»Yksilöllisyytemme on jakaumaton. Ruumiimme molekyylien hävitessä ja vaihtuessa elämämme pitkään jää kuitenkin se, mikä meissä on sielullista, pysyväisesti jäljelle.»
* * * * *
Miss Gundy Norman istui korituolissa, jonka hän oli nostanut ihan tupakkasalin oven viereen. Ovi oli ollut auki, ja hän oli nähtävästi kuunnellut keskustelua.
Hän nousi ja sanoi hymyillen: »Omatuntoni on tässä asiassa täysin puhdas. Mr Felseneckin selostus oli laatuaan julkinen esitys. On tapauksia, joissa omaatuntoani ei ole vaivannut, jäädessäni oven taakse kuuntelemaan vaikkapa parhaiden ystävieni salaisuuksia.»
Astuimme peräkannelle, ja miss Norman nojautui yli parraskaiteen, katsoen vaiti illan hämyiseen mereen. Hänen hieno profiilinsa itsepäisine leukoineen kuvastui sähkölampun valaisemana selväpiirteisesti meren tummaa taustaa vastaan. Kasvoissa oli omituinen, kaihoisa, haaveellinen ilme.
Äkkiä hän kääntyi puoleeni ja lausui: »Arvatkaas, mitä minä ajattelen?»
»Te ajattelette Karmel-vuoren profeettaa, johon olette äärettömän ihastunut.»
»Ei, mutta vakavasti! — Minä en jää tänne laivaan. Aion palata takaisin
Haifaan.»
»Te aiotte ruveta Karmel-vuoren profeetan oppilaaksi ja sitten, palattuanne takaisin Amerikkaan — —. Ymmärrän varsin hyvin teidän kunnianhimoisia ja vallanhimoisia tuumianne! Entä mitä vanhempanne sanovat siitä?»
»Oh, he tietysti tulevat minun kanssani Haifaan. He tekevät, mitä ikinä minä tahdon.»
Ajattelin itsekseni, että sellainen järjestelmä on sangen edullinen miss Gundylle, ja huomautin laivan saapuvan aamulla Beirutiin, josta aina on tilaisuus päästä Haifaan.
»Ei, minä aion heti kohta palata takaisin. Menen sanomaan kapteenille, että hän oitis kääntää laivan.»
Hän lähti nopeasti astumaan komentosillalle johtavia portaita kohti.
»No mutta, miss Norman!» lausuin, kokien häntä pidättää.
Hän pysähtyi ja polki jalkaansa: »Luuletteko, ettei kapteeni tottele? —
Minä ostan laivan. Maksan kaksinkertaisen, nelinkertaisen hinnan!»
»Pelkään, ettei laiva ole kapteenin myytävissä. Laivayhtiö —»
»Oh, minä tiedän paremman keinon», lausui miss Norman. »Minä lahjon koneenkäyttäjän ja kaikki lämmittäjät siellä alhaalla.»
»Mutta, my dear miss, ajatelkaa matkustajia, jotka ovat laivassa. Heillä ehkä on kiireisiä asioita. Kaikki tahtovat päästä määräpaikkaansa ajoissa.»
Miss Norman nykäytti niskaansa: »Koneessa männän varsi on vääntynyt — propellinsiipi on katkennut. — Mistä minä tiedän? — Ei auta! Laivan täytyy palata satamaan. — Minä en voi sille mitään.» Hän levitti viattomasti käsiään ja aikoi jo lähteä laivankannen alle.
»Odottakaahan hetkinen vielä, miss Norman! — Minulla olisi kenties vieläkin parempi ehdotus. — Olkaa hyvä ja istukaa tähän, niin neuvottelemme!»
Koetin selittää, että miss Normanilta voi Haifassa kulua viikkokausia, ennenkuin hän saa yleiskatsauksen Karmel-vuoren profeetan opista. Laivassamme on professori Felseneck. Minä voisin esittää professorin neidille. Muutamassa tunnissa hän voi antaa miss Normanille ensimmäisen yleiskatsauksen, josta hänellä sitten on suurta hyötyä saapuessaan Haifaan. Jos neiti nyt matkustaa yhtä perää Beirutiin asti, niin hänelle on siitä selvää ajanvoittoa.
(Jätin, viisaasti kyllä, sanomatta, että jos miss Norman käännyttää laivan ja meidän kaikkien on pakko palata takaisin Haifaan, niin professori olisi yhtä hyvin silloinkin neidin puhuteltavissa muutaman tunnin ajan.)
