(Menee.)
Kolmas kohtaus.
Troia. Priamuksen hovilinnan edusta.
(Hector ja Andromache tulevat.)
AENEAS.
Niin tyly herrani ei ennen ollut,
Ett' olis kuuro ollut neuvoille.
Pois aseet, pois! Äl' otteluun käy tänään.
HECTOR.
Pakotat mua solvaukseen. Pois sisään!
Kautt' iki-jumalien, minä menen.
ANDROMACHE.
Uneni turmaa tänään aavistaa.
HECTOR.
Vait, sanon minä!
(Cassandra tulee.)
CASSANDRA.
Miss' on Hector-veikko?
ANDROMACHE.
Täss', aseissa ja veri mielessä.
Palavaan pyyntöön yhdy: polvillemme
Eteensä langetkaamme! Unta näin
Verisist' otteluista, koko yön
Vain pelkkää tappoa ja teurastusta.
CASSANDRA.
Se vielä toteen käy.
HECTOR.
Hoi! Torvi soimaan!
CASSANDRA.
Ei hyökkä-merkkiä, ei, taivaan tähden!
HECTOR.
Pois, sanon! Taivas valani on kuullut.
CASSANDRA.
Ei valaa tuittupäistä taivas kuule.
Se likainen on lahja, inhakkaampi
Kuin pilkkumaksa uhriteuraassa.
ANDROMACHE.
Oi, syitä kuule! Oikeudenkaan varjoll'
Ei hurskas loukkaa. Yhtä laillist' oisi
Varastaa, voidaksensa paljon antaa,
Tai ryöstää, laupeutta tehdäkseen.
CASSANDRA.
Vaikk' aie kyllä valan vahvistaa,
Niin kaiken-aikeinen ei vala sido.
Pois aseet, rakas Hector!
HECTOR.
Vaiti, sanon!
Mun kunniani onnen tuulta uhmaa.
Elämäll' arvons' on, mut arvon miehen
On kunnia arvokkaampi elämää.
(Troilus tulee.)
No, nuor' mies, taisteluunko aiot tänään?
ANDROMACHE.
Cassandra, pyydä isää avuksemme!
(Cassandra menee.)
HECTOR.
Ei, nuori Troilus, riisu varukses!
Nyt ritarillisella tuulell' olen.
Suo suonten kasvaa, kunnes jänteet varttuu;
Viel' älä pyri sodan kiistasille.
Pois aseet! Minä tänään sun ja mun
Ja Troian suojaks yksin asestun.
TROILUS.
Sinuss' on lempivika, joka sopii
Paremmin leijonan kuin miehen omaks.
HECTOR.
No, mikä vika? Toru siitä, veikko.
TROILUS.
Monasti, voitettu kun kreikkalainen
Sun kelpo miekkas suhinaan jo kaatui,
Sa sanoit: nouse pois ja eloon jää!
HECTOR.
Se suoraa kieltä.
TROILUS.
Narrin kieltä, maarin!
HECTOR.
Miks niin?
TROILUS.
Oi, kaikkein jumalien tähden,
Tuo ruikka sääli jätä äideillemme!
Kun sotisopa meill' on yllämme,
Niin miekoillamme kosto myrkkyinen
Vain ratsastakoon, säälittäviin töihin
Näin kannustain, mut pidättäen säälin!
HECTOR.
Hyi, peto!
TROILUS.
Semmoista on sota, Hector.
HECTOR.
Sa, Troilus, et saa tänään taistella.
TROILUS.
Miks en? Ei sallimus, ei kuuliaisuus,
Ei Marsin käsi, vaikka viittaisi
Tulisin sauvoineen mua peräytymään,
Ei Priamuksen eikä Hecuban
Ei polvistus eik' itkettyneet silmät,
Et sinä, veli, vaikka miekka käessä
Tien multa sulkisit, mua estää voisi,
Pait surmaamalla minut.
(Cassandra palaa, Priamus mukanaan.)
CASSANDRA.
Pidätä häntä, Priamus, älä päästä!
Hän sauvas on; jos tukes menetät —
Sa nojaat häneen, niinkuin Troia sinuun —
Niin kaikki sortuu.
PRIAMUS.
Taivu, Hector, taivu!
Näkyjä äitis näki, vaimos unta,
Cassandra ennustaa, ja minä myöskin,
Kuin äkist' intoon tullut profeetta,
Sinulle tänään pahaa aaviloin.
Siis käänny!
