[163] Samuli Roos oli talollisen poika Eurajoelta, syntynyt 1 p. Tammik. 1792. Tuli ylioppilaaksi 1811 ja maisteriksi 1819 sekä lääketieteen lisensiaatiksi 1821. Oli piirilääkärinä ensin Kajaanissa 1823-32, siis välittömästi ennen Lönnrot'ia, sitten Ylä-Karjalassa 1832-40. Sen jälkeen eli yksityislääkärinä kotipuolellaan ja kuoli 14 p. Marrask. 1878. Kaiken joutoaikansa Roos pani suomalaisen kirjallisuuden kartuttamiseen. Erittäin toimitteli hän ahkerasti terveys-opillisia ja taloudellisia neuvokirjoja rahvaalle. 1860 vuoden Suomi-kirjaan painatti hän suomentamiansa Phaidron aisopolaisia satuja. Käsikirjoituksena jäi häneltä suomennos Sjögrenin latinalais-ruotsalaista sanakirjaa sekä saksalais-suomalainen sanakirja.

[164] Mainitaan olleen Tammelan kirkkoherra Niilo Maunu Tolpo (1770-1853).

[165] Pikemmin kuin mitä hän itsekään oli rohjennut toivoa; sillä vielä vähäistä ennen oli tekijä Yrjö Koskisen kanssa keskustellut siitä, tokko edes harmaapäisinä vanhuksina saisivat nähdä yhden suomenkielisen oppikoulun toiminnassa!

[166] Frans Vilhelm Rothsten on syntynyt 14 p. Syysk. 1S33 Porissa, jossa isä eli puuseppänä. Tuli ylioppilaaksi 1851 ja maisteriksi 1857. On ollut ajoittain suomenkielen opettajana parissa Helsingin koulussa, siinä toimessa osoittaen harvinaista taitoa, vaan muuten, virkoihin pyrkimättä, pannut kaiken aikansa kirjallisiin töihin. On sepittänyt tarkan Latinalais-suomalaisen sanakirjan koulujen tarpeeksi, joka ilmestyi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksissa 1864 (toinen painos 1883), sekä toimittanut sana- ja asiaselitykset helppohintaiseen Kalevalan-painokseen vuodelta 1870. Näiden hänen työnsä näkyväin hedelmäin ohessa on hän vielä hiljaisuudessa ollut suurena apuna monessa muussa kirjallisessa sekä tieteellisessä yrityksessä. Niin on hän esim. valvonut kielen puhtautta Valdemar Churberg'in Uudessa romani-jaksossa 1874-78 sekä antanut neuvoja ja lisiä A.V. Jahnsson'in v. 1871 ruotsiksi ilmestyneesen suomenkielen lauseoppiin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sihteerinä vuodesta 1870 on hän tehokkaalla tavalla ottanut osaa myös useimpien Seuran toimituksien, etenkin sanakirjojen ja maanviljelys-oppikirjojen julkaisemiseen.

[167] Ei ole sekoitettava ennen mainittuun veljeensä Aksel Gabriel Corander'iin, joka julkaisi ruotsinkielisen suomenkielen lauseopin Finsk sattslära 1861. Hän oli syntynyt Mikkelissä 23 p. Maalisk. 1827, tuli ylioppilaaksi 1845 ja maisteriksi 1850. Oli pari vuotta opettajana Helsingissä ja sitten lehtorina Viipurissa vuoteen 1874. Kuoli 29 p. Syysk. 1877. On vielä painattanut Kertoelman Suur-Savosta eli Mikkelistä 1848, joka on ensimmäinen pitäjänkertomus suomenkielellä. Toimitti Viipurissa Sananlennätintä 1856 yhdessä veljensä kanssa ja yksin 1857-58 sekä Otavaa 1862-63. Oli vv. 1857-75 Viipurin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sihteerinä.

