Puhdasta, kohtuullista, toimellista, lewollista ja kaikella tawalla oikiata kristillistä elämätä kaimaa terweys wielä kulkutautienki ja ruton aikoina. Toisin eläen joutuu ihminen waremmin eli myöhemmin moninaisten kohtausten, wammain, tautein, kipuin ja waiwain alaiseksi.
Tyhmästi luullaan monasti tautien ja muiden kohtausten tulewan joista kuista tawattomista syistä, pahoista hengistä, wedestä, maasta ja ilmasta; ja niihin niin kutsuttuihin poikenluomiin, nosto= eli panentatauteihin, rikkeisiin hankaamisiin, tulemuksiin owat kawalat loitsijat, welhot ja tietäjät valmiit kaikenlaista apua hankkimaan, josta sairas usein tulee entistäänki pahemmaksi. Rahwas on ymmärtämätön ja hedas, nopia uskomaan, jonka uskoiliaisuuden semmoiset tietäjät, petturit, taikurit, poppa= ja myrrysmiehet, noidat, kukkaromiehet, käyttäwät hyödyksensä. Juopot, häwinneet lurjukset, maankulkiat kuoharit ja muut senlaiset owat erinomattain wiekkaat rahwasta pettämään. Ilman pienintäkään tietoa tautien erityisistä syistä ja luonnosta, lääketten laadusta ja waikuttamisista, antauwat tohtareiksi, saarnaawat mahdistansa, kiittäwät ja ylistäwät kaikenlaisia sekasotkujansa, walehdellen niiden moninaisista ihmeellisistä waikutuksista sairaita parantamaan, waan wiisaasti salaten ja waiketen, kuinka monilukuisia ihmisiä niiden kautta on hautaan pantu eli muuten elinkaudeksi terweytensä menettänyt.
Wähän kysywät nämät petturit siitä, jos jälkeenpäin hawattaisiwat walehtelioiksi, silloin owat jo minkä matkan päässä, ja jos waikka olisiwat tawattawinaki, niin on heillä kyllä kymmeniä syitä ja selityksiä walmiina, minkätähden heidän mahtinsa ja konstinsa ei luonnistanut. Yhtä wähän huoliwat he sairaan hengestäki, kuin waan woipi maksaa heidät ja lääkkeensä, jotka tawallisesti owat joita kuita wanhoja kelpaamattomia, usein myrkyllisiäki sotkuja. Heitä tulee jokaisen wisusti waroa, eikä typeryydestä, ymmärtämättömyydestä, toimettomuudesta, kulutusten pelwosta tahi mistä muusta syystä antaa henkeänsä heidän käsiin, josta wielä seki tulisi tunnon waiwaksi, tietää omin tahdoin itsellensä tahi toiselle kuoleman jouduttaneen. Jo siitäki mahdat arwata ja tuntea sotkutohtarin, kuin aina pitää salassa konstiansa. Oikia lukenut lääkäri on joka aika walmis nimittämään lääkkeensä ja syyt, minkätähden pitää yhden, määrätyn lääkkeen toista soweliaampana. Hän menetteleikse julkisesti kaikissa tiloissa.
Ei myös pidä luulla tautia Jumalalta wälttämättömästi määrätyksi, niinkuin usein sillä mielellä kuullaan sanottawan: se on Jumalan sallima, se on hänelle luotu eli määrätty. Usiammissa tapauksissa owat omat erhetyksemme syy meitä kohtaawiin tauteihin, wieläpä silloinki, koska sitä emme millään todeksi uskoisi. Toisia tauteja tulee luonnon tawallisista waikutuksista, joita emme woi wälttää. Jumalan sallimia kyllä kaikki owat, waan älköön kukaan sillä Jumalan nimeä häwäiskö, että sanoisi niitä hänen määräämiseksensä, tahtomiseksensa. Jumala sallii ihmiselle pahanki tapahtuwan, kuin useinki ihminen itse sitä ei wältä ja wastaan sodi niillä woimilla, joita sitä warten saanut on. Mene'päs pienoisella weneellä isoon myrskyyn, hyppää'päs tuleen, ole'pas syömättä, eikö salline hukkuwan ja kuolewan sinua Jumala, waan ei hän sitä kuitenkaan tainnut tahtoa eli wälttämättömästi määrätä, koska antoiki sinulle wapaan ehdon ilman olla.
Kaikki tauti on luonnollinen kohtaus, luonnollisista syistä ja luonnollisilla, sopiwilla aineilla poistettawa. Nämät lääkkeiksi kutsuttawat, tautien poistamiseksi määrätyt aineet waikuttawat aina jonkun terweellisen muutoksen ruumiissa, kuin niitä oikein käytetään, jota wastoin kaikkein yliluonnollisten ainetten waikutus on tyhjässä luulossamme perustettu, ja tawallisetki lääkkeet wäärinkäytettynä muuttuwat myrkyiksi.
Ainoasti uutteran luwun, tarkan tutkinnon ja hartaan opin kautta taitaan täydellisempi tieto ihmisen ruumiin sekä terweestä että sairaasta olosta saada ja samate lääketten luonnosta ja waikuttamasta. Tämän tiedon käsittänyt on oikia lääkäri, ja waan häneltä, ei mieron sotkureilta, loitsijoilta, salwureilta, tietäjiltä, ja muilta konnilta pitäisi järjellisen ihmisen taudeissa apua ja neuwoa kysyä.
Mitä waremmin lääkäriä tauteihin etsitään, sitä helpommasti ja wähemmillä kuluilla on parannus saatawa. Tautiki kerran juurtumaan pääsnyt on waikiampi parantaa. Lääkärin wiipyessä taikka ei ollenkaan saadessa kysyttäköön neuwoa oppineilta eli muilta ymmärtäwäisiltä, taitawilta ihmisiltä, erittäinki papeilta ja walloilta (herraswäeltä). Jos siihenki ei olisi tilaisuutta, niin ennen nautittakoon ei mitään, kuin taitamattomilta annetuita, epätietoisia, tuntemattomia rohtoja.
Kuin lääkäriltä neuwoa kysytään, ja hän ei itse saa sairaan tilaa ja kohtaa tutkia, niin pitää hänelle siitä kirjallisesti tahi suusanalla tarkka tieto annettaman, jossa on waarinotettawa:
1:ksi Onko sairas miehen tahi waimon puoli, sen ikä, wirka ja tawalliset toimitukset, ruumiin laatu, entinen terweys, elämän, rawinnon ja muiden nautintoin kohta, wanhempainsa terweyden laita.
2:ksi Minä päiwänä sairas alkoi oiria (tuntea taudin lähestywän) ja milloin piti wuotenta.
3:ksi Olisiko mitään tiettyä eli arwattawaa syytä tautiin, niinkuin esimerk. pitkittäwä wilustuminen tahi lämmin (kuumuus), werijuoksut, saastat (tarttumiset), loukkauksia, mielen liikutuksia ja muita semmoisia.
4:ksi Taudin nykyinen laatu, onko se kuumeentapainen ja millä ajalla päiwästä kuume alottaa, kiintyy ja heittää; waltasuonten tykintä, kuinka wäkewä ja kerkiä, montako tykintää minutissa; ruumiin wäreet, wilu, lämmin, hiestys, raukeus, uni eli unettomuus; pääkipu, houru, raiwous eli wiltiö; näkö, kuulo, haju, maku ja tunto; henkimä, yskä, aiwastelu, haukotelma; kielen laita eli kohta, jos on puhdas tahi talmainen, kuoitelma, kyökkäilemä, okse, nikka; watsan kohta, jos kowa tahi pehmeä, onko jälki millään tawalla erilaatuinen; weden lähtö ja laatu; ihon ja erittäinki kaswoin muoto; ehdottomat liikahukset, wetämiset, wawahukset, puistelmat, heitelmät, nakelmat; helleys, pakotus, puremat, jäytämät, kolottama, pistelmä; entiset tahi nykyiset wiat, loukkaelmat, haawat, kaswut, käsnät, rauhaiset, kowettumat, rampaukset; estetyt eli seisottuneet ruumiin tyhjennykset, esimerk. jalkain ja ruumiin hiki, weren juoksut ja muita semmoisia. Tiettäwästi kaikilla sairailla ei ole mitään erittäin näistä jokaisesta mainittawaa, waan mikä kohta ikänänsä erotaikse tawallisesta, se pitää merkittää ja lääkärille ilmotettaa ja wieläpä seki, missä järjestyksessä erinäiset sairauden kohtaukset hawaitaan.
5:ksi Mitä aineita tautia wasten jo on käytetyksi tullut ja kuinka ne owat waikuttaneet.
Aina pitää wisusti ja tarkoin seurattaman lääkärin neuwoa ja määräämistä, katsomatta minkälaiset ja makuiset lääkkeet owat. Tawallisesti toiwoo sairas saadaksensa lääkewiinoja, mutta semmoisia ei ole kaikkiin tauteihin soweliaita, jonka tähden lääkkeitä muussaki muodossa, jauhoina, marjoina pitää samalla uskalluksella nautittaman. Eikä pidä niitä mitättömiksi luultaman, jos päiwässä, kahdessa tahi wielä wiikonki sisässä eiwät auttaisi. Toisinaan kestää kauwan kyllä, saada wanhoja juurtuneita wikoja paratuksi, ja wasta pitkällisellä lääketten nautinnolla ja muulla sopiwalla korjuulla luonnistuu se wiimeinkään. Wielä tehollisemmat, kuin lääkkeet, owat useinki hywä korjuu ja hoito, jonkatähden ei pidä pienintäkään poiketa siitä, mitä niistä lääkäri kussaki tapauksessa on määrääwä tahi tässä kirjassa edellä on neuwoksi annettu.
Köyhimmilläki maalla asuwilla on aina tilaisuus läänin lääkäriä wioistaan neuwotella ja muutamissa taudeissa, niinkuin yhteisissä kulkutaudeissa ja tapaturmaisissa loukkauksissa, joissa henki tulisi waaraan, saawat he ruunun maksolla lääkkeitä ja muissaki taudeissa ja wioissa paikottain pitäjän maksolla. Ilmanki on hywä, saada lääkäriltä neuwoja, kuinka sairasta tulee korjata ja mitä kotona saatawia aineita hänelle sopii antaa.
Kuumeet owat laatuansa pikaisia, usein waarallisia tauteja, ja waatiwat sentähden kerkiätä apua. Tarpeellinen on jokaiselle tarkemmin tuta niiden laatu ja tietää, mitä niissä on sairaan paranemiseksi tehtäwä, koska lääkäriä ei saada.
