssä)
Imandra!
IMANDRA (herää haukotellen alasängyssä)
Hoo-oo!
PRINSSI
Nukutko?
IMANDRA
En voi nukkua, tämä olkipatja on niin kova.
PRINSSI
Minulla ei ole pehmeitä silkkipatjoja.
IMANDRA
Hovissa minä tunsin herneen seitsemänkin patjan alta.
PRINSSI
Niinkuin sadussa sanotaan. Nousehan jo!
IMANDRA
Joko nyt, anna minun vielä maata! (Kukko kiekuu.)
PRINSSI
Kukko kiekui jo.
IMANDRA
Kiekukoon vaan!
PRINSSI
Kyllä jo olisi aika, kukko kiekui jo toisen kerran.
IMANDRA
Mutta nouseehan aurinko kukottakin.
PRINSSI
Kukko arvelee kuitenkin, että auringonnousu riippuu hänestä.
IMANDRA
Mutta minun nousuni ei riipu kukosta.
PRINSSI
Aina sinä sanot ja teet päinvastoin, niinkuin se akka sadussa.
IMANDRA
Mitä se akka teki?
PRINSSI
Kerran sai toivoakseen kaksi asiaa. Kiukuissaan toivoi mökin kääntyvän ylösalasin, ja ennenkuin kukko kolmasti lauloi, toivoi sen taas kääntyvän paikoilleen.
IMANDRA
Sillä sinä tahdot minua taas opettaa, minunpa paimenkirjassani on parempia neuvoja. (Ottaa kirjan patjan alta.)
PRINSSI
Älähän nyt taas ala lueskella sitä unikirjaasi, sitten sinua taas unettaa.
IMANDRA
Arvaas minä näin unta, että sinä et ollutkaan metsänvartija vaan
Kaukovallan prinssi.
PRINSSI
Sinä näet päinvastaisia uniakin.
IMANDRA
Oh, minä olen väsynyt!
PRINSSI
Jo olisi aika ruokkia kanat, laasta lattia, kastaa kukat, tehdä taikinaa.
IMANDRA
Jauhot ovat lopussa.
PRINSSI
Köyhyys ei ole iloksi.
IMANDRA
Olisipa edes uni iloksi.
PRINSSI
Liika uni köyhdyttää.
IMANDRA
Minä menen saman tien kuin tulinkin.
PRINSSI
Sinä et löydä enään kotiin.
IMANDRA
Ei kysyvä tieltä eksy.
PRINSSI
No minä käskenkin sinua nukkumaan iltaan saakka.
IMANDRA
Kylläpä sinä käsket. Mutta minäpä nousenkin, mutta älä katso.
(Vetää verhon sängyn eteen.)
PRINSSI (laskeutuu lattialle)
En katso kiusallakaan.
IMANDRA
Vai et tahdo katsellakaan. Tällaista on ollut elämä tänne tulostani asti. Enkä kertaakaan ole saanut tanssia, etkä sinä ole tahtonut soitella moneen aikaan.
PRINSSI
Minulla on yllinkyllin työtä metsässä — ja kotonakin.
IMANDRA
Missä sinä aina viivyt niin kauvan poissa?
PRINSSI
Minun täytyy vartioida kuninkaallisia hirviä ja muuta metsänriistaa.
Viime aikoina on siellä käynyt metsänvarkaita.
IMANDRA
Ja sentähden varastat sinä itsellesi minulta unen. Vetelehdit päivälläkin ja unohdat halonhakkuun. Menehän sinäkin jo halkoja hakkaamaan!
PRINSSI
Eilen tuli käsky hovista.
IMANDRA
Mikä käsky?
PRINSSI
Sinun pitää taas mennä ompelemaan hääpukua sille vieraan valtakunnan prinsessalle. Prinssi kuuluu jo valmistavan häitä.
IMANDRA
Joko taas! Minun jalkani on väsynyt polkemisesta ja sormeni sairaat. Ihme kun en ole nähnyt sitä prinsessaa, mutta prinssin minä näin linnan pihalla, mutta hän ei tuntenut minua kotikutoisissani.