[168] Tässä yhteydessä sopinee mainita, että samana vuonna, 1852, ilmestyi ensimmäinen muun kielen oppikirja suomeksi. Se oli Juhana Vilhelm Murman'in Harjoittava ruotsinkielen-oppi alkaville. Murman oli syntynyt 12 p. Tammik. 1830 Haukiputaalla, tullut ylioppilaaksi 1852 ja vihitty papiksi 1857. Oltuaan pappina ja opettajana monessa paikoin Suomessa, siirtyi v. 1868 Inkeriin, jossa kuoli Keltun ja Rääpyvän seurakuntain kirkkoherrana 31 p. Tammik. 1892. On kirjailijana liikkunut hyvin erilaisilla aloilla ja aikoinansa ollut erinomaisen tuottelias. Hänen huomattavin teoksensa on Setän opetuksia, ensimmäinen vihko sielutieteessä 1856, toinen sielunviljelyksestä 1860, jotka nekin ovat laatuaan esikoisia kirjallisuudessamme. Yhdessä Pekka Aschan'in kanssa on hän myös toimittanut oppikirjan Eläintiede suomalaisille alkeiskouluille 1866. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran lähettiläänä on hän ollut kahdella tutkimusmatkalla Pohjanmaalla, v. 1854 kansanrunoja ja v. 1862 historiallisia muistoja keräämässä. Edellisen retken tuloksista on hän julkaissut saman vuoden Suomi-kirjassa ensimmäisen laveamman esityksen Suomalaisten muinaisista taikatavoista ja -tempuista ruotsiksi: Några upplysningar om Finnarnes fordna vidskepliga bruk och trollkonster, sekä suomeksi Kertomuksen jälkimmäisestä tiedustusmatkasta Pohjanperällä, niin-ikään Suomi-kirjassa 1865. Inkerissä hän on vielä painattanut Selityksen häätavoista Inkerinmaan Suomalaisissa seurakunnissa, 1872. Mainitun ruotsin kieliopin jälkeen seurasivat Juhana Gabriel Geitlin'in latinan ja saksan kieliopit 1858 ja 1861, Kustaa Cannelin'in kreikkalainen ja Vilhelm Flomam'in ranskalainen kielioppi 1863, suomennos Mattias Akianderin venäjän kielioppia 1864 sekä viimein Romulus Maunu Oppman'in englannin kielioppi 1867.

[169] Sven Gabriel Elmgren, kappalaisen poika Paraisista, oli syntynyt 25 p. Lokak. 1817. Tuli ylioppilaaksi 1836 ja maisteriksi 1840. Suoritti jumaluus-opin kandidaatti-tutkinnon 1844, mutta antautui yliopiston kirjaston palvelukseen, jonka vakinaiseksi amanuenssiksi pääsi 1848 sekä varahoitajaksi 1862 ja jossa palveli vuoteen 1891. Oli vv. 1846-61 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sihteerinä ja painatti kertomuksen seuran edellisestä vaikutuksesta 1847 vuoden Suomi-kirjaan. Antoi Fosterländskt album'iin m.m. tutkimuksen Mikael Agricolasta sekä useita kirjallishistoriallisia elämäkertoja nimikirjaan Finlands minnesvärda män (Suomen muistettavat miehet), joka ilmestyi vv. 1853-57. Hänen muista ruotsinkielisistä julkaisuistaan on mainittavin kaksiosainen väitöskirja Öfversigt af Finlands litteratur (Suomen kirjallisuuden luettelo ja yleiskatsaus) 1861 ja 1865. Kuoli 2 p. Marrask. 1897.

[170] Ilmoituksia otti Kanava vastaan myös ruotsin-, saksan-ja venäjänkielillä. Se oli, näet, samoin kuin Sanansaattaja Viipurista, aikoinaan ainoa Viipurissa ilmestyvä sanomalehti. Saksankielinen Wiburgs Wochenblatt oli lakannut 1832; ruotsinkielinen Wiborgs annonceblad oli Sanansaattajan vuosikertojen välillä ja jälkeen ilmestynyt vv. 1837-39, 42-44, ja virkosi vielä Kanavan kuoltua eloon, vaikka ainoasti vuodeksi 1848.

[171] Kts. Litteraturblad 1848 n:o 12.

