Ei pidä synnyttäjän ilman syytä wanhasta totutusta elämästään poiketa. Kuitenki tulee hänen karttaa wäkewähöysteisiä (ryytisekaisia) ruokia ja liikuttawia juomia. Semmoisia himoja, joita muutamat raskaana ollessaan saawat, erinomaisia aineita nauttiaksensa, tulee järjen woimalla wastaan sotia, jos warsinki samat aineet olisiwat luonnottomia ja wahingollisia. Paha on se, että raskas edeltäpäin kowaa ja liiallista huolta synnyttämisestänsä kantaa; hywä, jos woisi olla tasamielinen ja iloinen. Eikä pitäisi kenenkään muun häntä surulliseksi saattaa, häntä pahotella ja säikähytellä, ei soimata, häwäistä ja herjata naimatointakaan raskasta, eikä muulla tawalla häntä pahasti kohdella. Liike on raskaille hywä, ei kuitenkaan rasittawainen liikunto. Rasittawaiset, äkilliset liikkeet, wäkinäiset nostamiset, kantamiset, juoksemiset, huutelemiset owat aina raskaan tilalle ja terweydelle waaralliset, warsinki neljänä ensimäisenä kuukautena. Ilman lääkärin erityistä määräämistä ei pidä raskaan wäkewämpiä lääkkeitä nauttiman, eikä suonta awauttaman. Ahtaat, likistäwät waatteet owat ainaki ja erittäin kantamisen ajalla wahingolliset.
Raskaitten erinäisistä waiwoista.
Enin osa raskaitten waiwoista ei tarwitse muuta lääkettä, kuin kärsiwällisyyttä. Toisia löytyy, jotka kaipaawat muutaki apua. Tawallisimmia owat:
1:ksi Kuoitus, niwo ja okse. Hawaitaan enimmiten alkupuolella raskautta ja owat aamuisilla waiwaloisemmat. Raskaitten pitää silloin käwellä tahi muuten liikkua aamuisilla ja kowemmin waiwattuina sopii heidän nauttia lihalientä magnesialla seotettuna myös aamuisaikana ja sitoa palowiinalla tahi rommilla kostutettuja riepuja tahi likopaperia (harmaata paperia) watsalle.
2:ksi Närä. Se saapi liiasta syömisestä ja watsan rietoista tawallisen alkunsa. Poistetaan wähemmällä, warsinki raswaisten ruokain, nauttimisella, ja enemmällä ulko=ilmassa liikkumisella. Kowemmissa waiwoissa nautittakoon wähäisen raparperijauhoja magnesialla seotettuna.
3:ksi Turpo, kowa watsa, ummetti waiwaawat raskaita loppupuolella aikaansa. Autetaan kewiämmillä, huwemmilla ruuilla ja lawemangilla haaliasta (lensiästä) wedestä. Aineita ei pidä tässä tilassa nauttia, jos ei taiten ja wähäisen raparperijauhoja eli raparperia ja magnesiaa sekaisin tahi engelskasuoloja tahi sennateetä siltänsä, tahi engelskasuolan seassa.
4:ksi Päänsärky, päänkiwistys ja käsiwarsien kuolo (käsien puuntuminen, sureminen) eli tunnottomuus, turtuus käsiwarsissa. Waiwaawat werewiä, useinki liika lämpimässä asuwia ihmisiä, autetaan wähemmin syömällä, wilummalla ololla ja kowemmissa tiloissa werenlaskulla.
5:ksi Jalkain pöhö eli ajetus. Ei ole peljättäwä eikä waarallinen asia wähä edellä synnyttämisen aikaa. Siltä waiwatut raskaat seisokoot ja käykööt wähemmin, älköötkä muuten rasittako jalkojansa, waan pitäkööt niitä tasakorkialla istuntasijansa kanssa.
6:ksi Wesitukehdus, wesi=umme, tippatauti. Huojennetaan sillä, että waimo wesitarwetta tehdessä lyykistäikse eli nojaikse eteenpäin. Jos siitä ei apua tule, kysyttäköön kätilöltä (lastenwaimolta) tahi lääkäriltä neuwoa. Usein auttaa seki, johdatella kiehuwan weden höyryä luonnon paikoille ja woidella samoja paikkoja lämpimällä puunöljyllä, ihralla tahi suolattomalla woilla.
7:ksi Werijuoksu. Waatii liikkumatonta oloa, wilumpaa, raitista asuntoa ja werenlaskua haittawerewiltä. Jos sitä ei ehkäistä, saattaa waimo murteuta, kesken luoda eli ennen aikaansa synnyttää, jonka tähden on tarpeen kätilöltä tahi lääkäriltä neuwoa kysyä.
8:ksi Nänni= eli nisäwiat. Lyhyet, sisään kurteuneet nännit autetaan joka päiwä imemällä kuutena tahi usiampana synnyttämisen edellisenä wiikkona. Paksunahkaiset nännit pestään päiwä päiwältä haalialla wedellä ja saipualla ja päälisnahan irtauttua ja poisnyhittyä pyhitään wesisekaista palowiinaa alaiselle hienommalle nahalle. Rohtumissa ja nännihaawoissa auttaa sama keino. Eikä ole sekään sopimatoin, lyhyitä nänniä usein syljellä kastella ja hypeellä ulommaksi wenytellä. Imettäjä pitäköön wäli=ajoilla rintansa peitteessä, waan ei likistyksessä, toimitelkoon myös semmoisia askareita, joissa käsiwarret tulewat liikuteltawiksi.
Pienempiä wajawaisuuksia, niinkuin hammastautia, ahdashenkisyyttä, siwuhellyyttä, peräjuoksua, suoniwetoa ynnä muita semmoisia tulee kärsiwällisyydellä kantaa.
Saamisen=ajaksi pitää waimolle hankkia siisti ja raitis huone, jossa kaikesta hälinästä, ruihusta ja tömystä erotettuna saapi rauhassa synnyttää. Niin äitin kuin lapsen tarpeeksi pidetään wuode ja liinat walmiina. Lapsen wuokko eli kätkyt (kehto, waku) ei pidä sijotettaman tulisijan eikä owen likelle. Muista tarpeista, niinkuin kohtu= ja napasiteistä, sänkywaatteista ja astioista kysyttäköön kätilöä.
Kätilö noudettakoon heti syntykipuin ilmautessa, parempi aikaisin, kuin myöhemmin, sillä wiiwykki saattaisi tulla niin äitin, kuin lapsenki hengelle waaralliseksi. Ei pitäisi kenenkään laiminlyödä koulussa käynyttä ja hywäksi tutkittua kätilöä tähän tarpeesen kutsua. Koulun käymättömiä ei tule uskoa, jos olkaat waikka kuinka monessa synnyttämisessä ennen apuna olleet. Olkoon näille sallittu ainoasti tukea, lohdutella ja wirwotella synnyttäjiä, toimitella tarpeen mukaan liewittäwiä lawemankeja ja muita senlaisia, waan älkööt sakon ja wastuun haastolla millään tawalla käyttäkö käsiänsä synnyttämisen kiirehtämiseksi, älköötkä jouduttako synnyttämistä juomillansa tahi muilla riennättäwäisillä lääket=aineilla, niinkuin aloella, saframilla, kahwella, wiinalla, oluella, pippurilla ja muilla senlaisilla, joilla wahingoittaisiwat synnyttäjän terweyttä, jos kohta ei henki lähtisikään.
Synnyttämisen hetkellä olkoon waimo miten mahdollista kärsiwällinen ja muistawa senki, ettei hän kaikilla omilla huolillansa woi mitään ilman Jumalan awutta, johonka hänen tulee turwata. Wahwalla katosta roikkuwalla köydellä sopii hänen kohottaa itsensä istualle, jos niin toisinaan helpompi olisi. Huoneen pitää olla, ei lämpimän, waan raittiin, wilunwoittawan. Joutawia katsojia siinä ei pidä suwaittaman. Kiinan lääkärit neuwowat synnyttäjiä nukkumaan, minkä woiwat, ja walweella ollessaan nauramaan. Eikä olekaan paha se neuwo.
Jos synnyttäjää alkaa puistella eli wawahutella, niin pitää hetimmiten lääkäri noudettaa. Häntä odottaissa warottakoon, ettei waimo wahingoittaisi eli loukkaisi itseänsä, ja pistettäköön puinen puikko, lusikka tahi paksu nahkapalainen hammasten wäliin, kielen rikkipureumisen esteeksi. Wahwalta, werewältä waimolta lasketaan käsiwarresta werta, kortteli tahi kaksi. Kaikillenki sopii panna liewittäwää lawemankia ja pohkioille sinappitaikinaa. Kaikkea rytyä, ääntä ja pauhua pitää wältettämän.
Hurmikot eli werikuohut, werijuoksut syntyhetkellä waatiwat pikaista lääkärin eli ymmärtäwän kätilön apua. Niiden kaipuussa katsottakoon, että synnyttäjä makaa liikahtamatta, pitkänään seljällänsä, wilunwoittawassa wuoteessa, raittiissa huoneessa. Annettakoon hänelle myös jotai happamensekaista juotawaa, etikkasekoa, hywin hapanta marja= tahi piimäwettä.
Heti synnytettyä pitää waimon luoda reidet yhteen ja laskea kumpiki kätensä watsalle lepäämään. Kun itse ei sitä woine, niin autettakoon muilta. Sittekun jälkimenot (jälkijuoksu, perkeet) owat yli menneet, pitää waimo warustettaman kohtuuskintiällä watsasiteellä ja nostettaman toiseen sänkyyn, jossa saapi hiljaisuudessa lewätä joutawilta wierailta ja onnen toiwotuksilta waiwaumatta. Watsasidettä katsotaan, ettei löyhtyisi, ja kuiwia, lämpimiä lakanoita muutetaan tarpeen mukaan. Rinnat pidetään lämminnä ja imetetään 6 tahi 8 tiiman päästä, jos kohta maitoa ei wielä olisikaan. Sisään painuneita nänniä imetään nännilasilla, sawipiipulla tahi huulilla ulospäin. Jos siitä ei olisi apua, ja lapsen olis mahdotoin imeä, nautitaan ulostus=aineita, esimerk. engelskan suoloja, joka kolmannella päiwällä, siksi että watsa pehmeytyy. Rinnoilla pidetään paksulta pantuja mintturuohoja ja ruokaa nautitaan niukemmalta. Se on paha, sopimatoin tapa, ei itse imettää lastansa. Luonto on määrännyt äitin lapsensa imettäjäksi; joka luontoa wastoin tässäki asiassa rikkoo, tulee sillä rangaistuksi, että saattaa sekä itsellensä että lapselle tulewaisia wajawaisuuksia.