PRINSSI
Hyvä olet kutoja, ei muut hovin kutojattaret vedä sinulle vertoja. Missäkö se prinsessa? Kuuluu istuvan eräässä tornikamarissa, häntä ei saa nähdä ennenkuin hääiltana ensi viikolla.
IMANDRA
Ensi viikolla? Ja tiedäthän, että minä voisin nyt olla prinssin morsian, jos olisin tahtonut. Tuntuu kuin kutoisin omaa hääpukuani.
PRINSSI
Minuakin on käsketty soittamaan huilua häissä. Kuuluu jo tulleen vieraita, Suvikunnan hovirouva, hoviherra ja kamarineiti. Kamarineiti lupasi käydä sinua katsomassa.
IMANDRA
Kamarineitikö? Sepä hauskaa! Me luimme aina ennen suloisia satuja.
PRINSSI
Hän opettaa sinua sitomaan morsiusseppelettä.
IMANDRA
Pitääkö minun niitäkin tehdä?
PRINSSI
Pitänee, tokko osaat?
IMANDRA
Ettenkö osaisi, minä osaan, mitä minä vain tahdon.
PRINSSI
Mutta et aina tahdo.
IMANDRA
Tahdon, mutta en silloin, kun muut tahtovat minun tahtovan.
PRINSSI
Prinssi on kai sinut jo unohtanut.
IMANDRA
Minutko unohtanut?
PRINSSI
Eipä enään huoli sinua kuningattarekseen. Nyt saat viettää häitä prinssin halvan metsänvartijan kanssa.
IMANDRA
Häitä? Hahhaa! En ole vielä sellaisia ajatellut. Minä en voi sitä unohtaa, että prinssi unohti minut niin pian.
PRINSSI
Ei kukaan ole korvaamaton.
IMANDRA
Mutta minäpä keksin keinon, minä liehittelen sitä prinssiä niin, että hän unohtaa prinsessan. Sanoihan hän kerran rakastavansa minua, silloin kun tarjosi minulle sitä taikapeiliä. Ehkä minä peilin avulla saan hänet taas pauloihini. Sinullahan on pala peilistä.
PRINSSI
Tässä on peilinsiru, mutta käytä sitä varovasti, minä hirmustuisin jos unohtaisit minutkin.
IMANDRA (katsoo peiliin)
Mutta mitä! Eihän nenäni enään veny ja silmäni ovat selkeät.
PRINSSI
Katsos peilissä on kaksi puolta.
IMANDRA
Ah, siksikö minä niin suutuin prinssiin! Se prinssin seuralainen käänsi kasvojeni eteen peilin pahan puolen.
PRINSSI
Siksi, että näytit itsestäsi vain pahoja puolia.
IMANDRA
Eikö minulla ole hyviäkin puolia? Minua sanottiin hovissa aina häijyksi.
PRINSSI
Sinä voit olla hyväkin, kun vain tahdot.
IMANDRA
Mutta minä tahdon olla hyvä vain omasta tahdostani. Pakosta minä vain paadun. Kyllä minä kostan prinssille sen, että hän aikoi ryöstää minut metsässä.
PRINSSI
Mutta taikapeili on vaarallinen, voit eksyä ryöstämään jotain itseltäsi. Ehket voi eroittaa minua prinssistä.
IMANDRA (peilaillen)
Tänään tahdon olla kaunis ja keveä kuin unetar.
PRINSSI
Älähän vain rakastu prinssiin! Silloin minä kuolisin, mutta silloin ei prinssikään enään eläisi.
IMANDRA
Oh, sinä kuolisit! Mihin minä silloin joutuisin!
PRINSSI
Minä voisin surmata oman kuvani.
IMANDRA
Prinssinkö? Voisitko sinä surmata hänet minun tähteni? Mutta silloinhan pyöveli sinut teloittaisi. Oh!
PRINSSI
Kuule ja muista! Älä vain erehdy minun ja prinssin suhteen.
IMANDRA (Katsoen peiliin)
Tämä peili lumoo silmät, minä en ymmärrä… Etten vain erehtyisi sinun ja prinssin suhteen!
PRINSSI
Mitä jos prinssin päähän pälkähtäisi pukeutua toiseksi?
