Ei, ei, sen minä kiellän.
IMANDRA
Saan minä täälläkin tanssia ja Metsä-Matti soittaa. Äsken tanssin prinssille.
HOVIROUVA
Kävikö hänen korkeutensa täällä, sepä ihme!
IMANDRA
Hän ei tunne minua.
HOVIROUVA
Sepä onni!
IMANDRA
Hän kutsui minua hoviin ompelemaan.
HOVIROUVA
Mutta prinsessa, ettekö nyt ajattele! Prinsessan pitäisi hävetä!
IMANDRA
Jotain täytyy tehdä elääkseen.
HOVIROUVA
Mikä se Metsä-Matti on miehiään? Kiusaa teitä nälälläkin, minäpä sanon prinssille…
IMANDRA
Ei, ei, Metsä-Matti ei ole paha!
HOVIHERRA
Ehkä prinssi vielä muuttaa mieltään, kun hän tuntee teidät.
IMANDRA
Ehkä hän kerran tuntee. Pitäköön prinsessansa!
HOVIHERRA
Ehkä hän ihastuu ikihyväksi nähdessään tämän ihmeellisen muutoksenne.
IMANDRA
Minä voin kerjätä leipääni, mutta minä en kerjää onneani.
HOVIHERRA
Onni tulee, onni menee. Ehkä se Metsä-Matti on loitsija.
HOVIROUVA
Se Metsä-Matti on veijari, se on pantava jalkapuuhun!
IMANDRA
Sitä minä en salli. Ja miksi te, hovirouva, moititte miestä, jota ette tunne? Metsä-Matti on kantanut minua purojen ja kivien yli, hän on puolustanut minua petoja ja ihmisiä vastaan.
HOVIROUVA
Prinsessa, te olette auttamaton! Elätte riidassa ja…
HOVIHERRA
Rakkaudessa. Pieni riita rakentaa rauhan.
HOVIROUVA
Hoviherra, te pärpätätte kuin vanha pärekori, te ette tiedä mitään rakkaudesta.
HOVIHERRA
Olen oppinut sen teiltä, armollinen rouva. Ehkä se, se Metsä-Matti sillä pillillään on pannut pienen prinsessan pään pyörälle.
IMANDRA
Saa hän jänistenkin päät pyörälle.
HOVIHERRA
Oo, ehkä prinsessa vielä muistaa jäniksen, jonka minä ammuin.
IMANDRA
Hahhaa, se jänishän oli jo kuollut kaatuessaan. Sen vatsa oli kiinni ommeltu!
HOVIROUVA
Mitä minä kuulen! Ritari pelvoton ja vakaa! Sanoinhan, että te ammutte aina ohi.
HOVIHERRA
Kautta metsästäjän kunniani! Ikävä juttu! Miksei prinssi puhunut tästä mitään, minä olen häväisty!
HOVIROUVA
Entä minä! Olen kerskaillut tästä sankarityöstä koko hoville.
Hoviherra, te olette nahjus, jänishousu! Oo, oo!
HOVIHERRA
Tämä on liikaa! Hovirouva, te unohdatte hovitavat, hovikielen… minä olen hovimies, minä…
HOVIROUVA
Minä annan nyt palttua hovitavoille! Te olette nauta, vanha viheliäinen, syntinen sarvipää, pässinpää!
HOVIHERRA
Ja te olette vanha huhuharakka!
HOVIROUVA
Harakka? Minä pakahdun, minä pyörryn! (Pirskoittaa hajuvettä kasvoilleen, kaatuu rahille.)
HOVIHERRA
Tyyntykää! (Huuhtoo hovirouvan kasvoja.) Me unohdimme itsemme. Me emme ole muuta kuin ihmisiä me hovi-ihmisetkään.
HOVIROUVA (herää)
Oh, nainen on heikko, oo, kuinka te olette hyvä… oo, anteeksi.
Pois, pois! Minä läkähdyn!
HOVIHERRA (taluttaen hovirouvaa ovesta)
Nöyrin palvelijanne! Ai! (tarttuu sääreensä.) Kirottu kihti! Se johtuu metsästyksestä. Juutaksen jänis! (Ovesta tulee vastaan prinssi metsänvartijana.)
HOVIROUVA (tirkistellen lasilla)
Yy! Pri… pippuriprinssi! (Varoittaen salaa sormellaan, prinssi nostaa sormen huulilleen.)
PRINSSI (hiljaa)
Vaiti!
HOVIHERRA
Oo, anteeksi!
PRINSSI (äänekkäämmin)
Luulin lampaaksi!
(Hoviherra ja hovirouva menevät.)
Pane pötyä pöydälle! Mitä, eihän puukupissa ole mitään!
IMANDRA
Ei ole muuta kuin mustaa leipää ja kaljaa!
PRINSSI (ottaa pyssyn seinältä, alkaa valaa kuulia.)
Huonostipa hoidat tulta!
IMANDRA
Lähdetkö sinä taas metsään? Minun tulee niin ikävä.
PRINSSI
Kudo kangasta, jonka prinssi on tilannut! Sinun on ikävä siksi, ettet pane tikkua ristiin.
IMANDRA
Minähän hyörin ja häärin aamusta iltaan, mutta sinä et huomaa mitään.
Et edes katsokaan!
PRINSSI
Ethän sinä katsomisesta kaunistu.
IMANDRA
Minä luulin päinvastoin.
PRINSSI
Sinä sanot aina päinvastoin. — Täällä kävi prinssi, mitä hän teki?
IMANDRA
Merkillistä, etten nähnyt prinssin tänne tuloa.
PRINSSI
Katselit kai kuvaasi kaivossa.
IMANDRA
Tiedätkös, prinssi oli minulle hieno ja höyli ikäänkuin olisin ollut prinsessa.
PRINSSI
Vai prinsessa!
IMANDRA
Mutta minä olen prinsessa!