Miss Gundy harkitsi pää kallellaan syvällistä ehdotustani. Vähän ajan perästä hän sanoi miettivästi: »Asiassa on kyllä perää — tiedän sen — mutta sitäpä juuri en halua, en halua — —»
»Kenties epäilyksenne haihtuvat, jos viittaan siihen, että mr Felseneck tulee joka tapauksessa illallisen aikana teille esitettäväksi. On tapauksia, joissa salaisten tietojen hankkiminen ei vaivaa minunkaan omaatuntoani.»
Miss Gundy oli liian hämmästynyt voidakseen heti vastata. Hän katsoi minuun, kuin tutkiakseen sisimpiä ajatuksiani. Vihdoin hän huokasi: »Ah, minä alan ymmärtää! — Well, ei mikään siis auta! Esittäkää mr Felseneck minulle! Se on kaikin puolin parempi, kuin että — —»
Professori oli äsken tullut kannelle ja seisoi keskilaivan kaiteeseen nojautuneena. Vein hänet miss Normanin luokse. Esittäessäni heidät lausuin hymyillen: »Miss Norman on suuresti ihastunut Karmel-vuoren filosofin oppiin. Voitte olla varma siitä, että hän aikoo ruveta levittämään sitä Amerikassa. Teidän tulee tietää, että hän aina tahtoo toisella tai toisella tavalla vallita.»
»No, sen minä sanon! Kaikkea tässä kuulee!» ihmetteli miss Norman. »Mutta soisin todella kuulla lähemmin yhtä ja toista Karmel-vuoren filosofista. Tahdon olla tänä iltana teidän harras oppilaanne.»
Laivan yläkannella istuen ajattelin nuorta, ihmeellistä naista, johon tänään olin tutustunut ja joka kaikessa epäjohdonmukaisuudessaan oli niin intomielinen, hetkellisessä huikentelevaisuudessaan niin syvästi tunteikas, yltiöpäisessä oikullisuudessaan niin vastustamaton ja vikoineen niin hurmaava. Hänen temperamenttinsa oli pursuva kuin nuori, kuohuva viini.
Mutta mistä hänen äskeinen rimpuilemisensa?
Ah, nyt alan käsittää tuon omituisen tytön! — Hän tuntee joutuneensa kohtalonsa eteen. Heti ensi silmäyksellä miehekäs hra Felseneck — jo Haifan laiturilla — hänet voitti! Nuori impi tahtoisi hiipiä hänen luokseen, mutta säikkyy itseään ja pyrkii pakoon. — Pois laivasta! Pois laivasta! — Sitä suuremmalla syyllä pakoon, kun isä liehittelyllään on saattava hänet huonoon valoon!
Toiselta puolen Karmel-vuoren profeetta teki häneen heti alussa syvän vaikutuksen luonnon ihanuudessa ja Galilean maisemain tenhossa. Hra Felseneckin selostus filosofin opista lisäsi hänen innostustaan. Hän ehkei kaikkea niin ymmärtänyt, mutta tuntee intuitiivisesti, että hra Felseneck on sen omaksunut. Nyt hän tahtoisi tarkemmin tutustua tähän oppiin juuri siitä syystä, että se on hänen ihailemansa miehen maailmankatsomus. Mutta kaikki naiselliset vaistot saattavat miss Gundyn vieromaan häntä itseään. Hän tuntee hra Felseneckissä käskijänsä, joka on vievä häneltä hänen itsevaltaisen tahtonsa, hänen huiman vapaudenhalunsa ja rajattoman itsemääräämisoikeutensa. — Rakkauden suuri laki on kääntämäisillään miss Gundyn kehityslinjaa.
Entä Karmel-vuoren profeetan maailmankatsomus?
Ihmiselämä on häipyvä kuin yksityisen ihmisen mielikuvituksen tuottama unelma. Maailmat muodostuvat ja hajoavat. — Mikä on se, joka kaikessa katoavaisuudessa on ikuisesti olevaa? Vai onko kaikki järjetöntä liikettä, tarkoituksetonta vaihtelua? — Onko siveellinen maailmanjärjestys vain ajatuksen ja mielikuvain houretta?
Karmel-vuoren profeetta on vakuutettu toimivansa ikuisen tahdon palveluksessa. Siitä hänen henkensä voima ja se tavaton vaikutus, mikä hänellä on kuulijoihinsa. Hänen sanansa soidessa läsnäolevat tuntevat itsensä nostetuiksi maan matalasta kamarasta valoisiin piireihin, joissa hänen oma henkensä asuu. Heidät valtaa ilo ja innostus, he tuntevat olevansa muuta kuin maisen elämän lapsia, jotka hetken täällä viipyvät häipyäkseen tyhjiin.