IMANDRA
Oh, minä pelkään! Tämä peili sekoittaa selvimmät ajatukset. Ei, ei, en erehtyisi sittenkään! Mutta nyt minä menen peseytymään kaivolle. (Menee, Otro tulee toisesta ovesta.)
OTRO
Iloista huomenta, teidän korkeutenne!
PRINSSI
Metsänvartija! Olen nyt oma vartijani.
OTRO
Hovissa nauretaan tälle sukkelalle seikkailullenne. Kuinka korkea vartijattarenne edistyy?
PRINSSI
Hoviherra ja hovirouva ovat kasvattaneet hänet aivan nurinkurisesti.
OTRO
Hänen pohjimmainen, hieno vaistonsa opettaa hänet lopulta oikealle teidän ohjauksellanne.
PRINSSI
Toivon niin, mutta minä olen toisinaan niin piintynyt hänen hulluihin päähänpistoihinsa, että olen unohtaa oman opetukseni.
OTRO
Mutta hän taipuu jo tapoihinne?
PRINSSI
Minun täytyy usein taipua hänen tapoihinsa. Minun täytyy nousta yhtä varhain kuin hänenkin, tehdä työtä niinkuin hänenkin.
OTRO
Prinsessa on siis vielä penseä?
PRINSSI
Oh, mutta minä iloitsen aamun raikkaudesta, iloitsen onnestani, kasvavista voimistani. Ymmärrän nyt työn arvon paremmin kuin ennen.
OTRO
Te näytätte terveeltä kuin metsämies.
PRINSSI
Mutta vielä enemmän iloitsen minä prinsessan kasvavasta kauneudesta ja hänen sielunsa salaisesta suloudesta.
OTRO
Hän on kuin luonnon lapsi, viehkeä vikoineenkin. Te ohjaatte häntä näkymättömällä kädellä.
PRINSSI
Hän ei saa huomata, että häntä ohjataan.
OTRO
Tässä on oma viittanne, kruununne ja kullatut kenkänne, kuten käskitte.
PRINSSI (pukeutuen)
Nyt panemme hänet koetukselle!
OTRO
Mutta jos metsäkyyhkynne karkaa.
PRINSSI
Ei pelkoa! Olen siltä varalta asettanut kujeilijani halkovajaan. — Ja lopulta — vangitutan minä itseni.
OTRO
Ahaa, ymmärrän — metsänvartijan! Teidän viisautenne on verraton kuten hyveenne ovat hiljaiset.
PRINSSI
Tahdon häntä hiukan hämmästyttää ja häikäistä. (Katsoo ikkunasta.)
Kas, hän tulee jo kaivolta! Tahdon olla yksin. (Vetäytyy syrjään.)
OTRO
Ymmärrän, teidän korkeutenne! (Menee.)
IMANDRA (tulee kiireesti, astuu ikkunan luo ja alkaa kastella kukkia, seisoo selin prinssiin.)
No, etkö mene halkoja hakkaamaan! Tässä kastelen "Kodin ilon" kukkia, onpa tämäkin kodin iloa. Päivä menee taas pilveen.
PRINSSI
Taitaa tulla sade.
IMANDRA
Vai luuletko olevasi joku prinssi, jonka ei tarvitse tehdä mitään?
PRINSSI
Eivätkö prinssit tee mitään?
IMANDRA
Eivät tee muuta kuin huvittelevat ja kulkevat maita mantereita kosiskellen onnettomia prinsessoja niinkuin se Kaukovallan prinssikin.
PRINSSI (nauraen)
Hahhaa!
IMANDRA
Mitä naurettavaa siinä on?
PRINSSI
Onko se prinssi niin häijy?
IMANDRA
Häijy kuin synti. Mutta tulkoonpa toiste ryöstämään, niin kyllä minä sen höyhennän! Taitaa sen korvat kuumottaa siitä korvapuustista, minkä minä metsässä annoin.
PRINSSI (nauraen)
Taitaa niin kuumottaa, hahhaa!
IMANDRA
Oletko naurutautinen, vai mitä! Ala jo mennä, muuten saat sinäkin!
PRINSSI
Ai, ai!
IMANDRA
Niin, ai, ai! (Kääntyy kiljahtaen.) Ai, ai, prinssi! (Juoksee ympäri tupaa, avaa luukun ja kätkeytyy kuoppaan.)