Ensimäisinä kolmena neljänä wuorokautena eli kunnes werisekaisia juoksuja wielä kestää, tulee waimon maata lakanain wälissä, mutta ei erittäin lämpimässä. Senjälkeen, jos mitään erinomaista ei wäliin tulisi, maatkoon puettuna, waan älköön nousko wuoteelta ennenkun 8 tahi 9 wuorokaudella. Watsasidettä pitää kantaa neljä tahi wiisi wiikkoa ja silloin wasta sopii waimon tawallisiin kowempiinki töihin ryhtyä, siihen asti toimitelkoon helpompia askareita. Se on hywä neuwo waimolle, maata wuoteella siksi, että jalkeella oleminen ei enää waiwuta. Heikkosilmäisiä warten pitää waloa wähetä.
Rawinto ensimäisinä kolmena päiwinä olkoon laihempi, esimerk. wesi= ja ryyniliemi, sahti leiwän kanssa, puuro, weres woi ja leipä. Wähitellen saapi sitte ruweta wäkewämpiinki ruokiin, löysäkeitto=muniin, tuoreesen kalaan ja lihaan, jonka ohessa maidon herumiseksi ja rinnasta lähtemiseksi tihiään juodaan munamaitoa, olujuuston heraa ja muita semmoisia. Sitte saapi wähitellen totuttaa watsan tawallisille, jokapäiväisille ruuille. Kaikenlainen wiina, olut ja kahwi owat sopimattomia tässä tilassa, eikä pidä niitä ilman lääkärin määräämistä nauttia. Paidan muutteessa ja wuodetta korjattaissa taitaa waimo pian wilustua ja saada taudin, samati mielenliikunnoista. Sentähden pitää waroin näissä tiloissa meneteltämän.
Edellisiä neuwoja seuraten wälttää lapsiwaimo monta tautia. Kuitenki taitaa erinäisiä kohtauksia ilmantua joko luonnon syistä, syntywaiwoista tahi muusta. Semmoisia owat:
1:ksi Hurmikko, werijuoksu. Heti tahi wähä jälkeen synnyttämistä ilmautuwa. Kohtaa usein silloin, koska waimo on kowin heikko tahi ylimäärin waiwaikse taikka kun istukka (kohtumaksa) on osiksi sisään jäänyt, osiksi irtautunut tahi wäkinäisesti ulos otettu. Hurmikko on waarallinen kohtaus, jos se kauwemmin kestää. Lääkäriä eli kätilöä odottaessa saapi sen tukkeeksi seuraawia keinoja käyttää: huone, wuode ja juoma tehdään kylmemmiksi; sairasta makuutetaan seljällänsä, hartiot muuta ruumista alempana; etikan kanssa seotettuun kylmään weteen kasteltuja riepukääreitä pidetään ja uudistetaan usein syntypaikalla, waan ylempänä mahalla lämpimiä öljyllä ja etikalla kasteltuja hauteita; tahi painetaan häpyluuta käsillä, tahi pannaan pieni, leiwiskän painawa, kylmällä wedellä kasteltawa santapussi mahan=alustalle. Kowemmissa tiloissa annetaan sairaalle 10 tippua terpentiiniä joka toisen tiiman päästä taikka teelusikallinen kanelijauhoja wedellä tahi wähällä wiinalla seotettuna joka kolmannella tiimalla, ja häwyn sisälle (häpyputkeen) työnnetään etikalla kastettu kokoon kääritty pitkä rieputukko taikka ruiskutetaan sinne siltään kylmää wettä ja etikkaa. Istukka kokonansa eli osittainki irtaunut wedetään ulos.
2:ksi Pyörtyminen. Waatii wirwottawaisia aineita, jonkalaisia owat: raitis ilma; saksanwiina, siltänsä eli wedellä seotettu; wäkewä etikka, ja muiden ainetten puutteessa hajuwesi eli palowiina, ei kuitenkaan paljaaltaan, waan weteen seotettuna, neljänneksi osaksi weden suhteen, usiasti ja wähä kullaki kerralla sisään otettawa.
3:ksi Jälkipureet jälkipoltteet. Ne jotka heti synnyttämistä seuraawat, owat tarpeelliset perketten ja werimaksain erottamiseksi. Myöhemmin ilmautuwaisia, waikiampia kipuja pitää syitänsä ja luontoansa myöten auttaa. Usein tulewat ne watsaan jääneistä liiallisista ruokakokouksista, jotka arwataan pahasta suussa olewasta ma'usta, kadonneesta eli wähetystä ruokalystistä, liittaisesta kielestä, waikiasta, hitaasta tarpeenteosta. Silloin pitää pantaman liewittäwää lawemankia, taikka sisälle annettaman ulostus=aineita, esimerk. engelskan suoloja ja mahaa woideltaman ulkopuolitse ihralla, öljyllä tahi woilla. Mutta jos kiwut tulewat jälkimenoin wäkinäisestä ulosotosta tahi waimon omasta heikkoudesta, niin pitää liewittäwiä lawemankeja ja lämpimiä hauteita pidettämän siksikun ennätetään lääkäri saada.
4:ksi Ajetus, puhallus, helleys, werestys syntyneuwoissa tulee waikiasta, pitkällisestä synnyttämisestä ja paljosta koskemasta. Helpompia tapauksia autetaan lyjyweteen kastelluilla, päällä pidettäwillä riepukääreillä. Mutta koska kowemmissa tiloissa paikat alkawat mustalle näyttää ja wuotaa pahahajuista wiswaa, kastellaan riepukääreitä punaiseen wiinaan taikka wesi= ja palowiinasekoon taikka saunakukka= ja raidankuoriliemeen taikka alunaweteen. Sywemmät haawat täytetään niihin kastellulla liinan untuwalla tahi hienoilla saunakukkajauhoilla. Mätäpaikkain poisliuduttaa pyhitään liewittäwää woidetta tahi lyywittiwoidetta liinaiselle lapulle ja pidetään päällä. Jos wäliseinä on repeytynyt, pitää haawa wedellä wisusti puhdistettaman ja waimon makaaman yhdessä kohti ja reidet yhdessä, siksettä paikka paranee, johon asti sitä korjataan samalla tawalla, kuin muitakin mätähaawoja. Rupeaisiko sisältä luonnonpaikoista pahahajuista märkää wuotamaan, niin ruiskuteltakoon sinne kylmänhaalistunutta wettä ja, jos siitäkään ei apua tulisi, tammen tahi raidankuorista tahi saunakukista keitettyä wettä, tawallisella lawemankipiipulla eli rakolla, jos warsinaista ruiskua ei olisi.
5:ksi Peräkuhlot eli pistimet, wuotamatoin perätauti. Painellaan waroin pehmeillä liinalapuilla, jos saataisiin sillä takaisin. Kylmään weteen tahi lyjyweteen kastetuita tukkoja sidotaan päälle ja kowemmissa tuskissa imetetään werimadoilla ympäristöä. Watsa pidetään pehmiänä, ei kuitenkaan wäkewämmillä ulostus=aineilla. Waimo waroikoon kaikesta änkäämisestä tarwettansa tehdessä.
6:ksi Hidas wesi, waikia wedenlähtö. Jos wesireikä olisi wikaunut, niin haetaan lääkäriä. Muuten pidetään lämpimiä saunakukka=hauteita paikalla ja woidellaan lämpimällä öljyllä ja kamfertillä. Jos ei auttaisi, kuljetettakoon kätilöltä pilli wesirakkoon.
7:ksi Kohdun mulje eli laskeunta. Tutaan siitä, että luonnon paikoista ulos tungeikse mustanpunainen, werensekainen kuhlo eli tönkäle, taikka aluswatsan poltteesta ja kusen waikiasta ulos lähdennöstä. Waatii pikaista lääkärin tahi taitawan, oppineen kätilön apua.
8:ksi Maitokuume. Tulee tawallisesti kolmannella wuorokaudella eikä ole waarallinen. Kowempana ollessa annettakoon raitistawia, löysääwiä aineita ja imettäköön uutterasti rintoja.
9:ksi Lapsiwuoteen tauti. On aina waarallinen kohtaus, joka noin puolentoista wiikon päästä synnyttämisen jälkeen, usein warhemminki, toisinaan myöhemmin, ilmautuu. Jälkijuoksut pysähtywät, maito tukehtuu, watsa paisuu ja hellettyy, ruumis heikontuu. Tawalliset syyt owat huoletoin, siiwotoin, ymmärtämätöin korjuu, warahinen liike, ruumiin wilustuminen, watsan täyttäminen sopimattomilla aineilla j.n.e. Lääkäri pitää kerkiämiseen kutsuttaa ja sairas pidettää hywässä, puhtaassa korjuussa ja raittiissa huoneessa, niin paikallansa ja hiljaisuudessa, kuin mahdollinen. Annettakoon myös hapahkoja juomia, esimerk. marjawesiä, ja löysääwiä eli pehmittäwiä aineita.
10:ksi Rinnan=aje, rintain puhallus, nisäin ajos eli tulehus, maitosulku. Sitä seuraa kipu, tuska ja kuumuus. Tulee tawallisimmasti ruumiin wilustumisesta, mieliwimmoista, siiwottomasta korjuusta j.n.e. Alkaa esinnä wilun wäreillä, joita seuraa kuumuus, ajetus, punotus, tuska ja wihleet rinnassa. Ellei ajetta saada peräytymään, niin se pian kowettuu. Peräymistä eli pehmiämistä pyydetään esinnä sisäänotetawalla oksettimella ja jäljestäpäin raitistawilla ulostus=aineilla, jonka ohessa rintoja ulkopuolin haudellaan lämpimillä kääreillä täytettynä hienotuilla karhunkaalin eli hulluruohonlehdeillä. Taikka pidetään rinnoilla kylmiä kääreitä wäkewästä salmiakkilipiästä. Taikka hierotaan ajettunutta paikkaa lämmitetyllä puun=öljyllä ja palowiinalla. Taikka pidetään palowiinaan kasteltuja riepuja ajettuneen rinnan puolisessa kainalossa ja itseä aje'paikkaa haudotaan lämpimällä puurolla, tehty hienotusta korpusta tahi pellawasiemenjauhoista lyjywedessä keittämällä. Jos iho rinnassa on kowin hellä eli arka, niin pannaan hieno liinalappu kääretten alle ihoa wasten, woideltuna puun=öljyllä hulluruohoöljyllä tahi muulla ei pilauneella raswalla.