[172] Myöhemmistä runotuotteista huomattakoon Sotamarssi vuodelta 1889 ja samana vuonna juuri vähää ennen kuolemaa kirjoitettu Punkaharjun tytön laulu.

[173] Ensimmäisen Suomenkielisen lukemiston kouluja varten toimitti v. 1850 Vaasan kymnaasin apulainen, sittemmin Ulvilan kirkkoherra Aukusti Lilius.

[174] Se painettiin v. 1891 Suomalais-ugrilaisen Seuran toimituksiin, joissa myöhemmin myös Ahlqvist'in voguulilaiset kielinäytteet ynnä kielioppi ilmestyivät 1894.

[175] Ihmeellisintä on että tämä "kansatieteellinen unelma" taisi päästä painotarkastuksen läpi. Tämän seikan selittää ainoasti sen ilmestyminen pienissä kappaleissa 1847 vuoden Suomettaren palstoilla, joten kokonaisuus ei heti tarkastajan silmään pistänyt. Kuinka ahtaat paino-olot muuten siihen aikaan olivat, osoittaa paraiten eräs kohta runossa Miksikä aina suret! 1849 vuoden Suomettaressa, jossa se ensikerran löytyy julkaistuna, on näet Suomeni sanan sijalle täytynyt painattaa Saimani!

[176] K(aarlo) B(erghom), Kirjallisessa Kuukauslehdessä 1869 s. 19.

[177] Ainoasti vähäinen avunlisä tähän teokseen: Tutkimus sivistyssanoista obilais-ugrilaisten kansojen kielissä 1882, on suomenkielellä julkaistu. Sitä vastoin ovat kaikki hänen Kalevalaa koskevat kirjoituksensa: Tutkimus Kalevalan tekstissä ja tämän tarkastusta 1886 ja Kalevalan Karjalaisuus 1887, niinkuin myös Elias Lönnrot, elämäkerrallisia piirteitä 1884, kaikki suomeksi kirjoitetut. Ensiksimainittu on suomenkielisenä promotsiooni-kutsumuskirjana ensimmäinen laatuaan. Myös yliopiston rehtorina on Ahlqvist ensimmäisenä käyttänyt suomenkieltä avajaispuheissaan, jotka ilmestyivät painettuina heti hänen kuolemansa jälkeen 1889.

[178] Sakari Joakim Cleve syntyi 3 p. Jouluk. 1820 Rantasalmella, jossa isä oli kirkkoherrana. Tuli ylioppilaaksi 1838, maisteriksi 1844, filosofian dosentiksi 1848 ja tohtoriksi 1850. Nimitettiin lehtoriksi Kuopion kymnaasiin 1851 sekä v. 1862 kasvatustieteen professoriksi, josta virasta otti eron 1882. On järjestänyt Suomen korkeamman oppikoulun ja sitä varten perustanut Helsinkiin mallikoulun, johon toimitti suomenkielisenkin osaston 1867. Kun tämä päätettiin lakkautettavaksi 1871, oli hän Helsingin suomalaista alkeisopistoa perustamassa, samoin kuin Helsingin suomalaista tyttökoulua 1869. On vielä järjestänyt Helsingin kansakoululaitoksen sekä jäsenenä 1862 vuoden kansakoulu-komiteassa valmistanut sen ehdoituksen, joka pääasiallisesti on perustuksena nyt voimassa olevalle asetukselle. On perustanut Suomen Kasvatustieteellisen yhdistyksen sekä sen aikakauskirjan 1864. On myös ollut v. 1874 perustetun Kansanvalistus-seuran ensimmäinen esimies. Hänen pääteoksensa on Koulujen kasvatus-oppi, joka ilmestyi suomalaisessa käännöksessä 1886.

[179] Nimitys on Lönnrot'in keksimä; Kantelettaren runo, jossa se ensiksi esiintyy, on ainoasti vapaa suomennos virolaista Salme-runoa.

[180] Siihen asti oli sitä alusta vuotta toimittanut länsisuomalainen maisteri Edvard Rindell.