Kuumetten tawalliset tuntomerkit owat: waihtelewa wilunwäre ja kuumuus, jano, päänkipu, lewottomuus, helleys ja kolotus ruumiissa, kiirehtiwä werenliikunto, kadonnut eli puuttuwa syöntihalu, epäjärjestys tawallisissa ruumiin toimituksissa ja sen erkanewissa aineissa.
Niissä on kowin tarpeellinen asia waarinottaa: 1:ksi, että sairas heti taudin alusta, mitä aikaisemmin sitä parempi makaa paikallansa wuoteella; 2:ksi, käytetään lensiöissä, haalioissa, ammekylwyissä, jospa tawallisessa saunassaki, kun waan tarkoin wilustumisesta sieltä tupaan tullessa warotaan, taikka pestään ja hierotaan ihoa lensiällä wedellä etikan kanssa; 3:ksi, että hän nautitsee janonsa ja tarpeen mukaan kylmänhaaliata wettä juomaksi; 4:ksi, saapi lawemankia joka päiwä; 5:ksi, pitää sinappipuuroja pohkioilla ja jalkapohjilla; 6:ksi, korjataan muutenki kaikella tawalla hywin ja huolellisesti ja kohdellaan armeliaisuudella, kärsiwällisyydellä, jonka ohessa laitetaan, että saapi lääkäriä ja pappia puhutella ynnä kaikkea muuta, jolla tulisi lewotetuksi ja lohdutetuksi.
Mitä tässä edellä sanoimma sopii yhteisesti kaikkiin kuumeisiin, joita muuten on usiampilaatuisia erityisillä tuntomerkeillänsä:
I. Kuumeita lisätyllä eleellä eli wirkiämmällä eläwäisyydellä; wihottawia, kiihkeitä kuumetauteja. Nämät taudit kohtaawat tawallisesti nuoria, werewiä ihmisiä, saawat useimmiten wilustumisesta kylmempinä wuoden aikoina alkunsa. Ensimäisiä ruumiissa käywiä wilunwäreitä seuraa wäkewä kuumuus, jano, päänkipu, kolotus koko ruumiissa tahi sen erinäisissä osissa, watsa turwottuu, kieli näyttää walkialle tahi punaiselle, wesi ruskialle, suoni tykkii teräwään ja tuntuu kowalle. Tauti murtuu (taittuu) tawallisesti yhdeksännellä wuorokaudella werenjuoksun tahi hiostamisen awulla. Awuksi käytetään neuwoja, joita jo yhteisesti on kuumeisiin koskewasti annettu ja erittäin aukaistaan tässä taudissa suoni, annetaan pehmittäwiä aineita, weteliä hapahkoita juomia, jonka ohessa katsotaan, että sairaan huone on raitis, kylmähkä, ja että wisusti kartetaan kaikenlaisia waristuttawia, kiihottawia aineita.
Tätä tautia seuraa toisinaan jossaki erinäisessä ruumiin osassa tuntuwa waikiampi kipu, jota wihoksi nimitämmä, ja jota myös tulehtumiseksi eli löylyksi paikoin sanotaan. Wihon yhteiset tuntomerkit owat kolotus, kuumuus, ajetus ja puno sillä paikalla, jota wihottaa. Ulkonaisissa wihoissa nämät merkit ainaki hawaitaan, mutta sisällisissä, näkymättömissä ei niinkään. Niissä pitää useinki hellittämättömästä kolotuksesta wihon laatu arwata, jonka ohessa lääkäri taitaa sen suonen tykinnästä tuntea. Usiampiinki paikkoihin taitaa wiho mainitun kuumetaudin ohessa koskea ja on niitä:
A. Ajuwiho. Tutaan edellämainituista kuumemerkeistä ja kowasta, wäkinäisestä hourusta. Hetimmiten pitää suoni aukaista ja ottaa werta runsaasti; ohimoille eli aiwenille, otsawieriin pannaan iilimatoja, ympäri pään kääritään jääkylmään weteen kasteltawia riepuja, jalkoja haudotaan lämpimässä wedessä, sinappipuuroja sidotaan pohkioille, ja kowemmissa tapauksissa laitetaan sinappipuuroja taikka rakkolaastaria niskaanki ja käsiwarsiin, waloa wähetään huoneesta, hiwukset ajetaan sairaan päästä ja annetaan hänelle joka kahden tiiman päästä teelusikallinen yhteenseotettua hienottua salpetteriä, tartarisuolaa (cremor tartari) ja sokuria.
B. Silmäwiho. Tutaan yhteisistä wihon tuntomerkeistä: ajeesta, punosta, kuumuudesta ja kolottamasta, jonka ohessa silmät eiwät kärsi, eli arastawat kowempata waloa. Tässä kiwussa pitää silmät tarkoin warjeltaman niin päiwän, kuin walkianki walolta, ei kuitenkaan eteensidotuilla huiweilla eli waatteilla, jotka waan enentäisiwät kuumuutta, mutta walon wähentämisellä huoneesta. Usiampia iilimatoja pannaan silmän=ympäristölle ja niskaan rakkolaastaria. Silmää haudellaan kääreillä, kasteltuna kylmään maitoon tahi muutamilla tipahuksilla lyjyetikalla seotettuun kylmään weteen (10 tipahusta kortteliin). Jos konsa kylmiä kääreitä ei woisi kärsiä, niin ripustettakoon kuiwaa kamferttiä ohuen riewun sisässä silmän kohdalle. Toisinaan ilmantuu silmäwiho ulkoa silmään tulleista aineista eli loukkauksista, waan ei ole silloin sisällisellä kuumeella yhdistetty. Silloin pitää, jos mahdollinen, liika silmästä ulos ottaa, ei kuitenkaan rapunkiwijauhoilla, eikä luomien mulkkaamisella, waan walelemisillä ja pesemisillä wedessä tahi kielellä nuolaisemalla taikka lääkäriltä. Muista ulkonaisista loukkauksista alkunsa saaneissa silmäwihoissa pidetään kylmiä kääreitä, iilimatoja silmän ympärillä jne.
C. Korwawiho (korwakipu, korwasärky). Waatii iilimatoja korwaan taaksi, rakkolaastaria niskaan, lämpimiä jalkahauteita, jonka ohessa korwaa haudellaan lämpimillä ryynipuuroilla ja sisään tipahutellaan lämpöistä maitoa. Sisällisen kuumeen kanssa yhdistettynä annetaan kuin ajuwihoissaki salpetteristä, tartarisuolasta ja sokurista tehtyä pulweria sairaalle.
D. Kurkkuwiho, kurkkutauti. Tutaan tawallisista wihomerkeistä kitalaessa ja siellä löytywissä kertuissa eli rauhasissa. Ynnä edellä annettuin yhteisten neuwoin kuumeissa ja wihoissa pannaan tässä wiassa kaulaan usiampia (6-12) iilimatoja ja rakkolaastaria niskaan, kurkkua korlataan eli hulistellaan tapikkajuuren (muurutin) liemellä tahi seljateellä, joihin pitää edellä wähän etikkata seottaa. Kaulan ajettuessa ja paisuessa pidetään sillä usiasti muutettawia lämpimiä puurohauteita, jotta saataisi takaumaan ja suussa pidellään lämmintä maitokeitosta wiikunain, rusinain tahi hunajan kanssa laitettuna. Ulkonaisissa leuwan=alaisissa, pehmiälle tuntuwissa ajettumissa, joita sisällinen kuume ei seuraa, harwoin tarwitaan muuta, kuin lämpimässä oloa, haalioita juotawia ja kamfertillä hierotun sukan tahi muun willawaatteen päällä pitämistä.
Jos mustia, pahalle haisewia pilkkuja ilmautuisi kurkkuun ja sairas tulisi aina woimattomammaksi, niin on waara tarjona ja lääkäri hetimmiten kutsuttawa. — Ne jotka useimmin kurkkuwiholta waiwataan, tekewät hywin, jos joka päiwä aamuin illoin pesewät kaulansa kylmällä wedellä, paljaaltaan eli suolalla seotettuna.
E. Rintawiho (rinnan pistäjä, pistos, pistotauti). On aina kuumeensekainen, jonka tähden pitää tarkoin waarinottaa kaikki, mitä kuumeesta on neuwoksi annettu. Erittäin pannaan rinnalle usiampia iilimatoja ja jälkeen rakkolaastaria. Näiden ohessa nautitaan haalioita, liewittäwiä juomia, esimerk. mallaswierrettä, siirappia eli hunajata weden kanssa keitettynä taikka liewittäwää mehua, jotka kaikki helpottawat rykimistä. Suoni awetaan usiampi kerta päiwän kahden tahi kolmen wäli=ajoilla niin tässä, kuin muissaki kiihkiämmissä wioissa, salpetteriä nautitaan teelusikallinen joka toinen tiima. Kaikkia kiihottawia aineita pitää tämän taudin ajalla karttaa, esimerk. kahwia, wiinaa, hofmannin wiinaa, mistuura simppeliä, hienottua lasia ja muita semmoisia, joilla ymmärtämättömyys jo on monelta hengen wienyt.
Parantuneen tulee kauwan aikaa jälkeen warjeleita wilustumasta ja lääkäriltä neuwoa kysyä, jos wielä jälkeenpäin yskä waiwaisi, joka waan muuten taitaisi siittää keuhkotaudin.
F. Yskä, köhä, hökä, ryintä, röhkätauti, jne. Saapi tawallisesti alkunsa, kuin jalat kauwemmin aikaa tulewat seisomaan wilussa wedessä ja kohta jälkeen ei muuteta kuiwia jalkineita, taikka kuin kostioilla waatteilla kauwan ollaan, erittäinki wiluisessa ulko=ilmassa, taikka warista huoneesta liikutaan ulos kylmään kehnoissa rikeneissä, taikka awojaloin astuillaan lumisella, jäisellä pihalla, ja muista semmoisista. Tauti alottaa oudonlaisella kiherryksellä nenässä, kurkussa ja rinnassa, jota seuraa jälästäminen eli kuolastaminen. Sen muita tawallisimmia tuntomerkkejä owat: kuumuus, jano, pääkipu, nenän ja silmäin wetistyminen, muuttelewa kolotus ruumiissa, waikia henkimä, ryintä, äänen sorros eli lankeama ja nielinwaiwa. Enimmiten murtuu tauti ruumiin hikoamisella 7 eli 9 wuorokauden päästä. Tauti juuri alussansa ollen peräyypi usein, jos saadaan ruumis runsaasti hikoamaan, ja sentähden hyödyttäwät silloin haaliat ammepesot, lämpöiset juomat, wetelät ryyniliemet eli teewedet seljakukista, isopista, mintuista jne. hunajalla eli sokurilla seotettuna. Jos kuume rasittaisi kowemmin, niin saapi nuorilta, werewiltä ihmisiltä suonta iskeä, jota muussa tapauksessa ei tarwita tehdä. Lopulla tautia, kuume=ajan ylimentyä, on paras neuwo liikuskella ulko=ilmassa ja toisinaan juoda kylmää eli kylmänhaaliata wettä. Pitkittävässä hökä=yskässä, köhässä on hunaja hywä aine; taikka teewesi munanruskialla ja sokurilla eli hunajalla seotettu; taikka maito kynsilaukan kanssa keitetty; taikka paistetut omenat lämpimän oluen eli sahdin seassa. Muutamat neuwowat myös waria olutta eli sahtia wähäisen talin kanssa iltasilla juomaan, minkä saattaa, rintaa ja jalkapohjia talilla walkian ääressä woitelemaan ja puhtaat, kuiwat sukat yöksi sekä jalkaan wetämään, että kaulan ympäri sitomaan. Lapsen yskässä kuumentawat ruosteettoman teräspalasen, pistäwät niin kuumana maitoon, usiampia kertoja, siksi että lämpiää, jota juottawat lapselle ja sanowat auttawan.
