language: Finnish

VIIMEINEN LAIVA

Kolmenäytöksinen näytelmä

Kirj.

MAILA TALVIO

Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1922.

HENKILÖT

ISOISÄ SCHULTZE, eläkettä nauttiva postimestari.
ROUVA ELVIRA BASK, hänen tyttärensä.
ROUVA CECILIA SALAVA, isoisän pojan leski.
AMALIA, |
SYLVI, | rva Salavan lapsia ensimmäisestä avioliitosta.
TUURE, |
LYYLI CECILIA, rva Salavan tytär toisesta avioliitosta.
VÄINÖ SORRI, jumaluusoppia lukeva ylioppilas.
TOHTORI ILMONEN, kylpylän lääkäri.
NEITI ANNA ILMONEN, hänen tyttärensä.

Rouva Salavan arkihuone isoisä Schultzen talossa: suuri, muinoin komea, nyt iloton suoja, jonka taka-alalla kulkevat vasemmalta alkaen portaat yläkertaan. Portaiden ensimmäisen ja toisen syöksyn välillä on tyhjä tasainen ala, jolla isoisän vanha nahkatuoli. Oikeanpuoleinen osa huoneesta erotettu lautaseinällä ja päästään tähän siten syntyneeseen pieneen huoneeseen tapettiovesta. Oven avautuessa näkyy vaatimaton puusänky haaltuneine vaatteineen, kirjavine irtopeitteineen, pöytä, puutuoleja ja tumma vanha piironki, seinällä jokin raamatullinen kuva. Yksi varsinaisen huoneen ikkunoista jää pienen huoneen puolelle ja lankeaa tästä valoviiva yli matkakorin. Kaksi ikkunaa jää oikealle varsinaiseen huoneeseen. Toisen alla reheviä, kukkivia verenpisaroita, toisen alla Lyyli Cecilian rullatuoli. Seinällä ikkunan vieressä telineellä Lyyli Cecilian pieni nukketeatteri. Ulkoa näkyy mikäli mahdollista pikkukaupunki puutarhoineen, jotka kesän jäljeltä alkavat kellastua. Keskellä huonetta pyöreä ruokapöytä tuoleineen. Pitkä vanha sohva. Seinäkello. Piano. Vasemmalla, likinnä näyttämöä, ovi ulkoeteiseen kuisteineen, sekä ovi keittiöön ja asuinhuoneisiin. Seinillä vanhoja kuvia sekä siluetteja soikeissa kehyksissä. Kattolamppu tomuttuneen harson peitossa.

Elokuun viimeinen päivä. Auringonpaisteinen aamu.

Rva Salava istuu pöydän ääressä, yllään vanha, kerran kaunis aamuviitta. Amalia tuo sisään kahvia. Sylvi kantaa jotain parsimaansa ja silittämäänsä liinavaateläjää matkakoriin ja painuu polvilleen sitä asettaessaan. Sohvalla, yllään frakkipuku, Tuure, unessa. Rullatuolissaan Lyyli Cecilia, ahkerasti kutoen jotain suurta valkoista, kevyttä liinaa. Avonaisesta ikkunasta, jonka uudinta tuuli nostaa, kuuluu elämää kaupungista. Tornikello lyö heleästi kahdeksan kertaa. Hetken perästä lyö talon vanha kello naristen ja kehräten kahdeksan kertaa. Mieliala jännittynyt ja täynnä odotusta. Äänettömyyden kestäessä Amalia hoitaa kahvipöytää ja Sylvi kuljettaa parsittuja sukkia ynnä muita tavaroita matkakoriin. Keskustelu tapahtuu askartelun aikana.

I NÄYTÖS

AMALIA

No, kyllä näkyy, että juhlat ovat lopussa ja arki alkaa. Sen te olette näköisiä kaikki. Vai odottaako joku vielä jotakin? Tänään lähtee viimeinen laiva, mutta ehkä joku sittenkin vielä odottaa rakkaudentunnustusta… No, äiti, tuleeko siitä sinun ja tohtorin välillä valmista? Vai apteekkarin puolelleko se kääntyy? Taisit eilen tanssia niin, ettet jaksa sanoa yhtään sanaa. Kas, koskeehan se hiukan meitä tyttäriäkin — joita ei tosin kukaan usko sinun tyttäriksesi, niin nuori ja kaunis kuin sinä olet, äiti. No, eikö ollutkaan hauskaa?

RVA SALAVA

Minä vain ajattelen… Hyvä rakas Amalia… älä viitsi tänään…

AMALIA

Enhän minä mitään pahaa. Onko se nyt niin ihme, jos kysyn mimmoista oli jäähyväistanssiaisissa.

RVA SALAVA

Toisen kerran, Amalia. Minulla on tänään niin paljon ajattelemista…

AMALIA

Tietysti, tietysti, jollet vielä ole päättänyt kenelle annat sydämesi. Tuure, Tuure hoi, herääpäs sinä kertomaan jotakin eilisillasta. Kuinka sinun asiasi sitten ovat menestyneet? Saatko sinä hänet?

RVA SALAVA

Hyvä rakas Amalia, voit jo huomenna kysyä niin paljon kuin tahdot.
Mutta ei tänään, ei tänään, ei tänään. En saanut unta.

AMALIA

Aa, äiti ei saanut unta. Ja edessä tällainen vaikea päivä.

RVA SALAVA hermostumistaan hilliten.

Kuka sen on sanonut, että se on vaikea?

AMALIA

Ei kukaan, ei kukaan. Mutta ajattelin vain että se luonnostaan olisi vaikea niille, jotka ovat ottaneet osaa kylpyläelämään. Minähän olen ollut aivan ulkopuolella. Mutta äiti ja Tuure ja Lyyli Ceciliakin — onhan teidän kaikkien edessä jäähyväiset. Sillä ette kai te mukaan lähde, kyllä kai te jäätte rannalle…

RVA SALAVA

Kuka tietää vaikka lähtisimme…

AMALIA

Todella? Se oli uutta se. Sinä ja Lyyli Cecilia — vai ollaan jo niin pitkällä…

RVA SALAVA

Ei missään olla. Ei yhtään missään. Minun pitäisi vain saada vähän rauhaa.

AMALIA

No, minähän pian lähden työhöni. Voittehan sitten täällä kaikessa rauhassa ajatella. Ja läpikäydä rakkaita muistoja… ja valmistaa matkaa. Miten vain.

SYLVI

Hyvä Jumala, pitääkö meillä aina riideltämän. Onkohan missään niin onnetonta kotia. Ajatelkaa mikä suru Väinölle, jos täällä vielä hänen lähtöpäivänään vallitsee epäsopua ja riitaa. Hänellä on muutenkin tänään vaikeuksia… Kaikki nämä vuodet Väinö on tehnyt työtä saadakseen kotiimme rauhaa.