[181] Uudella Suomettarella on tähän saakka ollut ainoasti kaksi päätoimittajaa: Antti Almberg 1869-70, ja Viktor Löfgren Kesäkuusta 1870 alkaen. — Antti Fredrik Almberg, Maskun kirkkoherran poika, syntyi 18 p. Heinäk. 1846, tuli ylioppilaaksi 1863 ja maisteriksi 1869, nimitettiin suomenkielen-kääntäjäksi senaattiin 1876. Käytyään vv. 1874-75 tutkimusmatkalla Unkarissa, on hän tutustuttanut Suomalaisia tämän veljeskansan oloihin useilla teoksilla: Unkarin maa ja kansa 1876, Unkarin kielen oppikirja yhdessä unkarilaisen Joszef Szinnyei'n kanssa 1880, Unkarin albumi I 1881. Maantieteellisiä kuvaelmia 10-11. Unkari, 1882-83, sekä suomennoksilla (esim. Jókai'n Uusi Tilanhaltija 1878). On sitä paitsi ylimääräisenä unkarinkielen lehtorina yliopistossa vuodesta 1881 antanut opetusta mainitussa kielessä. — Niilo Viktor Alfred Löfgren, hovioikeudenneuvoksen poika, syntyi Viipurissa 25 p. Marrask. 1843, tuli ylioppilaaksi 1862 ja filosofian kandidaatiksi 1870. Oli v. 1865 apumiehenä Maiden ja Merien takaa lehden toimituksessa. Suomensi 1869-70 kaksi Emlekyl'in (Eemil Nervanderin) novellia: Honkain tarinat ja Uotilan isäntä, joiden alkuteokset ovat jääneet julkaisematta. Otti myös osaa Vänrikki Stoolin tarinain suomentamiseen.

[182] Pietari Aadolf Europaeus (1753-1825). Oli kielten ja nähtävästi myös kansanrunojen harrastaja. S. 244 ylhäällä mainittu Porthan'in kiitoskirje on, sen mukaan kuin t:ri E. Lagus on selville saanut, hänelle, eikä Berner'ille kirjoitettu.

[183] Jälkimmäisenä vuonna yhdessä maisteri Abraham Nylander'in kanssa.

[184] Viimeksi hän on v. 1896 painattanut Mietteitä I. Lainkäyntikielistämme ja II. Lainkäynti-säädäntömme parantamistoimista.

[185] Toinen uudistettu painos ilmestyi 1877.

[186] V. 1871 ilmestyi vielä Aminoff'in väitös Etelä-Pohjanmaan kielimurteesta tutkimus, joka on vertailevaa laatua ja ensimmäisenä edustaa uuden-aikaista murretutkimusta maassamme. Mutta samana vuonna ilmestyi asetus, joka kielsi suomen- ja ruotsinkieltä kielitieteellisissä väitöskirjoissa käyttämästä ja joka oli voimassa vuoteen 1886. — Torsten Kustaa Aminoff oli syntynyt 11 p. Marrask. 1838 Nilsiässä, jossa isä oli maamittarina. Palveli vv. 1855-61 sotaväessä, viimein vänrikin arvolla, ja suoritti sillä välin ylioppilastutkinnon 1857. Vihittiin maisteriksi 1869 ja nimitettiin historian lehtoriksi Haminan kadettikouluun 1871, jonka jälkeen saavutti vielä tohtorin-arvon 1873. Kuoli Helsingissä 18 p. Elok. 1881. Jo sotamiehenä Virossa majaillessaan oli hän opiskellut vironkieltä, niin että v. 1869 saattoi toimittaa Virolais-suomalaisen sanakirjan satukokoukseen: Eestirahva ennemuistesed jutud, jonka Kreutzwald'in teoksen Suomalainen Kirjallisuuden Seura kolmea vuotta aikaisemmin oli painosta kustantanut. Käytyään v. 1871 Ruotsin ja Norjan rajamailla asuvain Suomalaisten luona, julkaisi hän arvokkaan kielitieteellisen tutkimuksen Tietoja Vermlannin Suomalaisista Suomi-kirjassa 1876. Sitä ennen oli hän savokarjalaisen osakunnan albumiin antanut kaksi huomattavaa historiallista kirjoitusta Savolaisten sija Suomen asutushistoriassa 1870 ja Lyhyt silmäys itäisten suomensukuisten kansain historiaan 1873. Kesällä 1878 teki hän Suomen Tiedeseuran kustannuksella matkan Votjakkein luo, jonka tuloksista on suurin osa vasta hänen kuolemansa jälkeen tohtori Yrjö Wichman'in toimesta ilmestynyt.