HECTOR.
Tanterella on Aeneas.
Lupasin miehuuteni takuulla
Monelle kreikkalaiselle, ett' olen
Tän' aamuna ma siellä.
PRIAMUS.
Et saa mennä.
HECTOR.
En valaani saa pettää. Kallis isä,
Mun tiedät kuuliaaks, siis älä saata
Mua kunnioitust' ilkkumaan, vaan salli
Mun luvallasi käydä sitä tietä,
Jost' äsken mua kielsit, majesteetti.
CASSANDRA.
Priamus, älä myönny!
ANDROMACHE.
Älä, isä!
HECTOR.
Andromache, ma sinuun närkästyn;
Jos mua rakastat, niin mene sisään.
(Andromache menee.)
TROILUS.
Tuo houkka unineen ja enteineen
Sai tämän aikaan.
CASSANDRA.
Hyväst', armas Hector!
Kas, kuinka kuolet! Kuinka silmäs sammuu!
Kas, vertasi jo monest' aukost' uhkuu!
Hecuba voihkaa, — kuules! Troia riehuu!
Andromache jo parkuu tuskissaan!
Kas, hulluus, raivo, tuho ryntäävät,
Kuin hassut ilveilijät, toistaan vastaan,
Ja kaikki huutaa: "Hector, Hector kuollut!"
TROILUS.
Pois! Pois!
CASSANDRA.
Hyvästi! — Kuitenkin — Ei, hyvästi!
Sa petät Troian nyt ja itsesi.
(Menee.)
HECTOR.
Tuo huuto teitä huumaa, isä. Menkää,
Rohkaiskaa Troiaa. Taisteluun nyt vaan!
Ja illall' urhotöistä kerrotaan.
PRIAMUS.
Jumalain haltuun! Hyvästi!
(Priamus ja Hector menevät kumpikin eri taholle.
Aseiden kalsketta.)
TROILUS.
Haa! Kuulkaa!
Nyt, Diomedes, varo itseäsi:
Sult' otan rannuksen, tai menköön käsi.
(Menemäisillään.)
(Pandarus tulee.)
PANDARUS.
Kuulkaa, prinssi, kuulkaa!
TROILUS.
No, mitä nyt?
PANDARUS.
Tässä on kirje teille tuolta tyttö-raiskalta.
TROILUS.
Anna, kun luen.
PANDARUS. Riivattu sulkutauti, pakanan riivattu sulkutauti vaivaa minua kuin vietävä, ja sitten vielä tuon tyttöheilakan hullu kohta; toinen kuin toinenkin tekee sen, että pian olen mennyt mies; ja lisäksi minulla on silmänvuoto, ja sellainen kolotus luissani, että, jos se ei ole noidanpuuskaa, niin en tiedä mitä siitä ajatella. — Mitä hän kirjoittaa?
TROILUS.
Sanoja, sanoja, vain sanoja,
Sydänt' ei lainkaan! Toimet toisaall'. on.
(Repii kirjeen palasiksi.)
Mene, tuuli, tuuleen, hyöri vain ja pyöri!
Hän viekkain sanoin lempeäni ruokkii,
Mut teot — niin, ne toisen maita kuokkii.
(Menevät eri taholle.)
Neljäs kohtaus.
Troialaisten ja kreikkalaisten leirin välimaalla.
(Aseiden kalsketta. Hyökkäyksiä. Thersites tulee.)
THERSITES. Nyt he ovat tukkanuottasilla. Menen katsomaan. Tuo ulkokullattu, inhottava konna, Diomedes, on saanut tuon katalan, lemmenriivaaman troialaisen poikatolvanan rannuksen kypäräänsä; haluttaisi nähdä heitä käsirysyssä. Tuo sama nuori, troialainen aasi, joka on pikiintynyt tuohon lutkaan tuolla, voisi lähettää tuon kreikkalaisen huorimus-sankarin rannuksineen, piestynä ja rangottuna, takaisin tuon ulkokullatun haureellisen aljun tykö. Toiselta puolen, noiden viekkaiden valapatturien — tuon vanhan homeisen, hiirensyömän, kuivan juuston, Nestorin, ja tuon koiras-ketun, Ulysseen — älyllisyys ei ole sinivatukan arvoinen; ovat salakavalasti usuttaneet tuon sekarotuisen Ajax-rakin tuota yhtä halparotuista Achilles-rakkia vastaan. Ja nyt on Ajax-rakki ylpeämpi kuin Achilles-rakki, ei tahdo tänään mennä tappelemaan; jonka jälkeen kreikkalaiset rupeevat julistamaan barbarisuutta, ja älyllisyys joutuu pahaan huutoon. Hiljaa! Tuossa tulee rannus ja se toinen.