AMALIA

Väinö ja Väinö ja rauha ja rakkaus — en viitsi kuunnella.

SYLVI

Sinä tiedät miten hän on taistellut saadakseen aikaan sovintoa ylä- ja alakerran välillä ja meidän sisarusten kesken…

AMALIA

Kyllä hän täällä on saarnannut ja piessyt tyhjää ilmaa. Mutta tekeekö hän sinusta koskaan pruustinnaa, se nähdään.

SYLVI

Minä tiedän hänen taistelunsa… Kyllä hän vielä näyttää…

AMALIA

Tuure, etkö jo alkaisi liikuttaa luitasi. Oletko sinä taas juovuksissa? Et sinä tuota tietä tohtorin tytärtä saa… Siinä taitaa yksi kihlaus mennä pormestarinnalta sivu suun. Hänellä oli niitä tässä vasta kolmetoista — lisäksi niin onneton luku.

SYLVI

Minulla ei olisi sydäntä näyttää toiselle, että kaikki hänen ponnistuksensa rauhan puolesta tässä kodissa ovat olleet turhat.

AMALIA

Nähköön hän vain, sinun Väinösi, ettemme me Schultzet ole mitään pajunvitsoja, joita hän taivuttelee mielensä mukaan. Olen hänen saarnoistaan saanut yhtä tarpeekseni kuin isoisä. Lähden karkuun, niinkuin isoisä, jos hän vain vielä alkaa saarnata »vangituista sieluista».

SYLVI

Amalia, hän on viimeistä päivää täällä…

AMALIA

Niin — tämä kahdenkymmenenkahdeksanvuotias ylioppilas, joka lähtee ensi lukukaudekseen yliopistoon.

SYLVI

Kuinka sinä voit!

Äänettömyys.

RVA SALAVA

Hyvä Jumala, kun minä ajattelen, että suvi on ohi ja tänään lähtee viimeinen laiva…

AMALIA

Surullista, surullista. Edessä koko pitkä talvi. Ei ketään tule tervehtimään — meidät köyhät unohdetaan aivan niinkuin oli unohdettu ennen kuin tohtori Ilmonen tuli tänne ja keksi täällä entisen rakastettunsa ja hänen ramman tyttärensä.

RVA SALAVA

Ei, ei, minä en jää tänne, en ole täällä enää yhtään talvea sinun kanssasi…

SYLVI

Amalia, kun et sinä kuitenkaan tarkoita pahaa, niin miksi puhut.

Äänettömyys.

LYYLI CECILIA

Oletteko te nähneet mitä on tapahtunut tänä yönä? No, tulkaa katsomaan.
Ruusut ovat puhjenneet. Koko esplanadi täynnä. Pelkäsin etteivät ne
ehtisi. Se on Yön Kuningatar. Niin paljon ehtii tapahtua yhdessä yössä.
Ja yhdessä päivässä myöskin. Kuinka ne ovat suuret ja valkoiset.

SYLVI

Todella. Eivätkä ne työtä tee eivätkä kehrää, taivaallinen Isä heidät vain noin kaunistaa.

AMALIA

Aivan niinkuin tuon meidän äidin: hänkään ei työtä tee eikä kehrää, alati vain kukoistaa — ja rakastaa.

RVA SALAVA

Amalia, mikä sinun tänään on? Oletko onnettomasti rakastunut sinäkin?

SYLVI

Nyt minä ymmärrän: sinunkin viimeinen laivasi lähtee tänään… Kyllä se on nähty kenen kanssa sinä haaveilet kuutamossa harjulla…

AMALIA

Minun pääni kyllä pysyy selvänä, niin rakkauden humalassa kuin lienettekin kaikki muut.

Äänettömyys.

LYYLI CECILIA

Yhdessä yössä ehtii tapahtua paljon ja yhdessä päivässä myös. Saatte nähdä että tänään vielä tapahtuu.

RVA SALAVA

Miksi sinä niin arvelet?

LYYLI CECILIA

No, kun nuo ruusut noin avautuivat.

AMALIA

Kai niiden joskus piti avautua.

LYYLI CECILIA

Väinö sanoo, että on paljon kukkia, jotka eivät koskaan puhkea.

SYLVI

Väinö on aina niin syvä.

RVA SALAVA

Väinökin lähtee.

AMALIA

Kyllä onkin jo aika.

Äänettömyys.

TUURE sohvalta, puoleksi laulaen.

Toisill' annan rukkaset ja toisill' annan kukkaset…

AMALIA

No vihdoinkin. Älä vain käänny toiselle kyljellesi, niinkuin sinulla on tapana tehdä. Meille tulee tänään vieraita. Mehän olemme tänä suvena olleet niin ihmeteltävästi etualalla — kiitos kauniin nuoren äidin ja hänen tyttärensä.

SYLVI

Sinäkin olisit kaunis ja nuori, jos olisit sovinnollisempi.

TUURE

Helkkarissa, tuleeko tänne vieraita?

AMALIA

Totta kai hyvästi sanomaan.

TUURE hyräilee hajamielisenä.

Das Meer ergläntzte weit hinaus…

SYLVI

Tahdotko isoisää tänne, kun noin meluat…

RVA SALAVA Lyyli Cecilialle.

Sinä säikähdytät minua. Luuletko todella että tänään jotakin tapahtuu?

LYYLI CECILIA

Nuo ruusut vain sanovat.

RVA SALAVA

Mitä ne sanovat? Hyvä Jumala…

LYYLI CECILIA

En tiedä. Ehkä tapahtuu jotakin suurta ja valkoista.

RVA SALAVA

Oletko kipeä?

LYYLI CECILIA

Ajatteletko että voisin kuolla nyt?

RVA SALAVA

En toki. Mitä muuta hyvänsä. Mutta kun itse sanot. Mikäpä muu voisi olla suurta ja valkoista.

LYYLI CECILIA

Eikö elämä sitten?

RVA SALAVA

Rumaa se on elämä. Pientä ja mustaa. Jollei ole veripunaista.

LYYLI CECILIA

Veripunaista…

RVA SALAVA

Lyylikki, olethan minun ainoa pieni ystäväni etkä jätä minua.

LYYLI CECILIA

Olen.

RVA SALAVA

Et jätä minua, vaan seuraat minua minne menenkin. Et jätä minua vaikka pyytäisinkin.

LYYLI CECILIA

En.

Äänettömyys.

RVA SALAVA

Heittäisit jo tuon kutomisen. Kyllä huivi jo on tarpeeksi suuri ja kaunis.

LYYLI CECILIA

Annalle ei mikään ole tarpeeksi kaunista.

TUURE

Toisill' annan rukkaset ja toisill' annan kukkaset.

RVA SALAVA

Jo nyt olet laulun valinnut.

TUURE

Se sopii niin erinomaisesti tälle päivälle.