Maitosuluksi eli maitopaatteeksi erittäin sanotaan rinnalle päällisin puolin ilmautuwa, epätasainen, kuhloinen ajos, ilman kuumuutta, tuskaa ja punotusta, kuitenki jollai tuntuwalla painolla rasittawa. Se katoo useinki wiriällä imettämällä. Ellei katoisi, niin pidetään rinnalla lämmintä saipuasta ruis= eli ohrajauhoin ja weden kanssa tehtyä puuroa. Taikka tehdään woidetta hienotuista saunakukista suolattoman woin kanssa. Taikka sulataan luoti puhdasta potaskaa korttelissa wettä ja pidetään siinä kasteltuja lämmitettyjä riepuja rinnalla. Oksettimia saapi nautita tämänki wian alussa, waan ainoastaan iltaisilla ja niin wähitellen, että waan kuoittaa, ei julki okseta. Maito tawallisesti ehtyy tällä ajalla, waan ilmautuu sitte jälleen. Niin tässä, kuin wastamainituissa edellisissäki rintawioissa on hywä rintoja usein saipualla ja haalialla wedellä pestä. Jos haawoja jälkeen ilmantuisi, niin pannaan niille hieno liinalappu woideltuna nuorella kermalla (maidon kuorella eli päällisellä, taaleella, retalla) tahi suolattomalla woilla ja uudistetaan kahdesti päiwässä. Näissä wioissa älköön pidettäkö rintaa ripuksissa, waan kannatettakoon niskan taaksi sidotulla huiwilla.
Maidon muista syistä wähetessä pitää runsaasti juotaman heruttawia juomia, muna=olutta, olut=, ryyni= ja lihawelliä, jonka ohessa rintaa wiriästi imetetään ja pyhitään kuiwalla, lämmitetyllä willawaatteella.
11:ksi Nisärohtumat, nisäruwet, nännikihelmät. Niitä ei ilmau'kaan ja paranewat jälleen pian, jos imettäjä ei anna rintaa lapselle, kuin määrätyillä ajoilla neljä kertaa päiwässä, ei useemmin, ja joka kerralla jälkeen haalialla wedellä ja palowiinalla pesee nänninsä. Sitte pyhitään kermaa liinaiselle lapulle ja pannaan rohtumille katteeksi. Taikka otetaan walaan raswaa ja walkiata wahaa (waksia), luoti kumpaistaki ja kolme teelusikallista palowiinaa, jotka yhteen sulataan woiteeksi ja sitte viljellään samalla tawalla kuin wasta kermasta mainitsimma. Taikka yhteen sulataan pawunjywän kokoinen walkiata tahi wiheriätä wihtrilliä ja kaksi lusikallista wettä, jolla rohtumia usiampi kerta päiwässä woidellaan ja woideltua peitetään waatetten hieromista wasten jollai lakilla, sarwesta, luusta, puusta, tuohesta, kowasta nahasta, sinikasta eli nauriista tehdyllä. Imettämästä päästyä haudotaan nisää joka kerta jälkeen kylmään lyjyweteen kastellulla nelikertaisella lapulla. Waan sitte pitää tarkoin muistaa, että nisä jälleen puhtaaksi pestään, ennenkun uudelleen imettämään ruwetaan. Erittäinki olisi lapselle lyjywesi myrkyllinen, jos wähäkään nisästä suuhun tulisi. Apteekistä saatawa kalkkiwesi ja puun=öljy, puoliksi kumpaaki, yhteen seotettuna on myös wälimmiten ollut hywä woide nisärohtumille.
Äskensyntynyt lapsi otetaan lämpimään liinawaatteesen ja pidetään silmin pois niin päiwänwalosta kuin walkianki hohteesta. Jos ei liiku tahi muuten eläwänsä ilmota ja ymmärtäwäistä kätilöä (lasten muoria) ei ole saapuwilla, niin tulee sitä seuraawalla tawalla henkiin pyytää.
Haalistuneelta eli kalwakalta ja heikolta lapselta ei pidä napasuonta heti poikkileikata, waan lämminnä pitää. Peräpuolta lyödään kerta kewiällä kädellä; suu perkataan jälästä eli liitasta; lapsi pannaan äitin wiereen lämpimiin waatteisiin käärittynä; nenän alla pidetään etikkaa; käsiä, jalkapohjia ja selkärankaa harjataan pehmiällä harjalla. Jos napasuoni alkaa tykkiä, leikataan ja sidotaan se 3 taikka 4 tuumaa nawasta. Jos lapsen kaswot owat punaiset, huulet sinertävät ja pää ajetuksissa, pitää nawasta ennen sitomista wähä werta tipahutella. Waan olisiko wahingosta napasuoni tullut katkaistuksi tahi epähuomiosta ennen aikaansa leikatuksi, niin pannaan lapsi heti kaulasta saakka lämpimänhaaliaan weteen, siinä harjaamalla sekä muulla keinolla henkiin pyydettäwä, jonka ohessa wälistä rintaa käsiläppiällä hierotaan, wälistä ylös lämpimästä wedestä nostettuna pirskotetaan kylmällä. Sulan päätä kastetaan saksanwiinaan ja pyhkäistään lapsen kitaan, ja sieraimia kutkutetaan wälimmiten tuoreesen maitokermaan tahi öljyyn kastetulla höyhenellä, eikä pidä ennen, jos tiiman päästä, heittää näitä kokeita lasta henkiin saada.
Lapsi eläwänä syntynyt tahi tapakuolleista henkiin saatu pidetään esinnä wähä aika puhtaassa raittiissa ilmassa senjälkeen yli koko ruumiin haalianlämpimään saipuaweteen kastetuilla saksansienilä kewiästi pyhittäwä. Samassa katsotaan, jos lapsessa löytyisi mitään wikaa eli loukkausta, joita kuitenkaan ei pidä äitin huoleksi ilmottaa, waan lääkärin tahi ymmärtäwäisen kätilön kanssa niistä keskustella. Wälistä on pää wino, pitkän=omainen, jota ei kuitenkaan pidä painelemalla ja likistämällä oikaista, koska luonto sen pian itsestänsä tekee. Likistämästä ja painelemista lapsi waan taitaisi saada pahempia wikoja ja pian kuolta'ki, josta oikeutta myöten tultaisi rangaistuksen alaisiksi tahi kuitenki tunnon waiwoihin. Waarallinen on myös imiellä, painella ja puristella tyttölasten rintoja, jota sentähden ei pidä tehdä. Lemmen nostot tyttölapsille ja muut onnen loihtimiset pojille owat tuhmia, pakanallisia taikoja, sitäki pahemmat, jos lapsen kanssa sen ohessa jollai erinomaisella, rohkiamalla tawalla menetellään.
Pestynä pirostellaan lapsen poimuille wähä nihtiä ihoamista, heltymistä eli sierottumista wastaan, napasuoni kiinnitetään uudelleen talitetulla lapulla ja siteellä, lapsi puetaan eli kapaloitaan ja pannaan lämpimään wuoteesen äitinsä wiereen, waarinottamalla kuitenkin ettei yötäki siinä makuuteta, koska waan taitaisi tukehtua. Nihdin sijasta sierottumisille kelpaa hienot wehnä= (nisu=) tahi potakkajauhot, eikä sierottumisia ja werestymisiä niin ilmau'kan lapsen aina puhtaana pidettäissä.
Lapsen waatetten pitää olla wuoden=aikain mukaan lämpimät, pehmiät, awarat, eikä neuloilla, waan nauhoilla kiinnitettäwät. Puetettaissa warotaan lapsen pieniä jäseniä loukkaumasta ja jos lapsi kapaloitaan, jota kuitenkaan ei pidä kauwemmin kuin ensiwiikkoina tehdä, niin tapahtukoon kapaloiminen wuoron oikialta puolelta wasemalle, wuoron wasemalta oikialle ja hellitettäköön aina kapalowyö lapsen imiessä eli syödessä. Käsiwarret ja rinta pitää wapaaksi jätettää ja lapsi muutamia kertoja päivässä saada aiwan irrallansa maata. Pää pidetään puuwillakankaasta tahi liinawaatteesta tehdyllä lakilla lapsen huoneessa ollen, ulkoilmassa willaisella. Lakkeja kuin muitaki waatteita pitää olla usiampia, sillä lapset hikoilewat runsaasti ja paaduttawat wäleen yhdet; waan aina tulee katsoa, että niin lakit kuin muu muutettawa puku on kuiwa ja lämmin. Wanhemmaksi tullen laitetaan lapselle kolttu, joka waan ei estä jäsenten wapaa liikuntoa; jalkoja warustellaan pehmeillä, wäljillä kengillä eli pieksuilla nahasta. Kun pää alkaa hiuksiltaki peittyä, niin lakkia ei enempi tarwita, jos ei ulkona käyttäissä, jossa kylmän waroksi lämmin lakki pidetään, waan päiwänpaisteessa ja lämpimässä ilmassa kewyt olkinen tahi muu=aineinen lakki. Hiuksia ei leikata lyhemmäksi, kuin kaksi tuumaa hiusmarrosta, kaula pidetään paljasna, paitsi kylmällä, sumuisella säällä.
Lapsihuoneen tulee olla awaran, kuiwan ja kohtuullisesti lämpimän. Wastasyntyneelle on lämmin kyllä tarpeellinen, waan sitte lapsen paremmin ilmaa kärsimään totuttua, wähetään lämmintä, siksi ettei juuri palele'kaan. Kaikkea ruihua, ryskettä ja hälinää wältetään, mikä mahdollinen, ettei lapsi unissa taikka ilmanki säikähtäisi. Joka päiwä laastaan ja tuuleutetaan huone, joksi ajaksi lapsi muutetaan toiseen. Joka päiwä pitää myös lapsi kannettaa wähä aika olemaan, talwella raittiimmassa huoneessa, kesällä ulko=ilmassa, ei kuitenkaan hiostuneena eli muuten lämpimämpänä. Tällä tawalla harjautuu lapsi ulkoiseenki ilmaan ja on sitte ikänsä raitis, wirkiä ja kasautunut kowempiaki säiden muutoksia kärsimään.