(Diomedes tulee, Troilus jäljestä.)
TROILUS.
Älä pakene! Styx-virtaankin jos syöksyt,
Perässäs uin.
DIOMEDES.
Ei peräys pakoa.
En pakene, mut varovaisuus vaati
Mua ylivoiman tieltä väistymään.
Kavahda!
THERSITES. Pidä kiinni lutkastasi, kreikkalainen! Iske lutkasi puolesta, troialainen! — Se rannus, se rannus!
(Troilus ja Diomedes poistuvat taistellen.)
(Hector tulee.)
HECTOR.
Ken olet? Hectorinko vertainen?
Oletko arvon mies ja aatelinen?
THERSITES.
En, en; — olen roisto, halpa, ilkeä hylky, perin ruokoton ryökäle.
HECTOR.
Sinua uskon, — elää saat.
(Menee.)
THERSITES. Jumalalle kiitos, että minua uskot; mutta rutto taittakoon niskasi siitä, että minua pelotit! Mihin ne huorimus-konnat joutuivat? Ovat varmaankin toinen toisensa nielaisseet. Sille ihmeelle sopisi nauraa; vaikka kyllä se irstaus tavallaan sekin itsensä kuiviin syö. Menen heitä etsimään.
(Menee.)
Viides kohtaus.
Sama paikka.
(Diomedes Ja palvelija tulevat.)
DIOMEDES.
Mies, mene: ota Troiluksen ratsu
Ja vie se kaunis orhi Cressidalle;
Mua hänen kauneudelleen suosita;
Ritariskokeeni ma tein, niin sano,
Kuritin hemmun troialaisen.
PALVELIJA.
Kyllä.
(Menee.)
(Agamemnon tulee.)
AGAMEMNON.
Uus hyökkäys! Polydamos, se julmus,
On lyönyt Menonin; on Doreuksen
Margarelon-bastardi vanginnut,
Ja Cediuksen ja Epistrophuksen
Ruumiiden rikki-ruhjottujen yli
Kuin jätti heiluttaa nyt nuijapeistään.
Polyxenes sai surmans'; Amphimachus
Ja Troas ovat kuolinhaavoissaan;
Patroclus kuolleena tai vangittuna;
Ja Palamedes murskaks silvottu;
Kentauri hirvittävä säikyttänyt
On armeijamme. Joutuin, Diomedes,
Avuksi heille, muuten hukass' ollaan!
(Nestor tulee.)
NESTOR.
Achilleen luo Patrocluksen vie ruumis!
Hävetköön Ajax-raakku, sotaan menköön! —
Tuhansin Hectoreit' on kentällä:
Galate-ratsullaan[12] hän tuossa riehuu
Ja tekee puhdasta; taas jalan tuossa,
Ja mik' ei silloin pakene, se hukkuu
Kuin kalaparvi valaan kitahan;
Taas tuossa on, ja Kreikan miehet kaatuu
Kuin kypsä vilja niittomiehen tieltä;
Hän milloin missäkin on; ottaa, jättää;
Halua taitavuus niin noudattaa,
Ett' tekee hän min tahtoo, tekee senkin,
Mik' ihmis-älylle on mahdoton.
(Ulysses tulee.)
ULYSSES.
Rohkeutta, prinssit, rohkeutta! Achilles
Asestuu, itkee, noituu, kostaa vannoo;
Sen vetkaa verta Patrocluksen haavat
Ja raajarikot myrmidoonit kiihtää:
Nuo, silvottuina, nenää, kättä vailla,
Manaavat hornaan koko Hectorin.
Ajax on menettänyt ystävän;
Suu vaahdossa ja ryntötamineissa
Hän Troilust' ärjyy, joka tänään teki
Mit' uhka-vimmatuinta verityötä,
Takertui vaaroihin ja pelastui
Niin piloillaan ja pilaan joutumatta,
Ikäänkuin onni, järjen uhallakin,
Hänelle kaikki tarjois saaliiksi.
(Ajax tulee.)
AJAX.
Oi, Troilus! Troilus pelkuri!
(Menee.)
DIOMEDES.
Haa! Tuolla!
NESTOR.
Kas, noin vain, yhtä köyttä!