PRINSSI (luukun ääressä)
Sielläkö sinä olet? Mitä sinä siellä teet? Avaahan nyt hiukan!
IMANDRA (raottaa luukkua)
Minä vain haen porkkanoita.
PRINSSI
Sinä veitikka, eihän kuopassa ole porkkanoita. Miksi sinä juoksit pakoon?
IMANDRA
Minä pelkäsin — aavetta.
PRINSSI
Olenko minä niin aaveen näköinen?
IMANDRA
Ei, ei, mutta kun minä luulin Metsä-Matin olevan tuvassa ja äkkiä hän muuttui…
PRINSSI
Prinssiksi!
IMANDRA
Luulin, että tässä oli jotain taikaa.
PRINSSI
Onko sinulla joku taikakalu…?
IMANDRA
Ei, ei minulla ole. Minä en erottanut äänestä.
PRINSSI
Tulehan pois sieltä pimeästä, muuten siellä alkaa kummitella.
IMANDRA
En minä tule. En minä uskalla. (Vetää luukun kiinni.)
PRINSSI
Kuka sinä olet? Nouse nyt sieltä, muuten minä seison luukulla siksi kunnes Metsä-Matti tulee. Avaa heti!
IMANDRA (avaa)
Voi, voi, prinssikulta, ettehän suuttunut.
PRINSSI
Kyllä minä suutun, jollet jo tule.
IMANDRA (nousee kuopasta, niijaa maalaisesti)
Minä häpeän niin, kun minä sanoin prinssiä häijyksi ja…
PRINSSI
Ja laiskaksi. Ah, en ollut sinua tuntea, minähän tapasin sinut metsässä.
IMANDRA
Minä en olisi silloin tuntenut itseäni.
PRINSSI
Sinä olet se sama pesemätön paimentyttö, jota…
IMANDRA
Jota te luulitte noidaksi.
PRINSSI
Taisit hiukan noitua, koska minä unohdin itseni.
IMANDRA
Ei, ei, en minä noitunut. Minähän unohdin itseni, kun annoin…
PRINSSI
Aika korvapuustin, hahhaa! Että korvat vieläkin kuumottavat.
IMANDRA
Minun korvani kuumottavat sitä ajatellessani.
PRINSSI
Sinä olit uskollinen Metsä-Matillesi, et antanut suuta prinssillekään.
IMANDRA
Miksi prinssi piti pilanaan?
PRINSSI
Sinä olit niin Suvikunnan prinsessan näköinen, etten voinut vastustaa haluani.
IMANDRA
Olisikohan Suvikunnan prinsessa tehnyt samoin?
PRINSSI
Ehkä hän olisi hyppinyt harakkaa. Oh, minä en sääli häntä enään.
IMANDRA (pettyneenä)
Te ette siis muistele häntä enään.
PRINSSI
Minä vietän kohta häitä. Minä säälin tulevaa korkeata puolisoani.
IMANDRA
Sanotaan, että hän istuu mykkänä tornikomerossa.
PRINSSI
Kukaan ei saa häntä nähdä ennenkuin hää-iltana, silloin hänen kielensä lumous laukeaa.
IMANDRA
Onko hän kauniimpi kuin — Suvikunnan prinsessa?
PRINSSI
Hän on nyt onneton ja se kaunistaa kaikkia.
IMANDRA
Olenko minä enään kaunis?
PRINSSI
Pikku narri! Sinä et ole onneton.
IMANDRA
Oi, minä olen niin onneton, minä tahtoisin kuolla!
PRINSSI
Olet olevinasi onneton. Kaikki nuoret neitoset haaveksivat häitä ja kuolemaa. Etkö sinäkin ole onnellinen tässä pienessä mökissä?
IMANDRA
Minä en tiedä. Minä tahtoisin olla onnellinen.
PRINSSI
Eikö Metsä-Matti ole hyvä sinulle? Onko hän kovakourainen?