Puhtaus, pesot ja kylwyt owat juuri wälttämättömiä tarpeita lapselle. Ne parahite estäwät rohtumisia ja muita waiwoja lapselta. Lapsi puetetaan joka päiwä puhtaasen, lämpimään paitaan ja muitaki waatteita muutetaan aina kuten hiestywät, kostuwat eli hierouwat. Haalistuneessa wirta=, joki= tahi sade'wedessä pestään lapsi niin usein kuin hiereleikse, waan ei hiostuneena. Soweliain pesoaika on aamuisilla. Pestessä pyhitään ruumista saksansienillä ja katsotaan, ettei napaside petä. Aikaa woittain totutetaan lasta kylmemmille pesoille, waikk'ei ole'kan ylenkauwan kertaansa wedessä pitämistä. Kylmä wesi oikein käytetty, wahwistaa ruumiin. Ainaki pitäisi lasta kolmen wuoden wanhaksi niin kaksi kertaa wiikossa pestä ja siitä kerran. Kiwulaisille lapsille pitää wesi alusta lämpimämmäksi tehdä. Pesosta otettua lapsi kuiwataan joutumiseen, ruumista hiwutetaan kuiwalla liinalla lämpimäksi, lapsi puetetaan ja pannaan maata, jos ei jo ole sitänä wanhempi.
Kahdeksan tiiman paikoilla synty=ajan jälkiin pitää lapsi äitin rinnalle pantaa, olkaan jos ei maitoa. Toisinaan maito ei ilmau kun kolmannella päiwällä, eikä kaikitse wielä silloinkaan. Kuitenki pitää lapsi rinnalle pantaa, sillä sen tyhjäksi imentä jouduttaa maidontuloa ja wenyttää nännit ulommaksi, ja lapsella itsellä on imentä luonnollinen, mielentehty työ, jos mitään ei saa'kaan. Maidon wielä puuttuessa annetaan lapsen rawinnoksi wälimmiten teelusikallinen äskenlypsettyä maitoa seotettuna kolmella teelusikalla wettä eli enemmälläki, maidon wäkewän ollessa, ja wähällä sokurilla. Taikka rawitaan lapsi wetisellä kauraliemellä maidon sijasta. Syntyjäljen hitaammin lähtiessä lisätään wähäisen sokuria, jota äitiä imewä lapsi ei kuitenkaan kaipaa, sillä äitin maito kyllä watsanki tarpeeksi purkaa. Pahoin ja älyttömästi tehty on lapselle heti synnyttyä wahwempia ruokia antaa, niink. welliä, raawaan maitoa ja muita semmoisia, jotka sekä paikalla että wastaiseksi saattawat kipuja. Wasta myöhemmin, ensimäisten hammasten ilmaannuttua ja watsan paremmin wahwistuttua, saa lapsi niitäki nautita.
Ensimäisinä päiwinä sopii imettää lasta aikaa ja tarwetta myöten, mutta noin kolmen wiikon wanhasta alkain ei usiammin, kun joka neljännellä tiimalla päiwäs=aikana, öillä ei ollenkaan. Sillä että lapsi heti totutetaan määrätyille ruokahetkille wältetään paljo wastaisia huolia ja waiwoja kaswattamisessa. Myös lapsella itsellä on se niin terweellisempi. Ja ei wainenkaan pidä lasta joka itkulta imettää tahi ruokkia; pankaa se tarkoin mieleenne wanhemmat! Se ei aina itke näljästä, waan muistaki syistä ja tarpeista, jotka pitää tutkittaa ja autettaa. Jos esimerk. lapsi itkisi watsankiwusta, johonka jo useinki ylenpaltinen rawinto on syynä, ja häntä siitä uudella imettämällä tahi muulla ruokkimalla wiihdytettäisi, niin hänen waiwansa sen kautta ainoastansa suurennettaisi. Eikä myös pidä äitin heti syötyänsä lasta imettää; hywä jos wasta kahden eli kolmen tiiman päästä syömisen jälkeen, eikä milloinkaan wihaisella, suuttuneella taikka muulla tawalla liikutetulla mielellä rintaa lapselle tarjota, sillä senlaisista mielenliikunnoista maito tekeytyy myrkyksi; pankaapa seki äitit muistoonne.
Pieni wastasyntynyt lapsi elää terweempänä wähemmästä rawinnosta, kun paljosta, joka sille waan tuottaa okse'wikoja, watsawihleitä, sampaita ja muita. Kaikki nämät pahat wältetään usiasti ja paraite sillä, että lapselle waan joka neljännen tiiman päästä annetaan rawintoa. Ylenrawittua lasta usiasti rupee oksettamaan, joka silloin onki hyödyllinen, eikä estettäwä, josta lapsi waan saisi pahempia ja waarallisempia kohtauksia. Nukkuneena lasta ei pidä kauwemmin rinnalla pitää.
Kuudennella, seitsemännellä tahi kahdeksannella kuulla syntymästään on lapsi muuhun ruokaan totutettawa ja rinnalta wierotettawa, wähitellen, ei yhtäkkiä, joka woisi lasta terweytensä puolesta wahingoittaa. Luonnollisin ja paras asia on, äitin itse lapsensa imettää; ellei taida, toimitettakoon lapselle wieras imettäjä, joka on nuori, terwe, siwiäluontoinen ja itse samoina aikoina, kun lapsen äitiki, synnyttänyt. Senlaista ei löytyessä tulee lapsi seuraawalla tawalla elätettäwäksi. Ensimäisinä päiwinä seotetaan yksi osa wastapoikineen lehmän maitoa ja neljä eli wiisi osaa wettä ynnä wähä sokuria lapsen elätteeksi. Toisella wiikolla otetaan jo wähemmin wettä maidon suhteen ja sitte ainaki wähemmin, jotta muutaman wiikon päästä tulee puoliksi kumpaaki seotettawaksi. Ensimäisten hammasten ilmi tultua ruwetaan seuraawalla tawalla tehtyä welliä lapselle wälimmiten antamaan. Kahdesta osasta nisuisista ja yhdestä osasta rukiisista jauhoista leiwotaan leipää, jota kuiwataan ilman eli tuulen käywässä paikassa. Tätä happametointa leipää hienonnetaan sitte jauhoiksi ja seotetaan wedellä puuroksi, jota sopii kylmässä paikassa usiampiaki päiwiä walmisna pitää. Waan joka kerralla lasta syöttäissä otetaan siitä, minkä näkee tarwitsewan, ja seotetaan äskenlypsetyllä maidolla weteläksi, hienoksi, kokkareista puhtaaksi welliksi. Enemmän, kun kerralla tarwitsee, ei pidä welliksi seottaa, sillä se waan happaneisi ja pilaisi lapsen watsan. Samasta syystä tulee katsoa, ettei maito ole hapanta; joka waan taitaa, lypsäköön uutta joka kerraksi. Ei haittaa jos wähä sokuriaki welliin seotetaan, ei kuitenkaan liiemmäksi. Sillä tawalla saadusta wellistä annetaan lapselle alussa joka neljännellä tiimalla kymmenkunta teelusikallista itsekullaki kerralla, waan sitte lapsen paremmin wahwistuen enetään wellin antia, jonka ohessa toisinaan annetaan jo ennennimitettyä wesi= ja maitosekoa, kolmanneksi osaksi maitoa weden suhten, ei wielänä wahwempata. Myös ruwetaan lasta wähitellen ruokkimaan maidolla tahi laihalla, raswattomalla lihawellillä, ei kuitenkaan suolaisella eli ryytisekaisella. Taikka lihaliemen sijasta annetaan wellilientä munaruskialla seotettuna, ja aikalomasta muitaki ruokia, esimerk. olu'juustoa, wahwempaa lihawelliä, seottamatointa rieskamaitoa. Waan aina tulee muistaa, että lapsenki ruuassa kohtuus on paras; ei milloinkaan sitä pidä pakottaa syömään.
Edellä nimitetystä wellileiwästä nimitämmä wielä, että kun nisuisia jauhoja ei olle, sopii sitä samalla tawalla ohraisista ja rukiisista jauhoista sekaisin tehdä. Taitais waan näyttää monellenki joutawaksi ja turhaksi koko waiwa leiwänteosta, kun leipää sitte jälleen pitää jauhoiksi hienota ja welliksi tehdä; niin ei kuitenkaan ole asian kohta. Leipomatoin ja nousuttamatoin wilja, jos kohta hienoksiki jauhettu ja welliksi tehty, saattaa lapselle watsawäänteitä, happamen, sampaita, kinan, matoja, riisin, näiwettäjän ja muita pahojaki wikoja. Jos lieneeki monta lasta menestynyt ja kaswanut tawallisellaki jauhowellillä, niin sitä siitä ei kuitenkaan pidä soweliaaksi päättää. Miksi ei woisi wahwempiluontoinen lapsi toisinaan senlaistaki rawintoa kestää? Waan jos kestääki yksi, kaksi eli kymmenenki, niin lankeawat sitä wastoin sataluwut sopimattomasta rawinnosta ennen aikaansa maan poween, sillä kaikilla ei ole'kaan yhtä wahwa ja kestäwä luonto.
Sitte kun hampaamisen jälkeen muutaki kewiämpää ruokaa lapselle annetaan, tulee waan waroa, ettei sitä purettamalla (puruilla) ruokita, joka tapa sekä ilman on ilkiä että lapsen terweydellenki sopimaton. Eikä pidä minkään ruuan olla ylen kylmän tahi lämpimän; kumpiki pilaisi lapsen watsan.
Sarwesta tahi muusta tapanännistä imettäminen on peräti sopimaton ja hyljättäwä tapa. Siitä lapsi usein saapi happamen, suurupia ja muita jo ennen nimitettyjä wikoja. Paras on pienoisillenki lapsille ruokansa lusikasta antaa, jos äitiänsä eiwät ime.
Lapsi saakoon aina mieltänsä myöten liikuksella, kuin waan silmällä pidetään, ettei mitään wahinkoa tapahdu. Kahdeksan kuukauden wanhasta annettakoon waippa alla lattialla istuksella ja konttaella, kuinka parahite woipi ja kykenee. Waan sopimaton on, häntä ennen aikaansa käymään taiwutella, josta waan jalat wääristywät. Mitättömiä ja wahingollisiaki kaluja talossa owat siis kaikki reikätuolit, taluwyöt ja muut sitä lajia. Kauniilla säällä annettakoon lapsen ulko=ilmassa oleksella ja itse kykenemättä kannettakoon sinne. Sopimaton on kuitenki ylen kauwan kerrallansa häntä siellä pitää.