PRINSSI
Et minun etkä maailman silmissä. Jos sinä tuollaisia toistat, niin kaikki nauravat sinulle.
IMANDRA
Ja Suvikunnan hovissa minulle naurettiin, kun tahdoin olla paimentyttö. — Kuules, sinä soitit äsken niin kauniisti!
PRINSSI
Minäkö? Sehän oli vain vanha, vieras tietäjä.
IMANDRA
Tietäjä? Sehän on kummallista!
PRINSSI
Ja sinä tanssit! Kyllä minä kuulin!
IMANDRA
Hyi, sinä olet ilkeä, enkö minä saa tanssiakaan!
PRINSSI
Et prinssille.
IMANDRA
Sinä olet mustasukkainen.
PRINSSI
Miksen olisi? Sinä aiot pettää minut, mutta silloin minä…
IMANDRA
Silloin sinä
PRINSSI (poispäin hymyillen)
Lyön sinua!
IMANDRA
Oi, lyö, lyö minua, se olisi niin ihanaa!
PRINSSI
Minäpä en lyö!
IMANDRA
Sinä kiusaat minua. Et lyö, et hyväile. Et hyvää sanaa sano, vaikka raastan ja raadan.
PRINSSI
En osaa hovin hienoa kieltä, me maalaiset emme sano, mitä tunnemme.
IMANDRA
Mutta tunnette sen, mitä sanotte. Sano, sano, että sinä olet tyytyväinen, niin minäkin olen tyytyväinen!
PRINSSI
Tyytyväinen? Kun ei ole rauhaa, rahaa, ruokaa!
IMANDRA
Täällä saan istua kuin Tuhkimus tuhassa. Jos olisin tämän tiennyt, en olisi kanssasi lähtenytkään.
PRINSSI
Mitä läksit, oma syy! Satuja, satuja!
IMANDRA
Ja aina sinä hoidat ja voidat pyssyäsi niinkuin minua ei olisikaan.
PRINSSI
Joka ei pidä pyssyään puhtaana, se ei vaali vaimoankaan.
IMANDRA
Ampuisit edes jäniksen, osaathan sinä loihtia.
PRINSSI
Paljasta pilaa!
IMANDRA
Pilanako minua pidätkin? Minäpä sanon prinssille.
PRINSSI
Sano, sano, ei sinua uskota!
IMANDRA (polkee jalkaansa)
Sinä olet kavala kuin käärme. Sinä kiedot sanoillasi niinkuin lukki verkkoonsa.
PRINSSI
Ja kerjää prinssiltä samalla mesikakkuja!
IMANDRA
Minäkö kerjäisin?
PRINSSI
Niin sanoit prinssille, kyllä minä kuulin. Mutta sinä et uskalla kerjätä, tarvitaan siihenkin rohkeutta.
IMANDRA
Kyllä minä uskallan, menen vaikka heti, kerjään polvillani, matelen.
PRINSSI
Kun käsken, niin et kerjää.
IMANDRA
Mutta minäpä kerjään!
PRINSSI
Kerjää, kerjää! Nälkä ei lue lakia.
IMANDRA
Miksi olet niin kova, minun pitäisi sinua vihata, mutta minä en voi!
PRINSSI
Vihaa vaan! Mikset voi?
IMANDRA
Siksi, että sinun katseesi kurittaa, mutta äänesi hyväilee.
PRINSSI
Sinä olet leikkinyt lemmellä.
IMANDRA
Sinun kylmyytesi kiihoittaa, sinun kuumuutesi jäähdyttää. Mikset anna minulle suuta niinkuin hovissa!
PRINSSI
Vasta häiden jälkeen!
IMANDRA
Prinssin häiden?
PRINSSI
Niin — prinssin.
IMANDRA (polkee jalkaansa.)
Mutta minä tahdon! Suuteletko?
PRINSSI
En!
IMANDRA
Tapa minut, tapatko?
PRINSSI
En! Taruissa vain tapetaan.
IMANDRA
Sitten minä…
PRINSSI
Sinä, sinä…?
IMANDRA
Minä, minä, minä — vaikenen koko viikon. (Menee nurkkaan turjottamaan.)
PRINSSI
Ja minä puhun koko viikon. Sinä tapat aikaasi ja nyt minä tapan — kukon!
IMANDRA
Kukon! Mutta kuinka minä sitten herään?
PRINSSI
Kun heräät, niin vaikenet. Et voinut vaijeta! Siinä näit!
IMANDRA
Minä puhunkin koko viikon.
PRINSSI
Minä vaikenen. (Menee.)
IMANDRA (pistää sormet korviinsa)
INKERI (tulee)
Oi, täällä te olette, prinsessa, mitä te niin turjotatte?
IMANDRA
Muuten vaan.
INKERI
Istutte mykkänä kuin murheellinen lintu.
IMANDRA
Tai niinkuin se prinsessa tornikomerossa. Voi, Inkeri, lue minulle taas satuja niinkuin ennen Suvikunnassa takkavalkean ääressä.
INKERI
Hyvä prinsessa! Ne ajat palaavat taas niinkuin päivä seuraa yötä. Tulkaa tänne, katsokaa! (Istuvat takkavalkean ä äreen, Inkeri näyttää kauniita silkkinauhoja, myrtinoksia, helmiä y.m.) Nyt minä opetan prinsessaa sitomaan morsiusseppeltä.
IMANDRA
Oh, kerran toivoin kantavani morsiuskruunua. Sui taas suortuviani niinkuin ennen.
INKERI (hajoittaa Imandran hiukset)
En kysele mitään, muistelkaamme vain Suvikunnan armaita aikoja.
IMANDRA (ilostuen)
Inkeri, muistatko kuinka minä kohtelin korkeita kosijoitani, nipistin niitä nenästä ja hypin harakkaa.
INKERI
Muistan, muistan!
IMANDRA (heiluttaen käsiään)
Hypinkö harakkaa? Näin minä räpytin.