IMANDRA
Hän ei lyö ja toisinaan minä toivoisin, että hän löisi. Minä olen sellainen! Minä tahtoisin, että hän hivelisi minun hiuksiani, koskisi käsiäni niinkuin prinssi silloin metsässä…
PRINSSI
Mitä, mitä sinä makeilet? Minun käteni ovat nyt sidotut, minä en saa muistaa…
IMANDRA
Ettekö muista…? Minä olisin tahtonut, että Metsä-Matti olisi minut oikein ryöstänyt salaa yöllä linnanikkunasta.
PRINSSI
Vieläkö sinä haudot hullutuksiasi?
IMANDRA
Enkö minä sitten enään ole ryöstämisen arvoinen? Katsokaa, käteni ovat nyt karkeat… Ei prinssikään niitä nyt koskisi.
PRINSSI
Kudo sinä vain kangastasi! Ompele siihen helmiä ja kalliita kiviä, tähtiä ja lähteensilmiä, niin morsiameni ilostuu! — Vieläkö sinä istut lähteellä ja katselet kuvaasi?
IMANDRA
Mitäpä minä katsoisin kun ei kukaan minua katsele!
PRINSSI
Minun täytyy sanoa Metsä-Matille, että hän katselee sinua enemmän.
IMANDRA
Ei, ei, kyllä hän katselee minua usein salaa ja toisinaan nauraa hän itsekseen. Hän on niin kummallinen ja kateenarka.
PRINSSI
Kelle?
IMANDRA
Prinssille.
PRINSSI
Minulle? Miksi niin?
IMANDRA
Kun te silloin metsässä… Oh, minä en uskalla sitä ajatella…
PRINSSI (katsellen kukkia)
Sinulla onkin nyt niin sirkut silmät ja sinä olet armas katsella kuin tämä kodinilon kukka.
IMANDRA
Se on niin vaarallista, Matti on niin kiivas, hän voisi…
PRINSSI
Mitä?
IMANDRA
Unohtaa, että hän on prinssin palvelija.
PRINSSI
Uskaltaisiko hän nousta omaa herraansa ja hallitsijaansa vastaan? Oh, tämä on niin naurettavaa! Minä en pelkää!
IMANDRA (veikeillen)
Ettekö pelkää enään minua, minun silmiäni? Tahdotteko, niin minä tanssin teille?
PRINSSI
Mitä sinä tahdot? Älä vain hypi harakkaa!
IMANDRA
Hahhaa, niinkuin Suvikunnan prinsessa.
PRINSSI
Oh, sinä olet viehkeä kuin hän, vaarallinen kuin hän, sinä olet vieno velho, sinä lumoat silmäni.
IMANDRA (välkyttelee peilin palasella niin, että päivänsäteet valaisevat prinssin kasvoja.)
PRINSSI
Mitä sinä teet, sokaiset silmäni, näen valkoisia hiiriä lattialla!
IMANDRA
Päivän elohiiret tanssivat silmissänne. Kuuletteko? (Kuuluu huilun soittoa.)
PRINSSI
Kuka soittaa?
IMANDRA
Metsä-Matti soittaa halkotarhassa.
PRINSSI
Metsä-Matti?
IMANDRA
Minä pelkään… Hän hioo kirvestään.
PRINSSI
Kirvestään? Mitä varten?
IMANDRA
Armollinen prinssi! Älkää panko Mattia vesitynnyriin!
PRINSSI
Mitä hän aikoo? En ymmärrä… Sinä vedät minua kuin virta. Noita!
IMANDRA
Enkö ole ihana?
PRINSSI
Ah, ihana! Tanssi, tanssi!
IMANDRA
Minä tanssin teidän sydämeenne.
PRINSSI
Sinä olet sydämetön, minulla ei ole enään sydäntä, tyhjä paikka, pimeys!
IMANDRA
Ettekö muista Imandraa!
PRINSSI
Ah, muistan!
IMANDRA
Ja olette unohtanut sen uuden prinsessan? Ah, minä olen kateellinen hänelle.
PRINSSI
En muista, sinun huulesi hurmaavat. Tanssi, tanssi!
IMANDRA
Minä tanssin!
PRINSSI
Sinun kätesi kimmeltää kuin kristalli, mitä sinulla on?
IMANDRA (asettaa peilin prinssin kasvojen eteen)
Taikapeili!