RVA SALAVA

Sinä meluat nyt erikoisesti sitä varten, että saisit isoisän alas.

SYLVI

Sanomalehti-ilmoitus! Kyllä hän pian on täällä. Hän odottaa uutta vuokralaista.

AMALIA

Laula sinä vain, Tuure. Tämä on juuri niitä päiviä jotka antavat toisille rukkasia, toisille kukkasia.

SYLVI

Nyt te taas alatte. Väinön pitää siis viime hetkeen asti kuulla meidän onnetonta kinasteluamme.

TUURE

Vangitut sielut, vangitut sielut!

SYLVI

Jumalan henki ei ole saanut vapauttaa meitä. Jospa tämä viimeinen päivä toisikin jotakin suurta ja valkoista, niinkuin meidän pieni Sibylla sanoo.

RVA SALAVA

Siis kuoleman.

AMALIA

Ehkä pieni Sibylla yhtäkkiä nousee tuolistaan ja juoksee esplanadiin poimimaan ruusuja.

RVA SALAVA

Älkää aina puhuko noista valkoisista ruusuista. Minä näen jo edessäni pelkkiä valkoisia hautaseppeleitä. En juuri mitään pelkää, mutta kuoleman kanssa en ole päässyt sovintoon. Eihän kukaan ole sairaskaan.

AMALIA

Pelkääthän, äiti, yhtä ja toista — esimerkiksi työtä.

TUURE

Kyllä tästä nyt jo muutkin alkavat ansaita rahaa etkä vain sinä.

AMALIA

Sinä paras. Sitten äiti pelkää isoisää.

RVA SALAVA

En enää.

AMALIA

Ehkä Sibyllan valkoinen ihme on jättänyt tulemisensa viime hetkeen niinkuin rakkaudentunnustukset.

Äänettömyys.

RVA SALAVA

Olet niinkuin ilmetty isäsi. Luulen että pian alan pelätä sinuakin.

AMALIA

Ei ole minun syyni että olen tässä maailmassa.

RVA SALAVA

Ei… ei… Eikä minunkaan.

Äänettömyys.

LYYLI CECILIA

Kuka toimittaa minulle kukat tohtoria ja Annaa varten. Tahtoisin jotain oikein kaunista. Voin kyllä maksaa, jahka myyn uudet paperinukkeni.

AMALIA

No, odota nyt, ehkä vielä itse lähdet kaupungille tänään. Lupasihan tohtori sinut parantaa. Ja kyllä sinua on hoidettu kaikkien tieteen sääntöjen mukaan. Ja puetettu. Ja huvitettu. Koko kaupunki on seurannut parantumistasi. Ei suinkaan nyt niin hieno mies kuin tohtori Ilmonen sanaansa syö. Lääkärimaineensakin tähden…

LYYLI CECILIA

Hän ei ole taistellut minun parantumiseni puolesta lääkärimaineensa takia.

TUURE

Kaikki eivät ole pelkkää käytännöllistä hyötyä…

RVA SALAVA kuiskaten.

Siinä hän nyt on — isoisä!

Kaikki vaikenevat. Yläkerrasta kuuluu isoisän ääni.

ISOISÄ

Mahdatteko te muistaa, te siellä alhaalla, että tänään kello yhdeksän saapuu uusia vuokralaisia?

AMALIA

Kyllä se on muistettu, rakas isoisä… Tuure, etkö nyt jo nouse. Kahvi jäähtyy. Mitä — etkö makaakin siinä ihka uudessa frakkipuvussasi. Joka varmaan ei ole maksettu. Millä aiot senkin maksaa? Miksi tänne tulet — tätisihän on toimittanut sinulle huoneen kaupungilla.

TUURE

Tuleeko tänne vieraita? Älkää sanoko että minä olen täällä.

AMALIA

No, laputa sitten nopeasti tiehesi. Eikö nyt järkesi sen vertaa sano, että Lyyli Cecilialle tullaan sanomaan hyvästi. Hän ei ole parantunut, niinkuin uskottiin, vaan istuu yhä rullatuolissaan.

TUURE

No, eivät suinkaan ne nyt heti aamulla tule. Minulla on asiaa tädille.

AMALIA

Onpa teistä tullut erinomaiset ystävät tädin kanssa.

TUURE

Ei kuulu sinuun.

LYYLI CECILIA

Anna lupasi kyllä tulla heti kun herää.

AMALIA

Hänen uutimensa ovat alhaalla kun postiin menen ja joskus vielä kun sieltä tulenkin.

TUURE tullen Lyyli Cecilian luo.

Voisitkohan sinä auttaa minua?

LYYLI CECILIA

Minä. Miten?

TUURE

No… ei mitenkään. Ei mitään, ei mitään.

LYYLI CECILIA hiukan levottomana.

Miksei saa sanoa että sinä olet täällä?

Lyhyt äänettömyys.

AMALIA

No, jollet tahdo kahvia, niin mene sitten rakkaan tätisi luo. Mutta rahaa ei sieltä lähde. Älä uskokaan. Jos olet tehnyt velkaa siinä toivossa että…

TUURE

Anna minun olla rauhassa. En ikinä ole nähnyt mitään niin pirullista kuin sinä. Oikea naispaholainen sinä olet.

SYLVI

Tiedäthän ettei Amalia tarkoita pahaa.

AMALIA nauraen.

Naispaholainen! No, sanopas nyt naispaholaiselle, mistä olet saanut rahaa viime aikoina. Ei ole mikään helppo asia rakastaa tohtorintytärtä. Kun maisteri Nurmi lähettää kaunottarelle viisitoista ruusua, niin täytyy kamreeri Schultzen lähettää kaksikymmentä. Ja kun luutnantti von Duren kutsuu hänet ajelemaan hevosella, niin täytyy kamreeri Schultzen viedä hänet autolla.

TUURE

Jollet sinä… jollet sinä… niin minä kuristan sinut!

AMALIA

Kahvikuppisi on jäähtynyt — jäähdy sinäkin.

TUURE

Sinä et ole mikään ihminen, vaan kone. Laskukone. Jos sinä joskus rakastuisit — mitä minä tuskin uskon mahdolliseksi, niin sinä varmaan ruusun asemesta kiinnittäisit sulhasesi napinläpeen setelirahan. Niin tekisit.

AMALIA

Saattaa olla. Mutta seteli olisi kumminkin omani eikä lainattu. Sillä minä olen tehnyt työtä ja elättänyt teidät kaikki ja sinun kamreerintittelisi on vielä varsin uusi. Ja tätisi hankkima.

TUURE

Minulle käy, hitto vie, mahdottomaksi tästä puoleen tulla tänne kotiin…

    Yhtäkkiä täysi hiljaisuus. Sokea isoisä on ääneti
    tullut tuolinsa ääreen, koputtaa kepillään permantoon.