INKERI
Ei, ei, eihän se sovi, eihän prinsessa enään ole lapsi.
IMANDRA
Ehkä olet oikeassa. Ehkä olin häijy. Mutta kuule! Ai! (Tukkii korvansa.) Kukko! Se kiekui kolme kertaa. Kuule, nyt se lakkasi kiekumasta! Kuuletko? Nyt iski Metsä-Matti kirveellä pään poikki!
(Ovella kuuluu kolme koputusta.)
Häh, mitä! Ovella kuului kolme koputusta. Minä en uskalla, Inkeri, mene sinä avaamaan! (Inkeri menee avaamaan, tupaan astuu Hepuli puettuna Lapin tietäjäksi.)
TIETÄJÄ
Rauha matalaan majaan!
IMANDRA
Kuka olet, mieron mies?
TIETÄJÄ
Tietäjä yöpuolen maasta, olen kasvoista katsoja, aatoksista arvaaja.
INKERI (osoittaen prinsessaa)
Arvaa, kuka tässä katsoo kasvojasi.
TIETÄJÄ (kuljettaen käsiään prinsessan kasvojen yli)
Kehtosi kiikkui korkealla, kuninkaisessa kammiossa.
IMANDRA
Mistä sen tiesit? Sanoit salaisuuteni, kätke se pyhään partaasi.
TIETÄJÄ
En puhu partaani.
IMANDRA
Tässä, taita leipäsi! (Antaa mustan leivän.) — Mitä muuta etsit?
TIETÄJÄ
Kasvakoon leipä lemmeksesi! — Etsin taikapeiliäni, jonka joku on minulta varastanut. Tiedätkö siitä?
IMANDRA
Minäkö, mitä? Olisiko…?
TIETÄJÄ
Minä tiedän, että sinä tiedät.
IMANDRA
Millainen on peilisi?
TIETÄJÄ
Se kuvastaa ensin kunkin ihmisen semmoiseksi kuin hän on, mutta loihdun avulla voi katsoja tulla senlaiseksi kuin hän tahtoisi olla. Joku on särkenyt sen peilin. —
IMANDRA
Loihtija, mistä sen tiedät?
TIETÄJÄ
Löysin tämän sirun Suvikunnan linnan rikkaläjästä. Nyt etsin minä kaikkia siruja, voidakseni saada kokonaisen kuvan itsestäni.
IMANDRA
Olen tuntevinani sinut äänestäsi.
TIETÄJÄ
Minä olin ennen suuri narri ja minä pilkkasin vielä suurempia narreja.
IMANDRA
Ja menetit vallattoman virkasi?
TIETÄJÄ
Narrille nauretaan, mutta narria ei rakasteta.
IMANDRA
Entä loihtusana?
TIETÄJÄ
"Katso itseesi!" Peilin voi särkeä maanjäristys tai varomaton lapsi.
IMANDRA
Voi, kuinka minä olin tyhmä!
TIETÄJÄ
Prinsessa, sinä olet särkenyt peilini!
IMANDRA
Niin, minä sen tein.
TIETÄJÄ
Silloin näytit oikean kuvan itsestäsi. Mutta, prinsessa, muista, voi tapahtua, ettei aina tiedä, mitä tahtoo.
IMANDRA
Nyt tunnen sinut, sinä olit prinssin narri. Sinä annoit minulle metsässä ainoan leipäsi!
TIETÄJÄ
Niinkuin sinä äsken. Emme ole mitään velkaa toisillemme. Olin narri, olen sitä ehkä vieläkin. Mutta nyt minun täytyy mennä etsimään kaikkia peilinpaloja.
IMANDRA
Ja kun ne on löydetty?
TIETÄJÄ
Löydän itseni.
IMANDRA
Ja minä?
TIETÄJÄ
Silloin suomut putoavat silmiltäsi. Prinsessa, olkoon sielusi aina peilinpuhdas! Rauha sinulle! (Menee.)
INKERI
Ehkä hän kujeili itsensä kanssa.
IMANDRA
Tuntui kuin olisin nähnyt edessäni itse sadun. Inkeri, ota kirjani ja lue jotakin!
INKERI (alkaa lukea)
Oli kerran…
PRINSSI (metsänvartijana, seisoo kynnyksellä, hiipii Imandran taakse ja sieppaa kirjan)
… hyvin häijy prinsessa.
IMANDRA (pelästyen)
Metsä-Matti, uh, kätesi ovat veressä! Sinä tahraat verellä minun kirjani. Anna pois paikalla!
PRINSSI (nostaen kirjan korkealle)
En anna.
IMANDRA
Minä huudan!
PRINSSI
Sinähän lupasit vaijeta.
IMANDRA
Minä karkaan!
PRINSSI
Karkaa vaan!
IMANDRA
Katsos, nyt sinä revit kirjani. Minä karkaan prinssin kanssa,
(Kamppailevat.)
PRINSSI
Prinssi parka! Onnea matkalle!
IMANDRA
Uh, käteni on veressä! Sinä olet julma! Sinä tapoit kukon, sinä voit tappaa prinssin.
PRINSSI
Prinssi ei ole mikään kukko enkä minä mikään prinssi!
IMANDRA
Sinä tapat minutkin!
PRINSSI
Minä tapan sinun tautisi. Katsos! (Heittää kirjan liekkeihin.)
IMANDRA
Raakalainen! Mitä sinä teit? (Juoksee pesälle.) Voi, nyt se palaa!
Kaikki paloi poroksi! Kaikki, kaikki on lopussa!
INKERI
Prinsessa, prinsessa!
IMANDRA (juoksee ovelle, mutta prinssi asettuu oven eteen)
Pois, minä en tahdo nähdä sinua! Minä en näe sinua enään koskaan.
Jää hyvästi! (Hyppää ulos ikkunasta.)