[187] Heidän sijallaan olivat väliajalla toimittajina maisterit Paavo Cajander 1873-74 ja Samuli Suomalainen 1875, kaunokirjailijoina vasta mainittavat, sekä Aukusti Juhana Mela 1873-75. Viimeksi mainittu syntyi 8 p. Maalisk. 1846 Kuopiossa, jossa isä oli henkikirjurina. Tuli ylioppilaaksi 1865 ja maisteriksi 1873 sekä luonnonhistorian ja maantieteen lehtoriksi suomalaiseen normaalilyseesen 1888. Muutti alkuperäisen nimensä Malmberg Melaksi 1876. On luonnontieteellisen kirjallisuuden ensimmäinen varsinainen sekä etevin edustaja suomenkielellä. Mainittakoon ainoasti: Suomen eläimistö 1872; Lyhykäinen kasvioppi ja kasvio 1877; Suomen luurankoiset 1882; Zoologia kansalaisille I, pääasiallisesti Brehm'in mukaan, 1891-96.

[188] Valvojan päätoimittajina ovat olleet: Juhana Richard Danielson 1881-84, Thiodolf Rein 1885-87, Ernst Kustaa Palmén 1888-91, Oskar Eemil Tudeer 1892-96 ja Eemil Nestor Setälä 1897. —Danielson, kappalaisen poika, on syntynyt Hauholla 7 p. Toukok. 1853, ylioppilas 1870, yleisen historian dosentti 1878 ja professori 1880, valtiopäivämies. Suomenkielisistä teoksista huomattakoon: Suomen yhdistäminen Venäjän valtakuntaan 1891; Suomen sisällinen itsenäisyys 1892; Viipurin läänin palauttaminen muun Suomen yhteyteen 1894; Suomen sota ja Suomen sotilaat 1808-09 1896. — Palmén, professorin poika, on syntynyt Helsingissä 26 p. Marrask. 1849, ylioppilas 1866, pohjoismaiden historian dosentti 1877 ja professori 1884, valtiopäivämies. Teoksista: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran viisikymmen-vuotinen toimi ynnä suomalaisuuden edistys 1881; sekä Valvojasta: Neljä merkkivuotta Suomen oppikoulun historiassa ja Suomen valtiovarojen hoidosta 1889, Taistelu lakiemme puolesta 1840-luvulla 1896. — Tudeer, tuomarin poika, on syntynyt Mikkelissä 30 p. Elok. 1850, ylioppilas 1867, kreikan kielen ja kirjallisuuden dosentti 1879 ja ylimääräinen professori 1885. Valvojasta: Matkamuistelmia Kreikasta 1883; Homeeros ja Kalevala 1885; Runous ja vapaus 1888. — Setälä, talollisen poika, on syntynyt Kokemäellä 27 p. Helmik. 1864, ylioppilas 1882, suomalais-ugrilaisen kielitieteen dosentti 1887, Suomen kielen ja kirjallisuuden professori 1893. Teoksia mainittakoon: Suomen kielen lauseoppi 1880; Lauseopillinen tutkimus Koillis-Satakunnan kansankielestä 1883; Yhteissuomalainen äännehistoria 1-2, 1890-91; Lisiä suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen historiaan 1891; Oikeakielisyydestä suomenkielen käytäntöön katsoen 1894.

[189] Viimeksi on v. 1896 ilmestynyt alkuosa hänen kirjoittamaansa laveata Suomen lainsäädännön historiaa.

[190] Lisäksi: Lyhyt runous-oppi ja Runous-opin pääkohdat 1891.