ISOISÄ

Mitä te siellä riitelette? Koko aamun on pidetty kovaa ääntä. Onko Tuure tehnyt velkaa? Olen sanonut: velkaa pitää peljätä, se on pahempaa kuin synti. Kiitollisuudenvelkaakin. Sillä senkin ihmiset pyytävät takaisin, kun heidän huonosti käy. Senkö tohtorintyttären tähden sinä olet tehnyt velkaa? Mitä sellaisella tekee — ei sillä mitään ole, näyttelijättärellä.

TUURE

Jätetään ne, isoisä. Onko täti kotona?

ISOISÄ

Missäpä hän sitten olisi. Ehkäpä torilla ostamassa kotiin kalliita ruokia. Ei, turhiin ei panna rahaa. Kun ei silmiinkään panna, vaikka ne voisi rahalla saada näkeviksi. Toista on jos sattuisi vuokralainen, joka…

TUURE

Täti on siis siellä ylhäällä?

ISOISÄ

Missä hän sitten olisi, johan sanoin. Vai luuletko, että pidän kalliita palvelijoita? Ne ovat tuhlareja varten. Tätisi siivoo ja järjestää taloa — etkö sitä tiedä — vaikka Baskilta jäikin pieni perintö. Missä tätisi olisi, jollei naisten työssä? Vai onko hän ehkä kutsunut sinut? Olen luullut tuntevani mantelin ja vadelmien hajua. Ettei vain olisi kutsunut muitakin — senkin hupsu. Tule sitten. Hän sanoo sinun olevan korean pojan — minä en muista. Viisitoista vuottako siitä jo on? En tarkoin muista. Mutta rahaa älä pyydäkään, silloin paiskaan sinut alas portaita. Rahaa pitää rakastaa ja kunnioittaa. Ei mitään tohtoreja eikä leikkauksia. Toinen asia on, jos sattuisi vuokralainen, joka olisi tohtori.

RVA SALAVA

Isoisä hyvä, menkää ylös. Tuure, mene nyt. (Kuiskaa.) Tuure, pidä hiukan kiirettä, en jaksa nyt… Isoisä hyvä, menkää nyt, meidän täytyy täällä järjestää…

ISOISÄ

Vai sinä, Cecilia Hordel, komenteletko sinä täällä. Muista sinä, kuka olet, taikka teen sen lastesi kuullen tiettäväksi. Varo sinä, etten aja sinua kadulle, minne sinä kuulut. Olen sinua tarpeeksi kauan katsellut…

RVA SALAVA

Isoisä, menkää nyt. Tai puhun minäkin. Te olette tarpeeksi kauan piinannut minua ja lastani.

ISOISÄ

Piinannut — vai piinannut. Miksi sitten olette täällä? Hannanhan. Olisitte vapaasti voineet lähteä. Ehkä olisin voinut näyttelijä Salavan tyttärelle kustantaa jonkinlaiset kottikärryt, vaikkei tietysti niin kallisarvoisia kuin herra tohtori Ilmonen…

RVA SALAVA hilliten itseään

Postimestari Schultze…!

TUURE

Koetetaanpa nyt olla ihmisiksi. Lähdetään nyt.

ISOISÄ

Tervetuloa vain, poikaseni. Tätisi on aina pitänyt kauniista miehistä. Vaikkei Bask suinkaan ollut kaunis. Mutta hänellä oli muita etuja ja kyllä hänessä vain miestä oli sellaiselle kuin sinun tätisi. Ihan samanlainen hän oli kuin äitinsä. Mutta hänen äidilläänkin oli etuja, ei sovi muuta sanoa. Tervetuloa vain poikaseni, kamreeri. Mutta auta armias, jos olet tehnyt velkaa… Niin, mitä minun pitikään sanoa. Onko huone järjestyksessä? Kello löi äsken kahdeksan. Ovatko kaikki hakotukkimiehen tavarat poissa? Piirongille pitää panna kukkia. Sylvi voi juosta ottamaan esplanadilta, ei sitä kukaan huomaa. Ja tulkaa hakemaan minua itseäni, kun vuokraajia saapuu. Täytyy koettaa saada huone heti vuokratuksi, että vähän tulojakin karttuu. Muutenkin on talo täynnä laiskaa väkeä, joka kuluttaa, näyttelijöiden leskiä ja lapsia. Sylvi, joko huone on tyhjä?

SYLVI

Kenenkähän isoisä luulee saavansa tänne.

ISOISÄ

Aina jonkun yhtä hyvän kuin Väinö Sorri hakotukin äärestä. Lääkärin ura on pitkä ura. Mutta katsokaakin sitten, ettei synny pitkiä kihlauksia, jotka eivät ikinä pääty naimisiin. Sylvi olisi tänä kesänä voinut saada rikkaan, arvokkaan miehen…

SYLVI

Isoisä tietää, etten ikinä huoli kenestäkään muusta kuin Väinöstä.
Odotan häntä vielä kymmenen vuotta, jos niin vaaditaan.

Väinö Sorri on morsiamensa puhuessa tullut huoneeseen.

ISOISÄ

Se laulu kyllä osataan ulkoa. Toisena Raakelina olet sinä nyt odottanut seitsemän vuotta ja saat vielä odottaa toiset seitsemän, ennen kuin hän sinut elättää. No, kernaasti minun puolestani, mutta katsokaa, että huone on kunnossa kello yhdeksään. Ja kutsukaa sitten minut. Lääkäreillä on etusija.

Kääntyy lähtemään.

SORRI

Huomenta, postimestari Schultze. Ei hätäillä. Kyllä ne kaikki aikoinaan tyhjenevät, tyhjenevät huoneet ja tyhjenee kaupunki ja näkyvät tyhjenevän ihmisten pääkopatkin, kun ikää karttuu.

ISOISÄ

Vai olet sinäkin täällä. Hyvä on. Älä unohda, että olet velkaa kolmen kuukauden vuokran.

SORRI

Koetetaan maksaa, postimestari Schultze, koetetaan maksaa. Minä nostan heti lukukauden alkaessa stipendini ja lähetän…

ISOISÄ

Et minnekään sinä täältä mene, ennen kuin olet suorittanut kaikki.

SORRI

Hyvä on. Ei viitsitä riidellä. Minähän nyt lähden. Kas, se omatunto on sellainen epämukava laitos. Ja se on jokaisella.

ISOISÄ

Ei mitään saarnoja enää.

SORRI

Se on teilläkin, kunhan se vain heräisi.

ISOISÄ

Ei, sanon minä. Huone on minun ja minä annan sen kenelle tahdon.
Tohtori sen saa, joka ymmärtää jotakin silmistä, sellainen kaunis huone.

RVA SALAVA

Tuure, lähde toki isoisän kanssa. Muuten hän ei ikinä lähde.

SYLVI

Me tyhjennämme juuri huonetta, isoisä lähtee vain rauhassa.