INKERI (juoksee ikkunan ääreen)
Prinsessa!
PRINSSI
Oliko tämä nyt täyttä totta!
INKERI
Hän juoksee metsään.
PRINSSI
Mitä! Hän kääntyy järvelle! Hoi, Imandra, tule takaisin! Imandra!
INKERI
Hän ei tule takaisin, juoksee, juoksee!
PRINSSI
Ei tule. Imandra, minä tulen! (Hyppää ikkunasta.)
INKERI
Se oli sen sadun loppu!
NÄYTÖS IV
—Tornihuone. Oikealla ompelupöytä, rukki. Vasemmalla ovi. Perällä linnansaliin johtava, iso kaariovi, sen oikealla puolella tornikomero lyijykehyksisine, pieniruutuisine ikkunoineen.—
PRINSSI (ja Otro tulevat vasemmalta)
Täällä ei ole vielä ketään.
OTRO
Armollinen prinssi, minä ymmärrän, ketä te odotatte.
PRINSSI
Sitä, jota silmäni ja sydämeni halajaa. Tämä on siis odotettu hääpäiväni.
OTRO
Ihmisen iloisin päivä.
PRINSSI (leikillisesti)
Käskittehän metsänvartijan vaimon tulla linnaan?
OTRO
Käskin. Prinssi, te olette mainiosti esittänyt osanne.
PRINSSI
Minun on täytynyt olla kova vasten tahtoani. Pelkäsin jo prinsessan karkaavan, mutta minä sain takaisin levottoman lintuni. Siinä kilpajuoksussa olin taittaa jalkani.
OTRO
Pianhan tämän suloisen selkkauksen langat selviävät.
PRINSSI
Menin ehkä liian pitkälle pilassani. Ensin prinsessa rimpuili ja raivoili, mutta kun kannoin hänet kotiin, tyyntyi hän kuin lapsi. Mökissä hän sitten nukahti.
OTRO
Prinssi, teillä on ihmeellinen taikavoima taltuttaa tätä pientä kuninkaanlintua. Hän on jo häkissänne.
PRINSSI
Tahtoisin, että hän vapaana visertelisi ja söisi kädestäni.
OTRO (nauraen)
Hunajakakkua! Eikö hän jo totu mökkiläisen mustaan leipään?
PRINSSI
Ja mökkiläiseen! Niin, niin, tuntuu toisinaan kuin olisin mustasukkainen eräälle miehelle…
OTRO
Itsellenne? Tarkoitatte, Metsä-Matille.
PRINSSI
Niin. Mutta kohta riisun minä naamarini.
OTRO
Niinkuin kypärinsilmikkonsa riisuu ritari, joka on voittanut keihäskisoissa.
PRINSSI
Joka on voittanut itsensä! Mutta vielä tahdon minä tuntemattomana nauttia salaisesta onnestani. Menkäämme! Kuulen askeleita.
OTRO (ilakoiden)
Menkäämme siis katsomaan olematonta, mykkää prinsessaa tornikomerossa!
PRINSSI
Mykkää salaisuuttamme. Pian sen linnansoittajat toitottavat koko valtakunnalle.
OTRO
Soittajat ja morsiusneidot ovat jo saapuneet.
PRINSSI
Ja hää-ilotulituksena voitte polttaa metsämökin.
OTRO
Ymmärrän, teidän korkeutenne. (Menevät nauraen perä-ovesta.)
INKERI (tulee juosten, jälessään hoviherra likinäköisesti häntä etsien)
Mutta hoviherra! Tehän olette hiprakassa! (Inkeri piiloutuu tornikomeroon ompelupöydän alle.) Hahhaa! Mitäs tästä hovirouva ajattelee!
HOVIHERRA
Minun piti tavata hovirouvaa suihkukaivon luona.
INKERI
Mutta eksyitte viinikellariin.
HOVIHERRA
Hehee, hää-ilon esimakua.
INKERI
Hui, hai, hoviherra!
HOVIHERRA
Missä minun pieni kyyhkyni on, leikkikäämme kyyhkyä ja haukkaa!
(Liikkaa pöydän alitse.) Ah! (Alkavat juosta pöydän ympäri.)
INKERI
Te olette jo siipirikko!
HOVIHERRA
Ki-kirottu kihti! Inkeri, jollet sinä seiso, niin minä ryömin pöydän yli. (Alkaa ryömiä pöydälle, mutta ei pääse lattialle.) Inkeri kulta, auta minua alas!
INKERI
Mutta te ette saa koskea.
HOVIHERRA
Kautta hovikunniani!
INKERI
Ettekä nipistä?
HOVIHERRA
En nipistä, katselen vain! Uh, puh!
INKERI
Hoviherra! Pahinta on syntinen syyhelmä vanhoissa raajoissa.
HOVIHERRA
Vanhassakin on kutkaa. Vanhankin veri uudistuu niinkuin tämä muoti tässä. Täntapaista hametta käytettiin jo hovirouvan isoäidin nuoruuden aikana.
INKERI
Käyttivätkö miehetkin vanhaan aikaan hameita?
HOVIHERRA
Nuorena hovipoikana ollessani, valepukuina, joo, joo. Hyst! Me hiivimme nuorten hovineitien naamiaisiin.
INKERI
Ai, ai! Taisitte olla aika aituri. Mutta ajat muuttuvat, muodit muuttuvat.
HOVIHERRA
Muodit muuttuvat turhamaisuudesta. Tietäkääs! Kuningas Pontus Paksupään aikana käytti muuan prinsessa pystykauluksia peittääkseen syylää kaulassaan.
INKERI
Siksipä hovirouva käyttää korkeita kauluksia.
HOVIHERRA
Eräällä kuningattarella oli hyvin rumat hampaat, sentähden peitti hän niitä pitämällä pitsinenäliinaa suunsa edessä!
INKERI
Hovirouvan pitäisi käyttää isoa pyhinliinaa kasvojensa edessä.