[191] Aksel August Borenius on syntynyt 19 p. Maalisk. 1846 Porvoossa, jossa isä oli kymnaasinlehtorina. Tuli ylioppilaaksi 1863 ja filosofian kandidaatiksi 1871. Kävi vv. 1871, 1872 ja 1877 keräämässä vanhoja runoja ja niiden sävelmiä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustannuksella, jonka kirjaston ja arkiston hoitajana myös oli vv. 1876-79, pannen nämät aivan uuteen kuntoon. On m.m. julkaissut: Selityksiä runonkeräyksistäni ja niiden johdosta muutamia mietteitä Kalevalasta Kielettäressä 1872; Missä Kalevala on syntynyt? Suomen Kuvalehdessä 1873; Suomen keskiaikaisesta runoudesta I. Luojan virsi Virittäjässä 1886.

[192] Viime aikoina on hän etenkin edistänyt siperialaisten kalliokirjoitusten kokoilemista, julkaisemista ja tutkimista.

[193] Sekä ennen mainittu Juhana Vilhelm Snellman'in elämä, joka on myös suomeksi ilmestynyt 1896.

[194] Myös Godenhjelm'in voi tähän lukea sekä itse kirjan tekijän. Ryhmitys on muuten kokonaan toimittajan.

[195] Myöhemmin on hän julkaissut kokoelman Raittiusrunoja 1889 sekä kertomuksen Salmelan heinätalkoot 1891.

[196] B. F. G(odenhjelm), Kirjallisessa Kuukauslehdessä 1876 s. 43.

[197] Lisättäköön: Itätsheremissiläiset kielennäytteet saksalaisen käännöksen kera Suomalais-ugrilaisen Seuran toimituksissa 1889 ja Kuollan Lapin murteiden sanakirja ynnä kielennäytteitä Tiedeseuran Bidrag'eissa 1891.

[198] Kokoelman runojansa julkaisi Arvi Jännes nimellä Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi 1889. Promotsiooni-runoilija 1897.

[199] Ilmestyivät 1867-70; yksin on Cajander uudistanut suomennoksen mallikelpoiseksi 1889. On myös uudestaan suomentanut Topelius'en Maamme-kirjan ja Luonnon-kirjan 1886.

[200] Erikseen ovat vielä huomattavat hänen tervehdyssanansa v. 1890 seppelöidyille maistereille.

[201] Myöhemmin ilmestyneitä ovat runokokoelmat: Kuplia 1890 ja Ajan varrelta 1896, eletty kertomus Uskovainen 1890 sekä näytelmät Tietäjä 1887, Aino 1893 ja Kullervo 1895.

[202] Tämä arvostelu tietysti ei koske vuoden 1886 jälkeen ilmestyneitä näytelmärunoja.

[203] Ennen vuotta 1886 esiintyneistä.

[204] Eemil Fredrik Nervander, kuuluisan luonnontutkijan ja runoilijan (Jephtas bok 1840) Juhana Jaakko Nervander'in poika, on syntynyt Helsingissä 16 p. Marrask. 1840. Tuli ylioppilaaksi 1858 ja suoritti filosofian kandidaatti-tutkinnon 1869. On salanimellä Emlekyl julkaissut kaunokirjallisia teoksia, sekä ruotsin- että suomenkielisiä. Jälkimmäiset, nimittäin ennen mainitut novellit Honkain tarinat 1869 ja Uotilan isäntä 1870 sekä v. 1884 ilmestynyt Katri, kertomus 17 vuosisadasta, ynnä suomalaisessa teaatterissa v. 1879 esitetty näytelmä Pieni Suometar, ovat kaikki toisten kääntämiä. Nervander on muistettava myös Suomen taidehistoriallisten muinaismuistojen ahkerana keräilijänä ja tutkijana.

[205] Uutta painosta valmistetaan parast'-aikaa. Edellisen oli toimittanut B.F. Godenhjelm.