TUURE

Väinö, alapas veivata saarnaasi vangituista sieluista…

AMALIA

Isoisä, nyt hän alkaa puhua vangituista sieluista…

ISOISÄ vastenmielisyyttään hilliten.

Puhukoon vain, minä en ole mikään vangittu sielu, teen mitä tahdon. Mutta täällä on kyllä muita, jotka ovat kahleissa. Maailman pahimman herran kahleissa — sanonko hänen nimensä?

RVA SALAVA

Ei ole tarpeellista, isoisä. Me kyllä tiedämme. Mutta lähtekää nyt. Jos Tuuren pitää tavata tätiä, niin eikö olisi parasta… Auta isoisää ylös portaita.

ISOISÄ

Kyllä minä näissä portaissa löydän. Sinä luulet, Cecilia Hordel, että muutkin kompastuvat yhtä helposti kuin sinä. Olit taittaa täällä niskasi, viimeksi kun tulit alas näitä portaita. Minä kyllä pääsen…

RVA SALAVA

Teillä on hyvä muisti, isoisä. Mutta olisi parempi, jos ette nyt käyttäisi sitä.

ISOISÄ

Ja miksei minulla olisi hyvä muisti? Tarvitsen sitä vielä, en aio kuolla pitkään aikaan, niinkuin tiedätte.

RVA SALAVA

Te ette koskaan kuole, postimestari Schultze.

ISOISÄ leikillisesti.

Älä tee lapsiasi surullisiksi, Cecilia Hordel.

RVA SALAVA

Te olette yhtä iankaikkinen kuin raha.

ISOISÄ

Ohoh, olisivatpa asianne sitten huonolla kannalla, lapsi raukat. Saisitte kauan odotella perintöjä. Yhtä iankaikkinen kuin raha! Olisipa se somaa. Tyttäreni Elvira, kuparisepän leski, luki minulle hiljan sanomalehdistä, että Amerikassa eräs rikas mies oli surmannut vaimonsa saadakseen haltuunsa hänen perhebriljanttinsa. Tuo rikas mies oli 105 vuoden vanha. Niin voi käydä — kuka sitä tietää. No, miksi rahaksi te minua sanoisitte?

AMALIA

Kultarahaksi, rakas isoisä. Sehän on lujaa ja kestävää niinkuin isoisä…

SORRI hyväntahtoisesti naurahtaen.

Paperirahaa minä ajattelen. Oikein sellaista kulunutta ja homehtunutta, jota saita säilyttää sängynpohjalla vanhan virsun sisällä.

ISOISÄ

Olet tullut rohkeaksi, hakotukkimies, nyt kun olet päässyt ylioppilaaksi. Mutta entä jollei Sylvi saakaan mitään? Minulla on valta, minulla.

SYLVI

Meidän täytyy siistiä. Vuokralaiset voivat tulla…

SORRI

Ei, puhutaan nyt kerrankin asiat loppuun, koska kerran on alkuun päästy. Täällä on kaikki selvittämättä eikä sielujakaan voi vapauttaa ilman tutkintoa.

ISOISÄ

Tutki sinä pyhien miesten elämäkertoja, jos olet utelias.

SORRI

Tässä on kysymyksessä oman morsiameni suku ja sukuperinnöt…

SYLVI

Anna olla, Väinö, anna olla…

TUURE

Isoisä taitaakin haluta pitemmältä keskustella Väinö Sorrin kanssa. Tuossa hän seisoo tiukkana miehenä ja tahtoo tietää, mitä alkuperää tuleva pastorska oikeastaan on.

SORRI

Olen seitsemän vuotta taistellut tämän kodin rauhan vuoksi, enkä lähde ennen kuin täällä selviää — kuuletteko, postimestari.

RVA SALAVA

Hyvä Väinö… jos tahdot täyttä selvyyttä niin sinun täytyy mennä hautausmaalle ja kutsua vainajat tilille.

ISOISÄ

Senkin hakotukkimies — mitä ihmisten asiat sinua liikuttavat?

SORRI

Ihminen on pantu veljensä vartijaksi, pitäisihän teidän se tietää.

ISOISÄ

Mene sitten paimentamaan veljiäsi, jotka jäivät hakotukin ääreen.
Viisaasti tekisit, jos jäisit sinne paimenen virkaan yksintein.

SORRI

Mikähän siihen on syynä, ettei tähän taloon paista päivä edes pilkahtamalla?

ISOISÄ

Mikähän lienee ollut syynä siihen, että töllin pojan rupesi tekemään mieli pois hakotukin äärestä?

SORRI

Mahtaisittekohan sitä ymmärtää, jos siitä näin viimeisenä päivänä puhuisi.

ISOISÄ

Viimeisenä päivänä ja viimeisenä päivänä — töllin pojan rupesi tekemään mieli herraspäiville ja pappilan lihapadoille. Mahtaakohan asia näin viimeisenä päivänäkään muuksi muuttua.

SORRI

Töllin pojalle tapahtui mitä on ennenkin tapahtunut suomalaiselle töllinpojalle. Hänelle tuli käsky: mene ja ruoki minun lampaitani. Se tuli hänelle kirkossa, kun ihmiset siellä nukkuivat penkeissään. Mutta kirkko ei ole nukkumista varten, vaan sitä varten että sielut siellä kohoaisivat ihmisen Isän puoleen… Töllinpojalle tuli käsky… Se sama, joka on tullut ennenkin. Ja ilman sitä käskyä tässä maassa tuskin hengen viljelystä olisikaan. Mutta salat julki nyt teidänkin puoleltanne. Ei tule muuten tunnonrauhaa.

ISOISÄ

Ja tällä valtakirjalla sinä nyt saarnaat ja anniskelet niinsanottua tunnonrauhaa.

SORRI

Joka tapauksessa tahdon johdattaa teidät sen luo, joka jakaa valoa ja tunnonrauhaa.

ISOISÄ

Niin kai.

SORRI

Vien teidät parantajan luo, joka tekee silmät näkeviksi.

ISOISÄ

Kyllä ne lupaukset tunnetaan. Tuolla on näyttelijän tyttö yhä tuolissaan, vaikka tohtori lupasi tehdä hänet käveleväksi. Syö, juo ja kuluttaa. Mutta kylpylääkäri lähtee tyttärineen, kimpsuineen kampsuineen ja kaupungin naiset ja herrat tarvitsevat tänä yhtenä iltana enemmän nenäliinoja kuin koko vuonna yhteensä.

SORRI

Mutta minunpa tohtorini parantaa postimestarin tykkänään terveeksi.

ISOISÄ

Vai sitä herraa tarkoitat. Kai sitä joskus on tullut senkin kanssa puhutuksi, mutta ei antanut näköä — sokeuden antoi.

SORRI

Postimestari erehtyy, ette koskaan vielä ole kohdannut sitä oikeaa tohtoria. Tulkaa kerran tänne alas, niin puhutaan.