HOVIHERRA
So, so, veitikka! Kuningas Stultus suurella oli iso mukula päässä ja hän määräsi hovin käyttämään tekotukkaa.
INKERI
Siksikö tekin, hoviherra…?
HOVIHERRA
Ei, ei! Nuorena hovimiehenä ollessani oli tapana nyhtää jok'ainoa hiuskarva pois päästä — siisteyden vuoksi. Ettekö te tahtoisi…
INKERI
Nyhtää hiuksianne? Miksei! (Tempaa tekotukan hoviherran päästä.)
Teillähän on vain pari niskakarvaa!
(Hovirouva seisoo ovella.)
HOVIHERRA
Ai, ai, ei saa tukistaa, tehän olette äksy kuin prinsessa Imandra.
Mutta minä kostan. (Nipistää Inkeriä korvasta.)
HOVIROUVA
Vai niin! Hoviherra, joko te taas…?
HOVIHERRA
Joko taas? Minä vain rankaisin kamarineitiä!
HOVIROUVA
Ja nyt minä rankaisen teitä. (Taluttaa hoviherraa korvasta ovelle.)
Te olette uskoton, ulkokultainen, vanha vaivainen ukuli!
HOVIHERRA
Ukuli, ui! Oi, anteeksi, armollinen, en koskaan enään…
HOVIROUVA
Vai vielä tässä nipistämään! Hyi, kuinka teidän henkenne hajuaa! (Pirskoittaa hajuvettä.) Mars suihkukaivolle! Siellä saattekin nyt kylmän kylvyn. (Hovirouva ja hoviherra menevät perälle.)
IMANDRA (tulee vasemmalta hiljaa ja arasti)
Inkeri! Uskallanko minä tulla?
INKERI
Prinsessa!
IMANDRA
Älä mainitse nimeäni!
INKERI
Tulkaa ompelemaan, nyt on kiire!
IMANDRA
Prinssi viettää häitä, niin. — Oh, kuinka minun on nälkä. Kotona hovissa oli minulla ruokaa, mutta ei ollut nälkä.
INKERI
Ja nyt teillä on nälkä, mutta ei ole ruokaa.
IMANDRA
Mitähän nyt prinssi ajattelee minusta? — Ja Metsä-Matti on nyt sairaana kotona.
INKERI
Kuinka te säikäytitte, koko linnan alustalaiset hakivat teitä, mutta
Metsä-Matti löysi teidät viimein.
IMANDRA
Hän taittoi metsässä jalkansa, enkä minä voi häntä nyt hoitaa, sillä prinssi käski minun tulla hoviin. Voi, Matti parka! Kuinka lienee tulenkin laita? Ettei vain tapahtuisi mitään onnettomuutta.
INKERI
Ei saa leikkiä tulen eikä tunteiden kanssa.
IMANDRA
Minä aavistan.
INKERI
Mitä te aavistatte?
IMANDRA
Aavistan, että tästä päivästä riippuu koko kohtaloni. Oh, kun minä ummistan silmäni, niin näen hämärän metsän, sen syvyydestä syöksyy mies, nostaa, kantaa minua, minä en ajattele mitään, en tiedä mitään, mies kantaa minua ja minä tunnen ikäänkuin kasvaisin kiinni häneen ja vereni läikähtää lämpöisesti. Inkeri, tiedätkö, mitä tämä merkitsee?
INKERI
Haaveiletteko taas satujanne? Prinsessa, antakaa viisauden langeta sydämeenne!
IMANDRA
Ja tiedätkö, Inkeri. En vihannut häntä vaikka hän poltti satuni, tuntuu ikäänkuin hän olisi polttanut poroksi jotain pahaa povessani.
INKERI
Rikas, riemullinen elämä on suurempi kuin mailman kaikki pienet satukirjat.
IMANDRA
Kummallista, en vieläkään ymmärrä elämää. Kaksi kuvaa sekoittuu sielussani toisiinsa. Toinen valkoinen ja toinen tumma kuva. Toisinaan sulavat kahden katseet yhdeksi, toisinaan en eroita prinssiä Matista enkä Mattia prinssistä muusta kuin tukasta ja puvusta. Eroittaisikohan prinssi minut, jos minä pukeutuisin näihin häähuntuihin?
INKERI
Prinsessa, pukekaa valkoiset kengät jalkaanne ja koettakaa tätä hääharsoviittaa!
IMANDRA
Tohdinko? Ettei vain prinssi tulisi, oi, kuinka minä häpeisin.
INKERI (veitikkamaisesti)
Prinssi oli hyvin ankaran näköinen.
IMANDRA
Nyt hän ajaa meidät mökistä, jos hän saa tietää, mitä Matti on uhannut tehdä. Minun täytyy pelastaa hänet… Missä on prinssi?
INKERI
Prinssi on sen mykän prinsessan luona.
IMANDRA (pukeutuu)
Voi, prinsessa parka, kun häntä ajattelen, niin melkein mykistyn, ja kun minä ajattelen prinssiä, niin…
INKERI (hymyillen)
Niin te ajattelette Metsä-Mattia.
IMANDRA
Niin. Olisiko tässä jotain noituutta?
INKERI
Ehkä se taikapeili on sekoittanut kuvat. Prinsessa, kuinka kaunis te olisitte morsiamena! — Sitokaa nyt morsiusseppeltä!
IMANDRA
Prinssin morsiamena? Kunhan näkisin itseni!
INKERI
Hovi on huumannut vanhat vaistonne.
IMANDRA
Minullahan on peilinsiru! Sillä minä hämmennän koko hovin, hoviherran, hovirouvan ja prinssin…
INKERI
Prinssin? Heittäkää jo vanhat vallattomuudet! Hämmennätte vain itsenne.
IMANDRA
Peilistähän näkee itsensä sellaisena kuin todella on. Inkeri! Minä neulon tämän sirun seppeleeseen.