Mitä nuorempi lapsi, sitä suurempi unen tarwe. Lapsen unta ei millään pidä häirittää, waan ei nukkumaankaan ylimäärin pakottaa kowalla kiikuttamalla (soudulla, heijaamisella, kätkyttämisellä) taikka unettawaisilla rohdoilla eli seljoilla ja muilla lääkkeillä, jonkalaisia owat walmusiirappi, sensetulsi, (essentia dulcis), wäkewänhajuiset kukat, palowiina, olut ja muut senlaiset. Yhtä waarallinen on pään kynsimisellä ja kutkuttamalla lasta unettaa. Kaikista niistä tulee lapselle wastaisia kiwulaisuuksia, esimerk. halwuu, puistutuswikoja, kaaduttaja ja muita. Sensetulsi ja opiowiinat, unettawaisina lääkkeinä lapselle tyrkytettynä, jo owat lukemattomia ennen aikaansa multaan wieneet.
Terwe, rawittu, kuiwa ja lämmin lapsi kyllä ilman kaikkia niitäki tarpeensa nukkuu, jos semminki ei ahtailla, piukoilla kapaloilla waiwata. Mutta jos olisi tawallisella nukku=ajallaan lewoton, pitää se riisuttaa ja tarkoin katseltaa, olisiko mitään pistäwätä eli muuten waiwaawata, neuloja, tikkuja, pieniä eläwiä ja muita senlaisia unen esteenä. Samalla tarkuudella waarin=pidetään, ettei umpi, wihleet, nälkä, märkä, wilu, lämmin, hierelmät ja muut senlaiset rasita lasta. Lääkkeitä waankaan ei pidä joka itkulla antaa, sillä niillä lapsen terweys usein peräti turmeltaisi, ettei enää olisikaan lääkkeistä apua. Ynnä mitä jo nimitettiin, taitaa lapsen lewottomuus helposti tulla itse ruuastaki, sen sopimattomuudesta eli ylenpaltisuudesta, joka myös on mielessä pidettäwä ja autettawa. Rawinneena lapsi nukutetaan ei seljälleen, waan kyljelleen, lewottomana toiselle kyljelle käännettäwä. Eriwuode lapselle, semminki yötisaikana, on jo senki wuoksi parempi, ettei tukehtuisi eli likistyisi. Ylen lämpimät peitteet owat terweydelle wahingolliset, pää ja kaswot eiwät tarwitse eikä pidä ollenkaan peitettä. Paras on totuttaa lapsi kiikuttamatta nukkumaan. Kowa liikutus kätkyessä tahi käsissäki on sopimaton ja wastarawinneelle waarallinen. Wuodetta ei pidä laittaa walkian, owen tahi akkunan ohille, jossa uho olisi wahingollinen terweydelle ja päiwän taikka tulen walo tekisiwät sitä alti katselewan lapsen kierosilmäksi. Jos soweliaammalle paikalle wuoteen sijaa ei saataisi, niin pantakoon edes jotai estettä waloa eli uhoa wasten.
Lapsi ymmärtäwäisellä hoidolla tawallisesti kaswaa ja pysyy terweenä. Muutamat erinäiset wammat taitawat kuitenki kohdata häntä ja waatia erityistä huolenpitoa. Senlaisia wammoja ja wikoja owat:
1:ksi Sierottuminen (ihoaminen, heltyminen, werestäminen, poimuaminen) tulee useemmiten huolimattomasta korjuusta ja autetaan wiriällä pesolla kylmässä wedessä, hienoin nisu= tahi potakkajauhoin eli nihdin päälle pirostelemisella.
2:ksi Napawiat eli haawat witkaan paratessaan antawat alun werestämiselle, ajetukselle tahi liikalihalle. Werestämistä wasten pidetään nawalla rieputilkoja kasteltuna weteen, johon on sulattu wähä walkiaa wihtrilliä (puolansuolaa) tahi alunaa; ajettumista wasten liewittäwää woidetta; liikalihalle ripistellään poltettua alunaa (alunan tuhkaa) ja sen jälkeen äskennimitettyä woidetta.
3:ksi Nikka, oksettaja, watsan wääntäjä, kowa ja pehmiä watsa, pöhö, tulewat tawallisesti sopimattomasta eli ylellisestä rawinnosta ja autetaan sillä, että lapselle annetaan soweliasta ruokaa ja niukemmältä, eikä usiammin kun joka 4:nellä tiimalla. Ellei siitä yksin tule apua, niin annetaan weitsen kärjellinen magnesiaa teelusikallisessa wettä illoin aamuin ja watsan turpuudessa koetetaan lawemankia.
4:ksi Sammas eli sampaat (trusku, suuwalkia) tutaan walkioista pisamista, pilkuista ja rehneistä suussa, watsan pureista ja wetelästä wiheriännäköisestä jäljestä; tulee yksistä syistä kun edellisetki 3:ksi mainitut wiat, niink. happamista welleistä, sarwella, natulla eli tilalla syöttämisestä taikka sopimattomista ulostawista aineista. Jos nämät syyt estetään waikuttamasta, paranee usein tautiki, tahi annetaan magnesiaa, kun äsken nimitetyissä wioissa, ja suun sisusta woidellaan puuraksiwedellä (Borax).
5:ksi Lewottomuus, unettomuus, ei ole mikään itsenäinen wika, waan seuraa jota kuta waikuttawaista syytä, joka on etsittäwä ja autettawa.
6:ksi Silmäkipiät tulewat usein kowasta päiwän tahi walkian walosta. Silmät punastuwat, ajettuwat, kuumiwat ja märkiwät. Parantamista warten pitää walo huoneesta wähettää, huonet pidettää raittiina, kylmänwoittawana, märjät eli räämeet silmistä pestään haalialla wedellä, jonka jälkeen äiti kielellänsä nuolaisee luomia siksi että aukenewat ja tirahuttaa nisästänsä illoin aamuin wähän maitoa nenäpuolimaiseen silmänurkkaan.
7:ksi Hammaskiwut. Ensimäiset hampaat ilmauwat usein lapsen kuolastamisella, kuumuudella, lewottomuudella, pehmeellä, unettomuudella, wawahtelemilla ja muulla semmoisella. Näissä kiwuissa on luonto oma auttajansa, kun waan lapsi muuten pidetään korjuussa, huone raittiina ja puhtaana, ja lapselle juotetaan sokurilla seotettua maitoheraa. Hywä on myös aikaisin taiwuttaa ijenystä kihuuttamista wasten joko sormella niitä siwuellen eli sillä että lapsen annetaan pureksella jotai ei aiwan kowaa ainetta, niink. leiwän kannikkaa, lihakamaraa eli muuta senlaista. Mutta jos ikenet owat kowin punastuneet, kuumat ja ajettuneet, pitää tulewan hampaan kohti ijenliha jotaki syvältä ristin leikattaman. Wawahtelemissa eli puistelmissa owat haalianlämpimät ammekylwyt ja lawemangit tarpeellisia.
8:ksi Wäwähtelemiset, puistelia, kouristaja meneskelewäisyys, saawat monestaki syystä alkunsa, niink. hammaskiwuista, maidosta, säikähtämisistä, äitin eli imettäjän äkillisistä wimmoista eli mielenliikutuksista, sopimattomista ruuista ja muistaki. Jos apua ei ole haalianlämpimistä wesisaunoista eli ammekylwyistä, lawemangeista ja erinäisten syiden estämisestä wastaki waikuttamasta, niin pitää lääkäriä neuwoteltaa.
9:ksi Maitokerni. Runsaammasti rawittuin imewäisten lasten rohtuu toisinaan kaswot keltakuorisilla pienillä pisamilla. Ne katoawat tawallisesti lapsen rinnalta wierotettua. Sitä ennen tulee lasta ja sen kaswoja usein pestä haalialla, puhtaalla, joki= taikka sadewedellä, taikka kauraliemellä kaswoja ja rohtumaa. Kowemmissa tiloissa woidellaan pisamia suolaamattomalla woilla ja liotetaan sitte lämpimällä wedellä, jotta heltiwät, jonka jälkeen lapsi kerran päiwässä pestään haalianlämpimässä wedessä, johon on edellä sulattu luoti apoteikistä saatawaa rikkimaksaa (Hepar Sulphuris) ja 4 luotia suolaa. Olutjästi on myös hywä woide maitokerniä wasten. Ruwet woidellaan sillä 3 kertaa päiwässä ja lapsi pestään äskenmainitulla tawalla. Jästin kaipuussa otettakoon pehmiätä saipuaa eli soopaa. Lempikukista (Viola tricolor) keitettyä lientä kiitetään myös hywäksi sillä rupia woidella ja maidon seassa sisäänki antaa.
10:ksi Eltta eli wilustaja kohtaa tawallisesti lapsia, jotka asuwat ahtaissa, hikoisissa, alhaisille paikoille raketuissa huoneissa, taikka joita pidetään huonossa, siiwottomassa korjuussa. Näiden syiden, jos mahdollinen, häwitettyä ja lääkärin kaipuussa, annetaan wäli=ajalla lapselle oksetinta ja purku=aineita, jonka jälkeen, sitten kun kieli on puhtaampi, 9 wuorokautta perätysten watsaa ja sen alapuolta woidellaan elttawoiteella illoin aamuin, talwisaikana walkian edessä, jonka ohessa ulostawia aineita joka toinen päiwä annetaan. Joka woitelemisen jälkeen sidotaan willainen wyö kolmin kerroin watsan ympäri ja paitaa ei muuteta koko ajalla. Muutamat lapset näyttäwät liiatenki hampaamisen ajalla lihawiksi ja liikawerewiksi. Niille tulee ennen elttalääketten wiljelemistä panna 3, 4 tahi 5 iilimatoa niskaan hiusrajan paikoille, joka estää kowemmat taudit lasta kohtaamasta.
Jos tällä lapsi ei paranisi, annetaan oksettimen ja purku=ainetten perästä raparperiwiinaa seotettuna muutamilla tipoilla walkoista hofmannin wiinaa wäliajoilla kerran tahi kahdesti päiwässä ja sitä paitsi lihalientä taikka munan ruskiaa ja walkiaa, seotettuna kanelilla ja sokurilla, kahdesti päiwässä.
Watsan pöhöttymisessä, joka toisinaan eltan jälkeen ilmautuu, on mainittu elttawoide awullinen.