G. Sisuswiho, maksan, pernan (sapson), watsan, suolten wiho. Erotetaan sillä wastamainitusta rintawihosta, että näissä kipu tuntuu watsan tienoissa, henkimä käypi kewiämmin ja suoni tykkii laimiammasti eli matalammasti. Tässä taudissa käytetään yksiä aineita kuin rintawihossa.
II. Kuumeita mainittawalla, usein äkisti wähetyllä eleellä; nerwitanti, lawantauti, mätätauti, polttotauti, sotatauti. Ne tawallisesti lewiäwät tarttumisella erittäinki, jos ilma on nuoskia, saastainen; elämä siiwoton ja nautinto=aineet kehnot; taikka ylellinen suru ja huoli waiwaa mieltä, liiallinen walwonta rasittaa ruumista, kowa wilustuminen edellä käypi jne. Enimmiten alkaa tauti muutaman päiwän oireilla, niinkuin: nujoudella, alakuloisuudella, syöntihalun wähenemällä eli katoamalla, kaulan ja niskan jäykistymällä, helpolla päänkiwulla, lewottomalla unella ja walkialiitaisella kielellä. Siitä kiihtyy tauti seuraawilla tuntomerkeillä: ruumis wärisee toisinaan ja heikostuu, ruumiista erkanewilla aineilla on erityinen, paha hajunsa, sairas alkaa hourailla, käypi tunnottomaksi, pilkkuja ilmautuu ihoon ja wälistä makuuhaawoja, märkänemiä ja muita woimattomuuden merkkejä. Tauti on aina pitkittäwä, tawallisesti usiampia wiikkoja kestäwä, waarallinen ja helposti muihinki rupeawa. Ainoastaan ensialussa saadaan lääketten awulla tauti toisinaan katkaistuksi, jota warten kerkiämiseen ennen wilunwäreitä ja muita kuumeen merkkejä annetaan oksetinta ja laitetaan lämmin amme= tahi saunakylpy. Jos sillä tauti ei taittuisi, eikä lääkäriä saataisi, niin annetaan sairaalle hapahkoita, raitistuttawia juomia, laihoja, weteliä ryyni= eli hedelmäliemiä. Watsan turpuutta autetaan lawemangilla tahi liewillä pehmittäwillä aineilla, ei repiwillä, raastawilla ulostus=aineilla, ja kaikki, mitä kuumeista yhteisesti on neuwoksi annettu, otetaan tarkoin waarin. Suonenlyönti tässä taudissa on sopimaton, eikä milloinkaan ilman lääkärin käskemättä toimitettawa, jos ei juuri kowin haittawerewiltä sairailta taudin ensi=alussa.
Tämä tauti on se, joka siivottomasta korjuusta ja ruokosta, huolettomuudesta eli ymmärtämättömyydestä, ahtaudesta ja siitä itsepäisyydestä, että käydään ilman pienintäkään pakkoa ja waatimusta sairaita katselemassa, maalla usein yltyy kowin kauhiaksi, rupeaa yhdestä toiseen, lewenee yli maakuntien ja surmaa kuin rutto tuhansittain ihmisiä, joista ehkei kymmenes osakaan olisi kuollut, jos olisi noudettu niitä neuwoja, joita niin erittäin tässä Luwussa, kuin jo ennenki (katso: koko 2 Luku ja Ilmasta terweyden suhteen 1:ssä Luwussa) on annettu, ja joista wielä kertoen tässä muistutamma: ettei sairaan huonetta pidetä koskaan kauwan umpinaisena, waan lämmitetään sitä usiammin wilun estämiseksi, waikka onki parempi wiluinen, kuin liian lämmin asunto tässä taudissa; että sairasta toisinaan käytetään lämpimissä ammepesoissa ja että heille koko taudin aikana annetaan juomaksi marjawesiä taikka muita hapahkoita liemiä, eikä wahwempia ruokia, kuin weteliä kaura= eli muu ryyniliemiä. Koska tauti jo on paranemassa, saapi posia tawallisesti wahwan ruokahimon ja moni on sillä syönyt itsellensä uutisen, wanhaa pahemman taudin. Watsa siinä tilassa on heikko, ei kärsi kowia ruokia, eikä paljoa kerrallansa, jonkatähden sitä tulee wähitellen ruokia kestämään totutella. Niille, joita tarwe waatii sairasten tykönä tarttuwain tautein aikana liikkumaan, on hywä ja hyödyllinen neuwo tarttumista wastaan, etteiwät koskaan mene hiostuneena sairashuoneesen, eiwätkä myös niin likelle sairaan suuta, että tulisiwat sen henkeä ojetis keuhkoihinsa wetämään. Suuhun kokoontuwaa sylkeä ei pidä alas niellä, waan sylkeä ulos, jonka wuoksi on hywä keino suussansa silloin jotain karwasta ainetta, kalmujuurta, inkewäriä tahi muuta semmoista pitää. Sairashuoneessa ei pidä yli tarpeen kauwemmin wiiwyttämän, sinne ei tyhjällä watsalla mentämän, eikä muutenkaan ilman jotain nautitsematta aamusilla niinä aikoina ulos lähdettämän. Sairaan tyköä tultua on hywä jonkun ajan ulko=ilmassa oleskella jälkeenpäin, että tuuli ennättäisi tartunta=aineen waatteista pois puhaltaa. Kaikki ylellinen rasitus, wilu, nälkä, walwominen, hiostuminen, ylen syöminen ja juominen, suru, murhe, pelko j.n.e. saattaa ruumiin heikommaksi tartunta=ainetta wastaan, mutta kohtuus, tytywäinen mieli ja itsensä kaikkineen Jumalan halttuun ja suojelukseen antaminen, johon kuuluu seki, ettei ylimielisesti hyljätä niitä waroneuwoja, jotka Jumala on ihmiselle tartteita wastaan ilmottanut, on tawallisesti kowimmissaki kulkutaudeissa hywänä apuna ollut.
III. Kuumeita watsansisusten kiwulaisesta muutoksesta; sappikuume, limatauti, syystauti, helpottelewa kuume. Tämä tauti ilmautuu tawallisesti syksyllä elokuussa, kuiwan, lämpimän ilman jälkeen, erinomattain merenrannoilla ja luotomailla, laakain, kuiwanetten lahten tienoilla. Siitä sillä onki nimensä: syystauti ja paikoin: rantatauti. Lähimmän alkunsa saapi se ruumiin wilustumisesta, epätasaisesta, järjettömästä elämästä, kehnoista, kelpaamattomista elatusaineista, kiihtyy sitte wäleen ja lewenee kulkutaudin tapaiseksi. Alussa on tauti toispäiwäisen wilutaudin tapainen, liittaisella, kellastawalla kielellä, pahalla, karwaalla maulla, kuoittamalla, oksettamalla, sydänalan painolla, kellertäwillä kaswoilla. Sairaalle pitää kohta antaa oksetinta, ulostawia, pehmittäwiä aineita, jälkeenpäin hapahkoita, marjawesistä tahi etikasta laitetuita juomia, lopulla (sairaan jo toipuessa) malista (koiruohosta) tahi raatteesta keitettyä teetä kupillinen kahdesti aamupuolella päiwää.
IV. Wilukuume, wilutauti, kylmätauti. Alkaa haukottamisilla, katkottamilla, wenyttämisillä, wäreillä, wilustamalla, kuumuudella, kowalla päänkiwulla ja wiimein hikoamalla. Sitte seuraa wäli=aika, jona sairas tuntee itsensä melkein terweeksi. Miten tämä wäli=aika on lyhempi eli pitempi, siten saapi tauti nimityksensä jokapäiwäinen, toispäiwäinen, kolmaspäiwäinen wilutauti jne. Pahalla sopimattomalla korjuulla muutaikse wilutauti toisinaan alituiseksi kuumeeksi, tulee waikiaksi parantaa ja lopettaa useinki wesitaudilla eli watsan pöhöllä. Tässä taudissa waarinotetaan, että sairas wilu=ajalla makaa lämpimästi peitettynä ja on, jos suinki taitaa, peräti ilman juomatta, taikka maistelee jotain lämmintä pikkuruisen kerrallansa. Kuuman tultua wähetään peitettä ja juoma tehdään haaliammaksi. Hiotessa juodaan lämmittäwiä juomia, esimerk. lämmintä olujuuston heraa ja jälkeen hikoamista muutetaan kuiwa lämmin paita. Wäli=ajalla annetaan esinnä oksetinta ja sitte pehmittäwiä aineita tahi ensimäisen kerran wäkewämpääki ulostawata ainetta. Jos wielä kieli asuisi liittaisena, niin nautitaan seuraawilla wäli=ajoilla, joka kolmannella tiimalla teelusikallinen minttuteessä sulattua salmiakkia, waan jota kielen puhtaaksi tultua ei enempi tarwitse ottaa. Toispäiwäisissä wilutaudeissa hywäksi käytetään sitte seuraawia neuwoja: lämpimiä amme= eli saunakylpyjä pari, kolme tiimaa ennen wilu=aikaa kuudella eli kahdeksallaki wäli=ajalla peräytysten. Kylwyn jälkeen pitkitetään hiostusta joka kerralla lämpimillä juomilla, niink. minttu= tahi seljateellä, lämmitetyllä sahdilla, olujuuston heralla ja muilla semmoisilla. Lämpimiä hauteita pidetään sydänalalla ja watsalla siksi että wilustuminen eli sen tawallinen aika on ylimennyt. Taikka annetaan 60 eli 70 tipausta hofmannin wiinaa ruokalusikallisessa wettä 2 tiimaa ennen tawallista wilu=aikaa ja juodaan hofmannin wiinan päälle kaksi eli kolme kuppia lämmintä, wäkewää kahwia tahi lihalientä. Taikka nautitaan wäli=ajoilla, joka toisna tiimana teelusikallinen kuiwattua, hienottua seinäsammalta [joka kaswaa wanhain puuhuonetten seinillä ja wanhoilla aidoilla] taikka sen werta, waan usiammin (joka tiima), hywin palanutta, jauhettua hiiltä (syttä); taikka otetaan samanwerta (teelusikall.) sinappijauhoja sahdin seassa; taikka ollaan kowassa, wäsyttäwässä työssä tahi muussa liikunnossa wäli=ajoilla; taikka paastotaan 3 wuorokautta perätysten, ilman mitään ruokaa maistamatta. Jos tauti ei huolisi näistä keinoista, niin hankitaan kiinajauhoja, joita wäli=aikoina annetaan teelusikallinen tahi runsaampi joka toisella tiimalla weteen, saksanwiinaan, oluehen tahi sahtiin seotettuna, taikka siirapilla pehmeröksi tehtynä, johon lisäksi sopii wähän koiruoho= ja raparperijauhoja panna, jos niitä sattuu olemaan. Wilustumisien yli mentyä nautitaan wielä wiikkokausin jälkeenpäinki teelusikallinen kiinajauhoja illoin aamuin, taikka muita karwaita, wahwistawia lääke=aineita, koiruoho= tahi raateteetä j.n.e. warsinki niinä päiwinä, joina wilustus muuten wuoronsa jälkeen olisi tulewa.