(Achilles tulee.)
ACHILLES.
Miss' on Hector?
Sa, poikain kuristaja, näytä kasvos!
Nyt tunne, milt' Achilleen viha tuntuu.
Hoi, Hector! Hector! Nyt vain Hector mulle!
(Menevät.)
Kuudes kohtaus.
Toinen kohta tappelutannerta.
(Ajax tulee.)
AJAX.
Haa, Troilus! Näytä pääsi, pelkuri!
(Diomedes tulee.)
DIOMEDES.
Hoi, Troilus! Miss' on Troilus?
AJAX.
Mitä aiot?
DIOMEDES.
Kurittaa häntä.
AJAX.
Päällikkö jos oisin,
Niin ennen sinun käsiis luovuttaisin
Ma virkani kuin tämän kurituksen. —
Hoi, Troilus! Troilus!
(Troilus tulee.)
TROILUS.
Diomedes, konna.
Haa, käännä tänne viekkaat kasvos, konna,
Ja hengelläsi maksa ratsuni.
DIOMEDES.
Oletko siinä? Haa!
AJAX.
Seis, Diomedes!
Tuon kanssa minä yksin ottelen.
DIOMEDES.
Hän mun on; min' en katsojaksi jää.
TROILUS.
Molemmat tulkaa, Kreikan rosvot, joutuin!
(Poistuvat taistellen.)
(Hector tulee.)
HECTOR.
Noin, Troilus! Hyvin isket, nuorin veikko!
(Achilles tulee.)
ACHILLES.
Nyt sinut näen. Haa, Hector, pidä puoltas!
(Taistelevat.)
HECTOR.
No, hengähdähän!
ACHILLES.
Pöyhkä troialainen,
Ma höyliyttäs halveksin. On onnes,
Ett' aseeni ei ole käytöss' ollut.
Nyt laiskotteluni on hyödyks sulle;
Mut lisää minust' ennen pitkää kuulet.
Siks onnes nojaan jää.
(Menee.)
HECTOR.
Siis, hyvästi!
Kyll' oisin paljon pirteämpi ollut,
Jos oisin sua varronnut. — No, veli?
(Troilus palaa.)
TROILUS.
Aeneaan kaappas Ajax. Sallitaanko?
Ei, kautta kirkkaan taivaan valon tuon,
Hänt' ei hän saaliiks saa! Ma hänet päästän
Vaikk' omin surmin. Kohtalotar, tiedä:
Jos niiks, saat tänään multa hengen viedä.
(Menee.)
(Ritari tulee, loistava asevarustus yllä.)
HECTOR.
Seis, Kreikan mies! Sin' olet oiva pilkka. —
Et vainko? — Haarniskas on mulle mieleen;
Sen murskaan, niittaukset kaikki katkon,
Jos sit' en saa. — Nyt, otus, jälkees lähden.
No, juokse! Ajan vain sua nahkas tähden.
(Menevät.)
Seitsemäs kohtaus.
Sama paikka.
(Achilles tulee myrmidooneineen.)
ACHILLES.
Hoi, ympärilleni, te, myrmidoonit!
Mua kuulkaa: seuratkaa mua kintereillä.
Mut levoss' aseet! Kootkaa voimia!
Vaan verenahnaan Hectorin kun löydän,
Niin piikkipiiriin hänet saartakaa
Ja julmint' asevoimaa käyttäkää.
Mua kintereillä seuratkaa kuin muuri.
Se säätty on: nyt kaatuu Hector suuri.
(Menevät.)
Kahdeksas kohtaus.
Sama paikka.
(Menelaus ja Paris tulevat taistellen; sitten Thersites.)
THERSITES.
Nyt sarvikas ja sarviseppä ovat tukkanuottasilla. Us, härkä! Us, koira!
Kiinni, Paris, kiinni! No, sinä kaksinaarainen varpunen! Kiinni, Paris,
kiinni! Härkä on voitolla! Varo sarvia! Hoo!
(Paris ja Menelaus menevät.)
(Margarelon tulee.)
MARGARELON.
Päin tänne, katala, ja pidä puoltasi.
THERSITES.
Kuka sinä olet?
MARGARELON.
Priamuksen äpäräpoika.
THERSITES. Minäkin olen äpärä. Pidän äpäristä. Olen äpäränä syntynyt, äpäräksi kasvatettu, äpärä sielultani, äpärä mieleltäni, kaikin puolin epälaillinen. Toinen karhu ei pure toista, miksi siis äpärä sen tekisi? Varo, sinä! Meidän ei ole hyvä tapella; jos porton poika tappelee porton puolesta, niin on hän tuomioon vikapää. Hyvästi, äpärä!