11:ksi Riisi, Englannin tauti, kuiwatauti. Sen tuntomerkit owat kalwiat kaswot, laihtuminen lapsen runsaastiki syödessä, mahan pullistuminen, toisin ajoin löysä, wetelä watsa, woimattomuus, hermottomuus, jäsenpaikkain ajettuminen, iso pää, koukku selkä, teräwä rinta. Tawallisesti owat huono, puuttuwainen korjuu, saastainen ilma, ruokottomuus ja kehno, sopimaton rawinto tämän taudin syynä. Tähän wikaan kysytään usiammiten akkain neuwoja, jotka woiteillansa ja rohdoillansa eiwät hyödytä wähääkään, waan enemmin wahingoitsewat. Wasta wihdoin taudin oikein juurruttua ja woimaan päästyä etsitään lääkäriltä apua, koska jo pian kaikki awut owat tyhjät ja woimattomat. Wiheliäisyys, kyhyrä, kässä eli kupulaselkäisyys, kykenemättömyys ja näiwehtyminen seuraawat, josta lopulta moniwuotisten kipuin ja kärsimisten jälkeen kuolema tulee wälttämättömästi. Sen tähden pitäisi heti kohta taudin alussa lääkäriltä neuwoa etsiä ja sitä wielä odottaessa laittaa lapselle parempaa ruokaa, lihalientä maidolla seotettuna taikka munaruskoa weden ja maidon kanssa joka 4:nellä tiimalla, waan harwoin ja wähä, taikka ei ollenkaan, jauho= ja leipäruokaa, jotka riisitaudissa owat sopimattomia. Samoin pestään lasta usein kylmässä suolawedessä, selkäpiitä woidellaan palowiinalla paljaaltansa taikka terpentiinillä seotettuna, ruumista hierotaan kuiwalla willaisella waatteella, lapsi pidetään hywin puhtaana ja käytetään ulko=ilmassa, jossa hänen lämpiminä kesäisinä aikoina annetaan kuiwassa hiekassa eli sannassa mieltänsä myöten rypeillä. Lääkitykseksi annetaan apoteikistä saatawaa kalanmaksaraswaa teelusikallinen illoin aamuin usiampina kuukausina perätysten. Jos imettäjä on kiwulainen, pitää toinen terwe ja raitis imettäjä laitettaman, tahi ruokitaan lasta ilman rintamaidotta.
12:ksi Kuppa, ransuusi, pahatauti tulee lapselle joko wanhemmalta perittynä, taikka imettäjältä, purettajalta tahi muulla saastumalla. Sentähden pitää waroa, ettei pahatautisia, epäiltäwiä waimonpuolia päästetä lasta imettämään tahi purettamaan. Tauti sillä tawalla lapseen tullen rikkoo esinnä suun; huuliin ja suuhun sisälle ilmautuu pieniä, näöltään wähäpätöisiä rakkoja, jotka kuitenki rutosti syöpywät sekä lewiämmiksi että sywiksi haawoiksi waalewalla eli kellahtawalla pohjalla ja punaisilla, hellillä wierillä. Wähitellen tulee uusia haawoja ensin lähimmäisiin paikkoihin ja myöhemmin kaukaisempiinki erinomattain peräwieriin ja häpytienoihin. Jos lapsi synnyttäessä äitistä saastuu, saa se pian senlaisia haawoja muuallenki ruumiisen, kipiät, rokottuneet, wuotawat luomet j.n.e. Kumpaisessaki tapauksessa, joko synnyttäessä tahi sittemmin saastunut, tulee lapsi lewottomaksi, unettomaksi, kiwulaiseksi ja näiwettywäiseksi.
Tämä tauti, jonka pahat seuruut owat äärettömät ja joka kerran taloon tullunna saattaa lukemattomat waiwat, huolet ja häpiät ynnä alinomaisen pahan luulon, pitää niin aikaisin kuin mahdollinen ymmärtäwälle lääkärille ilmotettaa ja ainoaisti häneltä, ei muilta tietäjiltä, parannettaa. Jos wainen luultawasti lapsi tahi sen imettäjä on saastutettu, pitää wiiwyttelemättä lääkärin katselo paikalle toimitettaa.
13:ksi Suumärkö, suuwieras tutaan pahoinhaisewista märättäwistä haawoista suupielissä, huulten ja poskien sisäpuolella eli ikenissä ja toisinaan leukaluissaki. Tämä tauti, joka ennenpitkää saattaa palkitsemattomat wahingot, tulee wälistä ilman sanottawia oireita, wälistä on lapsi edellä lewotoin, kuumalta ja wetelältä waiwattu, wälistä kieli ja suu liittaiset, watsa kowa. Lääkäriä odottaessa, jonka halttuun tämä tauti wiipymättä pitää annettaa, saapi lapselle antaa pehmittäwäisiä aineita niink. raparperiwiinaa, wähemmin mutta parempaa rawintoa, tehdä ilma huoneessa raittiiksi ja pitää lapsi ja haawapaikat hywin puhtaana. Ilman sitä pidetään haawoilla muurutia, juurikkaa (sinikkaa) tahi potakkaa hienoksi kaawittuna ja 2:desti eli 3:masti päiwässä uudistettuna.
14:ksi Ulkonaiset wiat ja wirheet lapsi=iällä owat monenlaiset ja monta niistä waatii lääkärin hoitoa niink. rainot (luunmurrot, taittumiset), nyrjähtymiset, hiweltymiset, wäärät jalat, suljetut luonnolliset reikäpaikat, pahat, rumentawaiset luomet (syntymerkit), rewenneet ja muut wirheet. Nawanpuhkeamia taitaan toki lääkärinkin awutta auttaa, jos lyjypalanen taotaan kuperaksi ja, kuperan puolen napaa wasten pantua, sidotaan kiinni napasiteellä, jonka putoamista kahdella yli olkapäiden kulkewalla nauhalla eli wiilekkeellä estetään. Taikka laitetaan lankakerä napaa painamaan ja pysytetään sekä sidelaastarilla että napasiteellä. Side pitäisi likaiseksi tultua uudistettaa eikä ennen heitettää, kuin puhkeama on parannut.
Luomia eli syntymerkkiä saadaan toisinaan sillä katoamaan, että niitä haudotaan wäkewällä etikalla.
Ensimäisenä wuonna tulee lapseen warjelusrokkoa panna, ison rokon kulkiessa, milloin hywänsä, waan muuten ei ennen kun lapsi on pääsnyt 3:men tahi 4:jän kuukauden wanhaksi.
Mainitsimma, kuinka lapsi hammasten saatua on totutettawa wahwempiaki ruokia nauttimaan, eikä yksin rintamaidolla tahi muulla maito=seotuksella elätettäwä. Waan wieläki owat leipä ja maito sopiwimmia ruokia lapselle, niin koko lapsi=iän halki. Suolaisia, raswaisia, ryytisekaisia, sawutettuja ja kowenneita ruokia annettakoon aiwan wähä lapsille, eikä kuin juuri wälistä ynnä wetelämpäin laitosten, niin aina wiidenteentoista wuoteensa asti. Maahedelmät kiwulaisille lapsille eiwät ole soweliaat rawinnoksi; ja terweitäki warten owat ne hywin keitettäwät. Muuten lapsi totutettakoon määrätyillä ajoilla syömään, kolme eli neljä kertaa päiwässä, älköönkä waan häntä pakotettako, koska hän kyllä ilmanki terweenä ollen luontonsa ja tarpeensa mukaan nautitsee. Jos taas jostai kiwulaisuuden syystä toisinaan ei söisi, kuin tahallisesti, niin syömään waatimalla häntä ei suinkaan terweeksi tehdä waan aina kipiämmäksi. Se on luonnon oma lääkitys sairaille, ettei ruoka maista; pahoin ja ymmärtämättömäsi tekee, joka siinäki ei luontoa seuraa. Juotawaksi annetaan lapselle wettä paljaaltaan eli wähän maidon seassa. Ainoastaan kiwulaisille, heikkohenkisille saisi toisinaan hywin käynyttä, ei wanhaa hapanta, sahtia antaa. Muut kaikki wäkewät juomat olkoot heiltä peräti kieltyt, niink. wiina, olut, kahwi ja muut senlaiset. Palowiinan turmioista tekisi mielemme erittäin lausua, jos emme pelkäisi jo minne'ki koko edellisestä aineesta joutuwamme. Woi niitä wanhempia, jotka kewiämielisyydestä tahi tuhmasta hywätahtoisuudesta taikka jostai muusta syystä, luullen muka palowiinan hywäksi, lewottawaksi, lämmittäwäksi, wirwottawaksi aineeksi, antawat lapsillensa sitä myrkkyä — ja jopa myrkkyäki pahempata ainetta. Sillä myrkky kuolettaa ja lopettaa waiwat paikalla, mutta palowiinasta lapsi siihen wähitellen totutettu, saapi ikuisen turmelewaisimman tawan ja taipumuksen, ynnä ikuisen kiwulaisuuden, typerämielisyyden, heikkouden ja kaikenlaisia ikuisia turmioita.
Lapsen wanhempanaki pitää saada asua puhtaissa, kewiöissä, wäljissä, talwisaikana lämpimissä, käsiwarsille ja säärille ulottuwaisissa waatteissa. Käsiä ja kaswoja — hywä jos jalkojaki — pitää joka aamu pestä kylmällä wedellä ja koko ruumis wähintäi kerran wiikossa kylwetettää eli muuten pestää. Kesä=aikana totutettakoon wanhempia lapsia joka päiwä uimaan ja nuorempia pestäköön muuten järwi= eli jokirannalla. Lasta ei pidä talwellakaan estää ja kieltää ulkona liikkumasta, waan ennemmin kehottaa kaikenlaisiin ruumiinkäytöksiin ja liikuntoihin ulkoilmassa, joka tekee hänen wahwaksi, raittiiksi, nopiaksi ja wikkeläksi. Kolmannen ja seitsemännen wuoden wälillä annettakoon hänen nukkua puoli aikansa eli kaksitoista tiimaa wuorokausittain, waan seitsemännestä wuodesta alkain ja wiidenteentoista asti lyhettäköön nukkuma=aikaa puolella tiimalla wuorokaudessa joka wuodelta, niin että wiidentoista wuotisena tulee waan kahdeksan tiiman paikoilla nukkumaan.