Pitkällisissä, woimattomissa wilutaudeissa annetaan illoin aamuin sairaalle kaksi keittämätöntä munaa, teelusikallinen kanelijauhoja ja wähä sokuria yhteen seotettuna ja joka kerralla jälkeen lasillinen hywää saksanwiinaa. Ellei kaikista näistä neuwoista tulisi parannusta, niin kysyttäköön oikialta lääkäriltä apua, älköönkä seurattako muita ymmärtämättömäin ihmisten wiisuja, joista waan paranemattomia sisällisiä wikoja, wesitauteja ja muita senlaisia kohtauksia helposti saataisi.
V. Ihotekuumeita, rokkotauti, tuhkuri, tulirahko, sarlakankuume. Owat lapsitautia, ehkä wälistä rupeawat ijällisimpiinki. Wanhemmillenki ihmisille sopii sama menetys, kuin lapsille näissä taudeissa; katso 5 Luku.
VI. Ruusukuume. Alottaa tawallisesti ankaralla wilustamalla, jota seuraa kuumuus, pitkällinen uni, polttawa ruskiankellahtawa tahi punertawa, toisinaan keltapisamallinen, kiiltäwä ajetus useimmiten jaloissa, wälistä kaswoissa, rinnassa tahi muussa ruumiissa. Kewiämpänä laadustaan menee tauti usein itsestänsä yli, waan waikiampana ollessa annetaan oksetinta ja ulostusaineita, jos kieli on liittainen, ja muutenki hapahkoita, lämpimiä, hiestyttäwiä juomia, marjawesiä, seljateetä ja muita senlaisia. Jos ruusu nousisi päähän ja sairasta alkaisi kowemmin kuumettaa ankaralla päänkiwulla, hourulla jne., niin awetaan heti suoni, liiatenki nuoremmilta, werewiltä ihmisiltä, jonka jälkeen ulostawia eli pehmittäwiä aineita annetaan. Ajettuneilla paikoilla pidetään usein muuteltawia, joka kerta palowiinaan kasteltuja, nelin kerroin lasketuita liinariepuja, jonka ohessa samat paikat laitetaan olemaan muita ylempänä niin liikahtamattomina, kuin mahdollinen. Kaikkia raswawoiteita, laastareita ja muita senlaisia pitää tässä wiassa karttaa, sillä niistä ei ole hyötyä, waan pahennusta. Jos paikka ajetuksen jälkeen punastuisi, kihottuisi, wetistyisi, rupeaisi aukeilemaan, niin kääritään sille puhtaita kuluneita liinariepuja, joita 3 tahi 4 kertaa päiwässä uudistetaan ja joka kerralla pirotellaan wehnä= tahi potakka=jauhoilla. Taikka seotetaan 6 luotia liitua, 4 luotia malikukkia ja neljäs osa luotia kamferttiä yksiksi jauhoksi ja sidotaan lewitetyillä hampuilla eli huiwilla paikan päälle. Warsinaisista ruusuhaawoista katso jälkeenpäin.
Pitkällisistä kiwuista, wammoista ja taudeista on muistettawa, että ne, jos usein pieniäki alusta, ylenkatseesta, huolettomasta korjuusta tahi muusta syystä taitawat tulla waarallisiksi. Tarpeellinen on siis ajallansa niistäki lääkäriä kysyä, eikä luottaa niiden aina itsestänsä paranemiseen. Moni pieni, aikoinansa mitättömäksi katsottu ja helposti parannettawa wika on senlaisella wäärällä luottamalla pääsnyt aikaa woittain paranemattomaksi. Tawallisimmia pitkittäwiä wikoja ja tauteja owat:
1:ksi Luuwalo, luuwana, luutauti, luiden kolottaja, kuiwatauti, jäsentauti, juoksia tauti, kleini, kihti jne. Waiwaa useimmiten sääriä, reisiä, käsiwarsia ja käsiä, wälistä muitaki ulkonaisia tahi sisällisiä paikkoja, milloin kuumeentapaisena milloin ilman. Kipiässä paikassa tutaan, liiatenki yöseutuina, pakottawa, polttawa, raastawa, säilästelewä, wiiltäwä kolotus, jota toisinaan seuraa jäsenten ajettuminen, suuri helleys, waikeus ja rasitus astuissa sekä muussa liikkeessä. Kipu muuttelehtaa aikatawasta heittäen entisen sijansa, puuttuen toiseen. Alkunsa saapi tauti useinki wilustumisesta, uhosta, kylmästä, nuoskiasta ilmasta ja ruumiin erityisestä taudin=alaisuudesta. Wälistä murtuu tauti kahden, kolmen tahi neljän wiikon päästä, waan kestää usein paljo enemmänki aikaa, tehden jäsenpaikat kankioiksi ja saattamattomiksi. Kuumeensekaisna ollen tämän taudin awetaan werewämmiltä ihmisiltä suoni, pannaan iilimatoja tahi kuppasarwia kolottawan paikan tienoille, jonka ohessa katsotaan, että watsa asuu pehmiänä ja sairaalle laitetaan weteliä, hiestyttäwiä juomia, lämpimiä teewesiä seljakukista, saunakukista, piennarkukista (peltohumalista), koiwunlehdistä, ojukkalehdistä tahi muista senlaisista wähäisen hunajalla seotettuna. Ilman näitä käydään lämpimissä amme=, sauna=, muuriais= tahi lehtikylwyissä, kipiöitä paikkoja haudotaan lämpimillä tiilikiwillä, woidellaan lämpimällä notkialla terwalla tahi kääritään äkiässä suolawedessä kasteltawiin riepuihin.
Pitkällisissä kuumeettomissa jäsentaudeissa juodaan keitoksia raatteista, malista, koisosta, katajasta, katajajuuresta tahi marjoista, männyn kerkistä (kaswannoista), kalmujuurista, inkewäristä tahi muista senlaisista hunajalla taikka maidolla mausteltuna. Hiostuttawammiksi sopii niitä laittaa sillä, että joka sisään=ottomäärään seotetaan wähän terpentiiniä (6 eli 10 tip.) Muutamille taas on ollut hywä apu terwawedestä, lasillinen aamuisilla juotuna, tahi wihtrilliöljywedestä otettuna illoin aamuin 15 tipausta weden seassa.
Paitsi näitä hywäksi kiitetään sauna= ja ammekylpyjä, joihin jälkimäisiin sopii saippua, potaskarikkiä (hepar sulphuris) tahi muuriaispesää sekaan panna. Samate kiitetään wuodetta nuorista koiwunlehdistä (puhkeawista), kipiän paikan willawaatteella hiwuttamista tahi harjalla sukimista, nahkahihnoilla tahi polttiaisilla (wiholaisheinillä, nokkoisilla) suomimista eli pieksämistä ja jälkeen hieromista wäkewällä sekowiinalla, jota tehdään yhdestä luodista kamfertistä, kahdesta luodista saipusta tahi turkin pippurista kortteliin wiinaan sulattuna eli liotettuna. Wäli=ajoiksi kääritään kipiä paikka willaisella waatteella eli waksipalttinalla, pesemättömällä lampaanwillalla, koiran, suden tahi jäniksen karwoilla, kartatulla pumpulilla ja muilla senlaisilla; taikka pannaan sille kamfertillä piroteltua pikilaastaria, pussiloita täytettynä lämmitetyllä suolalla, taikka tuhkalla, sannalla tahi kaurajauhoilla; taikka pehmeröä walamattomasta kalkista, kauranjauhoista, ihrasta ja notkiasta terwasta yhteen seotettuna. Jälkeen jääwää paikan lamuutta eli woimattomuutta parannetaan muuriaispesällä wariin weteen kastettuna ja paksulta päälle pantuna. Ihon punastuttua otetaan haude pois ja paikka kääritään lämpimihin willaisihin waatteisiin.
Koska kipu toisinaan ryhtyy ainoasti yhteen jäseneen ja waiwaa sitä, niin usein luullaan sen tulleen sijoiltaan ja antautaan puoskaroitsien käsiin, jotka wetämisillä, wääntämisillä, repimisillä ja kiskomisilla siitä pian saawat paranemattoman wirheen. Ei sentähden pidä semmoisen neuwoja seurata, waan lääkäriä tiedustella, jos muuten apua ei saisi.
2:ksi Rewäisin, sydäntauti, irrallinen, erin sisältä, sydänalan waiwa. Näillä nimityksillä osotetaan usiampia pitkällisiä pureita, wäänteitä ja muita kipuja sydänalassa eli watsassa, tutut erinimillänsäki: kino, ähky, turpuus, närä, hinka, niuka, wesi=ahma, wesi=kohtaus, oksetus jne. Tawallisimmia syitä näihin tauteihin ja wikoihin owat: sopimaton elatus, muiden ennen pidettyin tautien mahleet eli niiden jälkeenjääwä waikutus, pitkällinen wilu, ylen raskas työnteko, epäjärjestys elämässä, liikasyöminen, ylellinen kowin hapainten ja suolaisten ainetten nautitseminen ja erinomattain liiallinen palowiinan ja muiden wäkewäin juomain nautinto. Moni ymmärtämätön luulee, milloin rintaluun waipuneen, milloin sydämmen tahi pernan irralleen pääsneen, milloin kaikki sisällyksensä mulkkauneen ja toimittaa jonkun niitä muka paikallensa kohentamaan painelemalla, likistelemällä, kohottamalla ja nostamalla. Senlaisesta puoskaroimasta ei kyllä kukaan liene warsinaista apua saanut; useinki owat ne waan pahennukseksi.
