XL

Tämän koettelemuksen jälkeen, siihen aikaan, jolloin paljon väkeä käy katsomassa tuota siunattua kuvaa,[31] jonka Jeesus Kristus jätti meille muistoksi ihanasta muodostaan, jota donnani nyt katselee taivaan kunniassa, tapahtui että muutamia pyhiinvaeltajia kulki erästä tietä pitkin, joka on melkein keskellä kaupunkia, jossa syntyi ja eli ja kuoli tuo armain donna. Nämä pyhiinvaeltajat kulkivat, niin minusta näytti, hyvin mietteissään, joten ajatellessani heitä sanoin itsekseni: "Nämä pyhiinvaeltajat näyttävät tulevan kaukaiselta seudulta, enkä usko että he ovat edes kuulleet puhuttavan tuosta donnasta, eivätkä tiedä hänestä mitään, vaan heidän ajatuksensa koskevat toisia asioita kuin näitä täällä; sillä kenties he ajattelevat kaukaisia ystäviään, joita me emme tunne." Sitten sanoin itsekseni: "Jos voisin heitä vähän pidättää, saisin heidät kuitenkin itkemään ennenkuin he poistuvat tästä kaupungista, sillä puhuisin heille sanoja, jotka panisivat itkemään kenen tahansa, joka ne kuulisi". Ja kun he olivat poistuneet näkyvistäni, päätin sepittää sonetin, jossa ilmaisisin saman mitä olin itsekseni sanonut; ja jotta se tuntuisi säälittävämmältä, päätin laatia sen ikäänkuin olisin puhunut heille; ja sepitin silloin tämän sonetin, joka alkaa: Ah vaeltajat, käytte miettien. Ja minä sanoin "vaeltajat",[32] sanan laajassa merkityksessä; sillä vaeltajista voi puhua kahdella tavalla, laajasti ja suppeasti: laajasti, jolloin vaeltaja on jokainen, joka on poissa isiensä maasta; suppeassa merkityksessä taas pyhiinvaeltajalla tarkoitetaan vain sitä, joka vaeltaa pyhän Jaakopin taloon tai palaa sieltä. Ja senvuoksi tulee tietää, että kolmella tavalla varsinaisesti nimitetään ihmisiä, jotka vaeltavat Korkeimman palvelukseen: palmuntuojiksi, kun he matkustavat meren taa, josta he usein tuovat palmunlehvän; pyhiinvaeltajiksi, kun he vaeltavat Galician taloon, sillä pyhän Jaakopin hauta[33] oli kauempana hänen isäinsä maalta kuin kenenkään muun apostolin; roomankävijöiksi, kun he vaeltavat Roomaan, jonne olivat matkalla nämäkin, joita sanon vaeltajiksi.

Tätä sonettia en jaoita, koska selitys tekee sen kyllin ymmärrettäväksi.

Sonetti XXIV

Ah vaeltajat, käytte miettien, ja aatos harhaa teillä huolekkailla. Niin onko asuntonne kaukomailla, kuin teitä katsellessa arvelen,

kun kautta kaupunkimme tuskaisen te voitte käydä kyyneleitä vailla, kuin outojen ja muukalaisten lailla, jotk' eivät tunne surkeutta sen.

Jos hetkeks jäisitte mua kuulemahan, sen mulle lausuu sydän lohduton, niin itkein poistuisitte porteiltansa.

Se Beatriceaan nyt vailla on; ja sanat, jotka tuosta kerrotahan, saa toiset itkuun ihmevoimallansa.

XLI

Sitten lähetti kaksi jaloa naista sanan minulle pyytäen minua lähettämään heille näitä runojani, ja senvuoksi minä, ajatellen heidän jalouttaan, päätin lähettää ne heille ja sepittää vielä uuden runon, jonka lähettäisin näiden mukana, jotta kunniakkaammin täyttäisin heidän pyyntönsä. Ja sepitin silloin sonetin, joka kertoo tilastani, ja lähetin sen heille edellisen sonetin mukana sekä erään toisen, joka alkaa: Oi, tulkaa, kuulkaa.