PRINSSI
Oh, kuinka minä olen ruma, minä olen hukassa! Missä minä olen? En tunne itseäni, en sinua. Tule! (Prinssi aikoo syöksyä Imandran syliin, joka väistyy tanssien.)
IMANDRA
Tulen häihin!
PRINSSI
Häihin? Nyt muistan morsiameni. Nyt muistan, mitä minä olen tehnyt.
Pääni on pyörällä, minä tukehdun! Missä on ovi? Ilmaa, ilmaa!
(Juoksee ovesta.)
IMANDRA
Prinssi, tulkaa takaisin! Se oli vain pilaa. (Katsoo ikkunasta.) Hän meni! Hm. (Asettuu kangaspuiden ääreen ja alkaa kutoa, laulaa.)
Nyt tornissa kutoo neitoset hääkultakangastaan,
ja morsiusneidot laulavat nyt armaastansa vaan.
Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu!
Ne punoo pukuun helmiä ja kalliita kiviä,
ne punoo morsiuskruunua ja Indian silkkiä.
Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu!
Ja ken ne helmet, kivet saa ja ken sen kruunun saa,
ei kukaan enään rakasta nyt kurjaa kutojaa!
Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu!
En enään ilonpäiviä mä näe milloinkaan
ja suruhunnun kutoa nyt itselleni saan.
Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu!
En helmiä, en kiviä mä siihen punoa saa,
on kyynelhelmet ainoat, joilla voin sen koristaa.
Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu!
(Kuuluu sateen rapinaa katolla ja ikkunalla.) Uh! Kuka kolkutti?
(Menee avaamaan.)
HOVIHERRA (ja hovirouva)
Tästä, armollinen rouva! Ai! Löin pääni ovenkamanaan. Tänne tullessa täytyy kumartaa.
HOVIROUVA
Niinkuin hovissa. Yh, pääsimmehän sateen suojaan. (Asettaa tirkistyslasin silmilleen.) Mikä muunnos!
HOVIHERRA (rientää esille)
Prinsessa!
IMANDRA
Ah!
HOVIHERRA
Kenelle te kudotte noin kaunista kangasta?
IMANDRA
Kaukovallan prinssin tulevalle puolisolle.
HOVIROUVA
Mikä alennuksen askel!
HOVIHERRA
Niin, meitä on kutsuttu prinssin häihin.
HOVIROUVA
Ja tällaisessa harakanpesässä prinsessa nyt asuu!
IMANDRA
Ei tämä ole mikään harakanpesä!
HOVIROUVA
Siitä saitte, että hypitte harakkaa. Eikö nyt olisi ihanaa astua kuninkaalliseen kultasaliin morsiuskruunu päässä? Eikö prinsessa kadu?
IMANDRA
Mitäpä minä katuisin, en ole mielestäni mitään pahaa tehnyt.
HOVIROUVA (pirskoittaen hajuvettä)
Täällä on niin umpea ilma. Avatkaa ikkuna!
(Hoviherra avaa ikkunan.)
IMANDRA
Kaikkeen sitä tottuu.
HOVIROUVA
Mutta hovitapoihin oli vaikea tottua.
HOVIHERRA
Täällähän on sievää ja siistiä. Palkit ja seinät säihkyvät puhtautta.
Pieni porsliiniparatiisi!
HOVIROUVA
Peseekö prinsessa itse lattian?
IMANDRA
Kukapa sen pesisi!
HOVIROUVA
Prinsessa raataa kuin palkkapiika, mikä häväistys!
IMANDRA
Ei työ ole häpeäksi, sanoo Metsä-Matti.
HOVIHERRA
Ja puutarhassa tuoksuvat omenapuut!
IMANDRA
Mutta hajuvesi sekoittaa niiden tuoksun.
HOVIROUVA
Tiedättekö! Minun ruusuveteni on tuotu Indiasta saakka.
HOVIHERRA
Suurin ilomme olisi nähdä teidät taas keskellämme, kullatussa kammiossanne, jonka olemme kaunistaneet.
IMANDRA
Mutta siellä on niin ikävä.
HOVIROUVA
Minä annan anteeksi prinsessan entiset erehdykset.
HOVIHERRA
Tuotamme hoviin iloisia soittoniekkoja, saatte hyppiä vaikka harakkaa.