Pitkällisistä rewäisimistä kysyttäköön lääkäriä. Mitä sairas itse woipi parannukseksensa hankkia, se on pian sanottu: syököön wähemmin ja kewiöitä, hupia ruokia, iltaisilla ei ollenkaan, juokoon karwaita, wahwistuttawia teevesiä malista, raatteista ja muista senlaisista, joihin usein on hyödyllinen, hipenen potaskaa tahi wähäisen tuhkalipiätä seottaa. Näiden ohessa tulee katsoa, ettei watsa päsisi kowaksi ja jos alkaisi tulla, silloin pehmittäwiä aineita nautita. Kaikkia kihottawaisia aineita, turkinpippuria, palowiinaa ja semmoisia pitää karttaa, jos ei kukaan juuri tahtoisi ulkopuolin niillä sydän=alaa hieroa; sisään niitä ei otettako.
Kowa ähky ja watsanwäänne waatii kuiwia lämpimiä hauteita, riepuja, kaura= tahi suolapusseja lämmitettynä watsalle, lämpimiä jalkahauteita wedessä tahi muuten, käsien pitämistä lämpimässä wedessä, lämpimiä ammekylpyjä ja liewittäwiä lawemankeja tupakkalehtien kanssa laitettuna.
3:ksi Ummetti, umpitauti, suolitukkio, turpuus, kowa watsa. Jos watsa on tuskilla, sairasta oksetuttaa ja ruumis on kuumeensekainen, niin pidetään lämpimiä hauteita watsalla, laitetaan lawemankeja ja lämpimiä kylpyjä ja werewämmiltä lyödään suonta. Helpommissaki tapauksissa on lawemanki etusampi, kuin ulostawien ainetten nautinto. Aamuisilla sopii juoda kahwia hunajan tahi siirapin kanssa, taikka kirnupiimää, taikka jästillä seotettua maitoa. Muuten on hywä nautita nauriin eli kaalinsekaisia ruokia.
4:ksi Watsuri, wetelä, ulkotauti, hiwennys, watsatauti, kuratti, ripakka, ruikka. Näillä kohtauksilla luonto usein puhdistaa ja wapauttaa ruumiin kowemmista taudeista. Ei niitä sentähden pidä tukkiwilla eli turwottawilla aineilla kesken seisahuttaa, waan ainoasti liewittää wetelillä, näljäisillä ryyniliemillä ja lämpimillä watsan peitteillä eli hauteilla, taikka sidotaan palowiinaan kastettua, pippurajauhoilla piroteltua paksua paperia watsalle. Jos kieli on liittainen, niin otetaan esinnä oksetinta, sitte ulostus=ainetta ja lopulla samanlaisia wahwistuttawia teewesiä, kun rewäisintaudissaki. Jos oksettaminen itsestänsä kaimaa watsuria, kuin lapsille toisinaan tapahtuu, niin on tauti waarallinen ja lääkärille ilmoitettawa.
5:ksi Punatauti, ulkotauti. Saapi epätasaisesta elämästä tahi muusta huolettomuudesta lämpiminä kesinä ja syyspuolella, warsinki iltawilusta lämpimäin päiwäin perästä, ensimäisen alkunsa ja lewenee siitä pian kulkutaudiksi. Se tutaan huokiasti siitä, että sairaalle tulee alituinen tarwe ulkona käydä, joilla käymisillä ei kuitenkaan suuresti mitään lähde ruumiista, jos ei joku wähä näljäistä, werisekaista jälkeä, seki waikialla wäittämällä, änkäämällä, wäänteellä, repimisellä ja puremisella. Tauti on milloin kuumeensekainen, milloin wapa kuumeesta. Sairaalle pitää wälttämättömästi heti taudin alussa antaa oksetinta [Ainoasti silloin, koska tauti waiwaa nuoria, werewiä ihmisiä ja on kowan kuumeen alainen, ei pidä oksetinta antaa, waan suoni aukaista ja iilimatoja watsalle panna.] ja sitte laittaa lämmin kylpy ammeessa tahi saunassa taikka wähintäki lämmintä jalkawettä. Niiden jälkeen toimitetaan lämpimiä juomia, wehnäryyneistä, tahi kananlihasta potakkajauhoin kanssa keitetyitä liemiä, joita yksiä liemiä myös sopii lawemangeiksi käyttää perän ja watsan wäänteitä liewittämään. Sangen hyödyllisiksi kiitetään peltohumala=teetä taikka peltohumala=wiinaa. Jälkimäistä annetaan sairaalle teelusikallinen parin kolmen tiiman päästä, lapsille wähempi. Potakkajauhot myös owat tässä taudissa hywäksi hawaitut, jonka tähden niitä ei milloinkaan pitäisi unohtaa niin welleissä ja liemeissä sisään antaa, kuin lawemankeihin seottaa. Watsaa woidellaan lämpimällä puunöljyllä, woilla, talilla tahi ihralla ja haudotaan sitte aina lämpimänä pideltäwillä, usiasti muuteltawilla hauteilla heinänteristä tahi lämpimässä wedessä kastetuilla ja jälleen liiasta wedestä kuiwaksi puserretuilla lankawyhdeillä taikka muulla willaisella waatteella. Taikka pannaan tawallista sinappipöperöä tahi paksua wiinaan kastettua paperia pippurajauhoin kanssa watsalle. Taikka sidotaan sille usiasti lämmitettäwiä, puunöljyllä, talilla tahi ihralla woideltuja hywän talrikin suuruisia lappuja jne.
Ellei edellisillä neuwoilla tahi muuten saataisi watsaa asettumaan eikä lääkäriä olisi saapuwissa, niin seotettakoon hywää, walkiata puunöljyä ja etikkaa, puoliksi kumpaistaki, ja yhteenwispilöitäköön munanruskian kanssa sairaalle annettawaksi ruokalusikallinen joka toisna tiimana. Taikka pieksetään parin kymmenen munan walkuaiset kannuun weteen ja mautetaan wähällä sokurilla tahi siirapilla, jota sekoa sairas saapi ottaa pari kolme lusikallista joka puolen tiiman päästä. Taikka yhteenseotetaan jauhettua punaliitua ja muskottia ja annetaan siitä teelusikallinen 3 eli 4 kertaa päiwässä, ynnä ulostawia eli pehmittäwiä aineita joka aamu. Muita ehkäisewiä eli tukkiwia aineita, niink. punasawea, punalakkaa, punaista wiinaa muskotin kera ja muita senlaisia älköön annettako, jotka harwoin hyödyttäwät, waan usein olisiwat waarallisia. Siisteydestä ja puhtaudesta tämän taudin aikana ei taita koskaan liiaksi huolta pitää. Usiampia kertoja päiwässä puettakoon sairas pestyyn lämpimään paitaan ja samate muutettakoon lakanoita ja muu wuode usiasti, jotta aina on kuiwa ja puhdas. Sairaan jälki korjattakoon joka kerralla ja wietäköön hetimmiten loitommaksi asuinhuoneesta, älköönkä heitettäkö sielläkään maan päälle, waan laitettakoon kuoppihin ja peitettäköön sannalla, tuhkaporolla tahi kalkilla, taikka poltettakoon kohdastansa tulirowiolla. Uutta puhdasta ulko=ilmaa laskettakoon owesta tahi akkunoista usein huoneesen ja pidettäköön lae, reppänä eli pelti, miten mahdollinen, halki päivät ja yöt awoinna ja walkia pesässä. Suolasuitsutteita kiitetään hywäksi, kellä niitä olisi. Ja lue, mitä 2:sessa L. sairaan korjuusta yhteisesti on sanottu.
Punatauti, niinkuin muutki kulkutaudit, tarttuu wielä usein kuolleistaki maahan=paniais=wäkeen, semminki runsaammin wäkewiä juomia nautittaissa ja sitte kotimatkalla wilustuissa, joka olkoon tarpeelliseksi warotukseksi semmoisissa tiloissa muistutettu.
6:ksi Kolera. Mitä wastikään punataudin tarttumisesta sanottiin, se myös on kolerasta muistettawa. Tämä tauti, enimmiten syyspuolella liikkuwa, ilmottaa itsensä kowalla oksettamalla ja ulostamalla, watsantuskilla, suonenwedolla, woimain äkillisellä raukeamisella ja muodon muuttumisella.
Heti taudin alussa on hywä saada ruumis hiostumaan kylpy= tahi ammesaunalla ja sen jälkeen runsaalla minttu=, saunakukka=, peltohumala= tahi seljateen juomisella lämpimältä ja wuoteessa lämpimästi peitettynä. Sillä keinoin katkeaa tauti usein ensi=alussansa; ei sentähden kuitenkaan pidä lämmintä oloa wuoteessa parina päiwänä jättää. Tuskain liewittämiseksi ja siirtämiseksi pannaan toinen toisensa jälkeen mahalle, pohkioille ja jalkapohjiin sinappipöperöä, ja öljyllä sekä muilla woisimilla hieromista ei myös pidä laiminlyödä. Jos tauti pitkittäisi, niin nautitaan edespäinki peltohumala=teetä ja wälimmiten weteliä ryyniliemiä, tahi punataudissa mainittua munawalkuais=sekoa ja muita punataudin rohtoja; liewittäwiä lawemankeja ja kamfertti=öljyllä hieromista ei myös saa unhottaa.
Thilmannin tippoja eli troppeja kiitetään heti taudin alussa ja jälkeenpäinki hywäksi. Juuri alussa taitaisi myös oksettimesta hywä apu tulla, kuin sitte sen jälkeen ruumis saataisi hywin runsaasti hiostumaan.
[Thilmannin tippoja saadaan apteikistä seuraawalla lääke=aneella:
Rc. Tinct. Valerian. aether. Unciam sem.
— Opii crocat. Drachm. j
— Menthae pip.
Vini Ipecacuanhae ana Drachm. ij.
M.D.S. Otetaan 30 tippua joka toinen tahi kolmas tiima.]
Pelko, alakuloisuus, liika syöminen ja juominen, wilustuminen lämpimäin päiwäin perästä, tartunta=woiman lisäyminen umpinaisissa huoneissa j.n.e. owat usein tämänki taudin alkusyynä.