ISOISÄ

Tiedät, etten tule.

SORRI

Teille tulee kaikille sen jälkeen parempi olla, saatte nähdä.

SYLVI

Rakas isoisä… isoisä kulta tulisi nyt. Te käyttäydytte äidin kanssa kuin itsepintaiset lapset. Voittaisitte kerran itsepäisyytenne. Ilmanko täältä ei koskaan riita lopu.

ISOISÄ

En tule, olen sen sanonut. Mutta jos hakotukkimies vielä haluaa pauhata, niin istun tähän tuoliini. Hyvähän tässä on. Istunkin tässä ja odotan vuokralaisia.

RVA SALAVA

Nyt hän aikoo jäädä siihen. Ei tänään, ei tänään. Huomenna isoisä voi istua siinä koko päivän…

ISOISÄ naureskellen.

Ja miksei tänään?

RVA SALAVA

Sentähden että… sentähden että minä tarvitsen tätä huonetta. Tänne tulee vieraita tapaamaan Lyyli Ceciliaa. Isoisä, minä en tule häiritsemään teitä. En astu jalallani ylös noita portaita. Viiteentoista vuoteen en ole käynyt teitä häiritsemässä. Mutta tänään kuulkaa minua: älkää jääkö siihen, vaan menkää ylös.

ISOISÄ

Odottaako Lyyli Ceciliakin rakkaudentunnustuksia vielä näin viimeisen laivan lähtöpäivänä?

LYYLI CECILIA

Postimestari tietää, että odotan ainoaa ystävääni Anna Ilmosta. Ehkä hän viekin minut pois täältä, ettei minun tarvitse olla vastuksena.

ISOISÄ

Älä sinä puhu tyhmyyksiä!

LYYLI CECILIA

Minä tulen rukoilemaan Annaa ja tohtoria, että he veisivät minut mukaansa.

Äänettömyys.

RVA SALAVA

Olet oikeassa, Lyyli Cecilia, me emme voi jäädä tänne. Jos olisi mahdollista, että sinä vielä tänään tulisit terveeksi… Jos minä — (kuiskaten postimestari Schulzelle) isoisä, jos minä vielä tänään kertoisin tohtorille kaikki.

ISOISÄ

Kyllä ne lähdöt tunnetaan. Rouva Cecilia Salava ei ensi kertaa sano tyttärelleen: tänään me lähdemme, emme voi olla täällä. Mutta tuossa sitä vain istutaan. On istuttu viisitoista vuotta. Kyllä isoisä maksaa, isoisä on rikas — kas, isoisä on pelännyt velkaa, siinä se on… Mutta jos sinä, Tuure — auta armias, jos sinä… Isoisäsi on kiivas mies ja nuoruudessaan hän oli hyvä ampuja — kukaties vanha pistooli, sokealtakin osuisi maaliin…

TUURE

Jaa, minä menen nyt, ja isoisä saa puhua siinä miten kauan tahtoo.

ISOISÄ

Seis. Vai sinne narraamaan hullulta leskeltä rahaa kahdenkesken.

TUURE

Hulluksi isoisä on tehnyt hänet, raukan, ja hulluksi isoisä tekee meidät muutkin.

Äänettömyys.

ISOISÄ

Sibylla, tahdotko sinä pois täältä? Vastaa. Etkö osaa puhua, tyttö?

RVA SALAVA

Sanokaa minulle mitä tahansa, isoisä, mutta säästäkää viimeinkin häntä…

SYLVI

Rakas isoisä, menkää nyt. Mitä vieraat sanovat, kun näkevät meidät näin riidassa, Tuuren frakissa ja…

ISOISÄ

Onko Tuure frakissa — ilmankos tuntuikin sormiini niin hienolta. Mistä sinä olet ottanut rahat?

SORRI

Onnettomat, onnettomat ihmiset…!

TUURE

Missään tapauksessa en isoisän kukkarosta. Minä tunnen kuinka alan inhota tätä taloa, menen mieluummin hirteen kuin tulen tänne. Mitä isoisä aikoo tehdä rahoillaan? Tahdotteko, että ne sullotaan suustanne sisään, kun makaatte ruumiina?

SORRI

Lähdetään nyt kauniisti pois ylös. Kas, se ei sentään pää ole yhtä selkeä kuin viisikymmentä vuotta sitten. Tarvitaan parantajaa, joka tekee näkeväksi. Vapauttajaa tarvitaan…

TUURE

Postimestari Schultzea ei mikään vapauta. Niitä on paatuneita, joihin ei mikään pysty. Kun minä muistan: minä en saanut käydä koulua, sillä isoisä ei antanut rahaa eikä sallinut ottaa lainaa. Minä istuin pakkaspäivät sisällä, sillä minulla ei ollut saappaita. Mutta isoisän rahat kasvoivat korkoa pankissa. Ei, Sorri, hänen kahleensa ovat niin raskaat, ettei niitä viilaa poikki taivaan enkelikään.

SORRI

Ennenkin ovat taivaan enkelit viilanneet poikki vangin kahleita.

AMALIA

Hyvät ihmiset, tulkaa järkiinne. Naapurit kuulevat. Mitä sinä tulet tänne, Tuure, kun et osaa olla ihmisiksi. Ja isoisä kulta, pysyisitte ylhäällä, kun ette kärsi äitiä ja Lyyli Ceciliaa.

ISOISÄ

Mitä? Kuka sen on sanonut, etten minä kärsi?

AMALIA

No, kun aina torutte.

ISOISÄ

Torunko minä? Ja miksen toruisi: onko minua sitten hellitetty?

SYLVI

Väinö, älä jätä minua tänne. Jos äiti ja Lyyli Cecilia lähtevät, niin minä en voi olla täällä. Rupean vaikka palvelustytöksi kunnes voimme mennä naimisiin. Minä ehdin vielä. Väinö, saanhan tulla…?

SORRI

Meidän täytyy saada rauha tähän taloon.

ISOISÄ

Onnea matkalle vain. Herra Sorrin tavarat pidän panttina kunnes kolmen kuukauden vuokra on maksettu.

SORRI

Vanki raukka!

ISOISÄ

Onko se vanki, joka tekee mitä tahtoo? Mutta täällä on kyllä vangittujakin. Oikeita maailmanherran vankeja. Sanonko kuka se herra on? Rakkaus.

Äänettömyys.

RVA SALAVA pää pystyssä.

Niin, rakkaus. Sinä päivänä saatte haudata minut, jolloin en enää rakasta.

Lähtee makuuhuoneeseen.

ISOISÄ

Ja sen sinä kehtaat sanoa lastesi kuullen.

SYLVI

Me tulemme todella kaikki mielipuoliksi, jollei tästä tule loppua.