MARGARELON.
Piru sinut periköön, pelkuri!
(Menevät.)
Yhdeksäs kohtaus.
Toinen kohta tappelutannerta.
(Hector tulee.)
HECTOR.
Sisästä mätä, vaikka päältä kaunis!
Tuo soma varus sulle surman toi. —
On tehty päivätyö; nyt, Hector, huokaa!
Ja lepää, miekka, kyllin sait jo ruokaa!
(Riisuu päästään kypärän ja laskee miekkansa syrjään.)
(Achilles ja myrmidoonit tulevat.)
ACHILLES.
Kas, Hector, kuinka laskee aurinko,
Ja hirmut yön sen huokuu kantapäillä!
Kun päivä sammuu ja kun pimeys voittaa,
Niin Hectorinkin viime hetki koittaa.
HECTOR.
Aseetont' älä koske, kreikkalainen!
ACHILLES.
Se hän on; käykää päälle, miehet, vainen!
(Hector kaatuu.)
Noin kaadu, Troia, sorru, Ilion!
Tuoss' ytimesi, luusi, jäntees' on.
Hei, myrmidoonit, ääneen kuuluttakaa:
Achilleen surmaamana Hector makaa!
(Pakosoitto soi.)
Haa! Pakosoitto Kreikan leirissä!
MYRMIDOONIT.
Pakoa soittaa torvi Troiankin.
ACHILLES.
Yö lohikäärme-siivin kattaa maan,
Hajoittain riidanratkojana joukot.
Sa, miekka, puoliks vasta kyltynyt,
Kun moisen herkun sait, käy maata nyt! —
(Pistää miekan tuppeen.)
Heponi häntään ruumis sitokaa,
Niin Troian kenttää kierrellä se saa.
(Menevät.)
Kymmenes kohtaus.
Sama paikka.
(Agamemnon, Ajax, Menelaus, Nestor, Diomedes ja
muita tulee marssien. Ilohuutoja kuuluu ulkoa.)
AGAMEMNON.
Haa! Kuulkaa, mikä riemu?
NESTOR.
Rummut, vaiti!
ÄÄNIÄ (ulkoa).
Achilles! Hector surman sai! Achilles!
DIOMEDES.
Hokevat: Hectorin Achilles surmas.
AJAX.
Oi, jättäkööt tuon kerskan äitelän!
Ol' Hector yhtä hyvä mies kuin hän.
AGAMEMNON.
Eteenpäin vitkaan! — Joku lähteköön
Ja telttaani Achilleen pyytäköön. —
Tää jos on jumalien suosiota,
On Troia meidän, loppunut on sota.
(Marssivat pois.)
Yhdestoista kohtaus.
Toinen kohta tappelutannerta.
(Aeneas ja troialaisia tulee.)
AENEAS.
Seis! Viel' ei ole meiltä voitto mennyt.
Nyt kotiin ei, vaan kentäll' ollaan yö.
(Troilus tulee.)
TROILUS.
On Hector kuollut.
KAIKKI.
Hector? Taivaan vallat!
TROILUS.
On kuollut; ratsun hännässä nyt häntä
Murhaajapeto laahaa kenttää pitkin.
Jumalat, vihastukaa! Joutuin kostooni
Niin, istukaa ja Troiaa ilkkukaa;
Lyhyiksi tuskat tehkää armosta;
Tuhoa varmaa älkää viivytelkö!
AENEAS.
Te teette neuvottomaks armeijamme.
TROILUS.
Noin sanoen mua ette ymmärrä.
Ei pako, pelko, surma mielessäni;
En kammo jumalten, en ihmisten
Pahinta uhkaa. Hector kuollut on!
Ken Priamukselle ja Hecuballe
Sen tiedon vie? Ken turmanhuuhkaks rupee
Ja Troiaan saattaa sanan: Hector kuollut?
Se sana Priamuksen kiveks muuttaa,
Hetteiksi immet, Niobeiksi vaimot,
Jääpatsaiks nuorukaiset, lyhyesti:
Vie Troialt' älyn. Ketä miellyttää?
Vain: Hector kuollut; ei sen enempää!