Koko tällä iällä on lapsi kaikkihin teräwä, rupeawa ja taipuwa, jonka tähden on kowin tarpeellinen asia, heidän wanhemmiltansa saada hywiä esimerkkejä siweydestä, siisteydestä, uutteruudesta, töistä, toimista ja järjestyksestä; raittiista, juomattomasta elämästä, jumalanpelwosta, rakkaudesta lähimmäisiä kohtaan, auttelewaisuudesta, ja, sanalla sanoen, kaikista hywistä awuista. Woi jos kuitenki jokainen, jolla jotai lasten kanssa on toimittamista ja erinomattain wanhemmat, muistaisiwat minkä pahuuden tuhmilla, mielettömillä, kelwottomilla puheillansa ja muilla pahoilla esimerkeillänsä lasten keskellä owat matkaan saattawat. Ja woi sitä, jonka kautta pahennus tulee!
Wasta seitsemännellä tahi kahdeksannella wuodella pitää lasta lukemaan opettaa, eikä silloinkaan kowuudella ja rankaisemilla, waan wiettelemällä ja palkinnoilla, jos ilman luku lapselle ei olisi haluinen. Pelwottelemiset, uhkaukset ja rankaistukset, samati kuin muutki oudot mielenwaikutukset, owat wahingolliset sekä mielen että ruumiin puolesta. Eikä pidä lukuakaan yhdellä kerralla ylen pitkittää, waan useinki wälimmiten laskea lapsi totuttuihin, wiattomiin huwituksiinsa ja mielentehtyihin syyttömiin askereihin. Nuorempana walitkoon lapsi itse huwituksensa, waan wanhemmaksi tullen määrätkööt wanhemmat hänelle luontoansa ja taipumista myöten sopiwaisia askareita, joilla harjautuisi töihin, ei kuitenkaan raskaampia, kuin mitä hywästi jaksaa.
Kesällä sallittakoon lapsen seurata wanhempia ulkotöillä, jotta paremmin maantöihinki tottuisi ja ilmanki tulisi soweliaasti liikkeellä olemaan. Pientä lasta warottakoon waan mihinkään raskaampaan työhön puuttumasta ja kaikkiaki teräaseilta, eläwiltä, wedestä, tulesta, kowasta päiwänhelteestä ja kylmästä wahingoita saamasta. Erinomattain kiellettäköön nuorempia, heikkoja ja kiwulaisia lapsia mitänä yli woimainsa nostelemasta, kauwan yhdessä työssä wiipymästä, pitkiä matkoja käymästä, änkään juoksemasta taikka muulla tawalla kowin waiwaumasta, josta waan tyrät, muut puhkeamat ja repeämät ynnä montaki wikaa ja kiwulaisuutta taitaisiwat alkunsa saada. Parahite sopii lapsen aikansa wiettää kukkatarhain eli ryytimaiden korjuussa, kewiämmissä weistellyksissä ja muissa helpommissa käsitöissä.
Pienten lasten wioista ja taudeista on jo ennen kerrottu, waan löytyypä monta muutaki wikaa ja tautia lapsi=ijällä, nimittäin:
1:ksi Rokkotauti, rupuli, iso rokko. Tämä waikia tauti panorokon kautta nykyjään joksiki hälwennyt, kohtaa kuitenki muutamia ja alottaa päänkiwulla, wäreillä, kuumalla, nukuttamisella, wetistäwillä silmillä, kuoittamisella, oksulla ja wawahtelemilla eli hypähtämillä. Kolmannella päiwällä ilmautuu pieniä pilkkuja esinnä kaswoihin, sitte käsiin ja muuhun ruumiisen, jotka wähitellen nousewat ja täytywät walkialla wiswalla. Kuudennella wuorokaudella ajettuwat näpyt usein uuden kowemman kuumeen ohessa, 11:nellä alkawat ne jällen kuiwaa.
Jos lääkäri olisi saatawissa, pitää hän kohta noudatettaa, ellei saada, pidettäköön lapsi ensimäisinä 3:mena wuorokautena, mainittuin pilkkuin wielä ilmaumatta kylmänwoittawassa huoneessa ja käytettäköön eli kanneltakoon wälistä ulkoilmassa, ei kuitenkaan kowin kylmässä taikka kostiassa. Hänen ainoa ruokansa tällä waiheella olkoon wetelät, jollai happamella niink. esimerkiksi marjawedellä seotetut ryyniliemet ja juomansa raitis, kylmähkä wesi. Jos kieli on likainen, annetaan pehmittäwiä aineita ja lawemankia pannaan kuumeen ja hourailemisen aikana joka päiwä estämiseksi watsan kowettumista. Rokkopilkkuin ilmauttua pidetään wieläki sairas 3 päiwää kylmänwoittawassa, ehk'ei juuri niin kylmässä huoneessa kuin ensimäisinä päiwinä. Wasta 7:tenä eli 8:tena wuorokautena rokkoin ajettuessa tehdään huone lämpimämmäksi, kuitenki raitista ilmaa usein sisälle laskien; samate pitää juomat tehtää haalioiksi ja runsaammin nautittaa. Paras juoma on haaliahka wesi, seotettuna maidolla taikka hiukalla sokurilla. Suurempia rokkoja taitaan neulalla tahi saksilla puhkaista. Puhdas ja siiwo menetys on nyt kowin tarpeellinen; silmät ja kaswot pitää haalakalla wedellä pestää; paita ja lakanat joka päiwä muutettaa. 11:nellä ja 12:nellä wuorokaudella pitää kuiwawia rokkoja usein liotella kauraliemellä ja hellittyänsä pois pestä. 14:nellä eli 15:nellä wuorokaudella menköön sairas haaliaan weteen pestää ja nautitkoon tarwetta myöten wähän liharuokaaki, joka tähän asti koko taudin aikana on ollut sopimaton ja kartettawa; wähitellen totutettakoon ulkoilmaaki kärsimään. 3:men ja 4:jänki wiikon aikoin taudin alusta lukien sairaan ei pidä asua yhdessä huoneessa terwetten kanssa ja ennen kun häntä niiden sekaan wiimmenkään lasketaan, pitää kaikki hänen waatteensa wisusti tuuletteltaa ja pestää.
Ainoasti oikein toimitetulla panorokolla woidaan iso rokko estää. Muuttorokot sikiäwät toisinaan isosta rokosta ja kohtaawat rokonpantujaki, mutta owat kewiämpilaatuiset, eiwätkä kuolettawaiset, jos kohta yhtä tarttuwaisetki ja samoin hoidettawaiset kuin iso rokko. Rokonpano pitää siis esiwallan säännön jälkeen toimitettaa kaikkiin lapsiin, johon myös hywä tilaisuus aina on tarjona, koska rokonpaniain kerran wuodessa pitää kuljeksella halki joka pitäjän Suomenmaassa.
2:ksi Wesi=, poltto= ja walherokot owat peräti toista ja helpompaa laatua, ilmautuwat päiwän oiretten ja kuumewaihetten perästä tawallisesti esinnä hartioihin, rintaan ja mahaan ja sitte muihinki osiin punaisilla pilkuilla, jotka wuorokaudessa kohoowat selwiksi rokoiksi, ajettuwat ja kuiwuwat rypelällä, toisinaan mustaisella kuorella. 2:den wuorokauden sisässä owat nämät läpikäyneet yhdet waiheet, kuin iso rokko 12:nen sisässä. Harwoin niille mitään lääkkeitä tarwitaan, kun waan lapsi sisällä pidetään ja rokkoin kuiwettua pestään eli kylwetetään. Näitä wasten ei auta panorokko.
3:ksi Tuhkuri, tuhkarokko on myös tarttuwa ja alkaa melkein samalla tawalla, kun iso rokko, waan rinta ja silmät tulewat alussa enemmin waiwatuksi. 4:nellä eli 5:nellä wuorokaudella nähdään ihossa kirpunpureman näköisiä rahkoja, jotka aikansa oltua kuiwuwat jauhomaiseksi kehnäksi ja katoowat. Tauti on tawallisesti niin kewiä, ettei tarwitse kun hywää korjuuta, pimiänwoittawaa huonetta, haaliaa juotawaa öitä wasten ja wilusta warjelemista, liiatenki paranemisen aikana ja perästä. Yskän rasittaessa annetaan munanruskiasta sokurin eli hunajan kanssa tehtyä liewittäwää mehua haalianlämpöisen wierteen eli mallaskeiton seassa. Wielä waikiampi yskä waatii suonen=aukoa wanhemmilta lapsilta ja nuoremmille iilimatoja rintaan, jonka ohessa rinta pidetään rakkolaastarilla awoinna. Wasta parin wiikon päästä sallittakoon tuhkarokosta parantuneen kuljeksia ulko=ilmassa, koska moni warhaisemmasta ulkona liikunnosta, jos kohta kesäisenäki aikana, on saanut ikuisen wian rintaansa.
4:ksi Tulirahko, ihonpunote, sarlakantauti, waikka alkaissansa helpompi, tulee usein sitä seuraawasta kurkkupoltosta kowinki waaralliseksi. Rahkot owat tulipunaiset, ihon tasaiset, laajat, wälistä yhteen juoksewat, ja waalistuwat sormella päälle painaessa. Liiatenki jos kuumuus ja kurkkupoltto owat kowemmat, pitää kurkulle ja leuan alle pantaa iilimatoja, jotka tässä taudissa, kuin tuhkurissaki tekewät suuren hyödytyksen ja harwoin ilman kaipuuta ja wahinkoa taitaan heitettää semminki kewäillä tulirahkon kulku=aikoina. Muuten oletellaan sairas kuin tuhkurissaki. Kowin woimattomia sairaita ja pahan löyhkän eli hajun kurkkukipuja ja kuumetta seuratessa, pidellään kuin polttokuumeessa ja annetaan, jos mahdollinen, lääkärin halttuun. Taudista paratessaan owat lapset kowin hellät wilustumaan, paljoa aremmat kuin tuhkurissa, ja siitä seuraa pahoja, waarallisia pöhöjä ja ajetus=tauteja. Tarpeellinen on siis waroa heitä 3:na ja 4:näki wiikkona taudin jälkeen ulkona käymästä.