AMALIA

No, tuleehan siitä. Tehän kaikki lähdette. Meille tulee hauskaa, isoisä.

ISOISÄ hyväntuulisena.

Hauskaa tietenkin. En minä muusta, kun ette vain tule minulta pyytämään matkarahaa.

Yläkerrasta astuu rva Bask. Tervehtii Tuurea.

RVA BASK

Mutta isä pikku, kahvi jäähtyy, etkä sinä liiku paikaltasi. Tuure, kuinka sinä olet hienona.

TUURE

Täti, olen juuri tulossa sinun luoksesi.

RVA BASK

Täti — joko sinä taas sanot »täti». Enhän minä oikeastaan ole vanhempi kuin sinäkään. En ole vielä elänyt. Odotan vasta elämäni suurta tapausta. Ja silloin ei ihminen vanhene.

ISOISÄ

Elämäsi suurta tapausta — Bask oli sinun elämäsi suuri tapaus. Eikä hän ollutkaan mikään huono tapaus.

RVA BASK

Isä pikku, älä puhu. Sinä tiedät etten siedä mielenliikutuksia. Olet antanut minulle perinnöksi huonon sydämesi…

ISOISÄ

Ota sinä lukuun, ettei kukaan välitä sinusta paitsi rahojesi takia.
Tuokin mielistelijä tuossa tulee vain lainaamaan sinulta.

RVA BASK

Oo, hän tietää minun heikon kohtani: kauniit miehet! Oo!

Tuure ja rva Bask ovat jo menossa.

ISOISÄ

Kiirepä näkyy herrasväellä olevan…

RVA BASK palaten pari askelta.

No, isä pikku, etkö jo tule?

ISOISÄ

Saisit kiittää minua joka hetkestä, jolloin sinua tässä holhoan. Tuo kaunis mies tuossa tekee sinusta vielä keppikerjäläisen.

RVA BASK

Isä pikku, eikö minulla saisi olla yhtään iloa?

ISOISÄ

Kyllä sinulla sitten on iloa, kun hän on ottanut rahasi ja viskannut sinut tiepuoleen. Tule lähemmäksi. Onko hän vielä tuolla alhaalla?

RVA BASK

Kuka, isä pikku?

ISOISÄ

Hän — Sibylla?

RVA BASK

Tyttöäkö tarkoitat, Cecilia Salavan tyttöä? Istuu hän tuolissaan, jonka on saanut tohtorilta, yllään valkoinen puku, jonka hän myöskin on saanut tohtorilta.

ISOISÄ

Istuuko hän aina auringossa?

RVA BASK

Jos sattuu olemaan aurinkoa. Vastaa, Lyyli Cecilia, kun sokea sinulta kysyy.

SORRI

Hän on aina auringonpaisteessa, sillä hän on hurskas lapsi.

ISOISÄ

Näyttelijän lapsi. Kyllä se hurskas syntyperä tunnetaan.

RVA BASK

Mennäänkö vihdoinkin, pikku isä?

ISOISÄ

Kun minä tahdon kysyä omassa talossani, niin minä kysyn… Istuuko hän aina ikkunassa, tuo näyttelijän tyttö? Ja näkee jotakin?

RVA BASK nauraen.

Tietysti hän näkee mitä kadulla sattuu tapahtumaan.

ISOISÄ

Ja näkee sittenkin, jollei mitään tapahdukaan?

RVA BASK

Sitä en tiedä, voiko nähdä silloinkin, jollei mitään tapahdu.

ISOISÄ

Mutta minä tiedän. Olen kuullut hänen puhuvan täällä yksinään. Kun kaikki ovat poissa ja papinsälli laskettaa kreikkaa ja hepreaa kopissaan, puhuttelee hän täällä prinssejä ja prinsessoja.

RVA BASK

Niin, hän leikkii nukketeatterillaan.

ISOISÄ

Tuure, sinä olet laiska ja roteva, saisit kantaa Sibyllan tänne minun luokseni. Tahtoisin puhua hänen kanssaan.

TUURE

Jos isoisä tahtoo puhua Lyyli Cecilian kanssa, niin onhan isoisällä jalat astua hänen luokseen.

ISOISÄ

Ja sinäkin toivot minulta perintöä!

RVA BASK

Niin, isä pikku, sinä voitat herttaisen pienen oikkusi. Sinähän olet ihan niinkuin Cecilia Salava. Teidän täytyy molempien voittaa itsenne.

TUURE

Jos isoisä tahtoo puhutella Lyyli Ceciliaa, niin täytyy pitää kiirettä.
Tohtori vie hänet mukanansa.

ISOISÄ

Sen minä kyllä uskon. Kun ei hän saanut äitiä, niin hän tahtoo anastaa tytön…

RVA SALAVA jännittyneenä.

Mitä te sanoitte, isoisä?

RVA BASK

Tohtori Ilmonen oli Salavan ystävä ja aikoi itse näyttelijäksi. Hän on nyt pannut tytön päähän kaikenlaisia hullutuksia. Mutta Lyyli Cecilia ei ole tullut terveeksi. Kaiken kesää on häntä hierottu ja hoidettu ja juotettu ja syötetty. Mutta tuossa hän vain makaa. Ja mikäpä hänen siinä on hätänä. Näkee mitä kadulla tapahtuu ja leikkii nukketeatterillaan.

ISOISÄ

Onko varma ettei hän lähde tällä viimeisellä laivalla?

TUURE

Päinvastoin. Tulen tekemään kaikkeni, jotta hän lähtisi. Ja kaikki muutkin, jotka vain voivat päästä täältä irti.

ISOISÄ

Ja matkarahat — luulet kai että tätisi antaa ne.

TUURE

Isoisä, ne minä varastan.

RVA BASK

Oi Tuure, älä puhu niin kauheita, en kestä sitä… Saan kohtaukseni,
Tuure, käsivartesi…

ISOISÄ

Kujeile muille, mutta ei minulle. Mars matkaan.

Menevät. Heidän äänensä hiljenevät vähitellen. Alhaalla arkihuoneessa on järjestetty ja kannettu eteiseen Sorrin tavaroita.

AMALIA askarrellessaan.

Vihdoinkin. Kyllä me olemme joukkoa. Ei mitään syytä tarvita… Mutta kunhan emme vain saisi pormestarinnaa tänne, hän meni tuonne käsityöaittaan. Tule auttamaan, Sylvi. Kyllä sinä jo olet Väinösi kanssa tarpeeksi kuherrellut.

SYLVI

En minä ehdi, jos illalla matkustan.

AMALIA

Siihen sinä nyt et itsekään usko. Piiaksi, vai kuinka — sinä, kapteeni Schultzen tytär? Sillä kai vielä kestää kauan ennen kuin Väinö vie sinut pieneen punaiseen pappilaansa. Kymmenen penskan äidiksi.

SORRI

Ja Amalia Schultze on ensimmäisen penskan kummina — niinhän!