7:ksi Keltatauti. Paranee usein itsestänsä. Ellei sitä tekisi, eikä lääkäriä saataisi, niin annetaan sairaalle kolme munan ruskiata hienotun sokurin kanssa weteen wispilöittynä, taikka juomalasillinen maitoheraa hunajalla seotettuna, illoin aamuin, kumpaa tahansa. Jos watsa asuisi kowana, niin annetaan engelska=suolaa tahi raparperia, ja juodaan mallasteetä taikka muita pehmittäwiä juomia, esimerk. maitiaisjuurilientä, ja watsalla pidetään lämpimiä hauteita.
8:ksi Wesitauti, pöhö, wesipöhö. On taikka yleinen, koska koko ruumis ja liiatenki jalkapuolus pöhöttyy, taikka erinäinen, koska waan watsaa eli rintaa pöhöttää. Kumpaaki lajia kaimaa tawallisesti jano, hidas wedenlähtö, hikusuonten sulku, kalwia ruumiin aje ja waikia henkimä. Seuraawia aineita taitaa sairas ilman waaratta hywäksensä käyttää: sauna= ja muuriaiskylpyjä kerran päiwässä; ihon hieromista kahdesti päiwässä puu= tahi liinaöljyllä, tiiman aika kummallaki kerralla; lämpimiä hauteita saunakukista, koiruohoista, heinänteristä, suokanerwista, jywänkaunoista, tuhkaporosta j.n.e. kuiwiltaan. Sisään otetaan joka päiwä aamuin illoin ruokalusikallinen katajamarja=mehua ja puoli lusikallista tartarisuolaa (Cremor Tartari) yhteen seotettuna; taikka nautitaan keitosta katajanjuurista tahi raateteetä, kumpaaki tartarisuolan kanssa ja kupillinen joka toinen tiima; taikka retikka=mehua tahi tupakan tuhkaa kumpaistaki siltään taikka tartarisuolan kanssa, waan jälkimästä ei jos kahdeksas osa luotia (hywä weitsen kärjellinen) kerraltaan. Pippurajuuri eli piparuuti oluessa liotettuna, jota liotusta sitte pari kolme teekupillista päiwässä aamupuolella nautitaan, on myös hywäksi hawaittu. Sinappi, lyökki, persilja, rassi owat tässä taudissa terweellisiä, sairaan ruokiin seotettawia aineita. Watsapöhössä on hywä tehdä woidetta talista, terwasta ja kamfertistä, jota lewitetään isolle lapulle ja pidetään watsan päällä. Sinappijauhoa ja tartarisuolaa yhteen seotettuna ja nautittuna teelusikallinen joka toinen tiima on usein auttanut pöhössä. Seuraawa keino sanotaan monta wesitautista parantaneen: kannuun wäkewää olutta (tahi porteria) pannaan riiwittyä piparuutia, männyn kaswatteita (kerkkiä) ja katajanjuurta, 2 piwollista kutaki lajia, 1 piwollinen kalmujuurta ja 4 luotia sinappijauhoja. Sittekun se seotus on lämpimässä paikassa 4 tahi 5 wuorokautta hautounut, siilataan neste erilleen ja nautitaan puolentoista tahi pari jumprua katajamarja=mehun seassa joka päiwä aamupuolella. Jos tarpeenteko on waikia, otetaan wälimmiten engelska=suolaa. Juomaksi nautitaan hapahkoita marjawesiä taikka etikka=wettä. Wälistä pestään ja hierotaan koko ruumis seotetulla etikalla ja palowiinalla.
9:ksi Hurmikko, werijuoksu, werikuohu. Tulee milloin liikawerewyydestä nuorille, wahwoille ihmisille, milloin heikkoudesta wähäkuntoisille, kiwulaisille. Ensimäisessä tapauksessa otetaan teelusikallinen tahi runsaampi hienottua suolaa joka toinen tiima, maataan liikahtamatta ja mielenki puolesta lewollisena, juodaan wälistä juomalasillinen kylmää wettä hunajan tahi maidon kanssa, ollaan syömättä taikka wähällä ja laihalla ruualla. Kowemmissa tapauksissa, ja koska ruumis niin näyttäisi sietäwän, awetaan suonta. Pitkällisiä, sairaan heikkoudesta syytetyitä werijuoksuja saadaan usein sillä tyreytymään, että juoma=aineisiin seotetaan munan ruskiata, punawiinaa, kanelia ja sokuria, jonka ohessa nautitaan kuiwia, wahwistuttawia ruokia ja oleskellaan puhtaassa, raittiissa ilmassa. Myös on terpentiini, 10 tahi usiampaa tipausta joka tiima, hawaittu hywäksi aineeksi. Seuraawista erittäin:
a) Nenäweri. Asetetaan pystössä olemalla raittiissa, wilunwoittawassa huoneessa, jääkylmillä kääreillä ympäri päätä ja häpyseuduilla, kylmään alunaweteen kastetuilla, sieramihin pistetyillä tukoilla taikka alunaweden ruiskaamalla sieramihin. Taikka pidetään wasenta kättä ja käsiwartta joku aika suorana pystössä, joka keino usein tyreyttää weren sieramista wuotamisen. Wihottawissa kuumeissa on nenäweri hyödyllinen kohtaus, eikä pidä sitä silloin ehkäistä, waan woimattamissa eli wähäeleisissä kuumeissa ja muissa heikentäwissä taudeissa on se aina waarallinen ja asetettawa.
b) Weriryintä, weri=yskä, werisylje. Waatiwat kowin liikahtamatonta oloa, hiljaista, wienoa puhetta ja muuta kuulumatonta menoa, lämpimiä jalkawesiä, raitista ilmaa, haalioita juomia ja werewämmiltä suonenlyöntiä.
c) Weri=okse, weren=oksentaminen. Waatii melkein samaa menettelemistä, kun wastamainittu weriryintä. Waan harwoin tulee tässä wiassa suonta lyödä, koska jo ilmanki taudin woimalla werta kyllin ruumiista lähtee. Kylmiä juomia wähä kerrallaan maistella on hyödyllinen, samate lawemanki.
d) Werenheittö, werikusenta. Tässä wiassa nautitaan näljäisiä, pellawasiemenistä, kauroista tahi ohrista laitetuita juomia; pehmittäwiä aineita; ollaan liikkumatta raittiissa huoneessa ja kysytään lääkäriltä parempata apua.
e) Tawaton werijuoksu waimowäeltä. Tulee milloin haittawerewyydestä, milloin ruumiin heikkoudesta, milloin sisänäisistä kaswaneista kohdussa tahi muista syistä. Lääkäriä odottaessa tulee sairaan maata seljällään liikahtamatta, raittiissa huoneessa ja lewollisella mielellä. Saapi myös pitää kylmiä etikkaweteen kasteltuja kääreitä häpypaikalla ja sisään ottaa teelusikallisen rusennettuja naurissiemeniä maidossa, taikka jos liikawerewyys ei olisi haittana, juoda ryyppylasillisen punawiinaa 3 tahi 4 kertaa päiwässä.
10:ksi Perätauti, peräjuoksu. On kaimattuna pieniltä, sinisiltä werirakoilta eli pistimiltä perässä, turpuudelta ja muilta watsan waiwoilta, kuottaiselta, werisekaiselta jäljeltä. Tältä taudilta waiwattuin pitää aikaisin antaa suonta lyödä; taikka panna iilimatoja 10, 12 tahi usiampaaki peräseuduille; taikka sarwilla werta imettää ristiluun tienoilta, joka iilimatojen panetus tahi sarwilla imetys on joka toisen, kolmannen taikka neljännen wiikon päästä uudistettawa, sen jälkeen, kuinka waiwoja ja tuskia perässä alkaa jälleen ilmautua. Ynnä näiden pitää watsa aina pidettämän pehmiänä senlaisten ruokain nauttimisella, joista ei koweneisi, taikka engelskan eli muun ulostussuolan wälimmiten sisään=ottamalla tahi lawemangeilla, joista ei kuitenkaan pidä tapaa eli alituista tarwetta tehdä, waan ainoasti kowemmissa waiwoissa wiljellä. Kaikkia kihottawaisia juomia, kahwia, wiinoja, olutta ja muita pitää karttaa tahi ylen wähä nauttia ja juoda ainoasti kylmää eli haalistunutta wettä. Paras ja pysywäisin apu tulee kuitenki wiriästä liikunnosta ja työnteosta raitiissa ulko=ilmassa, jota wastoin istuntatöitä pitää wälttää, mikä mahdollinen.
11:ksi Kohtutauti, emätauti, hysteria. Rasittaa waimowäkeä kolmannella ja neljännellä wuosikymmenellä. Sen monia erinäisiä tapoja ja laatuja tässä ei ole tila selwittää. Kowemmissa kohtauksissa pantakoon lawemanki kylmästä wedestä etikan kanssa tahi liewittäwää lawemankia haisupihkalla seotettuna. Jos sairas pyörtyisi, niin wirwotettakoon sillä, että kylmää wettä walellaan kaswoille, wäkewää etikkaa tahi poltettua höyhentä pidetään nenän alla. Muuten on pian paras aine kowempain puuskain aikoina kylmä wesi teelusikoittain sisään annettuna. Eikä saada tässä taudissa muinakaan aikoina mistään lääkkeistä niin suurta apua, kuin lewollisesta, iloisesta mielestä, raittiista ilmasta, tasaisesta elämästä, huwittawaisista töistä ja seuroista, wedenjuonnista, matkustelemisista, ruumiin hieromisesta tahi harjalla sukimisesta joka päiwä, uimisista kesäsaikoina ja haalioista ammekylwyistä talwella, kaikenlaisista kewiämmistä liikunnoista, liewistä, kewiöistä ruuista, lihaliemistä, kohtuullisesta saksanwiinan nautinnosta ja kaikkein sopimatonten ainetten, niink. papuruokien, hernetten, kaalin, potakkain ja muiden juurilaitosten kartannasta. Muuta tässä taudissa ei pidä lääkärin neuwomatta tehdä.