INKERI
Mutta prinsessa, se on vaarallista!
(Linnanpihalta kuuluu huutoja.)
IMANDRA
Inkeri, kuulitko, mitä ne huutavat?
INKERI (nousee, menee ikkunan luo)
Linnanpihalla on kansaa, se tahtoo nähdä prinsessan.
IMANDRA
Minutko? (Aikoo ikkunan luo, mutta Inkeri estää.)
INKERI
Ei, ei! Prinssin morsiamen!
KANSA (huutaa)
Morsian ulos!
IMANDRA
Minä unohdin, enhän minä ole prinssin morsian! (Heittää seppeleen pöydälle.)
INKERI (huutaa ikkunasta)
Tyyntykää, hänen kuninkaallinen korkeutensa on vielä tornissa!
(Kuuluu mutinaa.)
IMANDRA
Minä olen vain metsänvartijan vaimo enkä vielä edes sitäkään, (Istuutuu ompelemaan, hyräilee: soi viimeisen kerran mun lempeni laulu.)
INKERI
Laulakaa, laulu lohduttaa! Minä menen hakemaan lisää lankoja.
(Menee.)
(Vasemmalta tulee kaksi morsiuspiikaista.)
MORSIUSPIIKAINEN
Katsos, hän on pukeutunut morsiuspukuun.
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN
Kujeilkaamme hiukan hänen kustannuksellaan.
MORSIUSPIIKAINEN
Oi, terve maan mainio morsian!
IMANDRA
Morsian, minä, mitä te teette?
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN
Tulimme koristamaan häätupaa huikaisevilla hursteillä, päilyvillä peileillä ja häähimmeleillä.
IMANDRA
Erehdytte, tytöt, en ole morsian. Minä koettelin vain prinsessan pukua.
MORSIUSPIIKAINEN
Nyt tunnen, sinähän olet se uusi kummallinen kutoja, josta niin paljon puhutaan.
IMANDRA
Olen minä nähnyt parempiakin päiviä!
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN
Parempia päiviä? Ja tahtoo koreilla kuninkaallisilla häävaatteilla!
IMANDRA (kiivastuen)
Miksen koreilisi! Minulla olisi siihen oikeuskin.
MORSIUSPIIKAINEN
Mikä oikeus, sinulla halvalla paimentytöllä?
IMANDRA
Te härnäätte minua!
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN
Katsos, katsos, kuinka kiukuttelee! Metsäkissa!
IMANDRA
Varokaa, etten kynsi!
MORSIUSPIIKAINEN
Kyllä on sisua!
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN
On vielä ylpeäkin.
IMANDRA
Ylväs ylpeitä vastaan, nöyrä nöyrien kanssa!
MORSIUSPIIKAINEN
Luulee olevansa mikäkin prinsessa!
IMANDRA
Prinsessa, niin minä olenkin!
MORSIUSPIIKAISET
Prinsessa, hahhahaa!
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN
Kerjäläisprinsessa!
MORSIUSPIIKAINEN
Minkä maan prinsessa?
IMANDRA
Suvikunnan maan! Tässä seisoo Suvikunnan valtijatar. Ettekö häpeä!
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN
Häpeä itse! Suvikunnan valtijatar, vielä mun mitä! Ethän osaa hyppiä harakkaa niinkuin Suvikunnan prinsessa.
IMANDRA
Ettekö usko, kyllä minä osaan!
MORSIUSPIIKAINEN
Emme usko, jollet hypi harakkaa!
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN Harakkaprinsessa! Emme usko, emme usko!
IMANDRA
Ettekö usko! Kyllä minä näytän… Katsokaa! (Alkaa hyppiä harakkaa.)
MORSIUSPIIKAISET
Hahhahaa!
IMANDRA
Uskotteko nyt? Huitukat!
MORSIUSPIIKAINEN
Hyppii kuin sammakko!
TOINEN MORSIUSPIIKAINEN
Hän on hullu, hän on hullu!
(Morsiuspiikaiset juoksevat nauraen vasemmasta ovesta. Imandra ei sitä huomaa vaan jatkaa hyppimistään.)
PRINSSI (tulee perältä, seisoo kynnyksellä)
Jatka, jatka!
IMANDRA (peittää käsillä kasvonsa ja hypähtää pystyyn)
Oi, prinssi!
PRINSSI
Mikä sinua vaivaa! Miksi et hypi, sehän oli niin kaunista katsella!
IMANDRA (koettaa riisua hääviittaa)
Se oli niin rumaa, en tiedä, mikä minuun tuli.
PRINSSI
Ei, ei, anna olla, hääpuku koristaa sinua.
IMANDRA
Oi, antakaa anteeksi, ei se sovi minulle eikä minun sovi… minä vain koettelin…
PRINSSI
Sinä olisit suloinen morsian!
IMANDRA (laskee harsoviitan pöydälle)
Mitä prinssi nyt!
PRINSSI
Älä kainostele! Tanssithan sinä minulle mökissä.
IMANDRA
Niin, mökissä, mutta en hovissa.
PRINSSI
Ja taisit hiukan koetella luontoani, villi veitikka!
IMANDRA
Minä tahdoin vain saada Metsä-Matin mustasukkaiseksi.
PRINSSI
Kas, kas vaan! Kylläpä sinulla on juonia pienessä päässäsi. No niin!
Pitäisihän minunkin pyytää sinulta anteeksi sitä menettelyäni metsässä.
Olkaamme siis ystäviä, olen sinuun tyytyväinen. Olet kutonut kaunista
hääkangasta.
IMANDRA
Olen iloinen, jos se mielyttää prinssiä.
PRINSSI
Mutta en voi kuitenkaan olla iloinen, sillä minun korkea morsiameni on yhä mykkänä. Viidestä valtakunnasta olen kutsuttanut tietoniekkoja, mutta he eivät voi mitään tälle oudolle taudille.