Seis, ei! — Te kirotut ja kurjat teltat,
Jotk' upeilette Troian tanterella,
Titaani nouskoon milloin tahtoo, teidät
Ma puhkaisen. — Sa, jätti-pelkuri,
Vihamme erottajaks maat ei riitä!
Sua vainoan kuin paha omatunto,
Jot' aaveet ahdistaa kuin houkkaa mietteet. —
Takaisin Troiaan! Miehuutt' ei saa heittää;
Povemme tuskat koston toivo peittää.
(Aeneas ja troialainen sotajoukko menevät.)
(Kun Troilus on menemäisillään, tulee Pandarus sisään toisaalta.)
PANDARUS.
Kuulkaahan, kuulkaa!
TROILUS.
Pois, parittaja! Häpeä ja ilkku
Ijäti olkoon nimes tahrapilkku!
(Menee.)
PANDARUS. Oivaa lääkettä luuvalolleni! Oi, maailma, maailma, maailma! Noin sitä hankkija-raukkaa halveksitaan! Voi teitä, te viettelijät ja parittajat, kuinka halusta teitä käytetään ja kuinka huonosti palkitaan! Miksi sitä työtämme niin halutaan, ja sen tulosta niin inhotaan? Eikö ole mitään siihen sopivaa värssyn pätkää? Mitään vertausta? — Annas olla: —
Iloa täynn' on mehiläisen kesä,
Kun pistin sillä on ja mesipesä.
Mut poispa pistin siltä ota vain,
Niin loppu laulun on ja hunajain. —
Hyvät lihakauppiaat, pankaa tämä maalatuille seinäpapereillenne!
Jos kuka täällä meidän koplaa oisi,
Niin sokeiks silmäns' itkeä nyt voisi.
Jos ei käy itku, voivotelkoon vain,
Mun tähten' ei, vaan luittens' oikku vain.
Te, virkaveljet, -siskot, arvatenkin
Teen kuuden viikon' päästä testamentin;
En tohdi ennen, vaaraa siitä ois:
Mua Winchesterin hanhi[14] purra vois.
Hikoilen ensin, jotta lähtis vamma,
Ja sitten taudin teille lahjoitamma.
(Menee.)
SELITYKSIÄ:
[1] Aseissa tulen. Tavallisesti oli prologin esittäjä mustassa samettipuvussa, mutta tässä hän on puettuna "aineen laadun mukaisesti", s.o. haarniskaan.
[2] Hölmö, joka jäi tänne isästään. Sh:n keskiaikaisten lähteiden mukaan — sanotaan, että hän ei Homerosta tuntenut — oli Calchas "oppinut piispa Troiassa", jonka Priamus lähetti Delphiin oraakelilta tiedustamaan, miten sota päättyisi. Apollo ennusti huonoa loppua troialaisille ja neuvoi häntä menemään kreikkalaisten puolella, jota neuvoa hän noudattikin, jättäen tyttärensä Troiaan Pandaruksen hoitoon.
[3] Ilion on tässä Troian kuninkaallinen linna.
[4] Kuinka — — — — — — outo
Eroittaa hänet muista kuolevista.
Aeneas ja Agamemnon ovat tavanneet toisensa vain aseissa ja kypäränsilmikko silmillä.
[5] Noidan jakkara. Tuolin tapainen kidutuskone, johon Englannissa noidat sidottiin, kun tahdottiin pakottaa heitä tunnustamaan.
[6] Tätinsä sijaan j.n.e. Tarkoittaa Priamuksen sisarta, Hesionea.
[7] Uskollinen niinkuin taimi kuulle. Kansan uskon mukaan tuli istuttaessa ja kylväessä noudattaa kuun vaiheita.
[8] Polyxena. Priamuksen tyttäriä, johon Achilles oli rakastunut.
[9] Neoptolemus. Toiset arvelevat, että Sh. tätä käyttää Achillen sukunimenä ja sillä tarkoittaa joko Achillesta itseään tai hänen poikaansa, Pyrrhusta. Toiset otaksuvat, että se on toinen henkilö.
[10] Diana ja hänen neitsyensä. Kuu ja tähdet.
[11] Viiden sormen solmu, s.o. kädenlyönti.
[12] Galate, Hectorin ratsun nimi.
[13] Myrmidoonit, Thessalian kansakunta.
[14] Winchesterin hanhi, s.o. julkinen portto. Johtuu ehkä siitä, että näitä asui Winchesterin piirikunnassa.
End of Project Gutenberg's Troilus ja Cressida, by William Shakespeare