12:ksi Halwuu, halwaus, werikohtaus, amputauti, lento, sattuma, pahan nuoli. Tämä tauti kohtaa erittäinki lihawia, punawerewiä, lyhyt= ja paksukaulaisia ihmisiä jälkipuolella ikää. Muutamia aikoja ennen oireita pidettyä katoo sairaalta äkisti tunto, maltti ja liikunto. Jos tähän ei kerrassaan kuolisi, niin jääpi kuitenki tawallisesti jompi kumpi puoli hermottomaksi. Mainituita edellä käywiä oireita tässä taudissa owat: huime, päänwiemistys eli heidytys, korwain suhina, sydänhypintä ja aikalomin menehtyminen eli tainnunta. Jos kyllä näitä kohtauksia taitaa toisinaan muistaki syistä tulla, niin sentähden niitä ei kuitenkaan pidä koskaan ylenkatsoa, mitättöminä pitää. Haittawerewyydestä tulewaa, useinki halwuuta ennustawaista huimetta eli wiemettä päässä, korwain suhinaa ja muita senlaisia parataan hiljaisella ololla wähäwaloisessa, raittiissa huoneessa; lewollisella mielellä; laihemmalla elannolla; kylmän eli haalistuneen weden juomaksi nauttimalla; kylmäin kääretten pään ympäri pitämällä; lämpimillä jalkawesillä; jalkain hieromisella puunöljyn ja willawaatteen kanssa; lawemangeilla eli pehmittäwillä taikka ulostawilla aineilla; weden juonnilla; kuppaamisella ja suonenlyönnillä. Muutamilla on ollut apua kahwesta, liikkuwaisuudesta ja toimittelemisista, erittäinki ulkosalla; ja siitä, että on entinen totuttu elämä peräti toisenlaiseksi muutettu. Tuntemattomasta syystä tullut pitkittäwä päänkipu on toisinaan heittänyt sillä, että on illoin aamuin juotu teelusikallinen sinappijauhoja juomalasillisessa maitoa tahi wettä. Menehtymisissä, tainnunnoissa ja pyörtymisissä, sydänhypinnässä, korwain suhinassa ja muissa senlaisissa wioissa on hywä wälistä haistella äkiätä eli wäkewää etikkaa, liikuskella wiriästi ulkona raittiissa ilmassa, hieroa, hiwutella, sukia ja harjata ruumista, joko kuiwiltaan tahi kukkawiinoilla taikka öljyllä.
Halwuukohtauksissa päästetään eli irtautetaan waatteita; sairas nostetaan pystöön; lihawilta, wahwakuntoisilta, punawerisiltä awetaan suoni, waan laihoilta, heikoilta, kalwian=näköisiltä ei pidä werta ottaa. Sitte pannaan kihottawa lawemanki ja sairaan siksi toinnuttua annetaan ulostus=ainetta ja raitistuttawia, maustawia juomia. Halwatut paikat peitetään lämpimästi ja hierotaan eli harjataan usiampi kerta joka päiwä palowiinaan tahi rommiin kastetulla willaisella waatteella tahi harjalla. Hiwuttamista, hieromista, sukimista eli harjaamista ei pidä ennen heittää, kun iho joka kerralla on tullut hywin lämpimäksi ja punaiseksi. Lääkäriltä kysyttäköön neuwoa, millä saataisi sairas uusista kohtauksista wapautetuksi.
13:ksi Kaatuwa, kaatumawika, kaadukselewainen, lankeawa, lankeawainen, wirma, meneskelewäisyys, pahan pieksämä. Waatii erinäisten syitensä mukaan erilaatuisia paranteita. Tarpeellista on sentähden oppineelta lääkäriltä neuwoa kysyä. Muuten tulee katsoa ja waralla pitää, ettei sairas setkien alla loukkautuisi. Turha taika on, luulla siitä sairaalle apua olewan, että koura wäännetään auki ja peukalo otetaan ulos. Parempi on pistää hammasten wäliin palasen anturanahkaa, puulusikan warren eli muun puikon, ettei sairas saisi kieltänsä pureskella. Eikä haittaa panna waskilantin sairaan kouraan, josta setken into on luultu hiljenewän. Setkien wälillä owat haaliat ammekylwyt, tasainen elämä ja wedenjuonti hyödyllisiä. Moni sanotaan siitä awun saaneen, että on pitemmän ajan illoin aamuin nautinnut runsaan teelusikallisen jauhettua pujojuurta lämmitetyn sahdin seassa.
14:ksi Kuumeettomia ihotauteja; tartunta, ryhtymä, rohtuma, maahinen, maanwiha, syyhelmä, sawipuoli. Tawallisimmia owat syyhelmä ja sawipuoli, samatekuin niiden syytki: likaisuus, siistitön ja ruokoton elämä owat hywin tawallisia.
Syyhelmässä wiljellään lämpimiä amme= tahi saunakylpyjä kahdesti wiikossa, joiden ohessa wälistä, ei joka päiwä, otetaan ulostus=ainetta ja illoin aamuin kahdeksan päiwää perätysten rikinkukkaa (flos sulphuris). Sitte seotetaan luoti hienottua rikkiä (tulikiweä) ja 4 luotia pesettiä (soopaa) tahi suolatonta woita ja woidellaan sillä ruumista yltä yleiseen 3 eli 4 iltaa peräksyttä. Joka kerralla woitelemaan ruwetessa pitää iho haalialla wedellä ja saipulla entisestä woiteesta puhtaaksi pestä, joka työ hywin taitaa tapahtua saunassa eli wesi=ammeessa. Wiimeisen woiteen ja peson perästä puetaan ruumis pestyihin, kuiwiin, puhtaisiin waatteisiin. Ei haittaa, jos enemminki tulikiweä ottaisi, kuin ainoasti neljänneksi osaksi, liiatenki jos woide tehdään woin tahi ihran kanssa. Sopii myös osittainki ruumista woidella, jos syyhelmä erittäin muutamia paikkoja waiwaisi.
Sawipuolia parannetaan sopiwalla, laihemmalla elannolla, lämpimillä kylwyillä ammeessa, äkiän etikan ulkopuolin päällä pitämällä. Taikka tehdään niille woidetta neljästä luodista talia, neljästä terwaa ja kahdesta luodista hienottua alunaa, jolla sawipuolta illoin aamuin woidellaan. Hienotusta lyjyhartsista ja ihrasta saadaan myös hywää sawipuolen woidetta. Waan ennen woitelemista pitää kuin syyhelmissä, niin sawipuolessaki rikinkukkaa sisälle otettaman, ja itsepintaisemmissa tapauksissa werenselwittäwiä keitteitä nautittaman.
15:ksi Rapi, paha rupi, päärupi on tartuntawika hiusmarrossa, joka ajettuu, rupeaa kehnälle, wiswalle ja ruwelle. Tässä wiassa pitää esinnä hiukset tyweä myöten poisleikattaman eli kerittämän, sitte woilla ja lämpimällä wedellä rupia lioteltaman, siksi että heltii, jonka jälkeen hiusmartoa woidellaan illoin aamuin rikkijauhoista pesetin eli soopan kanssa, puoliksi kumpaistaki, tehdyllä woiteella. Joka woitamisen edellä pitää entinen woide pois pestämän. Edellä mainittu sawipuolen woide talista, terwasta ja alunasta on myös hywä tässäki wiassa, warsinki jos sen ohessa kahtena iltana perätysten woidellaan sisäpuolta käsiwarsista, reisistä ja sääristä toisella woiteella kahdesta luodista sianihraa neljän luodin kanssa hienottua tulikiweä. Ensimäisenä iltana tapahtuu woiteleminen saunan jälkeen, mutta toisena ilman saunatta. Wiidentenä päiwänä saapi ruumiin puhtaaksi pestä, ja puolentoista wiikon päästä uudistaa woitelemisen, jos ensikerrasta ei olisi apua tullut. Jästistä, soopasta ja hionotusta tulikiwestä tehty woide on myös hywä kapia wasten. Sitä pannaan iltaisilla paksulta päälle, ja pestään aamuisilla jälleen pois. Werenselwittäwiä keitteitä ja aikalomin pehmittäwiä aineita taitaan myös hywäksi käyttää, waan pikilakkia ei pidä laittaa, jos ei juuri hätätilassa, koska rupia ei muulla tawalla saataisi irtaumaan. Eikä pidä silloinkaan pikilakkia yhdestä palasesta tehdä, waan kapiemmista sipaleista, jotta poisotettaissa saataisi helpommasti irti. Kaikkia muita wäkewiä woiteita narkkulista, eläwästä hopiasta, waskiruosteesta ja muista senlaisista ei pidä suwaita, koska owat kowin waarallisia. Pää kawista puhdistuttua ja uudelleen woimiinsa tultua peitetään puhtaana pidettäwällä willalakilla ja pestään usein, esinnä haaliammalla, sitte kylmemmällä wedellä.
16:ksi Kerpunkki, keripukki. Tutaan löyhästä, sinertäwästä, helposti werestäwästä ijenlihasta; sinertäwistä ihopilkuista ja toisinaan haawoistaki, erinomattain jaloissa; pahalle haisewasta hengestä, waikiasta henkimästä ja pöhläkästä, löyhästä ihosta. Alkunsa saapi tauti kylmästä, nuoskiasta, saastaisesta ilmasta; näkylästä, suolaisesta ruuasta; laiskuudesta ja työttömyydestä. Meriwäki liiatenki on tämän taudin alainen. Parahimmia lääkkeitä owat: puhdas, kuiwa, lämmin puku; liikkuwaisuus; sopiwampi ilma ja rawinto. Näiden ohessa juodaan iltaisilla teewettä, johon otetaan kortteli kiehuwata wettä, luoti sinappia ja kaksi luotia hunajata. Paitsi näitä hywäksi kiitetään wereksiä salatti=kasweja; happoisia juotawia marjoista, hedelmistä, etikasta, pippurajuurista; wierrettä; werenselwittäwiä keitteitä.