[206] Eliel Aspelin, Juhana Reinhold Aspelin'in nuorempi veli, on syntynyt 9 p. Lokak. 1847 Ylivetelissä, jossa isä silloin oli kappalaisena. Tuli ylioppilaaksi 1865, filosofian kandidaatiksi 1871 ja lisensiaatiksi 1878. Nimitettiin estetiikan ja taidehistorian dosentiksi 1880 sekä ylimääräiseksi professoriksi 1892. Julkaisi tutkimuksen Aleksis Kivestä ja hänen teoksistaan jo v. 1872 Kirjallisessa Kuukauslehdessä. On sittemmin esiintynyt etevänä elämäkerran-kirjoittajana: Johannes Takanen 1888, Verner Holmberg 1890, Elias Brenner 1896. Hänen muita julkaisujaan mainittakoon: Siipialtarit, tutkimus keskiajan taiteen alalla, väitöskirja 1878; Kalevalan tutkimuksia I, 1882; Suomen taiteen historia pääpiirteissään 1891: Kansa Saksan kertomarunoudessa, 1750-1850 1894: sekä salanimellä Ellei suomennetut Dickens'in Kotisirkka Novellikirjastossa 1870 ja Ibsenin näytelmä Kuninkaan alut 1884.

[207] Ennen vuotta 1886 ilmestyneistä. Onnistuneen aiheensa puolesta merkillinen on myös Matti Kurikan v. 1884 painettu Viimeinen ponnistus, kuvaus Inkerin kansan elämästä orjuuden lakkauttamisen ajoilta.

[208] Näytehnistön suomentajista mainittakoon vielä Eerik Juhana Blom, syntynyt 22 p. Toukok. 1817 Iisalmella, jossa isä oli kappalaisena. Hän tuli ylioppilaaksi 1836 ja maisteriksi 1840, toimitti ensin kouluvirkoja eri paikoissa, vaan sitten vihitti itsensä papiksi ja nimitettiin Heinävedelle 1855 ja Sysmään 1860. Kuoli 20 p. Huhtik. 1887. Blom on tunnettu monista sujuvista suomennoksistaan. Suorasanaisista ovat mainittavat, paitsi Näytelmistöön painetut Lessing'in draamat Emilia Galotti 1861 ja Minna von Barnhelm 1864, Conscience'n novelli Ravintolan isäntä 1863. Runomitalla on hän kääntänyt Tegnér'in Frithiofin sadun 1872 ja Runeberg'in Hirvenhiihtäjät 1876, joista edellinen ei kuitenkaan ole yhtään onnistunut. V. 1873 painatti hän nimellä Niitä näitä runouden alalta vihkosen suomennoksia Runeberg'in, Franzén'in, rouva Lenngren'in y.m. pienistä runoelmista. Omiakin sepitelmiä on hän julkaissut, ensi kerran Saima-lehdessä 1845 ja sittemmin Suomettaressa.

[209] Omaa sukua Forsman, kultasepän tytär Tukholmasta, syntynyt 20 p. Marrask. 1838. Meni v. 1866 Helsingissä naimisiin etevän näyttelijän Frithiof Raa'n kanssa, sekä tämän kuoltua norjalaisen kirjailijan Kristian Winter-Hjelm'in kanssa 1874.

[210] Vaikka, niinkuin on mainittu, Bergbom suomalaisen teaatterin johtajana ei ole mitään näytelmää omassa nimessään julkaissut, on hänen kuitenkin siinä asemassa ollut tilaisuus suuressa määrin vaikuttaa uusimman näytelmäkirjallisuutemme kehitykseen. Kuinka suuri osa hänellä on ollut monessa näyttämöllämme esitetyssä ja myöhemmin julkaistussa näytelmässä, on vastainen suomalaisen kirjallisuuden historian tutkimus selvittävä.