AMALIA

Tiedät etten kärsi pikkulapsia.

Katsahtaa kelloon, lähtee kiireesti eteiseen, panee hatun päähänsä ja lähtee toimeensa.

SORRI hänen jälkeensä.

Etkä paljon suuriakaan.

SYLVI kiiruhtaen Sorrin luo.

No Väinö, alkaako selvetä?

SORRI

Minun olisi pitänyt antaa isäntien siellä kotipuolessa hiukan odottaa korkorahojaan. En ajatellut, että ukko täällä olisi niin tiukalla päällä.

SYLVI

Isoisän täytyy odottaa. Mutta entä minä — miten minun käy?

SORRI

Koetan tiedustella sinulle paikkaa. Niin pian kuin mahdollista.

SYLVI

Mutta voinko minä jäädä tänne?

SORRI

On paljon tällaisia koteja, koteja ilman rauhaa. Vangittuja sieluja on maailma täynnä.

Äänettömyys.

SYLVI

Oi Väinö, saammekohan koskaan omaa kotia?

SORRI

Mutta lapsi, mikä nyt tuli?

SYLVI

Emmeköhän voisi mennä naimisiin ennen kuin sinä valmistut?

SORRI

Kuka se äsken sanoi odottavansa vaikkapa kymmenen vuotta.

SYLVI

Ei milloinkaan Ole minusta meidän oma kotimme ollut niin kaukana kuin nyt.

SORRI

Sinä epäuskoinen.

SYLVI

Anna anteeksi. Väinö…

Äänettömyys.

SORRI

Ei, en totisesti viitsi jäädä ukolle velkaa.

SYLVI

Mene osuuskaupan johtajan luo. Olettehan niin vanhat tutut.

SORRI

Niin ja juuri siksi hän aina pistelee ja kysyy, paljonko minulle jo on karttunut velkoja ja enkö jo kadu että antauduin lukutielle. Olen häntä suorastaan vältellyt.

SYLVI

Isoisän täytyy odottaa.

SORRI

Jollei hän olisi sokea.

SYLVI

Enkä minäkään voi mitään.

SORRI

Voit. Ole niinkuin olet ollut tähänkin asti.

SYLVI

Minä koetan, Väinö rakas.

(Puristaa Sorrin kättä, lähtee ovesta vasemmalle.)

Äänettömyys.

LYYLI CECILIA

Väinö, oikeinko todella lähdet? Kenelle sitten puhun?

SORRI

Ja kenelle minä?

LYYLI CECILIA

Uskotko että tulen terveeksi?

SORRI

Sinun sielusi on terve.

LYYLI CECILIA

Uskotko, että voin kävellä?

SORRI

Se on vähemmän tärkeää. Kun vain henkesi pääsee kohoamaan.

LYYLI CECILIA

Mutta olisi niin ihanaa kävellä, juosta, lentää. Tiedätkö, kun minä katselen lapsia, jotka leikkivät tuossa kadulla, joskus he aivan tanssivat. Ja pääskyset oi-oi…!

SORRI

Voit valaista soppesi niinkin.

LYYLI CECILIA

Valaista soppeni — ei kukaan tarvitse valoani. Tiellä olen. Väinö, jos minulla olisi uskoa, niin minä ehkä vielä tänään voisin nousta. Tohtori on sanonut, että minulta vain puuttuu usko parantumiseeni. Hän sanoo, että minulla on tehtävä — ajattele: minulla!

SORRI

Sinulla, sinulla se vasta onkin. Valotäplä olet, mihin ikinä tulet.

LYYLI CECILIA

Tähänhän minä olen kahlehdittuna. Ja jos minun täytyy jäädä tänne — en ymmärrä miten voin elää.

SORRI

Olethan elänyt tähänkin asti, pikku sisko.

LYYLI CECILIA

Niin, mutta minulle onkin tapahtunut jotakin erikoista. Onnettomuus. En enää koskaan voi seurustella prinssieni ja prinsessojeni kanssa — isoisä sanoi, että hän oli kuullut. Se oli kauheaa. Kaikki he minulta kuolivat, kun sen sain tietää. Kaikkea minulla oli: kauniita tyttöjä ja poikia seuranani. Kauniissa kiiltävissä vaatteissa. Ja linnoja ja kirkkoja ja torneja ja viirejä. En koskaan ollut yksin. Eikä koskaan ollut pimeää…

Rva Salavan askeleet lähestyvät.

SORRI

Sinä et koskaan ole yksin eikä sinulle koskaan tule pimeää, sillä Herra on kanssasi. (Lähtee eteiseen ja ulos.)

    Äänettömyys. Rva Salava tulee
    pukeutuneena päivää varten.

LYYLI CECILIA

Äiti, mikset sinä kerro minulle kaikkea?

RVA SALAVA

Eikö pormestarinna tullutkaan meille?

LYYLI CECILIA

Äiti, mikset sinä mene yläkertaan isoisän luo eikä isoisä tule tänne?

RVA SALAVA

No, saathan sinä nyt sen aikoinasi kuulla.

LYYLI CECILIA

En ole enää lapsi. Äiti, etkö viiteentoista vuoteen ole käynyt tuolla ylhäällä? Vihaatteko te niin toisianne, sinä ja isoisä?

RVA SALAVA

No, emme enää.

LYYLI CECILIA

Tekikö postimestari jotakin pahaa minun omalle isälleni?

RVA SALAVA

Ei, lapsikulta. Ei hän tuntenutkaan isääsi.

LYYLI CECILIA

Mitä tapahtui viisitoista vuotta sitten? Mitä, äiti?

RVA SALAVA

Lyylikki, meillä on nyt paljon tärkeämpää ajateltavaa.

LYYLI CECILIA

Matka — mutta luuletko todella, että pääsemme lähtemään?

RVA SALAVA

Etkö sinä sitten?

ISOISÄ ylhäältä.

Te siellä alhaalla, onko huone kunnossa? Taitaa tulla vapaaksi useampiakin huoneita. Ehkä kokonaisia huoneistoja. Hyvä olisi. Elättäköön nyt vuorostaan joku toinenkin taiteilijaperhettä, onhan siinä viidessätoista vuodessa ollut aikaa minun osalleni. Soisinpa että voisin nähdä kuinka näyttelijän herrasväki lähtee kimpsuineen kampsuineen.

Nauraa.

Äänettömyys. Sylvi on tullut huoneeseen.

RVA SALAVA

Siinä kuulitte!

LYYLI CECILIA

Jo tänään meidän täytyy lähteä.

RVA SALAVA

Nyt, laivalla!

SYLVI

Mutta matkarahat?

LYYLI CECILIA

Voitko, äiti, puhua tohtorille?

RVA SALAVA

En. Etkä kai sinäkään Annalle?

LYYLI CECILIA

En.

SYLVI