17:ksi Matoja, eläwiä watsassa. Tawallisimmia owat:
a) Lierat, suolikot, suoninkaiset. Waiwaawat lapsia ja usein wanhempiaki ihmisiä. Owat korttelin pituisia, pyöriöitä, huittupäisiä, waalewanpunaisia ja saattawat moninaisia kipuja erittäinki lapsille, jotka käywät kalwioiksi, saawat korkian, pullokkaan watsan, epätasaisen ruokahalun; nenäkutkun, kuolastajan, lewottoman, wawahtelemisilta waiwatun unen, napawäänteitä, oksettajan, löysän watsan, pyörryttäjän, kaatumawian ynnä muita. Tawallisesti kiinteypi wika kuuwaihilla. Näillä madoilla on tawallinen syntynsä sopimattomasta, jauhowoittoisesta tahi muuten ylellisestä ruuasta. Awullisia keinoja owat kohtuullisuus ja soweliaisuus ruuissa ja kaiken jauhosekaisen, raswaisen nautinnon wälttäminen. Woin sijasta annettakoon siirappia leiwän kanssa. Wedenjuonti ja humalawesi owat hyödyttäwiä. Taikka nautitaan kuutena aamuna perätysten tawallista suolaa ja ruutia yhteen seotettuna, teelusikallinen kumpaistaki, ja seitsemäntenä aamuna otetaan jalappajauhoja ulostamiseksi, jonka jälkeen sitte joka aamu kahtena wiikkona juodaan kupillinen tahi kaksi teewettä malista tahi raatteesta. Koko aikana woidellaan usein watsaa, johon tarpeesen saadaan hywää woidetta sapesta, kynsilaukasta ja terpentiinistä, yhtä paljo kutaki lajia. Nawalle sidotaan etikkaan ja nuskuun kasteltu tukko.
b) Pienet madot. Owat pikkuruisia, walkoisia, teräwäpäisiä matoja, jotka peräsuolessa saattawat waikian syyhynnän ja kutkun. Niitä wasten tipahutellaan sulattua rikkiä kylmään weteen, joka wesi sitte siiwilöitään ja käytetään lawemangeiksi. Taikka otetaan tähän tarpeesen (lawemangiksi nimittäin) teewettä tupakasta tahi malista, seotettawa wähällä liinaöljyllä, suolalla, saipulla ja tärkillä; taikka puoli kortteli muuta haaliata wettä yhteen wispilöittäwä puolen luodin hienotun haisupihkan ja yhden munanruskian kanssa. Terpentiini on hywin tehosa niin matoja kuin muita eläwiä häwittämään ja taitaan myös weden seassa (teelusikallinen kerrallaan) lawemangeiksi käyttää.
c) Alwe, rihmamato, heisit, lettimato, lapamato. On waalahka, nauhanmoinen, solmuinen eläwä, pitkällä, huittuisella päällä. Ynnä jo nimitetyillä matowaiwoilla ilmotaikse tämä silläki, että tuntuu watsassa, kuin joku kiertelehtäwä, liikkuelewa, kylmähkä muhkura eli kerä, joka rasittaa sairasta lewottomuudella, painolla sydänalassa ja laihtumisella. Kylmän weden, marjain, hapankaalin, laukkojen (kynsilaukan, sipulin, j.m.), suolan ja terpentiinin nautinto waiwaa tätä matoa, jonka tähden on hywä ja sowelias sitä wasten nauttia suolaisia ruokia, esimerk. suolakalaa kynsilaukan ja wähän leiwän kanssa, aamuisilla juoda kylmää wettä tahi maitoa kynsilaukalla seotettuna ja sitte joku aika (2 eli 3 wiikkoa) niin elettyä, jälkeenpäin kahtena eli kolmena päiwänä illoin aamuin ottaa pari teelusikallista tahi runsaamminki terpentiiniä. Tätä sopii sisäänottamista warten joka kerralla kahden munanruskian kanssa sekaisin wispilöitä ja wahwemmille ihmisille saapi sitä antaa joka tiima neljästi perätysten eli kunnes waikuttaa. Sanotaan loppukuulla matojen helpommasti lähtewän, eikä kyllä haittaa, jos sen ajan walitseeki niiden poisajamiseksi.
18:ksi Wesiumpi, salpuuwika, wesitulehdus. Waatii erityisten syitensä jälkeen erityisiä paranteita. Ainoastaan oppinut lääkäri taitaa tutkia, mistä syystä tauti on alkunsa saanut, jonka tähden tuleeki häneltä apua noutaa, jos tauti wuorokauden sisässä ei heittäisi sillä, että nautitaan näljäisiä juomia, lawemankeja ja lämpimiä hauteita pidetään häpyseudulla ja mahan alla, taikka sillä, että sairas istuu ammewedessä ja lawemangin sijasta nautitsee joita kuita pehmittäwiä aineita. Wedenajawia sisällisiä lääkkeitä ei pidä ilman lääkärin neuwoa wiljellä, kuin olisiwat usein waarallisia.
19:ksi Kiwitauti, tippatauti. Waiwaa sairasta moninaisilla tuskilla ja kiwuilla wettä heittäissä, milloin raastaltaen ylempää siwusta, milloin wesiteistä alempata. Wesi usein ei lähde, kuin tippumalla, on usein werisekaista, usein samiata, kuin hiedalla eli somerella seotettu. Tämä wika waatii ainaki lääkärin apua. Itsepäällänsä ei sowi muuta tehdä, kuin nauttia liewiä ruokia, pitää watsan pehmiänä, liikuskella ulko=ilmassa, liewittää kowempia tuskia wereksen woin nauttimalla. Saapi myös, ken niin tahtoo, syödä paistetuita pihlajanmarjoja, juoda teetä sianpuolalehdistä tahi keitettä katajanmarjoista, taikka sisäänottaa muutamia kertoja päiwässä wähän potaskaa wedessä tahi sen sijasta teelusikallisen porolipiätä weden seassa, joista toisinaan on sanottu apua olewan.
20:ksi Hammastauti, hammasmato, hampaan kolotus. On erittäinki kahta lajia, alkunsa saawat toinen laji hampaan kololle eli reiälle syöpymästä, toinen ijenlihan ja lähellisten paikkain ajettumisesta. Edellisessä pakottaa waan sitä eli niitä hampaita, jotka owat kololla. Montaki keinoa on hywäksi kiitetty tässä wiassa. Parahimmia ja luotettawimmia owat: pistää punaiseksi kuumetun paksun rautalangan pään koloon eli reikään ja niin juurinensa polttamalla häwittää taudin. Taikka nyäistään hammas pois, jota kuitenkaan ei pitäisi kewiämielisesti usein wähemmästäki tarpeesta tehdä, waan ennen kärsiä ja odottaa siksi, että kolotus itsestänsä lakkaa, joka melkein ainaki on nähty aikaa woittain tapahtuwan. Jälkimäinen hammastaudin laji saapi alkunsa samoista syistä kuin yskäki. Siinä on hyödyllinen iltaisilla maatamennessä hautoa jalkoja taikka koko ruumistaki lämpimässä wedessä, paahtaa kolottawaa paikkaa ulkopuolin kuumetuilla raesuloilla willaisen riewun tahi sukan sisässä taikka muilla lämpimillä hauteilla, jonka ohessa nautitaan hiestäwiä juomia. Kowemmissa tapauksissa tarwitsee 6 eli 8 iilimatoa panna ijenlihalle kipiän hampaan seuduilla ja rakkolaastaria niskaan, korwan taaksi tahi kaulaan kipiälle puolelle.
21:ksi Pitali. On erotettawa kohta mainittawasta kuppataudista, joka aina tulee tarttumalla, jota wastoin pitali saapi alkunsa muista, wielä epätietoisista syistä. Se alkaa ruumiin pitkällisesti ja wähittäin kangistumisella, jalkain, sääriwartten ja reisien ajettumisella, alakuloisuudella ja woimattomuudella. Sitte alkaa nenä tukkeutua, kaswot käypi mustan tahi sinisen punertaviksi, säärillä, reisillä ja muuallaki tawataan sinertäwiä eli punertawia, wähitellen puhkeawia muhkuroita. Sairaalta sortuu ääni ja nielimissä ilmautuu päällisiä haawoja, jotka leweäwät pehmiämpiä paikkoja myötänsä syöden. Wälistä tulee koko ruumis ruwille, joista wuotaa sitkiätä walkoista tahi harmaata märkää. Rupi kuiwuu sitte jälleen, warisee pois ja toista kaswaa sijaan. Monia wuosia kestää tauti, ennenkuin sairas wiimein riutuneena, näiwettyneenä kuolee. Ei muu, kuin oppinut lääkäri woi tähän tautiin mitään, eikä hänkään, jos tauti pääsee wanhenemaan, jonka tähden pitääki aikaiseen neuwoa pitää.
22:ksi Kuppatauti, paha tauti, ransuusi. On sekä alkuansa että seuruitansa monenlainen. Alussa milloin wuotaa wesireiästä (kusettimesta) märkää ja karwastelee, wiilaisee wettä heittäissä, milloin ajaa ja kiwistää mulkkuja tahi sapsorauhaisia, milloin ilmautuu ensimältään pieniä, sitte yhtäläiseen suuremmaksi syöpywiä haawoja terskaan, erittäinki sen päähän ja esinahkaan tahi muihin luonnonpaikkoihin. Haawat owat laidoiltaan jyrkkiä, hylkeenraswan=näköisiä pohjalta. Ilman jo mainittuihin paikkoihin, taitaa näitä haawoja ilmautua kurkkuun, kitaan, huuliin, suuwieriin, nenään ja perään. Taikka kaswaa häpyhyn ja perään syylämäisiä näpyjä; hiusrajahan ja muihin paikkoihin ilmautuu ruskioita, sawipuolen=näköisiä pilkkuja. Muita kupan seuruita ja tunteita owat: kuiwa, itsepintainen syyhelmä; pahoja haawoja ja ajeita jaloissa, reisissä ja muualla; sääriluiden kolottaminen öillä ja niiden wiimein pahoille, haisewille haawoille puhkeaminen; nenän syöpyminen ja litistyminen, kowa äänen sortuminen jne.
Kuppatauti on niin monenlaatuinen, eritapainen, että usein yksi laatu eli laji tulee pahemmaksi niistä lääkkeistä, joilla toinen laatu paranee. Pahoin siis tekewät, jotka ymmärtämättömäin käsiin ja parannuksen ala tässä taudissa antauwat. On siinä lukeneella lääkärilläki usein kylliksi tekemistä ja hänelle pitääki tauti kohta alussaan ilmotettaman.
Tauti kyllä tarttuu tawallisesti haureudesta, mutta usein myös muullaki tawalla nimittäin: kun annetaan wierasten, pahatautisten waimoin lapsia imettää, syödään tahi juodaan yksistä astioista, poltetaan yksistä piipuista, maataan tahi kylwetään yhdessä wierasten, kulkioiden, useinki tuntemattomain ihmisten kanssa. Sentähden tulee jokaisen ja liiatenki perheenhaltioiden wäestänsä waarin pitää, ettei tauti näillä tahi muilla tawoilla pääsisi taloon. Sillä kerran tulleena on se hidas lähtemään. Ei ainoasti tuntemattomain jälkeen pitäisi jokaisen wäestänsä huolta pitäwäisen, tunnollisen perheenhaltian antaa wisusti pestä astiat, makuuwaatteet, saunanlaudat ja muut senlaiset kappaleet, waan myöski tarkoin kysellä ja tutkia omaisiansaki, markkinoilta, kaupunkiloista, keräjistä, hollista ja muilta matkoilta palaawia. Jos kuitenki joku tulisi saastutetuksi, niin on hänen welwollisuutensa heti kohta erottaa semmoinen muiden wäen yhteydestä ja ruununmiehille tahi papeille asia ilmottaa.