5:ksi Hinku, nääntö=yskä alottaa rinta= ja yskäkuumeen tawalla, kiihtyy sitte niin että joka erityistä yskänkohtausta seuraa hengen ahdistus ja omituinen hinku=ääni, punasinertäwillä kaswoilla ja rinnan kuristajalla. Ryintä=kohtausten tullessa ottaa lapsi mielellänsä kiinni mistä hywänsä peljäten lankeawansa, rykimisen lopulla oksettaa häntä tawallisesti. Tämä tauti kestää kuuden wiikon paikoilla ja wälistä kauwemminki. Jos mahdollinen pyytään parannusta tahi kuitenki helpotusta sillä, että kohta taudin alusta selkärankaa hieroillaan 2:desta osasta ihrasta ja 1:destä osasta laukasta eli sipulimehusta tehdyllä woiteella usiammat kerrat päiwässä, ja että lapsi waatetetaan lämpimämmästi, jota wastoin häntä ei kauniilla säillä pidä ulko=ilmasta kiellettää. Lapselle annetaan juoda nisuteetä hunajan eli maidon seassa tahi lämmintä sahtia wähällä tuoreella woilla ja lääketten sijasta muutama teelusikallinen woilaukaa (woisuolawettä) joka aamu. Loppupuolella tautia on inkewäri=, salwia=, satalehti= tahi kangasjäkälä=tee seotettuna malakawiinalla, terveellinen nautittaa. Watsa taudin aikana pidetään lawemangilla eli ulostawilla aineilla pehmiänä; jalkahauteet liewittäwät kohtauksia. Iilimatoin asettaminen niskaan tahi ohimoille eli aiwenille on ainoastansa silloin hyödyllinen, kun weri paljon pakkautuu päähän, ja yskän rintaa ylen kovasti waiwatessa, täytyy muutamilla iilimadoilla werta rinnastaki imettää. Lapsen ei annettako ylen kauwan yhtä perään nukkua, koska yskä sen kautta tulee kowemmaksi. Ehkä lapsella tawallisesti on hywä syöntihalu, pitää kuitenki ruokaa säästäen annettaa, eikä kuin kewiämpiä.
6:ksi Kurkunkuristaja on pikatappawa tauti ja waatii lääkärin apua. Esinnä alkaa se kuin muuki röhkätauti, mutta pian kuullaan eri=äänensä jokaisella sisäänhengittämällä, joka muuten käypi kyllä waikiasti. Jos lääkäriä hetimmiten ei saataisi, pannaan 6 eli usiampia jos 10:nenki iilimatoa kurkulle ja werestämisen jälkeen, reikäin esinnä tukittua, rakkolaastari samalle paikalle; lawemankia ja haalioita juotawia ei pidä unohdettaa.
7:ksi Hengen=ahdistaja kohtaa toisinaan, ehkä harwoinki, huonokorjuisia lapsia. Tulee yhtäkkiä ja tawallisesti yöllä. Lapsi herääpi säikähtyneenä ja hengittää kowin waikiasti röhisemällä, waikeroipi puoli=nääntyneenä, kaswot punasinertäwinä. Tawallisesti ylimenee tuska ryinnällä, aiwastamisella tahi oksulla, mutta tulee jällen seuraawana yönä. Jos lääkäriä ei saataisi, koetetaan seuraawaista apua: kädet olkapäästä saakka pannaan lämpimään weteen, sisälle annetaan aneksi= eli inkewäriteetä hunajan kanssa, liewittäwiä lawemankeja laitetaan seotettuna haisu=pihwalla, tupakalla eli tupakkaöljyllä ja rinnalle pannaan lewiä pikilaastarilappu ripistettynä mustain pippurain jauhoilla. Muutamat kiittäwät hywäksi kohtauksissa wiedä lapsi ulko=ilmaan ja ikänsä mukaan antaa hänelle 3:mesti eli 6:destiki päiwässä wähä haisupihkaa sisään. Taudin lopussa owat ensiksi haaliat ja sitte kylmät kylpypesot ynnä parempi hoito lapselle tarpeelliset.
8:ksi. Wesi=aiwo on kahtaki laatua, toinen pikaisempi, toinen hitaisempi. Edellinen laatu kohtaa toisinaan lihawampia lapsia toisesta wuodesta alkain ja wälistä wielä 12:ta wuoden ikäisiä. Se tutaan siitä että lapsella on pää kuuma, iho kuiwa, liiemmältä unta, jonka ohessa hän wälistä syyhyttelee nenäänsä, kiristelee hampaita ja toisinaan herääpi ja parkaisee kuin säikähtynyt; lasta janottaa, kuoituttaa, watsa ja tarpeenteko on epätasainen, usiammin hidas, wedenjuoksu samia. Wiimmeisillään tulee lapsi pian tunnottomaksi, ruumista puistellehtaa, sitte kuolee. Sitä ennen pitää lääkäri noudettaa, ellei mahdollinen, pannaan kuitenki usiampia iilimatoja lapsen ohimoille (otsakulmiin) taikka korwantauksiin, pää weitsellä ajetaan tahi saksilla keritään paljaaksi ja haudellaan wiriästi ja kauwan aikaa rikki muserretulla jäällä riewun tahi rakon sisässä, taikka jääkylmällä wedellä. Lapselle pannaan lawemankia ja annetaan juoda haaliahkaa wettä seotettuna wähällä sokurilla ja happamella marjawedellä. Apu ja parannus seuraa enimmiten sitä myöten, miten kohta taudin alussa iilimatoja saatiin tarpeeksi asti ja kylmiä hauteita sitte pään päällä suuttumatta pidellään.
Jälkimäistä wesi=aiwon laatua osottaa kaswoin kalweus, liikuntoin hitaisuus, ja ruumiin laihtuminen. Werkalleen tulewa ja alkunsa saawa joko muista taudeista tahi ylen lämpimistä pääpeitteistä tahi luonnon erinäisistä syistä antaa tämä tauti aikaa lääkäriä kysyä.
9:ksi Sarwentotauti eli lonkkawika kohtaa toisinaan 3:menki wuoden nuorempia lapsia. Lapsi käypi waperasti, hiwistellen, jalat kankiana ja kipua polwissa walitellen. Kiwun puolimainen jalka näyttää alusta pitemmältä, waan tulee sitte yhtä äkkiä toista lyhemmäksi ja warwaspuoli alussa ulospäin kääntynyt, wäännäikse nyt sisällepäin. Kantapää ulottuu tuskin maahan, jalka alkaa kuiwettua. Syy tähän tautiin on erikiwulaisuus sarwento= eli lonkka=jäsenessä (reisiluun yliwäänteessä), joka paisuttaa ja ajetuttaa sen paikan. Ymmärtämättömät luulewat reiden tahi polwen olewan sijoiltaan ja kokewat wetämisillä ja wääntämisillä saada wikaa paratuksi, josta se waan pahenee, eikä parane. Jos lääkäriä ei saataisi, pannaan kohta taudin alussa molemmin puolin kupeille usiampia iilimatoja wikapaikalle, taikka sen wiereen etupuolelle, ja kahden, kolmen päiwän päästä samalla tawalla toisesti ja kolmannesti. Taikka kupataan paikka ja pidetään sitte rakkolaastarilla kauwan aikaa awoinna. Erittäin tarpeellinen on lapsen maata kowalla wuoteella, matalalla päänalaisella (taikka peräti ilman) ja niin liikkumatonna kuin mahdollinen. Senlainen moniwiikkoinen makuu kohta taudin alusta waarinotettuna on toisinaan ilman mitänä muuta lääkettä tuonut awun ja ilman sitä tauti ei parane milloinkaan.
10:ksi Ryyhdyntä, tartunta, syyhy, maahinen ja muut senlaiset ihotaudit tulewat enimmiten ruokottomuudesta ja siiwottomuudesta, toisinaan tarttumalla, parataan puhtaudella ja haalioilla ammekylwyillä.
11:ksi Risakko, risatauti, rökötauti. Tältä taudilta waiwatuilla lapsilla on kaswot kalwiat, pöhewännäköiset, hywä syöntihalu, iso watsa ja ylähuuli paksumpi, risat eli rauhaiset kaulassa ja muuallaki ruumiissa, erinomattain kainaloissa ja kupeissa, ajettuneet ja toisinaan märkääki wuotawaiset. Märjille tulleet, joka wasta tapahtuu myöhemmin, paranewat haawat usein syksyllä umpeen ja aukeawat kewään joutuessa uudelleen. Jäsenpaikat ajettuwat ja woimat raukeawat wähitellen.
Peritty luonto, sopimaton rawinto, siivoton ruokko ja hoito, nuohkiat, hikiset huoneet, liikkumattomuus j.n.e. owat useimmiten tämän taudin syynä ja pitäisi, miten mahdollinen, ojettaa ja wältettää. Sitte kylwetetään lasta usein (kerran päiwässä) kylmässä suolawedessä, jonka jälkeen ruumista hierotaan kuiwalla, willaisella waatteella, rawitaan enemmin liharuuilla, kuin jauho= ja juuri=aineilla. Muuksi lääkkeeksi annetaan kalanmaksa=raswaa monina kuukausina perätysten teelusikallinen illoin aamuin; taikka humalateetä kylmänä 3 kertaa päiwässä ruokalusikallinen eli wähemmin kullaki kerralla; taikka poltetaan laihempata raawaan lihaa tahallisessa kahwipolttajassa mustaksi ja jauhetaan, josta sitte monet wiikot perätysten illoin aamuin annetaan teelusikallinen eli wähemmin kerrassaan weden eli maidon seassa lapselle; taikka poltetaan samalla tawalla tammen terhoja, keitetään kahweksi ja nautitaan. Lihan poltto menestyy paremmin sen esinnä palasiksi hakattua. Näiden ohessa käytetään lasta ulko=ilmassa ja annetaan lämpiminä aikoina oleskella kuiwassa hiekassa eli sannassa waikka päiwät päästänsä. Haawapaikoilla pidetään meriwedessä taikka muussa suolawedessä taikka suokanerwa= (pursu=) teessä taikka pelkkäpuhtaassa wedessä kastettuja kääreitä, miten näyttää sopiwammalta, ja wanhempia haawoja saadaan paremmin paranemaan, jos niitä sitoessa pidetään niin lähellä walkiatulta, kuin suwaitsee ja kärsii, jonka ohessa walkiata laitetaan paremmin palamaan. Ajettuneita rauhasia sulautetaan suolawedellä tahi lämpimällä hautelemalla ja hieromalla. Tässä taudissa on usein siitäki ainoastansa apu tullut, että lapsi on sukulaisten tahi muiden ihmisten luoksi peräti toiseen asuntopaikkaan muutamiksi kuukausiksi olemaan wiety.
12:ksi Madot, eläwät. Katso kuudennesta Luwusta, mitä niistä mainitaan.