Sonetti, jonka laadin silloin, alkaa: Taa piirin kauimpana kaartuvaisen, ja siinä on viisi osaa. Ensimäisessä sanon, minne kulkee ajatukseni, ja kutsun sitä erään vaikutuksensa nimellä. Toisessa sanon, minkätähden se nousee tuonne ylös, nimittäin kuka sen saa sinne kohoamaan. Kolmannessa sanon, mitä se näkee, nimittäin donnan, joka on tuolla ylhäällä kunniassa; ja nimitän sitä silloin "muukalaiseksi hengeksi", koska se hengessä siirtyy tuonne ylös ja viipyy siellä niinkuin pyhiinvaeltaja kaukana isäinsä maalta. Neljännessä sanon, kuinka se näkee hänet sellaisena, nimittäin sellaisella korkeuden asteella, etten minä voi sitä käsittää, ja se merkitsee, että ajatukseni hänet nähdessään nousee niin suureen korkeuteen, että järkeni ei taida sitä käsittää, sillä meidän ymmärryksemme on noihin siunattuihin sieluihin samassa suhteessa kuin heikko silmä aurinkoon: niinkuin sanoo Filosoofi[34] toisessa Metafysiikan kirjassaan. Viidennessä sanon, että vaikka en voikaan tajuta sitä minne ajatus minut nostaa, nimittäin hänen ihmeellistä korkeuttaan, ymmärrän ainakin sen, että kaikki tällainen ajattelu on lähtöisin donnastani, koska kuulen hänen nimensä usein ajatuksissani. Ja lopussa tätä viidettä osaa sanon "donnat, rakkahani", jotta ymmärrettäisiin että ne, joille puhun, ovat naisia. Toinen osa alkaa tästä: Uus tieto; kolmas tästä: Ja donnan; neljäs tästä: Vaan kun se mulle; viides tästä: Sen tiedän. Sen voisi vielä hienommin jakaa, ja tehdä ymmärrettäväksi vielä hienommalla tavalla; mutta se voi jäädä tämänkin jaoituksen varaan, jotenka en ryhdy sitä enemmän jakamaan.

Sonetti XXV

Taa piirin kauimpana kaartuvaisen mun sydämeni heikko huokaus kantaa. Uus tieto, jonka Amor itkein antaa, sit' yhä nostaa yli kaiken maisen.

Ja donnan, kirkkaudessa loistavaisen, se näkee, lähetessään toivon rantaa. Niin suuren arvon hälle taivas antaa, mi häikäisee tuon hengen muukalaisen.

Vaan kun se mulle kertoo kohtaamansa, en ymmärrä, niin puhe outo on mun kuulevasta sydänraukastani.

    Vain tiedän, ett' on aihe verraton
    On Beatricen nimi sanoissansa;
    sen ymmärrän, oi donnat, rakkahani.

XLII

Tämän sonetin jälkeen näyttäytyi minulle ihmeellinen ilmestys, jossa näin asioita, jotka saivat minut päättämään etten enää sepitä runoja tuosta siunatusta hamaan siihen asti kunnes voin hänestä arvokkaammalla tavalla runoilla. Ja siihen päästäkseni pyrin minkä voin, niinkuin hän totisesti tietää. Niin että jos Hän, jota varten kaikki luodut elävät, näkee hyväksi että elämäni saa jatkua vielä muutamia vuosia, toivon runoilevani hänen kunniakseen sellaista, mitä ei koskaan ole kenestäkään runoiltu. Ja suokoon sitten Hän, joka on kaiken Laupeuden Herra, että sieluni pääsee näkemään donnansa kunniaa, nimittäin tuon siunatun Beatricen, joka kirkastettuna katselee kasvoista kasvoihin häntä, qui est per omnia saecula benedictus.[35]

SELITYKSIÄ:

[1] — Incipit vita nova = 'Alkaa uusi elämä'. Sana incipit tavataan keskiajan käsikirjoituksissa yleensä tekstin alussa, samoinkuin explicit on tavallinen loppusana. "Muistini kirja" on tietenkin ajateltava ulkoasultaan samanlaiseksi kuin senaikuiset kirjat yleensä.

[2] Ptolemaioksen järjestelmän mukaan ympäröi liikkumatonta maapalloa yhdeksän sisäkkäistä, liikkuvaa taivasta: Kuun, Merkuriuksen, Venuksen, Auringon, Marsin, Juppiterin, Saturnuksen ja Kiintotähtien sekä yhdeksäs eli Kristallitaivas (primum mobile). Nämä yhdeksän kehää sulkee vihdoin sisäänsä korkein taivas, liikkumaton Empyreon.

[3] — Sana donna (lat. domina = valtiatar), tarkoittaa varhaisitalialaisessa lyriikassa naista, jonka kunniaksi runo kirjoitettiin. Tavallisessa kielessä "donna" merkitsee yleensä naista, etenkin nainutta. Madonna (lat. mea domina = valtiattareni), joka vasta myöhemmin erikoistui Taivaan Kuningattaren nimeksi, oli arvo- ja puhuttelusana (vrt. ranskan madame). Samaa merkitsi lyhennetty muoto monna, jota käytettiin vain nimen yhteydessä (vrt. Sonetti XIV).

[4] — Nimitykset Elämän henki, Sielun henki ja Luonnon henki palautuvat skolastiseen filosofiaan, lähinnä Tuomas Aquinolaisen ja Hugo Victorilaisen teoksiin.

