Vanhan pastorin muistelmia

Vanha kertojaminä palaa muistoihinsa ja kuvailee lapsuuttaan ja elämäänsä maaseudun seurakunnassa, paikallisia ihmisiä, vanhaa kirkkoa ja perheen menetyksiä. Muistelmat rakentuvat episodimaisesti lyhyistä kertomuksista, joissa ystävyydet ja naapurisuhteet, erityisesti nuori, perittyyn tyytymättömyyteen taipuva poika, vaikuttavat ihmisten kohtaloihin. Näissä kohtauksissa pohditaan uskoa, ajan kulumista, tutuiksi käyneiden paikkojen rappeutumista sekä myötätunnon ja tuomion välistä jännitettä. Lämmin muisteleminen yhdistyy moraalisiin havaintoihin ja muodostaa rauhallisen, pohdiskelevan kuvauksen yhteisöelämästä, henkilökohtaisesta katumuksesta ja hengellisten kysymysten kestävyydestä.