Istuessani yläkannella yksin, Idän tähtitaivaan tuikkiessa, johtui mieleeni, kuinka se ei ole sattuma, joka on tehnyt itämaat yksijumalaisuuden ja niin monen moraalisen uskonnon alkukodiksi.
Lempeä yö on täällä vuorokauden paras aika. Salaperäisen yön äänetön hiljaisuus saattaa ihmisen ajatukset pyhiin aavistuksiin; alati pilvettömän taivaan tähtien säännöllinen siirtyminen yli siintävän laen opettaa häntä tuntemaan luonnon lainalaisuuden. Niinpä jo patriarkka Abraham, heimonsa päämies, istuessaan yksin yöllä telttansa edustalla ja nähdessään oman aluepiirinsä, laajan, yksinäisen aron, ympäriinsä yhtyvän, taivaankannen kupuun, joka kohosi hänen yllään, oli ajatuksissaan johtunut ikuiseen, persoonalliseen tahtoon, joka yksin hallitsee maailmoita.
Kaikkien sivistyskansain yksijumalaiset uskonnot ovat peräisin näiltä seuduin. — Ihmishengessä on ikuinen kaipuu Jumalan tuntemiseen. Karmel-vuoren profeetan filosofia tahtoo selittää tämän kaipuun syyn.
Itämaiden öinen taivas on ihmeellinen! Kaikkien etäisyyksien mitat muuttuvat sen tenhohämyssä. Kaikki nähdään niin läheiseksi, niin helposti tavattavaksi. — Katselin suuria, loimottavia tähtiä, jotka näkyivät välkkyvän vain muutaman sylen päässä minusta. Silmäni seurasivat laivan matalan etumaston kulkua läpi tähtiparvien vilinän, ja sydän oikein vavahti, milloin mastonhuippu joutui liian likelle jotakin kirkkaasti säteilevää, suurempaa tähteä. Monta kertaa näytti sulalta ihmeeltä, ettei masto häikäilemättömässä vauhdissaan karistanut tähteä alas tai särkenyt sitä säkeneinä sinkoileviksi sirpaleiksi. —
Laivagongongi soi. Illallispöydässä hra Felseneck aivan oikein istui miss Gundyn vieressä.
Nuori neito oli viehkeän suloinen ja istui enimmäkseen ääneti. Koko hänen raju huimuutensa oli kuin pois puhallettu. Hra Felseneck oli kohteliaan huomaavainen sekä hänelle että hänen äidilleen. Nuoren miehen kasvoissa ja silmäyksissä oli jotakin, joka ennusti syvempää kiintymystä.
Kun seuraavana aamuna saavuttiin Beirutiin, oli miss Norman unhottanut kaikki aikeensa palata Haifaan. Koko päivän hra Felseneck ja miss Norman istuivat kahden kesken, erillään muista. Huomasin kaihomielin, että miss Gundyn kasvoihin oli ilmestynyt uusi, auvoisa ilme. Hän istui niin sanomattoman hiljaisena ja hiltyneenä hra Felseneckin rinnalla. — Rakkaudessa on kaikki! Itsekkyys ei vallitse maailmaa.
Luonnossa kaksi vastakkaista elementtiä etsii toinen toistansa. — Kumpikin erikseen on vailla jotakin ja sisältää tuhoisia voimia. Ne ensin näkyvät karttavan toisiaan, mutta jo yhtyvät ja luovat samalla luotaan häijyt, itsekkäät aineksensa. Tuloksena on maan suola. — Siinä rakkauden vaaliheimolaisuus!
H. N. Norman Esq. tuli luokseni, rehennellen ja hykertäen käsiään. Hän vilkaisi nuoriin ja virkkoi:
»No, mitä sanotte? — Kaikki alkaa käydä hyvin!»
Hän kävi käsivarteeni ja vei minut alas baaripöydän luo: »Nyt tahdon opettaa teille maailman parhaan cocktailin ainekset: maraskino ja crème de menthe! Puoleksi kumpaakin. Siinä vasta resepti!
»Tiedättekös, nyt vasta sain parooni von Felseneckiltä kuulla, että Efesos, mihin me matkustamme, onkin raunioina. Kun Smyrnassa astumme laivasta, niin hän lupasi tulla mukaan ja selittää meille Efeson muinaisjäännöksiä.»
Join maailman parhaan unhotuksen maljan, ajatellen itsekseni, että
Efesossa Artemis-Diana, kuten jo ammoisia aikoja sitten, on muuttuva
Diana-Afroditeksi.
SISÄLLYS.
Sivu.
Valkoinen kameeli…………………………. 9
Totuus »Omarin moskean häväistyksestä»………. 47
Karmel-vuoren profeetta……………………. 145