IMANDRA (ilostuen)
Eikö siis häitä vietetäkään!
PRINSSI
Ei tänään. Mutta miksi sinä hymyilit, ilahuttaako tämä sinua?
IMANDRA
Minä olen niin iloinen, mutta en ymmärrä, miksi.
PRINSSI
En ymmärrä sinua. — Niin, mutta Metsä-Mattiin en ole tyytyväinen, miksei hän tule tänne, vaikka olen käskenyt?
IMANDRA
Hän on sairaana, hän nyrjäytti jalkansa.
PRINSSI
Miksi!
IMANDRA
Hän haki minua metsästä, kun olin karannut.
PRINSSI
Niinkö? Te taidatte elää kuin koira ja kissa. Sairas? Ehkä hän on vain tekosairas, laiska, leväperäinen. Kyllä minä tiedän…
IMANDRA
Prinssi kulta, kyllä hän on oikein sairas, minä hieroin hänen jalkaansa, jonka hän nyrjäytti minun tähteni.
PRINSSI
Minä en usko. Hän on huono vartija, on päästänyt tulen niinkuin varkaan metsään. Hänhän voi vielä polttaa koko huvilinnani! Minä panen hänet viralta, minä häädän hänet mökistäni.
IMANDRA
Älkää tehkö niin, hyvä prinssi! Kyllä hän palkitsee kaikki parannuttuaan, hän on niin heikko, hänellä ei ole ruokaa.
PRINSSI
Eikö hän hanki sinulle ruokaa?
IMANDRA
Mistä hän hankkisi, kun ei ole. Ja sitten…?
PRINSSI
Ja sitten?
IMANDRA
Sitten pyysi hän, että minä pyytäisin… "Ei siihen köyhän auta", sanoi Metsä-Matti. Niin, niin, minä vaikka kerjään, antakaa meille hiukan jauhoja, että minä voisin keittää hänelle puuroa ja hautoa häntä hauteilla.
PRINSSI
Hän käskee sinun kerjätäkin! Mokoma mies! Kuolkoon nälkään!
IMANDRA
Prinssi, prinssi, hän ei saa kuolla nälkään! Jos hän kuolisi, niin minä menehtyisin omantunnon tuskista.
PRINSSI
Turhia tuskia! Mutta tyttö parka, ehkä sinun on nälkä.
IMANDRA
Mitä minusta.
PRINSSI
Oletko syönyt tänään mitään?
IMANDRA
Enhän minä… mutta kyllä minä kestän, kunhan Matti saisi jotain hengen pidoksi.
PRINSSI
Mattia on syytetty raskaista rikoksista. No niin! Olen antanut asian neuvoskunnan ratkaistavaksi. Siihen asti saa hän olla vapaana. Ja minä toimitan sinulle, ymmärrä, en hänelle, kaksi tynnyriä rukiita.
IMANDRA
Oi, kiitos, armollinen prinssi. Uskokaa minua, Matti ei ole tehnyt mitään pahaa, pahat parjaajat ovat tämän tehneet.
PRINSSI
Minä teen tämän siksi, että olet tehnyt niin kauniin morsiuskruunun. (Ottaa morsiuskruunun ja katselee sitä.) Etkö sinä panisi tätäkin päähäsi?
IMANDRA
En ole tämän kruunun kelvollinen. Ei, ei, en minä, minä olen vain halpa rahvaan nainen!
PRINSSI
Mutta mitä tässä kruunussa on, mitä sinä olet siihen ommellut?
IMANDRA
Peilinpalasen.
PRINSSI
Noidan peilinpalasen, jota sinä välkyttelit minulle mökissä? Kerro mitä tiedät!
IMANDRA
Mökkiin tuli kerran vanha tietäjä ja hän sanoi, että tässä peilinpalasessa on ihmeellinen voima.
PRINSSI
Tuntuu niinkuin minä tuntisin sen.
IMANDRA
Siinä näkee itsensä sellaisena kuin todella on.
PRINSSI
Sehän on merkillistä! Sehän on mainiota! Tämän peilinpalasen avulla minä saan tietää, millainen minun hoviväkeni on, hoviherra, hovirouva ja monet muut.
IMANDRA
Ja taikasanan avulla voi tulla mielensä mukaiseksi.
PRINSSI (katsoo peiliin)
Sano se sana!
IMANDRA
Katso itseesi!
PRINSSI
Katso itseesi? Merkillistä! En tunne itseäni. Minä toivon, toivon, toivon, että olisin metsänvartija ja sinä prinsessa. Mitä tämä on? Olenko tajuissani? Silmäni aukenevat. Minä olen nähnyt sinut, minä näen sinut sellaisena kuin todella olet. Katso itseesi! Sinä olet…?
IMANDRA
Ei, ei, se peili valehtelee, älkää katsoko siihen! Minä en ole…
PRINSSI
Sinä olet…
IMANDRA
Ei paimenelämä ole sellaista kuin mitä kirjoista luin eikä hovielämä niin loistavaa kuin mitä lapsena luulin.
PRINSSI
Nyt minä tunnen. Sinä olet… te olette prinsessa Imandra.
IMANDRA
Oh, prinssi, te tunsitte minut, nyt minä olen hukassa.
PRINSSI
Armollinen prinsessa, minä tunsin teidät jo äsken, kun hypitte harakkaa.
IMANDRA
Minä en kehtaa katsoa kasvoihinne, tahtoisin vaipua maan alle.
PRINSSI
Mikä omituinen sattuma — niinkuin sadussa.
IMANDRA
Oi, miksi, miksi minä särin peilin, tämä tuli minulle vitsaukseksi.
Minä olen ansainnut alennukseni.
PRINSSI
Prinsessa, älkää sanoko niin! Te olette vain kohonnut katseissani. Unohtakaa monet sopimattomat sanani, minä en voinut ajatella, minä en aavistanut.