[5] — 'Tässä jumala minua väkevämpi, joka tulee ja ottaa minut valtaansa'.

[6] — 'Jo ilmestyi autuutenne'.

[7] — 'Voi poloista, koska toimeni tästälähin useasti estetään.'

[8] — Danten ihmeellinen ja peljättävä rakkaudenjumala (Amore) on jyrkästi toisenlainen kuin yleiseen tajuntaan vakiintunut poikanen Amor. Tästä syystä on suomennoksen suorasanaisissa osissa kartettu nimitystä Amor, mikä muuten tuntuisi luonnollisimmalta, ja lemmenjumalan nimenä käytetty sanaa Rakkaus. Runo-osissa sitävastoin on metrillisistä syistä käytetty myös Amor-nimeä sekä sen italialaista muotoa Amore (lue Amóre).

[9] — Ilias XXIV, 258: "kuin ei inhimisist' ois syntynyt, vaan jumaloista". Säe tarkoittaa Hektoria ja on jotakin kiertotietä joutunut kreikkaa osaamattoman Danten tietoon.

[10] — 'Minä olen sinun herrasi'.

[11] — "Tuo autuuden donna", ital. la donna della salute. Sana salute merkitsee vanhassa italiankielessä sekä 'autuutta' että 'tervehdystä'. "La donna della salute" siis myös = 'tervehdyksen donna'.

[12] — 'Katso sydäntäsi'.

[13] — Sydämen syömisen aihe ei ole harvinainen keskiajan kirjallisuudessa, ja sen symbolinen merkitys saattaa antaa aihetta eri selityksiin.

[14] — "Ensimäinen ystävä" on Danten runoilijatoveri Guido Cavalcanti, joka hänkin kuuluu dolce stil nuovon runoilijapiiriin.

[15] — Serventese on eräs trubaduurilyriikan runolaji, jonka muoto ja aihepiiri on suuresti vaihdellut eri aikoina.

[16] — Jerem. Valitusvirret I, 12.

[17] — Tämä ratsastusmatka tarkoittaa mahdollisesti firenzeläisten avustusretkeä Sienaan, jota arezzolaiset ahdistivat (v. 1285 tai 1286).

[18] — 'Poikani, aika on meidän jättää sikseen kuvat'.

[19] — 'Minä olen ikäänkuin ympyrän keskipiste, johon kehän osat ovat samanlaisessa suhteessa; mutta sinä et niin ole'.

[20] — Silloisessa runousopissa ballata oli lyyrillinen runo, muodoltaan määrätty, erilainen kuin canzone.

[21] — 'Nimet ovat asioitten seuraukset'.

[22] — Vrt. Kiirastuli XXIV, 51.

[23] — Tämä hämärä ja eri tavoin tulkittu kohta on kai luonnollisimmin ymmärrettävä varhaiseksi viittaukseksi Danten pääteokseen, joka jo saattoi olla jossain määrin haahmoteltuna hänen mielessään.

[24] — "Viisas" tarkoittaa Guido Guinizellia, dulce stil nuovon ensimäistä runoilijaa, jota Dante on sanonut mestarikseen. Runo, josta tässä on puhe, on G:n canzone Al cor gentil ripara sempre Amore.

[25] — Otaksutun Beatricen isä, Folco Portinari, kuoli v. 1289.

[26] — 'Primavera' = kevät, prima verrà = 'ensimäisenä tulee'.

[27] — 'Minä olen huutavan ääni korvessa, valmistakaa Herran tietä'.

[28] — Oc-kieli = provencen, sí-kieli = italiankieli. Nimitykset perustuvat näiden kielten käyttämiin myöntöpartikkeleihin oc (lat. hoe) ja sì (lat. sic).

[29] — Jerem. Valitusvirret I, 1.

[30] — Kesäkuun 8 p. 1290.

[31] — Tarinan mukaan tarjosi eräs Veronica niminen nainen, jonka
Jeesus aikaisemmin oli parantanut, hikiliinansa tämän käytettäväksi
Golgatan matkalla, ja silloin jäi liinaan kuva Vapahtajan kasvoista.
Liinaa säilytetään vieläkin Pietarinkirkossa Roomassa.

[32] — Italian sana peregrino, joka merkitsee pyhiinvaeltajaa, on myös = muukalainen.

[33] — 800-luvulla syntyneen tarinan mukaan oli apostoli Jaakopin ruumis haudattu luoteis-Espanjaan Galician maakuntaan, jossa oleva Santiago de Compostelan kaupunki oli yleinen pyhiinvaelluspaikka keskiajalla.

[34] — "Filosoofi" on Aristoteles, jota keskiajalla kunnioitettiin ylimpänä filosofian mestarina.

[35] — 'Joka on siunattu iankaikkisesta iankaikkiseen'.