[211] Etevänä runomitallisten näytelmäin suomentajana huomattakoon myös Juhana Enlund. Hän syntyi Raumalla 29 p. Kesäk. 1836. Kun Suomen ruotusotaväki v. 1854 asetettiin, meni hän Turun ja Porin läänin pataljoonaan ja palveli siinä, viimeksi vältvääpelin arvolla, siksi kuin Suomen sotaväki v. 1868 hajoitettiin. Sitten tultuaan Helsinkiin, sai hän viran rautatiehallituksen kansliassa, jossa v. 1897 pääsi vakinaiseksi kamreeriksi. Enlund on hienolla runoaistilla ja sujuvalla, kauniilla kielellä suomentanut seuraavat näytelmät: Oehlenschläger'in Aksel ja Valpuri 1873, Lessing'in Nathan viisas 1876, Hertz'in Kuningas René'n tytär 1878 ja Björnson'in suorasanainen Leonarda 1880. Myös on hän sepittänyt sävelmän Yrjö Koskisen runoelmaan Suomen salossa.

[212] Kirjallisessa Kuukauslehdessä 1869 s. 20-22, 306-312.

[213] Kts. J. W. C(alamnius'e)n arvostelua Kirjallisessa Kuukauslehdessä 1874 s. 52.

[214] Myöhemmin on Minna Canth'ilta vielä ilmestynyt m.m. seuraavat näytelmät: Kovan onnen lapsia 1888, Papin perhe 1891 Sylvi 1893 ja Anna Liisa 1895; kertomukset: Hanna 1886, Köyhää kansaa 1886, Salakari 1887, Lain mukaan ja Kauppa-Lopo 1889, Novelleja, kaksi osaa, 1892; aikakauskirja Vapaita aatteita 1889-90.

[215] V(asenius), Valvojassa 1882, s. 139.

[216] K(aarlo) B(ergbom), 1869, s. 101.

[217] Juliana Adrian Hahnsson, kauppiaan poika, oli syntynyt Raumalla 4 p. Maalisk. 1834. Tuli ylioppilaaksi 1852 ja maisteriksi 1860. Kuoli 9 p. Toukok. 1888. On julkaissut Muoto-opillisen selityksen Eurajoen, Lapin, Rauman, Pyhänmaan, Laitilan ja Uudenkirkon pitäjien kielestä Suomi-kirjassa 1866-72 sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kustantamaa laveata Ruotsalais-suomalaista sanakirjaa kaksi vihkoa 1884 ja 1888, jota teosta, vaikka supistetun suunnitelman mukaan ovat jatkaneet: maisteri Aukusti Herman Kallio sekä hänen kuoltuaan tohtori Heikki Paasonen. — Theodolinda Hahnsson meni v. 1896 uusiin naimisiin senaattori Yrjö-Koskisen kanssa.

[218] Myöhemmin ilmestyneitä ovat kertomukset: Huutolaiset 1887, Joululahjat ja Martta 1891, Kaksi 1893, Marjapojat 1894 sekä näytelmä Sodan uhatessa 1888.

[219] Uusi, vähän muutettu laitos 1886.

[220] Myöhemmin vielä: Uusia kertoelmia 1889 ja Sivuteitä 1891.

[221] Myöhemmin ilmestyivät: Hellmannin herra ja Esimerkin vuoksi 1886; Kuvauksia 1889; Helsinkiin 1889; Yksin 1890; Lastuja, kolme kokoelmaa, 1891, 1892, 1896; Papin rouva 1893; Heränneitä ja Maailman murjoma 1894; Panu 1897.

[222] Nuori kirjailija, johon tämän kirjan tekijä jo aikaisin kiinnitti huomionsa, on sittemmin kaksiosaisella romaanillansa Vaaralla 1891 ja Elsa 1894 saavuttanut yleisen tunnustuksen. Vielä on hän julkaissut novellikokoelman Lapsia 1895.

[223] 1878, s. 86-87.

[224] Myöhempien kansankirjailijain luetteleminen ei tähän esitykseen enää kuulu. Heidän yhteiseen novellikokoelmaansa Syvistä riveistä, joka ilmestyi vv. 1888-90, oli tekijä aikonut kirjoittaa johdannon, mutta sitäkään aijetta ei hänen ollut suotu toteuttaa.

[225] Toiset viisi vv. 1886-89.

[226] Myöhemmin ilmestyivät: Isäin pahat teot lasten päällä 1887; Jälkipoimintoja 1889; Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen seurauksista 1893 sekä viimeksi Valitut teokset, kolme osaa, 1895-96.