IMANDRA
Oh, olisinpa tämän aavistanut. Nyt minun kai täytyy mennä.
PRINSSI
Ei, ei, viipykää ja viihtykää täällä! Uskokaa, että minä tunnen samalla lailla kuin silloin Suvikunnan hovissa.
IMANDRA
Se on mahdotonta, sen jälkeen mitä on tapahtunut, mitä minä onneton olen rikkonut teitä vastaan.
PRINSSI
Minä polvistun teidän edessänne, minä rukoilen teiltä rakkauttanne.
IMANDRA
Prinssi, nouskaa, minä en voi. Voi, minua, voi, meitä! Tämä peili on lumonnut minut, se on lumonnut teidät. Te ette tiedä, mitä te sanotte, te puhutte vastoin tahtoanne. Kun lumous laukeaa, niin ette muista enään sanojanne.
PRINSSI
Minä vannon, valitkaa!
IMANDRA
Minä en voi!
PRINSSI
Antakaa arvan ratkaista! Katsokaa, tämän liinan alla on valkoinen ja musta leipä, valitkaa minun ja Metsä-Matin välillä.
IMANDRA (syöksyy liinan luo)
Oi, leipää!
PRINSSI
Ei, ei! Arvatkaa, kumpiko leipä on valkoinen.
IMANDRA
Mi-minä en uskalla. Minä en kestä kauempaa. Minulla on nälkä kuin sudella! (Riuhtaisee liinan ja tarttuu toisella kädellä valkoiseen, toisella mustaan leipään.)
PRINSSI
Mutta prinsessa! Te koskitte molempiin leipiin yht'aikaa!
IMANDRA (syö vuorotellen kumpaakin leipää)
Hahhaa, minä unohdin aivan koko arvoituksen! Kylläpä tämä on hyvää!
Prinssi, teillä on erinomainen hovileipuri! Hahhaa, muistatteko,
kuinka minä tukistin teitä. Hahhaa! Ei, minä olen nälästä hullu.
Hahhaa! Minä kuolen naurusta. Minä en voi muuta kuin nauraa, haahhaa!
(Kuuluu melua pihalta.)
PRINSSI
Mikä siellä on!
IMANDRA
On niin valkeata. Pihalla kantavat jo hääsoihtuja.
PRINSSI
Tämä on omituista! Ei tämä tunnu hää-ilolta. Prinsessa, kuulkaa!
INKERI (syöksyy huoneeseen)
Tuli on irti! Metsämökki palaa!
IMANDRA (vaipuu lattialle)
Metsämökki? Ja Metsä-Matti! Voi, minua onnetonta! Minun sairas ylkäni palaa! (Syöksyy ovelle.)
PRINSSI
Tyyntykää, prinsessa! Ei hän pala. (Prinssi ja Inkeri pidättävät prinsessaa.)
IMANDRA
Prinssi, päästäkää minut, minä en voi jäädä tänne, kuuletteko, hän palaa, palaa! Oh, auttakaa häntä, hän ei saa kuolla, hän ei saa kuolla!
INKERI
Prinsessa, rauhoittukaa, ei hän kuole!
IMANDRA
Inkeri, Inkeri, älä estä, minä tahdon hänen luoksensa. Voi, voi, hän on sairas ja hän palaa ilmielävänä näkemättä minua! Oi! Miksi minä jätin hänet yksin! Minä olin mieletön. Päästäkää, päästäkää, päästäkää, minä tahdon pelastaa tai palaa hänen kanssaan! Voi, minua! (Syöksyy ovesta, Inkeri ja prinssi rientävät jälessä. Kujeilijat tulevat naurellen. Hepuli pitää selkänsä takana nahkaista viinipulloa.)
HEPULI
Näitkö sinä! Hahhaa!
KEPULI
Hahhaa! Näinhän minä, kuinka hovirouva pisti hoviherran pään suihkun alle.
HEPULI
Niinkuin jäniksen pään pensaaseen. Tämä on sitä hovimetsästystä!
KEPULI
Kas näin! (Painaa Hepulin päätä.)
HEPULI
Älä, älä! En minä ole mikään jänis enkä hoviherra.
KEPULI
Olet aika hepuli!
HEPULI
Sen varsin valehtelit, senkin kepuli!
KEPULI
Sytytetään vahakynttilät, niin näemme paremmin valehdella…
HEPULI
Ja näemme, kuinka korvat liikkuvat. Hovissa ei koskaan puhuta totta.
KEPULI
Mutta nyt täytyy hoviherran ja hovirouvan puhua totta.
HEPULI
Koska taikapeili puhuu totta.
KEPULI
Mutta nämä hovin hupsut eivät vielä tiedä taikapeilistä muuta kuin että saavat toivoa kolme toivomusta.
HEPULI
Älä sinä mene puun ja kuoren väliin!
KEPULI
Tiedätkö, mitä siellä on?
HEPULI
En.
KEPULI
Siellä on toukka.
HEPULI
Luulet olevasi rikkiviisas.
KEPULI
Ja sinä nenäviisas. Unohdat, että nenä on yläpuolella suuta.
HEPULI
Mutta silmät ovat yläpuolella nenää. Minä näen, ettet näe mitään.
KEPULI
Hovissa on vaarallista nähdä liian paljon.
HEPULI
Ja vaarallista ajatella liian paljon, kun on liikaa täällä yliskamarissa. (Kopauttaa otsaansa.) Katsos, otsa on silmiä ylempänä. Hei, Kepuli, otetaan pieni partakyynärä!
KEPULI
Hei, sinä löysit hoviherran kätköpaikan.
HEPULI
Hys, löysin tämän puutarhasta.
KEPULI
Sinun päävärkkisi on jo tyhjä kuin ullakko.
HEPULI
Ja sinun järkesi putoaa vatsaan, toisin sanoen viinikellariin. Ota vielä kulaus hoviherran nahkanassakasta.